Neuvola ja kouluterveys -lehti 2/2017

Neuvola ja kouluterveys Liikuntavammat yleistyneet

2 • 2017

Vesirokosta uutta tietoa

Viidesluokkalaisilla huolia Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Tietoa ainoastaan terveydenhuollon henkilรถstรถlle

https://semper.fi

2 • 2017

Neuvola ja kouluterveys

Neuvola ja kouluterveyslehti 17.vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Aura Korppi-Tommola Ulla Korpilahti Outi Kanste Nina Halme Riittakerttu Kaltiala-Heino Anne-Mari Jussila Jari Parkkari Anu Räsänen Raija Oksanen Virpi Taipale Hannu Hausen Riitta Rautakoura Tuija Leino Kannen kuva Leena Svinhufvud Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Ulkoasu Artea tmi, Porvoo,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaajapalvelu Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla.

Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Lasten ja nuorten liikuntavammat

18

SISÄLTÖ

10 2•2017

Neuvola 95 v

5 Pääkirjoitus 6 Neuvola halkokellariin 10 Lasten ja nuorten turvallisuus 12 Viidesluokkalaisilla on paljon huolia 15 Palauttakaa korjattuna 16 Käypä hoito: Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset 18 Lasten ja nuorten liikuntavammat 21 Dramaqueen ja vallan valtikka 22 Lasten ja nuorten hammastapaturmat 25 Yökastelun hoito on unohtunut 26 Uutta tietoa vesirokosta 29 Uudet väitöskirjat 31 Pelastakaa lapset lisää adoptioita Thaimaasta

Viidesluokkalaisten HUOLET

25

12

YÖKASTELUN HOITO ON UNOHTUNUT

Uutta tietoa VESIROKOSTA

26

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

3

TARJOLLA:

HEPATIITTI A HEPATIITTI B Hepatiitti B on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka tarttuu suojaamattomassa seksissä ja verikontaktin kautta. Vaikka olisit varovainen, et voi aina vaikuttaa tartuntariskiin.

Voit joutua esimerkiksi onnettomuuteen.

Ota selvää matkakohteesi hepatiittiriskeistä, sillä hepatiitti A- ja B- viruksia on tarjolla lähellä ja kaukana, myös Euroopassa.

Suojaa itsesi ja perheesi rokottautumalla hepatiitti A:ta ja B:ta vastaan.

SÄILYTÄ MIELENRAUHASI

Kysy lisää lääkäriltä tai terveydenhoitajalta.

VIITTEET Hepatitis A Fact sheet WHO 2015 www.who.int/mediacentre/factsheets/fs328/en || Hepatitis B fact sheet WHO 2015 www.who.int/mediacentre/factsheets/fs204/en/ || Changing hepatitis A epidemiology in the European Union: new challenges and opportunities www.eurosurveillance.org/ViewArticle.aspx?ArticleId=21101 Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

4

6/2016, FIN/TH/0002/16

Pääkirjoitus

Kokeilukulttuuria ja keskiajan kirkkoarkkitehtuuria  Matti Rimpelä Olli-Pekka Heinonen pohti äskettäin suunnittelun ja kokeilujen suhdetta toisiinsa Yhteiskuntapolitiikkalehdessä (1/2017, 94–99). Toimintaympäristöjen keskinäisriippuvuudet ja muutosnopeus ovat tehneet tulevaisuuden suunnittelemisen lähes mahdottomaksi. Päättäjien olisi opittava toimimaan jatkuvassa epävarmuudessa, pyrittävä ketterään strategisuuteen, jossa parhaiten päästään eteenpäin käytännössä tekemällä ja kokeilemalla.

Valtionvarainministeriön johtaman kuntakokeiluhankkeen (http://vm.fi/raportointi) loppuseminaarissa 22.3.2017 puhuttiin paljon kokeilukulttuurista.

Yhdessä puheenvuorossa palautettiin mieleen keskiaikainen kirkkoarkkitehtuuri. Rakentaminen oli hidasta ja keskimääräinen elinikä lyhyt. Kirkkoarkkitehdit tekivät yksityiskohtaiset rakennesuunnitelmat tietoisina siitä, että he eivät ehkä koskaan tule näkemään kirkon valmistumista.

MIKSI NÄMÄ KAKSI NÄKÖKULMAA lasten ja lapsiperheiden palvelujen kehittämiseen tuntuvat tänään erityisen ajankohtaisilta? Pääsiäisen aikaan sain viitenä päivänä seurata lähes kolmivuotiaan pojan ja nelivuotiaan tytön arkea. Nämä lapsenlapseni varttuvat aikuisiksi 2020–2030-luvuilla ja siirtyvät työelämään 2040-luvulla, jos siirtyvät. Heidän lapsensa syntyvät pääosin 2050-luvulla.

Varsin suurella todennäköisyydellä en tule näkemään nuorimpien lastenlasteni sukupolvensa varttumista keski-ikään. Juuri tämän tiedostaminen ja

hyväksyminen johtavat pohtimaan kokeilukulttuurin suhdetta tutkimusta ja suunnittelua yhdistävään pitkäjänteiseen kehittämiseen, jota puhe keskiajan kirkkoarkkitehtuurista havainnollistaa.

KOKEILUKULTTUURISTA INNOSTUNEET väittävät, että suurten tarinoiden aika on ohi. Suunnittelun ja tutkimuksen sijasta kannattaa keskittyä tekemiseen, kokeiluun.

Tämän innostuksen kääntöpuolena on se mahdollisuus, että ”muurahaisten ahertamisesta huolimatta keko ei kasva”. Jos meillä ei ole uskottavaa tarinaa tulevaisuudesta, kokeilujen kestävät jäljet saattavat tulevaisuudessakin jäädä samanlaisiksi kuin tuhansilla lapsiperhepalvelujen kehittämishankkeilla. Aherrettu on, mutta ongelmat ovat ennallaan.

Mitä sitten olisivat ne suuret tarinat, jotka sitoisivat kokeilut toisiinsa ja rakentaisivat aidosti vahvempaa siltaa tulevaisuuteen. Lapsista ja lapsiperheistä puhuttaessa ne voisivat olla kestävä kehitys ja YK:n lasten oikeuksien sopimus.

Sain mahdollisuuden esittää eduskunnan sosiaali- ja terveyslautakunnalle lasten kannalta arvion valtioneuvoston selonteosta, jonka teemana oli kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030 (Kestävän kehityksen Suomi – pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja osallistavasti, VNS 1/2017 vp). Oli todella surullista huomata, että lapset ja lapsiperheet puuttuivat lähes kokonaan tästä hallituksen ”suuresta tarinasta”.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

5

Pääkirjoitus Toisenlainen kokemus on tullut SITRAn Kestävän koulutuksen kehittäjät -koulutusohjelmasta. Sitra aloitti kesällä 2015 tutkimusprojektin, joka analysoi kestävän hyvinvoinnin ja koulutuksen suhdetta. Kansainvälinen Education for a Changing World -tutkimusprojekti kokosi 15 suomalaista ja pohjoisamerikkalaista tutkijaa seuraavan tutkimuskysymyksen ääreen: Miten mahdollistamme oppilaiden, koulujen ja yhteisöjen kehittymisen uuden, kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntamallin rakennuspalikoiksi? (https://www.sitra.fi/aiheet/ kestava-koulutus/#mista-on-kyse.)

Parasta Sitran koulutusohjelmassa on ollut rohkeus irtautua tästä päivästä ja siirtyä kestävän kehityksen kehyksessä siihen tulevaisuuteen, johon koulutuksen tulisi osaltaan auttaa lapsiamme valmistautumaan. Silta tulevaisuuden näkymien ja kokeilujen välillä on vielä jäänyt ohueksi. Juuri tätä siltaa kansainvälinen tutkimusprojekti pyrkii vahvistamaan.

Toinen erittäin ajankohtaista tarinaa on vuodesta 1990 alkaen kerrottu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa ja sen toimeenpanosta annetuissa ohjeissa. Suomi on valmistellut omia maaraporttejaan ja saanut niistä osin kriittistäkin palautetta. (ks. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/).

KAIKKI TÄMÄ YHDESSÄ johtaa kysymään: Osaammeko tukea ja ohjata uusien sukupolvien kehitystä niin, että tämän päivän lapset selviytyisivät mahdollisimman hyvin niistä haasteista, joita se aikuistuessaan kohtaavat? Muutaman kuukauden yhteistoiminta Me-säätiön käynnistämässä me-koulukehittämisessä Lohjan ja Espoon pilottikouluissa saa taas kerran mielen ahdistumaan.

Mitä enemmän lapsilla ja heidän perheillään on arjen haasteita, sitä hajanaisempaa ja sattumanvaraisempaa heidän saamansa tuki ja palvelut ovat.

Olemme keskustelleet näistä pulmista jo 1980-luvulta alkaen. Hallitus on käynnistänyt lapsiperheiden palvelujen kärkiohjelman. Maa on taas yhden hallituskauden ajaksi täyttynyt suunnitelmista, muutosagenteista ja kokeiluista. Mutta olemmeko rohjenneet riittävän avoimella mielellä pohtia edessä olevan kehittämistehtävän ydintä? Katsommeko sittenkin liian paljon eiliseen ja tähän päivään ja liian vähän siihen tulevaisuuteen, jossa tämän päivän lapset tulevat aikuisuuttaan elämään.

Suurten tarinoiden aika ei ole ohi. Kestävän kehityksen globaalit ohjelmat yhdessä YK:n lasten oikeuksien sopimuksen ja sen perusteella annettujen ohjeiden kanssa ovat niitä suuria tarinoita, joiden tulisi ohjata kaikkea lasten ja lapsiperheiden tuen ja palvelujen kehittämistä. Kyseessä ei ole joko/ tai vaan viisas yhdistäminen. Tarvitsemme molempia näkökulmia lasten ja lapsiperheiden tuen ja palvelujen kehittämiseen, sekä keskiajan kirkkoarkkitehtuuria että kokeilukulttuuria, tiiviissä yhteistoiminnassa.

6

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

Äitejä lapsineen Lastenlinnan neuvolan vastaanotolla. (1927)

Neuvola hal  Aura Korppi-Tommola Lastentautiopin professori Arvo Ylppö halusi valistaa äitejä lastenhoidossa. Hän toi Saksasta idean lastenhoidon neuvonnasta. Hän perusti 1922 Mannerheimin Lastensuojeluliiton omistamaan Lastenlinnaan, Toinen linja 19, neuvonta-aseman. Sitä varten halkokellariin remontoitiin yksi suuri huone. Siellä kaikki olivat yhdessä eikä yksityisyyttä ei ollut. Terminä neuvola otettiin käyttöön 1930-luvulla.

Neuvolaa johti lääkäri, jonka ohjauksessa terveydenhoitaja seurasi lasten kehitystä aina kouluikään asti. Lääkäri tarkasti lapset pari kertaa vuodessa. Sairaat lapset lähetettiin toki aina lääkärille.

Neuvola oli uudenlainen hyvinvointipalvelu, kun se oli maksuton ja avoin kaikille. Siitä ei tullut ikäviä seuraamuksia, kun taas kuntien huoltoavun vastaanottajat saattoivat joutua kunnan holhoukseen ja menettää äänioikeutensa. Työläisäidit ottivat uuden neuvontapalvelun ilomielin vastaan, vaikka työväenliike suhtautui Mannerheimin Lastensuojeluliittoon torjuvasti.

Neuvola 95 vuotta innostaessaan opiskelutovereitaan ja lääkärikollegoitaan neuvontatyöhön. Professorina hänellä oli mainio mahdollisuus tutustuttaa tulevat kunnanlääkärit Lastensuojeluliittoon ja neuvoloiden parantavaan voimaan.

Yhteistyö kuntien ja Lastensuojeluliiton osastojen välillä sujui mallikkaasti. Joissain kunnissa terveyssisaren palkan maksoi kunta ja Lastensuojeluliiton osasto tarjosi tilat, joissain asia oli päinvastoin. Työn erinomaiset tulokset johtivat kunnallisiin neuvoloihin 1940-luvulla. Tällöin Mannerheimin Lastensuojeluliitto kohdisti resurssinsa muihin kohteisiin. Se osallistui muun muassa kunnallisten terveystalojen rakentamiseen.

lkokellariin Neuvoloiden lähialueilla imeväiskuolleisuus laski nopeasti 15 prosentista kolmeen prosenttiin. Hyvä tulos innosti perustamaan neuvoloita muuallekin, aluksi tehdaspaikkakunnille. Maalaiskunnissa terveydenhoitaja kävi kodeissa neuvomassa äitejä, kun neuvolatiloja ei ollut ja suurperheiden äitien oli vaikea kulkea eikä syrjäisiin mökkeihin ei aina ollut edes tietä. Terveyssisaria ei kuitenkaan mikään estänyt. He pyöräilivät, hiihtivät, soutivat ja kulkivat pitkin pitkospuita, kulkivat porojen vetäminä tai ratsastivat.

Kotikäynnit olivat arkaluontoinen asia, kun mentiin toisen kotiin antamaan ohjeita siitä, miten pitäisi elää.

Sellaiseen ei ollut totuttu, ja terveyssisaria kehotettiin hienotunteisuuteen. Puhelimia ei syrjäseutujen kodeissa ollut eikä kotikäynneistä voitu etukäteen sopia.

Tällöin terveyssisaret aikailivat pihalla, ihailivat puutarhaa ja silittivät kissaa, jotta isäntäväki huomaisi heidän tulonsa.

Neuvolalääkärin toimeentulo tuli jostain muusta työstä. Hän oli usein kunnanlääkäri. Tehtaiden yhteydessä tehtaiden lääkärit osallistuivat neuvolatyöhön. Jotkut yksityislääkärit lahjoittivat työpanoksensa lasten hyväksi. Arvo Ylppö oli hyvä mainosmies

Arvo Ylppö tutkii pientä potilasta Lastenlinnan neuvolassa vuonna 1921. (Kuvat MLL:n arkisto)

Ylilääkäri, professori Arvo Ylppö (keskellä) tutkii Lastenlinnan neuvolassa lasta.

Vasemmalla lääketieteen tohtori Viljo Rantasalo, oikealla neuvolan johtajatar, terveyssisar Lempi Soini ja Lastenlinnan johtajatar Agnes Sinervo (1922).

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

7

Lasten ja nuorten tapaturmat

Kansallinen ohjelma lasten ja nuorten turvallisuuden edistäjänä  Th, Ttm Ulla Korpilahti Ttm Laura Kolehmainen Tapaturmat ja itsemurhat aiheuttavat Suomessa edelleen eniten kuolemia alle 25-vuotiaille, vaikka kuolleisuus tapaturmiin onkin vähentynyt merkittävästi 1970-luvulta (kuvio 1). Tapaturmat ovat lapsuus- ja nuoruusajan ehkäistävissä olevista kuolinsyistä merkittävin.

Syyskuussa 2009 julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman tavoitteena on edistää lasten ja nuorten turvallisuutta ja tapaturmien ehkäisyä pitkällä tähtäimellä. Tarkoituksena on edistää alle 25-vuotiaiden tapaturmien ehkäisyn aiempaa parempaa kansallista koordinointia ja tapaturmaisten terveyden menetysten vähentämistä monialaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Tavoitteet ja toimenpiteet Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelmassa on kohdistettu viiteen yleisimpään tapaturmaisten terveyden menetysten aiheuttajaan, sekä lapsuus- ja nuoruusiän keskeisimpiin kasvu- ja toimintaympäristöihin kuten koti, äitiysja lastenneuvolapalvelut, varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset, työpaikat, puolustusvoimat ja siviilipalvelus, sekä

8

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

vapaa-ajan ympäristöt. Kolmantena osa-alueena ohjelmassa on ollut rakenteellinen taso: toiminnan koordinointi ja yhteistyö, seurantajärjestelmät, tutkimus sekä viestintä ja ammattilaisten osaamisen vahvistaminen.

Vuosittain Suomessa kuolee tapaturmaisesti keskimäärin 114 alle 25-vuotiasta lasta ja nuorta. Tapaturmaisista kuolemista suurin osa (83 %) tapahtuu 15–24-vuotiaille. Sairaalan vuodeosastohoidossa tapaturman vuoksi on vuosittain keskimäärin 13 800 alle 25-vuotiasta. Vuosittain keskimäärin 102 alle 25-vuotiasta nuorta tekee

itsemurhan ja itsensä vahingoittamisen vuoksi sairaalan vuodeosastohoidossa on noin 700 nuorta. (vuodet 2012−2014.)

Sukupuolten välillä on merkittävä ero sekä tapaturmaisissa kuolemien että sairaalan vuodeosastohoidossa olleiden määrissä. Tapaturmaisesti kuolleista alle 25-vuotiaista lähes kolme neljäsosaa (74 %) on poikia tai nuoria miehiä (kuvio 2). Vastaavasti sairaalan vuodeosastolla tapaturman vuoksi hoidetuista potilaista reilusti yli puolet (64 %) on poikia tai nuoria miehiä.

Päihteiden käytöllä on yhteys tapaturmiin. Lähes kolmasosa (29 %)

Tapaturmissa kuolleet 100 000 henkilöä kohden 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

1970

1975

1980

0-14 pojat

1985

1990

Vuosi

0-14 tytöt

1995

15-24 pojat

2000

2005

2010

15-24 tytöt

Lähde: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähde Tilastokeskus kuolemansyytilasto

Kuvio 1. Alle 25-vuotiaiden tapaturmakuolleisuus (1/100 000 henkeä kohden) ikäryhmittäin ja sukupuolittain vuosina 1972-2014.

tapaturmiin vuosina 2012−2014 kuolleista 15−24-vuotiasta oli tapahtumahetkellä päihtyneitä. Sairaalassa tapaturman vuoksi hoidettujen päihtyneiden potilaiden määrästä ei ole saatavilla valtakunnallista tietoa.

Tapaturmainen kuolema, vammautuminen tai itsemurha aiheuttaa aina kriisin ja paljon surua yksilölle, perheelle ja koko yhteisölle. Inhimilliselle kärsimykselle ja elämän arvolle ei voida laskea arvoa tai kustannuksia. Tapaturmien aiheuttamista suorista sairaalahoidon kustannuksista voidaan laskea arvioita hoitojakson pituuden ja vaativuuden sekä tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Alle 25-vuotiaiden tapaturmien ja itsensä vahingoittamisen sairaalan vuodeosastohoidon aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain yhteensä lähes 43 miljoonaa euroa.

Liikenneonnettomuudet aiheuttavat vuosittain Suomessa eniten alle 25-vuotiaiden tapaturmaisia kuolemia ja niiden seurauksena aiheutuu myös toiseksi eniten sairaalan vuodeosastohoitojaksoja (kuvio 3). Vuosina 2012−2014 tieliikenteessä kuoli vuosittain keskimäärin 54 ja vastaavasti oli hoidettavana sairaalan vuodeosastolla keskimäärin 2 300 alle 25-vuotiasta.

Nuorten, 15−24-vuotiaiden, osuus alle 25-vuotiaiden liikennekuolemista oli vuosina 2012−2014 yli neljä viidesosaa ja sairaalan vuodeosastolla hoidetuista reilu kolme neljäsosaa.

Erityisesti pienten alle 7-vuotiaiden liikenneturvallisuudesta huolehtimisessa korostuu vanhempien tai huoltajien sekä lasten muiden lähipiirin aikuisten keskeinen rooli ja vastuu esimerkiksi turva- ja suojavälineiden käytön ja turvallisuuskasvatuksen osalta.

Nuorilla liikenteen henkilövahingoilla on yhteyttä motivaation puutteeseen sääntöjen noudattamisessa ja riskialttiiseen käyttäytymiseen kuten suuriin ajonopeuksiin ja humalassa ajamiseen.

Lisäksi nuoruudessa liikkuminen eri kulkuvälineillä lisääntyy, kuten mopoilla ja kevytmoottoripyörillä ajaminen.

Nuorten miesten riski kuolla esimerkiksi moottoriajoneuvon kuljettajana on moninkertainen nuoriin naisiin verrattuna.

Kuva Saija Korppi-Tommola

Liikenneonnettomuudet

Pieni joukko lapsista on edelleen ilman turvavöitä autossa. Kuljettajan vastuu on huolehtia siitä, että auto ei liiku ennen kuin kaikki ovat laittaneet turvavyöt kiinni.

Tapaturmaisia kuolemantapauksia yhteensä vuosikeskiarvo 2012-2014

60

51

50 40 30

22

20 10 0

13

9

7

4 0-6

5

5 7-14

Ikäluokat

15-19

20-24

pojat tytöt Lähde: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähde Tilastokeskus kuolemansyytilasto

Kuvio 2. Alle 25-vuotiaiden vuosittaiset tapaturmaiset kuolemat, jaettuna ikäryhmittäin ja sukupuolittain, keskiarvo vuosilta 2012–2014.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

9

Lasten ja nuorten tapaturmat

Myrkytykset

Tapaturmaiset kuolemantapaukset vuosikeskiarvo 2012–2014

Liikenne pl. vesiliikenne Myrkytys, ml. kasvi- ja eläinperäiset

54 34

Hukkumiset

9

Tukehtumiset, pl. veteen vajoaminen

4

Kaatuminen, putoaminen

4

Muu tai määrittämätön tapaturma Elottoman ympäristön mekaaniset voimat Muu tai määrittämätön tapaturma

3 3 3

0 10

20

alle 7-vuotiaat

30 40 50 Kuolemantapauksia 7–14-v.

15–19-v.

60

70

20–24-v.

Lähde: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähde Tilastokeskus kuolemansyytilasto

Kuvio 3. Tavallisimmat alle 25-vuotiaiden tapaturmaiset kuolemansyyt jaettuna ikäryhmittäin, keskiarvo vuosilta 2012–2014.

Myrkytykset aiheuttavat 15–24-vuotiaille nuorille toiseksi eniten tapaturmaisia kuolemia vuosittain Suomessa. Myrkytykset johtavat vuosittain keskimäärin 34 nuoren 15−24-vuotiaan kuolemaan. Näistä 20–24-vuotiaiden osuus on 82 prosenttia. Kaikista 15−24-vuotiaiden tapaturmakuolemista myrkytys oli kuolemansyynä nuorten miesten kohdalla keskimäärin noin kolmasosalla (31 %) ja nuorilla naisilla vastaavasti 27 prosentilla. (vuosina 2012−2014.) Alle 15− vuotiailla myrkytykset eivät ole yli 10 vuoteen enää johtaneet kuolemiin.

Pienillä lapsilla myrkytykset ovat tapaturmaisia, mutta nuorten myrkytyksissä näyttäytyy myös tahallisuus. Lasten myrkytyskuolemien vähenemiseen on vaikuttanut olennaisesti monien vaarallisten kemikaalien poistaminen kuluttajien saatavilta sekä turvakorkit. Erilaisen syntymekanismin vuoksi vastaavat toimet eivät ole vähentäneet nuorten myrkytyskuolleisuutta. Nuorten kuolemaan johtaneiden myrkytysten taustalla on usein päihteiden käyttöä ja itsetuhoisuutta.

Th, TtM, kehittämispäällikkö Ulla Korpilahti & sh, TtM, suunnittelija Laura Kolehmainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

RESCUEBUSTERS

– turvallisuuskasvatuksen suunnannäyttäjä Rescuebusters on interaktiivinen, 3D-animoitu peli, joka syventyy nuorten turvallisuuskasvatukseen.

Se on opetusväline, joka vahvistaa turvallisuuskäytäntöjä animoiduilla, tosielämän tilanteisiin pohjautuvilla tehtävillä.

Rescuebusters on ladattavissa 0.9 versiona Android -laitteille Googlen Play kaupasta. Keväällä 2017 pelistä tulee 1.0 versio, jonka saa sekä Android- että Apple -laitteille. Tässä versiossa käsitellään kattavasti ensiapua ja palon alkusammutusta sekä toimintaa palotilanteissa. 1.0 versiossa pelaaja voi myös tehdä oman avatar -hahmon ja kerätä pisteitä. Peli tulee laajenemaan kattavasti myös liikenneturvallisuus- ja nettiturvallisuusaiheisiin.

- Olemme myös aloittaneet yhteistyön hätäkeskuslaitoksen kanssa. Peliin tulee hätäkeskustalo, missä pelaaja voi olla joko hätänumeroon soittava tai siihen vastaava. Olemme myös aloittaneet tekemään analytiikkatyökalua, joka vie pelaajan kehittymisen seuraamisen uudelle tasolle. Sinne tulee myös e-kirja pelissä olevista aiheista, toteaa toimitusjohtaja Markus Syrjänen SyreWise Oy:stä.

Peli on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. www.rescuebusters.fi

10

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

VALMISTETTU SUOMESSA SUOMALAISEEN MAKUUN Keiju-levitteet edistävät lapsen normaalia kehitystä osana terveellisiä elintapoja sekä tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.

Ne sisältävät mm. kasvuun ja kehitykseen tarvittavia välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä runsaasti luuston kehitykseen tarvittavaa D-vitamiinia.

LUE LISÄÄ OSOITTEESTA keiju.fi

UUTUUS!

NYT UUSISSA PAKKAUKSISSA! Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

11

Viidesluokkalaiset

Huolten tunnistaminen ja niistä puhuminen on erityisen tärkeää varhaisteini-iässä.

Viidesluokkalaisilla on useita huolia

 Outi Kanste ja Nina Halme Viidesluokkalaisilla on monenlaisia omaan hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja perheeseen liittyviä huolenaiheita.

Lapset tarvitsevat apua huoliinsa, mutta sitä ei aina saada tarpeenmukaisesti.

Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa selvitettiin viidesluokkalaisten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä hyvinvoinnista, kouluyhteisöstä, tuen tarpeista ja avun saamisesta. Lasten vastaukset yhdistettiin vanhempien vastauksiin.

12

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

Kouluyhteisöstä ja kaverisuhteista voimavaroja

Viidesluokkalaisilla lapsilla oli sitä vähemmän huolia, esimerkiksi kaverisuhteista ja koulussa pärjäämisestä, mitä paremmin he tulivat toimeen koulukavereiden ja opettajien kanssa, sekä mitä paremmin he viihtyivät koulussa.

Huolia oli sitä vähemmän, mitä useammin lapset saivat kannustusta ja rohkaisua opettajalta ja kokivat, että opettaja kuuntelee heitä.

Uusimman WHO-koululaistutkimuksen mukaan suomalaisten 11-vuotiaiden koulunkäynnistä pitäminen on kuitenkin kansainvälisessä vertailussa häntäpäässä, ja erityisesti pojilla. Myös tässä tutkimuksessa poikien todettiin viihtyvän koulussa tyttöjä huonommin.

Sekä viidesluokkalaiset että heidän vanhempansa kantoivat huolta lapsen koulussa pärjäämisestä ja oppimisesta.

Lapsella oli sitä vähemmän huolia, mitä paremmin hän pärjäsi koulussa ja mitä helpompaa oppiminen hänelle oli.

Paljon huolissaan olevia lapsia yhdisti luokan ilmapiirin ja työrauhan

Viidesluokkalaisten näkemys väkivallasta kotona Viidesluokkalaisten väkivaltakokemuksia kotona 16 18 16 14

Tukistettu tai revitty hiuksista Uhkailtu, haukuttu tai pilkattu Lyöty tai potkittu 8 10 12 10

Tönitty vihaisesti tai ravisteltu Kuullut, että toista perheenjäsentä uhkaillaan, haukutaan tai pilkataan

14 14

4 7

Saanut piiskaa tai selkäsaunan 0

Tytöt % (n = 1 724)

20

40

Pojat % (n = 1 642)

60

80

100

Viidesluokkalaisten kertoman mukaan lähes viidennestä oli tukistettu tai revitty hiuksista. Lähes yhtä montaa oli uhkailtu, haukuttu tai pilkattu tai heitä oli lyöty tai potkittu. Tyttöjen ja poikien näkemyksessä ei ollut suuria eroja.

Viidesluokkalaisista kolmannes oli kohdannut vähintään yhden väkivaltatilanteen kotonaan: tytöistä 32 ja pojista 35 prosenttia. Väkivaltatilanteita kohdanneista neljänneksen (26 %) mielestä näitä tilanteita oli tapahtunut silloin tällöin tai useammin.

Lähes puolet (48 %) ei ollut kertonut asiasta kenellekään. Tytöt ja pojat jättivät kertomatta kotona tapahtuneesta väkivallasta yhtä usein.

kokeminen huonoksi sekä kiusatuksi joutuminen koulussa tai vapaa-ajalla tai osallistuminen muiden lasten kiusaamiseen. Kiusaamisesta ei aina kerrota kenellekään, eikä asialle aina tehdä mitään tai varmisteta, että kiusaaminen on loppunut.

Hyvä suhde vanhempiin kannattelee lasta

Lapsilla oli sitä vähemmän huolia, mitä paremmin vanhemmat kokivat pärjäävänsä vanhempana arjen keskellä, ja mitä paremmin perheen arjen koettiin toimivan. Huolia oli vähemmän, jos vanhemmat tiesivät hyvin lapsen asioista, kuten mitä lapsi tekee vapaa-ajalla, ja miten hänellä menee koulussa. Huolia on sitä vähemmän, mitä enemmän perheellä on yhteisiä tapoja, kuten yhdessä syömistä ja ajan viettämistä sekä puhumista päivän tapahtumista.

Lapsen ja vanhemman välinen avoin suhde oli yhteydessä vähäiseen huolten määrään. Kolmannes lapsista oli huolissaan vanhempiensa kanssa toimeen tulemisesta, mutta tästä huolesta ei useinkaan kerrota kenellekään.

Liki puolet nuorista ei kerro kenellekään kokemastaa väkivallasta. (Kuvien henkilöt eivät liity kuvateksteihin.)

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

13

Viidesluokkalaiset WHO-koululaistutkimuksessa suomalaiset 11-vuotiaat kokivat kuitenkin saavansa tukea perheeltään ja kavereiltaan hieman useammin kuin länsimaissa keskimäärin.

Lapsen ja vanhemman välisellä suhteella oli vahva yhteys myös lapsen mielialaan sekä kotona että koulussa.

Lisäksi perheen yhteinen aika ja tavat, arjen toimivuus ja vanhempien tyytyväisyys parisuhteeseen olivat myönteisesti yhteydessä lapsen mielialaan.

Myös perheen elämänmuutokset, kuten uusperheen muodostaminen tai vanhempien ero, olivat yhteydessä lasten huoliin. Näin oli myös silloin, jos vanhempi koki yksinäisyyttä tai tyytymättömyyttä omaan parisuhteeseen.

Lapsilla oli usein huolia, jos perheellä oli vähän yhteistä aikaa tai jos lapsi koki mielialansa alakuloiseksi tai että vanhemmat eivät kuuntele häntä.

Mitä enemmän vanhemmilla oli omaan jaksamiseen, vanhempana toimimiseen ja lapseen liittyviä huolia, sitä enemmän huolia oli myös heidän lapsillaan. Erityisesti näin oli silloin, jos vanhemmat eivät olleet saaneet riittävästi apua ja tukea huoliinsa.

Vanhemman sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät, kuten alhainen koulutustaso, toimeentulotuen saaminen ja yksinhuoltajuus, olivat yhteydessä vanhempien huolten määrään.

Lasten huoliin vanhemman sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät eivät näyttäisi heijastuvan yhtä selkeästi: enemmän merkitystä oli sosiaalisilla suhteilla perheessä ja koulussa. Silti rahan riittävyys perheessä huoletti yli kolmannesta lapsista.

Lapsen kokema väkivalta, vanhempaan kohdistuneen väkivallan näkeminen tai kuuleminen ja vanhemman

runsas alkoholin käyttö olivat yhteydessä lasten kokemiin huoliin. Lapset kertoivat olevansa huolissaan vanhempien tai muiden läheisten päihteiden käytöstä, mutta asiasta ei useinkaan puhuttu kenellekään.

Tietoa lapsilta itseltään

Meidän tulee kysyä lapsilta itseltään hyvinvoinnista ja avun saamisesta: lapset voivat kokea asiat toisin kuin vanhemmat. Vanhemmat näyttäisivät arvioivan lapsen tilanteen myönteisemmin kuin lapset itse. Näkemyseroja oli perheen yhteisistä tavoista, lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta, koulunkäynnistä ja vapaa-ajasta. Osa vanhemmista ja lapsista on luonnostaan herkemmin huolestuvia, kun taas osa ei ole juuri koskaan huolissaan, vaikka syytä ehkä olisikin.

Kouluyhteisöllä ja kaverisuhteilla sekä perheellä ja suhteella vanhempiin on keskeinen merkitys lasten hyvinvoinnin kokemuksessa. Huolia kokevat lapset, ja erityisesti ne, joilla on useita samanaikaisia huolenaiheita, käyttävät muita lapsia enemmän opiskeluhuollon palveluja ja muita peruspalveluja sekä erityispalveluja.

Huolet näyttäisivät kasaantuvat samoille lapsille, ja niitä on enemmän tytöillä kuin pojilla. Lasten huolten tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi on jo tehty paljon kouluyhteisöissä ja opiskeluhuollossa. Vanhemmuuteen tarvitaan aikaisempaa enemmän tukea.

Tämä haastaa myös aikuisten palveluissa toimivat ammattilaiset esimerkiksi työterveyshuollossa.

Lisätietoa

• Viidesluokkalaisten oppilaiden vanhempien näkemyksiä hyvinvoinnista, palveluista ja kouluyhteisöstä. THL Raportti 2016:1. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-622-3 • Viidesluokkalaisten oppilaiden näkemyksiä hyvinvoinnista, kouluyhteisöstä ja palveluista. THL Raportti 2017:1. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-824-1

PÄIHDENEUVONTA

14

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

Kirjoittajat Outi Kanste, terveystieteiden tohtori, dosentti, erikoistutkija Nina Halme, terveystieteiden tohtori, erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lapset, nuoret ja perheet -yksikkö

Nuorten mielenterveys

Palauttakaa korjattuna

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Vaikka julkisuudessa keskustellaan siitä, että kansalainen saa uudessa sotessa valita ja pääsee aina nopeammin nauttimaan palvelua hymyllä ryyditettynä, sote-ratkaisussa on tarkoitus säästää terveysja sosiaalipalveluista. Yhtenä huomattavana säästökohteena on nimetty lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja lastensuojelun sijaishuolto.

Lasten ja nuorten psykiatriassa säästöä on erityisesti tarkoitus tulla osastohoitoa vähentämällä. Samaan aikaan melko monet toimijat esimerkiksi kouluissa, lastensuojelussa ja nuorten avohoidon mielenterveyspalveluissa toivoisivat, että nuoria otettaisiin psykiatriseen osastohoitoon matalammalla kynnyksellä ja pidettäisiin siellä pitempään.

Nuorten pitäisi palata sairaalasta normaalielämään vasta terveinä.

Nuorisopsykiatrisen tiedon valossa on parempi, jos nuorta ei tarvitse irrottaa normaaliympäristöstään sairaalaan.

Nuorisopsykiatrisessa hoidossa tulee aina samanaikaisesti pyrkiä oireiden korjaantumiseen ja nuoruusiän kehitystehtävien onnistuneen läpiviemisen tukemiseen. Nuoruusiän kehitystehtävät etenevät vuorovaikutuksessa vanhempiin ja ikätovereihin ja muissa arkeen kuuluvissa ihmissuhteissa ja toimissa. Sairaala on poikkeusympäristö, jota toki tarvitaan silloin, kun oireiden luonne ja voimakkuus edellyttää ympärivuorokautista valvontaa ja jatkuvaa mahdollisuutta psykiatrisen henkilökunnan osaamista vaativiin interventioihin. Sairaalaa tarvittaisiin harvemmin, jos nuori perheineen voisi saada tiiviimpää avohoitoa ja enemmän tukea kouluun, iltapäivien yksinolotunteihin ja vapaa-ajan viettoon.

Psyykkiseen sairastamiseen liittyy edelleen stigma. Yhtenä leimaavana virhekäsityksenä on pidetty sitä, että mielenterveyden häiriöt eivät paranisi.

On tärkeää oikoa virheluuloja. Mutta olisiko vaaka keikahtanut jo liikaakin?

On nimittäin jo aihetta olla huolissaan siitä virhekäsityksestä, että kaikki nuorten mielenterveyden häiriöt voitaisiin nopeasti poistaa ja nuori palauttaa korjattuna, jos vain ammattilaiset suostuisivat kantamaan vastuunsa ja hoitamaan kunnolla. Siis jos kaikki vain pääsisivät ilman kynnystä milloin tahansa juttelemaan ja saisivat halutessaan levätä sairaalassa, mielenterveyden häiriöt katoaisivat? Uusia ei syntyisi, koska ne ennaltaehkäistäisiin ”juttelemalla” tilanteissa, joissa ihmiset tarvitsevat tukea?

Monet nuorisopsykiatriset häiriöt ovat pitkäaikaisia, eikä elämä voi odottaa, että häiriö korjataan. Nuoruusiässä voi sairastua sellaisiinkin häiriöihin, joiden kanssa on valmistauduttava

elämään koko loppuikänsä. Silloin nuoren arkisten kehitysympäristöjen pitää varautua antamaan nuoren tarpeiden mukaista erityistukea arjessa sen lisäksi, että hän tarvitsee nuorisopsykiatrista hoitoa.

Usein nuoruusiässä alkavia vakavia mielenterveyden häiriöitä kuten anoreksiaa, skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollista ennaltaehkäistä. Kaikkia ei voi poistaa nopeasti eikä hoitaa halvemmalla.

1800-luvulla psyykkisesti sairaat kerättiin valtaviin asyyleihin, joissa osa vietti loppuikänsä. Kun 1960-70 luvuilta alettiin purkaa tätä yhteiskunnan ulkopuolella elämistä, osoitettiin, että vaikeimmin sairaiden siirtyessä sairaalan ulkopuolelle ei synny rahallista säästöä, koska erilaista tukea tarvitaan niin paljon ja pitkään, että se maksaa enemmän kuin asuminen sairaalassa.

Hyväksymme, että monet ruumiilliset sairaudet ovat pitkäaikaisia, jopa elämänikäisiä, ja vaativat jatkuvaa hoitoa. Insuliinihoitoisen diabeteksen hoito-ohjelmissa ei ole insuliiniannoskattoa. Jalkaproteesin käyttöä ei rajata kohtuulliseksi katsottuun aikaan.

MS-tauti, psoriasis ja reuma aaltoilevat vaatien milloin enemmän milloin vähemmän hoitoa ja tukitoimia. Se ei ole kenenkään syy. Mutta nuorten mielenterveyden häiriöiden pitäisi parantua jälkiä jättämättä ja kohtuullisessa ajassa, mielellään aiheuttamatta vaivaa muille kuin psykiatrian ammattilaisille – ellei näin käy, se on nuoren, perheen ja ammattihenkilöiden syytä.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

15

Käypä hoito Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset Mitä uutta päivityksessä?

Seulonta ja HPV-rokotteet

• Kohdunkaulasyövän ehkäisyyn pyritään seulonnan lisäksi vuonna 2013 aloitetulla kansallisella 11–12-vuotiaisiin tyttöihin kohdistetulla HPV (ihmisen papilloma virus) -rokotusohjelmalla.

• Seulontamenetelmiksi soveltuvat sekä korkean riskin HPV (hrHPV) -testaus että tavanmukainen papa-testi.

• Suositus on kudosmuutosten luokittelun osalta päivitetty kokonaan.

• Kohdunkaulan histologisia LSIL-muutoksia ja sitä lievempiä muutoksia seurataan yleensä ilman muutosalueen hoitoa. Histologiset HSIL- ja sitä vahvemmat syövän esiastemuutokset hoidetaan pääsääntöisesti kolposkopiaohjauksessa.

• Hoidon seurantaa on yksinkertaistettu HPV-testin käytöllä.

Suomessa on kohdunkaulasyöpää ehkäisevä seulontaohjelma 30–60-vuotiaille naisille 5 vuoden seulontavälein. Joissain kunnissa seulotaan myös 25- tai 65-vuotiaita. Alle 25-vuotiaiden ryhmässä seulonta ei vähentäne kohdunkaulasyövän ilmaantuvuutta B. 65-vuotiaiden seulonta taas vähentää ilmaantuvuutta ja ilmeisesti myös kohdunkaulasyöpäkuolleisuutta 5 vuoden seurannassa B. HrHPV-testiin perustuva seulonta vähentää syövän ilmaantuvuutta vähintään yhtä paljon kuin sytologinen seulonta A. Raskaus, imetys tai kohdunpoisto eivät ole esteitä seulontanäytteeseen osallistumiselle. Myös HPV-rokotteen saaneiden tulisi osallistua seulontoihin, sillä rokotteet estävät vain osan HPV-infektioista.

Seulontaohjelman ulkopuolella tehdään runsaasti papatestausta, joka erityisesti alle 20-vuotiailla aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, koska papa-testiin muutoksia aiheuttavat HPV-infektiot paranevat lähes aina itsestään. Alle 25-vuotialla ei ole tarkoituksenmukaista tehdä ohjelman ulkopuolista seulontaa.

Rokotteiden teho HPV-infektion ja esiastemuutosten estossa on 93–100 % nuorilla naisilla, joilla ei aiemmin ole ollut HPV-infektiota A. Rokotteiden teho on 30–44 %, kun rokotettavissa on mukana myös HPV-infektoituneita naisia A. Johtopäätös rokotteiden syöpää estävästä vaikutuksesta perustuu tutkimusten päätetapahtumina olleiden esiasteiden ehkäisyyn ja rokotteessa olevien HPV-tyyppien infektioesiintyvyyden pienenemiseen rokotetuilla kohorteilla A.

Epidemiologia Kohdunkaulasyövän ilmaantuvuus on suurin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Syövän riski on esiastemuutosten yhteydessä suurentunut, myös hoidon jälkeen. Vuonna 2013 kohdunkaulasyöpä oli 19:nneksi yleisin naisten syöpä (160 uutta tapausta). Ennen 1960-luvulla aloitettua seulontaohjelmaa se oli kolmanneksi yleisin naisten syöpä. Vuosittain Suomessa noin 150–160 naista sairastuu ja noin 50 kuolee kohdunkaulasyöpään. Kohdunkaulasyöpäpotilaiden suhteellinen 5 vuoden elossaolo-osuus on noin 71 %. Emättimen syöpiä todettiin Suomessa vuonna 2013 kaikkiaan 24 tapausta ja ulkosynnyttimien syöpiä 131.

16

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

Diagnostiikka Kohdunkaulan solumuutosten diagnoosi ja hoitopäätökset perustuvat sytologiaan (irtosolunäyte), kolposkopiaan (kohdunkaulan tähystys suurentavalla optiikalla) ja sen yhteydessä otettujen kudosnäytteiden histopatologiseen tutkimukseen.

Taulukossa 1 kuvataan kolposkopialähetteen aiheet ja kiireellisyys.

Suomen Kolposkopiayhdistys on laatinut uuden vapaaehtoisen kolposkopiakoulutusohjelman. Koulutuksen suorittanut saa kolposkopiasertifikaatin, jonka voimassaolo uusitaan 4 vuoden välein.

Kohdunkaulan solumuutosten hoito ja seuranta Histologiset HSIL- ja adenocarcinoma in situ (AIS) -muutokset hoidetaan pääsääntöisesti kolposkopiaohjauksessa.

Kohdunkaulan lievät levyepiteelisolumuutokset (LSIL ja lievemmät) paranevat usein seurannassa erityisesti alle 30-vuotiailla naisilla. Potilaat, joilla on voimakkaampia levyepiteelisolumuutoksia (ASC-H ja HSIL) tai lieriöepiteelimuutoksia, ohjataan erikoissairaanhoitoon kolposkopiaa varten.

Hoidot (kohdunkaulan sähkösilmukka- eli loop-hoito) eivät vaikuta hedelmällisyyteen C, mutta ne ilmeisesti suurentavat ennenaikaisen synnytyksen riskiä B. Kaikkia hoidettuja potilaita tulee seurata solumuutosten uusiutumisriskin vuoksi yli 20 vuoden ajan.

Taulukko 1. Kolposkopian aiheet ja kiireellisyys Kolposkopian aihe

Kiireellisyys

Makroskooppinen epäily syövästä

Heti (1–7 vrk)

Solumuutokset:

Epäselvät vuotovaivat:

Emättimen ja ulkosynnyttimien pitkittyneet vaivat:

Karsinooma

Heti (1–7 vrk)

HSIL

Kuukauden kuluessa

LSIL 1

Sytologin suosituksen mukaan1

ASC-H

Kuukauden kuluessa

Toistuva ASC-US (2–3 kertaa 12–24 kuukauden aikana tai yli 30-vuotiailla korkean riskin HPV+)

6 kuukauden kuluessa

Lieriöatypia endoserviksissä, epäily neoplasiasta (AGC-FN) tai AIS

Kuukauden kuluessa

Lieriöatypia endoserviksissä, merkitys epäselvä (AGC-NOS)

2 kuukauden kuluessa tai sytologin suosituksen mukaan 2

Lieriöatypia endometriumin soluissa (jos endometriumnäyte ja kaikukuvaus eivät selvitä tilannetta)

Kuukauden kuluessa

Kahdesti vahva regeneraatio (3–6 kuukauden välein)

Sytologin suosituksen mukaan

Toistuva tulehduksellinen muutos hoidosta huolimatta (12 kuukauden ajan)

Sytologin suosituksen mukaan

Toistuvat yhdynnänjälkeiset vuodot

Harkinnan mukaan

Menopausaalivuoto (ensin kaikukuvaus ja endometriumnäyte)

Harkinnan mukaan

Selvittämätön vuoto

Harkinnan mukaan

Kondyloomat

Harkinnan mukaan

Hilseilevä emätintulehdus (DIV = deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti)

Harkinnan mukaan

Haavainen vulvovaginiitti

Harkinnan mukaan

Tuumorit

Harkinnan mukaan

Haavaumat

Harkinnan mukaan

1 30 vuotta täyttäneet lähetetään kolposkopiaan, joka pitää tehdä viimeistään 6 kuukauden kuluttua. Alle 30-vuotiaat taas lähetetään kolposkopiaan sytologin suosituksen mukaan tai jos löydös seurantanäytteessä 6–12 kuukauden kuluttua on ASC-US tai vahvempi.

2 Sytologin suosituksen mukaan tai jos seurantanäyte 4–6 kuukauden kuluttua ei ole normaali.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kolposkopiayhdistyksen asettama työryhmä Pekka Nieminen (pj.), Ahti Anttila, Ralf Bützow, Eija Hiltunen-Back, Maija Jakobsson, Tanja Laukkala, Johanna Mäenpää, Johanna Palmroth, Virpi Rantanen, Marjut Rintala, Annika Riska, Anne Santalahti, Marja Simojoki, Maarit Vuento ja Piia Vuorela Julkaistu aikaisemmin Duodecim lehdessä 2017;133:183-5.

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

17

Urheiluvammat

Jääkiekossa urheiluvammat ovat yleisiä. Luukas tarkastaa huolella luistimensa ja muut jääkiekkoiluvarusteet ennen jokaista treeniä.

Lasten ja nuorten

liikuntavammat ovat yleistyneet Liikuntatapaturmat sekä muut vapaa-ajan tapaturmat muodostavat suurimmat tapaturmaluokat Suomessa. Ne aiheuttavat yhteensä yli 700 000 vammaa vuosittain. Liikuntavammojen ehkäisy on mahdollista.  Anne-Mari Jussila, Jari Parkkari, Anu Räsänen, Raija Oksanen

UKK-instituutti, Tampereen Urheilulääkäriasema

Liikunnan edistäminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa yksi merkittävä asia johon tulee satsata. Liikkumisen lisääntyessä kasvaa kuitenkin myös liikuntavammat. Onneksi liikuntavammojen

18

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

ehkäisy on mahdollista ja siihen kannattaa panostaa kaikissa lasten ja nuorten ikäryhmissä, jotta liikunnan tuomia terveyshyötyjä ei menetetä.

Yli puolet loukkaantui liikunnan parissa LIITU 2016- tutkimukseen osallistuneista nuorista 53 % ilmoitti loukkaantuneensa liikunnan yhteydessä vähintään kerran edeltävän vuoden aikana. Pojista oli loukkaantunut 56 % ja tytöistä 50 %. Tarkastelluista kolmesta liikuntaympäristöstä loukkaantumisia sattui eniten urheiluseuraliikunnassa (49 %) ja vähiten koululiikunnassa (20 %).

Urheiluseuraliikunnassa ja koululiikunnassa loukkaantuneiden osuudet olivat yhtä suuria eri ikäryhmissä. Muussa vapaa-ajan liikunnassa loukkaantumisten määrä väheni iän myötä, 11- ja 13-vuotiaille sattui enemmän loukkaantumisia kuin 15-vuotiallle. Pojille sattui enemmän loukkaantumisia urheiluseuraliikunnassa ja muussa vapaa-ajan liikunnassa kuin tytöille.

Koululiikunnassa loukkaantuneiden osuudessa ei ollut eroa sukupuolten välillä.

Lisääntyvä harrastaminen ei suojaa vammoilta Loukkaantumiset olivat yhteydessä itsearvioituun liikunta-aktiivisuuteen. Loukkaantumisriski kasvoi merkitsevästi, kun liikuntaa harrastettiin vähintään 60 minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa tai useammin. Tulokset osoittavat, että aktiivinen liikunnan harrastaminen ei suojaa vammoilta, vaan vammat lisääntyvät harrastamisen määrän noustessa.

Loukkaantumisia sattui eniten niissä lajeissa, joissa harrastajamäärät ovat suuria. Urheiluseuraliikunnassa pojille sattui eniten vammoja jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssä, tytöille ratsastuksessa, jalkapallossa ja tanssissa.

Huolestuttava trendi on, että liikunnan parissa sattuneita loukkaantumisia raportoitiin vuonna 2016 enemmän kuin vuonna 2014 kaikissa kolmessa liikuntaympäristössä. Prosenttiyksikköinä kasvua oli eniten muussa vapaa-ajan liikunnassa ja vähiten koululiikunnassa.

Tulokset osoittavat, että liikuntavammojen ehkäisytyötä tulee tehostaa kaikissa ikäryhmissä.

Maksutonta materiaalia eri alojen ammattilaisille Koulut ja urheiluseurat tavoittavat lapset ja nuoret kattavasti, ne ovat tämän vuoksi otollisia paikkoja vammojen ehkäisytyön systemaattiselle toteuttamiselle.

Opettajat, koulun muu henkilökunta, ohjaajat ja valmentajien, sekä terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää Liikuntavammojen valtakunnallisen ehkäisyohjelman (LiVE) maksutonta, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ja käytännön läheistä verkkomateriaalia. Materiaali koostuu mm. tietopaketeista, ryhmätehtävistä, animaatioista, muokattavista PP-diasarjoista, mobiilipeleistä ja julisteista.

• tervekoululainen.fi - peruskoulun opettajille, terveydenhoitajille ja oppilaille • smartmoves.fi - ammatillisten oppilaitosten henkilöstölle, terveydenhoitajille ja opiskelijoille:

Kohta 3-vuotias Noel on innokas jalkapalloilija ja pikkuveljensä Gabriel seuraa perässä. Pienillä pelaajilla urheiluvammat ovat hyvin harvinaisia, mutta vammat lisääntyvät nopeasti iän myötä.

• terveurheilija.fi - valmentajille, ohjaajille ja urheilijoille, perheille, sekä muille urheiluseuratoiminnan tukitoimijoille LIITU eli lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimus on kansallinen trendiseurantatutkimus, joka toteutettiin keväällä 2016 toisen kerran. Yksi tutkimuksen aiheista oli suomalaisten 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntavammoihin liittyvät tekijät. Liikunnassa sattuneiden loukkaantumisten määrää selvitettiin erikseen urheiluseuraliikunnassa, muussa vapaa-ajan liikunnassa ja koululiikunnassa. Lisäksi selvitettiin, missä liikuntalajeissa loukkaantumiset urheiluseurassa ja muussa vapaa-ajan liikunnassa sattuivat.

LIITU 2016 -tutkimuksen tulokset on julkaistu valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjan raportissa: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Liikuntavammat koulussa, vapaa-ajalla ja urheiluseuroissa; sivut 62–66.

Koululiikunnassa sattuu urheiluseuraliikuntaa vähemmän liikuntavammoja.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

19

TIETOA AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON HENKILÖSTÖLLE TIETOA AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON HENKILÖSTÖLLE

Alkoholilaki

Todistettu auttavan rauhoittamaan Todistettu auttavan rauhoittamaan herkkiä vatsoja vatsoja ja ja lievittämään lievittämään herkkiä ruoansulatuskanavan ruoansulatuskanavan kypsymättömyyden oireita oireita kypsymättömyyden

162(2):257-262; Indrio et al. JAMA 2014, 168 (3):228-33; Szajewska H, et al. CMRO 2010, 26 (2): 423-437 *Perustuen kliinisiin tutkimuksiin, joissa on käytetty Lactobacillus reuteria *Perustuen kliinisiin tutkimuksiin, joissa on käytetty Lactobacillus reuteria

References: Savino F, et al. Pediatrics 2010; 126(3):e526-533; Szajewska H, et al. J Pediatr 2013; 162(2):257-262; Indrio et al. al. Pediatrics JAMA 2014, 168126(3):e526-533; (3):228-33; Szajewska H, etH, al.etCMRO 2010, 26 (2): 423-437 References: Savino F, et 2010; Szajewska al. J Pediatr 2013;

Sisältää -maitohappobakteeria, Sisältää -maitohappobakteeria, johon johon teho teho perustuu. perustuu. NAN NAN Sensilacin Sensilacin proteiinia proteiinia ei ei ole ole pilkottu. pilkottu.

Tutkimusnäyttö pulauttelun pulauttelun Tutkimusnäyttö * vähenemisestä * vähenemisestä Vähentää itkuaikaa itkuaikaa merkitsevästi merkitsevästi Vähentää viikon käytön käytön jälkeen. jälkeen. Kolmen Kolmenviikon viikon viikon käytön jälkeen itkuaika väheni 70%% käytön jälkeen itkuaika väheni 70 ** lumeryhmään verrattuna. lumeryhmään verrattuna.

nan.fi sa nan@fi.nestle.com Sinun neuvosi neuvosi voivat voivat auttaa Sinun LisätietojaNAN NANSensilac Sensilacsaat saat sivustosta sivustosta www.nestlenan.fi www.nestlenan.fi Lisätietoja Saadaksesisalasanan salasananota ota yhteyttä yhteyttä meihin meihin osoitteessa osoitteessa nan@fi.nestle.com Saadaksesi nan@fi.nestle.com https://www.nestle.fi

Maailman terveysjärjestö WHO* on suositellut, että raskaana olevat naiset ja uudet äidit saavat tietoa imetyksen Maailman terveysjärjestö WHO* on suositellut, että raskaana olevat naiset ja uudet äidit saavat tietoa imetyksen eduista ja sen ensiluokkaisuudesta - etenkin siitä, että se tarjoaa parasta ravintoa imeväiselle sekä suojaa sairauksilta. eduista ja sen ensiluokkaisuudesta - etenkin siitä, että se tarjoaa parasta ravintoa imeväiselle sekä suojaa sairauksilta. Äideille tulisi tarjota tukea imetykseen valmistautumiseen ja sen ylläpitämiseen, painottaen erityisesti tasapainoisen Äideille tulisi tarjota tukea imetykseen valmistautumiseen ja sen ylläpitämiseen, painottaen erityisesti tasapainoisen ruokavalion merkitystä sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Tarpeettomaan pulloruokinnan osittaiseen ruokavalion merkitystä sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Tarpeettomaan pulloruokinnan osittaiseen aloittamiseen tai muun ruoan ja juoman tarjoamiseen ei tulisi kannustaa, sillä se vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. aloittamiseen tai muun ruoanimetyksen ja juomanlopettamisen tarjoamiseenperuuttamattomuudesta. ei tulisi kannustaa, sillä se vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Äitejä tulisi myös varoittaa Ennen kuin äitiä ohjeistetaan käyttämään Äitejä tulisi myös varoittaahänelle imetyksen peruuttamattomuudesta.

Ennen kuin äitiä ohjeistetaan käyttämään äidinmaidonkorviketta, tulisilopettamisen selvittää päätöksen sosiaaliset sekä taloudelliset vaikutukset: esim. jos vauvaa äidinmaidonkorviketta, hänelle tulisi selvittää päätöksen sosiaaliset sekä taloudelliset vaikutukset: esim. jos vauvaa yksinomaan pulloruokitaan, tarvitaan enemmän kuin yksi pakkaus korvikejauhetta viikossa, joten perheen tilanne ja yksinomaan pulloruokitaan, tarvitaanÄitejä enemmän kuin yksi pakkaus korvikejauhetta viikossa, joten parasta perheenvauvalle, tilanne ja kustannukset tulisi pitää mielessä. tulisi muistuttaa siitä, että rintamaito ei ole ainoastaan mutta kustannukset tulisi pitää mielessä. Äitejä tulisi äidinmaidonkorvikkeen muistuttaa siitä, että rintamaito ole ainoastaan parasta mutta myös taloudellisin vaihtoehto.

Mikäli päätös käytöstä ei tehdään, on tärkeää antaavauvalle, ohjeita oikeista myös taloudellisin vaihtoehto.

Mikäli päätös äidinmaidonkorvikkeen käytöstä tehdään, on tärkeää antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä painottaen, että keittämätön vesi (jauheen valmistuksessa), steriloimattomat pullot tai väärä valmistusmenetelmistä että keittämätön vesi (jauheenCode valmistuksessa), pullot tai väärä laimentaminen voivat painottaen, johtaa sairastumiseen. * Kts. International of Marketingsteriloimattomat of Breast Milk Substitutes, adopted laimentaminen voivat johtaa sairastumiseen. * Kts. International Code of Marketing of Breast Milk Substitutes, adopted by the World Health Assembly in Resolution WHA 34.22, May 1981 ja kouluterveys | 2 •WHA 201734.22, May 1981 by the WorldNeuvola Health Assembly in Resolution

20

n e e u q a m a a r D

Inka tinka tiitiäinen

a k k i t l a v n a l l a ja v

 Virpi Taipale Muutama päivä sitten facebookia selaillessani osui silmiini lehtijuttu, jonka mukaan aikuiset pelkäävät lapsia. Psykologi Keijo Tahkokallion mielestä aikuiset ovat usein miellyttäviä lapsille eivätkä uskalla sanoa näille suoraan, koska pelkäävät lastensa tunneryöppyä.

Varmaan aika tuttu tilanne monille. Vaikkapa kaupassa: lapsi kertoo, mitä kaikkea hän karkkihyllyltä haluaa. Rättiväsynyt isä tai äiti saa olla todella tiukkana, ettei lähde toteuttamaan jälkikasvunsa jokaista karkkitoivetta pelkästään siksi, ettei lapsi saa kilareita keskellä ylipitkää kauppajonoa maanantai-iltana.

Olisi hyvä sanoa ei. Olisi hyvä sanoa ei nimenomaan ylisuurille herkkuhaaveille. Ottaa se riski, että perheen draamaqueen heittää koko tunnekirjonsa, lapaset ja piponsa kaupanväen ihailtavaksi. Pysyä tiukkana ja vakaana, vaikka omat hermot olisivatkin jo kärähtämispisteessä ja lapsen äänivolyymi tapissa.

Kun aikuinen pysyy tyynenä, lapsen on turvallista menettää malttinsa, Tahkokalliokin painottaa. Ja kun isä, äiti, täti ja mummo jaksavat tilanteesta toiseen olla tyyniä ja asettaa rajan, myös lapsi oppii säätelemään omia tunteitaan. Hän oppii sen, ettei itkulla ja raivareilla herkkuja tipu. Lapsen sisukkuus varmaan sitten säätelee, kuinka monta kertaa hän itkupotkuraivareitaan kokeilee. Uskoisin, että jossakin vaiheessa tenava oppii, että ei tipu.

Inkatinkan elämässä sekä täti että äiti saavat välillä olla todella tiukkoina herkkuvaatimuksille. Inka rakastaa niin monen muun lapsen tavoin keksejä, pullaa, suklaata, salmiakkia – kaikkea imelää. Inkatinka voisi hyvin elää herkuilla – omasta mielestään. Onneksi me aikuiset tiedämme tehtävämme ja sen, että herkut ovat vain se sattuma, joka sijoittuu ruokapyramidin huipulle, ei jokapäiväinen leipämme.

Sekä Inkatinkan tätinä että opettajan työssäni tiedän rajojen asettamisen tärkeyden ja sen, että aikuisen pitää osata ottaa ohjat käsiinsä. Olla aikuinen. Asettaa rajat sokerin mättämiselle ja tietokoneella roikkumiselle. Vaikka se tarkoittaisikin toistuvia kahnauksia ja äänen korotuksia puolin sun toisin.

Ja sitten on niitä asioita, joista lapsi voi päättää. Kuten laittaako sinisen vai punaisen toppatakin, kunhan takki on tarpeeksi lämmin kyseiselle säälle. Tai onko sukkahousut harmaat vai mustat. Sen sijaan aikuisen tehtävä on katsoa, että vaatteet sopivat säähän.

Minua on aina suunnattomasti, säälinsekaisestikin,

huvittaneet ja hämmentäneet tarinat, joissa äiti tai isä tuo lapsen tarhaan yöpuvussa.. Ei-sana on unohtunut jonnekin, ehkä liian vähiin yöuniin tai arjen rumbaan.

Kyllä Inkatinkakin on osannut ottaa bossin roolin.

Lapset tarttuvat vallankahvaan heti, kun heillä on siihen tilaisuus. Muistan taannoisen reissumme Kreetalle. Hotellimme tarjoilija kutsui Inkatinkaa Bossiksi, eikä syyttä suotta. Me aikuiset olimme lomafiilareissamme aivan liian lepsuja, mikä tarkoitti Inkatinkalle onnellisia aikoja: ranskalaisia ja jäätelöä yllin kyllin.

Loman jälkeen saimme tehdä työmme, että Inkatinka palasi paremman ravinnon pariin. Olisimme varmasti päässet helpommalla, jos tiukka linja olisi ollut tiukempi jo lomalla.

Ihailen niitä vanhempia, jotka osaavat laittaa rajat.

Jotka systemaattisesti jaksavat pysyä ei-sanan takana, vaikka lapsi käyttäisikin kaikki keinonsa. Isiä ja äitejä, jotka kantavat parkuvan lapsensa pois kaupasta vakaina kuin vuoret, vaikka kasvoilta voi jo lukea, että koville ottaa eikä ole yhtään kivaa.

No, monesti asiat ovat luentosaleissa kuunneltuina helpompia kuin käytännössä. Mitä sitten tapahtuu, kun vanhempi antaa periksi ja jälkikasvu lussuttaa sulkaapatukkaansa ostoskärryissä ennen kuin ollaan ehditty edes kassalle saakka. Kauppaan on palannut rauha: lapsen huuto lakannut ja muut asiakkaat huokaisseet helpotuksesta. Valta on suklaansyöjällä. Taistelu on kovempi seuraavalla kerralla. Mutta maailma jatkaa pyörimistään vanhemman lepsuilusta huolimatta. Isä tai äiti, täti tai mummo, älä masennu, vaikka kerran valtikkasi luovutitkin - mutta älä tee siitä tapaa.

Kirjoittaja on Inkatinkan täti, kuviksen opettaja ja kuvataiteilija Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

21

Hammasterveys

Lasten ja nuorten hammastapaturmat ovat luultua yleisempiä

”

Kaiken kaikkiaan pysyvien hampaiden tapaturmia sattuu noin viidesosalle lapsista.

 Hannu Hausen Hammastapaturmilla ymmärretään eriasteisia hampaan kruunun tai juuren murtumia sekä trauman aiheuttamia hampaiden kiinnityskudosten vammoja. Jälkimmäiset voivat lievimmillään ilmetä tukevasti paikoillaan olevan hampaan puruarkuutena. Luksaatiovammoiksi kutsutaan kudosvaurioita, joissa hampaan kiinnitys leukaluuhun vahingoittuu niin pahoin, että hammas siirtyy paikoiltaan tai irtoaa kokonaan.

22

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

Noin puolelle lapsista ja nuorista sattuu jonkinlainen hammastapaturma ennen aikuisikää. Niiden tarkkaa määrää ei tunneta, sillä niitä ei tilastoida.

Erillistutkimusten ja alan asiantuntijoiden arvioiden mukaan keskimäärin noin viidelle lapselle sadasta tapahtuu vuosittain maitohampaan tapaturma.

Niitä esiintyy eniten ikävälillä 18–30 kuukautta. Esiintyvyydessä ei ole eroja tyttöjen ja poikien välillä. Pysyvien hampaiden tapaturmien vuotuinen ilmaantuvuus on pienempi, kolmen prosentin suuruusluokkaa. Niitä sattuu useimmin 7–13-vuotiaille, pojille ratkaisevasti enemmän kuin tytöille.

Kaiken kaikkiaan pysyvien hampaiden tapaturmia sattuu noin viidesosalle lapsista. Aikuisilla hammastapaturmat eivät ole kovin yleisiä. Heillä niitä esiintyy lähinnä muiden kasvovammojen, kuten leukamurtumien yhteydessä.

SUURIN OSA HAMMASTAPATURMISTA kohdistuu yläetuhampaisiin, yleensä keskimmäisiin. Tavallisesti niistä vain yksi vaurioituu. Maitohammastapaturmat, joista useimmiten koituu eriasteisia luksaatiovammoja, tapahtuvat yleensä kaatumisen tai putoamisen seurauksena esimerkiksi kiipeilytelineissä, liukkaalla lattialla tai portaikoissa. Pysyvässä hampaistossa trauman aiheuttamat vammat ovat useimmin hampaan kruunun murtumia. Niitä sattuu varsinkin liikunta- ja urheiluharrastuksissa, kuten joukkuepeleissä ja pyöräillessä. Myös koulujen välitunneilla meno on joskus niin vauhdikasta, että hammas voi katketa täysin ystävällismielisenkin nujuamisen yhteydessä.

Maitohampaistolle tyypilliset luksaatiovammat paranevat yleensä hyvin.

Tärkeintä on pyrkiä turvaamaan alla olevan puhkeamattoman pysyvän hampaan kehitys. Täysin irronnutta maitohammasta ei edes yritetä kiinnittää takaisin kuoppaansa, koska tällainen toimenpide saattaisi vaurioittaa pysyvän hampaan aihetta. Maitohampaistossa tapaturman jälkeiseksi hoidoksi saattaa riittää, että noudatetaan jonkin aikaa pehmeää ruokavaliota. Lisäksi on tärkeää, että suuhygieniasta pidetään hyvää huolta. Myöhäiskomplikaatioina maitohammastapaturmiin saattaa liittyä alla olevan pysyvän hampaan kehityshäiriö tai sen jääminen puhkeamatta.

PYSYVÄN HAMPAAN TYYPILLISIN vamma on kruunun murtuma. Sellainen ei vaadi toimenpiteitä, jos hampaan kiilteestä lohkeaa vain pieniä murusia, hammasta ei vihlo, eivätkä terävät murtumapinnat hankaa pehmytkudoksia.

Jos hammasta on murtunut enemmälti, lohkeama korjataan paikkaamalla. Kun murtuma ulottuu hampaan ydinonteloon asti, hammas yleensä joudutaan juurihoitamaan ennen paikkaamista. Mikäli kruunun murtumaan liittyy luksaatiovamma, hammas kiinnitetään naapurihampaisiin kiskon avulla.

Nuorten kehittyvät hampaat ja luut paranevat yleensä hyvin. Jopa kokonaan irronnut pysyvä hammas voi olla mahdollista istuttaa takaisin kuoppaansa, jos hoito voidaan toteuttaa välittömästi tapaturman satuttua. Ennen paikoilleen panemista irronnut hammas on säilytettävä kosteassa, mieluiten maidossa. Jos maitoa tai suolaliuosta ei ole saatavilla, potilas voi pitää

hammasta kielensä alla. Ennuste on hyvä, jos hammas on pysynyt kaiken aikaa kosteana ja se saadaan istutettua kuoppaansa alle puolessa tunnissa.

Kiireellistä hammaslääkärin hoitoa tarvitaan myös silloin, jos hammas on siirtynyt paikoiltaan, sen juuri on murtunut tai jos hammasjuuria ympäröivä alveoliluu on murtunut. Vakaviin hammasvammoihin liittyviä tyypillisiä myöhäiskomplikaatioita ovat hammasytimen kuolio ja hampaan juuren resorptio. Niiden riskin vuoksi hammasvammapotilaita voi olla tarpeen seurata säännöllisin välein jopa useita vuosia.

KOSKA LAPSUUDESSA JA NUORUUDESSA sattuneilla hammastapaturmilla voi olla jälkiseuraamuksia, joiden kalliiksi käyvä hoitaminen on mahdollista vasta vuosikausia tapaturman jälkeen, vakuutus- tai muihin korvauksiin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä ja hoitavan hammaslääkärin on huomioitava ne jo hoidon alkuvaiheessa.

Hammastapaturmien ehkäisemiseksi joukkueurheilun ja kamppailulajien harrastajien on syytä käyttää hammassuojia, kuten ohjatun toiminnan piirissä yleensä tapahtuneekin. Tavanomaisessa päivittäisessä elämänmenossa hammastapaturmia sattuu jos jonkinlaisten ennalta arvaamattomien vahinkojen seurauksena, mikä tekee niiden ehkäisemisestä vaikeaa.

Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry

Tapahtumakalenteri 4.-5.5.2017

Terve-Sos, Helsinki, www.thl.fi

16.5.2017

Terveystiedon sähköisessä yo-kokeessa käytettävät ohjelmat, Helsinki, www.liito.fi

17.5.2017

Terveystiedon sähköisessä yo-kokeessa käytettävät ohjelmat, Oulu www.liito.fi

30.5.2017

Järjestötoiminnan tulokset ja talous puntarissa, Soste www.soste.fi

6.-7.6.2017

Päihdepäivät, Helsinki www.päihdepäivät.fi

14.9. 2017

Hyvinvointiareena, Helsinki, www.thl.fi, www.oph.fi

7.-8.11.2017

Valtakunnalliset Neuvolapäivät, Helsinki, www.thl, www.stm.fi

Marraskuu

Lasten terveyskäräjät (aika ja paikka vielä auki)

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

23

Yökastelu

Lasten yökastelun hoito unohduksissa

Suomessa on noin 20.000-30.000 yökastelijaa.

Osalla lapsista yökastelu on satunnaista ja osalla se tapahtuu joka yö. Koulun aloittaneista vielä muutama prosentti kastelee. Vaiva voi joskus jatkua jopa teini-ikään saakka. Hoitoon ei aina tartuta riittävän hanakasti.

24

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

 Riitta Rautakoura Tytöt oppivat kuivaksi keskimäärin aikaisemmin kuin pojat. Erityisesti myöhemmällä iällä kastelu on yleisempää pojilla. Virtsanmuodostus on yöllä liiallista, koska antidiureettista hormonia ei erity tarpeeksi.

Kelan mukaan vielä 5-vuotiaana jatkuva kastelu on yökastelua ja tietyin kriteerein Kela maksaa silloin perheelle vammaistukea hakemuksen ja lääkärinlausunnon perusteella.

Perheissä on väärää tietoa Valitettavasti vaivaan liittyy yhä vääriä uskomuksia ja luuloja, jotka vaikeuttavat lapsen elämää ja hoito jää helposti omien kotiniksien varaan.

Lapsen ollessa 5-6 –vuotias, keskustellaan neuvolassa yökastelusta. Neuvoloissa asiaan suhtaudutaan lastentautien erikoislääkäri Liisa Winterin mukaan vaihtelevasti. Hoitovaihtoehdon valinta riippuu henkilökunnan kokemuksista ja resursseista.

–Perheiden suhtautuminen hoidon aloitukseen on yksilöllistä. Jos suvussa on esiintynyt yökastelua, se on jo tuttua eikä niinkään noloa. Joskus vanhemman kanssa täytyy tehdä töitä, että lapsi saadaan asianmukaiseen hoitoon.

Asia hävettää, eikä sitä haluta kohdata. Ajatellaan, että se menee iän myötä ohi, Liisa Winter Porvoon Lääkärikeskuksesta toteaa.

Jopa murrosikäisistä pieni osa kärsii vielä yökastelusta. Terveydenhoitajan olisi tärkeää tutkia jo 5-vuotiaan kohdalla, onko kyse tavallisesta yökastelusta ja ohjata saamaan oikeaa hoitoa kotikonstien tai odottelun sijaan. Ammattilaisen kannustuksella ja rohkaisulla hoidon aloittamiseen on suuri merkitys myös lapsen kehityksen kannalta.

Lapsen kaveripiirissä pärjääminen on Winterin mukaan tärkeä motivointikeino hoidolle. Joskus perhe kuitenkin vastustaa hoitoa, jolloin tiedon jakaminen on tärkeää eri näkökulmista. ”Joissakin perheissä kastelu on jo 4-vuotiaana iso asia ja sille halutaan tehdä jotakin. Leirit, yökoulut ja -kyläilyt ovat yökastelijoille vaikeita”, Liisa Winter muistuttaa.

Kysely perheille paljasti hoidon puutteet Lääkeyhtiö Ferring teki kyselyn perheille, joissa lapsi kärsii yökastelusta. Kyselyyn vastasi kesän aikana yli 200 vanhempaa. Tulokset osoittivat selkeästi, miten alihoidettua yökastelu on. Lisäksi tietoa tuntuu puuttuvan paljon.

Kastelun koetaan haittaavan lapsen sosiaalista toimintaa, vaikuttavan itsetuntoon ja rasittavan myös vanhempien elämää. Kolmannes perheistä on tottunut rajoittamaan yökyläilyä ja matkailua. Yli puolet lapsista ja nuorista häpeilee tai murehtii vaivaansa.

Alle puolet perheistä on kokeillut vaivaan jonkinlaista tehokkaaksi todettua hoitoa. Vain kolmannes keskustelee vaivasta terveydenhuollon kanssa. Kuitenkin noin 80 % vastaajista kokee, että yökastelu haittaa kotona arjessa tavallista elämää.

Ainoana apuna kastelevalle lapselle ovat monella vaipat. Perheiden lasten ikähaitari oli kyselyssä 3–17 vuotta. Lasten keski-ikä on 6,5 vuotta.

Vaiva haittaa siis jopa teini-ikäisten elämää vaikuttaen myös itsetunnon kehittymiseen.

–Kyselyssä on 53 yli 7-vuotiasta.

Heidän kohdallaan lääke- tai hälytinhoito olisi ajankohtaista, jos kyse on yökastelusta ilman päiväoireita, lapsi käy päivällä säännöllisesti 5-7 kertaa pissalla, juo päiväpainotteisesti eikä hänellä ole ummetusta. Vastauksista voi päätellä, ettei perheillä ole ajantasaista tietoa. Tämä onkin iso pulma kastelun hoidossa, uroterapeutti, erikoissairaanhoitaja Anneli Saarikoski HYKS:n lastentautien poliklinikalta kertoo.

Yökastelusta haetaan eniten tietoa netistä. Noin 75 % on hakenut tietoa verkon sivustoilta. Vain 30 % on hakenut tietoa suoraan lääkäriltä.

Huolestuttavinta kyselyn tuloksissa on, että jopa 75 % käyttää yökastelun hoitoon omia kotikonsteja. Niihin kuuluvat muun muassa yöherätykset vessaan, juonnin välttäminen iltaisin, ”karaiseminen” kosteissa petivaatteissa tai vaipat. Niiden ei ole kuitenkaan todettu auttavan vaivaan.

Miten yökastelua hoidetaan?

Neuvolat aloittavat Liisa Winterin mukaan yleensä ensimmäiseksi hälytyshoidon. Haittapuoli hälyttimen kanssa on, että koko perhe herää siihen ja vanhempien pitääkin olla varmistamassa lapsen heräämistä hälyttimeen. Siksi Winter ei yleensä suosi aloitusta hälytinhoidolla.

Lääkehoito on hänestä helpompi vaihtoehto. Ohessa voidaan tarvittaessa pitää tukihoitona hälytinpatjaa.

Ennen hoidon aloitusta on syytä tarkastaa lapsen terveydentila ja hoitaa esimerkiksi mahdollinen ummetus, joka voi myös vaikuttaa yökasteluun.

Hoidon onnistuminen riippuu lapsen kypsymisasteesta. Jos virtsamäärä on vielä kovin runsas öisin, voi hoito olla vaikeaa. Tilanne ja hoitojen sopivuus voivat muuttua iän myötä.

Lääke (desmopressiini) vähentää virtsan muodostusta. Moni on käyttänyt lääkettä montakin vuotta, kunnes oma kehitys on edennyt riittävän pitkälle. On myös perheitä, jotka eivät halua käyttää lääkkeitä.

Lääkehoitoa käytetään aluksi 3 kuukautta kerrallaan. Sen jälkeen pidetään taukoa ja katsotaan, riittääkö hoito.

Kuivaksi oppiminen kestää keskimäärin alle vuoden. Jotkut ottavat lääkkeen säännöllisen käytön jälkeenkin vielä varaksi mukaan erityistilanteisiin, kuten leirille.

On tärkeää ottaa lapsi mukaan hoidon suunnitteluun alusta alkaen. Lapselle pitää puhua suoraan asiasta ja osallistaa hänet miettimään hoitoa.

Lapsen oma ymmärrys vaivasta kehitystasonsa mukaisesti on Liisa Winterin mukaan oleellista, jotta hoito onnistuisi. Kannustus on hoidon aikana tärkeää lapselle.

Kun lapsi saa itse vastuuta hoidosta, hän innostuu toimimaan oikein. Vanhemmat ovat näissä tilanteissa vain kuuntelijoita.

Asiantuntijoina:

Lastentautien erikoislääkäri Liisa Winter (Porvoon Lääkärikeskus) Uroterapeutti, erikoissairaanhoitaja Anneli Saarikoski (HYKS:n lastentautien poliklinikka)

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

25

LASTEN YÖKASTELUUN

LÖYTYY APUA

LUE LISÄÄ!

FE82/U/v.1.0/11-2014

www.YOKASTELU.fi 26

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017 Ferring Lääkkeet Oy • PL 23, 02241 Espoo • Puh. 020 740 1440 • Faksi 020 740 1449 • www.ferring.fi

Vesirokko

Vesirokko paranee lapsella yleensä ilman ongelmia, mutta osalle tulee vakavia jälkitauteja. Vesirokko on vaarallinen puolustuskyvyltään heikommille, mutta noin 80% kaikista vakavista jälkitaudeista tulee aikaisemmin täysin terveille lapsille.

Uutta tietoa vesirokosta Terveellä lapsella ihottuma kestää vajaan viikon. Uusia rakkuloita kehittyy useiden päivien ajan. Tartuttavuus alkaa salakavalasti jo pari päivää ennen vesirokkopotilaan omaa sairastumista ja kestää, kunnes viimeisetkin rakkulat ovat kuivuneet. Vesirokko on erittäin tarttuva ja tarttuu sekä aerosolina että pisaratartuntana. Tarttumiskykyistä virusta löytyy etenkin rakkuloista. Myös hengitysteistä yskimällä virus leviää, mutta se ei ole tartuntareittinä yhtä tehokas kuin esimerkiksi tuhkarokossa.

Vesirokkoon liittyy vakavia jälkitauteja  Tuija Leino Vesirokon tunnistaa rakkulaihottumasta, jossa tyypillisesti on 250-500 vesirakkulaa enimmäkseen vartalolla ja pään alueella. Rakkulat kutisevat voimakkaasti. Limakalvoilla rakkulat aiheuttavat kirvelyä. Kutinaa on totuttu hoitamaan väsyttävällä antihistamiinilla ja mentolilinimentillä. Pelkkä ihottuma vesirokko ei kuitenkaan ole. Pinnan alla vesirokko on oikeastaan koko kehon virustulehdus, jossa virusten tärkeitä lisääntymispaikkoja ovat muun muassa maksa ja perna.

Vesirokkoa aiheuttava virus on osa herpesvirusten perhettä. Sille on tyypillistä, kuten usealle herpesvirukselle muutoinkin, kaksi asiaa: ihmisen immuunipuolustus ei virukselle täysin pärjää ja viruksella on kyky hakeutua kohti hermokudosta. Nämä molemmat ominaisuudet tekevät myös vesirokosta arvaamattoman. Yleisesti vesirokko paranee lapsella ilman ongelmia, mutta vakavia jälkitauteja tulee osalle.

Vesirokko on vaarallinen puolustuskyvyltään heikommille, mutta noin 80% kaikista vakavista jälkitaudeista tulee aikaisemmin täysin terveille lapsille.

Vesirokon yleisin jälkitauti lapsella on ihon laaja bakteeritulehdus. Kun

rakkuloihin päätyy märkärupea aiheuttavia bakteereita, iho tulehtuu kauttaaltaan, ja myös rakkuloiden välinen iho voi irtautua. Vakavimmillaan tulehduksen aiheuttaa streptokokki, joka voi nopeastikin edetä ihon alla syvempiin kudoksiin aina lihaskalvoihin asti. Tällaisten vakavien streptokokki-infektioiden yleisin laukaisija lapsilla on juuri vesirokko. Laajat bakteeritulehdukset vaativat sairaalahoitoa.

Noin 1 lapsi 2000:sta vesirokkoon sairastuneesta lapsesta päätyy sairaalahoitoon jonkin neurologisen ongelman vuoksi. Yleisin näistä ongelmista on pikkuaivoista lähtöisin oleva ataksia -oireisto. Ataksia suomennettuna tarkoittaa ”rikki menemistä”, ja se on kuvaava nimi tyypillisille kävely-, silmän liikuttamis- ja joskus puhevaikeuksillekin. Kävely tavallaan menee rikki eli muuttuu hoipertelevaksi, puhe puuroutuu ja silmät hakeutuvat jatkuvasti jompaankumpaan suuntaan. Pikkuaivoataksia tulee vesirokossa noin yhdelle 4000 sairastuneesta lapsesta. Oireisto voi kestää viikkoja, mutta yleensä parantuu täysin. Jos vesirokko johtaa aivotulehdukseen, oireina voi olla esimerkiksi tajunnan lasku, kouristukset, kova pääsärky tai paikalliset halvausoireet. Vesirokon aiheuttamalla aivotulehduksellakin on lähes aina hyvä ennuste. Jälkitauteina esiintyy myös nivel-, umpisuolen-, maksa-, munuais-, sydänpussin- ja kivestulehduksia.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

27

Vesirokko

Rokottamattomat voivat sairastua aikuisina kovaan tautiin Suomalaislapset ovat sairastaneet vesirokon yleisimmin 3-5 -vuotiaina. Kun lapset ovat lähdössä yläkouluun, heistä sairastamattomia on enää runsas yksi per koululuokka eli joka kahdeskymmenes. Rokotusten myötä tilanne muuttuu. Rokotetut saavat kahden annoksen ohjelmasta lähes täydellisen suojan. Siksi viruskierto vähenee ja rokottamattomat alkavat sairastua aikaisempaa vanhempana. Rokottamattomat voivat sairastua nuoruus- tai aikuisiässä esim. lomamatkan jälkeen.

Aivotulehduksen saa lapsipotilaista noin 1 per 100 000 sairastunutta, mutta aikuisena sairastavista sen saa jopa 1 per 14000 sairastunutta. Aikuisten vesirokko on muutoinkin selvästi pahempi tauti: kuume on korkea ja potilas on väsähtänyt. Lisäksi aikuinen saa käytännössä aina pahemman rakkulaihottuman: rakkuloita on enemmän ja kutiseva ihottuma myös kestää kauemmin.

Aikuisten vesirokolle tyypillistä on myös vesirokkoviruksen päätyminen keuhkoihin. Aikuisista vesirokkopotilaista 5-15 per 100 potilasta kärsii jonkinlaisesta keuhko-oireesta. Se tulee 6 vrk:n kuluessa taudin oireiden alusta. Joka neljässadas aikuinen saa vesirokkoviruksen aiheuttaman keuhkokuumeen. Aikuiset hakeutuvat käytännössä aina lääkäriin ja tarvitsevat yleisesti myös viruslääkityksen. On arvioitu, että jos 100 000 sairastuu vesirokkoon, heistä 4-8 kuolee, ja kuolleista 85% on aikuisia.

Raskaana olevien vesirokko vaikea äidille ja sikiölle Raskaana oleville vesirokkopotilaille tyypillistä on nopeasti etenevä viruskeuhkokuume. Vaikka vesirokko on lähes aina vakava odottavalle äidille, huoli ei lopu tähän, sillä vesirokko

28

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

voi vaurioittaa myös syntyvää lasta.

Vesirokkovirus onkin harvinaisia vapaasti keskuudessamme pyöriviä varmuudella sikiövaurioita aiheuttavia viruksia.

Jos äiti saa vesirokon raskausviikoilla 13-20, on arvioitu, että joka viideskymmenes lapsi saa synnynnäisen vesirokon. Sen oireita ovat laajasti arpeutunut iho, keskushermostovauriot kuten pienipäisyys ja älyllinen kehitysvamma, raajojen lyhytkasvuisuus ja mm. sokeus. Noin kolmannes synnynnäisen vesirokon saaneista lapsista kuolee ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Jos äidin vesirokko puhkeaa muutamia päiviä ennen tai jälkeen synnytyksen, syntynyt vauva saa suurella todennäköisyydellä vesirokon. Hän ei kuitenkaan ehdi saada äidin elimistön tuottamaa suojaa. Vastasyntyneen soluvälitteinen puolustuskyky on heikko, ja hän saakin siksi yleensä erittäin vaikean ns. yleistyneen vesirokon.

Vesirokossa virus jää pysyvästi ihmiseen – joka kolmas saa vyöruusun Vesirokosta parantunutkaan ei pääse viruksesta kokonaan eron, sillä virus jää selkärangan vieressä sijaitseviin hermotumakkeisiin. Sieltä virus voi palata joko iän myötä tai immuunipuolustuksen muutoin heiketessä jollekin rajatulle ihoalueelle ja aiheuttaa kivuliaan vyöruusun. Vyöruusualueelle tulee vesirokkomainen ihottuma ja yleensä polttava kipu. Noin puolet vyöruusuista sijaitsee rintakehän alueella, ja joka kahdeksas kasvoilla. Silmän seudussa vyöruusu vaatii silmälääkärin arvion ja hoidon.

Vyöruusu on yleinen tauti ja aiheuttaa tällä hetkellä maassamme enemmän sairaalahoitoja kuin vesirokko itsessään. Kun rokottamattomassa väestössä 1000 ihmistä elää 85-vuotiaaksi, puolet heistä ehtii sairastaa yhden vyöruusun, 10 ihmistä kaksi kertaa ja yksi ihminen kolme kertaa. Vesirokkorokotus pienentää vyöruusuriskiä eri tutkimusten mukaan noin 80-90 %.

Vesirokkorokote on ollut käytössä vuodesta 1995 Vesirokko on hyvin tarttuva tauti, eikä siltä pysty välttymään kuin rokotuksella. Kahdella annoksella rokote suojaa vakavalta vesirokolta käytännössä kokonaan. Vesirokkorokotteen käytöstä on paljon kokemusta, sillä kaiken kaikkiaan Suomessa käytössä olevia vesirokkorokotteita on käytetty maailmalla yli 300 miljoonaa annosta. Yhdysvalloissa vesirokkorokote on ollut rokotusohjelmassa kaikille lapsille jo vuodesta 1995 lähtien, ja sen turvallisuutta on siellä seurattu tarkasti. Tiedetään, että noin joka viides saa rokotteesta jotakin oiretta pistopaikalle ja noin joka kahdeksas rokotettu saa kuumetta. Harvempi kuin joka kahdeskymmenes saa muutaman vesirokkorakkulan rokotteesta.

Vesirokkorokote kannattaa ottaa: se suojaa sekä lapsena että aikuisena Vesirokkorokotetta tarjotaan 1.9.2017 alkaen kaikille 1,5–11-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja se on maksuton.

Rokotukset annetaan neuvolan ja koulun ikäkausitarkastuksissa.

Vesirokkorokote kannattaa ottaa, sillä vaikka vesirokko voi olla lieväkin, lapsi yleensä kärsii kutisevasta ja kirvelevästä ihottumasta sekä kuumeesta.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa seitsemän lasta kymmenestä olisi ottanut rokotteen ennemmin kuin sairastanut vesirokon, kun heiltä kysyttiin vesirokon jälkeen. Ehkä silti tärkein syy rokottaa, ainakin meidän lääkäreiden mielestä, on ehkäistä vesirokon vakavia jälkitauteja. Niistä valtaosa tulee aikaisemmin terveille lapsille, eli ne eivät ole juurikaan ennustettavissa.

Kirjoittaja on ylilääkäri THL:n Rokotusohjelmayksikössä

Uudet väitöskirjat

Liikunnalliset harjoitteet tukevat ekaluokkalaisten luku- ja tasapainotaitoja Kasvatustieteen maisteri Päivi Ruotsalaisen väitöstutkimuksessa havaittiin, että luokassa koulupäivän aikana toteutetuilla liikunnallisilla harjoitteilla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus oppilaiden tasapainotaitoon ja teknisen lukutaitoon.

Tasapainoa ohjataan pikkuaivojen välityksellä, jonka tiedetään olevan yhteydessä kielenkehitykseen sekä spatiaaliseen hahmotus- ja päättelykykyyn.

Tytöt olivat sekä teknisessä lukutaidossa että lukusujuvuudessa poikia parempia koko tutkimusjakson ajan.

Myös liikunnan harrastamisella on vaikutusta, sillä oppilaiden vapaa-ajalla tapahtuva liikunta oli merkitsevästi yhteydessä tasapainon muutokseen.

Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että jopa pienellä toiminnan muutoksella on mahdollisuus vaikuttaa ensimmäisen luokan oppilaiden tasapainotaitoon ja teknisen lukutaidon kehittymiseen. Koulu tarjoaakin paljon erilaisia mahdollisuuksia motoristen taitojen vahvistamiseen.

Liikunnallisten harjoitteiden hyöty näkyy erityisesti pojilla Tutkimuksessa mukana olleiden poikien motorisilla taidoilla oli selvä yhteys tekniseen lukutaitoon. Tämä tulos antaa viitteitä havaintomotoristen taitojen ja käsittelytaitojen hyödystä

oppimiseen. Koulussa näitä taitoja tulisi vahvistaa eri menetelmin. Ruotsalainen pohtii, voisiko toiminnan ja liikkeen avulla tukea oppilaiden, erityisesti poikien koulunkäyntiä ja oppimismotivaatiota, sillä näyttää siltä, että erityisesti pojat hyötyvät näistä eri menetelmin toteutetuista harjoitteista.

Liikunnalliset harjoitteet osana opetusta Tutkimuksessa liikunnalliset harjoitteet lisäsivät lasten kouluviikkoon noin 30 minuuttia liikettä ja toiminnallisuutta, mikä tukee valtakunnallista tavoitetta liikunnan lisäämisestä koulupäivään.

Tutkimukseen osallistuneet opettajat ja oppilaat pitivät luokassa lisättyä liikuntaa positiivisena asiana. Harjoitteiden aloitusvaiheessa joidenkin oppilaiden toiminta oli levotonta ja jopa häiritsevää, mutta toiminnan tultua tutuksi työskentely muuttui joustavaksi ja liikunnalliset harjoitteet olivat luonnollinen osa päivittäistä opiskelua. Opettajien mukaan oppilaiden motoriset taidot paranivat toistojen myötä, ja oppilaat pystyivät suorittamaan vaativampia harjoitteita.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella, että liikunnallisia harjoitteita ja toiminnallista opetusta käytetään opetusmenetelminä kouluissa. Liikunnallisilla harjoitteilla on mahdollista muuttaa koulun toimintakulttuuria oppimista ja etenkin ensimmäisen luokan oppilaiden motoristen taitojen kehitystä tukevaksi toiminnaksi.

Etenkin niille lapsilla, joilla ei ole ohjattua liikuntatoimintaa vapaa-ajalle, olisivat liikunnalliset harjoitteet koulussa hyödyllisiä.

KM Päivi Ruotsalainen

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

29

Uudet väitöskirjat

”Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti - opettajien kokemuksia” Osa luokan- ja aineenopettajista kokee neuvottomuutta, riittämättömyyttä ja osaamattomuutta, kun opetusryhmissä opiskelee psyykkisesti oireilevia oppilaita. Useimmiten opettajat tunnistavat ulospäin suuntautuneen oireilun, mutta kokevat näiden oppilaiden kohtaamisen ja opettamisen vaikeana ja osin myös uuvuttavana. Sisäänpäin kääntynyt oireilu jää usein huomaamatta.

Aineistossa oli merkkejä oppilaiden lisääntyvistä koulusta pois jättäytymisistä, jota Ojala pitää huolestuttavana.

Opettajuutta ja yhteistyötä kehitettävä Osa aineiston opettajista koki, ettei opettajankoulutus anna valmiuksia psyykkisen oireilun kohtaamiseen.

Näyttääkin siltä, että opettajien pedagoginen hallinnan tunne on vähäistä tai katoaa, kun osa oppilaista oireilee.

Opettajat tuntuvat jäävän yksin, eivätkä saa tukea kollegoiltaan.

Osa opettajista pohti oppilaiden ”koulukuntoisuutta”. Aineistossa näkyy myös konservatiivinen poislähettämisen kulttuuri: oppilaat halutaan siirtää erityisopettajalle, tutkimuksiin tai hoitoon. Opettajat kokivat epätietoisuutta siitä, kuka tai mikä taho ottaa vastuun oppilaan asioiden edistämisestä. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön oltiin osittain hyvin tyytymättömiä.

Oppilaiden oireilun koettiin vaikuttavan opettajien kuormittumiseen ja työssä jaksamiseen. Tunteiden

30

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

kerrottiin heittelevän kiintymyksestä epäammattimaisiin vahvoihin tunteisiin. Opettajat kokivat tarvitsevansa vertaistukea, työnohjausta ja täydennyskoulutusta muun muassa lasten mielenterveydestä, psykiatriasta ja käytöshäiriöistä.

Panostamalla aikuisiin investoidaan lapsiin Tulokset osoittavat opettajaprofession, kouluhyvinvoinnin, inklusiivisen koulun sekä moniammatillisuuden kehittämistarpeen.

–Koulutetut ja hyvinvoivat opettajat ovat suomalaisen koulun ylpeys, sen timantti. Kollegiaalisesti tuettu aikuinen osaa, jaksaa ja haluaa huomioida myös oireilevat ja tukea tarvitsevat oppilaat.

Suuntaa antavat tulokseni vahvistavat useita kenttähavaintoja, joten suositan panostuksia opettajien koulutuksiin, hyvinvointiin ja jaksamiseen, sillä ne heijastuvat suoraan opetusryhmiin ja oppilaisiin. Oireilevat lapset tarvitsevat kasvunsa ja kehityksensä tueksi osaavia ja inhimillisiä aikuisia, painottaa Ojala.

Tutkimusaineisto koottiin Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston vaativan erityisen tuen VETURI – tutkimusja kehittämishankkeessa (2011-2015).

Aineiston 246 opettajaa työskentelivät kunnallisten koulujen opetusryhmissä, erityisryhmissä, erityiskouluissa, sairaalaopetuksessa tai valtion koulukotien kouluissa.

KM Terhi Ojala

Adoptio

Pelastakaa Lapset laajentaa Thaimaassa

adoptioyhteistyötä Pelastakaa Lapset ry:n uusi yhteistyökumppani Thaimaassa mahdollistaa aiempaa useampia adoptiohakemuspaikkoja. Järjestö etsii adoptionhakijoita alkavaan yhteistyöhön erityisesti alle 4-vuotiaille lapsille. Adoptioista kiinnostuneiden kannattaisi lähteä liikkeelle adoptioprosesseihin riittävän ajoissa ajatellen Suomen ja adoptioyhteistyömaiden adoption yläikärajoja.

Pelastakaa Lasten adoptioyhteistyö Thaimaassa laajenee tänä keväänä, kun aloitamme yhteistyön Thai Red Cross Children’s Home - järjestön (TRCCH) kanssa. TRCCH on yksi Thaimaan yksityisistä adoptioon valtuutetuista toimijoista ja sillä on ollut monivuotinen yhteistyö Helsingin kaupungin adoptioyksikön kanssa.

–Olemme erittäin iloisia siitä, että yhteistyön edellytykset järjestöjemme välillä löytyivät ja voimme turvata adoptio-ohjelman jatkumisen Suomeen, huolimatta Helsingin kaupungin päätöksestä lopettaa kansainvälisen adoptiopalvelun tarjoaminen, toteaa Irene Pärssinen-Hentula, Pelastakaa Lasten kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö.

Pelastakaa Lapsilla on Thaimaassa lisäksi toisena yhteistyötahona valtiollinen adoptioviranomainen, Department of Child and Youth (DCY).

Yhdessä nämä kaksi kontaktia mahdollistavat entistä useampia adoptiohakemuspaikkoja järjestömme kautta.

–Hakemusten lähettämismahdollisuudet adoptiota toivoville ovat tänä keväänä itse asiassa paremmat kuin pitkään aikaan, toteaa Irene Pärssinen-Hentula.

Pelastakaa Lapsilla on useita vapaita kiintiöpaikkoja Aasian kontakteihinsa, mm. Filippiineille 20 hakemuspaikkaa ja Thaimaahan yhteensä 10 hakemuspaikkaa.

–Molemmista kontakteista on mahdollista adoptoida pieniä, lastenkoti- tai

sijaisperhetaustaisia lapsia hyvin kohtuullisin, 1-3 vuoden odotusajoin.

Thai Red Cross Children’s Home on ollut varsin suosittu adoptiokontakti. Tähän ovat vaikuttaneet selkeät adoptioprosessit ja hyvät tiedot lasten terveydentilasta.

–Käynnistyvän yhteistyön kannalta on lisäksi erittäin tärkeää, että jaamme kontaktimme kanssa saman ammatillisen tavoitteen: etsimme lapselle mahdollisimman hyvin hänen tarpeitaan vastaavaa perhettä. Tähän tarvitaan hyvin resurssein varustettuja vanhempia, jollaisia uskomme Suomesta löytyvän.

Kartoitamme adoptioprosessin aikana myös hakijoiden valmiuksia tukea erityistä hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevia lapsia, tämänsisältöinen adoptioyhteistyö on erittäin tärkeää kontakteillemme.

–Tässä työssä keskeistä on pyrkiä tunnistamaan ja vahvistamaan vanhempien erityisiä valmiuksia.

Pelastakaa Lapset etsii adoptionhakijoita alkavaan TRCCH yhteistyöhön erityisesti 0–4 -vuotiaille lapsille. Kontakti soveltuu kahden vanhemman perheille, joissa aviopuolisot ovat alle 45-vuotiaita ja eri sukupuolta keskenään. Odotusaika-arvio on 2-3 vuotta hakemuksen lähettämisestä lapsen Suomeen saapumiseen, tai tätä lyhyempi riippuen hakemuksen tarkemmasta sisällöstä.

Suomessa adoptioluvan yläikäraja on vuodesta 2012 asti ollut 50 vuotta ja joissakin lapsia lähettävissä maissa hakijoiden ikärajoitukset ovat tätä tiukemmat.

–Suomessa on kansainvälisesti verrattain korkealaatuista adoptioneuvontaa ja -valmennusta perheille tarjolla ja suomalaisilla perheillä on paljon tarjottavana lapselle. Siksi toivoisimme yhä useamman adoptiota pohtivan

lähtevän liikkeelle riittävän ajoissa, ennen hakijoiden yläikärajojen lähestymistä, kannustaa Pärssinen-Hentula.

Adoption tarpeessa olevien lasten joukossa on myös sisaruksia ja heille on vaikeampi löytää perheitä Suomesta.

–Mikäli perheessä koetaan, että heillä olisi resursseja sisarusadoptioon, myös tätä vaihtoehtoa voidaan lähteä kartoittamaan, edellyttäen, että perhe ottaa riittävän varhain adoptioneuvonnassa tämän toiveensa esille.

Lisätietoja adoptionhakijoille: Sirpa Mäenpää, adoptiovastaava, kansainvälinen adoptiopalvelu, Pelastakaa Lapset ry, puh. 050 433 1292, sirpa.maenpaa@pelastakaalapset.fi Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2017

31

LAPSI LIIKENTEESSÄ -PUUHAKIRJAN hauskojen ja värikkäiden tehtävien avulla lapsi voi opetella jokapäiväiseen liikkumiseen ja turvallisiin toimintatapoihin liittyviä asioita.

Mukana on turvallista kulkemista myös lorujen muodossa.

Puuhakirjassa on myös vinkkejä vanhemmille ja se on tarkoitettu jaettavaksi nelivuotistarkastuksen yhteydessä neuvolassa.

Aineistoon kuuluu lisäksi erillinen vanhemmille suunnattu LAPSI LIIKENTEESSÄ -OPAS. Oppaan voi jakaa joko äitiysneuvolassa tai lastenneuvolassa.

TILAA materiaalia neuvolaasi ja jaa perheille:

www.liikenneturva.fi/materiaalit