Neuvola ja kouluterveys -lehti nro 4/2019 by Lapsi2000 ry

Neuvola

ja kouluterveys

2019

Sairauspoissaolon tarpeen arviointi Hyvä kunto suojaa lapsen sydäntä

Pia Kontti: Koirat hyvinvoinnin tuottajina Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Neuvola ja kouluterveys

2019

Neuvola ja kouluterveyslehti 19. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.neuvolajakouluterveys.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi

THL:N JA OPH:N yhdessä järjestämässä Hyvinvointiareenassa todettiin, että Kouluterveyskysely tuottaa tärkeää ja arvokasta tietoa lapsista ja nuorista. Suurin osa heistä on tyytyväisiä elämäänsä ja viihtyy koulussa. Tilaisuudessa pääjohtajien suulla toivottiin, että tulokset tulisivat laajasti käyttöön lasten ja nuorten hyväksi. THL:n tutkija Pauliina Luopa on pitkän linjan Kouluterveyskyselyn asiantuntija.

Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Jouni Tuomi Anniina Sahi Raija Oksanen Pia Kontti Riittakerttu Kaltiala Sari Taipale Hannu Hausen Kannen kuva Seija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

TÄSSÄ NUMEROSSA 4 5 7

Tapahtumien ytimessä

9 10 12 14

ESPAD tutkimuksen tuloksia

Käypä hoito: Sairauspoissaolon tarpeen arviointi

Hyvä kunto ja sydämen säätelyjärjestelmä

19 20 21

Liikkumisen suositus ja Move

22 24 25 26 27 28 30

Hyvää oloa koirien avulla

Pääkirjoitus Hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveys suojaa Työterveyden edistäminen Lasten terveyskäräjillä ACE puhutti

Aikuiset eivät tiedä, mitä netissä tapahtuu

Hoito ja ylläpitohoito Kaverikoiratoiminta auttaa myös lapsia Voimamultaa vaivatta Kaiken maailman kierrätystä

Kurkistus menneeseen Ahneella on Kirjat Väitös opioidijärjestelmästä

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Tapahtumien ytimessä Terveydenhuoltolääkärit ry on myöntänyt Terveydenhuoltopalkinnon professori emeritus Hannu Hausenille. Palkinto luovutettiin 7.11. 2019 Terveydenhuoltotutkimuksen päivillä Tampereella. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi henkilölle tai taholle, joka on toiminut pitkään tavalla, joka on edistänyt terveydenhuollon myönteistä kehitystä Suomessa. Neuvola ja kouluterveyslehti onnittelee!

Hankintatukku TULOSSA Terveydenhoitajapäivä 2020

12.–14.3.2020 Viking Line Mariella (Helsinki–Tukholma–Helsinki) Teema: Onneksi on terkkari, Valtakunnalliset Terveydenhoitajapäivät tarjoavat vuosittain korkeatasoisen ja monipuolisen koulutusohjelman sadoille erilaisissa tehtävissä toimiville terveydenhoitajille, opettajille, terveysalan esimiehille ja vaikuttajille sekä terveydenhoitajaopiskelijoille. www.terveydenhoitajaliitto

Päihdepäivät 2020

27.-28.5.2020 Helsinki Päihdepäivät on EHYT ry:n ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston yhteinen kaksipäiväinen koulutustapahtuma sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, vapaaehtoisille ja päättäjille. Päihdepäivien vuoden 2020 yhteistyökumppanit on MIELI ry ja Päihdepäivien teemana ovat mielenterveys ja nuoret. Lipunmyynti alkaa tammikuussa 2020. www.päihdepäivät.fi.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Kouluterveydenhuollon tila

Onko kouluterveydenhuolto jäämässä historiaan? Mitä tilalle?  Matti Rimpelä Suomalaislapset velvoitettiin 1920-luvulla käymään koulua. Oppivelvollisuuskouluun yhdistettiin kouluterveydenhuolto, jolla oli kolme perustehtävää: lapsen terveyden seuraaminen ja edistäminen, terveyskasvatus ja koulun toimintaympäristön terveellisyyden seuraaminen ja edistäminen. Kouluterveydenhuollosta vastasivat pitkään terveyssisaret ja lääkärit yhdessä. Kaupungeissa oli päätoimisia kouluhoitajia ja koululääkäreitä. Kansanterveystyön uudistuksessa 1970-luvun alussa sanoitukset vaihtuivat, mutta toiminta jatkui paljolti ennallaan. Kansanterveystoimikunta pohti vuonna 1969, olisiko ehkäisevästä työstä – myös kouluterveydenhuollosta – säädettävä yhtä yksityiskohtaisesti kuin aikaisemmin. Yleissäännösten katsottiin riittävän. Perustelu oli lyhyt: yksityiskohtaisia säädöksiä ei tarvita, koska kunnat usein jopa ylittävät lakisääteiset tehtävänsä ehkäisevässä työssä. Kouluterveydenhuolto tuotti 1970luvun lopulle perustiedot oppivelvollisuusikäisten lasten valtakunnalliseen terveysseurantaan. Jokaisesta terveystarkastuksesta merkittiin tietoja koulukohtaiseen koontilomakkeeseen, joista koottiin kunnan tiedot. Ne lähetettiin lääninhallitukseen ja edelleen lääkintöhallitukseen. Näin saatiin valtakunnalliset tiedot, jotka julkaistiin sosiaali- ja terveydenhuollon vuositilastoraporteissa. Sitten seurantajärjestelmä lakkautettiin. Kouluterveydenhuoltoamme pidettiin kansainvälisissä arvioinneissa esimerkillisenä. Lääkintöhallitus ohjasi ohjekirjeillään, lääninhallitukset tukivat. Tyytyväisyyttä jatkui 1980-luvulle saakka. Sitten tuli väestövastuu, johon kouluterveydenhuolto sulautettiin. Valtion keskushallintoa uudistettiin. LAMA PAKOTTI LEIKKAAMAAN resursseja. Kansallinen huomio suuntautui ongelmiin erikoistuneisiin palveluihin. Kouluterveydenhuollosta katosi valtakunnallinen ohjaus ja tuki 1990-luvulla.

Kentällä jatkettiin kehittämistä, kuten myös Stakesissa, jossa luotiin kouluterveyskysely ja järjestettiin vuosittain kouluterveyspäiviä. Niille osallistui parhaimmillaan 500-700 oppilaiden terveydestä kiinnostunutta. Vuosituhannen vaihteessa kouluterveydenhuolto nousi uudelleen yhteiskunnan tärkeyslistalle. Duodecim -seura järjesti asiantuntijakokouksia. Julkaistiin käsikirja, valmisteltiin opas ja käynnistettiin suunnitelmallisempaa seurantaa. Huoli kuntien välisistä eroista voimavaroissa ja toiminnassa kasvoi. Valmisteltiin asetus ja oppilashuoltolaki. Palattiin uudelleen yksityiskohtaisempien säädösten aikaan. Kolmesta varhaisesta kouluterveydenhuollon päätehtävästä kaksi on mukana. Terveyskasvatus on jäänyt pois. Aikaisemmin puhuttiin kotikasvatuksen tukemisesta ja perhekasvatuksesta, nyt kasvatustyön tukemisesta. Uutta on erikseen määriteltynä pitkäaikaisesti sairaan lapsen omahoidon tukeminen. Kouluterveydenhuollon tekee ainutlaatuiseksi oppivelvollisuus, joka kattaa jokaisen lapsen yhdeksän vuoden ajan, esiopetus mukaan lukien kymmenen vuoden ajan. Se on samanaikaisesti universaalia eli kaikille tarkoitettua, ja ongelmasuuntautunutta. Molemmat ovat selkeästi mukana THL:n määrittelyssä. Terveystarkastukset jatkuvat laajoina ja perinteisinä. Saammeko niistä seurantatietoa lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kehityksestä? Emme saa. Kouluympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta kertyy kouluterveydenhuollossa tietoa useasta suunnasta: sen tarkastamisesta määräajoin, oppilaiden terveystarkastuksista ja henkilöstön ja oppilaiden kokemista ongelmista. Saammeko suunnitelmallisesti seurantatietoa kouluympäristön terveydellisyydestä ja turvallisuudesta? Emme saa. Kouluterveydenhuollossa lapset on punnittu ja mitattu 1950-luvulta alkaen, mutta tieto lihavuuden lisääntymisestä ei tullut kouluterveydenhuollosta. Vieläkään emme saa valtakunnallista

seurantaa näistä mittauksista. Onko kouluterveydenhuolto osaltaan onnistunut saamaan lasten ylipainoisuutta hallintaan? Aika heikolta näyttää. ERITYISEN TUEN TARVE pitäisi varhain tunnistaa. Mielenterveyspalvelujen kuormitus ja kiireelliset sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat 2000-luvulla lisääntyneet jatkuvasti. Miksi tulevat yllätyksinä, kun jokainen on ollut kouluterveydenhuollon seurannassa? Kiusaamisesta on puhuttu vuosikymmenien ajan. Sisäilmaongelmat alettiin tunnistaa 1990-luvulla ja oppilaiden yksinäisyys 2010-luvulla. Kouluympäristön pulma on myös oppilaiden kehitysvaiheen huomioonottaminen opetuksen järjestämisessä, esimerkkinä henkinen työsuojelu oppilaiden kannalta. Miksi kouluterveydenhuolto ei ole näissä ensisijainen tunnistaja ja ensitoimija? Pitkäaikaissairaiden lasten omahoitoa tuetaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Onko tässä onnistuttu? Ei tule kovin rohkaisevia tietoja lastenpsykiatrian eikä nuorisopsykiatrian taholta. Joukkoviestinnässä on 1990-luvulta alkaen esitetty, että vanhemmuus on hukassa. Kasvatusvastuu on siirretty yhteiskunnalle. Miten vanhemmuus on voinut hukkua, kun kouluterveydenhuolto on ollut sitä tukemassa? On todettava, että suuri enemmistö lapsista voi hyvin, jopa paremmin kuin 1900-luvun päättyessä. Mutta miksi emme vieläkään saa Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

 5

Kouluterveydenhuollon tila



kouluterveydenhuollosta paikallista, alueellista ja valtakunnallista tietoa lasten terveyden ja kouluympäristöjen terveydellisyyden ja turvallisuuden kehityksestä? Miksi tarvitaan erityisiä kouluterveyskyselyjä ja muita ulkoisia tiedonkeräyksiä, kun kaikki olennaiset asiat pitäisi olla tiedossa jokaisen koulun ja jokaisen lapsen kouluterveydenhuollossa? Miksi vanhemmat, huoltajat, oppilaat ja koulun aikuiset lukevat kouluterveyskyselyn raporteista, miten heidän koulussaan voidaan? Kouluterveydenhuollon onnistumisen kriteeriksi ei riitä se, että enemmistö oppilaista voi hyvin. Oppivelvollisuus antaa erityistehtäviä. On onnistuttava olemaan myös niiden lasten tukena, joille kasautuu kehityksen huolia. Ja tässä suunnassa ei voi puhua onnistumisesta. Kouluterveydenhuolto oli 1970-luvulla tärkein oppivelvollisuusikäisten hyvinvoinnin tuki, jota myös arvostettiin. TÄNÄÄN KOULUTERVEYDENHUOLTO ON jäänyt marginaaliin. Tehtävien ja resurssien välillä on ammottava aukko. Tekninen tuki on jäänyt 1900-luvulle.

Tulee mieleen Dowton Abbey. Kulissit ovat edelleen näkyvät. Tarinaa menestyksestä riittää. Mutta toimintaympäristö on muuttunut. Olen ollut mukana lähes puolen vuosisadan ajan. Joudun kysymään, onko kouluterveydenhuolto nykyisessä muodossaan jo väistämättä jäämässä historiaan. En löydä 2000-luvulta sellaista kehitystä, josta nousisi usko parempaan tulevaisuuteen. Olisiko meillä rohkeutta kriittisesti analysoida, millaista hyvinvointitukea oppivelvollisuusikäiset tarvitsevat 2020-luvulla ja miten se olisi järjestettävissä niillä reunaehdoilla, joita kansantalouden kehitys on asettanut ja edelleen asettamassa? Muutamat kouluterveydenhuollon historian kulmakivet ovat edelleen ajankohtaisia. Paljon on myös muuttunut. Otetaan esimerkiksi Schoolday’n kehittämä koulun tiedonhallinta ja oppilaan hyvinvoinnin seuranta (https://www. schoolday.fi/). Miksi koulusta on kolme suunnitelmaa: opetussuunnitelma, koulukohtainen oppilashuoltosuunnitelma ja

kouluterveydenhuollon toimintasuunnitelma ja samalla olemme huolissamme lapsen ja perheen tuen hajoamisesta? Lukuisissa kokeiluissa on kehitetty paljon tukea tarvitseville oppilaille ja heidän vanhemmilleen ohjattua ryhmätoimintaa korvaamaan vastaanottokäyntejä lukuisilla erityisasiantuntijoilla. Miksi erityisopettajat, psykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat, lääkärit, nuorisotyöntekijät, psyykkarit ja monet muut ammattihenkilöt kohtaavat koulussa toisilleen vieraina, ei saman itseohjautuvan tiimin jäseninä? Mihin tarvitaan erikseen opetussuunnitelmaa, oppilashuoltoa ja kouluterveydenhuoltoa? Eikö ne voisi yhdistää kokonaisuudeksi tukemaan lasten kehitystä aikuiseksi oppivelvollisuuden vuosina? Miksi lapsiperhe on edelleen kouluterveydenhuollolle lasta kehystävä tausta mutta ei varsinainen tuen ja huolenpidon haaste siihen tapaan, jota laajan terveystarkastuksen alkuvaiheessa tavoiteltiin? Näillä ikävuosilla esitän kysymyksiä. Nuoremmat vastatkoon!

– Tukea tupakoinnin lopettamiseen Maksuton neuvontapuhelin

0800 148 484

Tietoa, testejä ja vertaistukea (Stumpin keskustelut) verkossa

www.stumppi.fi

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Seksuaali- ja lisääntymisterveys

Hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveys suojaa sukupolvien yli  Jouni Tuomi

Virkaanastujaispuheessaan vuonna 2005 professori Jorma Toppari totesi, että suomalaisen miehen sperman laatu on heikentynyt viimeisen 20 vuoden aikana hälyttävästi. Jos meno jatkuu, kriittinen raja tulee vastaan noin 30 vuodessa. Nyt ollaan ennusteen puolessa välissä ja alamäki jatkuu. Keskivertomiehen siittiöstö on pudonnut 20 miljoonaan millilitrassa, joka alkaa olla hedelmällisyyden rajoilla. Topparin ennusteajasta on kulunut nyt puolet, ja kaikki vuoteen 2035 isäksi haluavat ovat jo kutakuinkin syntyneet. Vuosi 2035 ei tarkoita, että sen jälkeen siittiöstön laatu jotenkin automaattisesti paranisi, vaan alamäki jatkuu senkin jälkeen laajentuen yhä suurempaan miespopulaatioon. Naisen munasolut syntyvät kohdussa sikiöaikana. Täten tytöllä on kaikki munasolut valmiina jo syntyessään. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että munasolut käytetään paremmuusjärjestyksessä: Parhaimmat käytetään ensin. Siinä vaiheessa, kun suomalainen nainen keskimäärin synnyttää ensimmäisen lapsensa noin 29-vuotiaana, on jo ehditty pitkälti toistakymmentä vuotta ”tuhlata” parhaita munasoluja. Kun nämä kaksi tilannetta kohtaavat – sperman laadun heikentyminen ja ensisynnyttäjien iän kohoaminen – hedelmöittyminen tulee yhä hankalammaksi

luomukeinoin. Erilaiset keinoalkuiset hedelmöitysmenetelmät ovatkin tällä vuosikymmenellä lisääntyneet. Lapsia siis halutaan, vaikka keinotekoisesti. Ihan selvyyden vuoksi on syytä tehdä selkeä ero hedelmättömyyden ja lapsettomuuden välille. Hedelmättömyys on biologinen tila, jonka lääketieteelliset diagnoosin kriteerit ovat sopimuksenvaraisia. Lapsettomuus on sosiaalinen tila, joka voi olla joko harkittua tai tahatonta. Tänä päivänä yhä useammin lapsettomuus on harkittua, jota terveydenhuollossa on syytä kunnioittaa. Tahaton lapsettomuus on kompleksinen tilanne, jonka syyt ovat monimuotoisia ja yksilöllisiä. Syyt saattavat olla toisen tai molempien hedelmättömyydessä, monissa sosiaalisissa syissä, kuten esimerkiksi, että sopivaa paria ei ole löytynyt hedelmällisessä iässä, tai tietämättömyydessä; miksi kukaan ei kertonut?

Voidaanko tehdä jotain? Matti Rimpelä totesi jo vuonna 1995, että ”tuntuisi luonnolliselta, että hedelmättömyyden ehkäisy ja hedelmällisyyden edistäminen olisi terveydenhuollossa yhtä tärkeässä asemassa tehtäväluettelossa kuin raskauden ehkäisy ja keskeyttäminen”. Varsinkin, kun lisääntyminen on elämän välttämätön ehto, vaikka ne lapset ovatkin ”suurempi hiilijalanjälki kuin lemmikkikoira tai -kissa” pidemmän todennäköisen elinikänsä vuoksi. Totta, että siittiökadon syyt ovat suurelta osin hämärän peitossa. Heteropariskunnan hedelmättömyyden syy löytyy joka kolmannessa tapauksessa miehestä, joka kolmannessa naisesta ja lopussa kolmanneksessa syyt jäävät

epäselviksi. Tosin eräissä lähteissä viitataan, että jopa puolet heteropariskuntien hedelmättömyydestä johtuisi miehestä. Tiedetään, että ympäristömyrkyt, muovit ja niihin liittyvät hormonihäiriköt vaikuttavat hedelmällisyyteen, mutta vaikutusmekanismit ovat vielä suhteellisen tuntemattomia tai kiistanalaisia. Yksilö ei voine paljoakaan näihin vaikuttaa, mutta se, mihin yksilö

 Luomutuotteet ovat

hintavia, vain lasten hankinnassa luomu on edullista



voi vaikuttaa, ovat elintavat, esimerkiksi tupakointi. Äidin raskauden aikaista tupakointia pidetään täällä hetkellä varteen otettavana tekijänä miesten siittiökatoon, mutta Suomessa äitien raskauden aikainen tupakointi on suhteellisesti vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Vaikka tupakointi voitaisiin esittää siittiökadon syyksi, ikä on lahjomaton palikka hedelmättömyydessä. Tuskin monikaan 50-vuotias nainen tulee raskaaksi omilla munasoluillaan: Raskaus muiden munasoluilla tuossa iässä on todellisuutta, vaikka kukaan julkkis ei sitä lehtien palstoilla kerro. Hedelmällisyyden näkökulmasta trendi hankkia lapsia yhä iäkkäämpinä on haasteellinen. Mitä myöhäisemmäksi ensimmäisen lapsen hankkiminen lykkääntyy, sitä epätodennäköisempää on luomuraskaus. Toinen kysymys on, onko luomuraskaus ihanne, ja tuleeko,(ja haluammeko) keino-alkuisista raskauksista tulevaisuudessa normaalikäytäntö? Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

ViVa-hanke on seksuaali- ja lisääntymisterveyden asialla Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) on vuodesta 2015 alkaen toteutettu STM:n määrärahalla kahta seksuaali- ja lisääntymisterveyden, seliterveyden, edistämiseen liittyvää hanketta. Hankkeiden taustalla on terveys ja elämänkulku –ajattelu (Life Course Health Development), jossa uskotaan paitsi yksilön valintojen vaikutukseen omaan terveyteensä, myös sukupolvien ylittävään terveyden muotoutumiseen. Yksinkertaisten voidaan sanoa, että keskustelu kouluaterioiden merkityksestä ei liity vain tämän päivän koululaisen terveyteen, vaan hänen mahdollisesti tulevien lastensa ja lastenlastensa terveyteen. Tässä mielessä puhumme hankkeessa terveyden vahvistamisesta toisaalta yksilön ja yhteisön aktuaalisessa tilanteessa, ja toisaalta ylisukupolvisena kompleksisena prosessina. Terveys muotoutuu monien tekijöiden yksilön, yhteisön (ympäristön) ja biologisen suvun vuorovaikutuksessa. Ensimmäisessä hankkeessa, kavereiden kesken ViVa1:ssä (Viisaat Valinnat1; 2015-2017), painopiste oli hyvässä raskaudessa ja hyvässä synnytyksessä. Ajatuksena oli, että hyvä synnytys ei ”synny” synnytysosaston ovella, vaan pitkäjänteisillä terveyttä edistävillä valinnoilla, jotka olisi viisasta omaksua jo murrosiässä. Hankkeen aikana huomattiin, että nuorten tietämys ja asenteet seli-terveydestä olivat osin hyvät, osin suhteellisen hatarat. Erot korostuivat lukiolaisten ja ammattikoululaisten välillä, ja vielä enemmän tyttöjen ja poikien kesken. Kukaan ei taida tietää peruskoulun jälkeen koulunsa lopettavien nuorten seli-terveysasenteista. Muun muassa näiden huomioiden myötä toisessa hankkeessa, ns. ViVa2:ssa (20182020), painopiste on nuorten ja nuorten aikuisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden suojelussa ja vahvistamisessa. ViVa1:ssa tehtiin www-sivut seksuaali- ja lisääntymisterveystietopankki (viva.tamk.fi), joka on tarkoitettu sekä kaikelle kansalle että terveysalan ammattilaisille apuvälineeksi. Sivuston pääasiallinen sanoma liittyy hyvään raskauteen ja hyvään synnytykseen. Omasta hedelmällisyysterveydestä huolehtiminen on askel tähän suuntaan. Sivuston animaatioita ja videoita voidaan käyttää

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

esimerkiksi tukena äitiysneuvolassa ja osana perhevalmennusta. Lisäksi sivustolla kerrotaan lisääntymisterveyteen, erityisesti hedelmällisyyteen, liittyvistä tekijöistä, ja siitä, miten hedelmällisyyttä voidaan ylläpitää ja suojella esimerkiksi ruokavalinnoilla. Sivustoilta löytyy myös mm. MatchMaker-peli, jossa voi erilaisten hahmojen avulla tutustua hedelmällisyyteen vaikuttaviin tekijöihin ja niiden merkitykseen. Peli luotiin alun perin nuorille, mutta kiinnostus sitä kohtaan on ollut yllättävän suurta yli 25-vuotiaiden naisten keskuudessa. ViVa2:n myötä seksuaali- ja lisääntymisterveystietopankista muodostui ikään kuin ViVa-perheen ”äiti”, kun alkuperäisen idean ympärille alkoi muodostua omia itsenäisiä, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä sivustoja. Osa on suunnattu nuorille, osa nuorille aikuisille ja osa molemmille. Kaikki www-sivut on myös tarkoitetut välineiksi kaikille nuorten ja nuorten aikuisten parissa työskentelevien henkilöiden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvässä työssä.

mukaan tähän ei tarvita mitään erillistä aikaa, sillä hyvä lisääntymisterveys on hyvää terveyttä ja toisinpäin. Kysymys on näkemyksestä. Jos hyvää terveyttä katsoo sukusolujen näkökulmasta, kaikki se, mitä puhutaan hyvästä terveydestä ja terveyden edistämisestä osuu juuri kohdalleen – terveelliset elämäntavat: Terveellinen ja ravitseva ruokavalio, kohtuullinen liikunta, riittävä nukkuminen, tupakoinnin välttäminen, alkoholin kohtuukäyttö, seksitaudeilta suojautuminen ym. Tämä kokonaisuus on hyvin kompleksinen ympäristövaikutuksineen, eikä siihen ole olemassa yhtä taattua ”taikasanaa”. Voisiko kuitenkin olla niin, että nuoriin voisi vaikuttaa selkeämmin tietoisuus oman hedelmällisyyden heikentymisestä kuin mahdollinen keuhkosyöpä keski-iän tuolla puolen? Tiedämme, että terveillä elämäntavoilla ei voi taata hedelmällisyyttä, mutta epäterveillä sitä voi heikentää, jopa tuhota. Kirjoittaja on FT, yliopettaja, terveyden edistäminen, ViVa-hankkeen päällikkö Tampereen ammattikorkeakoulu

Seli-terveys on hyvää terveyttä ViVa1 ja ViVa2:n aikana olemme käyneet puhumassa seli-terveydestä, erityisesti hedelmällisyyden vahvistamisesta, mm. terveystiedon opettajille ja eri sektoreiden terveydenhoitajille. Useimmiten he sanovat, että asia on tärkeä, mutta heillä ei ole aikaa tähän. Näkemyksemme

Aineistoa: • Nuts’neggs (seksuaali- ja lisäntymisterveyspankki nuorille; nutsneggs.tamk.fi) sisältää tietoa, animaatioita, videoita ym. seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. • Hedelmällisyysterveys -testi ja hedelmällisyysterveys -visa löytyvät osoitteesta repro.tamk.fi. Hedelmällisyysterveystesti on tarkoitettu nuorille aikuisille, ja visa kaiken ikäisille. • Blogista (blogs.tuni.fi/viisaatvalinnat) löytyy ajankohtaisia tekstejä ja kommentteja seksuaali- ja lisääntymisterveyskeskusteluun. • YouTube-kanavassa (YouTube viva – viisaat valinnat) on yli 50 animaatiota ja videota. • Facebook (@viisaat valinnat), Instgram -tili avataan marras-joulukuun vaihteessa.

ESPAD tutkimuksen 2019 päätulokset Nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen Nuorten raittius on lisääntynyt edelleen, mutta humalajuomisen väheneminen on pysähtynyt. • Tupakointi on vähentynyt. • Nuuskan käyttö on vähentynyt pojilla, mutta lisääntynyt tytöillä. • Kannabiksen käyttö on lisääntynyt erityisesti pojilla. • Muiden huumeiden käytössä ei ole tapahtunut muutoksia. • Rahapeliautomaateilla pelaaminen on vähentynyt, mutta rahapelaamisessa ei muuten ole tapahtunut muutoksia. ESPAD, European School Survey Project on Alcohol and other Drugs tutkimus on tehty vuodesta 1995 alkaen neljän vuoden välein 23–39 Euroopan maassa. Kyselyyn osallistuvat tutkimusvuonna 16 vuotta täyttävät koululaiset,

100%

80%

60%

40%

20%

0% 1995

1999

2003

2007

jotka ovat Suomessa peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2019. THL

2011

2015

2019

■ Käyttää alkoholia ■ 6+ alkoholiannosta kerralla 30 viime päivän aikana ■ Tupakoi päivittäin ■ Kokeillut nuuskaa ■ Kokeillut kannabista

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Työterveys

Työterveyden edistäminen Työelämän muutostahti on nopeaa. Se vaatii työntekijöiltä ja -johdolta sopeutumiskykyä ja hyvää työkuntoa. Työterveyden edistämisessä tarvitaan ongelmien varhaista havaitsemista, niihin puuttumista ja samalla riittävästi ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Suomalaisessa työelämässä jatkuvaa kokoaikaista palkkatyötä tekevien määrä on pysynyt melko vakaana. Työelämä koetaan kuitenkin epävarmaksi ja työkunto on koetuksella. Työkyvyttömyyden syynä mielenterveyden ongelmat korostuvat. Vastikään raportoitiin Helsingin Sanomien artikkelissa, että masennus on selvästi suurin peruste, jolla mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä tehtäviä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä annetaan.

Työuupumus ja masennus Noin neljäsosa työikäisistä kärsii työuupumuksesta, ja noin kolme prosenttia vakavasta työuupumuksesta. Työterveydenhuolloissa työpsykologina toiminut Anne-Maria Latikka korostaa varhaisten oireiden tunnistamisen tärkeyttä. –Työuupumuksen oireet vastaavat yleensä lievän masennuksen oireita, joita ovat muun muassa vetämättömyys, alakuloinen mieliala, univaikeudet ja sosiaalinen eristäytyminen. Uupumuksen syvetessä siirrytään kohti masennuksen syvempää skaalaa eli keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen. Ongelmana on että mitä syvempää masennusoireilu on sitä vaikeampaa siitä on itse nousta ylös. Lievä uupumus saattaa helpottaa levolla, elämäntapojen muuttamisella ja keskusteluavulla, mutta vaikeassa masennuksessa toipumiseen yhdistetään yleensä lääkehoito. –Tämän vuoksi uupumukseen olisi tärkeää puuttua tarpeeksi ajoissa, mutta ongelmana on, että vetämättömyyden tunteeseen tottuu eikä ihminen itse huomaa omaa tilaansa. Usein läheiset huomaavat asian.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

–Uupumuksesta kärsivät yleensä työorientoituneet ja tunnolliset työntekijät, jotka uupuneinakin piiskaavat itseään ja tavoittelevat entistä suoritustasoa. Tällöin keskeisintä on opetella armollisuutta omaa itseä kohtaan ja omien tarpeiden kuuntelemista; tämä uusi asenne auttaa myös jatkossa siinä, ettei uupumus toistu.

Mielenterveys on pääomaa Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Jaana Vastamäki korostaa mielenterveyden tärkeyttä työkunnon osatekijänä.

–Tulevaisuuden työssä mielenterveyden merkitys korostuu. Työntekijän on hallittava erilaisia työ-rooleja, sopeuduttava jatkuvaan muutokseen ja motivoiduttava jatkuvaan uuden oppimiseen. Uuden oppimisessa korostuvat erityisesti metataidot, joita ovat muun muassa kriittinen ajattelu, kyky keskittyä olennaiseen tietotulvasta huolimatta sekä hyvät vuorovaikutus ja verkostoitumistaidot. –Metataitojen oppimisen perustana on hyvä mielenterveys. Hyvä mielenterveys tarkoittaa myös kykyä joustavuuteen, kykyä toimia ennakoimattomissakin tilanteissa, kykyä sopeutumiseen uusissa ympäristöissä sekä kykyä toimia haastavissakin sosiaalisia taitoja vaativissa tilanteissa. Hyvä mielenterveys on pääomaa, jonka varaan tulevaisuutta rakennetaan. Ei riitä, että satsataan ongelmien ratkomiseen ja mielenterveysongelmien hoitoon. Työn murroksen myötä hyvästä mielenterveydestä tulee yhä tärkeämpää pääomaa, jota on ymmärrettävä arvostaa ja vahvistaa jo nyt.  SS

Mielenterveyden häiriöt yleisin sairauspäivärahan syy 2018

Työterveyslaitoksen Hyvän mielen työpaikka – työkalupakki esimiehille 2018-2020 Hyvän mielen työpaikka -hankkeen tavoitteena on lisätä esimiesten osaamista mielenterveyden edistämisessä työpaikoilla ja tarjota siihen menetelmiä. Lopputuloksena valmistuu Hyvän mielen työpaikka -sivusto, joka julkaistaan Työterveyslaitoksen verkkopalvelussa. Sivuston tavoitteena on tarjota esimiehille mielenterveyden tukemisen välineitä helposti käytettävässä muodossa. Sisältö pohjautuu erityisesti näihin asioihin: • Työpaikan arkipäivän toimintatavoilla voidaan edistää mielenterveyttä ja tukea työntekijöiden voimavaroja. Lähiesimies on tässä merkittävässä roolissa. Mielen hyvinvoinnin edistäminen on osa työkyky- tai työurajohtamista. • Mielenterveyttä voidaan tukea lisäämällä tietoisesti työn ja työntekijöiden voimavaroja.

Mielenterveys syynä työkyvyttömyyteen yhä useammin kaikissa ikäryhmissä

• Työympäristössä voi myös olla tekijöitä, jotka lisäävät riskiä psyykkiseen kuormittumiseen ja mielenterveyden häiriöihin. Näiden riskien tunnistaminen ja hallinta on osa mielenterveyden tukemista. Riskien arviointi tarkoittaa esimiehen työssä myös henkilöstön työhyvinvoinnin seurantaa osana normaalia esimiestyötä. • Kun työntekijä oireilee liiallisen kuormituksen vuoksi, tarvitaan puheeksi ottamista ja usein muutoksia työssä työkyvyn tukemiseksi ja työn sujumiseksi. Mielenterveyden häiriöiden yhteydessä työn muokkaus voi mahdollistaa työssä jatkamisen. Hankkeen ohjausryhmässä ovat edustettuina Akava, EK, Espoon kaupunki, JUKO, Kirkon työmarkkinalaitos, Kuntatyönantajat, STTK ja SAK, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Mielenterveysseura ja Työterveyslaitos. Lisätietoja: pauliina.mattila-holappa@ ttl.fi

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Sairauksien ennaltaehkäisy

ACE puhutti Lasten terveyskäräjillä Marraskuun alussa pidettiin valtakunnalliset Lasten terveyskäräjät. Käräjillä käsiteltiin vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lasten hyvinvointiin ja myöhempään elämään. ACE, Adverse Childhood Expriences, puhutti kuulijoita erityisen paljon.

THL:n johtava asiantuntija, lastenpsykiatri ja lasten psykoterapeutti Jukka Mäkelä avasi ACE käsitettä ja selitti mikä merkitys haitallisilla lapsuudenkokemuksilla on myöhemmässä elämässä. Tässä tiivistelmiä hänen alustuksestaan. ACE TUTKIMUS HAHMOTTUI yhdysvaltalaisessa väestöterveystutkimuksessa, jossa oli mukana 17000 ihmistä. Tutkimuksessa etsittiin kroonisten, vaikeahoitoisten sairauksien taustatekijöitä ja kysyttiin lapsuudenaikaisen kasvuympäristön piirteitä. Keskeiset kolme tekijää löydettiin: • Väkivalta: ruumiillinen, henkinen, seksuaalinen • Laiminlyönti: ruumiillinen, henkinen • Kodin kuormittava ilmapiiri: vanhemman päihdeongelma, mielenterveysongelma, rikollisuus; äitiin kohdistunut väkivalta; vanhempien ero eli menetyksen kokemus LASTEN TERVEYSKÄRÄJÄT järjestetään yhteistyössä Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän ja Lasten terveysfoorumin kanssa. Kohderyhmänä ovat päättäjät, kehittäjät, opettajat, varhaiskasvatuksen opettajat, terveydenhoitajat, järjestötoimijat sekä muut lasten parissa toimivat.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Tulokset olivat läpilyönti uudelle terveystutkimusperinteelle. Alettiin ymmärtää toksista eli aivoille ja muulle keholle haitallista stressiä ja sen vaikutusta. Sittemmin WHO:n tutkimukset ovat vahvistaneet ACE:n merkityksellisyyden myöhemmän iän sairastavuudessa ja ongelmakäyttäytymisessä. WALESISSA JA ENGLANISSA tehdyssä ACEtutkimuksessa on voitu vahvistaa sairastamisen ja ongelmakäyttäytymisen riskisuhteet. Jos on 4 tai enemmän ACE-kokemusta, riskisuhteet ovat: • kaksinkertainen riski alkoholiongelmalle • kolminkertainen riski tupakoinnille • kuusinkertainen riski psykiatriselle sairastumiselle • kuusinkertainen riski teiniraskaudelle • seitsenkertainen riski olla väkivallan uhri tai tekijä • yhdeksänkertainen riski olla yrittänyt itsemurhaa • jos seitsemän ACE-kokemusta, riski on jo 30-kertainen Riski elämää uhkaaville sairauksille tulee esiin 10 – 15 vuotta muuta väestöä aiemmin. Näitä sairauksia ovat muun muassa syöpä, diabetes, sydänverisuonitaudit, aivohalvaus, maksa- ja ruoansulatussairaudet ja hengityselinsairaudet. Myös elimistön vanheneminen nopeutuu.

ACE-tutkimusten myötä Walesissa ja Englannissa on siirrytty kansalliseen politiikkaohjelmaan, jossa kaikki päätökset altistetaan lasten tulevaisuuden seulalle. USA:N LASTENLÄÄKÄRIYHDISTYS korostaa ACE-kysymysten esittämistä vanhemmille lapsen terveysriskin vähentämiseksi. Lisäksi yhdistys esittää, että terveysvalistuksessa ja ehkäisevässä terveystyössä keskitytään kaikkiin haitallisiin lapsuuden kokemuksiin, eikä vain omiin ja perheen nykyisiin terveysvalintoihin.

Suojaavia tekijöitä vahvistettava Jukka Mäkelän mukaan monet lapset kohtaavat tai todistavat elämässään jotain traumaa. Trauma merkitsee haavaa, jonkin ehjän repeämistä. Traumalla on annosriippuvainen vaikutus ja

yksittäisen tapahtuman merkitys vaihtelee yksilöllisesti. Jos traumakokemukset kasautuvat, se on lähtökohtaisesti haitallista. Traumakokemuksen seurauksena lyhytaikainen oireilu on sääntö. Oireet vaihtelevat käyttäytymisestä tunteisiin, ajattelusta yhteisöllisiin taitoihin. Pitkäaikainen oireilu riippuu ympärillä olevista aikuisista – siis meistä kaikista. Mäkelä puhui myös stressijärjestelmästä. Hänen mukaansa stressi on sopeutumista vaativa tila. Stressivasteet toimivat joustavan kestävyyden pohjana. Stressivasteet kehittyvät nopeimmin alle kolmevuotiaana ja siksi kolme ensimmäistä vuotta ovatkin erityinen herkkyyskausi.

TULEHDUSTILA JA STRESSI Kehon puolustus on toiseksi oppivin järjestelmämme • puolustusjärjestelmät ovat yhteydessä aivoihin • immuunijärjestelmä pyrkii ehkäisemään vauriota • tulehdus pyrkii korjaamaan näitä Väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneilla lapsilla tulehdusvasteet ovat erityisen voimakkaita • tulehdusmuuttujat koholla sekä välittömästi että pitkäaikaisesti • pitkäaikainen tulehdus on useimpien kansantautien takana Suoliston mikrobikasvusto on uusin yhteys stressin sekä aivojen ja kehon muutosten välillä • väkivalta köyhdyttää mikrobiseuralaisiamme • terveen suoliston mikrobit suojaavat tulehdukselta

 Satutetut ihmiset

satuttavat ihmisiä



Läpi lapsuuden stressivasteet ovat vahvasti toisenvaraiset. Luotettava aikuinen on keskeinen stressisuoja ja siksi vanhemmuuden tuki on tärkeintä väkivallan vastustamistyötä. Kaikkien aikuisten on tärkeää tiedostaa, että väkivalta haavoittaa aivan erityisellä tavalla, kun se toteutuu luottamus- tai kiintymyssuhteissa. Sellaisessa tilanteessa stressi jää aina korkeaksi. Myrkyllisen stressin seurauksena mielihyvän kokeminen jää puutteelliseksi ja mahdolliset myöhemmän iän riippuvuudet toimivat itselääkintänä. Jukka Mäkelän mukaan resilienssi eli palautuminen järkytyksen jälkeen on yksilöllistä. Lapsesta ei voi nähdä päällepäin, tuleeko hän olemaan kestävä. Hän voi olla kestävä joissakin stressitilanteissa, mutta ei välttämättä toisissa. Lisäksi hän voi olla kestävä joitakin seurannaisvaikutuksia kohtaan, mutta ei kaikkia. Hyvät ihmissuhteet ovat jokaisessa lapsuuden ja nuoruuden vaiheessa tärkein suojaava tekijä. Tarvitaan edes yksi kiinnostunut ja sitoutunut aikuinen. Lisäksi lapsi tarvitsee joukkoon kuulumisen tunnetta ja kokemuksia, että asioihin voi vaikuttaa. Kyky säädellä omaa käyttäytymistä ja omia tunteita suojaa lasta. Niitä taitoja lapsen pitää oppia ja niitä taitoja pitää hänelle opettaa.  SS Lisätietoja: jukka.makela@thl.fi

AIVOMUUTOKSET Oppiminen • älykkyysosamäärä jää 5-10% jälkeen odotusarvoa • keskittymisen ja huomion suuntaamisen vaikeudet Muisti • pitkäaikaiseen muistiin painaminen heikkenee • muistin ydinalueet ovat rakenteellisesti pienentyneet Käyttäytymisen vaikeudet • hälytystila: taistele, pakene, jäykisty tai lamaannu • tärkeimmät säätelykeskukset ovat etuotsalohkoissa, joiden on todettu jäävän ohentuneiksi Tunnesäätely • hälytystilassa säätely on erityisen vaikeata • mantelitumake yliaktiivinen: vaaran tarkkaaminen

PERIMÄÄN LIITTYVÄT MUUTOKSET Perimä ei muutu ihmisen elinaikana - mutta se toteutuu joustavasti • Epigenetiikka: geenien kytkeytyminen valikoivasti päälle tai pois • kuvaa sitä, miten ympäristö vaikuttaa kovalevyyn • selittää esim. stressivasteiden säätymisen Telomeerit ovat solujen jakautumisen suojajärjestelmä • lyhentyvät vanhetessa • väkivalta lyhentää jo lapsuuden aikana • korjaantuminen mahdollista

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Kiusaamisen ehkäisy

Kiusaaminen

 Anniina Sahi

Kiusaaminen on vähenemään päin, mutta se on muuttunut monimuotoisemmaksi ja hankalammaksi tunnistaa.

Jyväskyläläinen Lilja, 15, oli vasta viidennellä luokalla, kun hän joutui ensimmäistä kertaa kiusaajiensa kynsiin. Kiusaaminen ei vielä tuolloin tuntunut kovinkaan vakavalta, harmilliselta kylläkin. Lilja jätettiin kerta toisensa jälkeen porukan ulkopuolelle, samoin hänen kaverinsa. Kaveri rohkeni vihdoin kertoa äidilleen, äiti soitti opettajalle ja opettaja kertoi ikävistä tapahtumista Liljan äidille, jolla ei ollut harmainta aavistusta tyttärensä kohtalosta. ”En halunnut huolestuttaa vanhempiani ja toivoin, että tilanne menisi ohi itsestään”, Lilja kertoo.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Kaksi vuotta myöhemmin Lilja asteli huolestuneen äitinsä rohkaisemana Selviytyjät-ryhmään, jossa kiusaamista kokeneet nuoret käyvät yhdessä läpi kokemuksiaan. ”Ryhmä auttoi ymmärtämään, että vika ei ollut minussa. Tuli vapautunut olo, kun sai purkaa tapahtumia”, Lilja muistelee. Selviytyjät-ryhmät ovat osa MLL:n Järvi-Suomen piirin Selviydytään kiusaamisesta -hanketta, joka keskittyy kiusaamisen jälkihoitoon. Hankkeen tavoitteena on puuttua kiusaamisen aiheuttamiin haasteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta negatiiviset

vaikutukset pysyisivät mahdollisimman lievinä. Ryhmissä opetellaan hyväksymään kiusaaminen osana omaa menneisyyttä, vahvistetaan omaa minäkuvaa ja itsetuntoa sekä harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Yhteiset pelisäännöt kouluille Lilja on tyytyväinen, että pääsi käsittelemään kiusaamiskokemuksiaan varsin pian tapahtumien jälkeen. Myös Jyväskylän kaupungin johtavan kuraattorin Eeva Hintikan mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että ongelmiin puututaan ajoissa. ”Kysymys kuuluu, miten osaisimme yhdessä puuttua kiusaamiseen ennen kuin siitä tulee iso möykky, joka varjostaa nuoren myöhempää elämää. Tämä on laajan kentän asia, jota ratkomaan tarvitaan nuorten lisäksi vanhemmat ja ammattilaiset.”

Kiusaaminen Selviydytään kiusaamisesta -hankkeen projektipäällikkö Mari Tuppurainen on Hintikan kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa kiusaaminen on monimuotoinen ilmiö, jonka kitkeminen edellyttää yhteisten pelisääntöjen luomista ja noudattamista. Kiusaamisesta tulee olla yhteinen käsitys, jotta se voidaan tunnistaa ja siihen voidaan puuttua. Tuppurainen kehottaa jokaista nuorten parissa työskentelevää ammattilaista kysymään itseltään seuraavat kysymykset: tiedänkö minä, miten toimin kiusaamistilanteessa, miten kirjaan asian ja miten varmistan, että kiusaaminen on loppunut? Turvallinen kouluympäristö on keskeinen osa lasten työterveyttä. Tuppuraisen mielestä turvallisen ja suvaitsevaisen oppilaitoskulttuurin rakentaminen on paras keino ehkäistä kiusaamista koulussa. ”Jokaisella koululaisella on oikeus turvalliseen koulupäivään, ja tämän tavoitteen eteen on tehtävä töitä joka ikinen päivä. Eikä ole olemassa koulua, jossa ketään ei kiusattaisi.”

Kiusaaminen tapahtuu piilossa Uusimman (2019) Kouluterveyskyselyn mukaan 7,2 prosenttia koululaisista kokee viikoittain kiusaamista. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kiusaaminen näyttää hieman vähentyneen, mutta siitä on tullut entistä vaikeammin havaittavaa. Eeva Hintikan mielestä enää ei voida puhua perinteisestä koulukiusaamisesta. Kiusaaminen tapahtuu yhä enemmän verkossa, mikä hankaloittaa tapausten tunnistamista ja niihin puuttumista. Kiusaaminen ei lopu, kun koulun kello soittaa oppilaat kotiin, vaan se voi pahimmillaan jatkua 24/7 esimerkiksi erilaisissa somepalveluissa. ”Nykyiset kiusaamistapaukset ovat huomattavasti vaikeammin selviteltäviä kuin perinteiset välituntinujakat. Netin monikanavaisuus ja anonymiteetti mahdollistavat kiusaamisen entistä paremmin.” Kiusatuksi joutunut Lilja allekirjoittaa Hintikan ajatukset. Hänkin on huomannut, että kiusaaminen tapahtuu usein aikuisten katseilta piilossa.

”Aikuiset eivät oikein ole perillä siitä, mitä netissä tapahtuu. Ei ehkä ole aikaa puuttua eikä tunneta virtuaalimaailmaa, jossa nuoret elävät.”

Hyviä kokemuksia vertaisryhmistä MLL:n Selviytyjät-ryhmät perustettiin täyttämään aukkoa kiusaamisen jälkihoidossa. Kiusaamisen osin rankatkin seuraukset kyllä tunnustetaan, mutta kiusaamiskokemusten jälkikäsittelyyn on ollut toistaiseksi varsin vähän välineitä. Selviydytään kiusaamisesta -hankkeen ohjausryhmässä toimivalla Eeva Hintikalla on ”mielettömän hyviä kokemuksia” hankkeen vertaisryhmätoiminnasta. ”Selviytyjät-ryhmät toimivat oppilaitosten ulkopuolella, mikä helpottaa ryhmäyttämistä. Toiminta perustuu systemaattiseen malliin, joka joustaa ryhmän ja sen yksilöiden mukaan”, Hintikka sanoo. Hintikan mukaan vertaistuellisuus näyttäisi sopivan monelle nuorelle, tokikaan ei kaikille. Ryhmiä ohjaavat nuoret vapaaehtoiset, joista osalla on omakohtaisia kiusaamiskokemuksia. Hintikka muistuttaa ammattilaisten roolista ryhmiin ohjaamisessa. Opettajien, kuraattoreiden ja kouluterveydenhoitajien pitää olla aktiivisia ja motivoida nuoria, sillä vain harva nuori lähtee mukaan omasta aloitteestaan.

Eeva Hintikka

Selviytyjät-ryhmiin osallistuneille nuorille tehtyjen kyselyjen (2018-2019) perusteella 100 prosenttia nuorista koki ryhmän ilmapiirin turvalliseksi. Kaksi kolmesta vastaajasta kertoi saaneensa keinoja kiusaamiskokemuksen käsittelyyn. 94 prosenttia vastaajista suosittelisi vertaisryhmää ystävälleen, joka on kokenut kiusaamista.

Kirjoittaja on Järjestötiedottaja, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri Lähteet: THL:n Kouluterveyskysely 2019 Selviydytään kiusaamisesta -hankkeen loppukyselyt 2018-2019

Selviydytään kiusaamisesta • MLL:n Järvi-Suomen piirin hanke, joka alkoi keväällä 2017 ja päättyy tämän vuoden lopussa. • Hanke keskittyy kiusaamisen jälkihoitoon. Vertaistukea tarjotaan kiusaamista kokeneille 12 - 20-vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen Jyväskylässä ja Kuopiossa. Hanketta rahoittaa STEA. • Vertaisryhmiä on järjestetty nuorille tähän mennessä 8, vanhemmille 7. Nuorten ryhmässä on keskimäärin 8 - 10 osallistujaa. • Hankkeelle on haettu jatkoa vuosille 2020–2023. Tavoitteena on laajentaa malli valtakunnalliseksi, kouluttaa ammattilaisia ohjaamaan Selviytyjätvertaisryhmiä ja perustaa verkossa toimiva vertaisryhmä. • Päätösseminaari Jyväskylässä 29.11.2019 klo 9 - 15.30 (Keskussairaalantie 21, E-talo). Ks. https://jarvi-suomenpiiri.mll.fi/ • Lisätiedot: projektipäällikkö Mari Tuppurainen, 050 341 6945 (Jyväskylä) ja projektikoordinaattori Elina Hartikainen, 050 352 8980 (Kuopio)

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Käypä hoito Sairauspoissaolon tarpeen arviointi Tausta • Vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta sovittaessa päätettiin selvittää mahdollisuudet ottaa käyttöön ohjeisto sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista. • Tässä Käypä hoito -suosituksessa esitetään suositus lääkäreille hyvästä toimintatavasta. • Lääkärin arvio sairauspoissaolon tarpeesta perustuu potilaan tutkimiseen ja on lääkärin itsenäinen asiantuntija-arvio sairauden vaikutuksesta potilaan toimintakykyyn työssä. • Lääkärin on perusteltava kannanottonsa potilaalle ja samalla tarvittaessa ohjeistettava, miten sairauspoissaoloa tulee käyttää toipumisen tukemiseksi.

Keskeiset kannanotot ja rajaukset • Hoitosuosituksen tavoite on lisätä lääkärien, soveltuvin osin muun terveydenhuoltohenkilöstön ja potilaiden tietoisuutta sairauspoissaolon arvioinnin periaatteista ja käytännöistä. • Edistää sairauspoissaoloja tarkoituksenmukaisesti käyttämällä potilaiden hyvää toipumista. • Yhtenäistää sairauspoissaolotodistuksen kirjoittamisen käytäntöjä niin, ettei arvioissa olisi perusteetonta vaihtelua. • Sairauspoissaolo perustuu diagnosoituun sairauteen tai vammaan tai aiheelliseen epäilyyn sellaisesta. • Lähtökohta on työkyvyn arvio, jossa sairauden heikentämää toimintakykyä verrataan työssä vaadittavaan toimintakykyyn. Työttömän työkykyä arvioidaan yleensä siihen työhön nähden, josta hän on jäänyt työttömäksi. • Sairauspoissaolon tarvetta ja kestoa arvioitaessa tarvitaan

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Current Care Summary: The Assessment of sick leave This new Guideline focuses on the early assessment of sick leave and support on return-to-work practices such as part-time sick leave. The aim of this guideline is to help clinicians to utilize sick leave as a part of treatment and rehabilitation in line with international research evidence, national legislation and good clinical practice guidance on individual diseases. The role of occupational health care is emphasized especially in those situations when sick leave continues over 90 days during a two-year period. Also evaluation of unemployed adults is discussed.

lääketieteellinen tutkimus: anamneesi mukaan luettuna tieto työtehtävistä ja kliininen tila mukaan luettuna arvio toimintakyvyn heikkenemästä ja sen odotetusta kestosta hoito- ja kuntoutussuunnitelman mukaan. • Työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus tai vamma tulee diagnosoida ja hoitaa hoitosuositusten ja hyvien käytäntöjen mukaisesti. • Suosituksessa käsitellään ensisijaisesti tilannetta, jossa sairauspoissaolon tarvetta arvioidaan sairauden hoidon alkuvaiheessa. Tarve voidaan arvioida myös etävastaanoton yhteydessä, jos lääkärillä on riittävät tiedot. • Lainsäädäntöä, työehtosopimuksia ja työelämän käytäntöjä kuvataan rajoitetusti. • Sairauspoissaolon tarpeen arviointi voidaan hahmottaa hoito- ja kuntoutusprosessin osaksi, jossa sairauspoissaolo mahdollistaa toipumisen ja sairauden lääketieteellisesti edellyttämän työstä poissaolon sosiaaliturvajärjestelmän tukemana. • Lääkärin tulee osata aktiivisesti kuvata potilaalle työnteon mahdollinen toipumista edistävä vaikutus. • Jo sairauspoissaolokauden alkaessa tulee harkita varhaisen terveydelle sopivaan työhön paluun mahdollisuutta, koska työssäkäynti tukee terveyttä ja työkykyä.

• Työkykyisyyttä käsitteleviin SVBlausuntoihin tulee kuvata sairauden lisäksi myös objektiiviset toimintakykylöydökset, jotta potilas saa ne sosiaaliturvaetuudet, joihin hänellä on oikeus. • Viimeistään sairauspoissaolon pitkittyessä tulee arvioida työhön paluuta tukevien kuntouttavien ja työhön kohdistuvien toimien mahdollisuutta. • Paras asiantuntemus asiasta on työterveyshuollolla, jossa voidaan arvioida mahdollisuudet esimerkiksi työn ja työajan muokkaamiseen, asteittaiseen työhönpaluuseen ja osasairauspäivärahaan.

Mitä tiedetään tutkimuksista? • Varhainen työterveyslääkärin konsultaatio saattaa vuoden seurannassa vähentää sairauspoissaolopäiviä ja pitkään sairauden vuoksi työstä poissaolojen määrää työntekijöillä, joilla on suuri pitkittyvän sairauspoissaolon riski C). • Työstä poissaolon pitkittymiseen liittyy pysyvän työkyvyttömyyden riskin suureneminen. Terveydenhuollon tukitoimet C) nopeuttavat työhön paluuta. • Työpaikalla toteutetut interventiot ilmeisesti nopeuttavat palaamista

työhön sairauspoissaolon jälkeen ja vähentävät sairauspoissaolopäivien määrää tuki- ja liikuntaelimistön ja mielenterveyden sairauksissa B). • Kroonisessa alaselkäkivussa fyysistä kuntoa ja suorituskykyä parantava terapeuttinen harjoittelu vähentää jonkin verran sairauspoissaolojen määrää ja lyhentää niiden kestoa B). • Moniammatillinen biopsykososiaalinen kuntoutus, johon liittyy toiminnallinen harjoittelu, lisää työhön osallistumista ja työtoimintaa A). • Suomalaisen tutkimuksen mukaan keski-ikäisillä naisilla, jotka kärsivät tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista, osasairauspäiväraha saattaa lisätä 4 viikkoa tai pidempään jatkuvan kokoaikaiseen työhön paluun mahdollisuutta kokoaikaisella sairauspäivärahalla oloon nähden C). • Työhön paluuta mielenterveysperusteiselta sairauspoissaololta voidaan ilmeisesti nopeuttaa monitekijäisillä interventioilla, joilla on yhteys työhön B). • Tutkimustietoa sairauspoissaolosta interventiona on niukasti C). • Depressiota sairastavilla ja masennusoireisilla työhön kohdistuvien interventioiden yhdistäminen kliiniseen hoitoon ilmeisesti vähentää sairauspoissaolopäivien määrää B). Sama pätee puhelimitse tai verkon kautta toteutettuun kognitiivis-behavioraaliseen hoitoon B), järjestelmälliseen puhelimitse toteutettuun case management -ohjelmaan B), ja valvottuun voimaharjoitteluun C). • Sopeutumishäiriöstä kärsivillä ongelmanratkaisuun keskittyvät terapiat näyttävät lisäävän osa-aikaiseen työhön paluuta C). Näytön asteen luokitus: A = Vahva tutkimusnäyttö B = Kohtalainen tutkimusnäyttö C = Niukka tutkimusnäyttö D = Ei tutkimusnäyttöä

SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN Verkostovaliokunnan asettama

työryhmä

SUOSITUSPANEELI: Jorma Komulainen (pj.), Leena Ala-Mursula, Kari Haring, Jukkapekka Jousimaa, Lauri Keso, Tanja Laukkala, Kari-Pekka Martimo, Kristiina Mukala, Tuula Oksanen, Riitta Sauni, Jan Schugk, Riitta Työläjärvi Arto Virtanen, Alpo Vuorio KIRJOITTAJARYHMÄ: Jorma Komulainen, Tanja Laukkala KIRJOITTAJARYHMÄN SUBSTANSSIASIANTUNTIJAT: Leena Ala-Mursula, Alpo Vuorio

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Sairauksien ennaltaehkäisy

Kaverikoiratoiminta

Hyvä kunto parantaa lasten sydämen säätelyjärjestelmän toimintaa Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan runsaampi liikunta on yhteydessä parempaan sydämen säätelyjärjestelmän toimintaan alakouluikäisillä lapsilla. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin sydämen säätelyjärjestelmän toiminta paremmaksi tytöillä, joille kertyi vähemmän liikkumatonta aikaa, ja pojilla, joilla oli parempi kestävyyskunto. Itä-Suomen yliopistossa käynnissä olevaan Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen perustuvat tulokset julkaistiin European Journal of Applied Physiology -lehdessä. Verenkiertoelinsairaudet ovat merkittävä taakka yksittäisille ihmisille, kansanterveydelle ja kansantaloudelle. Nämä sairaudet alkavat kehittyä jo lapsuusiässä, mutta liikunnalla voidaan ehkäistä tai siirtää niiden kehittymistä. Liikunnan myönteisiä vaikutuksia selittävät mekanismit ovat osin hämärän peitossa. Sydämen ja muun verenkiertoelimistön toiminnan säätelyyn

osallistuvan autonomisen hermoston toiminnan muutokset voivat selittää liikunnan myönteisiä vaikutuksia, mutta lapsilla tätä ei ole tutkittu juuri lainkaan. Nyt julkaistuun tutkimukseen osallistui yhteensä 377 kuopiolaista 6-9vuotiasta lasta. Sydämen autonomisen hermoston välittämää säätelyä tutkittiin sykevälivaihtelun avulla, liikuntaa

ja fyysisesti passiivisena vietetyn ajan määrää mitattiin yhdistetyllä liike- ja sykemittarilla ja kestävyyskuntoa tutkittiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä. Tilastollisissa analyyseissä otettiin huomioon lapsen kypsyystaso, kehon rasvaprosentti, vyötärönympärys, paastoverensokeri, veren rasvaarvot ja verenpaine. Lapsilla, jotka liikkuivat enemmän ja viettivät vähemmän aikaa fyysisesti passiivisina ja joilla oli parempi kestävyyskunto, oli suurempi sykevälivaihtelu, mikä kertoo paremmasta sydämen autonomisen hermoston säätelystä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että erityisesti runsaampi rasittava liikunta oli yhteydessä parempaan sydämen autonomisen hermoston toimintaan. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että pojilla hyvä kestävyyskunto oli jopa tärkeämpi sydämen autonomisen hermoston toimintaa parantava tekijä kuin rasittava liikunta. Tytöillä puolestaan vähäisempi liikkumatta vietetty aika oli keskeisin parempaan sydämen säätelyjärjestelmän toimintaan liittyvä tekijä. –Tulokset ovat uusia ja arvokkaita, sillä pystyimme tutkimaan liikunnan ohella myös liikkumattomuuden, kestävyyskunnon ja muiden kardiometabolisten riskitekijöiden yhteyksiä sydämen säätelyjärjestelmän toimintaan lapsilla, toteaa lääketieteen tohtori Aapo Veijalainen Itä-Suomen yliopistosta. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan liikunnallinen elämäntapa ja parempi kestävyyskunto ovat muista perinteisistä verenkertoelinsairauksien vaaratekijöistä riippumattomia sydänterveyteen vaikuttavia tekijöitä. Kaikki keinot lasten liikunnan edistämiseksi tulisi ottaa käyttöön verenkiertoelinsairauksien puhkeamisen ehkäisemiseksi. Lisätietoja: Aapo Veijalainen, Itä-Suomen yliopisto, biolääketieteen yksikkö veijalai@uef.fi Puh. +358 40 937 3828 Tutkimusartikkelin tiedot: https://doi.org/10.1007/s00421-019-04231-5

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Liikkumisen suositus

Liikkumisen suositus uudistui

– kaikki liike kannattaa Päivitetty aikuisten suositus huomioi liikkumisen ohella vahvasti myös paikallaanolon tauottamisen ja riittävän unen merkityksen.

Kymmenen vuotta käytössä ollut liikuntapiirakka on muuttunut liikkumisen suositukseksi. Uudistunut suositus huomioi entistä paremmin kevyen liikuskelun, paikallaanolon tauottamisen ja riittävän unen merkityksen.

– Tutkimusnäyttö on osoittanut, että myös kevyemmällä liikuskelulla on terveyshyötyjä erityisesti vähän liikkuville, taustoittaa UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari. Kevytkin liikuskelu voi alentaa muun muassa verensokeri- ja rasva-arvoja. Lisäksi se vilkastuttaa verenkiertoa sekä vetreyttää lihaksia ja niveliä. – Liikuskelua ja paikallaanolon tauottamista tulee tehdä joka päivä – mitä useammin, sen parempi, Vasankari korostaa.

Move!sta on moneksi – kokemukset jakoon -koulutus on avattu Juuri startannut verkkokoulutus kokoaa tietoa ja jakaa malleja ja vinkkejä Move!-järjestelmän täysimittaiseen hyödyntämiseen. Move!sta on moneksi – kokemukset jakoon -koulutuksen tavoitteena on lisätä koulujen Move!osaamista ja kehittää Move!-toimintakulttuuria. Viisiosaisessa koulutuksessa käydään vahvaa vuoropuhelua eri ammattilaisten kanssa fyysisen toimintakyvyn mittaus- ja seurantajärjestelmän käytäntöjen kehittämiseksi perusasteella. Maksuton koulutuskokonaisuus kouluterveydenhuollolle ja opettajille – Opetushallituksen rahoittama koulutus on suunnattu luokanopettajille, liikunnanopettajille ja kouluterveydenhuollon toimijoille, valottaa UKK-instituutin hallinto- ja kehitysjohtaja AnneMari Jussila. Oman tarpeen mukaan kouluttautuja voi osallistua koko koulutusprosessiin tai yksittäisiin jaksoihin. Yhden opintopisteen kokonaisuuden pystyy kokoamaan neljän eri teeman avulla. Verkkojaksoja voi opiskella omaan tahtiin jaksojen avauduttua. Verkko-oppimisympäristössä osallistujat

pääsevät myös jakamaan toisilleen hyviä toimintamalleja. Kunkin jakson aloitustilaisuutta voi seurata verkon kautta. Tilaisuudet tallennetaan, joten puheenvuorojen katselu onnistuu myös jälkikäteen. Jaksojen aloitusiltapäivät järjestetään seuraavasti: • Mitkä ovat Move!-järjestelmän tavoitteet ja miten ne saavutetaan? saatavilla verkossa • Miten toteutan Move!-mittaukset turvallisesti? 28.11.2019 • Millaisia ovat alakoulujen Move!prosessit? 30.1.2020 • Millaisia ovat yläkoulujen Move!prosessit? 13.2.2020 • Miten Move!-prosessi parhaimmillaan toimii? 19.3.2020 Helsinki ja verkossa – Maksutonta koulutusta hallinnoi UKKinstituutin Terve koululainen -hanke. Sitä on suunniteltu ja se toteutetaan yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa. Mukana ovat mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveydenhoitajaliitto ja Jyväskylän yliopisto, luettelee Jussila.

Kirjoittajat ja lisätiedot verkkopedagogi, KM Nina Merivirta-Köykkä, UKK-instituutti, nina.merivirta-koykka@ukkinstituutti.fi suunnittelija, KM Raija Oksanen, UKK-instituutti, raija.oksanen@ukkinstituutti.fi

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Nuorten mielenterveys

Hoito ja ylläpitohoito

 Riittakerttu Kaltiala Espoossa alettiin pari vuotta sitten kouluttaa kouluterveydenhoitajia, kuraattoreita ja koulupsykologeja hoitamaan nuorten lievää ja keskivaikeaa masennusta IPC (interpersonal counceling) -menetelmällä. Kuuden kerran hoitojakso strukturoituine arviointeineen osoittautui tulokselliseksi hoidoksi ja lupaavaksi interventioksi nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeen vähentämisessä. Perusteellinen kuvaus hankkeesta on täällä: https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=24701 Hanke on herättänyt ansaitusti positiivista huomiota ja toivottavasti innostanut useita kuntia ryhdistämään oppilashuollon mielenterveystyötä esimerkiksi IPC:n avulla. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että masentuneiden nuorten kanssa tehty tavanomainen työote, joka perustunee elämäntilanteen selvittelyyn, ongelmanratkaisuun ja psykososiaaliseen

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

tukeen, tuotti myös aikaisempaa huomattavasti enemmän tuloksia, kun siihen lisättiin suunnitelmallisuus ja mittaaminen. Tavanomainen työote ryhdistettiin samaan kuuden kerran määrämittaan, mikä edellytti suunnitelmallisuutta, ja samoihin, oireiden muutoksen mittauksiin. Suunnitelmallisuus ylipäänsä lisää työskentelyn tuloksellisuutta, sehän on laajasti tiedossa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Mielenterveystyössä lähdetään edelleen aivan liian usein päämäärättömään juttelukontaktiin, jossa ei ole toimintasuunnitelmaa eikä selkeää tavoitetta. Tavoitteen saavuttamista ei voi seurata, koska itse tavoitetta ei ole määritelty. Epämääräisenä taustaolettamuksena lienee, että mielen sisältöjen ”purkaminen” ja kokemus välittämisestä auttavat. Vaarana on se, että hoitosuhde muodostuukin negatiivisten tulkintojen märehtimiseksi ja siitä tulee sananmukaisesti masennuksen ylläpitohoitoa, josta sen paremmin hoidettava kuin ammattihenkilökään eivät uskalla irrottautua. Masennus ja ahdistuneisuus ovat tavallisia mielenterveyden ongelmia nuorilla. Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidon kysynnän kasvu on merkittävin selittäjä kautta maan havaittuun nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon lähetemäärien kasvuun, joka on alkanut jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Masennuksen ja ahdistuneisuuden ennaltaehkäisyyn ja lievien ja keskivaikeiden masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon on myös kehitetty tuloksellisiksi todistettuja strukturoituja hoitomalleja. Minua hämmästyttää, että näyttöön perustuvien hoitomallien käyttöönotto jatkuvasti herättää myös voimakasta kritiikkiä. Usein kuulee sanottavan, että olisi

aihetta olla huolissaan, jos näyttöön perustuvien menetelmien levitessä ei ole enää tilaa muille hoitomenetelmille tai aikaa kohtaamiselle. Eikö nimenomaan ole ihmistä kunnioittavaa kohtaamista tarjota hänelle hoitoa, jonka on osoitettu auttavan? Mitä voivat olla ne muut hoitomenetelmät, joita pitäisi saada käyttää tuloksellisiksi osoitettujen sijasta? Mielenterveyden häiriöillä on niin biologisia, psykologisia kuin sosiaalisia riskitekijöitä, ja monet riskitekijät – esimerkiksi kaltoinkohtelu – ovat epäspesifejä eli altistavat usealle eri häiriölle. Samanlaisessa tilanteessa vaikkapa yksi nuori voi oireilla masennuksella ja toinen käytöshäiriöllä. Monenlaiset seikat vaikuttavat siihen, millaista oireilua tietylle nuorelle kehittyy, sekä siihen, miten nuorta voi parhaiten auttaa. Määrämuotoiset näyttöön perustuvat hoitomallit voivat kohdistua häiriön riski- tai ylläpitäviin tekijöihin (kuten ihmissuhteiden ongelmat masennuksessa) tai oireenhallintaan (masennusta tai ahdistuneisuutta ylläpitävien automaattisten ajatusten kyseenalaistaminen, rentoutuminen, huomion suuntaaminen oiretta laimentavasti). Työntekijän kannalta strukturoidun hoitomallin käyttö antaa selkärankaa kestää ahdistumatta nuoruuteen tyypillisesti kuuluvaa ailahtelua ja tunnekuohua. Minimissään kannattaa omaa työtään ryhdistää suunnitelmalla: mikä on aloitettavan hoitosuhdetyöskentelyn tavoite sekä millä menetelmällä ja monenko tapaamiskerran jälkeen tavoitteen saavuttamista mitataan? Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Kaverikoirat

Kestävyyskunto

Kaverikoiratoiminta auttaa myös lapsia Kennelliiton kaverikoiratoiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa eläin-avusteista toimintaa. Sen avulla tuodaan koiran avulla iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Kaverikoiratoiminta alkoi liki 20 vuotta sitten ja toiminta kasvaa vauhdilla koko maassa. Päiväkodit, koulut, kehitysvammaisten laitokset, vanhusten palvelukodit ja monet muut yhteisöt tilaavat koirakkoja eli koiranomistajia koirineen vierailulle. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen. Eläinavusteisessa toiminnassa toimijat ovat saaneet vähintään perehdytyksen ja sen käytyään saaneet valmiuden vierailla erityisryhmien luona. Käyntitilanteet ovat aina kontroloituja ja turvallisuus on toiminnan peruslähtökohta. Vierailulla on yleensä vähintään kaksi koirakkoa. Koirat pidetään kaiken aikaa kytkettynä, eikä niiden anneta leikkiä tai seurustella keskenään.

Kriteerit tiukkoja Koiran tulee itse haluta ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä se saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä. Koiran tulee kyetä toimimaan muiden koirien kanssa ryhmässä, olla ohjaajansa hallittavissa ja omata hyvät käytöstavat. Koiraa ei missään vaiheessa pakoteta tai käsketä vierailukäynnillä ottamaan kontaktia asiakkaisiin. Koiran tulee olla perusluonteeltaan toimintaan sopiva, ystävällinen ja ihmisistä kiinnostunut, joten koiraa ei erikseen kouluteta kaverikoiratoimintaan. Ikäviä kokemuksia saaneet koirat, aikaisemmin ihmistä kohtaan jossakin

tilanteessa aggressiivisesti käyttäytyneet koirat tai koirat, joiden taustaa ei tunneta, eivät ole sopivia kaverikoiratoimintaan. Koirien osalta ollaan tarkkoja siitä, ettei liian tiheillä käynneillä tuoteta koiralle stressiä. Koirakon käyntitiheys onkin maksimissaan yksi käynti viikossa. Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa oranssista huivista ja koiranomistajan samanvärisestä rintanapista. Jokaisella kaverikoiraryhmällä on oma vetäjänsä, joka toimii myös ryhmän yhteyshenkilönä Kennelliittoon. Paikallisryhmät arvioivat ja kouluttavat uudet koirakot, ja organisoivat vierailut. Vuonna 2013 Kennelliiton kaverikoiratoiminta hyväksyttiin kansainvälisen eläinavusteisen toiminnan kattojärjestön AAII:n (Animal Assisted Intervention International) täysjäseneksi. Lisätietoja: kaverikoirat@kennelliitto.fi

KUVA: JUKKA PÄTYNEN

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Terveyden edistämisen salat

Hyvää oloa koirien avulla Ì Pia Kontti Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sai elämässäni ammattilliset raamit, kun valmistuin AMK terveydenhoitajaksi 23-vuotiaana. Kouluterveydenhoitajan työstä pidin erityisen paljon, koska siinä sai olla lasta ja nuorta niin lähellä. Halusin auttaa ja tukea, mutta monesti eivät auttamispolut kouluterveydenhuollosta jatkuneet ja lapsen tai nuoren pahoinvointi jatkui. Siihen epäkohtaan en tottunut koskaan, pikemminkin se suututti kerta toisensa jälkeen.

Koirat energisoivat Lapsuudenkodissani meillä ei voinut olla koiraa – vaikka sitä muistan vonkaneeni jatkuvasti – koska isälläni ja isoveljelläni on paha astma ja allergiataipumusta koiriin ja kissoihin. Niinpä päätin jo lapsena, että kun kasvan isoksi, hankin itselleni koiran. Tiesin, että on olemassa rotuja, joiden allerginen vaikutus on vähäisempää kuin toisilla.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Oma ja omien lasteni unelma toteutui joitakin vuosia sitten, kun perheeseemme tuli ensimmäinen koira. Nykyisin viisihenkiseen perheeseemme kuuluu kaksi koiraa, Australian labradoodelit Eppu ja Ronski. Rotu ei juurikaan allergisoi, koska niistä ei lähde karvaa eikä niillä ole hilseilevää pohjavillaa. Vaikka työurani on vienyt minut lisäopintoihin ja yritysmaailmaan työeläkealalle, en ole luopunut ajatuksesta olla lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin auttaja. Olen vapaa-ajalla opiskellut käyttäytymistieteellisyyteen perustuvat eläintenkouluttajan opinnot ja tällä hetkellä suoritan lisäksi eläinavusteisen valmentajan tutkintoa. Toivon voivani tulevaisuudessa auttaa ja tukea koirieni avulla erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria. Kolme tytärtäni – nuorin kohta varhaisteini ja vanhin nuori aikuinen – komppaavat suunnitelmiani, mutta ovat tarvittaessa tiukkoja arvioijia. Heille koiramme ovat kuitenkin vain koiria ja parhaita luottoystäviä, kaikki koulutuksellisuus jää minun hommakseni. Ja aika usein myös koirien ulkoiluttaminen.

Blogis

Voimistelusaleista viheriöille Pienenä kokeilin monia lajeja, kunnes vihdoin löysin rytmisen kilpavoimistelun, joka tuntui olevan juuri minua varten. Olin tosi notkea ja yliliikkuvat niveleni sopivat hyvin notkeutta ja taipuisuutta vaativaan lajiin. Harrastin lajia monta vuotta ja muistan kuinka harjoituksissa tein usein spagaatin kahden tuolin väliin ja opettajat painoivat kroppaani voimalla alaspäin, jotta liikkeeni olisi vieläkin upeampi. Liikkuvuuteni vuoksi etenin harrastuksessa hyvin ja nautin sen helppoudesta. Kahden isoveljen pikkusiskona sain kotona luonnollista riehuliikuntaa. Varmaan päivittäin juoksin heitä karkuun, kun olin osannut sopivan sitkeästi härnätä jompaa kumpaa riittävän kauan. Nämä vauhdikkaat hetket toivat vastapainoa rytmisen kilpavoimistelun hallituille liikesarjoille. Joskus kymmenen vuoden iässä aloitin golfin, koska muu perheemme sitä harrasti. Isoveljet ylsivät maajoukkuetasolle, minulle riitti hiukka vähempi taso. Golf jatkuu edelleen, muutamalla kymmenellä kierroksella kesässä. Mielestäni golf tarjoaa lajina monia kivoja ominaisuuksia harrastajilleen. Sen kautta tutustuu helposti uusiin ihmisiin, neljän tunnin kierroksen aikana kun ehtii mainiosti seurustella pidemmänkin aikaa pelikaverien kanssa. Mukavan yhdessä olon lisäksi laji tarjoaa runsaasti hyvinvointia lisäävää ulkoilua lähes huomaamatta.

sairausloma, eli minun sanavalikoimassani kuntoutusjakso, sisältää kotona tehtäviä lihas-jännitysharjoituksia ja myöhemmin myös vesijuoksua uimahallissa. Mieheni saa, tai joutuu, tänä aikana huolehtimaan koiranulkoilutuksista normaalia enemmän, mistä hän tietenkin on yli-innostunut.

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES, terveyden edistämisen salat- tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on työeläkeyhtiö Varman myyntijohtaja, terveydenhoitaja AMK, eläinkouluttaja ja FeraPian toimitusjohtaja Pia Kontti.

VALMISTETTU SUOMESSA

Metsäliikuntaa mahdollisimman paljon Isoisäni opetti minut jo hyvin nuorena rakastamaan metsää ja sen tarjoamaa hyvinvoinnin tunnetta. 96-vuotiaana hän puhuu edelleen metsäänmenon tärkeydestä ja sauvakävelee metsäteillä mummini kanssa liki päivittäin. Lapsena saatu metsäohjaus on opettanut minut kaipaamaan metsän tuoksua, valoa ja sen hiljaisuutta. Elämässäni metsäänmeno voittaa mennen tullen esimerkiksi sisätiloissa tapahtuvan salitreenin. Huono sääkään ei menoa haittaa, melkeinpä päinvastoin. Sateisilla ja pitkillä lenkeillä koirat ovat aina mukana ja lähelläni. Olen kouluttanut ne niin, että voin pitää niitä lähes aina vapaana, jolloin saamme kaikki nauttia vapaudesta ja luonnon tuoksuista omaan tahtiimme. Koirien kanssa oma terveys ja hyvinvointi lisääntyvät säännöllisen ulkoilun kautta ihan ilmaiseksi. Lisäksi lämpöä ja lempeä saa antaa ja vastaanottaa päivittäin. Koirien silittäminen tutkitusti nostattaa ihmisten oksitosiinitasoa ja lisää sitä kautta myös päivittäistä hyvänolon tunnetta. Koirat eivät mökötä, eikä niillä ole koskaan huonoa päivää, vaan ne ovat aina valmiina yhteiseen puuhasteluun ja ulkoiluun. Hyvänmielen seuralaisia siis, mikäs sen mukavampaa. Koirien lisäksi arkeeni kuuluvat myös juoksu ja säännöllinen lihaskuntoharjoittelu, mutta nämä harrastukset ovat nyt pakollisella tauolla. Minulta operoitiin vastikään Mortonin neuroma, eli hermopinne jalkaterästä. Operaatiosta johtuva kuuden viikon

Luonnollinen suoja ihollesi Ceraderm Voide on tehokas hoito- ja suojavoide kuivien ja ärtyneiden ihoalueiden hoitoon. Muodostaa ihoa vahvistavan, hengittävän suojan, joka hillitsee tehokkaasti kosteuden liiallista haihtumista. Ei sisällä lisä- tai säilöntäaineita, emulgaattoreita, väriaineita tai hajusteita. Hellävarainen vauvojen ja lasten herkälle iholle. Ei ärsytä eikä kirvele. Pakkauskoot: 7 g huulivoide, 30 g ja 200 g (SV-korvattava)

APTEEKISTA Markkinoija: Decem Pharma Oy

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Ympäristöterveys

Uudet väitös

Voimamultaa vaivatta

Monimuotoinen kierrätys on nopein yksilötason keino edistää kestävää kehitystä. Jos kotitaloudessa kertyy biojätettä kilotolkulla, on bokashi kompostimenetelmä hyvä ratkaisu. Sen avulla syntyy ravinnerikasta talousmultaa niin omille viherkasveille, parvekelaatikkoon kuin pihamaalle. City-kerrostaloissakin on yleensä pieni piha-alue, jolle hallituksen luvalla bokashimultaa voisi kipata. Suomeen rantautunut bokahsi-menetelmä on maailmalla hyvin tunnettu. Bokashi on osa laajempaa kestävän kehityksen konseptia, joka perustuu luonnossa esiintyvien mikro-organismien ja pieneliöiden ainutlaatuiseen yhdistelmään. Sen kehitti japanilainen mikrobiologian professori Teruo Higa 1980-luvulla. Menetelmä tarkoittaa tiettyjen mikrobien avulla aikaansaatua ja hapettomassa tilassa tapahtuvaa orgaanisen aineksen fermentointumista. Bokashi hyödyntää maitohappobakteereita, hiiva- ja entsyymisieniä ja monia muita pieneliöitä. Niistä käytetään EM-lyhennettä (=effective micro-organism).

Mitä välineitä tarvitaan Tarvitaan Bokashi-astia eli tavallinen kannellinen ämpäri tai varta vasten Bokashi-mullan tuottamiseen kehitetyt ämpärit. Lisäksi kannattaa hankkia pieni kannellinen kippo päivittäisille ruokajätteille. Bokashi-rouhe on välttämättömyys ja sitä voi ostaan esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen myymälästä tai verkkokaupasta. Bokashi-jätteen jälkikäsittelyyn tarvitaan tynnyri, palju tai saavi. Kesäkuukausina sulan maan aikana astiaa ei välttämättä tarvita, jos puolikypsä aines tyhjennetään suoraan maahan ja sekoitetaan tavalliseen multaan.

Miten toimitaan Kaikki bioperäinen kotitalousjäte kerätään kannelliseen astiaan, jota voi pitää vaikka tiskipöydällä. Lähes kaikki talousbiojäte kelpaa eli kuoret, ruuan tähteet, viherkasviroskat, kahviporot ynnä muut. Aines on hyvä pilkkoa. Kerätty biojäte kipataan korkeintaan kerran päivässä kannelliseen bokashiastiaan, tiivistetään, ja bokashi-rouhetta ripottellaan sekaan. Rouhetta tarvitaan noin ruokalusikallinen jätelitraa kohden. Bokashi-astiaa säilytetään huoneenlämmössä lämpimässä paikassa. Ämpäristä lasketaan ulos suotovettä parin kolmen päivän välein. Kun pytty täyttyy, sen annetaan seistä kaksi viikkoa avaamatta kantta. Sisältö tyhjennetään lavaan tai matalaan, maahan tehtyyyn kuoppaan ja peitetään mulalla. Sekoitetaan hyvin mullan kanssa. Kun maa on jäässä, bokahsituotosta voi säilyttääesimerkiksi muovilaatikossa joko sisällä tai ulkona. On kuitenkin pidettävä huolta, että rotat ja muut eläimet eivät pääse jätteen kimppuun. Bokashi-astiastian pohjalle kertyvä suotovesi on voimakasta ja ravinnepitoista lannoitetta. Sitä laimennetaan suhteessa 1:100. Sitä voi antaa talven mittaan kaikille kodin viherkasveille ja kesäkuukasina parvekekasveille.

Lisätietoja https://hyotykasviyhdistys.fi/puutarhatieto/bokashi/ 24

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

skirjat

Oppilaana maailmalla

Kaiken maailman kierrätystä Venäjä-Suomi koulunkäyntiä

 Seija Sihvola Kotien kierrätyskäytännöt siirtyvät vaivihkaa lapsiin. Lapsi näkee ja kokee lapsuudenkodissaan kierrättämisen rutiinit ja todennäköisesti aikanaan toteuttaa samoja periaatteita omassa kodissaan. Joku oppii lajittelemaan lähes kaiken, toinen ei juuri mitään. Koulun kuuluu tukea lasten kierrätysosaamista kestävän kehityksen periaatteita noudattamalla. Peruskoulun opetussuunnitelmassa sanotaan, että ”Sisältöjä valitaan monipuolisesti kestävän kehityksen eri osa-alueilta. Omista ja yhteisistä tavaroista huolehtimista harjoitellaan. Omalla toiminnalla vähennetään syntyvää jätettä sekä opitaan kierrättämään tavaroita ja lajittelemaan jätteitä.” Seuraan kolmasluokkalaisten lastenlasteni Ellin ja Alisan opetusten sisältöjä. Moskovassa koulua käyvä Elli ei saa kierrätysneuvoja koulopetuksessaan. Espoossa koulua käyvä Alisa puolestaan kertoo, että koulussa lajittelusta ja kierrätyksestä keskustellaan, ainakin jonkin verran. Koulussa on kuulemma kierrätysastiat metallille, muoville, biolle ja sekajätteelle. Ympäristötietous on Venäjällä vasta nostamassa päätään. Moskovassa julistettiin kesäkuussa, että lajitteluverkosto rakennetaan vuoden loppuun mennessä. Verkoston on luvattu kattavan kaikki kaupungin asukkaat. Asuintalojen pihoille on pystytettävä kaksi jäteastiaa: yksi lajiteltavalle ja toinen sekajätteelle. Moni kuitenkin epäilee, ettei kunnianhimoista suunnitelmaa pystytä toteuttamaan näin nopealla aikataululla. Lajittelukuvilla varustettuja jäteastioita näkyy jo monilla pihoilla, mutta niihin pudotetaan surutta pelkkiä sekäjätekasseja. Pullot, biot ja muoviroska muhivat samoissa pusseissa eikä siitä taideta kantaa suurtakaan huolta. Niinhän se Suomessakin oli, vain hetki sitten.

Kaikki asiat tuppaavat kuitenkin muuttumaan, kun globaalit paineet siihen tarpeeksi pakottavat. Kierrätyspolitiikka tulee muuttumaan myös Moskovassa ja siinä voidaan nähdä aivan uusia innovaatioita. Kestävän kehityksen tantereella kun voi tapahtua vaikka mitä: nyt jo ennustetaan, että kohta ympäristönsuojelussa edetäänkin Kiina kärjessä. Kierrättämisen kärjessä voi varttuessaan toimia myös Elli, joka monilla lomaviikoillaan Suomessa on ortodoksi ja kiltti kierrättäjä. Suomi-kodissa kaikki jäte ohjataan omiin pussukoihin ja ne päätyvät taloyhtiön monipuoliseen jätehuoneeseen. Helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Pieninä 9-vuotiaina ei serkkutyttöjen onneksi vielä tarvitse ottaa minkäänlaista vetovastuuta, eikä kantaa

maailmanhuolia harteillaan. Pikkuvastuita kun on arjessa ihan riittävästi: läksyt on tehtävä ja lemmikkieläimet ruokittava. Ja whatsapp viestejä serkulle vähän väliä lähetettävä.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Hammaslääkäri

Kurkistus menneeseen - mitä siitä voisi oppia?

 Hannu Hausen Helsingin Sanomat nosti äskettäin 50 vuotta sitten -palstallaan esiin lasten hammashoidon. Tämä sai minut muistelemaan urani alkuvaiheita itäsuomalaisen kunnan ensimmäisenä vakituisena kouluhammaslääkärinä runsaat 50 vuotta sitten. Kansakoululaisten hampaiden tarkastuksesta ja hoidosta tuli kuntien tehtävä vuonna 1957. Lakiin oli kuitenkin säädetty 10 vuoden mittainen siirtymäaika. Oikeus hoitoon oli ainoastaan kansakoululaisilla. Hoito oli pääasiassa hampaiden paikkausta ja särkevien hampaiden poistamista. Maaseudulla hammasproteeseja tehtiin yleisesti jo teini-ikäisille. Fluorin hampaiden reikiintymistä hillitsevä vaikutus tunnettiin jo tuolloin. Vuonna 1959 Kuopion kaupunki aloitti vesijohtovetensä fluoridoinnin. Mikään muu kunta ei seurannut esimerkkiä, mutta 1960-luvun mittaan koululaisten hampaita ryhdyttiin purskuttelemaan natriumfluoridiluoksella ja hampaiden harjausta fluorihammastahnalla harjoittelemaan kouluissa ja hammashoitoloissa kautta

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

koko maan. Kansakoululaisten hoito ei kuitenkaan helpottanut alle kouluikäisten tilannetta. Helsingin Sanomien tietojen mukaan joka viidennellä kolmivuotiaalla ja joka kolmannella kuusivuotiaalla oli ikenien tasalle tuhoutuneet hampaat. Kaikenikäisten lasten ja nuorten pääsy hammashoitoon parani ratkaisevasti vuonna 1972 kansanterveyslain myötä. Kaikki 0-16-vuotiaat olivat oikeutettuja maksuttomaan hammashoitoon terveyskeskuksissa. Alusta alkaen hoitoon kuului korjaavien toimenpiteiden ohella voimakas panostus ennaltaehkäisyyn, jossa terveysneuvonnalla oli keskeinen rooli. Se aloitettiin neuvoloissa ja sitä jatkettiin ennennäkemättömällä ponnekkuudella hammashoitoloissa. Koulutkin ottivat osaa yhteisiin ponnistuksiin. Ksylitolituotteiden tulo markkinoille auttoi omalta osaltaan taistelussa hammasmätää vastaan. Tuloksia alkoi näkyä yllättävän nopeasti. Voimakkaassa kasvussa ollut makeisten myynti kääntyi laskuun, samoin karieksen vaurioittamien hampaiden lukumäärän keskiarvo lasta kohti, joka oli otettu hammasterveyden indikaattoriksi. Hieman myöhemmin suunterveydenhuolto sai käyttöönsä aiempaa tehokkaampia reikiintymistä ehkäiseviä menetelmiä, ennen muuta hampaiden pinnoille levitettävät fluoridilakat ja purupintojen uurteita suojaavat fissuurapinnoitteet. Niiden siivittämänä hammasterveyden paraneminen jatkui ripeänä. Hammashoitoloissa uusien reikiintymisen ehkäisymenetelmien tehoon uskottiin niin vahvasti, että painotusta terveysneuvontaan vähennettiin. Tämä näkyi makeisten myynnin kääntymisenä uuteen nousuun. 1990-luvulla reikiintymisen vähenemisen vauhti tasaantui, mutta keskimäärin hammastilanne on pikkuhiljaa parantunut meidän päiviimme asti.

Isoon tyytyväisyyteen ei silti ole aihetta. On valitettavaa, että terveysneuvonnan intensiteettiä vähennettiin 1980-luvulla. Suomalaiset lapset harjaavat yhä hampaitaan ratkaisevasti laiskemmin kuin niitä harjataan sellaisissa maissa, joihin mieluusti vertautuisimme. Hammashoitoloissa tehtävien reikiintymistä ehkäisevien toimenpiteiden turvin lasten ja nuorten kariestilanne näyttäisi silti pysyvän eurooppalaisella keskitasolla. Aikuisuuttaan lähestyvillä nuorilla havaitaan kuitenkin huolestuttavan paljon uusia kariesvaurioita. Sama koskee nuoria aikuisia. Tämä kielii siitä, että ainakaan osalle heistä vankkaa suunterveyden perustaa ei ole onnistuttu lapsuudessa juurruttamaan, vaikka kansalaisten hyvän terveysosaamisen pitäisi olla suunterveydenhuollon palvelujärjestelmän tärkeimpiä tavoitteita. Lasten ja nuorten hampaiden harjaustottumukset pitää pikaisesti saada kohenemaan selvästi nykyistä paremmalle tasolle. Kun terveelliset elintavat omaksutaan jo varhaislapsuudessa, on hyvät mahdollisuudet, että niistä tulee tärkeä osa elinikäistä terveysperustaa. Lapsia hyvä suuhygienia auttaa suojautumaan hampaiden reikiintymiseltä. Aikuisiässä hampaiden puhdistaminen on suuresta merkityksestä parodontiitin torjunnassa. Parodontiitti on keskeinen suunterveyden ongelma, jonka tiedetään altistavan lukuisille vakaville kansantaudeille. Lasten ja nuorten suuhygienian parantamiseen tähtäävän elintapaneuvonnan toteuttamisessa suunterveydenhuolto tarvitsee vetoapua muilta toimijoilta, erityisesti neuvoloilta. Kirjoittaja on Oulun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, joka toimii Suomen Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkärinä.

Rasitusmurtuma

Ahneella on…  Sari Taipale Pari viikkoa sitten olin Eläintarhan kentällä juoksemassa vauhtikestävyystreeniä. Porukassa oli mukava juosta, ja treeni kulki varsin reippaasti. Keli oli mitä mainioin ja kenttä kuiva, joten liukastumisvaaraa ei ollut. Jossain vaiheessa muistan toki miettineeni, miksipä täällä taas tätä kenttää kierrän ja mikä minua oikeastaan motivoi… Yks kaks yllättäen tapahtui jotain kummaa: ilman pienintäkään ennakkovaroitusta vasempaan jalkaterääni alkoi sattua niin paljon, että jouduin lopettamaan juoksemisen. Oikeastaan välittömästi tajusin, että nyt on kyse jostain muusta kuin lihasperäisestä vammasta, vaikka yritinkin selittää itselleni, että ehkäpä kenkä on vain liian tiukalla. Ei ollut. Yritin lähteä uudelleen juoksemaan, mutta kipu oli voimakasta. Ei auttanut itku markkinoilla eikä treeneissä, vaan selitin valmentajalle tilanteen, huikkasin heipat ja lähdin nilkuttamaan autolle. Koska pelkästään matka autolle oli kovin kivulias ja kytkimen käyttö vielä kivuliaampaa, soitin vielä illan pimeinä tunteina työterveyteen ja varasin ajan lääkärille seuraavaksi aamuksi. Kotona tsekkasin jalkateräni, joka oli hieman tummunut ja turvonnut. Ensiavuksi nappasin Buranan, laitoin jalkaan kylmäkääreen ja pidin koipea koholla. Aamulla suuntasin tytär seuranani lääkärin vastaanotolle. Kinttuani tovin tutkittuaan lääkäri sanoin, että vika saattaa olla pehmytkudoksissa, mutta otetaan röntgenkuvat, jotta suljetaan murtumat pois. No, ei suljettu pois. Kun palasin kuvantamisen jälkeen vastaanottohuoneeseen, diagnoosi oli selvä: rasitusmurtuma toisessa metatarsaalissa. ”Vain yksi murtuma?” kysyin helpottuneena, ja lääkäri naurahti. Onneksi murtumia todellakin on vain yksi, ja sekään ei ole iso, mutta kyllä voi pienikin vaiva olla kivulias. Kotiin lähdin kera diagnoosin, hoito-ohjeiden, kyynärsauvojen ja sairaustodistuksen. Kipulääkettä minulle ei minulle määrätty, koska pillerit olisivat saattaneet blokata kipua ja olisin saattanut lähteä kekkuloimaan jalalla liian aikaisin. Addiktoituneen liikkujan kysymykseen korvaavista treeneistä lääkäri totesi, että kaikkea sellaista voi tehdä, mikä ei tuota kipua. Luojan kiitos, noita lajeja on löytynyt. Fillari on hurrannut sekä sisällä että ulkona, ja vesijuoksuvyö on koristanut uumaani melkoisen pitkän tauon jälkeen.

”Rasitusmurtuma voi syntyä luuhun epätavallisen ja pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Rasitusmurtumille altistaa rasituksen määrään nähden heikko lihaskunto ja runsaasti harjoittelevilla naisilla syömis- ja kuukautishäiriöt. Tavallisimpia ovat alaraajojen rasitusmurtumat. Niitä voi syntyä poikkeavan liikuntarasituksen aikana tai liikunnan määrän tai intensiteetin lisäämisen seurauksena.” Duodecim

”Rasitusmurtumia voi esiintyä kehon eri osissa: jalkapöydän luissa, sääressä, reidessä, lantiossa ja alaselässä. Syynä on poikkeava tai sitkeä ja pitkäaikainen harjoittelu kivusta huolimatta. Erityinen riskiryhmä ovat varusmiehet sekä äskettäin voimaharjoittelun aloittaneet.” Orton

Paskainen loppu. On siis ahneella. Tämä mummoni suusta eräänkin kerran kuultu sanonta kuvaa tätäkin tilannetta. Soutukauden päätyttyä siirryin juoksun pariin, ja lenkkejä tuli sittenkin liikaa, vaikka mielestäni en nyt niin kovin paljoa juossut. Osasyy murtuman syntyyn lienee kuitenkin se, että olen kesästä saakka tietoisesti yrittänyt viedä askellustani päkiävoittoiseksi, jotta ikuisuusriesani eli vammautuvat polvet, pääsisivät helpommalla. Menetelmä toimi, murtumaan saakka. Nyt olen takaisin lähtöruudussa, eli juoksun askelmerkit on mietittävä uudelleen, mutta kiire ei ole: rasitusmurtuman jälkeen on oltava juoksematta vähintään kuusi viikkoa. Onneksi on se pyörä, ja kytkintäkin voi jo polkea – tosin vielä en lähtisi automatkalle Eurooppaan, en edes Suomeen. Kirjoittaja opettaa teineille suomen kieltä ja kirjallisuutta

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Kirjat

Ei enää Eddy Éduard Louis

Ei enää Eddy on samassa rintamalinjassa Pajtim Statovcin Bolla kirjan kanssa. Kumpikin käsittelee nuoren homomiehen matkaa salailun, pelon ja häpeän maisemassa. Edouard Louisin, entiseltä nimeltään Eddy Bellegueule, kirjoittama kirja on Ranskan viime vuosien kohutuin ja puhutuin romaani. Se kuvaa vuosituhannen vaihteen Ranskaa, joka on monelle tyystin vieras. Se kertoo köyhyydestä, suvaitsemattomuudesta ja toivottomuudesta. Eddyn tarina elää yksinkertaisin sanoin kiusaamisen ja vähättelyn koulussa ja välinpitämättömyyden ja väkivaltaisuuden kodissa. Toivon horisontti tulee kuitenkin vähitellen todeksi ja uudenlainen elämä ja olotila saavat muotonsa Kasvun kuvaus on koskettavaa ja aitoa ja sellaista, joka varmasti puhuttelee myös nuoria.  SS Kirja on Tammen julkaiseman käännöskirjasarjan, Keltaisen kirjaston, 500. teos. Tammi kääntäjä Lotta Toivanen isbn 9789520408060

Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista

Viv Groskop Kirjallisuuden suurkuluttajalle brittiläisen venäjän kielen maisterin Viv Groskopin kirja Älä heittäydy junan alle on verraton lahja. Siinä on paitsi hulvattoman hauskaa elämäntaitoasiaa myös pikakertaus Venäjän suurista klassikkokirjoista. Tolstoi, Pasternak, Ahmatova, Turgenev, Puskin, Dostojevski, Tsehov, Solzenitsyn, Bulgakov ja Gogol saavat tunnetuimmat teoksensa esille tavalla, joka puhuttelee, ilahduttaa ja hämmästyttää ja innostaa ihan uudella tavalla, vaikka lukemaan ne uudestaan. Viv Groskop sulauttaa omat Venäjän kokemuksensa kirjassaan maukkaasti vanhojen kirjailijoiden tarinoihin ja antaa lukijalle raikkaan ja uudenlaisen tulokulman. Kirjailijoiden sielunelämän repostelu yhdistettynä omiin Venäjä-seikkailihinsa saa aikaan sellaisen keitoksen, että sitä ei voi nauramatta lukea. Eniten tarinoista oppii sitä, mitä elämässä ei pidä tehdä. ”Tämä on elämästäselviytymisopas, joka hyödyntää joitakin suurista klassikoista löytyviä vihjeitä. Omassa kirjassani tutkin niitä vastauksia, joita nämä kirjailijat löysivät elämän suuriin ja pieniin kysymyksiin. Samalla tämä on rakkauskirje eräille lempikirjoilleni, jotka yhdessä vaiheessa auttoivat minua löytämään identiteettini ja kannattelivat minua, kun hukkasin sen taas”, kirjoittaa Groskop. Ì SS Atena isbn 978-952-300-530-3 suomentaja Heli Naski

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

LASTEN YÖKASTELUUN

LÖYTYY APUA

LUE LISÄÄ!

www.YOKASTELU.fi Ferring Lääkkeet Oy • PL 23, 02241 Espoo • Puh. 020 740 1440 • Faksi 020 740 1449 • www.ferring.fi

Uudet väitöskirjat

Elimistön opioidijärjestelmä säätelee ihmisen sosiaalista käyttäytymistä Kestävät sosiaaliset suhteet eli kiintymyssuhteet ovat merkittävä osa elämää. Niistä saatu mielihyvä auttaa monella tavalla yksilöä selviytymään paremmin elämän eteen tuomista haasteista ja vastoinkäymisistä. Elimistön oman opioidijärjestelmän on todettu liittyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen mm. joillakin kädellisillä lajeilla sekä jyrsijöillä. Turun yliopistossa väittelevän Sandra Mannisen tutkimuksen perusteella ihmisen sosiaalisuus näyttää olevan samalla tavalla yhteydessä aivojen opioidijärjestelmän toimintaan ja aktiivisuuteen. Teoria elimistön omien opioidien ja sosiaalisen kanssakäymisen yhteydestä perustuu siihen, että eläinkokeissa kehon ulkoisilla, synteettisillä opioideilla, kuten morfiinilla, on pystytty lamaamaan kiinnostusta lajitovereita kohtaan sekä lievittämään eroahdistusta tärkeistä lajikumppaneista, kuten emosta. Toisaalta aineella, jolla on vastakkainen vaikutus opioidireseptoreihin, on saatu aikaan kasvanut tarve sosiaaliselle yhteydelle, kuten koskettamiselle ja lähelle hakeutumiselle. Sandra Manninen selvitti väitöskirjassaan aivokuvantamisen keinoin, onko vastaavaa yhteyttä opioidijärjestelmän ja sosiaalisuuden välillä havaittavissa myös ihmisillä. Tutkimus antaa uutta tietoa myös aivojen rakenteiden yhteydestä niiden neuromolekulaaritasoihin.

Nauraminen toimii sosiaalisena liimana Nauraminen on universaali ihmisten sosiaalisen kommunikaation muoto, ja sen tiedetään ilmenevän herkemmin ryhmässä kuin yksin, olevan tarttuvaa ja lieventävän mm. stressiä. Ihmiset myös eroavat toisistaan nauruherkkyyden sekä huumoritajun suhteen. Varsinaista aivomekanismia nauramisen taustalla ei kuitenkaan vielä tunneta kovin hyvin. Mannisen tutkimusta varten mitattiin 12 tervettä miestä positroniemissiotomografialla (PET) nauramisen ja neutraalin tilanteen jälkeen. Tuloksena oli, että nauraminen yhdessä läheisten ystävien kanssa lisäsi endorfiinien vapautumista koehenkilöiden aivoissa

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

Sandra Manninen

verrattuna normaalitilanteeseen. Tulos antaa selvän viitteen siitä, että nauraminen nostaa elimistön omaa mielihyvähormonitasoa aivoissa. Tämän perusteella nauraminen ei pelkästään tunnu hyvältä, vaan myös aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää. Lisäksi ns. nauruherkkyys oli yhteydessä aivojen myy-opioidireseptoritasoihin: mitä herkemmin henkilö nauroi, sitä enemmän hänellä oli myy-opioidireseptoreja neutraalissa tilanteessa. – Tämän voisi yleistää siten, että nauraminen on neurobiologisesti palkitsevaa ja saa meidät nauttimaan toistemme läheisyydestä. Toisaalta anhedonia eli mielihyvän puute sekä kykenemättömyys iloita mm. nauramalla liittyvät useisiin mielenterveydenhäiriöihin, etenkin vaikea-asteiseen masennukseen. Kykenemättömyys spontaaniin nauruun voisi kertoa siis myös neurobiologisen järjestelmän lamaantumisesta, vaikkakaan sitä ei tässä varsinaisesti tutkittu, Manninen kertoo.

Tutkimuksen perusteella, psykiatrisesta näkökulmasta, nauruherkkyys voisi siis heijastella ihmisen kokonaishyvinvointia ja kertoa samalla aivojen opioidijärjestelmän aktiivisuudesta. Täten arvio nauruherkkyydestä on itseasiassa tärkeä työkalu mm. arvioitaessa psyykkisesti sairasta ihmistä ja suunniteltaessa tälle yksilöllisesti kohdennettuja hoitomuotoja.

Kiintymyskäyttäytyminen ja opioidijärjestelmä Kiintymyssuhdetaidot vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun, laadultaan pitkät ja kestävät siteet jopa yksilön eliniänodotteeseen. Toisaalta tärkeän sosiaalisen siteen katkeaminen myös tuntuu kivuliaalta. Osana väitöstutkimustaan Manninen osoitti, että 50 terveen vapaaehtoisen aivojen opioidireseptoritiheys oli yhteydessä aikuisen kiintymyssuhdetyyppiin. Turvallisesti kiintyneillä oli enemmän aivojen myyopioidireseptoreita (MOR) normaalitilassa, kuin turvattomasti kiintyneillä. MOR:t osallistuvat mm. kivunlievityksen lisäksi myös keskushermoston mielihyvän säätelyyn. – Tulokset antavat yhdenlaisen neurobiologisen selitysmallin sille, miksi ihmiset eroavat kiintymyskäyttäytymiseltään sekä sosiaalisilta vuorovaikutustaidoiltaan toisistaan. Tulokset myös kaventavat eroja psyykkisen ja fyysisen kipukokemuksen välillä, koska fyysisen kiputuntemuksen tiedetään kulkevan saman järjestelmän kautta. Tämä voi lisäksi olla yhtenä selitysmallina sille, miksi ns. turvattomasti kiintyneillä henkilöillä on suurentunut riski mm. opioidi-riippuvuuden kehittämiselle, Manninen kertoo. – Ymmärrettäessä paremmin neurobiologiaa kiintymyssuhdehäiriöiden taustalla, voidaan saada parempi käsitys ihmisen kokonaistilanteesta ja täten pystystään kohdentamaan hoitomuotoja tehokkaammin. Tulokset vahvistavat opioidien merkitystä ihmisen kiintymyskäyttäytymisen säätelijänä, Manninen korostaa.

Aivorakenteen yhteys neuromolekulaarisen toimintaan Manninen tutki väitöskirjassaan myös yli 300 koehenkilön aivojen harmaan aineen tiheyttä ja sen yhteyttä aivojen reseptori- ja neurotransportteritasoihin. Tutkimus tehtiin kolmella eri merkkiaineella, jotka sitoutuvat dopamiini-, serotoniini- ja opioidijärjestelmiin. Kaikilla merkkiaineilla saatiin selvä yhteys harmaan aineen tiheyden kanssa usealla eri aivoalueella, jotka osallistuvat myös sosiaalisuuden ja tunteiden säätelyyn. Mitä enemmän aivoissa oli harmaata ainetta, sitä enemmän oli myös reseptoreja tai neurotransporttereita tutkituilla aivoalueilla.

– Tiedetään, että ihmisen kiintymyssuhdetyyppi on yhteydessä aivojen rakenteeseen käyttäytymistä ohjaavilla aivoalueilla. Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että myös rakenteen ja neuromolekulaarisen kapasiteetin välinen yksilöllinen yhteys samoilla alueilla on olemassa, eikä selity pelkästään esim. ihmisen iällä tai sukupuolella, Manninen summaa. Tulos antaa merkittävää tietoa PET-kuvantamisen tärkeydestä yhdessä rakenteellisen magneettikuvantamisen kanssa, kun halutaan selvitellä täsmällisesti aivojen rakennetta ja toimintaa sekä niiden yhteyttä neurotieteellisissä koeasetelmissa.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä UTUPubissa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7773-4

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2019

APTEEKISTA.

PAINEITA POTALLA?

PEGORION UMMETUKSEEN

Pegorion, jauhe oraaliliuosta varten, on ummetuksen hoitoon tarkoitettu lääke. Vaikuttava aine: makrogoli. Annostus: Aikuiset ja yli 8-vuotiaat lapset: 1 annospussi (12 g) 1–2 kertaa päivässä. 4–7-vuotiaat lapset: 1 annospussi (6 g) 1–2 kertaa päivässä. 2–3-vuotiaat lapset: 1 annospussi (6 g) kerran päivässä. Pakkauskoot: 20 x 6 g, 10 x 12 g, 20 x 12 g ja 50 x 12 g. Sopii myös raskauden ja imetyksen aikana. Tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen.

itsehoitoapteekki.fi Lisätietoja puh. 010 439 8250 ark. klo 8–22

6/2019

• Jauhe kätevissä annospusseissa • Voidaan sekoittaa mm. veteen tai mehuun • Sopii yli 2-vuotiaille