N:o 1/2020 torstai 18.6.2020
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE LAITUMELAISEN LUKIJOILLE
Tässäkin lehdessä taas rappari roiskii. Puhheenjohtajalla on asiaa. Sara haukkuu. Sääennustuksia ja Kaisa kirjoittaa Mäenpään K.J. Mäkisestä Saarisen Jukalla on mielenkiintoisaa kerottavaa. ym.ym.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1456-7245
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2019
puh.joht. PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 varapuh.joht. PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 sihteeri LAURI PITKÄNEN puh: 044 5457275 rah.hoit. LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275 sekä muina jäseninä:
LIISA NIEMELÄ ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN MIRJA HELIN
puh: 040 - 836 5557 puh: 040 - 595 2789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 050 - 348 9313
varalla:
LAIMI AALTONEN SIRPA SUVINEN
puh: 050 - 554 6022 puh: 040 - 596 3696
huvitoimikunta:
AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN PEKKA VIRTANEN ANNIKKI YLI-KAUPPILA kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla KATRIINA SYRJÄLÄ
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja. Olemme kohdanneet näkymättömän uhan. Vuoden vaihteessa Kiinan Wuhanin villieläintorilta lepakoista lähtenyt pieni koronavirus on sekoittanut koko maailman. Kaikesta nykyajan tiedosta ja lääketieteen osaamisesta huolimatta lepakkoviruksesta syntyi maailmanlaajuinen pandemia. Siihen ei
puh: 050 - 518 2781 puh: 050 -300 0772 puh: 040 - 591 0576 puh: 044 - 203 0545 puh. 0400 - 826332 puh: 040 - 5910576 puh: 0400 - 215219 puh: 040 - 748 2486
mistä kaikin mahdollisin keinoin. Määräyksiä ja ohjeistuksia hallitus antoi. Merkittävimpinä määräyksenä oli maan rajojen sulkeminen ja Uusimaan eristäminen muusta Suomesta. Hallitus myös velvoitti yli 70vuotiaat ikäihmiset pysymään erillään muista ihmisistä poikkeusolojen aikana. Ohjeistettiin, että riskiryhmmäläisten pitäisi käydä kaupassakin valikoiden ja sellaiseen aikaan, että siellä ei olisi kauheasti muita. Meille annettiin myös ohjeita arkielämään: känsienpesu, turvaetäisyys, riskiryhmien välttely ja monet muut asiat. Osa kansasta teki etätöitä, osa vieläkin, ja koululaisetkin selvittelivät läksynsä kotoa netin kautta. Lähikontaktit estettiin ja neuvottelut käytiin netin kautta. Tätä palstaa kirjoittaessa kesäkuun alussa Suomessakin sentään rajoituksia osittain purettiin ja ihmiset sentään pääsevät vähän vapaamminen harkiintaansa käyttäen kulkemaan ja nauttimaan ravintoloiden ja terassien tarjoiluista tietyin rajoituksin. Yhdistykset ja seurat voivat pitää kokouksiaan alle 50 henkilön ryhmissä.
mikäään maa ollut varautunut. Se Yritysmaailma ja kunnat ovat on vienyt maailman mahtimaat- joutunut vaikeuksiin ja koko kin kriisin keskelle. talous on laamaantunut. Tästä Suomikin on elänyt poikkeusolo- kriisistä maksamme veroamme ja ensimmäisen kerran sotavuo- varmasti koko tämän vuosikymmenen. Maailma muuttuu, sien 1939 – 1945 jälkeen. toivottavasti, ja siihen on meidänkin hiljakseen mukaudutAiempi tavallinen elämä pysähtyi tava. ja Suomen hallituskin joutui antamaan valmiuslain viruksen leviämistä vastaan ja näin pyrit- Kotiseutuseurammekin on ollut täisiin hidastamaan sen etene- “telakalla” maaliskuun puoles2
tavälin. Hallituksen kokoukset ja Taas niityt vihannoivat … ….. myöskin vuosikokous jouduttiin peruuttamaan. Nettikokouksiin Hyvää juhannusta ja kesää ! emme ole pystyneet, kun hallituk- T: Pekka Virtanen sen ikärakenteen vuoksi ei laitteet taivu Teams neuvotteluihin. Puhheenjohtaja Tosin ei tällaisessa yhdistyksessä kovin tärkeitä asioita olekaan joita ei pystyttäisi puhelimen kautta hoitamaan. Tietysti lähikontaktit Turun alueen laitumelaisten kanssa aina piristävät.
Niinhän sitä hururapparaikin joutui kriisiryhmään kuuluvaksi, kun vuosirenkaat jo ylitävät 70.
KUULUMISET Oon aina povannut, että toi kyperhyökkäys saa maailman jaloiltaan, jos nerokkaat “kyber-terrorit” sekoittavat sateliitit ja sitä kautta sotkevat kaikki palvelimet.
Odotellaan “parempia” aikoja ja Kuinka ollakkaan ensiksi nautitaan kesästä! kerkisi vähäpätöinen Covid -
Kajautetaan sielun syöväreistä pätkä “Suvivirttä”:
Taudrin torppaamiseksi Suomessa maan hallitustytöt ottivat käyttöön rajuja määräyksiä ja antoivat ohjeistuksia siitä miten meidän tulisi käyttäytyä. Ikäihmisetkin laitettiin karantteeniin koteihinsa ja laitoksiin, ei saanut tavata edes läheisiään. Täten katsottiin, että vanhukset suojellaan taudilta.
Suurin harmitus tietysti tulee siitä, että kesänkin tilaisuudet jouduttiin peruuttamaan. Kesän tapahtumiin ja reissujen järjestelyihin oli jo aikaa kulutettu. Ensisijalle on asetettava kuitenkin ihmisten terveys. Eiköhän meillä sentään vielä ole vuosia jäljellä ja voimme myöhemmin reippain mielin toimia luonnikkaassa ko- RAPPARIN tiseutuseurassamme. Toivottavasti ei sosiaalisten kontaktien puute ole masentanut ja syrjäyttänyt Teitä. Kyllä ikäihmisillekkin kohta ovet aukeavat ja päästään “kirmaisemaan” ulos kuin lehmät konsanaan kevät laitumelle!
seminaarissaan. Sairdauden vakavuus kuitenkin valkeni melko pian ja asiantuntijat tajusivat tilanteen vakavuudren.
19 virus, mikä tainnutti koko maailman. Näkymätön pisara levitti tautia kulovalkean tavoin ja viikatemies on häärinyt ympäri maailmaa suuremmalla niittokoneella kuin lähisotien tykit.
Päivittäin ohjeistettiin yli 70 + -ikäisiä käymään vain ilalla myöhään tai aamulla aikaisin kaupassa, jos on pakko. Muuten oli vältettävä liikkumista ihmisten pariin. Käsiä piti pestä ja drensinfioidra alvariinsa, että kämmennahka kärvisteli. Kasvosuojaimia kehotettiin käyttämään, vaikka niitä ei ollut mistään saatavilla.
Kyllä siinä rapparikin “kotiarestissa” tunsi itsensä toisenluokan kansalaiseksi. Pirtin Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. seinät alkoivat pikkuhiljaa kaatumaan päälle, kun TV:stä katKauniisti joka paikkaa koristaa Koronan ärhäkkyytä ei ymmär- soi päivittäin koronasta hallikukkanen. retty ja kevvään Pohjois-I- tuksen erikoislähetyksiä. Nyt siunausta suopi taas lämpö taliaan matkanneet turistit ja auringon. Itävallan laskettelijamatkailijat Lopultahan se oli kelien lämtoivat matkatulijaisina kavalan mettyä väännettävä itsensä Se luonnon uudeks luopi, se ruton. Jopa Levillä kokous- mökkipahasen pihahommiin ja kutsuu elohon. taneet kirurgit sitä levittivät rästiin jääneitä töitä nik3
karoimaan. Mitä ahkerammin teki sitä mukavammin aika kului ja päivät ja viikot ovat taittuneet. Emäntä on ollut tiukkana ja olemme vain kerran viikossa käyneet kaupassa ruokaa ostamassa ikäihmisten ajalla. Hieman se on suututtanut, kun vanhaa leipää on vain tarjolla ja mikä kamalinta “saunakeppanaa” ei ole saanut ostettua. Alkoon ei ole uskaltanut mennä “toisenluokan” kansalainen ostamaan “parempaa” kermaa. Alkaa meinaan olleen kurkku kuin beduiinin sandraali.
SIHTEERIN KYNÄSTÄ! KORONA, KORONA JA VIELÄ KORONA Uutisia radiosta kuunnellessa ja televisiosta katsoessa ei voi välttyä koronalta. Joka paikasta tulee vain koronaa.
Onhan se vakava viruksen aiheuttama sairaus, kuoleman tapauksiakin on tullut runsaasti. Kuoleman tapauksista en tiedä tarkalleen, mutta tietävätkö viranomaisetkaan. Onhan se oltava tärkeä asia, kun media rummutNäin jälkikätteen rapparin taa live- päivittyvää listaa aivoillakin ajateltuna taisi se kuolonuhreista, tuon luvun täytyy ylhäältä tullut holhous olla olla hyvin tärkeä.
hyväksi. Korona on saatu melko hyvin karsinaansa ja viikatemiehenkin terä on jo tylstynyt. Ihmiset ovat kesäkuun alusta jo vähän vapaammin pystyneet toimimaan.
Jokainen kuolema on tragedia, mutta miksi nimenomaan koronavirukseen kuoleminen on erityinen tragedia? Ei ole olemassa mitään mittaria millä mitataan kuolemantapauksia mihin ihToivottavasti se povattu “toi- miset yleensä kuolevat.
nen aalto” syksyllä ei olisi Suomessa kuolee vuodessa vajaat mikään kevättulva-aalto. 55 000 ihmistä. Yleisimmät syyt ovat verenkiertoelinten sairau-
Nyky-yhteiskunnassa kuolema on häivytetty taka-alalle. Tämän kriisin jälkeen voi olla hyvä pohtia uudestaan , mitä yhteiskunnassa tapahtuvista kuolemista kannattaa ylipäänsä kertoa. Ehkä mediassa pitäisi julkaista jatkuvasti päivittyvää laskentaa siitä, mihin kaikkeen muuhun koko ajan kuolee ihmisiä. Voi kuulua makaaberilta, mutta se voisi auttaa kohdistamaan huomiota myös todellisiin ongelmiin, jos kaikille olisi selvempää mihin ihmiset oikeasti kuolevat. Joskus tuntuu, että me yli seitsenkymppiset seniorit olemme yhteiskunnan ongelmajätettä. Emme saa tehdä sitä eikä tätä, eikä edes liikkua pois kotoa. Koronasta on kuitenkin tullut jotain hyvääkin, se on saanut vanhukset liikkumaan ja lenkkeilemään ja se on aina hyvä asia. Koronapandemian mentyä ohi, älkää lopettako ulkona liikkumista metsäpoluilla. Ulkona poluilla liikkuessanne pysytte henkisesti ja ruumiillisesti vireässä kunnossa niin hyvin kuin se on mahdollista. Kaikesta huolimatta kaikille iloista mieltä ja mukavaa kesää.
Kyllä me tästäkin selvitään, det (19 000), kasvaimet (13 000) kun esi-isämme ja -äitimme ja dementia (10 000). Tapaturovat kokeneet pahempaakin. miin kuolee 2 400 ihmistä. AlkoLopuksi Kymppiuutisten tapaan holi tappaa 1 700 ihmistä. It- loppukevennys. Pää pystyyn ja nautitaan semurhiin kuolee 800 ihmistä Maija oli ilmoittautunut Suomen suvesta! vuodessa.
Ihmisiä ei ole Suomessa kuollut Hyvvää kessää Teille kaikille, koronaepidemian aikaan erityisehkä hieman erilaista, mutta en paljon, vastoin kuin monessa muussa maassa. Kuolemien sen me kestämme! määrä liikkuu aivan tavallisella tasolla. Toisenkin kuvan voi saaT: Kallasten rappari. da mediasta.
kirjoittajakurssille. Opettaja antoi tehtävän: - Kirjoittakaa novelli , jossa on ripaus uskonnollista otetta, ripaus rakkautta ja myös jännitystä. Seuraavalla kerralla opettaja luki ääneen Maijan novellin: - Hyvä Luoja, olen raskaana! Kuka on isä? Lauri, sihteeri
4
TIKKUTOLLO.
ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun Facebook: Turun Punkalaidun-seura Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 040 - 757 1259 Pekka Virtanen puh:040 -591 0576 ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400kpl Painotalo Grano Oy julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
Etusivulla oleva kuva, on eräältä aamuiselta yhteiseltä kävelylenkiltämme, vaimoni Kirstin ja Saran seurassa. Olemme tuota lenkkiä kiertäneet 20 vuotta, enkä ole sitä ennen nähnyt, vaikka se on aivan kulkureittimme vieressä. Tuo luokalle kaartunut kuusi, pisti ensimmäiseksi silmääni ja sitten peuran sarvet kiven päällä. Sarvet oli varmaankin joku metsästäjä siihen nostanut. Reijo
Kaikista kansallisruuista kansallisin on tikkutollo, raakaaineet ovat kotimaisia, hernekeiton, eli papusopan lientä, jota otettiin talteen, ennenkuin herneet olivat kypsyneet ja ruisjauhoja, sekotettiin keskenään ja imellytettiin. Tarjoiluastia oli kooli, kattaus, heinäpellon päisteeseen, ojan pyörtänölle. Ruokailuvälineet, läheisestä puusta, paikan päällä vuoltuja tikkuja, ruokailu oli yhteisruokailu. Asetuttiin koolin ympärille, syötiin samasta koolista, itsekukin omalla tikullaan, ruokailuvälineitä ei tiskattu, vaan heitettiin pellolle lahoamaan. Ruoka oli niin sanottu murkinaruoka, murkina oli aamiaisen ja päivällisen välissä, nykyisin brunssi. Rasvaisesta liemestä ja ruisjauhoista tuli vahva ja ravitseva ruoka, joka soveltui hyvin heinäpellolle, koska siellä oli hyvä ilmastointi. Ennenvanhaan, varsinkin sotaaikana monet ruuat makeutettiin imellyttämällä, koska sokeriannos hupeni vieraitten kestittämisiin. Yksi oli perunamööti, jos perunamuusia oli jäänyt tähteeksi, siihen sekoitettiin ruisjauhoja, imellytettiin ja paistettiin pannussa säkkeistön päällä. Syötiin iltapalana, ennen nukkumaan menoa, samoin kuin marjapöperö joka tehtiin imelletyistä ruisjauhoista ja puolukkahillosta.
aika, että se oli hyvvää. KUOLONVARPUNEN “En mää ennää enskevättä näje, ko pääskysekki kävi jättämäsä mulle hyvästi, ja ko kualonvarpunenki kävi mejän omenapuusa”; sanoi mummu yhtenä syyskesän päivänä, kun pääskysten muuttoparvi oli aamulla kokoontunu mökin katolle. Silloin ihmiset joutuivat ennustamaan tulevia tapahtumia aistien ja muistin varaisesti, ja linnut olivat sanansaattajia. Linnuilta saatiin myös lyhyen- ja pitkänajan sääennustukset. Kun talitijainen tuli syksyllä koputtammaan ikkunaan, niin mummu sanoi; tullee talvi ko tintti pyrkii lämmittelemään”. Kurkiaurojen lentokorkeus kertoi talven lumen paksuuden, Tullee kelirikko ku varis viittä huutaa” eli jos varis talvella vaakkui viisi kertaa peräkkäin tuli niin pitkäaikainen suojailma, että talvitiet pehmeni. Kun palokärki tuli pihapiiriin se tiesi sadetta, ja kun se lähti lehtoon niin kirkaisujen määrä kertoi koska sade tulee. Jos käenpiika tuli pihapiiriin piipittämmään, se oli varma hallan merkki, jos pääskyset lensivät matalalalla vettä viistäen, tuli sade, jos korkeella, tuli pouta. Kun nuorimies lähti riijuulle, ja harakka nauroi, niin hukkareissun teki. Paikkansa pitää. nimimerkki kokemusta on.
Yksi lapsuuteni herkuista oli Haviokosken poika pappalta jääneet eväsvoileivät, jotka olivat lämpimässä taskussa päivän hautuneet, voi oli sulanut ja imeytyny leipiin. Hyvänen 5
TULE KOTIIN –HANKE PÄÄTTYI KIITOS YHTEISTYÖKUMPPANIT, KIITOS MAHTAVAT KUNTALAISET! Tule kotiin –hanke houkutteli kahtena peräkkäisenä vuonna ihanalle maaseudulle uusia asukkaita ja kertoi Punkalaitumesta muutoinkin hyvää ja positiivista. Sitähän on riittänyt! Hankkeen FB-sivu, Instagram sekä kotisivu jäävät elämään, vaikka hanke päättyi 30.4.2020. Hankevetäjä Hanna-Mari Kamppikoski on kovasti otettu kuntalaisten suuresta panostuksesta koko hankeaikana. -
Hanketyössä ehdottoman tärkeä tuki ja työn nostattaja on ollut tämä koko kunta. Hankevetäjälle on avattu ovet yrityksiin, järjestöihin ja koteihin. Hankkeen FBsivuilla on suuri ja aktiivinen tykkääjien lauma, 1 053 seuraajaa. Leijonaosa ryhmästä on paikkakuntalaisia, mutta heitä on myös muualta päin Suomea - ja jopa seitsemästä muusta maasta (Ruotsi, Kanada, Yhdysvallat, Viro, Ranska, Espanja ja Australia). Hyvin usein FB-sivumme kommenteissa kuuluu ikävä vanhoille kotiseuduille tai maaseudulle. Yhteistyö paikkakunnan järjestöjen ja yritysten kanssa on ollut hedelmällistä. Erityisen ponnekkaasti lähtivät hanketyöhön Punkalaitumen Golf ja Lounasravintola Mokoma. Nämä lupasivat hankeaikana jokaiselle uudelle asukkaalle ilmaisen golfkauden ja lounaan. Kunta muistaa jokaista uutta vauvaa 300 eurolla. Kevään 2020 Vauvaillassa myös useat muut tahot halusivat olla vauveleille lahjoja antamassa. Hyvin erikoislaatuista ja Punkalaitumen kunnalle ominaista ovat talkoolaisten suuret määrät. Puhutaanhan muualla Suomessa talkoohengen kuolleen. Esimerkiksi Punkalaitumen Kunnolla on parisensataa vapaaehtoista. Talkootyö auttaa järjestöjä auttamaan ja aktivoimaan kuntalaisia, mutta se tuo myös uusia ystäviä ja luo merkitystä elämään.
Punkalaitumella järjestöelämä on erittäin vilkasta, mm. MLL ja 4H sekä urheiluseurat ovat olleet aktiivisia toimijoita jo vuosia, hanke kertoi kuvin ja sanoin näidenkin toiminnasta. Hanke toi lapsiperheiden ääntä kuuluville haastatteluin ja kuvajutuin, olemalla mukana arjessa ja tapahtumissa, tapaamalla perheitä sekä tapahtumissa, tilaisuuksissa että perheiden kodeissa. Turun Punkalaidun-seura on toiminut jo vuosikymmeniä rakkaan kotiseutumme äänenkannattajana. Seura toimi myös tärkeänä yhteistyökumppanina hankkeelle. -
Kahden hankevuoden aikana 1.4.2018 – 30.4.2020 Punkalaitumelle on muuttanut yhteensä 245 uutta asukasta. Näkyvyys on ollut suuri, sillä hankkeen FB-sivulla on 1 043 aktiivista tykkääjää, 1 053 seuraa sivua. Keväällä 2019 avattu Instagram-tili on sekin tuonut mukavasti seuraajia, 23.4.2020 heitä on 170. Hankeaikana media on kertonut hankkeesta kymmenissä artikkeleissa eri julkaisuissa, myös radiossa ja televisiossa. Helsingin Sanomatkin kirjoitti paikkakunnasta, Hämeen Sanomissa meitä kutsuttiin Punkalaitumen Seireeneiksi. Mediaa voi huoletta kutsua tärkeimmäksi monista hyvistä yhteistyökumppaneista. Lämmin kiitos ihan jokaiselle elämäni seikkailusta tällä upealla seudulla ja kivojen ihmisten parissa!
Hankkeen kotisivu: https://www.punkalaidun.fi/sivu.tmpl?sivu_id=10530 Hankkeen FB-sivu: https://www.facebook.com/tulekotiinpunkalaitumelle.fi/ Instagram: https://www.instagram.com/tulekotiinpunkalaitumelle2/ 6
Hanna-Mari Kamppikoski kuvassa, kätöset täynnä sydämiä.
KIITOS !
Turun Punkalaidun seura kiittää “Tule kotiin” hankevetäjä HannaMari Kamppikoskea siitä lämminhenkisestä työstä mitä hän on tehnyt hankevetäjänä koko entisen kotipitäjämme eteen. Voidaan varmaan todeta, että yhtenä suurena saavutuksena tässä Tule kotiin -projektissa on ollut se, että hän on monen paikkakuntalaisen silmät ja sielun avannut näkemään kuinka viihtyisä maalaispitäjä Punkalaidun on, “kotiseutu ihanan laidalta”. Me entiset laitumelaiset sen kyllä olemme oivaltaneet. Kiitos ja hyvää jatkoa uusissa tehtävissä! Turun Punkalaidun seura r.y. Pekka Virtanen
RIIPPUSILTA Siellä Laitumella,
sitä siltaa porukalla keinuteltiin.
joen yli johtaa riippusilta.
Ja hauskaa oli niin.
Sitä muistan harva se ilta.
Silloin oli huvit toisenlaiset,
Se on keskellä sen koivukujan
nykyaikaan verraten
joka pappilasta kirkolle vie.
halvanlaiset.
Se kuja on ollut
Kun niitä nyt ajattelee ja
monen lapsen koulutie.
Lämmöllä muistelee.
Minäkin sitä aina kouluun kuljin
Hilkka Lundell
Siksi kai sen muistoihin suljin. Usein koulutiellä 7
Papiksi Punkalaitumelle! Ihan näin helposti se ei käynyt. Tulo papiksi Punkalaitumelle. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan työelämäjaksoon kuului kuuden viikon seurakuntaharjoittelu jossakin itse valitussa seurakunnassa. Valitsin Punkalaitumen seurakunnan, ja siitä alkoi matka kohti Punkalaidunta. Pääsiäisviikolla vuonna 2019 alkoi odotettu seurakuntaharjoittelu. Olin jo aiemmin tavannut osan seurakunnan henkilöstöstä ja tiesin, minkälaiseen seuraan olen menossa. Parempaa työyhteisöä ei voisi kuvitella. Minut otettiin lämpimästi vastaan, tutustutettiin seurakunnan tiloihin, seurakuntalaisiin ja Punkalaitumeen. Vaikka olin harjoittelija, minulle annettiin oikeita töitä ja tunsin olevani osa työyhteisöä. Harjoittelu seurakunnassa oli turvallista, kannustavaa ja antoisaa. Aina kun apua tarvitsin, sitä sain. Aina oli aikaa kysymyksilleni ja niihin vastaamiseen. Huumoriakaan unohtamatta. Papin työ, johon tähtäsin, alkoi tuntumaan entistä hienommalta. Mikä hienointa, sain osallistua tilaisuuksiin, joissa tapasin ja tutustuin Punkalaitumelaisiin ihmisiin. Huomasin, miten upeita, lämminhenkisiä ja aktiivisia seurakuntalaisia Punkalaitumella on. Sain heiltä paljon tukea ja kannustusta seurakuntatyöhön. Tällä oli suuri merkitys viihtyvyyteeni paikkakunnalla. Harjoitteluaika oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Sain opetella tulevaa työtäni todellisten ammattilaisten ohjauksessa, osana aktiivista seurakuntaa. Kuuden viikon aikana ystävyys niin työkavereiden kuin seurakuntalaisten kanssa kasvoi ja tunsin olevani jo lähes Punkalaitumelainen. Harjoittelu päättyi touko-kuun lopussa ja kotimatkalla tunnelma oli kaihoisa. Jotain kaunista jää taakse. Alitajuntani kuitenkin lohdutti, että ei tämä ehkä ollut tässä. Eikä ollutkaan. Syksyllä 2019 sain yllättävän ja miellyttävän tiedon. Minulle saattaisi olla töitä Punkalaitumen seurakunnassa. Ennen lähtöäni Punkalaitumelta olin kertonut monelle haaveestani saada palata Punkalaitumelle. Nyt tämä toiveeni toteutuisi. Aloitin “oikeana” työntekijänä Punkalaitumen seurakunnassa 1.12.2019. 8
Tullessani takaisin Punkalaitumelle, tuntui kuin olisi kotiinsa palannut. En kuitenkaan aloittanut pappina, koska pappisvihkimys olisi edessä toukokuussa 2020. Suuri kiitos tästä(kin) kuuluu kirkkoherra Irina Kaukiselle, joka päätti palkata minut seurakuntaan. Toukokuun puoliväliin saakka tein kaikkia niitä papin tehtäviä, jotka eivät edellyttäneet pappisvihkimystä. Pappisvihkimyksen jälkeen olen saanut tehdä täysivaltaisesti papin tehtäviä. Olen tykännyt jokaisesta päivästä. Tällä erää virkasopimukseni kestää toukokuulle 2021. Mitä sen jälkeen? En tiedä. Vaihtoehtoja on varmasti monia, mutta ykkösvaihtoehtoni on saada jatkaa Punkalaitumen seurakunnassa. On helppo nimetä syitä, miksi näin. Muutaman mainitakseni: Punkalaidun on kaunis, aktiivinen ja rauhallinen paikkakunta. Maisemat ja harrastusmahdollisuudet ovat ihan toista kuin pääkaupunkiseudulla, mistä olen kotoisin. Punkalaitumelaiset ovat ystävällisiä, sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä ihmisiä. Olen saanut ystävyyssuhteita, joista luopuminen olisi vaikeaa. Työskentely mukavien, osaavien ja hauskojen työkavereiden kanssa on niin antoisaa, ettei sitä haluaisi päästää irti. Kun tein päätöksen valita harjoitteluseurakunnaksi Punkalaitumen seurakunnan, en tiennyt, että se johtaisi pidempään yhteiseen matkaan. Tämä matka on ollut kaikin puolin niin hieno, että uskon siinä olleen mukana
Jumalan johdatus. Jospa Jumala katsoisi hyväksi jatkaa tätä aloittamaansa matkaani yhä pidemmälle Punkalaitumella.
Säätiedotus jokaiselle päivälle. Tänään sataa vettä,
Toivotan kaikille Punkalaitumelaisille niin paikkakunnalla kuin tai ainakin ensi viikolla, muualla asuville kaunista ja läm- tai ensi kuussa.... mintä kesää. Jumala olkoon kanssanne. Jos ei sada vettä, Petri Paasikallio Seurakuntapastori Punkalaitumen seurakunta
niin paistaa aurinko tai on pilvistä, voi tulla luntakin, ainakin ennen tammikuuta... Joka päivä tuulee tai sitten ei. Jos ei tuule, voi itse tuulettaa... 9
Jos ei aurinko paista, voi itse hymyillä.... Jos ei sada, voi käydä suihkussa..... Lämpötila vaihtelee -36 ja +39 asteen välillä. Siis.... joka päivä on se sää minkä itse haluaa ja valitsee... Hyviä makkaranpaistosäitä toivoen Turun Punkalaidun seura ry
KESÄN TAPAHTUMIEN JA TILAISUUKSIEN
koulu- ja sukulaistreffitapaamise- Sitä olen tässä ihmetellyt, että on aikoihin eletty, kun meidän na. lapset, yksi toisensa jälkeen täytJärjestelyistä olisi vastannu koti- tää 50 vuotta ja lasten lapset peseutuseuramme lisäksi urheilu- lailevat tietokoneittensa kanssa, PERUUNTUMISIA seura Kunto. kun ovat olevinaan koulussa ja Kotiseutuseuramme seuraavat etä-opetuksessa. kesän tapahtumat jouduttiin pe- Tilaisuutta ei unohdeta sillä jo ruuttamaan koronavirusepidemi- ensi kesäksi on sovittu tilaisuus Se on nykyaikaa. pidettäväksi heinäkuun alussa an takia. 3.7.2021. Merkitkää kalenteriin- Joku on sanonut, että meitä johtaa huulipunahallitus, eikä ainakaan Heinäkuulle oli kaavailtu teh- ne muistiin! ulkomuodossa ole moittimista, täväksi perinteinen kotiseuturetjos vertailee entisiin äijänki tutustuen Punkalaitumen uu- Yritetään paremmalla tuurilla! köriläisiin, joita ennen on ministeen päiväkoti- ja lukiorakennukP.V. tereiksi kutsuttu. Toivoa vain siin sekä entisessä Mettäsen leisopii, että kampausten ja leninpomossa toimivaan musiikkistukien alta löytyy myös viisautta, dioon. Sekä illalla oli tarkoitus jolla mahdoton koronavirus katsoa Vironkankaan kesäteatte********** saadaan kuriin. riesitys. No, nyt on edessä kesä ja “haurailla vanhuksilla” on aikaa ulKotipitäjän Kokkon kodan koilla ja seurustella vähintään maisemissa ei tänä kesänä ole tekahden metrin päästä ihmisten atteriesitystä koronan vuoksi. HAURAS VANHUS kanssa. Kaikki sujuu, kunhan Yritetään retkeä ensi kesänä uukauppias viikottain tuo pahvilaadestaan. Aiheen tähän juttuun sain toimit- tikollisen rehua ja muuta purtaja Ukkolan pakinasta SK:ssa, tavaa ulko-oven taakse ja apjossa hän käsitteli yli 70-vuotiait- teekin tytöt juoksuttaa apteekin Heinäkuun loppuun 25 pv oli so- ten ongelmia nykyisellä koronataka-ovelle pussillisen lääkkeitä vittu järjestettäväksi Punkalaitu- aikakaudella . “nautittavaksi”. Kodinhoitaja tuo men Kunnon vuosikymmenien Onneksi asia ei koske meidän lisäksi valmiiksi pakatun annostakaisten entisten urheilijoiden huushollia, sillä me, vaimo ja laatikon seuraavan viikon tapaaminen Särkän lavalle. minä “lähentelemme” jo hyvää lääkkeistä jakkaralle ulko-ovelle. Tarkoituksena oli muistella kovia vauhtia yhdeksää kymppiä, joten Posti kantaa selkä vääränä laskuurheilukoitoksia ja treffata entisiä nuorten, yli seitsemänkymppisten ja, joitten kanssa senioreille sitkilpakumppaneita ja muitakin “hauraitten vanhusten” ongelmat ten riittää töppäilemistä tietsikan kavereita. Illan mittaan oli tarkoi- ovat takanapäin. vierellä. tus laittaa jalalla koreasti ja lyödä Sensijaan meidän seuramme arDetta om detta. sääriluunpäätä lattiaan kuten vokas “ puhheenjohtaja” taitaa Jokisen Kalevi aikoinaan kuvasi olla pahimmassa iässä. Olen reippaampaa tanssia. kuullut hänen puhuvan huruPanu Helariutta ukoistakin. Oli miten oli, yli seitThe Vintage Groupin urheilijaposemänkymppiset mainitaan joka jat olisivat hoitaneet musiikista ainoassa virusohjelmassa moikivihreitä soitellen. Esiintymään neen kertaan. oli myös sovittu entiset Kunnon Kuitenkin seuramme hiihtokuurheilijat, “paljasjalkajuoksija ningas hakee talvisin lunta Lapismasa”, trubaruudi Martti Heikta, kun ei aina etelästä löydy. kilä ja maileri, karaokemestari, Huru-ukko hiihtää. Kari Känkänen. Iltaa oltaisiin myös markkinoitu 10
IN MEMORIAM LAIMI AALTONEN 01.08.1938 – 15.01.2020 Talvella saimme yllättäen suruviestin. Kotiseutuseuramme pitkäaikainen jäsen Laimi Aaltonen oli menehtynyt lyhyen sairausjakson jälkeen. Viestin kuultuaan oli vaikea uskoa tapahtatunutta. Juurihan itsenäisyyspäivän jälkeen olimme vielä Laimin kanssa seurustelleet ja viettäneet lämminhenkistä kotiseutuseuramme pikkujoulua. Laimi oli syntynyt Punkalaitumella Kanteenmaan ja Huhtamon rajamailla Ilmiössä. Paikka oli hänelle rakas, koska siellä oli myös perheen kesänviettopaikka. Puolisonsa Antti oli myös kotoisin Kanteenmaasta. Miehensä Antin voimat uupuivat jo aikaisemmin ja hän nukkui pois vuonna 2014. Laimi ja Antti muuttivat työn perässä Turkuun elokuussa 1964. Myöhemmin he ostivat omakotitalon Liedosta vuonna 1979. Omassa talossaan Laimi asui poismenoonsa saakka. Pitkän työuransa Laimi teki TYKS:in synnytysosastolla sairaala-apulaisen moninaisissa tehtävissä. Ahkerana ja lämminhenkisenä ihmisenä Laimi oli pidetty työntekijä. Avuliaalla naisella oli myös paljon harrastuksia, mitkä myös eläkkeellä ollessaan pitivät hänet monessa toiminnassa mukana. Sotilaskotisisarena Laimi toimi vuosikymmenet Heikkilän kasarmilla ja lukuisat ovat ne munkit ja hernerokkalitrat joita hän valmisti eri tilaisuuksiin muiden sotilaskotisisarien ja -veljien kanssa. Seurakunnan hengelliset kerhot ja seurat olivat myös joka viikkoisia ohjelmia, joissa seurallinen Lietolaisrouva viihtyi. Laimi ja Antti liittyivät kotiseutuseuraamme yhdistyksen uudelleen herättämisen jälkeen vuonna 1983. He olivat ahkeria eri tilaisuuksissa kävijöitä. Laimi toimi myös vuodesta 2001 lähtien ensiksi pari vuotta yhdistyksen huvitoimikunnassa ja sitten hallituksessa muutaman vuoden rahastonhoitajana sekä yhtäjaksoisesti hallituksen varsinaisena jäsenenä poismenooonsa saakka. Laimi oli ”kotiseudun naisia” ja hän eli vahvasti synnyinseudulleen. Sitä todisti jo sekin, että hän viikottain kesäisin kävi perheineen Ilmiön mökillä. Lapsenlapsilla oli aina siellä maalaismaisemissa mummon lämmin syli. Mummo oli myös Turun päässä aina valmis ja avulias lastenlasten hoitaja vanhempien ollessa poissa kotoa työvuorojen vuoksi. Auttavainen mummo on nyt poissa ja lapsilla on suuri ikävä. Turun Punkalaidun seura muistaa kiitollisena Laimi Aaltosen aktiivista työtä seuramme hyväksi. Tunnollisen ja avuliaan henkilön muisto ei sammu Punkalaitumelta Turun puoleen muuttaneiden mielestä.
Kiitos Laimi! Laimia lähinnä jäivät kaipaamaan poika perheineen ja lukuisa tuttava- ja ystäväpiiri. Pekka Virtanen
puheenjohtaja 11
Jukka Saarinen laajentamassa toimintaansa Punkalaitumelle
Nyt suunnittelu on edennyt niin pitkälle, että ensi jouluksi ilmestyykin Punkalaitumen murteella kirjoitettu jouluevankeliumi. Eikä siinä kaikki, sillä idean kehittely poiki vielä kolme muuta Punkalaitumen murretekstiä. Tulossa ovat punkalaitumeksi lisäksi niin joulurauhan julistus, Isä meidän -rukous kuin Pimmeen perjantain eli pikkujoulurauhan julistus, ja voi sitä kutsua myös joulunavausjulistukseksi taikka jouluvalojen sytyttämisjulistukTurun Punkalaidun -seuran seksikin. kuusijuhla on inspiroiva tilaisuus. Saarisen sisältötuotantoyritys Näin voi päätellä, kun toissa- Sanarakas Oy tuottaa siis hyvisvuodelta sieltä on lähtöisin idea sa ajoin ennen joulua nämä neljä Punkalaitumen nimikkolauluksi murretekstiä painettuina ja Tule kotiin ja viime vuodelta idea hienoihin, punkalaitumelaisaihePunkalaitumen murteella kirjoi- isiin lahjalieriöihin pakattuna. Ne tetusta jouluevankeliumista. sopivat mainiosti lahjaksi erilaisi-
Kuusijuhla inspiroiva
idealähde
in tilanteisiin. Tekstit ovat myös mukava muisto tutusta Punkalaitumen murteesta. Tekstien murreasun on tarkistanut Turun Punkalaidun -seuraan kuuluva, Turun yliopiston suomen kielen emeritusprofessori Aimo Hakanen, jolta myös tämän vuoden aikana ilmestyy omaelämänkertateos. Punkalaitumen murretekstien ilmiasua on taiteillut Saarisen kanssa jo ennestään paljon yhteistyötä tehnyt graafinen suunnittelija Marjut Peltola.
Laulu Tule kotiin syntyi siten, että toimittaja ja musiikintekijä Jukka Saarinen kuuli joulujuhlassa taitavien punkalaitumelaissisarusten Elli ja Emma Aron musiikkiesityksiä. Sen jälkeen nousi ilmoille ajatus siitä, että niin hienosti laulaville sisaruksille pitäisi tehdä oma laulu. Kun Punkalaitumella oli menossa laajalti positiivista huomiota herättävä Tule kotiin -hanke, oli luontevaa yhdistää nämä kaksi asiaa. Lopputulos osoittaa, että kannatti poiketa kuusijuhlassa! Murretekstien lisäksi Jukka Saarisen tämän vuoden isoihin Viime vuonna joulujuhlassa projekteihin on kuulunut myös kuultiin jouluevankeliumi Turun runokassien valmistaminen. murteella. Seuran puheenjohtaja Saarisen runoilla painetut tyyPekka Virtanen totesi illan ai- likkäät kangaskassit on graafisilta kana, että “kun ei Punkalaitumen osiltaan ja käsityövalmismurteella löytynyt”. Tästä taas tuksineen tehnyt Sastamalan Jukka Saarinen otti onkeensa ja Keikyässä toimiva tekstiilitaiteillähti suunnittelemaan Punkalai- ija Anneli Keinonen. tumen murteella kirjoitetun jouluevankeliumin aikaansaamista. 12
Punkalaitumelle Saarisella on suunnitteilla lisäksi muitakin uusia projekteja niin, että sinne on siirtymässä ainakin osa Sanarakas Oy:n toimintaa. Toimipaikkaneuvotteluja käydään tätä kirjoittaessa erityisesti Punkalaitumen kunnan kanssa. Suunnitteilla on ainakin uuden punkalaitumelaisaiheisen laulun tekeminen sekä uusien murretekstien ja ehkä seuraavan Kissa Kipitin -satukirjan aikaansaaminen.
Viel muutama kesä ennustus! Salomooninpäivänä jos sattaa, nin sattaa neljä viikkoo, sej jälkee. Salunpäiväviikko on peruna viikko, eli sillä viikolla pitää peruna istuttaa. Missä Ekonpäivänä on tuuli silä se on koko kesän. Vanhan kansan viisaat sanovat, että juhannusviikolla, kun päivä seisoo, ei pidä aloittaa sellaista tyätä, jonka pitäisi edistyä, ei myöskään istuttaa mitään kasveja, koska ne tällöin seisovat naulassaan kovin kauan. Jos juhannusyönä tuulee, tulee huono puolukkavuosi. Juhannuksen aikainen sade on heiniä täynnä.
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI Kesä / syksy 2020 Suomessa k oronatilanne on ollut suht. k oht. p koronatilanne koht. pysähtyneessä aikaa. ysähtyneessä tilassa jo jonkin aik aa. uit enkin poikk eus tilassa ja ttoiminnan oiminnan rrajoituksia ajoituksia on vielä päällä. Tilanne tta kuit uitenkin poikkeus eustilassa Tilannetta Elämme k ale taan jossakin juoksussa pur kaa. TTapahtumia apahtumia ja tilaisuuksia vvoidaan oidaan järjes tää. järjestää. aletaan purk Toisaalta on vielä pelk o, e ttä syksyllä vvoi oi tulla pandemian ttoinen oinen aalt o. pelko, että aalto. Seur ammekin k aa esän ja syksyn tapahtumien ajank ohdat vvoiv oiv at peruuntua tai Seurammekin kaa aavvaillut k kesän ajankohdat oivat aa ilmoitt eluamme Punk alaitumen Sanomat “Seur at ttoimiv oimiv at”-pals taa, muuttua. Seur Seuraa ilmoitteluamme Punkalaitumen “Seurat oimivat”-pals at”-palstaa, Turun Sanomat maanantaisin Mielipide-pals ta ““Yhdis Yhdis tys urun Punk alaidun Mielipide-palsta Yhdistys tysttoiminta”. TTurun Punkalaidun seur a facebook-r yhm seura facebook-ryhm yhmä. PUNKALAITUMEN PÄIVÄ Sunnuntaina 02.08.2020. Seuran perinteinen kunniakäynti ja kukkalaitteen lasku Jumalanpalveluksen jälkeen (jos ei ole Jumalanpalvelusta, niin klo 11:00) Menneiden Sukupolvien Muistomerkillä kotikirkon kupeessa. Osallistumme myös Punkalaitumen päivän juhlaan museolla. Tervetuloa! Ei yhteiskuljetusta. VUOSIKOKOUS Syyskuussa aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin.
SIENI-, MARJA- JA ULKOILURETKI KOTIPITÄJÄÄN Lauantaina 26.09.2020 klo 10:00 kokoontuminen Punkalaitumen torille, josta jatkamme yhteisesti matkaa metsään, paikka ilmoitetaan myöhemmin, Seura tarjoaa makkarat ja nokipannukahveet pullan kera. Tervetuloa syksyiseen metsään!
TOIMITTAJA / SANOITTAJA J. SAARISEN ISKELMÄSANOITUKSET Tiistaina 13.10.2020 klo 18:00 Ravintola Verkahovi, Yläkabinetti. Kuuntelemme Jukan sanoittamia iskelmiä ja Jukka kertoo sanoituksien ja laulajien taustoista. Kahvitarjoilu. Lähde mielenkiintoiseen iskelmäiltaan.
PIKKUJOULU Lauantaina 12.12.2020 klo 18:00 Ravintola Verkahovi, Turku. Lähempänä ajankohtaa katso lehti-ilmoitteluamme. Tarkkaile toimintaamme seuran face-book sivuilta. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomat, yhdistykset palstalta. 13
J.N. JA FANNI MÄKINEN – AIKANSA VÄRIKKÄÄT LAITUMELAISET Moni tuntee Pitäjän raitilla entisen Shellin huoltoaseman, myöhemmän kunnan varikon paikan. Tuolla tontilla sijaitsi edellisen vuosisadan taitteessa rakennettu, koko pitäjän tunteman Jalmari Nestori eli Monttööri-Mäkisen (1871-1936) erikoinen, kaksikerroksinen puurakennus, jonka maantien puoleisessa päädyssä komeili torni lipputankoineen. Rouva Fanni Mäkinen hoiti talossa Punkalaitumen puhelinkeskusta vuosina 1904-1927. Hänestä on tallella kasku tilanteesta, jossa keskukseen saapui eräänä aamuna vieraileva liikemies. Tämä pyysi tilaamaan puhelun Tukholmaan. Fanni Mäkinen teki työtä käskettyä: “Haloo Helsinki, pitäisi saada puhelu Tukholmaan.” Hän antoi nimen ja numeron. Pyyntö yhdistää puhelu Punkalaitumelta Tukholmaan oli niin ennenkuulumatonta, että Helsingin päästä kuului vastaus: “Tukholmaan! Oletteko te hullu?” – “Olen kyllä, aikalaillakin, mutta se herra, jolle puhelu tullee, se on viisas.” Ehtoopäivällä puhelu sitten saapui. J.N. Mäkinen toimi Punkalaitumen Telefooniosakeyhtiön monttöörinä eli asentajana. Kelloseppänä tunnetulla Mäkisellä oli liike, jossa oli tarjolla kellojen lisäksi mm. polkupyöriä, moottoripyöriä ja näiden varaosia. Hän myös korjasi laitteita. Punkalaitumen Sanomissa hän tarjoaa vuonna 1908 valokuvausta liikkeessään “kaikkina aikoina
päivässä” sekä lisäksi maisema-, perhe- ja rakennuskuvausta. Pitäjässä oli siis oma valokuvaaja 1900-luvun alkupuolella ennen kuin Sulo Uutto 1921 aloitti ammattimaisen valokuvaustoiminnan. Mäkinen toimi monttöörinä myös paikallisessa Koskenniska Oy:ssä tehden asennuksia pitäjän eri kohteissa. Sata vuotta sitten, lokakuussa 1920 Mäkinen asensi ulkosähköjä Sarkkilan KirkkoJaakkolassa, kun hänelle sattui tapaturma. Tämä innoitti Aamulehden kirjeenvaihtajan, nimimerkki Tanelin kuvailemaan lauantai-illan tapahtumia varsin värikkäästi. Ehkäpä Laitumelai14
sen lukijatkin haluavat lukea täm ä n S i s u k a s m i e s -reportaasin, joka hieman lyhenneltynä kuuluu näin: Me kohotamme hattua O.Y. Koskenniskan sähkömonttöörille, kelloseppä J.N. Mäkiselle, sillä niin sisukkaasta miehestä ei kukaan ole ennen kuullut puhuttavankaan. Eräänä lauantai-iltana, kun Mäkinen oli asettamassa paikoilleen Kirkko-Jaakkolan talon ulkosähköjohtoa Punkalaitumella, sattui hän, yhdistäessään tätä linjaa Sarkkilan matalajännityslinjaan, jotenkin koskettamaan lankoihin, joista sai niin voimakkaan sähköiskun,
että meni tunnottomaksi ja jäi riippumaan pää alaspäin tolppakengistä sähköpylvääseen. Tässä kiperässä tilanteessa oli Mäkinen kauan aikaa. Muijat vain siunailivat tolpan juuressa, että niin se tuli nyt Mäkisenkin loppu. Mutta kun paikalle saapui miehiä, jotka hissasivat Mäkisen alas tolpasta ja ruvettiin tuumiskelemaan lyhintä reittiä sairashuoneelle taikka ruumiskellariin, nousikin kuolleeksi luultu Mäkinen istumaan ja hieroi silmiään ja taisi vähän kirotakin ja veti povitaskustaan suuret hohtimet ja kiipesi uudelleen tolppaan paikalla olleiden, hänen muistoaan kunnioittamaan saapuneiden punkalaitumelaisten töllistellessä suut auki korviin asti kuinka kuolleista herännyt Mäkinen ryhtyi jatkamaan työtään niin tyynenä, ettei olisi luullut mitään tapahtuneenkaan.
laiset surkuttelivat hänen surul- teki työnsä loppuun ja kiipesi tollista loppuansa. pasta alas ja kokosi tolpan juurelta työkalunsa ja nosti Mutta taaskin heräsi Mäkinen punkalaitumelaisille lakkiaan ja kuolleista ja kiipesi tolppaan toivotti hyvää voimista ja lähti keskeneräistä työtään jatkamaan takaisin Koskenniskalle. ja punkalaitumelaisten suut levisivät ällistyksestä enemmän kuin Kaisa Kirkko-Jaakkola korviin asti. Ja nyt ei Mäkinen enää saanut sähkötäräystä, vaan
Lähteet Niemelä, Anttila, Hakanen: Punkalaitumen historia II. Vammala 1989 Helariutta: Koittakoon ny. Punkalaitumen yritystoiminnan alkulähteillä. Kokemäki 2009. Harmia joka päivälle. Punkalaitumelaista huumoria. Toim. Juhani Helariutta. Vammala 1987 https://digi.kansalliskirjasto.fi/ serialpublications? general Types=NEWSPAPER&generalTypes =JOURNALJ.N. Mäkisen muotokuva: Sulo Uutto 1930. Punkalaitumen Museo- ja kotiseutuyhdistys Leike: Punkalaitumen sanomat 6.11.1908
Jonkun aikaa työskenneltyään tolpan kärjessä sai Mäkinen taas ankaran sähkötäräyksen ja retkahti riippumaan pää alaspäin korkealla yläilmoissa ja jäi roikkumaan kuin hirteen, pää alaspäin, mikä on tavallista hirsipuuasentoa vielä tukalampi. Tavallinen kuolevainen olisi tietysti tällaisesta ja vaikka jo vähemmästäkin täräyksestä kuollut ja tätä kirjoitettaessa makaisi hän jo maassa kolmen kyynärän syvässä, mutta Mäkisellä onkin eri sisu. Punkalaitumelaiset hissasivat hänet uudelleen tiedottomana tolpasta alas ja luulivat, että nyt on Mäkinen ihan varmasti kuollut, ja vainaja asetettiin makaamaan ruohikolle tolpan juurelle, ja punkalaitume15
Pikku-Kallen intohimo! Jätski, tai jäätelö, kumpaa nimeä sitä haluaakin käyttää, ei voinut olla Pikku-Kallen lapsuudessa intohimo. Silloin jätskiä sai vain Rasin jätskikioskista, ja se oli aivan liian kaukana.
etteivät saa vettä niskaansa, jos tulee sade. Pikku-Kalle kipaisi ulos kärryjä suojaan viemään ja äiti aloitti lettujen paiston. Siinä oli Pikku-Kallen intohimo.
No se ei Kallea huolettanut, hänen elämänsä tapahtumat keskittyivät kodin ja sen ympäristöön. Isä oli väsännyt Kallelle pienen nelipyöräisen, vedettävän kärryn. Se oli Kallen mielestä paras hänen leluistaan.
Tämä oli kertomus pienestä pojasta, ja hänen mielihalustaan. Kertomus on tositapahtumiin perustuva. Vain nimi oli vaihdettu. ***********
Niinpä Kalle, kun häneen taas iski intohimo, otti kärrynsä ja lähti Ressun saattelemana metsään. Niin Ressu oli Pikku-Kallen pystykorvainen sekarotuinen koira. He kulkivat aina yhdessä. Iloinen pojan laulu kaikui metsässä, kun Kalle kajautti ilmoille reippaan laulun: “Kalle hän lähti metsähän päin, niin ilomielin, niin ilomielin. Kalle hän lähti metsähän päin, niin ilomielin, niin ilomielin, mukanansa pienet rattaat. Äidille puita noutamahan, niin ilomielin, niin ilomielin. Äidille puita noutamahan, mukanansa pienet rattaat.” Niin taittui tuo muutaman sadanmetrin ja matka ja kärry täyttyi pienistä oksista ja risuista. Paluumatkalla kaikui taas Kallen laulu ja kotiin päästyään poika nappasi kuorman kärryiltä syliinsä, juoksi keittiöön äidin luo. Laski risut hellan eteen ja huikkasi äidille; nyt Kallen on nälkä. Hyvä on, vastasi äiti, menehän nyt viemään kärryt suojaan
Hau hau! Hyvvää kessää taas kaikille. Niin tässä me taas ollaan, ajateltiin Oskarin kansa tuara Teitille vähän illookin tähä korona-ajan synkkyyteen. Mää oon nihan nauttinut tästä ajasta, ku toi Oskarikin on aina kotona, ja Kirsti kans. Nim me kaikki kolme ollaan joka aamu käyty aamulenkillä. Me vähän vaihdellaanki sitä lenkkiä ei se ihan naina o se Paanukorvenlenkki mää välillä halluum Laguunille Hirstenkankaalle. Ei niillä matkasa oo kauheesti erroo, vajjaa kilometri, mutta aikaa kuluu melkein yhtäpaljo, ku siälä Laguunilla tullee vähä katteltua ympärillensä. Kyllä mää luulen että toi Oskariki on nollu ihan nyhtä tyytyväinen tähän naikaan. Ei oo tarvinnu aina olla menosa ja ollaan saatu 16
tehtyä paljo semmosia hommia jokka tosa hötkyilyn huumasa oj jääny tekemätä. Oskari onkin sitä miältä, että hän taitaa jäädä eläkevaariks, ja mää kyllä tykkäisin siittä ajatuksesta. Määkin rupeen olleen jo vähän ijällä, kesällä tullee kymppi täytee, enkä o ennää nin vetree ko sillon nuarempana. Nym mää mialummin makkoilen, ja leppuutan hermojani. Ny kus se kesäki vihroin tuli, mää makkoilen paljon ulkona, välillä aurinkosa joskus meen vähän koirankalposeenki. Sillon nuarempana mää paistattelin päivää enemmän aurinkosa. Sitä oli sitten kauheen kova myrsky viime viikonvaihteesa. Meidänki koivikujalta yks koivu menetti latvansa, katkes keskeltä kahtia. Latva jäi sillai konkelolle koivun pualivälliin, semmoseen oksanhankaan. Oskari soitti naapurin nappuun, joka sitte maanantaina tuli ja veti traktorilla latvan pois oksalta. Hä kaato sitte sen tyviosanki. Oskari antosen koivun sinne naapurille polttopuiks, ku meillä on tänävuanna polttopuita nin tavattomasti. Perraattiin toi pellon reuna kevväällä, ja siältäki tuli puuta. Ja nyt meitillä oli viälä tän Laitumelaisen teko. Otettiin me tonne kasvihuaneeseen taas muutama tommaattiki, Oskari sano ettei meirän tänä kesänä tartte mihinkän mennä, ni hoiretaan sit tomatteja. Oikeih hyvvää kessää ny Teitille, pitää ittenne terveenä, muistakaa liikkua ninkum meki. Hau hau, hauuu. Sara