N:o 2 / 2013 perjantai 1.11.2013
JÄSENMAKSUT Kotiseutuseuramme jäsenmaksuplanketit vuodelle 2013 on rahastonhoitaja lähettänyt nyt syksyn aikana, jos olet maksulapun hävittänyt, niin tässä tilinumero: Turun Punkalaidun seura r.y. Tilinumero: SP Lieto, FI36 4309 0010 171684 Summa 15,- € / henkilö
Kiitos!
Yllä kuvassa; kahvinkeitto ja grillaushetkeä kotanuotiolla Ruokostenmaassa syksyn marja- ja sieniretkeltä. Tässä lehdessä myös puhheenjohtajan palsta ja rapparin purinoita, Panu on taas ollut ulkomailla, ja oltiimpa evakkotuvallakin, ym. ym. “Käy kiinni, sano Kohmo klimppii.” Sanonta Vahdolta.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1456-7245
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2012
puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 JURVA KOSKENNISKA puh: 044 2543816 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275
sekä muina jäseninä: LAIMI AALTONEN ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN JURVA KOSKENNISKA
puh: 050 - 5546022 puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 044 - 2543816
varalla: LIISA NIEMELÄ AILA RANTA
puh: 040- 8365557 puh: 02 4381946
huvitoimikunta: PIRKKO ANTTILA-VUORI AIMO HAKANEN SEIJA KORVENTAUSTA JUKKA SAARINEN MARKKU VUORI
puh: 044 - 2565469 puh: 02 - 2482 781 puh: 0400 - 617 685 puh: 050 -3000772 puh: 044 - 2565469
kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN
puh. 0400 - 826332 puh: 040 -5910576
toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Ensimmäinen “huru-ukko” vuoteni on kallistumassa lopuilleen ja tuntuu, että nyt vasta se aika kiitää todella suihkumoottorin lailla. Mukava, lämmin, kesäkin vierähti jotenkin sellaisella vauhdilla, ettei siitä oikein kerinnyt nauttimaan. Mökilläkin kerkisi vain harvakseltaan kääntymään joskus viikolla. Miten se aina sattuukin, että kesäviikonloppuisin on monenmoista juhlaa ja menemistä.
puh: 0400 - 215219
mäistä tapahtumaa Yli-Kirran museonmäelle. Saimme viettää todella hienon iltapäivän “oman pojan” Jukka Saarisen runojen ja laulujen parissa. Samalla Jukan uusin runokirja “Enkeli Kanssasi” julkaistiin. Runokirja on keikkunut syksyn myydyimpien kirjojen kärjessä. Hienoa Jukka! Nyt kaikki hankkimaan kotipitäjän kasvatin uusinta teosta. Katsotaan saammeko olla ensi kesänä kotipitäjässä järjestämässä tätä uutta tapahtumasarjaa. Joukostamme, jäsenistöstämme, löytyy muitakin teräväkynäisiä runon kirjoittajia ja musiikin taitajia sekä monen alan eksperttejä. Oli hieno nähdä kuinka paljon tilaisuudessa oli entisiä laitumelaisia, varsinkin suurten ikäluokkien edustajia. Ensi vuonna meitä on siellä vielä enemmän, kun otetaan tämä omaksi kunniakäynniksemme entisille lapsuuden muistoillemme. Tämäkin kesä on meille kaikille varmaan antanut mieleenpainuvia muistoja. Toisilla ne ovat vaaleanpunaisia, mansikanmakuisia ja toisilla harmaita, kyynelten täyttämiä.
Elokuun lopulla meitä seuralaisia kosketti suuri järkytys, kun kunniapuheenjohtajamme, seuran kanVarmaan olette itsekin tämän asian tava jäsen, Antti Korventausta kanssa tuskailleet ja tehneet vaikeinukkui pois. ta valintoja. Juuri vajaa 2 viikkoa ennen, Liisan Osaltaan nämä seurankin asiat tänä Evakkotuvalla, vielä saimme olla kesän työllistivät ja “Köyhälän” Antin kanssa ja suunnittelimme siekaupunginosan nuorten tapaamisni- ja marjaretkeämme kotipijärjestelyt. täjään. Toisaalta lehdestä voitte lukea ta“Kotiseudun mies” lähti kunniakpahtumistamme, joista tahdon kaasti viimeiselle matkalleen syntässäkin tuoda esille uuden tapahnyinkotinsa Ketolan pihanurmelle tumasarjan käynnistämisen, LAItuupertuessaan. Mikä hienoin lähtö TUMELTA LÄHTÖISIN. miehelle, joka vaali kotiseudun Olimme junailemassa tätä ensimperinteitä ja eli täysillä “juurilleen”. 2
Kotiseudun paikallishistorian tutkimuksillaan, ja kirjoituksillaan tässä omassa lehdessämme Antti on rikastuttanut lehtemme sisältöä jo yli kaksi vuosikymmentä. Kotipitäjään liittyvä julkaisutoiminta oli mielenkiintoista luettavaa. Antin kirjoitukset, varsinkin “Punkalaitumelaiset punavalkoisessa valtavirrassa, Punainen Punkalaidun valkoisessa valtiossa, Ensimmäisestä tasavalasta toiseen Punkalaitumella on meille avannut ONNISTUNUT kotipitäjän historiaa merkittävällä “KÖYHÄLÄN” KAUPUNGINOSAN tavalla. NUORTEN Laitumelaisen sivuille jäi iso auk- TAPAAMINEN ko. Heinäkuun loppupuolelle olivat Antin poismeno on itsestäni tuntu- Rannan (os. Mäkelä) Aila ja nut pahalta olihan Antti se johon Saarisen Jukka sekä allekirjoittaolen monesti turvannut, kun on nut junailleet entisten “Kerttulan näitä seuran asioita junailtu vuo- Kaupungin” köyhälän kaupunginsikymmenien aikana. Antilla oli osan 50-, 60- ja 70 -luvun nuoraina kokouksissamme uusia eh- ten tapaamisen. dotuksia ja ideoita. Ilahduttavan runsaslukuisesti olivat Vaalikaamme Antin muistoa ja kun- “nuoret” lähteneet kotiseudulle nioittakaamme hänen kotiseutu- tapaamaan entisiä naapurin tyttöjä työtään! Kiitos Antti! ja poikia. Kerttulan koulun pihaalueen täytti valtava puheensorina, Jukan runon myötä viimeiset terkun 55 “ikääntynyttä” nuorukaista veiset uljaalle kunniapuheenjohtayritti tunnistaa entisiä kavereitaan. jallemme: Koulun kellon soiton ja jonoon Kuljemme sinne järjestäytymisen jälkeen siirryttiin juhlasalin puolelle. Tervetulotoivokuin tehty on tie. tusten jälkeen nautittiin Saarisen Mietimme minne Jokken junailemat aamupäiväkahveet ja jutut lensivät kahvikupposmäärämme vie. en kera. Siipien suojassa matkaamme näin luottamus Luojassa huomista päin. Syysterveisin Pekka Virtanen, puhheenjohtaja
Kotiseutuneuvos Helariuttan Jussi oli saatu aluksi kertoilemaan historiaa “Kerttulan Kaupungista” ja myös selvitti mistä on tullut kyläyhteisön nimitys “Köyhälän kaupunki” / “köyhällistön kaupunki”. Jussi valotti myös alueen mielenkiintoisia yritys ja teollisuustoiminnan alkuaikoja aina kauppapuodeista savenvalaja Juho Englundin 3
ruukku- ja kukkopillituotantoon. Juhani selvitti myös paikannimiä kuten mistä on tullut nimitys “pulleriahde”. Kylän merkkihenkilöitä myös muisteltiin Ähösen Kallesta, Mettäsen Viljosta, Aron Mooseksesta, Pärnistön yrittäperheeseen yms. Monelle tuli mieleen heistä hauskoja juttuja. Allekirjoittaneen vetäessä jokainen paikalla ollut pääsi vuorollaan esittelemään itsensä ja lyhyesti kertoilemaan elämän taipaleestaan. Kaukaisimmat olivat saapuneet paikalle aina Oulun lähettyviltä ja Orimattilasta, suurin osa oli keskiöstä Helsinki – Turku – Pori – Tampere. Esittelyn aikana muistot ja jutut rönsyilivät nuorten kepposista ja “aikamiespoikien” pikakaljan teosta aina tyttöjen säädyllisimpiin juttuihin. Tapaamisesta jäi hienot muistot. Toivottiin, että muutaman vuoden päästä jälleen kokoonnutaan ja varmaan saadaan nekin mukaan, jotka nyt olivat estyneitä saapumaan paikalle. Kiitokset kaikille mukana olleille vietimme hienon hetken kotiseudulla, “Köyhälän Kaupungissa”. P.S. Jälkikäteen lukuisista kiitossähköposteista päätellen olitte tyytyväisiä tapaamiseen ja tämä jos mikä lämmitti järjestäjiä. Kiitos! P.V.
ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Tarja Kuusela puh: 02 - 4874 552
Pekka Virtanen puh:02 - 439 8403
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400 kpl Painotalo: Multiprint Oy
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
Panun puhe; “menneitten sukupolvien muistomerkillä”. Tänään, Punkalaitumen Päivänä, olemme jälleen kokoontuneet tämän muistokiven äärelle osoittamaan kunnioitustamme menneille sukupolville.
Kesäkuussa tein matkan Norjaan ja ajellessani läpi Romsdalenin laakson poikkesin Lesja-nimisen paikkakunnan kirkolle. Kirkonmäellä oli myös vanhoista norjalaisista rakennuksista koostuva kotiseutumuseo.
tamamiehen kokemana. Hänen kirjansa: TULIHOLVIN ALLA on karua tekstiä talvisodan taisteluista ja kärsimyksistä. Kirjan lopulla hän kertoo kuin näkyinä tuokioista ja keskusteluista kaatuneen veljensä kanssa. Jaakko kaatui talvisodassa ja Eino Hosia Ajattelin silloin, että tässähän on jatkosodan alussa. norjalainen Yli- Kirra parhaimmillaan. Kirkon vierellä oli pienehkö hau- KATKELMIA EINO HOSIAN tuumaa ja seinustalla oli muistokivi. kirjasta TULIHOLVIN ALLA Sain sen verran norjalaisesta tekstistä kiven kyljessä selvää, että seison menneitten sukupolvien muistokiven äärellä. Tuli siinä mieleen, että kohta taas kokoonnumme Punkalaitumen kirkkomaalla vastaavalle muistomerkille. Tämä hetki norjalaisella kirkkomaalla osoitti, kuinka samantapaista elämänmeno meillä pohjoismaissa on.
Menneet sukupolvet ovat uhrinsa antaneet. Kunnioittakaamme heitä! Palaan vielä Norjan matkaani. Norjalaisen kirkon puistosta löytyy toinenkin kivi. Siinä on vuosiluku 1945 ja teksti: Me haluamme elää vapaassa maassa
Siihen voimme yhtyä. Katsokaamme eteenpäin, mutta menIhmisiä yhdistää halu olla jostain neisyyttä ei pidä unohtaa. kotoisin. Usein lapsuuden ympäristöt muotoutuvat mielissä kotiseuduksi, jonka muisto seuraa meitä koko elämän ajan. Meitä sitoo kotiseutuun tuttu maisema, tuKESÄN tut ihmiset ja muistot elämästä, jota M U I S T O J A TAPAHTUMISTA on eletty. Turun Punkalaidun-seura pyrkii vaalimaan yhteyttä kotiseutuun. Siksi nytkin olemme kool- PUNKALAITUMEN PÄIVÄ la. Kotipitäjän nimikkopäivänä Elämänkohtaloita on monenlaisia. 28.07.2013 seuramme edustajat Jollekin kotiseutu on selvä asia. Jumalanpalveluksen jälkeen peToinen taas saattaa etsiä kotiseu- rinteisesti tekivät kunniakäynnin ja tua koko elämänsä ajan. Sota on laskivat kukkalaitteen kotikirkon asia, joka pakotti osan kansaamme kupeessa Menneiden Sukupolvimuuttamaan kotiseutunsa uusille en muistomerkille. Seuran varapumaisemille,mutta kotiseutuaate elää heenjohtaja Panu Helariutta piti silti voimakkaana ihmisten mielis- ansiokkaan puheen muistomerkillä sä. ja sen jälkeen yhdessä Pitkäsen Virpin kanssa laskivat kukkalaitPunkalaitumelta lähtöisin ollut kirteen muistomerkille papin ja jailija Eino Hosia kertoo hyvin rekirkkokansan läsnä ollessa. alistisesti sodasta yksityisen rin4
Sihteerin kynästä!
Terve taas! Kesä tulla tupsahti kun huhtikuun alussa viimeiset räntä- ja lumihiutaleet tipahtelivat, samalla sää muuttui ukkoskuuroihin. Toukokuun alussa alkoikin kuiva , kuumajakso, jota jatkui elokuulle asti. Ainakin Raisiossa oli hellepäiviä runsaasti. Kesällä on mahdottoman paljon kaikkia tilaisuuksia, jos vaan kiinnostaa ja ehtii käydä, nähtävää ja tapahtumaa riittää. Kesän aluksi oli tilaisuus tutustua yritysvierailulla Turun Orikedolla olevaan Kauniston koneistamo Oy:n metallialan koneistamoon, jolla on uudet alan tietokoneohjelmoidut sorvit ja laitteet. Alunperin Kanteenmaasta oleva Seppo Kaunisto on luonut mittavan yrityksen, jolla on vientiä kotimaan lisäksi Kiinaan, Koreaan ja moneen muuhun maahan. Turkuun tullessa ura alkoi aluksi Wärtsilän palveluksessa, josta siirtyi itsenäiseksi yrittäjäksi. Nykyisin vastuu on siirtymässä hänen pojalleen Kiitos Kaunistoille mielenkiintoisesta vierailusta. Juhannuksen jälkeen äityi iskias senverran pahaksi että kävely meni ontuvaksi. Aamuisin kun heräsi, piti kävellä kumarassa seiniä pidellen. Harmitti kun aiottu Kaikkien aikojen Maatalousnäyttelyyn meno Laitumelle peruuntui. Silloin tällöin esiintyvä vaiva toki parantui ja rauhoittui syömällä “hehtokaupalla” särkylääkkeitä. Viikon vaihde menikin ylen areenasta suorana tulleen Ruisrokin katseluun ja kuunteluun. Yli-Kirran museolla vietettiin heinäkuussa uuden tapahtumasarjan ensimmäistä tilaisuutta, nimeltä
“Laitumelta lähtöisin”. Punkalaitumelaissyntyinen kulttuuritoimittaja Jukka Saarisen runot ja laulut iltapäivää. Tapahtumassa oli useita taiteilijoita tulkitsemassa hänen runojaan sekä esittämässä hänen sanoittamiaan lauluja, joita esitettiin runsaasti. Väkeä oli kiitettävästi, enemmänkin olisi mahtunut, parkkipaikatkin olisivat vielä riittäneet Kirranmäellä. Jatkaakseni seuran kesätapahtumia, niin olimme Liisan kutsuvieraina hänen evakkotuvallaan Paraisilla. Paikka johon hänen perheensä oli tullut monen mutkan kautta sodan jaloista evakkoon Karjalan Koivistolta. Tupa oli aivan Vanhan Malmin sydämessä. Siellä Liisalla on muistoja ja esineitä rajaton määrä. Liisalta tuli juttua tai oikeastaan haastamista solkenaan. Saatiin kattava kuvaus menneestä ajasta ja tapahtumista vuosien varrelta, myös heidän yhteisestä tapaamisestaan Panun kanssa. Liisa ja Panu vetivät myös mielenkiintoisen kierroksen Vanhan Malmin ympäristöön tutustuen ja tarinoiden. Hienoa että meitä osallistujia oli enemmän kuin esim. vuosikokouksessa. Toivon mukaan saadaan väkeä liikkeelle vielä enemmän tuleviin tilaisuuksiin. Ajankohdasta tulee mieleen eloriihi. Pikkupoikana tuli seurattua rukiin käsinpuintia ja kotimyllyllä jauhettua ruisjauhon tekoa. Sitä varstaa ei kyllä voimat vielä tuolloin kestäneet hutkia, mutta karkeista ruisjauhoista tehty uutispuuro voisilmän ja aidon luomumaidon kanssa maistui tosi hyvältä. Poliitikot ovat nykyisin riihisanatermin omineet itselleen. Kaikki eivät taida vanhan ajan riihestä mitään tietääkään. Jos vääntää ja venyttää rahaa ns. budjettiriihessä valit5
taen että rahaa ei ole tarpeeksi. Kyllä sitä on jossain kasapäin, pitäisi vaan vähän pöyhiä, niinkuin ruisolkiakin. Syksyn sieni-, marja- ja ulkoiluretkeä pitää odotella seuraavaksi, jos vaikka syntymäkunnan pohjoisosalta löytyisi hyvinkin hyvä saalis metsän antimia kotiin vietäväksi. Saattaa kyllä olla jo tehty tätä lehteä luettaessa. Turun Messut tuli myös läpi kahlattua, ei kyllä mitään järisyttäviä löytöjä ollut, mutta paljon oli näytteille asettajia ja nähtävää. Kuullaan taas loppuvuoden jatkuessa. Jurva.
RAPPARIN KUULUMISET Olen ennenkin ihmetellyt ihmisen työpanoksen hintaa. Kuinka jonkun työ voi olla niin jumalattoman arvokasta? Vaikka kyl määkin olen tuola rakennuksilla palkkahaitarin yläpääsä, kun mää oon rappari-muurari. Ei mahdu polosen valkohaalarin kalloon, että joku Nokian Stephen Elop nettosi kolmen vuoden ähellyksestään bonuksina ja optioina lähes 28 miljoonaa euroa eli 25000,- euroa päiväsä, ajatelkaas tätä päiväsummaa. Kolmesa vuodesa sai firman pahasti kuralle. Romutti sen aikaisen ohjelmointisuunnittelun ja alkoi ajaa Microsoftin järjestelmää sisälle. Täsä on nyt sitten tulos, mies kavalsi Nokian, ei se ole ennään mikkään Troijan hevonen, vaan pettäjä. Kaiken huipuksi Elop saa tästä kaupasta
Kotiseutuseuramme perinteinen
P I K K U J O U LU Perjantaina 22.11.2013 klo 18:30
RAVINTOLA VERKAHOVISSA, 1. KRS:N JUHLATILA, katutaso, Verkatehtaankatu 4, Turku.
Pikkujouluiltaa vietetään perinteisesti mukavan yhdessäolon, kotiseutuhenkisen ohjelman ja jouluruokailun merkeissä. Illan tähtiesiintyjänä on imitaattori, laulaja, lauluntekijä MARTTI KOIVISTO.
Ruokailun onnistumiseksi ilmoita tulostasi 17.11.2013 mennessä Jurvalle puh. 044-2543816, sp; jurva.koskenniska@dnainternet.net tai Pekalle puh. 040-5910576, sp; pekkaj.virtanen@dnainternet.net
Runsaan joulupöydän “sponsoroitu” hinta vain 25,- / henkilö.
Tule viettämään “laitumelaisten” iltaa, tuttuja tapaamaan ja muistelemaan menneitä. Eletään iltahetki kotiseudulle.
Rohkeasti mukaan myös ensikertalaiset. Tervetuloa ! p.s. Muista pikkupaketti joulupukin konttiin.
6
18,8 miljoonan palkkion. Tosin summat näyttävät päivittäin vaihtuvan, mikähän on todella totuus. Surkuhupaisaa on, että ei näytä eurot hänenkään rakkauttaan oikein pönkittävän, kun muija lähtee! Ei ymmärrä rapparin kauhan heiluttaja tätä järkeä. Jotenkin on muutenkin ne Nokian ikkunoista ja ovista tulleet rahat kylvetty lehtitiedon mukkaan optiopeleisä vuosien mittaan. Väittävät että 19 miljardia maksoi sijoittajille tämä johtajien optiopeli. Asiaan perehtyneen taloustutkijan mukkaan nuo optiot olivat yhtä hyödylisiä yhtiöille, kuin kaivoon heitetty raha. Olisikohan näilläkin rahoilla ollut jotakin käyttöä tuotteiden kehittämisesä ja yrityksen pyörittämisesä. Mikä ikävintä tästä kaikesta kärsii se IT-duunari, joka saa palkkioksi potkun perusksiin. Yritä siinä sitten vääntää päivää eteenpäin, kun töllin ja auton velat painaa päälle. Etelä - Euroopasa eletään laman kourisa ja me olemme valmiita työntämään sinne rahhaa. Kuinka ollenkkaan tyrmistytti sekin tieto, että Espanjalainen potkupalloseura maksoi siirtokorvaussummana 100 miljoonaa euroa jostakin englantilaisesta pelaajasta, Gareth Balen. Jo on kalliita metrejä kun kaveri kentällä hölkkää. Eikö ole tolkutonta, että tällaisenkin “työn” hinta on jotain ufomaista. Espanjan kansalla ei ole työtä ja näkevät nälkää. Nuoret joutuvat lähtemään ulkomaille töihin. Mutta onhan meillä omakin miljoonapalkkalaisemme. Ratinpyörittäjä Kimi vaihtoi tallia ja siirtosummaa en ole huomannut, mutta lienee lähes Elopin luokkaa. Kimin puolustukseksi voidaan
esittää, että tuleehan siinä vähän yli tunnin rypistyksessä sentään hiki ja selkäkin radan röykytyksissä menee huonoon kuntoon, vai onko se maksa, kun siellä huutaa! En ole katkera, mutta kuitenkin tuntuu irvikuvalta tämä hallituksen ja ammattiliittojen neuvottelema ja esittämä yleiskorotus kuukausipalkkaan peräti kokonaista 20,euroa. “Huru-akat ja -ukot eivät saa tätäkään. Kiitos vaan mahdottomasti!
täyspesun runsasvetisen rankkasateen muodossa. Vanhojen tuttujen kesäasunto ihanteellisen järvimaiseman ohella vaikutti sen, että heidän luonaan lipsahti parikin yötä.
Kolmas yö Åressa Duvedin leirintäalueella osoitti sen, että Visakortti ei aina ratkaise maksuongelmia, Piti kaivella taskun pohjalta kruunuja isännän kouraan. Isännällä ei ollut vehkeitä, joilla korttia olisi voinut käsitellä. Meillä ei ollut suksia mukana, mutta eipä ollut Nyt on rapparin purnaukset Åressa luntakaan. purnattu, ja pää pystyyn kansalaiset kohta saamme rännässä Talvisin tässä pohjolan suurimmassotkea ja valmistautua “köyhään” sa laskettelukeskuksessa voi laskea päiväkausia niin, että aina jouluun. on uusi mäki edessä. Yli 1300 Ruskaisin terveisin (ei tuskaisin) metrin huipulta voi myös leijailla Kallasten rappari alas kylään liitovarjon kanssa, kun ensin on ihaillut komeat tunturi******************* näkymät.
MATKAMÖKILLÄ ATLANTIN RANTAAN
Samana päivänä, kun Putin vieraili Saulin luona Kultarannassa, ajoin matkamökkini Naantalin satamaan. Kuten synttäreilläni olin uhkaillut, lähdimme Liisan kanssa Finnlinesin rekkalautalla kohti länttä. 60-70 täysperävaunullista rekkaa matkaseurana piti huolta siitä, että merimatka oli niin tasainen, ettei minkäänlaista keikutusta voinut havaita.
Ennen Norjan rajaa pysähdyimme supermarkettiin, joka näytti olevan täynnä maahanmuuttajia, mikäli ilman rasismia saa kasvonväreistä päätellä. Heitä oli 3 bussilastia ilmeisesti Norjan puolelta tulleita ruokaostosten takia.
Ajauduimme sitten Norjan puolella Trondheimin keskustan liikennemylläkkään. Torin keskellä viikinki seisoi edelleen miekkoineen, mutta ruuhkaa se ei hillinnyt. Tuomiokirkko, jossa Norjan kuninkaiMatkalippuun sisältyneet kaksi ta on kruunattu , kohosi julkisivuateriaa laivalla varmisti sen, että 8 patsaineen edelleen kaupungin tunnin yömatka taittui nukkuessa ja komistuksena. ruokaa sulatellessa kuin huomaaVältyimme kuin koira veräjästä matta. tietulleilta, kun suuntasimme Tuttuja teitä Kapellskäristä Up- etelään kaupungista. Ilmeisesti tiesalan kautta köröttelimme ensin tulleja ei kerätä sunnuntaisin. pohjoiseen Sundsvallia kohti. Olin koko kevään siirtänyt auton pesua Oppdalissa käännyimme länteen myöhäisemmäksi ja olinkin tyy- kohti Sundalenia. Sateisena iltana tyväinen, kun saimme harjattoman löytyi vilkkaan solisevan kosken ja 7
huiman valkoisena vaahtona kuohuvan vesiputouksen viereltä ihanteellinen yöpymispaikka. Vain muutama autokunta oli seuranamme tässä vanhan norjalaistalon ympärille perustetussa leiripaikassa. Paikan emäntä ja Liisa paransivat maailmaa varmaan toista tuntia yhteen menoon, kun alkuun pääsivät. Koska seuraava kohteemme Kristiansund on saarella , kyselin emännältä, miten saarelta toiselle ajetaan ja onko silta- ja lauttamaksuja. Hän selitti, että ei ole maksuja, eikä lauttoja. Hän näytti oikein kädellä koukaten, että siellä mennään tunnelia pitkin meren alta. Näin tapahtui. Kilometrejä pitkien tunnelien läpiajo on todella elämys. Ei kannata kovin syvällisesti ajatella, että yläpuolella velloo Atlantin aallot ja valtavat vesimassat. Kristiansund oli aika sekava kaupunki tietöiden ja niukan viitotuksen takia, joten samantien jatkoimme Atlantintielle, joka hyppii saarelta toselle siltojen ja pengerrysten kautta . Atlantti aukeaa koko ajan rannattomana lännesä. Mahtavaa. Ohi Åndalsnesin jatkoimme Raumajoen laaksoon. Tällä kertaa emme lähteneet Trollstigenille ,Peikonpolulle , joka on lähistöllä, vaan yövyimme Trollveggenin juurella. Se on pystysuora vuorenseinämä, jonka huipulta huvittelunhaluiset käyvät hyppimässä alas. Jotta olisi vielä hauskempaa, he avaavat laskuvarjon vasta ennen maahantuloa ja sitä ennen putoavat vapaasti. Emme tällä kertaa hyppyjä nähneet, Mutta resepsuunin rouva sanoi, että tänään oli neljä hyppääjää. Seinämä on toista kilometriä korkea, joten pu-
dotessa ehtii kyllä miettimään Viimeinen yö Norjassa Lappia tämän maailman pahuutta,ennen muistuttavalla jäkäläkankaalla. kuin avaa varjon. Täälläkin Visakortti tuntematonta komeutta. Onneksi viimeiset NorRomsdalin laaksoa sitten jatkettiin jan kruunut riittivät. Liisa teki kaupaamulla, kun aamutoimet ja auton poja: Hän myi kirjoittmansa vaatimat huoltotoimet oli hyvin- evakkokirjan ruotsinkielisen paivarustetulla camping-alueella hoi- noksen göteborgilaiselle kalamiedettu. Poikettiin Lesjaskogvatne- helle. Aika temppu. tin kirkolla, missä läheisellä kummulla seisoi kolme korkeaa kiveä. Ruotsinpuolelta kyläkaupasta osEnsimmäinen kivi kertoi muistois- tin pari patteria digikameraan, joka ta vuosina 1814 – 1914 , toinen kaikilla reisuilla aina aiheuttaa kivi oli veteraanikivi, vuosiluku tietynsävyistä keskustelua teknii1945 ,ja kolmannen kiven teksti kan johdosta. kertoi Amerikkaan lähteneistä. Dalabaptistien vetämältä leirintäLesjan kirkonmäellä oli lukuisista alueelta oli näkymä Siljanjärvelle. hirsirakennuksista koostunut koti- Alue siisti ja kohtelias vastaanotseutumuseo, jossa katot olivat to. Yön jälkeen Falunin hiihruokoa. Aivan kirkon vieressä on tokeskukseen, missä monet suomenneitten sukupolvien muis- malaisetkin hiihtäjät silloin joskus tokivi. Läheisessä puistossa ko- saavuttivat kultaa ja kunniaa. hosi muistokivi. jossa oli vuosiluku 1945 ja siihen oli hakattu tekst:” Etsimme sitten Sunbornin kylän, Me haluamme etää vapaassa missä ruotsalainen taiteilija Carl Larson on vaikuttanut. Kirkko on maassa.” kokonaan koristettu hänen maaDombåsin jälkeen tie kiipesi puura- lauksillaan. Suomenkielinen esijan yläpuolelle.Olimme tähän asti tekin löytyi. Koko kylä oli kaunis tulleet toimeen autossa laittamil- kuin Larsonin maalaukset. Paikallamme sapuskoilla, mutta nyt listen opasnuorten kanssa Liisalla poikkesimme tunturimajalle, joka vierähti toinenkin tiima. oikeastaan oli kotoisa ravintola puuttomien tunturinäkymien Gävlen lähellä Furuviikissa viekeskellä. Söimme kalaa,jonka nor- timme viimeisen yön . Pohjanlahti jalainen nimi on örret , lisänä vi- näkyi ja rannan hiekkadyynit muohanneksia, muusia ja herkullista dostivat kumpareita rannalle. kastiketta. Aika tylsää rantatietä tulimme Majassa oli paljon mielenkiintoisia, Nortäljeen ja Kappelskäriin. Grdvanhoja esineitä ja seinätauluja. dön kyläkaupassa oli liikaakin aikaa tehdä ostoksia, ennen kuin Seuraava etappi oli Dovregubbens yölautta vei meidät ja 60 rekkaa Hall, missä porhalsi pihaan nostal- Naantaliin. ginen automobiili: FORD malli 1930, avomalli, rättikatto. Puu- 80 vuotta, 11 päivää ja 2500 km puolat pyörissä, kuljettajalla pitkä on takana. parta ja valkea tukka. Vaihdoin . Panu Helariutta muutaman sanan, koska meidän ensimmäinen automme oli myös FORD malli 1929. 8
LIISAN EVAKKOTUPAAN JA VANHAAN MALMIIN TUTUSTUMINEN Elokuun loppupuolen kauniina iltana pääsimme tutustumaan Paraisilla Liisan Evakkotupaan ja Vanhaan Malmiin. Aluksi Liisa kierrätti meitä Vanhan Malmin kujilla ja kertoili lapsuutensa muistoja eri taloista ja paikoista. Pääsimme myös käymään Paraisten kirkossa, mitä Panu päällisin puolin esitteli ja Liisa kertoili toimitusten pitämisestä kaksikieKuvassa yllä; vierailijat Liisan ja Panun vieraina, kahvit on lisessä kaupungissa. nautittu ja jokainen on keskittynyt kuvaukselliseen hetkeen Liisan Evakkotuvalla kahvien ja “evakkotuvassa”. karjalanpiirakoiden nauttimisen jäl- Alakuvassa Paraisten kirkko, johon vierailijat pääsivät tutustumaan. FACEBOOK
keen Liisa kertoili vaiherikkaasta evakkotaipaleestaan Karjalan kannakselta, Koivistolta, Paraisille. Liisa muisteli perheen ja lapsen, “evakon” tuntemuksia ruotsinkieliselle Paraisille asettuessaan. Tuvalla näimme kamarin, mihin perhe oli majoitettu sodan jälkeen ja toisessa päässä pientä mökkiä asui talon omistaja. Liisalla on myös tuvallaan alkuperäisiä evakkotuvan huonekaluja ja esineitä.
Ilta kului rattoisasti “kultaisissa” muistoissa ja asioita haastellessa. Kiitos Liisalle ja Panulle tarjoilusta ja mukavasta muistojen illasta.
9
Nyt sitä ollaan mekin Facebookissa, eli naamakirjassa ninko suameks sanotaan. Sivusto on avattu meidän kaikkien punkalaitumelaisiks ittensä tuntevien ja Punkalaitumelta pois muuttaneiden, sinne muuttaneiden tai siellä muuten vain käyneet, yhteiseksi keskustelufoorumiksi. Siellä tapaat tuttuja ja tutuiksi tulevia, siellä on mukava vaihtaa ajatuksia, kertoa tapahtumia meiltä ja muualta. Turun Punkalaidun-seuran avaamaan Facebookiin pääset osalliseksi ilmoittamalla halukkuudestasi esim Pekalle tai minulle. Meille voi joko soittaa tai jättää viestin sähköpostiin. Facebookissa voi etsiytyä kaveriksemme, kunhan ilmoitat haluavasi yhdistyksen sivustoon osalliseksi: pekkaj.virtanen@dnainternet.net reijo@reijorantanen.fi puh: Pekka 040 -5910576 Reijo 0400 525086
LAITUMELTA LÄHTÖISIN Jukka Saarisen runot ja laulut ”LAITUMELTA LÄHTÖISIN” uusi tapahtumasarja sai hienon lähtöstartin heinäkuun 21 päivänä, kun seuramme oli yhdessä Museoyhdistyksen kanssa järjestämässä toimittaja, seuramme jäsenen, Jukka Saarisen runo- ja laulutilaisuutta. Jukan tuotantoa kuultiin niin runojen muodossa kuin rikaupungin puolelta oli myös saatu Hanna Ekola, itsekkin myös lauluinakin. runoilija, esittämään Jukan kappaTapahtumassa julkaistiin Jukan leen “Ilo, valo ja voima”. Parhainta uusin, neljäs, runokirja “Enkeli antia myös oli Jukan Vesa Alareen kanssasi”. Riimityksen mestarin uudelle CD:lle juuri sanoittamat runoja tilaisuudessa esitti taidok- lappi-aiheiset kappaleet, “Tiemme kaasti Tarja Kupias-Kotilainen. lappiin vei”, Kaunis karu maamme” Musiikista vastasi Vesa Alaren ja “Vaeltajan rukous”. Risto Pahhousebändi, Vesa oli myös sovit- laman esittämä “Yhdestoista hettanut esitetyt kappaleet. Tilaisuus ki” ja Mervi Koposen esittämä avattiin “Yli-Kirran ylisillä laululla, “Minä taistelen” ovat mitä hienointa minkä aikoinaan pitäjän jenkka- antia iskelmäsanoituksen saralta. kilpailuun sävelsi Viljo Marttila ja Tilaisuus päätettiin kaikkien 10 esisanoitti Jukka Saarinen. intyjän ja yleisön yhteislaululla Jukan hankkimana oli saatu hieno- Katri-Helenan euroviisukappaleelja lauluja tulkitsemaan maan tähti- la “Tule luo”. kaartiin kuuluvia esiintyjiä aina tangokuninkaallisesta Mervi Ko- Tilaisuuden lupsakkaasta juonnosposesta lähtien. Mikä hienointa ta vastasi musiikkitoimittaja Lasse “oman kylän” tyttö Kaija Pietilä os. Finskas. Pääsimme runojen ja lauKaunisto esitti hienosti tulkiten Ju- lujen sanoitusten taustoihin, kun kan hienoimpia ja suosituimpia juontaja esitysten välillä haastatteli tangoja “Rannalla tuulee”. Naapu- Jukkaa.
10
Harvoin on näin täyteläistä kulttuuritapahtumaa pystytty tarjoamaan punkalaitumelaisille. Puhheenjohtajaakin tultiin kädestä kiittämään näin hienon tilaisuuden järjestämisestä. Olisi toivonut, että kotipitäjän vakioasukkaat olisivat tilaisuuteen paremmin lämmenneet ja tulleet museon mäelle. Meitä paikalla olleita oli n. 160-170 henkeä, tosin 2/3 -osaa oli entisiä kotipitäjäläisiä sekä muita runon ja laulun ystäviä kuin punkalaitumelaisia. Kiitos tilaisuudesta Jukalle, esiintyjille sekä museon väelle ja isännälle Kalevi Sillanpäälle. Nyt on “LAITUMELTA LÄHTÖISIN” -tapahtumasarja hienosti avattu ja odottelemme ensi kesälle jatkoa!
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI syksy -2013 / -alkutalvi -2014
Torstaina 07.11.2013 klo 18:00 hallituksen ja huvitoimikunnan kokous Ravintola verkahovin yläkabinetti.
Perjantaina 22.12.2013 klo 18:30 seuran perinteinen PIKKUJOULU Ravintola Verkahovi, 1.krs juhlatila, Verkatehtaankatu 4, Turku. Tähtiesiintyjänä imitaattori, laulaja, lauluntekijä Martti Koivisto. Kts. erillinen ilmoitus toisaalta lehdestä.
Tiistaina 04.02.2014 klo 18:00 TARINAILTA Ravintola Verkahovi, 2.krs juhlatila, yläkabinetti. Aihe ilmoitetaan seuraavassa lehdessä. Seura tarjoaa kahvit ja pullan.
Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta.
TUTUSTUMISKÄYNTI KAUNISTON KONEISTAMOON Metallialan yrittäjä, Punkalaitumen Kanteenmaan poika Seppo Kaunisto kutsui allekirjoittaneen ja hallituksen jäseniä, Helariuttan Panun, Koskenniskan Jurvan sekä Lehtisen Matin tutustumaan Turun Metsämäessä Kaviokujalla sijaitsevaan Kauniston Koneistamo Oy:hyn. Aluksi muistelimme, että muutama hallituksen jäsen oli tehnyt edellisen vierailun konepajan tiloihin vuosituhannen vaihteessa. Yrityksen toimitilat ovat laajentuneet tuplasti ja käytössä on nyt 1200 m2 modernia halli- ja toimistotilaa. Firma on toiminut Turun seudulla jo vuodesta 1977 ja erikoistunut vaativaan alihankintakoneistukseen. Suurimmat asiak-
kaat ovat Wärtsilä Finland Oy ja Wärtsilä Italia S.p.A, joiden kanssa yhteistyö on jo jatkunut vuosisopimuksen puitteissa pitkään. Uusia yhteistyökumppaneita on löytynyt Euroopasta ja vienti näyttelee jo merkittävää osaa tuotannosta.
110, minkä suurin sorvauspituus on 2500 mm ja suurin sorvaushalkaisija on yli ´ 700 mm, mahtava kone, huoneen kokoinen. Samoin “uuden sukupolven” 5 -akselinen koneistuskeskus oli itsessään reilun huoneen kokoinen laite. Hallikierroksella saimme nähdä monen moisia kappaleita, joita nämä Tuotantotiloissa saimme tutustua koneet olivat valmistaneet eri teräs mahtaviin metallien työstökonei- ja muovilaaduista. siin. Nykyaikaiset CNC-ohjatut sorvit ja koneistuskeskukset mah- Toimistossa kahvikupposen dollistavat tehokkaan tuotannon ja ääressä saimme kuulla, että Seplaadukkaat lopputuotteet asiak- po on toimitusjohtajan tehtävät kaille. Nykyaikaiset sorvit ja kääntämässä pojalleen insinööri työstökeskukset ovat täysin Miika Kaunistolle ja itse jää firman tietokoneojelmoitavia. Ammatti- hallituksen puheenjohtajana pikku taitoisia koneistajia yrityksen hiljaa taaemmalle. Jos vaikka saipalveluksessa on toistakymmentä. si joskus lomaa vietetyksi enemmän kuin viikon yhteen menoon Ylpeänä Seppo esitteli juuri käytkertoili Seppo. Yrittäjän haaveetöön otettua, suuremman kokoluona on jossakin tulevaisuudessa kan, CNC sorvia Emco Maxxturn päästä pikkuhiljaa ainakin osa11
päiväiseksi eläkeläiseksi. Ehkä sitten löytyy aikaa enemmän olla kotimökillään Kanteenmaassakin. Kiitos Sepolle mukavasta vierailusta ja hyvää jatkoa toisen polven “laitumelaiselle” Miikalle kiristyvässä yritysmaailmassa. Pekka Virtanen
Viereisessä kuvassa konehallin piha-aluetta. Näkyypä kuvassa Panu, Matti ja Jurva
Yhdistyksemme perinteinen marja- ja sieniretki tänävuonna Punkalaitumen Ruokostenmaahan. Seinäkallion maisemiin Ruokostenjärven rannalle kohdistui marja- ja sieniretkemme tänä syksynä. Viereisessä kuvassa retkeläiset oriniemeläisten jahtilaavulla Ruokostenmaassa. Mitä kaunein kesäsää helli meitä kun suunnistimme automme Punkalaitumen torilta kohti Liittolankylää. Punkalaitumelle ei ole siunattu järviä kovin montaa, mutta kuinka juuri Liittolan perälle niitä on annettu useampi. Meidän retkueemme tie kulki Ruokostenjärven maisemiin. Aivan siinä vieressä on kuitenkin Sammakkojärvi eikä kaukana ole myöskään Aukanjärvi. Ruokostenmaan Seinäkalliot ovat Punkalaitumen korkeinta kohtaa, ja ehkä juuri siksi sieltä löytyy järviä. Seinäkallioiden jyrkimmät reunat rajoittuvat suoraan Ruokostenjärveen. Niinpä sen kerrotaan olevan pohjaton, osa tarinasta ehkä muodostuu siitä, että se on tyypillinen suojärvi. Vesi on tummaa ja rannat upottavia. Muistan kuinka pienenä poikana kävin
muiden pikkupoikien kanssa siellä ahvenia ja haukia onkimassa. Ja pelkäsin. Ehkä kuulemani tarinat järven pohjattomuudesta ja sen tumma vesi pelottivat, mutta pikkupojat menevät vaikka surman suuhun, kun vaan joku joukosta uskaltaa mennä edellä. Kaksi hurjaa Hannua oli joukossamme ja heitähän ei pelottanut, ja niin me muutkin pojat marssimme Hannujen perässä. Veneenämme oli vain sellainen pie12
ni ruuhi, mutta kantoi hyvin pikkupoikia ja toimi oivallisena veneenä. Joskus saimme jopa kalaakin ja kun Hannut keksivät tuoda paikalle katiskan, niin saimme jo isompiakin saaliita. Ruokosten järvelle Jutinkulmalta on vain kolmisen kilometriä Kestilänkulman kautta, ja Ruohosen pihanläpi, sinne ajelimme pyörillämme, meille sen ajan pojille matka ei ollut este. Eikä meillä kaikilla ollut edes pyöriä. Pyörät-
IN MEMORIAM
Antti Tuomo KORVENTAUSTA s. 20.12.1937 Punkalaidun k. 29.08.2013 syntymäkodissaan Punkalaitumella KotiseutuseurammeTurun Punkalaidun seura r.y:ssä Antti on toiminut puheenjohtajana v. 1987 - 1994, hallituksen jäsenenä v. 1995 - 1997, huvitoimikunnan jäsen v 1986, seuran lehtitoimikunnassa v. 2005 - kuolemaansa asti, nimettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi hallituksen kokouksessa 14.01.1998. Kunniapuheenjohtajanakin Antti osallistui aktiivisesti seuran hallitustyöskentelyyn ja erityisesti kotiseudun paikallishistoriaan. Kirjoituksillaan hän on rikastuttanut seuramme jäsenlehden, LAITUMELAISEN sivuja. Kokouksissamme Antilla oli aina joitain uusia ideoita annettavanaTurun punkalaitumelaisten kotiseututyöhön. Antti oli “henkeen ja vereen” kotiseudun mies vaalien sen perinteitä ja eläen täysillä “juurilleen”. Muistamme Antin aina iloisena ja seurallisena, huumorintajuisena ja kaikki ihmiset huomioonottavana. Anttia jäivät suremaan ja kaipaamaan vaimo, ja poika perheineen, sukulaiset ja suuri tuttava ja ystävä joukko.
tömät tietenkin juoksivat ja matka taittui. Palataampa kuitenkin viime syyskesän retkeen. Saaliimme oli oivallinen, ottaen huomioon että aika minkä siellä maastossa vietimme oli vaivaiset puolitoista tuntia, senjälkeen oli tuleminen laavulle jos aikoi saada nokikahvia ja tosi maistuvaista pullaa. Nopeasormisimmat olivat kuitenkin tuonakin aikana jo kerinneet poimimaan ämpärillisen puolukoita ja Lauri ja Virpi parikopallista sieniä. Vieressä vielä sisäkuva laavulta. Siellä vietimme myöskin pienen hilKuvassa Pekka Virtanen, hän toimi retkemme johtajana ja jaisen hetken edesmennen Antin nokikahvin keittäjänä. Pekan Takana vasemmalla Laimi, hän muistolle. Ja sitten kotimatkalle. vastasi muusta tarjoilusta, mm. siitä pitkopullasta 13
Antti Korventausta, syntymäaika: 20.12.1937, syntymäpaikka: Punkalaidun, perhesuhteet: avioliitossa ja yksi lapsi. KOULUTUS: Tie- ja vesirakennusalan insinööri, valmistunut v. 1962, Tampereen Teknillinen Opisto, Tien- ja vesirakennuksen opintosuunta. Taloustieteen approbaturin tutkinto v. 1979 Turun Yliopisto. TYÖKOKEMUS: 1962 -1964 Tampereen Maanviljelysinsinööripiiri; Suunnitteluinsinööri 1964 -1993 Turun tie- ja vesirakennuspiiri; Erilaisissa tiensuunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja hallinnon valmistelu- ja johtamistehtävissä sekä erityisissä kehittämisprojekteissa kehittämispäällikön nimikkeellä varhaiseläkkeelle siirtymiseen saakka. 1966 - 1983 Turun teknillinen Oppilaitos; sivutoimisena rakentamistalouden tuntiopettajana ASEVELVOLLISUUS: PorPr kranaatinheitinkomppania 1957 - 1958. Reserviupseerikoulun kurssi nro 94. Reservin sotilaana koulutettu yliluutnantiksi, krh -komppanian päällikkö. JÄRJESTÖTOIMINTA / kotiseututyö: Kotiseutuseura Turun Punkalaidun seura r.y.; toiminut puheenjohtajana v. 1987 - 1994, hallituksen jäsenenä v. 1995 - 1997, huvitoimikunnan jäsen v 1986, seuran lehtitoimikunnassa v. 2005 - edelleen, nimettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi hallituksen kokouksessa 14.01.1998. Kunniapuheenjohtajanakin Antti on osallistunut aktiivisesti seuran hallitustyöskentelyyn ja erityisesti kotiseudun paikallishistorian kirjoituksillaan on rikastuttanut seuramme jäsenlehden, LAITUMELAISEN sivuja. Kokouksissamme Antilla oli aina jotain uusia ideoita annettavana tähän Turun punkalaitumelaisten kotiseututyöhön. Antti on myös aktiivisesti toiminut kotipitäjämme Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen toiminnassa toimien oppaana museon mäen tilaisuuksissa. Antti on toiminut myöskin Punkalaitumen päivänä museon mäellä kotiseutujuhlan juhlapuhujana. Antti oli “henkeen ja vereen” kotiseudun mies vaalien sen perinteitä ja eläen täysillä “juurilleen”. JULKAISUTOIMINTA: Julkaisut / tutkielmat; Punkalaitumelaiset punavalkoisessa valtavirrassa 1917 - 1918, Ensimmäisestä tasavallasta toiseen Punkalaitumella, Punkalaidun v. 1920 - 1930 luvulla, Jutin ja Pärnänmaan koulupiirin asutushistoria. Jäsenlehdessä kirjoituksia; - v. 1997 - 1998, lyhennettynä Punkalaitumelaiset punavalkoisessa valtavirrassa - v. 2001 - 2004, osat 1 - 10
Punainen Punkalaidun valkoisessa valtiossa
- v. 2006 - 2011, osat 1 - 21
Ensimmäisestä tasavallasta toiseen Punkalaitumella
- v. 1999
Näillä raukoilla rajoilla
- v. 2001 - v. 2005
Piispankäräjät kreivin aikaan Punkalaitumella Isäni Einarin sotareissu Suurin Suomalainen
Työaikanaan myös kirjoitellut artikkeleita alan ammattilehtiin. HARRASTUKSET: Syntymämökki Ketolan kunnossapitäminen ja lomailu Punkalaitumella. Ulkoilu - Kuntoilu. Sukututkimus - Sukuhistoria. Kotiseututyö yleensä. Kotiseudun historian tutkiminen, paikallishistoria. 14
Toimituksesta: Viimeaikaisten susien esiinmarssin vuoksi otin Keskumäen Heikin varastoista tähän lehteen tarinan Palojoelta. Niinkuin olemme monen lehden sivuilta ja Facebookista saaneet lukea, on susia alkanut esiintymään yhä runsaammin. Nyt jo ympäri
satakunnan eteläosia ja Pirkanmaata. Kovasti ovat pahojakin tehneet tuolla Loimaan suunnalla. Lammaskatraiden kimppuun hyökkäilleet ja kotikoiria raadelleet ym. Tässä Heikin tarina....
Pikkupojat Niittuladon katolla susia paossa. Pojat yrittivät huutaa ja viheltää, josko kotona oltaisiin kuultu heidän hätänsä, mutta kun monen tunninkaan pelkäämisen jälkeen apua ei näyttänyt kuuluvan, niin alkoivat pojat hermostua Nykyisin puhutaan kovinkin äänekkäästi, jos milloin jossakin nähdään suurpetoja susia ja karhuja. Usein varsinkin sudet jolkottelevat aivan kylämaisemissa. Tosin päiväsaikaan ovat vielä pysytelleet metsän kätköissä. Punkalaitumen Kostilankylän Palojoella kerrotaan tarinaa, jossa Iso-Erkkilän talon Saukolan torpan pikkukojat Kustaa ja Vihtori olivat noin kymmen vanhoina joutuneet yhdessä naapuritorppien Anttilan ja Rantalan saman ikäisten poikien kanssa susien ahdistelemiksi, vieläpä keskellä kirkasta päivää ja suhteellisen lähellä kotejaan. Paikan kerrotaan olleen Palojoen varressa Hennilän niitulla, likellä nykyisen Punkalaitumen ja Alastaron väli-
sen maantien joen ylittävää siltaa. Poikajoukko oli ollut ongella joen Hennilän kohdalla karikossa noihin aikoihin, kun vesien järjestelytöitäkään ei oltu tehty, vedet olivat nykyistä korkeammalla ja joessa varmasti riitti kalaakin yllin kyllin. Kesken kaiken poikien onkipaikan vastakkaiselle rannalle, “Saukolam mettäm pualta “ oli juossut jolkutellut pieni kolmen suden lauma. Eläimet olivat silmät kiiluen ja kieli pitkällä suusta roikkuen kiinteästi tutkailleet poikia. Pojat olivat kuitenkin arvelleet, etteivät ne tohtisi alkaa jokea ja pientä koskentapaistakin paikkaa ylittää. Mutta olettamuksensa osoittautui vallan vääräksi, sillä kohtapian pedoista kookkain 15
laskeutui koskeen, tosin vähän arkaillen, ja muut sen perässä. Koskipaikan mataluudesta johtuen niiden vatsakarvatkaan eivät kastuneet. Pojille tuli hätä, paljain varpain he säntäsivät läheiselle niittuladolle, huomaten kuitenkin ettei se tarjoa paljon suojaa, koska siinä ei ollut edes ovea. Lato kuitenkin oli salvomalla rakennettu “klomppinurkkainen” hirsirakennelma, ja niin pojat pääsivät ketterästi kuin kärpät pitkin nurkkaa ylös katolle. Sudet tulivat ladon luo, mutta eivät kyenneet kiipeämään ylös. Pojat yrittivät huutaa ja viheltää, josko kotona oltaisiin kuultu heidän hätänsä, mutta kun monen tunninkaan pelkäämisen jälkeen apua ei näyttänyt tulevan, niin pojat tietysti alkoivat jo hermostua ja pienimmät itkeskelläkin. Pahimmaksi onneksi vielä sattui tulemaan ukkoskuuro, joka kasteli niin katolla kyyhöttelijät kuin allaan olleet katto-oljetkin. Pojat olivat kertoneet märkien susien ihan haisseen ulvolta. Illan alkaessa hämärtää, pojat olivat keksineet alkaa irrotella suuria olkikahmaloita ja paiskia niitä alas susien niskaan. Vaikka sudet olivat jo koko iltapäivän kiertäneet latoa poikia uhmaten, niin oljista ne olivat jotenkin säikähtäneet, “mitäs, isot märräät olkitrossip putos maahan niättä mätkähti”. Lopulta olkienkin jo ollessa loppumaisillaan suudet olivat antaneet periksi ja noloina , häntä koipien välissä lähteneet takaisin metsän peittoon. Tovin kuluttua pojatkin olivat uskaltautuneet laskeutua alas ja sydän pamppaillen kirmaisseet kotiin. Kalasaaliskin oli jäänyt rantakiville lojumaan. Senverran kuitenkin olivat aikuisetkin pedoista pelästyneet, että Anttilan ja Rantalan poikia lähdettiin
viemään kotiin hevoskyydillä. Tiedetään että Punkalaitumen Palojoella toistaiseksi viimeisin susi kaadettiin ns. Kokkon korvesta ilmeisesti 1880-luvun puolivälin aikoihin. Kaatajana oli ollut loimaalainen Kummeli-Jaako erikoisine susikoirineen. Isäni äiti Johanna Keskumäki, joka oli s. 19.11.1878 oli muistanut, miten iso harmaa naarassusi oli raahattu kaadon jälkeen kotiinsa Mattilan pirttiin, missä sitä koko kylän väki oli käynyt ihmettelmässä. Johanna oli tuolloin alle 10-vuotias. Heikki Keskumäki
Saran haukut! Kyllä mää nim miäleni pahotin... Olin siellä minäkin, meinaten tuala Ruakostenmaasa, oli oikein mukava taas tavata Teittiä kaikkia. Siitä oliki jo suhteelinen vuasi kum mää viimeks teittiä paimensin. Mää oon nykyään ruvennu aika paljon hualehtimaan tosta meijän Oskarista, mää oon tullu siihen tulokseen nettä jos mää häntä tottelen nim mää saan siltä aina jonkun makupalan. Siittä mää en oikein tykänny, kun toi Oskari vei mun Sammakkojärveen pesulle. Mää oli siältä Seinäkallion tykköö löytänys sitten mahrottoman hyvänhajusen läjän ja kum mää siinä sitten oikein nitteni kiäritin, nin olim mää hyvän hajunen. Ja tykkäsin ittestäni. Oskari ei vaan tykänny, se otti mun mukkaansa ja vei mun Sam-
makkojärveen, sano että puhristautumaan. Mun miälestäni se oli kaikkee muuta, sinne ne meni mun kaikki otekolonkini Sammakkojärveen. Ja Oskari sano viälä että mää muka olin puhras. Vovh... Mikä puhras se semmone on ku ei millekkä haisekka. Siälä laavulla mää kyllä sitten tykkäsin kovasti kuv Virpi mua sillai rapsutteli ja anto se välillä jottai haukkapallaaki. Vaikkei me sitä Oskarille näytetty. Ni oli mulla omiaki evväitä, toi Oskarin emäntä Kirsti mulle kävi Salesta ostamasa.
MUISTOJA KESÄN TAPAHTUMISTA KAIKKIEN AIKOJEN MAATALOUSNÄYTTELY
Museon maatalousnäyttelyssä seuramme oli taas esittelemässä toimintaansa ja jakoi omaa Laitumelainen -lehteä. Mukava oli tavata ja jutella tuttujen ja vieraiden kanssa. Jotenkin kuitenkin jäi se kuva, että ohimenevät ihmiset eivät olleet kiinnostuneita tällaisesta koNoi oli kans oikeim mukavat Pirk- tiseutuseurastamme. ko ja Markku, niillä oli kans ihan nomat eväät ja niiltäki mää saiv Ehkä aika on ajanut ohi tällaisenvaikkei sitäkä Oskarille sanottu. kotiseutuyhdistystoiminnan. Tosin eräskin vanhempi kotipitäjän herAikamoisia saaliita te siältä rasmies poikkesi juttusille ja kiitti mettästä saitteki mukkaanne. Vaik- oikein, että ollaan tällaista seuraa ka ne oli niitä ihmisille kelpaavia, pyöritetty jo 50 vuotta. Tällaiset emmää semmosista niv välitä, vaik- kiitokset kyllä toisaalta antavat ka kyllä tuala mustikkamettäsä pontta seuran vetäjille. meniv välillä Oskarin kans mättääv Maksavien jäsenten määrä on viäreen ja söin samasta puskasta pysynyt vuosittain suhkoht vakiokun Oskari noukki, välillä meille tuli na, tosin “viikatemies” harventaa jo kina varvustaki. Mustikka o semkovalla kädellä jäsenistön määrää, monen mitä määkin syän mettäsä, eikä nuoria saada mukaan. Viime emmää tosta pualukasta niv välitä. vuonna maksavia jäseniä oli n. 160 henkilöä ja 10 yhteisöjäsentä. KatNyt mun täytyy mennä pitämää sotaan, kuinka kauan vielä leikissä huali noista meijän viaraista. Siälä olevat jaksavat seuraa pyörittää. on taas noi Teppo porukkansa Jos nuoria ei saada mukaan on kansa, ja mää nin tykkään niistä seuran lopetus lähempänä kuin nuaremmista, se Onni on nim uskalletaan ajatella. mukava, sen kansa me välillä ollaan iha sylikkäin. Muutama vuosi vielä mennään pää pystyssä ja kotiseutuhengessä. Hyvät Haukut Teille ja joulun norotusta! Sara.
16