N:o 1 / 2012 perjantai 18.5.2012
Yhdistyksemme 50-vuotias! Tällä kertaa lehden sisältämät jutut ovat poikkeuksetta juhlaamme koskevia. Kyllä Rappari kuitenkin roiskii! TuomasKuona ihmettelee ja Antti Einarinpoikakin on kerennyt mukaan. Sekä paljon kuvia ym. Katso ja mielisty!
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1457-0157
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2012
puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.
PEKKA VIRTANEN puh: 02 - 439 8403 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 JURVA KOSKENNISKA puh: 044 2543816 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275
sekä muina jäseninä: LAIMI AALTONEN ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN JURVA KOSKENNISKA
puh: 050 - 5546022 puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 044 - 2543816
varalla: LIISA NIEMELÄ AILA RANTA huvitoimikunta: PIRKKO ANTTILA-VUORI AIMO HAKANEN SEIJA KORVENTAUSTA MARKKU VUORI
puh: 040- 8365557
puh: 044 - 2565469 puh: 02 - 2482 781 puh: 0400 - 617 685 puh: 044 - 2565469
kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO KORVENTAUSTA ANTTI PEKKA VIRTANEN
puh. 0400 - 826332 puh. 0400-617 685
toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla
puh: 0400 - 215219
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA
osasivat visioida 50 vuoden päähän.
Vuodet vierivät ja näin vanhetessa Perustavassa kokouksessa tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. 16.5.1962 jo hyväksyttiin ja nuijitJuurihan vietimme seuramme tiin seuran säännöt, jotka yhä ovat muuttamatta voimassa. 40 -vuotisjuhlia. Nyt kotiseutuseurassamme on jälleen juhlan Yhdistyksen sääntöjen 2. §:ssä aika, on pidetty nimikkoseuramme mainitaan, että yhdistyksen kautta polkua auki kotiseudulle, tarkoituksena on toimia Turussa ja juurillemme jo puoli vuosisataa. sen lähiympäristössä asuvien, Tuskinpa 50 vuotta sitten henkilöt, punkalaitumelaisiksi itsensä tuntejotka olivat alustavassa kokouk- vien yhdyssiteenä. Toteuttaakseen sessa 9.4.1962 Olavinkellarin ka- tarkoitustaan yhdistys pitää kibinetissa puuhaamassa Turun inteätä yhteyttä kotiseutuun ja vaalii Punkalaidun seuran perustamista sen perinteitä. Järjestää esitelmä2
, keskustelu- ja viihdytystilaisuuksia, sekä retkeilyitä ja juhlia. Puolisataista toimintaa taaksepäin katsottaessa voidaan varmasti todeta, että toiminta on ollut sellaista aaltoliikettä, välillä on ollut hieman hiljaisempia jaksoja toiminnassa, kuten 70 -luvulla, ja toisinaan oikein vilkasta ja monipuolista. Mielestäni seuran toiminnan uudelleen puhaltamisen vuoden 1982 jälkeen on toimintaa pyöritetty melko aktiivisesti. Tässä seuran 40 -vuotishistoriikkia selatessa oikein taas itsekin havahtui kuinka laajaa toimintamme on ollut. Historiikkimme on mainio tietolähde entisajan tapahtumista ja toiminnasta. Historiikin tekijälle, Senjalle, tässä vielä nöyrä kiitos. Voitte itsekkin tässä juhlavuoden kunniaksi kaivaa sen kirjahyllystänne ja katsoa mihin kaikkeen olemme vuosiemme saatossa seuran puitteissa ryhtyneet. Viimeisen 10 vuoden aikana on toiminta urautunut omille tutuille laduilleen, lieneekö syynä jo toiminnan ikäpolvien vanheneminen. Tosin olemme toiminnassamme painopisteen pitäneet sinne kotiseudun suuntaan. Olemme muistaneet Punkalaitumen päivänä käydä laskemassa kotikirkkomme kupeeseen oman kukkalaitteemme Menneiden Sukupolvien muistomerkille kunnioittaaksemme kotiseudun menneitä sukupolvia. Museonmäellä olemme olleet esillä pitäjän päivänä ja Kaikkien aikojen maatalousnäyttelyssä. Perinteisestä Punkalaitumelle suuntautuneesta syksyn sieni ja marjaretkestä on tullut monelle syksyn kohokohta. Retken kohdistuessa eri puolille pitäjää olemme samalla saaneet useasti aimo annoksen
Kotiseutuhenki elää ja voi hyvin Entisellä työtoverillani oli tapana esittää uudelle työntekijälle vakiokysymys – mistä olet pois? Nuoremmat häkeltyivät kysymyksen edessä, elämää nähneet vastasivat luonnekkaammin. Ihmisen perusolemukseen liittyy tarve tuntea oma taustansa ja mistä on kotoisin. Ystävien ja työtovereidenkin keskuudessa kotiseudulla ja varhaisvuosilla on merkitystä, jollei muuten niin jääkiekkojoukkueiden kannatusta punnitessa. Lapsuuden ja nuoruuden hyviä muistoja on helppo vaalia yksinäänkin, mutta yhteisöllinen ja kollektiivinen kotiseutuhengen vaaliminen onkin jo oma asiansa.
Punkalaitumen kunnan edustajana olen mielissäni Turun Punkalaidun seura ry:n 50 -vuotisesta taipaleesta. Kunta on erityisen kiitollinen vapaaehtoistyöstä, mikä elää Turussa näin vahvasti. Seuran toiminta perustuu vahvaan sitoutumiseen ja omatoimisuuteen, joka on kunnioitettavaa. Historiikin kokoaminen ja oman lehden julkaisu ovat täällä kotipitäjässäkin näkyvä osa seuran toimintaa. Se, että seura vaalii Turkuun asettuneiden punkalaitumelaisten yhteishenkeä, ei siis ole seuran ainut meriitti. Toiminnan merkitys saavuttaa nykypäivänkin punkalaitumelaiset.
Juhlavuonna haluan kiittää seuraa aktiivisesta toiminnasta ja toivottaa menestyksekkäitä vuosia jatkossakin!
kulttuuria ja ympäristöoppia. Turun puolessa olemme pitäneet omia tarinailtojamme muistellen kotiseutua ja näin olemme eläneet aina talvisen iltahetken juurillemme. Pikkujoulumme on jo käsite, josta ei voi jäädä pois. Luonnikkaassa seurassa eletään joulun alustan hetki sieluihimme ja syödään hyvin.
synnyinkunnassa, kotiseudun jokivarsissa, savipelloissa ja mäen töppärissä. Toivottavasti voimme seuramme kautta jatkossakin elää kotiseututyölle ja vahvistaa yhteydenpitoa synnyinseutuumme.
Toivottavasti olemme kotiseutuseuramme kautta Teille Turun seudun laitumelaisille pystyneet antamaan kuluneiden vuosikymmenien aikana sielunne syöväreihin, sitä ravintoa, mitä jostakin kotoisin oleva ihminen kaipaa ja tarvitsee voidakseen hyvin tässä kiireisessä maailmassa.
etäispääte Turussa ja sen lähiympäristössä. Tällaisen kotiseututyön kulttuuriarvoa ei voida ehkä sanoin kuvata, se täytyy itsekohtaisesti kokea. Elämme mielenkiintoisia aikoja, jos yrittäisimme visioida 50 vuotta eteenpäin, niin surulla on varman todettava, että kuntauudistus on niellyt kotipitäjämme. Punkalaidun on menettänyt itsenäisen hallinnollisen asemansa. Itse paikat ja niiden nimet ovat ja jäävät edelleen olemaan. Paikannimet ovat osa asukkaiden indentiteettiä. Kotiseutuyhdistyksemme nimi on ja säilyy, Turun Punkalaidun seura r.y., sitä ei meiltä vie pois mikään kuntauudistus.
Heidi Rämö Punkalaitumen kunnanjohtaja
Tässä lopuksi haluan kiittää näistä viidestä vuosikymmenestä seuran nykyisiä ja entisiä toimijoita, jotka itseään säästämättä ovat jaksaneet uurastaa seuran hyväksi. Ovat pitäneet yhteyttä arvokkaalla tavalla kotiseutuun ja sitä kautta vaalineet menneiden polvien perintöä. Kiitokset näiden vuosikymmenien ajalta myös yhteistyökumppaneillemme ja kotiseudun väelle!
Voidaan varmaan todeta, että seuramme on kotiseudun Punkalaitumelta leivän perässä Pekka Virtanen lähteneillä juuremme ovat syvällä puhheenjohtaja 3
ISSN 1457-0157 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Antti Korventausta puh: 0400 - 617 685 Tarja Kuusela puh: 02 - 4874 552
Pekka Virtanen puh:02 - 439 8403
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 90 Eur. 1/2 sivua 70 Eur. 1/4 sivua 50 Eur. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 300 kpl Painotalo: Multiprint Oy
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y. RAPPARIN KUULUMISET Kevättä on jo rinnoissa ja mennyt talvipuhdre tuli tosa taitettua lähinä hetekaa pedräsä vedrettäesä. Kuulemma seurasa on juhlakevät. Ko oikein ajattelen, niin kylä se aika on rientäny. Juurihan määkin tänne Turun puoleen sieltä laitumelta tulin, tosin taitaa olla liki 45 vuotta aikaa. On siinä muutama paljullinen tullut roiskittua raplinkia Turun talojen seiniin. Oli se ennen kovvaa aikaa rakennuksilla, tehtiin pitkää päivää
ja launtaitkin painettiin töitä. Rahhaa tuli, mut huvit tahto olla yksPOURU puolisia. Töitten jälkeen jäätiin Urjalantie 46 koppiin pellaan korttia ja kyytipoi31900 PUNKALAIDUN kana oli aina kippurahäntää. Siipuh. 02-767 4351 nä sitä monen pojan tilit tuli pelatuksi ja muijalle ei ollut ruokaraOnnittelee haksi antaa kuin tyhjä tilipussi. Se oli taiteilemista, että seuraava viik50-vuotiasta ko pärjättiin. Maanantaina mentiin nöyränä mestarin etteen kottia pyyteleen, jotta muija jottain kaupasta saisi. Siinä oli yksi hyvä puoli, kun oli kottia saanut oli työpaikka varmistettu, ku olit velkaa työnantajalle eli mahastas kiinni. eläkeikään ja ei ole rahhaa millä maksaa niiden eläkkeet. Me olMahastansa taisi olla nekin laan varmaan jostakin tähän vaan Finnairinkin herrat ja narrit kiinni putkahdettu. Eiköhän se sentään ku ittelleen niitä boonuksia viritte- ole ollut jo vuosikymmeniä livät ja saivat. Kylä toi herrojen- kirkonkirjoista ynnättävissä kuinkin ahneus on mennyt ihan päät- ka paljon meitä on ja koska arviotömäks. Palkat on tähtitieteellisiä. itu eläkeikämme alkaa. Oon aina sanonut, että kui jonkun Jottain “tarttis tehdrä”, sano josktyöpanos voi olla niin mahdrotto- us se tunnetuin Punkalaitumen man arvokasta. Tuntuu, että ni- vävypoika. iden järjenjuoksun kilohinta on vielä arvokkaampaa kuin kaupun- Eikun kaikki kääkät ajoissa eläkgin työntekijän hiki. keelle ja nuorille töitä, etteivät koEi ole mulle kukkaan tullut tarjoon tona matele yhteiskunnan lisäboonuksia, että sitouttasin itteni elätettävinä. Ja eläkefaareille ja vuodeksi töihin. Kyllä tällaiset iso- mummeleille ehto, että eläkkeellä kenkäisten “hyväveli” systeemit on kaikki rahat kulutettava, jotta pitäisi kaikki onkia esiin ja näyttä saadaan rahat kiertoon ja kuinka mätä ja korruptoitunut yhteiskunta voi hyvin. tämä meidrän valtionyhtiöidremme Muuten tuli mieleeni, kohtahan se järjestelmä on. Vaikka sama näyt- tämä seurammekin on eläkeiäsä. tää olevan näisä eläkeyhtiöisä ja Mitenkähän sen jatko sitten on? muisa valtakunnan isoissa firmoisa. Herrat on ristisä toinen toistensa Miten se nettisukupolvi tälläistä firmojen hallituksisa ja kabinteisa yhdristystä pyörittää? Taitaa se hommat hoidetaan. kotiseutuhenki olla jossakin booKylä mulla on ton eläkekeskuste- kisa tai witterisä tuolla avaruudelunkin myötä jäänyt perskarvoihin sa. sellainen hiljainen tutina, että onko- Hyvvää kevättä ja kessää teille han ne eläkerahastojen rahatkin kaikille ja muistelkaa näin juhlapoltettu maailman pörssien os- vuonna aikoja entisiä! akkeisa. Nyt on niin jumalaton hätä nostaa eläkeikää, kun on havaittu, että suuret ikäluokat ovat tulleet Terveisin Kallasten rappari 4
Onnittelut 50- vuotiaalle Yhteistyökumppanille!
Sihteerin kynästä! Seuran sihteerin estyneenä olen tuuraillut sihteerikköä ja laitan muutaman sanan lehden tähän palstalle. Yhdistyksemme sihteerinä on vuosikymmenien aikana toiminut tasapuolisesti karvarintaisia ja sileäpovisia sihteerikköjä. Seuran perustamisen jälkeen toimi aluksi sihteerinä nykyinen kunniapuheenjohtajamme Rauno Kulmala. Alkutaipaleella 60- ja 70 luvun vaihteessa oli yhdistetty sihteerin ja rahastonhoitajan pestit. Tätä hoiti kunniakkaasti Katriina Syrjälä. Seuran uudelleen herättämisen jälkeen 80 -luvun alussa oli sihteerinä varsinainen “kynämies” eli Saarisen Jukka. Allekirjoittanut kanteli sihteerin laukkua myös melkoisen tovin vajaat 9 vuotta. Kauemmin sihteerin kynää teroitti ja salkkua kanteli Senja Metsähalme - Salo. Loppuaikoina Senja toimi myös rahastonhoitajana. Senja oli topakka sihteerikkö. Hän sai päättäväisyydellään tehtyä seuramme 40 -vuotisjuhlaan Turun Punkalaidun seuran Historiikin 1962 -2002, vaikka muut olivat hieman “jarrumiehinä”. Kirja on osoittautunut mainioksi tietolähteeksi. Senja tarmokkaana ja aikaan saavana sihteerinä piti meidät laiskemmat
kurissa ja järjestyksessä. Viimeiset vuodet seuran sihteerin pöytäkirjat on pitänyt järjestyksessä Liedon tyttö, Kuuselan Alin tytär, Tarja. On tärkeää, että tällaisenkin pienen yhdistyksen hallituksen toimissa on sellaisia henkilöitä, että yhteistyö pelaa ja toimintaa voidaan pyörittää mutkattomasti. Periaatteessa Kuka tietää missä! hyvällä ja aktiivisella hengellä pideTunturi MP kohtalosta tään seuroja / yhdistyksiä pystyssä. Tärkeää on, että osataan jäsenistöä aktivoida ja yhdistys Keskustelin Mäkisen Teuvon saadaan pidettyä elinvoimaisena. kanssa seuran tarinaillan aikana hänen omistamastaan MZ ES 250 Nykyään ei ole muotiasia toimia cm moottoripyörästä. Kuinka se seuroissa ja yhdistyksissä, varsin- oli tyylikäs ja ketterä ajopeli. Puhe kaan niiden hallituksissa, kun jou- kääntyi siinä myös joihinkin tuu tekemään ilmaista työtä. Nuo- muihinkin moottoripyöriin joista ret eivät enää piittaa seuratyöstä, moni oli ultra harvinaisia jopa urheiluseurat ja kuorotkin mielestämme. Harkin Heikillä oli potevat jäsenpulaa. Rannikkoseu- hieno TWN Cornet 200cm tu -lehdessä oli tässä taannoin kir- erikoisella pakoputkistolla ja joitus, että Naantalissa maineikas Mettäsen Matin 200 cm Tunturi oli mieskuoro joudutan lopettamaan, myöskin ainutkertainen tapaus aikun ei löydy enää nuoremman pol- nakin Punkalaitumella. Totta kai ven laulajia. Ehkä tähän olisi löy- virkavalta ajoi Royal-Enfield dettävissä helpotus, kun kuoron pyörillä vanhempi 500 sella ja nuopäälliköt menisivät “akiteerausre- rempi 250 . ( Kaasalainen). Tietysti issulle” karaoke -baarien nurkille. Aron Pekan pyörä oli myös 500 Royal Enfield. Toivotaan, että aika muuttuu ja Nämä kaikki olivat poikien saadaan ainakin oman seuramme käytössä miten kulloinkin ilmat sen hallituspaikat täytetyksi aktiivisilla sallivat. jäsenillä ja myös nuorempaa Missä on Matti Mettäsen aikoinpunkalaitumelaista polvea mukaan. aan omistaman Tunturi. Tässä on keskustelu jonka kävin Mäkisen Teuvon kanssa tarina iltHyvää kevättä ja kesää Teille ana Turussa. “tuurari” -sihteerin kynän varres- Tunturi MP kohtalosta- K Syrjälä 040-7464692 ta! P.V. 5
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI KESÄ -2012 HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Tiistaina 12.06.2012 klo 18:00 VVO Kotikeskus, Tuureporinkatu 6, 3 krs. PERINNETAPAHTUMA KAIKKIEN AIKOJEN MAATALOUSNÄYTTELY Lauantaina – Sunnuntaina 30.06 - 01.07.2012 klo 10:00 – 17:00. Talonpoikaismuseo Yli-Kirra “Koiramäen talo”. Kotiseutuseuramme mukana tapahtumassa esittelemässä toimintaansa juhlavuoden kunniaksi. Poikkea juttusille ja tuttuja tapaamaan! PUNKALAITUMEN PÄIVÄ Sunnuntaina 29.07.2012. Kunniakäynti ja kukkalaitteen lasku Jumalanpalveluksen jälkeen Menneiden Sukupolvien Muistomerkillä kotikirkon kupeessa. Osallistuminen pitäjän nimikkopäivän juhlaan Yli – Kirran museoalueella. SIENI-, MARJA -JA ULKOILURETKI KOTIPITÄJÄÄN Lauantaina 15.09.2012 klo 10:00 kokoontuminen Punkalaitumen torille, josta jatkamme yhteisesti myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan. Seura tarjoaa makkarat ja kahveet! Tervetuloa syksyiseen metsään! Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta. 6
TE NUORET TURUN PUOLEN LAITUMELAISET !
60 -luvun alussa tämä luannikas kotiseutuseuramme perustettiin pitämään keskinäistä yhteyttä Turussa ja sen lähiympäristössä asuvien punkalaitumelaisiksi itsensä tuntevien keskuudessa. Toteuttaakseen tarkoitustaan yhdistys pitää kiinteätä yhteyttä kotiseutuun ja vaalii sen perinteitä. Järjestää esitelmä-, keskustelu- ja viihdytystilaisuuksia, sekä retkeilyjä ja juhlia. Maailma on tästä muuttunut. Silloin linja-autokyyti Punkalaitumelta Turkuun kesti lähes 5 tuntia. Yhteydet olivat mitä olivat, puhelinkin oli harvinainen, kun ensimmäinen asunto oli jossakin vinttikopissa toisten nurkissa tai alivuokralaishuone kerrostalon kolmiossa. Ymmärrämme, kyllä että Te nuoret elätte ihan toisessa maailmassa nettiyhteyksienne kanssa ja facebookkinne keskustelee maailman ääriin ympäri vuorokaudet. Seura- ja yhdistystoiminnat eivät nuoria ja keski-ikäisiä kiinnosta. Ymmärrämme myös, että opiskelu- ja työtahti on kiivasta. On myös perheen perustamiset ja yhteiskunnallisen aseman pönkittämiset enemmän ajatuksissa kuin jossakin yhdistys ja seuratoiminnassa häärääminen.
Toivon, että Teiltä Turun puolen laitumen nuorilta löytyisi aikaa ja voisitte liittyä tällaiseen kotiseutuseuraan. Me tarvitsemme Teitä nuoria, että seuralla olisi jatkuvuutta. Voin luvata, että tällaisesta kotiseutuseuran toiminnasta kuitenkin saa sinne sielunsa syöväreihin jotakin syvällistä mielihyvää, juurihoitoa.
Olemme juhlavuoden kunniaksi päättäneet, että Te nuoret ja nuorenmieliset alle 50 v voitte juhlavuonna liittyä seuraan ilmaiseksi, ei peritä jäsenmaksua. Liittyessänne seuraan saatte myös jäsenlehtemme ilmaiseksi !
Ilmoita sähköpostilla liittymisestäsi, niin saat heti lehtemme. Sp -osoitteet; rahastonhoitaja Lauri Pitkänen; lauripitkanen@elisanet.fi tai Pekka Virtanen; pekka.virtanen@vvo.fi tai pekkaj.virtanen@dnainternet.net.
P.S. Te vanhemmat, ketä tiedätte Turun seudulla olevan tuttavien nuoria, niin nyt kova akiteeraus päälle! Jos saatte 2 jäsentä liittymään niin palkitsemme Teidät. P.V.
7
Lapsuusaikaan Jalasjoella
töitten jälkeen kunniatehtävä ratsastaa hevoset laitumelle. Siitä oikein kilpailtiin. Mieluimmin pyrittiin sen tamman selkään, millä voi vähän yrittää laukkaakin, kuin Kun alan kuvitella asioita sen valakan kyytiin, jolla oli entisajasta, menen niin pitkälle kuin selkäruoto epämukavan korkealla. alati huonontuva muistini yltää. Se ulottuu noin seitsemänkymmenen Maatalon elämänmeno oli itsessään vuoden taakse ja lapsuusaikaan. sosiaalinen tapahtuma. Paljon 1930- luvusta muistan vain sen, väkeä oli heinätöissä. Hevosilla että silloin sai Virtasen kaupasta heinät ajettiin latoon ja kaukaa ostaa banaania ja kaupassa peltoaukealta kuului, kuinka renki lohkottiin toppasokeria asiakkaalle heinäkuorman päällä lauloi sopiviksi paloiksi. Kauppa olikin komealla äänellä “Liljankukkaa” . Jalasjoella yksi sosiaalisten Me pikkupojat olimme ladossa tapahtumien näyttämö. Kylän väki kuormia sotkemassa heinäriitan poikkesi tekemään ostoksia ja päällä. Se oli hauskaa. suusta suuhun –menetelmällä Voi olla, että ahkerimmat pääsivät tärkeät uutiset levisivät kylään. talonväen kanssa pitkään Maan viljelemisessä ja karjan kasvattamisessa riitti pohdittavaa kauppareissuilla. 30-luvun lopulla elintason nousu tuntui kylänkin elämässä. Johonkin taloon tuli traktori ja muutama henkilöautokin alkoi pöllyttää kylän raittia. Muistan, kuinka juhlallista oli päästä naapuritalon heinäpellolle Mettäkulmalle oikein Dodge Brothersin kyydillä. Heinäpellolla juhlahetki oli se, kun väki kokoontui yhteiseen kahvitaukoon. Silloin kesällä paistoi aina aurinko ja oli lämmintä. Kastettiin korppua ja juteltiin mukavia. Vieläkin tulee korpun maku kielelle, kun heinänteosta on kyse. Ne olivat tosi korppuja, pitkiä ja sopivasti talon uunissa kuivattuja, eikä mitään nykyajan krippanoita!
Vartiolan kentällä ja talvisin hiihtämässä kilpaa. Sota-ajasta huolimatta Jalasjoella toimi sellainenkin yhteinen perinne kuin Nuutipukit. Pahvista leikeltiin mahdollisimman kamalannäköiset naamarit ja ylle puettiin hurjan näköisiä hynttyitä, mitä nurkista löytyi. Risut kädessä lähdettiin porukalla kiertämään kylän taloja. Erikoista oli sekin, että mukana oli aikuisia ihmisiä, piikoja ja renkejä lasten lisäksi. Se oli sen ajan mielenosoitusta ja sosiaalista tapahtumaa.
Tiedonvälitystä hoiti radio, jota kuunneltiin rätinän ja vinkumisen säestyksellä. Henkilökohtaiset tiedot ja sanomalehdet kuljetti ruokapöytään. polkupyörällä Posti-Martti, jonka Niihin aikoihin, kun aloitin housunpuntissa koiramme Jeppe koulunkäynnin, alkoi myös sota, katsoi asiakseen roikkua puolikin joka oli varsinainen sosiaalinen kilometriä. tapahtuma. Oppilaita oli paljon siihen aikaan Jalasjoella ja Nämä olivat henkilökohtaisia ja Karjalasta evakkoon joutuneet hataria muistumia minun entisajastani ja Jalasjoen kylästä. vielä lisäsivät lukua. Talvisodan aikaan oli lunta ja pakkasta. Miehet olivat sotareissulla ja niin kotirintamallakin syntyi ennen näkemätön yhteistoiminnan aika, jota on kutsuttu “Talvisodan hengeksi”. Taloissa leivottiin leipää rintamalle, kudottiin villasukkia jermuille ja tehtiin pilkkeitä puukaasuautoja varten.
Kolmikymmenluvun lopun nousukaudesta jouduttiin pulaaikaan ja sosiaalisella Tallissa oli useampia hevosia, joista yhteistoiminnalla selviytymään rengit pitivät hyvää huolta. Muistan, uhkaavan tuhon edessä. että talossa näistä toimista vastasi useampi mies. Oli isorenki, Kaikenikäisille se oli ponnistelun pikkurenki, oma poika ja jöö. aikaa. Sotilaspoikana olin Meille pikkupojille , jotka tallin sulkeisjärjestysharjoituksissa nurkilla pyörimme, tarjoutui illalla 8
Panu Helariutta
*****************
Punkalaidun identiteettimme perusta Turun Punkalaidun -seura on ehtinyt puolen vuosisadan ikään. Seuran perustajat ja muut toiminnan alkuvaiheessa mukaan tulleet jäsenet saivat itse kokea sodanjälkeisen yhteiskuntamme valtavan muutoksen. Sota-ajan lapsuusvuosista, jolloin työtä riitti sekä aikuisille että lapsille mutta lähes kaikesta muusta oli jatkuva puute,
50 vuotta juurihoitoa Menestystä juhlivalle seuralle t: Seija ja Antti Korventausta
Tervehdykset laitumelaisille ja muillekin tutuille. Pankaas tullen mukkaan seuran toimintaan! Joukkoov vaaj joukkoon, sano entinen laitumelainen, kun ajokokkeesa kysyttiin, mitäs teet, kun risteyksesä tullee samanaikasesti auto joka suunnasta.
on tultu kaikinpuoliseen yltäkylläisyyteen. Tämän uskomattoman myönteisen kehityksen taustalla ja rinnalla on tapahtunut paljon muutakin. Monien vuosisatojen aikana muotoutunut verkkainen talonpoikaiskulttuuri ja sen toimintoja ohjailemaan kehitetty yhteiskuntarakenne ovat vaihtuneet nopeasykkeiseksi teolliseksi kulutus- ja tietoyhteiskunnaksi. Viime vuosisadan puolivälissä alkanut elinkeino- ja yhteiskuntarakenteiden perusteellinen mullistus sai aikaan myös poikkeuksellisen laajan muuttoaallon, jonka seurauksena suuri määrä maaseudun väestöä siirtyi työn ja koulutuksen perässä osaksi oman maamme asutuskeskuksiin, osaksi ulkomaille. Pitkään jatkunut muuttoliike kosketti muun maaseudun tavoin myös omaa synnyinseutuamme Punkalaidunta. Parin vuosikymmenen aikana sadat työ- ja opiskeluikäiset punkalaitumelaiset muuttivat Etelä-
Suomen suurimpiin kaupunkeihin, varsin monet Turkuun ja sen lähiympäristöön.
ni yhteisö, jossa kaikki voivat tuntea olonsa kotoiseksi ja jonka kautta yhteydenpito kotiseudullekin oli helpompaa ja monipuolisempaa.
Muistan itse 1960-luvun alussa keskustelleeni yhteisistä tapaamisista serkkujeni Ensio Hannulan ja Paavo Korventaustan sekä myös muiden Punkalaitumelta kotoisin olevien tuttujeni kanssa. Samantapaisia keskusteluja käytiin varmasti monissa muissakin ystäväpiireissä. Aktiivisimmin kotipitäjäseuran aikaan saamiseksi toimivat Mauri Kivikoski ja Jouko Varpula. Heidän aloitteestaan pidettiin 9. huhtikuuta 1962 seuran perustamista valmisteleva kokous, johon osallistui 50 asiasta innostunutta Turun seudun punkalaitumelaista. Turun Punkalaidun -seuran varsinainen perustava kokous pidettiin viisi viikkoa myöhemmin 16. toukokuuta 1962. Minä osallistuin valmistelevaan kokoukseen mutta perustavasta kokouksesta jouduin jäämään pois. Oma osallistumiseni seuran alkuvaiheen toimintaan jäi muutoinkin vähäiseksi, mikä ei kylläkään johtunut kiinnostuksen puutteesta vaan opiskelun loppuvaiheen ja samanaikaisen viranhoidon aiheuttamasta kiireisestä elämänrytmistä. Loppukesästä 1964 lähtien 1970-luvun alkuun saakka työskentelin Oslossa, mikä luonnollisesti esti Punkalaidun-seuran toimintaan osallistumisen. Sitten seuran elämässä seurasikin hiljainen vaihe, jota kesti 1980-luvun alkuun saakka. Seuran toiminnan jälleen elvyttyä omakin aktiivisuuteni on vuosien mittaan kasvanut ja monipuolistunut.
Irtautuminen tutusta kasvuympäristöstä ja muutto uuteen elämänpiiriin aiheuttaa muuttajassa vierauden tunteen, mikä taas herättää halun pitää yhteyttä aikaisempaan kotiseutuun ja tuttavapiiriin. Tämä yleismaailmallinen ilmiö kosketti myös Turun seudulle muuttaneita punkalaitumelaisia. Vielä viime vuosisadan puolivälissä ja pitkälti sen jälkeenkin yhteydenpito oli paljon hankalampaa kuin nykyisin: liikenne- ja viestiyhteydet olivat verraten hitaita ja vaivalloisia, yksityisautoja oli vähän, samoin puhelimia, eikä kännyköistä tai nettiyhteyksistä tiedetty vielä mitään. Niinpä helposti heräsi ajatus koota yhteen samalta Sääntöjensä mukaan Turun seudulta muuttaneiden joukko, pie- Punkalaidun -seura toimii Turussa 9
ja sen lähiympäristössä asuvien punkalaitumelaisiksi itsensä tuntevien yhdyssiteenä. Seura pitää kiinteää yhteyttä kotiseutuun ja vaalii sen perinteitä, järjestää esitelmä-, keskustelu- ja viihdytystilaisuuksia sekä retkiä ja juhlia. Aiheellisesti voidaan sanoa, että lukuun ottamatta kymmenkunta vuotta kestänyttä nukahtamisvaihetta seura on monipuolisella jäsenistöönsä ja kotipitäjään suuntautuneella toiminnallaan osoittanut tarpeellisuutensa ja voimansa. Säännöistä juontuvaan toimintaan voidaan vielä lisätä erilaiset projektit, oma lehti Laitumelainen ja laaja 40vuotishistoriikki. Suurin ansio ja kiitos kaikesta tästä pyyteettömästä ja uhrautuvasta työstä kuuluu seuran aktiivisille toimi- ja vastuuhenkilöille, joita vuosikymmenten mittaan on ollut lukuisa joukko. Unohtaa ei myöskään sovi seuran muuta jäsenkuntaa, joka omalla aktiivisuudellaan on luonut kestävän perustan toiminnan mielekkyydelle.
50 - vuotiaalle Onnittelut!
Omasta mielestäni pystyvät. Perusteluiksi toistan joitakin niistä ajatuksista, joita esitin Turun Punkalaidun -seuran 25-vuotisjuhlassa pitämässäni puheessa. Yksilöinä me punkalaitumelaiset olemme kaikki erilaisia, ja myös synnyinseutumme meissä herättämät mielikuvat ovat erilaisia. On kuitenkin yksi yhdistävä tekijä: Punkalaidun merkitsee meille kaikille jotakin olennaista, tiedostamaamme tai tiedostamatonta. Synnyinseutumme on kuin virta, joka yhdistää sukupolvia toisiinsa, luo ympärilleen uutta elämää ja antaa maisemalle sielun. Me olemme kaikki olleet lyhyemmän tai pitemmän hetken osa tuota virtaa, tunteneet sen sykkeen emmekä voi sitä koskaan täysin unohtaa. Vaikka kokemuksemme synnyinpitäjämme elämänvirrasta poikkeavatkin monin tavoin toisistaan, luulen, että useimmat meistä kokevat tutun virran sykkeen voimakkaimmillaan kuunnellessaan aitojen punkalaitumelaisten puhetta, todellista äidinkieltään. Lapsena opittu kieli on se valtasuoni, jota pitkin yksilö imee henkisen kasvunsa perusravinteet ja joka vähitellen kiinnittää hänet kasvuympäristöönsä lujemmin kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Äidinkieli ja sen varaan rakentunut maailmankuva ovat perustava osa identiteettiämme.
Tällä hetkellä, viidenkymmenen toimintavuoden jälkeen, voidaan tietysti kysyä, minkälaiset ovat tulevaisuuden näkymät. Alussa viittasin siihen, että kuluneet viisi vuosikymmentä ovat muuttaneet suomalaistakin yhteiskuntaa perin juurin eikä tämä kehitys ole suinkaan päättynyt tai edes päättymässä. Päinvastoin yhteiskunnan tämänhetkisessä kehitysvaiheessa ainoa pysyvä asiaintila tuntuu olevan jatkuva muutos, mikä heijastuu kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan toimintaan, myös ihmisten käyttäytymiseen. Pystyvätkö kotipitäjäseurat perustelemaan toimintansa merkityksen uskottavasti aikana, jolloin kotipitäjien olemas- Me ja todennäköisesti seuraavat sukupolvetkin elämme yhdensaolokin on vaakalaudalla? 10
tyvässä Euroopassa ja globaalissa maailmassa, ympäristössä, jossa välimatkat tekniikan mullistavan kehityksen ansiosta menettävät merkitystään: ihmiset ja tavarat siirtyvät yhä nopeammin paikasta toiseen ja viestimien välittämä tieto yltää lähes samanaikaisesti kaikkialle. Toisaalta meidän elämäämme ratkaisevasti koskeva, ohjaava ja sitova päätöksenteko siirtyy yhä kauemmas, verkostoihin, joiden toimintaan emme useinkaan pysty osallistumaan millään tavalla. Jo nyt on aistittavissa, että tämän kehityksen vastapainona myös erilaisten pienyhteisöjen merkitys kasvaa voimakkaasti. Syrjäytymisen estämiseksi ja omien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ihmiset pyrkivät muun toimintansa ohessa tutkimaan juuriaan ja kasvuympäristönsä taustaa ja näin vahvistamaan identiteettiään. Kannustimena on tietoisuus siitä, että mennyt on nykyisen ja tulevan perusta. Mitä paremmin me tunnemme itsemme ja taustamme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on yhdessä muiden kanssa elää tätä päivää ja rakentaa myös huomispäivän yhteiskuntaa. Avoimin ja luottavaisin mielin voimme siis todeta: me tarvitsemme Punkalaidunta ja Punkalaidun tarvitsee meitä!
Aimo Hakanen
50 -vuotis onnittelut!
ONNITTELUJA
50 -vuotis onnittelut!
Kahvila-Ravintola Jessica
Kellopaja Laaksonen
Kauppakatu 2 31900 PUNKALAIDUN puh: 02 7675 960
Apteekintalo Urjalantie puh: 0400-720 992
Maarakennus Syrj채l채 Kalle ja Pauli puh: Pauli 0400731188 Kalle 0400320295
Vehkaj채rven suojeluyhdistys ry Onnea ja menestyst채!
Tmi Reijo Rantanen
Hekometal Oy
Vammalantie 719 31900 Punkalaidun puh: 0400 525 086 www.reijorantanen.fi
Nummentie 35 31900 PUNKALAIDUN 02 767 5533
11
50 -vuotis onnittelut!
ONNITTELUJA
50 -vuotis onnittelut!
Turun Punkalaidun Seura ry 50 v Turun Punkalaidun Seura on viiden vuosikymmenen ajan toiminut kotipaikkakunnaltamme Turkuun muuttaneiden yhteistoiminnan tyyssijana. Maailma on kuluneen puolen vuosisadan aikana merkittävästi muuttunut. Liikenne- ja viestintätekniikan kehitys on helpottanut yhteydenpitoa kotipitäjään. Siitä huolimatta yhdistyksen aktiivinen toiminta kiinnostaa edelleen Turkuun muuttaneita laitumelaisia. Turun Punkalaidun Seura on onnistunut tehtävässään vaalia ulkopunkalaitumelaisten kotiseutuhenkeä ja löytänyt sellaisen toimintatavan, joka on aikojen saatossa kestänyt ja mukautunut yhteiskunnan muutoksiin. Saavutus ei ole lainkaan vähäinen. Toivotamme Turun Punkalaidun Seura ry:lle edelleen menestyksekkäitä vuosia ja kiitämme yhdistystä yhteistyöstä punkalaitumelaisen kotiseututyön parissa! Punkalaitumen Museo- ja kotiseutuyhdistys ry
Kokkon Kota
Jukan Kotiliha
Kotatie 185 31900 PUNKALAIDUN puh: 050 560 5544 www.kokkonkota.fi
Kanteenmaantie 475 31900 PUNKALAIDUN puh: 050 565 1987
Kukkakauppa KesälaitumenKukka
KouluTintti Oy Lauttakyläntie 21 31900 PUNKALAIDUN puh: +358 2 7641 735 www.koulutintti.com
Kauppakuja 1 A 1 31900 PUNKLAIDUN 02 7674 763
Maatilamajoitus Saarinen ja Nikken hyvinvointikeskus
Kuljetusliike Raimo Laakso Kaapinkoskentie 12 31900 PUNKALAIDUN puh: 0400 121 279
Vesilahdentie 435 Punkalaidun puh: 02 7675 132 12
50 -vuotis onnittelut!
ONNITTELUJA
50 -vuotis onnittelut!
Metsärannan Liha / Arvo Marttila
Metalli Ylösmäki Ky Vesilahdentie 6 31900 PUNKALAIDUN puh: 050 4091 431
Metsärannantie 100 31850 KOSKIOINEN puh: 02 7675 747, 044 7675 747
Männistön Sora ja Kuljetus Murronharjuntie 16 31900 PUNKALAIDUN puh: 0500 875 239
PR-Hiekkapuhallus ja Maalaus Oy
Siivouspalvelu Tuula Ylösmäki
Oikotie 35 31900 PUNKALAIDUN puh: 0500 222 711
Vesilahdentie 6 31900 PUNKALAIDUN puh: Tuula 050 5923203 Sari 040824 1101
Tmi Punkalaitumen Sementtivalimo
Tmi Maatila-Mikro Juhani Ranta
Pohjolantie 18 31900 PUNKALAIDUN puh: 050 569 6941
Lauttakyläntie 1066 31930 VANTTILA puh: 0400 733 724
Vanttilan Muovi Oy Rekikoskentie19 31930 VANTTILA Puh: (02) 522 5100
13
50 -vuotis onnittelut!
ONNITTELUJA
Yllä kuvassa: Yhdistyksen pj. Pekka Virtanen avasi juhlan alkoivat hakeutua kaupunkeihin, paremman palkan ja leveämmän leivän toivossa. Seurasi nk. maaltapako, toiset onYhdistyksellämme on takana kun- nistuivat saamaan paremman nioitettava määrä toimintavuosia. toimeentulon, he jotka onnistuivat Olemme tehneet töitä pitääksemme polkuamme auki synnyinseudullemme jo kahden sukupolven ajan. Se on aika jolloin yhteiskuntamme on kokenut todellisen suurmuutoksen. Vielä 1960 luvulla kuljimme linja-autoilla ja junilla, vain harvoilla oli silloin oma auto käytettävissään. Maaseudulla tehtiin vielä töitä hevosin ja miesvoimin. Yhteiskuntamme alkoi kuitenkin muuttua huimaa vauhtia ja kun maaseutu ei pystynyt tarjoamaan enää elantoa kaikille, niin pienten palkkojen ajamana ihmiset
Juhlittiin 50-vuoden taivalta!
14
50 -vuotis onnittelut!
paremman elintason hankkimaan, jäivät kaupunkiin, mutta monelle heistä, jäi kaipuu sinne synnyinseudun multiin ja metsiin joissa tuuli puiden latvoissa humisi. Sitä kaipuuta helpottamaan perustettiin Turun Punkalaidun-seura ry. Ahkerasti tehtiinkin retkiä kotipitäjään, nyt muutenkin kuin sukuloimaan. Samalla puurrettiin tehtaissa pitkää päivää ja asuttiin ahtaissa asunnoissa, mutta elettiin kuitenkin ja kun välillä päästiin käymään kotiseudulla, vaivat unohtuivat, oltiin kaupunkilaisia, ja jaksettiin taas seuraavaan ikävään. Tunnettiinpa suurta yhteenkuuluvaisuutta, kun olimme samalta paikkakunnalta, kokoonnuttiin aika ajoittain pidettiin synnyinseutujuhlia yms. Nyt siitä on kulunut 50-vuotta. Tänään ajamme omilla autoillamme jatkuu sivulla 16
50 -vuotis juhla!
Juhlintaa!
50 -vuotis juhla!
Terveiset Rauno Kulmalalta, kunniapuheenjohtajalta
Soittelin tässä taannoin Raunolle. Tarkoituksenani oli pyytää häneltä kirjoitusta LAITUMELAISEEN Turun Punkalaidun-seuran 50 vuotta kestäneen taipaleen tiimoilta. Oli näet seuran kokouksessa ollut puhetta, että olisi arvokasta saada seuran pitkäaikaisen vaikuttajan ajatuksia lehtemme juhlanumeroon. Alkajaisiksi kyselin miehen vointia. Ei hän sitä kehunut, pikemminkin päinvastoin. Kun sitten esitin asiani, hän sanoi olevansa kiitollinen siitä, että häntä muistetaan ja arvostetaan. Hän haluaa olla aina seuran puolesta ja ajatuksissaan mukana sen toiminnassa, mutta voimat eivät tällä kertaa riitä enempään. Niinpä sitten päädyimme siihen, että minä kirjaan tähän muutaman tärkeimmän mieleen muistuman. Vaatimattomana miehenä Rauno ei halua korostaa merkitystään seuran toiminnassa. Mukana on ollut lukuisa joukko innostuneita, aktiivisia ja kotiseutuhenkisiä ihmisiä, jotka ovat vieneet seuraa eteenpäin. Ketään muita unohtamatta hän haluaa miehistä nostaa esille Enskan, Ensio Hannulan, joka oli paitsi läheinen työtoveri, erittäin idearikas, aloitteellinen, sanavalmis ja toiminnan alkuvaiheessa lähes korvaamaton toimija, ja Varpulan Joukon, joka oli aina aktiivisesti mukana seuran kaikissa käänteissä, sekä toimeliaista naisista seuran toimintaan vahvasti vaikuttaneen naistoimikunnan vetäjän Saara Uotilan ja niukoista varoista huolehtineen Signe Varpulan. Alkuinnostus silloin, kun Mauri Kivikoski ja Jouko Varpula sysäsivät seuran perustamisen liikkeelle, oli suuri. Rauno valittiin jäseneksi toimikuntaan, jonka tehtävänä oli saada seura virallisesti rekisteröidyksi. Hän sanookin tärkeimmäksi ja samalla hankalimmaksi tehtäväkseen seuran yhdistysrekisteriin viemisen, ja siinä erityisesti sääntöjen laatimisen, hän kun ei ollut ennen perehtynyt yhdistysjuridiikkan yksityiskohtiin. Homma kuitenkin hoitui ’Enskan paimentaessa’ niin, että seura suhteellisen nopeasti saatiin rekisteröityä. Suuri ongelma seuran alkuvuosina oli jatkuva rahapula. Rahaa yritettiin saada mm. järjestämällä tansseja Vartiolassa. Linja-autolla mentiin. Mahnalan Timon kanssa käytiin levittämässä tolppailmoituksia. Rahaa tarvittiin seuran pyörittämiseen. Järjestettiin illanviettoja ja kerhoiltoja, kokoontumispaikkana mm. Turun Riennon kerho. Antoisimpia tilaisuuksia, vuoden kohokohtia, olivat pikkujoulut. Niissä oli lähes perhejuhlan tuntua. Useimmilla tänne muuttaneilla oli omia vaikeuksia, joten yhteiset tapahtumat tekivät olon kevyemmäksi ja kotoisemmaksi. Ennen pitkää seuran toiminta alkoi laantua ja johti vähitellen siihen, että seura jätettiin lepäämään. Se ei ehtinyt riittävästi toteuttaa toiminta-ajatustaan. Tosin se oli Turun seudulle muuttaneita yhdistävä ja punkalaitumelaisuutta ylläpitävä voima, mutta muilta osin toiminta jäi alkuinnostuksen nopeasti laantuessa pinnalliseksi. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua, keväällä 1982, Rauno oli Art-Ide’:n tiloissa käynnistämässä seuraa uudelleen. Joukkoon saatiin vanhempien rinnalle nuorempia, tuoreita voimia ja homma lähti hyvin liikkeelle. Seura on sen jälkeen toiminut oikeassa kotiseutuhengessä ja vaalinut kulttuuriperinteitä sääntöjensä edellyttämällä tavalla. Raunon toivomus on, että seura jatkossakin, yhteiskunnan suurten muutosten keskellä, löytää keinot jatkaa arvokasta työtään ja saada uusia ikäluokkia mukaan toimintaansa. AK 15
50 -vuotis juhla!
Juhlintaa!
50 -vuotis juhla! Kuitenkin yhdistyksemme viettää nyt 50-vuotis juhlavuottaan. Jotakin siinä kotiseudussa on kuitenkin jäljellä, koska näin pitkään olemme jaksaneet polkuamme auki pitää. Tällaisin ajatuksin ajelin vaimon kanssa kohti Turkua. En tiedä olivatko ajatukseni hyviä vai huonoja, mutta juhlapaikka oli tuttu. Olihan Sirkkalan kasarmi niitä ensimmäisiä paikkoja johon tutustuin kun Turkuun muutin. Perillä oli heti tuttua porukkaa vastaanottamassa meitä ja iloisesti tervehtien aloimme muistelemaan menneitä aikoja. Ja kun pitkästä
Punkalaitumelle, ja asumme suurissa asunnoissa, joita ei voi sanoa murjuiksi. Useat meistä ovat kasvaneet kiinni tähän kivierämaahan, koska omaisemme ovat pois nukkuneet ja meillä ei enää ole siteitä synnyinseudullemme. Ei ole yhtään linja-autovuoroa joka ajaisi suoraan Punkalaitumelle, mutta emmehän me sellaista tarvitsekaan, onhan meillä omat nk. henkilöautot. Ainoat retkemme Laitumelle ovat äitienpäivän- ja joulunretket kirkkomaalle, omaisiamme muistamaan. Muistamme missä olemme kasvaneet, vai muistammeko!
aikaa yhteen osuttiin niinpä puheensorinasta ei meinannut loppua tulla. Lopulta yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Virtanen pääsi avaamaan juhlan ja toivottamaan kaikki tervetulleiksi. Ohjelmaakin oli hankittu, ja oikein virkavaltaa saatu paikalle ohjelmaa suorittamaan. Turun poliisin nais laulajat toivottivat meidät tervetulleiksi hienoilla lauluillaan. Katso kuva sivun 14 alalaidassa. Koppalakit upeasti suorassa tytöt kajauttivat ilmoille laulunsa. Seuraavana oli kotipitäjän uusi kunnanjohtaja Heidi Rämö, joka 16
50 -vuotis juhla!
Juhlintaa!
50 -vuotis juhla! sivu 17 vas. yläkulma. Sitten oli juhlapäivällisen vuoro, ja hyvin olivat keittiömestarit työnsä hoitaneet. Ruoka maistui ja iloinen puhe täytti juhlivan yleisön Juhlan jälkipuoliskon aloitti Lauri Pitkänen, joka taitavastai johdatti meidät läpi kuluneiden viimeisen 10-vuotisen ajan.Kuva ylhäällä vasemmalla.sivulla 18 Kunniamerkkien jako oli seuraavana, ja tarjosi muutamia yllätyksiäkin. Yhteistyökumppaneitakin huomioitiin, seuran viirin saivat Punkalaitumen Seurakunta, viirin
oli saapunut juhliemme pääpuhujaksi. Hyvin hän oli ottanut selvää meidän ja kunnan yhteisestä taipaleesta. Kaikenkukkuraksi toi hän vielä kotiseudun kunnan tervehdyksenä yhdistykselle Raimo Huittisen piirtämän Punkalaidun 370-vuotisjuhlataulun numero neljä tunnustuksena Punkalaitumen ja punkalaitumelaisuuden hyväksi teh-dystä työstä. Katso kuva sivulla 16 keskellä. Saariston miehet olivat meidän kanssamme juhlimassa 10-vuotta sitten ja niin he olivat nytkin. Laulu raikui ja Panun johdolla pojat antoivat tulla täydeltä laidalta. Kuva sivulla 16 vas. alakulma, sekä
oli saapunut vastaanottamaan kirkkoherra Kaij-Erik Tulkki Lisäksi viirillä muistettiin yhdistyksen sihteeriä Tarja Kuuselaa, Virpi ja Lauri Pitkäsille, Markku Vuorelle, Jurva Koskenniskalle ja Antti Koskentakalle. Lahjalla muistettiin Laimi Aaltosta, Katriina Syrjälää Ja perustajajäsentä Mauri Kivikoskea. Seuran pitkä aikainen ja nykyinen puheenjohtaja Pekka Virtanen kutsuttiin seuran hallituksen yhteisellä päätöksellä yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Kotiseutuhengestään ja aktiivisuudestaan kotiseututyön hyväksi 17
50 -vuotis juhla!
Juhlintaa!
50 -vuotis juhla! on tosi kaukana. Nyt kun paluumuuttajana olen jälleen täällä kotiseudulla, niin voin vain todeta että aina kun kaksi punkalaitumelaista kohtaavat, niin puhetta riittää. Ja niin on hyvä. Usein olen kuitenkin ajatellut sanontaa; niin metsä vastaa kuin sinne huutaakin, ehkä minäkään en ole niitä hiljaisempia vastaan tulijoita. Joten ottakaa vaan reilusti hihasta kiinni ja sanokaa: tuus toimittaja vähä tänne nijjutellaan! Turun Punkalaidun-seurassa on tällä hetkellä todella pitkään toimineita aktiivisia hen-
tehdystä työstä sai Suomen Kotiseutuliiton kultaisen merkin Antti Korventausta. Antti toimi myöskin juhlien kuuluttajana. Keskellä sivua olevassa kuvassa nähdään hieman iloisempiakin ilmeitä, ja siksi sen kuvan tähän nappasinkin. Yleensä tällaisissa tilaisuuksissa ollaan totisia kuin toriämmän lampaat. Kuvassa Jurva koskenniska ja Antti Koskentaka iloittelevat. Juhlissa oli hyvä välitön tunnelma ja kun punkalaitumelaisia hiemankaan tuntee, niin aito hämäläisyys
kilöitä, ja pitää sanoa että kaikille heille kuuluu suuri kiitos seuran toiminnasta. Vuodesta toiseen ovat kaikki he jaksaneet käydä kokouksissa ja tulla järjestettyyn toimintaan mukaan. Se on niin ansiokasta, tänä aikana kun kaikki yhdistystoiminta pakkaa tukahtumaan aktiivisten toimivien ihmisten puutteeseen. Työssä vaaditaan tänään tekijöiltään enemmän kuin enAlhaalla vasemmalla Pekka luovuttamassa kunniakirjaa ja merkkiä Antille. 18
50 -vuotis juhla!
Juhlintaa!
50 -vuotis juhla!
Kuvassa em.prof Aimo Hakanen kertomassa kaskuja, aidosti omalla Punkalaitumen murteella!
Ylhäällä kuvassa koko palkittujen joukko potretissa. Jan-Erik Tulkki, Laimi Aaltonen, Virpi ja Lauri Pitkänen, Jurva Koskenniska, Antti Koskentaka, Antti Korventausta, Katriina Syrjälä ja Mauri Kivikoski. Viereisessä kuvassa yhdistyksen varapuheenjohtaja Panu Helariutta kertomassa hallituksen päätöstä Pekka Virtaselle myönnetystä kunniapuheenjohtajuudesta. nen, on kaikenlaiset mittarit millä lasketaan tuottavuutta ja samalla työaikoja lyhennetään ja työntekijöiden hermoja kiristellään, työntekijöitä irtisanotaan. On hyvä että yhdistyksessämme on vielä niitä jotka jaksavat. Kiitokset yhdistykselle ja sen kaikille aktiivisille toimijoille hienosta juhlasta olitte tehneet paljon töitä juhlien eteen.
Rakennusliike PAAVO HÄLLFORS puh: 050 371 9005 19
VUOSIKOKOUS 26.4.2012 Seuran vuosikokousta pidettiin vuosijuhlien jälkeen seuraavalla viikolla TS -lehtitalon tiloissa. Lieneekö 50 -vuotisjuhlien jälkeen jäsenistöä vaivannut kevätväsymys vai olivatko ajatukset jo vapun juhlinnassa. Kokoukseen oli kertynyt vain kourallinen porukkaa alun toista kymmentä jäsentä. Ennen varsinaista vuosikokousta saimme “oman miehen” toimittaja Saarisen Jukan opastuksella tutustua lehtitaloon. Aluksi auditoriossa Jukka esitteli viestintäkonsernin TS Yhtymä Oy:n tämän päivän toimintoja diaesityksen välityksellä. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan itse toimituksen tiloihin, jotka ovat sarjassaan Euroopan uudenaikaisemmat, kuten Jukka totesi. Kiersimme “maisemakonttorin” eri toimitusosastojen kautta lehden teon pääytimeen Jukan selvitellessä miten lehti koostuu ja mihin aikaan mennessä viimeinen, lopullinen, silaus lehdelle annetaan ennen kuin painokone käynnistetään. Kierroksella näimme myös jo joitakin seuraavan päivän lehden valmiita sivuja. Ohimennen näimme lasiseinän takaa myös paikallisradioiden ja Turku TV:n studiotilat. Tutustumiskierroksen jälkeen nautimme TS:n tarjoamat kahvit auditorion tiloissa.
Varsinainen vuosikokous sujui vanhan kaavan mukaisesti ja sääntöjen määräämät asiat tuli käsiteltyä. Toimintakertomus kuultiin kokouksen puheenjohtajan lukemana ja se keskustelujen myötä myös hyväksyttiin. Tilit tilinpäätös- ja
Yll oleva kuva ei mitenkään liity viereiseen kirjoitukseen vuosikokouksesta, vaan on 50-vuotisjuhlista. Kuvassa edesmenneen kunniapuheenjohtaja Jouko Varpulan tytär kertomassa perheen suhteesta Turun Punkalaidun-seuraan. Hän kertoi myöskin siitä miten tärkeä tämä yhdistys oli isälle ollut ja kuinka hyvänä asiana hän tunsi ja piti punkalaitumelaisuuden. tasetietoineen esiteltiin ja tilintanen. Hallitukseen tuli valituksi tarkastajan (toiminnantarkastajan) Panu Helariutta, Laimi Aaltonen, lausunto kuultiin. Tili ja vastuuvaVirpi Pitkänen, Matti Lehtinen, paus myönnettiin hallitukselle. Antti Koskentaka, Jurva KoskKuluvan vuoden jäsenmaksua enniska. Varalle valittiin Liisa Nipäätettiin korottaa ja keskustelujen emelä ja Aila Ranta. jälkeen päädyttiin 15,- € / henkilö. Huvitoimikuntaan tuli valituksi Yhteisömaksu päätettiin pitää en- Pirkko Anttila – Vuori, Jukka Saarinen, Aimo Hakanen, Seija tisellään eli 50,- €. Korventausta, Markku Vuori. Kuluvalle vuodelle oli laadittu myös Lehtitoimikunta jatkaa entisessä toimintasuunnitelma ja siitä kokoonpanossa eli päätoimittaja keskusteltiin sekä se hyväksyttiin. Reijo Rantanen muut jäsenet Panu Keskusteltiin toimintasuunnitelmas- Helariutta, Antti Korventausta Tarsa Laitumelainen -lehden ilm- ja Kuusela ja Pekka Virtanen. estymiskerroista. Kokouksessa ehdotettiin, että lehti ilmestyisi vain Toiminnantarkastajaksi edelleen 2 kertaa, vaikka vähän kook- valittiin Osmo Kalmari ja varalle kaampana, kun tekijöiden vapaa- Katriina Syrjälä. ehtoisaika ei enää tahdo riittää lehden kasaamiseen. Kuitenkin keskustelujen jälkeen päätettiin Kokouksen päätteeksi kokouksvielä jatkaa lehden ilmestymistä 3 en puheenjohtaja P. Virtanen kiitti kertaa vuodessa. läsnäolijoita ja erityiskiitokset osoitettiin Jukalle ja TS Yhtymälle. Hallituksen puheenjohtajaksi tuli valituksi yhä edelleen Pekka Vir20
Niin maailma muuttuu
Siähen aikaan, viiskytä vuatta sitten, ko Turruun Punkalairun-seura perustettiin, oli aika ihan erilaista kon ny. Suami oli selvinny ittenäisyytensä säilyttäen surkeesta sorasta ja ruvennu pääseen jalvollensa. Rahana oli oma ns. vanha markka, joka kyllä kohtapualeen uusittiin. Nysse ittenäisyys on hupenemasa, kun on menty jäseneks EU:iin. Omasta rahastakin on luavuttu ja siirrytty euroleiriin. Ulkopolitiikkaa viätiin vahvan presitentin johrolla YYA-henkesä. Kekkonen oli juur valittu uurestansa presitentiks moniklonisen vaalitaistelun jälkeen perinteisesti kansan valittemien valittijamiästen toimesta. Ny vähemmillä valtaoikeuksilla varustettu presitentti valittiin suaralla kansanvaalilla, sanosko karnevaalitunnelmisa. YYA-sopimusta ei ennää o sejjälkeen kon Neuvostoliitto romahti. Mutta näyttävät varovaisemmat sen henkee viäläkin pitävän yllä suhteesa Venäjään, vaikkei ennää sillai, ko pahimman rähmällänsäolon aikana sopimuksen loppukautena. Sen sijjaan Kekkosen kiältämä neulanpistopolitiikka rehottaa. Sisäpolitiikasa sillon ennen aseveliakseli yritti - ei kovinkan YYAhenkesä - niskalenkkiä äärivasemmistosta ja keskustavoimat keikku siinä välisä. Ny äärivasemmisto on kutistunu ja maltillistunu. Aseveliakseli heikkeni YYA:n loppuaikoina, mutta on sen jälkeen jossain mitasa elpyny. Lyhytikästen hallituksien sarjasa oli sillon vuarosa Karjalaisen ensimmäinen. Nykyään hallitukset on
enemmistöhallituksia ja istuu koko sankymmentäluvulla sitte jo voitiin vaalikauren. Tällä kertaa se on puhuakkin hyvinvointiyhteiskunperäti monivärinenki. nasta. Sitten tuli se juppikausi, lamat ja muut ja ny puhutaan jo köyTalouresa pualestansa tyä ja pääo- hyyren kasvusta, syrjäytymisestä ma ottaa mittaa toisistansa ny ja muusta eriarvostumisesta. ninkon sillonki. Tyät vaan on muuttunu ja tyäaika lyhentyny. Lauvan- Maaseutu oli jo sillon autioitumasa. tai oli sillon viä tyäpäivä. Savupi- Maatalous oli konneellistumasa ja ipputeollisuus on lähes karonnu ja tyävoiman tarve väheni. Ninpä sitte tavarateollisuus kaikkiaankin su- väki muutti tyän taikka opiskelun pistunu. Tilalle on tullu mitä moni- peräsä taajamiin. Piäntilat alko naisemmat palvelut. Talouselämä käyrä kannattamattomiks. Peltoja oli aikanansa pitkälle säänneltyä. pantiin ’pakettiin’. Voivuari Siittä sittemmi luavuttiin, mutta ny sentään viä joskus kasvo suureks. taas haikaillaan sen perrään. Sa- Nykyänsä näjemme, että viljelyä mallaisesti on käyny kuuskytäluvul- voi harjottaa vaan semmoset, joilla käyttöön otettujen kolmikanta- la on ommaa taikka vuakrattua sopimuksienkin. Devalvaattioilla ei maata vähintänsä 100 hehtaaria. kansantalouren tillaa ennää korjail- Karjatalous on teollistunu. Pikla. Nykyänsä nautitaan lamoista. kupirtit ja isommakkin lahhoo Ja käyrään pörssisä kauppaa miä- paikallensa, jolleivat sitten o vaplikuvilla, vai miks niitä katteettomia paa-ajjaan käytösä.. Voi olla, että johrannaisia tarttis sannoo. nykyset kännykät ja tiatokonneet internetteinensä ja sähköposteinAutoja ei sillon viiskytä vuatta sit- ensa mahrollistaa tyänteon, ainten ollu maasa pualta miljoonaa- askin sen virtuaalisemman, etäka, nyn niitä on jo monta miljoon- tyänä maaseurun rauhasa ja paaa. Ensimmäistä moottoritiätä rak- lauttaa sinne väkkee. ennettiin ja vasta viitisen prosenttia maanteistä oli päälystetty. Rau- Sillon kon juhliva seuramme petateillä liikku viälä höyryvetureita. rustettiin ei tavallinen kansa tiänny Sähköjunista vasta uneksittii. tiatokonneista mittään. Maasa taisi olla joku verriittirenkasmasina Hyvivvointiyhteiskunnan luaminen tutkijoitten käytösä. Puhelimia – oli käynnistymäsä sillon lankasemmottia – ei niitäkän ollu, kuuskytäluvun alvusa. Mm. uusi kon paremmisa paikoisa. Osa tyäeläkelainsääräntö oli valmistu- paikalliskeskuksista oli sentän jo masa. Sairausvakkuutusjärjest- automatisoitu ja ensimmäisiä elmää saatiin viä vähän aikaa var- kaukopuheluitakin oltiin saamasa rota eikä terveyskeskuksiakan tun- automaattion parriin pääkaupunknettu. Sosiaalihualto toimi jollain iseurulla. Rarioita oli jo piänemsortilla, mutta tyättömyysturva oli misäkin pirteisä, mutta televisio – tyällisyystyämaitten varasa. Aikan- se musta-valkonen - kaksine ansa sitte ruvettiin maksaan kotio. kanavinensa ja osapäivälähetyksinPerusopetus perustu rinnakkaisk- ensä oli harvinaisuus. Posti kulki, oulujärjestelmään, joka ei taannu kun Kusti polki, vakkaasti, muttei kaikille saman arvosia etenemis- vissiin nin noppeesti kun nykyänmahrollisuuksia. Yhtenäiskou- sä. Postitoimistoja oli taajemlujärjestelmään päästiin seit- masakin. temänkymmentäluvulla. Kahrek21
Kauppoja oli kans ennen joka kyläsä ja korttelisa. Väen vähetesä ne pikku hiljaa on karonnu hajaasutusalueilta. Taajamiin ruvettiin tekkeen marketteja ja muita isoja kauppoja ja nykyään kasataan ostoskeskuksia, joisa on sitten isompaa ja piänempää kauppaa ja muuta palvelupistettä.
toteutettiin isojen, 500-5000 mk:n setelien leikkauksena. Toinen puolikas kävi maksuvälineenä 1,5 kk, toisen sai vaihtaa tositteeksi lainasta. Toimenpide yllätti pahan kerran punkalaitumelaisetkin. Vastapainoksi sentään saatiin lopputalvella aitoa kahvia, kun s/s Herakles toi sitä Brasiliasta.
Eikä muuten ollu sillon viiskytä vuatta sitten Turruusakan viä montaakan elementtinukkumalähiöö, joisa kansa ny poikkee nukkumasa.
Kansanhuolto jakoi edelleen niukkuutta, ostokorttipeli jatkui, luovutusvelvollisuus tuotti ongelmia ja musta pörssi rehotti. Tavarapula ei vielä hellittänyt.
Olisko ihminenki vähän muuttunu? Ei varmaankan pohjimmiltansa. Mutta estot o hävinny – ainaskin mitä tullee tohon seksipualeen ja ittensä korostamisseen. Ja aikalailla surettaa uusavuttomuus ja vanhan maalaisjärjen unohtuminen. Mutta aika aikaa kutakin, sano pässi, kun päätä viätiin.
Vapaan huollon Keskuksen ja Kansanavun toiminta olivat lähellä toisiaan. Vapaan huollon Keskus valitsikin vuosikokouksessaan 1946 puheenjohtajakseen Kansanavun johtajan Toivo Hollon, varapj:ksi Frans Ristimäen ja sihteeriksi Fanny Kanervan. Työvaliokuntaan tulivat Helvi Roukka, Olga Lehtinen, Kalle Lehtola, Aarne Vuori, Leo Törmä ja Aarne Alén. Huoltotyötä riitti. Uusi Kansanavun keräys käynnistyi.
Täsä sitä ny tuli jokusia näkymiä muutoksesta. Paljon paljon muutakin on muuttunu. Nin myäs Turruun Punkalairun-seurasakin, jolle esitän parhaimmat synttärionnitteluni. Presidentin vaihdos keväällä 1946 huomattiin Punkalaitumellakin. Nimimerkki Pölhö Osa XXII Kohti ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa Paasikiven linjalla ************
Pääministerinä J K Paasikivi oli presidentti C G E Mannerheimin vetäydyttyä sivummalle kantanut Antti Einarinpoika päävastuun valtakunnan asioista. Ensimmäisestä Kuten jo edellä totesimme, Paasikiven lähtökohtana suhteestasavallasta toiseen sa Neuvostoliittoon oli, että sen Punkalaitumella intressi Suomen suunnalla oli sotiOsa XXI Uusia tuulia laallinen ja puolustuksellinen, ei Punkalaitumella, jatkoa valtapoliittinen. Paasikivi piti ed.numerosta tärkeänä, että välirauhanehdot täytetään tinkimättä ja että NeuVuoden vaihteessa 1945/-46 val- vostoliittoon tukeutuva äärivasemtio otti kansalta pakkolainan. Se misto sidotaan mukaan ehtojen 22
toteuttamiseen ja jälleenrakennustyöhön. Hän oli rauhansopimuksen toteuttamiseksi Liittoutuneiden Valvontakomission (LVK) ja kotoisten voimien ristipaineessa joustanut varsin pitkälle. Presidentin roolissa linja suoreni ja selvästi koveni. SKDL pyrki lisäämään valtaansa, mutta sillä oli vastassaan voimakas rintama, erityisesti ns. aseveliakseli, so. kokoomuspuolue ja oikeistososialidemokraatit. Viimeisenä lukkona oli Paasikivi, joka ei puhtaasti sisäpoliittisissa asioissa enää joustanut enemmistön ja omasta kannastaan. LVK oli kyllä SKDL:n tukena maan demokratisoimisvaatimuksissa, mutta ei tukenut SKP:n radikaalisiiven vallankumousajatuksia. Toisen maailmansodan rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa 10. helmikuuta 1947. Sen jälkeen syyskuun lopulla poistui myös LVK. Kuten muistamme, sai SKDL 1945 vaaleissa Punkalaitumen 19 valtuustopaikasta 9 ja suurimpana ryhmänä johtoonsa niin valtuuston kuin kunnallislautakunnankin. Vaikka SKDL ja etenkin sen jyrkemmäksi koettu osa, SKP, valtakunnan politiikassa ajoi suuria muutoksia, ei sen valta-asema Punkalaitumella kovin paljon muuttanut totunnaista menoa. Tähän suuntaan vaikutti osaltaan vähäinen liikkumavara kunnallishallinnon toiminnoissa. Merkittävämpi tekijä ehkä oli, että valtuustossa oli ollut vasemmistolla enemmistö koko kansanvaltaisen kunnallislain ajan ja erityisesti, että moni SKDL:n edustaja oli jo vuosikaudet toiminut hallinnossa SDP:n mandaatilla. Oma merkityksensä oli myös vaalien jälkeen tehdyllä
yhteistyösopimuksella. Ehkä olikin niin, että vahvan SKDL:n radikaalipuoli näkyi enemmän kunnallishallinnon ulkopuolella. Kansan keskuudessa keskustelua ja väittelyä riitti. Hallinto siis sujui tasaisesti niin 1946 kuin seuraavanakin vuonna. Ehkä yksi merkittävä valtuustopäätös on syytä noteerata. SDP:n ryhmän aloitteesta päätti valtuusto lähteä perustamaan keskikoulua jonkun kansakoulun yhteyteen. Hetimiten tämän jälkeen perustettiin keskikoulun kannatusyhdistys. Kevään 1946 aikana oli työmarkkinoilla jonkin verran rauhattomuutta. Mm. maataloutta uhkasi lakko. Kun virallinen uhka laukesi, tyytymättömyys ilmeni korpilakkoina Punkalaitumellakin. SAK käynnisti jatkossa lakkoja useillakin aloilla. PS otti niihin kantaa talvella 1947 jäänmurtajalakon aikaan. Lehti hyväksyi sen, että vapaassa maassa on lakko-oikeus ja katsoi, että työväki on niiden avulla pystynyt parantamaan asemaansa. Lehti kuitenkin edellytti, että lakkoasetta on käytettävä harkiten. Jäänmurtajalakon tekijöistä lehti totesi, että he eivät tunne vastuutaan. Varmaankin toteamuksen takana oli lakon lamaannuttava vaikutus maalle elintärkeään ulkomaankauppaan. Osansa kommenttiin saattoi olla silläkin, että lakkokenraalina toimi punkalaitumelaisjuurinen vasemmistoradikaali Niilo Välläri. Pitäjän työväki juhli vappua 1946 keskinäisistä linjaeroista huolimatta pääosin yhdessä. SDP:n, SKDL:n ja ammattijärjestöjen yhteinen päiväjuhla oli taaskin Mäenpäässä. Kanteenmaan Ty:llä oli oma juhlansa. Yhteiseen juhlaan liit-
tyi kunnianosoitus vakaumuksensa puolesta henkensä antaneiden muistomerkillä. Myös puoluetunnuksista vapaaseen sankarivainajien muistojuhlaan kaatuneitten muistopäivänä liittyi käynti mainitulla muistomerkillä sankarihaudoilla suoritetun kunnianosoituksen yhteydessä. Kansallisseuralla oli iltama Vartiolassa kesäkuun alussa puolustusvoimain lippujuhlan aattona. Samana päivänä oli Mäenpään työväentalolla kansalaiskokous, jossa keskusteltiin mm. SKDL:n ajamasta virkamiehistön puhdistamisesta. Mahdollisesti täälläkin tutkailtiin, olisiko syytä osoittaa joitakin puhdistuskohteita esim. poliisi- ja opettajatoimista ja ehkä samalla tuoda esiin muitakin ’demokratian vastustajia’. VALPO:n kriteerien mukaan syyksi riitti IKL-, suojeluskunta-, lotta- ja SAL-jäsenyys tms, lapuanliikkeen tukeminen, Mäntsälän kapinan kannatus, heimosodissa käynti, ’ryssä’- sanan käyttö, vihamielisyys Neuvostoliittoa kohtaan, työväen huono kohtelu jne. Näitä rasitteita oli monella pitäjäläisellä. Näyttöä siitä, että punkalaitumelaisia olisi näistä syistä järjestöpäätöksillä ilmiannettu VALPO:lle, ei käytetyistä lähteistä löydy. VALPO:n valtaisassa henkilökortistossa on toki punkalaitumelaisiakin nimiä. 12 oikeistolaisen vaikuttajan otannalla kortistosta löytyi 7 kortistoitua punkalaitumelaista. Eniten tietoja oli sk:n pitkäaikaisesta paikallispäälliköstä Uuno Koivistosta. Korttiin oli sisällytetty ote jääkärien elämäkerrastosta, luetteloa järjestöjäsenyyksistä - sk, VRL ja Jääkäriliitto alleviivattuina -, osallistuminen sisällissotaan sekä osallistuminen Mäntsälän kapinaan ehkä johtajiin kuuluvana. Mar23
raskuussa 1946 on tullut tieto Koiviston osallistumisesta talonpoikaismarssiin 1930 ja viittaus johonkin ’sisärenkaan kokoukseen’. Uudempana asiana oli tammikuussa 1947 tullut tieto, että syksyllä 1944 oli Koiviston taloon tuotu paikalliselta sk-talolta raskas laatikko, jonka epäiltiin ’sisältäneen jotain salattua materiaalia, joko aseita tai arkistoa’. Samassa tiedonannossa Koiviston arveltiin olleen kosketuksissa Humppilan ja Ypäjän johtaviin oikeistolaisiin. Väinö Ala-Heikkilän kortissa oli tieto kuulumisesta IKL:n paikallisosaston perustajajäseniin ja Huittisten seudun Rintamamiesyhdistykseen (VRL) sekä tiedot edellä kerrotusta asekätkennästä. Hannes Ala-Mikolan ja Iivari Varpulan korteissa oli merkinta IKL:n perustajajäsenyydestä. Uuno Kestilän korttiin oli merkitty Huittisten Rintamamiesyhdistyksen jäsenyys. Veli Nikkilästä tiedettiin Punkalaitumen Aseveljet ry:n puheenjohtajuus ja Satakunnan Kansallisseurojen Liiton piiritoimikunnan maatalousvaliokunnan jäsenyys. Opettaja Taavi Hiltusen kortin ainoa tieto koski valintaa SNS:n Punkalaitumen osaston johtokunnan porvarijäseneksi. Tiedot ovat pääosin peräisin yhdistysrekisterin jäsenluetteloista tms. Ainoastaan osa Koiviston tiedoista näyttäisi perustuvan ilmiantoon. Yhdistysrekisteristä varmaan on kortistoon löytynyt muitakin punkalaitumelaisia, mutta mm. nimismies Toivo Lehtiön, kommunisti-ilmiantoja aikanaan tehneen Paavo Lehden ja sk:n sodanaikaisen paikallispäällikön Eino Pourun kortteja ei kortistosta löytynyt. Kovin suurta intoa ilmiantoihin ei näiden tietojen perusteella ole Punkalaitumella ollut.
SUKUPOLVET VAIHTUVAT Muuttaa aika maisemaa toisen ilmeen seutu saa. Kylä, takaa vuosien, ei enää ole entinen.
Kuljen pitkin käytävää, luen tutut nimet nää, joista elon tuokioita monta muistuu mieleen noita
Sentään jäljellä on toki kylänraitti, tie ja joki. Vanhoilla ne paikoillaan halkoo laajan peltomaan.
Kiitoksehen aatos johtaa kun heidät ajatuksin kohtaa, menneet sukupolvet nuo nykyhetkeen voimaa tuo.
Jos rauhaa tahdot etsiä, on vielä soita, metsiä , joista löytyy luonnon rauhaa, eikä nykyaika pauhaa.
Kiittäin muistamme me heitä, jotka täältä ennen meitä kutsun saivat ikuisuuteen, taivaasehen, eloon uuteen.
Kirkko , niin kuin ennenkin, on kylän keskel tietenkin. Sen luo usein kulku johtaa, entisajan siellä kohtaa.
Muuttuu kotiseutu ain, säilyy siitä tunne vain, muutosta ei voine estää vain hetken mainen elo kestää.
Kivet vanhan kalmiston ne paikoillansa hiljaa on, mutta tuhat tarinaa alleen kätkee kirkkomaa.
Moni kesken matkan lähti tavoitteenaan onnen tähti. Saavuttiko milloinkaan? Senhän Luoja tietää vaan. Panu Helariutta
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA r.y. Kiittää 50-vuotisjuhlan huomionosoituksista ja kotiseudun väkeä ja Turun puolen juhlijoita mukanaolosta!
Lämmin kiitos 24