ELÄMÄNTAPAHTUMATYÖKALU-SOSIAALIPALVELUN AIKAISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

ELÄMÄNTAPAHTUMATYÖKALU -SOSIAALIPALVELUN AIKAISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Anne Ollikainen, Riikka Sarajärvi & Ella Väänänen

Evaluation of the Impact of the Life Event Measurement Tool during the Social Service

The aim of the thesis was to analyse how the impacts during the social services can be described with using the life event measurement tool. The life event measurement tool has been in trial use in the Nuorten Ystävät ry in six different units. The measurement tool is a digital platform on which the customer was able to mark the changes in his or her life. The purpose was to find out whether the results of the life event measurement tool describe the impacts during social service and to make recommendations for further development.

In this thesis the research was carried out by a case study as a research method. The case study suited because it utilizes various means of data collection and analysis. The research data was collected in workshops from which we obtained information that we could not obtain from theoretical information. The research data was analysed by the means of qualitative research with content analysis and thematic analysis which is one form of the content analysis.

The main results were that the life event measurement tool produces information about the impacts during the social service. From the researched data could be concluded that the change in the customer's life during the social service is visible. The research data proves that the life event measurement tool was easy to use. Based on the research data the measurement tool should be further studied by a professional to improve the credibility and usability in the impact assessment.

Keywords: social service, life event, measurement tool, impacts

JOHDANTO

Opinnäytetyömme toimeksiantajana toimi Nuorten Ystävät ry, joka on valtakunnallinen kansalaisjärjestö. Kehittämistehtävämme kohdentui Nuorten Ystävät ry:n sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistymisen toimialalle. (Nuorten Ystävät 2021a.) Nuorten Ystävät ry:llä tuotetaan kumppanuus- ja ostopalvelusopimuksilla kuntouttavaa työtoimintaa sekä sosiaalista kuntoutusta. Tarkastelemme kehittämistehtävässämme sosiaalipalvelujen vaikutuksia ja vaikuttavuutta sekä asiakkaan että sosiaalipalvelujen ja niitä täydentävien palveluiden näkökulmasta.

Kehittämistehtävämme tarkoituksena oli selvittää, kuvaavatko elämäntapahtumatyökalun tulokset sosiaalipalvelun aikaisia vaikutuksia sekä tehdä suositukset jatkokehittämiselle. Elämäntapahtumatyökalu on Nuorten Ystävät ry:n kuudessa eri yksikössä koekäytössä ollut sähköinen alusta, jonne asiakas voi merkitä itselleen tapahtuneen elämänmuutoksen. Tavoitteenamme oli analysoida, miten palvelun aikaisia vaikutuksia voidaan kuvata elämäntapahtumatyökalun avulla. Tavoitteena oli myös selvittä, miten työkalua tulisi jatkossa kehittää, jotta siitä olisi hyötyä Nuorten Ystävät ry:lle ja he voisivat ottaa työkalun käyttöön palvelun aikaisten vaikutusten mittaamiseen.

Kysymykset, joihin kehittämistehtävässämme vastaamme:

• Kuvaako elämäntapahtumatyökalun tulokset palvelun aikaisia vaikutuksia?

• Miten elämäntapahtumatyökalua tulisi kehittää, jotta se soveltuu työntekijöiden ja rahoittajien tarpeeseen?

Kehittämistyössämme lähestymme aihetta tapaustutkimuksen orientaatiolla. Työssämme tapauksen muodostaa asiakkaalle sosiaalipalveluiden tai niitä täydentävien palveluiden aikana tapahtuneet muutokset elämäntilanteessa. Tieto muutoksista on koottu koekäytössä olleella elämäntapahtumatyökalulla. Kysyimme muutoksista saadun tiedon avulla sidosryhmiltä, miten he kokevat työkalun tuottaman tiedon ilmentävän palvelun aikaisia vaikutuksia ja miten työkalua tulisi jatkossa kehittää. Käytämme yhteiskehittämisen menetelmistä työpajatyöskentelyä. Myös elämäntapahtumatyökalu on kehitetty asiakkaiden ja henkilökun-

nan kanssa työpajatyöskentelyllä. Yhteiskehittäminen ulottuu kehittämistehtävässämme sekä käyttämämme taustamateriaaliin että toimii aineistonkeruumenetelmän pohjana.

Vaikuttavuuden ja vaikutusten arviointi ja siitä tuotettu tieto sosiaalipalveluissa on laadunvarmistuksen, kehittämisen ja päätöksenteon väline. Kun vaikuttavuustietoa käytetään palveluntuottajan ja palvelun tilaajan välisessä sopimuksessa maksuperusteena, tulee vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnista osa palvelun taloudellisen kannattavuuden mittaria. (Nikula 2021; Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen 2012, 51, 55; Työ- ja elinkeinoministeriö 2021) Kehittämistehtävämme kohdentuukin tähän päätöksenteon, kehittämistyön, asiakkaan elämäntapahtumien ja palvelutuotannon risteämiskohtaan, jossa keskeisenä kysymyksenä on palvelun tai toimenpiteen vaikutusten osoittaminen edellä mainituista näkökulmista.

NUORTEN YSTÄVÄT RY:N TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Kehittämistehtävän toimeksiantaja oli Nuorten Ystävät ry, valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka on perustettu vuonna 1907. Nuorten Ystävät ry on kehittäjä, vaikuttaja- ja asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 2020 Nuorten Ystävät ry:llä oli keskimäärin 112 työntekijää. Nuorten Ystävät ry omistaa kokonaan Nuorten Ystävät oy:n, jonka omistama NY Palvelut oy toteuttaa järjestön perustehtävän mukaista palvelutuotantoa. Koko yhteisössä työskenteli vuonna 2020 keskimäärin 680 henkilöä. (Nuorten Ystävät 2021a.)

Kehittämistehtävä kohdentui Nuorten Ystävät ry:n sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistymisen toimialalle. Sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistymisen toiminnoissa tuetaan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden osallisuutta, elämänhallintaa, opiskelua sekä työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Näissä toiminnoissa työskentelyn perustana ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja intensiivinen tuettu työhönvalmennus. (Nuorten Ystävät 2021a.)

Nuorten Ystävät ry:n tuotti kumppanuus- ja ostopalvelusopimuksilla kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta. Molemmat palvelut ovat lakiin perustuvia palveluja, joiden tuottaminen on kuntien vastuulla. Nuorten Ystävät ry:n tilaajaasiakkaana ovat kaupungit, kunnat ja kuntayhtymät. Nikula (2021) kertoi, että Nuorten Ystävät on tuottanut työllisyydenhoidon ja sosiaalihuollon palveluja kunnille vuodesta 2013 alkaen. Tulosperusteisesti palveluja on tuotettu vuodesta 2018 alkaen. (Nikula 2021.)

Nuorten Ystävät ry:n sidosryhmät

Ryhmiä, toimijoita tai henkilöitä, jotka vaikuttavat organisaation toimintaan tai joiden toiminnalle organisaation toiminnalla on suoraa tai välillistä vaikutusta, kutsutaan sidosryhmiksi (Koipijärvi & Kuvaja 2020, 166; Huemann, Eskerod & Ringhofer 2016, 36–37). Organisaatio on olemassa omia, ihmisten ja yhteiskunnan tarpeita varten. Tietoa siitä, mitä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan, saadaan sidosryhmiä kuulemalla sekä seuraamalla yhteiskunnallisia signaaleja. (Koipijärvi & Kuvaja 2020, 166.) Nuorten Ystävien toiminta on tiiviissä yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan, ihmisiin ja erilaisiin toimijoihin. Järjestö kehittää toimintaansa kokemukseen ja tietoon pohjautuen sekä hakee aktiivisesti uusia yhteistyökumppaneita ja rakentaa ekosysteemiä. (Nuorten Ystävät 2021b.)

Organisaatiot määrittelevät itselleen merkittävät sidosryhmät, mutta on olemassa lähes kaikille yhteisiä olennaisina pidettyjä ryhmiä. Niitä ovat esimerkiksi henkilöstö, omistajat, asiakkaat, tilaajat, paikallisyhteisöt, media ja yhteiskunnalliset organisaatiot, kuten viranomaiset. (Koipijärvi & Kuvaja 2020, 169–170; Harrison & Thompson 2015, 16; Huemann, Eskerod & Ringhofer 2016, 38; 40.) Kehittämistehtävään tiiviisti liittyvät sidosryhmät ovat Nuorten Ystävät ry:n mittaristo kehittämiseen osallistuvien yksiköiden asiakkaita ja henkilökuntaa sekä toimintoja rahoittavia ja toiminnan tuloksellisuutta arvioivia tahoja. Näitä ovat kuntien ja sairaanhoitopiirien virkamiehet, Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) rahoitusasiantuntijat, Aluehallintoviraston toimintaa ohjaavat virkamiehet, työllistymisen kuntakokeilun sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) hankkeiden toiminnan vaikuttavuutta seuraavat henkilöt.

Kuvio 1. Nuorten Ystävät ry:n tärkeimmät sidosryhmät. (Harrison & Thompson 2015, 16; Huemann, Eskerod & Ringhofer 2016, 40 mukaillen; Nikula 2021)

Kehittämistehtävän kannalta olennaiseksi katsotut sidosryhmät on kuviossa 1 merkitty keltaisella värillä. Olennaisiksi sidosryhmiksi määrittelimme ne henkilökunnan edustajat, jotka olivat mukana elämäntapahtumatyökalun koekäytössä

sekä ne tahot, joille toimeksiantaja raportoi toiminnan vaikuttavuudesta ja vaikutuksista. Rajasimme asiakkaat kehittämistehtävän ulkopuolelle, vaikka he ovat merkittävä sidosryhmä ja työkalun käyttäjiä. Elämäntapahtumatyökalun testikäytössä ollut versio oli kehitetty asiakas- ja henkilökuntalähtöisesti ja sitä koekäyttivät asiakkaat. Työkalun tuottama tieto itsessään oli asiakkailta lähtöisin. Käytettävyyden ja sisällön kehittäminen suoraan asiakasnäkökulmasta rajautui tämän kehittämistehtävän osalta siihen tietoon, joka välittyi asiakkaiden työkaluun antamissa vastauksissa. Käytössämme oli lisäksi työntekijöiden meille välittämä asiakkailta saatu palaute. Vaikutusten arviointiin liittyvää tietoa saimme parhaiten työntekijöiltä ja muilta sidosryhmiltä.

KEHITTÄMISTEHTÄVÄN KESKEISET KÄSITTEET

Kehittämistehtävässämme pureudumme Nuorten Ystävät ry:n tuottamien sosiaalipalvelujen ja niitä täydentävien palvelujen vaikutusten arviointiin. Elämäntapahtumista ja sosiaalipalvelujen aikana asiakkaiden elämässä tapahtuvista muutoksista on koottu tietoa Nuorten Ystävät ry:n hankkeissa ja toiminnoissa. Selvitämme, olisiko sidosryhmien mielestä mahdollista osoittaa vaikutuksia hyödyntämällä muutostietoa.

Sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta arvioidaan useista syistä. Vaikutusten arvioinnin päätavoitteena on sekä sosiaalipalvelujen vaikutusten osoittaminen asiakkaiden elämässä että palvelujärjestelmän parantaminen (Kivipelto & Saikkonen 2013, 318; Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 78). Vaikuttavuuden arviointia edellytetään myös sosiaalihuoltolaissa (L1301/2014, 15 §) ja sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) rakenteellisessa uudistuksessa, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy itsehallinnollisille alueille (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Torkki ym. 2017, 8; Valtioneuvosto s.a.). Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta varten halutaan saada tietoa palvelujen kustannusvaikuttavuudesta ja laadusta. Vaikuttavuustiedon tarve ei ole pelkästään kansallinen, sillä hankkeita arvioinnin kehittämiseksi on tehty kansainvälisesti. Vaikuttavuuden arvioinnin tarve johtuu myös sosiaalipalvelujen kustannusten kasvusta kun, valtiontalouden kantokyky ei kasva samassa tahdissa kulujen kanssa. (Torkki ym. 2017, 8.) Nikulan (2021) mukaan vaikuttavuustietoa käytetään myös tulosperusteisissa

ostopalvelusopimuksissa maksuperusteena. Näyttääkin siltä, että vaikuttavuuden ja vaikutusten arviointi on osa laajempaa kehitystä sosiaalialan kansainvälisellä, kansallisella ja arjen toimijoiden tasolla.

Tässä kehittämistehtävässä sosiaalipalvelut-termillä tarkoitetaan sekä sosiaalihuoltolain (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014) mukaisia että erityislainsäädännön mukaisia sosiaalipalveluja (STM-sosiaalipalvelut s.a.). Erityislainsäädännöllä tarkoitetaan säädöksiä, jotka viittaavat eri henkilörekistereihin, kuten väestörekisteriin. (Tietosuojavaltuutetun toimisto - erityislainsäädäntö s.a).

Erityislainsäädännössä palvelut koskevat esimerkiksi vammaispalveluita, kehitysvammaisten erityishuoltoa, täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, lastensuojelua ja kuntouttavaa työtoimintaa sekä monta muuta lain alle kuuluvaa palvelua (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, Vammaispalvelulaki 380/1987, Kehitysvammalaki 519/1977). Sosiaalipalveluja täydentävät yritysten ja järjestöjen sosiaalipalvelut, joilta kunta tai kuntayhtymä voi ostaa palveluita. Sosiaali- ja terveysministeriö ei vastaa yksin sosiaalipalveluista vaan myös Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (VALVIRA) ja Aluehallintovirastot (AVI) vastaavat kyseisestä palvelusta. (STM-sosiaalipalvelut s.a.) Viittaamme ei-lakisääteisiin sosiaalipalvelujen rinnalla toteutettaviin palveluihin täydentävinä palveluina.

Kehittämistehtävässä mukana olleista Nuorten Ystävät ry:n yksiköistä valmennuspajat Tärppi ja Mahis Muhos tuottivat lakisääteisiä sosiaalipalveluja. Valpas 2-, Mutteri- ja Verto -hankkeet sekä Ohjaamo Muhos olivat täydentäviä palveluja. Näistä kuudesta yksiköistä käytetään tässä kehittämistehtävässä termejä hankkeet ja toiminnot silloin, kun niiden suhdetta lainsäädäntöön ei eritellä.

Elämäntapahtuma, muutos ja resilienssi

Sakari Kainulainen (1998) jakaa elämäntapahtumat kolmeen pääulottuvuuteen. Ensimmäinen ulottuvuus perustuu ihmisen toimintakykyyn ja siihen liittyviin tekijöihin, kuten toimintakyvyn pettäminen ja kokemukset sosiaalisesta eristäytyneisyydestä. Toinen ulottuvuus koostuu perheiden ja kotitalouksien ongelmista, esimerkiksi parisuhteeseen liittyvät ongelmat tai perheen ongelmat. Kolmas ulottuvuus perustuu toimeentulon ongelmista, esimerkiksi työttömyyden aiheuttamista

ongelmista. Ihmisen tyytyväisyyttä katsottaessa kokonaisvaltaisesti, esille nousee hyvä terveydentila, hyvä palkkataso, optimistinen elämänasenne, pessimismisyyden vähäisyys ja vähäiset kokemukset perheen sisäisistä ongelmista tai toimeentuloon liittyvistä ongelmista. Eri sosiaaliluokista tarkasteltuna elämäntyylistä löytyy eroja. (Kainulainen, 1998, 6.)

Kainulainen (1998, 89–91) määrittelee elämäntapahtuman ihmisen elämäntilanteen todellisuuden kuvaukseksi. Kainulaisen (1998, 89–91) mukaan elämäntapahtuma voi olla erilaisia, kestoltaan vaihtelevia ja eri tasoisia asioita ihmisen maailmassa. Sen, miten ihminen kokee tyytyväisyyttä elämän eri osa-alueilla, on osoitettu vaikuttavan koettuun yleiseen tyytyväisyyteen. (Kainulainen 1998, 89–91.) Kehittämistehtävässämme käytimme elämäntapahtuma-termiä Kainulaisen määritelmän mukaan.

Kehittämistehtävässä hyödynnettiin Nuorten Ystävät ry:llä koekäytössä olleesta elämäntapahtumatyökalusta saatua tilastotietoa. Työkalun avulla kokeiltiin asiakkaan elämäntapahtumien ja muutoksen kirjaamista sosiaalipalvelun tai sitä tukevan palvelun aikana. Elämäntapahtumatyökalu koeversion kehittämisessä oli hyödynnetty 3X10D-elämäntilannemittaria, jonka kehittäjätiimissä toimii Sakari Kainulainen. Työkalu luotiin yhteiskehittämisen menetelmin asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa. Koeversion kehittämisen toteutti Anne Ollikainen omassa työssään Nuorten Ystävät ry:llä.

Oravala ja Rönkä (1999, 274–275) kutsuvat elämänkulun käännekohdiksi tapahtumia, jotka käynnistävät elämänmuutoksen. Käännekohta on muutos, joka voi olla seurausta elämäntapahtumista, valinnoista tai yllättävistä tapahtumista. Oravalan ja Röngän (1999, 274–275) määritelmässä olennaista on se, että henkilö itse määrittelee käännekohdan muutokseksi. Nämä muutokset näkyvät yksilön elämän eri osa-alueilla, kuten minäkäsityksessä, ihmissuhteissa ja suhtautumisessa maailmaan. (Oravala & Rönkä 1999, 274–275) Kehittämistehtävässämme käytimme muutoskäsitettä kuvaamaan niitä asiakkaan elämäntapahtumia, jotka ihmiset ovat itse määritelleet muutokseksi sekä asiakkaiden elämässä tapahtuneita asioiden muuttumisia. Muutostieto-käsitteellä kuvattiin sitä tietoa, jota saatiin asiakkaan itselleen merkittäväksi määrittelemistä elämäntapahtumista hänen itsensä asettaman aikaraamin sisällä.

Elämäntapahtumatyökalun sisältö oli koottu ihmisten itse merkittäviksi kokemista muutoksista ja tärkeistä elämäntapahtumista. Epäselvää toimeksiantajalle oli, miten paljon juuri näitä asiakastyöpajoissa tuotettuja muutoksia tapahtuu sekä se, miten laajasti ja miksi ne koetaan tärkeinä. Lisäksi asiakkaiden muutostiedon kirjaamisessa koekäytössä olevaan työkaluun ei määritelty, miltä ajalta asiakas kirjaa koetut muutokset.

Sosiaalista osallisuutta ja työllistymistä edistävissä palveluissa ja toiminnoissa ei ole järjestelmällisesti koottu tietoa siitä, miten ihmisen tilanne muuttuu palvelun vaikutuksesta. Tietoa kootaan vain yksilöllisenä, yksilön tasolle kohdistuvana eikä sitä voida käyttää koko palvelun vaikutusten arviointiin. Yksittäisten ihmisten elämäntilanteen muutosten järjestelmällinen kirjaaminen mahdollistaisi vaikutustiedon kokoamisen ja vertaamisen palvelun kustannuksiin. (Kettunen, Steffansson & Pehkonen-Elmi 2018, 72.) Kivipellon ja Saikkosen (2013, 319) näkemyksen mukaan laadullista ja määrällistä tietoa vaikutuksista voi sekä tallentaa että analysoida yhtä aikaa. Tietoa voidaan hyödyntää sosiaalipalvelujen kehittämisessä paikallisella tasolla. Vaikuttavuustietoa saadaan yhdistelemällä tutkimustietoa asiakastyön ja sosiaalityön arviointiin (Kivipelto & Saikkonen 2013, 319). (Kivipelto & Saikkonen 2013, 319.) Selvitämme kehittämistehtävässämme, voisiko elämäntapahtumatyökalu tuottaa tietoa sosiaalipalvelujen ja niitä tukevien palvelujen vaikutuksista. Muutoksen ja elämäntapahtumien systemaattinen kirjaaminen nähdään Nuorten Ystävät ry:n taholta tärkeänä tapana osoittaa sosiaalipalvelujen ja niitä tukevien palvelujen vaikutuksia (Nikula 2021).

Resilienssi-käsitteellä kuvataan ihmisen kykyä kestää kuormittavia elintapoja ja elämäntilanteita. Käsitteellä viitataan positiiviseen sopeutumiseen. Ihmiselle olennaisia asioita ovat sosiaalisen paikan, arvostuksen ja tuen kokemus. Resilienssi voidaan tästä näkökulmasta määrittää myös ihmisen kyvyksi muodostaa merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita siten, että ne vahvistavat hyvinvointia. Resilienssiä ja sosiaalista luottamusta voidaan pitää tekijöinä, jotka vaikuttavat eriarvoisuuden kokemukseen jokapäiväisessä elämässä. (Maunu, Katainen, Perälä & Ojajärvi 2016, 192, 196, 198; Herrman ym. 2011, 262). Kehittämistehtävässämme elämäntapahtumatyökalun avulla henkilökunta pyrki löytämään asiakkaan elämäntilanteesta ne kohdat, joissa asiakas tarvitsi apua. Nuorten Ystävien henkilökunnan tavoitteena oli elämäntapahtumatyökalua täyttäessä luoda hyvä

vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa sekä tilanne, jossa asiakas koki olevansa turvassa ja saavansa elämäntilanteeseensa apua. Henkilökunnan tavoitteena oli luoda merkityksellinen vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa, jotta asiakkaan auttaminen omassa elämäntilanteessaan onnistui. Tärkeintä on asiakkaan hyvinvoinnin lisääminen. Näistä seikoista koostui resilienssi kehittämistehtävässämme.

Yksilön resilienssiin vaikuttavat henkilökohtaiset ja biologiset tekijät sekä ympäröivän maailma. Resilienssistä puhutaan silloin, kun ihminen pystyy välttämään voimakasta, negatiivista stressitilaa tai kun yksilöä tukevat ihmissuhteet auttavat voimakkaan stressitilanteen ylitse. Tehokkailla interventioilla, kuten sosiaalipalveluilla, voi olla merkittävä rooli asiakkaiden resilienssin kasvattamisessa. (Herrman ym. 2011, 262–263) Elämäntapahtumatyökalun sisältämät muutokset vastaavat resilienssin määritelmien mukaisia sisältöjä elämässä. Oikein kohdennetut sosiaalipalvelut ja niitä täydentävät palvelut voivat tukea näitä muutoksia ja vahvistaa resilienssiä, mikä puolestaan näkyy palvelun vaikutuksissa positiivisesti.

Vaikuttavuus ja vaikutus

Sosiaalipalvelujen tarkoituksena on tuottaa asiakkaan näkökulmasta positiivisesti vaikuttavia palveluja (Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus 2007, 22–23; Sosiaalihuoltolaki L1301/2014). Sosiaalityössä toiminnan tavoitetta kuvataan muutoksen tuottamisena (Pohjola 2012, 23). Vaikuttavuuden määritelmää voidaan lähestyä katsomalla tapahtunutta muutosta.

Vaikuttavuus voidaan määritellä suhteessa toiminnan tavoitteisiin. Vaikuttavuutta arvioidaan sillä, miten hyvin toimenpide on tuottanut tavoiteltua tulosta. Sosiaalihuollossa ja -palveluissa ydintavoitteena on asiakkaan hyvinvoinnin muuttuminen. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 80–81; Dahlen-Larssen 2005, 7.) Miettinen, Selander ja Linnosmaa (2020, 80) kuvaavat vaikutuksia muutoksena toiminnan perimmäisessä tavoitteessa. Vaikuttavuus on siis suhteellista ja sitä verrataan määriteltyihin tavoitteisiin (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 80). Nuorten Ystävät ry:n sosiaalisen työllistymisen hankkeissa ja toiminnoissa tarkoituksena on tukea osallisuutta, elämänhallintaa, opiskelua sekä työllistymistä avoimille työmarkkinoille (Nuorten Ystävät 2021a).

Edellä mainitun kaltaisissa kausaalisissa syy-seuraussuhteeseen perustuvissa määrittelyissä vaikuttavuutta arvioidaan tuloksellisuuteen nojaten (Pohjola 2012, 24–25). Kemppaisen ja Ojaniemen (2011, 46) mukaan vaikuttavuuden arvioinnista on kysymys silloin, kun pystytään osoittamaan, että tietty tapa toimia tuottaa tavoiteltuja vaikutuksia asiakkaalle. Kehittämistehtävämme kohdentui toimintoihin, joissa tuettiin henkilöiden osallisuutta, elämänhallintaa, opiskelua sekä työllistymistä avoimille työmarkkinoille (Nuorten Ystävät 2021a). Koekäytössä olevassa elämäntapahtumatyökalussa muutos kirjattiin asiakkaan kokemana muutoksena. Asiakas ei tuottanut tietoa siitä, mikä toimenpide oli tuottanut muutoksen eikä siitä, missä suhteessa muutos oli toiminnan lopulliseen tavoitteeseen, kuten työllistymiseen.

Sosiaalipalvelun voi päätellä edellisten määritelmien mukaan olevan positiivisesti vaikuttava, jos toimenpiteen ansiosta asiakkaan näkökulmasta on tapahtunut tavoiteltua positiivista muutosta hyvinvoinnissa. Kemppaisen ja Ojaniemen (2011, 52–55) mukaan vaikuttavuutta ei kuitenkaan voida arvioida ainoastaan yksinkertaisena syy-seuraussuhteena. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulee tarkastella niitä mekanismeja ja konteksteja, joiden vuoksi asiakkaiden elämässä on mahdollista tapahtua muutoksia. Tällaisia mekanismeja ovat esimerkiksi asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus ja työskentelymotivaatio. (Kemppainen & Ojaniemi 2011, 52–55.) Nuorten Ystävät ry:llä koekäytössä olevassa elämäntapahtumatyökalussa kokeillaan muutosten kirjaamista niin, että asiakas tuottaa tietoa kokemastaan muutoksesta. Asiakkaan on mahdollista työkalun käytön aikana tuottaa tietoa myös sosiaaliseen ympäristöön liittyvistä mekanismeista. Työkalun vaihtoehdoissa voi valita muutoksia, jotka liittyvät esimerkiksi tuen saamisen kokemukseen.

Vaikuttavuus erotetaan määrittelyssä vaikutuksista. Miettisen, Selanderin ja Linnosmaan (2020, 81) mukaan vaikutukset ovat toimenpiteen sellaisia seurauksia, jotka eivät ole toiminnan tavoitteiden mukaisia tai joita ei ole määritelty toiminnan vaikuttavuuskriteeristössä. Vaikutukset voivat olla odotettuja ja tavoiteltuja, mutta myös odottamattomia ja ei-toivottuja seurauksia palvelun käytöstä. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 81.) Vaikutuksilla tarkoitetaan toimenpiteen tai palvelun aikana tulleita vaikutuksia asiakkaan elämäntilanteeseen (Pohjola 2012, 23). Nuorten Ystävät ry:n hankkeiden ja toimintojen vaikuttavuutta osoitetaan

työllistymiseen ja opintoihin etenemiseen liittyvillä tulosmittareilla. Vaikutuksia ovat edellisten määritelmien valossa ne muutokset, joiden suora vaikutus ei ole asiakkaan etenemien työllistymisen polulla. Ne voivat olla muutoksia elämäntilanteessa ja koettua edistymistä. Kehittämistehtävämme keskittyi vaikutusten arvioinnin kehittämiseen.

VAIKUTUSTIEDON KOKOAMINEN

Sosiaalipalveluiden käyttämiä elämäntilannemittareita

Eri elämäntilannemittareita jaotellessa ne voidaan jakaa PROM- ja PREM mittareihin. PROM-mittari on käännetty englannin kielestä Patiet Reported Outcome Measures ja PREM-mittari on käännös sanoista Patiet Reported Experience Measures. PROM mittaa asiakkaan toimintakykyä sekä elämänlaatua ja PREM asiakkaan tyytyväisyyttä sekä asiakaskertomusta. (Tiirinki 2019, dia 9.) Erilaisten palvelujen vaikuttavuutta pystytään mittaamaan tiedustelemalla asiakkaan tai potilaan omaa näkemystään omasta toimintakyvystä tai oman elämänsä laadusta. Puhuttaessa sosiaalipalvelujen asiakkaan kokemuksesta käytetään termiä Consumer Reported Outcome Measures (CROM). Mikäli halutaan saada selville potilaan tai asiakkaan tyytyväisyyttä ja erilaisia palvelukokemuksia, käytetään termiä Patient Reported Experience Measures (PREM). (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 84.)

PROM- ja CROM mittarit ovat niin sanottuja sateenvarjokäsitteitä asiakkaan itsensä raportoimista vaikutuksista ja ne viittaavat yhdestä muuttujasta tai useista ulottuvuuksista koostuviin itsearviointimittareihin. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 84). Torkki ym. (2013, 37–38) huomauttaa, että asiakkaan itsearviointimittarit eivät tuota säännönmukaisesti samansuuntaisesti tuloksia ammattilaisen raportointiin käyttämien mittareiden kanssa. Jotta vaikuttavuudesta saadaan kokonaiskuva, on tärkeää, että sosiaalipalveluissa vaikuttavuuden mittarina käytetään myös asiakkaan kuvaamia vaikutuksia (Torkki ym. 2013, 37–38).

Terveydenhuollon mittarit ovat kehitetty arvioimaan asiakkaan tai potilaan terveydentilassa tapahtuvat muutokset, ja tämän vuoksi ne eivät suoraan sovellu sosi-

aalipalveluiden vaikuttavuuden arviointiin. Sosiaalipalveluihin tarvitaan omia hyvinvointia mittaavia mittareita. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen ylläpitämästä TOIMIA-tietokannassa (2020) on erilaisia toimintakyyn ja palvelujen vaikuttavuuden arviointiin kehitettyjä elämäntilannemittareita. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 86.)

Vaikuttavuuden arvioinnissa pyritään selvittämään, minkälaisia muutoksia potilaalle tai asiakkaalle on tapahtunut terveyteen tai hyvinvointiin liittyen. Samalla saadaan selvitettyä se, onko muutoksia tapahtunut ilman tarjottavaa palvelua. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 86, 89.) Nuorten Ystävät ry:n hankkeissa ja toiminnoissa käytetään pääsääntöisesti kahta asiakkaan itsearviointiin perustuvaa mittaria; Kykyviisaria ja 3X10D-elämäntilannemittaria. Molemmat elämäntilannemittarit kuvaavat asiakkaan elämäntilanteen muutoksen suuntaa. Ne tuottavat tietoa asiakkaan elämäntilanteesta, sillä hetkellä, kun itsearviointi tehdään. (Nikula 2021.) Elämäntapahtumatyökalu puolestaan tuottaa tietoa siitä, millaisia tapahtumia on muutoksen suunnan taustalla.

3X10D-elämäntilannemittarin tausta

Kehittämistehtävässämme arvioimme 3X10D-elämäntilannemittarin elämänalueiden jaotteluun perustuvan työkalun tuottamaa tietoa vaikutusten arvioinnissa ja työkalun käytettävyyttä asiakastyössä. 3X10D-elämäntilannemittarin kymmentä dimensiota on käytetty apuna mietittäessä vaihtoehtoja Nuorten Ystävät ry:llä koekäytössä olleeseen elämäntapahtumatyökaluun.

3X10D-elämäntilannemittari on kehitetty vuosina 2015–2016. Sen itsearviointikyselyn avulla voidaan kartoittaa elämää keskeisillä elämänalueilla, joita on mittarissa kymmenen kappaletta. Koska elämänalueet arvioidaan nollasta kymmeneen ja koska asteikot ovat samalaiset, se mahdollistaa erilaisten summatietojen laskemisen tarvittaessa. Elämäntilanteiden tärkeydestä voidaan myös keskustella muiden kanssa. Itsearvion tekijä voi yhdessä asiantuntijan kanssa tai itsenäisesti laatia tulevaisuudensuunnitelman oman tilanteen parantamiseksi. Kaiken kaikkiaan kymmentä elämänaluetta verrataan tärkeyden, nykytilan ja toiveiden näkökulmasta. Vastaaja puolestaan saa numeerisen arvion eri elämänalueista sekä laaditun suunnitelman asioiden parantamiseksi niiltä osa-alueilla, joissa kokee tarvitsevansa muutosta. Eri tuloksia on myös mahdollista tarkastella

tilastollisesti ja laatia päättelysääntöjä vastausten perusteella. (Kainulainen 2019, 12; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.) Koekäytössä olleen elämäntapahtumatyökalun muutokset oli jaoteltu samojen kymmenen elämän osa-alueen alle kuin 3X10D-elämäntilannemittarissa.

3X10D-elämäntilannemittarin käytön etuna ammattilaisen näkökulmasta on se, että se antaa etukäteen tärkeää tietoa siitä, miten tulevaan keskusteluun asiakkaan kanssa tulisi orientoitua. Mittari antaa tukea asiakasohjaukseen ja on hyvä moniammatillisen yhteistyön suunnan näyttäjä sekä sen avulla voidaan käydä läpi kokonaisvaltaisesti asiakkaan elämäntilanne. Mittari auttaa kohdistamaan asiakkaalle oikeanlaista tukea ja samalla se kertoo oman työn merkityksellisyyden seurattaessa ajallisia muutoksia. (Huotari 2020, 46–47; Kainulainen 2019, 10–12.) Tilastotietoa voidaan hyvin hyödyntää eri palveluiden suunnittelussa ja vaikutusten osoittamisessa, samalla saadaan yleistä tietoa väestön hyvinvoinnista eri alueilta (Kainulainen 2019, 10–12).

Kehitystyö ennen kehittämistehtävää

Kehittämistehtävämme toteutettiin Nuorten Ystävät ry:n sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistymisen hankkeissa ja toiminnoissa. Niissä kohderyhmänä ovat henkilöt, jotka tarvitsevat tukea yksilöllisellä kuntoutumisen polullaan kohti yhteiskunnallista osallisuutta. Toiminnan tavoitteena on parantaa kuntoutukseen osallistuvien edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille. (Nuorten Ystävät 2021a.) Nikula (2021) kuvaa ihmisten polkua työelämään usein ajallisesti pitkäksi ja mainitsee, että tuen tarve ja muoto vaihtelee matkan varrella. Hankkeiden ja toimintojen tuloksia kuvataan asiakkaiden itsearviointityökaluilla sekä tilastoimalla asiakkaiden jatkosijoittumisia työmarkkinoille, opintoihin tai muihin palveluihin. Itsearviointityökaluissa työllistymisen edellytyksissä tapahtunut muutos kuvataan asiakaskohtaisesti ja muutoksen sisältö jää avoimeksi. Työkalut kuvaavat muutoksen suuntaa. Käytössä ovat muun muassa Kykyviisari sekä 3X10D -elämäntilannemittari. (Nikula 2021; Valmennuspaja Tärppi 2021; Valmennuspaja Mahis 2020.)

Sosiaalipalveluissa vaikuttavuustieto kuvataan yleisesti toiminnan päättyessä havaittavana vaikutuksena. Tilastot kuvaavat asiakkaan tilannetta palvelun päättyessä tai asiakkaan siirtyessä työelämään. (Pohjola 2011, 25; Nikula 2021.) Tilas-

tollisista mittareista ei käy ilmi asiakkaan työllistymisen edellytyksissä hankkeessa tai toiminnossa olemisen aikana tapahtuneen muutoksen sisältö. Koska asiakassuhteet kestävä tyypillisesti useista kuukausista jopa vuosiin, lopputilanteen tilastollinen esittäminen ei annan kokonaiskuvaa työskentelyn aikaisista vaikutuksista. (Nikula 2021.)

Toimeksiantajan kanssa käydyissä keskusteluissa nousi selkeästi esille tarve tuottaa vaikuttavuustietoa rahoittajille ja ostajille hankkeiden ja toimintojen aikaisesta muutoksesta asiakkaiden elämässä. Tärkeäksi koettiin myös vaikuttavuustiedon koonnin sujuvuus arjessa ja työkalun helppo käytettävyys. Nuorten Ystävät ry:n hankkeet ja toiminnot tuottivat tietoa vaikutuksista asiakkaiden itsearviointityökaluilla. Ne kuvaavat asiakkaan tilanteen muutoksen suuntaa työkalun määrittelemällä asteikolla. Toimeksiantajalla oli tarve kehittää työkalua, jonka avulla asiakas kuvaisi muutoksen sisältöä.

Ennen kehittämistehtävää Nuorten Ystävät ry:n sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistymisen asiakkaat ja työntekijät osallistuivat työpajoihin, joissa koottiin tietoa asiakkaille tapahtuneista muutoksista. Tavoitteena oli luoda elämäntapahtumien testialusta, jossa voidaan kokeilla muutostietojen kirjaamista asiakkaan ollessa hankkeessa tai toiminnossa. Työpajoissa tuotetut muutokset jaoteltiin teemoittain. Elämäntapahtumatyökalun kehittämisvaiheessa huomattiin, että 3X10D:n kymmenen dimensioita soveltuivat parhaiten asiakastyöpajoissa esiin nousseisiin muutosvaihtoehtoihin. Elämäntapahtumatyökalun pohjaksi valikoitui sosiaalialalla käytetyistä mittareista monikäyttöisyytensä vuoksi 3X10D-elämäntilannemittari. Mittari painottuu psyykkisen ja sosiaalisen toiminnan arviointiin, jota me puolestamme kehittämistehtävässämme pidämme tärkeänä. Tämän jälkeen oltiin yhteydessä Sakari Kainulaiseen, joka on kehittänyt mittarin, sekä Reija Paanaseen, joka on kehittänyt työkalua edelleen. Heidän kanssaan sovittiin, että 3X10D -elämäntilannemittarin elämän osa-alueita voidaan käyttää pohjana testialustalla. Testialustaa kutsuttiin elämäntapahtumatyökaluksi.

Elämäntapahtumatyökalu (Liite 1) toteutettiin sähköisellä Google Forms -lomakkeella, johon asiakas pystyi vastaamaan täysin nimettömänä. Lomakkeessa kuvataan 3X10D -elämäntilannemittarin osa-alueiden alle jaoteltuna muutoksia, joista itseä koskevat voi valita rastittamalla. Muutosvaihtoehdot oli koottu asiakastyöpajoissa. Asiakkaat ohjeistettiin merkitsemään ne muutokset, jotka hänen

elämässään on tapahtunut. Lisäksi asiakkailla oli mahdollisuus kirjoittaa avoimeen kenttään sellaisia muutoksia, joita he eivät löytäneet valmiista vaihtoehdoista. Lopuksi vastaajilta kysyttiin kehittämiskohteita. Asiakkaiden kanssa työskentelevillä työntekijöillä ei ollut pääsyä vastauksiin.

Työkalun koekäyttöön osallistui 35 asiakasta. Vastaajat saivat valita, vastaavatko he itsenäisesti niin, että heille toimittiin linkki vai yhdessä oman työntekijän kanssa verkkolomakkeella. Lomake koostui kymmenestä eri kysymyspatteristosta, joista asiakas sai valita omasta mielestään tärkeimmät kohdat. Liitteessä 1. on esimerkiksi yhden kysymyspatteriston kysymykset. Työkalun tuottama tieto eli asiakkaiden nimettömät vastaukset toimivat pohjana kehittämistehtävän aikana toteutetuissa työpajoissa. Google Forms -alusta mahdollisti vastausten kokoamisen taulukkolaskentaohjelmaan. Kuviossa 2 on kuvattu ennen kehittämistehtävää toteutetut vaiheet harmaalla värillä ja värillisellä kehittämistehtävän aikaiset kokonaisuudet.

Kuvio 2. Kehittämistehtävän prosessin kuvaus.

Elämäntapahtumatyökalua koekäytti asiakkaita kuudesta Nuorten Ystävät ry:n yksiköstä elokuun 2021 aikana. Mukana olivat Ohjaamo Muhos, valmennuspajat Tärppi ja Mahis Muhos, kehittämishankkeet Valpas 2 ja Mutteri sekä kohtaamispaikka Verto. Neljässä näistä yksiköistä oli opinnäytetyön tekijä Anne Ollikainen

Ennen kehittämistehtävää •Asiakas- ja henkilökuntatyöpajat •Työkalun koekäyttö

Aineiston kerääminen •Henkilökuntaja rahoittaja työpajat •Käytettävyys •Vaikuttavuus

Aineiston analyysi •Teemoittelu •Kehittämisehdotukset

esimiehenä. Samojen yksiköiden henkilökunta osallistui syyskuussa 2021 kehittämistehtävän työpajoihin. Näiden kuuden yksikön toimintaa rahoittivat Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA), Muhoksen kunta sekä Pohjois-Pohjanmaan aluehallintovirasto nuorten työpajatoimintaan kohdennetusta valtionavusta. Lisäksi yksiköiden kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivat kuntien sosiaalityö, alueiden sairaanhoitopiirit, TE-palvelut ja työllisyyden kuntakokeiluhankkeet. Näistä sidosryhmistä kutsuttiin henkilöitä mukaan kehittämistehtävän rahoittajien työpajaan.

Tapaustutkimus ja työpajat

Kehittämistehtävämme orientaationa on käytetty tapaustutkimusta. Valitsimme tämän menetelmän siksi, että kehittämistehtävässämme on tapaustutkimuksen piirteitä, sillä hyödynnämme monella tapaa kerättyjä aineistoja ja käytämme hyödyksi vertailua. Tapaustutkimuksessa käytetään usein erilaisia aineistoja ja menetelmiä (Laine, Bamberg & Jokinen 2007, 9; Valli & Aaltola 2015, 181; Vilkka 2015, 154–155). Koska tapaustutkimus hyödyntää erilaisia tiedonkeruun ja analyysin keinoja, sopi se kehittämistehtäväämme lähestymistavaksi. Tapaustutkimuksen teoriaa on kuvattu artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa laajemmin.

Käytimme kehittämistehtävässämme tiedon lähteenä sekä sosiaalipalveluja rahoittavien, Nuorten ystävät ry:n verkostojen, että asiakastyötä tekevien sosiaalialan ammattilaisten osaamista ja kokemusta. Työpajat toimivat tiedon keräämisen välineenä. Kemppaisen ja Ojaniemen (2012, 49) mukaan käytännön toimijat tuovat mukanaan sellaista näkökulmaan sidottua osittaista tietoa, jota ei voida korvata muulla tiedolla. Teoriat antavat suuntaa, mutta käytännössä tarvitaan myös toimijoiden tietoa (Kemppainen & Ojaniemi 2012, 49.) Käytimme kehittämistehtävässämme työpajoja aineistonkeruumenetelmänä sellaisen tiedon kokoamiseen, jota emme voineet teoriatiedoista tai luvuista saada.

Työpajojen tarkoituksena oli selvittää sidosryhmien näkemys siitä, tuottaako palvelun aikaisten elämäntapahtumien kokoaminen tilastolliseksi aineistoksi heille olennaista tietoa palvelun vaikutuksista. Lisäksi kehittämistehtäväämme varten kokosimme kehitysehdotuksia. Pohdimme, mikä on sidosryhmien mielestä vai-

kutus ja millainen vaikutus on merkittävä heidän näkemyksensä mukaan. Kysyimme, miten elämäntapahtumien mittaamisen mahdollisuus vaikuttaa sidosryhmien mielestä palvelun tuloksellisuuden esittämiseen.

Mattelmäen ja Vaajakallion (2011, 80–81) mukaan yhteissuunnittelua ja työpajoja voidaan hyödyntää suunnitteluongelmien etsimisessä ja kohderyhmäymmärryksen lisäämisessä. Työpajat mahdollistavat saman asian katsomisen erilaisista lähestymiskulmista. (Mattelmäki & Vaajakallio, 2011, 80–81.) Haimme työpajojen kautta rahoittajien, palvelun tilaajien ja palvelua toteuttavan työntekijöiden näkökulmia työkalun käytettävyyteen sekä sen kehittämiseen. Työkalun ensimmäinen versio oli kehitetty yhteiskehittämisen menetelmin Nuorten Ystävien asiakkaiden kanssa. Katsoimme, että asiakaskehittämisen sijaan keskitymme työkalun tuottaman tiedon hyödynnettävyyteen vaikutusten arvioinnissa ja työkalun asiakastyökäytön kehittämiseen. Työkalun käytössä ollut versio tuotti tietoa myös sisällöllisestä kehittämisestä, mutta se on rajattu tämän opinnäytetyön ulkopuolelle.

Järjestimme kolme kehittämistyöpajaa. Kahteen näistä kutsuttiin työkalua käyttäneet henkilökunnan jäsenet sekä yhteen tilaaja- ja rahoittajaorganisaatioiden edustajat. Kaksi henkilökunnan kehittämistyöpajaa olivat keskenään samansisältöisiä, mutta ajankohdat oli sovitettu niin, että mahdollisimman moni pystyi osallistumaan. Pajaan oli kutsuttu kaikkien niiden kuuden yksikön edustajat, jotka koekäyttivät työkalua. Osallistujia tuli lopulta neljästä yksiköstä. Rahoittajien ja tilaajien työpaja järjestettiin yhden kerran, jossa mukana oli edustajat kunnan sosiaalitoimesta, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä työllisyyden kuntakokeiluhankkeesta. Tähän pajaan kutsuttiin Nuorten Ystävien sidosryhmien edustajista niitä, jotka joko rahoittavat kehittämishankkeita tai jotka ovat olleet tilaajaroolissa. Lisäksi kutsuttiin viranomaisyhteistyötä tekevä taho.

Työpajat toteutettiin verkossa niin, että osallistujat keskustelivat Teams-kokouksen välityksellä samalla, kun työskentelivät Mural-virtuaalialustalla. Mural-alusta mahdollisti virtuaalisen työskentelyn ikään kuin saman valkotaulun äärellä. Työpajasta jäänyt materiaali oli tekstimuotoista ja alustalta ladattavissa sähköiseen muotoon. Tämä materiaali muodosti aineiston, jonka analysoimme työpajojen jälkeen. Verkkotyöskentelyssä osallistumista voidaan tukea etukäteen niin, että mukaan tulijoilla on mahdollisuus testata teknisiä toimintoja ennen työpajan alkua. Lisäksi ryhmien pieni koko tukee aktiivista osallistumista. (Timonen 2018, 15, 17.)

Työpajoihin kutsuttiin vain 3–5 henkeä, jotta ryhmäkoko saatiin pysymään keskusteluun kannustavana. Työpajoissa oli ennen työskentelyn alkua mahdollista testata teknisiä laitteita. Lisäksi työpajat aloitettiin tutustuttamalla osallistujat alustalla toimimiseen.

Kaikki kolme työpajaa toteutettiin soveltamalla OPERA-menetelmää ja sisällyttämällä siihen sovellettua tulevaisuuspyörätyöskentelyä. Laakso ja Lehtinen (2014, 25) kuvaavat OPERA-menetelmää luovuuteen ja aktiivisuuteen kannustavana menetelmänä. Työpajan suunnitteluvaiheessa huomioitiin kehittämiskysymykset niin, että työskentelyä ohjasivat otsikot, joiden alle tuotettiin kysymyksiin liittyvää sisältöä. Tulevaisuuspyörä toimi OPERA-menetelmässä omien ehdotusten ja ratkaisuehdotusten kokoamisen välineenä. Pyörästä erotettiin sektorit ja aihealueet, joita tässä työpajassa työstetään eteenpäin. Kummassakin työpajassa aluksi koottiin ajatuksia aiheen ympärille ja niitä jaoteltiin nelikenttiin.

Tämän jälkeen aihetta tarkasteltiin eri näkökulmista ja lopuksi tuotettiin kehittämisehdotuksia. Aineistoanalyysin lähtökohdaksi saimme sidosryhmien tuottamaa jäsenneltyä keskustelua elämäntapahtumatyökalusta ja sen tuottamasta tiedosta. Molempien työpajojen jokaisessa vaiheessa noudatettiin Tuplatiimi OPERA -menetelmän periaatetta. Laamasen (2009, 211–213) mukaan tuplatiimi OPERA sopii avoimeen keskusteluun, jossa saa esittää mielipiteitä uusista toimintatavoista ja näin ollen pyrkiä kehitykseen. Helinin (1995, 27–28) mukaan menetelmän runkoa voidaan kuvata lyhenteillä AIR ja OPERA. Analyysi, ideointi ja ratkaisu (AIR) kuvaavat työskentelyn päävaiheita. Aluksi määritellään haasteet, joita ratkaistaan. Ongelman määrittely tehdään tehdä samalla prosessilla kuin ideointi. OPERA-työskentelyssä on viisi vaihetta seuraavassa järjestyksessä: omat ehdotukset, parin ehdotukset, esittely, arviointi ja ryhmittely (Laamanen 2009, 211–216; Helin 1995, 27–28, 175–188). Laakson ja Lehtisen (2014, 17) mukaan tulevaisuuspyörä sopii hyvin tilanteeseen, jossa eri sidosryhmät osallistuvat työpajaan. Tällöin miellekartan avulla voidaan hahmottaa useita esiin nousevia näkökulmia. (Laakso & Lehtinen, 2014, 17.)

Sisällönanalyysi ja teemoittelu

Tapaustutkimuksen menetelmällä saadut tulokset analysoimme laadullisen tutkimuksen keinoin sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysi sopi aineiston analyysimenetelmäksi kehittämistehtäväämme, sillä se kietoutuu tulkintaan ja perustuu päättelyyn, jonka tavoitteena on päästä empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. (Puusa & Juuti 2020, 144.) Käytännössä sisällönanalyysin toteutukseen kuuluu useita vaiheita, joita ovat muun muassa analyysiyksikön valinta, aineistoon tutustuminen, aineiston pelkistäminen, aineiston kategorisointi ja teemoittelu sekä tulkinta (Puusa & Juuti 2020, 144). Analysoimme työssämme työpajoista saatuja tuloksia sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Sisällönanalyysin teoriaa on kuvattu laajemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa.

Teemoittelu on yksi sisällönanalyysin muoto, ja se oli tärkeä osa kehittämistehtävän aineiston analyysissa. Teemoittelu tuo esiin, mitä kustakin teemasta on sanottu. Tässä menetelmässä kyseessä on laadullisen aineiston pilkkominen ja ryhmittely erilaisten aihepiirien mukaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 79.) Teemoittelussa voidaan hyödyntää samankaltaisuuskaaviota, jonka avulla voi visuaalisesti hahmottaa ja järjestellä tekstejä luokkiin ja kokonaisuuksiksi. Aineisto järjestetään teemoiksi ja edelleen isompien luokittelujen alle niin, että tieto on helppo jäsentää ja nähdä keskeisiksi nousevat asiat. (Tuulaniemi 2016, 154). Kehittämistehtävässämme teemoittelimme työntekijöiden työpajat sekä rahoittajien työpajan pieniin osiin, joista saimme työhömme tarvittavat tulokset ja jatkokehittämisaiheet. Verkkoalusta mahdollisti teemoittelun värikoodeja avuksi käyttäen ja tekstejä vapaasti liikutellen, mikä helpotti työskentelyä.

Kehittämistehtävämme eteni aineiston keräämisen jälkeen niin, että veimme käyttämämme verkkoalustan työpajojen tekstisisällöt tyhjälle verkkoalustalle, jossa pystyimme käsittelemään niitä siten, että alkuperäinen aineisto pysyi muuttumattomana. Analyysimme noudatti pääpiirteissään Tuomen ja Sarajärven (2018, 79, 104) kuvaamaa analyysin toteutustapaa. Tuomen ja Sarajärven (2018, 104) mukaan analysoidessa voidaan tarvittaessa käyttää apukysymyksiä ensimmäisen lukukerran jälkeen, mikä auttaa teemojen löytämisessä aineiston sisältä. Määrittelimme teemoittelun avulla, mikä aineistossa meitä kiinnostaa, ja kävimme

aineiston läpi ensimmäisellä analyysikierroksella. Emme kysyneet yhteistyötahoilta suoria kysymyksiä, vaan Tuomen ja Sarajärven (2018, 104) analyysitapaa mukaillen haimme kehittämistehtävämme kysymyksiin liittyviä teemoja. Nämä teemat olivat ajatuksia elämäntapahtumatyökalusta; käyttökokemus, kehittämisideat, vaikutukset, soveltuvuus ja tulosten herättämät ajatukset. Aineistosta nousevat asiat teemoiteltiin aihepiirien mukaan verkkoalustalla käyttäen näitä edellä mainittuja ensimmäiseltä analyysikierrokselta saatuja aputeemoja.

Ruusuvuoren ynnä muiden (2010) laadullisessa tutkimuksessa pyritään löytämään aineistosta uusia ja aiemmin havaitsematta jääneitä asioita. Analyysivaiheessa jouduimme uudelleen pohtimaan kehittämistehtävämme kysymyksiä. Kysymykset oli laadittu tilaajan kanssa, sen vuoksi päädyimme pitämään ne sellaisina, jotta ne vastasivat kehittämistehtävän tavoitteita. Aineiston pohjalta esitämme vastausten lisäksi jatkokehittämisen kohteita, jotka nousevat kehittämistehtävässä rajauksen ulkopuolelle jääneistä teemoista. Päätimme, että ryhmästämme analyysiin keskittyvät ne kaksi henkilöä, jotka eivät ole olleet mukana elämäntapahtumatyökalun koeversion kehittämisessä. Tällä pyrimme lisäämään analyysimme puolueettomuutta, koska kehittämistyössä mukana olleella henkilöllä oli ennakkokäsitys ja odotuksia analyysin tuloksesta.

Työpajojen aineistoa analysoimalla saimme esille sidosryhmien näkemyksen siitä, tuottaako palvelun aikaisten elämäntapahtumien kokoaminen tilastolliseksi aineistoksi heille olennaista tietoa palvelun vaikutuksista. Kokosimme kehittämistehtäväämme varten kehitysehdotuksia. Pohdimme, mikä on sidosryhmien mielestä vaikutus ja millainen vaikutus on merkittävä heidän näkemyksensä mukaan. Kysyimme, miten elämäntapahtumien mittaamisen mahdollisuus vaikuttaa sidosryhmien mielestä palvelun tuloksellisuuden esittämiseen.

TYÖPAJOJEN TULOKSET

Tämän kehittämistehtävän kysymyksenä oli, että kuvaavatko elämäntapahtumatyökalun tulokset sosiaalipalvelun aikaisia vaikutuksia. Pohjolan (2012, 23) mukaan vaikutuksilla tarkoitetaan toimenpiteen tai palvelun aikana tulleita muutoksia asiakkaan elämäntilanteessa. Kaikissa työpajoissa nostettiin selvästi esille, että työkalun avulla asiakkaan palvelun aikana tapahtuva muutos nousee esille ja se

on helppo havaita. Työpajoista saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että työkalun avulla asiakkaan tilanteen muutos tulee huomatuksi, eli se kuvaa palvelun aikaisia vaikutuksia (Liite 2; liite 8; liite 9). Työntekijät ja rahoittajat kokivat, että lomakkeen helppokäyttöisyys, johdonmukaisuus ja helppolukuisuus tuki asiakkaiden vastaamista ja näin heidän mahdolliset muutoksensa konkretisoituvat työntekijöille. Jotta tämä mahdollistuisi, sekä rahoittajat että työntekijät kokivat, että työkaluun tulee perehtyä hyvin ennen asiakastapaamista ja siihen olisi varattava kiireetöntä aikaa (liite 2; liite 5).

Myös rahoittajat olivat työpajan tulosten perusteella sitä mieltä, että työkalun tuottama tilastollinen tieto konkretisoi asiakkaassa tapahtuvia muutoksia. Heidän toivat esille myös, että työkalun helppokäyttöisyys nostaa sen arvoa ja että työkalu soveltuu hyvin erilaisten asiakasryhmien käyttöön. Työpajassa rahoittajat pohtivat, voiko työkalu kuvata myös vaikuttavuutta kokonaisuudessaan (liite 5; liite 6). Vaikuttavuus määritellään Miettisen, Selanderin ja Linnosmaan (2020, 80) mukaan suhteelliseksi niin, että sitä verrataan toiminnan perimmäisiin tavoitteisiin. Lisäksi Kivipellon ja Saikkosen (2013, 319) mukaan vaikuttavuustietoa saadaan yhdistelemällä laajasti tutkimustuloksia asiakastyön ja sosiaalityön vaikutusten arviointiin. Edellä olevien määritelmien ja työpajojen tulosten valossa vaikuttavuuden mittaaminen ei toteudu elämäntapahtumatyökalun avulla, koska se edellyttää muutostiedon saamista suhteessa toiminnan tavoitteisiin ja laajempaa tarkastelua.

Työpajoista saatujen tulosten perusteella työkalun käyttö vahvisti työntekijöiden mielestä heidän ja asiakkaan välistä luottamussuhdetta. Tämän johtui siitä, että asiakkaat jakoivat elämässään tapahtuneita asioita työkalun avulla, joka taas vastaa kehittämistehtävän kysymykseen, että elämäntapahtumatyökalun tulokset kuvaavat palvelun aikaisia vaikutuksia (Liite 3). Kemppaisen ja Ojaniemen (2011, 52–55) mukaan työntekijän ja asiakkaan välinen luottamus on yksi mekanismi, jonka avulla muutos asiakkaan elämässä mahdollistuu. Herrmannin ym. (2011, 262–263) mukaan resilienssiä kasvattavat positiiviset asiakasta tukevat ihmissuhteet, joita voidaan vahvistaa sosiaalipalveluissa ja niitä tukevissa palveluissa ja näin lisätä ihmisen kykyä selviytyä haastavista elämäntilanteista. Luottamukseen perustuvan asiakassuhteen voidaan tulkita lisäävän resilienssiä. (Herrman ym. 2011, 262–263.) Vaikutuksia voidaan arvioida myös suhteessa

siihen, miten palvelu tuottaa asiakasta tukevia mekanismeja ja resilienssiä vahvistavia tekijöitä.

Asiakkaissa elämäntapahtumatyökalun tuloksien vaikutukset ilmentyivät positiivisesti siten, että asiakas koki elämäntilanteensa helpottuneen, kun hän oli päässyt juuri oikeaan palveluun. Tämä nähtiin työpajoissa äärimmäisen tärkeänä vaikutuksena, sillä nämä kaksi seikkaa nivoutuivat yhteen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että elämäntapahtumatyökalu tuo näkyväksi sen, että sosiaalipalvelulla on positiivinen vaikutus, kun koetaan, että elämäntilanteeseen tulee positiivisia muutoksia, mikä vastaa kehittämistehtävämme kysymykseenkin. Tätä puoltaa myös Pohjolan (2012, 24–25) väittämä, että sosiaalipalvelujen aikana tärkeää on arvioida vaikutuksia sekä vaikuttavuutta tuloksellisuuteen nojaten.

Työntekijät kokivat tyytyväisyyttä siitä, että asiakkaat kokevat saavansa apua ja asiakkaiden positiiviset muutokset näkyivät konkreettisesti (Liite 4). Osa työntekijöistä toi esille sen, että kyselyä täytettäessä asiakkaille nousi esiin erilaisia tunteita, myös tunteita, joita he eivät aiemmin olleet miettineet. Tunteiden nouseminen esille voi seuraavalla kerralla auttaa asiakasta sanoittamaan omat tunteet ja avun tarpeen, kun oikeaa asiaa on osattu kysyä aikaisemmin esimerkiksi lomakkeen muodossa. Miettisen, Selanderin ja Linnosmaan (2020, 81) mukaan vaikutukset voivat olla toimenpiteen kannalta odotettuja ja tavoiteltuja, mutta joissain määrin saattavat olla myös odottamattomia seurauksia palvelun käytöstä. Työntekijät kokivat, että asiakkaan sanoittama kokemus avun saamisesta oli odottamaton seuraus. Tulosten perusteella vastaamme kehittämistehtävän kysymykseen, sillä, että elämäntapahtumatyökalu kuvaa palvelun aikaisia vaikutuksia, koska työntekijät kokivat saaneensa työkalun tuottamista vastauksista kokonaiskuvan, miten asiakkaan asiat ja vaikutukset näkyvät konkreettisesti asiakkaiden elämässä.

Kehittämisehdotukset

Kehittämistehtävämme toisena kysymyksenä oli, miten elämäntapahtumatyökalia tulisi kehittää, jotta se soveltuu työntekijöiden ja rahoittajien tarpeeseen. Kehittämisehdotukset sisältävät käytännön toimenpiteitä, joita suosittelemme tehtäväksi, mikäli työkalua halutaan käyttää jatkossa. Näiden lisäksi olemme koonneet

jatkokehittämisehdotuksia, joissa nousee esille isompia kokonaisuuksia. Työpajoista saamiemme tulosten perusteella työkalua olisi syytä tutkia lisää ammattilaisen toimesta, jotta työkalun uskottavuus ja käytettävyys vaikutusten arvioinnissa paranisi (liite 7). Lisäksi näemme tärkeäksi jatkokehittämisen yhdessä henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa erityisesti sisällön ja käytettävyyden osalta. Kuviossa 3 on kuvattu kootusti kehittämisehdotukset.

Kuvio 3. Kehittämisehdotukset

Rahoittajat pohtivat työpajassa, toimisiko elämäntapahtumatyökalu paremmin, mikäli se yhdistettäisiin toiseen olemassa olevaan mittariin ja kuvaisiko se näin laajemmin vaikuttavuutta (liite 7). Rahoittajien näkemyksen mukaan 3X10D-elämäntilannemittarin ja koekäytössä olleen työkalun tiedot yhdistämällä saataisiin tuloksellisempi ja yhteneväinen kokonaisuus. Kivipellon ja Saikkosen (2013, 319) näkemyksen mukaan laadullista ja määrällistä tietoa vaikutuksista voi sekä tallentaa että analysoida yhtä aikaa. Yksittäisten ihmisten elämäntilanteen muutosten järjestelmällinen kirjaaminen mahdollistaisi vaikutustiedon kokoamisen (Kettunen, Steffansson & Pehkonen-Elmi 2018, 72.) Työpajoissa elämäntapahtumatyökalun todettiin tuottavan tietoa asiakkaan muutoksen sisällöstä. Koska elämäntapahtumatyökalu on rakennettu 3X10D-elämäntilannemittarin pohjalle, nä-

Vaikutusten arvioinnin kehittäminen

Yhteinen kehittäminen 3X10Delämäntilannemittarin kanssa

Onko muutosten kohdentaminen mittaria käyttävään toimintoon mahdollista?

Sisällön kehittäminen

Vastausvaihtoehtojen sisällön kehittäminen

Vastausajanjakson määrittely

Onko toiminnoittain mukauttaminen mahdollista?

Käytettävyyden kehittäminen

Tulosten tulkinnanvaraisuuden vähentämimnen

Kirjaamisen paikka asiakastietojärjestelmässä

Henkilökunnan ohjeistus yhdessä kehittämällä

Käyttöönotto yhdessä

emme, että työkalujen kehittäminen toisiaan täydentäviksi mahdollistaisi asiakkaan muutoksen suunnan ja sisällön kuvaamisen käyttämällä molempia mittareita.

Rahoittajien työpajassa keskusteltiin myös sitä, miten voidaan tietää, että asiakkaassa tapahtuneet muutokset ovat juuri kyseisen palvelun ansiota (liite 6). Tämän rahoittajat kokivat olleen yleinen ongelma puhuttaessa mittareista. Miellämme tämän tärkeäksi huomioksi. Vaikuttavuuden ja vaikutusten arvioinnissa pyritään selvittämään, minkälaisia muutoksia asiakkaalle tapahtui. Kemppaisen ja Ojaniemen (2011, 46) mukaan vaikuttavuuden arvioinnista on kysymys silloin, kun pystytään osoittamaan, että tietty tapa toimia tuottaa tavoiteltuja vaikutuksia asiakkaalle. Näin saadaan selvitettyä se, olisiko muutoksia tapahtunut ilman tarjottavaa palvelua (Miettinen & Selander & Linnosmaa, 2020, 86, 89). Elämäntilannetyökalun jatkokehittämistyössä on mielestämme tärkeää pohtia, missä määrin voidaan osoittaa muutosten olevan kyseisen palvelun ansiota.

Vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään syy-seuraussuhteena vaan arvioinnissa on huomioitava sellaisia mekanismeja, jotka mahdollistavat muutoksen. Tällainen on esimerkiksi asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus. (Kemppainen & Ojaniemi 2011, 52–55.) Työpajojen tulosten valossa elämäntyökalun vastausvaihtoehtoja voisi kohdentaa vielä tarkemmin. Kohdennusta voisi tarkentaa ainakin määrittelemällä ajanjakson, jolla muutostietoa kirjataan. Lisäksi olisi hyvä pohtia, saadaanko muutoksen mahdollistavat mekanismit, kuten luottamus, näkyville vastausvaihtoehdoissa ja vastauksissa.

Tulosten perusteella huomasimme, että tilastoissa saattaa esiintyä vääristymiä. Vääristyminen voi johtua muun muassa siitä, että esimerkiksi huumeita käyttäville asiakkaille ei tarjota kaikkia palveluja, joten he eivät ole niiden palvelujen piirissä, joita työkalun vastausvaihtoehdoissa kuvataan. Lisäksi on myös paljon kuntoutuvia asiakkaita, joiden pienet muutokset eivät vielä työkalun tuottamissa tuloksissa näy. Työkalua tulisi soveltaa ja mukailla käytännössä siten, että siitä olisi hyötyä mahdollisimman monelle Nuorten Ystävät ry:n yksikölle huolimatta siitä, minkälaisia asiakkuuksia heillä on. Kehittämistyön toteutukseen ei tullut ehdotuksia työpajoissa.

Työpajojen tuloksia analysoidessa havaitsimme, että tulosten tulkinnassa voi aiheuttaa vääristymiä se, että työkalussa asiakas ilmoittaa tapahtuneen muutoksen eikä tämänhetkistä elämäntilannetta. Muutosmerkinnän puuttuminen voidaan siksi virheellisesti tulkita niin, että asiakkaan elämässä kyseinen asia ei toteudu, vaikka kyse on siitä, ettei asiassa ole tapahtunut muutosta. Tällaisia tulkintoja tuli esille kaikissa työpajoissa (liite 5, liite 3). Tämä tulee huomioida jatkossa ja kehittää sekä käyttäjien ymmärrystä työkalun käytöstä että sen tuottamasta tiedosta. Työkalun tuottaman tiedon tulkintaan ja käyttöön tulee olla erilliset ohjeet ja perehdytys niin, että sitä vaikutusten arvioinnissa hyödyntävä henkilökunta ei tuota vääriä tulkintoja rahoittajille tai tilastointiin.

Kaikissa työpajoissa huomautettiin, että jatkossa tulee kiinnittää huomiota asiakkaille ja henkilökunnalle tehtyihin käyttöohjeisiin (liite 5). Nuorten Ystävät ry:llä on monta yksikköä, joista jokainen yksikkö on erilainen ja näin ollen myös asiakkaat ja asiakkaiden tarpeet vaihtelevat. Työpajoissa tuli esille, että työkalun käytettävyyttä arjessa ja sen kehittämistä työntekijöiden yhdeksi toimintatavaksi vaatisi kunnollisen perehdytyksen ja mahdollisesti jatkokehittämistä. Henkilökunnan työpajoissa nostettiin selkeästi tarve panostaa työntekijöiden ymmärrykseen siitä, miksi ja milloin työkalua tulisi käyttää. Kun ymmärretään, mitä hyötyä lomake tuottaa pitemmälle aikavälille varmistetaan, että lomakkeet täytettään ajan kanssa sekä yhtenäisiä periaatteita noudattaen.

Työkalun käyttöönotto eri toimipaikkoihin vaatisi kehittämistä. Työntekijöiden työpajoissa tuotiin esille arjen haasteita. Työkalun käyttämisen tulisi olla jatkuvaa, jotta tuloksia pystytään hyödyntämään pitemmällä aikavälillä. Työkalun käyttöönottovaiheen suunnittelussa toivottiin keskustelua henkilökunnan kanssa. Tulosten kirjaamisessa tuli esille myös kehittämistoimenpiteitä, sillä tulosten kirjaaminen asiakastietojärjestelmään vaatii toimenpiteitä tietosuojalain puitteissa. Ratkaisun keksiminen sille, miten jatkossa tulokset saataisiin tallennettua asiakkaan tietoihin, olisi työkalun toimivuuden kannalta tärkeää. Työntekijöiden työpajojen analyysin pohjalta suosittelemme työkalun käyttöä asiakastietojärjestelmään liitettynä. Samalla tulee pohdittavaksi, miten sellaisissa hankkeissa ja toiminnoissa, joissa asiakkaat ovat anonyymejä, voidaan hyödyntää työkalua.

JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA

Elämäntapahtumatyökalu ei sovellu vaikuttavuuden arviointiin, koska vaikuttavuuden osoittamiseksi tulee pystyä kuvaamaan muutosta asiakkaan elämäntilanteessa pitkällä aikavälillä ja laaja-alaisesti. Sen sijaan sekä työntekijät että rahoittajat katsoivat, että työkalu tuo hyvin näkyville asiakkaan elämässä tapahtuneet muutokset. Vaikka työkalun tuottaman tiedon pohjalta ei voida päätellä, onko muutos suoraan tietyn palvelun ansiota, voidaan olettaa, että palvelussa saatu tuki kasvattaa resilienssiä ja siten mahdollistaa muutokset. Nähdäksemme elämäntapahtuma soveltuu vaikutusten arviointiin, koska muutokset asiakkaiden elämäntilanteessa tulevat näkyviin.

Kehittämistehtävämme toteutuksen aikaan Nuorten Ystävät ry:n hankkeiden ja toimintojen tuloksia kuvattiin asiakkaiden itsearviointityökaluilla sekä tilastoimalla asiakkaiden jatkosijoittumista. Käytössä olevia mittareita olivat muun muassa Kykyviisari sekä 3X10D -elämäntilannemittari. Saadut tilastolliset tiedot kuvasivat hyvin muutoksen suuntaa, mutta niistä ei käynyt ilmi asiakkaan palvelun aikana tapahtuneen muutoksen sisältöä. Asiakassuhteiden kestäessä useista kuukausista jopa vuosiin pelkkä lopputilanteen tilastollinen esittäminen ei antanut kokonaiskuvaa työskentelyn aikaisista vaikutuksista. (Nikula 2021.)

Kivipellon ja Saikkosen (2013, 319) mukaan on mahdollista tallentaa sekä laadullista että määrällistä tietoa sosiaalipalvelusta yhtä aikaa. Yksittäisten ihmisten elämäntilanteen muutosten järjestelmällinen kirjaaminen mahdollistaisi vaikutustiedon kokoamisen ja vertaamisen palvelun kustannuksiin. (Kettunen, Steffansson & Pehkonen-Elmi 2018, 72.) Koekäytössä ollut elämäntapahtumatyökalu mahdollisti tilastollisen tiedon keräämisen palvelun aikaisista vaikutuksista, jolloin kokonaiskuva asiakkaan koko asiakassuhteesta on informatiivisempi ja eheämpi. Rahoittajien näkemyksen mukaan 3X10D-elämäntilannemittarin ja koekäytössä olleen elämäntapahtumatyökalun tiedot yhdistämällä saataisiin tuloksellisempi ja yhteneväinen kokonaisuus.

Koekäytössä ollut elämäntapahtumatyökalu koettiin kaikissa työpajoissa olevan helppokäyttöinen, niin työntekijän kuin asiakkaankin näkökulmasta. Kehittämiskohteesi nimettiin vastaksen ajanjakson määrittely. Nykyisin käytössä olevissa mittareissa aikaväli on selkeä asiakkaille, koska niiden avulla kuvataan asiakkaan

tilannetta jonkin sosiaalipalvelun päätyttyä tai kyselyä täytettäessä. Elämäntapahtumatyökalu taas toi tilastollista tietoa nimenomaan asiakkaalle palvelun aikana tapahtuneista muutoksista. Tilastollinen tieto on relevanttia tietoa, kun keskitytään sosiaalialan isompaan kuvaan eli vaikuttavuuteen.

On syytä miettiä, sopiiko elämäntapahtumatyökalu sellaisenaan jokaiseen yksikköön vai tulisiko sitä spesifioida kunkin yksikön omiin tarpeisiin. Yksikön tarpeita voi olla esimerkiksi se, pystyvätkö tai haluavatko asiakkaat esimerkiksi täyttää lomakkeen digitaalisesti tai paperiversiona. Lomakkeen käyttöön tarvitaan rauhallinen paikka, työntekijän tuen määrä lomakkeen täytössä riippuu asiakkaasta. Se, kuinka paljon työntekijän tuki tai läsnäolo lomakkeen täytössä vaikuttaa asiakkaan vastauksiin, jäi kehittämistehtävässämme selvittämättä.

Kehittämistehtävässämme haimme vastausta siihen, miten elämäntapahtumatyökalua tulisi kehittää, jotta se soveltuu työntekijöiden sekä rahoittajien tarpeeseen. Tulimme siihen tulokseen, että kysymysten ja ohjeiden selventäminen on molempien tahojen kannalta tärkeää. Meidän tulisi selventää ymmärrystä siitä, milloin ja miksi elämäntapahtumatyökalua käytetään asiakastyössä. Työntekijöiden tulee olla perillä lomakkeen kaikista kohdista ja tarpeen tullen heidän tulee osata selventää asiakkaalle työkalun lomakkeen kysymykset sekä työkalun tarkoitus. Rahoittajien kannalta olennaista on se, että heille tuodaan ilmi palvelun vaikutukset.

Kehittämistehtävän luotettavuus ja eettisyys

Laadullinen tutkimus perustuu usein henkilön subjektiiviseen kokemukseen tai asian tarkasteluun. Tämän vuoksi laadullisen tutkimuksen uskottavuus ja luotettavuus kysymykset nousevat esille tutkimusta tehdessä (Puusa & Juuti, 2020). Laadullisessa tutkimuksessa eettisyys on tutkimuksen laatua, jossa eettinen sitoutuneisuus otetaan huomioon (Tuomi & Sarajärvi 2018). Olemme pyrkineet lisäämään kehittämistehtävämme luotettavuutta ja eettisyyttä niin, että olemme avoimesti kertoneet sidonnaisuutemme suhteessa toimeksiantajaan ja kehittämistehtäväämme edeltäneisiin vaiheisiin. Lisää tutkimusten ja kehittämistehtävien luotettavuudesta ja eettisyydestä on kerrottu yhteisessä tietoperustassa.

Olemme kehittämistehtävässämme käyttäneet useampaa tutkimusmenetelmää saadaksemme riittävät tulokset sekä jatkokehittämismenetelmät. Aineiston kokoamisessa on hyödynnetty rahoittajien näkökulmaa ja henkilökunnan näkökulmaa. Tulosten tulkintaan vaikuttaa se, että kaksi opinnäytetyön tekijää toimii sosiaalialalla ja heillä on ennalta hyvin asiakaslähtöinen tapa ajatella. Kriittistä ajattelua ja tarpeellista kyseenalaistusta toi työryhmän kolmas jäsen, jonka tausta oli matkailualalla. Tulosten tulkintaan vaikutti myös se, että työpajoihin osallistui eri sidosryhmiä ja näin tuli esiin erilaisia näkemyksiä ja asiantuntemusta. Näillä eri sidosryhmillä on jokaisella erilainen näkökulma käsiteltäviin asioihin. Sidosryhmiltä saadun erilaisen tiedon pohjalta olemme saaneet esimerkiksi jatkokehittämisideoita kehittämistehtäväämme.

Puusan ja Juutin (2020, 167–168) mukaan tapausten välinen vertailu ja yhdisteleminen parantavat tutkimuksen luotettavuutta. He korostavat, että tutkimuksen analyysi vaiheessa uuden tiedon luomiseen tarvittava huolellinen keskittyminen sekä oikeanlaisten lähestymistapojen ja menetelmien valinta tutkimuksessa lisää sen luotettavuutta. Tärkeää on, että tutkija on kuvannut tutkimuksen etenemisen sellaisenaan kuin se on ollut. (Puusa & Juuti 2020, 167–168) Luotettavuuden kannalta olemme käyttäneet kehittämistehtäväämme monipuolisesti aineistoja sekä pyrkineet analysoimaan sitä tarkasti. Olemme kehittämistehtävässämme kuvanneet sen eri työvaiheita sellaisena, kuin ne ovat toteutuneet. Olemme teemoittelussa pyrkineet tuomaan esille keskeiseksi nousseet asiat, joita olemme analysoineet.

Olemme etukäteen miettineet, miten voidaan minimoida ennakkoluulojen vaikutus tuloksiin. Päätimme, että aineiston analyysivaiheessa toimeksiantajalla työskentelevä ryhmän jäsen ei osallistu purkuun, jotta hänen omat ennakkokäsityksensä työkalun käytettävyydestä ja soveltuvuudesta vaikutusten arviointiin eivät vaikuta analysoinnin tuloksiin. Pohdimme ennen työpajoja fasilitoinnin vaikutusta työpajatyöskentelyyn. Mietimme, miten meidän tulisi toimia, jotta emme vaikuta keskustelun sisältöön vaan ohjaamme työpajan prosessia. Koska fasilitoija oli tuttu työpajaan osallistuville työntekijöille, pajoissa oli mukana aina vähintään yksi toinen opinnäytetyön tekijöistä. Tuomen ja Sarajärven (2018, 124) mukaan triangulaatiossa on toimintasuunnitelma, jonka avulla tutkija pystyy voittamaan omat

ennakkoluulonsa, sillä triangulaatiossa tutkija ei voi painottaa vain yhtä näkökulmaa.

Jatkokehittämisehdotukset

Mielestämme työpajojen tulokset osoittavat, että elämäntapahtumatyökalun jatkokehittämiselle olisi tilausta. Mikäli toimeksiantajamme päätyy kehittämään ja käyttämään työkalua, näemme työpajoissa esiin tulleiden ehdotusten lisäksi kaksi isompaa kokonaisuutta, joihin jatkossa voisi panostaa.

Ensinnäkin uuden vaikutusten arvioinnin työkalun käyttöönottoa varten tarvitaan yhteistyökumppani, joka kokee työkalun tuottaman tiedon olevan hyödyllistä hankkeen tai toiminnon vaikutusten arvioinnissa. Kehittämistyössä tarvitaan siis verkostoyhteistyön vahvistamista ja kehittämisyhteistyötä. Jos työkalua halutaan käyttää laajemmin tai sen tuottamista tuloksista kertoa avoimesti, myös viestinnän kehittäminen olisi tarpeen.

Toiseksi työkalun sujuva käyttöönotto ja arjen käyttäminen vaatisi digitaalisen alustan, jossa olisi helposti käytettävä automaattisesti pohja tietojen kokoamiselle. Kyseessä voi asiakastietojärjestelmä tai muu vastaava alusta. Jätämme nämä jatkokehittämisehdotuksemme Nuorten Ystävät ry:lle pohdittavaksi.

LÄHTEET

Anttila H. & Valkeinen H. & McLellan S. & Penttinen L. 2020. Promis Yleinen terveys. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 1.8.2021 https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00195?toc=802600.

Dahlen-Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Menetelmäkirja. Helsinki: Stakes. Viitattu 1.7.2021 http://urn.fi/URN:NBN:fife201204194271

Diakonia-ammattikorkeakoulu. s.a. 3X10D®-elämäntilannemittari itsearviointiin ja asiakaslähtöiseen työhön. Viitattu 15.8.2021 https://www.diak.fi/kumppanilleja-kehittajalle/kehittamistyokalut/3x10d/#9cafac95.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista L380/1987. Finlex. Viitattu 25.9.2021 https://finlex.fi/fi/laki/smur/1987/19870380.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta L519/1977. Finlex. Viitattu 25.9.2021 https://finlex.fi/fi/laki/smur/1977/19770519.

Harrison, J. & Thompson, S. 2015. Strategic management of healthcare organizations: a stakeholder management approach. Business Expert Press 2015. Ekirja. Viitattu 12.7.2021 https://luc.finna.fi/lapinamk/, Ebook Central.

Helin, K. 1995. Tuplavoimin muutoksiin. Osallistaminen johtamisessa. Vantaa: Innotiimi Oy.

Herrman, H., Stewart, D.E., Diaz-Granados, N., Berger, E.L., Jackson, B., Yuen, T. What is Resilience? The Canadian Journal of Psychiatry. 2011;56(5):258–265. Viitattu 1.9.2021. http://pascal-francis.inist.fr/vibad/index.php?action=getRecordDetail&idt=24218538

Huemann, M., Eskerod, P. & Ringhofer, C. 2016. Rethink!: project stakeholder management. Project Management Institute, Inc. 2016. E-kirja. Viitattu 12.7.2021 https://luc.finna.fi/lapinamk/, Ebook Central.

Huotari, M. 2020. ”Selvensi mun päätä vähän, minkälainen tilanne mulla on.” 3X10D-elämäntilannemittarin käyttöönottokokeilu Nuorisovastaanotolla. Opinnäytetyö, ylempi AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.10.2021. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927226

Kainulainen, S. 1998. Elämäntapahtumat ja elämään tyytyväisyys eri sosiaaliluokissa. Life events and satisfaction with life in different social classes. Akateeminen väitöskirja. Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston julkaisuja. E, Yhteiskuntatieteet, 62. 1998. Viitattu 31.8.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:951-781-821-1

Kainulainen, S. 2019. 3X10D®-elämäntilannemittarin kehitystyö 2015–2019. Diakonia-ammattikorkeakoulu 2019. Viitattu 27.8.2021 https://www.theseus.fi/handle/10024/268112

Kemppainen, T. & Ojaniemi, P. 2012. Tieto ja vaikuttavuuden arviointi käytännön sosiaalityössä. Teoksessa Sosiaalityön vaikuttavuus. Toim. Pohjola, A., Kemppainen, T. & Väyrynen. Lapin yliopistokustannus. 2012.

Kettunen, A., Steffansson, M. & Pehkonen-Elmi, T. 2018. Taloudellisia perusteluja sosiaaliselle kuntoutukselle. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (Toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulu 2018. 58–82. Viitattu 4.9.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978952-493-307-0

Kivipelto, M. & Saikkonen, P. 2013. Tiedon tuotanto ja vaikuttavuustieto sosiaalityössä. Yhteiskuntapolitiikka 78(2013):3 http://urn.fi/URN:NBN:fife201310216780

Koipijärvi, T. & Kuvaja, S. 2020. Yritysvastuu 2.0 - Johtamisen uusi normaali. Kauppakamari. Helsinki 2020.

Korpilahti U. 2013a. TOIMIA-mittarit, EuroHIS-8-elämänlaatumittari. Viitattu 8.8.2021 https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00135?toc=394593.

Korpilahti U. 2013b. EuroHIS-8-elämänlaatumittari. TOIMIA-mittarit. Viitattu 21.8.2021 https://terveysportti.mobi/dtk/hpt/avaa?p_artikkeli=tmm00135

Laakso, A. & Lehtinen, R. 2014. Tulevaisuutta tekemään - työpajatyöskentelyn menetelmäopas. Hämeen ammattikorkeakoulu 2014. Viitattu 8.8.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-681-3

Laamanen, Kai 2009: Johda liiketoimintaa prosessien verkkona – Ideasta käytäntöön. Espoo, Laatukeskus Excellence Finland.

Laine M. & Bamberg J. & Jokinen P. (toim.) 2007. Tapaustutkimuksen taito.

Mattelmäki, T. & Vaajakallio, K. 2011. Yhteissuunnittelu ja palveluiden ideointi. Teoksessa S. Miettinen (toim.), Palvelumuotoilu: uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki 2011. s. 76–97.

Miettinen, J. & Selander, K. & Linnosmaa, I. 2020 Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Toim. Hujala, A. & Taskinen, Tampere University Press 2020. H. S. 77–129. Viitattu 13.7.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359022-9

Nikula, L. 2021. Nuorten Ystävät ry. Kehittämispäällikön haastattelu. 30.3.2021.

Nuorten Ystävät 2021a. Toimintakertomus 2020. [Julkaisematon lähde] Nuorten Ystävät ry.

Nuorten Ystävät 2021b. Nuorten Ystävät ry strategia 2021–2025. [Julkaisematon lähde] Nuorten Ystävät ry.

Oravala, S. & Rönkä, A. 1999. Käännekohdat elämänkulussa. Julkaisussa: Psykologia: Suomen psykologisen seuran julkaisu 34 (1999): 4, s. 274–280. Viitattu 14.10.2021 https://docplayer.fi/41829886-Oravala-sanna-ronka-anna-kaanekohdat-elamankulussa-psykologia-suomen-psykologisen-seuran-julkaisu-issn1999-4-s.html

Pohjola, A. 2012. Tutkimukseen perustuva vaikuttavuus. Teoksessa Sosiaalityön vaikuttavuus. Toim. Pohjola, A., Kemppainen, T. & Väyrynen, S. Lapin yliopistokustannus. 2012.

Puusa A. & Juuti P. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. 2020.

Puusa A. & Juuti P. (toim.) 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. E-kirja. Viitattu 24.9.2021 https://www.ellibslibrary.com/collection, Ellibslibrary.

Ruusuvuori, J., Nikander, P., & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino. 2010.

Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus. 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja: 2007:14. Viitattu 20.7.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223872.

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. 2012. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita: 2011:21. Viitattu 20.7.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-95200-3249-4.

Sosiaalihuoltolaki L1301/2014. Finlex. Viitattu 25.9.2021 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301.

SRHY-Riskienhallinta. Nelikenttäanalyysi - SWOT. Viitattu 21.9.2021 https://pkrh.fi/tools/swot.html.

STM, Sosiaali- ja terveysministeriö - sosiaalipalvelut. Viitattu 29.8.2021 https://stm.fi/sosiaalipalvelut.  

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018. Uusia mittareita aikuisten toimintakyvyn arviointiin. Viitattu 22.8.2021 https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/-/uusia-mittareitaaikuisten-toimintakyvyn-arviointiin-suomennettu

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. 3X10D -elämäntilannemittari. Viitattu 28.7.2021 https://www.terveysportti.fi/xmedia/tmm/tmm00192_3X10D_18_14022020.pdf

Tiirinki H. 2019. Kansalliset laaturekisterit asiakaslähtöisen toimintakulttuurin areenana. Asiakas laadun kehittämien keskiöön- temaattinen laaturekisteriseminaari. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.8.2021 https://thl.fi/documents/10531/2935965/Hanna_Tiirinki 27.2..pdf/f1823c47-a065-4104-998dc15ee606087b

Tietosuojavaltuutetun toimisto – erityislainsäädäntö s.a. Viitattu 26.9.2021 https://tietosuoja.fi/erityislainsaadanto.

Timonen, P. 2018. Toimiva webinaari. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 51. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Verkkojulkaisu. Viitattu 20.7.2021 https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2018/03/paivi-timonen-toimiva-webinaari-humanistinen-ammattikorkeakoulu-2018.pdf.

Torkki P., Leskelä R., Linna M., Torvinen A., Klemola K., Sinivuori K., Larsio A & Hörhammer I. 2017. Ehdotus sosiaali- ja terveyspalveluiden uudeksi kansalliseksi mittaristoksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 36/2017. Viitattu 20.9.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-383-5

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Tuulaniemi, J. 2016. Palvelumuotoilu. (3. painos). Helsinki: Talentum.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2021. Rakennerahastot. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 –ohjelma. Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR). Viitattu 10.7.2021. http://www.rakennerahastot.fi/tyollisyys-ja-tyovoiman-liikkuvuus-esr-

Valkeinen H. 2020. 3X10D-mittarin soveltuvuus lasten ja nuorten elämäntilanteen arviointiin. TOIMIA-arvioinnit. Artikkelin tunnus: tma00158. Viitattu 27.8.2021 https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tma00158/search/3x10d.  

Valkeinen H. & Wikström M. 2020. Kykyviisari®. TOIMIA-mittarit. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Artikkelin tunnus: tmm00196. Viitattu1.8.2021 https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00196?toc=249487#s18.

Valmennuspaja Mahis Muhos 2021. Toimintakertomus 2020. Valmennuspaja Mahis Muhos. [Julkaisematon lähde] Nuorten Ystävät ry.

Valmennuspaja Tärppi 2021. Toimintakertomus 2020. Valmennuspaja Tärppi. [Julkaisematon lähde] Nuorten Ystävät ry.

Valli, R. & Aaltola, J. 2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Jyväskylä: PSkustannus.

Valtioneuvosto s.a. 3.6.1 Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma 2019. Viitattu 21.10.2021. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-rakenneuudistus

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus.

LIITTEET

Liite 1. Elämäntapahtumatyökalun kysymyslomake

Liite 2. Työntekijöiden työpaja

Liite 3. Työntekijöiden työpaja

Liite 4. Työntekijöiden työpaja

Liite 5. Rahoittajien työpaja

Liite 6. Rahoittajien työpaja

Liite 7. Rahoittajien työpaja

Liite 8. Rahoittajien työpaja

Liite 9. Yhteneväisyydet ja eroavaisuudet

Liite 1. Elämäntapahtumatyökalun kysymyslomake

Liite 2. Työntekijöiden työpaja

Liite 3. Työntekijöiden työpaja

Liite 4. Työntekijöiden työpaja

Liite 5. Rahoittajien työpaja

Liite 6. Rahoittajien työpaja

Liite 7. Rahoittajien työpaja

Liite 8. Rahoittajien työpaja

Liite 9. Yhteneväisyydet ja eroavaisuudet

MONT eli monialainen opinnäytetyö on keskeinen osa Digiajan palvelujohtamisen koulutuksen monialaista ja työelämälähtöistä opiskelua. MONT-prosessissa opiskelijat tutkivat ja prosessoivat työelämälähtöisiä ajankohtaisia ilmiöitä ja haasteita. Opinnäytetyöprosessi etenee sekä monialaisissa teemaryhmissä että jakaantuen teemaryhmän sisällä pienryhmiin ja työpareihin. Syksyllä 2020 Digiajan palvelujohtamisen monialaisia opinnäytetöitä lähti työstämään yhteensä 39 opiskelijaa. Prosessi käynnistyi kartoittamalla opiskelijoiden alustavia ideoita ja ajatuksia heitä kiinnostavista opinnäytetyöaiheista. Opiskelijoilta kerätyt aihevalinnat analysoitiin ja teemoitettiin neljään ryhmään: Uudistuva etäjohtaminen, Palvelukonseptoinnin johtaminen, Digiajan yhteiskehittäminen ja Osallistava vuorovaikutus. Tämä julkaisu kokoaa Digiajan yhteiskehittäminen -teemaryhmän tuotokset.

Digiajan yhteiskehittäminen -teemaryhmä on paneutunut opinnäytetyöartikkeleissaan yhteiskehittämisen problematiikkaan digitalisaation asettamassa kehyksessä. Digitalisaatio on vaikuttanut työn tekemisen prosesseihin ja työ- ja johtamistapoihin sekä yritysten ja organisaatioiden palveluihin ja niiden kehittämiseen. Yhteiskehittämisen tavoitteena on kehittä tiiviissä yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa erityisesti asiakkaiden ja käyttäjien tarpeita ja toiveita hyvin vastaavia palveluita ja tuotteita. Tässä julkaisussa esiteltävät opinnäytetyöt on tehnyt kymmenen (10) monialaisen opiskelijan ryhmä, joiden pohjakoulutukset ovat insinööri (AMK), rakennusmestari (AMK), restonomi (AMK), sosionomi (AMK), tradenomi (AMK) sekä kauppatieteiden maisteri. He työskentelevät sekä yksityisellä, julkisella että kolmannella sektorilla erilaisissa esimies-, asiatuntija ja kehittämistehtävissä. Teemaryhmä on opinnäytetöissään tarkastellut, miten digiaika vaikuttaa johtamiseen ja työn tekemiseen sekä sitä, miten yhteiskehittäminen voi toimia kehittämisen välineenä uusien palveluiden luomisessa tai jo olemassa olevien palveluiden kehittämisessä digitalisoituvassa maailmassa.