N:o 2,3 / 2017 perjantai 23.12.2017
Turun Punkalaidun-seura haluaa toivottaa kaikille lukijoille
Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2018
“ Oi kallis Suomenmaa”
Tässä lehdessä rappari roiskii, puhheenjohtaja soimaa. Saran haukut ja tarinaa yhdistyksen vuoden tapahtumista!
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1456-7245
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2017
puh.joht.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 varapuh.joht. PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 sihteeri JURVA KOSKENNISKA puh: 044 2543816 rah.hoit. LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275 sekä muina jäseninä:
ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN AILA RANTA
puh: 040 - 5952 789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 041 5445554
varalla:
LIISA NIEMELÄ LAIMI AALTONEN
puh: 040- 8365557 puh: 050 - 5546022
huvitoimikunta:
AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN RAUNO KOSKI PEKKA VIRTANEN kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla KATRIINA SYRJÄLÄ
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA Juhlahumu on takana päin. Itsenäisen Suomen 100 -vuotisjuhliminen huipentui itsenäisyyspäivän juhliin. “Rahvas kansa” sai seurata television välityksellä juhla-vuoden hienoa huipennusta presitenttiparin juhlavastaan-otolta. Tänä vuonna on järjestetty kymmeniätuhansia tapahtumia, isoja ja pieniä, joissa kantavana
puh: 02 - 2482 781 puh: 050 -3000772 puh: 040 – 5466009 puh: 040 - 5910576 puh. 0400 - 826332 puh: 040 - 5910576 puh: 0400 - 215219
voimana on ollut Suomi 100 vuotta. Vuoden teemana oli, että yhdessä tehdään, ollaan ja juhlitaan. Laskelman mukaan joku ilmoitti, että yli 600000 suomalaista on osallistunut ja rakentanut näitä tapahtumia. Juhlavuosi varmaan tuotti monia hyviä tilaisuuksia. On toivottavaa, että monet niistä saavat jatkoa juhlavuoden jälkeen tavalla tai toisella. Suomalaiset ovat kokeneet juhlavuoden
myönteisenä. Etenkin nuoret olivat juhlavuoteen kokonaisuutena tyytyväisiä. Itsenäisyyden juhlinta voikin saada jatkossa uusia ja tuoreita ilmenemismuotoja. 70 -vuotista juhlavuottaan on myös viettänyt Punkalaitumen Museo- ja Kotiseutuyhdistys ry. “Työ tekijäänsä kiittää” on Raija Kourin kokoama ja kirjoittama historiikki museon vaiheista vuodesta 1947 vuoteen 2017. Suomeen ensimmäiset kotiseutuyhdistykset syntyivät 1800 luvun lopulla. Tosin sitä ennen jo 1600 -luvun loppupuolella Suomen papisto oli velvoitettu tallentamaan seurakuntansa merkittäviä tapahtumia. Voidaan katsoa, että kirkolliset piirit aloittivat kotiseututyön. Kouri kirjoittaa kirjassaan, että kotiseutu on osa meidän syvintä itseämme, sen maisemat, ihmiset, muistot, elämykset ja kokemukset säilyvät ja kulkevat kanssamme, minne tahansa menemmekin. Ei ole mikään ihme, että kotiseututyö alkoi siellä, missä lähes kaikki olivat omilta juuriltaan tempaistuja, missä kotiseudun kaipuu oli suu-ri eli Yhdysvalloissa. Kotiseudun muistelu yhdessä synnytti yhdistyksiä ja seuroja, joita alkoi syntyä myös “vanhaan maahan”. Punkalaitumen kulttuurille ja historialle omistautuneet henkilöt ja järjestöt alkoivat ajaa oman museon perustamista 1920 luvulla, mutta vasta 1940 jatkuu sivulla 5...
2
Terveisiä Punkalaitumen pappilasta. Pikkuhiljaa ikkunat ovat saaneet kynttelikkönsä ja pihapiiri omat valonsa. Joulua rakentaessa olen jälleen kovasti pohtinut joulun syvintä olemusta. Tuntuu, että sitä on vuosi vuodelta vaikeampi tavoittaa meitä ympäröivästä maailmasta. On käännyttävä sisäänpäin, tehtävä matkaa itseensä. Neljännen adventtisunnuntain kohdalla evankeliumikirjassa lukee:” ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen” . Kuitenkin Josefin ja Marian tilanne oli kaikkea muuta kuin valmiina olemista. Eivät he ehtineet tien päällä ollessaan adventtia viettää. Eivät he olleet valmistautuneet Jeesuksen tulemiseen - kaikki oli tullut täytenä yllätyksenä. Eivät he olleet lainkaan varmoja tulevaisuudesta. Tätä tilannetta ajatellessa tulee mieleen, olemmeko mekään nyt niin kovin valmiita vastaanottamaan joulun sanomaa. Usein oma elämämme on lähes samanlaista kaaosta ja epävarmuutta kuin pyhällä perheelläkin. Vaikka meille ei enkeli unessa ilmestyisikään, voi jo tavallinen arki olla kummallista ja täynnä yllättäviä käänteitä. Emme mekään ole niin varmoja tulevaisuudesta saati sitten varmoja ottamaan vastaan ilosanoman. Näin joulun alla mieli on pikemminkin levoton, olo on kiireinen. Jonkun elämän tilanne voi olla jopa sellainen, ettei siihen joulu nyt millään sopisi. Sain viime jouluna ystävältäni tällaisen tekstiviestin: Meistä jokainen joulunsa itse tekee- joulu itse vain olemassa on. Joulu näyttää meille peilin, jonka edessä olet alaston. Se totuudelta juhlapuvun riisuu, näyttää sen, miten todellisuudessa voimme nyt. Se voimistaa ilon ja surun, mutta myös sen, jos olet tunnoton. Älä onneas ansiokses laske, muista kiitollisuus. Älä yksin pettymystä kanna, vaan anna leveiden, taivaallisten hartioiden jakaa myös se. Ja jos mikään ei tunnu miltään, mieti mitä et antaisi pois. Tätä toivon mä sulle ja mulle, että joulumme siunattu ois.
jatkuu seuraavalla sivulla... 3
Tässä viestissä minusta kiteytyy hyvällä tavalla, se joulun perusominaisuus, joka pakkaa meiltä jouluhössötyksen täyttämiltä ihmisiltä usein unohtumaan: Joulu ei ole riippuvainen meidän olotilastamme tai valmisteluistamme. Joulu tulee meistä huolimatta, se on Jumalan lahja meille. Joulu saa meidät pohtimaan, mitä elämämme on ja mitä se voisi olla. Näyttääpä meidän joulupeilimme meistä mitä tahansa, me saamme joululaulun sanoin uskoa, että “sanoma joulun on uusi mahdollisuus”. Josefin, Marian ja meidän epävarmuutemme
keskelle tulee Jumalan oma viesti, rakkauden viesti enkelten välityksellä: Älä pelkää. Josef ja Maria ottivat enkelin viestin vastaan hyvin eri tavoin. Maria vastasi enkelille nöyrästi: tapahtukoon sinun tahtosi. Josefin se puolestaan sai sanattomaksi. Myös jokainen meistä ottaa joulun ilosanoman vastaan eri tavoin. Toinen hämmentyneenä vaieten, toinen riemullisesti kiittäen. Voisiko enkelin sanoma tänä jouluna olla meillekin kasvualustana rakastamiseen ja anteeksi antamiseen niin itsellemme kuin toinen toisillemme. Sydämessä joulu- olisiko sittenkin? Vielä voinko löytää ilon, jonka kadotin? Sydämessä joulu, kirkas laulu enkelin. Minäkin saan laulaa hapuilevin sävelin. (A-M. Kaskinen)
Siunattua, ilon ja valon täyttämää joulua teille kaikille! Toivottaa Irina Kaukinen, Punkalaitumen kirkkoherra
Toivotamme kaikille ystävillemme ja tutuillemme
Rauhaisaa Joulua ja Onnea vuodelle 2018! Kirsti ja Reijo Rantanen ja Sara
4
-luvulla metsäteknikko N.E. Walonen otti asian hoitaakseen. Hänen poikansa maisteri Niilo Valonen, myöhemmin kansantieteen professori, oli asiantuntevana apuna.
keen Aurajoessa ja maailma on muuttunut. Nyt kilpailemme seura- ja yhdistystoiminnassa netti- ja some-maailman kanssa. Tänään yhdistystoiminta on taaksejäänyttä elämää ja taistelemme olemassaolostamme. Toivonkin, että nuoret löytäisivät sielunsa syöväreihin muuta kuin sinertävän ruudun. Ja toivon, että kotiseututyö jatkuisi Turun punkalaitumelaisten keskuudessa luonnikkaalla keskenäisellä yhteydenpidolla ja entisen kotiseudun perinteitä kunnioittaen vaikka kotiseutuseuran kautta.
Satakuntalaisen talonpoikaismuseon pystyttäminen mäkitupa- ja metsästysalueineen sekä vanhojen maatalouskoneiden näyttelyalue halleineen ja jokakesäiset perinnetapahtumat ovat vaatineet kotipitäjäläisiltä uupumatonta talkootyötä. Kourin kirja antaa tästä työstä tarkan kuvan ja sitä työmäärää ei voi muuten ymmärtää kuin rakkaudella kotiseutuun ja sen Kiittäen kuluneesta vuodesta ja kulttuuriin. Toivottavasti on työ Hyvää Uutta Vuotta toivottaen tekijäänsä kiittänyt. näin juhlavuoden jälkeen! Oman kotiseutuseuramme Puhheenjohtaja toiminta, sen 55 -vuotisessa Pekka Virtanen historiassa, on kohdistunut yhteydenpitoonTurun puolessa olevien punkalaitumelaisten keskuudessa ja erityisesti Punkalaitumelle, juurillemme. Yhdistyksemme kautta on pidetty kiinteää yhteyttä kotiseutuun ja vaalittu sen perinteitä kuten yhdistyksemme säännöt määritRAPPARIN KUULUMISET televät. Myös omaan 40 -vuotis historiikkiimme, 15 vuotta sitten, Senja Metsäsalme – Salo kokosi ansiokkaasti siihen saakka seuran toiminnan. Vuosien myötä sen arvostus on noussut ja sen aikainen kiitoksemme Senjalle ei varmaan ollut riittävä.
JA ROISKEET
Syksyn pimmeyteen ja satteisiin on tyrkytetty kansalaisille monen moista Suomen 100 vuotisjuhlaa. Tuntuu, että mahtaako kaikki erdes keritä juhliaan pittään, vai jatketaanko juhlavuotta ensi vuodren puolella. Itte en niin juhlamiehiä ole. Hururapparin työn rapistama kehokin ei oikein enVettä on virrannut senkin jäl- nään juhlahummuun selvin päin 5
taivu. Oon tottunu juhlimaan vaan perhepiirin vähäisiä juhlia, aikuisten täysiä vuosikymmeniä ja lasten syntymäpäiviä. Kylä mää meinasin täsä syksyllä, vanhanajan jäärä, persuuksilleni mennä, kun kuulin, että jossakin pääkaupunkiseudun päiväkodisa isänpäivä korvataan läheisen päivällä. Ajattelin, että ovatko sotkeneet nyt keskenään isänpäivän ja pyhäinpäivän omaisten muistopäivän. Tuntuu, että ei oikein ennää tiedretä mitä vouhotettaan. Jopa luovutaan perinteistä. Kai seuraavaksi pyyhitään pois äitienpäivä. Mikähän sille sitten laitetaan nimeksi? Jokuhan jo ehdotti, että päiväkodit saa itse päättää mitä juhlia vietetään. Kai tämä on sitä hienosti sanottuna perheiden “monimuotoisuutta”. On perheitä, kun ei ole ennää isiä eikä äitejä siinä tarkoituksesa, kun joskus oli. Mutta eiköhä siihen “keinosiemennykseenkin” tarvita “isän” tarpeita. Myös itse ministeri Risikko joutui ottamaan kantaa isänpäivän liputukseen. Päivä on kuulemma vakiintunut liputuspäivä mutta ei virallinen. Eiköhän anneta isille ja äideille heille kuuluva kunnia ja nostetaan kaikkialla lippu salkoon. Annetaan lapsille ilo valmistella päiväkodisa hienoa perhejuhlaa. Muistamme “kunnioita isääsi ja äitiäsi”, niinkuin jossain kirjasa sanotaan. Jaa mutta eihän näitäkään asioita saa en-
ISSN 1456-7245 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun kotisivut: www.reijorantanen.fi/ sähköpostiosoite on: reijo@reijorantanen.fi Panu Helariutta puh: 044 - 3305061 Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 02 236 3646
Pekka Virtanen puh:040 -5910576
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400 kpl
kutsu vajaa kahden vuoden ikäistä lastaan pojaksi, vaan aikoo odottaa, mihin identiteettiin lapsi itse kertoo kuuluvansa. Samoin lehti kertoo, että Kanadralaisäiti taistelee sen puolesta, että hänen vauvansa saisi itse päättää sukupuolestaan ja sukupuoli-idrentiteetistään. Opetushallituksen linjauksen mukkaan tämän vuodren alusta lähtien peruopetus uudristuu sukupuolitietoisempaan suuntaan. Opetushallituksen kouluille julkaiseman oppaan mukkaan lapsia ei pitäisi kutsua vain “tytöiksi” tai “pojiksi”, vaan puhutella näitä nimillä. Ruotsisa on jo ollut vuosia sukupuolineutraaleja päiväkoteja. Myös Suomesa on alettu kouluttaa päiväkotien henkilökuntaa sukupuolitietoisuuteen. En tiedrä mikä kumma ihmisiin on mennyt , kun kaikki asiat yritetään väkisin vääntää ihan sairaalloisiksi. Ei roiskita tällä kertaa enempää. Jäädään odottelemaan ensi vuoden “sote-taistelua”. Eiköhän siitä rapparillekkin riitä ihmeteltävää seuraavaan lehteen.
Laitumelaiset maailman “Turuilla”
MARKKU KOSKISELLA Ei kilometripelkoa
Seuramme jäsen turkulainen Markku Koskinen on juossut viimeisen 20 vuoden aikana kunnioitettavan määrän maratoneja ja pitkiä 100 km ultrajuoksuja. Markku on lähtöisin Punkalaitumen Roukanmaasta, tosin kerkisi syntyä v. 1950 Loimaan puolella, ennen kuin perhe muutti hankkimalleen pientilalle. Perheeseen kuuluivat nyt jo edesmenneet äiti Esteri ja isä Armas sekä Markku ja pikkusisko Marjatta.
Markku kävi 4 vuotta kansakoulua Jutin koulussa ja sen jälkeen siirtyi Painotalo: Multiprint Oy oppikouluun. Koulumatkaa kertyi kirkolle melkoisesti, koska kotinsa julkaisija: Turun sijaitsi Vammalantieltä 4 km RouPunkalaidun-seura r.y. kanmaan perukoille. Koulumatkat taittuivat pääosin pyörällä, mutta rospuutto- ja talviaikoina turvauduttiin Vammalantiellä kulkevaan linjanään tuodra esille. Eihän kou- Hyvvää Joulua ja Onnelista autoon. Matkahuollossa joutui vielä luisa kevväisin veisata sitä su- Uutta Vuotta Teille kaikille ta- vaihtamaan autoa ja Markku vivirttäkään, entäs joululaulut? sapuolisesti! muistelee, että kyllä linja-autot oliKai sentään joulupuu on raken- T: Kallasten huru-rappari vat tupaten täynnä. 15-vuotiaana nettua voi laulaa. kulkupeli vaihtui pappatunturiin ja abivuosi sitten huristeltiin jo autolla.
Ei täsä vielä kaikki, silmiin pisti netisä Iltasanomien kirjoitus. Viime aikoina on paljon puhuttu niin sanotusta sukupuolineutraalista tai -sensitiivisestä kasvatuksesta. Helsinkiläisäiti ei
Itse muistan Markun oppikouluajoilta menestyneenä oppilaana ja Punkalaitumella ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen Markku pääsi Turkuun v. 1969 opiskelemaan matemaattisia aineita. Nopeasti valmistuttuaan matemaatikko kävi 6
armeijan ja sen jälkeen toimi tunti- “Häjyt”, jossa mitalit on voitettu 3 opettajana Urjalassa. miehen joukkueena. Markku kuuluu myös Suomen 100+ maratonAuskultoinnin jälkeen hän oli 5 vuot- kerhoon (100mc.fi), johon pääsee, ta opettajana Forssassa. Muutaman kun on juossut 100 maratonia. Paras paraistenvuoden jälkeen Markku aika maratonilla on vuonna 2012 tuli 1989 Turun kaupungin palveluk- Paavo Nurmi maratonilla juostu seen iltalukion opettajana aina 3.24.22 ja 100 km:n aika 9.31.32 eläkeikäänsä saakka. Perheen Suomi-juoksusta Perniössä vuonna Markku perusti Turussa ja lapsia on 2011. kolme. Mikä hienointa, näinkin monta maMarkun kertoman mukaan urheilu- ratonia juosseena Markku ei ole ura alkoi Punkalaitumella ylioppilas- kertaakaan juoksuaan keskeytvuonna Niemisen Velin vetämästä tänyt. Todella täytyy olla kovakunsuunnistuskurssista. Taidot karttui- toinen mies ja niinhän hän kertoi, vat, ja muistamme hänet me- että eläkkeelle jäätyään meinasi kinestyneenä rastien etsijänä niin lometrit karata, kun vuoden aikana Punkalaitumen Kunnon kuin parhaimmillaan kertyi 7300 km ja myöhemmin Turun Metsänkävijöi- 25 maratonia. den riveissä. Jukolan rastejakin on tullut etsityksi liki 30 kertaa, Nyt Markku kertoi, että suurempi muistelee Markku. Vieläkin tulee polte on iän myötä laantunut ja kikoluttua iltarasteja ja muita pienem- lometrejä ja maratoneja kertyy piä kisoja Jukolaa unohtamatta. maltillisesti, lähinnä kuntoa ylläpitäen. Maraton tuli kuvioon työkaveriporukan myötä ja ensimmäinen Arvelin, että ehkä yhtenä syynä on maraton taittui Tukholmassa v. muutama kuukausi Markun löytämä 1997. Kahteenkymmeneen uusi harrastu Geokätköily. vuoteen on Markku tossuja kulut- Tämähän on mielestäni suunnistatanut jo niin, että maratoneja on jalle hieno laji. Siinä käytetään takana 239 sisältäen muutaman 100 kätköjä etsiessä satelliittipaikannuskilometrin ultrajuoksun. Maraton- ta, joten GPS-laite on suositeltava matkoja on kertynyt ulkomaita etsintäväline. Markun innostuksesmyöten. Viimeisin ulkomailla juostu ta aistin, että mies on tähän uuteen maraton on Kroatiasta tänä lajiin myyty. Mielenkiintoinen harsyksynä. Mieleenpainuvimpia on rastus, parhaimmilla etsijöillä ollut ensimmäinen Tukholman ma- Suomessa on jo yli 50000 raton ja Istanbulin maraton, kun sii- kätkölöytöä ja itsekin voit tehdä nä lähdettiin liikkeelle toisesta kätköjä ja viedä ne sitten maastoon maanosasta eli Aasian puolelta. ja rekisteriin. Huippuvuorilla vartijat liikkuivat maratonreitillä mönkijöiden kanssa Onnea Markulle uuteen harrastukkiväärit mukanaan turvaten juoksi- seen ja sen verran vielä toivoin tossun kulutusta, että ainakin 250 joita jääkarhuilta. maratonia tulee täyteen ja vaikka Menestystäkin on juoksijalle tullut. enemmänkin. Veteraanien SM -kisoista on kertynyt kulta- ja hopeamitaleita Hieman mies tähän puisteli päätään P.V. joukkuekisassa. Muutama vuosi sit- ja myhäili. Katsotaan!! ten Markku liittyi juoksuseura 7
SARAN HAUKUT Hau hau vaan kaiklle! Täälä me taas pidellään sadetta näin aamuyästä ja tehdään tätä lehteä. Viimestä tänä vuonna. En sit tiärä montako niitä oikeesti viälä tullee, ruppee ton Oskarin aivot olleen siinä kunnosa, että olis parempi jättää tämmöset kirjalliset hommat toisten huoleks ja murheeks. On sitä jo kestänykki, siittä ov vallan kamalasti aikaa, kun Syrjälän Kyästi sano: Älkää semmoseer ruvekko, ei sitä kukkaa tee ku pari, kolme vuatta ja sit se lopahtaa sihe. Osakari ku o tainnu polttaa sitä kynttiläänsä molemmista päistä. Ninko ootte huamannu se oj joka paikasa misä vaaj jottai miästä tarvitaa. Ei kai ossaa sanno “ei”. Onneks sillä hiukan helpotti ku toi Eläkeliiton sihteerin hommii sitä ei ennää hualittu, tuli maksimi kuus vuatta täytee. No ny ne pani viälä jouluks pirtin remonttii. Hittaasti mennee kuv välillä joutuu juaksemaa noisa kirjelaatikon remppa hommisa. Kyllä määkin siälä melkein naina oon mukana, ni ja Kirsti kans. Kaikki me ylleensä sille reisulle lähretää. Nykki kaikkein kiireempää aikaan tuli kaks Someron reisua peräjälkeen. Olisimme voinee sen toisen päivän hyvin käyttää tän lehren tekkoon. No ei purnata enmpää, meillä mennee kumminki olosuhteisiin kattoen ihan hyvin. Eilen ehtoola määki olin taas heijän kansa saunasa. Hyviä joulusaunoja vaan Teitille! Sara
Seuramme perustajajäsenen muistoa kunnioitetaan Turun Laulelman Ystävät ry:n konsertissa 27.01.2018. Saarisen Jukka kertoi, että Mauria muistellaan konsertissa monin tavoin. Olen luvannut tehdä Maurista viisun eli kronikan, samalla tavalla kuten teimme Maurin ja Turun Sanomien taannoisen päätoimittajan Aimo Massisen kanssa Extraviisuja kolmen vuoden ajan Turku TV:lle ja Extran sivuilla julkaistavaksi. Mauri oli säestämässä kitarallaan ja Massinen lauloi sanoituksia, jotka olin tehnyt aina viikon ajankohtaisista aiheista. Massisen kanssa myös muistelemme Mauria konsertissa muutenkin. Jukka Saarinen
SUOMI SATA ja enemmän Jo on aikoihin eletty sata vuotta sinnitelty suloisessa Suomen maassa itsenäisess isänmaassa. Vaan kuitenki kaikitenki eihän tuossa kaikki liene, on eletty sitäki ennen kivikaudelta kulettu näillä mailla mantereilla korpimailla kuljeskeltu
näitten niemien nenissä näitten saarten sokkeloissa kivikirveet kainaloissa aseena kiviset nuijat. Kera on karhun kamppaeltu susilta sisua saatu metsän pedot pehmitetty luonnonvoimat lepytetty korven kansa kehitelty asutettu suuri Suomi kotimaaksi mainioksi. jatkuu sivulla 15... 8
Sihteerin kynästä
Paljon on vettä virrannut Aurajoesta kun viimeksi kirjoitin, samoin tietysti muistakin joista.Syksy on yleensä vetistä aikaa ja tänä vuonna viljelijät kertovat että paikka paikoin sadosta on noin kolmannes jäänyt korjaamatta erinäisten kosteusvaurioiden takia. Omalla pihalla on iso tammi, josta riittää suurien lehtien haravoimista todella paljon, kunhan vaan löytyy poutapäivä. Osan voi tietysti silputa ruohonleikkurilla suoraan nurmikolle, ensi vuoden voimaksi ja maan parantamiseksi. Viljelijöitä haittasi myös sopivan ajankohdan löytyminen, koska on riittävän kuivaa. Kosteus poikii myös meillä ison korjauslaskun keväällä. Kartoitustutkimuksessa kosteutta löytyi sokkelirakenteesta, menee kaivuuhommaksi, sorastus ja patolevyt sokkeli seiniin. Lisäksi salaojissa on painumia ja osin rikki. Hulevesi jarjestelmäkin tulee ajanmukaistaa. Kahdeksankymmenluvun talossa vaatimukset on silloin aikanaan tehty, mutta kolmessakymmenessä vuodessa on vaatimustaso muuttunut ja rakennustekniikka parantunut ja tarkentunut. Näitä työmaita näkee nykyään paljon asuinympäristöissä. Voidaan myös sanoa ettei sellaista kuntaa olekaan missä ei olisi pari koulua tai julkista rakennusta home ja sisäilma ongelmien takia korjaus tai purkutuomion alla. Posti ja netti tuo usein kirjeen tai
viestin kauniisti ja kohteliaasti vedoten, “ tietokone on juuri teidät valinnut “ saamaan edullisen tarjouksen tai vastaamaan johonkin kyselyyn ja voit voittaa sitä tai tätä kun vastaat. Yleensä jätän ne omaan arvoonsa, roskapostiin ja roskakoriin. Tänä vuonna tein yhden poikkeuksen kun tuli Valtion Tilastokeskukselta pyyntö, saako tulla haastattelemaan vapaa-aika tutkimuksen käytöstä, määrättyyn ikäryhmään kuuluvana henkilönä. Suostuin Suomi 100-vuoden teeman johdosta ja hyvän asia puolesta. Tunnin jutustelun jälkeen tuli tiedot tilastoihin, väestön 1873 harrastuksiin ja liikkuvuuteen, anonyyminä. Mitä kuului Punkalaitumelle noin 150-vuotta sitten. Seuraavassa muutamia poimintoja digitallennetuista sanomalehdistä, eniten niitä oli silloin ilmestyneessä lehdessä Sanomia Turusta. Säästä esimerkkejä; v 1873 oli neljäs päivä joulukuuta rankka ja raivoisa myrsky. Puita kaatui juurineen ja jäi paljon metsiin korjaamatta.Torpparit eivät ehtineet korjata, he tekivät metsätukki töitä Porilaiselle ostajalle ansiotyönä, v 1874 huhtikuun 22-päivä ehtoolla kuului hiljainen ukkosen jyrinä ja leiskutti valkeaa pilven lomasta. Suvi- ja muuttolinnut oli jo kaikki nähty ja kuultu paitsi käki pääskynen. Sananlasku sanoo, “ Wanhana Wappuna käki huutaa vaikka hongan kolosta “ , v 1876 satoi 30-päivä lokakuuta ensi lumi sulaan maahan ja pysyi. Pelkona oli että se hautoo sulana olevat rukiin oraat, viikon verran on jo ollut hyvä rekikeli, samoin jokikin on jo jäässä. Kilpa-ajot pidettiin 7-päivä tammi9
kuuta v 1888 hevosystäväin toimesta Talalan jokijäällä, ilma oli kaunis, osanottajia lähes kolmekymmentä. Kun palkinnot oli jaettu mentiin iltaa viettämään Talalan Kuparille. Jossa pidettiin tanssiaiset. Tulot käytettiin hevosystävien seuran hyväksi. Susia liikkui talven 1875 aikana paljon, saatiinpa niistä 4-tapetuksi, 2-myrkytyksellä, yksi kuopalla ja yksi laukauksella. Onnea kaikille pyytäjille. Edelleen v 1875 päivämiestä ei tahdo saada töihin, vaikka ovat sanottavan korkeasta hinnasta 50-pennistä 2markkaan päivältä ja vaikka antaa hyvän ruuankin sekä “ kohvia” pari kertaa päivässä. Väestötietoja Punkalaitumelta v-1866, syntyneitä 160, poikia 89, tyttöjä 71, joista oli äpäriä 14. Kuolleita 54 miespuolista ja 50 vaimonpuolta, yhteensä 104. Vihittyjä 38 pariskuntaa, kuoleman kautta eroitetut 22 paria. Seurakunnasta pois muutti 56, sisään muutti 80.Koko väki lisääntyi 80-hengellä. Joulun läheisyys alkaa tuntua. Illalla alkoi kuulua ulkoa aikamoinen pauke ja rytinä, myös taivaalla oli melkoinen valomeri, se merkitsi että alkaa se kaupallinen joulu Kauppakeskus Myllyssä. Siitä alkaa myös kaikki ne muut joulun rituaalit miten eri tavoin kaikki ovat tottuneet ja haluavat jouluansa viettää, joten Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille. Jurva.
SEURAN TAPAHTUMAKALENTERI talvi / kevät -18 HALLITUKSEN JA HUVITOIMIKUNNAN KOKOUS Tiistaina 16.01.2018 klo 18:00 Verkahovi, Wercafe 1 krs., Turku. PERINTEINEN TARINAILTA Tiistaina 23.01.2018 klo 18:00 Turun Upseerikerholle, Turku-kabinetti,
Kaivokatu 12, Turku. Aiheena: Muistellaan seuran 55 -vuotista taivalta katselemalla vanhoja valokuvia ja leikekirjaa. Jatketaan myös Fb-ryhmän “Punkalaitumen vanhat valokuvat” kuvien katselua. Seura tarjoaa jutustelun lomassa pullakahveet. Tervetuloa myös uudet ja nuoret Turun puolen laitumelaiset mukaan! VUOSIKOKOUS Keskiviikkona 11.04.2018 klo 18:00 Verkahovi, Wercafe 1krs, Verkatehtaank. 4, Turku. Käsitellään seuran sääntöjen määräämät asiat. Lähde päättämään seuran toiminnasta ja jatkamisesta. Kahvitarjoilu. SUUNNITTELUN ALLA Kevät / kesä: Tutustuminen merenkulun valtakunnalliseen erikoismuseoon, Forum Marium, Turku Linnankatu. Kesä: Kesäretki Urjalaan tutustumaan “Väinö Linnan reittiin”, Täällä Pohjantähden alla teoksen syntyjuuriin. Kotimatka Punkalaitumen kautta. P.S. LÄHTEKÄÄS NUORET JA MUUTKIN TURUN PUOLEN LAITUMELAISET MUKAVAAN KOTISEUTUHENKISEEN TOIMINTAAN MUKAAN. TARVITSEMME UUSIA JÄSENIÄ, POISTUMA JOUKOISTAMME ON JO MELKO SUURI. Tarkkaile toimintaamme seuran kotisivuilta; www.reijorantanen.fi/ turun punkalaidun seura. Punkalaitumen Sanomat, seurat toimivat palstalta ja Turun Sanomien yhdistykset palstalta. Olemme myös face -bokissa omana ryhmänä, liity!
Lämmin KIITOS ja KUMARRUS ! Jäsenille ja yhteisöille, kun olette maksaneet yhdistyksen jäsenmaksun vuodelta 2017! KIITOKSET MYÖS VANTTILAN MUOVI OY:LLE MARJAÄMPÄREISTÄ SYKSYN SIENI- JA MARJARETKELLE!
10
PIKKUJOULUILTA Seuramme perinteistä pikkujoulua vietettiin tänä vuonna itsenäsyyspäivän jälkeen toisen adventin aaton aattona. Yllättäen, marraskuun lopulla totutun juhlapaikkamme toiminnan loppuessa, onnistuimme vielä saamaan uudeksi kuusijuhlapaikaksi Turun Upseerikerhon juhlatilan Kaivokadulta. Mukavasti oli “laitumelaisia” saapunut ystävineen juhlaamme. Viidellekymmenelle (50) joutui ravintolan henkilökunta kattamaan lautaset ja kahvikupit ruokaillessamme.
Illan avauksen suoritti puhheenjohtaja kertaillan hieman seuran 55 vuotta, olihan jo keväällä tullut kuluneeksi ko. vuosimäärä kotiseutuseuramme perustamisesta. Virtanen totesi, että toiminnassamme olemme säilyttäneet kiinnostuksen kotiseutuun, vaalineet kotiseudun kulttuuria ja kotiseututyötä sekä pitäneet yllä siteitä omiin juuriimme. Kotiseudun maisemat, ihmiset, muistot, elämykset ja kokemukset säilyvät ja kulkevat kansamme, minne tahansa menemmekin.
Pikkujoulussa saimme juhlia myös oman yhdistyksemme 55-vuotista taivalta! ( Kuva yllä) tikoineen kuului perinteisesti juhlamme käsikirjoitukseen. Ruokailun ja kahvin lomassa pöytäseurueissa muistelttiin ja elettiin hetkiä muistoihin.
Ruokailun jälkeen saimme hienon esityksen punkalaitumelaisen ”legendan” valokuvaajan, yrittäjän Sulo Uutton elämänvaiheista. Esityksen sedästään piti Marja-Leena Uutto-Leino. Esityksessään Marja-Leena heijasti isolle TV -ruudulle Sulosta ja perheestä vanhoja valokuvia, sekä hänellä olevesta Sulon jäämistöstä asiapapereita ja Illan luonikkaana juontajana toimi Sulon päiväkirjamerkintöjä eri Hakasen Aimo, jolla juontojen loelämän aloilta. Todella milenkiintoimassa riitti mukavaa juttua. Musiinen arkisto on Marja-Leenalla. kista ja laulusta vastasi muusikko Eveliina Jaatinen, joka myös säesti Joulupukkikin pistäytyi jälkiruokahyhteisesti lauletut tutut joululaulut. vin jälkeen paketteineen ja karkkeineen meitä ilahduttamassa. Puuro- ja juhlapuhe oli tänä vuonna korvattu Helariutan Panun itse Tietysti valtavan arpajaspöydän laatimalla ja esittämällä itsenäisyys- purkaminen kuului loppuillan ohjelrunolla. maan. Päävoitto tänä vuonna lähti Punkalaitumelle Syrjälän Katriinan Jouluruokailu salatteineen, mukaan. Monella oli palkintoja kaloineen, kinkkuineen ja laa11
kotiin vietävänään “ämpäreittäin”, kun arvonnassa oli marjareissulta ylijääneitä Vanttilan Muovin lahjoittamia ämpäreitä. Vapaan sanan aikana Saarisen Jukka kertoi Turun Laulelman Ystävien tulevasta muistokonsertista, jossa muistellaan Mauri Kivikoskea, “Varttikilo onnea”. Maurihan oli seuramme perustajajäseniä.
Yhteinen iltamme päätetiin yhteisesti laulettuun Sylvian joululauluun ja näin saimme sielumme syöväreihin evästystä joulun odotukseen ja sitten itse jouluun.
Kiitos mukana olleille taas tuli pidettyä polkua auki entiselle kotiseudulle.
PIKKUJOULUMME ARPAJAISPALKINTOJA LAHJOITTIVAT - Kone-Hissit Oy - Saneeraus ja Maalaus Erander - Kojamo Oy / Lumo Oy - TRS Maalaus Oy - A. Virtanen - Viherpalvelu Ettala - Punkalaitumen Sanomat - K-Supermarket Pouru - Pauli ja Kalle Syrjälä - Vanttilan Muovi Oy
Musiikista ja laulusta vastasi muusikko Eveliina Jaatinen, joka myös säesti yhteisesti lauletut tutut joululaulut.
- Sanarakas Oy / Jukka Saarinen - Pitkäset - Matti Lehtinen - Anneli ja Aimo Hakanen - Liisa Niemelä - Joulupukin karkit lahjoitti K-Supermarket Pouru
Kiitämme lahjoittajia seuramme tukemisesta!
Esityksen punkalaitumelaisen ”legendan” valokuvaajan, yrittäjän Sulo Uutton elämänvaiheista. Esityksen sedästään piti Marja-Leena Uutto-Leino. kuva vasemmala 12
VIIME LEHDEN JÄLKEISTÄ SEURATOIMINTAA KESÄ JA SYKSY -17 Tässä palataan vielä kotiseutuseuramme tapahtumiin, kun jäsenlehtemme nykyään ilmestyy kustannussyistä vain kaksi kertaa vuodessa.
KAIKKIEN AIKOJEN MAATALOUSNÄYTTELY 1-2.07.2017 Kotipitäjän perinnetapahtumassa seurallamme ei enään ole pariin vuoteen ollut esittelypistettä pirttirivin kuistilla. Ainoastaan jäsenlehteämme on ollut siellä jaossa. Tänä vuonna oli Yli-Kirran museon perinnetapahtuman ohjelmassa pitkästä aikaa tervahaudan poltto. Torstaina tervahaudan sytytyksessä oli liki 300 henkilöä ja meitä seuralaisiakin vilisi joukossa melko paljon. Viikonlopun näyttely työnäytöksineen kerää vuosi vuodelta jäsenistöämme museon mäelle. Tällä kertaa monen mukaan tarttui kotiin vietäväksi myös tervapänikkä ja kutunjuustoa. Tietysti yksi syy museolla käyntiin on tuttujen tapaaminen.
KESÄRETKI KOTIPITÄJÄÄN JA KESÄTEATTERIIN 28.07.217 Kesäretkemme jouduttiin peruttamaan osanottajien vähyyden vuoksi. Valitettavaa!!
PUNKALAITUMEN PÄIVÄ 30.07.2017 Punkalaitumen merkkipäivän jumalanpalveluksen jälkeen seuramme edustajat kävivät perinteisesti kunniakäynnillä Menneiden sukupolvien muistomerkillä. Matti Lehtinen ja Pekka Virtanen laskivat kukkalaitteen muistomerkille ja puheenjohtaja piti puheen. Iltapäivällä seuran edustajat kävivät onnittelemassa Punkalaitumen Museoyhdistystä 70 -vuotisesta kulttuurityöstä kotiseudun hyväksi. Samalla osallistuttiin myös Punkalaitumen päivän juhlaan.
SIENI- JA MARJARETKI KOTIPITÄJÄÄN 16.09.2017 Aluksi kokoonnuimme sateen ropsiessa Punkalaitumen torille ja perinteisesti meidät saattoi metsään Saarisen Ilkka luovuttaen sienestäjille ja marjastajille Vanttilan Muovin marjaämpärit. Lämmin kiitos Ilkalle ja yritykselle! Tänä vuonna marjastajien tukikohtana oli Jalasjoen metsästysseuran laavu Vehkajärven maastoossa. Sienestäjien pukiessa sadetakit päälle, niin sääherra armahti ja sade loppui. Parituntisen jälkeen ämpärit täynnä tai puolillaan porukka kokoontui laavulle nauttimaan puhheenjohtajan paistamista makkaroista ja kahveista sekä tarinoimaan kesän kuulumisia.
MUSIIKKI-ILTA 10.10.2017 Syksyn harmaudessa vietimme mukavaa musikki-iltaa Verkahovin yläkerrassa kuunnellen vanhoja äänitteitä itsenäisen Suomen 100 -vuotista taivalta kunnioittaen. Puhheenjohtajan soittolista sisälsi aina Jean Sibeliuksen Jääkärinmarssista ja Finlandia -hymnistä Lauri Tähkän esittämään Minun Suomeni kappaleeseen sekä kymmeneen muuhun isänmaallisuutta kunnioittavaa musiikkikappaletta. Puhheenjohtaja selvitti aina soitetun esityksen jälkeen musiikkikappaleiden ja tekijöiden taustoja ja historiaa. Vietimme näinkin, juhlavuonna, mukavan musikaalisen illan fläppärin ja projektorin välityksellä. Kiitos mukana olleille!
“PUNKALAITUMEN VANHAT VALOKUVAT” 7.11.2017 Verkahovin yläkabinettiin oli mielenkintoiseen iltaan kertynyt seuran jäseniä alun kolmattakymmentä. Tilaisuuden aluksi Jukka Saarinen kertoili Punkalaitumen vanhat valokuvat – Fb ryhmän perustamisesta ja liittymisestä siihen. Puhheenjohtaja kertoi ryhmän jäsenmäärästä ja kuvista, mitkä esittävät henkilöitä, tapahtumia, rakennuksia, paikkoja, maisemia. Vanhoja valokuvia on jo kertynmyt ryhmään sadottain ja koko ajan jäsenmäärä ja kuvamäärä kasvaa päivittäin. 13
Vuoden tapahtumia kuvin Viereinen kuva vielä yhdistyksemme pikkujoulujuhlasta. Taustalla Eveliina laulattaa mukana olleita. Kuva alla on kesän marja- ja sieniretkeltä Vehkajärven laavulta. Ämpärit oli täynnä useimmilla marjaa, mutta jotkut olivat saaneet ämpäreihinsä myös sieniä.
Sinä aikana kun poimijat olivat metsässä Pekka laittoi tulen ja alkoi valmistella kahvia retkeläisille. Saatuamme kahvin valmiiksi, oli makkaran paiston vuoro. Moni retkeläinen pääsi myös itse makkaranpaistoon. Sekin on aina elämys, varsinkin kun se tehdään metsän keskellä.
Punkalaitumen kesässä oli taas tervanpolton vuoro YliKirran museolla. Hyvät oli tervamestari Nummelin neuvot oppipojille ja talkooväelle antanut kun tervaakin saatiin aikaiseksi. Paikalle eksyivät myös Heikki Paloheimo ja yhd.puh.joht. Pekka. Hyvällä mielin pojat sytytystapahtumaa seurailivatkin.
14
KALMARIUNION OY Osmo Kalmari HT-tilintarkastaja LJK, LKV Autan kun tarvitset apua: -
tilintarkastuksessa
-
kauppakirjojen laadinnassa
-
yrityskaupassa
-
oman asunnon myynnissä ja
Saattoipa senaatti Suomen ottaa silloin ohjaksihin irti päästä isoisesta Venäjästä vapahaksi omaksi kansaksi osata.
haluat itse myydä sen -
kun tarvitset apua ja neuvoa yrityksen talousasioissa ja hinnoittelussa Ota yhteys: puhelin 0400-215219
sähköposti: osmo.kalmari@kalmariunion.com
Aikonansa Agricola kirvoitti kotoisen kielen suomenkilen kirjoituksin alkuun aapisen asetti lukutaidon tavoitteli Suomen kansalle sovitti. Kului aikoja kosolti vuosisadat vierähteli alla vallan Ruotsin kunkun kruunupäisen päättäessä mikä on meininki menossa kahden puolen Pohjanlahden Itämeren itäpuolla. Sittenpä Suomen sodassa valloitti tsaarin Venäjä itsellensä ison maamme josta “Stoolin tarinoissa” Ruuneperikin runoili sankareista sanat saattoi kohtaloista kertoili. Autonomiaika alkoi keisarien komennossa venäläisten vallitessa sitä kesti sata vuotta
Sitten alkoi naapurissa väkivalloin vallan vaihto. Nevan rannoilla repesi pyssyt paukkui Pietarissa kaaos koitti kaupungissa kesari kruununsa kadotti tsaari suistui istuimelta.
vähän ylikin ylsi. Silloin heräs itsetunto omasta kansasta ajatus kokos Lönnrot “Kalevalan” saatiin Suomeen oma markka “Seitsemästä veljeksestä” kertoili Kiven Aleksis. Kulttuurimme näin koheni. Tuli sitten sortokaudet alkoi ajat ankarammat ruhtinaskunnassa rajummat. Syttyi suuri maailmansota lietsoen levottomuutta. Odotti jo alkamistaan bolseviikin kumous. Lenin ennen kumousta Suomessakin liikuskeli poikkesipa Paraisilla Kirjalassakin kipaisi Lillmälössä majaa piti ennen Ruotsiin reissaamista maailmalle matkaamista Tukholman, Köpiksen kautta kohti kulki Caprin saarta eteläistä ennätteli. 15
Eipä kaikki kuitenkana sujunut niin sukkelasti taistelutta eipä päästy veli vainos veljeänsä sisällisessäkin sodassa ennnkuin elämä elpyi itsenäisess isänmaassa. Kaksi vuosikymmentä rauhantöissä rakenneltiin kunnes pilvet niin pimeät nousi Mainilan kylän kohdalle Karjalan kannaksen rajalle pommit pellolle putosi Siitäpä syy sodalle väärät väitteet valheelliset aiheet taiston alkajaksi suomalaisille suruksi. Talvisodan taisteluissa kansan kunto koitettihin purevissa pakkasissa tuli Talvisodan henki kansan yhtehen yhytti. Sota silpoi SUOMEAMME Maamme maitansa menetti Eipä saanut vainolainen koko maata vallatuksi vaikka kyllä karkotteli karjaliset kodeistansa uusille asuinsijoille siirtoväen sisämaahan pommitkin perähän heitti kaupunkeja poroksi poltti.
Rauha tehtiin raskaaanlainen välirauhan vallitessa. Koitti Suomi vielä kerran saavuttaa entiset rajansa saksalaistenkin avulla. Kamppailuissa kuitenkin tultiin toiselle tilalle rauhanteon rajalinjat Moskovassa määriteltiin Suuret sotakorvaukset jälkeen tuli jatkosodan. Pitkät junat jyskyttivät rahtiansa rajan yli. Silti nousi notkahdellen Suomi suuresta sodasta vaaranpaikasta parani pääsi pankkikriisilöistä laskuloista lamakauden. Edetty on Eurooppahan markatkin euroiksi osattu EU:n suuren katon alla pahoja keljä pidelty. HYVÄ SUOMI ! Panu Helariutta
Hämäläisiä joulutapoja ja leikkejä. jatkuu.... Kun valkeat oli sytytetty, istuttiin pöytään. Vaari meni pöydän taakse leikatakseen suuressa valkoisessa puukupissa pöytään tuotua palvattua sianjalkaa, sitte kun syödessä lihan vuoro tuli. Nyt hän ensin ehdotti Priita Maijalle: >>Sinä Priita Maija olet nuorempi, sano, nuorempi, sano, ninkon veisaamaan sano.<< - >>Sen verran veisaa kuka hyvänsä<<, sanoo Priita Maija ja ottaa virsikirjan, josta veisataan: Tule toivottu turva tänn, Neitzen syntymistä näyttämään Ihmex Ihmisten Maailmall, Se syndymys sul sovei Jumal! ( V:n 1759 virsikirjasta.)
Veisattuaan sanoo Priita Maija: >> Toivon, että kaikin oomme valmiit tätä turvaa vastaan ottamaan, jota virresä veisasimme, ja siunaamme vaan ruokamme. << Kaikki ristivät kätensä ja siunaavat: >>Herra Jesus siunakkoon minunkin ravintoni! << Vaari kaataa hopeapikariin viina ja tarjoo ensin naisväelle. Nämä maistavat vähän kukin, mutta kun tulee miesten vuoro , he kulauttavat noin puoliryyppyä jokainen; viimeksi maistaa vaari. Sitte ottavat jokainen kakkoa tai varikkoa korista ja syövät voileipää. Priita Maija antaa läpitoolilla syöville lapsille voileivät käteen ja sahtia; sitte tarjoo hän sahtitoopin kiertämään pöytään. Kun joulujuustoa on syöty, tarjotaan palvattua lihaa ja perunalooraa, sitte seuraa käristystä, jonka jäljestä vaari tarjoo kalaryypyt, vaikkei kalaa tarjotakaan, sillä Priita Maija tuumii: >>Kyllä silahkan maun aina tietää<<. Sensijaan nousee vaari, leikkaa palvatusta sianjalasta jokaiselle kappaleen, jonka kanssaPriita Maija tarjoo räätikäsvoita, tokkosessa paistettua. Priita Maija pitää huolta, että sahtituoppi kiertää joka ruuan jäljestä pöydässä. Sianlihaa syötäessä kertoo vaari, mitenkä ennen palvattiin kokonainen porsas jouluksi, sekä kuinka kolme teinipoikaa vei eräältä rovastilta joulupöydästä sellaisen porsaan. Rovasti oli käskenyt teinit joulupöytäänsä ja tahtoi koetella heidän tietoansa. Kysyi ensimmäiseltä: >> Mitäs sinä olet raamatusta oppinut?<< -- >>Näin Pietarikin Malkukselta korvan hakkas <<, vastasi tämä ja leikkasi veitsellään sialta korvan.
16
Rovasti kysyi toiselta: >> Mitäs sinä olet raamatusta oppinut?<< ->>Näin Mooses ylensi käärmeen korvessa<<, vastasi tämä ja leikkasi sialta hännän ja nosti teikkinsä nenään. Rovasti kysyi kolmannelta >> Mitäs sinä olet raamatusta oppinut?<< ->> Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät<<, sanoi tämä, ja sieppasi porsaan kainaloonsa ja lähti matkaansa. Toiset teinit seurasivat perässä. Kun liha oli syöty ja juotu sahtia päälle, tarjosi vaari puoli ryyppyä miehille ja niille naisille, jotka “vähä kastoivat kieltänsä”. Sitten tuotiin tuokkosissa paistettua puuroa ja kun sitten tuotiin vaarin herkkua, tokkosissa paistettua “kryynimakkaraa”, otti vaari puolen ryyppyä ja tarjos toisillekin. Lopuksi tarjottiin ryynipuuroa ja “rieskaa” (maitoa) ja “pannukakkoo “. Kun kaikki lopettivat syöntinsä, sanoi Priita Maija: >> Ny me vaan kiitämme kaikken hyvän antajaa ja veisaamme ruokavirreksi: Suo Jumal meit’ tällä Juhlal’.<< Kaikki panevat kätensä ristiin ja sanovat hiljaa kumartaen päänsä alas: >> Jeesukselle kiitos olkoon ruuan ja ravinnon erestä.<< Sitten veisattiin virsi (v.v.k. 127: 9 v.) >> Suo Jumal! meit’ tällä Juhlal’ Meildäs myöden iloll’ olla, Suosioll’ sovinnoll’, rackaull’ Sinua ylistäin sydämell’ suull’: Kiitos Corkian Jumalan, Jumal syndyi ihmisex, Jo Jumal leppyi Ihmisill’.<< Jatkamme taas ensi jouluna kertomusta......