Punkalaidun Super-aikaan
N:o 1 / 2013 perjantai 17.5.2013
Uusi ostoskeskus näki päivänvalon Punkalaitumella. K-Supermarket Pouru, Apteekki ja upouusi Soppa ja kuppi Lounaskahvila saman katon alle. s.11
Tässä lehdessä jälleen Rappari roiskii. Pölhö Kustaa on mietteissään. Antti Einarinpoikakin on vielä mukana. ym.ym.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1457-0157
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2012
puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 JURVA KOSKENNISKA puh: 044 2543816 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275
On se sitten kotiseutuaate, -henki tai -tunne, niin eteenpäin on katsottava tässä yhdistyksessämme. 50 vuotta kotiseudulle, juurillemme, elettyä toimintaa on takanpäin ja toivottavasti saman veran ainakin edessäpäin. “Eteenpäin sanoi mummo lumihangessa”.
sekä muina jäseninä: LAIMI AALTONEN ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN JURVA KOSKENNISKA
puh: 050 - 5546022 puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 044 - 2543816
varalla: LIISA NIEMELÄ AILA RANTA
puh: 040- 8365557 puh: 02 4381946
huvitoimikunta: PIRKKO ANTTILA-VUORI AIMO HAKANEN SEIJA KORVENTAUSTA JUKKA SAARINEN MARKKU VUORI
puh: 044 - 2565469 puh: 02 - 2482 781 puh: 0400 - 617 685 puh: 050 -3000772 puh: 044 - 2565469
kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO KORVENTAUSTA ANTTI PEKKA VIRTANEN
puh. 0400 - 826332 puh. 0400-617 685 puh: 040 -5910576
toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA
Kiitokset luottamuksesta! Tässä sitä taas tuherretaan tätä palstaa vuosikokouksen valitsemana puhheenjohtajana. Turhan kauan olen Teitä saanut kiusata tällä palstalla kohta pari vuosikymmentä. Rajansa on kaikella, mutta mennään tämä toimintavuosi näillä eteenpäin ja pidetään punkalaitumelaista kotiseutuaatetta yhdessä yllä täällä
siitä, että hän ei kykene tiedostamaan historian läsnäoloa eikä tunne kiitollisuutta elämää kohtaan. Juuri historian läsnäolo antaa myyttistä lisäulottuvuutta kotiseututunteelle.”
puh: 0400 - 215219
Aurajoen rantamilla. Lapsuutemme ja nuoruutemme kotiseutuidentiteetti elää vahvana keskuudessamme, vaikka olemme asettuneet uusille kotikonnuille. Kotiseudun muisto on tietoisen elämämme alku. Se on myyttinen, jopa pyhä kokemus. Muistoissa elämä tiivistyy ja antaa vanhetessa sen oikean mansikkamaan. Silmiini tuli emeretiusprofessori Tarmo Kunnaksen kirjoituksesta tällainen toteamus; “Kun ihmisen kokemusmaailma on haalea ja lattea, kysymys voi olla 2
Lumihangessa on saatu tämä talvi kahlata ja nauttia hienoista hiihtokeleistä aina huhtikuun puoleen väliin saakka. Itsekin “huru-ukkona” ja innokkaana hiihtomiehenä tuli sivakoitua ennätysmäärät kilometrejä loistavilla Turun puolen laduilla ja pohjoisen lapin hangilla. Ehkä tällaiset hyvät talvet antavat uskoa myöskin huippu-urheilun puolelle, jotta saataisiin tämä suomen hiihtourheilu uuteen nousuun. Häpeällistä oli Val di Fiemmen MM -kisojen menestys. Se oli MM -kisahistorian heikoin. Jokin on pahasti pielessä, kun urheilullisen kriisin keskellä hiihtoväki on keskittynyt keskinäiseen kiistelyyn ja yhteistyön karttamiseen. Urheilujohto on hurahtanut byrokratiaan ja toinen toisiaan raskaampien työryhmien perustamiseen. Pelkästään Huippu-urheilun muutostyöryhmän kiistelty raportti on niellyt 2,6 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Taitaa olla ajan henki, että työryhmiä perustetaan muutaman viikon välein ja asiat vain junnaavat kuten on käynyt hallituksen “kunta- ja sote” -uudistustenkin kanssa. Saatikka sitten konsulttien ja neuvonantajien rahastamiset näihin liittyvissä asioissa, kuten P. Himasenkin selvi-
tykset. Yhdistyksessämme ei olla vietetty talviunta kuten toisaalta lehdestä voitte lukea. Mukavasti oli porukkaa Tammikuun tarinaillassamme ja teatterireissu huhtikuussa Raumallekin saatiin pidettyä, vaikka jäsenistö loisti poissaolollaan. Vuosikokoukseenhan ei ketään tule, vaikka mitä oheisohjelmaa järjestetään. Harkittu on ensi vuodeksi ilmaista kaljatarjoilua ja karaoke -iltaa vuosikokouksen yhteyteen, tai sitten toinen vaihtoehto, että vuosikokous pidetään skype -liittymien kautta ja keskustelut face -bookissa. Näin ehkä on visioitava tulevaisuutta, jotta nuoret saadaan mukaan. Katsokaapa toisaalta lehdestä tapahtumakalenterista myös kesän tapahtumat. Jotain uuttakin ollaan junailemassa. Rohkeasti mukaan ja laittakaa sana kiertämän Turun puolen laitumelaisten keskuudessa. Teitä on isoista ikäluokistakin paljon jäänyt eläkkeelle, nyt on aika lämmetä kotiseutuhenkeen yhdistyksemme välityksellä mukavassa porukassa.
nikkaasti, ku mää sain joululahjaksi tommosen fläppärin ja oon sitä opetellut. On se ihme kapistus. Aika mennee ettei syömään kerkiä, ku sitä ruutua tuijottaa ja asioita googlettaa. Tyttö opetti myös sinne facebookkiin menemisen ja siittähän se yksinäisen taivas aukes. Nyt sitä ollaan naimisisa sosiaaliseen mediaan. On tämä nykyaika hienoa. Tieto kulkee, kavereita on mielettömästi ja joka päivä lissää on tyrkyllä. Ei nyt ennää tarvitse olla yksinäinen eikä syrjäytynyt. Ihmiset kertovat menemisensä ja tapahtumisensa, ja sitten toiset niistä tykkää. Kylä mää vähän varautuneesti niistä omista asioistani kerron ei sentään parane kaikkia sinne hölöttää. Tuntuu, että toiset taitavat jo sänkyhommansakkin sinne laittaa. Oon huomannut, että Turun Punkalaidun seurallakin on oma ryhmänsä tosin ei ole sitä kautta paljon keskustelua syntynyt, ei varmaan porukoilla ole tästä tietoa.
kansa mennään, kun nuoret ja muutkin tota virtuaalista elämää pyörittävät. Kai se menee siihen, että koulunkäyntikin kohta korvataan näyttöpäätteen tai tabletin ruudusa. Toisaalta on hyvä ei tartte opettajien koulusa taistella kurinpidollisten ongelmien kanssa. Surkuhupaisaa on ollut seurata miten kädettömiä opettajat nykyään ovat kouluisa näiden virtuaalimaailman kasvattamien oppilaiden kansa. Kasvatus ja kuri on kadonnut kotioloista. Koita opettajaressu siinä sitten pitää järjestystä orastavien murkkujen kansa, jotka tietävät oikeutensa. Kuri ja järjestys se olla pitää ja se on jo kotona opetettava olen sitä mieltä. Tietysti olenkin jo vanha rappauspaljun kalkkis, vaikka Facebookisa seikkailenkin. Mutta vanhoisa sanonnoisa on elämän totuus; “Joka kuritta kasvaa se kunniata kuolee”, tai “Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”.
Tällaiset höpinät kalkkis -rappaVois jopa ajatella, että Facebook rilta ja Hyvvää kesää Teille kaikille on poistanut yhteiskunnasta tasapuolisesti! yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyT : Kallasten rappari den.
Hyvää kesää kaikille!
Vai onko? Jollain tappaa, kun ajatelee niin huomaan olevani Pekka Virtanen “koukusa” tietokoneeseeni. Kaikenmaailman palstat ovat jatkuvasti koneellani auki ja niitä tu*************** lee vilkuiltua, jotta kerkiää heti vastaamaan ja keskustelemaan asioista. Kauppaankaan ei meinaa kerriitä. Saatikka muualle koneen ulRAPPARIN kopuolelle. Olenkohan tullut riipKUULUMISET puvaiseksi sosiaalisesta mediasta? Näissä piireisä pyöriesä on vaarana tulla yksinäistä yksinäisemmäksi Kevvään tuoksuun rapparikin surffailijaksi. Saas nähdä tulenko rupes virkoon ja odotteleen täsä ihan facebook -höperöksi? muuraus- ja rappauskeikkoja. Rajansa se on kaikella! Talvi meni tosa pirtisä piisiä lämmittäesä. Talvenselkä meni luon- En tiedrä mihin täsä tän nykyajan 3
********** Kallasten rapparille kiitokset hyvästä kannustus kirjoituksesta Sosiaalisen median hyvistä ja ehkä laitapuolistakin. Itse tällaisena niinkutsuttuna “verkkoluotsina” pidin rapparin kirjoitusta hyvänä. Kiertelen ympäri satakuntaa kertomassa juuri noita samoja asioita tosiaikuisille. Nuoriso on ehkä hieman liiankin avoin mitä tulee Facebook-maailmaan. Ei kaikkea pidä siellä laverrella, mutta se on heidän tapansa. Meitä verkkoluotseja on jo n.300, ja näin tieto kulkee! Reijo
ISSN 1457-0157 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Antti Korventausta puh: 0400 - 617 685 Tarja Kuusela puh: 02 - 4874 552
Pekka Virtanen puh:02 - 439 8403
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400 kpl Painotalo: Multiprint Oy
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
TEATTERIMATKA RAUMALLE 20.04.2013 Seuran kevään teatterimatka tänä vuonna suuntautui Rauman Kaupungin teatteriin katsomaan Tapio Koivukarin kirjan pohjalta tehtyä näytelmää “Missä aallot murtuvat”. Ohjauksesta vastasi Sakari Kirjavainen, joka on toiminut enemmän elokuvien ja Tv -sarjojen puolella. Esitys oli kaunista draamaa, mikä raapaisi syvältä. Kahden sisaruksen kohtalo Rauman saaristossa
sotien aikana kertoi suurta inhimillistä tarinaa sitkeämmän selviytymisestä. Tarinan ihmiset olivat kuin meren aallot. Jonkun aalto murtuu pärskähtäen, toisen haipuu hiljaa pois, kuten ohjaaja oli kuvannut. Tapio Koivukarin suurista menetyksistä kertovan väkevän saaristolaissaagan keskimmäisen osan alkuasetelma ei jätä ketään kylmäksi. Tarinan edetessäkin se pitää tiukasti otteessaan. Palan kurkkuun ja kyyneleen silmään tuovat kovia kokeneiden roolihahmojen kärsimys, kaipaus ja rakkaus.
rooleistaan kunnialla. Paluun kanaalikaupunkiin tehnyt Ilkka Koivula oli kuitenkin näytelmän kantava voima. Koivulan suoritus kovaonnisen Enokin vaativassa roolissa on vakuuttava. Se riipaisi syvältä.
Mukavalle lauantain iltapäivän teatterireissulle oli saatu Koskentakan Antin ohjaamaan bussiin liki 30 matkalaista. Tosin vain puolet oli seuran jäsenistöä ja loput oli jouduttu hommaan tuttavista, kun jäsenistöä huonosti oli taas liikkeellä. Matkalla Panulla oli mukavia kertomuksia Rauman kiell. Itse Erinomaiset kehykset Rauman kaupungissa Panu toimi oppaana, kielellä etenevälle tarinalle ripusta- kun on aikoinaan kaupungissa vat Jukka Uusitalon johdolla rak- opiskeluaikoinaan asunut. ennettu lavastus ja Perttu Suomisen vähäeleisen surumielinen musi- Kiitokset kaikille mukana olleille ja ikki. Näyttelijäkaarti selviytyi kiitokset Antille turvallisesta ookaamisesta. P.V.
veljekset SYRJÄLÄ KALLE kaivaa ja raivaa PAULI 0400 320 295
4
0400 731 188
Sihteerin kynästä!
Rauno Kulmala Hei taas. Viime kirjoittelu olikin joulunumerossa. Talvi ja ne härkäviikot tuli vietettyä etupäässä hissutellen. Lunta oli kyllä paljon, kolmas lumitalvi peräjälkeen. Enää en viitsi mennä niille himotuille latureiteille tukkimaan näitten niin sanottujen ”extrahiihtäjien” menoa. Lehtikirjoittelua kyllä riitti hitaasti hiihtävistä ja lapset sai mielestäni aiheettomasti moitteita. Ulkoilua ja liikuntaa sai niistä runsaista lumitöistä kotipihalla. Televisiosta tuli seurattua tätä huippusuosittua sarjaa nimeltä Pirunpelto, joka keräsi suuret katsojaluvut. Sarjaa oli kuvattu monessa eri Hämeen ja Pirkanmaan kunnassa. Yksi kohde, tämä Hugon soramonttu oli kuitenkin siellä Halkivahan suunnalla. Tulpahan yhtenä aamuna televisiosta myös Pourun kaupan avajaisista pätkä haastatteluineen. Seuran viime vuosi oli tapahtumarikas. Oli mm. seuran 50-vuotisjuhla ja muita perinteisiä tapahtumia oli ohjelmassa. Huhtikuun alussa pidettiin vuosikokous s/s Bore laivalla. Laiva toimii Aurajoen suulla laivahotel Boreana, museo- majoitus ja ravintolatilana. Laiva on niin sanottu Nolla Bore ja oli ensimmäinen siten varusteltu matkustajaalus, johon voitiin ajaa auto sisään. Kokouksen alussa saimme tutustua laivan tiloihin ja sen pitkään historiaan. Museo alus on todella hieno sisustukseltaan, se on aitoa
Yhdistyksemme perustaja ja monivuotinen puheenjohtaja / puuhamies. Kunniapuheenjohtaja täyttää kunnioitettavat
80v. 15.07.2013 Pyytää saada ilmoittaa, viettävänsä syntymäpäiväänsä tuntemattomassa paikassa ja vain omanväen kanssa. Ei vastaanottoa!
Turun Punkalaidun-seura ry Onnittelee! puuta. Paikalle olisi saanut tulla osallistujia paljon enemmän kuin oli, sen verran upea laiva on nähtävyytenä. Kokouksessa esitellyn toimintasuunnitelman mukaan seuralla on jälleen tulossa vilkas vuosi. Seuratkaa ilmoittelua ja osallistukaa. Maailman menosta, pari mainintaa: Paavin valinta oli, joksi tuli Franssi laitumelaisittain sanottuna. Hallituksen sekoiluun sote- ja kuntauudistuksessa sopii lainaus erään ajattelijan mietelmästä. ” Aivan luonnollista asiaa saattaa seurata ihan epäluonnollinen tulos ja toisaalta epäluonnollista luonnollinen tulos, mikä (viimeksi mainittu) onkin luonnollista, sillä epäluonnollista asiaa seuraava luonnollinen tulos on tietysti itse asiassa epäluonnollinen, koska se luonnollisesti on epäluonnollisen näköinen. Sitä vastoin luonnollista asiaa seuraava epäluonnollinen tulos ei voi olla luonnollinen, koska se ei ole luonnollisen näköinen. ” 5
Kesä saisi olla vähäsateisempi kuin talvi oli, että onnistuisi kesän Grilli-illat, jolloin voi grillata ” huilun tuhtia ” ja juoda hyvää sahtia. Kerran kesässä meillä on tapana korkata yksi Euroopan suurkaupunki aamiaispöytäkaverin kanssa, jota on jo smaragrihäiden ajan katsellut pöydän ja lehden takaa. Viimeksi oli Pariisi, siitä juttu ja kokemukset ehkä myöhemmin. Kevät tuli lopulta ja tulikin ryminällä, nimittäin tulvien kera. Punkalaitumen joki tulvi silloinkin kun minä näin päivänvalon. Vuosi oli -36 ja syyskuu, lunta satoi melkoisesti ja sulaessaan aiheutti tulvan. Sähkö- ja puhelinlinjat kärsi vaurioita, myös omenapuiden oksat katkeilivat lumen painosta mm. Nuutajärven runsaat puut. Näin Punkal. Sanomat lokakuun 2 pv -36 uutisoi. Kaikille Laitumelaisen lukijoille toivotan hyvää vuoden jatkoa. Jurva.
VUOSIKOKOUS 4.04.2013 Seuran sääntömääräistä vuosikokousta pidettiin Aurajoen rannalla merikeskus Forum Marineumin laiturissa museolaiva s/s Borella. Kokouksen alussa kahvittelun yhteydessä kuultiin oppaan välityksellä s/s Boren historiasta. Alus on valmistunut v. 1960 Oskarhamnin telakalla höyrylaivaksi. “Nolla Bore “ liikennöi autolauttana ensimmäiset 17 vuotta välillä Turku – Maarianhamina – Tukholma, välillä myös Helsingistä Tukholmaan. Myöhemmin alus oli myös kansainvälisessä risteilyliikenteessä koko ajan Suomen lipun alla m/s Kristiina Reginana käyden yli 200 satamassa aina Välimerta ja Punaista merta myöten. Nykyään alus toimii museolaivana sekä ravintolana ja majoitustiloina.
tisellään eli 15,- / henkilö ja yhteisöjäsenmaksu 50,-. Seuran puheenjohtajaksi kokous valitsi yhä edelleen Pekka Virtasen. Hallitukseen sekä huvitoimikuntaan ja lehtitoimikuntaan valittiin entiset toimijat, samoin myös toiminnantarkastajaksi.
Oppaan välityksellä päästiin myös tutustumaan laivan kabinetti-, Muissa esille tulevissa asioissa esiravintola- ja hyttitiloihin. tettiin, että seuran nimi säilytetään entisellään, vaikka kuntauudistukVuosikokousten yhteyteen on jo sessa kotipitäjän nimi ehkä häipyimonen vuoden koitettu saada jo- si. Myös esitettiin nuorten saamitakin kiinnostavaa katsottavaa tai seksi yhdistykseen, että Punkalaiohjelmaa, jotta jäsenistöä saataisiin tumen koulujen valmistuville luomukaan vuosikokoukseen, muta ei kille tehtäisiin esite täällä Turussa tunnu mikään purevan. Nyt oli toimivasta kotiseutuyhdistykmukaan saatu vain 16 jäsentä sestämme, johon nuoret voivat liitpäättämään seuran asioista, tosin tyä, kun muuttavat opiskelemaan kahvipullaa riitti santisikuppiinkin. tai töihin tänne Turun puoleen. Itse kokouksessa käsiteltiin seuran sääntöjen määräämät asiat seuran puheenjohtajan ja sihteerin toimiessa kokouksen toimihenkilöinä.
ta ja nuorta väkeä saataisiin innostumaan tähän kotiseutuyhdistykseemme. Esitettiin, että uudeksi kohderyhmäksi voitaisiin myös ottaa nyt “eläköityvät” suuret ikäryhmät, heitä on paljon Turun puolessa. Esitettiin myös lähiympäristöön ja -saaristoon tehtävistä ryhmäretkistä, jos ne kiinnostaisivat Turun puolen laitumelaisia. Pohdittiin myös, onko seuralla huono imago, huono maine, vai onko aika ajanut yli seura- ja yhdistystoiminnan? Esitettiin, myös, että ollaan ajan hermolla kuntauudistukseen liittyen ja voitaisiin pitää keskustelutilaisuus kuntauudistuksesta.
Vilkkaan keskustelun jälkeen kokous päätettiin kevätillan jo Muutenkin keskusteltiin millä uut- hämärtäessä. P.V.
Kokouksessa kuultiin toimintakertomus ja toimintasuunnitelma, mitkä yksimielisesti hyväksyttiin. Tilit käsiteltiin ja hyväksyttiin, sekä vastuuvapaus myönnettiin hallitukselle. Jäsenmaksu päätettiin pitää en6
Perinteinen TARINAILTA!
Kuluvan vuoden alkupuoliskolla 24pvä tammikuuta oli ryhmä Turun puolen laitumelaisia kerääntynyt Verkahovin yläkerran kabinettiin. Tarkoituksenamme kuunnella Martti Rautionmaan nauhoittamia punkalaitumelaisia murrejuttuja. Sinne mekin vaimoni kanssa suunnistimme täältä Jutilta, ja mukavahan sitä oli taas saapua tuttuun joukkoon. Tutut tervehdittyämme ja tulokahvit juotuamme, kerkesimme muutaman sanan vaihtaa tuttavien kanssa. Pekka oli varustautunut nauhurilla, sieltä aika-ajoittain jotain sain kuulluksikin. Äänen toiston suhteen olisi ollut toivomisen varaa, vaikka kyllähän minun täytyy huonokuuloisuuteni jo tunnustaa. Siirryin pikkuhiljaa lähemmäksi Pekan istuinta, mutta nauhoitusten toisto oli senverran hiljainen, että en kaikinajoin saanut mitään selvää, vaikka kuinka höristin korviani. Taisi siellä joku muukin kuulovammainen paikalla olla, Panukin oli sijoittauatunut aivan nauhurin viereen.
Kuvakirja kiersi pöydästä pöytään ja paljon sieltä selattiin asioita ja yhdisteltiin omiin muistikuviin. Nykyaika vain on vienyt kuvat joko kameroiden- tai tietokoneiden muisteille, ja useimmat sinne sitten ajan kanssa unohtuvatkin, niin että tuskin niistä monikaan enää seuraavaa viisikymmenvuotta tavoittaa. Kaikesta huolimatta illasta jäi hyvä
mieli, olimmehan tavanneet paljon tuttuja joiden tapaamiset ovat harventuneet. Nyt vieläkin enemmän kun olemme pesiytyneet tänne synnyinkuntaamme. Kiitokset järjestäjille ja Kiitokset Teille jokaiselle läsnäolleille. Liitän tähän jonkun kuvan kyseisestä illasta. Reijo
Aimo Hakanen oli varmaankin tehnyt melkoisen urakan hankkiessaan nämä nauhoitukset illaksi käyttöömme. Toteankin että Te jotka kuulitte kaiken tai mahdollisimman paljon varmaan nautitte haastatteluista. Senverran minäkin niistä selville pääsin, että olisin voinut jopa ajatella kuuntelevani ne joskus korva kiinni nauhurissa. Eipä silti, tuo kuuntelutapa ei olisi ollut minulle vieras. Lapsesta asti olen kuunnellut kaiken mielenkiintoisen, korva kiinni radiossa, mai- Yläkuvassa taitaa kuvakirja olla käsittelyssä siellä kauimmaisessa nittakoon vaikka “Markussedän nurkassa, ja muut kuuntelevat hyvin tarkasti nauhoitusta. tunti”. Alakuvassa on jokin kuvakirja ehtinyt jo huoneen keskiosaan, koska Pirkko sitä niin mielenkiinnolla tutkistelee. 7
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI KESÄ -2013
PERINNETAPAHTUMA KAIKKIEN AIKOJEN MAATALOUSNÄYTTELY Lauantaina – Sunnuntaina 06 - 07.07.2013 klo 10:00 – 17:00. Talonpoikaismuseo Yli-Kirra “Koiramäen talo”. Kotiseutuseuramme mukana tapahtumassa esittelemässä toimintaansa. Poikkea juttusille ja tuttuja tapaamaan!
LAULU - JA RUNOILTAPÄIVÄ YLI-KIRRAN TALONPOIKAISMUSEOLLA Sunnuntaina 21.07.2013 klo 15:00. Tilaisuus perustuu toimittaja, runoilija, lauluntekijä Jukka Saarisen tuotantoon. Kts. “puffi” toisaalta lehdestä!
PUNKALAITUMEN PÄIVÄ Sunnuntaina 28.07.2013. Turun Punkalaidun -seura r.y:n kunniakäynti ja kukkalaitteen lasku Jumalanpalveluksen jälkeen Menneiden Sukupolvien Muistomerkillä kotikirkon kupeessa. Osallistuminen pitäjän nimikkopäivän juhlaan Yli – Kirran museoalueella.
TUTUSTUMINEN LIISAN EVAKKOTUPAAN JA VANHAAN MALMIIN Tiistaina 20.08.2013 klo 17:30, Räätälinkuja 3, Vanha Malmi, Parainen. Tutustutaan kävellen Vanhan Malmin alueeseen ja kujiin, sekä nautitaan Evakkotuvalla Liisan keittämät kahvit rupattelun ja haastamisen merkeissä. Hallituksen avointa kokoustakin pidetään.
SIENI-, MARJA -JA ULKOILURETKI KOTIPITÄJÄÄN Lauantaina 14.09.2013 klo 10:00 kokoontuminen Punkalaitumen torille, josta jatkamme yhteisesti myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan. Seura tarjoaa makkarat ja nokipannukahveet! Tervetuloa syksyiseen metsään!
Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta.
8
“KÖYHÄLLISTÖN KAUPUNGIN” NUORTEN TAPAAMINEN Muutaman vuoden on viritelty Punkalaitumen “Köyhällistön kaupunginosan” suurten ikäluokkien tapaamista entisille kotikonnuille. Ihanaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan 50- ja 60 -luvulla eläneitä suurten ikäluokkien kasvatteja oli “Rönttisten” kulmilla paljon. Saimme viettää lapsuuttamme sen aikaisen kotipitäjämme toiminnan keskipisteessä. Pienteollisuus sahoineen, sementtivalimoineen, puusepänverstaineen, leipomoineen kukoisti ja kaupat, teurastamo sekä meijeri maitokuskeineen antoivat kylän raitille kaupunkimaisen miljöön. Hallinnon keskus kunnantalo loi kylämiljööseen arvokkuutta muhkealla rakennuksella. Kansa- ja yhteiskoulun nurkat ja lähimetsät olivat leikkiemme kohteita. Pärnistön Alman ja Nikolain kioski, kahvila ja kauppa oli nautintojemme ja kokoontumisiemme koti. Nyt olisi aika tavata Teitä sen ajan nuoria ja vielä muistella “ihania” lapsuutemme ja nuoruutemme aikoja. Laitetaan sana kiertämään aina sieltä Perkon notkosta Vesilahdentien varren “Pulleriahteen” kautta yhteiskoulun risteyksestä Talalan Osuuskaupan nurkille ja toiseen suuntaan Leppäkorven notkoon. Kokoonnutaan heinäkuun 21 pvä klo 11:00 Keskuskoululle (ent. Kerttulan koulu), Vesilahdentie 11. Laita sana kiertämään soittele sisaruksillesi ja naapurin lapsille. Ilmoita tulostasi kahvituksen onnistumiseksi; Aila Ranta (Mäkelä) puh. 041 5445554, sp; aila.ranta@gmail.com, Jukka Saarinen puh. 050 3000772, sp; juksaarinen@gmail.com tai Pekka Virtanen puh. 040 5910576, sp; pekkaj.virtanen@dnainternet.net. P.S. Varaa aika allakastasi ja lähde kotiseudulle! Iltapäivällä myös Yli-Kirran museolla Jukka Saarisen laulu- ja runotilaisuus. Terveisin
Pekka Virtanen
toimeksi saaneena
9
ENERGIAA
PALLO PUTKESSA Jos sinua joskus ahdistaa siihenkin kyllä avun saa, kunhan ensin tutkitaan ja vaivan syitä pohditaan.
Nyt kaikki kilvan keksimään ja energiaa lisäämään keinoin, jotka kestävät ja uusiutuvat, riittävät.
Voi olla, että rasitus tai joku liika ponnistus sua silloin vaatii olemaan ihan hiljaa paikoillaan.
On aurinko tuolla taivaalla kaiken energian alkuna Ei luonto eikä ihminen tuu ilman sitä toimehen.
Sydän siihen syynä on ja veres kulku tehoton. Torjua voi tätä haittaa, kun kielen alle Nitron laittaa.
Nyt tietomiesten tulis näyttää, kuin säteet auringosta käyttää, kun tämän maisen pallon yllä sielt hehkutusta riittää kyllä.
Kokenut mä tempun oon kun vaijeria valtimoon TYKSIN pojat työntää koitti. Viimein tukoksen he voitti.
Kas, monta sataa astetta ois täällä kylmää, pakkasta vaill aurinkoa pimeään luonto kuolis tykkänään.
Verenkierto sydämen saatiin siten ennalleen pallolaajennuksen myötä. Homma oli tarkkaa työtä.
Tuo vaivaa ydinvoimalaa, kun saasteillaan se rasittaa. Ei vain oo riesa nykyinen, vaan uhka iankaikkinen.
Paino alas, liikuntaa ! tohtorit ne ohjeistaa. Kasvisruokaa, rasvat pois! Siinä oivat ohjeet ois.
Tuuli, joka puhaltaa, myös energiaa aikaan saa. Miks ei sitä käytettäis, ei siitä saasteitakaan jäis?
Enää nyt ei ahdista. Näin lääketieteen mahdista sain mä kunnon kokemuksen, arkipäivään helpotuksen.
Tuttu vesivoimala on kelpo sähköntuottaja, mutt vesivarat vaihtelee ja luontoa se kahlitsee.
Panu Helariutta Tämän sivun täytimme Panun runoilla. Taitavat olla elämän kokemuksia: Ja mikseivät olisi, onhan Panulla jo sellaiset ikälukemat mittarissa, että me nuoremmat katselemme kunnioittaen ylöpäin. Kiitos Panu. 10
Luontoa säästäen, uusiutuvaa energiaa jokainen kai haluaa vaaratonta voimaa toivoen AURINKOON katsoo ihminen.
Kuvassa oikealta Emmi ja Antti-Jussi Uusi-Kouvo, kauppiaita kuudennessa polvessa, Pourun suvussa.
Avaraan valoisaan aulaan tultaessa kaikki tarpeelinen on nähtävänä. Pullopalautus on käytävän perällä oikealla, josta myöskin löytyvät sisäänkäynnit Apteekkiin ja Lounaskahvilaan. Aulan vasemmalla puolen löytyvät sisäänkäynti päivittäistavarakauppaan ja ostoskärryt, jotka löytyvät myöskin ulkoa, joten niitäkään ei tarvi lähteä kaukaa etsimään. Supermarketeille tyypillisesti on ensimmäisenä vastassa hedelmä ja vihannesosasto, sekä seinustalla pitkät hyllyt erilaisia pakattuja tuotteita, kuten einekset, makkarat ja lihaleikkeleet sekä juustot ja pakattuliha.
Kuningasajatus! Kun Emmi ja Antti-Jussi vuoden 2011 alussa ottivat vetovastuun Pourun ruokakaupan jatkuvuudesta, oli heillä ajatuksena asiakkaiden mahdollisimman hyvä ja laajamittainen palveleminen. Tämän ajatuksen takana oli myös isä, Pertti Pouru, hän oli vuoden alusta siirtynyt pois asiakaspalvelusta, mutta päättänyt että eläkevuodet saavat vielä odottaa. Niinpä hän ryhtyi toteuttamaan uuden kauppakiinteistön rakennuttamista. Kun nyt uusi Supermarket on avattu, voidaan kai sanoa heidän saavuttaneen päämäärän asiakkaiden mahdollisimman hyvän palvelun edistämisessä. Supermarket on hieno ja nykyaikaiset normit sisältävä liikekokonaisuus. Sisältäen apteekki palvelut ja ruokailu ja kahvittelu mahdollisuuden. Kun ajaa sisään Superin parkkipaikalle, tulee jo suuren liikkeen tuntu, kerrankin on tilaa pysäköidä.
Kunhan kevät saa kasvun aikaiseksi, tullee parkkipaikasta upea kokonaisuus kaikkine istutuksineen. Soppa ja Kuppi on laittanut hienon pation omaan päätyynsä, jossa asiakkaiden on mukava aurinkoisena päivänä nauttia kesän lämmöstä sekä seurustella tuttujen ja miksei tuntemattomienkin kanssa, siemaista pari kuppia kahvia suuhunsa, ja käydä ostoksilla. Sisäänkäyntiä lähestyttäessä näkyvät lähestyjälle kaikki palvelut. Sadelipan yläpuolella näkyvät Supermarket-, Veikkaus- ja Apteekki kyltit, ja alhaalla oven vasemalla puolella OTTO-automaatti. Sisäänkäynti on tilava ja tottakai automaattisesti aukeavat ovet. 11
Hedelmä- ja vihannesosasto on todella hoidetun näköinen. Ei tainnut Emmi turhaan kehaista osaston erinomaisuutta ja tuoreutta. Tuoreet leipomotuotteet ovat hedelmien jälkeen ja kaiken kruunaa Herkkutori joka on myymälän perällä ja josta löytyvät erilaiset tuorelihasta, lihamestarin itse valmistamat lihatuotteet, sekä lihat ja kalat. Lihatiski on ollut kautta aikain Pourun kaupan vetonaula, eikä vähiten nyt. Herkkutorilta jatkettaessa löytyvät kylmäkaapit maitotuotteille. Senkään pituutta ei voi muuta kuin ihmetellä, sekä kaapeista löytyvää tuotteiden määrää. Keskihyllyjen käytäviltä löytyvät asianmukaiset opasteet, jotka neu-
JUKKA SAARISEN LAULUT- JA RUNOT Seuramme on järjestämässä yhdessä Jukan ja museoväen kanssa Yli-Kirralle tulevan heinäkuun 21 päivän iltapäivään Jukan kynästä syntyneiden laulujen ja runojen esitystilaisuuden. Punkalaitumelaissyntyinen, seuramme jäsen, Jukka on elämäntyötään varsinaisesti tehnyt toimittajana Turun Sanomissa eri osastoilla ja piipahti myöskin toimittajana Turku Tv:n puolella. Toimittajauransa hän aloitti harjoittelijana v 1972 Lauttakylä – lehdessä, myöhemmin toimi myös kahteen otteeseen paikallislehden päätoimittajana. Suuren yleisön tietoon Jukka on noussut lukuisien tähtiartistien iskelmälaulujen sanoituksilla sekä sävellys- ja sanoituskilpailuissa mainetta niittäneenä sanoittajana. Tunnetuimpia sanoituksia on ollut Katri-Helenan tulkitsema euroviisu “Tule luo” vuodelta 1993. Seinäjoen tangomarkkinoilla eri säveltäjille Jukan sanoittamista kappaleista on moni sijoittunut 10 parhaan joukkoon kuten, Rannalla Tuulee, Tunteet, Kynttilän liekki, Kun katsot silmiin, Minä vieläkin sinua rakastan, Taikaa, Enkelin kosketus, Niin Vaarallista yms. Sanoittajan kynän värikkyydestä ovat saaneet nauttia valtakunnan iskelmätaivaan kirkkaimmat tähdet kuten Katri-Helena, Matti ja Teppo, Jari Sillanpää, Heidi Kyrö, Arja Koriseva, Rainer Friman, Mira Sunnari, Matti Korkiala, Kaija Pohjola, Kari Piironen, Tiina Räsänen, Lea Laven, Tauski Peltonen, Vesa Alare, Jaakklo Ryhänen ja Kaartin soittokunta ym. Levytettyjä sanoituksia on jo reilusti yli 100 kappaletta. Juuri ilmestyneellä Joel Hallikaisen uudella levyllä on kaksi Jukan sanoittamaa kappaletta. Vesa Alareen Lapin aiheiselle levylle on tekeillä useampi sanoitus. Kynätaiteilijan runosuoni on viime vuosina laulun teon myötä myös antanut luettavaksemme elämän läheisiä runoteoksia kuten, Enkeli olkapäällä, Matkalla siellä, elämän tiellä, uusimpana on tänä keväänä juuri ilmestynyt runokirja Enkeli kanssasi. Pari vuotta sitten ilmestyi värssykirja Niin minä sinua ajattelen , mietelmiä, säkeitä ja sitaatteja eri elämän tilanteisiin. Toimittajan pöytälaatikko pursuaa vuosien varrelta kirjoituksia ja runoja, niistäkin jatkossa saamme varmaan nauttia. Entisen naapurin pojan Jukan tuntien ja tietäen olen odotellut kotipitäjän entisistä persoonista, asioista ja ilmiöistä kertovia runoja tai muistelmia. Nyt on Teillä tilaisuus Punkalaitumen museon mäellä kuulla Jukan lauluja eri taiteilijoiden esittäminä sekä runoja, joita Jukka on lupautunut itse vielä “avaamaan”. Nyt päivämäärä muistiin ja kaikki joukolla kuuntelemaan “laitumen” oman pojan lauluja ja runoja. P.V.
12
vovat asiakkaat oikealle hyllyriville. Hyväksi lopuksi, käyttöön saadaan miehitettyä neljä kassaa. Kysellessäni Emmiltä ja AnttiJussilta tuntemuksia nyt, kun liike on toiminut lähes kaksi kuukautta, olivat päälimmäisinä tyytyväisyys liikkeen saamaan ensi kiinostukseen, mutta myös siihen että avajaisiin tutustumaan tulleet asiakkaat ovat löytäneet uudelleen tiensä Pourulle. -Paljon on ollut outoja kasvoja asiakkaina, ilahduttavinta on kuitenkin se, että heidät olemme nähneet uudestaan ostoksilla; Emmi toteaa. Antti-Jussi puolestaan oli valmistautumassa jo seuraavaan koetukseen; - Punkalaitumella on paljon kesäasukkaita ja se asettaa meille henkilökunnan kanssa suuren haasteen. Tulemme kuitenkin tekemään parhaamme, voidaksemme palvella myös heitä mahdollisimman hyvin.
Apteekki: Punkalaitumella on toiminut apteekki aina vuodesta 1909 alkaen. Nyt Tuija Roinisen myötä apteekki on siitynyt uuteen aikakauteen.
Tilat ovat valoisat ja avarat, tuotteet ovat hyvin esillä, niin että vapaan myynnin tuotteen voivat asiakkaat itse valita suoraan hyllyistä ja siirtyä sitten kassalle maksamaan. Uusi aikakausi ei merkitse vain sitä että tilat ovat uudet vaan myös sitä että apteekin toiminta on muuttunut. Nykyisessä apteekissa resepti lääkeitä ostavia palvellaan kolmessa palvelupisteessä. Lääkäri
Yllä kuvassa apteekin hnekilökuntaa, oikealta apteekkari Tuija Roininen sekä Lea Hongisto ja Aila Lankinen. toimittaa reseptin sähköisesti apteekkiin ja asiakas voi mennä tiedustelemaan lääkkeitään apteekista ilman kirjoitettua reseptiä. 18.3. jälkeen ei asiakkaalla ole tarvinnut olla KELA-korttia lääkekorvauksen saadakseen. Korttitiedot on voitu tarkistaa sähköisestä järjestelmästä. Tuija Roininen kertoo, että uudet tilat eivät oikeastaan ole suuremmat kuin edellisessä paikassa. Uusien järjestelyjen myötä on kuitenkin palvelua pystytty parantamaan, ja että nyt apteekki on siellä minne se todellisuudessa kuuluukin. Ihmisten perustarpeet huomioon ottaen, on hyvä että ruoka, lääkkeet ja terveyspalvelut ovat lähekkäin. Tässähän ne ovat Terveyskeskukseen on kivenheitto matkaa, ja ruoka on aivan vieressä. Myös vanhustentalot ovat tässä aivan lähellä, joten lähes jokaisella on mahdollisuus tulla itse ostoksille. Myös henkilökunta on ollut innolla mukana muuttamisessa ja olemme kaikki tyytyväisiä näihin uusiin tiloihin toteaa Tuija. 13
Lounaskahvila Soppa ja Kuppi on nk. perus lounaskahvila, jossa ruoka tehdään kotireseptein. Lounaskahvilan emäntä / yrittäjä on Soile Uotila, hänelle ruoanlaitto on suvussa. Isomummu ja mummu ovat olleet pitokokkeja ja äiti on toiminut keittiöalalla. -Itsekin olen touhunnut alalla 16-vuotiaasta, Soile kertoo – Joka päivä tarjolla on peruslounapöytä ja keitto. Ruokalistaa olen suunnitellut jo pitkälle eteenpäin. Torstai on hernekeittopäivä, sitä on niin paljon toivottu. Kahvilapuolella tarjolla on tietysti niin makeaa kuin suolaistakin, uutuutena Paninit. Soilen itsensä lisäksi Soppa ja Kuppi työllistää kaksi työntekijää. Soile kertoo myös suhtautuvansa myönteisesti alaa opiskelevien työharjoitteluihin ja kesätöihin. - Nyt kun pari kuukautta on tässä puuhattu, niin tunne on aivan hyvä. Kävijöitä on riittänyt ja tuntuu että asiakkaat ovat ottaneet tämän myös sellaiseksi taukopaikaksi, jonne voi piipahtaa ostosten välissä. Soile kertoilee.
Kuvassa vasemmalla avautuu näkymä Lounaskahvilan valoisaan asiakasosaan, tarjoilu luukku antaa mukavan yksityiskohteen kahvilan miljööseen. Kulman takaa löytyy lisää asiakastiloja ja siellä on myös tarjoilutiski jonne voi tehdä ruokatilaukset. Uuden lounaskahvilan värimaailma liikkuu pastellin sävyissä, ja ovat valoisan iloisia ja puhtaita. Tässä kuvassa oikealla on näkymä sisääntulosta aulasta päin. Kuvassa näkyy kuinka valoisat ovat apteekin tilat. Veikkauksen omapalvelutiski antaa piristävän yksityiskohdan aulaan. Siinä voi kupongit täyttää valmiiksi turhaan kiirehtimättä, ja paluttaa sitten ostosten yhteydessä ruokakaupan kassalle.
Tässä vasemmalla vielä näkymä ulkoa Lounaskahvila Soppa ja Kuppi sisäänkäyntiin, ulkopatio näkyy tässä kuvassa hyvin, kävin ottamassa kuvan äitienpäivänä, kun pysäköityjä autoja ei ollut edessä. Tässä on omat pysäkönti paikat kahvilan asiakkaille. Ylhäällä näkyy kahvilan logo, jonka on suunnitellut Marika Ojansivu. 14
OSALLISTU - VOITA RASTI RUUTUUN - ARVAA ELLET TIEDÄ Oikein vastanneiden kesken arvotaan 5 kotiseutuaiheista tavarapalkintoa. Palkinnot toimitetaan voittajille postitse.
1.
Yli-Kirran talonpoikaismuseo vihittiin käyttöönsä 1947
2.
1954
Keskimääräinen talonpoikaistalon peltopinta-ala oli Punkalaitumella n. 100 vuotta sitten n. 34 ha
3.
n. 44 ha
1921
n. 84
n. 95 %
Maa- ja metsätalouden koneellistuessa sen tarjoamat työpaikat vähenivät. Väestön ulosmuutto Punkalaitumelta oli suurimmillaan 1950-1975. Turkuun muutti Punkalaitumelta vielä 1970luvun alkupuoliskolla keskimäärin 5 henkilöä/vuosi
6.
1958
Pääasiallisen toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta saavan ammatissa toimivan väestön osuus Punkalaitumella n. 100 vuotta sitten oli n. 73 %
5.
n. 54 ha
Punkalaitumella järjestettiin Satakunnan maatalousnäyttely ensimmäisen kerran 1883
4.
1958
20 henkilöä/vuosi
35 henkilöä/vuosi
Turun seudulle muuttaneet punkalaitumelaiset perustivat Turun Punkalaidun-seuran 1962
Vastaajan nimi Lähiosoite
1972
1982
_______________________________________________ ________________________________________________
Postinumero ja -nimi
________________________________________________
Puhelinnumero ________________________________________________
Lähetä vastauksesi osoitteella: Turun Punkalaidun-seura / Pekka Virtanen. Kaakkurikuja 4. 21210 RAISIO. Tai sähköpostiosoitteella: pekkaj.virtanen@dnainternet.net
15
Pölhöjä miätteitä
huanosti, asiat hoirettiin tasavallan suajeluslailla. Se vois nykkin olla Talven mittaan on taas tapahtunu tehokas. Vai onks EU sillekkin ja pohrittu monemmoista täälä este? Suamesakin. Mutta hallitus ei o saanu paljookan aikaseks eikä sen Sukupualineutraalia avioliittookin myätä eruskuntakan. Taikka totta jokkut vaatii, mutta toiset pannee kai se on vaikeeta, kunnei asioista hanttiin.Onkoos siinä joku onkeluskalleta puhua niitten oikeilla ma? Mun miälestäni yhteiskunnan nimillä. Otetaan ny vaikka toi tyäu- pitäs kohrella jokaikistä ihmistä rien pirentäminen millon alvusta, samallaisesti, asettaa samat millon keskeltä ja millon lopusta. oikeuret ja velvotteet, eli ne sitten Siittä - ihan hyvä asia sinänsä - on parisuhteesa, ryhmäsuhteesa taikpaasattu, vaikka töitä ei riitä ka yksin. Sillon ei olis sillä väljä, kaikille nykyselläkän systeemillä. kummosisa suhteisa ollaan. Jos Satoja tuhansia on ilman tyätä. Ja jokkut haluaa näihin suhteisiin lisäks lissää tullee, jos tyäsä olevien ura rituaaleja, se on heitin asiansa, kupitenee. Muita tärkeempänä on han eivät häiritte muita. miälestäni piretty eläkeikärajan nostoo. Kysymys ei kumminkan o Pääministerin prof. Pekka Himasiittä, vaan eläkkeelläoloajjaan ly- selle antama 700 000 euron hentämisestä. Sillä sitä hualtosuh- toimeksanto kestävän kasvun malretta ja kestävyysvajetta, taikka lin tutkimiseks on herättäny mitä ne kaikki on, saatas parem- keskustelua. Hintaa on piretty kormiks, kun eläkettä maksettas keena ja tehtävänantoo hyvävelivähemmiltä vuasilta. Taikka jos kauppana. Tekijän kyvykkin on joutuu tyättömäks ennen eläkkeelle kysseenalastettu. Kaikki huamionpääsyä, ninkun ussein käy, tai sai- arvosia asioita. Mutta, jos rastuu, nin sitten joutuu kittuuttel- kestävän kasvun malli löytyy, on leen jollain peruspäivärahalla tms., tyän hinta mitätön, tyän kilpailutjoka tuppaa olleen tyäeläkettä tamisen laimillyänti anteeks annetpiänempi. Sillai säästyy eläkera- tava ja tyän toteuttajan ammattihastojen ja yhteiskunnankin raho- taito huippuluakkaa. Mun miälestäja ja tyänantajien sivukulut piäne- ni nääs myänteistä ratkasua ei o. Kasvun rajat on ylitetty jo nee. Siähen kai tährätään. vuasikymmeniä sitten, luantoo riisSannoovat, että palkkojakan ei tetty suruttomasti ja siirrytty luansais nostaa, mialummin alentaa. nonmukasesta keinotekoseen. TaEnnen vanhaan, kun viä markoilla lourellisesa kasvusakin, muusta pelattiin, homma hoirettiin deval- puhumatikkan. vaattiolla. Siinä ei tarvittu paljoo neuvotteluja. Kai siittä vähän kitis- EU-krittiikki näyttää lissääntyvän. tiin, mutta ei paljon muuta. Ny sem- Ihmekkös toi, kon harmit ruppee mosta devalvaattioo ei kai voira olleen hyätyjä suurempia, ainakin tehrä, kun on se yhteinen euro. yksittäistapauksisa. KokonaiskuvMutta vois kai valtiovalta muuten vaa onkin vähä vaikee hahmottaa. päättää, että palkat ei nouse. Laki- Mahtaaks siittä yhrentymisestä pykälän se vaan vaatii. Kai siittäkin mittään tulla nin kauvan kun kukkitistässiin, mutta ei kai siittä sen kaan ei halua luapua saavutsuurempaa tulis. Sota-aikana ja sen tamistansa eruista. Joku viisas kyä jälkeen, kun kansakunnalla meni joskus sano, että saavutettujen 16
etujen kohtuuton nautitseminen johtaa ennen pitkää etujen menettämiseen. Löytysköös kansainvaellusajjaalta mittään vinkkejä? Kunta- ja soteuuristus ei oikein näytä etenevän. Yhtämiältä ollaan kai siittä, että kansalaiset on eriarvosesa asemasa eri pualilla maata. Kunnat on ahtaalla valtion sysätesä niille jatkuvasti uusia hommia.Eikä taira valtion ohjauskan olla järin laarukasta. Monilla kunnilla ei o kykyä hoitaa asioita, minkä lisäks niillä on omia valtakunnallisesta linjasta poikkeevia pyrkimyksiä. Miälestäni kunnallishallinto ittenäisenä toimeenpanevana orkanisaationa voitas lakkauttaa ja siirtää asioitten hoito valtiojohtosille maakuntatasosille yksiköille. Sillon sovittu valtakunnallinen linja vois paremmin totteutua. Toimipisteitä vois tiätysti olla tarpeen mukaan lähempänäkin kansalaisia. Tosin sinne maakuntatasolle tarttis löytyä päättäjiä, jokka ei sanosi, ninko eräs nykynen, että jokkut päätettävät asiat ’ei voi vähempää kiinnostaa’. Vanhat kunnat vois jatkaa olemassaolloonsa, valita valtuustonsa ja toimia lopparina taikka muullaisena paikallisena äänitorvena keskushallinnon suuntaan. Tää sopis linjaan senkin kans, että kun valtakunta entistä enemmän menettää valtaansa Prysselille ja muuttuu osavaltion taikka läänin kaltaseks, sen hallintokonneistolle, eruskunta mukkaan lukien, jää hyvin aikaa junnailla maan asioita kansalaisiin päin. Meinaan kun ei tartte nin paljon murehtia vinansseista, pualustuksesta, ulkoasioista eikä muista suuremmista asioista. Eikä eres lainsäärännöstä, niitä rirektiivejä kun näyttää siältä Prysselistä piisaavan. Hyvvää kessää vaan kaikille, toivottaa. nimimerkki Pölhö.
Antti Einarinpoika
Ensimmäisestä tasavallasta toiseen Punkalaitumella Osa XXIII lyhyt yhteenveto/ valkoinen valtio
Alkuasetelman talvisodan syttymiselle loi suurvaltojen, Saksan ja Neuvostoliiton, välinen elintilakilpailu ja sen vaatima varautumistarve. Neuvostoliitto ei luottanut Suomen kykyyn eikä haluun pysyä puolueettomana ja pitää sen vihollinen, Saksa, poissa maaperältään. Syynä epäluottamukseen oli osaltaan Suomessa ilmennyt epäluuloinen, jopa vihamielinen suhtautuminen Neuvostoliittoon. Sen takana oli ensisijaisesti Suomen oikeistolainen aktivistiliike monine järjestöineen (salainen ’Järjestö’, Suojeluskunta, Lotta Svärd, Akateeminen Karjala-Seura, Jääkäriliitto, Suomen Suojelusliitto, Vapaussodan RintamamiesLiitto, yms.), jonka nimekkäitä taustavoimia olivat mm. C. G. E. Mannerheim, P. E. Svinhufvud, R. Walden ja P. Talvela, ja joka oli koko itsenäisyyden ajan suhtautunut kielteisesti Neuvostoliittoon. Se oli nähnyt sen ja sosialistisen järjestelmän uhkana Suomen vapaudelle ja kapitalistiselle järjestelmälle. Tätä näkemystä oli korostanut vielä sisällissodan hävinneen osapuolen Venäjälle paenneen johdon perustaman Suomen kommunistipuolueen Suomeen suuntaama propaganda ja toiminta aatteensa vahvistamiseksi täällä. Aktivistiliike oli valtion hallintoon (mm. puolustuslaitos, koululaitos ja valtiollinen poliisi) soluttautumalla
ja tiedotusvälineitä sekä osin parlamentaarista järjestelmääkin hyväksikäyttäen kasvattanut kansaa, erityisesti nuorisoa, torjumaan tätä uhkaa mm. kohottamalla kansallistuntoa, taistelumieltä ja sotilaskuntoa, arvostamalla urheutta ja sankaruutta, lietsomalla ryssävihaa, jopa –pelkoa, sekä herättämällä toiveita sukulaiskansojen vapauttamisesta ja Suur-Suomesta. Viimeksi mainitussa mielessä oli jo itsenäisyyden alkuvuosina tehtykin Aunuksen ja Vienan retkiä. Pulakausi 1920-luvun lopussa nosti pinnalle äärioikeistolaisen lapuanliikkeen, joka ulkoparlamentaarisin toimin pyrki oikeistodiktatuuriin ja demokraattisen järjestelmän kumoamiseen. Sen taustalla oli joukko aktivisteja, mm sotilaita, suojeluskuntalaisia ja poliitikkoja, mutta sen toimiva johto ei ollut aktivismin voimakkainta ydintä. Se onnistui kuitenkin ajamaan eduskunnassa läpi ns. kommunistilait, joilla kaikki kommunismiin liit-tyvä kiellettiin. Tämä ei liikkeelle kuitenkaan riittänyt, vaan se jatkoi kumoustoimintaansa ajautuen lopulta ns. Mäntsälän kapinaan. Tämä oli, tosin horjumisen jälkeen, liikaa oikeistoaktivistien vahvoille taustavoimillekin. Niinpä kapina kukistettiin ja liike lakkautettiin. Maan johto oli jo muutenkin tukevasti aktivistien käsissä, sillä Svinhufvud oli presidenttinä, Mannerheim johti puolustusneuvostoa, jossa jäseninä olivat mm. Walden ja kolme jääkärikenraalia – maavoimien komentaja, suojeluskunnan komentaja ja yleisesikunnan päällikkö - ja maassa oli oikeistohallitus. Aktivistien ylin johto näyttää päätyneen ajatukseen, että Suomi ei yksinään pysty kansainvälistä kommunismia suitsimaan, eikä Suomen elintilaa laajentamaan, vaan siinä tarvitaan ul17
kopuolista apua. Myös kansan eheyttäminen katsottiin välttämättömäksi edellytykseksi tavoitteiden saavuttamiselle. Turvallisuustakuita Suomi haki lännestä ja suuntautui erityisesti Saksaan. Jyrkät vastavoimat maassa, kommunistit, oli vaiennettu ja lievempi vastavoima, SDP:n enemmistön johto (vasenta laitaa oli erotettu puolueesta), saatiin sisäpoliittisilla myönnytyksillä tukemaan rintamaa taloustilanteen parannuttua pulaajan jälkeen. Ilmeisesti jo siinä vaiheessa, kun Neuvostoliitto ensimmäisen kerran käynnisti keskusteluja turvallisuustarpeistaan, vaikuttavat voimat Suomessa päättivät ottaa niihin kielteisen kannan. Siihen viittaa tehostunut varustelu, jolta tosin asiaan vihkiytymätön eduskunta oli vuosien saatossa evännyt varoja. Sota tuli aikaisemmin kuin oli odotettu. Puolustuslinjojen rakentaminen oli jäänyt viimetinkaan ja joistakin merkeistä päätellen Suomi olikin varustelussaan tähdännyt hyökkäyssotaan. Varustelu oli kuitenkin viimetingan linnoitustöitä, kertausharjoituksia, Saksa- yhteyksiä jms. myöten niin pitkälle viety, että kun keskeytyksissä olleet neuvottelut uudelleen alkoivat lokakuussa 1939, oli maassa heti valmius liikekannallepanoon ja muihin poikkeusjärjestelyihin. (Tosin rintamajoukkoihin ei liikekannallepanon alussa voitu ottaa aikanaan epäluotettavina sotatyöhön kouluttamatta jätettyjä miehiä.) Myös joustamaton neuvottelulinja sai päättäjien enemmistön tuen. Onnetonta oli, että Saksa oli oman etunsa nimessä pettänyt, ’myynyt’, Suomen, eikä muullakaan lännellä ollut intressejä sekaantua asiaan. Lopullinen sodan syy oli, että Neu-
vostoliitto ’vahvemman oikeudella’ päätti ottaa väkisin sen, mitä se ei neuvottelemalla saanut. Ja päätti saamansa tiedustelutiedon, joskin virheellisen, perusteella vallata koko Suomen. Tähän kannusti vielä Saksan laskuvirhe. Se ei ollut ottanut huomioon Ruotsin malmivaroja, jotka nyt olivat Neuvostoliiton ulottuvilla Suomen ’vyötärön’ takana. Kaikkea haluamaansa Neuvostoliitto ei sodalla saanut, mutta sai rajan työnnettyä kauemmaksi Leningradista, jos-kin paljon kalliimmalla hinnalla kuin oli luullut.
Seurannut jatkosota oli revanssisota. Siitä tuli myös Saksan avulla sen lupauksiin ja salamasotanäyttöihin uskoen valloitussota unelmoidun heimokansojen vapautuksen, Karjalan rikkauksien ja suuren Suomen rakentamisen merkeissä. Jos kansaa oli pimitetty ja manipuloitu jo ennen talvisotaa, nyt sitä vietiin säkki päässä. Maa oli taloudellisen ja sivistyksellisen eliitin tukeman suppean johtoryhmän ja sen uskottujen sekä propagandakoneiston talutusnuorassa. Demokratiasta oli jäljellä vain kulissi.
Suomen kansan yhtenäisyyttä talvisodassa on korostettu. Sitä oli korostettu jo pitkään ennen sotaa kasvatettaessa nuorisoa valkoiseen isänmaallisuuteen. Sodan aikana sitä vielä lisättiin antamalla epäileville lisämyönnytyksiä, mm. työmarkkinajärjestöjen pari vuosikymmentä poikki olleet yhteydet palautettiin ja Suojeluskunta salli työläistaustaisten liittyä jäseniksi järjestöön. Merkittävää vastarintaliikettä ei ollut, sillä vaikuttavimmat äärivasemmistolaisiksi todetut henkilöt oli otettu turvasäilöön. Kansa oli ’yhtenäinen’, kuka vakaumuksesta, kuka sotalakien velvoittamana ja/tai pakottamana, kuka ryssänvihassa, kuka maan tai itsensä ja lähimpiensä tähden tai kuka vapaussodan loppuun saattamiseksi niin kuin Mannerheim päiväkäskyssään totesi. Kansa oli valmis alistumaan suuriin uhrauksiin. Kieltäytyminen merkitsi turvasäilöön joutumista, jopa pahempaakin. Ja hyvin, tosin suurin uhrauksin, joukot kestivätkin siihen asti, kunnes Saksa huomasi virheensä ja patisteli maan välirauhan tekoon luvaten jatkossa parempaa.
Hyökkäyssodan suunnittelu yhteistyössä Saksan kanssa oli ollut käynnissä koko kevättalven 1941. Toukokuussa Suomesta lähetettiin yhteistyön nimissä vapaaehtoisista koottu ss-pataljoona Saksan rintamille. Kesäkuun alussa alkoi Lappiin saapua saksalaisia joukkoja. Saksalaiset lentokoneet alkoivat käyttää Suomen kenttiä. Kesäkuun puolivälissä alisti ylipäällikkö Mannerheim suomalaisen armeijakunnan Saksan Lapin armeijalle. Täysmittainen liikekannallepano toteutettiin kesäkuun 17.p:nä. Suomi ilmoitti joutuneensa sotaan 25.6 1941.
keamispisteessä. Rivit alkoivat rakoilla Saksan vastoinkäymisten myötä. Usko suureen Suomeen horjui jopa ylimmän johdon keskuudessa. Alamäki jyrkkeni, kun vihollinen ajan kypsyttyä aloitti suurhyökkäyksen voimalla, johon vain suurvaltojen kanssa liittoutunut suurvalta pystyy. Hyvin kamppaili Suomikin, kun alkuyllätyksestä selvisi ja sai joukkonsa oikealle suunnalle ja kun aseveli, vaikka heikentynytkin, vielä auttoi. Taas tarvittiin valitettavan paljon sankaruutta vainajina ja vammautuneina.
On sanottu, että suomalaisen sotilaan eettinen periaate oli, että aseveljeä ei jätetä. Uskon, että siitä melko yleisesti haluttiin pitää kiinni jopa oman turvallisuuden kustannuksella. Mutta aina se ei ollut mahdollista. Näin kävi maan johdollekin. Äärimmäisen pahassa paikassa se jätti aseveljen. Mutta miten? Päinvastaisesta lupauksestaan huolimatta. Se saattoi olla välttämätöntä. Mutta että siitä on tehty sankariteko, ei ole ymmärrettävissä. Suomi saa olla kiitollinen vihollisilleen, länsiliittoutuneille, jotka Suomen hädän hetkellä lähtivät etenemään kohti Berliiniä. Se oli Suomea lihavampi saalis ja Ylipäällikkö muistutti ns. miekan- Neuvostoliitto lähti saaliinjaolle tuppipäiväkäskyssään, että hän oli sinne. Suomi pääsi irrottautumaan 1918 luvannut, että ei pane miek- sodasta. kaansa tuppeen ennen kuin ItäKarjala on vapautettu. Valloitus- Rauha oli isku sotapolitiikalle, tuovaihe oli innostunut, joskin vanhan mio itse asiassa koko itsenäisen rajan ylitys herätti osassa rahvasta Suomen siihenastiselle politiikalle. kysymyksiä. Se vaati myös paljon Saksalaissuuntautuneet ja Neusankaruutta kaatuneina ja oli siinä vostoliittoa vastaan tähdätyt valossa hyvin raskas, mutta järjestöt oli lakkautettava ja niiden monelle rintamakomentajalle kun- rekvisiitta hävitettävä. Toisaalta niakas. Seurannut pitkä asemaso- turvasäilöön ja vankiloihin pannut tavaihe oli turruttava ja ajoi kan- oppositiovoimat oli vapautettava ja san pahenevaan puutteeseen ja kansalaisvapauksia rajoittavat lait kurjuuteen. Sekä taloudellinen että kumottava. Lisäksi sotaan syyllisiä henkinen selkäranka oli kat- oli rangaistava. Se oli ensimmäis18
en tasavallan loppu. Nöyryyttävä, mutta kuitenkin poliittisesti lempeä verrattuna muihin häviäjiin. Ja sotapoliitikoille lempeä suhteessa kansan menetyksiin, jotka olivat sanoin kuvaamattomat. Vapaat vaalit, joissa maan alle ajettuna ollut äärivasemmisto sai noin neljänneksen annetuista äänistä osoitti, että piilevä muutosvoima oli kasvanut suureksi. Itse asiassa se oli suurempikin, mutta kaikki ei kanavoitunut äärivasemmistolle, joka samalla ajoi sosialistista järjestelmää. Äärivasemmisto sai kannatuksensa sieltä, missä puute ja hätä oli suurin ja missä oli koettu suurinta epäoikeudenmukaisuutta. Mutta oli niitäkin, jotka olisivat vielä halunneet jatkaa sotaa ja niitä jotka jäivät odottamaan uutta tilaisuutta. Maan alta nousseet eli SKDL pyrki voittajavallalta tukea hakien saamaan nopean muutoksen maan talousjärjestelmään, pääsemään vallitsevaksi vallanpitäjäksi. Se sai siinä vastaansa kaikki muut. Kun se vielä erehtyi käyttämään keinoja, jotka enemmistö katsoi epäkansanvaltaisiksi, kuten VALPO:n edeltäjiensä kaltaiset poliisivaltiootteet, korpilakot, mielenosoitukset ja julkinen Neuvostoliiton ihailu yms., vastarinta koveni. Eikä maassa ollut sodan aikana syntynyt yhtenäistä vastarintaliikettä, joka olisi luonut valmiit kaaderit ottamaan vallan, kun vanha valta kaatui. Jo seuraavien vaalien yhteydessä SKDL joutui toteamaan kannatuksensa vähentyneen, mihin muun ohella vaikutti puutteen ja pulan hellittäminen ja elämisen mahdollisuuksien muukin parantuminen. Valtakunnan politiikassa SKDL itse asiassa muiden toimesta eristettiin, mutta sen toimintaa ei estetty.
Maa oli demokratisoitumassa ja vähempiosaisienkin elinmahdollisuudet olivat uudistuvan lainsäädännön myötä parantumaan päin. Ja kaikilla oli lain mukaan yhtäläiset kansalaisvapaudet. Mutta muutokset ovat hitaita ja maan tapa lujassa. Mitä muuta voimme päätellä esim.siitä, kun sotasyyllisenä tuomittu ennen pitkää palasi puoluejohtajaksi, kun vastarintaliikkeen käynnistämisestä syytetty kenraali valittiin eduskuntaan, kun Suomen Akatemiaan ensimmäisiksi jäseniksi nimitettiin niitä kulttuurieliitin edustajia, jotka olivat olleet innokkaimpia Saksan ihailijoita tai Suur-Suomen tekijöitä, tai kun maan puolustusministerin, puolustusvoimain komentajan ja esikuntapäällikkön tehtävien hoitajat tiettynä ajankohtana kaikki olivat aikanaan asekätkennästä tuomittuja, jne? Taikka kun uralla etenemisen esteeksi työelämässä saattoi nousta kirkkoon kuulumattomuus, nimi äärivasemmistolaisista pidetyssä ’Vihreässä kirjassa’, tms. Koululaitoskin vielä muisteli menneitä. Muuttunut oli joka tapauksessa se kansan enemmistö ja vahva presidentti-instituutio, jotka ottivat hävitystä sodasta oppia ja kävivät yhteistyöhön entisen vihollisen kanssa ja pyrkivät löytämään pohjaa aidolle puolueettomuudelle vallitsevien reunaehtojen puitteissa. Ja muuttunut oli talouselämä, joka sotakorvauksien myötä löysi itsenäistymisen yhteydessä menetetyt mittavat idän markkinat länsimarkkinoiden rinnalle.
19
Kehittyvä Punkalaidun! Tässä pari kuukautta olen ilolla seurannut Punkalaitumen uuden Supermarket miljöön tapahtumia. Olen poikennut Superiin välillä, vain tarkkaillakseni. Ilahduttavaa on ollut se, että uusia kasvoja näkyy paljon ja autojen pysäköintipaikka on ollut ahkerassa käytössä. Kahvilassa iloinen puhe täyttää ilman ja ihmiset keskustelevat keskenään ja ilmiselvästi nauttivat uudesta tilanteesta. On paikka mihin poikeata turinoimaan. Tottakai ennenkin on tavattaessa hetki kuulumisia vaihdettu, mutta paikka on useimmiten ollut kirkonkylän raitti, hautausmaa, pankki tai kesäaikaan niin suosituksi noussut tori. Nyt ajatuksia voi vaihtaa niin torilla kuin superillakin. Jessicaankin vielä poiketaan, onhan se torin kulmalla. Ensikertaa Punkalaitumen keskusta on neliön ST1, Katriina, Kauppakatu, Super, tori ja Matinpyörä / Nordea sisällä. Se antaa meille kaikille mahdollisuuden helppoon asiointiin. *************
Turun Punkalaidunseurakin uudistuu. Olemme nyt myös Facebookissa, jonne toivomme Teidän kovasti rynnivän. Siellä voi kertoilla tapahtumia elämästä kyliltä ja kujilta. Pyrimme kaikin tavoin etsimään uusia ideoita seuran toiminan piristämiseen. Myös lehden lukeminen netissä on mahdollista, ja tämäkin lehti ilmestyy sinne väreissä. www.reijorantanen.fi
Rohkeutta ja yrittämisen voimaa K-Supermarketin avajaisissa puhunut kunnanjohtaja Lauri Inna kiitteli Emmi ja Antti-Jussi UusiKouvoa sekä Pertti Pourua merkittävän investoinnin toteuttamisesta. – Tänään ei tarvitse puhua lamasta tai laskusuhdanteesta, sopeuttamisesta tai toiminnan alas ajamisesta. Tänään voimme puhua kasvusta ja uudistumisesta, rohkeudesta ja yrittämisen voimasta.
Inna korosti myös uuden kauppakeskuksen merkitystä koko pitäjälle. – Tämän päivän viesti on kirkas ja selkokielinen: Punkalaitumen kuntakeskus kehittyy kovaa vauhtia, ja lähtölaukaus uudelle muutokselle on ammuttu. Uuden kauppakeskuksen avaaminen tekee kunnasta samalla ajankohtaisen ja mielenkiintoisen, ja varmasti piristää kaupankäyntiä kokonaisuudessaan kunnassa. Turha tästä pitäjästä on enää maailmalle kaupoille lähteä.