LAITUMELAINEN

N:o 2 2021 maanantai 20.12.2021

Toivotamme kaikille lukijoillemme Hyvää joulua ja Onnea vuodelle 2022

Tässäkin lehdessä jälleen Puhheenjohtajan palsta.

Seurakunnan joulutervehdys Rappari roiskii. Tarinaa vuoden varrelta, niin kuvin kuin tekstein ja viimeinen osa tarinasta; Minne hävisi Laatikan tila...(Juti) Joulun valmistelua Turun Kuralan IsoKohmon talossa

Kuvannut Jukka Saarinen itsenäisyyspäivänä 2021

Turun Punkalaidun-seura r.y.

Laitumelainen ISSN 1456-7245

TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2022

puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.

PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 SIRPA SUVINEN puh: 040 5963696 LAURI PITKÄNEN puh: 044 5457275 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275

sekä muina jäseninä:

LIISA NIEMELÄ ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN MIRJA HELIN

puh: 040 - 836 5557 puh: 040 - 595 2789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 050 - 348 9313

varalla:

RAUNO KOSKI JUHA RISTIMÄKI

pih: 040 - 546 6009 puh: 0500 - 788012

huvitoimikunta:

AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN PEKKA VIRTANEN ANNIKKI YLI-KAUPPILA kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla KATRIINA SYRJÄLÄ

PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Joulunaikaa ja vuoden suurinta juhlaa varjostaa uudestaan kiihtyvä koronaepidemia. Puhheenjohtajan -palstaa kesälehdessä kirjoitellessani taisin mainita, että en enää palaa korona-asiaan, mutta toisin kävi. Toisaalta jossakin lehdessä kirjoitin, että taisimme saada sitkeän viruksen kaveriksemme useammaksi vuodeksi.

Tätä kirjoittaessa marras-joulu-

puh: 050 - 518 2781 puh: 050 -300 0772 puh: 040 - 591 0576 puh: 044 - 203 0545 puh. 0400 - 826332 puh: 040 - 5910576 puh: 0400 - 215219 puh: 040 - 748 2486

kuun vaihteessa uutiset ovat olleet koronauutisten juhlaa.

Valitettavasti.

Tartuntamäärien kasvu yhdistettynä hiipuvaan rokoteinnostukseen on katala yhdistelmä, joka säätelee yhteiskuntaa laajalti.

Ja kaiken kukkuraksi uutiset uudesta ärhäkkäästi leviästä eteläafrikkalaisesta virusvariantista on lamauttava tieto. Aikoja sitten on jo ennustettu, että näitä maailmalta tulevia koronan muuntuvia variantteja tulee jatkossa vuosit2

tain vieraaksemme. Toistaiseksi ei tiedetä tarvitseeko tämä uusin Omikron -variantti myös uuden rokotteen vai tehoavatko siihen jo käytössä olevat. On ennustettu, että jouluun mennessä tämä selviää.

Toivottavasti kolmannen koronapiikin jälkeen saataisiin sellainen suoja, että nämä uudet variantit sairastettaisiin “vahvemman flunssan” merkeissä.

Valitettavasti rokottamattomat ja rokotevastaisuus ovat tätä epidemiaa pitkittämässä. Sairaaloiden ja teho-osastojen määrät ovat nyt ennätysluvuissa tämän kriisin ajalta ja uhkaavat muutakin sairaalatoimintaa.

Jälkikäteen ajateltuna koronapassin lepsu valmistelu täällä Suomessa kukaties kostautui. En tiedä, pandemia näyttää euroopassa uudelleen jylläävän tiukemman passinkin maissa.

Näytää, että koronaviruksen torjunnassa palataan taas kohti alkuruutua. Aluellamme on tullut uusia rajoituksia ja suosituksia.

Monet ovat siirtyneet uudestaan etätöihinkin.

Niinhän siinä kävi, että kotisetuseuramme pikkujoulukin jouduttiin jo toisen kerran peruuttamaan.

Joulua kohden lähdemme synkissä tunnelmissa. Suurta juhlaa vietämme jo toisena vuonna rajoitetusti.

Toivotaan, että joulun sanoma näin pandemian aikanakin antaisi meille voimia mennä näiden vaikeiden aikojen yli. Joulu on hiljentymisen, rauhoittumisen ja hyvän olon aikaa. Pyritään joka tapauksessa viettämään aikaa mahdollisuuksien mukaan myös yhdessä perheen sekä muiden rakkaiden kanssa. Muistetaan jatkuu sivu 5

SIIHEN AIKAAN ANTOI KEISARI AUGUSTUS KÄSKYN “Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.”

Näinhän jouluevankeliumi, maailman tunnetuin ja luetuin kertomus alkaa. Näin sanotaan siis alusta alkaen, että kristillisessä joulussa on kysymys jostakin, mikä on tapahtunut. Puhutaan todellisesta tapahtumasta.

Kun kristittyinä vietämme joulua, se on kiitosjuhla jostakin, mikä on todellisesti tapahtunut eikä enää koskaan toistu. Kysymys on jostakin, mikä on tapahtunut meille jostakin määrätystä syystä, määrättynä aikana ja aivan määrätyssä paikassa.

Kiitämme Jumalaa koko sydämestämme siitä, ettei jouluevankeliumi ala sanoilla “olipa kerran”, kuten sadut usein alkavat. Jumalalle kiitos siitä, ettei joulu kristillisessä mielessä ole satua, ei myyttiä eikä kuvitelmaa Verollepanon määrännyt keisari Augustus oli suuren valtakunnan yksinvaltias, tuon ajan vaikutusvaltaisin henkilö. Häntä pidettiin suurena ja mahtavana rauhankeisarina ja ehdotettiin jopa, että ajanlasku aloitettaisiin Augustuksen syntymästä. Vaikka Augustus oli mahtava hallitsija, ei aikaa lasketa hänen syntymästään. Se lasketaan jouluevankeliumissa kerrotun lapsen, Jeesuksen syntymästä.

Hänen, joka Augustukseen verrattuna oli mitätön, varaton ja viraton. Hän ei rakentanut kaupunkeja, ei valloittanut valtakuntia eikä perustanut armeijoita. Silti keisari Augustuksenkin elinaika määritellään suhteessa Jeesukseen. Jeesuksen mahtavuus ei ollut tästä maailmasta ja kun hän sanoi olevansa kuningas, ei hänen valtakuntansa ole maanpäällinen valtakunta. Se on näkymätön, hengellinen valtakunta, se on Jumalan valtakunta.

Jumalaa ja hänen valtakuntaansa me emme näe, mutta Jeesus on tullut meidän luoksemme ohjaamaan meitä, että me kaikki löytäisimme tien Jumalan valtakuntaan. Me kristityt vietämme joulua siksi, että suuren keisari Augustuksen aikana syntyi vielä häntäkin suurempi hallitsija. Hän on Kristus Jeesus, meidän Herramme.

Toivotan hyvää ja siunattua joulua ja hyvää uutta vuotta 2022.

Petri Paasikallio Seurakuntapastori Punkalaitumen seurakunta.

3

JOULUEVAKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN PUNKALAITUMEN MURTEELLA Siähen aikaan keisari Aukustus käski pannak koko mailmav verolle. Se oli ensimmäinev verolleppano ja tapahtu sillon kon Kyrenius oli Syyriam maaherraa. No, siinä sittek kaikki lähti kirjottautuuv veroluettelloo, jokanen ommaan kaupunkiinsa.

Lährettävä oli myäs Joosepin siältä Nasaretin kaupunkista Kalileasta, ylös Juuttaammaallet Taavetin kaupunkiin sinnep Peetlehemmii. Hän oli näjes sitä Taaveti huanetta ja sukuakiv viä. Ni, että häm meni sinnes sittes sitä verolleppannoo vartem morsiamensam Marian kans. Ne oli kihlosa, ja Maria orotti jo lastaki.

Sattu siinä sittes sillai heitin siälä ollesansa, että tulikim Marian synnyttämisen aika.

Pojjaa hän siinä synnytti, esikoisenansa, kiapautti lapsen kapaloihij ja pani seimeem makkaamaa. He kun ei saanu yäsijjaa majatalosta.

Sillä seurulla oli yätä myärem paimenia kattomasa laumansap perrää. Yht äkkiä heitin ympärillensät tuli häikäsevän kirkas valo ja siinä heitin eresänsäs seiso Herran enkeli.

Kylä he siinä myäs kamalastip pelläästyki. Mutta se enkeli sano heitillek kumminkin siinä sitte, että “älkää nys suatta pellääkkö, mää ilmotan teitillej ja kaikille ihmisillet tulevan suuren ilon. Teitille on tänäpänä tuala Taavetin kaupunkisa syntynyv Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Semmonen siinä ov viälä sittem merkkinä, että te löyrätte sel lapsen seimestä kapaloisa makkaamasta.”

No, ans olla! Siähen ilmesty äkkiä sittes sen enkelin kans seisomaan suuri joukko taivaallista sotaväkkeeki. Ne rupes siinä ylistämmääj Jumalaa ja sanomaan että “Kunnia Jumalalles siälä korkeuksisa ja rauha täälä maam päällä ihmisille, joita kohtaa Hällä o hyvä tahto kumminki.”

Kun ne enkelit oli siittä sittel lähteny, nin ne paimenet rupes tohkaamaan toisillensa, että “lähretääs sinne Peetlehemmiin kattomaam mitä siä oikein on tapahtunuj ja mistä se Herra nym meitillekkin tälläi tuli ilmottammaa”. Menivät siittä sitten oikein aika vauhtia ja löysiväkkin siältä sem Marian ja Joosepij ja myäs sem pikkupoijjaaj joka makas siinä seimesänsä. Ja kun ne oli sen kaiken siinä ihan itten nähny, otti he viä puhheeks sen sanaj joka heitille oli siittä poijjaasta sanottu. Kylä ne kaikki, jokka paimentem puhheita siinä kuunteli, ihmetteli aikalai. Mutta Maria tälläs kaikki ne sanap piiloon syrämmeensäj ja miätti niitä itteksensäs siälä sitte.

Raamatusta vuonna 2020 punkalaitumelaisittain mukaellut Jukka Saarinen.

Murreasun on samana vuonna tarkistanut punkalaitumelaissyntyinen Turun yliopiston suomen kielen emeritusprofessori Aimo Hakanen

4

ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun Facebook: Turun Punkalaidun-seura Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 040 - 757 1259 Pekka Virtanen puh:040 -591 0576 ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan.

JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 200kpl Painotalo - kopio julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.

yksinäisiä vaikka pikku lahjalla, kortilla tai puhelinsoitolla.

Joulun sanoma ei ole vuosien saatossa menettänyt ajankohtaisuuttaan. Se on näin kriisin aikanakin lohdullista, tuttua ja turvallista.

Itse kukin meistä varmaan virittäytyy näinä vaikeina aikoina joulun vietossaan vanhoihin perinteisiin. Se antaa lohtua näihin pimeisiin aikoihin.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta Teille kaikille!

Kyllä tästäkin selvitään.

Terveisin Pekka Virtanen Puhheenjohtaja

RAPPARIN KUULUMISET Vanhan rapparin päähän ei ennään tahdro mahtua nämä nykyiset päättäjien “vouhotukset”. Päivittäin tiedroitusvälineet jauhavat hiilijalanjäljestä. Puhutaan hiilineutraalista Suomesta 2035. Tätä selitettään, että hiilidrioksidripäästöjä voidraan päästää ilmaan sen verran kuin hiilinielumme, kuten metsät ja suot sitovat. Meidrän pitäisi jatkosa sitoa hiiltä enemmän kuin päästämme. Välillä puhutaan kasvihuonekaasuista, mitkä vaikuttavat taas ilmaston lämpenemiseen.

Ei rapparin kouluaikoina näistä mittään oppia saanut. Opetettiin, että ihmisen hengityksestä syntyy hiilidrioksidria, mikä väsyttää ja sen tähdren luokkahuonettakin välitunnilla tuuletettiin.

En kyllä täsä hiilijalanjälkihyökkäyksesä maaviljelijöitä kohtaan tahdro ymmärtää tätä 5

nykyhallituksen ympäristöpolitiikkaa. Ympäristötoimien seurauksena maataloustuotantoa koskevia vaatimuksia tulee jatkuvasti lisää. Ympäristötavoitteet ovat sammuttamasa viimeisenkin toivon kipinän Suomen maaseudrulta. Maanviljelijöitä syytetään ympäristö- ja ilmastoasioidren laiminlyömisestä. Medrian hyökkää maanviljelijöitä kohtaan ympäristöasioista piittaamattomina ja osaamatomina ihmisinä.

Kuitenkin jo toisaalta aletaan tunnustaa,että viljelijöiden ammattitaito ympäristön hoitajana ja ruuan tuottajana on todella korkea. Kaikki kasvintuotanto pellolla ja metsässä sitoo hiiltä ja viljelijät ovat ratkaisijoina ilmastomuutoksen torjunnassa. Viljelyn päästöt ovat puolittuneet viimeisen 20 vuoden aikana.

Monien alojen päästöistä on myös tikun nokkaan nostettu myös rakennukset ja kiinteistöt sekä rakentaminen.

Ympäristöministeriö on jo valmistellut rakennusten hiilijalajäljen huomioimisesta osana rakentamisen säädrösohjausta.

Tuolta sinisiltä sivuilta tuli sellainen laskelma, missä todetaan, että maailman ihmiset tuottavat hengityksellään hieman enemmän hiilidrioksidria (CO2) kuin Kiinasa poltetaan fossiilisia poltoaineita.

Tulleeko tulevaisuudessa käyttöön hengitysvero. Asetettaisiin mittari suupieleen. Ajatelkaas tätä tähän “vouhotukseen”.

Ei muuta kuin poltelkaa joulun kynttilöitänne pienellä liekillä jotta hiilijalanjälkenne olisi pieni.

Hyvvää hiilineutraali Joulua Teille tasapuolisesti!

Terveisin Kallasten rappari

SIHTEERIN KYNÄSTÄ!

Silloin ennen…..

Jatkoa vuoden 2020 juttuun Joulun historiasta.

Joulu on perinteisesti ollut perhejuhla, mutta 2000-luvulla joulun viettäminen yksin on yleistynyt.

Yleisiä joulukoristeita ovat kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, olkipukit, himmeli, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet.

Luonnon säästämisen vuoksi jotkut voivat joulukuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen linnuille.

Oksille ripustetaan talipalloja . Ennen lahjojen jakoa voidaan sytyttää kynttilöitä edesmenneiden muistoksi.

Joulusaunassa käyminen on yleistä.

Suomalaiseen jouluateriaan yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu-, perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisi-

puuroa. Kinkku yleistyi suomalaisten joulupöytään myöhemmin vasta 1900-luvulla. Lihaa kyllä syötiin jouluna, mutta se oli yleensä lammasta tai nautaa.

Joulupukki saapui lapsiperheissä saunomisen ja ruokailun jälkeen. Muinoin pirtin lattialle oli levitetty olkia, missä lapset voivat leikkiä.

Joulupukki saapui vanha turkki käännettynä ja karvalakki päässä . Vanhimmat lapset tunsivat usein naapurin isännän nahkasaappaat, ihmetellen miksi joulupukilla naapurin saappaat jalassa.

Lahjoja annettin vähänlaisesti, yleensä aikuisille yksi ja lapsille voi olla useampikin. Lahjat olivat kotona tehtyjä kudottuja villaisia käsineitä ja villapaitoja ja puusta tehtyjä leikkikaluja.

Tämän päivän nuoret eivät voi käsittää joulun ruokailua, silloin sai syödä niin paljon kuin itse halusi ja vatsaan mahtui. Aattoiltana lapset valittelivat vatsakipuja täysinäisestä vatsasta.

Joulupäivän aamuna lähdettiin aikaisin, usein jo kello viideksi joulukirkkoon.

Kenellä oli kotona hevonen se valjastettiin kirkkoreen eteen. Jos naapurilla ei ollut hevosta otettiin naapurit myöskin rekeen vällyjen alle. Lapset yleensä jatkoivat nukkumista reessä tiukujen soidessa. Kirkosta palates6

sa ajettiin kilpaa, kenen hevonen juoksee lujempaa.

Joulupäivänä ei saanut mennä edes naapuriin käymään.

Se oli lapsille pitkä päivä.

Tapaninpäivänä lähdettiin sukuloimaan. Matkat tehtiin tietysti hevoskyydillä.

Lapset vertailivat saamiaan lahjoja ja leikittiin. Syötiin edelleen jouluruokia, niitä riitti ihan kyllästymiseen asti.

Näin oli lasten silmissä joulu ohitse ja jäätiin odottamaan seuraavaa joulua. lAURI

KORONAKESÄN SYKSYN -21

JA

-

TOIMINTAA Koronavuoden 2021 alkupuolisko oli toiminnallisesti jäädytetty. Kesäkuulla hallitus kokoontui puhheenjohtajan luona. Loppukesän ja syksyn toimintaa uskallettiin suunnitella.

Tässä vielä niistä pientä tarinaa ja muisteloita.

PIKKU – JOULU 11.12.2021 – PERUUTETTU Syksyllä vielä näytti, että voisimme parin vuoden jälkeen pitää vuoden pääjuhlaamme.

Puhheenjohtaja teki valtavasti hommia uuden pikkujoulupaikan löytämiseksi ja sovituksi ruokailuineen ja ohjemasuorittajineen. Marraskuun lopulla koronarajoitukset tiukkenivat Varsinais-Suomessa ja media jauhoi koronatiedotteitaan illasta toiseen. Jäsenistön ilmoittautumisia koronapasseista huolimatta pikkujouluun ei tullut kuin kourallinen, joten jouduimme peruuttamaan PIKKU-JOULUMME Ravintola Juliniassa 11.12.2021.

Toivotaan, että ensi vuonna jo voimme perinteistä pikku-joulua viettää, vaikka 60 -vuotisjuhlan merkeissä.

Pekka V

Turun Punkalaidun seuran edustajat pj. Pekka Virtanen ja Antti Varpula kävivät laskemassa seppeleen Menneiden sukupolvien muistomerkille Punkalaitumen päivänä 1.8.2021. Paikalla oli myös pienehkö joukko yleisöä.

Seuran vuosikokous pidettiin syyskuun lopulla Verkahovin Wercafessa. Paikalle oli näin koronan jälkimainingeissa kokoontunut kourallinen entisiä laitumelaisia. Ennen varsinaista kokousta nautimme kahvit leivoksen ja

mustikkapiirakan kera. Jukka oli tuonut Vampulalaisen kotileipomon pyörätuolikelaajan, olympiamitalistin Amanda Kotajan kunniaksi tehdyt ruusunmarjahillolla ja puolukalla sekä hopeakuulilla höystetyt maukkaat leivokset. Jukkaa myös muistettiin elokuisesta tasaluku merkkipäivästä vahvalla "yskänlääkkeellä".

Itse vuosikokouksen alussa pidettiin hiljainen hetki ja näin kunnioiitettiin toimintakuden aikana keskuudestamme poisnukkunei 7

jatkuu seuraavalla sivulla

Marja- ja sieniretki Lauantaina 18.syyskuuta kotiseutuseura teki perinteisen marja- ja sieniretken Punkalaitumelle, Kokkon Kodan maastoihin.

Puolukkaa löytyi runsaasti.

Makkarat ja pannukahveet maistuivat.

Porukka vain harvenee. Katsotaan vieläkö kannattaa tulevaisuudessa retkiä järjestää.

Kiitos Kokkon Einolle ja Metsärannan makkarasponssoroinnille!

Kiitoksin PV.

ta.

Kokous sujui yksimielisesti. Toimintakertomus ja -suunnitelma hyväksyttiin ja tili ja vastuuvapaus myönnettiin hallitukselle.

Jäsenmaksusta keskustelttiin ja päätettiin nostaa 25,- euroon ja perheen toisen jäsenmaksu säilytettiin entisellään eli 15,- euroa.

Yhteisöjäsenmaksu jäi myös entiselleen eli 50,- euroa.

Hallituksen jäsenvalinnoissa ei paljon tullut muutoksia. Puheenjohtajana jatkaa entinen ja varapuheenjohtajaksi valittiin Sirpa Suvinen. Uutena tuli valituksi varajäseneksi Juha Ristimäki.

Muut hallitukseen kuuluvat ovat Liisa Niemelä, Virpi Pitkänen, Mirja Helin, Matti Lehtinen ja Antti Koskentaka sekä varajäsenenä Rauno Koski.

Toimikunnat jatkavat entisin jäsenin eli huvitoimikunnassa Aimo Hakanen, Jukka Saarinen, Annikki Yli-Kauppila ja Pekka Virtanen. Lehtitoimikuntaan kuu-

luvat Reijo Rantanen, Jukka Saarinen, Heikki Paloheimo ja Pekka Virtanen.

Hallituksen ulkopuolisena, kutsuttuna, Lauri Pitkänen suostui vielä jatkamaan seuran sihteerinä ja rahastonhoitajana.

Toiminnantarkastajaksi valittiin HTM Osmo Kalmari ja vartalle

Katriina Syrjälä.

Muissa asioissa keskusteltiin seuran tulevaisuudesta ja myöskin jäsenlehden mahdollisista painatusmuutoksista. Seuran 60 -vuotis juhlavuoteen päätettiin vielä vahvasti panostaa tulevalla toimintakaudella.

T: Puhheenjohtaja

Yhdistyksen pj. Onnittelee Jukka Saarista 70v. synttärin johdosta.

8

JOULUN AVAUS PUNKALAITUMELLA 28.11.2021 Viereisessä kuvassa joulutontut Pietarin aukion joulun avajaisissa, esiintymislavalle oli myöskin tehty aivan upea jouluinen sommitelma tonttuineen ja lyhtyineen.

Metsästäjät grillasivat makkarat ja Eläkeliitto myi riisipuuron fäskynäsopalla.

Valot syttyivät kylän katuvaloihin ja kunnallisiin joulukuusiin yhtaikaa.

Jukan esitelmä Ponnahda

pinnalle Keskiviikon musiikkiehtoon ajankohtaa oltiin jouduttu siirtämään päivälla ja taisi siitä osittain johtua, että taas "kourallinen" oli vaivautunut paikalle.

Jukkahan piti mielenkiintoisen ja yksityiskohtaisen selvityksen Ponnahdu Pinnalle iskelmälaulukilpailusta. Saimme kuulla kilpailun vaiheet perustamisen historiasta aina tähän päivään saakka. Jukka kuljetti Turun Sanomienyhdistyksen piirissä vuodesta 1955 kehitetyn kilpailun pitkää juoksua ja tapahtumia.

Kuulimme kilpailusta ja monista kilpailijoista tarinaa. Mukana on ollut voittajina ja finalisteina aina Suomen iskelmätaivaan tähtikaartia. Tarinan lomassa puhheenjohtaja soitteli nimekkäimpien kilpailijoiden levytyksiä.

Kiitos Jukka ja hyvää syksyä mukan oleille ja muillekin!

T: Puhheenjohtaja Viereisellä sivulla tilaisuutta seuranutta yleisöä. Kannattaa käydä katsomassa Facebook-sivustolla kuvaa.

9

Vankalla yli 35 vuoden kokemuksella!

LVI-NOLVI OY

Vankalla yli 35 vuoden kokemuksella! Heinäsirkankatu 16, Turku, LVI-NOLVI OY

p. 0400520334

Punkalaitumen joulukuusi komistuu vuosi vuodelta Turun Punkalaidun -seuran vuonna 1982 Punkalaitumen kunnantalon eteen istuttama hopeakuusi komistuu vuosi vuodelta. Marraskuun viimeisenä perjantaina eli Pimmeenä Perjantaina kuusi sai jälleen hienot jouluvalot oksilleen.

Tänä vuonna kunnantalon ympäristössä järjestettiinkin hieno valon juhla, jossa oli mukavasti lapsia ja nuoria mukana. Meno Köyhälän kaupungin kulmilla oli melkein kuin 1950ja 1960-luvuilla, jolloin Pullerinahteen molemmin puolin ja alapuolisin aluein mäkimukuloita pihoilla totisesti piisasi.

Pimmeen Perjantain ohjelmaan kunnantalon edustalla kuului tapahtumien avajaiset. Turun Punkalaidun-seuran huvitoimikunnan jäsen Jukka Saarinen sai kunnian lukea Pimmeen Perjantain eli Köyhälän kaupunginpikkujoulurauhan julistuksen.

Saarinen on sen vuosi sitten kirjoittanut Punkalaitumen murteelle emeritusprofessori Aimo Hakasen ohjaamana.

Avajaisiin kuului myös arvokas avajaispuhe, jonka piti kunnanjohtaja Tuija Ojala. Avajaissanoja saateltiin yleisön vastaanottavaisiin sydämiin kehon muidenkin osien liikauttelulla. Kunnanjohtaja näet piti joulun odotustunnelmaan hyvin sopivan tarinallisen liikuntahetken, joka lämmittikin pikkupakkasessa mukavasti. Jumppahetken ja Pimmeen Perjantain julistuksen jälkeen Saarinen raapaisi vanhaan tallilyhtyyn valkeen ja kunnanjohtaja kuljetti tulen Turun Punkalaidun -seuran kuusen juurelle ja sytytti kuuseen valot.

Näin alkoi valo kajastaa koko pitäjään Köyhälän kaupungin kulmilta, jossa runsas sata vuotta sitten syttyi pitäjän ensimmäinen katulyhty Ilmasen suulin nurkalla.

Punkalaitumen kunnan matkailusihteeri Tiia Korhonen kertoi avajaisten päätteeksi kunnantalon ja koulukeskuksen ympäristössä lähinnä nuorisolle järjestetyistä tapahtumista. Tarjolla oli niin keppiheppamenoa, lettujen paistoa kuin oikean tiskijukan vetämää ulkodiskoakin värivalojen loimottaessa koulukeskuksen tienoilla. Järjestelyissä olivat mukana myös niin 4H-yhdistys kuin Punkalaitumen seurakuntakin.

10

AL

- liikenne OY

Kurkisuonkatu 8 20760 Piispanristi 02 251 5782 info@alliikenne.fi SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI Talvi / kevät / kesä 2022 Suomessa oli jo syysk voa, että p ystyisimme toimimaan syyskesällä toiv pystyisimme esällä toi ok osentit kahden piikin osalta oli vat hiljalleen Rok okottamispr ottamisprosentit oliv vapaammin. R ottamispr nousseet liki 80 %:iin. Monet seur at ja yhdistykset oli vat kä ynnistäneet seura oliv käynnistäneet toimintansa ja por ydä tilaisuuksissa. J oulua k ohden porukka käy Joulua kohden ukka uskalsi kä tar ät nousi or ona variantti tartuntamäär tuntamäärät nousiv kor orona onav tuntamäär vat ennätyslukuihin ja uusi k Omikr on oli o ven takana. K or ona yttö otettiin lopultakin Omikron ov Kor orona onapassin käyttö passin kä monissa tiloissa ja tilaisuuksissa käyttöön. Media lauloi illasta toiseen paheentuv asta tilanteesta. Asiantuntija vat, että n yt paheentuvasta Asiantuntijatt painotti painottiv nyt rok vä rrok ok otuskier toon. Uuta okottama ottamattomien mentäv okotuskier otuskiertoon. ottama ttomien olisi lopultakin mentä kolma tta rrok ok otusta k eväällä olmatta okotusta kehotetaan ke ehotetaan jo todella ottamaan. Luulen, että k / alkuk esästä otetaan jo neljänteen aaaltoon lisär otetta. Monille alkukesästä lisärok okotetta. ok ihmisille tämä on ollut lamautta vaa ja rrok otetodistuksella / lamauttav okotetodistuksella ok passillakaan ei uskalleta tilaisuuksiin mennä. Maskin ja käsidesin käyttö ö otetaan uudelleen kä yttöön. suosituksia tiuk ennetaan. Etäty Etätyö käyttöön. tiukennetaan. ammekin ta Seur pahtumakalenteri nä yttää tyhjältä ja ei uskalleta Seurammekin tapahtumakalenteri näyttää oida lly yödä pitkällä tähtäimellä suunnitella tilaisuuksia. Var arsinkaan voida sinkaan ei v kk ohtia kiinni. Vuoden toimintasuunnitelmassa on k yllä tarkk kkoja ajankohtia kyllä tar oja ajank pahtumia, m utta niihin pala taan tilanteen m mutta palataan mukaan. tapahtumia, ukaan. ta ustan k or Tule vaisuus on m ulev mustan kor orona onav ona verhon takana.

Seur aa ilmoitteluamme Punkalaitumen Sanoma at toimi vat”Seuraa Sanomatt “Seur “Seura toimiv palstaa, Tur urun Sanomatt maanantaisin Mielipide-palsta un Sanoma “Yhdistystoiminta”. Tur un Punkalaidun seur a fface ace book-r yhmä. urun seura acebook-r book-ryhm TARINA – ILTA Helmikuun -22 alkupuolella, jos koronatilanne sallii.

Seuraa ilmoittelua.

VUOSIKOKOUS Huhtikuussa -22, jos tilanne sallii.

KESÄN TOIMINTA Ilmoittelemme myöhemmin kesäretkestä entiselle kotiseudulle ja “Entisten Kunnon urheilijoiden” treffitapaamisesta 50- 60- ja 70- luvulta Särkän huvipaikalla.

Tarkkaile toimintaamme seuran face-book sivuilta. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomat, yhdistykset palstalta.

11

Punkalaitumen sankarihauta kylpee Itsenäisyyspäivän valaistuksessa.

Taustalla näkyy myös pappilaan johtava riippusilta täydessä jouluvalaistuksessa.

Tämä näkymä herkistää katsojan, ja herättää ajattelemaan mitä kaikkea isämme ovat meille lahjoittaneet. Kuinka on, osaammeko sitä arvostaa.

Saamamme tiedon mukaan on Porttikallion ladut saatu hiihtokuntoon, joten nyt vaan sukset esiin ja auton nokka kohti Punkalaidunta.

Viereinen kuva osoittaa kuinka yhdistyksemme puheenjohtaja on lumen ja hiihdon ystävä. Kun tämä vielä sattuu joulun aikaan, niin mikäpä sen hienompaa.

Useilla meistä on muistoja joissa joulu oli oikea lumijoulu.

12

Tarina Jutinalueen synnystä jatkuu....

Maatalous elinkeinoelämän perustana nykyisessä Jutin kylässä ja sen lähiseudulla Pysyvä asutus nykyisen Jutin alueelle ja sen lähialueille syntyi vasta 1700–luvun puolenvälin jälkeen. Tuolloinkin alueella oli ainoastaan torppari- ja mäkitupalaisasutusta.

Ensimmäinen Illon alueelle perustettu maarekisteritalo oli vuonna 1799 perinnönluonteiseksi lunastettu Viljoniemen talo. Alueen väestö sai toimeentulonsa lähinnä maataloudesta.

Käytännössä jokaisessa torpassa ja asumuksessa oli kotieläimiä, lehmiä, lampaita, kanoja jne.

Elettiin omavaraistaloudessa. Jo alueen varhainen nimityskin Viljoniemi - viittaa vahvasti maanviljelyyn. Nykysuomen sanakirjan mukaan verbi viljoa tarkoittaa viljellä. Toisaalta adjektiivina viljo tarkoittaa erinomaista, oivallista. Alueen muoto taas on kiilamainen niemeke, joka iskostuu syvälle soiden keskelle, kyseessä on siis niemi.

Eli Viljoniemi tarkoittanee erinomaista viljelyskelpoista niemen muotoista aluetta. Alueella olikin erinomaisia niittyalueita karjan laiduntamiseen ja viljelyskelpoisia alueita. Näitä alueita menneet sukupolvet ovat aikojen kuluessa kuivattaneet ja kovalla työllä raivanneet pelloiksi.

Sittemmin Punkalaitumen puoleiselle alueelle perustetun Kortekurun ja etenkin Kestilän talon alueelle muodostui torppari- ja

mäkitupa-asutusta. Tämä asutus toi alueelle erilaisia ammatinharjoittajia ja taitajia. Alueella oli mm. suutareita. Kotitarpeiksi poltettiin ainakin tervaa ja tiilimiinuissa tiilejä rakennustarpeiksi.

Alueella onkin jäänteitä useista tervahaudoista. Metsistä saatiin lisäksi rakennustarpeita ja tarvepuuta. Torppien itsenäistyminen ja sodan jälkeinen asutustoiminta toivat alueelle uusia itsenäisiä asumuksia, mutta nämä aihealueet ovatkin sitten jo oma lukunsa.

Valoa ja henkistä ravintoa!

Viime lehdessä pääsimme jo tarinassamme Aikakauteen Simo ja Taave Juti. Jätämme nykyisen sukupolven työskentelemään ajassa ja tekemään historiaa.

Sitävastoin alamme katsastamaan niitä tapahtumia, jotka antoivat Jutin alueelle valovoimaisen kasvun.

Ensimmäinen niistä oli, kun sähköt vedettiin Jutin alueelle. Olihan alue, kuten moni muukin hieman sivussa ollut alue, saanut elää pitkän ajan “pirtin hämärässä” päreen ja öljylamppujen valossa.

Illon seudun sähköistys – Heinolan Sähkö Oy Maaseudun sähköistäminen lähti voimakkaaseen kasvuun 1920 –luvulla. Punkalaitumella ja sen lähialueilla sähköistämiseen loi edellytykset Punkalaitumella vuonna 1917 perustettu Oy Koskenniska joka rakennutti vuonna 1926 korkeajännitelinjan Äetsän Voimalaitokselta Punkalaitumelle ja sen lähialueille. Sähkövirran saannin ja tuotannon 13

kannalta merkittävässä roolissa olivat W. Rosenlew & Co Ab ja sen tytäryhtiö Porin Voima Oy. Edellä mainitusta linjasta sai sähkövirtansa Punkalaitumen pitäjä ja myös osa Huittista ja Urjalaa.

Kesän 1927 aikana sähköverkkoa laajennettiin mm. Tyrvään ja Kiikan Illoon, Pärnänmaahan sekä osaan Sammaljokea. Edellä mainituilla alueilla perustettiin vuonna 1927 sähkön jakelua varten Heinolan Sähkö Oy niminen yhtiö. Nimensä yhtiö sai Illon taajamasta, jota paikalliset asukkaat tuolloin kutsuivat Heinolaksi Kauniston rusthollin Heinolan torpan mukaan. Yhtiön perustava kokous pidettiin 25.3.1927 Kiikan pitäjän Mielaanniemen kylän Mäkipään talossa. Talon isäntä Kalle Heikkilä oli yksi hankkeen puuhamiehistä. Yhtiön merkitsemiseksi kaupparekisteriin tarvittiin erinäisistä syistä johtuen vielä toinenkin perustava kokous, joka pidettiin samassa talossa 28.3.1930.

Yhtiön ensimmäiseen johtokuntaan valittiin maanviljelijät Nestori Kurki (toimitusjohtaja ja rahastonhoitaja), Uuno Kestilä (johtokunnan pj.), Kalle Heikkilä (johtokunnan varapj.), Frans Hongisto ja kauppias Valto Helin (johtokunnan sihteeri). Varajäseniksi valittiin maanviljelijät emäntä Matilda Kytövuori, Tuomo Kortekuru sekä kauppias Niilo Sadonoja. Yhtiön osakeannissa kesäkuussa 1929 nykyisen Jutin ja Kestilänkulman alueilta yhtiön osakkaiksi tulivat maanviljelijät Uuno Kestilä (32 osaketta), Tuomo Kortekuru (6 os.), Viljo Haunia (5 os.) ja Kalle Juti (2 os.). Yhteensä Heinolan Säh

Kuvassa Jutin koulun rakennus, se oli siirretty Oriniemen Mokan talosta. Kuitenkin osa hirsistä oli huonokuntoisia ja niitä uusittiin pystytyspaikan Jauhokankaan puustosta. kö Oy:llä oli 150 osaketta. Yhtiön toimialueella oli ainakin toiminnan alkuvaiheessa Pärnänmaan, Heinolan, Kurjen ja Kestilän muuntopiirit. Luonnollisestikin Jutin ja Kestilänkulman talot kuuluivat jälkimmäiseen muuntopiiriin. Heinolan Sähkö Oy / Illon Sähkötoimikunta luovutti omistamansa korkeajännitelinjat ja muuntoasemat Porin Voimalle vuonna 1954. Vuonna 1958 Sallilan Sähkö Oy Alastarolta osti Huittisten ja Punkalaitumen sähkönjakelun Porin Voimalta. Vaikka Heinolan Sähkö Oy:n toiminta käytännössä päättyikin jo 1950–luvulla, niin virallisesti yhtiö “siivottiin” kaupparekisteristä vasta 31.7.1981.

Tässä Matti Jutin arkiston kertomaa sähkön saapumisesta Jutin kylälle. Sähköstä olikin moneksi, se helpotti elämää muuten niin raskaassa maataloudessa.

Mutta siitä oli paljon apua myös mäkituvissa jonne valot alkoivat varsin pian ilmestyä.

Kansakouluja perustetaan Aiemmin Jutin alueelta oli käyty kansakoulussa Punkalaitumen Sarkkilassa, jonne oli perustettu kansakoulu jo vuonna 1869.

Aluksi Sarkkilan koulu toimi vuokratiloissa Sarkkilan Penttilässä, mutta Juho- ja Annastiina Vähä-Pourun lahjoitettua joulukuussa 1873 koululle tontin, aloitti koulu toimintansa omassa koulurakennuksessaan. Sarkkilan kansakoulurakennus valmistui 15.2.1875. Tämän lisäksi nykyisen Jutin alueelta käytiin koulua Tyrvään Sammaljoella “Valolan” kansakoulussa, joka oli perustettu vuonna 1893, sekä vuonna 1902 perustetussa Illon “Onnelan” kansakoulussa. Illon alueella toimi vuodesta 1881 alkaen

Jutille uusi kansakoulupiiri 1932

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Jutin kylä ja eräät muutkin kylänosat kuuluivat edellä mainittuun aikaan Tyrvään kuntaan. Alue siirrettiin ValtioneuSeuraava paikkakuntaa huo- voston päätöksellä 1.1.1933 almattavasti virkistävä ja kas- kaen Tyrvään kunnasta Punkalaivattava instituutio oli oma koulu.

14

tumen kuntaan. Seurakunnan osalta alueen väestö siirrettiin Punkalaitumen yhteyteen 1.5.1935 alkaen.

Jutin alueelta oli pitkä matka lähimpiin kouluihin, joten vuoden 1928 syksyllä alueen asukkailta lähtikin Tyrvään kunnanvaltuustolle aloite, jossa esitettiin, että Tyrvään kunta yhdessä Punkalaitumen kunnan kanssa perustaisi supistetun kansakoulun Jutin alueelle. Asia ei kuitenkaan edennyt aloitetta pidemmälle.

Kun alue oli päätetty liittää Punkalaitumen kuntaan, niin asukkaat tekivät uuden aloitteen, tällä kertaa Punkalaitumen kunnanvaltuustolle. Kunnanvaltuusto käsitteli kesäkuussa 1932 Jutin alueen asukkaiden anomuksen ja päätti perustaa Jutille uuden kansakoulupiirin ja yksiopettajaisen supistetun kansakoulun, jossa oli 2-vuotinen alakoulu, 4-vuotinen yläkoulu sekä 2vuotinen kurssimuotoinen jatkokoulu. Jutin koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Frans Häihänen, Villehart Lintunen, Anna Kestilä, Kalle Juti, Kalle Lehtelä ja Onni Roukka Koulutoimintaa vuokratiloissa Punkalaitumen kunta vuokrasi elokuussa 1932 Jutin piirin kansakoulun tiloiksi Jutin talosta n.s. tuparivin, käsittäen salin, kaksi kamaria, eteisen ja kuistin.

Vuokrasopimuksen mukaan talon omistaja Kalle Juti sitoutui laittamaan mainitun huoneiston kohtalaisen hyvään, siistiin ja lämpimän pitävään kuntoon sekä pienempään kamariin keittiön hellan. Lisäksi talon omistajan tuli rakennuttaa koululle kaksiosainen käymälä. Naapurissa

asuneet muurarit Frans ja Olavi Häihänen muurasivat tulisijat.

Lisäksi talon omistajan tuli laitattaa mainittuihin huoneisiin sähköjohdot ja kustantaa vapaa sähkövalo, mutta kunta hankki lamput ja sähkömittarin. Koulun poikaoppilaat saivat käydä käsityötunneilla tekemässä käsitöitä talon pirtissä.

Jutin kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Onni Olavi Salo Tyrväältä. Tyttöjen käsitöiden ohjaajana toimi lukukauden 1932 – 33 Pärnänmaan koulun opettaja Toini Kalinen ja hänen jälkeensä Sarkkilan alakoulun opettaja Anni Manner

vuosina 1933 – 1940, syksyä 1937 lukuun ottamatta. Onni Salo toimi opettajana kevätlukukauteen 1936 asti, jolloin koulun opettajaksi valittiin Aarre Ensio Johannes Aukee. Hän toimi Jutilla opettajana muodollisesti aina vuoteen 1942 asti. Opettaja Aukee lähti syksyllä 1939 kertausharjoituksiin ja oli tämän jälkeen rintamalla, jolloin koulutoimet Jutin kansakoulussa täytyi keskeyttää. Välirauhan aikana opet-

taja Aukee toimi vielä Jutin koulussa opettajana, mutta jatkosodan alettua vuonna 1941 rintama kutsui jälleen, eikä yläkansakoulua päästy aloittamaan. Vasta maaliskuussa 1942 koulu käynnistyi sijaisvoimin. Alakoulun aloituskin viivästyi opettajattaren ollessa lottatehtävissä. Jatkokoulua ei kyseisenä lukuvuotena pidetty lainkaan.

Syksystä 1940 lähtien Jutin koulu muuttui täydelliseksi kansakouluksi eli kaksi opettajaiseksi ja Jutin koululle perustettiin alakoulunopettajan virka. Alakoulunopettajana toimi lukukauden 1940 – 41 Helvi Kyllikki Vuolle.

Alakoulun tiloiksi vuokrattiin jälleen Kalle Jutilta Jutin talon tuparivi, jossa alakoulu toimi vuosina 1940 – 1946. Vuonna 1946 ala-koulu siirrettiin Jauhokankaanmäelle Jutin kansakoulurakennuksen veistosaliin ja vuokrati-loista luovuttiin. Myöhemminkin vielä 1950–luvun alkupuolella Punkalaitumen kunta vuokrasi Jutin talosta tiloja alakoulunopettajan asunnoksi.

15

Oma koulurakennus 1935 Punkalaitumen kunta osti Kalle Jutilta syyskuussa 1933 ns. Jauhokankaan mäestä tontin Jutin kansakoululle, jolle Punkalaitumen kunta sitten rakennutti kansakoulurakennuksen. Jutin kansakoulun rakennusaineiksi käytettiin Punkalaitumen kunnan omistaman Mokan tilan rakennuksia. Tämän lisäksi koulun tontilta kaadettiin vielä lisää puita rakennustarpeiksi. Syyskuussa 1934 valtuusto vahvisti Jutin piirin kansakoululle rakennuspiirustukset, kustannusarvion ja työselityksen.

Viereisessä kuvassa Jutinkoulun oppilaita vuodelta 1935.

Oppilaat ovat vuosina -27 ja -28 syntyeitä. Ylärivissä vasemmalta: Timo Kortekuru, Uuno Kestilä, Olavi Aronen, Väinö Raittinen. Seuraava rivi alas: Unto Hakanen, Taave Juti, Esteri Vesaniemi, Toini Korventausta.

Alin rivi: Liisa Laitinen, Ulla Roukanoja, Alli Mäkelä, Kerttu Vesamäki. Opettaja Onni Salo.

Koulurakennus päätettiin rakentaa urakalla. Rakennusurakka annettiin helmikuussa 1935 punkalaitumelaiselle rakentajalle Eino Rantalalle. Kunnan puolesta rakennustöiden valvojaksi valittiin Väinö Nurmi. Rakennustöiden edetessä Punkalaitumen kunta joutui myöntämään muutaman kerran lisämäärärahaa mm. erinäisiin lisätöihin.

tienoilla kaupparakennuksen kylkeen valmistui laajennuksena varastorakennus. Jutinkulman Talouskauppa osti ja välitti mm. kananmunia ja taisi jossakin vaiheessa välittää myös pienimuotoisesti viljaa.

Kaupankäynnin laajennuttua täytyi tietenkin hakea myös mitä erilaisempia toimilupia. Esimerkiksi vuonna 1962 Kaupankäynnin kauppaliike sai luvan “pitää kaupan vähemmän vaarallista laatua olevia, sekä niihin verrattavia tuhoeläin- ja kasvinsuojeKuvass Jutinkylän Talouskaupan julkisivu, kuvassa vasemmalla lumyrkkyjä”. Kaupan toiminta näkyy jo valmistunut varasto. Tyttöjä kuvassa, ovat luultavasti Eija päättyi vuonna 1980.

Ja Heli ja olisiko kolmas tyttö Marita, naapurista.

Kauppa toimi kylän yhteyttäjänä, se oli myöskin eräänlainen ko- Jutin kylällä toimi myös jonkin koontumispaikka. Inkeri oli asiakaspalvelijana miellyttävä ja aina aikaa kioski. Siitä oli piristystä i-loinen ja naurava, Niinpä kauppa toimi myös tietotoimistona. Ris- valtavasti nuorisolle. Lähes joka to kulki kylällä ja haki tavraa myyntiin taloista ja tuvista. He olivat ilta kioskille kokoontui nuorta pidetty kauppiaspari. väkeä.

Edellä ollut artikkeli Koulujen ja erikoisesti Jutin koulun alusta oli Antti Korventaustan tallentamaa tietoa. Olen sitä jonkin verran lyhentänyt, siksi että siitä voisi jatkaa johonkin tuleviin / ilmestyviin lehtiin.

Kylä oli alkanut kasvamaan ja asukasluvultaankin lisääntymään.

Tähän väliin iski ajatuksensa sodasta palannut Risto Kankaanpää. Hän oli syntynyt Punkalaitumen Mäenpäässä v.1918 Hän oli tutustunut Tyyne Hannulan tyttäreen Inkeri Hannulaan ja huomatessaan anopin tekevän kaupankäyntiä sekä kellaristaan että myös eteisen komurista, päätti hän perustaa paikkakunnalle kaupan. Inkeri ja Risto avi-

oituivat v1952 Heille siunaantui kaksi tytärtä Eija ja Heli.

Jutinkulman Talouskauppa, Risto Kankaanpää Risto Kankaanpää osti joulukuussa 1949 Kalle Jutilta tontin ns.

Ahomaan mäestä. Kiinteistön nimeksi tuli Mäntyaho, sijaitsihan tontti Ahomaa -nimisen pellon laidalla ja alueella kasvoi mäntymetsää. Tontille Risto rakennutti seuraavana vuonna kauppa- ja asuinrakennuksen, jossa hän sitten aloitti elintarvikekaupan pidon toiminimellä Jutinkulman Talouskauppa, Risto Kankaanpää.

Yhdessä Inkerin kanssa Risto jatkoi kaupanpitoa ja aikojen kuluessa myös kehitti ja laajensi kaupan toimintaa mm. maatalouden tuotteisiin. Vuoden 1958 16

Kuljuntaustan kioski Martti ja Lea (o.s. Ruohonen) Kuljuntausta asuivat Jutin talossa vuosina 1962 – 1964. Tuona aikana Lea toimi karjanhoitajana Jutilla ja Martti piti kesäisin kioskia Vammalan tien lähettyvillä Kankaanpään kaupan ja Jutin tienhaaran välissä. Kioskissa myytiin mm. jäätelöä, limsaa ja makeisia. Ei ihme, että kioskista ja sen terassista tuli hetkellisesti paikallisen nuorison suosima ajanviettopaikka. Kioskin pidon ohella Martti ajoi myös taksia, ja useasti kylän tanssiikäinen nuoriso kerääntyi kioskille lähteäkseen Martin kuljettamana tanssipaikalle. Sen ajan tanssipaikkoja olivat (talvisin) Työväentalon torstain levytanssit

ja Vartiolan orkesteritanssit, sekä kesäisin Särkän tanssilava jossa -50 ja -60 luvulla esitettiin myös näytelmiä. Näyttämö sijaitsi harjun oikealla puolella vedenpäällä ja katsojat istuivat harjun rinteessä. Yllä Kuvassa Kuljuntaustan kioski.

Tämä, kuten Talouskaupankin tiedot ovat Matti Jutin arkistosta.

Myös loput artikkelit ovat Matin valmistelemia.

Kestil n valimo Kestilän Antti Kestilä perusti Kestilänkulmalle metallivalimon. Hän jätti 2.12.1950 elinkeinoilmoituksen ja yritys merkittiin kaupparekisteriin toiminimellä Kestilän Valimo. Toiminta ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut kovinkaan pitkäikäistä, sillä jo juhannusaattona 1951 valimossa sattui tulipalo.

Alueen erityisosaajia Tässä yleiskatsauksessa keskityn ainoastaan Jutin kylään ja sen lähialueeseen. Esimerkiksi Liitsolan kylän puolella olevan Roukanmaan olen tarkoituksella pääsääntöisesti rajannut ulkopuolelle. Seuraavassa mainitsen joitakin nykyisellä Jutin alueella

ja lähialueella aikoinaan toimineita ammatinharjoittajia ja erityistaitoja omaavia henkilöitä.

Luettelo ei varmaankaan ole läheskään täydellinen, varsinkaan kun muualla kuin kotiseudullaan työuransa tehneitä henkilöitä ei juurikaan tule mainituiksi. Henkilöt eivät myöskään ole mitenkään ajallisessa järjestyksessä.

Lisäksi pitää ottaa huomioon, että pääsääntöisesti useimmat alueen asukkaat saivat viimekädessä elantonsa maataloudesta.

Kestilänkulman suunnalla asui kivityömies ja myös kaivontekijä Frans Moisio. Hän oli kotoisin läheisestä Moision torpasta. Rakennusmiehenä ja erityisesti muurarina oli tunnettu Frans Häihänen, joka rakensi perheelleen vuoden 1910 tienoilla asunnon Liitsolan Roukan talon maalle. Hänen pojistaan Olavi Häihänen toimi isänsä tavoin niin ikään muurarina ja tämän lisäksi myös nuohoojana. Veikko Häihänen toimi vuosikaudet maitokuskina kuljettaen maitoa alueelta Illon Osuusmeijerille. Myös Frans Moision poika Paavo Moisio ja alueelle sotien jälkeen 17

asunnon perheelleen rakentanut Arvo Härmä toimivat maitokuskeina. Arvo Härmä oli lisäksi rakennusmies. Aivan Jutin kylän rajalla Liitsolan kylän Roukanojan puolella asui perheineen rakennusmies Toivo Nieminen.

Illon suunnalla rakennustöitä teki mm. Evert Ristimäki. Hän rakensi vuonna 1920 yhdessä Frans Häihäsen kanssa Viljaniemen asuinrakennuksen.

Jutin kylän alueella Unto Hakanen aloitteli ilmeisesti jo kotoaan Saaresta käsin sahurin hommia kenttäsirkelillä. Hän toimi myöhemmin asettajana ja sahurina eri paikkakunnilla.

Vuodesta 1969 lähtien hän asui ja työskenteli Karinaisten Kyrössä. Unto teki kotonaan myös pajatöitä. Häneltä luontuivat erinomaisesti metallialan työt.

Myös hänen veljensä Urho Hakanen toimi vuosikausia sahurina ja kierteli mm. Felix Suoniemen kanssa kenttäsahurina.

Urholta onnistuivat myös rakennustyöt ja puusepän työt. Olihan hän käynyt Kotiteollisuuskoulun Vammalassa.

Jutin alueelta Aroselta Reino Rantanen toimi rakennusmiehenä ja aikoinaan myös Navettakankaalla Tauno Rantalan sementtivalimolla valimotyöntekijänä. Reino korjaili myöskin kylän asukkaiden kelloja ja sähköjä.

Hänen vaimonsa Taimi (o.s.

Aronen) teki työuransa keittäjä – talonmiehenä naapurissa Jutin koululla. Eeva Juti toimi vuosia ns. pitokokkina. Siellä, missä oli jotakin juhlaa tai sitten hautajaiset, niin Eeva oli yleensä laittamassa ruokaa.

Nyt esitämmekin Teille hyvät lukijat, minkä alueen haluaisitte seuraavaksi nähdä lehtemme sivuilla.

Punkalaitumella on useita kulmakuntia joista olisi varmaankin paljonkin kerrottavaa, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä lehTähän päättyy tällä erää temme toimituskuntaan. terv. Matti ja Reijo Tyyne (o.s. Hakanen) ja Jutin alueen kehitystarina.

Vilho Hannula Tauno Vesamäki toimi putkiasentajana ja korjasi mm. moottorisahojen laippoja. Taisi hän käydä myös salaojatyömailla. Mäenpään kylän puolella Jutin rajan tuntumassa Frans Rantanen ja pojista erityisesti Kalle olivat muun ohessa koppamestareita.

He tekivät pärekoreja. Poika Nestori Rantanen teki lisäksi myös ns. tallukkaita

Tyynellä oli aina myytävänä joitakin elintarvikkeita ja Vilho teki jossakin vaiheessa mm. kotitarveteurastuksia. Vilholle olivat tuttuja niin maa- ja metsätyöt kuin rakennus- ja puusepäntyötkin. Lisäksi hän välitti kauppoihin muun muassa siemeniä, juustoja, rapuja, lintuja, nahkoja ja kanoja.

Hakasen Kustaan ja Mantan vanhin tytär Tyyne teki Harmu-nimisellä hevosellaan lähes viikoittaisia reissuja kotiseudultaan Turkuun 1910-luvun loppupuolella. Tyyne osti ja keräsi lähikylistä aina Sammaljokea myöten kuormaansa kananmunia, kutunjuustoja ja muitakin maataloustuotteita, jotka hän sitten vei Turkuun. Saattoipa hän joskus ottaa matkaan mukaansa myös naapurinsa, jolla sattui olemaan jotakin asiaa kaupunkiin.

Tyyne myi tuotteitaan ainakin Turun Kauppahallissa. Hänelle oli muodostunut Turun päässä tärkeitä kauppasuhteita. Paluukuormassa Tyyne toi usein mukanaan erilaisia tuotteita kotiseudulleen, mm. täydennystä Punkalaitumen apteekkiin.

Tyynen matkoista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta tässä yhteydessä edellä oleva riittänee.

Tyyne avioitui vuonna 1923 Vilho Hannulan kanssa. Tyyne ja Vilho jäivät asumaan Hakasenmäkeen, jonne he rakensivat uuden asuinrakennuksen. He saivat toimeentulonsa palstaviljelyn ja muualla tehdyn työn lisäksi myös kaupankäynnistä. Näitä voi ostaa Jukka Saarisen ateljeesta.

18

Jouluyö, juhlayö

"Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee" on Tove Jans-sonin paljon lainattu miete.

Omat isoimmat joulut ajoittuvat 50-luvun synnyinkotiini Vehmaan Hietajärvelle. Mieleen on jäänyt ison maalaistalon tuvan tuoksut, joulukuusi, ruokakattaus sekä tietysti lahjat ja se pelottava joulupukki.

Jo varhain ennen kouluikää aloin miettiä, miksei se Korvatunturin oikea pukki tule Vehmaalle?

Tekopukkihan tuo meillä käynyt selvästi oli. Ääni oli isopapan ja leuan alaosassa näkyi naamarin reuna. Pieni näkee alhaalta paljon sellaista mitä aikuiset eivät ylhäältä näe.

Voimakkaan muistijäljen ovat jättäneet joulupäivän aamun aikaiset lähdöt Vehmaan joulukirkkoon. Sodan käynyt Satuhevonen oli vielä tuolloin tallissa, mutta autolla kirkkoon kuitenkin mentiin - ei siis hevosreellä.

Oltiin mukavuutta rakastavia ja nykyaikaisia. Minulle se ainut, oikea ja aito joulukirkko on Vehmaan vanha keskiaikainen kivikirkko. Kirkko on pieni ja vaatimaton, mutta ehdottomasti Suomen kaunein. Kirkon tuoksut ja tunnelmat ovat voimakkaina muistissa.

Päällimmäinen muisto joulukirkosta liittyy jouluvirsiin. Veljeni ja minä olimme kovia poikia laulamaan. Kovaa ja korkealta vedettiin Enkelitaivaata; ja niin, että päät ympärillä kääntyivät. Pikku-

veljeni laulutaidot herättivät huomiota myös ensimmäisessä kansakoulun kuusijuhlassani, jossa itsekin lauloin yhdessä kanttorin Taneli -pojan kanssa. Meillä kaikilla oli laulusta kymppi.

Joulumusiikki herättää ihmisissä ilon lisäksi uskonnollisia ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

Kaikille yhteistä on joulumusiikin synnyttämien tunteiden voimakkuus. Kun kuulemme kirkossa Oi jouluyön, laskeudumme lapsen tasolle. Musiikki toimii lohdun tuojana ja tunteiden vapauttajana. Se laukaisee tunteita.

Piilotajunta nostaa pintaan muistoja, joita meille iäkkäille on kertynyt monelta vuosikymmeneltä.

Muistot ovat osin haikeita. Jokin voima saa ne pintaan juuri jouluna. Ilo ja haikeus sekoittuvat.

Tulee mieleen lapsuuden joulut ja edesmenneet rakkaat ihmiset.

rassa? Miksi noin surkea kuusi tulikin sahattua? Eikö metsästä parempaa löytynyt? Omaa metsääkin on ainakin hehtaari.

Turku julistaa puoliltapäivin Joulurauhan. Vihdoin aaton uurastus on ohi, ja lounaaksi syödään riisipuuroa. Kuka tällä kertaa saa mantelin? Illalla istutaan joulupöytään, joka notkuu kinkkua, rosollia, monenlaisia laatikoita ja kalaherkkuja - koronan vuoksi tosin tänä jouluna pienellä porukalla.

Aattoilta huipentuu joulupukin tuloon ja lahjojen jakoon. Parasta hetkessä on lasten riemu. Into on joskun ollut niinkin suurta, että joulupäivänä on haettu pukin tuomia rahakuoria roskiksen pohjalta. Mieleen saattaa yhtäkkiä tulla marraskuussa ostettu lahja, joka oli niin hyvässä piilossa niin ettei ehtinyt tämän joulun pukinRunsas vuosi sitten kuollut äitini pussiin - no ensi jouluna sitten! oli jouluihminen. Lapsuuden jouJarpan jorinat lut olivat täynnä joulumusiikkia ja vanhoja perinteitä. Jouluna syötiin läpi yön. Punnitus oli ennen ja jälkeen jouluaterian. Voittaja oli se, joka eniten jaksoi syödä. Pikkuveljelläni Juhalla lienee ennätys: 2 kg.

Talo muistoja Kirjeitä kirjoitettiin pukille ja tulvillaan jätettiin tonttujen noudettavaksi ulko-oven rappusille, ja kas kummaa siitä ne olivat hävinneet. Nyt Iso-Kohmon talo Turussa elää vanhat perinteet ovat siirtyneet 1950-lukua. Aidolla tavalla se lastenlasten joulun viettoon. kuvaa tuon ajan maalaistalon Heidän jouluilonsa on tätäpäivää. elämää ja vuoden kiertoa, niin myös joulun suurta juhlaa.

Joulun aluspäivät ovat stressaa- Eteisen kaapista sen jo näkee: via: siivousta, lahja-ostoksia, joulu on ihan lähellä. Hyllyillä ruuanlaittoa, joulukukkasia ja odottavat suurta juhlaa kakut ja korttimuistamisia. Missä ovat paakelssit. Ihan ylimmällä hylpuuttuvat jouluvalot ja -kynttilät? lyllä, pienten tähtisilmien ulotKuusen jalkakin on taas hukas- tumattomissa, on pino salaperäisa. Miksi joulukuusi ei pysy suo- sen näköisiä paketteja.

19

Sekä herkut että paketit saattavat näyttää vaatimattomilta nykyajan ylenpalttisuuteen tottuneesta.

Kääreenäkin on vain valkoista paperia ja tavallista narua, ei kimaltelevia tähtiä, ei muovihörsöä. Sotavuosien jälkeisestä köyhyydestä kärsineellä 1950-luvulla valkoiset paketit kuitenkin herättivät suurta kunnioitusta ja kihelmöintiä.

Vanhan ajan oikeat joululaulut soivat koko talossa, vanhan ajan radiosta. Eivät ne vyöry korviin stereona; niissä vilisevät oikeat tonttulakit ja kilisevät oikeat kulkuset, ainakin sellaisen korvissa, joka sai viettää lapsuutensa huolettomimmat ja ikimuistoisimmat joulut juuri 1950-luvulla.

Paikka on jouluun koristettu IsoKohmon maalaistalo Kuralan Kylämäessä Turussa. Talo on osa Turun maakuntamuseon Elävän historian kylää, johon kuuluu neljä suurta vanhaa taloa: Iso-Rasi, Vähä-Rasi, Vähä-Kohmo ja IsoKohmo.

Kylämäki herää elämään yleensä kesäkuukausiksi, jolloin se on avoinna yleisölle. Myös joulun aikaan Iso-Kohmo avataan muutamaksi päiväksi, että 2000luvun lapset ja aikuisetkin saavat nähdä ja kokea 1950-luvun joulun, joko uutena elämyksenä tai nostalgisena matkana menneeseen. Iso-Kohmon väki puhuu isoäidin joulusta.

herkkuja. Emäntä on pukeutunut aikakauden mukaiseen ruudulliseen flanellimekkoon ja tyykiesiliinaan, mummon ajan tupsutohveleihin ja pitkiin harmaisiin villasukkiin.

Kaikki on vanhaa ja aitoa, tietenkin, eiväthän museoihmiset voi mitään puolinaista hyväksyä. Tuvan katossa pöydän päällä pyörii hiljakseen suuri himmeli. Oven suussa odottavat kangaspuut, joilla talon vanhaksi emännäksi julistautunut Elsa Lindahl on kutonut suuren määrän pellavaverhoja ja räsymattoja kuten entisaikaankin tapana oli. Lieden pesä täytetään päältä, ja siinä poltetaan tulta kaiken päivää.

"Pitkät villasukat ovat tarpeen, koska permanto ei ole ollenkaan lämmin. Päivän mittaan tulee kylmä, ellei ole koko ajan liikkeellä tai tuli pääsee vahingossa sammumaan", sanoo Raijaemäntä ja istahtaa posket punoittaen hetkeksi tuvan keinutuoliin.

Talon väki on juuri käynyt lusikoimassa puuroa ja luumusoppaa vanhanaikaisilta lautasilta keittiön pöydän ääressä, ja nyt tiskit on pinottu siististi tiskipöydälle. Tiskaamaan ei kuitenkaan voi ryhtyä suin päin. Ensin pitää lämmittää vesi kattilassa puuhellalla, olipa juhla tai arki, sitten astiat pestään perinteiseen tapaan vadissa ja kuivataan pyyhkeellä.

Tuttuja tuoksuja tupa tulvil- Joulukuusi salin ikkunan laan ääreen Joulun aikaan Iso-Kohmon eteiseen tulvivat joulun tuoksut.

Raija-emäntä keittelee riisipuuroa ja luumukiisseliä, valmistaa lanttulaatikkoa ja muita

Iso-Kohmo oli saman suvun hallussa yli 300 vuotta, vuodesta 1662. Tila myytiin vuonna 1971.

1980-luvulla Turun maakuntamuseo ryhtyi toteuttamaan alu20

eelle Elävän historian kylää. IsoKohmosta päätettiin tehdä 1940– 1950-lukujen maatila, ja talo sisustettiin todellisuuden mukaisesti.

"Ihmiset kyselevät usein rakennusten ikää, mutta sitä on vaikea täsmällisesti määritellä, kun rakennuspiirustuksia ei ole, eikä muistitietokaan ulotu tarpeeksi kauas. Entisaikaan taloja ei aina rakennettu kerralla valmiiksi; ilmeisesti Iso-Kohmon tupa ja tupakamari ovat vanhemmat kuin sali ja salikamari. Vanhin maininta rakennuksista on vuodelta 1826, jolloin ne jaettiin sisarusten Matti ja Maria Kohmon kesken. Maria oli nainut talon renkivoudin", Anneli Sorvoja kertoo.

Talon keskellä on eteinen, sen perällä porstuakamari ja toisessa päässä sali ja -kamari, toisessa tupa ja -kamari. Salia ja salikamaria lämmitettiin vain juhlia varten. Niinpä tapettejakaan ei ole tarvinnut uusia kuin kolme kertaa. Nyt seinissä oleva on vuodelta 1939. Se on edelleen oikein hieno, mutta se on livahtanut paikalleen väärin päin; ruusukimppujen varret osoittavat kattoa kohti. Samalta ajalta ovat myös peiliovien komeat ootraukset.