LAITUMELAINEN 1/2021

N:o 1 2021 maanantai 19.07.2021

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE LAITUMELAISILLE JA LEHDEN LUKIOILLE

Tässäkin lehdessä taas rappari roiskii.

Puhheenjohtajalla on asiaa.

Sara haukkuu.

Saarisen Jukalla on mielenkiintoisaa kerottavaa.

Jutin kylän synty. ym.ym.

Kuvassa maisemakuva Jutin kantatilasta. kuva Matti Juti

Turun Punkalaidun-seura r.y.

Laitumelainen ISSN 1456-7245

TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2021

puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.

PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 LAURI PITKÄNEN puh: 044 5457275 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275

sekä muina jäseninä:

LIISA NIEMELÄ ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN MIRJA HELIN

puh: 040 - 836 5557 puh: 040 - 595 2789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 050 - 348 9313

varalla:

RAUNO KOSKI SIRPA SUVINEN

pih: 040 - 546 6009 puh: 040 - 596 3696

huvitoimikunta:

AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN PEKKA VIRTANEN ANNIKKI YLI-KAUPPILA kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla KATRIINA SYRJÄLÄ

PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Tätä palstaa kyhätessäni juhannusviikon helteessä, en olisi uskonut edellistä lehteä jouluksi kirjoittaessani, että vielä täytyy jorista koronasta. Nyt näyttäisi epedemia hellittävän. VarsinaisSuomessakin on jo rokotettu juhannukseen mennessä liki 60% ja kohta on toisenkin piikin saaneita 20%. Viime syksynähän viranomaiset esittivät, että vuodenvaihteessa rokotukset alkavat ja

puh: 050 - 518 2781 puh: 050 -300 0772 puh: 040 - 591 0576 puh: 044 - 203 0545 puh. 0400 - 826332 puh: 040 - 5910576 puh: 0400 - 215219 puh: 040 - 748 2486

ne hoituvat kahdessa kuukaudessa. Niinhän ei käynyt rokoteselkkausten vuoksi.

näkuun alkupuolella.

Tuntuu, että jo toisen piikin saaneet pyrähtivät liikkeelle heti vapautuneesti. Varoittelin kyllä kavereita, että ei rajoitusten purku sitä merkitse, että nappia painamalla poistetaan koronatartuntauhka. Rajat avattiin ja muuntovirukset ovat nurkan takana. Koitetaan vielä hillitä kesän toimintaa, vaikka 1,5 vuotta ollaan rajoitetusti eletty.

Seuramme järjestämä Kunnon vuosikymmenien takaisten urheilijoiden tapaaminen Särkkään heinäkuulle 3.07.-21 jouduttiin jo toisen kerran peruuttamaan. Loppukeväästä ei vielä uskoa riittänyt siihen, että pandemia antaisi periksi ja väki uskaltaisi tulla muistelmaan entisiä kisakoitoksia ja tuttuja treffaamaan.

Yritetään vielä ensi kesänä uudestaan, jos vaikka “kolmas kerta jo toden sannoo”. Kitarabändi Vintage Groupille jää aikaa kitaroitaan viritellä.

Jos jotain hyvää koronasta yrittää hakea, niin on ainakin kirjoiteltu, että jonkin verran etätyöntekijät ovat siirtyneet maaseudulle. Etätyön lisääntyminen on luonut tähän mahdollisuuden.

Kiinnostus kesämökkejä ja maaseudun asuntoja kohtaan on lisääntynyt. Toiseksi on ollut selvää, että maaseudulla on ollut helpompi elää kaukana koronasta. Kun on vähemmän ihmisiä, tartuntatauti leviää huonommin – ja toisaalta kriisin vuoksi keskeytettävää toimintaa on vähemmän.

Valtakunnallisesti on kesäkuun puolen välin jälkeen rajoituksia lievennetty ja poistettu. Juhannuksen alla rajoituksia jälleen muokattiin ja ravintolatkin voivat oviaan pitää auki vaikka aamyölle saakka. Tanssilavoillakin juhannuksena kukkamekot pyörivät tiuhaan. Näyttää Kun- Ehkä joku saa tästä kipinän siirtokin polkaisevan kesän Särkän tyä pysyvästi kaupungin hälinästä keskiviikkotanssit käyntiin hei- maaseudulle. Kuinkahan on 2

käynyt Punkalaitumella?

Yrityksiä ja teollisuutta pitäisi saada kaivettua tavalla tai toisella entiseen kotipitäjään. Niinhän se näytti monella kunnallisvaaliehdokkaallakin oleva poliittisena agendana näissä kunnallisvaaleissa. Helppoa sanahelinää valtuustokaudesta toiseen. Toimenpiteet ontuvat tai puuttuvat.

Punkalaitumen Sanomissa nuoret ehdokaat haastatelussa kritisoivat vahvasti entisiä päättäjiä ja virkamiehiä kohtaan. Ottaen esiin Kanteenmaan biolaitoksen ja Isosuon tuulivoimalan rakentamisen lykkääntymiset.

Toisessa haastattelussa nuoret toivat esille, että kyllä kunnan johdon on jalkauduttava etsimään uusia yrityksiä kuntaan. Tuumasivat “kyllä ne rekat kulkevat täältäkin”.

Toukokuun lopun lehdessä oli taas kuitenkin esitetty toiveikkuutta Kanteenmaan “kiertotalousklusterin” yritysten aikaansaannoksille. Askel tulevaisuuteen on otettu olihan tilanteesta tiedoitustilaisuus Kanteenmaan nuorisoseudun talolla. Lehti totesi, että Satakuntalaista tyyliä noudattaen voisi puhua “varovaisesta toivekkuudesta” ja kunnanjohtaja Tuija Ojala totesi, että lähtökuoppia kaivetaan.

Olen sitä mieltä, että yritysten houkuttelussa kunnan asenne ja kyky toimia ratkaisevat. Silloin pitää olla jo valmiina nykyaikaiset “lähtötelineet”.

Toivotaan, kun koronaepidemia tai pandemia hellittää, alkaa talous elpymään ja firmat ovat valmiita investoimaan entistä vahvemmin. Silloin on entisen

kotikuntammekin oltava jo ra- maa olen kuullut monelta muulta alalta, että ammattikoulusta ei dalla. nykyään saarda täyrdennystä Hyvää lämmintä kesää ja toivo- suomalaiseen työelämään, vartaan auringon säteiden tainutta- sinkaan hieman likaiseen ja rasvan k-virukset! kaampaan työhön. Vai onko opettajien ammattitaito laskenut, nipuh.joht.

Pekka Virtanen inkuin yksi Turkulainen putkiurakoitsija asiasta arveli. ******************** Kyllähän sekin ihmetytti, että samasa lehdesä SHT-Tukun päällikkö kertoi vaikeuksistaan palRAPPARIN kata työntekijöitä Punkalaitumelta. Hienoahan se on, jos pitäjäsä KUULUMISET on niin hyvä työllisyys. TuskinYks aamu vein autokottoseni pa? huoltoon ja pyöräilin takaisin kottiin. Raision keskustasa Yleisesti vanhasta rapparista tunLumparlan alueella huomasin tuu, että ainakin rakennusalalla ison kerrostalon julkisivuremon- olisi nuorille monen moista työtä. tin olevan käynisä. Kiinnosti ja Tietysti se erdellyttää varhaista kurvasin pihalle isoa julkisivu- aamuheräämistä. Työmaalla on työmaata katsomaan. Kahdeksan oltava jo klo 7:00 ja työolosuhkerroksisen talon pitkällä julkisi- teet on jotain muuta kuin vulla oli monta riipputelinettä. lämpimäsä tuvasa. Joskus runRardio telineillä pauhasi ulko- kovaiheen työmaalla saattaa olla maankielistä mussiikkia. Aloin kylmäkin ja lunta pyryttää. seurata työntekijöitä ja kaikki Uskoisin, että muutaman vuorpuhuivat kieltä, jota en ym- den kuluttua toimelias nuori jo märtänyt. Purkumiehet, seinän pääsisi alalla melko hyviin ankoolaajat, villoittajat, levyttäjät ja sioihin. rapparit olivat kaikki tuontiTaitaa olla jo käsityön arvostus työntekijöitä, oletin ehkä jostakin kääntynyt älylaitteirden näpelöinitäplokin maasta. nin arvostukseen.

Mikähän siinä, että nämä julkisiMitähän tuo tullessaan tuleva vutyöt ja muutkin rakennustyöt koululaitoksen uurdistus oppialkavat olla nykyään ulkolaisten velvollisuurden laajentamisesta. käsiparien varassa.

Tavoitteena on, että jokainen peEikö suomalaiset nuoret ennään ruskoulun päättävä suorittaa toihakkeurdu alalle. Kevväällä sen asteen koulutuksen. Oppilueskelin Punkalaitumen Sano- velvollisuusikkää korotetaan 18 mista, kun paikallinen putkiura- ikävuoteen. Joku opettaja jo kirkoitsija valitti, ettei saa lähiseur- joitti, että mistä löytyy tällä aikadun ammattikoulusta nuoria ka- taululla riittävät valmiurdet vereita työharjoitteluun. Opetta- opetukseen. Ihmettelen millä ja suoraan ilmoittaa, että nyt ei murroikäiset, ei niin hyvin moole sellaista ainesta, että voisi er- tivoituneet koululaiset, saardaan des laittaa harjoittelemaan. Sam- opiskelemaan jotain alaa, kun ei 3

ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun Facebook: Turun Punkalaidun-seura Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 040 - 757 1259 Pekka Virtanen puh:040 -591 0576 ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan.

JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 300kpl Painotalo Grano Oy julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.

Edellisessä lehdessä oli harmillisesti sattunut asiavirhe. Kyseiset kirjat on koonnut Juhani Helariutta

mikään siinä iässä vielä kiinnosta. Ammatinvalinnasta ei ole tietoakaan. Toivottavasti olen vääräsä, mutta pelko on, että niitä “saksanseisojia” ilmestyy työmaille.

Marjatilalliset ovat valittaneet, että kotimaista työvoimaa ei löyrdy pelloille. Niinhän siihen apuun on 10000 ukraanalaista Hau hau vaan kaikille! rahrdattu yli 50 lennolla Suomeen meille punakylkistä marjaa nouk- On sitte ollu nin viätävän mukavaa ja lämmintä kessää. kimaan.

Ollaam me ton Oskarin kanssa Kyllähän se selvä on, ala kun ala, melkeij joka aamu käyty lenkillä niin siirtotyöläiset tekevät pie- millo missäki päin. No pari nemmällä palkalla näitä hommia. lenkkiä on tainnu jäädä tekemäti, mutta sekkään ei oo ollu tän Varmaan olis marjalitran hinta lämmön takia, vaan oon jotain muuta kuin nyt, ja olisko vaistonnu että Oskarilla on ollu kuluttaja sen ilomielin maksajottaim muuta miälesä. masa.

Mulleki oj jo sitä ikäkultaa vaa Toisaalta ihmetyttää, kun kesä- kertyny, jo elokuussa täytän 11tienestiin mansikanpoimintaan ei vuotta. Ei mua toi lämmin o saarda opiskelijoita eikä koululai- kiusannu vaan noi paarmat sia. Usein kuitenkin valitetaan, perhanat, ku meinaa pään syärä.

Siinä kum mulla on se lyhin että ei löyrdy kesätöitä. karva, nin tulevat peijakkaat Ajatelkaas tätäkin, kun suuhunne ottalle ja tyäntävät sitä kärsäänsä laitatte ja pakastatte kesän pu- ottaluuhun nasti.

Nykkin Oskari määräs mulle taas naista herkkua. tän kauluripakon. Viimevuanna Huru-rapparin ajatukset peh- mulla oli se hotspotti tosa menivät juhannusviikon hel- kaulalla leuan nalla ja nys sitte teessä, mutta joku voisi sanoa, ottasa tommonen kuhmu ja siinä että tietynlaista politiikkaahan ne parman puremat, ja milläs mää tämä on. Ovat Laitumelaisen niitä muuten hätistän kun toimituksesa sanoneet, että siitä tassuillani. Sillon sitte sattu ei saa kirjoittaa. tulleen muutama naarmu noista kannuskynsistä.

Voikaa tasapuolisesti hyvin ja nauttikaa kesästä! Kesäpäivän No ollaam me jottaim muutakin seisaus oli jo, syksyä kohti men- naikaan saatu. Koko kesä on näään! yritetty. Toi Oskari hankki

Harmia joka päivälle. Toim. Juhani Helariutta. Vammala 1987.

Juhani Helariutta: Koittakoon ny. Toivoopi

Kallasten evp. rappari

4

tollasen paremmanpualeisen kopiointi- ja tulostuskonneen ja on ny sitten tehny töitä ihmisille.

Sannoo ettei hän ihan ossaa lekotteluakan harrastaa. Vaikka se om mum miälestä sitä parasta

Aukioloaikamme: ma-pe klo 8-21 la klo 8-19 su 11-19 Verkkokaupan toimitustavat Kuljetus 12,39 € Nouto 3,99 € Kauppakatu 3, 31900 Punkalaidun Puhelin: 027674351 mitä me voiraa tehrä. Oskari kun non ollu jo kaks vuatta pois siittä aamujaosta.

Nys sitte onkin tää kesälomakuukausi ja ihmiset mennee jokapualelle, eikä toi korona merkitte sitte yhtääm mittää.

Nytteki taas nousi noi tartunnat.

Minkä taakseej jättää sen nerestään löytää, sannoo vanha kansa, ja nin non ny tapahtunu.

Kevvään korvalla ku toi virus oli kovimmillaan ni Oskari sano että laitetaam meki tonne kasvihuaneeseen tommaattia ja paprikaa, ni ei tartte mihinkä lähtee, ku niitä tarttee vahtia koko kesä.

Ja nim me on sitte tehty. Ei lähretty eres tonne lappii Leville, vaikka siä on niim mukava käyrä, ku siälä saaraav vaan olleilla ja käyrä lenkillä. Ollaan kuljettu siä tuntureila jo monesa paikasa.

No ny ninko varmaa ootte jo huamannu, on päivät alkanut lyhentyy ja ukkoset lissääntyy.

Niistä mää es si tykää yhtää. Mää mee mialummin vaikka sänkyn nalle, mutta sekä ei aina auta se kolina kuuluu vaa, salamat näkkyy. En tiä mistä mää oon noppinu pelkään nukkosta, meinaan, ku ei noi Kirsti ja Oskari mittää pelkää, mää hyppäänki joskus Oskarij syllii ku oikeij paukahtaa.

Hyvvää loppu kessää ny vaa kaikilla ja Hau hau!

Nyt, kesällä otamme uintirästejä takaisin. Sauna lämpiää joka ilta tulee uitua. Vesi ei enää virkistä, kun veden lämpötila 23-24 C. Saunakin tuli remontoitua, uusi paneeli kattoon, uusi kiuas sekä lauteiden fiksaus. Kyllä taas kelpaa nauttia Suomen kesästä.

Ajatuksissa on ollut, -tästä pitää lähteä junalla tekemään rengasSIHTEERIN matka. Jo vuosia on mielessä olKYNÄSTÄ! lut lähteä ajelemaan Humppilan museorautatielle, oikein vanhanajan höyryveturin kiskomana.

Mietiskelin, että mistä aiheesta Antaas katsoa jääkö vain ajatukoikein kirjoittelisi. En aio kirjoit- siin. taa koronaviruksesta kuin tämän Talvella, kun ei voinut minyhden lauseen verran ja piste. nekään mennä epidemian vuokSanotaan, että Suomen kesä on si, ajatuksissa oli tehdä kaikki lyhyt ja vähäluminen. Saimme rästihommat ja paljon muutakin. kuitenkin nauttia helteistäkin. Ei Keväällä kuitenkin huomasin, kiva, jos helteet olisi ympärisvuo- laiskuus ja mukavuuden halu oli tisia. Kesästä nautin näin vienyt voiton. Kaikki rästihomeläkevaarina todella paljon, kun mat ovat edelleen tekemättä. saa touhuta pihassa kukkien Ulkoiltua tuli talvella ja keväällä kanssa käyden välillä järvessä ahkeraan. Kävelylenkkejä teimuimassa. me vaimon kanssa joka päivä tunKeväällä kävin tyttären kesä- ti tai kaksi. Kuntokin nousi ja kipaikassa auttamassa uima-altaan lot vähän väheni. Nyt kesällä rakentamisessa, joka valmistui kävelylenkit on jäänyt vähemsopivasti juhannukseksi. mälle mutta ulkona on oltu Kaivinkoneen kuljettajana sitäkin enemmän.

(Fiskarsin lapio) tuli toimittua ihan riittävästi, että selkäkin ilmoitti olostaan. Muurarin hommakin tuli koettua.

Nyt, kun juhannuskin on jo takanapäin, yöt pitenevät päivät lyhenevät. Kohta huomaamme, että kesä oli ja meni. Jäämme Syksyllä, kun avantosauna ja odottamaan seuraavaa kesää. uimapaikka suljettiin koronan Mistähän mahtaa johtua, että vuoksi, saimme vaimon kanssa vuodet menee aina nopeammin kovat vieroitusoireet, kun emme mitä enemmän ikää tulee. Einspäässeet avantoon koko talvena. teinkin jo aikoinaan totesi, että aika on suhteellista, no onhan se.

5

VALOKUVAAJA

SULO UUTTO (1902 – 1986) MUISTIINPANOJA VUOSIKYMMENIEN TAKAA, osa 4

Sulo kirjoitti jokapäiväisestä elämänkulustaan ja kokekemuksistaan sekä moninaisista teknisistä asioista muistiinpanoja paperilappusille ja sinikantisiin vihkoihin. Hän myös antoi Seurasaarisäätiön lehteen ja julkaisuihin entisajan toiminnoista ja tavoista vastauksia ja kertomuksia. Näistä Sulo on myös kirjoitellut vihkoihin muistiinpanoja.

Tässä Sulon Seurasaari -museolle kertomaa tarinaa Punkalaitumen Sarkkilan kylän ruokakelloista. “ RUOKAKELLO “ Ruokakello on myös tunnettu nimellä vellikello. Yleensä käytettiin ruokakelloa isoimmissa taloissa.

Sarkkilan kylässä oli kahdeksan taloa: Penttilä, Pouru, Veisu, Kerttula, Ylikerttula eli Vuorioja, IsoJaakkola, Kirkko-Jaakkola ja Vähä-Jaakkola. Kello oli vain Penttilässä ja Kerttulassa. Muissa Sarkkilan taloissa en muista kelloja olleen. Muissa kylissä lienee kelloja ollut vielä vähemmän.

Penttilän kello oli päärakennuksessa kyökin puoleisessa päässä. Kellon päällä oli katos. Kelloa soitti köksä. Penttilän kello oli suusta noin 40 cm leveä ja painoi noin 40 kiloa. Mitään vuosilukua tai tehtaan nimeä en nähnyt. Rakennuksen korjauksen yhteydessä kello otettiin alas ehkä noin v 1945.

Yllämainittua kelloa soitettiin päivälliselle sekä illalliselle. Jos väki oli kauempana kuin 1,5 km oli se usein evään kanssa, eikä soitettu päivälliselle.

Kerttulan vanha emäntä Selma Kerttula muisteli, ettei hänen aikanaan Kerttulassa n 50 vuotta takaperin enää soitettu kelloa, koska sen ääni ei kantanut Koivistonsuolle asti (n 2 km). Tässäkin kellossa oli katos ja kello lienee ollut päärakennuksessa. Kyllä minäkin sen kellon muistan, mutta en sen varmaa sijaintipaikkaa.

Empä muista Punkalaitumen kelloista muita lauseita kuin vellille, vellille. Orpanani Lauttakylästä, minua vuotta vanhempi, kertoi kuitenkin erikoisuutena, että siellä on kello joka sanoo: velille, vellille, kovalle ku..lille - aika lienee ollut noin v 1914 – oliko se nyt Huhkolan, Mommolan tai muun talon kello sitä en enää muista. Varmasti muistan, että Penttilän kelloa soitettiin viimeksi, mutta sitä aikaa en muista. Ehkä se oli noin v 1928.

Taloista väheni väki, kun torppait itsenäistyivät eikä enää tehty taksvärkkiä. Sitäpaitsi miehillä ja joskus naisillakin oli mukana taskukellot, ja kun kaikilla ei ollut, niin lähtivät muitten mukana.

Joskus pikkupoika tai tyttö voi tulla hakemaan väkeä syömään. Tai ajomies voi sanoa kuorman tekijälle: “Jaaha, saatte sitten tulla keskupaikkaa vahvistamaan tämä on viimeinen kuorma, kun viedään ennen päivällistä”, Taikka:”tää on sitte viimeinen kuorma tältä päivältä”.

Sulon vihosta “Museo v. 1973” ylöskirjoitti P.V. 6

Kaarina ja Toivo Santala 100 + 100 VUOTTA Punkalaitumen Sanomien lehtijutusta huomasin, että entiset kotiseutuseuramme jäsenet Kaarina ja Toivo Santala Raisiosssa täyttyvät pariskuntana harvinaisen kunniakkaat vuosirenkaat. Ei muuta kuin soittamaan lankapuhelinnumeroon ja sieltähän Toivo reippaasti vastasi.

Onniteltuani ja esiteltyäni asiani pienestä haastattelusta jäsenlehteemme, niin isäntä tokaisi vaatimattomasti, että sitten vaan pieni juttu. Kysyttyäni, että asuvatko vielä Nuorikkalassa omakotitalossa, missä olen joskus parikin kertaa käynyt, vastaus oli, että kyllä asuvat.

Niin oli runsaassa vuosikymmenessä Nuorikkalan alue laajentunut Merinuorikkalaksi, että allekirjoittaneella oli vaikeuksia löytää uusien omakotitalojen takaa Santaloiden viehättävään pihaan.

Ovikelloa soitettuani Toivo reippaasti avasi oven ja toivotti tervetulleeksi. Eteisessä onniteltuani avioparia ja ojentaessani rouvalle seuramme onnittelukukat siirryimme valoisaan olohuoneeseen. Tarmokkaat satavuotiaat ihmettelivät, että mistä minä olin saanut tietää heidän ikänsä. Kerroin, että entisen kotiseudun lehdessä oli juttua Suomen satavuotiaiden määrästä ja siinä yhteydessä oli heidätkin mainittu.

Kerroin myös, että löysin kotiseutuseuramme lehden 21 vuoden takaa ja siinä Korventaustan Antti oli vieraillut Santaloiden luona ja tehnyt heistä jutun. Lehteä kat-

soessamme kertailimme punka- Laivateollisuus Oy. Seuraavan laitumelaislähtöisen pariskunnan vuoden lopulla perhekin muutti elämänvaiheita.

Turkuun Hämeenkadulle.

Kaarina os. Mäkelä on lähtenyt maailmalle Pärnänmaan Kenninkulmalta ja Toivo puolestaan Tyrvään tien varrelta Navettakankaan syrjästä. Parhaan nuoruusajan katkaisi sota. Toivo kertoi olleensa rintamalla kolme vuotta. Komppanian päällikön lähettinä joutui usein hanka-liinkiin tilanteisiin. Sotareissulla saatu jalan vamma on muistuttanut itsestään vuosien varrella. Avioon Kaarina ja Toivo menivät seitsemänkymmentä vuotta sitten eli isoja merkkivuosia vietetään tänä vuonna parisuhteenkin merkeissä. Tavanneet olivat kotipitäjän tansseissa ja Urjalassa käydyssä kotiteollisuuskoulussa. Oppejaan ovat hyödyntäneet Kaarina pääosin kolmen pojan kotiäitinä ja pitokokkina. Toivo toimi valmistuttuaan puusepäksi aluksi punkalaitumelaisissa puusepänliikkeissä, mm. Ahomäellä, Mettäsellä ja Saarisella.

Perheen kasvaessa tuli tarve lisätä tuloja. Niinpä Toivo siirtyi metallialalle ja samalla Turkuun v.

1952. Ensimmäinen työpaikka oli 7

Kun 1950 -luvun puolivälissä alettiin rakentaa Nesteen jalostamoa, siirtyi Toivo sinne töihin ja aloitti samalla omakotitalon rakentamisen.

Omaan taloon muutettiin syksyllä -57. Nesteellä kätevä mies teki pääosin levysepän ja muitakin metallitöitä. Kun jalostamo valmistui, jatkoi Toivo työntekoa sen korjaamossa aina siihen asti, kunnes siirtyi eläkkeelle 1970 luvun lopulla.

Eläkevuosinakaan aika ei ole tullut pitkäksi. Talon ympärillä on 2500 m2 puutarhaa, mistä vuosien varrella on saatu marjat, kirsikat ja omenat puhumattakaan vihannesmaan antimista.

Elämänkaaressa vuosisadan täyttyessä on puutarhanhoito jo hieman hiipunut ja paikalla ollut pojanpoika kertoi nykyään leikkaavansa nurmikot. Alkuajoista alkaen mehiläistenhoito omalla tontilla loppui vasta, kun isäntä täytti yhdeksänkymmentä vuotta.

Ison omakotitalon ylläpito ja huolto klapihommineen ovat

myös antaneet eläkepäiviin ahkeralle pariskunnalle askaretta.

Nikkarointia on myös riittänyt talon alakerran verstaalla, siitä osoituksena seisoo vieläkin kotitien varrella tuulimylly.

Eläkepäiviä on aikanaan kulunut myös kevyempien harrastusten parissa, kuten sotaveteraaneissa, Nesteen eläkeläisissä, seurakunnan kerhoissa jne. Ja joskus Turun Punkalaidun seuran tilaisuuksissakin on käyty jo seuran alkuajoista lähtien. Kysyin pariskunnalta, että muistavatko sellaisen asian, kun ihmettelin heiltä vajaa pari vuosikymmentä sitten sitä, kun Santalan herrasväkeä ei ole näkynyt kotiseutuseuran pikkujouluissa. Vaimo silloin vastasi, että eivät viitsi tulla, kun pikkujouluissa ei enään tanssita. Eivät nyt muistaneet ja Kaarina kysyi eikö vieläkään tanssita?

nen Toivolta luonnistaa mutkattomasti sillä Turun Sanomia ja Punkalaitumen Sanomia tulee luettua. Televisiota tulee myös katsottua jonkin verran, ainakin uutiset. Olipa herra käynyt nyt kunnallisvaaleissa äänestämässäkin. Sotaveteraani kertoi, että hänellä ei ole juuri mitään särkyjä ja vaivoja. Kuulolaite parantaa kummankin satavuotiaan kuuloa.

Santalat ovat syntyneet vuonna 1921 ja rouva täytti kesän kyn- Lopuksi vielä iästä keskusteltaesnyksellä sata vuotta ja Toivo täyt- sa Kaarina kertoi, että siellä Punkalaitumella hänen siskonsa tää elokuun alkupuolella.

Vappu Bergren on häntä vanhemTätä päivää pariskunta asuu edel- pi ja on jo täyttänyt satakolmeleen omassa rakentamassaan vuotta. omakotitalossa. Päivitäinen ruokapalvelu hoituu osittain sotave- Kysyessäni pitkän iän salaisuutteraanien ruokaboxin ja kotihoi- ta, niin Topi vastasi, että kai se don kautta. Kotihoito antaa vissiin on kova työnteko”. muutakin päivittäistä palvelua ja Valokuvan otettuani “sata + sata sii-vouskin hoituu veteraanien ja avioparista” ja hankkiessani poiskotihoidon yhteispalveluna. Polähtöä oli emäntä vielä kovin janpoika auttelee myös töittensä pyytämässä keittiön puolelle kahohessa. Päivittäiseen ohjelmaan ville. Lupasin pistäytyä toisella kuuluu vielä hieman ulkona liikkertaa ja tuoda heille seuramme kumistakin. Toivo kertoi, että jäsenlehden, jossa tämä Toivon ajokortistaan hän luopui vasta toivoma “pieni juttu” on. kaksi vuotta sitten. Vielä elossa oleva poika oli luvannut kyllä Kiitän Kaarinaa ja Toivoa siitä, heitä kyyditä tarpeen mukaan. että sain vierailla heidän luonaan.

Päivittäisten asioiden seuraami- Oli todella mukava viedä 8

seuramme onnittelut näin valovoimaisille satavuotiaille.

Kiitos ja onnittelut sekä terveyttä seuraavalle vuosisadalle!

PV

Hienoja punkalaitumelaishetkiä Vuodeksi tulin, ja kolmeksi jäin.

Seikkailuja, syvällisiä keskusteluja, tärkeitä kohtaamisia, yhdessä puurtamista - ja paljon muuta ovat sisältäneet nämä vauhdikkaat työvuoteni Punkalaitumella. On ollut suuri ilo tutustua punkalaitumelaisiin ihmisiin, keskustella maaseudusta, hyvinvoinnista, yrittämisestä, yhdistystoiminnasta, kuntataloudesta, seurakunta-asioista – ja paljosta muusta!

Tule kotiin –hankkeessa sain kertoa koko maailmalle isosti ja ihmetellen kaikista niistä aarteista, joista moni punkalaitumelainen itse vaikenee. Ne kun ovat jo niin tuttuja, itsestäänselvyyksiä.

Hankkeesta tuli erittäin näkyvä sekä mediassa että somessa. Voi miltei sanoa hankkeen olleen median lellikki, kymmenet artikkelit ja jutut radiossa, televisiossa ja netissä olivat vain positiivisia. Hämeen Sanomat kutsui hanketta Punkalaitumen Seireeniksi.

Tein alusta lähtien tiivistä yhteistyötä sekä kuntalaisten että yritysten ja yhdistysten kanssa.

Päätoimittaja Juha Aron tapasin heti ensimmäisenä työpäivänäni, ja runsas yhteistyömme jatkui hankevuosien ajan. Kuin ihmeen kaupalla, jatkui se hankkeen päätyttyä Punkalaitumen Sanomien toimituksessa.

On tuntunut uskomattoman hyvältä, miten vankkumattoman tuen hanke sai kuntalaisilta. Samalla tavoin vt. päätoimittajana ja toimittajana on ollut helppoa toimittaa yli 100-vuotiasta paikallislehteä niiden samojen ihmisten kanssa. Yksin ei kukaan

ihmeitä tee. Vain muutama sora- Markkinointi on tärkeä ääni omiin korviini on kantautuosa liiketoimintaa. nut, eiköhän sekin asiaan kuulu.

Monimutkaistuvaa markkinointPunkalaitumella on plussapuolelia on nyt tarkasteltava entistä la ruuhkaa. Täällä moni asia on kokonaisvaltaisemmin, koska kuoikeasti hyvin ja itseään lutuskäyttäytyminen muuttuu säästämättä on painettu töitä huimaa vauhtia pitkittyneen koyhteisen hyvän, uusien investoronapandemian vuoksi. intien ja kuntatalouden puolesta.

Systeemiajattelulle olisi nyt tiLapsiin ja nuoriin on satsattu, lausta. Pakko on hyvä konsultti; eikä ikäihmisiäkään ole unohdetkriisi antaa lisäpotkua muutoktu. Sekä yrityksiä että yhdistykseen. siä on huima määrä näinkin pienessä maalaispitäjässä. Mutta Systeemiajattelussa mennään onaina riittää tehtävää, muutenhan gelman juurisyihin ja tarkastelaika moni kunnassa olisi työtä laan ongelmaa osana systeemiä, vailla. jossa kaikki osat ja toimijat ovat sopusoinnussa keskenään.

Kuntavaalien alla puolueet lupaKeinojen löytäminen ja niistä sivat kantaa vastuuta, nähtäväksi päättäminen ei ole helppoa. Avoijää millä tavoin. Yrittäjyys on missa organisaatioissa suunnan vaaliteemoissa vahvoilla, ilman määrittämiseen tarvittavaa tietoa yrittäjiä ei kunta menestyisi. kyllä löytyy. Yksittäisillä markTärkeää on kuitenkin myös kinointitempauksilla ei kriisiä muistaa se yksittäinen kuntalaiselätetä, nyt vaaditaan Ison Kunen. Se pieni pyöräilijä, joka van hallintaa. Uudistuva markkipainelee koulua kohti. Se mumnointi vaatii systeemien muutmo, joka ylittää tietään rollaattamista. torilla. Ja ne, jotka asuvat muualla kuin metsän keskellä sijait- Uusi kokonaisvaltainen markkisevalla maatilallaan. Onko nointi edellyttää mm. digimarkheilläkin turvallista ja rauhallis- kinoinnin roolin selkiyttämistä, ta? Kuuluuko heidänkin ikkunas- joka on hyvä renki, mutta huono taan vain linnunlaulu? isäntä. Ongelmia syntyy aina, kun häntä heiluttaa koiraa eikä koira Jokaisen valtuustosaliin kuntahäntää; digiväki ei saa hallita laisten äänillä valitun tulisi iltaimarkkinointia vaikeine käsitsin olohuoneensa ikkunasta katteineen ja omine mittareineen. soessaan miettiä, onko tämä tälSivustoille ohjatuilla kävijöillä, lainen idyllinen näkymä kaikilla hakukoneosumilla ja videoiden muillakin kuntalaisilla. Kannatkatsojamäärillä on vain välitaisiko jopa jalkautua joskus iltavoitteen arvo. Ne ovat hyödyltaisin ja viikonloppuisin ihan katlisiä vasta, jos ne todella vaikutselemaan, miten maaseutu matavat kuluttajan ostokäyttäykaa? tymiseen. Digimarkkinointi ei saa irtaantua markkinoinnin Leppoisia kesäpäiviä kokonaisuudesta omien lillukanLaitumella! varsiensa nyhväämiseen.

Hanna-Mari Kamppikoski Jarpan jorinat jatkuu s11 9

lunsa suunnittelussa, Pietarinaukion sekä torin nurkille useampiakin.

Runotauluista on tarkkasilmäinen Punkalaitumen raitilla liikkuva saattanut nähdä koepalasen, jos toisenkin, vanhan yhteiskoulun nurkalla, entisen terveystalon ja nykyisen Yrittäjätalon kohdalla. Saarisella on näet vuoden verran ollut “luovan hulluuden” työpaja kunnan omistamassa Täältä entisen yhteiskoulun ja kunnantalon kulmilta, vanhasta terveystalosta, Jukka Saarisen idea Runoja Raitilla -projektiin sai Yrittäjätalossa. Siellä ovat syntyneet muiden muassa viime alkunsa. vuonna joulun alla ilmestyneet Punkalaitumen murteella kirjoitetut jouluiset tekstit ja niiden Punkalaitumen raitille voa lisää se, että ne on räätälöity säilytykseen tarkoitetut Talalan tulossa runojen polku kukin juuri omaan paikkaansa. tötsät.

Heti juhannuksen jälkeen alkoi Punkalaitumella tekemisen meininki, kun runoilija Jukka Saarisen, Punkalaitumen Latu ja Polku ry:n, Punkalaitumen kunnan ja 4H-yhdistyksen kanssa ryhdyttiin rakentamaan pitäjän raitille uudenlaista Runoja Raitilla -runopolkua. Idea on se, että Saarisen runoista käsityönä, sananmukaisesti tikkukirjaimin, työstetään eri puolille pitäjän pitkää raittia sopivia runotauluja.

Niitä voi vaikka iltalenkillä käydä lukemassa. Runojen painoar-

Tulossa on esimerkiksi Punkalaitumen Osuuskaupan entiseen päärakennukseen kiinnitettävä taulu. Siis siihen vanhaa sahaa vastapäätä. Kun Saarisen runojen kirjoitteleminen alkoi 14-vuotiaana Vartiolan mäestä, Särkkään meneviä autojonoja seuraten, on siitä mäenrinteestäkin toki oma taulunsa tulossa. Uusimpiin tapauksiin kuuluu “Case Töyssy”, joka saanee myös oman runotaulunsa Pullerinahteen paikkeille. Vanhan Punkapirtin kohdalle on myös oma runotau-

10

- Hienoa, että sain tämän kiehtovan projektin yhteistyökumppaneiksi vireät vaikuttajat. Yhdessä on mukavaa kehitellä ja toteuttaa tällaisia kotiseutujuttuja, Saarinen sanoo.

Kun tähän projektiin löytyi kunnalta tonnin verran rahallista toimintatukeakin, päätettiin sen kanssa menetellä siten, että hankkeeseen palkataan kesätöihin 13 nuorta 4H-yrittäjää. Yksi innokas löytyikin ja hänen kanssaan

runotaulujen valmistuminen saa intoisaa vauhditusta. Ja kesätyöntekijä saa hienoa kokemusta taiteellisten projektien suunnittelusta ja tekemisestä.

Hienoa on Saarisen mukaan sekin, että Punkalaitumella on tälle kesälle viritteillä kaksi muutakin mielenkiintoista sanalenkkipolkua – kunnan vetämä kulttuuripolku sekä Ladun ja Polun laatima luontopolku.

Satoja lauluja sanoittanut Jukka Saarinen on parhaillaan tekemässä myös paria uutta sanoitusta, joissa kerrotaan punkalaitumelaisillekin tutuista tienoista.

Punkalaitumellehan Saarinen on aikaisemmin sanoittanut myös mieskuoron ohjelmistoon kuuluvan laulun Pitäjistä parhain, Tule kotiin hankkeen nimikkolaulun Tule kotiin sekä Viljo Marttilan sävellykseen aikoinaan tehdyn rehvakkaan jenkkasanoituksen Yli-Kirran yli-sillä.

Runoja Raitilla -projektin runotaulujen on määrä ilmestyä Punkalaitumen raitille pitäjän nimikkoviikon aikana heinäkuun loppupuolella.

Jarpan jorinat jatkuu...

Markkinoinnin on vastattava kuluttajakäyttäytyminen muutokseen kokonaisvaltaisella toiminnalla. Nyt vaaditaan uuden oppimista, uusia työkaluja, toimintamalleja ja kulttuurin muutosta.

Mitä paremmin markkinointi on mukana asiakkaan muuttuvassa arjessa, sen paremmin yritykset menestyvät.

Minne hävisi LAATIKAN tila.

Kun Ruotsi-Suomessa tehtiin Isojakoa v.1757 -1850-luvulle, huomasi Tyrväällä isojakoa tekevä maanmittari, että heidän kirjoissaan, Varilan kylän kohdalla, kummitteli Laatikka niminen tila, jota kuitenkaan ei löytynyt. Isojakoa tekevä maanmittari ei voinut ohittaa asiakirjoissa esiintyvää merkintää, vaan tällainen tila oli herätettävä henkiin.

Varilan isännät olivat kuitenkin äärimmäisen vastahaluisia luopumaan hyvistä viljelykelpoisista maistaan. Heidän mielestään sen olisi voinut synnyttää Ekojärvenmaahan Karkun rajalle.

Tämä oli kuitenkin Lahdenlopen jakokunnan aluetta, jota ei voinut tarkoitukseen käyttää. Lopputuloksena oli, että tila perustettiin v.1799 uudelleen Illon perukoille. Jokisivun kaukaisimpaan etelänurkkaan. Se vietiin maakirjoihin nimellä Viljoniemi, joka luettiin edelleen kuuluvaksi Varilan kylään.

Sittemmin se erotettiin, yksinäis-

taloksi nimeltä Juti.

Aluksi tila vietti vapaavuosia.

Viljoniemi perustettiin aikoinaan torppana ja siitä muodostettiin isojaon aikana ilmeisesti ensin kruununtila, jonka varamaamittari Joachim Hornborg v. 1799 lunasti perinnönluonteiseksi.

Seuraava isäntä oli torppari Heikki Heikinp. Sillanpää vv. 1799 1807 (Loimijoen (Loimaan) Kosken kylästä). Sillanpää ei itse asunut Viljoniemessä, vaan Viljoniemen Kantolan torpan perustaja Kalle Matinpoika toimi Viljoniemen lampuotina eli vuokraviljelijänä .

Alueesta on 1700-luvun lopulla käytetty nimeä Hirviniemi, joka on korvattu 1780-luvulle tultaessa Viljoniemi nimellä.

Tämän jälkeen tila siirtyi nykyiselle Jutin suvulle v.1807.

Suvun ensimmäinen isäntä oli Efraim Erkinp. joka muutti Viljoniemeen Harjavallasta Jutin rusthollista, kesän kynnyksellä v.1809 vaimonsa ja kahden lapsensa Juhan ja Ullan kanssa. jjatkuu sivulla 14...

11

SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI Kesä / syksy 2021

Suomessa alkukesästä koronatartuntojen määrät ovat olluee merkittävästi laskussa ja valtakunta alkaa olla perustasolla. Rokottaminen alkuvaikeuksien jälkeen on sujunut hyvin. Rokotteita on tullut maahan säännöllisesti ja ne ovat kansalaisille kelvanneet. Rajoituksia on alettu purkaa. Tapahtumia ja tilaisuuksia voidaan järjestää.

Toisaalta juhannuksen jälkeen tuli Pietarista palanneiden jalkpallofanien koronatartuntojen myötä pelko, että tartuntamäärät lisääntyvät helposti tarttuvan intialaisen deltavariantin kautta. Päivittäiset tartuntamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti. Voiko kesällä – syksyllä tulla pandemmian neljäs aalto?

Toivottavasti ei.

Seurammekin kaavaillut kesän ja syksyn tapahtumien ajankohdat voivat peruuntua tai muuttua. Seuraa ilmoitteluamme Punkalaitumen Sanomat “Seurat toimivat”-palstaa, Turun Sanomat maanantaisin Mielipide-palsta “Yhdistystoiminta”. Turun Punkalaidun seura facebook-ryhmä.

12

PUNKALAITUMEN PÄIVÄ Sunnuntaina 01.08.2021. Seuran perinteinen kunniakäynti ja kukkalaitteen lasku Jumalanpalveluksen jälkeen (jos ei ole Jumalanpalvelusta, niin klo 11:00) Menneiden Sukupolvien Muistomerkillä kotikirkon kupeessa.

Osallistumme myös Punkalaitumen päivän juhlaan museolla. Tervetuloa! Ei yhteiskuljetusta.

HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Keskiviikkona 01.09.2021 klo 17:00 ennen vuosikokousta Wercafe, Verkahovi.

VUOSIKOKOUS Keskiviikkona 01.09.2021 klo 18:00, Wercafe, Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, Turku.

Käsitellään sääntöjen vuosikokoukselle määräämät asiat. Tervetuloa Turun puolen vanhat ja uudet “laitumelaiset” päättämään kotiseutuseuran toiminnasta. Kahvitarjoilu.

SIENI-, MARJA- JA ULKOILURETKI KOTIPITÄJÄÄN Lauantaina 18.09.2021 klo 10:00 kokoontuminen Punkalaitumen torille, josta jatkamme yhteisesti matkaa metsään, paikka ilmoitetaan myöhemmin, Seura tarjoaa makkarat ja nokipannukahveet pullan kera. Tervetuloa syksyiseen metsään!

MUSIIKKI - ILTA Tiistaina 19.10.2021 klo 18:00. Kuuntelemme ja keskustelemme myöhemmin ilmoitettavista musiikki- ja iskelmäaiheista. Paikan ilmoitamme myös myöhemmin. Kahvitarjoilu. Lähde mielenkiintoiseen musiikki-iltaan.

PIKKUJOULU Lauantaina 11.12.2021 klo 18:00. Lähempänä ajankohtaa ilmoitamme pikkujoulupaikan, katso lehti-ilmoitteluamme.

Tarkkaile toimintaamme seuran face-book sivuilta. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomat, yhdistykset palstalta.

13

Viljoniemen / Jutin talolla oli yksi torppa, SAARI. Talo siirtyi 1917 Kustaa Jutin pojille Konrad Vihtori ja Kalle Kustaa Jutille. Vuonna 1918 he lohkoivat Saaren torpan talouskeskuksen lohkotilaksi, jonka sitten myivät entiselle torpparille Edvard Saarelle. Samaan aikaan he sitten jakoivat Jutin talon kahtia. Kalle sai Jutin tilan ja Vihtorin puolikkaan nimeksi tuli Viljaniemi.

Jutin talo lähialueineen liitettiin kuvassa Jutintalon pirttirivi ja tuparivi ja oikeassa reunassa hie- v.1933 Tyrvään kunnasta Punkaman luhdin nurkaa. Tuparivissä toimi aikoinaan jutin kansakoulu. laitumen kuntaan.

Kunnes koulu valmistui Jauhokankaan mäelle 1935. kuva Reijo R Vihtori otti vaimokseen Sepän Efraim Erkinp. Juti, synt. 1773 (Huittisten Hurulan Mattilasta) Ainon, heille siunaantui kaksi Harjavallassa, ja kuoli v.1845 s.1854 Huittinen, ja kuoli v.1934. poikaa ja kolme tytärtä.

Tyrväällä. Efraim avioitui Riitta Punkalaitumella.

Eeva s.1920, Simo s.1922, Saara (Brita) Matint. kanssa 1798.

Juho Kustaa harjoitti vuosina s.1924, Taave s.1928 ja Mirja s.

Riitta oli Kullaan Pauluksen Val- 1885 - 1905 “Kestikievari” toi- 1930. lin talosta s. 1775, kuoli s. 1840 mintaa. Silloin talossa oli mah- Kalle Juti eleli poikamiehenä, Tyrväällä. dollisuus yöpymiseen, ja muona- eikä hänellä ollut perillisiä, hänen Efraim oli Viljoniemen isäntänä vahvistukseen. Hevonen oli aina luopuessaan tilanpidosta 1949, vv. 1807 - n. 1833 valmiina kuljettamaan matka- Simo lunasti Jutin talon Kallelta.

Talouskeskuksena toimi tuohon miestä Tyrväälle tai Punkalaitu- Taave siirtyi Viljaniemen isännäksi v.1960. aikaan entisen Kantolan ja melle.

Aittomäen torppien rakennukset.

Rakennusten siirto nykyiselle kuvassa alla Vihtori Jutin rakennuttama Viljaniemen miljöö, jonka tontille alkoi 1840 -luvulla Juha sijoituspaikka oli vain muutama satametriä Jutin talosta. Kuvassa Efraiminpojan ollessa isäntänä. näkyy päätyä jonka lisäyksen rakennutti Taave Juti.

Kuva on tältä vuodelta. kuvannut RR Juha Efraiminpoika syntyi Harjavallassa v.1801. Hän avioitui 1831 Kaisa Liisa Antint. (Kiikan Leikkuun Konkasta) s.1810, kuoli 1879 Tyrvää. Juha jatkoi tilan isännyyttä kuolemaansa v. 1855.

Kun sitten Viljoniemestä n.v..1850 muodostettiin Jutin yksinäistalo, niin myös talon omistajat alkoivat käyttää Juti nimeä. Talo siirtyi Juha Efraiminpoika Jutilta Juho Kustaa Jutille v. 1869. joka omisti sitä aina vuoteen 1917. Hän oli syntynyt v.1843 Tyrväällä, avioitunut v.1874 Amanda Johanna Kallent.

14

Kuva nykyisestä “teurastamon” talosta köyhälän kaupungissa. kuva J Ristimäki

Talalan pojjaat heinäkuuta 02, 2021

Suvivirsien soidessa koulujen juhlasaleissa, palaa mieli kouluvuosien Punkalaitumelle.

Kesälomien alku oli vuoden parasta aikaa. Tuomen kukkien huumaava tuoksu lisäsi juhlan tuntua.

Lapsuuden kesät Talalassa olivat aina aurinkoisia. Leikkikenttä oli osuusliikkeiden muodostama kolmio: teurastamo, kauppa ja meijeri. Kavereitamme pikkuveli Juhan kanssa olivat osuuskaupan Koreniuksen, meijerin Lahtomaan ja putkiliike Tapioharjun pikkuväki. Tapioharjut asuivat kolmion keskellä.

Kesäisin teurastamon tiloissa järjestimme urheilukisoja, tivoleja ja kasinoja. Tapioharjun Pasi oli primus motor tapahtumien järjestämisessä. Tapioharjun lapsilla oli business veressä jo lapse-

na. Hannele möi mehua ja piparia, ja Pasi ideoi maksullisia viihdepelejä. Nerokkain niistä oli maksullinen ilmakivääriammunta, jonka paukut menivät pehmeän levyn läpi vasten säkkikangasta pudoten uudelleen käyttöön. Liikevaihtoa leikeissä liikkui sen verran, että nimismies Pännärikin kiinnostui asiasta ja kävi ratsaamassa paikan.

Samainen nimismies tuli mopoiässä hyvinkin tutuksi ajaessani viritetyllä mopolla pitkin kylän raittia. Tiukka, mutta asiallinen järjestyksen pitäjä Pännäri oli. Mies, jota ainakin me pojat pelättiin ja kunnioitettiin.

Pisin moporetki Pasin kanssa tehtiin mökillemme Vehmaalle.

Matkaa kertyi satoja kilometrejä ilman kypärää ja kuulosuojaimia. Niistä mopon päristyksistä kuulonalenemani lienee alkanut.

Samalla reissulla kaaduin niin, että kuuma pakoputki jätti pysyvän jäljen sääreen.

15

Nurkissamme harrastettiin yleisurheilua. Vartiolan kentällä käytiin harjoituksissa ja kisoihin osallistuttiin ahkerasti. Oma lajini oli 60 metrin pikajuoksu, jossa pärjäsin hyvin. Pahin vastustaja Kunnon mestaruuskisoissa tuli kirkonkylän toiselta laidalta, Mäenpäästä. Hän oli Vakkalan Markku, jonka kanssa myöhemmin vietimme Tampereen opiskeluvuodet kämppiksinä. Markku oli kova vastus satasen suoralla ja paras mahdollinen kämppäkaveri opiskeluaikoina. Sen ajan Tampereen “kauppakorkeassa” meitä oli muitakin punkalaitumelaisia: ainakin Koreniuksen Risto ja Ruohiston Juha.

Omat olympialaiset järjestettiin kesäisin teurastamon nurkissa.

LSO:n pihalta löytyi riittävän pitkä suora pikajuoksuun ja seiväshyppypaikka laitettiin teurastamon takapihalle. Sahanpurut tuotiin osuuskaupan sahalta.

Naapuruston Virtasen Pekka oli haka seiväshypyssä. Hän voitti ykköspalkinnon, jota varmaankin edelleen pitää palkintokaapissaan. Palkinnot oli suunnitellut ja tehnyt Tapioharjun Hannele pahvista. Runopoika Saarisen Jukan en muista osallistuneen kisoihin vaikka urheilua harrastikin ja asui seiväshyppypaikan vieressä. Liekö ollut kisojemme aikana museon metsissä runoja rustaamassa.

Kesäisistä uintiretkistä Vehkajärvelle muistan pyöräretken, johon osallistui myös Tapioharjun nuorin Asko-poika pienellä pyörällään. Meidän isompien poikien olisi pitänyt ymmärtää, että reissu oli pikkupojalle liian rankka, mutta sitkeästi poika nylkytti minipyörällään koko

Alla kuvassa upea maisema Talalan aukeelta hienossa valaistuksessa. kuva J Ristimäki puhallinporukkansa siivittämä jakso. Näitä bändejä kuuntelen edelleenkin.

Ensimmäinen pidempiaikainen palkkatyöni löytyi Osuuskaupan sahalta. Elämäni ensimmäinen pomo oli todellinen herrasmiesjohtaja Tauno Korenius.

matkan isompien mukana. Nuh- Kansakoulun ekaluokalla sain teethan siitä tuli, kuinkas muuten. laulusta kympin. Näillä ansioilla nousin ensimmäisessä joulujuhLahtomaan Esasta muistan leikit lassani lavalle laulamaan. Esimeijerirakennuksen sisällä ja ul- timme yhdessä kanttori Siivosen kona halkopinoissa. Osuus- Taneli-pojan kanssa joululauluja. meijerillä oli tuolloin tiukka juus- Suurimman huomion juhlassa tomestari, jonka valtakuntaan ei taisi saada pikkuveljeni Juha, lapsilla ollut asiaa. Kuurupiilo joka lauloin “enkeli taivaan” hänen kanssaan olikin tosi jännit- yleisön joukossa täysin palkein tävää. Halkopinokasoista väsä- ilman minkäänlaista esiinsimme Esan kanssa villin lännen tymiskammoa, mitä itselläni oli linnakkeen, josta käsin tähystet- yllinkyllin. tiin hyökkääviä inkkareita. Pys- Laulumenestykseni myötä ajausyleikkejä todellakin leikittiin duin seurakunnan torvisoittokunaamusta iltaan eikä meistä kenes- taan alttotorven soittajaksi. Soittäkään sen suurempaa militaris- tokunta koostui pääsäntöisesti tia tullut. Siskonsa Aijan muistan kanttori Siivosen omista pojista. etevänä matikan kotiopena, joka Harjoituksissa kävin jonkin aikaa perehdytti meidät Esan kanssa ilman ainuttakaan julkista esiinensimmäisen ja toisen asteen tymistä. Taisi koko touhu hiipua pikkuhiljaa, ja päättyi siihen, että yhtälöihin. kanttori haki pois torvensa, joka Äiti Kaijalla ei ollut helppoa olikin lojunut käyttämättömänä meidän pojankoltiaisten kanssa. vintillämme useita vuosia. Niitä Ennätykseni lienee tupla hengen- peruja on mieltymykseni torvivaara saman päivän aikana. Aa- soittoon. Nuoruuden aikojen mupäivällä putosin teurastamon parasta musaa olivat vahvojen vintin rappuset pää edellä se- puhallinsettien bändit Chicago ja menttilattialle, ja iltapäivällä söin Blood, Sweat and Tears. J. Karjalaisen paras kausi oli hänen raakoja myrkytettyjä marjoja.

16

Kesärusketuksen lisäksi me pojjaat saimme sahalta kuntosalivartalon. Raakalautojen nostelu tapuloiden päälle kehitti paitsi hauista myös ajattelukykyä fysiikan laeista. Sahalla työskenteli samaan aikaan myöhemmin kansanedustajaksi ja pitäjän voimamieheksi noussut pojankolli Martti Mölsä. Asiallinen kaveri tuo Mölsä oli jo 60-luvun lopulla.

Talalan aukeella on ollut aina helppo hengittää. Sieltä olemme kaikki saaneet hyvät hapet isommille areenoille. Jutun lapsista Pasi ja Aija ovat poistuneet keskuudestamme. Kevyet mullat heille ja meille muille pitkää ikää.

Heinäkuun lopulla Punkalaitumen päivänä on tavattu museon mäellä. Niin kai nytkin. Talalan aukee on meidän poikien sielun maisema, jonne aina palaamme.

Jari ja Juha Ristimäki