Neuvola ja kouluterveys 1/2020

Neuvola

ja kouluterveys

Aistilähtöinen ruokakasvatus Elintavat ja raskaus Kriisiaikana lastensuojelutoiminta voimistuu Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

suome ruotski si ja ks i

h j a l a ps e l l e a l u uk

L– kirjakassi kaikille vauvoille neuvolasta

yksestä,

it keh Irrota kort

ka pieneen

laita ne vaik

pussiin.

Lapsi voi

an y

in kerralla

nostaa kort

Varhaiset lukuhetket tukevat lapsen kielellistä kehitystä ja vahvistavat perheen välistä vuorovaikutusta. Neuvolat ovat avainasemassa jakamassa perheille tietoa lukemisen tärkeydestä. Lukulahja lapselle -kirjakassi on arvokas lahja, jonka vain terveydenhoitaja voi antaa.

• Lorulahja-runokirjan vauvalle ja vanhemmalle

ne vaikka

pieneen

pussiin.

Lapsi voi

an yhte

in kerralla

nostaa kort

• Satulahja-iltasatukokoelman 3+ vuotiaalle • Lue lapselle -lukumitan

. Lapsi voi

een pussiin

stä,

it kehykse

Irrota kort

ka pien laita ne vaik

. hetkeen

n loruttelu

an yhteisee

in kerralla

nostaa kort

• Lorukortit • Kutsukortin kirjastoon

Sano sano todella

Köröttelyä

Aa-aa allin lasta

Sano, sano todella, rakastatko minua?

Hellällä, palavalla sydämellä, hellällä, palavalla sydämellä, rakastan minä sinua.

Körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin, ruskealla ruunalla, valkealla varsalla, kirjavalla kissalla, koiralla, kolipäällä Det komm er en mus hupsis – HUI! hupsis, som letar efter hus, inte här, Vauvaa hyppyytetään polvien päällä. inte här, ja vähitellen nopeassa rauhallisesti Ensin Hupsis-kohdassa nostetaan tempossa. inte här, kahdesti ylös. Ja lopuksi vauva nostetaan men HÄÄÄ ilmaan.ÄÄR korkealle

Aa-aa allin lasta, pientä linnun poikaa.

Pienellä linnulla on pitkät siivet, niillä se lasta hoitaa.

Valssataan lapsen kanssa Ja lopuksi halataan ja hellitellään.

Tilaa jaettavaksi www.luelapselle.fi

Vandra med ett par av dina fingrar över babyns kropp. Vid “HÄÄÄÄR” trycker du ditt pekfinger till exemp el i magen, eller kittlar under babyns haka.

Harakka huttua keittää

Keholoru

Silmä, silmä, nenä ja suu, Sinuun äiti / isä rakastuu.

selle.fi

Maantie, maantie, maantie… ylämäki, ylämäki… alamäki, alamäki…

Kuoppa!

ssä

rttiyhde

ssä on #va

rttipäivä

onlahja #va

S 7-VUOTIAJAT HALTUUN

Håll babyns fingar ditt pekfinger i tur till lillfinger. Ruska slutar.

ever Laiva, g, å hlaiva, olaiva nu nmenee?

De l sagopminnekä Muille r ocmaille te r h k i d och omenoita ostamaan,

Kaalinpäitä kauppaamaan.

Det var en gång ett litetsylissä. troll ”Ylämäessä” Hyppyytetään vauvaa KUPSIS, laiva keikkuu.

Vem kan segla som bodd e i en jastrut ”alamäessä” lasketaan. nostetaan h eminenonla Ro, ro vauva polvien väliin förutan vind Och varje Lopuksi #lukbarn et gång”pudotetaan” ? jalapselle man knacka på ulah eteen#luktai Keinutellaan lasta sylissä sivuille kuoppaan.

Katten hänger Vem så ropa han kan ro utan åror?

Lopuksi lapsi ”pudotetaan” – Tittut! i ja taaksepäin.

Ro, ro lilla barn Vem kan skilja polvien väliin. s från Täck babyns ansikte G Katten hänger vännen sin? med t. ex. en duk, klädesplagg eller ett I BESITTNIN din hand. När du H BOKEN säger “så ropa han - Tittut!”

A OC i mammas garn Utan RN att fälla tårar? läsa. Att lära sig ÄVE så drar du bort . det somTAR BOKST täcker babyns ansikte och vill s så ni ser varand bokstäver as och barn ra. sserar sig för att fira. Vuxn Ro, ro barnet Barnet intre Jag kan är värdförut tiden. t somsegla fram i an å ighe vind färd ocks , läsa är en Jag kan er är viktiga Katten hänger a lässtundro utan åror. i mm g ensa gem Ro, ro lilla vän Men ej skiljas från vännen min Kitten kommer Utan att fälla tårar . .fi elapselle Nog loss igen. ja www.lu Lisää loru

7-ÅRINGE

130 cm

lukea. LuOT TAA KIR aa jo itsekin imista ja halu Aikuisen ja ostuu kirja inen taito.

Lapsi kiinn juhlan arvo pitkään. iminen on tärkeitä vielä kemaan opp silti lapselle hetket ovat lapsen luku

S 6-VUOTIAKSEN SIIVILLÄ MIELIKUV

ITU

AN SVÄVAR RED

130 cm

N

6-ÅRINGE

KIR JAIMET JA

LENTÄÄ JO

Tummetott Slickepott, Långeman, Gullebrand Och lilla Vic

140 cm

t laskeutuu, kahisee, tarina kirjapuu. len ny t kukkii nal

keminen

Sipu-sapu, sipu-sapu takaisin tulee.

Klappa, klappa händ erna sipu-sapu TussaSipu-sapu, , tussa hundarna takaisin tulee.

Räven kommer, räven kommer Ta inte bort, ta inte bort… sängyllä tai aikuisen Koukistetaan lattialla, Mammas lilla makaavan päällä jalkojen gulle gris! vauvan jalkoja,

Laivaloru

Maantie

Tiirin taarin tokka, sulla on nykerönokka.

h det

apselle #lu

www.luelap

Tiirin taarin

KUMITANpäätä.

TÄMÄN LU AA OMIST

N

PÅ FANTAS

INS VINGA

R

er med re berättels lyssna på läng man läst tillsam­ tålamod att oner om det Barnet har oner. Diskussi a. färre illustrati för den vuxn nde också mans är giva

120 cm

r å nallar ry n ka Sm nosen åt pl i kter på

keskustelut tarinaa, ja e. pidempääkin kuunnella myös aikuisell isia hetkiä Lapsi malttaa usta ovat anto yhdessä luet

120 cm

110 cm

al en tuja tähti alla. a s e e l e t n u u k alle runko kasvaa kohise m uun la ,

#lukulahjal

Konkkis-konkkis

140 cm

Sivellään lapsen kasvoja runon rytmissä, Lopuksi sipaistaan kevyesti lapsen nenän-

En liten En liten En liten En liten Och en STOOR B

Ta tag i baby lilltå till stort

Ta i babyns tå, fot, ben, knä. Kittla varligt i ett lårveck och tryck i säger “i vällingsäcken magen när du ”.

ensin hitaasti ja sitten nopeammin.

Sätt babyn Klappa babyns kämmenkupissa, puuroa” ”Keitetään över dina händer, håll i dem knän. vauvan Gunga hen från sida tillnokitaan med dina händer och locka ja ruokitaan jokainen sida medan sormenpäällä du håller hen hundarna och fös under TT a. Till sist omfam armarnlapsen undan rävarn a. Vid “Och viimeinen, MÅ sormi änvuoronperään, slank hon ner imutta nar du babyn.

DETTA LÄS diket” låter dupikkurilli, babyn dyka ilman. jääkin ner mellan dina knän. TILLHÖR

www.luelap

nenon #lukemi

Konkkis-konkkis koira metsään menee.

Läsmått

Käydään lapsen kehon osia runon tahdissa läpi. Lopuksi suukotetaan tai halataan lasta.

Le

jalapselle

#lukulah

Läs t. för barne

Käsi, käsi, massu ja napa, Jalka, jalka ja varpaat.

Lukumitta

Tå tisse Fot bisse Ben borre Knä knorre Lårvecken Och PIIIP i vällingsäcken.

Konkkis-konkkis koira metsään menee. selle.fi

Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää, pyrstöllänsä puistelee, nokallansa koittelee, panee suolaa, Präst sokeria, panee ens lilla kråka Skull antaa e ut tälle, och åka Ingeantaa tälle, n hade hon som körde. tälle, antaahon Än slank hit, tälle, antaahon Än slank dit, ei annakaan!

Och tälle än slank hon ner I diket .

Silmä, silmä, nenä, suu, Poski, poski ja leukaluu.

N

0€

stä, laita

it kehykse

Irrota kort

p

ja jaa Tilaa lassa neuvo 2019le kaikil tyville. yn 2021 s

Lukulahja lapselle -kirjakassi sisältää

110 cm

N 4–5-ÅRINETGE NA AV SAGOR AB

ETS ALF rädd kan man vara berättelser ma. , sagor och slorna får blom I bilderböcker . igheter. Kän ga omständ egna ordlekar under tryg barnet till sor lockar ram och Dikter

LÄR SIG LIV

IAS 4–5-VUOT N AAKKOSIA MÄ

ISTA ELÄ enlaisiin tunja eläytyä mon leikkeihin. turvallisesti kieli saa pelätä lasta omiin Tarinoissa houkuttavat ot ja lorut teisiin. Run OPPII SADU

M it

100 cm

een? e miel a tule ä kirjan kuvist inni kieleen.

De s ig om o ch

10 cm

römmer och d s krattar tiserar n b ort, faom simmar s änglar marscherar m kor so N 2–3-ÅRINGE A ORD

SNAPPAR

UPP NY

a när den vuxn munikativa . blir mer kom på bilderna Lässtunderna eller hon ser re kan man et vad han frågar barn gan blir bätt ationsförmå . entr cker konc erbö När öcker till bild byta från pekb

Neuvola ja kouluterveys

1

2020

Neuvola ja kouluterveyslehti 20. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.neuvolajakouluterveys.fi

26

Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Silja Varjonen Päivi Joki-Korpela Maritta Pöyhönen Alho Riittakerttu Kaltiala Kasper Salin Aura Korppi-Tommola Virpi Taipale Hannu Hausen Kannen kuva Seija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo Q 050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi/JH, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto, Q 040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi, Q 040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

3

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

TÄSSÄ NUMEROSSA 4 5 7 8 10 13 14 16 18 19

Tapahtumakalenteri

20 21 22 24 25 26 27 28

Pikkulasten hyvän unen kriteerit

29 30

Kielikoulua kotona

20

Pääkirjoitus Vuoden vaikuttaja Maijaliisa Erkkola Aistilähtöinen ruokakasvatus Ravitsemuksen asiantuntijat D-vitamiini ja tyypin 1 diabetes Elintavat ja raskaus Käypä hoito: Itsemurhien ehkäisy Täynnä ja ylipaikoilla Onnellisten vanhempien lapsilla terveitä elintapoja Kävelen siis olen

10

Kriisiajan lastensuojelu Tiedekummius ja lastensuojelu Turvallinen talvipyöräily Viisaasti ruutuaikaa Kirja Masennuksen biologia Nuorten tupakointi vähenee - kaikki hyvin?

Väitöskirjat

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

3

Tapahtumakalenteri

Tapahtumakalenteri

www.neuvolajakouluterveys.fi -sivulla: Tiedeuutisia ammattilaisille  Kuukauden blogi  Tapahtumatietoja

TerveSos 2020 Aika ja paikka: Jyväskylän Paviljonki 5.-6.5.2020.

Tapahtuman teema: Luottamus kasvaa yhdessä tehden. Tapahtumaan odotetaan 1 200 alan päättäjää ja ammattilaista. Tapahtumassa: 15 seminaaria, 80 huippuasiantuntijan puheenvuoroa, case -esittelyjä, monipuolinen alan näyttely, tapaamisia kollegojen kanssa sekä iltajuhla! TERVE-SOS 2020 -tapahtuman järjestävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri.

Lisätietoja teija.eeva@thl.fi

Raskaus, lapsivuode ja vauva 2020 Aika ja paikka: Scandic Tampere City 6.-8.5.2020 Suomen Kätilöliiton järjestämässä koulutustilaisuudessa aiheina mm. Reeta Lamminpää: Iäkkään naisen raskaus ja synnytys, Mari Camut: Voiko arpimanipulaatio auttaa synnytyksen jälkeen ja Laura Merivirta: Imetyksen haasteet ja erityistilanteet.

Lisätietoja: toimisto@suomenkatiloliito.fi

LAPSIMESSUT

21.–23.8.2020

MESSUKESKUS HELSINKI Elokuussa Messukeskus täyttyy leikistä ja laulusta, touhusta ja peuhusta!

Messuilta löydät myös kaikkea kivaa lastentarvikkeista leluihin ja lapsiperheiden palveluihin.

Syksyn hauskin viikonloppu sisältää tapahtumat: Lapsimessut, HupiCon, OutletExpo ja Eläinystäväni (la–su) sekä uutuutena Lähiruoka&Luomu!

Alle 4-vuotiaat ilmaiseksi!

lapsimessut.fi Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta! Aikuisten liput alkaen 16 € (norm. 19 €). Katso kaikki hinnat shop.messukeskus.com.

Alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Avoinna: pe ja la klo 9–18, su klo 9–17 (Eläinystäväni avoinna la–su). Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa

4

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Pääkirjoitus

10-vuotias koululainen: ”Kukaan ei huomaa minua ja hätääni”  Matti Rimpelä YLE uutisoi 17.1.2020 nuorisopsykiatrian kuormituksen rajusta kasvusta.

Kun Tampereen yliopistosairaalassa oli nuorisopsykiatrian avohoitopotilaita 2000 -luvun alussa noin 500/vuosi, viime vuonna heitä oli noin 1800. Lähetteiden lukumäärä on samana aikana kaksinkertaistunut. Kasvu on jatkunut viime vuoteen saakka. Uutinen haastatteluineen antaa hyvän ajankuvan. Siksi sitä kannattaa analysoida tarkemmin.

Professorin mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt eivät ole yleistyneet. ”Mielenterveyden häiriöt tunnetaan, niistä puhutaan ja apua uskalletaan hakea. Nuoret ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta se ei enää riitä. Kaikki nuoret eivät koulussa selviydy itseohjautuvuuden ja projektiluonteisen työn vaatimuksista. Pitää kysyä, saavatko he aikuisilta riittävästi tukea? Elämän on muutenkin muuttunut yksilö- ja suorituskeskeisemmäksi. Sosiaalinen media pakottaa vertaamaan itseään muihin ja olemaan aina tavoitettavissa.

Vanhempien kasvatusperiaatteet ovat muuttuneet.”

NUORET PUHUIVAT YKSINÄISYYDESTÄ, epävarmuudesta ja ulkoisista paineista sekä koulustressistä ja riittämättömyyden tunteesta. Levolle ei tuntunut olevan aikaa. Hoitoa oli vaadittava, palveluja joutui jonottamaan. Apua sai vasta, kun oireista oli tullut vakavia tai mielenterveyden häiriö oli diagnosoitu.

Mitä pitäisi tehdä? Nuoret toivoivat lähellä olevilta ihmisiltä välittämistä, kiinnostusta, ohjeita arjen hallintaan, yhdessä tekemistä ja yhteisiä pelisääntöjä. Koulussa vähemmän tulevaisuuspaineita ja virheiden hyväksymistä.

Kotona lasten ja vanhempien välit kuntoon, jotta asioista on helpompi keskustella eikä niitä mieti vain yksinään.

Professori ehdotti kuntiin lisää perustason mielenterveystyötä ja erikoissairaanhoidossa määrätyn jatkohoidon tai lääkehoidon seurantaa

perusterveydenhuollossa. Ministeri ilmoitti, että kouluihin ollaan tuomassa matalalla kynnyksellä tarjottavia 1–10 kerran lyhytterapiajaksoja. Oppilashuoltopäällikön mukaan ehkäisevää mielenterveystyötä pitäisi tehdä, mutta työaika kuluu suurelta osin yksilöasiakastyöhön. Asiakasmäärät koulupsykologeille ja kuraattoreille ovat suuria.

Olennaista ei ole vain resurssien lisääminen. Hoitoketjun tulisi toimia.

Tays nuorisopsykiatrian erikoisalan lähetteet 2010–2019 1178

1200 1000 800

1041

1064

1071

2016

2017

2018

914

703

754

816

795

2013

2014

629

600 400

0

2010

2011

2012

2015

2019

Tays eri potilaiden määrä nuorisopsykiatrian avohoidossa 1500 1300*

1200 1136 900 834 600 300 0

478

2004

LÄHDE: TAMPEREEN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA

2014

2017

2019 *arvio

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

5

Pääkirjoitus

MITÄ TÄSTÄ UUTISESTA voisia oppia. Selityksiä nuorisopsykiatrian kuormituksen kasvuun löytyi eniten nuorten arjesta kotona, koulussa, internetissä, jne., mutta myös palvelujärjestelmästä: perustasolla liian vähän resursseja, palveluja joutuu vaatimaan, hoitoketjut eivät toimi. Nuoret toivovat arjen tukea kotona ja koulussa. Ministeri ja palvelupäällikkö esittävät lisää mielenterveyshenkilöstöä ja terapiaa ja hoitoketjujen selkiyttämistä. Ehkäisevää työtäkin pitäisi tehdä.

Tuttu asetelma jo 1990-luvulta. Selitykset ja toimenpide-ehdotukset ovat eri suurelta osin eri maailmasta. Nuoret haluavat arjen tukea, asiantuntijat

esittävät palveluja. Esimerkiksi Koulun lähivastuu -tutkimus projekti kertoi 1990-luvun lopussa samaa, mitä nuoret tänään. Tärkeintä on arkinen tuki, myös koulussa. ”Yksinmenestymisen näytti edelleen jäsentävän koulun arkea. Nuoret haluavat kuulua ryhmään ja luopua yksintekemisen ja yksinpärjäämisen kulttuurista. Oppilaan pitää saada kuulua opetusryhmäänsä, hänen pitää voida luottaa ja samaistua siihen toimiakseen ryhmänsä vastuullisena jäsenenä ja kokeakseen sen turvallisesti omakseen. Koulussa tulisi rakentaa vuorovaikutusta, huolehtia lähivastuuta ja lisätä nuoren positiivisia kokemuksia.

Tärkeämpää on etsiä koulunkäyntiä tukevia toimenpiteitä kuin tarkastella syrjäytymisuhkaa. (Reiterä-Paajanen U. Koulun lähivastuu. Etnografinen tapaustutkimus koulun lähivastuun kehittymisestä. Opetusvirasto. A5. Helsinki 2001).

Nuoria ei kuitenkaan kuultu tuolloin eikä tänäänkään. Kun arjen tuki ei toimi, ratkaisua ei haeta arjen rakentumisesta, vaan ministeri tarjoaa terapiaa.

Tätä on testattu jo yli kahden vuosikymmen ajan, tuloksetta. Ja kuitenkin jatketaan samaa polkua. Ei hyvältä näytä.

(HUOM. KUVA EI LIITY TEKSTIIN.)

6

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Vuoden vaikuttaja

Vuoden vaikuttaja -palkinto lasten ravitsemuskasvatuksen edistäjälle KUVA: VEIKKO SOMERPURO

Dosentti, yliopistonlehtori Maijaliisa Erkkola on saanut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan vuoden vaikuttaja -palkinnon ansioistaan lasten ravitsemukseen liittyvien tutkimushankkeiden tuloksien soveltamisesta käytäntöön ja niiden monikanavaisesta viestinnästä sellaisille kohderyhmille, jotka eivät yleensä ole tiedeviestinnän kohteena.

Dosentti Maijaliisa Erkkola johtaa tutkimushankkeita, jotka kohdistuvat päiväkoti-ikäisten lasten ravitsemukseen ja ruokakasvatukseen. Hän on ansioitunut tutkimustulosten soveltamisessa käytäntöön kohderyhmissä, eli lapsia ja heidän vanhempiaan sekä päiväkotien henkilökuntaa, kiinnostavalla tavalla. Valinnassa korostui erinomaisesti toteutettu tutkimukseen perustuvan tiedon jakaminen ja vaikuttavuuden toteutuminen kohderyhmissä, jotka harvemmin ovat tiedeviestinnän kohteena. Valintaan vaikutti vahvasti myös aiheen yhteiskunnallinen merkittävyys: päiväkotilapset ja lapsiperheet ovat suuri ja merkittävä kohderyhmä, sillä lapsuudessa opitut terveelliset valinnat vaikuttavat yksilön koko elämänkaareen, kuluttajana käyttäytymiseen sekä pitkällä aikavälillä suomalaiseen kansanterveyteen.

Tutkimushankkeen tuloksia on hyödynnetty myös ensimmäisissä kansallisissa varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksissa, joiden tekemiseen Erkkola osallistui työryhmän jäsenenä. Erkkola on edistänyt omalla työllään ratkaisujen löytämistä kohti vastuullista

käyttäytymistä ja sitä kautta kestävää kehitystä.

–Monitieteinen ja -ilmeinen yliopisto ei voi eristäytyä akateemiseen kuplaansa, vaan sen tulee olla luonteva osa kansalaisten arkea. Se mahdollistaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja tieteen eläväksi tekemisen monilla eri tasoilla.

Asiantuntijoina meillä on velvollisuus myös puhua niiden puolesta, joilla ei ole resursseja puolustaa itseään. Terveemmän ja kestävämmän tulevaisuuden turvaaminen tuleville sukupolville on yksi päätehtävämme. Tämä palkinto on koko ryhmälleni ilahduttava tunnustus usein ansioluetteloissa näkymättömäksi jäävästä vaikuttamistyöstä, sanoo Erkkola.

Vuonna 2014 alkanut Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen DAGIS-tutkimushanke viestii aktiivisesti tuloksistaan hyödyntäen monipuolisesti eri viestintäkanavia, kuten aktiivisesti ylläpidettyjä verkkosivuja, blogia, Twitter-tiliä ja Facebook-sivua. Lisäksi hankkeessa on luotu materiaalipankki, joka kokoaa yhteen vinkkejä ja materiaaleja varhaiskasvatuksen sekä perheiden ruoka-

kasvatuksen tueksi sekä tietoa ja välineitä asiantuntijatyöhön. Erkkolan johdolla on osana EIT Food School Network -hanketta kehitetty lapsille suunniteltu digitaalinen ’Myyrän mielikasvikset’ -peli, joka opastaa ja innostaa päiväkoti-ikäisiä lapsia tutustumaan kasviksiin sekä harjoittamaan itsesäätelyä. Ilmainen sovellus on tarkoitettu ruokakasvatuksen välineeksi varhaiskasvatukseen. Kokeilupäiväkodeissa Suomessa ja Puolassa sekä lapset että varhaiskasvattajat ovat ottaneet sovelluksen hyvin vastaan –Lasten leikissä peikkokin vaihtaa makkaran ja pizzan porkkanaan ja kaaliin, koska on kuulema kokeillut Myyrän mielikasvikset-peliä, kertoo Erkkola saamastaan palautteesta.

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta myöntää vuosittain Vuoden vaikuttaja -palkinnon tiedekunnan aloihin liittyvistä erityisistä ansioista tiedeviestinnässä ja tutkimustulosten käytäntöön viennissä.

Maijaliisa Erkkola on saanut tutkimusrahoitusta EIT Food -hankkeelta, joka on osa EU:n Horisontti 2020 -ohjelmaa.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

7

Hyvä syöminen

Aistilähtöinen ruokakasvatus KUVAT: TIMO PEEDU

Japanilaiset 2-3-vuotiaat tutustuvat umamiin maistelemalla kuivattuja kaloja.

Englantilaiset esikoululaiset oppivat Tudorien ajasta mausteiden avulla. Koululaiset Hollannissa osallistuvat Makukoulu-tunneille ja oppivat samalla ruuan alkuperästä ja tuotannosta.  Silja Varjonen Edellä mainitut ovat esimerkkejä siitä, miten Sapere- eli makukoulu-menetelmää sovelletaan eri maissa. Lokakuussa 2019 matkustin Cambridgeen osallistuakseni Sapere International -järjestön 8. symposiumiin. Kaksipäiväiseen seminaariin osallistui liki 50 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Teemana oli ”Preference and Change”.

Puheenvuoroissa käsiteltiin Saperemenetelmän tieteellisiä perusteita ja sovelluksia eri maissa. Myös ruokapolitiikasta ja terveellisen syömisen edistämisestä keskusteltiin. Lopputulema oli, että yksilölliset mieltymykset tai suomalaisittain ruokailo pitäisi olla keskeinen asia terveyden edistämisessä ja ruokapolitiikassa.

Suomi on Saperen edelläkävijä Lähdin seminaarista muistivihko täyteen tuherrettuna ja pää satoja uusia ideoita täynnä. Oli mahtava tavata joukko saman mielisiä ihmisiä, kaukaisimmat Kanadasta ja Singaporesta, joilla on palo edistää ruokailoa ja lasten hyvinvointia. On selvää, että aistilähtöistä ruokakasvatusta voidaan mainiosti soveltaa eri maihin ja ruokakulttuureihin.

1970-luvulla Ranskasta alkanut Sapereliike elää ja voi hyvin – ja leviää uusiin maihin!

8

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri ja Sapere-konkari Arja Lyytikäinen esitteli suomalaisia saavutuksia. Ne saivat osakseen paljon ihailua.

Meillä aistilähtöinen ruokakasvatus on jo hyvin juurtunut varhaiskasvatukseen ja sillä on vahva selkänoja maksuttomassa joukkoruokailussa, varhaiskasvatussuunnitelmassa ja ruokailusuosituksissa.

Makukoulun viemisestä kouluihin voimme ottaa mallia mm. Norjasta ja Hollannista, joissa jo tuhannet opettajat

ovat kouluttautuneita menetelmään.

Makukoulut ovat saaneet rahoitusta elinkeinoelämästä, sillä yritykset näkevät lasten ruokakasvatuksen sijoituksena terveempään ja kestävämpään tulevaisuuteen.

Mikä Makukoulu?

Makukoulu perustuu ranskalaiseen alakoululaisten Sapere-ruokakasvatusmenetelmään. Sana sapere on latinaa ja

Hyvä syöminen

VUODEN 2020 TERVEYDEN edistämisen määrärahat on myönnetty seitsemälle kehittämishankkeelle. Tämän vuoden määrärahasta tuetaan erityisesti kunnissa toteutettavaa terveyden edistämisen toimintaa. Avustuksia myönnettiin yhteensä 2 miljoonaa euroa käytettäväksi vuosien 2020–2022 aikana. Yksi saajista on Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry Ruokailoa kaikille! Ruokakasvatuksen menetelmien kehittäminen maahanmuuttajaperheille Hankkeen tavoitteena on parantaa ruokatottumuksia sellaisissa lapsiperheissä, jotka tavoitetaan huonosti perinteisellä viestinnällä ja ohjauksella heikon suomenkielen taidon vuoksi.

Kohderyhmänä ovat erityisesti maahanmuuttajataustaiset lapsiperheet. Hankkeessa hyödynnetään yhteiskunnallisen markkinoinnin menetelmiä ja luodaan ruokakasvatuksen muutosinterventioita sekä ohjausmenetelmiä ammattilaisille terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa.

Hankkeen kesto on 3 vuotta.

Lisätietoja: info@ruukku.org

VALMISTETTU SUOMESSA

tarkoittaa maistella, tuntea ja olla rohkea. Aistilähtöinen menetelmä korostaa osallistujan mielipiteen merkitystä. Jokainen ruokailija on ainutlaatuinen kokija, oppija ja tutkija ruokamatkallaan eikä oikeaa tai väärää kokemuksen kuvausta ole olemassa. Omakohtainen tekeminen ja kokeminen ovat ihmisen luontainen tapa oppia.

Makukoulu vahvistaa myönteistä ja luonnollista suhtautumista ruokaan. Ruoka ei ole vain hyvää tai pahaa, terveellistä tai epäterveellistä, vaan kaikkea tältä väliltä ja paljon muutakin. Monipuolisempi suhtautuminen ruokaan tukee myös monipuolisten ruokatottumusten omaksumista. Makukoulu-menetelmän avulla on mm. havaittu lasten maistelevan rohkeammin vieraita ruokia, syövän enemmän erilaisia kasviksia ja luonnehtivan ruokaa sanallisesti enemmän.

Ruokakasvatusyhdistys Ruukku kehittää Makukoulua ja tuottaa aineistoja menetelmän käyttöön. Lisäksi Ruukku kouluttaa ohjaajia ja tarjoaa Makukoulua erilaisille ryhmille.

Sapere International on vuonna 1995 perustettu verkosto, joka edistää Sapere-menetelmän käyttöä ja tutkimusta. Verkostoon kuuluu yliopistoja, järjestöjä ja yrityksiä kymmenestä maasta.

Kirjoittaja on Ruukku ry:n toiminnanjohtaja.

Luonnollinen suoja ihollesi Ceraderm Voide on tehokas hoitoja suojavoide kuivien ja ärtyneiden ihoalueiden hoitoon.

Muodostaa ihoa vahvistavan, hengittävän suojan, joka hillitsee tehokkaasti kosteuden liiallista haihtumista.

Ei sisällä lisä- tai säilöntäaineita, emulgaattoreita, väriaineita tai hajusteita.

Hellävarainen vauvojen ja lasten herkälle iholle. Ei ärsytä eikä kirvele.

Pakkauskoot: 7 g huulivoide, 30 g ja 200 g (SV-korvattava)

UUTUUS!

APTEEKISTA Nyt saatavana myös kätevänä huulirasvana!

Markkinoija: Decem Pharma Oy

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

9

Asiantuntijat

Ravitsemustieteen asiantuntijat Ravitsemustiede on suosittu akateeminen oppiaine.

Ravitsemustieteilijöitä tarvitaan yhä enemmän tutkijoina, terapeutteina ja terveyden edistämisen ammattilaisina Ravitsemustieteen yliopistollinen opetus alkoi Suomessa 1947 professori Paavo Roineen Yhdysvalloista tuomien mallien mukaisesti. Euroopassa oli tätä ennen voinut opiskella ravitsemustiedettä vain Lontoon yliopistossa.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan perustettiin ravintokemian laitos, josta ensimmäiset alan kandidaatit, nykyisin maisterit, valmistuivat 1952. Ravitsemustieteen laaja-alaisuus näkyi alusta pitäen siinä, että pääainetta, ravintokemiaa, saattoi kiinnostuksesta riippuen opiskella

10

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

hyvinkin erilaisin painotuksin. Myös sivuaineissa oli runsaasti valinnanvaraa. Tutkintovaatimusten mukaan ns. kotitaloudellisella suunnalla korostuivat pyrkimykset saattaa kotitalouksissa tapahtuvat toiminnat vankalle tieteelliselle pohjalle, ja ravitsemuksen ja ruoanvalmistuksen osalta nojata kemian, biokemian, fysiikan ja fysiologian tutkimustietoon.

Ravitsemustiede on soveltava tiede, joka pyrkii ymmärtämään millä tavoin ruoka, syöminen ja ravintoaineet vaikuttavan elimistön toimintaan

ja ihmisten terveyteen. Kiinnostuksen kohteena on myös millaista ruokaa eri väestöt syövät ja miksi ihminen valitsee tiettyjä ruokia. Suomessa ravitsemusta tutkitaan monipuolisesti poikkitieteellisissä tutkimusryhmissä eri näkökulmista. Pääsuuntia ovat olleet fysiologia ja aineenvaihdunta, kansanravitsemus ja ravitsemusepidemiologia sekä kokeellinen ravitsemustieteellinen tutkimus.

Suomessa ravitsemustiedettä pääaineena voi opiskella Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Ravitsemustieteen perusopintokokonaisuuden opintoja on mahdollista suorittaa myös avoimien yliopistojen ja kesäyliopistojen järjestämänä useilla eri paikkakunnilla.

Ravitsemustieteen opiskelijan on mahdollista valmistua Itä-Suomen yliopistosta terveydenhuollon ammattilaiseksi.

Asiantuntijat Mikä erottaa laillistetun ravitsemusterapeutin (diplomi) ravintoterapeutista, fytoterapeutista , (lisensoidusta) ravintoneuvojasta, (lisensoidusta) ravintovalmentajasta, ravintoexpertistä, ravitsemusalan konsultista ja personal trainerista?

Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat terveydenhuollon ainoa ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut yliopistokoulutus.

Heillä on Sosiaali- ja terveysalan lupaja valvontaviraston (Valvira) myöntämä ja valvoma oikeus työskennellä terveyskeskusten, sairaaloiden, yksityisten lääkäriasemien ja kuntoutuslaitosten ravitsemusterapeutteina. Laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys on yli 600 ravitsemustieteilijällä. Julkisen terveydenhuollon piirissä heistä työskentelee tällä hetkellä noin 180. Osa ravitsemusterapeuteista on pätevöitynyt toimimaan myös työterveyshuollossa.

KUVA: AIRI NUMMI

Yhdistyksiä RAVITSEMUSTERAPEUTTIEN YHDISTYS RY (RTY) perustettiin vuonna 1970. Se on akavalaisen Agronomiliiton koulutusalayhdistys. Jäsenet työskentelevät laaja-alaisesti ravitsemuksen parissa. Osa jäsenistä työskentelee terveydenhuollossa ravitsemusterapeutteina tai -suunnittelijoina sairaaloissa, terveyskeskuksissa, yksityisillä lääkäriasemilla sekä työterveyshuollossa. Heitä voi tavata myös kuntoutuslaitoksissa. www.rty.fi SUOMEN RAVITSEMUSTIETEEN YHDISTYS perustettiin vuonna 1985. Perustajajäseninä olivat professori Herman Adlercreutz, MMT Seija Mäkinen ja MMT Christel Lamberg-Allardt. Yhdistys toimii yhdyssiteenä ravitsemusalan tutkijoiden välillä. Suurimmalla osalla yhdistyksen yli 400 henkilöjäsenestä on ravitsemustieteen yliopistotutkinto. Jäsenkuntaan kuuluu myös lääketieteen, luonnontieteiden sekä tekniikan alan tutkijoita ja asiantuntijoita. Yhdistyksen kannattajajäseninä on useita elintarvike- ja lääkealan yrityksiä.

Yhdistys on Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) jäsenseura, ja edustaa Suomea alan eurooppalaisessa (Federation of European Nutrition Societies, FENS) ja kansainvälisessä (International Union of Nutritional Sciences, IUNS) järjestössä. www.suomenravitsemustieteenyhdistys.fi Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

11

Sairauksien ennaltaehkäisy

12

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

D-vitamiini ja diabetes

D-vitamiini ja tyypin 1 diabetes Riittävä D-vitamiinin saanti varhaislapsuudessa voi suojata tyypin 1 diabeteksen kehittymiseltä. Tämän vuoden alussa Diabetologia lehdessä julkaistu artikkeli korostaa D-vitamiinisuositusten noudattamisen tärkeyttä.

Vähäisellä D-vitamiinin saannilla varhaislapsuudessa on yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen perinnöllisesti alttiilla lapsilla. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että elimistön Dvitamiinitaso oli varhaislapsuudessa hieman muita matalampi niillä lapsilla, joille myöhemmin kehittyi tyypin 1 diabeteksen esiaste, eli taudin kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita, tai varsinainen tyypin 1 diabetes. D-vitamiinitasoissa havaittiin eroja etenkin noin puolitoista vuotta ennen vasta-aineiden ilmaantumista.

Tutkimus on osa kansainvälistä TRIGR-tutkimusta (Trial to Reduce IDDM in the Genetically at Risk), jossa tutkitaan tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen kutsuttiin perinnölliseen riskiryhmään kuuluvia lapsia 15 eri maasta.

Tutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia lapsia.

Vakava D-vitamiinin puutos oli harvinaista tutkimukseen osallistuneilla.

Tutkimukseen osallistuneista lapsista vain muutamalla prosentilla havaittiin vakava D-vitamiinin puutos. D-vitamiinin puutoksella tarkoitetaan veren kalsidiolin pitoisuutta, joka alittaa arvon 30 nmol/l. Terveyden kannalta riittävänä pitoisuutena pidetään kalsidiolin pitoisuutta 50 nmol/l tai yli. Pitoisuuksien 30 nmol/ ja 50 nmol/ väliin jääviä arvoja pidetään riittämättöminä.

Tutkimuksen näytteet kerättiin vuosien 2002–2008 aikana. D-vitamiinitasoja mitattiin toistuvasti noin puolentoista vuoden ikään asti.

D-vitamiinitaso mitattiin 244 lapselta, joille ilmaantui vähintään kaksi neljästä tyypin 1 diabetekselle tyypillisestä vasta-aineesta. Heistä 144 sairastui tyypin 1 diabetekseen.

Kaikille lapsille valittiin kaksi synnyinmaan ja iän perusteella kaltaistettua vertailulasta, joilla ei esiintynyt taudin kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita.

Myös heiltä mitattiin D-vitamiinitasot.

D-vitamiinitaso mitattiin synnytyksen yhteydessä otetusta napaverinäytteestä sekä 6, 12 ja 18 kuukauden iässä.

Analyyseissä huomioitiin näytteenottokuukausi, sillä auringonvalon määrä eri vuodenaikoina vaikuttaa D-vitamiinitasoihin. Analyyseissä huomioitiin myös lapsen sukupuoli, perinnöllinen sairastumisriski sekä äidin tyypin 1 diabetes.

Yhteyttä on tutkittu jo vuosikymmeniä D-vitamiinin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen on tutkittu jo pitkään, mutta tulokset eivät ole olleet johdonmukaisia. Tulosten erilaisuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi perinnölliset erot D-vitamiinin aineenvaihdunnassa. ”Tiedetään, että elimistön puolustusjärjestelmän aktivoituessa D-vitamiinitasot usein laskevat. Niillä lapsilla, jotka sairastuvat tyypin 1 diabetekseen, havaitaan varhaislapsuudessa muutoksia esimerkiksi suoliston mikrobistossa selvästi ennen kuin diabetekselle tyypillisiä vasta-aineita ilmaantuu. Onkin mahdollista, että hieman matalammat D-vitamiinitasot ovat seurausta puolustusjärjestelmän aktivoitumisesta”, kertoo tutkimusprofessori Suvi Virtanen.

riippuen äidinmaidonkorvikkeen määrästä, 1-vuotiaille 10 mikrogrammaa ja 2–17-vuotialle 7,5 mikrogrammaa.

D-vitamiinin puutos on nykyään Suomessa verrattain harvinaista, kun vielä vuosituhannen vaihteessa puutosta esiintyi monissa väestöryhmissä.

Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että tietyllä D-vitamiinilisän määrällä voitaisiin ehkäistä tyypin 1 diabeteksen tai muiden puolustusjärjestelmän toimintaan vaikuttavien tautien puhkeamista.

Tällä hetkellä tutkitaan, yhdistyykö matala D-vitamiinitaso lapsilla esimerkiksi suoliston tulehdukseen tai elimistön matala-asteiseen tulehdukseen.

D-vitamiinisuositusten noudattaminen on tärkeää, sillä D-vitamiinia tarvitaan esimerkiksi luuston kehitykseen ja luukudoksen ylläpitoon.

D-vitamiinia saatava riittävästi

Lähde: Miettinen, M.E., Niinistö, S., Erlund, I. et al. Serum 25-hydroxyvitamin D concentration in childhood and risk of islet autoimmunity and type 1 diabetes: the TRIGR nested case– control ancillary study. Diabetologia (2020) doi:10.1007/ s00125-019-05077-4.

Suomessa kaikille alle 18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää päivittäin ympäri vuoden. Vauvoille suositellaan 2 viikon iästä 12 kuukauteen saakka D-vitamiinilisää 2–10 mikrogrammaa (µg)

Lisätietoja: Suvi Virtanen tutkimusprofessori THL Maija Miettinen vieraileva tutkija THL

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

13

Terve raskaus

Elintavat vaikuttavat raskauden alkamiseen  Päivi Joki-Korpela ja Maritta Pöyhönen-Alho

Silloin kun siihen on tarvetta, elintapavalmennuksen tulisi olla lapsettomuuden ensisijainen hoito.

Päivi Joki-Korpela.

Maritta Pöyhönen-Alho.

14

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

VÄHENEVÄN SYNTYVYYDEN syistä ja niihin vaikuttamisen mahdollisuuksista on käyty Suomessa vilkasta keskustelua. Vapaaehtoisen lapsettomuuden rinnalla on hyvä muistaa, että maassamme aloitetaan vuosittain 13 000–14 000 hedelmöityshoitoa pareille, jotka eivät saa lapsia toivomuksestaan huolimatta. Vuonna 2016 hedelmöityshoitojen tuloksena syntyi 6,5 prosenttia kaikista suomalaislapsista. Näin jokaisella koululuokalla voidaan ajatella olevan ainakin yksi hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saanut lapsi.

Vuonna 2014 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 20–25 prosenttia

18–40-vuotiaista naisista ei tiennyt iän ja ylipainon vaikuttavan naisen hedelmällisyyteen. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskysely (2013) osoitti, että hyvät tiedot seksuaali- ja lisääntymisterveydestä oli peruskoulun tytöistä vain 20 prosentilla ja pojista 13 prosentilla sekä lukioikäisistä tytöistä 43 prosentilla ja pojista 30 prosentilla.

Tiedot raskauden ehkäisystä ovat yleisesti hyvät. Puutteet liittyvät perustietoihin hedelmällisyydestä ja sen vaalimisesta.

IÄN LISÄKSI arjen elintavoilla – kuten liikunnalla, unella ja ravitsemuksella – on vaikutusta raskauden alkamiseen.

Normaalipaino ja terveelliset elintavat paitsi lisäävät spontaanin raskauden mahdollisuutta myös parantavat munasarjojen vastetta lapsettomuuden hoidossa käytetyille hormoneille, vähentävät alkion kehityshäiriöitä ja parantavat siemennesteen laatua.

Elintapoihin liittyvä terveys siirtyy vanhemmilta lapsille. Se tapahtuu perheessä mallioppimisen lisäksi

Terve raskaus

epigeneettisen mekanismin kautta. Epigeneettisessä periytymisessä ulkoiset tekijät, kuten fysiologiset ja kemialliset ärsykkeet, sytyttävät tai sammuttavat jälkeläisen geenejä.

Tunnettu esimerkki on puoli vuotta kestänyt Hollannin nälkätalvi toisen maailmansodan aikana, jolloin hollantilaisten päivittäin saama kalorimäärä putosi neljännekseen normaalista.

Tänä aikana syntyneiden sukuhaaroissa esiintyy yhä merkitsevästi enemmän ylipainoa ja sydänsairauksia verrattuna muuhun väestöön. Samankaltainen sydän- ja verisuonisairauksien epigeneettinen periytyminen on todettu lukuisissa tutkimuksissa toisessa ravitsemuksen ääripäässä, ylipainoisten äitien lapsissa.

TERVEIDEN ELINTAPOJEN tavoittelussa tiedon puute on harvoin elintapamuutoksen kipukohta. Haaste on useimmiten uusien elintapojen sovittaminen omaan arkielämään. Vanhanaikainen ja yksisuuntainen, ylhäältä alaspäin annettu valistus päivittäisistä kaloreista ja liikuntaminuuteista lisää elintapojen kanssa painivan yksinäistä taakkaa.

Nykyaikainen elintapamuutokseen tähtäävä hoito on parhaimmillaan tasaveroinen valmennussuhde. Se on yksilöllistä, dialogiin perustuvaa motivoivaa lyhytterapiaa, joka hyödyntää monipuolisesti olemassa olevaa terveysteknologiaa.

TUTKIMUKSET OVAT osoittaneet, että oikein toteutettuna elintapojen muutos onnistuu. Elintapavalmennus edellyttää ravitsemuksen, liikunnan ja terveyspsykologian moniammattilaisuutta.

Jo kolmen kuukauden hoidolla saavutetaan merkittäviä muutoksia kehon rasva- ja lihasmäärissä sekä sokeri- ja rasva-arvoissa. Nämä muutokset eivät välttämättä näy vaa’assa mutta ovat vaikutukseltaan tehokkaita.

Lapsettomuuden kohdalla tiedetään, että elintapojen muuttaminen onnistuu paremmin, kun pariskunta pyrkii siihen yhdessä, vaikka toisella elintavat olisivatkin kunnossa.

Elintapavalmennuksen tulisi olla lapsettomuuden ensisijainen hoito ennen muita hoitoja silloin, kun siihen on tarve. Finterveys 2017 -raportin mukaan tämän tarpeen voidaan arvioida koskettavan yli 30:tä prosenttia

Yleisimmät syyt alentuneelle hedelmällisyydelle ovat ovulaatiohäiriö, miehestä johtuva lapsettomuus, munajohdinvaurio, endometrioosi sekä naisen eli munasolujen ikä. Sekä yli- että alipaino altistavat ovulaatiohäiriöille, se on yleisin yksittäinen lapsettomuuden syy noin 30 %:lla HUS Naistenklinikalle hakeutuvista pareista. Perusteellistenkin tutkimusten jälkeen kolmanneksella pareista syytä lapsettomuudelle ei löydetä.

hedelmällisessä iässä olevista aikuisista. Vaikka suomalainen lapsettomuuden hoito on laadukasta, elintapoihin liittyvä elementti on puutteellinen ja tulisi korjata.

puutteesta johtuvaa lapsettomuutta.

Ehkäisyvalistuksen lisäksi tietoa hedelmällisyydestä ja sen säilyttämisestä tulee antaa jo peruskoulussa.

LASTEN HANKKIMINEN tai hankkimatta jättäminen on jokaisen oma päätös.

Suotavaa kuitenkin olisi, että meillä korkean koulutuksen maassa ei esiintyisi hedelmällisyyteen liittyvän tiedon

Kirjoittajat toimivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) Naistenklinikalla osastonlääkäreinä ja lapsettomuusparien elintapavalmennustutkijoina.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 26.1.2020

Naistalo.fi Naistalo.fi tarjoaa luotettavaa tietoa ja tukea naistentauteihin ja synnytyksiin liittyen naisille, perheille ja ammattilaisille. Palvelussa on huomioitu erityisesti raskautta suunnittelevat, raskaana olevat ja synnyttäneet naiset ja heidän läheisensä, sekä naistentautipotilaat, mutta se sisältää ajantasaista tietoa myös ammattilaisille, hoitoalan opiskelijoille ja kaikille aihealueista kiinnostuneille. Sisällön ovat tuottaneet erikoissairaanhoidon ammattilaiset näyttöön perustuen. Tarvittaessa lähteitä voi tiedustella aihealueittain palautekanavan kautta.

Naistalosta löydät tietoa mm.

• raskauden tuomista muutoksista ja perussairauksien vaikutuksista raskauteen • sikiöseulonnoista • synnytykseen valmistautumisesta ja synnytyksestä • imetyksestä; imetysasennoista, miten turvata imetys sekä maidon riittävyyden arvioinnista • synnytyksestä toipumisesta ja vauvan hoidosta • gynekologisesta terveydestä; ​ kohdunsuun ​irtosolumuutoksista, endometrioosista, virtsankarkailusta, laskeumasta ja gynekologisista syövistä • seksuaalisuudesta • raskaudenkeskeytyksestä • lapsettomuustutkimuksista ja -hoidoista

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

15

Käypä hoito Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito Johdanto Itsemurha on taustaltaan monitekijäinen prosessi. Itsemurhien ehkäisy terveydenhuollossa on myös monitekijäistä kohdistuen prosessin eri vaiheisiin.

• Itsemurhaa yrittäneet tulee somaattisen akuuttihoidon jälkeen arvioida psykiatrian erikoislääkärin tai psykiatriaan perehtyneen lääkärin johdolla.

• Itsemurhaa yrittänyt nuori kuuluu aina erikoissairaanhoidon arvioon.

• Itsemurhaa yrittäneen kanssa on syytä käydä läpi koko itsemurhayritykseen johtanut tapahtumaketju.

Itsemurha-ajatuksista kysyminen ei suurenna itsemurhan riskiä. Itsemurhaa yrittäneet kärsivät yleensä mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista.

• Itsemurhayrityksen jälkeisen hoidon tulee olla aktiivista ja viiveetöntä. Sen intensiteetti perustuu huolelliseen tilannearvioon niin ajankohtaisesta itsetuhoisuudesta kuin akuuteista psykiatrisista ja psykososiaalisista tarpeista.

• Itsemurhaa yrittäneen psykiatrinen jatkohoito voidaan useimmiten toteuttaa psykiatrisessa avohoidossa.

Psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta arvioitaessa huomioidaan: • psykiatrisen häiriön vaikeusaste, erityisesti mahdollinen psykoottisuus, syvä toivottomuus tai tilan hallitsematon epävakaus • välitön itsemurhavaara • mielenterveyslain mukaisen tahdosta riippumattoman hoidon tarve.

Itsetuhoisuuteen kohdennetut hoitointerventiot voivat merkittävästi pienentää itsemurhayrityksen uusimisen riskiä.

16

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Tutkittuja interventioita ovat: • Kognitiivis-behavioraaliset itsetuhokäyttäytymisen ehkäisyyn suunnatut psykoterapiat • Turvasuunnitelmainterventio • Linity/Assip • Dialektinen käyttäytymisterapia epävakaan persoonallisuuden yhteydessä.

• Terveydenhuollossa on syytä kehittää itsemurhaa yrittäneiden arviointia ja lisätä tutkittujen interventioiden saatavuutta.

• Mielenterveyden häiriöt, sisältäen päihdehäiriöt, tulee hoitaa hyvin itsemurhayritysten ja itsemurhien ehkäisemiseksi.

Itsemurhien ehkäisy • Terveydenhuollon henkilöstön koulutuksessa tulee huomioida itsetuhoisen potilaan tunnistaminen, kohtaaminen ja hoitoon ohjaaminen.

Erityisesti psykiatrian ja nuorisopsykiatrian alojen henkilöstö tarvitsee koulutusta vaikuttavien psykososiaalisten interventioiden antamiseen.

• Huolellisuus lääkemääräyksissä saattaa ehkäistä itsemurhayrityksiä ja itsemurhia C).

• Tila- ja sisustussuunnittelulla voi ehkäistä sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa tapahtuvia itsemurhia. Esimerkiksi ikkunoiden tulee avautua vain raolleen, ja lukittavissa olevat ovet tulee voida avata nopeasti ulkopuolelta.

Itsemurhaa yrittäneen potilaan arviointi ja hoito • Kun syntyy epäily itsemurhayrityksestä esimerkiksi myrkytyksen tai tapaturman yhteydessä, ensihoidon tulee pääsääntöisesti kuljettaa potilaat itse, ja hoidon tulee olla aktiivista ja viiveetöntä.

• Lääkäri arvioi itsemurhaa yrittäneen potilaan somaattisen ja psykiatrisen ensihoidon tarpeen ja kiireellisyyden. Somaattisen hoidon järjestäminen riippuu vaiheesta, jossa yritys on keskeytetty. Itsemurhayritys toteutuu usein päihtyneenä.

• Psykiatrinen arvio tehdään heti terveydentilan salliessa psykiatrian erikoislääkärin tai psykiatriaan perehtyneen lääkärin johdolla. Nuorten arviointi kuuluu erikoissairaanhoitoon.

• Arvioinnissa selvitetään erityisesti, onko aiempia itsemurhayrityksiä, halu kuolla ja itsemurhayrityksen letaliteetti. Strukturoitu haastattelu lisännee luotettavuutta itsetuhoajatusten ja yritysten tunnistamisessa C). SIS- C) ja CSSRS-oirekartoituslomakkeet C) soveltunevat seurantakäyttöön aikuisilla.

• Pieni osa itsemurhaa yrittäneistä tarvitsee psykiatrista sairaalahoitoa.

• Itsemurhaa yrittäneen läheiset, sekä alaikäiset, joita tapahtuma koskettaa, huomioidaan.

• Terveydenhuollon ammattilaisen ilmoitusvelvollisuudet ja oikeudet löytyvät kootusti linkistä https://www. valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/terveydenhuollon-ammattihenkilon-ilmoitusvelvollisuuksia.

Mitä tutkimusnäyttöä on hoitointerventioista?

• Aktiivinen kontakti päivystysyksikössä ja seuranta itsemurhayrityksen jälkeen vähentää ilmeisesti riskiä uudelle itsemurhayritykselle 12 kuukauden seurannassa B) ja turvasuunnitelman toteuttaminen puolen vuoden ajan B) . Nuorille turvasuunnitelma tehdään yhteistyössä huoltajien kanssa.

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KBT) tavanomaisen hoidon lisänä vähentää itsemurhayrityksen uusimisen riskiä A). KBT tulee tällöin kohdentaa itsetuhoisuuden ehkäisyyn.

TREATMENT OF SUICIDAL PATIENT AND SUICIDE PREVENTION IN HEALTH CARE

This guideline focuses on the assessment and treatment of suicidal patients and describes current knowledge on the prevention of suicides by health care interventions and in health care settings among youths, adults and the elderly. Comprehensive assessment and evidence -based interventions such as safety plan and CBT focused on suicidality are recommended. Easy accessible diverse evidence -based treatment of psychiatric disorders is essential, a majority of suicidal patients suffer from psychiatric disorders. Recommendations of pharmacological treatments with e.g. lithium, clozapine or ketamine relate to concurrent psychiatric disorders.

• Myös seurannasta puhelimitse C) ja LINITY/ASSIP-lyhytinterventiosta B) saattaa olla hyötyä. Sen sijaan älypuhelinsovellusten ja nettiterapioiden hyödyistä on vasta vähän tutkimuksia.

• Itsetuhoiselle tai itsemurhaa yrittäneelle nuorelle tulee tarjota psykososiaalisia hoitoja, kuten kognitiivisia B) ja dialektisia käyttäytymisterapioita B).

• Erityisesti depressioon kohdennetut hoitointerventiot ovat ilmeisesti tehokkaita vanhusten itsemurha-ajatusten ja -yritysten sekä itsemurhien vähentäjinä B).

• Psykiatrinen lääkehoito itsemurhayrityksen yhteydessä on käytännössä todetun psykiatrisen sairauden lääkehoitoa. Tutkimuksia on litiumista mielialahäiriöpotilailla A), klotsapiinista psykoosipotilailla B) C) , , intranasaalisesta esketamiinista C) ja ketamiini-infuusiosta A) masentuneilla itsetuhoisilla potilailla.

Läheisten tukeminen • Itsemurhan tehneen omaisen pitkittynyttä surua, masennusoireiden kehittymistä ja terveyspalveluiden tarvetta voidaan mahdollisesti ehkäistä aktiivisilla hoidollisilla puuttumisilla, erityisesti ryhmämuotoisella KBT-interventiolla C).

• Itsemurhaa yrittäneen potilaan ja läheisten hoidossa on tärkeä ylläpitää realistista toivoa.

SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN, MIELI Suomen Mielenterveys ry:n, Suomen Psykiatriyhdstyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä: Sami Pirkola (puheenjohtaja ja kokoava kirjoittaja) Heidi Eriksen Erkki Isometsä Aino Joensuu Pekka Jylhä

Näytön asteen luokitus: A = Vahva tutkimusnäyttö B = Kohtalainen tutkimusnäyttö C = Niukka tutkimusnäyttö D = Ei tutkimusnäyttöä

Käypä hoito

Virve Kekkonen Hannu Koponen Lauri Kuosmanen Taina Laajasalo Tanja Laukkala (Käypä hoito-toimittaja) Mauri Marttunen

Kirsi Suominen Kristian Wahlbeck

KIRJOITTAJARYHMÄ:

Maaret Castren, Jukkapekka Jousimaa, Kaarlo Simojoki

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.

Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä.

Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

17

Nuorten mielenterveys

Kaverikoiratoiminta

Täynnä ja ylipaikoilla

 Riittakerttu Kaltiala Vasten viikonloppua nuorisopsykiatrian osastomme oli todellakin täynnä. 12 sairaansijan osastolle oli sisäänkirjoitettuna 18 potilasta, ja odotettavissa oli, että viikonloppuna saapuisi päivystyksellisesti pari kolme.

Tiedustelin viidestä lähimmästä sairaalasta, olisiko heillä tarvittaessa tilaa, mutta kaikilla oli sama tilanne.

Ei auttaisi kuin laittaa patjoja lattialle. Mikä pahinta, tästä tilanteesta on tullut uusi normaali.

Nuorisopsykiatriseen osastohoitoon kohdistuu toiveita, jotka eivät ole psykiatrisen erikoissairaanhoidon tehtäviä. Esimerkiksi kaikki nuorten aggressiivisen käyttäytymisen ongelmat eivät ole psykiatrisia häiriöitä. Päihdekäytön jatkamisen estäminen tai karkaamisen estäminen eivät ole psykiatrisen osastohoidon käyttöaiheita. Hoito ei toimi niin, että nuori otetaan osastolle, pidetään siellä, kunnes häiriö on poistunut ja palautetaan korjattuna. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat usein pitkäaikaisia, ja niiden kanssa on opittava elämään kuten vaikkapa diabeteksen tai reumankin kanssa. Elämä jatkuu ensisijaisesti normaaliympäristössä ja vain merkittävimmät kriisitilanteet hoidetaan osastolla.

18

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Psykiatrisia sairaansijoja alettiin kautta länsimaiden kiivaasti vähentää 70-luvulta alkaen, Suomessa 80-luvulta. Ihanteena oli lopettaa psykiatrisista sairauksista kärsivien eristäminen asumaan sairaaloihin. Resurssien piti seurata potilaita niin, että avohoidon vaihtoehdot ja tukimuodot turvaisivat vaikeimmin sairaillekin.

Aikuisten psykiatriassa näin ei käynyt.

Kun muutimme Taysissa nuorisopsykiatrian palveluiden toimintaa ja palveluvalikoimaa perusteellisesti noin kymmenen vuotta sitten, jonot osastohoitoon katosivat, vaikka sairaansijojen määrä oli puolitettu.

Resurssi tosin siirtyikin avohoidon uusiksi vaihtoehdoiksi. Yli viiden vuoden ajan puolet entisestä osastopaikkamäärästä oli liikaakin, ajoittain henkilökunta piti jakaa lähes tyhjältä osastolta aikuisten osastoille.

Nuoruusikäisen väestön psyykkinen sairastavuus pysyi parhaan tiedon valossa entisellään, mutta osastohoitoa ei enää tarvittukaan. Oletimme tietenkin, että entistä parempi avohoito on tyydyttänyt väestön tarpeet paremmin.

Nuoruusikäisten psyykkinen sairastavuus on parhaan tiedon valossa edelleen pysynyt entisellään, mutta nyt eivät mitkään palvelut riitä. Osastot kautta maan ovat täynnä kuin nuijalla lyötynä. Lähetteitä tulee aina vain enemmän, ja useimmiten ne täyttävät erikoissairaanhoidon kriteerit. Avohoidon hoitotakuu natisee ja tarjolla oleva hoito on liian laimeaa. Kaikki haluavat nuorille enemmän psykiatrista hoitoa, mieluiten osastolla. Mutta se ei muutu resursseiksi, joilla hoitoa annettaisiin.

Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden nuorten määrä on kasvanut ainakin 80-luvulta saakka. Nuorisopsykiatrinen sairaalahoito lisääntyy lisääntymistään, ja samalla tavalla lisääntyy nuorten sijoittaminen kodin ulkopuolelle lastensuojelulain nojalla. Onko itse nuoruus siis ongelma, josta yhteiskuntamme ei selviä?

Tai onko yhteiskunta aina vain enemmän sellainen, ettei siinä selviä nuoruusiästä?

Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Liikuntatutkimus

Liikuntalääketieteen päivät 2019

Onnellisten vanhempien lapsilla on enemmän terveellisiä elintapoja KUVA: AIRI NUMMI

kyselylomakkeella (Subjective Happiness Scale), jossa onnellisuuteen viittaa korkeampi pistemäärä (skaala 1–7).

Lisäksi vanhemmat raportoivat lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien käytön frekvenssikyselylomakkeella (Food Frequency Questionnaire) ja ruutuajan istumapäiväkirjalla. Lapset pitivät ActiGraph-liikemittaria (wGT3X-BT) viikon ajan. Terveellisiksi elintavoiksi luokiteltiin liikuntasuosituksen täyttyminen (3 tuntia/ päivä, josta vähintään kohtuukuormitteista ≥ 1 tunti/päivä), ruutuaikasuosituksen täyttyminen (≤ 1 tunti/päivä), sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen syöminen keskivertoa (mediaani) enemmän, ja sokeripitoisten ruokien syöminen keskivertoa (mediaani) vähemmän.

TULOKSET: Vanhempien onnellisuuspisteiden keskiarvo oli 5,1 (± 1,0). Lapsista 84 % täytti liikuntasuosituksen ja 35 % ruutuaikasuosituksen. Kasvisten, hedelmien ja marjojen syönnin mediaanifrekvenssi oli 2,7 päivässä, ja

sokeripitoisten ruokien 2,1 päivässä.

Lapsista 27 %:lla oli 0–1 terveellistä elintapaa, 37 %:lla 2, ja 37 %:lla 3–4 terveellistä elintapaa. Vanhemman korkeammat onnellisuuspisteet olivat yhteydessä lapsen terveellisten elintapojen lukumäärään (p = 0,005). Enemmän onnellisuuspisteitä saaneiden vanhempien lapsilla oli suuremmalla todennäköisyydellä 2 (OR 1,28; 95 % CI 1,05–1,56) tai 3–4 (OR 1,27; 95 % CI 1,04–1,54) terveellistä elintapaa kuin 0–1 terveellistä elintapaa, kun tulokset vakioitiin tutkimusajankohdalla, vanhemman sukupuolella, koulutuksella ja BMI:llä sekä lapsen sukupuolella ja iällä.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Onnellisten vanhempien lapsilla on enemmän energiatasapainoon liittyviä terveellisiä elintapoja.

Vanhempien hyvinvointiin vaikuttamalla voitaisiin mahdollisesti parantaa lasten elintapoja ja ehkäistä ylipainoa ja lihavuutta.

Engberg E, Ray C, Määttä S, Figueiredo R, Kaukonen R, Koivusilta L, Korkalo L, Nissinen K, Sajaniemi N, Erkkola M, Roos E

TAUSTA: Lasten lihavuuden lisääntyminen on yksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista terveysongelmista.

Energiatasapainoon vaikuttavien elintapojen yhteisesiintymisellä voi olla suurempi vaikutus lasten ylipainoon ja terveyteen kuin yksittäisillä elintavoilla. Vanhempien subjektiivisen hyvinvoinnin yhteyttä lasten terveellisten elintapojen yhteisesiintymiseen ei puolestaan ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhempien onnellisuuden yhteyttä päiväkoti-ikäisten lasten terveellisten elintapojen yhteisesiintymiseen.

MENETELMÄT: Tutkittavina olivat 660 vanhempi–lapsi-paria (88 % vanhemmista äitejä, lasten keski-ikä 4,7 vuotta ± 0,9), jotka osallistuivat vuosina 2015 ja 2016 DAGISpoikkileikkaustutkimukseen. Vanhempien onnellisuus selvitettiin validoidulla onnellisuusNeuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

19

Uni ja terveys

Ensimmäistä kertaa kriteerit pikkulasten hyvälle unelle – yksilölliset erot isoja Pikkulasten uniongelmat ovat hyvin tavallisia, ja ne lievenevät useimmin kahteen ikävuoteen mennessä, vahvistaa tuore Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Turun yliopiston tutkimus.

Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen mukaan pikkulapsen unessa tapahtuu suuria muutoksia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana: nukahtamisviive lyhenee 6 kuukauden ikään tultaessa keskimäärin 20 minuuttiin, ja yöheräilyt vähenevät toisen elinvuoden aikana keskimäärin yhteen kertaan yössä. Samalla unen kokonaispituus vuorokaudessa vähenee noin 12 tuntiin, kun päiväunet lyhenevät.

Kahden ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen uni muuttuu vakaammaksi ja yhtenäisemmäksi.

Vauvojen ja taaperoiden unen laadussa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja, ja monet vanhemmat ovat huolissaan, nukkuuko heidän lapsensa normaalisti. Noin 40 prosenttia kahdeksan kuukauden ikäisten lasten vanhemmista kertoi tutkimuksessa olevansa huolissaan lapsensa unesta.

Tutkimus perustuu CHILD-SLEEP ja FinnBrain -kohortteihin, jotka on kerätty Pirkanmaalla vuosina 2011–2017 ja Turun seudulla 2013–2017. Yhteensä kohorteissa on lapsia noin 5700. Tutkimus perustuu lasten vanhempien antamiin tietoihin.

Hyvän unen raja-arvoja Tutkimuksen tavoite oli ensinnäkin selvittää, millä tavoin pikkulapsen uni kehittyy ensimmäisen kahden ikävuoden aikana. ”Tähän mennessä meillä ei ole ollut isoihin aineistoihin perustuvia viitearvoja pikkulasten hyvälle unelle”,

20

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

kertoo tutkimuspäällikkö Juulia Paavonen THL:stä. ”Nyt tiedämme, että yksilölliset erot ovat todella suuria ja nukahtaminen, heräily, yövalvominen ja unirytmi kehittyvät usein eri tahtia.”

Toiseksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka suuret yksilölliset erot pikkulasten unessa voidaan vielä katsoa lapsen normaaliin kehitykseen kuuluviksi. Se säästäisi vanhempia turhilta huolilta, ja auttaisi puuttumaan varsinaisiin unihäiriöihin. ”Ne lapset, joiden unen laatu poikkeaa selvästi keskimääräisestä kehityksestä, hyötyisivät todennäköisesti tilannearvioinnista esimerkiksi neuvolassa.

Sillä lasten uniongelmien lievittämiseen on olemassa monia erilaisia apukeinoja”, sanoo Paavonen.

Paavosen mukaan unen kokonaismäärästä on vaikea antaa yleispätevää suositusta, vaikka riittävä uni on ilman muuta tärkeää lapsen hyvinvoinnille.

Unen tarve riippuu monesta asiasta. ”Olennaista on katsoa lapsen vointia kokonaisuutena.”

Sen sijaan, jos 8 kuukautta täyttäneellä lapsella nukahtaminen kestää yli 40 minuuttia, asiasta kannattaisi

keskustella neuvolassa. Samaa voi suosittaa, jos 6 kuukautta täyttänyt lapsi herää yöllä kolme-neljä kertaa tai useammin. Tai jos lapsi valvoo yöllä poikkeuksellisen pitkään, mikä tarkoittaa 8 kuukauden ikäisellä yli 60:tä minuuttia, 12 kuukauden ikäisellä yli 45:tä minuuttia tai yli 18 kuukauden ikäisellä lapsella yli 30:tä minuuttia. ”Ja totta kai, jos vanhemmat ovat kovasti huolissaan lapsestaan tai vanhemman oma jaksaminen on koetuksella, apua kannattaa hakea tätäkin matalammalla kynnyksellä”, Paavonen korostaa.

FinnBrain ja CHILD-SLEEP -kohorttien aineistoja hyödyntää laaja konsortio, jossa ovat mukana THL, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Turun yliopisto sekä useita muita tutkimusorganisaatioita.

Lue lisää: E. Juulia Paavonen, et al., Normal sleep development in infants: findings from two large birth cohorts. Sleep Medicine 20.1.2020, online.

Lisätietoja: juulia.paavonen@thl.fi

Terveyden edistämisen salat Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä.

He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n puheenjohtaja ja liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Kasper Salin.

”Ambulo ergo sum” - kävelen siis olen ”Cogito ergo sum” oli Rene Descartesin tunnettu lause, josta tuli myöhemmin länsimaisen relativismin kulmakivi.

Vähemmälle huomiolle jäi Descartesin aikalaisen, Pierre Gassendin lentävä lause ”Ambulo ergo sum” – kävelen siis olen. Fyysisen aktiivisuuden ja erityisesti aikuisten askelmäärien tutkijana olen pyrkinyt elämään kuten opetan.

Työni puolesta olen viime syksyn aikana tutustunut useisiin fyysistä aktiivisuutta mittaaviin mittareihin, jotka on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Tänä päivänä sykemittareiden sijaan puhutaan aktiivisuusmittareista tai älykelloista. Vaikka olen työni puolesta hyvin perillä fyysisestä aktiivisuudesta ja oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä, niin havaitsin vanhan koiran oppivan edelleen uusia temppuja.

Olen omistanut sykemittarin vuodesta 1999. Tämän jälkeen on toki tapahtunut paljon, mutta viimeisen viiden vuoden aikana harppaukset ovat olleet pidempiä. Mittareiden yhdistettävyys puhelimiin on tuonut jokaisen käyttäjän ulottuville uusia ominaisuuksia. Toki jo aiemmin tietojen lukeminen laajemmalta näytöltä, omalta tietokoneelta, on ollut myös mahdollista, mutta oikeastaan vasta tietojen siirrettävyys älypuhelimeen on tehnyt tästä vaivatonta. Samanaikaisesti, kun tietojen siirtämisestä on tullut helpompaa, myös siirrettävän tiedon määrä on lisääntynyt ja aktiivisuuden seuraamisen lisäksi mittarista on mahdollista tarkkailla myös mm. unen laatua.

Mittareiden toimintaideologiassa on paljon eroavaisuuksia. Siinä missä esimerkiksi Fitbitin ja Garmimin mittareissa on paljon kuvitteellisia palkintoja esimerkiksi 10 000 askeleen saavuttamisesta tai 10 porraskerroksen

nousemisesta, ei esimerkiksi kotimaisessa Polarissa juurikaan vastaavia tavoitteita ole. Aktiivisuustavoitteissakin on paljon eroja. Siinä missä Polarin tavoitteena on tietyn aktiivisuustason saavuttaminen, jonka voi itse asettaa, on toisissa mittareissa tavoitteena esimerkiksi 10 000 askeleen saavuttaminen. Esimerkiksi Garminin mittarista löytyi omaan aktiivisuuteen perustuva askeltavoite, joka vaihteli päivittäin edellisten päivien aktiivisuuden myötä ja liikuntasuositusten mukainen 150 minuutin viikkotavoite. Mitä mittarit sitten opettivat kokeneelle käyttäjälle ja aktiiviselle liikkujalle?

Nykymittarit tunnistavat liikkeen, ja alkavat mitata pidempään jatkuvaa (10 minuuttia) aktiivisuutta automaattisesti. Tämä ominaisuus paljastaa hyvin oman arkiliikunnan määrän.

Vaikka pyrin omaa sydänterveyttäni ylläpitämään viikoittain juoksemalla 20 minuuttia juoksumatolla tai ulkona kaksi tai kolme kertaa viikossa, muodostavat nämä varsin pienen osan kokonaisaktiivisuudestani.

Työmatkat pyörällä ja lounaalle kävellen tuottivat valtaosan viikon kokonaisaktiivisuudesta, joka rekisteröitiin liikuntasuosituksiin lukeutuvaksi liikunnaksi. Vaikka tiesin arkeni olevan aktiivinen, niin kokonaismäärä yllätti itseni. Toinen varsin mielenkiintoinen havainto oli kehon palautumisen mittaava ominaisuus. Nykymittarit mittaavat sykevälivaihtelua, joka kertoo kehon rasitustasosta. Ns. body battery -käyrän seuraamista oli varsin mielenkiintoista seurata. Yksi merkittävä havainto oli huomata, miten alkoholiannokset illalla vaikuttivat kehon palautumiseen.

Viikolla, kun yöunet tuppaavat jäädä lyhyemmiksi, yksikin alkoholiannos

iltasella voi vaikuttaa merkittävästi unen laatuun ja sen palauttavaan vaikutukseen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että ranteessa oleva mittari ei pysty mittaamaan unen eri vaiheita samalla tavalla kuin tarkat laboratoriomittaukset aivoista mitattaessa. Kuitenkin, yksittäiselle ihmiselle kehon palautuminen unen aikana voi olla merkittävä tekijä, jolla seurata omaa kuormittumista työpäivän aikana tai sen jälkeen. Nykymittareiden hinnat tulevat koko ajan alas ja omaa hyvinvointia mittaavan mittarin saa jo sadalla eurolla. Mittareiden hyödyntämistä myös osana terveydenhuoltoa olisi syytä pohtia. Esimerkiksi nuorten unen määrää, fyysistä aktiivisuutta tai istumisen määrää voidaan melko vaivatta seurata näiden mittareiden avulla.

Joissakin kouluissa onkin jo mittareita hankittu sekä terveydenhuoltohenkilöstön että opetushenkilöstön käyttöön.

Vaikka oma tuntemus kehosta on edelleen tärkeä, voivat aktiivisuusmittarit tuoda esiin sellaista, mitä ei itse havaitse. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei itsestä ole tarkoitus tehdä mittarin orjaa.

Mikäli tavoitteena on aktiivisuuden lisääminen, on hyvä pohtia jo ennakolta, mitkä ovat ne keinot, joilla ylläpitää aktiivisuuttaan sen jälkeen, kun mittarin uutuudenviehätys häviää. Yksi jatkuvaa liikkumista tukeva ominaisuus voisi olla viikkokooste, joka löytyy mittareista tai ilmestyy sähköpostiin viikon päätteeksi.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

21

Sotavuodet

Kriisiaikana lastensuojelutoiminta voimistuu KUVA: MUSEOVIRASTO / KANSATIETEEN KOKOELMA

 Aura Korppi-Tommola

Sotien aikana ja niiden jälkeen katseet kohdistuvat väestökysymyksiin. Kun rintamalla kylvetään tuhoa ja menetetään ihmishenkiä, kasvaa huoli tulevasta.

Monet yhteiskunnan lastensuojelutoimet ovat saaneet alkunsa kriisiaikoina.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920- ja 1930 -luvuilla äitiys- ja lastenhuoltoon panostettiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, niin myös Suomessa. Samaten toisessa maailmansodassa ja jälleenrakennusaikana 1939- 1952 lapsiin ja nuoriin kiinnitettiin paljon huomiota. Lastensuojelu sai uusia moderneja muotoja ja hyvinvoinnin infrastruktuuria rakennettiin.

KUVA: MUSEOVIRASTO / HISTORIALLINEN KOKOELMA

Tuvassa äiti Rauni Ball ja äitiyspakkauksessa tytär Raija Helena Ball.

Perheet jäivät ilman isää Miehet kutsuttiin aseisiin käytännössä jo syksyllä 1939, kun yleiset sotaharjoitukset eli YH alkoi. Sodan sytyttyä marraskuussa viranomaisten huoli lasten toimeentulosta kasvoi, koska yhteiskunta oli toiminut pitkälti yhden elättäjän mallilla: miehet toivat leivän taloon ja naiset hoitivat lapset ja kodin. Myös maatiloilla työt oli jaettu sukupuolen mukaan. Rajaseudulta väestö siirrettiin muualle Suomeen.

Karjalaiset evakuoitiin kaksi kertaa, ensin talvisodan jälkeen 1940 ja toisen kerran jatkosodan päätyttyä 1944. Lapin asukkaat evakuoitiin väliaikaisesti 1944-1945 pois Lapin sodan jaloista.

Asevelvollisten perheitä tuettiin aluksi tarveharkinnan mukaisesti ja helmikuusta 1940 ryhdyttiin maksamaan Suomalaiset sotalapset lähtevät jonossa Ruotsiin.

22

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

sotakuukausipalkkaa kaikille. Sotainvalidien toimeentuloa helpotettiin 1941 sotatapaturmalailla, jota myöhemmin paranneltiin. Sotaorpoperheitä avustettiin eläkkein. Isästään orvoksi jääneitä lapsia tuettiin myös työhön ja ammattikoulutukseen.

Järjestöt ja naapurimaat apuun Sodan kestäessä viranomaiset tukeutuivat voimakkaasti kansalaisjärjestöihin, jotka koordinoivat tehtäviä puolivaltiollisen Suomen Huolto ry:n jäseninä.

Paljon paukkuja jouduttiin panemaan ajankohtaiseen ”hätäapuun” ja neuvontaan. Monet järjestöt, Martat eturivissä, opastivat valmistamaan ruokaa pulaajan puutteellisista ja säännöstellyistä tarvikkeista. Myös lapset ja nuoret haastettiin talkoisiin. Tästä kerrottiin Neuvola ja kouluterveyslehden numerossa 3/2019.

Sotavuodet Hätä lasten kohtalosta sodan kurimuksen keskellä johti massiiviseen lasten siirtämiseen Ruotsiin ja Tanskaan, pienessä määrin myös Norjaan. Yhteensä noin 80 000 lasta sai uuden, väliaikaisen kodin tai laitospaikan näissä maissa. Lastensiirroista Ruotsiin vastasi Suomen sosiaaliministeriön sotalapsivaliokunta ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto Tanskan-lapsista.

Vapaaehtoiset järjestöjen jäsenet auttoivat lasten kuljetuksissa. Osa lapsista jäi sille tielleen Ruotsiin ja Tanskaan. Arviot vaihtelevat 7000 ja 15 000 välillä Ruotsin osalta, Tanskaan jäi 400 lasta.

Kriisiajan hankalia olosuhteita kuvannee se, ettei sotaorpoja eikä palaavia sotalapsia osattu tilastoida. Emme siis tiedä myöskään sotaorpojen määrää.

Sotakummivaliokunnan kortistossa on 55 000 nimeä, mutta heidät on joku järjestö, seurakunta tai kunta arvioinut avuntarpeessa oleviksi.

Järjestöjen organisoiman sotakummitoiminnan avulla autettiin lähes 40 000 sotaorpoa. Kummeja oli sekä Suomessa että Ruotsissa, Sveitsissä ja Unkarissa. Sodan jälkeen Yhdysvaltoihin solmittiin kummisuhteita, jolloin kummin saattoi saada myös muut vähävaraiset lapset. Suomen ja Ruotsin välisen kummikuntaliikkeen välityksellä saatiin avustusta lähinnä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoille.

Ajankohtaisen avustamisen rinnalla luotiin käytäntöjä tulevaa rauhanaikaa varten. Merkittävin uudistus oli äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmän vakiinnuttaminen. Niitä koskevat lait tulivat voimaan kesällä 1944, kun rajoilla vielä taisteltiin. Lapsiperheiden verotusta kevennettiin jo 1943.

Äitiysavustuksia oli jaettu jo ennen sotia vähävaraisille perheille. Avustuspakkausten vaatteet olivat kuitenkin sotavuosina usein paperisia. Kaikki äidit ovat saaneet avustuksen vuodesta 1949 lähtien. Lapsilisät tulivat kuvaan 1947 harkinnanvaraisena ja kaksi vuotta myöhemmin niitä alettiin maksaa kaikista lapsista. Kouluruokailun järjestäminen tuli kuntien velvollisuudeksi 1948. Samoin kunnallisten kodinhoitajien palkkaaminen tuli 1950 kuntien tehtäväksi. Kodinhoitajia lähetettiin auttamaan ennen kaikkea lapsiperheitä silloin, kun perheeseen syntyi uusi vauva tai äiti ei jostain muusta syystä kuten sairauden takia pystynyt hoitamaan perhettä – tai maaseudulla karjaa.

Kunnallisen terveydenhoidon keskuspaikaksi rakennettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa yli 500 terveystaloa, joissa kunnanlääkärin vastaanotot ja neuvolat toimivat.

Ruotsalaisilta saatu kummikunta-apu oli merkittävää juuri näissä rakennushankkeissa, jotka olivat kuntien, järjestöjen ja liike-elämän yhteisiä.

Tämä kaikki tuli erilaisten asunto-ohjelmien ja perhetukien lisäksi.

Näin Suomi oli noussut 1950-luvulle

KANSALAISJÄRJESTÖJEN TOIMINNASTA

sota-aikana ja lastensuojelun kehittämisestä saa lisätietoa Aura Korppi-Tommolan ja Maritta Pohlsin toimittamasta teoksesta Kansalaisjärjestöt, naiset ja sota (Tammenlehvän Perinneliitto 2019) sekä Aura Korppi-Tommolan kirjoittamasta teoksesta Terve lapsi – kansan huomen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskuntaa rakentamassa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1990.

tultaessa nimenomaan lastensuojelussa pohjoismaiselle tasolle. Suunta saatiin muutettua taas myönteiseksi. Lapsikuolleisuudessa saavutettiin Ruotsin taso 1960-luvulla. Aikuisväestön sosiaaliturvaa, sairausvakuutuksia ja eläkkeitä kehitettiin vasta lasten jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla.

Kirjoittaja on historiantutkija ja tietokirjailija.

(KUVA: SA-KUVA)

Lapsiin panostettiin jälleenrakennuksen rinnalla Lastensuojeluun panostettiin myös jälleenrakennuskaudella 1945-1952, jolloin Suomi maksoi raskaita sotakorvauksia. Lapsista huolehtiminen katsottiin tärkeäksi kansakunnalle, joka oli menettänyt noin 80 000 miestä sotatantereille. Lastentaudit ja tuberkuloosi olivat yleisiä ja lapsikuolleisuus oli lisääntynyt. Asuntopula oli huutava ja suuret ikäluokat edellyttivät uusia yhteiskunnallisia toimia. Jotain oli tehtävä, jos haluttiin pysyä Pohjoismaiden mukana.

Pakettien jakoa äitiysneuvolassa Punaisenlähteen torin varrella.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

23

Lastensuojelun yhteistötä

Tiedekummius tukee lastensuojelutyötä

Vasemmalta Miia Hänninen ja tiedekummit Miia Tuominen, Maria Maunula, Mia Hakovirta, Helena hautala, eturivissä Tanja Sarlin ja Helena Hautala.

Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry (VSLJ ry) aloittavat ainutlaatuisen tiedekummiyhteistyön. Yhteistyöltä toivotaan ennen kaikkea tiedolla johtamisen vahvistamista ja yhteisiä, leveämpiä hartioita lasten ja nuorten asioiden vaikuttamistyöhön. Tiedekummius tukee tavoitetta siitä, että alueen jokainen lapsi ja nuori voisi hyvin.

Yhdeksän Turun yliopiston tutkijaa ja asiantuntijaa on aloittanut VSLJ ry:n tiedekummeina. Yhteistyön taustalla on halu luoda uudenlaisia vaikuttavia rakenteita ja yhteistyömuotoja sekä saada enemmän näkyvyyttä lasten ja nuorten asioille. Lasten ja nuorten hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun puhutaan eriarvoistumisesta, ongelmien kasaantumisesta ja niiden ehkäisemisestä.

Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää, että lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvä

24

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

tutkimustieto saa laajempaa näkyvyyttä ja että tutkimustietoa käytetään päätöksenteossa entistä tehokkaammin.

– Yhteistyö VSLJ:n kanssa antaa meille tutkijoille suoran kanavan saada tietoa kentältä ja tuoda tietoa sinne, missä sitä tarvitaan, kehuu yhteistyön synnyttämiseen osallistunut, tiedesylikummiksi nimetty Marika Jalovaara Turun yliopistolta.

Yksittäisiltä tutkijoilta vaikuttamisen kanavat usein puuttuvat. VSLJ ry puolestaan istuu monissa neuvottelupöydissä eri rooleissa ja pystyy yhteistyön kautta tuomaan tutkimustietoa lähemmäs jäsenjärjestöjen toimintaa ja välittämään tietoa päätöksentekijöille. Toisaalta kentältä tulevat tutkimustarpeet saatetaan myös paremmin tutkijoiden tietoon VSLJ:n kautta.

–Tiedekummiyhteistyöltä odotamme tiedolla johtamisen ja kehittämisen vahvistumista sekä leveämpiä hartioita vaikuttamistyöhön. Yhteistyön

kautta voimme tarjota työelämälähtöistä tietoa ja käytännön asiantuntijoita opetukseen tutkimustiedon rinnalle, kertoo Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n toiminnanjohtaja Miia Hänninen. Turun yliopiston lisäksi toiminnassa on mukana yksi tiedekummi Åbo Akademista.

Tiedekummit tulevat olemaan portteina laajempaan tiedeyhteisöön ja asiantuntijajoukkoon.

Konkreettisia yhteistyön muotoja tulevat olemaan mm. asiantuntijaluennot, joissa tutkimus- ja järjestönäkökulma yhdistyvät.

Parhaimmillaan yhteistyö voisi johtaa uusiin hankeideoihin.

Lisätiedot: Maria Maunula, vaikuttavuuskoordinaattori, Turun yliopisto, maelsu@utu.fi Miia Hänninen, toiminnanjohtaja, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry miia.hanninen@vslj.fi

Talviurheilu

Terveellistä ja turvallista talvipyöräilyä Tänä vuonna talvi kohtelee suomalaisia ulkoliikkujia eri tavoin. Etelässä eletään melkein kevättä, pohjoisessa kahlataan hangessa. Ympärivuotiset pyöräilijät ovat etelässä saaneet nauttia paljaista tienpinnoista, kun pyryt ja sohjossa pyöräily eivät ole kulkua haitanneet.

Turvallisen pyöräilyn perusteet eivät tee eroa vuodenajoissa. Rauhallinen ja ennakoiva ajotapa, näkyvyyden varmistaminen ja asianmukainen varustus turvaavat pyöräilijän matkaa kaikkina vuodenaikoina. Pyöräilyn kuntoakohottavista keinoista turvallisin on tapa polkea ylämäet reippaasti ja alamäet hiljaa. Tapaa on hyvä toteuttaa aina ajaessa.

Nastarenkaat ovat halpa varuste ja ne tuovat lisäpitoa liukkailla. Talvella jää, sohjo tai irtonainen hiekoitussepeli voivat yllättää kokeneenkin pyöräilijän.

Kaatumisten varalta kypärä on pyöräilijän ehdoton varuste myös talvella.

Pakolliseksi pimeän ajan varusteeksi punainen takavalo tulee uuden tieliikennelain tullessa voimaan 1.6.2020.

Pyörä on nopea ja vähän tilaavievä kulkuväline, jonka suorat ympäristöpäästöt ja meluhaitat ovat olemattomat.

Pyöräily vapauttaa aikatauluista ja reiteistä. Kun koulu- tai työmatkan pyöräilee säännöllisesti, huomaa pian olevansa ihanasti koukussa. SS

AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJOILLE

NAN PRO – Iänmukaista tarvetta vastaava proteiinin määrä • Proteiinin määrä mahdollisimman lähellä rintamaitoa, kasvu samankaltaista kuin imetetyillä vauvoilla 1-3 • Sisältää HMO 2’FL -oligosakkaridia*, joka stimuloi vauvan immuunipuolustusta 4 * 2’ fukosyllaktoosi (ei rintamaidosta)

1,2 g / 100 ml

1,1 g / 100 ml

www.nestlenan.fi

1,0 g / 100 ml

LÄHTEET: 1. ZIEGLER ET AL. JPGN 2015;61(5):596-603 2. ALEXANDER DD ET AL. AM J CLIN NUTR 2016;104:1083–92.

3. INOSTROZA ET AL. JPGN 2014;59:70-77 4. GOERHRING ET AL. J NUTR. 2016 DEC;146(12):2559-2566. EPUB 2016 OCT 26 TÄRKEÄÄ TIETOA! Hyvä ravitsemus äideille ja heidän vauvoilleen ensimmäisten 1000 päivän (raskausaika ja lapsen ensimmäiset kaksi elinvuotta) aikana on tärkeää elinikäiselle terveydelle. Uskomme, että imetys on paras tapa ruokkia vauvaa, sillä rintamaito tarjoaa ihanteellisen ja tasapainoisen ruokavalion ja suojaa vauvaa sairauksilta. Terveellinen ruokavalio äidin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen auttaa varastoimaan ravintoaineita, jotka tukevat tervettä raskautta ja valmistavat imetyksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Rintaruokinnan lopettamispäätöstä on vaikea peruuttaa, ja sillä on aina sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Osittaisen pulloruokinnan tai muiden elintarvikkeiden ja juomien tarpeeton käyttöönotto vaikuttaa Neuvola haitallisesti imetykseen. Jos äiti päättää olla imettämättä, on tärkeää kertoa edellä mainituista seikoista, ja antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä korostaen, että keittämätön vesi, steriloimattomat pullot, tai jauheiden väärä sekoitussuhde voivat kaikki johtaa vauvan sairastumiseen.

Nestlé Infant Nutrition.

Suomen Nestlé Oy, ja kouluterveysPL | 150, • 2020 25 02151 Espoo www.nestlenan.fi

Inka tinka tiitiäinen

Viisaasti ruutuaikaa  Virpi Taipale Puhelimen käyttö aiheuttaa monenlaisia keskusteluja ja tilanteita perheissä.

Osa vanhemmista laittaa lapsille ruutuajan, jota valvotaan tiukasti. Toiset eivät anna lastensa ladata pelejä kännyköille ja jotkut eivät osaa laittaa minkäänlaisia rajoja. Voi olla myös niin, että lapsia häiritsee omien vanhempiensa kännykän käyttö ja somessa roikkuminen. Se aika on aina jostakin muusta pois.

Hyvä esimerkki siitä, että kännykät kannattaa välillä jättää laukkuun, oli kun vietimme aikaa taidenäyttelyssäni

26

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Vapaakaupungin Olohuone-yhteisötilassa. Inkan lisäksi paikalla oli ystäväni tytär. Aluksi lapset istuivat pöydän ääressä ja napostelivat herkkuja aikuisten kanssa. Jossakin kohtaa huomasin, että lapsilla alkoi olla pitkä aika, ja Inkakin kaivoi jo kännykkänsä esille. Tytöt kaipasivat selvästi jotakin tekemistä.

Inka sai olla hetken puhelimellaan, mutta sitten se laitettiin pois – aikuisen toimesta. Piti keksiä jotakin muuta.

Yhteisötilassa sattui olemaan ompelukone ja tilkkuja. Ystäväni tytär oli käyttänyt ompelukonetta jo viisivuotiaasta saakka, joten ei aikaakaan, kun tytöt jo

ompelivat hiuslenksuja ja pikku pussukoita. Välillä haettiin aikuinen apuun, kun lanka lähti neulansilmästä. Loppuillan tytöt viettivät ompelustensa äärellä. Myöhemmin sisareni laittoi viestin, että kotona vanha ompelukone oli kaivettu esille kaapin syöveristä.

Onkin tärkeää, että puhelimen käytön sijasta lapselle tarjotaan jotakin muuta tekemistä ja että välineitä tähän tekemiseen löytyy. Inka tykkää esimerkiksi piirtää pieneen vihkoon. Monia kikkoja, kuten vanupuikon käyttämisen häivyttimenä, hän on oppinut puhelimestaan videoita katsomalla. Inka on tehnyt myös itse piirustusvideoita. Tässä kohtaa laite toimii hyvänä renkinä.

Inka ja hänen äitinsä käyvät aika ajoin keskusteluja puhelimen käytöstä. Vaikka äiti ei olekaan halunnut laittaa tiukkoja aikarajoja puhelimen käytölle, hän ei myöskään halua, että Inkan vapaa-aika kuluu pelkästään ruutua tuijotellessa. Äiti kokee tärkeäksi myös sen, että lapselle perustellaan hyvin, miksi puhelimella ei kannata roikkua tuntitolkulla.

Ei siis vain kielletä, vaan perustellaan, miksi. Inkalla esimerkiksi tulevat silmät ja pää helposti kipeäksi, jos hän on tuijotellut Youtubea tai Tiktokia liian pitkään.

On tilanteita, jolloin vanhemmat ovat sallivampia puhelimien kanssa.

Kun Inka oli äitinsä kanssa lomalla Israelissa, he molemmat olivat tavallista enemmän kännyköillä. Lomalla on enemmän vapaa-aikaa ja osa siitä sujahtaa helposti puhelin kourassa. Inka ja äitinsä löysivät kuitenkin muun muassa Brawl Star -pelin, jota voi pelata yhdessä. Välillä äiti oli pelistä jopa innostuneempi kuin Inka. Yhteisellä lomalla tehtiin toki muutakin, mutta ruutuajan kasvaminen herätti ajatuksia.

Kun arki alkoi koti-Suomessa, äititytär-tiimi sopi viettävänsä aktiiviviikon. Eli vähemmän puhelinta ja enemmän kaikkea muuta. Suunnitelmissa oli leipomista, luistelua, taidenäyttely jne.

Myös puhelimen käyttöä uusin tavoin mietittiin, ja siihen ladattiin Pokemon Go, koska se liikuttaa ainakin Inkaa kohti ulko-ovea ja ulkoilmaa.

Kirjat Ruutuajan vähentäminen vaatii tietoisia päätöksiä. Lapset ja nuoret eivät osaa tehdä näitä päätöksiä yksin, vaan siihen tarvitaan aikuista. Ja meille aikuisillekin asian tiedostaminen voi olla joskus vaikeaa.

Huomasin itsekin, että joululomalla käytin somea enemmän kuin aikaisempina viikkoina, jolloin olin tietoisesti vähentänyt Facebookin ja Instagramin käyttöä ja miettinyt tarkemmin, millaisia sisältöjä selaan. Kun käytin somea vähemmän, luin esimerkiksi enemmän Hesaria, myös paperisena versiona. Kuten Inkan äiti hyvin sanoi, ei meidän tarvitse olla koko ajan kartalla, mitä missäkin some-ryhmässä tapahtuu. Puhelimen laittaminen pois silloin, kun huomaa lukevansa juttua jonkun puolijulkkiksen olohuoneen joulukoristelusta, voi olla ihan hyvä veto. Ellei nyt välttämättä halua samanlaisia koristeita omaan kotiinsa.

On hyvä huomata, että myös Inka on alkanut tiedostaa puhelimen käyttöön ja someen liittyviä asioita. Aikaisemmin Inkalle oli yksi lysti, mitä äiti puhelimellaan teki. Nykyään hän ei todellakaan halua, että äiti laittaa hänestä jatkuvasti kuvia someen. Näistä asioita neuvotellaan ja Inkan päätös on se, joka on oikea.

Kirjoittaja on Inkan täti, joka uteliaana tarkkailee lapsiperheen arkea.

”Pienen lapsen kokemus läsnäolosta syntyy aidolla läsnäololla, kuuntelulla ja myötäelämisellä. Jos vanhempi katoaa someen tai omaan maailmaan, lapsi ymmärtää, että ei ole tärkeä.” ”Aito, rakastava ja säännöllinen läsnäolo tuo turvaa. Sitä he testaavat: rakastatko minua, vaikka kehitykseni ja kasvuni saavat minut käyttäytymään huonosti ja sinua vastaan?”

HS 21.1. Annele Wiman, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja oppimisen asiantuntija

Masennuksen biologia Markus J. Rantala

LUOKAT OVAT: 1.

Infektion laukaisema masennus

2.

Kroonisen stressin laukaisema masennus

3.

Yksinäisyyden laukaisema masennus

4.

Traumaperäisen stressi-häiriön laukaisema masennus

5.

Hierarkiakonfliktin laukaisema masennus

6.

Rakkausongelmien laukaisema masennus

7.

Läheisen kuoleman laukaiseva masennus

8.

Synnytyksen jälkeinen masennus

9.

Vuodeaikaismasennus

10. Kemikaalien laukaisema masennus

On kiinnostavaa lukea uusia ja raikkaita näkemyksiä mieleen ja kehoon vaikuttavista terveystekijöistä. Evoluutionpsykologian, evoluutiobiologian sekä ekologian ja ympäristönhoidon dosentti, kaksinkertainen FT Markus J. Rantala on julkaissut kirjan nimeltään Masennuksen biologia. Kirjan 350:stä sivusta neljännes on kirjallisuusviitteitä. Se vakuuttaa kriittisen lukijan luottamaan tekijän perehtyneisyyteen ja innostaa lukijaa ajattelemaan niinkin herkkää aihetta kuin masennus, uudesta tulokulmasta.

Rantalan mukaan kirjan tarkoitus on esitellä mielialahäiriöitä evoluutiopsykologian näkökulmasta ja auttaa ymmärtämään, miksi mielemme on kehittynyt sellaiseksi, että olemme mielenhäiriöille alttiita. Tavoitteena on myös esitellä tehokkaampia hoitomuotoja mielialahäiriöihin.

Terveysalan asiantuntijoille mielenkiintoista luettavaa on masennuksen tyypitys kahteentoista luokkaan.

Ne ovat kirjoittajan mukaan eri sairauksia, jotka eroavat toisistaan oireiltaan, syntytavaltaan sekä fysiologisilta ominaisuuksiltaan.

11. Somaattisten sairauksien laukaisema masennus 12. Nälkiintymisen laukaisema masennus

Nämä kaikki voivat johtaa länsimaisen elämäntavan aiheuttaman kroonisen stressin, matala-asteisen tulehduksen tai suolisto-ongelmien seurauksena kliinisen masennuksen tilaan.

Rantala esittää, että biologisen ja psykologisen psykiatrian ongelmana on ollut se, ettei niillä ole ollut kunnollista eri tieteenalat yhdistävää teoriapohjaa. Evoluutiopsykologia anta näille tieteenaloille yhteisen teoriapohjan ja yhdistää ne, mikä auttaa ymmärtämään mielenterveysongelmia ja löytämään keinoja niiden ehkäisemiseen ja hoitamiseen.

Koska mielenterveydenhäiriöt ovat kasvava ja kuormittava kansanterveysongelma, ovat tällaiset tieteelliseen näyttöön perustuvat kokoomateokset tarpeellisia ja tervetulleita. SS Kustantaja Terra Cognita Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

27

Hammaslääkäri

Nuorten tupakointi vähenee – kaikki hyvin?

 Hannu Hausen Vuoden 2019 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 6 % 16-vuotiaista pojista ja 7 % tytöistä poltti päivittäin savukkeita. Vuonna 2011 vastaava osuus oli ollut 19 % sekä pojilla että tytöillä. Tuolloin yli 9 savuketta päivässä polttavien 16-vuotiaiden poikien osuus oli 12 % ja tyttöjen 8 %. Vuonna 2019 vastaava osuus oli laskenut 2 %:iin sekä pojilla että tytöillä. Kouluterveyskyselyn mukaan päivittäin tupakoivien nuorten prosenttiosuus oli vuosien 2017 ja 2019 välillä laskenut kaikilla kouluasteilla niin pojilla kuin tytöilläkin. Vuonna 2019 peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaisista pojista 6 % ja tytöistä 5 % tupakoi vielä päivittäin. Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoilla vastaavat osuudet olivat 2 %:(pojat) ja 3 % (tytöt). Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista pojista 17 % ja tytöistä 21 % tupakoi yhä päivittäin vuonna 2019.

Suunterveydenkin näkökulmasta näin voimakkaalla päivittäisen tupakoinnin vähenemisellä on iso merkitys, sillä tupakointi on keskeinen hampaiden

28

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

kiinnityskudossairauksia tuhoavan parodontiitin syytekijä.

Markkinoilla on noin 10 vuoden ajan ollut myös nikotiinia sisältäviä sähkösavukkeita, joiden terveyshaittojen on arveltu olevan vähäisempiä perinteisiin savukkeisiin verrattuna.

Sähkösavukkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksesta terveyteen ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Melko vahvaa näyttöä on siitä, että sähkösavukkeiden käyttö aiheuttaa nikotiiniriippuvuutta ja lisää nuorilla perinteisen tupakoinnin aloittamisen riskiä. Sähkösavukkeita käytti vuonna 2019 päivittäin 4 % Kouluterveyskyselyyn osallistuneista perusopetuksen 8. ja 9. -luokkalaisista pojista, 1 % lukiolaispojista ja 6 % ammattiin opiskelevista pojista Tytöillä vastaavat osuudet olivat 1 % (perusopetus), 0,3 % (lukiot) ja 2 % (ammatilliset oppilaitokset). Vuoden 2017 jälkeen sähkösavukkeiden päivittäinen käyttö oli vähentynyt sekä pojilla että tytöillä lukuun ottamatta ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia tyttöjä, joilla se on säilynyt ennallaan.

Nuuska on toinen nikotiiniriippuvuutta aiheuttava vaihtoehto perinteiselle tupakoinnille. Nuuskan myynti on Ruotsia lukuun ottamatta kielletty kaikissa EU-maissa. Kahdeksantoista vuotta täyttäneet saavat kuitenkin tuoda maahan enintään 1000 grammaa nuuskaa omaa henkilökohtaista käyttöään varten. Alle 18-vuotiailta nuuskan tuonti ja hallussapito on kielletty, eikä nuuskaa saa luovuttaa alle 18-vuotiaalle. Nuuskaaminen on silti suosittua nuorten keskuudessa. Nuuskaajilla on suurempi riski sairastua suu-, ruokatorvi- ja mahasyöpään kuin niillä, jotka eivät käytä mitään tupakkatuotteita. Nuuskan käyttö on haitallista myös sydämelle ja valtimoverisuonille. Pitkään käytettynä nuuska aiheuttaa suussa ikenien vetäytymistä, ientulehdusta, ja parodontiittia. Jos nuuska sisältää

sokeria, se altistaa hampaat myös reikiintymiselle. Vuonna 2019 nuuskaa käytti päivittäin 8 % perusopetuksen 8. ja 9. -luokkalaisista pojista, 7 % lukiolaispojista ja 20 %. ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista pojista Tytöillä vastaavat osuudet olivat 2 % (perusopetus), 1 % (lukiot) ja 7 % (ammatilliset oppilaitokset). Vuoden 2017 jälkeen päivittäinen nuuskaaminen oli lisääntynyt kaikkien kouluasteiden tytöillä. Pojillakin se oli lisääntynyt ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta lukiolaispojilla päivittäin nuuskaa käyttävien osuus oli hieman vähentynyt. Peruskouluissa käyttäjien prosenttiosuus oli säilynyt ennallaan.

Perinteisen tupakoinnin väheneminen nuorten keskuudessa on ilahduttava asia. Iloa tosin himmentää se, että tupakointi on yhä aivan liian yleistä ammattiin opiskelevien keskuudessa. Varovaista tyytyväisyyttä on lupa tuntea siitäkin, että sähkösavukkeiden käyttö ei alkuinnostuksen jälkeen näyttäisi olevan lisääntymässä nuorten keskuudessa. Nuuskan suhteen asiat eivät kuitenkaan ole hyvin. Vaikka muuta väitettäisiin, nuuska on terveydelle haitallista. Lisäksi nuuska aiheuttaa nopeasti nikotiiniriippuvuuden, mikä voi johtaa muiden tupakkatuotteiden käyttöön. Nikotiiniriippuvuuden hoitoon nuuska ei sovellu. On paradoksaalista, että nuoret pystyvät hankkimaan nuuskaa helposti, vaikka sen myynti on Suomessa kokonaan kiellettyä, eivätkä alle 18-vuotiaat edes saa pitää nuuskaa hallussansa. Ovatko viranomaiset todella tehneet kaiken voitavansa estääkseen nuuskan päätymisen Suomeen alaikäisten ostettavaksi?

Kirjoittaja on Oulun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, joka toimii Suomen Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijana.

Oppilaana maailmalla

Kielikoulua kotona

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä

 Seija Sihvola Tuli whatsapp-puhelu Moskovasta.

Lapsenlapseni Elli kysyi apua englannin kotiläksyynsä. Tyttö luetteli lauseita ja esitti niihin vaihtoehtosanoja. Kun lauseita ja lisättäviä sanoja oli neljä, tuli selostuksesta pitkä ja monimutkainen.

Vaihtoehtoja kun oli kuusitoista.

Kun en ihan heti saanut tolkkua kysymystulvasta, keksin pyytää valokuvan kyseisestä englannintehtävän kirjasivusta. Se tapahtui samantien. Elli osaa nykylasten lailla sekä puhua kännykkään, valokuvata että liittää kuvan, kaikki yhtä aikaa. Temppu, mitä en itse vielä ole opetellut. Kuvan myötä pulma ratkesi nopeasti ja vaihtoehtosanat löysivät paikkansa.

En ole ainoa isovanhempi, joka kommunikoi arjessa lapsenlapsensa kanssa ulkomaille. Meitä on tuhansia. Kielen käyttö korostuu näissä rakkauden viesteissä vahvasti. Kiitos myös ilmaisen whatsapin, aikaa ja puhetta palaa täysin rinnoin.

Sisareni kolme lapsenlasta ovat asuneet koko ikänsä Lontoossa. Suomalainen isä yritti alkuvuosina puhua tytöille kotona aina suomea. Yritystä kielen vaalimiseen oli, jokainen kävi 12-vuotiaaksi Suomi-koulun tunneilla kerran viikossa. Vähitellen suomen käyttö

kuitenkin väheni ja kaikista tytöistä tuli englanninkielisiä.

Sisaruksista vanhin halusi kuitenkin käyttää suomea Suomi-mummin kanssa jutellessaan. ”Mummi sinun pittä puhuu soomi minun kanssa”, tuli selväksi. Niin mummi teki ja tekee. Kaksikielisestä kommunikoinnista on sukuumme juurtunut hauska huudahdus: ” Voi nou!”

Jo koulunsa päättänyt tyttö jaksaa sinnikkäästi kirjoittaa ja puhua isänsä kieltä ja on päättänyt myös oppia sen tulevaisuudessa. Muut sisarukset ovat kuulemma hieman kateellisia siskonsa suomiharrastuksesta. Todennäköisesti heilläkin suomen kielen salat ovat aivojen sopukoissa, ovathan he kuulleet sitä isänsä puheluiden myötä.

Vieraan kielen käyttäminen tukee aivoterveyttä, sen olemme jo kaikki oppineet. Työtä se vaatii, sekin tiedetään.

Minä näen kiehtovana mahdollisuutena harjoittaa myös omaa kielitaitoani ottamalla englannin kielen käyttöön kun samanikäiset tyttölapsenlapseni kohtaavat. Kolmasluokkalaiset ovat nyt lukeneet englantia yhtä kauan ja siksi haaveilen englanninkielisestä kesäleiristä, johon tytöt ja minä voisimme osallistua.

Selvä markkinarako tässä, väitän.

Lapset taipuvat oppimaan kielen oikein. Ellikin auttaa venäjäläissyntyistä

10

Isän kanssa Helsingissä.

äitiään tavan takaa suomen kielen oikeinkirjoituksessa. Se on hienoa: lapsen korva tunnistaa sanonnan oikein, vaikka kielioppia ei niin tuntisikaan. Puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen – näitä kielen taitoja työnhaussakin kysytään ja niitä parhaiten lapsena opitaan. Ja vanhempanakin, kun sinnikkäästi yrittää.

Äidin kanssa Moskovassa.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

29

Uudet väitöskirjat

Kala- ja kasvirasvahappojen vaikutukset sydänterveyteen  TtM Suvi Manninen Rasvaisen kalan ja camelinaöljyn käytöllä on positiivisia vaikutuksia kolesterolia kuljettavien lipoproteiinien kokoon, koostumukseen ja pitoisuuksiin. Camelinaöljyn käyttö myös vähentää lipoproteiinien valtimon sisäpintaan kiinnittymistä, joka on yksi valtimotaudin kehittymisen keskeisimmistä mekanismeista, osoittaa terveystieteiden maisteri Suvi Mannisen väitöstutkimus. Tutkimuksen perusteella omega-3-sarjan eri rasvahappojen eli camelinaöljystä saatavan alfalinoleenihapon ja kalasta saatavien pitkäketjuisten omega-3-sarjan rasvahappojen vaikutukset lipoproteiinien aineenvaihduntaan näyttävät poikkeavan toisistaan. Tutkimuksesta saatu näyttö korostaa näiden rasvahappojen saannin tärkeyttä sydänterveyttä edistävässä ruokavaliossa.

Rasvaisen kalan syönnin havaittiin kasvattavan HDL-lipoproteiinihiukkasten kokoa ja lisäävän niiden sisältämien lipidien määrää. HDL-hiukkasten suuremmalla koolla ja lipidikoostumuksella on havaittu yhteys niiden sydän- ja verisuonitaudeilta suojaaviin ominaisuuksiin.

Camelinaöljyn käyttö puolestaan vähensi haitallisten IDL-hiukkasten pitoisuutta sekä lipoproteiinien kiinnittymistä valtimon sisäkerroksen proteiinirakenteisiin eli proteoglykaaneihin. Lipoproteiinihiukkasten, erityisesti LDL-hiukkasten, kiinnittyminen proteoglykaaneihin aiheuttaa näiden hiukkasten ja niiden sisältämän kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin.

Vähärasvaisen kalan syönnillä ei havaittu merkittäviä vaikutuksia lipoproteiinien kokoon, koostumukseen tai niiden toimintaan.

Tutkimuksessa myös mitattiin veren rasvahappokoostumus neljästä eri lipidifraktiosta: punasolun solukalvoista, fosfolipideistä, kolesteryyliestereistä ja triglyserideistä. Tällä tavoin voitiin arvioida kalasta saatavien pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen ja camelinaöljystä saatavan alfalinoleenihapon saantia ja siten myös annettujen ruokavalio-ohjeiden noudattamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, minkä lipidifraktion rasvahappokoostumus kuvastaa parhaiten näiden rasvahappojen saantia. Eri lipidifraktioiden havaittiin reagoivan yhtäläisesti omega-3-rasvahappojen saantiin. Näiden havaintojen perusteella eri lipidifraktioiden kyvyssä kuvastaa omega-3-sarjan rasvahappojen saantia ei ole merkittäviä eroja.

30

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 iältään 40–75-vuotiasta miestä ja naista, joilla oli heikentynyt sokeriaineenvaihdunta. Tutkittavat jaettiin 12 viikon ajaksi satunnaisesti neljään ryhmään: camelinaöljy-, rasvainen kala-, vähärasvainen kala- ja vertailuryhmä. Kalaryhmissä tutkittavia ohjeistettiin käyttämään neljästi viikossa joko rasvaista tai vähärasvaista kalaa ja camelinaöljyryhmässä tutkittavien tuli käyttää päivittäin 30 ml camelinaöljyä. Vertailuryhmässä kalaa sai syödä kerran viikossa, eikä camelinaöljyä tai muita alfalinoleenihappoa sisältäviä öljyjä, kuten rypsiöljyä, saanut käyttää.

Camelinaöljyä valmistetaan Suomessakin viljellystä Camelina sativa öljykasvista, joka tunnetaan myös nimellä kitupellava tai ruistankio. Camelinaöljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja ja on rypsiöljyn lailla hyvä alfalinoleenihapon lähde. Camelinaöljyä käytetään joidenkin margariinien valmistuksessa, ja ruoanlaitossa se sopii esimerkiksi salaatinkastikkeeksi.

Väitös luettavissa täältä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3220-4

Uudet väitöskirjat

Sosiaalisesti aktiiviset lapset saavat kavereita – hyvä käytös ei välttämättä ole avuksi  MA Yili Wang Tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pienten lasten vertaissuhteita ja sosiaalis-emotionaalista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa selvisi, että lasten sukupuoli vaikuttaa vertaissuhteiden syntymiseen enemmän kuin ikä. Pedagogiset järjestelyt ryhmien kokoonpanoissa vaikuttivat vain vähän vertaissuhteiden muodostumiseen.

MA Yili Wangin väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten vertaissuhteiden transitiivisuutta, vastavuoroisuutta ja pysyvyyttä yhden lukuvuoden aikana.

Tutkimuksessa havainnoitiin lasten prososiaalisuutta ja ongelmakäyttäytymistä tietokoneiden äärellä tapahtuvissa pienryhmätilanteissa. Prososiaalisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, jolla on myönteisiä seurauksia esimerkiksi toisen ihmisen hyvinvoinnille.

Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota lasten sukupuolen ja ystävyyssuhteiden merkitykseen sekä toimintaan, joka tapahtuu päiväkodin pienryhmätilanteissa.

– Tulosten perusteella lasten sukupuoli vaikuttaa vertaissuhteiden syntymiseen enemmän kuin ikä.

Päivittäiset pedagogiset järjestelyt ryhmien kokoonpanoissa taas vaikuttivat vain vähän vertaissuhteiden muodostumiseen, Wang kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin myös merkittävää vaihtelua prososiaalisen ja ongelmakäyttäytymisen esiintymisessä.

– Kaikkiaan prososiaalisuus oli neljä kertaa yleisempää kuin ongelmakäyttäytyminen ja vuorovaikutuksen aloittamista oli enemmän kuin siihen vastaamista, Wang sanoo.

Uusi työkalu lasten vuoro -vaikutusten havainnointiin

Väitös luettavissa täältä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7925-7

Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 päiväkotilasta, joiden viisi kertaa toistetuissa haastatteluissa kerättiin sosiometristä nimeämistietoa (yhteensä 80 haastattelua) sekä videoaineistoa. Lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä tutkittiin sosiaalisen verkostoanalyysin avulla.

Videoanalyysien avulla taas tarkasteltiin lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ilmenevää prososiaalisuutta ja ongelmakäyttäytymistä.

Tutkimuksen aikana kehitettiin myös käytännöllinen ja kompakti vuorovaikutuksen havainnointityökalu, jota voidaan hyödyntää lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen oppimisen apuna.

– Varhaiskasvatuksen opettajat voivat sen avulla tarkkailla systemaattisesti lasten prososiaalisuuden ja ongelmakäyttäytymisen ilmenemistä päiväkodin pienryhmätilanteissa. Työkalu erottelee lasten itsensä aloittaman vuorovaikutuksen sellaisesta vuorovaikutuksesta, jolla vastataan muille lapsille, väittelijä kertoo.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020

31

LASTEN YÖKASTELUUN

LÖYTYY APUA

FE82/U/v.1.0/11-2014

LUE LISÄÄ!

www.YOKASTELU.fi Ferring Lääkkeet Oy • PL 23, 02241 Espoo • Puh. 020 740 1440 • Faksi 020 740 1449 • www.ferring.fi

MinirinIlmoitus_Matkatenava-230x297mm.indd 1

11/04/2017 17:22:43