Neuvola ja kouluterveys

Järjestöjä tarvitaan Uusi punkkitesti

1• 2018

Terveystyötä neljässä polvessa

Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Makrogoli 4000 Pehmentää kovan vatsan hellävaraisesti. YKSILÖLLINEN JA SÄÄDETTÄVÄ ANNOSTELU

LAXOSOFT® on liuosmuotoinen makrogolivalmiste, joka pehmentää kovan vatsan hellävaraisesti. LAXOSOFT® sopii yli 2-vuotiaille lapsille, raskaana oleville ja imettäville* Neutraalin makuisen liuoksen voi sekoittaa mihin tahansa kylmään tai lämpimään juomaan kuten mehuun – helppo antaa myös lapsille. Yksilöllinen annostelu Liuosmuoto ja pakkauksen mukana tuleva mittamuki mahdollistavat tarkan ja säädettävän annostelun. LAXOSOFT® liuos sokeriton, laktoositon ja gluteeniton.

Lisää tietoa kovavatsa.fi LAXOSOFT® on CE-hyväksytty lääkinnällinen valmiste. Valmisteen pääainesosa on makrogoli, jota käytetään ummetuksen oireenmukaiseen hoitoon ja kovien ulosteiden pehmentämiseen. Valmistetta ei pidä käyttää yli 2 viikon ajan. Ummetuksen pitkittyessä tulee sen syyt selvittää. Ei alle 2-vuotiaille. Raskaana oleville tai imettäville naisille ja yli 2-vuotiaille lapsille suositellaan käyttöä terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa. Tutustu huolella pakkausselosteeseen. Markkinoija Sanofi Oy.

SAFI.DULC8.17.07.0353

*Käyttö terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa on suositeltavaa.

1 • 2018

Neuvola ja kouluterveys

Terveydenhoitajan elintapaohjaus tukee perheen autonomiaa

Neuvola ja kouluterveyslehti 18.vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat

Maija Lahtinen Tuuli Lahti Terhi Koivumäki Riitta-Kerttu Kaltiala-Heino Monica Nyström Hannu Hausen

HUOMIO LASTEN JALKINEISIIN

Kannen kuva

Teija Hannula

Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi

Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

UUSI PUNKKITESTI

1•2018 SISÄLTÖ 5 6 8 10 12 14 16 17

Pääkirjoitus Tarttumattomien sairauksien ehkäisy ykköstavoitteeksi Terveyden edistämisen salat / Lapsi 2000 Järjestöjen rooli tulevaisuudessa Uni terveyden turvana Terveydenhoitajan elintapaohjaus tukee perheen autonomiaa Terveystyötä neljässä polvessa Parantumisen muotoilua

18 Käypä hoito: raskauden ehkäisy 20 Vuotavat silmät 21 Nuorten mielenterveys 22 Apua rahapeliongelmaisen talouteen 23 Antti Murto -palkinto 24 Lasten jalkineet 25 Hammaseroosio 26 Uusi punkkitesti 28 Tapahtumakalenteri 29 Lasten luuntiheys 30 Oppilaana maailmalla 31 Johanna Ihalaisen väitös voimaharjoittelusta Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

VALMISTETTU SUOMESSA SUOMALAISEEN MAKUUN Keiju-levitteet edistävät lapsen normaalia kehitystä osana terveellisiä elintapoja sekä tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota. Ne sisältävät mm. kasvuun ja kehitykseen tarvittavia välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä runsaasti luuston kehitykseen tarvittavaa D-vitamiinia. LUE LISÄÄ OSOITTEESTA keiju.fi

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Pääkirjoitus

Onko toimintakulttuuri itsenäinen eläväinen olio?  Matti Rimpelä Kiinnostuin 1970-luvulla sairauden tulkinnoista. Varhainen esimerkki löytyi Finska Läkaresällskapets Handlingar -lehdestä vuodelta 1849. Professori Ilmonin luennoilla opittiin, että sairaudet olivat itsenäisiä eläväisiä olioita, loisia, jotka tuhosivat sitä elimistöä, johon olivat asettuneet. Nuori lääkäri Ingman kyseenalaisti tulkinnan väittämällä, että taudit eivät olekaan itsenäisiä eläväisiä olentoja, vaan poikkeamia elimisten luonnollisesta toiminnasta. Tämän luettuani kuuntelin Finlandia-talossa esityksiä verenpainetaudin ehkäisystä ja hoidosta. Verenpainetautia kuvattiin niin elävästi ja monelta kannalta, että se alkoi hahmottua itsenäiseksi eläväiseksi olioksi. Odotin näkeväni videon, jossa verenpainetauti on pääosassa. TOIMINTAKULTTUURI ON YLEINEN sana ohjelmateksteissä. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa toimintakulttuurilla sanotaan olevan keskeinen merkitys yhtenäisyyden toteuttamisessa. LAPE -muutosohjelmassa puhutaan toimintakulttuurin uudistamisesta kunnissa, maakunnissa, hallinnossa ja päätöksenteossa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaksi. Olen istunut viimeaikoina lukuisissa tilaisuuksissa, joita nämä ohjelmat ovat kehystäneet. Yhteistä on ollut puhe toimintakulttuurista. Olen ajatuksissani palannut sairaustulkintoihin. Silmät kiinni ja puheesta alkaa hahmottua kuva itsenäisestä eläväisestä oliosta, joka on ollut kuriton ja jota on opastettava käyttäytymään uusien yleisten ohjeiden mukaisesti. Mistä tämä runsas puhe toimintakulttuureista oikeastaan tulee? Juuret ovat Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Kansainvälisen kilpailun koventuessa työyhteisöjen oli muututtava työntekijöitään

paremmin motivoiviksi. Yrityksiin pyrittiin luomaan omaa kulttuuria, joka sitoutti ja motivoi työntekijöitä. Toimintakulttuurin tiedostettu muuttaminen työyhteisössä vaatii välttämättä sosiaalista vuorovaikutusta. Käytännön toimenpiteitä voivat olla muutospuhe ja tarinallisuus. Muutosta voidaan ohjata jonkin verran ulkopuolelta, mutta sisäinen dialogisuus ratkaisee kehityksen suunnan. MIKSI PUHE TOIMINTAKULTTUURISTA johtaa ajattelemaan sitä itsenäisenä elävänä olioina? Siksi, että teoriagurut Edgar Shcein’istä alkaen ovat yhtäältä korostaneet sen omaleimaisuutta jokaisessa organisaatiossa, mutta toisaalta eritelleet yhteisiä ja yleisiä piirteitä ja kehityskulkuja, joita on alettu kuvata omalla erityisellä kielellä. Toimintakulttuuripuheen rinnalle on koulutettujen asiantuntijoiden työyhteisöjen tarkasteluun tullut 1990-luvulta alkaen puhe tietointensiivistä palveluista ja niiden sopeutumista monimutkaisissa ja nopeasti muuttuvissa ympäristöissä ja tilanteissa. Yhteistä näille on paikallistietoisuuden, dialogisuuden ja luovan yhdessä toimimisen korostuminen yhtäältä ja yleistävän tulkinnan ja sen kielen kehittely toisaalta. OPSin ja LAPEn kehystämien tilaisuuksien yleistävässä puheessa kuulen usein tavoitteeksi toimintakulttuurin ’hyvän käytöksen oppaan’ kirjoittamisen lasten tuen asiantuntijainstituutioille ja niiden työyhteisöille. Yleistävässä puheessa toimintakulttuuri ei ole asiantuntijayhteisöjen erityinen ja luovasti uusiutuva ominaisuus, vaan siitä puhutaan OPS- ja LAPE-toimijoiden hyvän käytöksen oppaan punaisena lankana. Monet koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen asiantuntijat Suomessa ja kansainvälisesti ovat todenneet, että perustason koulutetut asiantuntijat harvoin löytävät yhteyden ylätason yhteisestä puheesta työyhteisönsä ja työnsä arkeen. OLISIKO VIISASTA TUNNISTAA selvästi nämä kaksi rinnakkaista puhetapaa? Toimintakulttuuripuhe sopii tutkijoiden ja kehittämisen asiantuntijoiden sisäiseen

dialogiin. Yhteistyössäni kuntien, lapsiperheiden sotepalvelujen ja koulujen kanssa toimintakulttuuri on osoittautunut usein tyhjäksi sanaksi., Se voi johtaa ajattelua myös harhaan. On mahdollista puhua pitkään toimintakulttuurista ilman että muodostuu lainaakn tietoisuutta tämän puheen yhteydestä kuulijoiden oman työyhteisön arkeen: ”Toimintakulttuuri ei ole meissä, vaan jossakin ulkopuolella, jota johto yhdessä muutosagenttien kanssa muokkaa ilman että meidän tarvii muuttua”. Miksi siis puhua toimintaKULTTUURISTA, kun voi puhua toiminnasta ja toimijuudesta? Miksi turvautua yleiseen, kun voi yhdessä arjen ahertajien kanssa yrittää vahvistaa tietoisuutta omasta työstä ja sen suhteesta työnantajan ja rinnakkaisten asiantuntijoiden tulkintoihin ja toimintaan. Kuka onkaan työnantajani? PALATAAN JUURILLE. Tavoitteena oli alun perin vahvistaa koulutettujen asiantuntijoiden sitoutumista ja motivoitumista toteuttamaan työnantajansa osoittamia perustehtäviä. Esitänkin, että toimintakulttuuripuheen oppaaksi ottaisimme TULOKSELLISUUSDIALOGIN1: Miten työnantajamme organisaatioissa ja työyhteisössä ymmärrämme tuloksen ja sitä kuvaavan tuloksellisuusinformaation? Millaista tuloksellisuusinformaatiota arjessa tuotamme ja hyödynnämme? Miten keskustelemme tuloksellisuudesta organisaatoin eri tasoilla ja arjen työyhteisöissä, horisontaalisesti ja vertikaalisesti?

1 Laihonen H. ym. Dialogia tuloksista. Kohti tuloksekasta julkisjohtamista. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu. Tampere 2017.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Sairauksien ennaltaehkäisy

Tarttumattomien sairauksien ehkäisy ykköstavoitteeksi  Suomen Akatemia Lääkäriseura Duodecim Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan painopisteen siirto sairauksien hoitamisesta niiden ehkäisyyn. Ehkäisevä työ ja varhainen tuki ovat tehokkainta sikiöaikana, lapsuudessa ja nuoruudessa. Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunta aloitti konsensuskokousten pitämisen ja konsensuslausumien julkaisemisen vuonna 1985. Muutama vuosi myöhemmin partneriksi tuli Duodecim-seura. Aiheet ovat vuosien myötä vaihdelleet skitsofreniasta osteoporoosiin, lihavuudesta vanhusten hoitoon. Konsensuskokouksen työskentely perustuu paneeliin, asiantuntijoihin ja yleisöön. Paneeli kootaan tutkimustyön, kliinisen työn, etiikan ja hallinnon alan asiantuntijoista sekä lehdistön ja potilasjärjestöjen edustajista. Paneelin työstämä lausuma on kriittisesti arvioidun tieteellisen näytön yhteenveto, joka voi toimia hoitosuositusten ja hoito-ohjelmien laatimisen pohjana. Lausuman tavoitteena on ohjata terveydenhuollon toimintakäytäntöjä ja aiheeseen liittyvää tutkimustoimintaa. Vuoden 2017 huhtikuussa julkaistiin Tarttumattomien sairauksien ehkäisy -konsensuslausuma. Konsensuslausuma on tarkoitettu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjille ja alan toimijoille, jotka haluavat kehittää maamme sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää tavalla, joka edistää suomalaisen terveyttä ja hyvinvointia. Siihen voi aina vedota päätöksenteossa ja hallinnon ratkaisuissa. Julkisuudesta saa usein liian ruusuisen kuvan terveydenhuollon mahdollisuuksista hoitaa

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

sairaudet ja ylipäänsä suomalaisen väestön hyvinvoinnin ja terveyden tulevaisuudesta. Ei pidä unohtaa, että useat väestötason ratkaisut, joita voidaan ohjata tarvittaessa lainsäädännön keinoin, tuottavat monin verroin enemmän terveyshyötyä kuin parhaimmatkaan modernit lääketieteen keinot. Vuoden 2017 konsensuslausuma on ajankohtainen terveyden tutkimuksen aihe edelleen ja lausumaan on hyvä aika ajoin palata. Lausuman sisältö on verraton tuki neuvola- ja kouluterveyshenkilöstön, terveystiedon opettajien, päivähoitohenkilöstön ja lääkäreiden terveydenedistämistyöhön. Nyt kun Suomessa on tapahtumassa vuoden 1972 kansanterveyslain voimaantulon jälkeen suurin mullistus sosiaali- ja terveydenhuollossa, on tarttumattomien sairauksien ehkäisyyn kiinnitettävä erityistä huomiota.

Vain ennaltaehkäisy tuo todellisia säästöjä terveydenhuollon kokonaismenoihin. Konsensuslausumassa on haluttu nostaa esille asioita, joilla voidaan parantaa suomalaisten terveyttä korostamalla varhaista puuttumista tarttumattomien sairauksien riskeihin niin kunnissa kuin tulevilla sotealueilla. Valtakunnallisesti lainsäädännöllä on keskeinen ohjaava rooli esimerkiksi tupakan ja alkoholin käytön sekä muiden haitallisten elintapojenvaikutusten vähentämiseksi. Konsensuslausumaa laadittaessa asiantuntijat kantoivat erityistä huolta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja sairauksien ehkäisyn jäämisestä jalkoihin tulevia maakuntien toimintoja pystytettäessä. Samoin vastuukysymykset ja esimerkiksi neuvoloiden toimintojen kehittäminen herättivät aiheellista huolta. Konsensuspaneelin työpajoissa nostettiin esiin väestön terveydentilaan liittyvän luotettavan tiedon keräämisen

ongelmat. Tiedolla johtamiseen tarvitaan luotettavaa tilastotietoa eikä sen tärkeyttä pidä unohtaa. Konsensuslausuma kiinnittää huomiota perustason palveluiden parantamiseen, työterveyshuollon roolin tunnustamiseen sairauksien ehkäisyssä, asiakaslähtöisyyteen, kansanterveysjärjestöjen merkitykseen ja sekundaariprevention ja kuntoutuksen tehostamiseen jo sairastuneiden kohdalla. Lausuma sisältää myös eräitä visioita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, joiden vaikuttavuutta ei ole kattavasti vielä tutkittu. Konsensuslausumaan oli alun alkaen tarkoitus sisällyttää myös mielenterveyden laaja toimintakokonaisuus, mutta tehtävä katsottiin liian vaativaksi ottaen huomioon lausumalle asetettu ajallinen takaraja. Samoin suunterveys ja maahanmuuttajien erityiskysymykset jäivät vähälle huomiolle. Konsensuslausuman pääsanoma haluttiin tiivistää 12 suositukseksi.

Globaalia strategiaa toteuttamaan YK:n päätöslauselma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä vuonna 2011 tuotti WHO:n globaalin strategian, tavoitteet ja toimintaohjelman vuosiksi 2013-2020. Sen tavoitteet kohdistuvat liikuntaan, ravitsemukseen, lihavuuteen, tupakointiin, alkoholin käyttöön sekä kohonneen verenpaineen ja korkean kolesterolin hoitoon. Kehitys on Suomessa ollut monessa, mutta ei kaikessa suhteessa WHO:n tavoitteiden mukaista. Painopisteen siirtyminen ongelmien toteamisesta ja hoidosta niiden ehkäisyyn eli primaaripreventioon tarkoittaa järjestelmällistä liikuntamahdollisuuksien ja liikunnan lisäämistä, systemaattista ravitsemusohjauksen vahvistamista ja terveellisen ravitsemuksen tukemista, tehostettua tupakoinnin lopettamisen tukea

ja terveysperusteista alkoholipolitiikkaa. Myös sekundaariprevention käyttämättömiin mahdollisuuksiin pitää panostaa. Konsensuslausuma esittää suuren asiantuntijajoukon näkemyksen niistä keinoista, joita meillä on käytettävissämme tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2025 mennessä. Lausuma painottuu sosiaali- ja terveydenhuollon eri tasojen toimintaan, vaikka on ilman muuta selvää, että suuremmat mahdollisuudet edistää terveyttä ja hyvinvointia ovat muilla yhteiskunnan ja yhteisöjen toimialoilla. Laaja-alaisella, poikkihallinnollisella yhteistyöllä on suurimmat mahdollisuudet onnistua suuren sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä ja sen jälkeen. Terveys kaikissa politiikoissa –periaatteen mukaisesti terveys ja hyvinvointi huomioidaan kaikessa yhteiskunnan päätöksenteossa ja toiminnassa. Huolehditaan myös lainsäädännön jatkuvasta kehittämisestä tarttumattomien sairauksien ehkäisemiseksi. • Sosiaali- ja terveydenhuollossa painopistettä siirretään hoidollisesta lähestymistavasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn. • Eriarvoisuuden torjuminen aloitetaan odotusaikana, varhaislapsuudessa ja nuoruudessa, ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä vahvistetaan ylisukupolvisen syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi. • Sote-uudistuksen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja sairauksien ehkäisy toteutuvat tulevassa järjestelmässä. • Luodaan sote-uudistuksen yhteydessä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle rakenteet, jotka tukevat sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntien ja kolmannen sekä yksityisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä, varmistavat palveluketjujen toimivuuden ja jatkuvuuden sekä takaavat tarpeellisen tiedonkulun eri toimijoiden välillä. • Seurataan ja arvioidaan ehkäisevän työn laatua ja vaikuttavuutta. Määritellään yhtenäiset, valtakunnalliset laatukriteerit ja –mittarit sekä seurantajärjestelmät. Kehitetään yhdenmukaisia kirjaamiskäytäntöjä ja hyödynnetään rakenteista kirjaamista.

Sairauksien hoitamisen ohella on lisättävä voimakkaasti ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

• Omaksutaan asiakaslähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa sekä palveluiden kehittämisessä, suunnittelussa ja tuottamisessa. • Edistetään sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvinvointi- ja terveysriskien kattavaa tunnistamista, varhaista ehkäisyä ja tukea sekä palveluihin ohjaamista. Kohdistetaan ja kohdennetaan palveluita erityisryhmille. • Otetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa liikunta, terveellinen ravitsemus ja riittävä, laadukas uni vahvemmin osaksi keinovalikoimaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa sekä kuntoutuksessa. • Panostetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa entistä painokkaammin tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoitoon. Tehostetaan alkoholiongelmien ehkäisyä sekä riskikäytön ja ongelmien varhaista tunnistamista ja

hoitoa kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskohtaamisissa. • Kiinnitetään huomiota sekundaariprevention käyttämättömiin mahdollisuuksiin sairauksien ehkäisyssä. • Kehitetään ja vahvistetaan väestölle, ammattilaisille ja päättäjille suunnattua terveysviestintää ja sen vaikuttavuutta. Lasten kunto hiipuu edelleen. Viisi punnerrusta tekee tuhansille koululaisille tiukkaa, muutaman minuutin juoksu vie mehut ja ylipainoisten määrä kasvaa. UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari toteaa, että on odotettavissa, että niin sanottuihin kansantauteihin, kuten aikuisiän diabetekseen ja verenkiertoelinten sairauksiin sairastutaan tulevaisuudessa useita vuosia nuorempina kuin nykyään, ellei kouluikäisten lasten kunto saada lähivuosien aikana kohoamaan. –Se on meidän huoli, hän toteaa. (HS 26.1.2018). Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Terveyden edistäminen

Terveyden edistämisen salat Lapsi 2000 ry:n asiantuntijat avoimina

 Seija Sihvola Sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ovat osa terveysalan ammattilaisten rutiinityötä. Mutta miten opit toteutuvat omassa elämässä? Sairauksien ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen lainalaisuudet ovat meille, liki 200 000:lle terveysalan ammattilaiselle ja asiantuntijalle tuttuja. Jo opintojen perusvaiheessa anatomian, fysiologian ja patologian salat

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

käytiin läpi, ainakin suurin piirtein. Nuorimmat meistä ovat lisäksi saaneet tuhdin tietopaketin myös terveystiedon tunneilta peruskoulussa, lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Osa on kirjoittanut terveystiedon ylioppilaskirjoitusten reaalikokeena. Meille vanhemmille terveystietoa annettiin vain jonkin verran lähinnä liikuntatuntien yhteydessä. Opetusten myötä olemme saaneet selkeän käsityksen siitä, miten elimistö toimii ja miten sairaudet, ja erityisesti kansansairaudet, syntyvät. Myös käsitys promootiosta, terveyden edistämisen perusteista on jumittunut mieleemme, eikä sitä erilaiset muotivillitykset juurikaan hetkauta. Teoriat ovat hallussa, mutta arjen käytäntö ei aina omaa terveyden edistämistä tue. Inhimilliset tekijät horjuuttavat kauniita periaatteita, eikä aina jaksa olla mallikas itselle ja muille. Toisaalta terveysalan ammattilaiset ovat paras mahdollinen joukko toimimaan asiantuntijuustyön ohella myös terveyden kokemusasiantuntijoina. Kun ammattilainen näyttää esimerkkiä olemuksellaan ja teoillaan, se voi voimistaa myönteistä terveysviestintää ja innoittaa lähipiiriä uudenlaisiin terveystekoihin. Minä uskon, että terveydenedistämistyössä tarvitaan yhä edelleen inhimillisiä kohtaamisia ja siinä työssä terveysalan ammattilaiset ovat nykyisyyden ja tulevaisuuden tärkeimmät innovaattorit.

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Aloitamme nyt tarinasarjan, jossa tiedustelemme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Avoimuuden nimissä aloitan tarinasarjan omista kokemuksistani. Lehtemme taittaja Tea halusi tehdä tarinaani boldaukset. Se onkin hyvä idea, koska näin kiteytyy ei-terveysalan ammattilaisen näkemys tärkeimmistä terveystekijöistä.

Yhteinen ilo on parasta Olen ikivanha terveyden edistäjä, tehnyt sitä työkseni yli neljäkymmentä vuotta. Elintapaviisauksia olen ammentanut ehkä eniten koulutuksistani, ja hauskaa on ollut huomata, että 70-luvun opintovaiheessa juurrutetut terveysopit pätevät mainiosti myös tänä päivänä, vaikka maailma ympärillä rajusti muuttuu. Fysioterapeutiksi opiskelu opetti tukirangan hoitamista. Lihakset, luut, nivelet, jänteet ja kalvot tarvitsevat monipuolista liikettä ja mahdollisimman usein. Vaalin sitä periaatetta ja harrastan liikuntaa, vaikka ihan pientä, joka päivä. Liikunnan pyhiä sanoja minulle ovat voima, kestävyys ja liikkuvuus.

Koska kuntosalit ja ryhmäliikunta eivät ole minun juttuni, treenaan aika paljon kotona. Kolmen kilon painoilla rehkin viidentoista minuutin jumpan aamu-uutisten aikaan. Punttien puristaminen tuntuu tekevän hyvää myös nivelrikkoisille sormilleni. Vaikka innostun uudesta, rakastan rutiineja. Siksi jumppaliikkeetkin ovat aika samat vuodesta toiseen. Muutamia liikkeitä seisten, joitakin selin- ja päinmakuulla ja lopussa tasapainoharjoituksia yhdellä jalalla horjuen. Olen lapsuudesta asti ollut askeettinen ja yksinäinen kestävyysliikkuja, jolle juoksu tuottaa edelleen mielihyvää. Juoksumaton siirsin autotallista työhuoneeseen – pimeitä ja märkiä syksyn kuukausia ajatellen. Nykyisin myös pyöräilen ympäri vuoden, tosin talvella vain tynkämatkoja lastenlapsia kuskaten ja nastarenkaat menoa varmistaen. Vanha kilpahiihtäjäminäni iloitsee lumen tulosta ja rakastaa leveitä luisteluhiihdon ihania raitteja. Niistä ei pääkaupunkiseudulla joka vuosi pääse nauttimaan. Ravitsemustieteen opinnot jättivät aikanaan muutaman elinikäisen terveystavan. Syön päivittäin puolesta kilosta kiloon kasviksia, hedelmiä ja marjoja – siis aika paljon. Se johtuu siitä, että minusta ne todellakin maistuvat hyviltä ja nautin lämpimien ja kylmien kasvisten yhdistelemisestä. Pähkinät ja siemenet sujautan joukkoon ja proteiineja kyytipojaksi vaikka mozzarellasta tai savulohesta. Ruispaahtoleivästä en ikinä luovu ja sitä nakerran myös iltapalaksi. D-vitamiinia ja kalsiumia lukuunottamatta en napsi mitään lisäravinteita. Primaspan eli lasten asperiinin pienin annos, 50 mg, on ollut päivittäinen terveyspillerini kymmenisen vuotta. En juo alkoholia enkä syö karkkeja ja herkkuja koskaan yksin – muiden kanssa kyllä! Se on ällistyttävän hyvä sääntö, jota suosittelen kaikille. Myös painon seurantaan rohkaisen, niin ärsyttävän tylsää kuin se välillä onkin. Perjantai-punnitukseni huolehtii siitä, että painoni on ollut viiden kilon marginaalilla sama viimeiset viisikymmentä vuotta. Kansanterveystieteen jatko-opinnot laajensivat aikanaan kokonaisvaltaista käsitystäni sairauksien ehkäisystä ja terveyden edistämisestä. Nöyränä ja kiitollisena osaan myös arvostaa taustaani: liki 95-vuotiaat vanhempani ovat edelleen voimissaan. Uskon kolmiulotteiseen ihmiskäsitykseen eli siihen, että olemme keho, mieli ja sielu. Niitä pitää huoltaa tasapuolisesti. Tasapainosta syntyy ilo ja ilosta syntyy halu jakaa sitä myös muille.

KUVAT: ALISA 7V

VALMISTETTU SUOMESSA

Luonnollinen suoja ihollesi Ceraderm Voide on tehokas hoitoja suojavoide kuivien ja ärtyneiden ihoalueiden hoitoon. Muodostaa ihoa vahvistavan, hengittävän suojan, joka hillitsee tehokkaasti kosteuden liiallista haihtumista. Ei sisällä lisä- tai säilöntäaineita, emulgaattoreita, väriaineita tai hajusteita. Hellävarainen vauvojen ja lasten herkälle iholle. Ei ärsytä eikä kirvele. Pakkauskoot: 7 g huulivoide, 30 g ja 200 g (SV-korvattava)

UUTUUS!

APTEEKISTA Nyt saatavana myös kätevänä huulirasvana! Markkinoija: Decem Pharma Oy Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Järjestöjen roolista

Järjestöjen rooli tulevaisuudessa  Maija Lahtinen Suomalainen yhteiskunta jakaantuu valtion johtamaan julkiseen sektoriin, yritysten muodostamaan yksityiseen sektoriin ja kansalaisyhteiskuntaan. Järjestötoiminta on luonnollinen osa kansalaisyhteiskuntaa. Järjestöjen roolin ennustetaan muuttuvan tulevaisuudessa. Alexander Stubb otti pääministerinä olleessaan kantaa järjestöjen rooliin. ”Järjestöjen rooli on valtavan suuri. Näen yhdessä tekemiselle ja yhteisöllisyydelle paljon tarvetta nyt ja jatkossa. Ihmisten toiminta ja tekeminen yhdessä edellyttää usein jonkinlaista alustaa. Sen tarjoavat luontevasti lukuisat järjestöt ja yhdistykset. Tämä maa saadaan nousuun sillä, että joka ainoan suomalaisen vahvuudet saadaan käyttöön. Jokainen meistä on hyvä jossakin, jokaisella on jokin vahvuus, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. Järjestöjen ja kansalaistoiminnan vahvaan rooliin liittyy myös se, että emme voi säännellä yhteiskuntaa tukkoon.” Myös pääministeri Juha Sipilä on korostanut järjestöjen tärkeyttä asiantuntijuustahoina ja tulevaisuuden rakentajina. Hän kutsui laajan joukon suomalaisia järjestöjä ja tutkijoita kertomaan oman näkemyksensä siitä, mitkä ovat Suomen keskeiset kysymykset 2020-luvulla. Pääministeri Sipilän isännöimä Kohti seuraavaa sataa -tapahtuma järjestettiin heti Suomen sadannen itsenäisyyspäivän jälkeen, joulukuussa 2017. Keskeisiä kysymyksiä tapahtumassa olivat: Miten yksilön osallisuus ja merkityksellisyys turvataan? Miten eri-

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

arvoistumista ehkäistään digitalisoituvilla markkinoilla? Miten kasvatetaan resilienssiä ja miten hyödynnetään tieto ihmisen psyyken kehityksestä? Järjestöjen edustajat ja tutkijajoukko totesivat, että kansalaisilta edellytetään sopeutumiskykyä ja monenlaisia keinoja selvitä uusista haasteista. Erityisesti lasten ja nuorten itsetuntoa tulee kasvattaa kestämään väistämättä eteen tulevia muutoksia. Järjestöjen roolia haasteisiin vastaamisessa korostettiin.

Yhdistysten maa Yhdistys tai järjestö on ihmisten yhteenliittymä, joka toteuttaa tiettyä yhteistä tavoitetta, arvoa tai intressiä.Väkilukuun suhteutettuna yhdistyksiä ja järjestöjä on Suomessa todella paljon. Tällä hetkellä maassa on 135 000 rekisteröityä järjestöä ja yhdistystä. Niissä työskentelee noin 82.000 työntekijää, joista reilu neljännes on osa-aikaisia. Valtakunnallisia liittoja on noin 1.000 ja piirijärjestöjä 3.000. Loput ovat paikallisia yhdistyksiä. Yhdistysten rahoituksessa valtiolla on merkittävä rooli ja monelle yhdistykselle valtionavustukset ovat ainoa tulonlähde. Valtion myöntämä rahoitus yhdistyksille on viime vuosina pienentynyt. Yhdistyksissä on yhteensä noin 15 miljoonaa henkilöjäsentä eli kolminkertaisesti väestömäärään verrattuna. Noin 75 prosenttia suomalaisista on elämänsä aikana jonkin yhdistyksen jäsen. Noin 30 prosenttia kuuluu yhteen yhdistykseen ja 8 prosenttia useampaan kuin viiteen yhdistykseen. Yhdistyksistä kymmenesosa on sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan osallistuu yli 720 000 täysi-ikäistä suomalaista. Niiden toiminta näyttää houkuttelevan erityisesti lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt hoitavat omien jäsentensä edunvalvontaa ja tarjoavat vertaistukea ja asiantuntija-apua jäsenilleen. Eri sairauksiin liittyvien yhdistysten ja valtakunnallisten

järjestöjen kirjo on lisääntynyt. Perinteisen järjestöllisen toiminnan ohella sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat lisänneet viime vuosina palvelutuotantoaan. Kunnat ovat olleet halukkaita ostamaan erityisesti sosiaalialan palveluja järjestöiltä sen sijaan että olisivat itse tuottaneet tarvittavat palvelut kunnan asukkaille. Monille sosiaali- ja terveysalan yhdistykselle sote-uudistus voi tuoda uusia mahdollisuuksia laajentaa toimintaa omassa palveluntuotannossa. Ne voivat toiminnallaan lisätä vaikuttamismahdollisuuksiaan kunnassa tehtäviin hyvinvoinnin edistämistä koskeviin linjauksiin ja päätöksiin. Yhdistykset ja järjestöt voivat jatkossa toimia kunnassa yhä suuremmassa vaikuttajan roolissa.

Uusia sitoutumisia Järjestöbarometri 2016 mukaan uudenlainen kansalaisosallistuminen, digitalisaatio ja eriarvoisuuden kasvu vaikuttavat järjestöjen toimintaan. Järjestöt itse pitävät useimpia muutoksia, esimerkiksi monikulttuurisuutta, yleisemmin mahdollisuutena kuin uhkana. Uhkina koetaan rahapeliyhtiöiden fuusio ja sote-uudistus, paikallistoiminnassa myös väestön ikääntyminen. Nykyihmisen elämä on monessa mielessä varsin pirstoutunutta. Myös kuuluminen yhdistyksiin ja järjestöihin on muuttanut luonnettaan. Nuoret eivät innostu yhdistystoiminnasta samalla tavalla kuin vanhemmat ikäluokat. Yhdistyssurffailulla tarkoitetaan ihmisten kiinnittymistä yhdistyksiin, kuinka pysyvää jäsenyys on tai kuinka herkästi vaihdetaan yhdistystä. Ennustetaan, että tulevaisuudessa aktiiviset toimijat vaihtavat jäsenyyttä kulloinkin toiminnan kiinnostavuuden mukaan. Kansalaistoimintaan on myös vaivihkaa tullut monia uusia toimintamalleja, joita ei vielä juurikaan huomioida viranomaistoiminnassa. Erilaiset nettiyhteisöt ovat mallintaneet vapaamuotoiselle kansalaistoiminnalle järjestäytyneet kasvot. Tällaisia ovat esimerkiksi

luomu- ja kierrätyspiirit, harrasteryhmät ja opintokerhot. Kuuluminen erilaisiin vapaaehtoistoiminnan muotoihin seurailee tämän päivän trendejä; jakamistalouden lainalaisuuksia ja työelämän monimuotoisuutta. Työura koostuu lyhyistä ja muuttuvista jaksoista, niin myös järjestöaktiivisuus. On arvioitu, että erityisesti uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset sekä poliittiset yhdistykset, tulevat kokemaan laskua seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sosiaali- ja terveyssekä kylä- ja kaupunginosayhdistykset tulevat puolestaan nousemaan lukumääräisesti samassa ajassa. Lähteet: Tarja Muukkonen ja Sini Salmenjoki: Järjestöjen tulevaisuus 2022, KSL. www.kansalaisyhteiskunta.fi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

esittää, että järjestöjen kumppanuudella saadaan terveyden edistämisen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa toimintaa lähemmäs kuntalaisia. Samalla vahvistetaan kuntalaisten äänen kulumista. Kunnan ja järjestöjen välisen yhteistyön rakentamisessa voi olla hyötyä esimerkiksi seuraavien asioiden huomioimisesta:

Yhteisten tavoitteiden määrittely Yhteistyölle on varattu riittävästi aikaa Joustavat rakenteet yhteistyön tukena Moniäänisyyden arvostaminen Avoin tiedottaminen molemmin puolin Riittävien resurssien varaaminen

Terveydenhoitaja – lähellä ihmistä läpi elämän

Järjestöjen historiaa Yhdistystoiminnan synty ajoittuu 1700-luvun lopulle niin Suomessa kuin Euroopassakin. Tsaarinvallan aikoihin Suomi oli suuressa kulttuurisessa, yhteiskunnallisessa ja uskonnollisessa murrosvaiheessa. Erilaiset liikkeet, kuten herätys-, raittius-, työväen- ja kristillis-sosiaaliset liikkeet sekä liberaali valtioajattelu synnyttivät toimivia organisaatioita. Nämä organisatiot alkoivat toimimaan itsenäisesti, liittoutumaan keskenään ja ajamaan asioita yhdessä. Myös sosiaali- ja terveysjärjestöjä alkoi syntyä voimallisemmin 1800-luvun lopulla.Niissä kiinnitettiin huomiota sosiaalisiin epäkohtiin ja toimittiin ongelmien ratkaisemiseksi. Eri alojen asiantuntijat alkoivat myös perustaa järjestöjä todetessaan asiantuntemuksen yhdistämisen tärkeyden. Ensimmäinen yhdistyslaki annettiin vuonna 1919. Sisällissodalla oli suuri vaikutus suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vaiheisiin koko 1900-luvun ajan. Kansa jakautui kahtia, samoin kansalais-, sivistys-, kulttuuri- ja urheilujärjestöt sekä osuustoimintaliike. Urheiluseuroista eronneet tai erotetut työläiset muodostivat omat työväen urheilujärjestöt paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Samoin kävi muissakin järjestöissä. 1930-luvulla oikeistoradikalismin aalto puolestaan vaikutti myös kansalaisyhteiskunnan toimintaan, ja sen myötä monia vasemmistolaisia järjestöjä lakkautettiin. Toisen maailmansodan jälkeen suuressa isänmaallisessa hengessä alettiin yhdessä rakentaa suomalaista yhteiskuntaa. Toimintaintoa riitti myös järjestöille, jotka antoivat vastapainoa työlle ja auttoivat unohtamaan sotien kokemukset. Kun

ihmisten vapaa-ajasta kilpailevia vaihtoehtoja oli vähän tarjolla, energiaa riitti erilaiseen yhdistystoimintaan. Suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettaessa 1950- ja 1960-luvuilla, tarvittiin kansalaisjärjestöjen kumppanuutta. Palvelujärjestelmän toimivuus vaati järjestöjen kaltaisia arjen asiantuntijoita palvelujen sisältöjen suunnitteluun ja myös niiden tarjoamiseen. Siitä lähtien järjestöillä on ollut merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina ja kehittäjinä. Hyvinvointivaltion kehittyessä sen rinnalla toimineet sosiaali- ja terveysjärjestöt alkoivat olla ahtaalla 1960- ja 1970-luvuilla. Valtiokeskeinen ajattelu ohjasi päättelemään, että valtiollinen sosiaaliturva sekä kunnalliset hyvinvointipalvelut hoitavat ihmiset syntymästä kuolemaan. Järjestötoiminnan arvostus väheni, koska valtiokeskeisessä hyvinvointivaltioajattelussa ei ymmärretty kansalaistoiminnan merkitystä. Taloudellinen lama 1990-luvulla horjutti uskon hyvinvointivaltion rajattomaan ja ehdottomaan kestävyyteen. Alettiin pohtia, mitä järjestöt voisivat tehdä ja terveys- ja sosiaalipalveluiden tuottamiseen ja jopa työllisyyden ylläpitoon etsittiin ratkaisua kolmannelta sektorilta. Suomessa haluttiin uskoa kolmannen sektorin pystyvän auttamaan voimakkaasti työttömyyden vähentämisessä ja osittain riisuttujen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenrakentamisessa. Myös markkinasektori yritti vedota kansalaisten velvollisuuksiin huolehtia itse itsestään ja halusi jättää osittain vapaaehtoistoiminnan paikattavaksi aukkoja, joita sosiaali- ja terveyspalveluihin oli syntynyt. Lähde: Kansalaisyhteiskunta

Terveydenhoitajaliitto – lähellä terveydenhoitajaa läpi työuran Suurin osa terveydenhoitajana työskentelevistä on jo Terveydenhoitajaliiton jäsen. Valvomme aktiivisesti etujasi, neuvomme ja autamme työsuhdeasioissa sekä vaikutamme terveydenhoitajien työn, ammatin ja koulutuksen kehittämiseen. Lue lisää osoitteesta www.terveydenhoitajaliitto.fi ja www.terveydenhoitajaliitto.fi/juhlavuosikampanja

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Uni turvaa terveyttämme

Pieni vieras uupui valokuva- ja videotaiteilija Elina Brotheruksen näyttelyn avajaisissa.

Uni turvaa terveyttämme  Tuuli Lahti

Kirjoittaja on dosentti HY, TY,

Kansanterveyden erityisasiantuntija, SOSTE

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Me kaikki tarvitsemme unta, mutta erityisen tärkeää se on kasvaville lapsille ja nuorille. Unen merkityksestä hyvinvoinnille on hyvä puhua niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. Omalla esimerkillään vanhemmat voivat parhaiten tukea lapsiaan terveyttä edistävien toimintatapojen opettelussa. ”Tuuti lullan lasta, vaivu valvomasta. Pane silmät umpeen, niin kuin kukka lumpeen”. Näin olemme laulaneet lapsillemme jo vuosisatojen, jopa -tuhansien ajan. Vastaavat tuutu- eli unilaulut kuuluvat kulttuuriperinteisiin kaikkialla maailmassa ja viestivät unen merkityksen tunnistamisesta ihmisyhteisöissä historiallisesti varhain. Kiertäessäni päiväkodeissa ja kouluissa puhumassa unesta, saan aina vastata samoihin kysymyksiin - tarvitaanko

päiväunia ja miten puuttua unipulmiin? Koska olemme kaikki yksilöitä, yhtä oikeaa vastausta näihin kysymyksiin ei ole. Varmaa kuitenkin on, että uni on hyvinvointimme edellytys.

Kasvun ja kehityksen myötä unen tarve vähenee Uni kehittyy jo sikiöaikana ja seitsemänneltä raskauskuulta alkaen sikiön unessa voidaan havaita eri univaiheita - perusunta ja vilkeunta (Barbeau & Weiss 2017). Perusuni elvyttää ja huoltaa aivojen toimintaa muun muassa edesauttaen keskushermostoon kertyneiden kuona-aineiden poistumista ja korjaten hermosolujen välisiä liitoksia. Vilkeunen aikana puolestaan uneksimme (Lahti & Partonen 2007; Merikanto ym. 2011).

Kasvun ja kehityksen myötä unen tarpeemme vaiheittain vähenee (taulukko 1): kun vastasyntynyt tarvitsee unta jopa 17 tuntia vuorokaudessa, riittää aikuiselle noin puolet tästä (Hirshkowitz ym. 2015). Samalla myös unen ajoitus muuttuu. Vastasyntyneellä ei vielä ole tunnistettavaa vuorokausirytmiä, mutta jo ensimmäisten elinkuukausien aikana rytmi hahmottuu päivittäisten rutiinien, kuten ruokailujen, seurustelun ja valaistusolosuhteiden tahdittamana. Lapsen uni alkaa vähitellen keskittyä öihin, mutta suuren unentarpeensa vuoksi pikkulapset nukkuvat edelleen myös päiväunia. Lähes kaikki kaksivuotiaat tarvitsevat vielä päiväunet, mutta valtaosa nelivuotiaista pärjää jo pelkillä yöunilla (Iglowstein ym. 2003). Yöuni on ollut määrällisesti ja laadullisesti riittävää, mikäli päiväaikaista väsymystä ei ilmene. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Ikä

Unen määrä

0-3 kuukautta

14-17 tuntia

4-11 kuukautta

12-15 tuntia

1-2 vuotta

11-14 tuntia

3-5 vuotta

10-13 tuntia

6-13 vuotta

9-11 tuntia

14-17 vuotta

8-10 tuntia

Taulukko 1. Lasten unentarve ikäkausittain

Murrosiässä unirytmi siirtyy eteenpäin kehossa tapahtuvien biologisten muutosten seurauksena ja nuoret alkavat valvoa pidempään kuin lapsina. Vaikka muutos on luonnollinen, saattaa se kerryttää univelkaa, sillä kasvava nuori tarvitsee vielä 8-10 tunnin yöunet (Hirshkowitz ym. 2015). Jos nukkumaan mennään puoliltaöin ja kouluun herätään seitsemältä, jää uni vääjäämättä vajaaksi ja kouluviikon aikana univelkaa saattaa karttua jopa 15 tuntia. Oppitunneilla tämä näkyy muun muassa levottomuutena, ärtyneisyytenä ja huonomuistisuutena.

Kouluterveyskyselyn (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015 & 2017) perusteella peräti kolmannes yläkoululaisista ja jopa puolet ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista nukkuu arkisin alle 8 tuntia yössä ja niukasti nukkuvien määrä on kasvussa (taulukko 2). Tämä on huolestuttavaa paitsi yleisterveyden, myös oppimisen kannalta, sillä unen aikana aivot jäsentävät ja tallentavat päivällä opittua (Sallinen 2013).

Lapsen univajeeseen on aina puututtava Univajeen vaikutukset ovat moninaiset. Oppimisen ja jaksamisen ohella se heikentää esimerkiksi vastustuskykyämme ja aivolisäkkeemme kasvuhormonieritystä (Van Cauter ym. 2008, Ibarra-Coronado ym. 2015). Lisäksi univaje lisää näläntunnetta ja napostelua vaikuttamalla ruokahalua säätelevien hormonien pitoisuuksiin (Van Cauter ym. 2008). Tämä tieto on tärkeää pohdittaessa syitä suomalaislasten lihavuuteen. Ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista yli neljännes (26%) on ylipainoisia ja peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaistakin lähes viidennes (19%) (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Terveellisten elämäntapojen oppiminen jo lapsuudessa on tärkeää, sillä ne suojaavat meitä myös aikuisina. Riittävän unen turvaamisessa kotikonsteilla pääsee jo pitkälle. Pimeä, rauhallinen ja viileähkö (17-21˚C) makuuhuone edesauttaa nukahtamista, samoin kuin säännöllisinä toistuvat, rauhoittavat iltarutiinit. Raskasta ruokailua sekä kofeiinipitoisten juomien (kuten kola- ja energiajuomien) nauttimista ilta-aikaan on myös syytä välttää. Älylaitteet (kuten tabletit, televisiot ja tietokoneet) tulisi sulkea jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, sillä niiden suoraan silmiin kohdistuva valo viivästyttää melatoniinihormonin eritystä käpylisäkkeestä ja siten vaikeuttaa unentuloa (Claustrat ym. 2005). Lyhyet

Nukkuu arkisin alle 8 tuntia yössä

2015

2017

8. ja 9. luokan oppilaat

31%

34%

Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat

41%

43%

Ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat

48%

51%

päiväunet (noin 30min) ja liikunta auttavat, mikäli univajetta on kuitenkin päässyt kertymään. Omalla esimerkillään vanhemmat voivat parhaiten tukea lapsiaan terveyttä edistävien toimintatapojen opettelussa. Vanhempien ohella myös opettajilla ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on keskeinen rooli. Unen hyvinvoinnille keskeisen merkityksen esiin tuominen toisaalta neuvoloiden tekemässä tiedotustyössä ja toisaalta nuorten parissa toimivien ammattilaisten koulutuksissa olisikin ensiarvoisen tärkeää. Viitteet: Barbeau, D.Y., Weiss, M.D. Sleep Disturbances in Newborns. Children 2017;20:4(10). Claustrat, B., Brun, J., Chazot, G. The basic physiology and pathophysiology of melatonin. Sleep Medicine Reviews 2005;9(1):11-24. Hirshkowitz, M., Whiton, K., Albert, S.M., Alessi, C., Bruni, O., DonCarlos, L., Hazen N., Herman, J., Katz, E.S., Kheirandish-Gozal, L., Neubauer, D.N., O’Donnell, A.E., Ohayon, M., Peever, J., Rawding, R., Sachdeva, R.C., Setters, B., Vitiello, Adams Hillard, P.A. National Sleep Foundation’s sleep time duration recommendations: methodology and results summary. Sleep Health 2015;1:40-43. Ibarra-Coronado, E.G., Pantaleón-Martínez, A.M., Velazquéz-Moctezuma, J., Prospéro-García, O., Méndez-Díaz, M., Pérez-Tapia, M., Pavón, L., Morales-Montor, J. The Bidirectional Relationship between Sleep and Immunity against Infections. Journal of Immunology Research 2015;678164. Iglowstein, I., Jenni, O.G., Molinari, L., Largo, R.H. Sleep duration from infancy to adolescence: reference values and generational trends. Pediatrics 2003;111(2):302–307. Lahti, T., Partonen, T. Sairaudet muuttavat vilkeunta. Duodecim 2007;123:1065–1070. Merikanto, I., Partonen, T., Lahti, T. Evoluution säilyttämä uni. Duodecim 2011;127:57–64. Sallinen, M. Uni, muisti ja oppiminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2013;129(21):2253-2259. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely 2015. Haettu www.sotkanet.fi 2.1.2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely 2017. Haettu www. sotkanet.fi 2.1.2018. Van Cauter, E., Spiegel, K., Tasali, E., Leproult, R. Metabolic consequences of sleep and sleep loss. Sleep Medicine 2008;9:1.

Kesä- ja talviaikaan siirtyminen on elimistölle rasite. Elintoimintojemme aikataulu ei mukaudu kellonaikojen siirtämiseen ongelmattomasti tai viiveettä. Eniten siitä kärsivät pikkulapset ja ikäihmiset sekä ne, joiden hoitotasapainon kannalta tasaisena pysyvät aikataulut olisivat tärkeitä.

Taulukko 2. Arkisin alle 8 tuntia yössä nukkuvien nuorten osuus Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Elintapaohjaus

Terveydenhoitajan

elintapaohjaus tukee perheen autonomiaa  Terhi Koivumäki

th, TtM, kehittämispäällikkö, Sydänliitto

Elintapaohjaus on osa terveydenhoitajien tärkeänä pitämää perustyötä ja Sydänliiton Neuvokas perhe -menetelmä tuo työvälineitä tuon työn toteuttamiseen. Saadaanko sen avulla lisää vaikuttavuutta elintapaohjaukseen? Näihin kysymyksiin haettiin vastauksia Neuvokkaasta voimaa -tutkimuksessa. Sydänliiton menetelmä perustuu tutkittuun tietoon terveistä elintavoista sekä vaikuttavasta elintapaohjauksesta, joka on asiakkaan autonomiaa ja pystyvyyden tunnetta tukevaa. Näkökulman muuttaminen elintapaohjauksessa puutteiden etsimisestä ja paikkaamisesta vahvuuksien löytämiseen

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

ja pystyvyyden rakentamiseen on ollut olennainen osa menetelmän kehittämistä. Mitä laajempaa Neuvokas perhe -menetelmän käyttö oli, sen enemmän nousi tarve saada oma tutkimusnäyttö juuri menetelmän vaikuttavuudesta ja sopivuudesta osaksi terveydenhoitajan perustyötä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt Neuvokas perhe -toimintamallille valtionavustuksen osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kärkihanketta. Kaksivuotinen avustus on tarkoitettu vahvistamaan neuvoloiden ja alakoulujen terveydenhoitajien liikunta- ja ravitsemusosaamista koko Suomessa Neuvokas perhe -koulutusten avulla. Kärkihankkeeksi pääsy lisäsi tarvetta saada menetelmästä oma tutkimusnäyttö.

Tutkimuksen taustaa Neuvokkaasta voimaa -tutkimuksen (2014 – 2017) tavoitteena oli selvittää perheiden ja terveydenhoitajien kokemuksia Neuvokas perhe -menetelmästä elintapaohjaustyön tukena. Tutkimuksella ei ensisijaisesti haettu vastauksia siihen, miten perheiden elintavat muuttuivat ohjauksen avulla. Sen sijaan tutkittiin sitä, onnistutaanko perheen pystyvyyden kokemusta vahvistamaan menetelmää hyödyntämällä. Pystyvyyden kokemuksen on todettu olevan ratkaisevan tärkeää elintapamuutoksen käynnistymisessä. Halusimme saada tietoa myös siitä, mikä menetelmässä toimii ja mitä pitäisi vielä kehittää. Tutkimukseen pyydettiin mukaan neljä kuntaa; kaksi, joissa Neuvokas perhe -menetelmä oli käytössä ja kaksi, joissa sitä ei vielä ollut. Kunnat myös valittiin niin, että ne melko hyvin vastasivat toisiaan sekä suuruudeltaan, että väestörakenteeltaan. Interventiokunnissa toteutettiin ennen tutkimuksen alkua vahvistamiskoulutusta, jolla pyrittiin varmistamaan menetelmän ja

työvälineiden tarkoituksenmukainen ja oikea käyttö. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Terveydenhoitaja jakoi asiakkailleen sovittujen vastaanottokäyntien jälkeen kyselylomakkeen tai perheet täyttivät sen sähköisenä. Perheiltä kysyttiin vastaanottotilanteeseen liittyviä kysymyksiä. Kysymykset liittyivät terveydenhoitajan tapaan toimia ja keskustella elintapa-asioista ja perheen kokemukseen ohjaustilanteesta sekä sen herättämiin tunteisiin. Äitiys- ja lastenneuvolassa oli alku- ja seurantakyselyt, kouluissa kyselyt tehtiin pelkästään yhden ohjauksen jälkeen.

Tutkimuksen päätulokset Perheen autonomian huomioiva ohjaustapa on terveydenhoitajalle luonteva tapa toimia. Kaikkein rohkaisevin ja positiivisin tutkimustulos liittyi tapaan, jolla terveydenhoitaja perheitä kohtaa. Sekä interventio- että vertailukuntien äitiysja lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa terveydenhoitajan työtapa oli tukenut perheen omaa autonomiaa. Eli perheet kokivat, että vastaanotolla heidän tarpeitaan ja mielipiteitään oli kuultu ja arvostettu. Myös Neuvokas perhe –menetelmä rakentuu sille, että perhe itse määrittelee asiat, joihin toivoo muutosta, eikä kukaan ulkopuolinen. Autonomian tukeen perustuva työote on olennainen osa menetelmän onnistunutta käyttöä. Neuvokas perhe – työvälineet antavat terveydenhoitajille keinon perheiden vahvuuksien tunnistamiseen. Kunnissa, joissa menetelmä oli käytössä, perheet kokivat, että terveydenhoitaja tunnisti paremmin heidän vahvuuksiaan. Yksi menetelmän päätavoitteista onkin auttaa perheitä vahvuuksiensa kautta nostamaan pystyvyyden tunnettaan.

Elintapaohjauksessa yksittäinen käynti on osa kokonaisuutta. Kolmatta päätulosta voidaan kuvata sanalla armollisuus. On realistista todeta, että yksittäinen käynti, vaikkakin kuinka onnistunut, on vain yksittäinen käynti. Toki sekin kannattaa tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja menetelmällä. Elintapamuutokset ovat usein pitkiä prosesseja, mikä korostaa pitkäjänteisen työn ja tuen merkitystä. Jos haluamme edistää perheiden terveitä elintapoja mahdollisimman vaikuttavasti, tarvitaan terveydenhoitajan ohjauksen lisäksi mukaan myös kaikki muut lapsiperheitä kohtaavat ammattilaiset. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelulla, päiväkoti- ja kouluruokailulla ja mediasisällöillä voidaan tukea perheitä terveyttä edistävien elintapojen toteuttamisessa.

ja koulutuksessa. Verkkosivuihin ja ohjauksen avuksi tarkoitettuihin kuviin oltiin pääasiassa erittäin tyytyväisiä. Menetelmän korteista koetaan hyötyä vuorovaikutustilanteessa: se fokusoi helposti rönsyilevää keskustelua ja auttaa hyvän esille nostamisessa. Hyvän esille nostaminen koettiin välillä kuitenkin vaikeaksi; elintapoja on totuttu tarkastelemaan haasteiden, ei onnistumisten kautta. Menetelmän käyttö edellyttää myös perheeltä aktiivisuutta; kortin täyttämistä ja sen säilyttämistä. Terveydenhoitajat kokevat itse elintapaohjaustyön tärkeäksi osaksi työtään, mutta sen toteuttaminen kilpailee ajasta ja resursseista työn muiden tavoitteiden kanssa. Neuvokas perhe -kortin kanssa saattoi edelleen olla rinnakkaisia/päällekkäisiä elintapaohjauksen lomakkeita ja muita materiaaleja. Terveydenhoitajat toivat esiin, että menetelmän käyttöönotto on pidempään kestävä prosessi, jonka aikana he hyötyvät tuesta, kannustuksesta ja lisäkoulutuksesta. Kokemusten jakaminen kollegoiden kanssa koettiin hyödylliseksi, jos siihen oli ollut mahdollisuus. Myös selkeät, kaikilla tiedossa olevat periaatteet siitä, milloin ja miten menetelmä on käytössä omassa kunnassa ja yksikössä, koettiin hyödyllisiksi.

Laadullinen jatkotutkimus

Miten tuloksia hyödynnetään

Halusimme syventää Neuvokkaasta voimaa -tutkimuksen tuloksia erityisesti terveydenhoitajien näkemyksiä kuunnellen. Tässä tutkimuksessa haastateltiin terveydenhoitajia neljällä paikkakunnalla, joissa kaikissa on menetelmästä pidempiaikainen käyttökokemus. Haastatellut terveydenhoitajat toimivat sekä äitiys- ja lastenneuvolassa ja/tai kouluterveydenhuollossa ja heillä oli kokemusta terveydenhoitajan työstä useiden vuosien ajalta. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää: • Mikä tekee menetelmästä käyttökelpoisen ja hyödyllisen? • Millaisia menetelmän käyttöä tukevia ja estäviä tekijöitä terveydenhoitajat nostavat esiin? • Miten terveydenhoitajat kuvaavat menetelmän olennaisia piirteitä, autonomian vahvistamista ja hyvän esille nostamista?

Korttien kehittäminen erityisesti sähköiseen muotoon nousi kehittämiskohteena tärkeimmäksi. Kortista pidetään ja sen hyödyllisyys nähdään, mutta haasteena on kortin hukkuminen osalla perheistä. Jo tällä hetkellä kortti löytyy sähköisenä versiona www.neuvokasperhe.fi -sivuilta, mutta parhaillaan sitä kehitetään osaksi asiakkaan sähköistä asiointia. Tämä on olennaisen tärkeää menetelmän käytettävyyden ja onnistumisen kannalta. Ihanteellisimmillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulevista sähköisistä esitietolomakkeista olisi suora yhteys sähköiseen Neuvokas perhe -korttiin.

Interventiokunnissa toteutetuissa koulutuksissa terveydenhoitajat kertoivat, että vahvuuksien tunnistaminen ja ohjauksen rakentaminen niiden varaan ei välttämättä ole helppoa silloin kun asiakkaan tilanne on haasteellinen ja perhe olisi erityisesti pystyvyyden vahvistamisen tarpeessa. Siksi vahvuuksien tunnistamisella on iso rooli koulutuksissa ja -menetelmässä.

Tulosten perusteella terveydenhoitajien näkemys Neuvokas perhe –menetelmän käytöstä mukaili niitä tavoitteita, joita tuodaan esille materiaaleissa

Esimiestyön tärkeys terveydenhoitajien tukena on ensiarvoisen tärkeää ja siihen on kehitetty lisää työkaluja. Tilastojen mukaan painettuja kortteja tilataan edelleen hyvin - menetelmä on siis kunnissa käytössä. Mutta jäädäkseen pysyväksi, on tärkeää sopia kunnassa yhteiset pelisäännöt ja säännöllisesti vaihtaa kokemuksia menetelmän käytöstä. Pysyvä käyttö

KUVITUS: ANNIKA MANNSTRÖM

edellyttää lähiesimiehen ja ylimmän johdon tukea. Hankkeen sivuille on koottu esimiehen muistilista ja Satakunnassa toteutettavassa kärkihankkeessa mallinnetaan parhaillaan menetelmän juurtumista osaksi kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita. Lisätukea vahvuuksien esiin nostamiseen. Terveydenhoitajat kokivat vaikeammaksi hyvän tunnistamisen perheen elintavoissa, jos perheellä oli paljon haasteita arjessaan. Tähän asiaan on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota koulutuksissa, korostamalla kortin käyttöä erityisesti kortin vihreiden asioiden eli vahvuuksien esille tuomiseen. Myös verkkosivuille on tuotettu lisää tukimateriaalia tämän teeman ympärille muun muassa lisäämällä Minä osaan ja onnistun -sivuja. Elintapaohjausosaamista myös muille ammattilaisille. Osana kärkihanketta kokeillaan yhdessä 10 kunnan kanssa Etelä-Pohjanmaalla monialaista elintapaohjausta. Näiden kokeilujen tarkoituksena on antaa tietoa monialaisen elintapaohjauksen kehittämiseen. Verkkosivuille on lisäksi tuotettu hyvinvointioppimisen tukimateriaalia opettajille ja varhaiskasvatuksen osaajille. Pidetään yhdessä huolta siitä, että lapsiperheiden elintapaohjauksen taso säilyy korkeana; vaaditaan näyttöön perustuvia työvälineitä työmme tueksi ja jaksetaan pitää perheiden puolta. Iso kiitos tutkimuksessa mukana olleille kunnille ja tutkimukseen osallistuneille työntekijöille. Tutkimuksen tekijät: Tutkimussuunnitelma: Pilvikki Absetz, dos., PsT Tilastollinen tutkimus: Tutkija Marja Kinnunen, VTT Laadullinen tutkimus: Sanna Talvia. FT, ETM, KM Lisätietoja: terhi.koivumaki@sydanliitto.fi

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Terveystyö suvussa

Terveystyötä neljässä polvessa Pikkupoika Kyrklund päätti tulla maailmaan kuukauden etuajassa. Hiukan alakanttiin jäänyt syntymäpaino ja lievä keltaisuus venytti pojan synnytyssairaalassaolon kahdeksaksi päiväksi. Mutta mitä siitä, kotona poikaa odotti turvallinen hyvinvointilaisten suku.  Seija Sihvola Sukua tosiaankin oli yhdessä, sillä kotiremontin takia tuore vauvaperhe asui pari viikkoa isovanhempien huomassa. Yhdessäolo oli hellyyttävää aikaa, kun aikuiset saivat rauhassa tutustua uuteen ihmeeseen ja pidellä vastasyntynyttä vuorollaan sylissä. Kyrklundeillä vauvasta vaariin hoiva on tuttua ja myös ammattityötä. Ollut sitä jo neljässä polvessa. Isoisä eli fafa Nils eli Nisse Kyrklund ja isoäiti eli mammu Marianne perustivat 32 vuotta sitten Suomen Terveysliikuntainstituutti Oy:n. Sen ydintoiminta keskittyy tänä päivänä fysioterapeuttien kouluttamiseen PhysioPilates-pilatesohjaajiksi sekä lyhyempiin täydennyskoulutuksiin kuten Vatsakapseli-Erkauma- sekä Lihaskalvokoulutuspäiviin ohjaajille. Vauvan isä Samu Kyrklund tuli aluksi mukaan instituutin toimintaan tuotteistamaan brändejä valmistuttuaan Aalto-yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Myöhemmin Samu opiskeli vielä fysioterapiaa ja suoritti personal trainer ja

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Sylistä syliin.

ravintovalmentaja -tutkinnot ja toimii nykyään perustamansa FIHF -Finnish Insitute of Health and Fitness Oy:n toimitusjohtajana. Vauvan äiti Teija Hannula puolestaan on innokas liikunnan harrastaja ja suunnittelee jo vauvan viemistä äiti-vauva -jumppaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Kyrklund-suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa superhuomiota osakseen. Pojalla on nykyvauvojen tapaan käytössään myös valtava resurssi, jota entisajan lapsilla oli vain äärimmäisen harvoin: osa isoisovanhemmista elää ja voi hyvin. Mammu Mariannen 85-vuotias isä on innokas marjastaja ja suunnittelee saavansa marjastusseuraa tyttärenpojanpojastaan. Arjen terveystavoista Kyrklundin heimossa huolehditaan luontevasti, se on varmaa. Manuaalisen terapian erikoislääkärinä fafa taitaa jatkossa

seurata lapsenlapsensa motorista kehitystä kannustaen monipuoliseen liikuntaan ja setä, Samun veli Miku Kyrlund joka opiskelee lääkäriksi Oulussa, innostaa vauvauintiin entisenä vauvauimarina. Jahka vauva Kyrklund saa oman nimen ja sen myötä voimistuvan identiteettinsä, alkaa tapahtua. ”Minä” on jatkossa iso työkalu tehdä vaikka mitä. Luoda kenties tulevaisuudessa omaa terveysuraa ja jatkaa suvun aikaansaannoksia. Jos poika esimerkiksi 2040-luvulla jatkaa isovanhempiensa ja vanhempiensa aloittamaa hyvinvointiyritystä, ovat asiakkaiden tarpeet todennäköisesti tyystin toisenlaiset kuin tänä päivänä. Mutta siihen on vielä matkaa ja hyvä niin. Vauva- ja taaperovaiheen kautta koululaiseksi ja nuoreksi, iloisena elämää kohti. Isona ehtii kyllä olla, ihan tarpeeksi.

Parantumisen muotoilua

Fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia arkkitehtuurin ja muotoilun avulla Healing – parantumisen muotoilua Designmuseon Galleriassa 26.1.-11.3.2018

Samun yritys kouluttaa PhysioTrainereitä ja FIHF Ravintovalmentajia ja tarjoaa liikunta-alan ammattilaisille täydennyskoulutusta. Kiirettä on, mutta isyyslomaa on tarkoitus pitää.

Healing – parantumisen muotoilua -näyttely luotaa parantumisen fyysistä ja henkistä ulottuvuutta muotoilun ja arkkitehtuurin kautta. Näyttelyssä avataan kotimaisin ja skandinaavisin esimerkein 1930-luvulta nykypäivään, miten arkkitehtuuri, esinemuotoilu, materiaalivalinnat ja teknologia ovat edistäneet parantumista. Näyttelyn lähtökohtana on Alvar Aallon suunnittelema Paimion tuberkuloosiparantola (1933), jonka esineistöä näyttelyssä nähdään laajasti. –Paimion parantola on kiinnostava historiallinen esimerkki siitä, millainen vaikutus muotoilulla ja arkkitehtuurilla on ollut parantumisessa, kertoo näyttelyn toinen kuraattoreista intendentti Suvi Saloniemi Designmuseosta. Kun Paimion parantola suunniteltiin, tuberkuloosiin ei vielä ollut löydetty lääkehoitoa. Rokote tautiin keksittiin vasta 1940-luvulla. –Potilaiden eristäminen, auringonvalo ja raitis ilma olivat taudin ainoita hoitomuotoja. Alvar Aalto uskoi voivansa tehdä rakennuksesta puhdasoppisen funktionalismin mukaisesti parantavan koneiston, joka toimi kuin lääketieteellinen instrumentti. Suunnittelussaan hän kiinnitti huomion parantumisen kokonaisvaltaisuuteen sen fyysiseen, henkiseen, materiaaliseen ja teknologiseen ulottuvuuteen.

Osallistavaa, tasavertaista ja luonto vahvasti mukana Fafa Nissen äiti oli hammaslääkäri ja hänen vanhempansa olivat molemmat hammaslääkäreitä.

Näyttely tuo esiin muotoilun eri osa-alueita useilta vuosikymmeniltä ja kuljettaa paranemisen maailmaan valikoitujen esineiden, tilakonseptien, teosten ja palvelujen kautta. Valitut esimerkit ilmentävät tavoillaan pohjoismaisen muotoilun tunnistettavia piirteitä, kuten vahvaa suhdetta luontoon, käytännöllisyyttä, tasavertaista ja osallistavaa ajattelua sekä lapsen näkökulman kunnioittamista. Lasten näkökulmaa on kunnioitettu erityisesti näyttelyssä nähtävissä Uuden lastensairaalan potilasvaatteiden mallikappaleissa. Vaatteiden suunnittelusta ovat vastanneet Ivana Helsingin Paola Suhonen ja Piia Honkanen, mutta niiden lähtökohdat on luotu yhdessä lasten kanssa. Osallistavissa työpajoissa ideoitiin yhdessä, millaisia asuja uudessa lastensairaalassa voisi olla. Museolehtori Hanna Kapanen ja muotoilija Aino Kiviranta olivat ohjaamassa Lastenklinikoiden kummien toimesta järjestettyjä lasten yhteissuunnittelutyöpajoja Designmuseolla vuonna 2016.

Teija on rauhallinen äiti, joka ei turhista säikähdä. Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Käypä hoito Raskauden ehkäisy Ehkäisymenetelmän valinnan tulee perustua käyttäjän toiveisiin ja realistiseen tilanneselvitykseen. Valikoima on niin laaja, että yleensä kaikille löydetään hyvä ehkäisy. Menetelmän sopivuus parantaa käytön jatkuvuutta. Ehkäisypalveluiden tulee olla helposti saatavilla, ja nuorten tulisi päästä terveydenhoitajan vastaanotolle viikon kuluessa.

Raskaudenehkäisymenetelmät Pitkävaikutteiset palautuvat menetelmät – hormonikierukka, kuparikierukka ja ehkäisykapselit – ovat kaikkein tehokkaimpia ja sopivat kaikenikäisille. Yhdistelmäehkäisyvalmisteita on saatavilla pillereinä, renkaina ja laastareina. Vakioannoksisia yhdistelmävalmisteita voi käyttää pitkinä jaksoina eli useitakin kuukausia peräkkäin ilman taukoa. Pelkkää progestiinia on tarjolla pillereinä, kapseleina, ruiskeina ja hormonikierukoina. Miehen tai naisen sterilisaatio on pysyvä menetelmä. Kondomi suojaa ainoana menetelmänä myös sukupuolitaudeilta.

Ehkäisyn aloitus Ehkäisyn käytölle ei ole ikärajaa, eikä sen aloitus edellytä oireettomilta naisilta gynekologista tutkimusta eikä kohdunkaulan irtosolukoetta. Seksitautien diagnostiikkaa suositellaan herkästi (erityisesti klamydianäyte). Jos nainen käy valtakunnallisissa kohdunkaulan syövän seulonnoissa, ei yleensä tarvita muita irtosolunäytteitä. Ehkäisyä aloitettaessa selvitetään mahdolliset sairaudet, lääkitykset, riskitekijät, paino ja pituus ja mitataan verenpaine.

Ehkäisyn seuranta Seurantakäyntien tärkein merkitys on todeta mahdollisesti ilmaantuneet vasta-aiheet ja kiinnittää huomiota terveydelle haitallisiin elintapoihin (tupakointi, ylipaino, liikunnan vähyys) ja mahdolliseen seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen (hedelmällisyyden ja lisääntymisterveyden ylläpitäminen ja edistäminen). Oireettoman naisen rutiininomaisen gynekologisen tutkimuksen terveyshyödystä ei ole näyttöä.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Ehkäisyn vasta-aiheet Kaikkien ehkäisymenetelmien ehdottomia vasta-aiheita ovat raskaus tai sen epäily ja selvittämätön emätinverenvuoto. Kaikkien hormonaalisten menetelmien ehdoton vasta-aihe taas on hormoniriippuvainen syöpä. Yhdistelmäehkäisyn ehdottomia vasta-aiheita ovat akuutti tai sairastettu syvä laskimotukos tai sen suuri riski, kuten tiedossa oleva perinnöllinen tai hankinnainen alttius (esim. APC-resistenssi, antitrombiini III:n puutos, C-proteiinin puutos), syvä laskimotukos 1. asteen sukulaisella, leikkaus, johon liittyy pitkä immobilisaatio, ei-imettävillä 3 kuukauden ja imettävillä 6 kuukauden lapsivuodeaika ja useat suhteelliset riskitekijät (esim. BMI > 35 kg/m2 yhdistettynä muuhun riskitekijään, kuten tupakointiin). Myös valtimotromboembolia tai sen suuri riski, kuten aurallinen migreeni, on ehdoton vasta-aihe. Yhdistelmäehkäisyn suhteellisia vasta-aiheita ovat tupakointi, ylipaino (BMI > 30 kg/m2), yli 35 vuoden ikä, migreeni ja kohonnut verenpaine. Pelkkää progestiinia sisältävän ehkäisyn ehdoton vasta-aihe on akuutti laskimotukos. Kierukoiden ehdottomia vasta-aiheita ovat kohdun rakennepoikkeavuus tai kasvain, joka estää kierukan oikean asettumisen kohtuonteloon.

Ehkäisyn hyödyt Hormonaalinen ehkäisy vähentää sekä kuukautiskipuja että kuukautisvuodon määrää. Etenkin yhdistelmäehkäisyn käyttäjillä vuodot ovat yleensä erittäin säännölliset, PMS-oireet lievittyvät ja munasarjakystia esiintyy vähemmän. Yhdistelmävalmisteet ja hormonikierukka lievittävät endometrioosioireita. Hormonaalinen ehkäisy myös hidastaa infektioiden leviämistä. Kondomi on ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa seksitaudeilta.

Ehkäisyn haitat Suurentunut laskimotukosriski liittyy ainoastaan yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttöön, ja se on pienempi kuin esimerkiksi raskauteen liittyvä tukosriski. Osa haitoista, kuten mielialavaihtelut, on yksilöllisiä. Progestiiniehkäisyyn voi liittyä tiputteluvuotoa. Kuparikierukka lisää usein myös kuukautisvuotoja.

Jälkiehkäisy Tehokkain jälkiehkäisymenetelmä on kuparikierukka, joka asetetaan 5 vuorokauden kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä A. Sen voi myös jättää paikoilleen jatkuvaksi ehkäisyksi. Jälkiehkäisypillereitä on saatavilla apteekista ilman reseptiä, ja niitä voidaan käyttää 3 (levonorgestreeli) – 5 (ulipristaali) vuorokauden kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä. Niiden teho on kuitenkin parhaimmillaan alle 12 tuntia yhdynnästä. Jatkoehkäisy tulee aina suunnitella.

Nuoret Nuoruus ei ole este ehkäisyn käytölle. Alaikäinen ehkäisyä hakeva nuori voi itse päättää ehkäisyn käytöstään. Rikoslaki määrittää (20. luku, 6 §) kaksi suojaikärajaa: 18 vuoden suojaikärajan tarkoituksena on suojata nuorta joutumasta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi luottamussuhteessa olevaan henkilöön (esim. omat vanhemmat, opettajat, valmentajat). 16 vuoden suojaikäraja kieltää seksuaaliseen suhteeseen ryhtymisen tai seksuaaliset teot alle 16-vuotiaan kanssa. Poikkeuksena tästä ovat seurustelusuhteet, jossa nuoret ovat iältään ja henkiseltä kehitykseltään lähellä toisiaan.

Synnytyksen jälkeinen ehkäisy Progestiinipillereitä, -kapseleita, -ruiskeita ja kondomia voidaan käyttää heti synnytyksen jälkeen. Yhdistelmäehkäisyn voi imettämätön aloittaa 3 ja imettävä 6 kuukauden kuluttua synnytyksestä A. Kierukan voi asettaa jälkitarkastuksessa muistaen, että tällöin kohtu on pehmeä B.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä Mervi Halttunen-Nieminen (puheenjohtaja), Terhi Piltonen, Heidi Alenius, Laura Apukka, Elise Kosunen, Kirsi Pietilä, Sinikka Sihvo, Piia Vuorela, Eija Väänänen jaTiina Yli-Kivistö Julkaistu Duodecim lehdessä 2016;132:932-3. Tiivistelmää on päivitetty 27.4.2017.

Raskauden keskeytyksen jälkeinen ehkäisy Raskauden keskeytyksen jälkeinen ehkäisy tulee suunnitella jo lähetettä kirjoitettaessa. Minkä tahansa ehkäisymenetelmän voi aloittaa välittömästi keskeytyksen jälkeen.

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella. Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Silmät talvella

Vuotavat silmät ovat merkki kuivuudesta

Asiantuntijan vinkit kuivista silmistä kärsiville Suomen Silmälääkäriyhdistyksen mukaan jopa 40 % suomalaisista kärsii jossain vaiheessa kuivasilmäisyydestä. Talvella kylmä ulkoilma, viima ja lämmitetty sisäilma pahentavat kuivasilmäisyyden tunnetta. –Silmät kuivuvat talvella enemmän, koska ilman kylmentyessä myös ilmankosteus laskee. Alhainen ilmankosteus lisää silmän pintaa suojaavan kyynelnesteen haihtumista. Tuuli ja viima lisäävät kuivuuden tunnetta silmissä. Lämmityskautena myös sisäilman kosteus on alhainen, toteaa tuotekehitysjohtaja FT Petra Larmo. Naiset kärsivät silmien kuivuudentunteesta miehiä useammin, ja vanhemmiten vaiva yleensä pahenee. Alhainen ilmankosteus lisää kyynelnesteen haihtumista myös henkilöillä, jotka eivät vaivasta normaalisti kärsi. –Vuotavat silmät eli vetistely on kuivasilmäisyyden oire. Kun tuulee ja silmän pinta kuivuu, pyrkii keho kompensoimaan kyynelnesteen avulla tilannetta. Myös kuivuuden, polttelun ja roskan tunne silmissä ovat kuivasilmäisyyden oireita, Larmo sanoo.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Tyrniöljyä tutkittu jo 1990-luvulta Suomessa on pitkään tehty yliopistotasoista tyrnitutkimusta. Aromtech on ollut mukana Turun yliopiston tutkimushankkeissa jo 1990-luvulta alkaen. Yritys on tutkimuksen pohjalta kehittänyt kuivasilmäisyyden hoitoon Membrasin Vision -tuoteperheen, joka sisältää tyrniöljy-luteiini-kapselin sekä tyrniöljysuihkeen. Aromtechin kehittämä vakioitu SBA24-öljyseos sisältää omega 3, 6, 7 ja 9 -rasvahappoja tasapainoisessa suhteessa sekä paljon antioksidantteja, kuten tokoferoleja ja karotenoideja, sekä kasvisteroleja. –Tuotteen kliinisessä tutkimuksessa on saavutettu merkitseviä tuloksia. Kapseleiden säännöllinen syöminen lievensi talvella tapahtuvaa kyynelnesteen väkevöitymistä sekä silmien punoitusta ja polttelua merkitsevästi lumeryhmään verrattuna. Nopeamman helpotuksen oireisiin saa tyrniöljyä sisältävän CE-merkitun silmäsuihkeen avulla. Suihkeessa on perinteisistä silmätipoista poikkeava annostelutekniikka eli se suihkutetaan suljetulle luomelle, Petra Larmo sanoo.

• Ruokavaliolla voi vaikuttaa. Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio auttaa myös silmien terveyteen ja voi vähentää kuivasilmäisyyden riskiä. Tutkimusten mukaan kuivasilmäisyyden riski on suurempi, jos ruuasta saadaan vähän n-3-rasvahappoa tai n-6/n-3-rasvahappojen suhde ruokavaliossa on väärä. • Tarpeeksi vitamiineja. Vähäinen A-vitamiinin saanti saattaa lisätä kuivumisoireita. Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä että, C- ja E-vitamiinit voivat auttaa kuivasilmäisyyteen. Kannattaa siis syödä suositusten mukaan monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä. • Tutkimusten perusteella tyrniöljy auttaa silmien kuivumisoireisiin. Tyrniöljyä voi käyttää kapselina sekä silmäsuihkeena. • Käytä silmälaseja. Piilolinssien käyttö voi lisätä kuivasilmäisyyttä, joten kuivalla talvi-ilmalla kannattaa suosia silmälaseja. • Kannattaa käyttää suojalaseja. Ulkoillessa suojalasit vähentävät silmien altistumista tuulelle. • Päätetyöskentely usein lisää silmien kuivumisen tunnetta, joten kannattaa pyrkiä pitämään pieniä taukoja työskentelyssä. Lisätietoja: Petra Larmo, puh. 0207 789 020 petra.larmo@aromtech.com

Nuorten mielenterveys

Islannissa ja Suomessa ja samaan aikaan säännölliset liikuntaharrastukset ovat islantilaisnuorten keskuudessa valtavasti yleistyneet. Suomessa sen sijaan teemme parhaamme, että nuoret jäisivät ilman aikuisten tukea ja mielellään markkinavoimien ynnä muiden omaa etuaan ajavien hyödynnettäviksi. Vanhemmat toki ovat Suomessa niin kuormittuneita, että vastuuta omista lapsista on paikallaan vähentää. Tai sitten he työntävät nenänsä nuortensa asioihin silkkaa vallanhaluaan. Parempi omainen nuorille onkin viranomainen.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Islannissa on saatu nuorten alkoholinkäyttö vähenemään ratkaisevasti ottamalla aikuisten kesken yhdessä enemmän vastuuta nuorista. VANHEMMAT SITOUTUIVAT olemaan antamatta nuorille päihteitä. Jotta päihteiden tuottamat elämykset korvautuisivat suotavammilla, nuorille tarjottavaa harrastustoimintaa lisättiin runsaasti. Rikkeistä ja pikkurikoksista kiinni jääneille nuorille tarjottiin opetusta valitsemassaan iloa ja nautintoa tuottavassa liikunta- tai kulttuuriharrastuksessa. Alle 16-vuotiaille asetettiin kotiintuloaika ja vanhempia jalkautettiin kaduille valvomaan nuoria. Islantilaisten nuorten päihdekäyttö on vähentynyt niin, että koko maailma ihmettelee,

SUOMALAISEN NUOREN TÄRKEÄ OIKEUS on esimerkiksi valita sote-palveluissa itselleen eri palveluntarjoaja kuin vanhempansa. Ihmettelen, ketä tämä palvelee. Olettakaamme, että tamperelaisen perheen 15-vuotias nuori uhmakkaasti valitsee sote-keskuksensa Helsingistä. Onko vanhempien velvollisuus kuljettaa hänet sinne lääkäriin? Maksaako maakunta tai KELA tai joku muu tukea matkakuluihin? Entä jos vanhemmat eivät suostu kuljettamaan alaikäistä nuortaan sote-keskukseen? Hoitavatko viranomaiset kuljetukset? Kenen kustannuksella? Huostaanotetaanko nuori heittellejätön takia? Toki markkinoiden kannalta on edullista, että jo 15-vuotias saa päätösvaltaa tällaisessa asiassa. 15-vuotiaalle on paljon helpompi kuin aikuiselle opettaa tavaksi kuluttaa mukavuuspalveluja tilanteissa, joissa terveys ei vaatisi yhtään mitään. Pääasia on palvelukokemus. Kiusallisista perheiden ongelmista ei tarvitse välittää, kun lapset ja vanhemmat ovat eri sote-keskuksissa, joten vastaanottotapahtumia ei sotke ikävä vaatimus paneutua kokonaisten perheiden psykososiaaliseen tilanteeseen. Lisäksi nuorilla on toki runsaasti niin yksityisiä asioita hoidettavanaan, ettei vanhempien sovi olla edes saman sote-keskuksen asiakkaita, esimerkiksi päihdekäyttöön liittyviä ongelmia. Niistä voi käydä

juttelemassa, kunhan varmistetaan, etteivät vanhemmat tiedä asiasta eivätkä siten siihen puutu. NUORILLE OLISI LISÄKSI SAATAVA äänioikeus ja ajokortti ainakin pieniin autoihin. Tarkemmin ajateltuna äänioikeus- ja ajokorttikypsien ihmisten huomattaneen pian olevan lisäksi riittävän kypsiä alkoholin ja tupakkatuotteiden ostamisoikeuteen. Onhan valtava ongelma, jos niin potentiaalinen asiakaskunta pidetään turhan tiukkapipoisilla säännöillä markkinoiden ulottumattomissa, vaikka he juuri olisivat otollisessa iässä omaksumaan säännöllisen tuotteiden käytön. Jotkut nuoret oppivat rasittavista rajoituksista huolimatta käyttämään päihdetuotteita niin tehokkaasti, ettei viranomainen voi olla puuttumatta asiaan. Nuori sijoitetaan lastensuojelulaitokseen, koska hän päihteitä käyttämällä vaarantaa terveen kehityksensä edellytykset. Lastensuojelulaitos ei kuitenkaan voi estää nuorta pitämästä hallussaan ja käyttämästä päihteitä sijoituksen aikana. Joku voisi ihmetellä, miksi kannattaa sijoittaa, jos lastensuojelutoimenpide ei mahdollista lapsen suojelemista omalta haitalliselta toiminnaltaan…? 15-17-VUOTIAISTA RAKENNETAAN Suomessa hyvää vauhtia ihmisryhmää, jolla on rajattomasti oikeuksia ilman mitään velvollisuuksia. Nuori valitsee ja päättää, mutta kun asiat menevät pieleen, vanhemmat tai ainakin viranomaiset ovat vastuussa. Täysi-ikäisyyden rajaa voisi saman tien alentaa. Se voisi olla vaikka 16 vuotta. Vanhemmat vapautuisivat elättämästä oppivelvollisuusiän ylittäneitä kodeissaan. Viranomaisten ei tarvitsisi olla suojelevinaan vastahakoisesti apuun suhtautuvia nuoria ihmisiä. Markkinavoimat saisivat rauhassa etsiä reittejä nuorten kuluttajien sydämiin. Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Rahapeliongelmaisiile apua

Rahapeliongelmaisille apua taloudelliseen toipumiseen Rahapeliongelma ymmärretään etenkin kansainvälisesti usein mielenterveysongelmaksi, jota hoidetaan yksilöterapiassa. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan rahapeliongelmia olisi hyvä nykyistä enemmän tarkastella siitä kärsivien talousosaamisen vahvistamisen tai velkaantumisen ehkäisyn näkökulmista.

Apua myös talousasioiden käsittelyyn tarjoaa esimerkiksi Helsingin Hakaniemessä toimiva, kuntien ja järjestöjen yhteinen palvelukokonaisuus eli rahapeliongelmiin erikoistunut Peliklinikka. –Rahapeliongelmien yhteydessä puhutaan hämmentävän vähän rahasta ja pelaajien erilaisista taloudellisista tilanteista, vaikka raha on yksi pelaamisen pääelementeistä, toteaa väitöstutkimuksen tehnyt VTM Maria Heiskanen Peliklinikalta.

Peliklinikalla työskennelläänkin myös pelaajien rahakäsitysten kanssa ja pohditaan esimerkiksi suhteellisuutta: mikä on paljon ja mikä on vähän. Samalla autetaan ihmisiä siinä, että pelaamaton arki olisi hyvää mahdollisesta niukkuudesta huolimatta, Heiskanen toteaa. Talousvaikeudet usein tekevät rahapeliongelman näkyväksi ja saavat pelaajan hakemaan apua.Silloin kun arjen keskiössä on pelaaminen, raha saa aiemmasta poikkeavia merkityksiä: pelaamiseen kuluu enemmän rahaa ja rahatilannetta voidaan paikata tavoilla, joista aiheutuu lisää ongelmia. Väitöstutkimuksen mukaan taloudellisessa toipumisessa pelaajaa auttavat julkiset palvelut, järjestöt ja läheisten tuki. Tilanteen ratkaisemisessa voivat olla apuna toimeentulotuki, takauslaina, velkajärjestely, läheisten lainat tai sosiaalinen luotto. Peliongelman ja talousongelman ratkaisemisen ajoitukset ovat herkkiä: jos talousongelma ratkeaa, pelaaja saattaa uskoa myös peliongelman ratkenneen. Toisaalta, peliongelman kanssa työskentelyyn vaadittavaa rauhaa ei ole, jos talousongelmat kuten esimerkiksi asunnon menettämisen uhka ovat jatkuvasti läsnä.

Mitä Peliklinikka tarjoaa?

Tulevaisuuden palvelut

Peliklinikalla rahapeliongelmia kohdanneet voivat saada tietoa ja vertaistukea sekä keskustella terapeuttien kanssa verkossa ja paikan päällä. Palvelujen tarjoama talousapu on akuuteissa tilanteissa pääosin tilanteen pohtimista yhdessä ammattilaisten ja vertaisten kanssa ja asiakkaiden ohjaamista eteenpäin kuntien ja järjestöjen talous- ja sosiaalipalveluihin. –Pelaamisen lopettamisen jälkeen rahankäyttöä saatetaan joutua opettelemaan uudelleen ja velkoja voi joutua maksamaan pitkään. Tässä vaiheessa

Peliklinikalla on tehty selvitys asiakastyöntekijöiden kokemuksista talousvaikeuksissa auttamisesta. Vuonna 2018 tullaan myös tekemään THL:n kanssa yhteistyötä talouteen liittyvien kysymysten kanssa. Rahapeliongelmat on huomioitu myös sote-uudistuksen valmistelussa. S TM:n asettama asiantuntijaryhmä teki vuonna 2017 THL:n johdolla suunnitelman rahapelihaittojen ehkäisyn ja korjaavan työn järjestämiseksi Suomessa. Suunnitelman mukaan nykyisen Peliklinikan

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

kokemusten pohjalta Uudellemaalle perustettaisiin valtakunnallinen Pelihaittakeskus, joka kehittäisi tuki- ja hoitopalveluja ja ylläpitäisi osaamista rahapeliongelmien hoidossa.

Tietoa Peliklinikasta Peliklinikka on rahapeliongelmiin erikoistunut palvelukokonaisuus, joka tarjoaa apua myös muusta digipelaamisesta ja netin liikakäytöstä aiheutuviin haittoihin. Se on pääkaupunkiseudun kuntien, järjestöjen ja valtion yhteishanke. Peliklinikka palvelee pelaajia, heidän läheisiään ja heitä työssään kohtaavia ammattilaisia. Palvelut ovat maksuttomia, ja osa palveluista on valtakunnallisia. Peliklinikan hankekumppaneita ovat Helsingin ja Vantaan kaupunkien lisäksi A-klinikkasäätiö, Sininauhaliitto, Sosped säätiö, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Peliklinikan palveluja ovat hoidollinen keskustelu helsinkiläisille ja vantaalaisille, Tieto- ja tukipiste Tiltti sekä Peluurin auttava puhelin, chat ja muut sähköiset palvelut. Lisätietoa www.peliklinikka.fi

CMY

VTM Antti Murto 1977-2017

Antti Murto -palkinto Lapsi 2000 ry:n asiantuntijajäsen, sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija. VTM Antti Murto menehtyi toukokuussa 2017 vaikeaan sairauteen. Alkoholitutkimussäätiö kunnioittaa Murron elämäntyötä jakamalla Antti Murto -palkinnon poikkeuksellisen ansiokkaalle rahapelihaittojen tutkimuksen alaan kuuluvalle opinnäytetyölle. Alkoholitutkimussäätiön hallitus päätti kokouksessaan 27.11.2017 perustaa vuosittain jaettavan, edellisen lukuvuoden aikana valmistuneelle, poikkeuksellisen ansiokkaalle rahapelihaittojen tutkimuksen alaan kuuluvalle pro gradu -tutkielmalle myönnettävän 1000 euron tunnustuspalkinnon. Palkintoa haetaan vuosittain syyskuun loppuun mennessä vapaamuotoisella hakemuksella. Palkinto jaetaan ensimmäisen kerran syksyllä 2018.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Lasten kengät

Lapset kulkevat vääränkokoisissa jalkineissa Joidenkin selvitysten mukaan jopa 80 prosentilla lapsista on vääränkokoiset jalkineet. Noin 50 prosentilla on liian pienet kengät. Vääränkokoiset jalkineet aiheuttavat vaivaisenluita, tasapaino-ongelmia ja kynsivaivoja.

 Monica Nyström

Kasvava lapsi tarvitsee jalkaterää tukevat kengät. Myös sukkien koko on hyvä tarkistaa, ne eivät saa puristaa.

Vääränkokoiset kengät vaikuttavat kasvavan jalkaterän ja varpaiden rakenteisiin ja liikkumiseen. Kengän tulee olla lapsen jalalle sopiva sekä pituus-, että leveyssuunnassa. Monesti katsotaan vain jalan pituutta eikä se yksinomaan riitä. Jalkineen tulee olla riittävän kokoinen sekä päkiästä, että kantapäästä. Liian pienet kengät saavat varpaat kippuraan ja aiheuttavat vaivaisenluita ja vasaravarpaita jolloin päkiänivelet helposti yliojentuvat. Nämä koukkuvarpaat ovat aiemmin olleet vain vanhojen ihmisten vaiva, mutta nyt niitä näkee jo päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Liian pienet kengät painavat varpaita kippuraan ja tämä aiheuttaa myös sen, että kynnet alkavat kasvamaan sisäänpäin ja siitä voi aiheutua esimerkiksi kivulias kynsivallitulehdus tai varpaan kynnen halkeuma.

Lapsen koko jalkaterä on päkiän kohdalta leveä. Jalkaterän tulee olla sen kokoisessa kengässä, että se mahtuu sinne sujuvasti ja jalkapöydän luut voivat levitä askelluksen aikana. Jos lapsen jalkine on liian kapea tulee askelluksesta epävakaa. Huonosta askelluksesta voi myöhemmin seurata tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Nivelkulumat ja selkävaivat ovat tästä esimerkkejä. Jos jalkine on liian iso syntyy tämä sama ongelma, sillä jalka liukuu kengät sisällä ja varpaat työntyvät koukkuun. Myös jalkaterän ympärys tulee mitata, sillä lasten jalat kehittyvät eri tahtiin. Kenkiä ostettaessa mittaan lisätään pisimmillään varpaan eteen 12-17 millimetriä. Jalka kannattaa mitata illalla sillä silloin se on keskimäärin kolme millimetriä pidempi ja päkiästä jopa sentin leveämpi kuin aamulla. Kokoa

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

ei pidä koskaan kokeilla kengän ulkopuolelta tai kysyä lapselta. Kun painaa kenkää kengän kärjestä lapsen varpaat koukistuvat refleksinomaisesti. Lähes kaikki lapset sanovat, että kenkä on hyvä, vaikka näin ei aina suinkaan ole. Hyvät lapsen jalkineet kääntyvät, kiertyvät ja joustavat. Erityisen tärkeää on, että ne joustavat hyvin päkiän kohdalta. Ohutpohjaisessa (mutta kuitenkin talvella lämpimässä) kengässä lapsen jalka pääsee tarpeeksi liikkumaan ja kehittymään. Lapsen jalka ei myöskään tarvitse sisäkaaren tukia, sillä silloin lapsen jalan lihakset eivät vahvistu. Käytettyjä kenkiä ei tule käyttää, jos ne on selvästi vanhat ja linttaan astutut, sillä silloin lapsen jalan asento voi ohjautua väärään asentoon.

Hammasterveys

Hammaseroosio pitää ottaa tosissaan

 Hannu Hausen Kuluvan vuoden alussa Oulun yliopistossa tarkastetussa HLL Viivi Alaraudanjoen väitöstutkimuksessa todettiin hampaiden eroosion ja siihen liittyvän hammaskudoksen kulumisen olevan tosi yleisiä suomalaisilla aikuisilla. EROOSIOLLA TARKOITETAAN hammaskudoksen kemiallista liukenemista ilman bakteerien myötävaikutusta. Eroosion pehmentämän hammaskudoksen mekaanisesta kulumisesta käytetään nimitystä erosiivinen kuluminen. Tällaisen kulumisen taustalla voi olla mikä tahansa hapan aines, joka pääsee kosketuksiin hammaskiilteen tai hammasluun kanssa. Lähes puolella väitöskirjaa varten tutkituista 44-46-vuotiaista havaittiin niin voimakasta erosiivista kulumista, että vähintään ennaltaehkäisevät toimet ovat tarpeen. Erosiivisen kulumisen yleisyydestä suomalaisilla lapsilla

ja nuorilla ei toistaiseksi ole tutkimuksiin perustuvaa täsmällistä tietoa, mutta ilmiö on valitettavan tuttu lapsia ja nuoria hoitavien hammaslääkärien vastaanotoilla. Eri puolilla maailmaa 2000-luvulla tehdyissä tutkimuksissa erosiivista kulumista on havaittu vähimmillään noin 10 %:lla ja enimmillään jopa 80 %:lla tutkituista. Edes pikkulapset eivät ole eroosiolta turvassa. Tämä ilmeni Saksassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa kolmasosalla 2-7-vuotiaista havaittiin hampaiden erosiivista kulumista, sitä useammin mitä vanhemmista lapsista oli kysymys. Sitten 1970-luvun lasten ja nuorten hampaiden reikiintyminen on OECD-maissa vähentynyt ratkaisevasti. Jos reikiintymisen väheneminen vielä jatkuu samalla, kun hampaiden erosiivinen kuluminen yleistyy, eroosio voi ennen pitkää nousta merkittävämmäksi kansanterveysongelmaksi kuin hampaiden reikiintyminen. On kaikki syy toivoa, että näin ei käy, sillä eroosiovaurioiden korjaava hoito on huomattavan hankalaa. EROOSIOTA AIHEUTTAVA HAPAN AINES voi tulla suuhun joko vatsasta tai ulkoapäin, tavallisimmin ravinnon mukana. Happamat röyhtäisyt, refluksitauti ja oksentelu ovat tyypillisiä eroosion sisäisiä syytekijöitä. Lapsilla ja nuorilla ravinnon, erityisesti juomien happamuus on keskeinen erosiiviselle kulumiselle altistava tekijä. Ravinnon erosiivisuutta arvioitaessa pH on tärkeämpi kriteeri kuin titraamalla määritetty happamuus. Kun suuontelon pH laskee alle arvon 4,0, hampaan pinta liukenee. Jos pH vielä laskee yhden yksikön, seurauksena on hampaan demineralisoitumisen kymmenkertaistuminen. Kun pH laskee arvosta 4 arvoon 2, demineralisaatio lisääntyy satakertaisesti. Virvoitusjuomien, mehujen, energiajuomien, siiderien ja viinien pH vaihtelee tyypillisesti välillä 3 – 4, mutta yksittäisten tuotteiden pH voi olla alle 3.

Monet tekijät muovaavat happamien juomien erosiivista vaikutusta. Esimerkiksi appelsiinitäysmehu altistaa voimakkaasti eroosiolle. Jos mehua kuitenkin rikastetaan kalsiumilla, sen erosiivinen vaikutus pienenee, sillä ravintoaineen sisältämä kalsium- ja fosfaatti suojaavat hampaita eroosiolta. Tällaisen suojavaikutuksen olemassaoloa ei ilmeisesti tunneta, sillä vaatii norsun kärsivällisyyttä etsiä markettien pitkiltä mehuhyllyiltä kalsiumilla rikastettuja vaihtoehtoja. Itse olen onnistunut löytämään yhden sellaisen siinä kaupassa, jossa säännöllisesti käyn. Sylki suojaa eroosiolta, jos sitä erittyy riittävästi ja se on hyvänlaatuista. Kun altistuminen happamalle toistuu kovin usein, kuten hapanta juomaa päivästä toiseen tihein väliajoin siemaillessa, hyvälaatuisenkaan syljen suojaava vaikutus ei riitä ehkäisemään eroosiovaurioita. NYKYISTEN RAVITSEMUS- JA RUOKAILUSUOSITUSTEN noudattaminen antaa hyvät lähtökohdat ravintoperäisten eroosiovaurioiden ehkäisemiseen. Kulmakivenä on säännöllisen ateriarytmin noudattaminen. Aterioiden – jollaisia päivärytmiin kuuluvat välipalatkin ovat – välillä tapahtuvaa napostelua tulee välttää, ja janojuomana tulee käyttää vettä. Happamia juomia tulee nauttia ainoastaan aterioiden yhteydessä ja silloinkin kohtuudella. Ravitsemussuositusten mukaan esimerkiksi täysmehua tulisi juoda enintään yksi lasillinen päivässä. Jos erosiivista kulumista on jo tapahtunut, sen syytekijät tulee selvittää ja poistaa, jos se suinkin on mahdollista. Ongelmien ratkaisemiseen voidaan tarvita myös muiden kuin suunterveyden ammattihenkilöiden apua. Näin on esimerkiksi refluksitaudin tai syömishäiriöiden ollessa kyseessä. Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Uusi punkkitesti

Punkkitestillä borreliariskiä voidaan vähentää Hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen levittämä borrelioosi on vanha vitsaus, joka on tunnistettu jo yli sadan vuoden ajan. Borrelioosi lisääntyy voimakkaasti. Jopa neljännes puutiaisista eli punkeista voi levittää sitä. Tarvitaan uusia menetelmiä, joilla borrelia-bakteeria kantavat punkit voidaan tunnistaa.  Maija Lahtinen Loistutkija Tuomas Aivelo totesi vastikään Helsingin Sanomissa, että puutiaisen eli Ixodec ridinus -punkin lisääntymiseen Suomessa vaikuttavat monet tekijät. Hänen mukaansa ilmastonmuutos luo aiempaa paremmat elinedellytykset punkeille ja metsäalueiden pirstoutuminen tuo niille suorastaan ”verta tarjottimella”. Ilmiö selittyy tutkijan mukaan sillä, että talousmetsät ja hakkuuaukeat suosivat myyrä- ja kauriskantojen kasvua ja ne taas ovat hyviä isäntiä punkeille. Mitä enemmän on punkkeja, sitä helpommin borrelia-bakteeri leviää myös ihmisiin. Puutiainen käy elämänsä aikana läpi kolme eri kehitysvaihetta: toukasta nymfiksi ja sen jälkeen aikuiseksi. Jokaisessa vaiheessa se tarvitsee veriaterian kehittyäkseen edelleen. Suomen ilmastossa kehitys vaiheesta toiseen kestää noin vuoden.Verta imiessään punkki voi siirtää kohteeseensa erilaisia taudinaiheuttajia. Näihin kuuluvat borrelia- eli Borrelia burgdorferi -ryhmän spirokeettabakteerit.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Viime vuoden lopulla ilmestyi kaksi väitöskirjaa punkin ihmisille aiheuttamista tautiriskeistä. Eläin–ihminen -ekosysteemiä tutkinut ELL Claire Cayol totesi väitöskirjassaan, että punkit leviävät jatkuvasti pohjoiseen päin, mikä näkyy erityisen hyvin PohjoisEuroopassa. ‒Punkit ovat sitkeitä saalistajia, sillä olosuhteiden ollessa lämpötilan tai kosteuden suhteen epäsuotuisat, punkit voivat piilotella passiivisina maaperässä jopa vuosien ajan, Cayol toteaa. LL Eeva Feuthin väitöstutkimuksessa selvitettiin Lymen borrelioosin epidemiologiaa Suomessa ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosien 1995–2015 välillä yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. ‒Suomessa on viime vuosina raportoitu noin 1 900 pääasiassa vasta-ainemäärityksin varmistettua borrelioositapausta vuosittain. Nämä edustavat myöhäisvaiheen levinneitä borrelia-infektioita. Kun tähän määrään lisätään myös varhaiset, ihoon

rajoittuneet infektiot, tapausten vuosittainen kokonaismäärä on maassamme arviolta noin 6 000‒7 000. Tapausmääristä puuttuvat kuitenkin vielä yksityissektorin kliinisesti diagnosoidut borrelioositapaukset. ‒Vasta-ainepositiivisten borrelia-infektioiden vuosittainen ilmaantuvuus on noussut lähes viisinkertaiseksi verrattuna kahden vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen. Tapauksia todetaan jonkin verran enemmän naisilla. Lisäksi alle 10-vuotiailla lapsilla ja yli 60-vuotiailla aikuisilla tapauksia on muita enemmän, kertoo Feuth. ‒Väestössä yleinen immuunipuutos näyttäisi altistavan Lymen borrelioosin kehittymiselle. Noin 3,9 %:lla suomalaisista aikuisista todetaan vasta-aineita borrelia-bakteeria kohtaan osoituksena sairastetusta Lymen borrelioosista. Suurin riski joutua punkin puremaksi on touko-kesäkuussa sekä syyskuussa. Purema ei välttämättä kuitenkaan johda tautiin, sillä bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia,

jos puutiainen on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden. Borrelia-bakteeri tarttuu ihmiseen punkista vain erittäin harvoin, mikäli punkki on saatu poistettua iholta noin kahdeksan tunnin sisällä sen kiinnittymisestä.

Borrelioosin oireet Punkin pureman seurauksena noin puolelle kehittyy piston kohdalle erythema migrans -ihottuma. Se on pistokohdasta rengasmaisesti leviävä punoitus iholla. Ihottuma syntyy päivien tai muutamien viikkojen aikana pistosta ja voi hävitä itsestään ja jäädä jopa huomaamatta. Yli 5 cm:n läpimittaista punoittavaa ihottumaa on pidettävä erythema migransina jos puremasta on kulunut yli viikko aikaa. Primaarivaiheessa muut oireet ovat usein lievät – väsymystä ja lievää lämpöilyä voi esiintyä. Varsin harvinainen oire primaarivaiheessa on pistokohdan lähettyville pehmeään kohtaan ilmaantuva kasvainmainen ja punoittava lymfosytooma joka häviää ajan kanssa hitaasti itsestään. Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireitaja niitä esiintyy vaihtelevasti. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Myöhäisvaiheen oireet voivat myös olla moninasia ja jatkua vuosia.

Borrelioosin preventio Borrelioosin primaaripreventiota on yrittää toimia niin, että punkki ei pääse lainkaan iholle. Punkkiriskialueita voi välttää, mutta se ei ole helppoa. Saaristoa tuskin vältetään punkkien pelossa ja toisaalta punkkeja esiintyy kaikkialla metsäisillä alueilla, myös sisämaassa. Punkkisyyni on käsittenä valtaosalle jo tuttu ja terveysalan ammattilaiset osaavat ohjeistaa ihmisiä punkkitartuntojen välttämiseksi. Punkkien oikeaoppista poistamista kannattaa kerrata ja käydä läpi punkkipinsettien käyttö. Primaaripreventiota on myös testata, sisältääkö puremaan päässyt punkki haitallista borrelia-bakteeria. Apteekeissa ja laajenevasti myös päivittäistavarakaupoissa on saatavilla testipakkaus, jonka avulla voi saada 96 %:n

todennäköisyydellä varmistuksen siitä, onko pureman aiheuttanut punkki vaarallinen. Testiä voidaan käyttää sekä ihmisissä että eläimissä oleviin punkkeihin. Punkkitesti on yhtä vaivaton tehdä kuin raskaustesti. Testi perustuu immunologiseen menetelmään, jossa tunnistetaan Borrelia-bakteereille tunnusomaisia pintaproteiineja. Testikasetissa on kuivattuja vasta- ja väriaineita, jotka osoittavat Borrelia-bakteerin läsnäolon. Jos punkissa on Borrelia-bakteereja, testikasetin kohtaan “T” ilmestyy punainen viiva. Ellei borrelia-bakteereja ole, testikohtaan ei tule viivaa. Riippumatta siitä, onko testiseoksessa Borrelia -bakteerien pintaproteiineja, seos muodostaa aina punaisen viivan tarkistuskohtaan “C”. Tarkistusviiva osoittaa, että testiseosta on oikea määrä ja että testi on tehty oikein. Mahdollisuus testata borrelia-bakteerin olemassaolo löydetyssä punkissa luo turvallisuudentunnetta ja ohjaa todennäköisesti jatkotoimenpiteitä oikeaan suuntaan. Pakkaus on siten hyvä sisällyttää ensiapuvarusteiden valikoimaan kyypakkauksen tapaan. Lähteitä:

Cayol C (2017): Metsämyyrä puutiaisvälitteisten taudinaiheuttajien lähteenä. Väitöskirja 3.11.2017. Jyväskylän yliopisto. Feucht Eeva (2017) Lymen borrelioosin aiheuttama tautitaakka eri puolilla Suomea. Väitöskirja 13.10. Turun yliopisto. Hannuksela-Svahn H (2016): Borrelioosi eli Lymen tauti. Lääkärikirja Duodecim. 4.12.2016. Valtakunnallinen Käypä hoito-suositus "Ihon bakteeri-infektiot", ks. http://www.kaypahoito.fi Väärämäki H (2018) : Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo tutkii borrelioosia ja kaupunkirottien loisia. HS 3.2.2018

Punkkipankki Vuonna 2015 järjestetty puutiaiskeräyskampanja poiki kansalaisilta yli 20 000 puutiaista postilähetyksinä Turun yliopistolle. Tämän ”Punkkipankiksi” nimetyn aineiston avulla löytyi runsaasti borrelia-bakteeria kantavia punkkeja. Aineiston punkeista Kumlingen tautia aiheuttavaa TBE (tick borne encephalitis) -virusta löytyi n. 1,5 %:lta puutiaisista.

Punkkitesti sisältää sarjan helppoja toimenpiteitä. Lopuksi tulos luetaan testisauvasta.

Suomen Lyme Borrelioosi ry Borrelioosijärjestön tarkoituksena on antaa laajasti sekä tieteellistä että kokemuksellista tietoa punkeista, Borrelia-bakteerista, borrelioosista ja erilaisista lisäinfektioista. Borrelioosijärjestöön kuuluu eri tieteenalojen ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä borrelioosia ja/ tai lisäinfektioita sairastavia. www.borrelioosi.net Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Tapahtumakalenteri Healthy kids of Seinäjoki 12.-13.3.2018, Seinäjoki

AURINKOA APTEEKISTA

Pienestä pitäen!

Ensimmäinen kansainvälinen kongressi Healthy Kids of Seinäjoki 2018 pidetään maaliskuun 12. -15. päivinä. Kongressi on terveyden edistämisen ja lihavuuden ehkäisyn kansainvälinen keskusteluareena ja se on tarkoitettu terveysalan ammattilaisille, päättäjille, tutkijoille, opiskelijoille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lasten terveyden edistämisen työstä. Lisätietoja healthykidsofseinajoki@seinajoki.fi, Kreetta Luoma, +358 40 5480 479

Sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät

25.-26.4.2018, Helsinki, Säätytalo Sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät on avoin keskusteluja vaikuttamisfoorumi, jonka ytimessä tarjoutuu osallistujille merkittävä tilaisuus yhteiseen keskusteluun keskeisten päättäjien ja asiantuntijoiden kanssa. Tilaisuus tarjoaa ajankohtaista tietoa sosiaali- ja terveyspolitiikan keskeisistä kysymyksistä ja haasteista. Ohjelmassa käsitellään asiakasmaksuja ja tulonsiirtoja, eriarvoisuutta ja köyhyyttä sekä ajankohtaisia uudistuksia kuntoutuksen ja maakuntien saralla. Tapahtuma on suunnattu valtakunnallisille ja alueellisille sosiaali- ja terveysjärjestöille, päättäjille ja muilla alan toimijoille. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

D-VITAMIINIT LAPSILLE Banaanin- ja mansikanmaku

Lisätietoja: outi.majanen@soste.fi

TERVE SOS

8-9.5.2018, Hämeenlinna, verkatehdas

MONIVITAMIINIT LAPSILLE Marjan- ja appelsiininmaku

Ohjelmassa on 15 seminaaria, 70 asiantuntijapuheenvuoroa, hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen esittelyä, kiinnostavia keskusteluja ja yhdessäoloa. Seminaareissa on esillä laajasti näkökulmia valinnanvapaudesta, palveluiden järjestämisestä, taloudesta ja vaikuttavuudesta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1990 lähtien ja se kerää vuosittain yhteen alan päättäjät, asiantuntijat, palveluiden kehittäjät ja ammattilaiset. Lisätietoja: teija.eeva@thl.fi

Minisun Junior -sarjasta löytyvät hyvänmakuiset ja hauskanmuotoiset D-vitamiinit ja monivitamiinit lapsille. Helppo annostelu –

vain 1 tabletti kerran päivässä riittää!

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

APTEEKISTA

Lastensuojelun kesäpäivät 5.-6.6.208 Porvoo, Taidetehdas

Lastensuojeluliiton Keskusliiton järjestämien päivien ohjelmaa ja tietoja päivitetään verkkosivuille: lastensuojelunkesapaivat.fi

Kehon koostumus

Kehon koostumus vaikuttaa lasten luuntiheyteen Tuoreen tutkimuksen mukaan alakouluikäisillä lapsilla on sitä suurempi luuntiheys, mitä enemmän heillä on lihasmassaa. Myös suurempi rasvamassa on yhteydessä suurempaan luuntiheyteen. Sekä lihasmassa että rasvamassa aiheuttavat luulle kuormitusta, joka lisää luuntiheyttä. Suurempi lihasmassa liittyy usein myös runsaampaan liikuntaan, jonka tiedetään lisäävän luuntiheyttä. Tulokset julkaistiin äskettäin arvostetun Bone-lehden verkkoversiossa.

Lihas ja rasva erittävät aineita, jotka vaikuttavat luustoon Lihas ja rasva lisäävät luuntiheyttä paitsi aiheuttamalla luun kuormitusta myös erittämällä useita luun aineenvaihduntaan vaikuttavia aineita. Nyt julkaistussa tutkimuksessa suurempi veren irisiinin pitoisuus oli yhteydessä suurempaan luuntiheyteen lapsilla. Tämä havainto saattaa selittyä osittain sillä, että liikunta lisää paitsi luuntiheyttä myös irisiinin erittymistä lihaksista. Myös suuremmalla veren D-vitamiinipitoisuudella oli yhteys suurempaan luuntiheyteen, mutta havaittu yhteys selittyi osittain lihasmassalla. Tämä saattaa johtua siitä, että liikunta lisää lihasmassaa ja ulkoliikunta nostaa veren D-vitamiinipitoisuuksia auringonvalon vaikutuksesta. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa ylipainon on havaittu olevan haitallista

luustolle murrosiän jälkeen. Tämä saattaa selittyä rasvakudoksesta erittyvien kehon lieväasteiseen tulehdukseen liittyvien aineiden epäedullisella vaikutuksella. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tällaisilla rasvakudoksen erittämillä aineilla ei kuitenkaan havaittu merkittävää yhteyttä luuntiheyteen. Tämä voi johtua siitä, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat pääosin normaalipainoisia.

Kuopiolainen suuri väestötutkimus selvittää lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia

Lapset kiipeilevät luonnostaan aina kun siihen on tilaisuus. Myös aikuisten kannattaa hyödyntää paikat, joissa voi ottaa askeleita ylöspäin. Kaikki portaat ovat kuntoportaita.

Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopistossa osana biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta, jonka alkumittauksiin osallistui 512 iältään 6–8-vuotiasta Kuopiossa vuosina 2007–2009 ensimmäisen luokan aloittanutta lasta, jotka olivat edustava otos ikäisestään väestöstä. Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus tuottaa uutta ja tieteellisesti arvokasta tietoa lasten elintavoista, terveydestä ja hyvinvoinnista. Tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantamittaukset ovat loppusuoralla.

Tutkimusartikkeli: Soininen S, Sidoroff V, Lindi V, Mahonen A, Kröger L, Kröger H, Jääskeläinen J, Atalay M, Laaksonen DE, Laitinen T & Lakka TA. Body fat mass, lean body mass and associated biomarkers as determinants of bone mineral density in children 6–8 years of age – The Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study. Bone, julkaistu verkossa 4.1.2018. https://doi.org/10.1016/j.bone.2018.01.003 Lähde: http://www.uef.fi/-/ kehon-koostumus-vaikuttaa-lasten-luuntiheyteen

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

Oppilaana maailmalla

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä osa 3

 Seija Sihvola Välituntipolitiikka tuntuu olevan erilainen Venäjällä verrattuna Suomeen. Venäläisessä koulussa ei mennä välitunneilla ulos, vaan pysytellään sisällä koulun käytävillä. Espoossa mennään, pihalle saakka. Aineistoni väitteelle on tosin perin vaatimaton, sillä vertailen yhden moskovalaisen koulun traditiota yhteen espoolaiseen kouluun. Tuskin venäläiskoulun syy sisälläoloon johtuu esimerkiksi pihasta, joka kyseisessä koulussa on aika riisuttu versio: ei kiipeilytelineitä eikä keinuja. Kyse lienee pikemminkin siitä, että ulkonaoloa ei koeta tarpeelliseksi virkistäytymisen kannalta tai sitten kyse on turvallisuudesta. Koulun jälkeisessä iltapäiväkerhossa pihalla kuulemma kyllä ollaan, ainakin jonkin verran. Mutta mitä välitunti oikeastaan tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita? Suomen perusopetusasetuksen mukaan ”oppitunti on 60 minuuttia, josta vähintään 45 minuuttia on käytettävä opetukseen. Enintään 15 minuutin pituinen sisällöllisesti määrittämätön osa oppituntia, jota yleisesti nimitetään välitunniksi, ei ole oppilaan vapaa-aikaa”. Tuon vartin ei-vapaa-aikaa espoolainen koulutulokas viettää siis pihalla. Siihen on täällä totuttu ja useimmissa kouluissa on periaate, että ulos mennään säällä kuin säällä. Suomalainen vartin happihyppely herättää ihastusta kansainvälisesti. Pieni tärkeä välituntiin liittyvä yksityiskohta ja ero on kännykän käytössä. Suomalaisessa koulussa kännykkä ei ole pihalla kourassa, se on kiltisti repussa luokkahuoneessa. Siihen kuulemma

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

saa vastata koulupäivänä vain, jos äiti tai isä soittaa. Lapsenlapseni Ellin mukaan heillä Moskovassa saa, ainakin toistaiseksi, olla puhelimet välitunnilla. Niillä kuulemma pelataan ja lähetetään viestejä. Koulunkäynnin tuntijakovertailussa on eräs puoli, jossa mittelössä Venäjä voittaa. Venäläisellä ekaluokkalaisella on puolet enemmän liikuntaa viikossa suomikaveriin verrattuna. Suomalaisen ekaluokkalaisen lukujärjestyksessä on liikuntaa vain kaksi tuntia viikossa. Moskovalaiskoulussa jumpataan, pelataan liikuntasalissa tai sään suosiessa mennään läheiselle urheilukentälle vähintään neljänä päivänä viikossa. Liikunnalla on aina ollut iso rooli venäläisessä koulujärjestelmässä ja sitä arvostetaan edelleen suuresti.

Koulukohtaiset joukkueet lajissa kuin lajissa ovat haluttuja paikkoja ja niihin pääsystä kisaillaan tiukasti. Summa summarum: viikon askeleet taitavat ekaluokkalaisilla Suomessa ja Venäjällä sittenkin olla aika samat. Yhteistä on kuitenkin se, että askelia voisi huoletta olla vielä paljon enemmän. Meille suomalaisille aikuisille on jo useita vuosia myyty ajatus, että askelia pitää ottaa noin 10000 päivässä. Se on pikkuhiljaa mennyt perille. Tilanne on lasten kohdalla toinen. Tutkija Kasper Salin Jyväskylän yliopistosta muistuttaa, että lasten pitäisi ottaa 12500 askelta päivässä. Se on suuri haaste, mikä pitäisi ottaa tosissaan ja riippumatta siitä, missä maasssa asutaan.

Uudet väitöskirjat

Voimaharjoittelu suojaa kehoa matala-asteiselta tulehdukselta Stressi, univaje, liikunnan puute ja muut haittatekijät voivat aiheuttaa kehoon matala-asteisen tulehdustilan, joka vaurioittaa elimistöä. Se voi altistaa sydän- ja verisuonitaudeille sekä muille sairauksille. Liikunnan on todettu lieventävän tulehdusta useiden tekijöiden kautta. –Etenkin voimaharjoittelun vaikutukset matala-asteiseen tulehdukseen ja sen merkkiaineisiin tunnetaan heikosti. Siksi tutkin voimaharjoittelun ja yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksia tulehduksen merkkiaineisiin, Ihalainen kuvaa.

Lihassupistusten määrällä on väliä Tulokset osoittivat, että kova voimaharjoitus saa aikaan välittömän eli akuutin vasteen useissa tulehduksen merkkiaineissa. Yksi voimaharjoitus nostaa aluksi tulehduksen merkkiaineiden määrää, jota seuraa pidempikestoinen merkkiaineiden lasku. –Vasteen voimakkuuteen vaikuttivat lihassupistusten määrä ja kuormituksen aineenvaihdunnallinen rasitus. Mitä enemmän lihassupistuksia ja kuormitusta oli, sitä suuremmaksi merkkiaineiden määrä kasvoi, Ihalainen kertoo. Aiemmalla voimaharjoittelutaustalla oli vaikutusta yhden harjoituksen aikaansaamiin akuutteihin vasteisiin. Tutkimuksessa 12 viikon voimaharjoittelu muun muassa vahvisti lihasmassan lisäämiseen tarkoitetun

voimaharjoituksen synnyttämää vastetta harjoituksen jälkeisinä päivinä. –Tämä kuvaa harjoittelun luomaa mukautumista eli adaptaatiota. Tässä tapauksessa adaptaatio tarkoittaa lihaksen kehittynyttä uudistumisprosessia, jonka avulla lihassolut paranevat vaurioista, Ihalainen esittää.

Vatsan alueen rasva vähenee Vatsan alueelle kertyneen rasvan on osoitettu olevan kaikkein haitallisinta terveyden kannalta. –Kun voimaharjoittelu aloitettiin ilman harjoittelutaustaa, nähtiin jo neljän viikon harjoittelun jälkeen positiivisia muutoksia vatsan alueen rasvan määrässä, Ihalainen kertoo. Positiiviset muutokset havaittiin, vaikka tutkittavien paino ei muuttunut. Harjoittelun tuottamat hyödyt ovatkin suurimmillaan harjoittelun alkuvaiheessa. Voimaharjoittelun jatkuessa parhaat vasteet vatsan alueen rasvamassan vähentämiseksi saatiin suuremmilla toistomäärillä ja aineenvaihdunnallisesti kuormittavammalla harjoittelulla.

LitM Johanna Ihalainen

Vähemmän rasvaa, vähemmän tulehduksen merkkiaineita Ihalaisen mukaan on huomioitava, että pitkällä aikavälillä voimaharjoittelu ja yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu saavat aikaan positiivisia vasteita tulehduksen merkkiaineissa. –Osa muutoksista on yhteydessä muutoksiin rasvakudoksen määrässä, osaa selittävät muut tekijät, kuten harjoituksen aiheuttamien positiivisten vaikutuksien kasaantuminen, Ihalainen kuvailee.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/ handle/123456789/56555/ ISBN9789513973209.pdf?sequence=1

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2018

kuumajuoma jauhe

Neuvola ja kouluterveys -lehti 1/2018