N:o 3 / 2010 tiistai 21.12.2010
Hyvää Joulua sekä Onnea vuodelle 2011
Kuva idyllinen vanhan ajan kylä keskus Pohjoisessa Suomessa.
Tässä lehdessä jälleen Antti Einarinpojan jatkokertomusta. Nim. Pölhö ja Rappari ja monet muut hauskat jutut. Pikkujoulun tapahtumia on myöskin päässyt lehdille.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1456-7245
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2010
puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.
PEKKA VIRTANEN puh: 02 - 439 8403 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 TARJA KUUSELA puh: 050 4430 411 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275
sekä muina jäseninä: VIRPI PITKÄNEN MATTI LEHTINEN LAIMI AALTONEN ANTTI KOSKENTAKA varalla: AIMO HAKANEN JURVA KOSKENNISKA huvitoimikunta: LIISA NIEMELÄ MARKKU VUORI PIRKKO ANTTILA-VUORI SEIJA KORVENTAUSTA
puh: 044 271 8970 puh: 050 547 1784 puh: 040 - 5952 789 puh: 040 - 5952 789 puh: 02 - 2482 781 puh: 02 - 438 6661 puh: 040- 8365557 puh: 02 - 4397 787 puh: 02 - 4397 787 puh: 0400-617 685
kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO KORVENTAUSTA ANTTI
puh. 02 - 246 1100 puh. 0400-617 685
tilintarkastajat: OSMO KALMARI
puh: 0400 - 215219
KATRIINA SYRJÄLÄ
puh: 02 - 4329 462
varalla RAUNO KOSKI
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA
Pimeä syksy tuli ohitetuksi säiden puolesta melko mukavasti kuivissa merkeissä. Adventin alla “Liisan” -liukkaiden jälkeen tuprutteli maan valkoiseksi ja pakkasherra ensimmäisiä voimiaan näytteli arktisen tuulen kera. Hienoa, että herätteli meidät kertaheitolla talven tuloon myös täällä Turun puolessa. Saas nähdä kestävätkö lumiset
vaan joulu, joulu on meillä!” Ihmettelin viime talvena, kun varoiteltiin täällä etelässä liikenteen sujuvuudesta ennen runsaampia lumisateita. Ja niinhän sinä kävi, että pyrypäivinä kaaos oli täydellinen niin tieliikenteessä kuin rautateilläkin. Mikä meihin suomalaisiin on mennyt, kun ei osata enää lumipyryssä ajaa ja käyttäytyä. VR ei saa ratapihojaan auratuksi ja vaihteitaan puhdistetuksi. Junat jäätyvät, vaikka ovat sähköjunia!
Samat merkit olivat heti nyt tämän syksyn ensihiutaleitten aikana. Pyrypäivän iltapäivällä oli jo Turun juna Helsingistä lähtiessä myöhässä melkein tunnin. Vaihteet eivät pelanneet. Olisikohan tarvittu harjamiehiä vaihteita puhdistaan, kun tietokoneen ruudulta ei pystyttäkään niitä ohjaan.
Maailma muuttuu, mutta mennäänkö aina parempaan suuntaan? Joka paikassa pitää säästää, mutta jossakin siinäkin maisemat jouluun saakka, vai rajansa tulee, kun normaalit vietetäänkö lumetonta joulua näillä käytännön asiatkaan eivät pelaa. leveyksillä. Nyt ainakin näyttää hienolta, kun tätä kirjoittelen tässä Ajatelkaa on sitä ennekin pyryissä 1. adventin aattopäivinä. pystytty kulkemaan. Aurauskalustot ovat olleet Kyllähän se niin on, että alkeelliset tähän päivän verrattuna. perikansalliseen jouluumme kuuluu luminen maisema. Niinhän siinä Jottain varmaan tarttis tehdä! tutussa joululaulussakin kerrotaan Olisikohan nämä nuoremman polven lukeneet “ On hanget korkeat nietokset. kunnossapitoinsinöörit vietävä Vaan joulu, joulu on meillä! napapiirin yläpuolelle oppiin, että On kylmät paukkuvat pakkaset käytännön tienpidon opit tulisivat tutuksi. ja tuimat pohjolan tuuloset, Raisionkin kunnossapitopäällikkö 2
JOULU
Sana Joulu aiheuttaa mielessämme jotain hyvin positiivista, lämmintä ja kaunista. Sillä on ainutlaatuinen asema kirkkovuoden juhlien joukossa. Siinä on elävä yhdysside lapsuuteen, jolloin koimme ilon usein hyvin aidosti ja huolettomasti. Joulun tunnelmassa on jotakin, jota myös aikuinen pohjimmaltaan etsii ja tavoittelee, se osittain myös selittää joulun suosion ihmisten mielessä. Joulu on siis todellisen ilon ja riemun juhla, jonka tunnelmaa muistelemme läpi elämän, mutta kuinka moni ajattelee kyseisen juhlan uskonnollista luonnetta, jonka merkitys on todella suuri, ajaton. Liian usein sen merkitys ikään kuin hukkuu kiireen ja touhun alle. Kiinnitetään liian paljon huomiota ajallisiin, materiaalisiin kysymyksiin, kuten ateriaan ja muihin vastaaviin asioihin. Olennaisinta on pohtia Joulun uskonnollista merkitystä, mitä se merkitsee minulle nyt ja huomenna. Se ei ole vain kiiltokuvamaisen kaunis tapahtuma Beetlehemistä 2000 vuoden takaa. Kyseessä oli maailmanhistorian tärkein syntymäpäivä, joka sananmukaisesti toi valon pimeyden keskelle. Uskontunnustuksessa ilmaistaan asia selkeästi: “ sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”. Lausumassa näkyy inkarnaation ajatus, joka ilmaisee ajatuksen “Sana tuli lihaksi”. Jumala itse tuli ihmiseksi ollen samalla sekä Jumala että ihminen. Tämä syntymä tähtäsi Pääsiäiseen, pelastukseemme, jotta meillä kaikilla olisi todellinen ilo ja rauha. Sitähän ihminen pohjimmaltaan elämässään tavoittelee, mutta joka on saavutettavissa vain Jumalan yhteydessä, Jumalan tekona.
Siunattua jouluaikaa toivottaen
Kaj-Erik Tulkki Punkalaidun
3
ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Antti Korventausta puh: 0400 - 617 685 Tarja Kuusela puh: 02 - 4874 552
Pekka Virtanen puh:02 - 439 8403
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 90 Eur. 1/2 sivua 70 Eur. 1/4 sivua 50 Eur. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 300 kpl Painotalo Karhukopio
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
ilmoitti Raision tiedotuslehdessä, että pitää olla 6 – 8 cm lunta, ennen kun lähdetään tietyillä, luokitetuilla, katualueilla auraan. Kovin on tarkaksi hommat menneet. Ja, jos on auramiehillä ylityötunnit täynnä, niin sitten ei mennä auraan. Tuli mieleen, jos annettaisiin yksityisille yrittäjille, eiköhän ylityötunnit tulisi tasattua kesän aikana.!
No odotellaan tämän talven pyryjä ja ihmetellään sekasortoa. Toivottavasti se joulupukki nyt
poroineen ja pulkkineen pääsee pyllyä. jouluna lasten ja lastenmielisten luo. Kovin on asia tunteita kuohuttanut Joulu ainakin saapuu joka vuosi, ja mielipiteitä nostattanut. Yleisön toivottavasti meille kaikille, osastot olivat yhden hetken täynolosuhteisiin katsomatta, tilanteista nä kannonottoja puolesta sekä vastaan homoparien kirkollisesta riippumatta. vihkimisestä. On taas aika lopetella arkiset työt, unohtaa hetkeksi elämän tuomat Toiset väittivät, että kirkko on joupaineet ja kiireet. On lupa tunut liberaaliteologian eli vapysähtyä ja antaa aikaa itselleen paamielisen jumaluusopin valtaan. sekä lähimmäisilleen, on lupa Liberaalipiispat päivittävät Raamahiljentyä. tussa olevaa Jumalan pyhhää sanJoulu on jo itsestään kuin lahja, se aa ihmisten mielihalujen mukaisesti. antaa mahdollisuuden rauhoittua, Toiset perustelivat kantaansa olla kiirehtimättä, sytyttää kynttilän Raamatun luomiskertomuksen mukaisesti, Jumalan luomakunnasa ja hiljentää mielen. elämän lähteitä ovat mies ja nainKiitän kotiseutuseuramme aktiiveja en, uros ja naara, hede ja emi. toiminnan pyörittäjiä ja jäseniä sekä lehden lukijoita ja mainostajia Seurakuntavaalit pidettiin ja kirkolkuluneesta toimintavuodesta. liskokous teki päätöksensä. Kohu Toivotan Teille ja läheisillenne asian ympärillä ainakin hetkeksi Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta laantui. Tuskinpa lopullisesti. Vuotta! Vielähän naispappeuskin aina välillä jaksaa pulpahtaa essiin joissakin käänteesä, vaikka tänään jo eletään naispiispankin -aikaa. Pekka Virtanen Rappari ei sen kummemmin ota kantaa homo -asiaan, mutta *************** meidän sukupolvi on vankasti kasvatettu lapsuurdesta asti kirkko RAPPARIN KUULUMISET instituution arvoihin, vaikka hengen antimet ovatkin jääneet elämän virKylä kirkon miehenä on vanha raprasa vähemmälle. pari päätään pyöritellyt, kun kristillisrdemokraattien Päivi Räsäsen Hienoa ja pyhhää se on edes kerTV -homolausuntojen jälkeen lähti ran vuodesa astella oman seuraliikkeelle ennennäkemätön kirko- kunnan pyhättöön adventtina laulsta eroamisvyöry. aman hoosiannaa, tai kuuntelemaan joulun sanomaa sekä veiEn tierdä kuinka moni on “kepisaamaan enkelitaivaata. hevosenaan” pitänyt tätä homoasiaa ja päättänyt kauan kyteneen Kun kirkkoon kuulut, niin on ainkirkosta eroamisensa toteuttaa. akin toistaiseks mahdollista päästä Mikä surkuhupaisinta kirkollis- ilman isompia maksuja kirkkoverotuotot laskevat monesa seura- maalle viimeiseen leposijaan. kunnasa ja budjetit heittävät härän 4
Tällaiset mietelmät loppuvuodes- juh-lavaatteet ja istahti lämmittelemään kirkkaan leiskuta! van pystyvalkean eteen. Älkää syökö itteenne jouluna äh- Kellon lyödessä kuutta talon vanhin mies meni ulos ja pakyyn! lasi mukanaan olkituppo. Rauhallista Joulua kaikille tasapu- Hän pysähtyi ovensuuhun ja olisesti! tervehti kohteliaan nöyrästi: Toivoopi; Rappari Jumalan armosta Tuon teille hyvän sanoman, joka pitää kaikille vajoaman,
mainoksissa mekastaa, joulurauhan unohtaa. Tavaroitten paljous ei oo joulun tarkoitus. Sehän siinä väärin on , krääsän määrä tolkuton joulun aikaan haalitaan, mammonaa vain vaalitaan. Joulupukki osaltaan ilon tuokoon mukanaan
riemuksi monen kerran.
Antakoon hän varsinkin mieltä Niin oli tuotu sisään joulu- hyvää niillekin, rauha. joilla arjen puutteet nää varjostavat elämää. JOULUSAUNA
Tämä joulupukkeli on niin hauska ukkeli,
Vanhaan aikaan sauna oli syömisen ohella suomalaisten jouluaaton pääasia.
hän kun tuottaa iloa, lapsenmieltä , valoa.
Väki pääsi saunaan heti Joulupukin viranhoito Niinhän se on nähtävä päivän koittaessa. Työt joulupukin tehtävä. järjestettiin niin, että vii- (laulu) Eihän pukki, eihän pukki, saisi meistään puoleen päivään mennessä oltiin löylyssä. turhaan koheltaa Myöhäiset saunahetket oli Joulupukin asemaa pitäis Joulupukki, kelpo ukki, varattu talon haltijalle ja koittaa parantaa, ansaitsee hän parempaa. vainajille. kun hän kulkee kujilla markkinoiden orjana Kaikki kansat ja kulttuurit valmistautuvat pyhiin puhdistautumalla. Sauna kuuluu havumetsävyöhykkeen tapoihin. Jouluaaton saunomisen tunsivat muinoin lähinaapurimme lännessä ja etelässä. Vaikka ruotsalaiset lopettivat saunatapansa jo keskiajalla, joulusaunaSami Lankinen perinne jatkui vielä muutaman vuosisadan. Virossa aaSL Rappaus Oy ton kylpy on yhä suosittu Puh. 050 598 1144 tapa.
SL Rappaus Oy
Kylvyn jälkeen saunapuhdas väki puki ylleen raikkaat 5
Parahin Ystävä
’valkoisänmaallinen’ henki. Keskeisellä sijalla oli isänmaa. Lauluissa oli uhoa ja aseiden kalisteluakin. Isänmaan virsikin laulettiin vanhoilla sanoilla, jotka sisälsivät pyynnön ’suo että Suomi suureks sais’. Oli joukossa toki jokunen herkempikin laulu, kuten ’Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie...’. Loppulauluna kuoro esitti Finlandiahymnin.
Tervehdys pitkästä aikaa. Tuli tarve keskeyttää kirjoituslakkoni päästäkseni kertomaan uusista kokemuksistani. Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua valtiokirkkomme sisällä käynnissä olevasta konservatiivien ja liberaalien välisestä kädenväännöstä mm. naispappeus- ja homoliitto Vast’ikään tulimme samaisen seurakuntayhtymän Mikaelin kirasioissa. kosta, jossa Rafaelin enkelit niminEn tiedä, ilmentävätkö minun en kahdeksan miehinen ’ukkokemukseni samaa kahtiajakau- kokööri’ punaisissa takeissaan, tuneisuutta vaiko jotain parempaa. paikoin vahvistettuna tyttötriolla, Entisellä tyttöystävälläni on silloin esitti lauluja otsikon Sovinnon sätällöin tapana houkutella minua velilta. Tilaisuus oli kovin erilainen heikkouskoista erilaisiin kirkko- kuin edellä kerrottu. Lauluista osa tapahtumiin. Niinpä parisen viik- oli perinteisiä työväen lauluja, joissa koa sitten menimme Turun Henrikin oli ’punainen’ henki, osa rauhaan kirkkoon laulamaan, niin kuin leh- ja ihmissuhteisiin paneutuvia. Lauti-ilmoituksessa sanottiin, V. A. luissa, esim. Köyhälistön marssi, Koskenniemen runoihin sävellet- Punakaartilaisen hauta, Veli sisko, tyjä kauneimpia lauluja. Hieman Ystävän laulu ja Toivotaan toivoyllätyin, kun huomasin vailla juhla- taan, keskeisellä sijalla oli ihmiasua ja kunniamerkkejä tulleeni nen, tasa-arvo ja solidaarisuus. lottaperinneyhdistyksen kirkkojuh- Loppulauluna laulettiin yhteisesti laan, jossa yhteislaulun ohessa esi- Maan korvessa kulkevi lapsosen intyivät veteraanikuoro ja lotta- tie. pukuinen naislaulajien vahvistettu kvartetti. Ymmärrettävistä syistä Tämän halusin tuoda Sinulle julki puheista ja osin musiikistakin vain muistuttaakseni, että uusien huokui 1920-30-lukujen asioiden joukossa elää vanhoja asioita ja että aina ei tiedä, mitä
6
minkäkin otsikon alla piilee. Oikein riemullista joulua ja antoisaa joulua Sinulle toivottaa Tuomas Kuona. Antti Einarinpoika
Kodin kynttilät Kansa on nähnyt kynttilöitä kirkossa iät ajat. Talonpojat valaisivat tupiaan kynttilöin vasta 1800-luvun lopulla, säätyläiset kotejaan huomattavasti aikaisemmin. 1800luvun puolivälin uutuus, öljylamppu, syrjäytti savuttavat kynttilät. Öljylamppu valaisi tehokkaasti ja vaivattomasti. 1920-luvulla kynttilät palasivat juhlien tunnelmanluojiksi, ja niin ne vakiintuivat joulun ja muiden juhlahetkien pääsymboleiksi. Sodat toivat pulan. Kynttilät katosivat parempiin suihin - tali syötiin - ja palasivat 1950-luvulla joka kotiin. Kynttilän kukoistus- eli massakulutuskausi alkoi 1960-luvulla. Sen jälkeen elävä tuli lepatti niin suurissa kuin pienissä juhlissa. Kynttilät tai tuikut valaisevat kesäillan hämärää, syksyn pimeää ja kokonaista pitkää jouluaikaa. Kynttilöiden teko eli valaminen kuului Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa teurasaikaan. Puhdistetjatkuu sivulla 16.......
Jouluevankeljumi Turu murttel Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses. Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila. Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil: “Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes.” Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos: “Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta”. Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: “Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti”. Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi. Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille Laitumelaisen lukijoille Tarja sihteeri 7
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI TALVI / KEVÄT -2011 TEATTERIMATKA PORIIN Lauantaina 08.01.2011. Pirjo Tuomisen Satakunta -sarjan romaaneihin Sillat yli joen ja Kultavainiot pohjautuva kotimainen näytelmä LINDA. Lähtö klo 16:00 Turun linja-autoaseman tilausajolaiturista, Tavara-aseman vierestä Läntisen pitkänkadun puolelta. Muutama lippu jäljellä, hinta matkoineen 42,- / henkilö ja eläkeläinen 40,-. Ilmoittaudu välittömästi Pekka puh. 040 5910576. Kts. “puffi” edellisestä lehdestä. Lähde teatteriin! HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Tiistaina 18.01.2011 klo 18:00 VVO Kotikeskus, Tuureporinkatu 6, Turku. PERINTEINEN TARINAILTA Tiistaina 01.02.2011 klo 18:00 Ruusukorttelin palvelutalo, kabinettitila, Puistokatu11, Turku. Aiheena kotiseudun entisajan sosiaaliset tapahtumat. Seura tarjoaa jutustelun lomassa pullakahveet. Ota tuttu Turun puolen “laitumelainen” mukaasi, rimpauta kaverille! Tervetuloa ! VUOSIKOKOUS Huhtikuussa -11, paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin kevään Punkalaitumen Sanomissa ja seuran kotisivuilla.
Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta.
KIITOS !
Seuramme pikkujoulun arpajaispalkintojen luovuttajat. Kiitos liikkeille ja yksityisille henkilöille! Suosikaa heitä! Humaliston Sähkö Oy Viherpalvelu Ettala & Co Sähkötiimi IL OY
Matti Lehtinen Pirkko ja Markku Vuori Ali ja Tarja Kuusela
Rak.tsto Taitoneliö Oy
Mauri Kivikoski
Turun LVI – Urakointi Wikstedt Oy Multiprint Oy Hykomet Oy Trukkitalo Oy Nordea, Raisio VVO Kotikeskus
8
Turun Punkalaidun-seura joulujuhla 2010 KILPAILUKYSYMYKSET tietokilpailu 1. Mikä on Punkalaitumen suurin työnantaja ? 2. Kenen tekemä taulu paljastettiin Punkalaitumen 370-vuotisjuhlassa ? 3. Kolme kunnantaloa nimettiin yhdessä Suomen kauneimmaksi. Punkalaidun tietysti kuului joukkoon ja kalakukkokaupunki Kuopio. Mikä oli kolmas kunta, joka sai kunnian ? 4. Montako kertaa ori Akapeetus saavutti ravikuninkaan tittelin ? 5. Mainitse kaksi laitumelaista suurlähettilästä ! 6. Kuka laitumella ennen tunnettu henkilö lausui kauppaan tullessaan: “Onko teillä tyykipaitoja, joissa on kauniita raitoja ?” 7. Kuka sanoi aikoinaan:” Suomi on aina Suomi, mutta Punkalaidun eritotten ja Jutinkylä vertaansa vailla “. 8. Kuka arvokas henkilö sanoi miehelleen, joka ei tuntenut ryhdikästä sotilashenkilöä : “ Hyvä mies, etkö sinä nyt häntä tunne, tämä mieshän on Juti Suomen Tyrväästä!” 9. Yhdeltä laitumelaiselta jermulta kysyttiin sodan aikana kovan keskityksen keskellä: Pelkäätkös? Vastaus kuului: “En pelkää. Muuta en ole pelläänny, enkä muualla, kun kerran mäyrää Navettokankaalla.” Kuka tämä peloton mies oli? 10. Eräs naishenkilö ei ollut tyytyväinen valokuvaajalta saamaansa kuvaan. Hän sanoi: “ Hyvänen aika, tulipa siittä kamala ! “ “Ni, ni, semmonenko malli o . “ Kuka oli valokuvaaja ?
(VIISI viimeistä kysymystä poimittu kirjasta: HARMIA JOKA PÄIVÄLLE )
kysymysten vastaukset sivulla 16
Huom ! Jäsenmaksu vuodelle 2010 Oletko unohtanut maksaa jäsenmaksusi! Ei hätää, tässä tilinumero; Turun Punkalaidun seura r.y. / Nordea 152530-6105488. Jäsenmaksu 10,- € / henkilö, yhteisömaksu 50,- €. 9
Kun joulupukilla isän tallukkaat oli
Joskus on mukava muistella menneitä, näin joulunaikaan tietysti jouluja. Ensimmäisestä joulustani en muista mitään. Pelkään, etten saanut silloin edes joululahjaa. Eihän mulla ollut nimeäkään. Mistä se joulupukki semmoselle olis tiennyt mitään lahjaa varata. Epäilen, etten isommin piitannut joulupöydän herkuistakaan, minulle riitti äitin tissi. Luultavasti en muista toisestakaan joulustani mitään. Silloin tosin saatoin saada jo lahjankin. Se kun oli vielä sitä vanhaa hyvää aikaa ennen sotia. Ehkäpä se kumilelu, joka vinkui, kun sitä puristi, oli tuolta ajalta. Jouluateriaa saatoin jo yrittää itsekin rääpiä suuhuni, mutta luultavasti huonolla menestyksellä, hampaita kun oli vähänlaisesti niin kuin taitoakin. Luultavasti nautiskelin parempihampaisten minua varten valmiiksi pureskelemaa purua. Seuraava joulu olikin sitten talvisotajoulu. En siitäkään juuri mitään muista, vaikka kuinka muistelisin. Isä oli rintamalla. Mahtoiko pukkikaan silloin poiketa. Millä se olisi pimeässä meille löytänytkään,
kun ikkunatkin oli peitetty Molotohvin verhoilla. Ne muistan. Saattaa olla, että ensimmäinen muistamani karkkipäivä.... No nyt meni väärin. Ei semmosia siihen aikaan ollut, mutta ensimmäinen muistikuvani karamelleistä ehkä on tältä joululta, jolloin niitä vielä sai. Minulla oli essu, jossa oli tasku ja taskussa karamellipussi, jossa oli kukon kuva. Pussissa oli ilmeisesti hedelmäpastilleja, joiden pinta oli sokeroitu. Olisivatko kädet ja naama ja tietysti se essu muuten olleet semmoset tahmean liimaiset. Hyvältä pastillit maistuivat. Joulun alla oli oltava tarkkana, kun isommat sanoivat, että tontut seuraavat tarkkaan, ovatko lapset kilttejä. Muistan joskus tontun nähneenikin pirtin lavanalustaklasin takana. Mitä pitempään sitä olen jälkeenpäin muistellut, sen selvemmin se on saanut vanhemman velimieheni piirteitä. Mutta ei sitä pieni heti huomannut. Sota-aika oli monessa mielessä ankeaa aikaa, pulan ja puutteen aikaa. Se heijastui jouluihinkin. Joulukuusi toki aina löytyi ja naapuriin joskus vielä jouluoljetkin pirtin permannolle. Kuusen latvassa meillä oli hopean värinen tähti ja oksalla vanha tähti, jossa oli enkelin kuva. Latvatähdestä laskeutui pari hopeanauhaa. Kuusta kiersi nauha, jossa oli eri maiden lip-
10
puja.. Oksilla riippui konvehteja. Niistä ylin oli vanha ja aito. Muiden sisältönä oli puupalikka. Oli oksilla muutama kynttiläkin, mutta niitä ei juurikaan poltettu. Alemmilla oksilla oli pumpulitukkoja lunta markkeeraamassa. Jonakin sotavuonna oksalle ilmestyi joululahjaksi saamani joulukello. Se oli käärästy pahvista ja päällystetty tinapaperilla. Se on minulla vieläkin, tosin tinapaperi on uusittu. Pikkupirtissäkin maaseudulla oli sentään sen verran omaa tuotantoa, että ruokapuoli ainakin jouluna saatiin suht’ juhlavaksi. Oli ainakin sallattia, laatikoita, perunoita, keitettyä sianlihaa ja lihalientä, punajuuriviipaleita etikkaliemessä,voita, leipää ja kakkoo sekä jälkiruuaksi ohrankryynipuuroa ja marjasoppaa. Saattoipa olla jotain muutakin. Livekalasta en tykännyt. Joululahjat olivat entistä enemmän kotitekoisia. Pehmeät paketit eivät oikein ole mieleen jääneet, vaikka uudet sukat taikka tikkurit, jopa tallukkaat olivatkin tarpeeseen paidasta ja housuista puhumattakaan. Saamani puuhevoset muistan hyvin, jollakin oli rekikin perässä. Tykkäsin hevosista, vaikkei kotonani oikeaa hevosta ollutkaan. Saamani hevoset olivat kaikki pruuneja. Kun mielestäni naapurin
musta hevonen oli komea, päätin maalata yhden omanikin mustaksi. Kun ei muuta maalia sattunut olemaan, lainasin aikuisten mustepulloa. Pitihän musteen olla mustaa. Se oli kumminkin sinistä, enkä sitä heti maalatessani huomannut. Niinpä minulla oli sitten sininen hevonen. Ensimmäiset suksenikin sain joulupukilta. Ne olivat kyllä ihan hyvät, mutta niillä oli alkuun kovin huono liikkua. Lukuharrastuksiinkin pukki minua ohjasi. Ensimmäinen luettava oli semmonen pahvinen ’haitarikirja’. Sen nimi oli ’Nyt sitä mennään’ ja siinä oli junan kuvia. Sitten sain aapisen. Siinä oli melkein samanlainen kukon kuva kannessa kuin karamellipussis-
sakin. Aapiskukko oli siitä kiva, että se muni, jos muisti aapista tutkia. Monta makupalaa pyöräytti minullekin.
päällisessä oli juuri semmonen paikka, jonka äiti oli siihen laittanut, kun minä olin siihen ensin tehnyt reiän velimiehen veittellä. Kerroin havaintoni isosiskolle, joka selitti, että pukin omat tallukkaat oli varmaan kastuneet ja se oli vienyt ne saunaan kuivumaan ja lainannut isän tallukkaita siksi aikaa. Se meni minuun täydestä, mutta sen se teki, että pukki ei enää sen jälkeen ehtinyt koskaan meille poiketa, jätti vaan lahjat porstooseen. Olinkohan tullut turhan uteliaaksi?
Jatkosodan ensimmäinen joulu oli pettymys sen takia, kun joulupukki ei tullut ollenkaan. Oli vaan jätänyt lahjakopan porstooseen. Jälkeenpäin olen ajatellut, olisiko sillä ollut osuutta asiaan, että isä oli rintamalla. Seuraavina jouluina pukki tuli säännöllisesti, mutta sillä oli huono aikataulu. Se tuli aina silloin, kun isä oli saunassa, eikä isä koskaan nähnyt sitä. Mutta ei se vielä mitään. Kerran sillä näet oli Hyvää joulua ja uutta vuotta isän tallukkaat jalassa. Olin siitä kaikille toivottaa nimimerkki Pölihan varma, kun toisen tallukkaan hö.
Pikkujoulu 2010
Turruun Punkalairun-seura juhli tän vuatista pikkujouluansa Ravintola Verkahovisa lauvantaiehtoona marraskuun 20. p:nä. Meitiä juhlijia oli paikalle tullu pualivälliin viirettäkymmentä henkee. Puhheejjohtaja Pekka Virtanen toivotti seuran pualesta väjen tervettulleeks ja muisteli siinä samalla seuran pikkujouluje historiiaa. Ehtoon mussiikkivoittonen ohjelma oli sillai kototekosta, että essiintyjät oli kaikki seuran jäseniä. Mauri Kivikoski esitti parriin otteeseen omia laulelmiansa eri murteilla ja soitteli viulullansa viä ruakailumussiikkiaki. Unto Nieminen säesti pianolla jouluset yhteislaulumme Panu Helariuttan toimiesa esilaulajana. Unto teki lisäks soolona syrämiimme joulun Kassu Halosen sävelin ja Vexi Salmen sanoin. Panu järjesti meitille perinteisen tiatokilpailun. Kaikkiin kysymyksiin löyty vastaus. Liisa Ake-Helariutta esitti kolme miähensä Panun
Kuvassa yllä: Juhlavieraita joista etualalla AK. joka monissa kirjoituksissa on nähty, ja tunnetaan paremmin Antti Korventaustan nimellä, vieressä taitaa olla hänen entinen tyttöystävänsä.
uurestansa sanottammaa ja sovittelemmaa joulusta laulua. Löysi sen potpurinkin monet sävelet kakistelemati. Erinomasen monipualiselle ja makosalle ja monen kehumalle juhla-aterialle meitit johratti Aimo Hakanen menneitten aikojen jouluja muistelevalla puuropuhheellansa. Oliskoos se vanhan ajjaan joulu ollu jollaillailla sisällöltänsä rikkaampi, kon nyky11
set? Ehtoon vanhetesa ehti joulupukkikin paikalle melkomoisen lahjasäkkinsä kans. On näimmä pukkikin ulkoistanu toimintojansa. Oon siittä melko varma, että joulusen asun sisältä kuulu Pitkäsen Laurin ääni. Arpajaisekkin järjestettiin. Voittoja oli paljo, melkein joka viires arpa voitti. Näisä merkeisä se ehtoo kulu lu-
annikkaasti, kon naapurin kans juttelemisellekin jäi pikkasen aikaa. Seuran ja omastakin pualestani viälä suuret kiitokset juhlan järjestäjille, essiintyjille, emännille ja mukana olleille, jolsemma muistanu sannoo siinä, koma niitten essiintymisvuarojen jakamisen lopetin. AK Kuvassa oikealla Aimo Hakanen pitämässä puuropuhetta. Alakuvassa lisää yleisöä, ja kuvista päätellen näyttää siltä Olen useasti miettinyt laitumelaiettä mukaan on saatu myöskin nen ja laitumelaisuus sanaa, ja sen merkitystä meidänkin muuttuneesuudempia laitumelaisia. sa kielessämme. Kotikunnassaan
12
asuvia Punkalaitumen asukkaita usein nimitetään “laitumelaisiksi”. Totuuden nimissä todettakoon että hehän ovat punkalaitumelaisia.
Kuvassa alla: ARPAJAISPÖYTÄMME runsautta.
Kuvassa: Mauri Kivikoski, kitara ja mies, viihdyttäjä Luojan armosta. Mauri huuhteli viululla juhlaväen ruokapalaa alas kurkusta, kiertäen ruokailun ajan pöytien välissä soittaen.
Kuten arvata saattaa, tämänkin pöydän antimet on saatu lahjoituksina tukijoiltamme. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää että muistaisimme heitä, ja miten me voisimmekaan heitä paremmin muistaa, kuin käymällä asioimassa heidän luonaan, ja näyttämässä iloisen laitumelaisen mielemme.
Meitä, jotka olemme muuttaneet pois Punkalaitumelta, ja suurimmaksi osaksi jo omaksuneet uudenlaisen sekamurteen, voitaisiin hyvällä syyllä aivan virallisestikin kutsua laitumelaisiksi. Onhan meiltä jäänyt nimen alku kokonaan pois. Mielestäni emme ole turkulaisia koska alkuperämme ei mitenkään viittaa Turkuun. Puhumamme murre on kaukana Turun murteesta, mutta emme myöskään enää puhu oikeaa kaunista Punkalaitumen murretta. Puheemme nuotti on vaihtunut, vaikka hyvin moni väittääkin tunnistavansa meidät punkalaitumelaisiksi puheemme perusteella. Tai ainakin yrittää väittää meidän olevan jostakin Loimaan seudulta Jotain sinne taustalle on jäänyt perus punkalaitumelaisuutta, juuri siksi olisi erittäin perusteltua kutsua meitä laitumelaisiksi. Kommentteja saa lähettää seuraavaan Laitumelaisen ilmestymiseen mennessä. lehden toimitukseen. rr.
Ensimmäisestä tasavallasta toiseen Punkalaitumella
huoltotilanne huononi ja mm. korttiannoksia jouduttiin pienentämään.
Osa XVIII Punkalaidun rauhan tielle 1
Siirtoväen huolto vaati osansa. Syksyllä 1944 Punkalaitumella oli pääosin muolaalaista siirtoväkeä n. 1600 sen jälkeen, kun lauritsalalaiset olivat päässeet palaamaan koteihinsa. Inkeriläisiä oli marraskuun lopulla n. 200. Vuoden loppuun tultaessa heistä runsas 160 oli palannut Neuvostoliittoon.
Kunnallishallinto jatkoi juoksevien asioiden hoitoa. Kansanhuoltolautakunnalla riitti pulan ja puutteen keskellä täyspäivätyötä. Vuoden 1945 puolelle tultaessa 13
Punkalaitumella heitä oli vielä n. 40. tää ensisijaisesti valtion maat, sitten vapaaehtoisilla kaupoilla hanNimismiehen arkistossa on jouk- kittava maa ja vasta sen jälkeen ko luetteloita suomalaisessa Hei- pakkolunastamalla otettava maa. mopataljoona 3:ssa palvelleista Neuvostoliiton kansalaisista ja Er. Väliaikaiseen maanhankintaP. 6:ssa palvelleista inkeriläisistä toimikuntaan tulivat valituiksi vapaaehtoisista, joita ei oltu Mauri Rasi, Into Iso-Jaakkola, sopimuksen mukaisesti palautettu. Aarne Alén ja Veijo Salonen enJoidenkin näistä voisi tulkita olleen siksi mainitun toimiessa puheenPunkalaitumella. johtajana. Erkki Horellin johtamaan asukkaanottolautakunSiirtokarjan ruokintaa varten taan valittiin maanluovuttajien järjestettiin marraskuussa 1944 edustajaksi Arvo Juhe ja maanheinän pakko-otto. saajain edustajaksi Artturi SyväoHelmikuussa 1945 asetettiin pak- ja. Kevättalvella 1945 oli asutuskoteurastuslautakunta. Sen pu- lautakunta Oskari Kauppilan heenjohtajaksi valittiin mv. Reino johdolla jo täydessä työssä.
joittaja sai valita palstan saajan. Käytännössä toimintaa järjesteli komitea, johon kuuluivat Valtteri Mikonmäki, Nestori Rasi ja Erkki Jokinen. Toiminta näyttäisi olleen vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Julkishallinnon asiakirjoista ei sitä koskevia päätöksiä ole tullut esiin. Polttopuuhuoltoa varten kuntaan nimettiin polttopuutoimikunta, jonka johtoon valittiin Kalle Hellä. Vapaan huollon Keskus jatkoi avustustyötään ja käynnisti syksyn mittaan mm. vaatekeräyksen. Muukin keräys- ja talkootoiminta jatkui. Mm. Nuorten talkoot tuotti 1944 2 463 m3 polttopuita, 5 583 hl käpyjä, 19 777 l marjoja, 1 229 kg sieniä, 653 kg pihkaa, 1 458 kg parkkia ja 1724 kg jätetähkiä pelloilta.
Seppä ja siirtoväen edustajaksi Maanomistajat puolestaan valmisEmil Hänninen. tautuivat luovutusvelvollisuuteen, Ilmeisesti 1945 alusta aloitti toi- osa jopa uudisraivauksin, omismintansa siirtoväen huoltojohtaja tusjärjestelyin tms. tavalla. LuonToivo Leppäsen johtama siir- nollista on, että luovutettavaksi tutoväen huoltolautakunta . Sen leva maa varattiin tilan ulkorajoil- Kansanavun 4. suurkeräys alkoi jäseninä olivat ainakin Feodor ta, niin kuin aikanaan torpparien- vuoden vaihteen jälkeen. kin palstat. Borodulin ja Emil Hänninen. IKL.n Punkalaitumen paikallisVapaaehtoista maanluovutusta Armeijan kotiuttamista hoitamaan yhdistys lakkautettiin puolueen valmisteli maatoimikunta, jossa nimettiin kotiuttamislautakunta, myötä. Poliisiviranomaisen suoritjohon puheenjohtajaksi tuli kun- puheenjohtajana toimi Antti Yli- tamassa loppuselvittelyssä lokanallislautakunnan esimies Kalle Uotila varamiehenään Into Iso- kuun lopulla todettiin: viimeinen Hurme ja jäseniksi Verner Juhe, Jaakkola. Maan saajia edusti johtokunta; pj. Paavo Rasi (edesIlmari Nuuttila, Taavi Rasi, Nii- Aarne Alén, varalla Veijo Sa- mennyt), sihteeri Paavo Lehti, lo Perttula ja Einari Kankaan- lonen. Olavi Laurila (edesmennyt), ranta. Kotiutettaville luovutettiin Maanvuokralautakunta (Juhen Uuno Kestilä, Paavali Mäkelä, välttämättömimmät vaatevarusteet. tilalle Ilkka Penttilä -45) järjesti August Ääri. Yhdistys ei ole Suuri huolenaihe oli sodasta palaa- ensiapua. Jo syyskuussa vuokra- toiminut eikä kerännyt maksuja vien sopeuttaminen siviilielämään ja toimikunnan edustaja Aleksi 1938 tilinpäätöksen jälkeen. Arkistyön järjestäminen heille. Haukka kehotti viljelysmaata ha- to on hävitetty heti rauhanteon jälkeen. Alaosastoja ei ole ollut, ainoHuoltorahan saajien määrä oli luavia siirtolaisia ilmoittautumaan astaan epävirallisia ryhmiä kylissä. edellisvuodesta noussut lokakuu- vuokramaiden järjestämiseksi. Ainoa omaisuus; kahvikalustoa, hun tultaessa 275:een ja sotakuu- Laidunvuokrausta hoiti Elias lippu, 2 mustaa puseroa, 5 sinistä kausipalkkalaisten määrä lähes Saarenpää. solmiota, villakäsineet, kynttilän470:een. Jotkut talot muistivat sodan käy- jalkoja, pöytälippu jms., takavariSuunnittelu maan hankkimiseksi neitä hyviä työntekijöitään ilmaisel- koitiin. siirtoväelle ja perheellisille rin- la tonttimaalla. Jo vuoden 1944 Etelä-Satakunnan suojeluskuntamamiehille käynnistyi. Lain mu- puolella, ennen lakien säätämistä, ta-/sotilaspiirin 2. yleisesikunkaan asutustarkoituksiin tuli käyt- luovutettiin 105 tällaista tonttia taupseeriksi salaista asekätkentää (0,5-2 ha) rintamamiehille. Lah14
ym. johtamaan määrättiin Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Arvo Pentti. Hän pääsi ilmoittautumaan tehtävään vasta 23.10. Vastaanotto skp:n esikunnassa oli tyly. Piirin päällikkö evl. Raikkalan sanotaan todenneen: “Täällä ei tarvita päämajan erikoismiehiä. Ryhdytte hevos-upseeriksi. Onko kysyttävää?” Hän ei ollut tietoinen Pentin tehtävästä, vaan luuli tämän tulleen vahtimaan häntä ja hänen alkoholin käyttöään. Pentti käynnisti asekätkennän välittömästi. Punkalaitumelle hän asetti kätkentää johtamaan Veli Nikkilän. Tämä valitsi apulaisekseen ainakin Taavi Rasin. Punkalaitumen SkE käynnisti vielä 13.10.1944 viljan keräyk-sen ja määräsi kyläkuntiin kerääjät. Ylimääräisessä kokouksessa 02.11. oli sitten jo esillä paikallisosaston lakkauttaminen. Kokous hyväksyi samana päivänä Vammalaan rekisteröidyn ’Sastamalan säätiön’ säännöt ja päätti lahjoittaa sille suojeluskuntatalo Vartiolan tontteineen samoin rahavaroista 80 000 mk. Sääntöjensä mukaan ’Sastamalan Säätiön’ tuli “huolehtia sotainvalidien, kaatuneitten vähävaraisten omaisten ja muiden sodan takia puutteeseen joutuneitten henkisestä ja aineellisesta tukemisesta”. Sk:n lipun SkE päätti lahjoittaa Punkalaitumen seurakunnalle. Nimismiehen arkistoaineistossa sk:n loppuselvitykseen liittyvänä oli nippu sk:n antamia lupatodistuksia ampuma-aseen hallitsemiseen ja parin jäsenen selostus sk-jäsenkirjan katoamisesta. Myöhemmin valtiojohto päätti ottaa suojeluskuntajärjestön omaisuuden valtiolle. Käytetyistä
lähteistä ei selviä, oliko omaisuusjärjestely Punkalaitumen sk:n osalta hoidettu siten, että se tyydytti valtiovaltaa. Ilmeisesti oli, sillä ennen pitkää Vartiola oli Sarkinlinna Oy:n omistuksessa siirtyäkseen myöhemmin Maataloustuottajajärjestön omistukseen. Lotta Svärdin paikallisosasto valitsi 09.11. huolto-hoitotoimikunnan hoitamaan osaston raha- ja omaisuusasiat. Toimikunta päätti kokouksissaan marraskuun alkupuolella luovuttaa Vartiolan irtaimiston ’Sastamalan säätiölle’, lahjoittaa kotiutettaville sotilaille 100 000 mk ja sankarihautojen hoitoon 10 000 mk (obligaatioina). Rahalahjoista edellisen otti vastaan 16.11. kotiuttamislautakunnan puolesta Veli Nikkilä ja jälkimmäisen seurakunnan puolesta rovasti Valtteri Mikonmäki. Arkistosta löytyy myös tosite Naisten huoltosäätiölle samana päivänä luovutetusta 51 571,85 mk:n lahjoituksesta. Ylimääräisessä kokouksessaan 21.11. paikallisosasto hyväksyi itselleen uudet säännöt. Oliko kyseessä yritys jatkaa osaston toimintaa uusilla periaatteilla, ei asiakirjoista selviä.
lakkautettiin 25.01.1945. Punkalaitumen Aseveljet ry:n rahavarat olivat 08.03.1945 nimismiehen arkistotiedon mukaan 163,60 mk. Kassakirjansa ja arkis-tonsa yms. yhdistys luovutti maaliskuun aikana. Arkistoa ei toistaiseksi ole lähdeaineistoon osunut. Sotainvalidien huolto ja edunvalvonta oli näihin asti tapahtunut aseveliyhdistyksen ja ehkä osin suojeluskunnankin kautta. Kun mainitut järjestöt oli lakkautettu, perustettiin 18.02.1945 pidetyssä kokouksessa pitäjään Sotainvalidien Veljesliiton Punkalaitumen alaosasto. Sen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Yrjö Aho, sihteeriksi Väinö Koivu ja muiksi jäseniksi Antti Anttila, Taavi Rasi ja Kalle Rajala. Yhdistys asetti kentälle neljä kyläasiamiestä. Jäsenmäärä oli 77. Itsenäisyyspäivän 1944 juhla Punkalaitumella oli samalla kotiuttamisjuhla. Enemmistön mielissä myönteisenä varmaan koettiin sodan päättyminen ja maan itsenäisyyden säilyminen. Kielteisinä puolina ehkä painottuivat suuret menetykset, suurimpana yli 250 sankarivainajaa, puute ja epävarmuus sekä huomattavalla kansanosalla pettymys ja luopuminen tärkeiksi koetuista vaikutus- ja toimintakanavista. Siirtoväki oli joutunut luopumaan kotiseudustaankin.
Nimismiehen arkistosta ilmenee lisäksi, että paikallisosaston omaisuus oli 23.11. runsas 10 000 mk rahaa ja n. 3 500 mk:n arvosta muuta omaisuutta, että Lottakahvila oli myyty (ostajana kahvilan hoitaja Jenny Jaakkola) ja että PS yhtäältä korosti vapauden vaayhdistyksen irtaimisto oli lahjoitet- timaa itsehillintää. Toisaalta se tuomitsi sotarikollisten etsinnän tu ’Sastamalan säätiölle’ 18.11. muistuttaen vuoden 1939 syksystä, Henkilökorttiluettelon mukaan mutta unohtaen kesän 1941. paikallisosastossa oli sen noin neljännesvuosisadan kestäneen Lehti joutui edelleen nostamaan toiminnan aikana ollut 488 jäsentä. esille paikkakunnalla tapahtuneet häiriöteot ja huonon elämän. On Suomen Aseveljien Liitto 15
Vastaukset tietokilpaan tu hyytynyt tali hakattiin hienoksi ja sulatettiin padassa. Lampaan tii2010 nut. Valkopyykki keitettiin padasvis tali oli parasta. Siivilöityyn talisa ja kuivattiin kylmässä talvi-il1. Punkalaitumen kunta 2. Raimo Huittinen 3. Pälkäne 4. Kolme kertaa 5. Marjatta Rasi ja Nina Vaskunlahti 6. Puutarhuri Niemi 7. Einari Korventausta 8. Venäjän keisarinna 9. Urpo Hakala 10. Sulo Uutto ilmeistä, että rintamamiesten kotiuttamisen myötä tilanne paheni. Sopeutuminen siviilielämään vuosia kestäneen sotatyön jälkeen ei tapahtunut kivuitta. Väsymys, pelko, kauhu tulihelvetin keskellä, tappaminen, ruumisröykkiöt, aseveljen silpoutunut ruumis vieressä tai vielä pahempana aseveljen tuskanhuudot ja valitus eikä mahdollisuutta auttaa, ei edes ottaa mukaan, omat haavoittumiset, ja kaikenlaiset kärsimykset olivat jättäneet jälkensä niin ruumiiseen kuin mieleenkin. Eikä siihen auttanut, vaikka sodan ihannoijat sanoivatkin, että se oli kaunista, uljasta, sankarillista ja hyvää. AK.
in saatettiin sekoittaa alunaa, jotta kynttilöistä tulisi tiiviimpiä. Tali kaadettiin kirnuun. Jos talia oli vähän, kirnuun kaadettiin ensin kiehuvaa vettä ja sitten tali.
Kynttilöiden sydänlankana käytettiin paksuhkoa pehmeää puuvillalankaa. Se leikattiin määrämittaan ja sidottiin rinnakkain pienin välein keppiin. Sydänlangat kastettiin sulaan taliin ja ripustettiin jäähtymään. Kun sydämet oli kertaalleen kastettu, tehtiin kierros uudelleen. Käsin valetut kynttilät ovat ylöspäin suippenevia. Usein valmistettiin myös ruotsalaismallisia kolmihaaraisiajoulukynttilöitä. Nykykynttilöiden raaka-aine on steariini tai parafiinin ja steariinin sekoitus. Monen mielestä ainoat oikeat kynttilät valetaan mehiläisvahastaja seresiinistä. Vahakynttilät ovatkin ikivanha ja kallis kirkollinen valonlähde.
Joulusiivous:
massa. Iho repeilija kynnet katkeilivat Nykyään juhlasiivoukseen käytetään entistä vähemmän tarmoa, koska siisteys kuuluu arjen normeihin: harva enää pitää siivousvälinä puolta vuotta. Kodinkoneet, ennen kaikkea pölynimuri, helpottavat puurtamista. Pesuaineet ja -välineetkin ovat tehokkaampia kuin hiekka ja katajaluuta. Joulusiivouksesta voi toki yhä tehdä piinan itselleen ja perheelleen. Päähänpinttymiä ja vuodenaikoihin liittyviä pakkomielteitä sanotaan hiljaiseksi tiedoksi. Juuri joulun alla miestä häiritsee puhtaan pyykin tuoksu ja silitysraudan unettava pihinä. Juuri joulun alla perheenisä tuntee itsensä yksinäiseksi, koska huushollissa on perin vähän sitä, mihin kasvatus on miestä valmentanut.
Joulusiivous oli entisaikaan ankara askare. Joka mökissä ja talossa lakaistiin, pölytettiin ja pestiin. Jouluna ja juhannuksena piti kaiken hohtaa puhtaana.
Kaupunkioloissa tilanne on paha: veistäpä juuri laastussa olohuoneessa kirvesvartta! Ainoa minkä voi tehdä, on purkaa haulikko ja puhdistaa se.
Lattialle hulautettiin sangoittain vettä ja lautoja hangattiin hiekalla. Niin irtosi lika, joka juhannussiivouksen jälkeen oli tupaan pinttynyt.
Aseeton kiillottaa kaikki kenkänsä tai vaihtaa hammasharjan ja pesee kamman.
Sitä tosin ei päreen valossa huomannut. Kertynyt pyykki pestiin avannossa, jos saunaan ei mahtu16