Neuvola ja kouluterveys 2/2020 by Lapsi2000 ry

Neuvola

ja kouluterveys

Pyöräily lisää terveyspääomaa Sisarussarjasta voimaa Ahdistus koronan aikaan Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

keiju.fi

Neuvola ja kouluterveys

2020

Neuvola ja kouluterveyslehti 20. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.neuvolajakouluterveys.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Esa Hammarén Riittakerttu Kaltiala Minna Kartano Emmi Jäkkö Sari Taipale Hannu Hausen

TÄSSÄ NUMEROSSA 4 5 6 9

Terveysosaaminen

10 12 15 18 19 20

Sisarussarjasta voimaa

22 24

Lapsistrategiakomitean työ alkaa

Tuottaja / Tilaukset Artea tmi Q 040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi

26 27 28

Rajat kiinni

Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000

Väitöskirjat

Kannen kuva Seija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo Q 050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi/JH, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto Q 040 903 0141 johanna@johannapelto.fi

Pääkirjoitus Pyöräily lisää terveyspääomaa Lääkäri Esa Hammarén: työmatkapyöräilyä ja kotikuntoilua Aivot ja mieli Käypä hoito Lihavuus Ahdistus koronan aikaan Elämäntaidoista oppiaine Lasten hyvinvoinnin edistäjä, Heikki Autto Ääneen lukeminen on lahja lapselle

Etäopetusta ja kotikoulua Hampaidenpuhdistusvälineistä pitää huolehtia

KUVA: AIRI NUMMI

Lapsi 2000 ry on 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Terveyttä kaikille

Kätilöiden vuosi 2020 Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut vuoden 2020 olevan sairaanhoitajien ja kätilöiden vuosi. Kätilöt ovat yksi yhteiskuntien muuttumisen ja ihmisten hyvinvoinnin paranemisen kannalta kriittisesti tarpeellinen ammattiryhmä.

Kansainvälinen kätilöliitto (ICM) kehottaa: celebrate, demonstrate, mobilise, unite. Juhli, näytä esimerkkiä, liikuta/pane liikkeelle ja yhdistä. ICM tunnistaa kätilöiden tekemän tärkeän työn kansainvälisesti ja haluaa yhdistää kätilöt ja naiset tasa-arvoisen maailman

puolesta. Vuoden tavoitteena on juhlistaa kätilöiden työtä, nostaa esille maailmalla vallitsevat vaikeat työolosuhteet ja vaikuttaa päättäjiin, jotta ympäri maailmaa ymmärrys panostaa laadukkaaseen terveydenhuoltoon niin kätilöiden kuin myös sairaanhoitajien työn arvostamisen kautta lisääntyisi. Vuoden 2020 aikana myös Kätilöliitto toivoo kaikkien juhlistavan kätilöiden työtä ympäri maailmaa. Jokaisella naisella ja perheellä on oikeus kätilöön, koko elämän läpi.

www.neuvolajakouluterveys.fi Blogeja  uutisia  artikkeleita

Terveysosaaminen on moniulotteista KUVA: AIRI NUMMI

Tämän kevään terveystiedon ylioppilaskokeessa piti määritellä terveysosaaminen. Terveysalan ammattilaisille käsite on tuttu, mutta hyvää tekee sen moniulotteisuuden mieliinpalauttaminen. Jokainen voi jäsentää omaa terveysosaamistaan oheisen hyvän vastauksen piirteiden perusteella. Kysymys: Määrittele terveysosaaminen ja kuvaile sitä esimerkein. Ylioppilastutkintolautakunta: Terveysosaaminen muodostuu terveyteen liittyvistä ulottuvuuksista eli tiedoista, taidoista, itsenäisestä kriittisestä ajattelusta, itsetuntemuksesta ja eettisestä vastuullisuudesta. Terveystietoa on esimerkiksi tieto riittävästä unen määrästä eri ikäkausina tai tieto siitä, mikä on normaalia reagointia kriisitilanteessa ja milloin on tarpeen hakea apua.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Terveystaitoja ovat esimerkiksi vuorovaikutus-, ensiapu- ja hygieniataidot. Terveysosaamiseen liittyvä itsenäinen kriittinen ajattelu tarkoittaa taitoa erottaa faktat mielipiteistä sekä kykyä vertailla ja tehdä päätelmiä ja yleistyksiä terveyteen liittyvistä asioista. Tämä ilmenee esimerkiksi kykynä arvioida kriittisesti iltapäivälehtien terveysuutisointia. Itsetuntemus osana terveysosaamista tarkoittaa tietoisuutta ja ymmärrystä omista tunteista, tarpeista, arvoista, asenteista ja oppimistavoista. Se viittaa myös kykyyn tunnistaa oman kehon viestejä, kuten stressiä tai väsymystä. Terveysosaamisen liittyvä eettinen vastuullisuus tarkoittaa yksilön velvollisuuksien ja oikeuksien hahmottamista, tietoisuutta omien tekojen ja valintojen vaikutuksista tosiin ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä terveyteen liittyvien eettisten asioiden pohdintaa.

Pääkirjoitus

Yhdessä voimme ehkäistä 1990-luvun virheiden toistamisen!  Matti Rimpelä

Lasten hyvinvoinnin hyvä kehitys pysähtyi 1990-luvun syvään lamaan. Sittemmin olemme yrittäneet selviytyä erityisopetuksen, lastensuojelun ja lastenpsykiatrian kuormituksen kasvusta. Huonolla menestyksellä. Koronaviruspandemia uhkaa ajaa Suomen samaan ja jopa vaikeampaan tilanteeseen. Uutta on perheiden, lasten ja nuorten sitominen koteihinsa viikoiksi, jopa kuukausiksi. Olisiko jotain, jota voisimme oppi 1990-luvulta? Vuonna 1992 julkaistiin Suomen ensimmäinen ehkäisevän sosiaalipolitiikan strategia ja 1995 sen jatkoksi toimintasuunnitelma. Muutamia esimerkkejä ehdotuksista: • Kaikki lasten kanssa työskentelevät antavat tilaa lasten omille näkökohdille ja kokemuksille. Vaikeissa tilanteissa lapsella saavat käsitellä kokemuksiaan turvallisen aikuisen kanssa. • Tukihenkilöt auttavat vanhempia, lapsia ja nuoria ymmärtämään vaikeuksiensa todellisia syitä. Yhteisessä toiminnassa ja keskusteluissa he ohjaavat rakentamaan itsetuntoa, omatoimisuutta ja vastuuntuntoa. Tukiryhmissä vahvistetaan vanhempien yhteistoimintaa. • Neuvoloissa valmistetaan äitiä ja isää vanhemmuuteen. Neuvoloiden ja päiväkotien henkilöstö tukee vanhempia kodin ongelmien ratkaisemisessa. Lapset oppivat kotona ja päivähoidossa tunteiden ilmaisua.

• Perheillä, lapsilla ja nuorilla on oikeus tukihenkilöön, joka voi olla myös maallikko. Peruspalveluissa tarjotaan jatkuvaa ja henkilökohtaista tukea nuorille isille ja äideille, jotka ovat varttuneet vaikeissa oloissa. • Koulutus ymmärretään sosiaaliseksi investoinniksi, joka lisää sosiaalista pääomaa. Koulut ovat lapsille turvallisia yhteisöjä, joiden jokainen kantaa kokonaisvastuuta lasten parhaasta. • Sosiaaliset taidot, yhteistyövalmiudet ja sosiaalisen vastuun kantaminen ovat yleensä edellytyksiä tiedollisten valmiuksien kehittymiselle. Koulun rooli niiden vahvistamisessa korostuu erityisesti silloin, kun kodin tuessa on puutteita. Koulutuksen kaikilla tasoilla opitaan sosiaalisia taitoja ja yhteistoimintavalmiuksia ja tuetaan kasvua sosiaaliseen vastuuseen. • Kouluissa ovat lähiympäristönsä kulttuurikeskuksia. Vanhemmat ovat mukana koulujen toiminnassa ja koulut tukevat heitä. Koulujen järjestämä harrastustoiminta lisääntyy. • Opettajat ja oppilashuoltohenkilöstö saavat koulutusta ja työnohjausta koulussa esiintyvistä ongelmista ja harjoittelevat niiden ratkaisuja yhdessä kotien ja muiden tahojen kanssa. • Perhekasvatus on tärkeä aine lapsille ja nuorille. Opettajilla on mahdollisuus osallistua perhekasvatuksen kursseille. KORONAPANDEMIAN PAINEESSA emme ehdi korjata sitä, mikä on jäänyt kolmen vuosikymmenen aikana tekemättä. Mutta voisimme valmistautua lähitulevaisuuteen paljon paremmin kuin osasimme toimia 1990-luvulla. Miten? Julkisen vallan toimijat ovat ylikuormittuneiden pandemian paineessa.

Onneksi on paljon muita osaavia toimijoita. Heitän pallon Lapsiasiavaltuutetulle, Me-säätiölle, ITLAlle, SITRAlle, lastensuojelujärjestöille, tutkijoille ja arjen asiantuntijoille. Nyt tarvitaan kansalaisyhteiskunnan yhteinen foorumi rakentamaan lapsiperheiden, lasten ja nuorten ’ehkäisevän sosiaalipolitiikan’ toimenpidesuunnitelma seuraaville kuukausille ja vuosille. Ehkäiseminen tarkoittaa 1990-luvun virheiden toistumisen ehkäisemistä. Sanoitus ei ole olennaista, vaan vastausten hakeminen edessä oleviin haasteisiin. Vapaana olevan osaamisen kokoaminen yhteen. Nopeasti eikä toiveiden tynnyrinä, vaan tiukasti aikaan, tilanteeseen ja voimavaroihin sidottuna. Selkeitä ja perusteltuja ehdotuksia. Näin toimimalla voisimme osoittaa sitä ’kokonaisvastuuta lasten parhaasta’, jota 1990-luvun ehkäisevän sosiaalipolitiikan strategiassa perään kuulutettiin, mutta jota silloin emme osanneet menestyksellisesti suoriutua.

(Ehkäisevän sosiaalipolitiikan työryhmän muistio. STM Työryhmämuistio 1992:14. Ehkäisevän sosiaalipolitiikan valtakunnallinen toimenpideohjelma. STM Julkaisija 1995:12.)

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Pyöräily

Pyöräily lisää terveyspääomaa Pyöräilystä on viime vuosina tullut yhä näkyvämpi osa katukuvaa. Koko maan tasolla pyöräily painottuu väestöryhmittäin tarkasteltuna lapsiin, nuoriin ja aikuisiällä naisiin. Kaksi vuotta sitten Liikenne ja viestintäministeriö julkaisi Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman. Se on varsin ajankohtainen edelleen. Nyt, poikkeusoloissa pyöräily näyttää lisääntyneen, koska se mahdollistaa turvavälien noudattamisen ja siten turvallisen liikkumisen paikasta toiseen. Tässä otteita ohjelmasta.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmalla halutaan parantaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa sekä tukea liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja kansanterveyden parantamista Suomessa. Edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetetaan 30 % matkamäärien kasvu. Tavoite on sama kuin kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa. 30 prosentin matkamäärien kasvu tarkoittaisi noin 450 miljoonaa uutta kävely- ja pyöräilymatkaa vuonna 2030, ja 35-38 prosentin kulkutapaosuutta kävelylle ja pyöräilylle nykyisen 30 prosentin sijaan. Kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden tulee entisestään parantua matkamäärien kasvusta huolimatta. Kansantalouden näkökulmasta tavoitteena on

ns. plussavisio: liikenteen päästöjen, liikennekuolemien ja liikenneonnettomuuksien vähentämisellä yhdessä kansanterveyden kohentumisen kanssa haetaan yhteiskunnalle miljardien eurojen säästöjä. Edistämisohjelmassa yksilöidään 31 eri toimenpidettä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Keskeisiä keinoja ovat muun muassa infrastruktuurin ja maankäytön suunnittelun kehittäminen, rahoituksen kohdentaminen kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen sekä asenteisiin ja liikkumistottumuksiin vaikuttaminen. Lisäksi nähdään tärkeänä taloudellisen ohjauksen ja lainsäädännön kehittäminen, yhteistyö eri toimijoiden välillä, kävelyn ja pyöräilyn vastuutahojen määrittäminen ja pyörämatkailun edistäminen.

Pyöräily

Terveys, toimintakyky ja kunnon edistäminen Fyysisen aktiivisuuden puute on noussut 2000-luvulla merkittävimpien terveyttä vaarantavien riskitekijöiden joukkoon aiheuttaen arviolta 3,2 miljoonaa kuolemaa vuosittain. Elinympäristöt ja arjen käytännöt ovat yhteiskunnallisen kehityksen myötä vähentäneet tarvetta liikkua, tehdä työtä ja hankkia ravintoa lihasvoimin. Vaikka liikunta vapaa-ajan harrastuksena ja hyvinvoinnin osatekijänä on monipuolistunut ja kasvattanut suosiotaan, fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä on pudonnut historiallisen alhaiselle tasolle. Lapsista ja nuorista noin kolmannes, aikuisväestöstä alle viidennes ja ikäihmisistä muutama prosentti liikkuvat terveyssuositusten mukaisesti. Tieto eri väestöryhmien todellisesta fyysisen aktiivisuuden määrästä on viime vuosina tarkentunut teknologisten mittausmenetelmien myötä. Samalla on vahvistunut käsitys siitä, että jopa valtaosa valveillaoloajasta vietetään istuen tai makuulla. Huolestuttavaa on, että osa väestöstä ei liiku käytännössä lainkaan. Seurauksista ilmeisimmät kytkeytyvät kansanterveyteen. Käypä hoito -suosituksen mukaan säännöllisen liikunnan tulee kuulua pitkäaikaissairauksien, kuten valtimotautien, lihavuuden, diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, depression ja useiden syöpäsairauksien, ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, tarvittaessa yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin. Liikunnan puute näkyy sekä suorina että epäsuorina kansantaloudellisina kustannuksina, kuten sairaanhoitomenoina, tuottavuuden laskuna, työkyvyttömyytenä sekä jopa ennenaikaisina kuolemantapauksina. Lisäksi ikääntyvien ihmisten fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen vähentäisi kuntoutuksen ja laitoshoidon tarvetta. Arviot asian kansantaloudellisesta merkityksestä vaihtelevat sadoista miljoonista euroista miljardeihin euroihin. Kävelyn ja pyöräilyn taloudellisten hyötyjen laskentaan on Maailman terveysjärjestön WHO:n toimesta kehitetty ns. HEAT -menetelmä. Eri maissa ja

kaupungeissa tehdyt laskelmat osoittavat, että yhden euron investointi pyöräteihin palautuu monenkertaisena takaisin. Valtakunnallisesti on laskettu, että kävelyn lisääminen Suomessa 20 prosentilla tuottaisi yhteensä 3,3 miljardin euron ja pyöräilyn lisääminen 1,1 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen arkirutiineissa on välttämätöntä kansallisen tilannekuvan muuttamiseksi. Liikunnan harrastamiselle työpäivän jälkeen voi olla hankala löytää aikaa, mutta osittainenkin työmatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä kerryttää huomaamatta terveysliikuntasuosituksen mukaisen määrän liikkumista eli 2 t 30 min reipasta kestävyysliikuntaa viikossa. Potentiaalia on olemassa, sillä henkilöautolla tehtävien matkojen osuus nousee merkittävästi jo 1–2 kilometrin mittaisilla matkoilla, joilla olisi paljon potentiaalia kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen. Työ- ja koulumatkojen taittaminen kävelemällä tai pyörällä lisäisi päivittäistä

liikuntaa lapsilla, nuorilla ja työikäisillä. Puoli tuntia reipasta pyöräilyä useampana päivänä viikossa, vähintään 10 minuutin jaksoissa vähentää sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskiä auttaa veren rasvakoostumuksen ja kehon painon säätelyssä. On todettu, että terveyshyödyt, joita saadaan lisääntyneestä fyysisestä aktiivisuudesta (kävelystä ja pyöräilystä), ovat suuremmat kuin liikkujaan kohdistuneet haitat onnettomuuksista ja ilmansaasteista. Yhteiskunnan kustannukset pienenevät myös, kun pysäköintitilan ja autoväylien tarve vähenee. Lisäksi kävely ja pyöräily ovat halpoja liikkumismuotoja sekä käyttäjälleen että yhteiskunnalle. Koulumatkaliikunnan on tutkimuksissa todettu muodostavan jopa puolet oppilaiden päivittäisestä reippaasta liikunnasta. Koulumatkojen aktiivisen kulkemisen on havaittu olevan yhteydessä mm. parempaan

Pyöräilystä iloa poikkeusoloihin – Pyöräliiton vinkit!

Hyppää huoletta pyörän selkään. Pyöräily hiljaisilla teillä ja maastossa pitää takuuvarmasti erossa muista ihmisistä. Yleiskunnosta ja omasta mielialasta kannattaa pitää nyt erityisesti huolta.

Huollata pyörä ja tue pienyrittäjää. Listaltamme löydät huoltoyritykset, joissa voit asioida ilman ihmiskontaktia. Hyväkuntoisella fillarilla on ilo polkea.

Pyöräleikit lapsen kanssa. Pyörällä voi tehdä muutakin kuin siirtyä paikasta toiseen. Suorittakaa yhdessä pyöräilyn katsastuskortti tai napatkaa vinkit pyöräleikkeihin.

Hanki uusi pyörä pyöräliikkeestä. Myyjillä on nyt hyvin pyöriä tarjolla ja malleissa riittää valinnanvaraa. Lähikontaktia voi välttää vaikka soittamalla ennakolta kauppaan ja kertomalla, millaisia pyöriä haluaisi koeajaa. Sovi koeajo ulos liikkeen edustalle.

Hanki uusi pyörä verkkokaupasta. Kotimaassa toimitukset kulkevat normaalisti ja suomalaiset verkkokaupat ovat hintansa puolesta kilpailukykyisiä. Niiden valikoimaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Hanki pyörä käytettynä. Käytettynä voi saada pyörän hyvään hintaan. Varmista kuitenkin, ettei pyörä ole varastettu ja pyydä todisteeksi vaikkapa myyjältä pyörän alkuperäinen ostokuitti.

Ota kaupunkipyörä käyttöön. Lyhyet matkat kannattaa kulkea julkisen liikenteen sijaan kaupunkipyörällä. Käytä pyöräillessä käsineitä ja huolehdi käsihygieniasta.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Pyöräily kestävyyskuntoon, ja matalampaan sydäntautiriskiin. Englannissa on arvioitu, että jo lyhyiden automatkojen vaihtaminen aktiiviseen kulkemiseen voisi säästää sen terveydenhuollon kuluissa noin miljardi puntaa vuosittain. Kävelyn ja pyöräilyn osana työmatkaliikkumista on todettu olevan lisänä muuhun liikkumiseen, eikä se vähennä liikkumista muulloin vapaa-aikana. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntyminen vaikuttaakin fyysiseen aktiivisuuteen myönteisesti etenkin vähän liikkuvien osalta. Vuonna 2014 sekä miehistä että naisista 15 % käytti vähintään 30 minuuttia päivässä työmatkoihin pyöräillen tai kävellen.26 Sähköpyörillä on todettu pyöräiltävän noin 50 prosenttia pidempiä työmatkoja kuin tavallisilla pyörillä. Passiivisen työmatkakulkemisen vaihtaminen sähköpyöräilyyn on havaittu mm. parantavan sydäntautien riskitekijöitä. Lisäksi työmatkapyöräilyn on todettu olevan yhteydessä myös vähentyneisiinsairauspoissaoloihin.

Tavoitteet vuoteen 2030

Liikennekasvatus poikkeusoloissa Koronavirusepidemia on sulkenut kouluja ja vienyt sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat tilanteeseen, joka vaatii poikkeusjärjestelyjä. Etäopetukseen sopeutuminen käy kaikilta osapuolilta helpommin, kun tarjolla on valmiita tehtäväpaketteja oikealle kohderyhmälle suunnattuna. ”Liikennekasvatus kuuluu tärkeänä osana opetussuunnitelmaan, ja haluamme kannustaa opettajia pitämään siitä kiinni myös näinä vaikeina aikoina. Olemme tehneet asian helpoksi ja koonneet eri luokka-asteille soveltuvat tehtäväpankit kätevästi samaan paikkaan”, kertoo Liikenneturvan suunnittelija EevaLiisa Markkanen.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Liikenneturva tarjoaa opettajille ja muille kasvattajille runsaasti materiaalia ja toimintavinkkejä liikennekasvatuksen toteuttamiseen. Suuri osa monipuolisista harjoituksista soveltuu mainiosti kotiympäristössä tehtäviksi joko itsenäisesti tai huoltajan tuella. ”Kun yhteiskunta on monilta osin kiinni, on hyvä lähteä kävelemään tai pyöräilemään raittiiseen ulkoilmaan vaikka koko perheen voimin. Yhteisistä ulkoiluista voi tehdä myös loistavia käytännön liikennekasvatushetkiä. Omalle lapselle sopiva harjoitus tai tehtävä löytyy varmasti”, kannustaa Markkanen.

Tavoitteena on lisätä sekä kävely- että pyörämatkojen määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (nykytilaan verrattuna). Vuonna 2030 kävelyn ja pyöräilyn yhteinen kulkutapaosuus nousee nykyisestä noin 30 prosentista vähintään 35–38 prosenttiin. Tämä merkitsee, että vuonna 2030 kävelyja pyöräilymatkoja tehdään vähintään noin 450 miljoonaa enemmän kuin nyt. Matkamäärien kasvusta huolimatta kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden tulee entisestään parantua. Tavoitteena on, että vähintään puolet uusista kävely- ja pyöräilymatkoista tulisi siirtymänä henkilöautomatkoista. Tällä hetkellä henkilöautolla tehtävien matkojen osuus nousee merkittävästi jo 1–2 kilometrin mittaisilla matkoilla, joilla kävelyn ja pyöräilyn potentiaali on kaikkein suurin. Yhdessä joukkoliikenteen ja liikenteen muiden palveluiden kanssa kävely ja pyöräily voivat korvata henkilöauton käyttöä myös pidemmillä matkoilla. Kansantalouden näkökulmasta tavoitteena on ns. plussavisio: liikenteen päästöjen, liikennekuolemien ja liikenneonnettomuuksien vähentämisellä yhdessä kansanterveyden parantumisen kanssa haetaan yhteiskunnalle miljardien eurojen säästöjä.

Terveyden edistämisen salat Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. TES-sarinasarja kertoo, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät toimia terveytensä hyväksi. Vuorossa on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri LT Esa Hammarén.

Työmatkapyöräily herättää mukavasti Nyt kun eletään näinkin poikkeusoloissa, liikunnallisista arkirutiineista on erityisen paljon hyötyä ja iloa. Minun kohdallani se tarkoittaa työmatkapyöräilyä. Pyöräilen noin 20 kilometrin edestakaisen työmatkani HUS Meilahteen ja uskallan sanoa, että lähes sataprosenttisesti. Ihan kurjimmat jääkelit tai huippupakkanen saattavat matkanteon estää, mutta niitä tilanteita on tosi harvoin. Tämä oli hyvä talvi, edes nastarenkaita ei tarvinnut pyörään vaihtaa. Koska olen työmatkapyöräillyt jo yli 40 vuotta, siihen mahtuu väkisinkin joitain haavereita. Pahin sattui neljä vuotta sitten, kun aikamoisessa alamäessä ja reippaassa vauhdissa vasemmalta kohtisuoraan eteeni ilmestyi toinen pyöräilijä. Yritin väistää, mutta siinä kohdalla olikin oja ja hiekkaa ja sen seurauksena lensin pyörän tangon yli suoraan pää edellä sähkökaappiin. Siinä sitten makasin maassa pää pyörällä ja kypärä haljenneena ja pohdin, että miten tässä nyt näin kävi. Sattumalta paikalle osui kollega, joka tilasi heti ambulanssin. Pää ja kaularanka kuvattiin ja onneksi kaikki oli ok. Olkapään AC-nivelessä oli luksaatio ja käsi pantiin kantositeeseen. Selvisin siis vähällä, pahemminkin olisi voinut käydä. Tarinan opetus on se, että kypärä taatusti suojasi pahoilta päänvammoilta. Lisäksi tapaus muistutti, että alamäissä kannattaa aina olla erityisen valpas ja seurata mitä sivuilla tapahtuu - eikä pitää liian kovaa nopeutta. Hyvä nyrkkisääntö on polkea ylämäet reippaasti ja alamäet rauhallisesti. Pyöräily ylläpitää kestävyyttäni, kotikuntosalissa, talomme yläkerrassa, teen voimaharjoituksia. Tällainen systeemi on helppoa, halpaa ja ajankäytöllisesti tehokasta. Nukutuslääkärin työ on usein pitkäaikaista staattista paikallaanoloa, jolloin hyvästä kunnosta ja keskivartalovoimasta on etua.

Harrastuspakettiini kuuluu myös kiipeily, laskettelu, murtomaahiihto ja kaikenlaiset Lapin vaellus- ja kanoottiretket, perhokalastus ja Maritavaimon kanssa vaellellaan mielellään kesällä Alpeilla. Pientä extreemiä pitää välillä kokea ja alkeellista olotilaa myös. Telttaretkillä askeettisissa olosuhteissa hyttysten syötävänä ja jääkylmän pesuveden äärellä muistuu välillä mieleen, kuinka mukavia etelän mukavuudet ovat. Isä-poika vaellusretkiä olemme tehneet tietyssä porukassa noin 25 vuotta. Todella antoisia ovat olleet ja homma jatkuu, vaikka pojat ovat jo pitempiä kuin me isät. Kontrastit ovat tärkeitä ja erilaisilla retkillä elämä pyörii perusasioiden ympärillä, pää nollaantuu ja akut latautuvat. TYÖPAIKALLANI Meilahden sairaalassa eletään nyt erikoisia aikoja. Kaikkia ammattilaisia koulutetaan toimimaan uudenlaisissa tehtävissä ja korona-valmiutta voimistetaan kaikin tavoin. Itse en toimi koronateholla, vaan Meilahden ainoalla ei-koronateho-osastolla. Minun potilainani ovat lähinnä äkilliset sydänleikkauspotilaat. Valtaosa eikiireellisistä leikkauksista on siirretty tuonnemmaksi. Mutta koronalta emme mekään välty. Joskus on tilanne, että potilaalla on koronaepäily, jolloin pukeudumme suojavarusteisiin. Toistaiseksi ja onneksi kukaan tehopotilaistamme ei ole ollut koronapotilas ja osastomme henkilökuntakin on pysynyt suhteellisen terveenä. Moni asia kuitenkin askarruttaa. Nyt huhtikuussa emme vielä ole saavuttaneet epidemian huippua ja siksi ensinnäkin suojavarusteiden riittävä saanti ja toiseksi henkilökunnan riittävyys on yleisenä huolen aiheena. Ja totta kai huoli läheisten terveydestä on mielessä koko ajan. Muutaman kilometrin

päässä asuvia vanhempiani en ole nähnyt kuukauteen ja lapsenlapseni olen tavannut jonkun kerran ulkona. LÄÄKÄRINÄ SITÄ MIETTII, miten ihmisten päät kestävät tätä kaikkea. Itse yritän rentoutua lukemalla, leffoja katselemalla ja vaimon kanssa jutustelemalla. Ystävätapaamisia järjestämme puhelimessa, eikä se yhtään hullumpaa ole. Skoolatakin joskus yhdessä ja koetaan virtuaalista yhteenkuuluvuutta. Saunomiset ja muut lämmittävät rutiinit vaan on pakko siirtää tuonnemmaksi. Ehkä tässä sitkeys kasvaa itse kullakin. Tietysti myös Suomen talous huolettaa. Miten jatkossa rahoitetaan kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon menot? Työttömyys aiheuttaa lisääntyvää pahoinvointia ja mielenterveyspalvelujen kulutus lisääntyy. Suomi ei voi kuitenkaan ottaa määrättömästi lainaa ja lainanhoitokulut kertyvät tulevien sukupolvien harteille. Mielikuvitus kannattaa ottaa avuksi ja kehitellä omaa päätä tukevia hyvinvointitekoja. Pienestä se usein on kiinni. Muutama vuosi sitten olin ihan liekeissä, kun aloitin kasvattaa chilejä ikkunalaudallamme. Chilit voivat edelleen hyvin ja hyötypuutarhan siemenet ovat itämässä ja siemenperunoiden idätys on myös menossa. Lastenlasten kanssa on mukavaa seurata kesän aikana kasvua kasvimaalla ja esimerkiksi perunoiden nosto, keittäminen ja syöminen on heidän kanssaan suuri tapahtuma. Täytyy toivoa, että satoa tulee tänäkin vuonna ja sadonkorjuuaikaan koronakin on jo pääosin taltutettu. Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Sisarussuhteet

Sisarusten suhtautuminen toisiinsa vaikuttaa myös käsitykseen, joka heille muodostuu itsestään ja muista, ja voi ohjata jopa myöhemmän perhe-elämän suuntaa.

Sisarussarjasta voimaa Seitsemäsluokkalainen Luukas sai pikkuveljen 13-vuotiaana. Perheen kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2020 ja vauva on myös 10-vuotiaalle Alisa-siskolle suuri ilo. Sisko tai veli – aina tärkeä jokaiselle sisarukselle ja sisarussarjan vahvistumiselle.

Luukas kuuluu ikäryhmään, jolta on tiedusteltu sisarusten merkitystä. Jyväskylässä tehdyssä kyselyssä viides- ja seitsemänluokkalaisista reilu puolet pitää sisaruksiaan itselleen erittäin tärkeinä ja kolmannes melko tärkeinä. Siis lähes kaikki. Sisarussuhteet ovat useimmiten elämän pisimpään kestäviä ihmissuhteita.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Ne ovat toiseksi tärkeimpiä ihmissuhteita lapsi-vanhempi -suhteen jälkeen ja ne ovat erittäin tärkeitä lapsen sosioemotionaalisen kehityksen kannalta. Sisarussuhteessa osapuolet jakavat yhteisen taustan ja kokemukset pitkältä ajalta erilaisista intresseistä, mieltymyksistä, konflikteista tai muista ristiriitaisista seikoista huolimatta. Lapsuudessa ja nuoruudessa sisarusten välillä on usein enemmän kilpailua ja ristiriitoja, kun taas aikuisuudessa enemmän yhteistyötä ja auttamista.

Sisaruussuhde muovaa tulevaa Sisarusten keskinäiset siteet muovaavat myös sitä, millaisia aikuisia heistä varttuu. Kasvun ja kehityksen kannalta tärkeinä varhaislapsuuden vuosina sisarukset viettävät usein huomattavasti

enemmän aikaa keskenään kuin kenenkään muun kanssa, ja tapa, jolla sisarukset leikkivät, riitelevät ja suhtautuvat toisiinsa on sidoksissa heidän muihin ihmissuhteisiinsa koko loppuelämän. –Hyvät suhteet sisaruksiin lapsuudessa kantavat läpi elämän ennustaen läheisiä suhteita aikuisuudessa. Erityisesti perheen kriisitilanteissa sisarukset tarjoavat toisilleen tärkeän turvaverkon, kertovat Väestöliiton Sukupolvien ketju tutkimushankkeen tutkijat Antti Tanskanen ja Mirkka Danielsbacka. –Kun sisarusparvi on laajempi, kaksi siskosta ovat yleensä sisaruksista läheisimpiä ja pitävät eniten yhteyttä keskenään. Sisarusten väleihin aikuisuudessa vaikutti tutkimustemme mukaan muun muassa se, kokivatko he vanhempien kohdelleen heitä tasapuolisesti. Kokemukset epätasapuolisesta kohtelusta lapsuudessa rasittavat herkästi sisarussuhteita vielä aikuisenakin.

Pelasta pörriäinen

Monilapsisuus kasvattaa Monilapsisissa perheissä sisarusten välinen vuorovaikutus tarjoaa virikkeitä, jotka edistävät lasten moraaliarviointien kehitystä pakottamalla lapsia tarkastelemaan asioita toisten näkökulmasta Sisaruksilta lapsi oppii mm. omistamiseen, jakamiseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä sosiaalisia sääntöjä, ja suurperheissä lasten on jopa todettu oppivan erottamaan valheen aikaisemmin kuin vain yhden sisaruksen kanssa kasvaneiden lasten. –Odotin vauvaa innolla ja on tosi kiva, kun meitä on nyt kolme. Huomaan, että sen jälkeen kun pikkuveli syntyi, olen itse enemmän kotona, Luukas toteaa. –Minä harrastan lätkää ja isä jalkapalloa. Jotain tämä pikkuvelikin varmaan joskus pelaa. Mutta ensin pitää saada vauvalle nimikin.

Suuren ikäeron etuja Usein ajatellaan, että sisarusten ikäeron ollessa suuri sisarussuhteen vuorovaikutus muodostuu enemmän lapsi-aikuis-suhteen kaltaiseksi, kun taas ikäeron ollessa pieni vuorovaikutus muodostuu toverisuhteen kaltaiseksi. Tutkimustulosten mukaan suurenkin ikäeron sisarusten keskinäinen sosiaalinen vuorovaikutus on kuitenkin läheisempi ja ”lapsenomaisempi” kuin tyypillisessä lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksessa. Suurella ikäerolla voi olla yhteys myös älykkyyden ja suoriutumisen kehittymisen vahvistumiseen. Eri-ikäiset sisarukset ovat sosiaalisia toimijoita suhteessa toisiinsa: vanhempi sisarus tarjoaa nuoremmalle tarkan kuvauksen ympäröivästä yhteisöstä ja vastaavasti saa nuoremmalta sisarukselta mahdollisuuden harjoittaa sosiaalisia kykyjään. SS

EE EKOTEKO -

pelasta pölyttävä pörriäinen Luonnonpölyttäjäkannat ovat pahoin taantuneet ja pölyttävät pörriäiset – kuten kimalaiset ja mehiläiset – tarvitsevat apua meiltä ihmisiltä. Syynä hyönteisten katoamiseen ovat elinympäristöjen väheneminen, avoimien alueiden umpeenkasvu, ympäristömyrkyt ja ilmastonmuutos. Pölyttäjien katoaminen vaikuttaa meihin kaikkiin. Kukkivat viljely- ja luonnonkasvit sekä puutarhamarjat ja hedelmät tarvitsevat hyviä pölyttäjiä tuottaakseen satoa. Tiesitkö esimerkiksi, että yhden mustikkaneliömetrin pölyttämiseen tarvitaan huimat 700 kimalaista. Jokainen meistä voi tehdä pieniä käytännön ekotekoja ja olla mukana katkaisemassa luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen kierteen.

Majoita pörriäinen hyönteishotelliin

Pesäpaikkojen vähentymisen takia kolopesivät pölyttäjät tarvitsevat hyönteishotelleja eli keinopesiä. Keinopesäksi voi rakentaa korsipesän, koivunpölkkypesän tai yhdistelmäpöntön. Jos et ole varautunut syksyllä pesänrakennuspuuhiin materiaalia keräämällä, onnistuu keväällä helpoimmin koivunpölkkypesän tekeminen.

Osallistu pörriäistalkoisiin - merkitse tekosi laskuriin

Pölyttäviä pörriäisiä voi auttaa monella tapaa. Hyönteishotellien teon lisäksi voit istuttaa parvekkeelle ja pihalle hyönteisystävällisiä kasveja ja tehdä perhosbaareja, jättää osan nurmikkoa leikkaamatta/perustaa niityn, lopettaa myrkyllisten aineiden käytön tai kasvattaa vaikka viherkaton. Lue lisää keinoista, valitse oma keinosi ja merkitse se laskuriin. Pelasta pörriäinen -sivut ja laskuri osoitteessa: https://yle.fi/aihe/luonto

KUVA: JAAKKO SIHVOLA

Lähteitä: Koskimies J & Korhonen M. 2013. Sisaruussuhteet ja niiden tukeminen lastensuojelussa. Opinnäytetytö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu Lapsuus ja kasvuympäristöt – tutkimuksen kuvia. 2006. Toim. Järventie, I., Lähde, M., Paavonen, J. Helsinki: Yliopistopaino. Rannikko, U. 2008. Yhteinen ja erillinen lapsuus. Sisarusten sosiaalistava merkitys. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Aivot ja mieli

Aivot ja mieli Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia järjestivät maaliskuun 3. päivänä 2020 konsensusseminaarin aiheesta Aivot ja mieli – terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tässä on lausuman esipuhe, kymmenen keskeistä asiaa ja konsensuslausuman lapsuutta ja nuoruutta käsittele osio. Terve mieli terveissä aivoissa Lausuman tavoitteena on kartoittaa aivojen ja mielen terveyden edistämisen nykytilaa, haasteita ja kehittämistarpeita. Terveyttä edistävillä toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan yksilön mahdollisuuksiin ja edellytyksiin huolehtia omasta ja ympäristönsä terveydestä sekä vaikuttamaan suoraan keskeisten sairaustilojen syihin ja hillitsemään kustannuksia, jotka aiheutuvat terveydenhuollon palveluista ja menetetystä työpanoksesta. Aivojen ja mielen terveys ovat keskeisiä yksilön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Huolimatta aivojen ja mielen terveyden erityispiirteistä nämä terveyden ulottuvuudet kytkeytyvät toisiinsa. Erityispiirteillä viitataan tässä yhteydessä siihen, mikä kulloinkin on soveltuva ja mielekkäin tarkastelutaso. Hermoverkkojen toiminnallisuus liittyy esimerkiksi ajattelemiseen, havaitsemiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mutta konteksti määrittää soveltuvan terminologian ja tarkastelutason järkevyyttä. Aivoterveys käsitteellä ei ole yhtä kansainvälisesti vakiintunutta määritelmää. Aivoterveys ei ole pelkästään hyvinvointia, mutta se on myös sitä. Eikä se ole pelkästään aivosairauksien puuttumista, mutta se on myös sitä. Aivoterveys on sateenvarjokäsite, joka kattaa aivojen ja muun hermoston toiminnallisuuden, sairaudet, aivovammat ja häiriöt aina optimaalisesta toiminnasta vakavaan sairaustilaan. Toiminnallisuus

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Aivojen ja mielen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen -konsensuslausuma on tarkoitettu erityisesti kansallisen ja kunnallisen tason päättäjille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja johdolle. Lausuma on hyödyllinen myös järjestöjen edustajille ja kaikille terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja sairauksien ehkäisyn parissa toimiville.

viittaa tässä yhteydessä useista osatekijöistä koostuvaan kognitiiviseen terveyteen, joita ovat mm. ajattelu, muisti, kielelliset toiminnot, toiminnanohjaus, tarkkaavuus, havaitseminen, opitut taidot ja kyky viettää mielekästä elämää (Center for Disease Control, CDC). Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) kiteyttää aivoterveyden mahdollisuudeksi käyttää aivojaan parhaalla tavalla ja kyvyksi pienentää iän myötä lisääntyviä riskejä. Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä, pystyy selviytymään normaaleista elämään kuuluvista paineista ja pystyy työskentelemään tuloksia tuottavasti sekä ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (WHO, 2014). Mielenterveys ei ole vakaa tila vaan se muokkautuu koko elämän ajan. Hyvään mielenterveyteen kuuluvat esimerkiksi kyky ihmissuhteisiin, kyky mielekkääseen toimintaan, itseluottamus, taito ratkaista ongelmia ja palautumiskyky vastoinkäymisten jälkeen (STM 2020). Psyykkiset oireet eivät useinkaan merkitse sairautta, vaan voivat olla ohimeneviä reaktioita elämäntilanteeseen. Mielen hyvinvointi viittaa henkilön omaan kokemukseen mielen tasapainosta, johon liittyy myös toiminnallinen ulottuvuus. Hyvinvointia voi olla jäljellä myös silloin, kun henkilöllä on mielenterveyden häiriö. Sairaus ei välttämättä estä hyvinvoinnin tai hyvän elämän laadun kokemuksia.

Toimintakyvyllä viitataan muun muassa tunteisiin, ajatustoimintaan, hahmottamiseen, arviointikykyyn ja ongelmanratkaisuun liittyviin toimintoihin. Kognitiiviset eli tiedon käsittelyyn ja ajatteluun liittyvät toiminnot ovat keskeisiä psyykkisiä toimintoja. Hyvään mielenterveyteen kuuluvat esimerkiksi hyvä itsetunto, elämänhallinnan tunne, mielekäs toiminta, läheiset ihmissuhteet ja taito kohdata vastoinkäymisiä. Käsitteellä positiivinen mielenterveys korostetaan mielenterveyttä yksilön voimavarana (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2016). terveyden edistämistä tulee johtaa ja koordinoida kokonaisvaltaisesti, hallintorajat ylittäen. Kaikkien ikäryhmien osalta tarvitaan lisää tutkimusta ja kehittämistyötä ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa. Aivojen ja mielen terveyden edistäminen kuuluu kaikille: yksilölle itselleen, perheelle, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Terveys- ja hyvinvointivaikutukset pitää arvioida kaikessa päätöksenteossa.

Vuorovaikutus tukee kehitystä Ihmisen kolme ensimmäistä vuotta ovat nopean hermoverkostojen muodostumisen aikaa. Aivojen kehityksessä on varhaislapsuuteen sijoittuvia herkkyyskausia, jolloin aivot ovat erityisen muovautuvat ja tarvitsevat oikeanlaisia ärsykkeitä. Murrosiässä aivoissa

Aivot ja mieli tapahtuu uutta muokkautumista. Lapsi kehittyy parhaiten olosuhteissa, joissa hänellä on vakaa perusluottamus ja vuorovaikutus läheisiin aikuisiin. Lapsen toistuva stressi esimerkiksi tarpeiden laiminlyönnin tai kaltoinkohtelun seurauksena haittaa aivojen kehitystä. Vanhemman masennuksella tai muusta syystä johtuvalla poissaolevuudella voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia esimerkiksi oppimiskykyyn ja sosiaalisiin taitoihin. Lapsen terveys ja koulumenestys ovat yhteydessä vanhempien koulutukseen, tulotasoon ja kuormitukseen. Perheen ongelmien kasautuminen on merkittävä riski lapsen aivoja mielenterveydelle. Vanhempia kuormittavia tekijöitä ovat esimerkiksi avioero, pitkittynyt työttömyys, mielenterveyshäiriö tai vakava somaattinen sairaus. Suojatekijät toimivat puskurina riskitekijöitä vastaan. Yksilöllisten ominaisuuksien, kuten sietokyvyn, kyvykkyyden ja temperamentin lisäksi lapsen ja nuoren aivoja ja mieltä suojaavat sosiaalisista suhteista saadut myönteiset kokemukset.

Nuoruus on pitkä ajanjakso Lapsen katsotaan siirtyvän nuoruusvaiheeseen puberteetin alkaessa, noin 12-13 vuoden iässä, mutta nuoruusvaiheen päättymistä on vaikeampi määritellä. Ihmisaivojen kehittyminen jatkuu 25-vuotiaaksi tai sen yli, ja esimerkiksi nuorisolain näkökulmasta nuoruus jatkuu 29-vuotiaaksi. Konsensuslausuman painopiste on ”nuoremmissa nuorissa”, unohtamatta kuitenkaan nuoria aikuisia. Nuoruusikä tulee nähdä mahdollisuuksien ajankohtana kaikessa päätöksenteossa. Se tarjoaa uuden mahdollisuuden korjata lapsuudenaikaisia, mahdollisesti traumaattisiakin kokemuksia. Pelkästään vain aivoterveyteen tai mielenterveyteen liittyviä tekijöitä löytyy nuortenkin ikäryhmässä varsin vähän. Pitkäaikaiset neurologiset sairaudet vaikuttavat nuoren mielenterveyteen, ja vastaavasti mielenterveyden häiriöt voivat olla riski aivojen terveydelle. Mielenterveyteen voivat vaikuttaa myös somaattiset sairaudet. Suurin osa elämänaikaisista mielenterveyshäiriöistä alkaa nuoruusiässä. Elämäntapatekijöiden lisäksi nuorten

10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

keskeistä asiaa aivojen ja mielen terveyden edistämisessä

Aivojen ja mielen terveyden edistäminen kuuluu kaikille: yksilölle itselleen, perheelle, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Terveys- ja hyvinvointivaikutukset pitää arvioida kaikessa päätöksenteossa. Aivojen ja mielen terveys ja hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa. Terveyden edistämisessä painottuvat erilaiset toimintatavat ja keinot ja niissä on runsaasti kehittämistarpeita. Aivojen muokkautuvuus (plastisuus) ja mielen joustavuus (resilienssi) kehittyvät ja muuttuvat koko elämän ajan. Sosiaalinen vuorovaikutus on oleellisessa roolissa aivojen ja mielen kehityksessä ja niiden terveyden edistämisessä.

Yksilötasolla aivojen ja mielen terveyttä tukevat sosiaalisen yhteyden lisäksi esimerkiksi liikunta, uni, lepo, hyvä ravitsemus, uuden oppiminen ja turvallinen elinympäristö. Kaikenikäisten ihmisten aivojen ja mielen terveyttä edistetään vähentämällä sosioekonomista ja väestöryhmittäistä eriarvoisuutta. Perheiden pärjäämistä, vanhemmuutta ja perheen myönteistä vuorovaikutusta tulee tukea jo ennen lapsen syntymää. Varhaiskasvatus ja koulu ovat merkittäviä areenoja lasten ja nuorten aivojen ja mielen terveyden edistämisessä, ongelmien ennaltaehkäisyssä ja niiden varhaisessa tunnistamisessa. Työpaikoilla kognitiiviseen ergonomiaan ja psykososiaalisiin voimavaroihin tulee kiinnittää selvästi aikaisempaa enemmän huomiota. Myös työelämän ulkopuolella ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien työikäisten aivojen ja mielen terveyttä tulee edistää yhdenvertaisesti. Eläkeikäisten aivojen ja mielen terveyttä tulee edistää yhdenvertaisesti muiden ikäryhmien kanssa. On tärkeää ylläpitää ja edistää aktiivisuutta ja ehkäistä yksinäisyyttä. Aivojen ja mielenn terveyden edistämistä tulee johtaa ja koordinoida kokonaisvaltaisesti, hallintorajat ylittäen. Kaikkien ikäryhmien osalta tarvitaan lisää tutkimusta ja kehittämistyötä ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa.

aivoja mielenterveyteen vaikuttaa merkittävästi sosiaalinen hyvinvointi, johon liittyvät ihmissuhteet, vuorovaikutus, yhteisöllisyys, osallisuus ja yksinäisyyden ehkäisy. Nuorten aivoja mielenterveyttä edistävät myös mielekäs tekeminen, harrastusmahdollisuudet, merkityksellisyyden kokemus ja monimuotoinen oppiminen. Riskitekijöitä ovat alkoholi ja muut päihteet, traumaattiset kokemukset ja pitkittynyt, haitallinen stressi. Liian varhaisten, tulevaisuutta määrittelevien valintojen pakko voi aiheuttaa nuorelle kuormittavaa stressiä. Kiusaamisen, fyysisen tai henkisen väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutuminen verkkoympäristössä tai reaalielämässä on merkittävä ja vakava riski nuoren

mielenterveydelle. Välittömien oireiden, kuten 15 univaikeuksien ja päänsäryn ohella kiusaaminen voi aiheuttaa pitkäkestoisia traumoja, masennusta, ahdistuneisuutta ja itsetunto-ongelmia. Myös kiusaajalle voi koitua kiusaamisesta pitkäaikaista haittaa. Yksinäisyys näkyy aivokuvantamisessa kipukokemuksen tavoin, myös aivojen harmaassa aineessa voidaan nähdä yksinäisyyden aiheuttamia muutoksia. Yksinäisyys on kuormitustila, jossa ihminen herkemmin tekee terveydelle haitallisia elämäntapavalintoja. Myönteisenä kehityksenä Suomessa nähdään, että nuorten ja vanhempien keskusteluyhteys on kohentunut. Nuoret pyytävät apua myös koulusta aiempaa herkemmin. Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Aivot ja mieli

Nuoret mukaan ideoimaan ratkaisuja Nuorten aivoja mielenterveyttä voidaan tukea kotona, koulussa, vapaaajan toiminnassa ja terveydenhuollossa. Niiden välille tarvitaan yhteistyötä ja tehokasta tiedonkulkua. Kaikki nuorten parissa toimivat tarvitsevat aivoja mielenterveysosaamista. Sosiaali- ja terveysala voi toimia tässä aloitteentekijänä ja neuvonantajana. Ensisijaisen tärkeää on pyytää nuoria mukaan kehittämään itseään koskevia ratkaisuja. Siirtymä alakoulusta yläkouluun on nuorelle merkittävä muutos. Ystävyys- ja kaveruussuhteet, suhteet tuttuihin aikuisiin ja ryhmään kuuluminen ovat nuorelle tärkeitä asioita, mutta yläkouluun mentäessä 13-vuotiaana nämä jatkumot katkaistaan ja siirrytään valinnaisuuteen ja periodeihin perustuvaan opiskeluun, joissa ryhmät ja opettajat vaihtuvat taajaan. Nämä siirtymät tulisi saada sujuviksi, jotta nuoret kokisivat kuuluvansa yhteisöön. Tarvitaan pitkäaikaisia luottamuksellisia aikuis- ja kaverisuhteita. Kunnissa on kehitelty tähän toimintamalleja. Aivovammojen riski tulee ottaa liikuntaharrastuksissa vakavasti, sillä toistuvat pienet aivovammat kasautuvat ja aiheuttavat kognitiivisia oireita. Informaatioteknologia saattaa vaikuttaa kognition kehittymiseen ja sosiaalisiin taitoihin, myöskään verkkoympäristön vaikutusta aivoja mielenterveyteen ei vielä tunneta tarkkaan. Sosiaalinen media nähdään sekä mahdollisuutena että uhkana. Nuorten kohdalla tarvitaan itsesäätelyn ja medialukutaidon tehokasta opetusta.

Tukea myönteiseen vuorovaikutukseen Vanhemmuutta ja perheen myönteistä vuorovaikutusta tulee tukea jo raskaudesta alkaen. Raskaudenaikaista ja synnytyksen jälkeistä masennusta tulee ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti. Myös tuoreiden isien mielenterveydestä on huolehdittava hyvin. Vanhempien hyvinvointi on lasten ”koti”. Mielenterveyden ongelmiin liittyviä ennakkoluuloja pitää edelleen järjestelmällisesti pyrkiä karsimaan ja vanhempien psyykkisen tuen sekä kodinhoidon ja lastenhoidon palvelujen saamista helpottaa.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Mielenterveyden lisäksi perheen muun hyvinvoinnin tukeminen raskausaikana on tärkeää. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamisen tukeminen, ylipainon ja lihavuuden ehkäisy, fyysisten raskaushäiriöiden kuten raskausdiabeteksen ja kohonneen verenpaineen ehkäisy ja varhainen toteaminen ovat sikiön hyvinvoinnin ja aivojen kehityksen kannalta tärkeitä Ammattilaisen tulee osata kriittisesti arvioida, millaista on kulloinkin hyvä ja positiivinen tuki. Palvelujen kehittämisessä on kuultava perheiden tarpeita. Äitiys- ja lastenneuvolassa voitaisiin hyödyntää digitaalisia ratkaisuja perustiedon jakamiseen ja tapaamisaika käyttää vastuulliseen vanhemmuuteen ja va nhempien huoliin liittyvälle keskustelulle. Vanhempien psyykkisistä ja fyysisistä voimavaroista, traumoista sekä päihteiden käytöstä täytyy voida puhua neuvolassa. Neuvoloiden työntekijät tarvitsevat osaamista puheeksiottamiseen, sillä apua voivat tarvita myös he, jotka eivät sitä pyydä. Palvelut tulee resursoida niin, että syvempään kohtaamiseen jää aikaa. Äidin raskaudenaikaiseen alkoholinkäyttöön tulee pyrkiä voimakkaasti vaikuttamaan: se on yksi merkittävimmistä kehitysvammaisuuden aiheuttajista ja sen aiheuttama haitta olisi täysin estettävissä. Joka vuosi syntyy 600–3000 lasta, joilla on jonkinasteinen alkoholivaurio. Vaikeimmin vammautuneet lapset ovat kehitysvammaisia. Kehitysvammaisista ihmisistä 30–50 prosentilla esiintyy mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä. Kehitysvammaisten

mielenterveyden ongelmiin on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Kaikki lapset tarvitsevat mielenterveystaitoja, turvataitoja ja selviytymisen keinoja. Niitä voivat opettaa oman perheen lisäksi neuvola, varhaiskasvatus ja koulu sekä lasten harrastusympäristö, järjestöt ja erilaiset vertaisryhmät. Varhaiskasvatus ja koulu voivat tukea perheitä kasvatustyössä. Palvelut tulee tuoda sinne, missä lapset ja perheet tavoitetaan parhaiten. Esimerkiksi jo varhaiskasvatuksessa saatetaan havaita, jos lapsi on syrjäytymisvaarassa. Lapsiperheiden köyhyyden poistaminen on suuri haaste, jonka pitäisi olla yhteiskunnan tavoite.

Koululla merkittävä rooli Koulun rooli on merkittävä ”toiminnallisena alustana” ja orastavien ongelmien tunnistamisessa. Koulujen henkilöstön koulutuksessa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota aivojen ja mielen hyvinvointiin. Henkilöstön tulee ymmärtää lapsen ja nuoren kehitystä, tunnistaa kehityksen poikkeamat sekä osata ja opettaa vuorovaikutustaitoja. Aineenopettajien tulisi osata ryhmänohjausta ja heillä tulisi olla kykyä lähestyä lapsia ja nuoria haasteellisissakin tilanteissa. Opettajat, ohjaajat ja valmentajat voivat olla luotettavia aikuisia vanhempien lisäksi. Myös tukioppilaat ovat tärkeä tuki. On myös tarpeen ymmärtää positiivisen, vahvuuksiin painottuvan kasvatuksen merkitys. Jos aikuisten huomio

KONSENSUSLAUSUMAA TYÖSTETTIIN viidessä työpajassa, joihin osallistui asiantuntijoita sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilta, järjestöistä, ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Työpajoihin osallistui myös käytännön työtä tekeviä aivoterveyden ja mielenterveyden asiantuntijoita. Työpajoihin osallistui yhteensä 127 henkilöä. Konsensusprosessin ohjausryhmän puheenjohtajina toimivat psykiatrian professori Jyrki Korkeila ja neurologian professori Risto O. Roine. Ohjausryhmään kuuluivat johtaja Marjo Hannukkala (MIELI ry), sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola (Tampereen yliopisto), erityissuunnittelija Riikka Puusniekka (Espoon kaupunki), johtava tiedeasiantuntija Aki Salo (Suomen Akatemia), tutkimusprofessori Jaana Suvisaari (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), geriatrian erikoislääkäri Paula Viikari (Turun kaupunki) ja lääkintöneuvos Helena Vorma (sosiaali- ja terveysministeriö). Duodecimin puolesta työhön osallistuivat Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen, pääsihteeri Matti Rautalahti, koulutussuunnittelija Marco Sabell ja koulutuspäällikkö Juha Pekka Turunen. Työpajojen raportit on koonnut tiedetoimittaja Jaana Ahlblad yhdessä työpajojen asiantuntijasihteerien kanssa. Jaana Ahlblad ja Matti Rautalahti ovat muokanneet konsensuslausuman työpajaraporttien pohjalta.

Aivot ja mieli kiinnittyy vahvasti vain lapsen osaamisen puutteisiin, hän tulee määritetyksi niiden asioiden kautta, joita ei osaa. Sen sijaan lapsen vahvuudet, esimerkiksi iloisuus, aloitteellisuus ja hyvä kaveruus, jäävät toissijaisiksi. Koululaitoksella on vastuu oppimisympäristön luomisesta sellaiseksi, että erityistarpeinenkin lapsi voi siellä pärjätä. Monikulttuuristen oppijoiden erilaiset taustat tulee huomioida ja heidän vanhempansa tutustuttaa suomalaiseen kasvatukseen ja kouluun. Tämä tukee kotoutumisprosessia ja perheen osallisuutta kouluarjessa.

Yhteistyötä lisää Lapsen ja nuoren sekä hänen perheensä tulee voida kohdata oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstö matalalla kynnyksellä, ilman leimautumisen pelkoa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulee tukea opetushenkilöstöä konsultaatiolla jo mahdollisten pulmien alkuvaiheessa. Sektorien yhteistyöllä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Tuloksellisessa toimintamallissa opettajat, vapaaajan ohjaajat ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhdessä edistävät

lasten ja nuorten psykososiaalista hyvinvointia sekä ehkäisevät koulupudokkuutta, syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmia varhaisen puuttumisen ja pitkäkestoisen tuen kautta.

Hidas reagointi mutkistaa ongelmia Kuntien välillä on suurta eriarvoisuutta palveluiden ja tukimuotojen saatavuudessa ja myöntämisperusteissa. Esimerkiksi neurologisesti sairaiden lasten ja heidän perheidensä tuki on pääsääntöisesti riittämätöntä. On myös selvitettävä, panostetaanko heikommassa asemassa olevien ihmisten tutkimuksiin ja kuntoutukseen yhtä paljon kuin muiden. Palvelujärjestelmästä puuttuvat paikat, jossa tunnistetaan haastavammat tilanteet: mihin tulisi ohjata esimerkiksi erilaisista kehityshäiriöistä kärsivä nuori, joka on jumissa työttömänä työnhakijana? Järjestelmäkeskeisyys lisää osaltaan eriarvoisuutta: kun henkilö siirtyy perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, hänet esimerkiksi saatetaan rajata pois koulupsykologin palveluista. Avo- ja sairaalahoidon välillä

ei myöskään ole riittävää yhteistyötä. Nuoret tulee huomioida huolellisesti terveydenhuollossa, kun he siirtyvät lasten ja nuorten palveluista aikuisten palvelujen puolelle. Esimerkiksi 17-vuotiaan tiedot eivät ilman nuoren suostumusta kulje vanhemmille, jotta he voisivat jatkaa nuoren tukemista ja osallistumista sairauden hoitoon. Vastaavasti jos perheen vanhempi sairastuu vakavasti, hoidossa tulee huomioida perheen lapset ja nuoret. Kouluterveydenhuolto tunnistaa aiempaa enemmän monimutkaisia tilanteita, joita ei pysty itse hoitamaan, joten lähetteet erikoissairaanhoitoon lisääntyvät. Hidas reagointi monimutkaistaa ongelmia. Esimerkiksi oppimishäiriöiden ja kehityksellisten häiriöiden varhainen toteaminen ja tukitoimien edistäminen ennaltaehkäisevät syrjäytymistä ja mielenterveyden häiriöitä. Lastensuojelussa on huomioitava, että toistuvat traumaattiset kokemukset vaikuttavat lapsen aivojen kehitykseen ja pitkälle hänen tulevaisuuteensa. Lastensuojelua koskevissa käytännöissä tätä ei välttämättä huomioida riittävästi, vaan ratkaisuja saatetaan tehdä enemmänkin aikuisen oikeuksien turvaamisen lähtökohdista.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Käypä hoito Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) Keskeinen sanoma Suositus koskee lasten, nuorten ja aikuisten lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa. - Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri. Lihavuuden taustatekijät ovat moninaiset, ja siihen vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. - Kaikissa ikäryhmissä on ensiarvoisen tärkeää ehkäistä lihavuutta ja havaita henkilöt, joilla on riski lihoa. - Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena on estää lihavuuden paheneminen, auttaa potilasta painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia sekä parantaa työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua. - Elintapamuutosten osalta tavoitteena on löytää sellaisia omaan elämään sopivia terveyttä edistäviä ruokailu- ja liikuntatottumuksia, jotka auttavat pysyvässä painonhallinnassa. Näiden elintapamuutosten edistämisessä oikea-aikainen tuki sekä ruokailu- ja liikuntatottumusten muutosesteiden tunnistaminen toimivat paremmin kuin epäterveellisten elintapojen välttämisen ja lihomisen riskien korostaminen. - Lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa, mutta niihin osallistuvat monet muutkin tahot kunnissa ja kolmannella sektorilla. Potilaiden ohjaaminen laajaalaisesti erilaisten palvelujen piiriin voi tukea lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa. - Pääosa lihavuuden hoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa, työterveyshuolto mukaan luettuna. • Lihavuuden hyvä hoito edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, resursseja lihavuuden hoitoon, henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien järjestämistä. • Lihavuutta hoitaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat ainakin lääkäri, sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi ryhmään tulisi kuulua psykologi ja

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

fysioterapeutti tai muu liikunnan asiantuntija, tai heitä voidaan konsultoida. Perhe- ja sosiaalityöntekijää sekä toimintaterapeuttia voidaan konsultoida tarvittaessa. Kätilö on keskeinen työntekijä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen lihavuuden hoidossa. • Moniammatillisesti toteutettu elintapahoito voi parantaa lihavuuden hoidon tuloksellisuutta. - Hoito toteutetaan potilaan odotusten ja tarpeiden mukaisesti. Aikuinen potilas itse ja lasten ja nuorten osalta lisäksi hänen perheensä osallistetaan hoidon suunnitteluun ja kannustetaan omahoitoon.

Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy ja hoito - Lapsuusiän lihavuudella on merkittävä taipumus jatkua aikuisikään. Painon kehitystä on tärkeää seurata koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. - Lihavuuden arvioimiseen käytetään sekä pituuspainoa että painoindeksiä (ISO-BMI eli aikuista vastaava painoindeksi). - Erikoissairaanhoitoa tulee konsultoida, jos lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, herää epäily lihavuutta aiheuttavasta sairaudesta tai lapsella todetaan merkkejä lihavuuden liitännäissairauksista tai niiden riskitekijöistä. - Lihavuuteen liittyviä sairauksia ja valtimotaudin riskitekijöitä voidaan todeta jo lapsuusiässä ja niitä voidaan vähentää onnistuneiden elintapamuutosten avulla. - Ensisijainen hoitotavoite ovat elintapojen pysyvät muutokset. Toissijainen hoitotavoite on yksilöllinen painotavoite. - Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset painonhallintaohjelmat sekä ylipainoisten ja lihavien nuorten (12–17-vuotiaiden) painonhallintaohjelmat B ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruoka- ja liikkumistottumuksia kohennetaan ja liiallista paikallaanoloa (mm. ruutuaika) vähennetään käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.

- Lääkehoito tulee toteuttaa lihavuuden hoitoon perehtyneen lastentautien erikoislääkärin valvonnassa, eikä se korvaa elintapamuutokseen tähtäävää ohjausta.

Aikuisten lihavuuden ehkäisy ja hoito - Lihavuuden kokonaisarvioon kuuluvat painoindeksin (BMI) määrittämisen lisäksi vyötärönympäryksen mittaaminen ja lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden keskeisten vaaratekijöiden selvittäminen. - Ylipainoksi luokitellaan BMI ≥ 25–29,9 kg/m2 ja lihavuudeksi BMI ≥ 30 kg/m2. - Yli 65-vuotiaille suositeltava BMI on 23–29 kg/m2. - Terveydenhuollossa lihavuutta tulee ehkäistä ja hoitaa erityisen aktiivisesti • henkilöillä, joilla on lihavuuden lisäksi liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä • henkilöillä, joilla on vaikea lihavuus (BMI ≥ 35 kg/m2) • naisilla, jotka ovat lihavia ja suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana tai on vaikeuksia raskaaksi tulemisessa. - Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena ovat pysyvät elintapojen muutokset ja niiden tuloksena riittävä laihtuminen tai nykypainon ylläpito (painonhallinta). Tavoitteet asetetaan yksilöllisesti. Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa B. • Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla toteutettava elintapaohjaus, jossa huomioidaan ruokailutottumukset, fyysinen aktiivisuus, uni, ajatukset, tunteet ja asenteet. • Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat menetelmät tehostavat lihavuuden hoitoa ja parantavat hoitoon sitoutumista A. - Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) ja lääkitys. • ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen

liittyviä liitännäissairauksia A. Saavutettu laihtumistulos tarvitsee pysyäkseen rinnalle myös elintapahoitoa. • ENE-dieetti puretaan suunnitelmallisesti. • Lääkehoito voi tukea elintapamuutosta. Lääkehoitoon liitetään aina elintapahoito. • Lääkevaihtoehtoina ovat liraglutidi, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste sekä orlistaatti. - Erikoissairaanhoitoon lähetetään hankalahoitoiset tai monisairaat potilaat, joiden hoito ei ole tuottanut tulosta perusterveydenhuollossa ja joiden BMI on ≥ 35 kg/m2 (mukana liitännäissairauksia) tai ≥ 40 kg/m2 (ilman liitännäissairauksia). - Lihavuutta voidaan tietyin edellytyksin hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito tuota pysyvää laihtumistulosta. • Lihavuuskirurgiaa voidaan harkita henkilöille, joiden BMI on ≥ 35 kg/m2 (mukana liitännäissairauksia) tai ≥ 40 kg/m2 (ilman liitännäissairauksia). • Jos hoitotasapainoa ei ole muilla keinoin saavutettu tyypin 2 diabetesta sairastavilla, lihavuusleikkausta voidaan harkita, kun BMI ≥ 30 kg/m2. • Lihavuuskirurgia johtaa pitkäaikaisseurannassa runsaampaan ja pidempikestoiseen laihtumiseen kuin konservatiivinen ei-kirurginen hoito henkilöillä, jotka ovat vaikeasti (BMI ≥ 35 kg/m2) tai sairaalloisesti (BMI ≥ 40 kg/m2) lihavia A.

Näytön asteen luokitus: A = Vahva tutkimusnäyttö B = Kohtalainen tutkimusnäyttö C = Niukka tutkimusnäyttö D = Ei tutkimusnäyttöä Julkaistu 16.4.2020 Duodecim-lehdessä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä Kirsi Pietiläinen (puheenjohtaja) Riitta Veijola (puheenjohtaja) Katriina Kukkonen-Harjula (kokoava kirjoittaja, Käypä hoito -toimittaja) Susanna Anglé Mikael Fogelholm Satu Jyväkorpi Jarmo Jääskeläinen Marja Kalavainen Leila Karhunen Renja Karhunen Miira Klemetti

Käypä hoito

Vesa Koivukangas Heli Kuusipalo Merja Laine Satu Männistö Harri Niinikoski Timo Partonen Tuula Pekkarinen Timo Strandberg Tuija Tammelin Anna-Maria Teeriniemi Mika Venojärvi

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Nuorten mielenterveys

Ahdistus koronan aikaan kykene tukemaan nuoriaan, vaikka ovatkin nyt kotosalla. Ehkä hekin romahtavat psyykkisesti epävarmuudessa, koronapelossa ja eristyksissä. Toisaalta hoidossa olevat nuoret perheineen peruvat nyt vastaanottotapahtumia välttääkseen infektioita. Kaikki eivät suostu etävastaanottoon vaan ovat nyt mieluummin ilman hoitoa. Emme tiedä, missä määrin näistä valinnoista seuraa tuonnempana oireilun pahenemista ja hoidon tarpeen kasvua. Ulkoinen uhka kuten ruumiillinen sairaus saattaa toisinaan aiheuttaa mielenterveydellisten oireiden painumista taka-alalle poikkeustilanteen ajaksi, vaikka toisaalta osa psykiatrisista potilaista on hauraita sellaisella tavalla, että mikä tahansa (jopa positiivinen) arjen rutiineja muuttava asia aiheuttaa romahduksen.

 Riittakerttu Kaltiala Uuden koronaviruksen aiheuttamaan pandemiaan liittyvät poikkeusjärjestelyt aiheuttavat muutoksia myös mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Nuorisopsykiatrisen hoidon keskeinen hoitotapahtuma on ihmisten välinen kohtaaminen. Ihmiset kohtaavat ja keskustelevat yksilö-, ryhmä, perhe- ja verkostomuotoisissa hoidoissa. Nyt kohtaaminen (fyysisessä tilassa) onkin vaarallista. Yksinäisyys kietoutuu mielenterveyden häiriöihin monin tavoin. Yksinäisyys voi olla sairastumiselle altistava tekijä. Psyykkinen sairastuminen voi ilmetä vetäytymisenä ihmissuhteista. Sairastunut voi hukata kykyään ylläpitää sosiaalisia kontakteja, vaikka haluaisi niitä, tai jopa halunsa olla kontaktissa. Muut saattavat myös ottaa etäisyyttä. Nyt on hyve olla (fyysisesti) yksinään eristyksissä muista. MONET NUORTEN PARISSA työskentelevät ammattihenkilöt ovat ilmaisseet huolensa myös poikkeustilannetta ennen terveistä, tavanomaisesti kehittyvistä nuorista, saati mielenterveyden häiriöistä kärsivistä. Rakenteeton aika, kasvaneet itseohjautuvuuden vaatimukset, ikätoveriseuran puute ja koronavirukseen liittyvät saattaisivat kuormittaa terveitäkin. Jo olemassa olevien hoitokontaktien tauottaminen tai muuttaminen etäkontakteiksi saattaisivat olla hauraiden, vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien nuorten kannalta kriittinen kuormitusta lisäävä tekijä. Vanhemmat eivät ehkä äkillisten taloudellisten huolien takia

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

NUORUUSIKÄISIÄ EI VOI pitää tynnyrissä tietämättöminä koko pandemiasta. Ei tietämättömänä pitäminen olisi tarpeenkaan. Nuoret ovat osa yhteiskuntaa. Nuoria on myös koko ajan turvattomissa yhteiskunnissa, ja valtaosa kasvaa toimintakykyisiksi aikuisiksi sielläkin. Me tämän lehden jakavat aikuiset olemme kaikki olleet nuoruusikäisiä, ja tässä ollaan, ammattiasioita pohtimassa. Liika suojeleminen kääntyisi kasvun tukahduttamiseksi. Nuorilla on joustavuutta, ja nuoruusikään kuuluva egosentrisyys ja lähiperspektiiviin fokusoiminen voi suojellakin. Kesälomilla nuorilla on ollut pitkiäkin rakenteettomia aikoja kautta vuosikymmenien. Elämä on haurasta ja täynnä epävarmuustekijöitä koko ajan. Jos nuori ahdistuu epävarmuuden tiedostamisesta, aikuisen tehtävä on olla tukena ahdistuksen hallinnassa. Kaikki nuorten ahdistuminen pandemiasta, tai ilmastosta tai muista ajankohtaisista epävarmuustekijöistä ei ole psykiatrista hoitoa vaativaa häiriötä. Epävarmuuden tiedostaminen on usein myös alku rakentavaan aktivismiin. Psykiatrisista häiriöistä kärsivien ihmisten ahdistuneisuus taas kanavoituu yleensäkin juuri niihin asioihin, jotka ovat ajankohtaisia ja koskettavat kaikkia. Aikaisemmat pelot saattavat nyt korvautua koronaviruspelolla. Se ei tarkoita, että covid-19-pandemia lisäisi psykiatrista sairastavuutta. Etäkoulun ei ole tarkoitus olla rakenteetonta aikaa. Opettajat ovat etätyössä ja nuorten tukena opinnoissa. Vanhemmat voivat antaa selkärankaa valvomalla, että etäkoulu toteutuu, ja ehkä aikaa keskusteluun perheissä on nyt enemmän. Olemme viime vuodet kauhistelleet nuorten katoamista netin ja somen maailmaan, mutta nyt kaverit voi tavata ainakin siellä. Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Elämäntaidoista oppiaine

Elämäntaidoista pitäisi tehdä erillinen oppiaine  Minna Kartano

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaita halutaan tukea kasvamaan tasapainoisiksi ihmisiksi, joilla on terve itsetunto. Perusopetuksessa tavoiteltuun sivistykseen ja laaja-alaiseen osaamiseen kuuluvat eri alojen tiedot ja taidot, mutta myös sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen osaaminen. Nykyiset perusopetuksen rakenteet eivät kuitenkaan käytännössä tue sosiaalisten ja tunnetaitojen oppimiselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Toisin on Tanskassa: siellä on jo 1990-luvulta lähtien opetettu empatiaa 6–16-vuotiaille. Empatian tunneilla oppilailla on mahdollisuus tulla kuulluiksi ja saada rohkaisua ja inspiraatiota muilta sekä oppia samalla keskinäistä kunnioitusta. EMPATIA on tunne- ja työelämätaidoista ehkä merkittävin: se on kykyä havainnoida tilanteita toisten näkökulmasta ja sopeuttaa omaa toimintaa suhteessa muihin ihmisiin, heidän oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa. Tutkimuksissa on havaittu, että lapset ja nuoret tarvitsevat tukea oman identiteetin, elämänhallinnan ja elämäntaitojen vahvistamiseksi. Näitä asioita ei voida arvioida todistuksessa, mutta ne kuuluvat perusopetuksen arvoihin ja sisältötavoitteisiin. Tunnetaitojen ja sosiaalisten valmiuksien opettaminen pitäisi siksi ottaa nykyistä paremmin huomioon perusopetuksessa. Ainejakoperusteisesta valtakunnallisesta tuntijaosta ei päästä eroon. Opettajankoulutus painottuu oppiaineiden

tietojen ja sisältöjen opettamiseen, ja opettajien valmiudet tunnetaitojen opettamiseen jäävät sivujuonteeksi. Valtakunnallinen tuntijako ohjaa siihen, että ainealojen arvosanoihin vaikuttavat sisällöt ovat etusijalla. Muuhun ei todellisuudessa jää aikaa. Samaan aikaan oppilaat tarvitsevat yhä enemmän tukea koulunkäynti-, elämän- ja tunnetaidoissa sekä itseohjautuvuudessa. TUNTEET ja oppiminen ovat sidoksissa toisiinsa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan opettajan ja oppilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde vaikuttaa enemmän oppimiseen kuin vaikkapa ryhmäkoko, oppimateriaalit tai opetusmenetelmät. Tunnetaitoja ei opita oppikirjasta – niitä pitää saada harjoitella, ja niihin tarvitaan vuorovaikutuksen kautta tapahtuvaa ohjausta. Monissa yläkouluissa on kokeiltu viikoittaisen luokanvalvojan tunnin tai tapaamisen sijoittamista pysyväksi osaksi lukujärjestystä. Nuorilla on selvästi tarve säännölliseen ja kiireettömään luokanvalvojan kohtaamiseen, mutta siihen ei ole osoitettu riittävästi resursseja opettajien työehtosopimuksessa tai perusopetuksen tuntijaossa. PERUSOPETUKSEEN pitäisikin saada oppilaiden elämäntaitojen ohjausta varten yksi vuosiviikkotunti. Tähän tarkoitukseen varattaisiin siis lukuvuoden aikana 38 oppituntia. Uusi oppiaine voitaisiin aloittaa kolmannesta tai viidennestä vuosiluokasta alkaen tai viimeistään yläkoulussa seitsemännellä luokalla. Elämäntaitojen ohjauksen tunteja pitäisivät luokanopettajat ja luokanvalvojat. Nykyiset oppilaanohjauksen tunnit säilyisivät yläkoulussa nykyisin sisällöin uuden oppiaineen rinnalla. Elämäntaitojen ohjauksella tuettaisiin oppilaan itsetuntemusta ja itseluottamusta, vahvistettaisiin oppilaan kykyjä hallita omaa elämäänsä sekä annettaisiin valmiuksia ongelmanratkaisuun ja ratkaisukeskeiseen toimintaan. Lisäksi tunneilla harjoiteltaisiin

systemaattisesti empatia-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Oppilaita valmistettaisiin kohtamaan vaikeita tilanteita ja hallitsemaan niihin liittyviä tunteita. Opetuksessa paneuduttaisiin oppilaan vahvuuksiin ja hyödynnettäisiin niitä. Oppiaineen sisällöissä tulisi olla riittävästi väljyyttä, jotta oppilaille kulloinkin tärkeisiin kysymyksiin ehdittäisiin syventyä. Uudistus edellyttäisi, että jokainen opettaja saisi tunne-, ryhmäyttämisja elämäntaitoja vahvistavaa ohjausta. Myös viikkotuntimääriä ja tuntijakoa koskevia säädöksiä olisi muokattava. LOPULTA kyse on arvovalinnoista. Pidämmekö perusopetuksessa yhä tiukasti kiinni ainejohtoisesta ajattelusta vai haluammeko antaa tilaa lasten ja nuorten elämäntaitojen tukemiselle? Kohtaamisen tarve on olemassa, eikä oppilaiden motivointi elämäntaitojen opiskeluun ole vaikeaa. Kirjoittaja on perusopetuksen rehtori espoolaisessa Järvenperän koulussa. Julkaistu Helsingin Sanomissa 28.2.2020

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Lasten hyvinvointi

Lasten hyvinvoinnin edistäjä Heikki Autto Rovaniemeläinen hallintotieteiden maisteri Heikki Autto on kansanedustaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja neljän lapsen isä. Autto on hallituksen asettaman Lapsistrategiakomitean jäsen. Monissa rooleissaan hänellä on näkemystä ja kokemusta miten lasten ja nuorten hyvinvointia tulee edistää. Heikki Autto on tänä vuonna asetetun Lapsistrategiakomitean jäsen. Komitea työskentelee pitkäjänteisesti ja yli hallituskausien. Miten poikkeusoloissa todetut lapsiin ja nuoriin liittyvät ongelmat näkyvät komitean työskentelystrategiassa? –Vielä toistaiseksi komitean jäsenet ovat joutuneet keskittymään pandemiatilanteen akuuttiin hoitamiseen, eikä komitea ole päässyt aloittamaan varsinaista työtään. Keskeisimpänä asiana juuri nyt on huoli erityisesti niistä lapsista ja nuorista, joiden kotiolot ovat heikommat ja jotka tarvitsevat normaaliarjessakin paljon tukea. Ihmisiä on terveyden suojaamiseksi ohjattu olemaan mahdollisimman paljon kotona, mutta valitettavasti kaikille lapsille koti ei ole turvallinen. Opettajat ja vanhemmat kertovat, että etäopetus on saatu toimimaan poikkeusoloissa pääosin hyvin. Huolia kuitenkin on: monien lasten turvallinen arkirytmi on rikki, osa lapsista ei palauta lainkaan tehtäviään ja pientä osaa lapsista ja nuorista ei ole viime viikkoina tavoitettu lainkaan. Kun komitea pääsee jatkamaan työtään, on selvää, että siinä joudutaan nopeasti hakemaan vastauksia ongelmiin, jotka ovat kärjistyneet pandemia-aikana. Nämä ovat kuitenkin niitä samoja ongelmia, johon komitean olisi pitänyt

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Neuvolamme Ounasrinteen monitoimitalossa on uusi ja moderni palvelukeskittymä, josta olen valtuuston puheenjohtajana kovasti iloinen.

muutenkin löytää ratkaisuja, joten pandemiatilanne osaltaan auttaa strategiatyötä fokusoimaan ratkaisujen löytämistä kaikkein tärkeimpiin kohteisiin. Poikkeuksellisena aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että jokaisella lapsella ja nuorella säilyisi kontakti vähintään yhteen turvalliseen ja luotettavaan aikuiseen. Myös kriisin jälkeen on varmistettava, että lasten elämässä olevien luotettavien aikuisten

määrä ei pysyvästi vähenny, kuten kävi 90-luvun lamassa, kun palvelut eivät enää palanneet lamaa edeltävälle tasolle. Miten muuten aiot toimia kansanedustajana lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolustajana? –Perheenisänä lasten asiat ovat luonnollisesti keskeisesti mukana kaikessa toiminnassani. Viime vuosien

Lasten hyvinvointi

syntyvyyskehitys alleviivaa sitä, että perheiden tarpeiden huomioiminen ja lasten ja nuorten palveluihin panostamisen on oltava kaikessa päätöksenteossa keskiössä, jotta Suomea voidaan rakentaa maailman lapsiystävällisimpänä maana ja siten toivottavasti saadaan pysyvä käänne parempaan myös syntyvyyden osalta. Yksi tärkeä konkreettinen tavoite, jota olen pyrkinyt edistämään, on se että jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee varmistaa vähintään yksi hyvä harrastus. Tässä tarvitaan valtiovallan, kuntien ja yhdistysten yhteistyötä. Entä kotipaikkakuntasi Rovaniemi? Missä ovat mielestäsi alueesi hallinnolliset riskikohdat lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen? –Rovaniemi on viime vuosina kehittynyt valtavan nopeasti kansainvälisen matkailun nosteessa. Toivottavasti pandemiatilanne on helpottanut tulevaan talveen mennessä niin, että matkailusesonki päästään viemään läpi hyvin. Jos pandemian tuomat matkustusrajoitukset iskevät myös tulevan sesongin matkailuun uhkaa se vakavasti työllisyyttä Rovaniemellä ja siten kaikkien asukkaiden hyvinvointia. Viime vuosien vitsaus on ollut huumeiden liikkuminen Ruotsin kautta myös Suomen Lappiin. Tämän osalta on tehty toimenpiteitä, jotta nuoria voidaan suojella huumeilta. Rovaniemellä on viimevuosina panostettu paljon uusiin monitoimitaloihin, jollaisessa myös Ounasrinteen neuvola toimii yhdessä peruskoulun, kirjaston ja nuorisotilojen kanssa. On lasten kannalta hienoa, että kun aikanaan koulutie alkaa, on sama pihapiiri tullut tutuksi jo neuvolassa ja kirjastossa käytäessä. Olet neuvolapalvelujen konkreettinen käyttäjä. Onko palveluissa tapahtunut jotain muutosta lähiaikoina? –Olemme olleet todella onnekkaita, että meillä on neuvolassa ollut käytännössä jatkuvasti sama terveydenhoitaja Tuula Kangas kaikkien neljän lapsen osalta. Tuulasta onkin tullut melkein kuin perheenjäsen. Neuvolapalvelut ovat ainakin meidän näkökulmasta pelanneet hienosti myös poikkeusoloissa.  SS

Rutiinitarkastuksessa Emma, äiti Saara ja terveydenhoitaja Tuula Kangas.

Kaikki hyvin.

Terveydenhoitajien tehtävänkuvat voivat muuttua Terveydenhoitaja Tuula Kangas toteaa, että Rovaniemellä terveydenhuollon peruspalvelut toimivat edelleen , mutta tilanne elää koko ajan. On tehty suunnitelmia sen varalle, että epidemia tästä vielä pahenee. –THL:n linjauksen mukaan ehkäiseviä palveluja jatketaan normaalisti niin pitkään kuin se on mahdollista olosuhteet ja henkilöresurssit huomioiden. Neuvola tarjoaa perheille

poikkeustilanteesta huolimatta yksilöllistä tukea ja apua tarvittaessa. –Terveysneuvonnan terveydenhoitajia on ollut jo perehtymässä uusiin tehtäviin muun muassa kotihoitoon ja terveysasemille. Mikä tarve missäkin palvelutoiminnassa on, selviää ajan kanssa. Tilanne on kaikille uusi ja haastava, mutta toimimme siellä, missä työpanostamme eniten tarvitaan.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Lapsistrategia

Lapsistrategiakomitean työ alkaa – tavoitteena lapsen oikeuksia vahvistava strategia Hallitus on asettanut lapsistrategiakomitean. Sen tehtävänä on valmistella YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuva kansallinen lapsistrategia, joka ylittää hallituskaudet ja yhdistää eri hallinnon aloja.

Toisena vaiheena tehdään lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma, johon kirjataan hallituskauden tavoitteet, toimet ja niiden voimavarat. Lapsistrategiakomitea on yksi tämän hallituskauden viidestä parlamentaarisesta komiteasta. Parlamentaarisella valmistelulla halutaan varmistaa

politiikan valmistelun pitkäjänteisyys ja ylivaalikautisuus. Komiteoiden jäseninä on edustajia kaikista eduskuntaryhmistä. Lisätietoja: pääsihteeri Johanna Laisaari puh. 029 5161 177, johanna.laisaari@vnk.fi

Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040

Komitean puheenjohtajana toimii perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru. Strategian tavoitteena on edistää lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan tavoitteellisuutta, kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi Valmistelutyössä visiona on lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien täysimääräinen toteutuminen Suomessa eli lapsen oikeuksia kunnioittava lapsi- ja perhemyönteinen Suomi. Tutkitusti Suomessa valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin. Silti eriarvoistumiskehitys näkyy lasten ja nuorten keskuudessa. ”Me tiedämme, että lapsen oikeudet eivät Suomessa toteudu yhdenvertaisesti eri alueilla ja eri lapsiryhmien kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen oikeudet toteutuvat täysimääräisesti kaikkien lasten ja lapsiryhmien osalta koko maassa. Siksi tarvitsemme kattavan lapsistrategian”, sanoo ministeri Kiuru.

Strategia vuoden 2020 aikana Lapsistrategia valmistellaan kaksitasoisena. Varsinaiseen lapsistrategiaan kirjataan pitkän aikavälin tavoitteet ja toimet, joita edistetään yli hallituskausien. Tämä tehdään parlamentaarisesti komiteatyöskentelynä vuoden 2020 aikana.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

HALLITUSKAUDET YLITTÄVÄÄ kansallista lapsistrategiaa pohjustavan ja valmistelevan työn taustalla on hallituksen kehysriihessä sopima päätös 11.4.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhteistyössä 5.6.2018 ohjausryhmän ja toimeksiannon valmistelevalle työlle, joka on toteutettu 1.8.2018 – 28.2.2019. Työtä on tukenut ohjausryhmän lisäksi tutkijaryhmä. Valmistelu on perustunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lähtökohtiin. Ohjausryhmä toimi valmistelujen seurantaryhmänä ja muodosti yhteisen vision ”Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040”.

Ehkäisevät palvelut

Lapsistrategiakomitea Parlamentaarisen komitea valmistelee YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan hallituskaudet ylittävän ja eri hallinnon aloja yhdistävän kansallisen lapsistrategian toimikaudeksi 1.3.2020-31.12.2020

Jäsenet: (henkilökohtainen varajäsen suluissa) Krista Kiuru, puheenjohtaja, perhe- ja peruspalveluministeri (Eeva-Johanna Eloranta) Sosialidem. eduskuntaryhmä Li Andersson, varapuheenjohtaja, opetusministeri (Katja Hänninen) Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä Ari Koponen (Lulu Ranne) Perussuomalainen eduskuntaryhmä Heikki Autto (Sanni Grahn-Laasonen) Kokoomuksen eduskuntaryhmä Annika Saarikko, (Hilkka Kemppi) Keskustan eduskuntaryhmä Sofia Virta (Mirka Soinikoski) Vihreä eduskuntaryhmä Mikko Ollikainen (Veronica Rehn-Kivi) Ruotsalainen eduskuntaryhmä Päivi Räsänen (Sari Tanus) Kristillisdem. eduskuntaryhmä Harry Harkimo (ei varajäsentä) Liike Nyt –eduskuntaryhmä

Ehkäiseviä palveluita pitää jatkaa Koronaepidemian uhka vaikuttaa suuresti koko yhteiskuntaan ja palveluihin. Paikallisesti laaditaan varautumissuunnitelmia ja mietitään sairaanhoidon, hoivan ja muun tarvittavan tuen varmistamista poikkeusoloissa. Ehkäisevissä palveluissa työskentelevät terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaiset osallistuvat paikallisen tarpeen mukaisesti poikkeustilanteen palvelujen järjestämiseen. Heidän työpanoksensa hyödyntämistä ja sen vaatimaa perehdytystä on suunniteltava nyt.

THL

”Oppilashuollon työntekijöistä terveydenhoitaja on yleensä se, joka parhaiten tuntee oppilaat ja heidän perheensä sekä perheiden mahdollisen tuentarpeen. On tärkeää, että huolenaiheista ja ongelmista voi puhua tutulle, luotettavalle terveydenhoitajalle ja niihin puututaan yhteiskunnallisessa kriisitilanteessakin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tässä epävarmassa ja pelottavassakin tautitilanteessa on tärkeää, että lapset, nuoret ja perheet saavat tutuista, perheille suunnatuista palveluista matalalla kynnyksellä nopeasti apua ja tukea.”

Tiina Mäenpää

Suomen Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja

Pysyvät asiantuntijat: Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu, Lapsiasiavaltuutetun toimisto Hanna Heinonen, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun keskusliitto Inka Hetemäki, ohjelmajohtaja, UNICEF Virve Toivonen, yliopistonlehtori, Lapsioikeusjuristit ry

”Maaliskuu käänsi historian lehden. Se tullaan muistamaan pandemiasta, joka pyyhkäisi yli koko ihmiskunnan. Koronakevät. Uudenmaan rajalle asetettiin poliisit vartioon, ihmiset liimailivat sydämiä ikkunoihin, koulujen käytävät kaikuivat autioina ja aika kulki hitaammin. Olen saanut vielä jatkaa omassa työssäni. Ministerit korostivat viisaasti lasten ja nuorten oikeutta saada oppilashuollon palveluja myös poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa yhteiskunnan keskeisiä instituutioita suljetaan. Tiedän olevani onnekas. Moni kollega on jo siirretty ja opetellut näinä viikkoina uusia työtehtäviä. Terveydenhoitajien osaamiseen luotetaan, eikä ihme, onhan se hurjan laajaa. Silti muutos on haaste, joka ajaa meidät kaivamaan rohkeutta, luovuutta ja luottamusta varastohyllyjen viimeisistä nurkista.”

Soile Tanska

Vuoden Terveydenhoitaja 2020 Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Lukemisen lahja

KUVAT: EMMI JÄKKÖ

Monilla on nyt aikaa lukea, ja se kannattaa! Kun arki äkisti muuttuu, yhteiset lukuhetket tarjoavat turvaa lapselle ja antavat paljon myös vanhemmalle. Jaettu kokemus kirjan äärellä voi auttaa käsittelemään muitakin pienen mieltä askarruttavia asioita.

Ääneen lukeminen on lahja lapselle  Emmi Jäkkö

Terveydenhoitaja voi johdattaa koko perheen lukemisen maailmaan. Neuvoloilla tärkeä rooli lukukasvattajana. Jo vastasyntynyt nauttii lukemisesta, loruttelusta ja riimittelystä. Jo vauvaiässä aloitetulla ääneen lukemisella näyttää olevan erityisen suuria hyötyjä kielen ja lukutaidon kehitykselle. Vastasyntynyt tunnistaa oman äidinkielensä ja pyrkii ääntelemään äidinkielellään. Ensimmäisen vuoden aikana vauva alkaa erikoistua oman äidinkielensä osaajaksi. Mitä paremmin erikoistuminen onnistuu, sitä parempaa on kehitys myös jatkossa. Tämän takia kielen kehitystä kannattaa tukea vauvaiästä lähtien. Vauva tarvitsee kielen oppimiseen aidon vastavuoroisen vuorovaikutus-

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

tilanteen. Jo pieni vauva nauttii katseluja lorukirjoista. Lapsi nauttii tarinoista ja jaksaa kuunnella, kun aikuinen lukee tai kertoo lapselle erilaisia tarinoita. Lapsen kannalta kirjojen ääneen lukemisessa toteutuu samalla kertaa useampi tarve: läheisyyden, yhdessä tekemisen, yhdessä koetun ilon ja jännityksen sekä sanojen, kielen ja puheen oppimisen tarve.

Lukuhetket ovat sijoitus lapsen tulevaisuuteen Ääneen lukemalla voi kehittää vauvan ja pienen lapsen ongelmanratkaisutaitoja. Lukeminen edesauttaa lasta mielikuvittelemaan asioita; hänen sanavarastonsa lisääntyy nopeasti ja on lopulta moninkertainen sellaisiin lapsiin nähden, joille ei lueta kirjoja ääneen. Leikki-ikäiselle lapselle tarinat ja sadut tarjoavat turvallisen ympäristön tarkastella omia tunteita ja pelkoja. Lapsen sosiaalisuus, mielikuvitus, eläytymiskyky ja empaattisuus vahvistuvat. Lapsi, jolle luetaan

säännöllisesti, on tutkimusten mukaan oikeudenmukaisempi ja pärjää paremmin porukassa. Yhdessä lukemisesta hyötyy lopulta koko perhe: se tuo kokemuksen yhdessäolosta, luo vuorovaikutusta lapsen ja aikuisen välille ja auttaa oppimaan lapsen ja nuoren kiinnostuksen kohteista. Päivittäinen iltasatuhetki on hyvä keino tuoda lukeminen osaksi arkea. On tutkittu, että lapsen tulevaan elämään vaikuttaa enemmän se, kuinka paljon kotona luetaan kuin vanhempien sosioekonominen asema tai koulutustausta.

Yli kolmannes perheistä ei lue lapselle aktiivisesti Kyselyyn vastanneista perheistä 63% ilmoitti lukevansa lapselle kerran päivässä tai useammin. Perheissä 78% kokee lukemisen tukevan lapsen kielen kehittymistä olennaisesti. Kuitenkin vain puolet perheistä nimesi lukemisen

Lukemisen lahja

parantavan vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä ja rauhoittavan lasta. Yli puolet perheistä toivookin saavansa tietoa lukemisen hyödyistä ja sopivia kirjoja neuvolasta. Perheet kokevat lapselle lukemisen nykytilan positiivisempana kuin neuvolan ammattilaiset. Kyselyyn osallistuneista terveydenhoitajista 39 % oli huolissaan lapsen kielellisestä kehityksestä. Jopa 61% terveydenhoitajista kokee kielellisen kehityksen heikentyneen osittain tai selkeästi viime vuosina. Puheenkehitys ja sanavaraston köyhyys nousivat tutkimuksessa esille useissa terveydenhoitajien vastauksissa. Kielellisen kehityksen ohessa terveydenhoitajien vastauksista nousi huoli myös lasten vuorovaikutustaitojen hitaasta kehityksestä.

Neuvolassa lukemiskulttuuri esiin

Lukulahja lapselle -kirjakassi kaikille vauvoille Lukulahja lapselle -kirjakassi on lahja vauvaperheelle, jonka vain terveydenhoitaja voi antaa. Kirjakassi jaetaan neuvolatarkastuksessa kaikille 20192021 syntyville. Kassi sisältää: lorukirjan vauvoille iltasatukokoelman leikki-ikäiselle seinälle kiinnitettävä Lue lapselle -lukumitta lorukortit kutsukortti kirjastoon Lukulahja lapselle -kasseja on saatavissa suomeksi ja ruotsiksi, pian myös saamen kielellä. Neuvolat voivat tilata kasseja maksutta jaettavaksi. Lukulahja lapselle -ohjelman rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto. Kirjakassitilaukset: www.luelapselle.fi/neuvoloille/ Muista myös monikieliset valistusmateriaalit www.luelapselle.fi/materiaalit

Neuvolassa lapselle lukeminen nähdään tarpeellisena ja lukemisen kehittämiselle on tahtotilaa. 94 % terveydenhoitajista haluaa korostaa lapselle lukemisen tärkeyttä. 80 % terveydenhoitajista kokeekin lapselle lukemisen vaikuttavan erittäin merkittävästi lapsen kehitykseen. Kuitenkin vain alle kolmannes terveydenhoitajista kertoo lukemiskulttuurin olevan osa neuvolan omaa toimintatapaa. 54 % terveydenhoitajista koki tarvitsevansa lisätietoa tai koulutusta ääneen lukemisen tärkeydestä, jotta pystyvät perustelemaan vanhemmille, miksi lapselle lukeminen todella kannattaa. Näiden toiveiden pohjalta Lukukeskus on luonut Lukulahja lapselle -ohjelman. Terveydenhoitajille tuotetut ammattilaismateriaalit sekä perheille annettava kirjakassi on jaossa lähes 300 Suomen kunnassa. Kirjakasseja on tilattu jaettavaksi yhteensä yli 75 000 perheelle. Ohjelma jatkuu vuoden 2021 loppuun. Siihen liittyen tehdään myös vaikuttavuusselvityksiä ja kyselyjä sekä perheille, että neuvolan ammattilaisille. Lisää tietoa lapselle lukemisesta www.luelapselle.fi Kirjoittaja on Lukukeskuksen kehittämispäällikkö.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Oppilaana maailmalla

Rajat kiinni

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä

 Seija Sihvola

Olin maaliskuun alkupuolen Moskovassa lapsenlapseni Ellin luona. Kun lähdin sieltä keskiviikkona 11.3 yöjunalla Helsinkiin, kaikki muuttui yön aikana. Torstaina 12.3. saapuessani totesin WHO:n julistaneen Covid-19 pandemiaksi. Suomen hallitus ilmoitti yli 500 hengen kokoontumisten kieltämisestä ja koulujen sulkemisesta. Rajat suljettiin kohta. Olin viettänyt Moskova-aikaa suhteellisen normioloissa. Ennakoivia merkkejä muutoksesta kuitenkin tuli. Koulun vahtimestareiden kasvoille ilmestyivät kasvosuojat, kuumetta alettiin mitata metroissa ja osassa kouluja ja uutisissa corona toistui koko ajan. Nyt, kolme viikkoa myöhemmin koulua käydään siellä etänä ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa. Kukaan ei

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

tiedä kauanko tilanne jatkuu ja milloin lapsi voi taas livenä kohdata suomisukulaisensa ja ennen kaikkea isänsä. Olen rohkaissut monia läheisiäni olemaan yhteydessä Elliin whatsappin avulla. Juuri kymmenen vuotta täyttävän tytön kanssa voi vaihtaa ”Mitä kuuluu” -keskustelujen lisäksi monia muitakin juttuja. Eräs ystäväni keksi mielestäni hienon idean yhteydenpitoon Singaporessa olevan alakouluikäisen lapsenlapsensa kanssa. Molemmat lukevat saman lastenkirjan tahoillaan ja sitten juttelevat kirjasta whatsappissa. Me kuuntelimme Moskovassa monta Risto Räppääjää BookBeatin kautta ja yhteistä keskusteltavaa meilläkin riitti. Ehdotin myös, että joku voisi alkaa keskustella Elli-puhelut englanniksi. Lapsi oppisi kimputtamaan englantisuomi-venäjä -sanoja ja saisi hyvää ylimääräistä kielikoulua kotonaan. Ehdotin myös, että joku alkaisi vaikka pitää etäliikuntakoulua. Näyttäisi päivän jumppaliikkeen ja tarkistaisi, että tyttö tekee sen oikein. Itse ehdotin, että äiti ja tytär voisivat alkaa kiivetä

17-kerroksisen talonsa portaita ylös ja alas vaikka pari kertaa päivässä, jotta kunto pysyy hyvänä. Se ei oikein äiti Juliaa innostanut. Portaikot ovat kuulemma ”vaarallisia” ja vähän likaisiakin paikkoja siihen. Hm, ehkä muutkin kohta alkavat portaikkotreenata ja tapa yleistyy. Moskovassa ollessani maalasimme Ellin kanssa kukkaniitty-kimppataulun. Kumpikin teki omansa ja sitten toinen sai maalata jonkun pienen yksityiskohdan toisen tauluun. Taulut ripustettiin sinne seinälle. Saman voimme tehdä myös etänä ja liittää kimppataulut yhteen, kun taas tavataan. Ja sitten kevätiloa tähän loppuun. Moskovassa ollessani sattui olemaan Naisten päivä. Kukkia tuli ja keittiöstä tuli hetkessä kukkatarha. Maljakot loppuivat ja cokispulloista piti leikata uusia. Heikon ruplan aikanakaan ei tavoista tingitä.

Kukkaterapiaa tarvitaan lisää myös Suomeen.

Inka tinka tiitiäinen

Etäopetusta ja kotikoulua  Sari Taipale Koronakevät. Puolitoista viikkoa olen ollut etäopettaja. Pidän tuntini lukujärjestyksen mukaisesti: tunnit alkavat chatissä tai videoneuvottelussa, jossa käymme tehtävät läpi ja opiskelemme uuden asian. Sen jälkeen oppilaat tekevät itsenäisesti töitä, minä seuraan heidän tekemisiään ja olen tavoitettavissa. Lopputunnista tarkistamme tehtävät tai höpöttelemme. Kaikki tehtävät palautetaan sähköisesti - näen, kun teinit niitä omin pikku kätösin värkkäävät. Tehtävien palautusprosentti on ollut huima, ja chatissa ääneen ovat päässeet myös tunnilla ikuisesti vaienneet. Järjestyshäiriöitä ei ole ollut – mitä nyt välillä oppilaiden hamsterit ja kissat käyvät ruudulla häröilemässä. Oma oppiaineeni – yläkoulun äidinkieli ja kirjallisuus – soveltuukin hyvin etäopetukseen, ja toistaiseksi kokemus on ollut todella myönteinen – suorastaan motivoivin, mitä työurallani on tapahtunut. ETÄOPETUKSEN RINNALLA olen pitänyt myös kotikoulua tokaluokkalaiselleni. Sekin on sujunut hyvin, vaikka toki vääntöä on syntynyt, kun tytär luonnollisesti mieluummin puuhaisi kaikkea muuta kuin tekisi koulutehtäviä. Onneksi neitokainen on kuitenkin varsin motivoitunut oppija, mikä on pelastanut arkemme, ja opettajan wilmassa lähettämät tehtävät on saatu tehtyä. Luokkatovereita tokaluokkalaiseni toki kaipaa vimmatusti, kuten myös opettajaansa. Korona ja koulu ovat näkyneet myös mediassa. Maaliskuun 26. päivä Ylen verkkosivulla julkaistiin teksti, jonka otsikko Opettajat taintumassa työtaakan alle – vanhemmat laittavat heitä tekemään töitä vuorokauden ympäri kuumensi tunteitani. Jutun otsikko on liian yleistävä eikä vastaa tippaakaan omia kokemuksiani: kukaan vanhempi ei laita minua tekemään töitä kellon ympäri, ihan itse teen tai olen tekemättä, enkä tunne ketään kollegaa,

Kotikoulun välitunti.

jolle näin tapahtuisi. Omaa työtaakkaani etäopetus on jopa vähentänyt - saan keskittyä opettamiseen, eikä minun tarvitse toimia järjestyksenvalvojana. Jos olen ollut uupunut, se on johtunut liian pitkästä lenkistä tai kotiopettajattaren hommista. Uskon kyllä, että joissain kouluissa – varsinkin alakouluissa – on syntynyt jos jonkinmoista viestintää oppilaiden ja vanhempien välille. Pienet eivät kykene opiskelemaan vielä itseohjautuvasti, ja vanhemmat ovat joutuneet ottamaan osittain opettajan roolin. Sanomattakin on selvää, ettei tämä ole kaikissa kodeissa sujunut kivuttomasti, pelkästään siksi että vanhemmilla on omatkin työt hoidettavana. Ongelmallinen tilanne on kodeissa, joissa ei ole sellaista aikuista, joka voisi lastaan auttaa ja opastaa, ja nämä perheet ja etenkin niiden lapset ovat tilanteen häviäjiä: koulun antama turva ja lounas uupuvat. Se on korvaamatonta. TÄMÄ KORONAKEVÄT onkin tuonut esille sen, että tasa-arvoisuuteen pyrkivä peruskoulu ei pysty tarjoamaan saman-

arvoista opetusta kaikille. Osa kouluista on varautunut ja valmistautunut etäopetukseen paremmin, mutta joissain kouluissa opettajat joutuvat nyhjäämään tyhjästä, jotta saisivat opin perille. Eräs opettajaystäväni perusti Youtube-kanavan luokalleen, jotta yhteys oppilaisiin säilyisi. Osa opettajista on tilanteessa, että he voivat vain lähettää tehtävät ja ohjeet kotiin wilman kautta ja toivoa parasta. Haasteista huolimatta toivon kuitenkin, että etäopetus on tullut jäädäkseen lähiopetuksen tueksi – erityisesti yläkouluissa ja lukioissa. Etäyhteyden kautta opiskeleminen vahvistaa niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämä ja elämä ylipäätään vaatii - ruutuvihkoon siellä ei muistiinpanoja kirjoiteta. Ja kun opetus tulee yhä enemmän tapahtumaan sähköisissä ympäristöissä, miksi pykätä Suomenmaa täyteen kalliisti ylläpidettäviä massiivisia koulurakennuksia, kun tunneille voi osallistua kotoa, mökiltä tai kahvilasta käsin. Kirjoittaja on Inkan äiti, joka opettaa teineille suomenkieltä ja kirjallisuutta. Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Hammaslääkäri

Hampaidenpuhdistusvälineistä kannattaa pitää hyvää huolta

 Hannu Hausen

Hammasharja on kaikille tuttu hampaiden puhdistamisen perusväline. Useimmat käyttänevät vielä perinteistä käsikäyttöistä harjaa. Sähköhammasharjojen suosio kasvaa kuitenkin kaiken aikaa, mikä on myönteinen asia. Keskimääräinen harjaaja saa sellaisella puhtaampaa jälkeä kuin perinteisellä harjalla, ja taitavakin harjaaja pääsee sähköhammasharjaa käyttäen hyvään tulokseen nopeammin kuin käsikäyttöisellä harjalla. Hammasvälit eivät tule puhtaaksi pelkästään hammasharjaa käyttäen. Ne pitää puhdistaa niitä varten suunnitelluin välinein. Pikkulapsilla välien puhdistaminen on tarpeen vain sellaisissa kohdissa, joissa on kariesvaurio, mutta jo rippikouluiästä lähtien niin nuorten kuin aikuistenkin pitäisi puhdistaa hammasvälinsä erikseen ennen hampaiden harjaamista. Hammasvälien puhdistamista varten on tarjolla monenlaisia välineitä, kuten hammaslankaa, lankaimia, harjatikkuja ja väliharjoja. Suunterveyden ammattihenkilöltä kannattaa kysyä neuvoa itselleen sopivimmista välineistä ja niiden käytöstä.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

KÄYTÖN JÄLKEEN niin hammasharjat kuin muutkin uudelleen käytettävät puhdistusvälineet pitää huuhdella kuumalla vedellä. Huuhdellessa niitä on hyvä puristella sormien välissä puhdistumisen varmistamiseksi. Niitä voi myös pestä tavallisella käsisaippualla. Useimmissa perheissä suunhoitovälineitä säilytetään kylpyhuoneessa tai WC:ssä. Siellä ne ovat helposti saatavilla. Monestakin syystä pesu- ja WC-tilat eivät kuitenkaan ole ihanteellinen paikka suunhoitovälineiden säilytykseen. Erityisesti isommissa perheissä ne ovat usein kosteita. Hyllyillä tai peilikaapeissa voi olla niukanlaisesti tilaa kaikkien perheenjäsenten hammashoitovälineiden asianmukaista säilyttämistä varten. Perheen hammashoitovälineille tulee varata riittävästi ilmavaa tilaa, jossa ne pääsevät kuivahtamaan hyvin käyttökertojen välillä. Muistaa sopii sekin, että WC:n ilmassa voi leijua ulosteperäisiä mikrobeja, jos istuinta huuhdellaan kannen ollessa auki. Sopivankokoinen muki tai pikku kori on oivallinen säilytyspaikka hammasharjalle, kunhan harja pannaan sinne pystysuoraan harjapuoli ylöspäin, jolloin se käytön jälkeen kuivuu hyvin. Jokaisella perheenjäsenellä tulee olla oma muki tai kori, joita pitää säilyttää niin etäällä toisistaan, että harjat eivät tahattomastikaan pääse koskettamaan toisiaan. Näin suun mikrobit eivät pääse hammasharjojen välityksellä siirtymään suusta toiseen. Myös hammastahna voi toimia mikrobien kulkuvälineenä, jos useampi henkilö käyttää samaa tahnatuubia. Siksi jokaisella perheenjäsenellä olisi hyvä olla oma tahnatuubi, joka mahtuu samaan henkilökohtaiseen mukiin tai koriin, jossa hammasharjaa säilytetään. Kulloinkin toistuvasti käytössä olevia lankaimia, harjatikkuja ja hammasväliharjoja on hyvä säilyttää lääkelasissa tms. harja- ja lankapäät ylöspäin, jolloin nekin kuivuvat tehokkaasti. Jos useammalla perheenjäsenellä on käytössään tällaisia välineitä, niiden säilytykseen käytetty lääkelasi mahtuu mukiin tai

koriin yhdessä hammasharjan ja henkilökohtaisen tahnatuubin kanssa. Jos mukia käytetään, sen pitää olla niin matala, että hammasvälien puhdistusvälineen pääsevät esteettömästi tuulettumaan ja kuivumaan. KOKONAAN OMA LUKUNSA on hampaiden harjauksen ja siihen käytettyjen välineiden säilyttämisen organisointi päivähoidon ja varhaiskasvatuksen yksiköissä, joissa mikrobien kulkeutuminen suusta toiseen pitää estää niin hyvin kuin mahdollista. Hampaiden harjauksen harjoittelu päivähoidossa on erityisen tärkeää sellaisille lapsille, joiden perheissä hampaiden aamuin illoin tapahtuvasta harjauksesta fluorihammastahnaa käyttäen ei pidetä riittävän hyvää huolta. Takavuosina hampaiden harjaus päivähoidossa lopetettiin kautta koko maan infektioriskien pelossa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että hampaiden harjaaminen on päivähoidossakin mahdollista ilman että infektioriskit sen vuoksi lisääntyvät, kunhan järjestelyistä huolehditaan asianmukaisesti. Ohjeistusta löytyy esimerkiksi julkaisusta Infektioriskin vähentäminen päivähoidossa (STM:n oppaita 2005:28). Käypä hoito -suosituksessa Karies (hallinta) on erinomaisesti kuvitettu yksityiskohtainen opastus hampaiden harjauksen käytännön järjestelyihin päiväkodissa (https://www.kaypahoito.fi/nix02141). Kirjoittaja on Oulun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, joka toimii Suomen Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijana.

Uudet väitöskirjat

Liikunta-aktiivisuus ja motoristen taitojen välinen yhteys Turun yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan alle kouluikäisten lasten liikunta-aktiivisuuden ja motoristen taitojen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Sen sijaan ylipainoisilla lapsilla oli normaalipainoisia lapsia heikommat motoriset taidot viiden vuoden iässä. Vanhempien ja lasten liikunta-aktiivisuus olivat yhteydessä toisiinsa. LitM Tanja Matarman väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa alle kouluikäisten lasten liikunnan määrästä ja motoristen taitojen hallinnasta. Väitöstutkimuksessa selvitettiin kattavasti motoristen taitojen eri osa-alueiden, hienomotoriikan, vartalon ja käsien koordinaation sekä voiman ja ketteryyden, yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen. Alle kouluikäisten lasten motoristen taitojen ja liikunta-aktiivisuuden välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Liikunnallinen leikkiminen ulkona oli kuitenkin motoristen taitojen kannalta suotuisampaa kuin sisällä leikkiminen. –Liikunnan ja motoristen taitojen välisen yhteyden on aiemmin ajateltu olevan vahvempi kuin tämä tutkimus osoittaa, joskin alle kouluikäisiä on tutkittu vähemmän kuin kouluikäisiä. Liikunnan ja motoristen taitojen yhteys voi myös vahvistua vasta kouluiässä. Tulokset saattavat kertoa siitä, että alle kouluikäisten lasten liikunta ei ole riittävän monipuolista kehittämään motorisia taitoja, LitM Tanja Matarma toteaa. Normaalipainoisilla lapsilla oli ylipainoisia tai lihavia lapsia tilastollisesti merkitsevästi paremmat motoriset taidot kolmessa neljästä tutkitusta motoristen taitojen osa-alueesta. Ainoastaan hienomotoriikan osalta kehonpainolla ei ollut merkitystä.

Vanhempien ja lasten liikuntaaktiivisuus yhteydessä toisiinsa Tutkimuksessa alle kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa liikunta-aktiivisuus olivat yhteydessä toisiinsa. Äitien liikunta-aktiivisuus ja lasten osallistuminen kodin ulkopuoliseen päivähoitoon olivat myönteisesti yhteydessä 5–6-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen. Alle kolmivuotiaiden lasten ruutuaika oli pitkälti riippuvainen vanhempien ruutuajan määrästä. Vanhempien korkeampi koulutus ja lapsen osallistuminen kodin ulkopuoliseen päivähoitoon olivat yhteydessä lasten parempiin motorisiin taitoihin. Sukupuolten välillä oli eroja niin liikunnan määrässä kuin motorisissa taidoissa. Pojat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin tytöt. Tytöt puolestaan käyttivät enemmän aikaa piirtämiseen ja askarteluun kuin pojat. Ero ei kuitenkaan vaikuttanut hienomotoristen taitojen

hallintaan, sillä piirtämisen ja askartelun positiivinen yhteys hienomotoriikkaan näkyi kaikilla lapsilla eikä pelkästään tytöillä. Viisivuotiaat tytöt hallitsivat motoriset taidot saman ikäisiä poikia paremmin. Pojat olivat tyttöjä hieman parempia välineenkäsittelytaidoissa, LitM Tanja Matarma mutta ero oli vain marginaalinen. Väitöstutkimus oli osa Varsinais-Suomessa käynnissä olevaa Hyvän kasvun avaimet -tutkimusta. Lasten liikuntamäärän objektiivisiin mittauksiin viikon ajalta sekä motoristen taitojen laajaan testiin osallistui 158 lasta vanhempineen. Vanhempien liikunta-aktiivisuus mitattiin samanaikaisesti. Motoriset taidot tutkittiin testin lyhyemmällä versiolla yli 800 viisivuotiaalta lapselta. Lisäksi tutkittiin alle kolmivuotiaiden ruutuaikaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä kyselyjen avulla. Lasten pituus-painosuhde ja kehonkoostumus mitattiin viiden vuoden iässä. Määrällisesti mitattuna tutkimuksen teon aikana voimassa olleet kansainväliset liikuntasuositukset, tunti reipasta liikuntaa päivässä, saavutti vain vajaa puolet tutkituista. –Tutkimus kertoo karua totuutta alle kouluikäisten lasten liikunnan tilasta, mutta toisaalta tuo hyviä uutisia varsinaissuomalaisen päivähoidon onnistumisesta motoristen taitojen harjaannuttajana. Vanhempien liikunnallinen aktiivisuus on avainasemassa lasten liikunnallisuuden kannalta, Matarma kiteyttää.

Väitös luettavissa täältä https://www.utupub.fi/ handle/10024/148969 Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Uudet väitöskirjat

Borreliabakteerin taudinaiheuttamiskyky FM Julia Cuellar tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, miten borreliabakteeri aiheuttaa pitkäaikaisen infektion ihmisessä. Tutkimus osoitti, että borreliabakteeri säilyy elinkykyisenä BmpDproteiinin avulla. Lisäksi biglykaani-kudosmolekyyli vaikutti borreliabakteerin infektion leviämiseen. Fm Julia Cuellar Tulokset edistävät uusien lääkkeiden ja rokotteiden kehitystä. Lymen borrelioosi on yleisin puutiaisten levittämä infektiotauti Suomessa. Taudinaiheuttaja eli borreliabakteeri siirtyy puutiaisen pureman kautta ihmisen ihonalaisiin kudoksiin. Ilman antibioottihoitoa borreliabakteeri leviää verenkierrossa eri kudoksiin. Taudin levinneessä vaiheessa potilailla on usein pitkäaikaisia tulehdusoireita esimerkiksi nivelissä tai ihossa.

Borreliabakteeri on selviytyjä Borreliabakteeri on tunnettu jo 40 vuotta, mutta vielä ei tiedetä kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttavat sen infektiokykyyn. Se kuitenkin tiedetään, että borreliabakteerilla on lähes olematon aineenvaihduntakyky. Borreliabakteeri selviää hengissä puutiaisissa, eläimissä ja ihmisissä ottamalla talteen tärkeitä ravintoaineita isännän kudosympäristöstä. Julia Cuellar osoitti, että borreliabakteerin BmpDproteiini siirtää elintärkeitä RNA/DNA-rakennusmolekyylejä ihmisen kudoksista bakteerisolun sisälle. –Aikaisemmin BmpD-proteiinin ajateltiin sijaitsevan borreliabakteerin pinnalla ja sitoutuvan isännän kudosrakenteisiin. Tutkimustuloksemme osoittivat, että BmpD-proteiini sijaitseekin bakteerin sisäkalvolla, jossa se siirtää RNA/DNA-rakennusmolekyylejä borreliabakteerin sisään, Julia Cuellar kertoo. Lisäksi Cuellar osoitti hiirimallin avulla, että biglykaani-kudosmolekyyli vaikutti borreliabakteerin leviämiseen ja isäntäeläimen tulehdusvasteeseen.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

Uusia lääkkeitä borrelioosin hoitoon Borrelioosiin ei ole rokotetta. Rokotekehitys on hidasta, koska toimivaa rokoteantigeeniä ei ole vielä löytynyt. Cuellarin tutkimustulokset osoittivat, ettei BmpD-proteiini sovellu rokoteantigeeniksi, mutta tiedot sen rakenteesta ja toiminnasta tarjoavat uusia sovellusmahdollisuuksia. –Tulevaisuudessa olisi mahdollista kehittää uusia antibioottien kaltaisia lääkkeitä, jotka häiritsevät borreliabakteerin aineenvaihduntaa ja estävät sen lisääntymisen ihmisen kudoksissa, Cuellar pohtii.

Suomessa borrelioosi oli yleinen infektio jo 50 vuotta sitten Suomessa uutisoinnit puutiaisten maantieteellisestä levinneisyydestä ja puutiaisten välittämien tautien lisääntymiset ovat arkipäivää. Osana Cuellarin väitöstutkimusta selvisi, että vuosina 1968–1972 ympäri Suomea kerätyt seeruminäytteet sisälsivät borreliavasta-aineita viisi kertaa enemmän kuin vuonna 2011 kerätyt näytteet. –Tulos auttaa ymmärtämään, että borrelioosi-infektioita on tänä päivänä huomattavasti vähemmän, mikä johtuu osittain siitä, että nykyään borrelioosi osataan tunnistaa ja hoitaa, Cuellar huomauttaa.

Väitös luettavissa täältä https://www.utupub.fi/ handle/10024/148962

Uudet väitöskirjat

Tyypin 2 diabetes heikentää elämänlaatua jo kehittyessään Tyypin 2 diabeteksen on jo aiemmin todettu vaikuttavan monin tavoin potilaiden terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Proviisori Saku Väätäisen väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että terveyteen liittyvä elämänlaatu on heikentynyt jo ennen tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Tutkimuksessa havaittiin, että niin sanotut diabeteksen esiasteet, erityisesti heikentynyt sokerinsietokyky, ovat yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun. Väitöstutkimus perustui suomalaiseen Savitaipale Study -seurantatutkimukseen, jonka kymmenvuotisseurantakäynnin tietoja tutkimuksessa käytettiin. Tyypin 2 diabeteksen ja siihen liittyvien komplikaatioiden elämänlaatuvaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta Väätäisen väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, jossa diabeteksen esiasteiden elämänlaatuvaikutuksia selvitettiin preferenssipohjaisilla mittareilla. Tällaiset mittarit huomioivat sen, kuinka arvokkaana ihmiset pitävät erilaisia terveydentiloja. Lisäksi väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yksittäisten riskitekijöiden ja diabeteksen kokonaisriskin yhteyttä elämänlaatuun. Väitöstutkimuksen loppuvaiheessa toteutetussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ilmeni, että myös muut myöhemmin julkaistut viimeaikaiset tutkimukset tukivat tutkimuksen päähavaintoja. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muun muassa terveystaloudellisessa tutkimuksessa ja päätöksenteon tukena, esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimenpiteitä arvioitaessa. Löydökset voivat myös auttaa esimerkiksi lääkäreitä konkretisoimaan potilailleen elämäntapamuutoksen etuja diabeteksen ja sen esiasteiden ehkäisemisessä.

oireita. Tyypillisesti kehittyvään tyypin 2 diabetekseen liittyy merkittäviä muita elämänlaatua heikentäviä tekijöitä, kuten lihavuutta ja muita metabolisia ongelmia. Väätäisen väitöstutkimus osoittaa, että näiden tekijöiden kasautumisella on vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaa- Proviisori Saku Väätäinen tuun jo ennen diabeteksen toteamista. Aiempien tutkimusten perusteella tyypin 2 diabeteksen puhkeamista voidaan kuitenkin onneksi ehkäistä tai viivyttää elämäntapoja muuttamalla. Diabeteksen ehkäisyä on tutkittu Suomessa viime vuosina muun muassa laajassa kansallisessa StopDia-hankkeessa. Väätäisen tuore väitöstutkimus antaa viitteitä siitä, että elämänlaatua voisi parantaa jo riskitekijöihin ja kokonaisriskiin puuttumalla.

Yleinen ja salakavala kansansairaus, jota voidaan kuitenkin ehkäistä Diabetes on kansallisesti ja kansainvälisesti yleinen ja yleistyvä sairaus. Tällä hetkellä noin 400 000 suomalaisella on diagnosoitu tyypin 2 diabetes. Lisäksi arvioiden mukaan noin 100 000 sairastaa tautia tietämättään. Keski-ikäisistä suomalaisista noin joka kolmannella on diabeteksen esiaste tai aiemmin havaitsematon tyypin 2 diabetes. Etenkin diabeteksen esiasteet, kohonnut paastoverensokeri ja heikentynyt sokerinsietokyky, ovat vaikeita havaita ilman verensokeriarvojen mittaamista ja sokerirasituskoetta, sillä niihin ei juurikaan liity erityisiä

Väitös luettavissa täältä http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-3329-4

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2020

APTEEKISTA.

PAINEITA POTALLA?

PEGORION UMMETUKSEEN

· Jauhe kätevissä annospusseissa · Voidaan sekoittaa mm. veteen tai mehuun · Sopii yli 2-vuotiaille

3/2020

Pegorion, jauhe oraaliliuosta varten, on ummetuksen hoitoon tarkoitettu itsehoitolääke. Vaikuttava aine: makrogoli 4000. Annostus: Aikuiset ja yli 8-vuotiaat lapset: 1 annospussi (12 g) 1–2 kertaa päivässä. 4–7-vuotiaat lapset: 1 annospussi (6 g) 1–2 kertaa päivässä. 2–3-vuotiaat lapset: 1 annospussi (6 g) kerran päivässä. Pakkauskoot: 20 x 6 g, 10 x 12 g, 20 x 12 g ja 50 x 12 g. Sopii myös raskauden ja imetyksen aikana. Tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen.

itsehoitoapteekki.fi Lisätietoja puh. 010 439 8250 ark. klo 8–22

Neuvola ja kouluterveys 2/2020

Articles inside

Väitöskirjat

Etäopetusta ja kotikoulua

Hampaidenpuhdistusvälineistä pitää huolehtia

Rajat kiinni

Lasten hyvinvoinnin edistäjä, Heikki Autto

Ääneen lukeminen on lahja lapselle

Elämäntaidoista oppiaine

Käypä hoito Lihavuus

Lääkäri Esa Hammarén: työmatka pyöräilyä ja kotikuntoilua

Aivot ja mieli

Sisarussarjasta voimaa

Ahdistus koronan aikaan

Pyöräily lisää terveyspääomaa

Pääkirjoitus

Terveysosaaminen