N:o 3 / 2013 maanantai 23.12.2013
Hyvää Joulua ja Onnea uudelle vuodelle!
Tässä lehdessä rappari roiskii, puhheenjohtaja soimaa. Saran haukut ja tarinaa yhdistyksen joulujuhlista
Kuvassa: Tiernapojat, jotka esiintyivät EL:n Punkalaitumen yhdistyksen joulujuhlassa. Vas. Jouko Karjalainen, Reijo Rantanen, Veikko Huuska ja Teuvo Aaltonen. Reijo kokosi ryhmän elvyttäen näin Tiernapoika perinnettä. Tälläkertaa kuitenkin ukkoenergialla. Esiintymisiä on jo ollut muitakin. Lisää vastaanotetaan.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1457-0157
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2012
puh.joht. varapuh.joht. sihteeri rah.hoit.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 JURVA KOSKENNISKA puh: 044 2543816 LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275
sekä muina jäseninä: LAIMI AALTONEN ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN JURVA KOSKENNISKA
puh: 050 - 5546022 puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 044 - 2543816
varalla: LIISA NIEMELÄ AILA RANTA
puh: 040- 8365557 puh: 02 4381946
huvitoimikunta: PIRKKO ANTTILA-VUORI AIMO HAKANEN SEIJA KORVENTAUSTA JUKKA SAARINEN MARKKU VUORI
puh: 044 - 2565469 puh: 02 - 2482 781 puh: 0400 - 617 685 puh: 050 -3000772 puh: 044 - 2565469
kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN
puh. 0400 - 826332 puh: 040 -5910576
toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Pitkän syksyn pitkä pimeä kausi on kääntymässä joulun myötä kohti valoa. Etelän kaamokseen odotellaan lumihuntua kirkastamaan joulun juhlaa. Itselläni ja vaimollani oli mahdollisuus jo marras- joulukuun vaihteessa päästä nauttimaan lähes puolimetrisistä lumihangista Rukan maisemissa. Hiihtäjän oli hyvä hiihdellä vaikka aurinko vain käväisi hieman keskipäivällä vaarojen takaa
puh: 0400 - 215219
sinaisesti alkavan. “Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi” oli vanha sanonta. Hämeessä ja Uudellamaalla käytettiin saman sisältöistä sanontaa: “Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha. Ennen vanhaa joulurauha alkoi Tuomaan päivästä. Silloin arkityöt lopetettiin. Kaikki oli valmiina juhlaa varten: sianliikkiö, nisukakko, juusto ja kynttilät. Nykyisin joulukiireet saattavat olla tässä vaiheessa kuumimmillaan. Nykyään useimmissa perheissä taitaa se joulurauha alkaa aattona kello kaksitoista, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Vai alkaako? Monesti tuntuu, että ihmiset eivät enää pysty rauhoittumaan ja hiljentymään ainakaan täällä urbanisoituneessa miljöössä. Sen päiväinen autoralli alkaa ja jonotetaan hautausmaille pääsyä, ja siirrytään hautausmaalta toiselle. Toiset juoksevat sukulaisista ja kylästä toiseen. Aattoilta kun vihdoin kääntyy joulupäivään ollaan ihan poikki. Monesti kuulee ihmisten sanovan, “jospa saisin tänä vuonna oikean joulun”! Onkohan meiltä tässä tämän päivän kiireisessä maailmassa unohtunut se joulun sanoma. Joulun sanoma tekee joulun.
pilkistämässä. “Sininen hämy” loi iltapäivään aavemaista tunnelmaa en- Toivottavasti me “laitumelaiset” löynen pimeyden tuloa. dämme tänä vuonna sieluihimme sen -Ensimmäisinä päivinä pääsimme oikean joulumielen ja -tunnelman. myös seuraamaan maailman huip- Useasti ne syntyvät meillä itse kulpujen hiihtoa Rukan World Cup - lakin perinteistä. Joulu rakentuu hiihdoissa. Kisaladun jyrkät nousut pikku hiljaa mieliimme. Joulutavoiskilpailijat “hieman” vauhdikkaam- sa vaalimme perheen ja synnyinseumin sivakoivat kuin tällainen “Fin- dun arvoja. landia -hiihtoneuvos”.
Toivottavasti tänä vuonna myös Jäsenlehtemme ilmestyessä voimme herkistyä itse kukin joululle Tuomaan päivän (21.12) “kintaal- ja sytyttää yhden kynttilän kotila” voidaan katsoa jo jouluajan var- seudulle ja muistoille. jatkuu siv. 4... 2
SIUNATTUA JOULUA
Tuttu jouluevankeliumi Luukkaan evankeliumista lienee Raamatun tutuin kohta. Se luetaan kirkoissa joka joulu ja monet muistavat sen ulkoa. Joku voisi ajatella, että löytyykö siitä vielä jotakin uutta. Näin ei tarvitse ajatella, sillä siinä on niin painavaa asiaa, että teksti puhuu itsessään. Tutut sanat muistuttavat meitä samoista elämämme tärkeimmistä asioista. Ihminen tarvitsee elämäänsä kestävää pohjaa, perusturvallisuutta. Jotain, joka kantaa elämää niin hyvissä kuin vaikeissa elämäntilanteissa. Huolimatta elintason ja teknologian huimasta kasvusta, eivät ne silti kelpaa elämän perusrakenteiksi, kallioperustaksi. Jos ihminen niin kuvittelee, voi käydä kuten sille raamatussa kuvatulle miehelle, joka rakensi kotinsa hiekkaperustalle. jouluevankeliumi vastaa tähän ihmisen hyvän olon ja turvallisuuden etsintään. Se kertoo millainen Jumala on. Hän on rakkaus, joka toivoo mahdollisimman monen pelastuvan sinne, jossa vallitsee ikuinen joulu, taivaaseen. Siksi Jeesus syntyi Betlehemissä. Hän tuli sovittamaan syntimme, lunastamaan meidät ja ylösnousemuksellaan Hän kukisti kuoleman ja avasi taivaan oven kuljettavaksi. Kaikki on siis valmiina. Jouluevankeliumi kuten monet muutkin raamatunkohdat painottavat myös sanoja: älkää pelätkö. Ihmisellä on usein huoli tulevaisuudesta, pysynkö terveenä, miten elintasoni käy, säilyykö rauha jne. Nämä ovat tietysti normaaleja tuntemuksia, mutta Jeesus pitää huolen ihmisestä myös näillä aloilla. Joulun sanoma korostaa myös hyvää mieltä ja ihmisten keskinäistä rakkautta. Tätä kuvaa jouluna hyvät ruoat ja iloinen mieli. Joulu on myös lähimmäissuhteiden juhla, jolloin on hyvä pohtia myös sitä, olisiko niissä kenties jotakin korjaamista. Sovinto rakentaa, tuottaa iloa psyykkisestikin, riita kuluttaa. Jouluevankeliumissa on vielä eräs kohta, jota ei aina tarpeeksi pidetä esillä, nimittäin Jeesuksen syntymäpaikka, vaatimaton seimi. Kuningasten kuningas olisi voinut syntyä muuallakin. Jumala kuitenkin valitsi seimen. Tämä symbolisoi sitä, että Jumalan edessä ei inhimillisillä arvostuksilla ole kovinkaan suurta merkitystä. Me ihmiset usein arvioimme lähimmäistä esim. menestyksen perusteella. Jumalan edessä kaikki ovat tärkeitä, samanarvoisia. Hän tuli kaikkia ihmisiä varten. Tämäkin kutsuu ihmistä palvelemaan toista, se on Jumalan edessä olennaisen tärkeätä. Kaj-Erik Tulkki kirkkoherra, Punkalaidun 3
Vuosi on lopuillaan ja on taas aika kiittää jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita sekä aktiivitoimijoita, sekä toivottaa Teille kaikille Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta! Pidetään yhdessä polkua auki kotiseudulle! Tähän lopuksi laitan silmiini tulleen Tuomaan päivän lorun, jota ennen laulettiin, niin Teidän joulutyönne sujuvat ripeästi:: Tule meille Tuomas kulta, olkikimppu olkapäällä, sianliikkiö sivussa, nisukakko kainalossa, juuston pruntti povessa, pitkä kynttilä kädessä! Tuopa joulu tullessasi! Kyllä meidän portin tunnet: puuportti, punainen portti, tervaristi ja rautarengas, kirjava koira portin alla. Jouluterveisin Pekka Virtanen, puhheenjohtaja
KUUNTELEN HILJAISUUTA Kuuntelen hiljaisuutta ympärillä syvät nietokset. Ei ronku varis ei korppi, vain pakkasen puristaman oksan rasahdus - on joulu.
Kuuntelen hiljaisuutta, helähtää aisan tiuku. Ei melua kone, ei tehdas, vain riitteisen lammen jääkatteen särähdys - on joulu.
Kuuntelen hiljaisuutta sisälläni lämpimät tunteet. Ei riitaa, ei toraa, ei melskettä, vain sydämeni kiitollisuuden täyttämä syke - on joulu. Unto Nieminen
Yhdistyksen joulujuhlassa erityiseti huomioitiin Unto Niemisen työtä yhdistyksen pikkujouluissa säestäjänä. Sen vuoksi hänelle luovutettiinkin yhdistyksen pöytäviiri (-standaari). Viereisen sivun kuvassa, Pekka Virtanen on
**********
Viereinen kuva on yhdistyksen pikkujoulusta ravintola Verka-hovissa 22.11. Tässä kuvassa joulupukkikin on jo vieraillut ja lahjat on aukaistu. Joululaulujen vuoro on jälleen tullut. Iloisesti ne sujuivatkin Niemisen Unton säestäessä pianolla ja Reijon toimiessa esilaulajana. Monet ovat ne kerrat joissa Unto on ollut meitä säestämässä. 4
Sihteerin kynästä
Hei taas viime kirjoittelun jälkeen. Seuran joulujuhla antoi aiheen kirjoitteluun joulun vietosta kaupungissa kuten Turussa ja lähinnä vaimon muisteloina. Neljäkymmen luvun loppua ja 50-luvun alkua vietettiin. Kymmenen vuotiaalle kaikki jouluun liittyvä oli hyvin jännittävää ja mieleenpainuvaa. Kuusi haettiin muutama päivä ennen aattoa, Turun Tuomiokirkon ympärillä olevasta suuresta myyntialueesta, jossa oli paljon myyjiä. Myyntipaikoista oli kaupunki lunastanut maksun. Paikka oli pitkään ainut alue jossa Turussa sai myydä kuusia. Maaseudulta tulleet myyjät pitivät yhtä ja sytyttivät nuotioita lämmitelläkseen kylmällä ilmalla, kyllä pullostakin toiset lämmikettä ottivat ja yövahdit vuorottelivat kuusia vartioiden. Itse matka Martin-
mäestä kirkolle tehtiin numero kolmosen raitiotievaunulla mennen ja paluu olikin sitten upeata, taksilla kotiin kuusi mukana. Turussa oli siihen aikaan lihakauppa Hvitfelt, josta ostettiin kinkku raakana, jollei saatu tutuilta Liedosta. Aatonaatto iltana kinkku laitettiin uuniin ruiskuoren alle jossa se kypsyi koko yön. Joulun siivouksesta sen verran että kaikki kaapit tyhjennettiin, pestiin ja nykypäivään eroava asia oli että hyllypaperit vaihdettiin puhtaisiin. Aattoaamuna oli aikainen herätys, oli paljon puuhaa. Ensiksi piti ehtiä ajoissa Kauppahalliin kuulemaan mieskuoron laulutervehdykset ja laulut joulun avaukseen, se oli perinne. Samalla tuli ostettua lipeäkala ja graavi lohi joulupöytään. Kotiin päästyä oli vuorossa laatikoiden paisto, riisipuuron keitto ja siihen sekahedelmäsoppa, sekä kaikkinainen ruokapöydän kattaus. Puinen suolasilakka nelikko oli jo syksyllä hankittu kalasta-
luovuttanut viirin Untolle ja kertoo hänen ansioistaan yhdistyksessä, myös kiitossanoin. Takana Reijo odottaa vuoroaan saada kukittaa juhlakalua. Toivomme kaikki Untolle hyvää jatkoa ja toivomme saavamme hänet seuraaviinkin pikkujouluihin säestäjäksi.
5
jien syysmarkkinoilta Aurajoesta, jotka olivat nykyisten silakkamarkkinoiden edeltäjä. Aiemmin päivällä oli jo kuusi koristeltu ja käyty kuuntelemassa joulurauhan julistus Brinkhallin talon parvekkeelta jos ehdittiin tai muuten kuunneltiin radiosta. Sen jälkeen äiti puki mustan juhlaleningin ja valkoisen rillaesiliinan ylleen ja käytiin jouluruokapöytään. Pukki ei joka joulu ehtinyt, mutta lahjoja kyllä jaettiin. Kun ilta rauhottui, olikin aika kuunnella Taata Sillanpään joulupakina radiosta. Jouluruokapöytä jäi suurelta osin ruokineen käyttöön, koska tapana oli että jouluna saa syödä yölläkin. Tähän jouluun minäkin tulin maalta 50-alussa, tulevaan anoppilaan, kunnes tuli oma perhejoulu ja lapset. Nykyperinteisiin kuuluu vielä että lapset ja lastenlapset kokoontuvat joulunpyhinä meille isovanhempien luo jouluaterialle. Omasta lapsuudenajan joulun vietosta voin kertoa vähän. Maalla vietetty joulu on varmaan tuttua kaikille laitumelaisille ja maalla kasvaneille. Joulun valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin sian teurastuksella ja siitä hyödynnettiin kaikki kelpaava syötäväksi. Lipeäkala käytiin ostamassa Salon torilta, kuivattua turskaa pitkinä ”halkoina” ja valmistettiin lipeällä ja tuhkalla kotona itse. Lahjoista ei ollut sellaista ”krääsää” ja paljoutta kun nykyään. Vakiolahjana oli uudet sukset, edellisen talven katkenneille ja peltilevyillä paikatuille. Hieno lahja oli myös jos sai monot sekä Voitto- tai Rotanloukku siteet nahkasiteiden tilalle. Tarinaa joulusta riittäisi varmaan pitempäänkin, mutta jätän tähän, koska jokainen voi muistella omia joulujaan. Varmaan kaikilla muistoja riittää. Hyvää Joulua kaikille lukijoille. Jurva.
ISSN 1457-0157 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Tarja Kuusela puh: 02 - 4874 552
Pekka Virtanen puh:02 - 439 8403
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400 kpl Painotalo: Multiprint Oy
julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
RAPPARIN KUULUMISET Kylä on toi politiikka aika kimuraista vehkeilyä. En oo itse ennää kiivaiden 70 -luvun rakennustyömaapolitrukki-aikojen jälkeen viitsinyt osallistua politisointiin. Varsinkaan täsä Laitumelaisesa ei oikein sallita aatteiden varjokuvia. Tosin joskus sanojen välliin hiukan pittää poliitista kritiikkiä antaa. Äänestämäsä tosin olen aina käyny, vaikka muija on joskus uhannut, että ei mennä. Meinaan, kun nyt saivat hallituspuolueet vähän raamitettua sitä suurta rakenneuudistusta, niin oppositio on
jo haukkumasa ja teilaamasa koko alustavaa systeemiä. Joskus opin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. No eikö näitä nyt yhteisesti sitten voida sopia ja vähän kukin joukkio liikkua kuopistaan. Kompromissi se on ollut aina kova sana yhteisesti asioita kehitettäesä. Kunnathan ovat kuralla ja puhutaan nyt yli miljardin euron säästötavoitteista kuntien menoihin. Kovin oli jo raamitettu eri aloja ja säästökohteita mistä kuntien on lähitulevaisuudessa nipistettävä menojaan.
maalaisjärjellä ajatellen, nähtäisiin misä laajuudesa toimitaan ja mitkä ovat resurssit kuntien palveluita tuottaa. Vielä tuohon vanhustenhoitoon palatakseni voidaan vaan visioida sitä, että kun me isot ikäluokat olemme siinä vaiheessa, että jalka ei nouse ja pää ei toimi, niin meidät laitetaan ostamaan kaikki palvelut tänne omaan pirttiin. Niin siinä käy, kun kerran nautimme niistä “suurista eläkkeistä”!
Elämme sangen mielenkiintoisia aikoja, kun hyvinvointiyhteiskunta Suomi ei enää tahdo vetääkään saappaitaan. Olemmeko me jo eläneet hyvinvoinnin yli? Onko työnteko unohtunut? Olemmeko itse kaivaneet kuopan itsellemme? Täsä tuli nyt joulun alla oikein ajateltua Näin maallikkona ihmetyttää, että tällaisia syvällisiä. Onkohan tämä onko sinne palvelutaloihin ja laitok- sitä politiikkaa? siin sitten siirretty vanhuksia liian aikaisin. Oma äitini joutui monenlaisi- Mutta nyt jouluna ei ajatella rakenin testeihin ja odottelimme palvelu- neuudistuksia, vaan vietetään lähimasumista jo äärirajoille ennen kuin mäisten kanssa ikimuistoinen joupääsi. Turha on sitä toitottaa, että luaika ja annetaan itse kukin valoa jokainen haluaa asua kotonaan, ni- tähän pimeään syksyyn. inhän se on jo itseselvyys. Totuus on vaan se, että siellä kotona ei py- Oikein Hyvvää Joulua ja Onnekasta stytä asumaan, kun voimat Uutta Vuotta Teille kaikille tasapuvähenevät ja päänuppi pettää. Ei olisesti! mistään löydy hoitohenkilökuntaa, mikä muutaman tunnin välein pystyy Toivoopi käymään yksinäisen vanhuksen luona. Hoitohan pitää monelle van- Kallasten rappari hukselle olla monesti kokonaisvaltaista, kun muuten ei selviä. Tällaista “huru-ukko”-rapparia huolestuttaa sangen suuresti se, että vanhusten hoitoa ollaan siirtämäsä laitoksista ja palvelukodeista kotihoitoon. Vaikeimmat tapaukset, vaan saisivat jäädä laitoksiin.
Kyllähän siinä rakenneuudistuksesa löytyi monen moista säästötavoitetta ja osa on varmaan ihan tavoitettavisa. Mielestäni kuitenkin ensiksi olisi pitänyt ratkaista tämä kuntarakenneuudistus ja sitä kautta raamittaa sote-sotkut ja kuntarajat. Kuntaliitosten jälkeenhän, näin 6
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI ALKUVUOSI 2014
HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Tiistaina 07.01.2014 klo 18:00 Ravintola Verkahovi, yläkabinetti, Verkatehtaankatu 4.
TARINAILTA Tiistaina 04.02.2014 klo 18:00 Ravintola Verkahovi, yläkabinetti 2. krs Verkatehtaankatu 4, Turku. Aiheena on entisajan kotien ja kylien talkoot ja kokoontumiset. Seura tarjoaa jutustelun lomassa pullakahveet. TERVETULOA! Myös uudet ja nuoret Turun puolen laitumelaiset rohkeasti mukaan!
VUOSIKOKOUS Huhtikuussa -14, paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin kevään Punkalaitumen Sanomissa jaTurun Sanomien yhdistykset palstalla sekä seuran kotisivuilla, (w.w.w.reijorantanen.fi/turun punkalaidun seura.)
Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; w.w.wreijorantanen.fi/turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomat, yhdistykset palstalta SEURA KIITTÄÄ JÄSENISTÖÄ VUODEN 2013 JÄSENMAKSUN MAKSAMISESTA! Olette toimineet hienosti, ei tarvinnut kasoorin montaakaan maksua karhuta. Kiitos!
Yhdistyksemme perinteinen TIETOVISA! laatinut Panu Helariutta 1. Mikä suuri puurakennus valmistui Punkalaitumella v. 1897? 2. Mikä on tuohivirsun toinen nimi? 3. Mikä on häntyri? 4. Mikä on kinkeli? 5. Mitä silloin tehrään, kun häristellään? 6. Mikä asema läntisessä Suomessa on ollut Koiviston asema? 7. Mikä riihesä kiappu varstan pääsä? 8. Mikä on raurotettu ja loukkua piänempi? 9. Minkälaisella ilmalla Poutasen Kustaa näki hirviä pellolla? 10. Mikä on RINKITANSSI? Oikeat vastaukset kysymyksiin löytyvät sivulta 16. 7
IHMISEN RUUMIINOSAT PUHEEN MAUSTEENA
Yhresä lehresä kirjotettiin semmottesta, että millai noita ruumiinjäseniä käytetään hyväks, kon joku asia tarttis saara ninkon selkeemmin sanotuks. Mää käänsin sitä kirjotusta vähä ninkon selkokiälelle , eli laitumen murteelle ja pistin vähä omiani joukkoon. Kyä noita ruumiillisia erilaisuuksia tiätty helposti huamataan. Niinkun puhutaan kenokaulasta ja kyssäniskasta tai möhömahasta. Lauluisa ootte kai kuullee ontuvasta Eeriksonnista tai kolmisormi- Smilestä ?
mattakan, että sulla olis lepakoita tornisas ta hometta aivoisa Järki täytyy pittää pääsä eikä se saa olla jääsä. Kon tää lehti si tullee postilaatikosta, voi sulla olla perhosia vattasa . Joku lukija voi tulla silmilles, kon hän on tuntenu piikin lihasa Silloin sää jourut kulkeen kylällä syrän kurkusa jopa juokseen pakkoon henki kurkusa semmottia ihmisiä, joilla on selvästi nokka solmusa. Ihan tukka putkella ei tartte karkuun juosta, vaikka onkin kylmät värreet selkäpiisä Jos sää voit vannoo käsi syrämmellä , että oot oikeesa, etkä o harrastanu mittään simänpalvomista, nin turha pelläätä. Moittijat pitäkööt mölyt mahasansa..
Yks turkulainen Virtanen oli telonu toisen jalkansa lyhkäsemmäks ja hianotunteisuuren vuaks häntä san- Puhelimesa voit saara luurin korottiin Tasajalka-Virtasen veljeks. vaas, jos käytät liian terävää kieltä. Kuuntele vaan korvat hörös ä ja Tämmösiä juttuja joku kirjottellee pistä hankalille ihmisille jauhot suukiäli poskesa ja toiset lukkee niitä hun. huuli pyäreenä Niitä saa si nauraa vatta kippurasa taikka kumminkin Pirä vattahapot kurisa, äläkä juakse kiäli vyän alla pää kolmantena suu messinkillä. jalkana. Eikä kannata painaa töitä Kun tottuus paljastuu, nin sillon läh- niska limasa ja pää märkänä. Vartee suamut silmistä, jossei sitten ole sinkaan, jos sulla on peukalo ohranjyvä silmäsä tai peräten silmät keskellä kämmentä, eikä ole ristisä. Aamusin moni lähtee töihin tarpeeks ruista rantteesa. silmä kourasa näin syksypimmeellä. Aamulehrestä hän kattoo silmä ko- Jos joku yrittää kyynärpäätaktiikvana, mitä Talvivaarasta taas kir- kaa taikka muuten herjaa se llään jotettaan ja mitä hulluja noi takana, nin älä pistä päätä pensaaseen , vaan ota ittees niskasta silmäntekijät taas on touhunnu. kiini ja anna takasin olan takkaa. Parrei on, kon itte pittää tukevasti jallaat maasa, ettei kukkaan pääse Suatta ei kannata ottaa her nettä sahhaan silmään. Jos sulla sattuu nennään eikä papua sieraimeen. olemaan jottain syrämmelläs taikka Luajan kämmenellä täsä kumminkin hampaankolosa, nin aina voit kaikki ollaan ! keventää sialuas yleisönosastoon. Sillai saat si purotettua kiven syrämmeltäs ja taakan hartioiltas Kirjota kumminkin pilke silmäkulmasa eikä ketunhäntä kainalosas, puhu8
Joulumuistelmia Paraisten Vanhalta Malmilta. Entisaikaan Vanhalla Malmilla oli joka talossa ainakin pieni perunaja kasvimaa. Nykyisin ne ovat viheriöivinä ruohokenttinä. Mikä helpotus! En ole rikkaruohojen kitkentää, enkä kasvimaan kastelua ihannoivaa tyyppiä. Me asuimme vuokralla, joten omaa kasvimaata ei ollut. Onneksi oli mahdollista saada kerhomaa. Oli kauniita kesäpäiviä jolloin me lapset olisimme mieluiten uineet Snäckvikissä, kuin peranneet tai kastelleet kasvimaata. Ei tule kunnon joulua jollei kesällä ahkeroida. Jouluna tarvitaan kunnon lanttuja, porkkanoita ja tietysti muhkeita perunoita, selitti äiti. Syksyllä korjattiin antoisa sato kellariin. Tietysti jo syksyllä ja alkutalvella käytettiin satoa, mutta parhaimmat säästettiin jouluksi. Lapsena aika riensi huomaamatta ja yks’ kaks’ joulu oli jo ovella. Aatonaatto Vaikka elin ns. sodan jälkeistä pulaaikaa, ei joulun valmisteluista tingitty. Puutteet korvattiin kekseliäisyydellä, iloisella mielellä ja ahkeruudella. Eihän aattona oli kaikkea ehditty eikä jaksettu valmistaa. Ruoat ja paistokset äiti teki jo aatonaattona. Ensin tietysti hankittiin kaupasta, mitä tarvittiin eli mitä ostoskupongeilla sai ostaa. Lihaa karjapaistiin, jauhoja, munia, maitoa,
Punkalaitumen Lions Club on teettänyt numeroidun sarjan taiteilija Jarmo Lepistön Yli-Kirran miespihaa esittävästä taulusta. Kuva on taiteilijan näkemys museosta. Taulu on oiva muisto Punkalaitumesta. Taulusta saatavat varat käytetään paikkakunnan nuoriso- ja vanhustyöntukemiseen. Tarjoamme taulua yhdistyksellenne näin juhlavuoden alkaessa, hinta on 200.- euroa. Taulua on saatavana Kuva-Tupa Ky, Kahvila Myötätuulesta ja PP-Putiikista Ky.
nokare voita ja ripaus sokeria. Kellarista haettiin nyt ne muhkeat juurekset ja perunat. Kuorittavaa oli paljon. Yhteistyöllä siitä selvittiin. Äiti valmisti lanttu- ja porkkanalaatikot uunivalmiiksi. Pullataikinasta hän muotoili peruna ja mustikkpiirakoita sekä myös pitkoja. Me lapset pyörittelimme pikkupullia ja pullaukkoja. Pian tuvassa olikin herkullisen pullan tuoksu. Kun kauniisti pyysimme saimme lämpimän pullan ja mukillisen kylmää maitoa eteisen komerosta. Silmäni sulkien koen vieläkin sen saman nautinnon. Äiti loihti myös siirappikakun; vastasi kai sokerikakkua. En muista siirapin valmistusta, mutta perunajauhojen valmistuksen muistan, sillä vahingossa työnsin sormeni väärään paikkaan, niin että sain haavan oikean käden pikkusormeen ja arpi näkyy vieläkin vuosikymmenien jälkeen. Nämä olivat siis aatonaaton töitä. Valmiit ja puolivalmiit ruoat saivat muhia yön yli vilpoisessa eteisen
komerossa, eivätkä olleet aaton si- Malmilla ei kasvanut kuin yksi komea kuusi silloisen Säästöpankin ivouksen esteenä. päädyssä. Joulunaatto Ake Helariutta Aatto aloitettiin varhain suursiivouksella. Petivaatteet ja matot kannettiin pihalle. Pölyt ja mahdolliset hämähäkin seitit huiskittiin seiniltä. Huonekalut pyyhittiin kostealla rievulla. Itse muistan pyyhkineeni Singer-ompelukoneen monikiemuraisia jalkoja kiiltäviksi. Pölyhuiskuja ja kiilloitussuihkeita ei oltu vielä keksitty. Ruutuikkunat pestiin nurkkia myöten. Lopuksi puulattia pestiSaran haukut! in mäntysuovalla, harjalla ja rievulla. Pölynimuri ei surissut. Sellaisia Tästä se taas alkaa, oon ollu ei ollut. Hyvin piiskatut petivaatteet täsä vahrisa, että toi Oskari ja lumessa puhdistetut matot kantekis tän lehren valmiiks, eikä nettiin puhtaan tuoksuiseen raikaina honkkeloittis joka pualelle. kaaseen tupaan. Pitäs ensi yänä saara lähtemään Lumipiha vielä lakaistiin varsiluudalla painoon, saa nährä kuinka täsä ja raikkaat kuusenoksat laitettiin sitten käy! koristeeksi ja hyödyksi rappujen Nykki mää oon täsä sohvalla ja aina eteen. Isän tuoma metsänraikas välillä tihruta toisella silmällä että toi kuusi odotti seinustalla. Se oli haetOskarin tyä luistaa. Vahtimistaha se tu isoisän metsästä. Kuusen tuoksu semmone o, ku yhtä mittaa tihruttaa tuntui erikoiselta, koska Vanhalla joutuu. 9
Ei mulla Teille mittään haukkuja oo, Te ootte kaikki nim mukavia että mää voisin ottaa Teirät vastaan tänne “laitumelle”. Ei taitas vaan noi Oskari ja emäntänsä oikei ymmärtää, jos mää Teirät kaikki tänne haukkusin. On sitten menny noppeesti tää syyspuali tätä vuatta. Ja nys sitte on tullu semmonen menemisen puhti noille Oskarille ja emännälle, ettei paremmasta väliä. Joka päivä tai ehtoo ne on tälläkiv viikolla ollee jossai. Lähtevät millon tonttuilemmaa taikka sitte ei. Välillä ne ainaki pistää semmose punase lakin päähänsä, ninku se nys sitte olis nih hianoo. Yrittivät mullekki semmosta mun päähän, mutta eihän se passaa kunnei siinä ollu eres korvanreikii. Ei se eres pysyny mun pääsäni. Nij ja enkä mää muutenka tykkää tonttuilla, ei se kuulu mu imakooni. On siinä kumminki ollu jottai hyvvääki, joka ilta ku ne lähtee johonki ne tekkee mulle paketi, sit ne piilottaa sen millon mihinkin. Mua ei vaan sellasilla konsteilla höynäytellä. Mun kuanoni tuntee kyllä hajut eiliseltäki, saatikka kun se on piilotettu äskettäin.
sisälle kun tuala ulkona on jo Yhdistyksemme sellaset kelit ettei tännään ehtoola joulujuhla tiärä mitä huamen aamulla om Ravintola Verkahovissa maasa. Om mukavampaa kuv voi täälä Oskarin verstaasa vähän harjotella ja palloki an aina kuivana. Meille Turunpuolen laitumelaisille on tullut tavaksi kokoonSanovat että on tulosa joulu! Kyllä tua pikkujoulua viettämään Vermää viime vuaresta jottai vähä kahovin maisemiin. Niin tänäkin muistanki, samanlaista hömpsötystä vuonna. Paikkahan on entinen se taisi sillonki olla tolla Oskarilla. verkatehdas, josta sitten tehKuusiki me jo varastettii, ni taikka taan lopetettua toimintansa hajettii pois tiältä, ku se kasvo näissä tiloissa, tehtiin eräänlaisemmosesa paikasa tiäj ja ojav nen yrittäjätalo. Entisen verkavälisä, ei semmonen mikkää kuuse tehtaan seinien sisäpuolella kasvupaikka o, ja pois se olis siittä toimii tätä nykyään monenmoiskumminkin viäty. Parree se o täällä ta pienempää ja suurempaa yritystä ja yrittäjää. meirär riamunamme. Se o toi meirä Oskari, täj joulun takia tullu iha hulluks. Monta kertaa päiväsä se kulkee erestakasi semmosisa kaavuisa ja toi sapeli taikka miakka käresä ja hokkee jottai; Herootes hän se ajoi hevosillaan ja ratsuillaan....... Mutten mää nää hevosia missää. Peuroja tosa joskus mennee meijänki ohi, ei sunka se kumminka niitä tarkota.
Tänä vuonna joulujuhlamme tähtiesiintyjäksi oli kutsuttu imitaattori, laulaja, lauluntekijä MARTTI KOIVISTO. (kuva seuraavalla sivulla, vasemmassa yläkulmassa) Martti on loistava esiintyjä sekä aivan upea matkija eli imitaattori. Monet olivat ne henkilöt joiden äänellä hän tässäkin tilaisuudessa esiintyi ja joiden sanomisia lainaili.
Oskari lähti taas johonki, en tiä, Tilaisuuden tietenkin avasi itjottai se höpötti kauneimmista seoikeutetusti yhdistyksen puhjoululauluista. Jaa nys se tuli takasi.. heenjohtaja Pekka Virtanen. Hän toivotti mukanaolijat tervetulMää meenkin taas harjottelleen sitä leiksi sekä toivoi että tässä, nyt jo paketin naukasemista, Oskarilla on traditioksi muodostuneessa pikkunykyjään ollu aina jottai mulle, kai joulussa, me kaikki viihtyisimme, ja sillä o paha miäli kum mun sillai että meillä kaikilla olisi hauska ja yksin kottiij jättää. Ussein siä o miellyttävä iltapuhde. Pekka toimi pikkuleipää, mutta ku se o paketisa myöskin tilaisuuden juontajana. nin sitä o nim mukava avata. Hyvvää joulun norotusta vaa Teille Kun sitten Martti päästettiin irti, niin kaikille, ja sitä joulua ja uuren- vauhtia ja vipinää riitti hulppeasti yli vuaren alkua, nii ja miksei tiätysti puolen tunnin. Vuoroin imitoiden ja välillä omia laulelmiaan esittäin sekä vuarej jatkooki. myöskin tuttuja joululauluja laulaen Kattokaa ny, eihä se voi kuinkaan hän vei ohjelmansa läpi. Eipä siinä Sara pysyä, vaikka mää yritin pittää tainnut kenenkään aika pitkäksi päätäni alaspäin. käydä. Siinä muuten näjette että mää oon oikeen jalkapallofani, toin palloni 10
Kuvassa Jukka Saarinen puuropuhetta pitämässä. Jukkahan on yhdistyksemme näkyvimpiä edustajia maailmalla, tällä hetkellä.. Puuropuheen tämän joulun juhlassa piti Jukka Saarinen. Jukalla oli mahtava konsertti kesällä Punkalaitumen museolla. Kesän tapahtumat olivat niin Pekan kuin Jukankin mielissä. Saimme myös kuulla että museolle on ajateltu herätellä tilaisuutta; “Laitumelta kotoisin”, johon aina kutsuttaisiin esiintyjäksi joku sellainen henkilö joka on ollut suuresti kunnostautunut maailmalla. Puuropuheen jälkeen syötiin, ruoka oli maittavaa ja palanpainikkeeksi saimme Kivikosken Maurin viulusta saattomusiikkia. kuvassa oikealla Mauri soittamassa. Kuvasta näkyy upeasti ravintolan sisätilat. Alla kuvassa Unto pianon edessä ja Reijo laulattamassa yhteislauluja. Reijo esitti Unton kanssa myöskin yksinlaulua, johon tänä vuonna pyydettiin myöskin yleisö apuun. Lauluksi Reijo
oli valinnut vanhan klassikon “Näin lapsuusjouluina laulettiin”. Siinä yleisö lauluina olivat; “Joulupuu on rakennettu” ja lopuksi “Jouluyö juhlayö”. Laulu on jäänyt suurelle yleisölle jotenkin tuntemattomaksi, ja siksi Reijo halusi sen tuoda esiin ja näin herätellä yleisöä laulun sanomaan. Juhlassa esiintyivät myöskin tutut Liisa ja Panu Helariutta, tällä kertaa kumpikin erikseen. Juhlassa oli myöskin arpajaiset ja arpajaispöytä aivan notkui voittojen painosta. Voitotkin menivät tällä kertaa niin että mahdollisimman moni pääsi osalliseksi voittoihin. Vaikka juhlassamme ei tanssia järjestetä niin ruokailun ja yhteislaulujen sekä esiintyjien aikaansaamana juhlasta kehkeytyi ennätys pitkä. Juhlathan olivat alkaneet klo.18.30 ja poistuimme juhlahuoneistosta vasta klo 23 jälkeen. Kiitokset kaikille mukana olleille , järjestäjille, tukijoille ja esiintyjille! 11
Älyttömän hyvää Joulua ! Seimen lapsi kuitenkin on aihe näihin juhlihin. Sana Mikä joulun olemus, joulun kaikuu yhä, se on mikä siin on viisaus, juhla suurin, pyhä. kun joka vuosi toistuu tää, Olishan se upeaa, Panu Helariutta meidät niin kuin herättää jos viestin jostain PULLOPOSTIA paineen alla toimimaan kaukaa saa. ja säästämättä voimiaan Suuryllätys se olis Rantatietä astelin valmistellaan kaikkialla meren suuntaan katselin vasta, siks nostin juhlakuntoon joulun alla. pullon kellumasta. länsituuli hienoinen Jos kysyt ihmisiltä siitä,tuntuu, ettei sanat riitä vastaajilla tosiaan. Monta mieltä havaitaan. Joku sanoo: mieletöntä! toinen kuittaa: älytöntä! Niukasti näin kuvataan joulun henki kokonaan Päivät, vuoden lyhimmät, joulun puuhat täyttävät, eikä aika aina riitä. Stressi seuraus on siitä. Pukki, lahjat, sapuskat, nehän mieltä kiehtovat. Kaupat kilpaa mainostaa joulumaista tavaraa. Vaik lama pitäis olla täällä ja eurokriisi kansan päällä, jotenkin se unohtuu. Päässä pyörii vallan muu. Täyttyy kirkot laulajista, joululauluin pitkä lista sentään innoin lauletaan ja silloin ehkä muistetaan:
tuulenviri pienoinen väreilyyn sai tyynen veen elävyyttä aaltoseen.
Panu Helariutta
Huomasin, kuin sattumalta, että pullo veden alta pinnan päälle keikkumaan nosti tummaa kurkkuaan. Vastaukset perinteinen TIETOVISAAN!
Hiljaa, senhän tuskin huomaa aallot ajoi tuulentuomaa.
1. 2. 3. Laiturille seisomaan kohta 4. 5. astuin oottamaan, josko pullo laituriin purjehtisi, 6. 7. toivoin niin. Pian 8. pullopostin tosiaan sain 9. laiturilta kurottaa. 10.
Näin toimi meren “itella”, sain saalistani ihailla. Pieni pettymys se, että puolillaan ol merivettä puuttui viesti kaukomaan, sitä jäin mä kaipaamaan.
P:tumen pappila Tanokas Takareki Juopottelu Houkutellaan Humppila Klupu Klihta Ukkosenilmalla Piirileikki