Neuvola ja kouluterveys

2• 2018

Liikkumattomuuden hinta Kunnon pelastusliivit

Järjestöjä tarvitaan Kansikuvapojasta isäksi Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Alle 135 cm pitkä lapsi tarvitsee turvaistuimen.

Leikkaa oheinen ympyrä irti ja kiinnitä se odotustilan seinään tai pituusmittauspisteen yhteyteen 135 cm:n korkeudelle. Jos lapsi on alle 135 cm, tarvitsee hän turvaistuimen autolla matkustaessaan. Löydät materiaalin myös verkkosivuiltamme osoitteesta

www.liikenneturva.fi/135cm Lataa ympyrä ja tulosta tarvitsemasi määrä.

2 • 2018

Neuvola ja kouluterveys

Neuvola ja kouluterveyslehti 18. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat

Sinikka Kuosmanen Reetta Koivisto Riittakerttu Kaltiala-Heino Virpi Taipale Eija Pulkkinen Virve Laivisto

Aurinkosuojaus päiväkoti-ikäisille

Kannen kuva

Raija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi

Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Tietokoneongelman vuoksi kadotimme terveydenhoitaja-lukijamme yhteystiedot ja hänen kehittämänsä uuden työmenetelmän kouluterveydenhuoltoon! Pyydämme ystävällisesti ottamaan uudestaan yhteyttä!

2•2018 24 5 6 8 10 12 13 14 15

Lapsiperheen autonomia, pääkirjoitus Liikkumattomuuden lasku kasvaa Terveyden edistämisen salat Kansikuvapojasta isäksi Keskosen vauvakirja Terveydenhoitajaliitto 80 vuotta Kunnon pelastusliivit Lisää sairaalapaikkoja

16 19 21 22 24 25 26 28 29 30

Naisten päivää vietetään Venäjällä jo koulussa

Erkauma kuntoon Liikenteen hyvä vuosi Inkatinka - hullutellaan! Syntymän ja kuoleman riittejä Oppilaana maailmalla Tapahtumakalenteri Aurinkosuojaa päiväkoti-ikäisille Vulvodynia Syntyvyys nousuun Väitös syöpäsairaiden lasten liikkumisesta Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Hellävarainen apu ummetuksen  Oraaliliuos 250 ml  Makrogoli 4000

KOVAN VATSAN HELLÄVARAINEN PEHMENTÄJÄ LAXOSOFT® on liuosmuotoinen makrogolivalmiste, joka pehmentää kovan vatsan hellävaraisesti.

te t

*Käyttö terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa on suositeltavaa

Sek oi

LAXOSOFT® sopii yli 2-vuotiaille lapsille, raskaana oleville ja imettäville*

aan juo

NEUTRAALIN MAKUISEN liuoksen voi sekoittaa mihin tahansa kylmään tai lämpimään juomaan kuten mehuun – helppo antaa myös lapsille. YKSILÖLLINEN JA SÄÄDETTÄVÄ ANNOSTELU Liuosmuoto ja pakkauksen mukana tuleva mittamuki mahdollistavat tarkan ja säädettävän annostelun.

Lisää tietoa kovavatsa.fi LAXOSOFT® on CE-hyväksytty lääkinnällinen valmiste. Valmisteen pääainesosa on makrogoli, jota käytetään ummetuksen oireenmukaiseen hoitoon ja kovien ulosteiden pehmentämiseen. Valmistetta ei pidä käyttää yli 2 viikon ajan. Ummetuksen pitkittyessä tulee sen syyt selvittää. Ei alle 2-vuotiaille. Raskaana oleville tai imettäville naisille ja yli 2-vuotiaille lapsille suositellaan käyttöä terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa. Tutustu huolella pakkausselosteeseen. Markkinoija Sanofi Oy.

SAFI.DULC8.18.03.0185

LAXOSOFT® liuos sokeriton, laktoositon ja gluteeniton.

Pääkirjoitus

Lapsiperheen autonomia:

Mitä saa tietää, milloin saa tukea?  Matti Rimpelä

Eilen kolme tuntia keskustelua rehtoriryhmän kanssa. Taas kerran esillä mahdollisuus saada tietoa lapsen kehityksen kokonaisuutena ja perheen tilanteesta. Miten tulkitaan perusopetuslain säännöstä opetuksen järjestämiseksi välttämättömästä tiedosta? Ja mitä sitten kun tiedetään, että koulun keinot tukea lasta eivät riitä? Tai edessä nähdään uhkia? Perhe kokonaisuutena ja vanhemmat erikseen tarvitsivat tukea. Miten toimitaan? Lastensuojeluilmoitus? Olisiko jotain kevyempää, rakentavampaa vaihtoehtoa? Eivät nämä kysymykset uusia ole. Jo 1860-luvulta löytyy kiivasta keskustelua lapsiperheen autonomian suhteessa koulutukseen. Cygneus ja Snellman kiistelivät lasten kasvatuksesta. Snellman puolusti kasvatuksen perinteitä, Cygneus ajoi lapsitieteelliseen kokeiluun perustuvaa tietoa. Uudelleen tämä keskustelu oli ajankohtaista esimerkiksi 1920-luvulla oppivelvollisuuden tiimoilla. LAPSIPERHEIDEN TUEKSI on sadan vuoden aikana kasvanut liikevaihdoltaan jo noin 15 miljardin euron tulonsiirtojen ja ammattihenkilöiden järjestelmä. Lähes yhtä suuri liikevaihto kuin sosiaali- ja terveyspalveluilla. Kasvu oli suurinta 1970- ja 1980 -luvuilla. Viimeisin suuri aluevaltaus on ollut varhaiskasvatus. Sitten tulivat aamu- ja iltapäivätoiminta ja esiopetus. Uusimpana keskustellaan yhteiskunnan velvollisuuksista harrastusten takaamisessa lapsille ja oppivelvollisuuden laajentamisesta molemmissa suunnissa.

On hyvä palauttaa mieleen 1970luku. Yhteiskunnan rooli lasten hoivassa, kasvatuksessa ja opetuksessa vahvistui tuolloin jopa siinä määrin, että Vesikansan (2009) mukaan ’kasvatuksen tematiikka suorastaan räjäytettiin koskemaan koko yhteiskuntaa’. Useissa komiteoissa ja työryhmissä valmisteltiin yhteisiä kasvatustavoitteita. Lapsiperheiden katsottiin tarvitsevan enemmän tietoa ja tukea perheen ihmissuhteista ja lasten kasvatuksesta. Perhekasvatuksen vakiinnuttamiseksi valmisteltiin lakisäännöksiä ja hallintokäytäntöjä. Samanaikaisesti perinteisen perheen puolustajat halusivat pitää selvän rajan perheen ja yhteiskunnan välillä. He ajattelivat, että perheisiin puuttuminen olisi rajoitettava kasvotusten eri toimipisteissä tapahtuvaan ihmissuhdetyöhön ja yhteisöjen ja kulttuurin muuttamiseen perhekeskeisemmäksi. (Yesilova 2009) Pulkkisen (2017) mukaan perheen autonomiaa tarkoittaa, että huolenpito lapsen kasvatuksesta, hoidosta ja hyvinvoinnista sekä päätösvalta lasta koskevissa asioissa kuului ensi sijassa vanhemmille. Valtiopaternalismissa taas korostettiin yhteistä vastuuta lasten kasvatuksesta, hoidosta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnista. Pulkkinen katsoi, että valtiopaternalismi uhkasi 1970-80- luvuilla lapsiperheiden itsemääräämisoikeutta MERKITTÄVÄ KÄÄNNE tässä tasapainottelussa ajoittuu 1980-90 -luvuille. Kirjallisuudessa puhutaan perheen vastaiskusta, familistisesta käänteestä. Lapsiperheen autonomiaa korostettiin. Lapsiperheen elinolot ja muu kasvuympäristö, perhekasvatus ja kotikasvatuksen tukeminen jäivät sivuun. Tilalle tuli yhteisöllisyys ja vanhemmuus.

Yhteisestä kasvatustehtävästä puhuttiin (’koko kylä kasvattaa’), mutta samalla ammattihenkilöt ja heidän instituutionsa eivät enää kokeneet tehtäväkseen perhekasvatusta eikä kotikasvatuksen tukemista. Vanhemmuutta tarkasteltiin ja tukea tulkittiin yhä enemmän moraalisessa (’vastuullinen vanhemmuus’, ’välittäminen’) ja psykologisessa kehyksessä. ”Vanhemmat tarvitsivat tukea, mutta tuki ei kohdistunut vanhempien kasvatuskäytänteisiin, vaan vanhemmuuden psyykkiseen puoleen”. (Sihvonen 2016). Toinen suuri muutos oli yhteiskunnan puuttumisvelvollisuuden ja -oikeuden keskittäminen ja rajaaminenkin ammattihenkilöiden kokemaan huoleen ja tunnistamiin ongelmiin. Ongelmasuuntautuneisuus on 1980-luvulta alkaen lisääntynyt luonnonvoimaisesti. Siitä selkein esimerkki on lastensuojeluilmoituksen lakisääteisyys ja nopea yleistyminen. Lapsiperheiden tulee ansaita omilla ja lapsen ongelmilla pääsy yhteiskunnan järjestämän tuen piiriin. Autonomia on vahvistunut, mutta samalla lapsiperheet jätetään yhä enemmän yksin selviytymään, kunnes ongelmat ovat kehittyneet niin suuriksi, että ammattihenkilöt huolestuvat ja tunnistavat ongelman sellaiseksi, että se oikeuttaa tuen järjestämiseen. Arnkil (1991) kutsui tällaista toimintatapaa jo 1990-luvun alussa vajavaisuuksien etsimiseksi: ”Ihmiset joutuvat hakemaan arkeensa voimavaroja järjestelmästä, joka on erikoistunut vajavuuksien etsintään ja eliminoimiseen.” EILINEN KESKUSTELU rehtoreiden kanssa antoi aiheen palauttaa edellä esitetty mieleemme. On hämmentävää huomata, että näinkin keskeisestä asiasta eli lapsiperheen ja yhteiskunnan palveluissa Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

toimivien ammattihenkilöiden välisen suhteen kehityksestä ei juurikaan löydy analyyttistä keskustelua 2000-luvulta. Pintapuhetta sitäkin enemmän. Lapsiasiavaltuutettu antoi ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle helmikuussa 2018. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut asiantuntijana eduskunnassa kolmessa valiokunnassa. Jokaisessa olen esittänyt, että Suomi tarvitsee lain lapsen oikeuksien toimeenpanosta. Tähän lakiin tulisi koota ja yhteisesti säätää niistä monista ydinasioista, joista nyt on hajanaisia ja osin ristiriitaisia säännöksiä kymmenittäin lukuisissa erityislaeissa. Yksi tällainen yleinen kysymys on oikeus tiedon saantiin. Nykyiset säännökset rikkovat selvästi YK:n lapsen oikeuksien tarkoittamaa lapsen etua. Kokonaiskuvaa ei lapsesta eikä hänen perheestään saa muodostua ennen kuin suuret ongelmat sitä vaativat. Toinen yhteinen haaste on lapsiperheen oikeus saada tukea lapsensa kasvattamisessa aikuiseksi jo ennen kuin ongelmat näkyvät riittävän suurina antaakseen ammattihenkilöille aiheen huoleen. Olisiko kotikasvatuksen tuki, perhekasvatus, merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja leimaamaton perhetyö otettavat uudelleen keskusteltavaksi ja kehitettäväksi? Valmista aineistoa löytyy runsaasti 1900-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä ja vuosituhannen vaihteesta. Ehkä joku vielä muistaakin?  Arnkil, E.: Peilejä. Hypoteeseja sosiaalityön ristiriidoista ja kehitysvyöhykkeestä. Sosiaali- ja terveyshallituksen tutkimuksia 5. Helsinki: VAPK-kustannus, 1991.  Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Documents_LAPS_eduskuntakertomus_2018_FI.pdf  Pulkkinen, Lea. Yhteinen lapsikäsitys johtamisen perustana. Lasten hyvinvointi Suomessa I Jatkuuko lasten hyvinvoinnin menestystarina? –konferenssi 28.3.2017 Helsinki, Paasitorni. https://thl.fi/documents/605877/3257039/ Pulkkinen_yhteinen+lapsikäsitys_artikkeli.pdf/ ca0f3c04-8f18-4a64-b68f-77d37fa9a0d5.  Sihvonen, Ella. Huoli kadonneesta vanhemmuudesta 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa: lasten kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus. Kasvatus & Aika 10(5) 2016, 72–86  Vesikansa, Sari. Kuka kasvattaa, kuka opettaa? Helsingin yliopisto. Sosiologian laitoksen tutkimuksia 261. Helsinki 2009.  Yesilova, Katja. Ydinperheen politiikka. Gaudeamus 2009.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset

Vähäisen fyysisen aktiivisuuden, runsaan paikallaanolon ja huonon fyysisen kunnon yhteyksiä sairauksista aiheutuneisiin tai muihin yhteiskunnallisiin kustannuksiin tunnetaan huonosti. Muutamissa maissa on raportoitu vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamia terveydenhuollon kustannuksia, mutta muiden yhteiskunnallisten kustannusten osalta raportteja löytyy hyvin vähän. Huhtikuussa 2018 julkaistu raportti pyrkii selvittämään laajasti vähäisen fyysisen aktiivisuuden, runsaan istumisen ja huonon kunnon aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia Suomessa.

 Tommi Vasankari, Päivi Kolu (toim.) Raportin tavoitteena oli selvittää liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen yhteistyön avulla terveyden kannalta liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden, huonon kunnon ja runsaan paikallaanolon yhteyttä kroonisten kansansairauksien aiheuttamiin yhteiskunnalle muodostuviin suoriin terveydenhuollon kustannuksiin (terveyspalveluiden käyttö, lääkkeet) ja tuottavuuskustannuksiin (ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetetyt elinvuodet, sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet). Lisäksi tutkittiin lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden ja sen muutoksen yhteyttä koulutuspolun pituuteen tai työurien kehitykseen aikuisuudessa. Hankkeessa arvioitiin myös liikkumattomuuden osuutta sekä ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin että syrjäytymisen aiheuttamiin kustannuksiin ja sosiaalietuuksiin. Tutkimuksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, liikkumattomuus, aiheuttaa lisäkustannuksia terveydenhuollon suorissa kustannuksissa sekä tuottavuuskustannuksissa menetettyjen

työpanosten osalta. Lisäksi liikkumattomuus aiheuttaa ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksia, syrjäytymisen kustannuksia sekä sosiaalietuuksien lisäkustannuksia. Tutkimus päätyi seuraaviin liikkumattomuuden aiheuttamiin vuosittaisiin lisäkustannuksiin: sairauksien aiheuttamat terveydenhuollon ja tuottavuuden kustannukset 1,5–4,4 miljardia euroa, ikääntyvän väestön koti- ja laitoshoidon kustannukset 150 miljoonaa euroa, tuloverojen menetys 1,4–2,8 miljardia euroa, työttömyysturvaetuudet noin 30–60 miljoonaa euroa sekä syrjäytymisen kustannukset vähintään 70 miljoonaa euroa. Yhteensä nämä vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat 3,2–7,5 miljardia euroa. Vaikka kaikkien edellä mainittujen kustannusten laskennassa käytettäisiin pienimmän kustannusten laskennan mallia, päädytään 3,2 miljardin euron vuosittaisiin kustannuksiin ja tuottavuuden menetyksiin. Perustellusti

Liikkumattomuuden hinta

liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten säästöpotentiaalin voi sanoa olevan hyvin suuri. Lisäksi tulee muistaa, että Global Burden of Disease -verkoston laskelmien mukaan tulevaisuudessa Suomenkin terveydenhuollon suorien kustannusten on arvioitu kasvavan 29 % vuoteen 2030 ja 58 % vuoteen 2040 mennessä vuoden 2014 kustannuksiin verrattuna. Laskettujen kustannusten suuruus korostuu, kun huomioidaan, että kustannuksiin ei ole sairauksien osalta laskettu mukaan tuottavuuskustannuksiin korvaavan työpanoksen hintaa ja että keskimääräisenä sairauspäivän hintana on käytetty 213 €, joka on Kuntaliiton käyttämän hintahaitarin alareunasta. Samoin tuottavuuskustannuksista puuttuvat kaikki alle 2 10 päivää kestäneiden sairaslomien kustannukset, koska näitä ei kootusti raportoida. Lisäksi laskelmista puuttuu lukuisia sairauksia, joiden ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla tiedetään olevan kiistaton merkitys, mutta joista ei ole tähän

mennessä julkaistu väestösyyosuuden tunnuslukua (PAF). PAF-tunnusluku kertoo, kuinka paljon sairauden tai kuoleman riski on pienempi liikuntaa harrastavilla liikkumattomiin verrattuna. Samoin kustannuksista puuttuu kaikki liikkumattomuuden aiheuttamat arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen aiheuttamat menetykset. Edelleen laskelmista puuttuu hiilineutraalin liikkumisen aiheuttamat säästöt. Näitä vaikeasti laskettavia kustannuksia on pyritty huomioimaan vain ennenaikaisten kuolemien aiheuttamien kustannusten laskelmissa, käyttäen kansainvälisen Health Economic Assessment Tool -tutkijaryhmän laskukaavoja. Monista raportissa tunnistetuista mutta tarkemmin raportoimattomista liikkumattomuuden yhteiskunnallisista kustannuksista johtuen voidaan todeta, että liikkumattomuuden oikeana hintalappuna ei voida esittää yhtä yksittäistä ja kaikki kustannukset kattavaa summaa. Toisaalta voidaan myös todeta, että liikkumattomuuden vuosittaiset

yhteiskunnalliset kustannukset ovat useita miljardeja euroja ja että kustannukset kasvavat vuosittain suomalaisen väestön ikääntymisen ja sairastavuuden kasvun takia. Tulevaisuudessa tarvittaisiin entistä kohdennetumpia interventioita näille runsaasti liikkumattomuuden yhteiskunnallisia kustannuksia aiheuttaville kohderyhmille ja näiden interventioiden vaikuttavuutta sekä kustannusvaikuttavuutta tulisi myös selvittää. Jokainen kyseisille kohderyhmille suunnattu interventio ei välttämättä ole vaikuttava, ja edelleen melko harva niistä on kustannusvaikuttava. Tulevaisuudessa kaivataan liikkumattomuuden kustannusten selvittämistä esimerkiksi viiden tai kymmen vuoden välein, koska kustannukset muuttuvat sairauksien esiintyvyyden, kehittyvien hoitojen, muuttuvien työolojen ja vanhenevan väestön mukana. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Terveyden edistämisen salat

Terveydestä

ja sen edistämisestä opetti ergonomiaa, taukojumppaa ja suositteli työlaseja. On se joskus yksinkertaista. Kirurgeja kiitän toimintakyvystä. Korjasivat urheiluvamman tukkiman nenän, päällystivät lonkat ja poistivat rytmihäiriötrombin sepelvaltimosta. Oli tuuria, oireet tunnistin heti, puolessa tunnissa leikkaussalissa. Ei ehtinyt tulla lihasvauriota. Tuli samalla tsekattua, että ei ollut sepelvaltimotautia. Lonkkaoirekäyntien yhteydessä sain usein neljä reseptiä. Verenpaineeseen, kolesteroliin, unettomuuteen ja särkyyn. Otin reseptit, en viitsinyt kinata lääkäreiden kanssa. Kolmen ensimmäisen hallinnan tiesin, eivät ole olleet kemiallisia ongelmia. Ostin särkylääkkeitä.

Pysähdyn hetkeksi miettimään terveyttäni, sitten hieman edistämisestä. Olen elänyt 75 vuotta toimintakykyisenä. Maaseudun lapsuus ja urheiluharrastus loivat fyysisen perustan. Muutama vuosi sitten näin vielä unta juoksemisesta metsäpoluilla ja volteista permannolla. Ovat unissakin jääneet taakse. Olen selvinnyt vähällä unella, jaksanut pitkiä työrupeamia. Flunssat olleet keskimääräistä kevyempiä. Paino pysyi pitkään 83-85 kilossa. Sitten alkoi nousta. Pari vuosikymmentä on seilattu 95-100 kilossa. Laihtumiseen ei ole ollut riittävää innostusta.

Vuosituhannen vaihteessa työt sujuivat liiankin hyvin, lonkkavaivat vähensivät liikuntaa. Tuli ylikuormaa. Tuttu työterveyslääkäri pysäytti. Pari kuukautta sairaslomalla ja lyhytterapiajakso. Opin paljon itsestäni. Rytmihäiriöt varjostivat viimeisiä työvuosia. Tasapainottelua kuormituksen, levon, liikunnan, ym. kesken. Kahvin jättäminen helpotti hieman. Eläköitymisen myötä sydän rauhoittui. Liekö golfharrastuksen ansiota? Ruokavalio on muuttunut vähitellen. Lihaa harvemmin, vain hyvin laitettuna. Juureksia, kasviksia yms. enemmän. Lapsilta joululahjaksi smoothiekone, herätän naapurit ennen seitsemää. Uniapnea on ollut kumppanina viime vuosina. Jotenkin tulen sen kanssa toimeen. Kuntopyörää 15 minuuttia heti herättyä. Ehkä sittenkin pitäisi laihduttaa?

Urheilussa nilkat nuljahtelivat, vasen murtui pari kertaa. Alkoivat vaivata 2010-luvulla, palaan tähän. Työvuosina vaivasivat niskasäryt, päänsärytkin. Kunnes työfysioterapeutti

Olen tehnyt eläkevuosina työjuttuja. Välillä mennyt överiksikin. Eilen päätin, että rajoitun jatkossa huutelemaan katsomosta. Jotakin mukavaa ehkä voin tehdä, mutta vain ilman vastuuta.

 Matti Rimpelä

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. Tässä tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa ovat lääketieteen tohtori, Tampereen yliopiston dosentti ja terveystieteiden professori emeritus Matti Rimpelä ja psykologi, kasvatustieteiden lisensiaatti ja psykoterapeutti Sinikka Kuosmanen.

Taatan tavalliset hommat ja parisuhteen arjen olen jättänyt kuvaamatta. Ovat vanhetessa hyvinvoinnin ydinjuttuja. Ammatillisesti innostuin terveydenhoidosta 1960-luvun lopussa. Aloin riskitutkijana. Terveysfilosofian harrastus ja osallistuminen WHO:n Health Promotion -ohjelman kehittelyyn johtivat tulkitsemaan terveyttä kuluvana ja uusiutuvana voimavarana, jonka vahvistamisessa uusintaminen on ainakin yhtä tärkeää kuin kulumisen välttäminen. Tutkimme 1980-luvulla nuorten koettua terveyttä. Päädyin ajattelemaan niitä elimistön ja mielen viesteinä, joita olisi opittava kuuntelemaan ja viisaasti tulkitsemaan. Yhdessä nämä johtivat kehittelemään hyvinvointioppimisen tulkintaa. Hyvinvointi ja myös pahoinvointi voidaan ymmärtää ainakin osin oppimistuloksina. Eikä vain lapsuudessa, vaan myös vanhetessa. Minulle on ollut vaikeaa ’taataliikunnan’ oppiminen. Miksi liikkua, kun ei enää kannata mitata kilometrejä eikä laskea pisteitä? Kun mäki on ymmärrettävä levähdyspaikaksi, ei haasteeksi. Vähitellen olen oppinut. Erityisen opettavaista on ollut jalkakuntoutus. Olin jo luovuttanut, pelasin golfia autolla. Kävelymatkat muutama sata metriä. Särkylääkkeitä päivittäin. Sitten sattumalta fysiatrille, joka ohjasi osaavalle fysioterapeutille. Nyt takana puolitoista vuotta suunnitelmallista kuntoutusta. Olen kävellyt Lapinniemestä oluelle Hämeensillan kupeeseen ja takaisin, ilman särkylääkkeitä. Ehkä ensi kesänä etu-ysi ilman autoa? Näillä mennään, tilastollisesti keskimäärin edessä vielä kymmenen vuotta? Luoja ratkaisee, päivä kerrallaan. Yksi elämän vaihtoehdoista on ainakin poissa. En voi enää kuolla nuorena!

Kestävyysvaje vai kestävyyslaji  Sinikka Kuosmanen Siitä ei liene erimielisyyttä, että ihmisen elintavoilla ja terveydellä on tekemistä keskenään. Voidakseen hyvin, on hyvä syödä monipuolisesti, liikkua ja nukkua riittävästi. Mutta näilläkään ei ole väliä, jos ihminen syrjäytyy ihmissuhteissaan, jää yksin ja lakkaa huolehtimasta itsestään ja toisista. Vuorovaikutusilmapiiri, onko se kannustava vai mitätöivä, vaikuttaa mielialaan ja mielenterveyteen. Näillä on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle, koska tavat ajatella ja toimia tarttuvat kehoon ja mieleen. Olemme perimältämme erilaisia, eivätkä hyvät elintavat tai hoivatuksi tuleminenkaan aina auta - voimme sairastua huolenpidosta huolimatta. Synnyin sukupolveen, jossa ei puuttunut toisia samanikäisiä. Meitä oli aina paljon. Ensin täytimme synnytyssairaalat ja teimme vanhempiemme asunnot ahtaiksi. Meitä varten piti rakentaa kouluja, joita kävimme kahdessa vuorossa. Saimme kuutena päivänä yksinkertaisen, mutta lämpimän kouluaterian. Opimme liikkumaan, voimistelimme ja urheilimme. Radion Markus-setä muistutti aamupuuron merkityksestä. Koulussa kirjoitimme kilpaa alkoholin turmeltavista vaikutuksista. Uimakoulussakin moni kävi. Tyypillistä oli, että meitä valistettiin kovasti, koska sodassa kuolleiden ja vammautuneiden tilalle tarvittiin terveitä kansalaisia. Kun kodit olivat pieniä, lapset viettivät aikaa pihoilla, jotka olivat usein aika tylyjä paikkoja. Niin oli minunkin kivikylässäni Helsingin ytimessä. Onneksemme kaupunkirakenteeseen kuului puistoja, joissa oli keinuja ja karuselleja ja talvisin puinen liukumäki.

Pihaleikeistä siirryimme erilaisiin peleihin ja urheiluun. Liikkuimme laumoissa, usein suuntana urheilukenttä. Pojat ja tytöt pelasivat yhdessä neljää maalia ja pesäpalloa, kunnes maailmat erkanivat. Pojat siirtyivät jalkapalloon ja tytöt aika usein katsomoon kannustusjoukoksi. Talvella urheilukenttä muuttui luistelukentäksi, jossa kaukalo erotti tytöt ja pojat. Maailma oli muutenkin toisenlainen. Auto oli vain harvassa perheessä. Paikasta toiseen liikuttiin jalan, polkupyörällä ja julkisin kulkuvälinein. Vaikka vanhemmat tekivät kuusipäiväistä työviikkoa ja kesälomat olivat lyhyitä, elämisen tahti oli melko verkkaista. Elintason nousu muutti vähitellen tapojamme. Meistä tuli passiivisia kuluttajia ja oman liikkumisen sijaan siirryimme seuraamaan muiden suorituksia. Itse havahduin noin kolmikymppisenä, että se pohja, jonka olin lapsuudessa saanut silloisen elämäntavan ja koulun liikuntakasvatuksen pohjalta, ei enää riittänyt. Oli tullut aika miettiä, mikä auttaa pysymään kunnossa. Tein kolmen harrastavan lapsen äitinä viisipäiväistä työviikkoa, keräsin ostokseni supermarketistä, kuljetin autolla lapsia soittopeleineen ja kuljin itse mukavuudenhaluisena kotiovelta työovelle bussissa. Olin hiestä märkä, väsynyt ja kiukkuinen, kun säntäsin täpötäysistä busseista toisiin. Yksi jumppatunti viikossa piristi, mutta vain hetkeksi. Mietin, mihin oli kadonnut tekemisen ilo ja miten se oli muuttunut suorittamiseksi. Kiireisestä elämästä huolimatta olimme sopineet, että perheessä on kaksi yhteistä ruokailua. Syömme yhdessä aamiaisen, kestäköön se vaikka vain vartin. Sama yhdessäsyöminen illalla. Jotenkin yritimme myös pitää yllä kannustavaa ja pärjäämistä vahvistavaa ilmapiiriä sekä turvallisia ja rauhoittavia iltarutiineja.

Lasten kasvaessa entistä tärkeämmäksi tulivat muut yhteisöt ja yhteydet toisiin ihmisiin. Pyrin pitämään samanaikaisesti huolta itsestäni ja ihmissuhteistani. Ja riemuitsin kun keksin, mistä löydän aikaa liikkuvalle ja ajattelevalle itselleni. Koska en voinut lisätä viikkoon useampia jumppailtoja, lisäsin hyötyliikunnan määrää. Aloin kävellä tai pyöräillä juna-asemalle ja toisessa päässä jäädä pois aikaisemmin. Siinä tuli jo kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Toiseksi irtisanoin suhteeni hissin kanssa. Portaita kiipeäminen yläkerroksiin aluksi hengästytti, mutta vähitellen sitä ei enää huomannut. Aloin myös kiinnostua työyhteisöstäni. Tähän mennessä olin ollut lähinnä töissä, nyt aloin miettiä mitä voin itse tehdä. Päätin, että ainakin yritän pidättäytyä selän takana puhumisesta ja hakeutua positiivisen uteliaana omasta mielestäni hankalan työtoverin juttusille. Aina en onnistunut ja silloin tällöin huomasin olevani itse se hankala. Myös ansion jakaminen toisille vaati ponnistelua, mutta kannatti, koska ilo oli itselleni suurin. Arkiliikunta parani kun muutimme. Saatoin reilut kymmenen vuotta pyöräillä päivittäin töihin, yhteensä 25 kilometriä. Sadetta en edes huomannut. Syystuuli, kun alamäessäkin piti polkea, kysyi huumorintajua. Onneksi olin alkanut laulaa polkiessani, se helpotti. Kun lunta tuli yli nilkkojen, menin bussilla. Valitsin reitin, jossa saatoin jäädä pois puolivälissä ja kävellä loppumatkan. Nyt kun ei ole työmatkaa, poljen kuntopyörää. Hauskaa on, että siinä ei tarvitse tarkkailla liikennettä eikä väistää sukkahousumiehiä. Voi samalla lukea, kirjaa keskellä päivää! Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Kansikuvapojasta isäksi

Vastasyntyneenä kansikuvapojaksi – Vuonna 1989 tämän lehden kansikuvassa oli vastasyntynyt Mika Sihvola. Hennosta kaksikiloisesta kasvoi urheilullinen nuorimies, joka nyt liki 30-vuotiaana, on pienen Lilianin isä. Miltä isyys maistuu kiireistä bisnesuraa tekevälle Mikalle?  Seija Sihvola Suomalainen mies tulee ensi kertaa isäksi noin 31-vuotiaana. Se on entisaikoihin verrattuna aika myöhään. Yhteiskunta on luonut puitteet, jossa miehet ja naiset voivat nauttia mukavasta ja vapaasta aikuisvuosikymmenestä eli ikävuosista 20-30. Silloin opiskellaan, aloitetaan työelämä, matkustellaan ja vietetään rentoa sosiaalista elämää. Eikä vielä olla pienten lasten vanhempia! Isäksitulo oli suuri muutos myös kauppatieteiden maisteri Mika Sihvolan elämässä. Yhtäkkiä rinnalla olikin kumppani ja sitten myös suloinen Lilian. Miten siinä nyt näin kävikään? Työ investointipankkiirina vaatii tiukkaa puurtamista, joka jatkuu usein yömyöhään. Miten uudesta härdellistä selviää? –Meillä arpaonni suosi sillä Lilian on ilmeisesti yksi tuhannesta vauvasta, joka on nukkunut yönsä jo reilun kuukauden ikäisestä yhteen putkeen. Tämä on helpottanut raskaassa työssä jaksamista, niin että ainakin lyhyet yöunet on saanut nukuttua hyvin. Pyrin aina pääsemään töistä kotiin niin, että ehtisin edes hetken

Lilian jää aina kiltisti kuntosalin lapsiparkkiin hoitoon, kun äiti treenaa.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

nähdä Lilianin hereillä – aina se ei kuitenkaan onnistu. Viikonloppuisin paikkaan poissaoloja ja koetan viettää mahdollisimman paljon aikaa Lilianin kanssa. Mikan kumppani, pikku Lilianin äiti Elina Kolehmainen on kirurgian erikoislääkäri ja on töissä HUS:ssa ja leikkaa pääasiassa rintasyöpäpotilaita. Lääkärinä Elina tietää stressin riskit ja katselee Mikan hurjaa aikataulua välillä vähän huolestuneena. Toisaalta voi antaa vertaistukea, kun omakin työ on haastavaa ja siihen liittyy yöpäivystyksiä sekä viikonlopputöitä. Hän yrittää sopivasti tasapainoilla monissa omissa rooleissaan; äitinä, kumppanina, lääkärinä, hevosharrastajana ja siten tukea osaltaan isä Mikan puurtamista. Äitiysloma jatkuu näillä näkymin syksyyn saakka ja sen jälkeen on tarkoitus jäädä hoitovapaalle kotiin vielä joksikin aikaa, koska muuten Lilian joutuisi niin pienenä olemaan iltoja tai jopa öitä ilman vanhempaa. –Ennen lapsen syntymää jokainen varmasti miettii, että minkälaista elämä on sitten vanhempana. Joutuuko luopumaan kaikesta? Mitä enää voi tehdä? Onko kaikki vaan vauvan hoitoa? Itse yllätyin positiivisesti, koska monia asioita pystyy tekemään, se vaan vaatii järjestelyä ja luovuutta. –Ennen synnytystä tein pakkaseen lasagnea ja makaronilaatikkoa, koska näin oli neuvottu vauvavalmennuksessa, mutta todellisuudessa ruokaa kyllä ehti tehdä edelleen – ensimmäinen positiivinen yllätys. –Aluksi oli mukavaa olla vauvan kanssa kotona ja tutustua. Mika oli isyyslomalla kolme viikkoa ja ehti myös heti alussa jo tutustumaan Lilianiin kunnolla ja oppi kaikki vauvanhoitorutiinit. Olemme alusta asti hoitaneet vauvaa tasapuolisesti ja molemmat tehneet kaikkia hoitoon liittyviä asioita. Nykyisin Lilian syö jo soseita ja isäkin on päässyt enemmän mukaan ruokailuihin, Elina toteaa.

Liikunnallisesta pariskunnasta on kovaa kyytiä tulossa liikunnallinen lapsiperhe. Vauva otetaan menoon mukaan. –Lilianin ollessa kuukauden ikäinen tuntui, että pelkkä kotona olo ja vaunulenkit eivät enää riitä. Ensimmäinen yhteinen harrastus oli vauvajooga. Kauppareissut tehdään aina kävellen, jolloin samalla saadaan päivän ulkoilut hoidettua. Lilianin ollessa neljän kuukauden ikäinen aloitin vähitellen salitreenit, Tunnin treenin jälkeen on aina kun uusi ihminen ja jaksaa kotihommia paremmin. –Hevostallilla Lilian oli mukana ensimmäisen kerran noin kolmen viikon ikäisenä ja edelleen Lilian pääsee välillä minun ja siskoni kanssa tallille ulkoilemaan. Äitiyslomalla voi tehdä sunnuntaisin töitä joten Elina on käynyt kerran kuussa pitämässä vastaanottoa. –Näin säilyy ote omaan työhön ja työn ”harrastaminen” toimii mielestäni myös hyvänä vaihteluna vauva-arjen keskellä, kun voi miettiä muitakin kuin koti- ja vauva-asioita. Lisäksi tällöin isällä ja Lilianilla on kahdenkeskeistä aikaa. –Olemme molemmat vuorotellen järjestäneet myös toisillemme mahdollisuuden mennä tapaamaan omia kavereita ja yhdessäkin olemme päässeet välillä ulos tuulettumaan, kun Lilian on jäänyt hoitoon isovanhemmille tai minun siskoille. Hyvät arjen rutiinit helpottavat jaksamista ja rauhoittavat myös vauvaa. Elinasta tuntuu, kaikkien äitien lailla, että vuorokaudesta loppuvat tunnit aina kesken eikä mitenkään ehdi kaikkea mitä oli suunnitellut. –Pitää vain osata olla itselleen armollinen; tiskit voi odottaa ja kotiakin voi esitellä vieraille vähän pölyisenä. Syömisestä ja nukkumisesta on minusta pidettävä kiinni ja ne ovat aina ensimmäisenä prioriteeteissa. –Ja pienistä asioista oppii nauttimaan: kiireisessä lääkärintyössäni rauhalliset kahvihetket olivat vain unelma. Kahvi juotiin matkalla paikasta a paikkaan b. Äitiyslomalla päivän kohokohta on usein rauhallinen kahvihetki vauvan nukkuessa päiväunia ja samalla voi lukea ehkä pari sivua Hesaria tai hyvää kirjaa. –Kuitenkin sekä minun että Lilianin viikon paras hetki on se, kun Mika tulee perjantaisin töistä kotiin ja edessä on viikonloppu, jolloin olemme kaikki kolme yhdessä kotona.

Aika oman pienen tyttären kanssa on mitä palkitsevinta! Verkostoihin tässä perheessä luotetaan lujasti. Lähisukukin on kasvanut ennätysvauhtia: Liliania oli odottamassa neljä neljässä vuodessa putkahtanutta serkkua. Serkkutapaamiset ovat tiheitä ja laumassa viihtyvät kaikki. Myös vertaisvanhemmat ovat tärkeitä ja heidän kanssaan on hyvä jakaa lapsenhoidon vinkkejä ja kokemuksia. –Isyys on omalla kohdallani tarkoittanut, että vapaa-ajan harrastukset – treenaaminen ja kavereiden kanssa ajan viettäminen – ovat jääneet aika vähäisiksi. Oman pienen tyttären kanssa ajan viettäminen on kuitenkin onneksi paljon palkitsevampaa, joten selvästi ”plussalla” ollaan.Toki odotan myös jo innolla, mitä kaikkea uutta lapsen kanssa voi tehdä ja harrastaa, kun hän kasvaa isommaksi ja oppii uutta, Mika toteaa.

III Valtakunnalliset

nyt isäksi

Lasten lääkehoidon päivät 20.–21.9.2018 Hotelli Scandic Park, Helsinki

TORSTAI 20.9. HARVINAISLÄÄKKEET y Spinaalisen lihasatrofian hoidossa y Duchennen lihasdystrofian hoidossa y Immunologisissa sairauksissa BIOLOGISET LÄÄKKEET y Reuman hoidossa y Tulehduksellisen suolistotaudin hoidossa INSULIINI y Diabetes ja kehittyneet hoidot SYÖVÄN UUDET HOITOMUODOT y Uudet soluterapiat HEMOFILIALÄÄKKEET y Uudet valmisteet ja uudet hoitomuodot LÄÄKETUTKIMUSVERKOSTOT KLIINISESSÄ TUTKIMUKSESSA y Eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit y FinPedMed - NordicPedMed Uuden lastensairaalan esittely sekä Get together -tilaisuus PERJANTAI 21.9. ROKOTUKSET y Lasten influenssarokotukset y Rotavirusrokote MIKROBILÄÄKKEET y Milloin probioottia lapselle, milloin ei? ANTIVIRUSLÄÄKKEET y C-hepatiitin hoidossa ASTMA JA ALLERGIA y Astman pahenemisvaiheiden lääkehoito y Siitepölysiedätys y Antihistamiinit allergian hoidossa KIPU y Kivun lääkehoidot ANESTESIOLOGIA JA TEHOHOITO y Deksmedetomidiini lyhytaikaiseen torkauttamiseen y Kipulääkitys vastasyntyneiden tehohoidossa EPILEPSIA y Kannabidioli epilepsian hoidossa LASTEN- JA NUORISOPSYKIATRIA y ADHD:n ja Touretten oireyhtymän lääkehoito ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT www.finpedmed.fi > LLHP2018

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Keskosvauvojen kirja

Keskosen vauvakirja  Reetta Koivisto

Sain oman poikani vuoden 2016 tammikuussa. Eemi syntyi raskausviikolla 27+2 painaen 995 grammaa. Yllätyksellinen syntymä, siihen johtaneet hetket, yhdeksän viikkoa vastasyntyneiden teho-osastolla ja siitä seurannut keskosen tiivis kehitysseuranta ja erilaiset tutkimukset takasivat hyvin erilaisen ja ainutlaatuisen vauva-arjen alun, kuin mitä olimme kuvitelleet.

Olin saanut ennen Eemin syntymää lahjaksi vauvakirjan, jota aloin ahkerasti täyttää. Huomasin kuitenkin keksiväni yhä enemmän ja enemmän itse uusia otsikoita, suttasin kirjan valmiita kysymyksiä ja pohdin, että miten tämänkin asian tähän nyt muotoilisi. Tasan vuosi sitten sain idean, että keskosilla pitäisi olla oma vauvakirja, jossa kaikki nämä erityisyydet, erityisesti sairaala-arki olisi huomioitu. Googlettamalla en löytänyt tietoa, että tällaista kirjaa Suomessa olisi. Löysin vain keskustelupalstoja, joissa pohdittiin, MITEN IHMEESSÄ tällaista kirjaa ei vielä ole. Päätin siis tehdä sellaisen itse. Monet kustannusyhtiöt innostuivat kyllä ideasta, mutta eivät voineet lähteä siihen taloudellisista syistä mukaan. Heidän näkökulmastaan keskosia syntyy vuosittain liian vähän. Minä päätin, etten luovuta. Olin ihastunut netistä löytämääni Kirpunkotiin ja sen persoonalliseen tyyliin ja niin otin iki-ihanaan graafikko Kati Aksila-Konnokseen yhteyttä projektini tiimoilta. Hän lähti koko sydämestään projektiin mukaan ja niin me teimme yhdessä Keskosen vauvakirjan, jonka nimeksi tuli Mestaripiirros. Mestaripiirros on nyt ilmestynyt ja se on myynnissä www.kirpunkoti.fi-sivustolla. Vanhemmat voivat kirjata vauvakirjaan tunnelmiaan jo odotusajalta, muistella keskoslapsen syntymän jännittäviä hetkiä ja vanhempien päiväkirjasivuille voi tallentaa ne pelottavimmatkin hetket ja tuntemukset. Vauvan kasvua, kehitystä ja tärkeimpiä hetkiä täytetään kirjaan kolmeen ikävuoteen saakka. Pastellin värisillä ja mustavalkoisilla sivuilla seikkailee pieni valkoinen pupu. Lisätietoja: reetta.koivisto@hotmail.com MESTARIPIIRROS Kovakantinen kirja, koko 210x210mm, 76 sivua (lumisilk 130g). Omakustanne. Kirjoittanut: Reetta Koivisto. Kuvitus ja taitto: Kati Aksila-Konnos, KirpunKoti Kirjan hinta 36,99 €. Jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 1 € keskosvauvojen hyväksi.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Terveydenhoitajaliitto 80v

Painonne arvosta kultaa

Terveydenhoitajaliitto terveydenhoitajatyön puolustajana Terveydenhoitajaliiton historiasta on julkaistu aiemmin kaksi teosta – Hilkka Kupiaisen kirjoittama 50-vuotishistoria vuonna 1988 ja Timo Joutsivuon ja Mikko Laakson kirjoittama 60-vuotishistoria vuonna 1998. Näissä kirjoissa liiton ja osin myös terveydenhoitajatyön vaiheita on dokumentoitu 1990-luvulle asti. Nyt historioitsija Laura Puron kirjoittamassa Terveydenhoitajaliiton 80-vuotishistoriassa onkin ollut perusteltua keskittyä liiton tuoreimpaan neljännesvuosisataan eli 1990-luvun alusta 2010-luvulle ulottuvaan ajanjaksoon. Liiton moneen suuntaan versovasta historiasta julkaisuun on valittu muutamia aihealueita, joissa tiivistyy se työ, jota liitto on tehnyt terveydenhoitajakunnan ja ennaltaehkäisevän työn eteen. Viimeisten 25 vuoden aikana liitto on puolustanut riittävää terveydenhoitajatyön resurssointia (Luku 2. Resurssit), terveydenhoitajien asianmukaista palkkausta (Luku 3. Työmarkkinat), laaja-alaista terveydenhoitajakoulutusta ja omaa tutkintoa (Luku 4. Koulutus) sekä ajanut ammattikunnalle kaksoislaillistuksen myös sairaanhoitajina (Luku 5. Pätevyys).

Taustoittava aloitusluku (Luku 1. Juuret) sekä järjestökuvioita käsittelevä pääluku (Luku 6. Itsenäisyys) puolestaan selittävät sen, miksi Terveydenhoitajaliitto on säilynyt itsenäisenä ammattijärjestönä. Kirjan päättää yhteenvedonomainen lopetusluku (Luku 7. Identiteetti).

”Kirja on paitsi arvokas tietopaketti liiton historiasta myös mukaansatempaava kertomus niistä haasteista, joita suomalainen terveydenhoitajakunta on viimeisten vuosikymmenien aikana joutunut kohtaamaan.” –Leila Lehtomäki puheenjohtaja, Suomen Terveydenhoitajaliitto

P I K AT UL K K I . FI TULKKI PUHELIMEEN NOPEASTI – jo vuodesta 2010 – 20 minuutin puhelu vain 24 € + alv

SOITA 010 322 1950 Asiakaspalvelumme on avoinna aina!

YLI 30 ERI KIELTÄ OMATULKKITM -PALVELU – Sama tuttu tulkki puhelimeen

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Vesiturvallisuus Venessä on hyvä olla lapsilla pelastusliivit, vaikka vene ei liikkuisikaan. Ei siis näin!

Mies yli laidan -tilanteessa on äärimmäisen tärkeää, että pelastettavalla on asianmukaiset pelastusliivit. Aina ei tule ajatelleeksi, että märät vaatteet ja jalkineet painavat paljon ja silloin pelastusliiveissä pitää olla riittävästi nostovoimaa.

Hanki kunnon pelastusliivit Eräs kouluttaja muistutti, että esimerkiksi kumisaappaat eivät veneessä ole parhaat mahdolliset jalkineet lapsille, sillä täyttyessään vedellä, ne lisäävät nostettavan painoa hyvin paljon. Pelastusliivejä tai kelluntapukineita ostettaessa on hyvä kiinnittää huomiota niiden Newton (N) lukemaan. Painossa pitää huomioida paino vaatteet päällä ja jalkineet jalassa. Liivien pitää myös olla sopivan kokoiset, sillä niiden alle pitää mahtua myös päällystakki tai muuta vaatetta. Hyväksyttyjen pelastusliivien ja -pukineiden sisäpuolella on CE-merkintä. Tarkista myös seuraavat seikat: saumojen ehjyys, kellunta-aineen ehjyys ja kimmoisuus, kiinnitysnauhojen ja -solkien kunto ja pintamateriaalin ehjyys.Liivejä ostaessassi kannattaa vaatia avointa ostoa ja mahdollisuutta kokeilla liivejä käytännössä.

Monentasoista kelluvuutta Suomessa kaikkien pelastusliivien ja kelluntapukineiden tulee täyttää henkilösuojaimista annettujen direktiivien vaatimukset. Tyyppitarkastus perustuu eurooppalaisiin standardeihin, joiden mukaan kelluntavarusteet jaetaan neljään kantavuusryhmään. Kantavuus ilmoitetaan Newtoneina (N). Viisas veneilijä käyttää aina pelastusliivejä, säästä riippumatta. Ja järkevä kapteeni huolehtii siitä, että kaikilla veneessä olijoilla on aina liivit päällään, kun vene liikkuu. SS

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

50 Newtonin kelluntaliivit, -takit ja -haalarit on tarkoitettu vain uimataitoisille käytettäväksi suojaisilla vesillä, rannan läheisyydessä, missä apu on lähellä. Ne eivät käännä tajutonta ihmistä selälleen ja niistä puuttuu useimmiten kaulus. Kelluntapukineita ei valmisteta alle 30-kiloisille lapsille.

100 Newtonin pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi suojaisilla vesillä. Ne kääntävät tajuttoman ihmisen selinkelluntaan 10 sekunnissa. Näitä liivejä valmistetaan ainoastaan oranssina, punaisina tai keltaisina, ja niihin kuuluvat pakollisina heijastin sekä pilli. Tällaiset liivit hankitaan lapselle.

150 Newtonin pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi rannikkovesillä. Ne kääntävät tajuttoman selinkelluntaan 5 sekunnissa. Yleensä 150 Newtonin liivit ovat ilmatäytteisiä, ja niitä saa myös haararemmillä varustettuna.

275 Newtonin liivit on tarkoitettu käytettäviksi avomerioloissa vesitiiviiden ja painavien asusteiden kanssa. Ne kääntävät tajuttoman henkilön turvalliseen kellunta-asentoon 5 sekunnissa. Liivit ovat yleensä ilmatäytteisiä.

Nuorten mielenterveys

Lisää sairaalapaikkoja! mielenterveyden häiriöistä on alihoidettuja. Mutta kuinka aikaisemmat ikäluokat sitten ovat selvinneet nuoruusiästään ilman hoitoa? Saattaisi myös olla niin, että aikamme medikalisoi normaaleja kehityksellisiä ilmiöitä. Nuoruusikään kuuluu rajojen testaaminen ja sääntöjen taivuttaminen, samoin mielialan vaihtelut riemusta epätoivoon. Jokaisella, joka vielä liikkuu, on kaksisuuntainen mielialahäriö tai ADHD, ja sillä, joka ei liiku, on depressio?

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Lähetteet nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon – ja kaikkiin muihinkin nuorten mielenterveyspalveluihin – ovat parin viime vuoden aikana lisääntyneet noin kolmanneksella. Ei kuitenkaan ole epidemiologista tutkimusnäyttöä, että nuorten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys olisi kasvanut, etenkään yhtäkkiä. Kenties tämä on hyvä asia. Psykiatrisen sairastavuuden leimaavuus on vähentynyt ainakin nuorten keskuudessa, ja hoitoa uskalletaan hakea? Olikin tiedossa, että merkittävä osa nuorten

VANHEMMUUDEN on esitetty muuttuneen tavalla, joka aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Vanhemmat eivät enää halua tai kykene olemaan vanhempia. Sen sijaan he asettuvat ystävän rooliin, elleivät ota lapsen roolia ja sysää liikaa vastuuta nuoruusikäisen harteille. Tämä taas johtunee työelämästä, joka on liian vaativaa. Toisaalta vanhemmat jättävät nuoret liian yksin, koska ovat aina vähintään osittain uppoutuneita sosiaaliseen mediaan. (Ennen sosiaalisen median rappeuttavaa vaikutusta vanhemmat olivat aina saatavilla, keskustelivat lastensa kanssa jatkuvassa katsekontaktissa ja pelasivat kaiket illat koko perheen lautapelejä. Tämä ei voinut tapahtua maatalousyhteiskunnassa, jossa vanhemmat tiettävästi raatoivat aina pellolla ja navetassa, eikä lähiöitymisen aikana, jolloin lapset olivat avainkaulalapsia; se on siis ollut siinä välissä, kun televisio menetti otteensa eikä some ollut vielä saapunut, mutta kodinkoneet tekivät jo kaikki kotityöt.) Sosiaalisen median valtakaudella näyttää myös lisääntyneen nuorten ahdistus ja alemmuudentunne. On arveltu, että alati kasvata online-maailmaan uppoutuminen ja jatkuva sisäinen pakko olla kaikkien kanssa kaikkialla koko ajan sosiaalisessa mediassa onkin johtanut siihen, että nuoret todellisuudessa ovat yksinäisempiä ja epävarmempia kuin koskaan. Kaikilla näyttää olevan

kaikin tavoin coolimpi elämä ja enemmän tykkäyksiä. Nykyisen teinisukupolven sukupolvikokemus on FOMO (fear of missing out). Somessa kaikkien muiden elämä näyttäytyy niin upeana, että nuorella on enemmän kuin koskaan tilaisuuksia tuntea alemmuutta. OMA SUOSIKKIOLETTAMUKSENI hoidon ja tuen tarpeen lisääntymisestä on, että koulun maailma ja työelämä ovat muuttuneet tavalla, joka johtaa heikompien selviytymättömyyteen. Koulu ja työelämä vaativat aina vain enemmän sosiaalisia taitoja ja itseohjautuvutta. Oman koulupolkunsa suunnitteleminen, suunnitelman toteuttaminen yksilöllisesti joka tunnilla eri tilassa eri opettajan ja eri tovereiden kanssa voi tarjota enemmän ja jännittävämpää terveille ja älykkäille, mutta heikommille kyseessä voi olla kaaos ja runsaasti tilaisuuksia pudota kärryiltä. Ennustettavat matalan kynnyksen työpaikat ovat nekin kadonneet. Kaikkihan haluamme toteuttaa itseämme luovasti ja löytää ”oman juttumme”. Mutta vaatimaton työ olisi arvokkaampi vaihtoehto kuin olla selviytymättä missään työssä. Vaikka koulumaailman ja työelämän muutos mielenterveyden häiriöiden kannalta vaikuttaa vakavalta ongelmalta, silläkin on vaikea selittää, miksi nuorten mielenterveyspalveluiden kysyntä on yhtäkkiä kasvanut kolmanneksella parin vuoden aikana. Ne ovat muuten juuri ne pari vuotta, joiden aikana olemme vimmatusti suunnitelleet kaikkien palveluiden muuttamista ihan uudenlaisiksi tavalla, jossa kaikki toimijat toimivat koko ajan saumattomasti yhteen tarjoten perheille (näyttöön perustuvaa) apua niin, että nuorten mielenterveyden häiriöt tykkänään ennaltaehkäistään. Saattaisiko olla, että olemmekin luoneet diskurssin, joka pakottaa huomaamaan joka puolella niin paljon tuen tarvetta, että läkähdymme kaikki? Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Erkauma kuntoon

Erkauma kuntoon! Terveydenhoitajat kohtaavat työssään äitejä, jotka haluavat keskustella erkaumasta. Siitä kirjoitetaan runsaasti ja se voi askarruttaa ennen ja jälkeen synnytyksen. Erkauma eli diastasis rectus abdominis, DRA, on sisällytetty fysioterapian koulutusohjelmaan ja siitä on poikinut terveysalan ammattilaisia hyödyntäviä opinnäytetöitä. Erkauma on hyvä nähdä osana vatsakapseli kokonaisuutta.  Seija Sihvola Suorien vatsalihasten erkaumalla ei ole virallista suomenkielistä nimitystä. Ilmiöstä käytetään termejä erkauma, erkaantuma ja kurouma. Tässä käytetään sanaa erkauma. Erkaumassa rectus abdominista yhdistävä jänne ja sidekudosrakenne, linea alba, on venyttynyt ja ohentunut johtuen pääasiassa vatsalihasseinämään kohdistuvasta paineesta sekä hormonaalisista muutoksista. Venyttymä aiheuttaa rectus abdominiksen erkaantumisen keskilinjastaan, mikä vaikuttaa keskivartalon toimintaan ja stabilisaatioon, hengitykseen sekä voimansiirtoon ylä- ja alavartalon välillä. Erkaumassa vatsanseinämän etuosan lihasten inaktiivisuus ja tukemiseen osallistuvien kudosten heikkous voi johtaa lantiokorin enteenpäin kääntymiseen. Tämä johtaa lannelordoosin korostumiseen ja selän syvien tukilihasten toiminnan häiriintymiseen. Lisäksi eteenpäinkallistunut lantio voi venyttää erkaantunutta vatsanseinämää entisestään. Erkauman leveys voi vaihdella muutamasta sentistä useisiin senttimetreihin. Sen minileveydestä ei olla yksimielisiä, useimmiten sormilla tunnettavaa kahta senttiä pidetään rajana.

Rectus Abdominis

©ti

Linea Alba

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Riskitekijöikä ovat tutkimusten mukaan korkea ikä, useammat raskaudet tai monikkoraskaudet, raskautta edeltävä huono fyysinen kunto, lantionpohjan toimintahäiriöt, raskaita nostoja sisältävä työ sekä painonnousu raskauden aikana. Vatsaseinämän pehmyskudosrakenteet ja lihakset palautuvat yleensä spontaanisti ennalleen synnytyksen jälkeen. Palautumisnopeus on aina yksilöllistä, mutta vuoden kuluttua synnytyksestä palautumista ei juurikaan enää tapahdu. Osalle synnyttäneistä naisista jää erkauma, joka vaikeuttaa arkisia toimintoja kuten nostamista ja kantamista sekä päivittäistä liikkumista, ja tätä kautta voi heikentää elämänlaatua.

Hoito Miten erkaumaa ehkäistään ja miten sitä hoidetaan? Synnytyksestä palautumisessa pätevät yksinkertaiset periaatteet. Arkisilla kehon harjoitteilla voimat palaavat ja myös mahdollinen erkauma saadaan kuriin. Lapsivuodeaikana, 6-8 viikkoa sunnytyksestä on hyvä olla tietoinen kehon hoitamisen tärkeydestä. TtM, fysioterapeutti Marianne Kyrklundilla on selkeä mielipide kehon kuntouttamisesta ja erkaumasta. Hän on yli 20 vuoden ajan järjestänyt Suomen Terveysliikuntainstituutin kautta fysioterapeuteille koulutusta odottavien ja synnyttäneiden liikunnasta ja kehon hyvinvoinnista. –Erkauma on tänä päivänä nostettu suuremmaksi huoleksi kuin mitä se onkaan. Synnyttäneiden äitien palautumisesta ei pidä tehdä ikävää suoritetta, joka stressaa kiireisessä vauva-arjessa vaan pitää löytää synnytyksestä palautumisen kannalta merkitykselliset pointit ja koetaa saada harjoittelu yhdistettyä arkeen. Liikunta on aina hyväksi. Synnytyksen jälkeen äitejä rohkaistaan neuvolassa aloittamaan kevyt liikuntaharjoittelu ja lantionpohjan lihasvoimaharjoittelu heti, kun äiti tuntee siihen pystyvänsä. Fyysisen kunnon kohenemisen lisäksi säännöllisestä liikunnasta on apua mielialaan sekä raskauden aikaiseen painonnousuun.

–Juuri tämä on tärkeätä, päivittäiset vaunulenkit ja omaehtoinen lantionpohjaharjoittelu. Lenkkeillessä parempi vielä on, jos joku työntää vaunuja ja äiti saa kulkea rinnalla käsiä heiluttaen, jolloin selkälihakset sekä keskivartalon lihakset ovat aktiivisemmat. –Vauvan nostelu voi käydä treenistä. Kun äiti aina nostaessaan lasta aktivoi kevyesti lantionpohjan lihakset sekä vetää lempeästi vatsaa sisään, tuki keskivartaloon voimistuu. –Jos erkauma on havaittu ja linea alban alue hötöinen, niin vältetään voimakkaita kiertoja ja venytyksiä. –On tärkeää, että ymmärtää erkauman kuuluvan koko vatsakapselikokonaisuuteen, jolloin huomioidaan ryhti, hengitys, lantionpohjan lihasten sekä keskivartalon lihasten yhteistyö. Kotona voi ottaa myös erilaisia apuvälineitä käyttöön. Hyvä jumppamatto on aina mukava ja erilaiset pallot, kuminauhat tai rullat voivat innostaa äitiä jumppailemaan niin odotus- kuin imetysaikanakin. –Kireitä lihaskalvorakenteita keskivartalon alueella äiti voi käsitellä pikkupallolla. Opetan ryhmässäni tämän sekä hartiaseudun jännityksen lieventämisen pikku nystyräpallolla. –Arjen ergonomia kotona on paljon tärkeämpää kuin yksittäiset salitreenit. Monet äidit haluavat kokeilla voimakkaita vatsalihasrutistuksia. Perinteisistä vatsalihasrutistuksista on ristiriitaista tutkimustietoa erkauman kuntoutuksessa. –Vatsalihasrutistukset eivät välttämättä ole ollenkaan tarpeellisia äidille, vaan arjessa huomioitu hyvä ergonomia ja muutama keskivartalon aktivointiharjoite yhdistettynä toiminnalliseen arjen liikkeeseen, esimerkiksi kyykkyihin vauvan kanssa tai ilman.

vatsakapselin treenamisessa, korostaa kliiniseen työkokemuksensa kautta, että erkauman pienenemistä tärkeämpää on saada luotua fysioterapian ja harjoittelun kautta jännitys linea albaan. Jännittymätön linea alba ei voi stabiloida keskivartaloa, eikä näin ollen välittää voimia rintakehän ja lantion välillä lihaksien ja faskian kautta. Kuntoutumisaika on Leen mukaan täysin riippuvainen siitä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti asiakas pystyy uudelleenoppiman oikeat liikemallit ja aktivoimaan lihashermojärjestelmän. Fysioterpiassa annetaan myös manuaalista hoitoa. Pohjoisamerikkalaisille naisten fysioterapiaan erikoistuneille terapeuteille tehdyssä kyselyssä 59 % käytti manuaalista terapiaa erkauma-asiakkaiden kuntoutuksessa. Manuaalisen terapian menetelmät olivat pääasiassa erilaisia pehmytkudoskäsittelyjä, kuten faskia- ja triggerpistekäsittelyjä.

Treenitehot Kun synnytyksen jälkeen äiti haluaa kasvattaa treenitehoja, voi neuvoa näin: 1. kehon pitää olla valmis voimistuvaan treeniin 2. pissa ei saa lirahtaa liikkuessa 3. hypyt ja kovia ponnistuksia vaativat lajit kannattaa jättää väliin kunnes paineentunne lantionpohjasta katoaa 4. treeni ei ole järkevää jos sattuu johonkin, eikä pakonomaisesti kannata harjoitella 5. jos väsyttää, on levättävä.

Fysioterapiaa

Babypilates harjoitteet

Marianne Kyrklund toteaa, että jos kuitenkin tuntuu että tarvitsee lisäohjausta, esimerkiksi huomaa, että linea alba ei kiinteydy vaan pysyy höttönä, potee selkävaivoja tai lantionpohjan lihasten heikkoutta, ryhti on hukassa, on yhdyntäkipuja, paineen tunnetta lantionpohjassa, ei uskalla liikkua tai kipeytyy liikkuessa, niin kannattaa hakeutua lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneen fysioterapeutin vastaanotolle. –Hän voi ehkä jo yhdellä vastaanottokerralla antaa sopivat kotiohjeet. –Fysioterapeutin vastaanotolle voi hakeutua, vaikka synnytyksestä olisi jo vuosia.

ovat niitä kaikkein lempeimpiä pilatesharjoitteita, jotka alkavat lateraalisella palleahengityksellä. Liikkeet on valittu niin, että niiden tekeminen olisi äidille turvallista jo hyvin piankin synnytyksen jälkeen, oli taustalla sitten sektiota tai kehossa vielä reilustikin erkaumaa jäljellä. Babypilates video kotiharjoitteluun vauvan kanssa –kevät 2018 tilaus: www.vaumii.fi

Vastaanotolla voidaan käyttää tutkimisen apuna ultraäänikuvantamista. Ultraäänellä tarkastellaan lantionpohjan, vatsalihasten ja jännesauman toimintaa sekä ohjataan harjoitteita ultraäänen tarjoaman biopalautteen avulla. Diana Lee, fysioterapian guru lantionpohjan ja

Lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneet fysioterapeutit ja lantionpohjanlihasten treeni-ohjeet löytyvät sivuilta: www.pelvicus.fi

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Erkauma kuntoon Kuva Samu Kyrklund

Marianne Kyrklund on yli 20 vuoden ajan järjestänyt Suomen Terveysliikuntainstituutin kautta fysioterapeuteille koulutusta odottavien ja synnyttäneiden liikunnasta ja kehon hyvinvoinnista: vuosina 1996-2007 MammaKimppakoulutusta, vuosina 2007-2018 PhysioPilates ohjaajakoulutusta, jossa mukana osio "lantionpohjan huomioinen liikuntaryhmissä", vuodesta 2014 lähtien Vatsakapseli-erkauma-sonopalpaatio -koulutusta, eli miten ohjata synnytyksen jälkeen palautumaan oikein ja turvallisesti. Lisäksi hän on ohjannut odottavien ja synnyttäneiden ryhmiä vuodesta 1996 lähtien sekä pitänyt vuodesta 2017 lähtien kursseja, joissa keskitytään synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, ultraääni apuvälineenä. Keväällä 2018 järjestetään PhysioPilates - pömpöttääkö -ryhmä synnytyksen jälkeiseen palautumiseen Joogastudiolla Espoon Tapiolassa. Kuvasa Kyrklund mittaa erkaumaa.

Erkauman mittaaminen Hoitaa hellävaraisesti lasten ja aikuisten korvat Lastenkin korvia saattaa vaivata liiallinen korvavahan muodostuminen, joka pahimmillaan aiheuttaa ikävän korvavahatulpan. Tämä aiheuttaa kuulon heikkenemistä, ärsytystä korvassa ja voi hankaloittaa korvan tutkimista lääkärissä. Kotimainen Otocur-suihke on helppo ja turvallinen tapa poistaa liiallinen korvavaha korvasta ja estää vahatulpan synty. Samalla Otocur suojaa korvaa veden ärsytykseltä ja korvakäytävätulehdukselta.

Linea alban leveyttä mitataan standardoidussa koukkuselinmakuu-asennossa. Mitattavan henkilön käsivarret ovat vartalon vierellä ja jalkapohjat tukevasti alustaa vasten. Mitattavaa henkilöä pyydetään kohottamaan päätä, tuomaan leukaa kohti rintaa ja nostamaan lapaluun yläreunat irti alustasta niin, että vatsalihakset jännittyvät. Tämän jälkeen mitataan suorien vatsalihasten mediaalireunojen väliin jäävä tila, linea alban leveys navan yläpuolelta ja alapuolelta.

Otocur soveltuu koko perheelle, vauvasta vaariin!

Lähteitä:

Muista Otocur, jotta mikään tärkeä asia ei jää kuulematta!

Kylmälä S (2017 ): Suorien vatsalihasten erkauma -oppaan tuottaminen synnyttäneille naisille. Lahden ammattikorkeakoulu.

VALMISTETTU SUOMESSA

APTEEKISTA Markkinoija: Decem Pharma Oy ja Bitelab Oy

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Camut M ja Rissanen I (2012): Suorien vatsalihasten erkaantuma ja vatsalihasharjoitteet synnyttäneillä naisilla. Opas Naistenklinikan ja Kätilöopiston sairaalan fysioterapeuteille, Metropolia ammattikorkeakoulu.

Heinonen E (2017): Lantionpohjan lihasten terapeuttinen harjoittelu. Lahden ammattikorkeakoulu Pylväläinen J ja Pylväläinen J (2017): Suorien vatsalihasten erkaumasta kuntoutuminen -opas fysioterapeuteille, terveydenhoitajille ja synnyttäneille naisille, Metropolia ammattikorkeakoulu.

Liikenneturvallisuus

Liikenteen hyvä vuosi 2017 Vuosi 2017 oli ennätyksellisen turvallinen liikenteessä. Vuodesta 2018 on syytä tehdä samanlainen. Kansainvälisistä tavoitteista ollaan kuitenkin pahasti jäljessä. Tieliikenteessä on asetettu turvallisuustavoite: jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä puolitetaan vuoteen 2020 mennessä (vuoden 2010 tasosta). Tieliikenteessä loukkaantuneiden määrän vähenemisellä on asetettu tavoitteeksi vähentää loukkaantuneiden määrää 25 %:a vuoden 2010 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vakavasti loukkaantuneiden osalta ei ole määritelty virallista turvallisuustavoitetta mutta tavoite tullaan asettamaan EU:ssa. Vuosi 2017 oli liikenteen kaikkien aikojen turvallisin vuosi kotimaan liikenteessä. Tilastokeskuksen ennakkotietojen ja Liikenneturvan keräämien lehtitietojen

mukaan tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi kuluvana vuonna 210 ihmistä. Se on noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin vastaava ennakkotieto oli vuonna 2016. Liikennekuolemien ohella myös onnettomuuksien ja loukkaantuneiden määrä on vähentynyt liikenteessä. Samaan aikaan liikennemäärät ovat kuitenkin jatkaneet edelleen kasvuaan.

Henkilöä

Tieliikenteen onnettomuuksissa kuolleet

400 350 300

Tieliikennelaki

(§ 88 a, Lapsen kuljettaminen ajoneuvossa) määrää lasten turvaistuinten käytöstä seuraavaa:

250 200 150 100

• Alle 135 cm pituisten lasten on käytettävä henkilö-, paketti- ja kuorma-autoissa matkustaessaan lapsen painon mukaan määräytyvää turvalaitetta. • Alle 3-vuotiaita lapsia ei turvalaitteettomassa autossa saa kuljettaa lainkaan. • Yli 3-vuotiaita lapsia voidaan satunnaisesti kuljettaa lyhyitä matkoja auton takapenkillä turvavöissä. Oikeanlaisen turvaistuimen hankinta on siis velvoitettu laissa, ja on myös syytä huomioida, mihin suuntaan lapsen on turvallisinta matkustaa. Tieliikennelaissa todetaan lisäksi: Lasta ei saa kuljettaa etuturvatyynyllä suojatulla istuinpaikalla selkä menosuuntaan suunnatussa turvaistuimessa, ellei turva-tyynyä ole tehty toimintakyvyttömäksi tai ellei se tule riittävän tehokkaalla tavalla automaattisesti toimintakyvyttömäksi. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Liikenneturva

50 0

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017* Lähde: Liikennefakta.fi

Liikennejärjestelmä.fi

Tieliikenteen onnettomuuksissa loukkaantuneet Henkilöä

Kaikki loukkaantuneet

Vakavasti loukkaantuneet

10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017* Lähde: Tilastokeskus

Liikennejärjestelmä.fi

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Hulluttelu

Inka tinka tiitiäinen

tekee meistä luovempia – ja hauskempia  Virpi Taipale Meillä oli tuparit. Illan yksi ykkösnumeroista oli Inkan Antude-show. Antude tarkoittaa siis Antti Tuiskua, ja Inkan tanssishow pohjautui Tuiskun esittämään kappaleeseen Sata salamaa. Inka oli treenannut tätä esitystä monta kertaa, olivathan he olleet esittämässä sitä tarharyhmän kanssa ostoskeskuksessa Helsingin keskustassa. Tupareissa aikuisia oli paikalla lähes viisikymmentä ja mukana oli onneksi myös muutama lapsi. Kun tunnelma oli ihan kirjaimellisesti lämmennyt ja ikkunoitakin pidettiin auki, Inka esitti oman ohjelmanumeronsa olohuoneen lattialla. Aikuiset olivat ryhmittyneet huoneen reunoille ja lattia oli vapaa. Inka veti tanssiesityksensä läpi riemulla ja keskittyneesti, eikä hän vaikuttanut sille, että olisi miettinyt, mitä hänen esityksestään ajatellaan. Muutama aikuinen hämmästelikin ääneen lapsen esityksen aitoutta ja riemua. Niin – mitä meille aikuisille tapahtuu. Jossakin vaiheessa hetkeen heittäytyminen, hulluttelu ja leikkiminen vähenevät. Tilalle tulee paljon asioita, jotka pitää tehdä: työt, harrastukset, kotityöt. Lista vaikuttaa loputtomalle. Monesti Inkan lapsenvahtina ollessani huomaan, että on vaikea alkaa pelata yhdessä lautapelejä tai leikkiä kotia, kun aina on mukamas muuta tekemistä: tiskit, pyykit, nettisivujen päivitys, venyttelyt, jooga tai somessa roikkuminen. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä aikuiset suhtautuvat elämään turhan vakavasti. Hänen mukaansa asiakeskeisyys ja suoraviivaisuus ovat luovuuden

suurimpia esteitä (Hyvä Terveys -lehti 15.3.2018). Vanha sanontakin sanoo, että luovuus vaatii laiskottelua. Jotenkin se vain unohtuu arjessa. Sinkkonen muistuttaa, että hulluttelun kautta aikuinenkin voi löytää uutta ja tuoretta näkökulmaa asioihin ja että suuret keksinnötkin edellyttävät lapsenomaista luovuutta ja uusia perspektiivejä. Ainakin minun elämäni on liian täynnä suorittamista, vaikka olen tänä vuonna ottanut tavoitteeksi vähentää itse tekemääni kiirettä ja keskittyä olennaisiin asioihin. Toisinaan, kun olen hakenut Inkan hoitoon ja tarttunut hänen käteensä, ihan konkreettisesti huono tuuli ja huolet valahtavat hartioilta ja olennaista onkin hetki Inkan kanssa. Lapsen maailma, jutut, tarinat ja puheet. Leikkien aiheet. Ihan muuta kuin omat oppitunnit, treenit ja siivoilut. Tähän hetkessä elämiseen haluan panostaa – kun Inka pyytää seuraavan kerran leikkimään, en keksi mitään

syytä tehdä muuta, vaan heittäydyn legojen, kiilusilmien ja värikynien maailmaan. En tiedä, oliko Inkan Antude-showsta tarttunut jotain meihin aikuisiinkin. Kun lapset olivat jo aika päivää sitten menneet nukkumaan ja osa meistä juhlijoista oli siirtynyt karaoke-baariin, ihastelin yhden vieraamme karaoke-vetoa. Ei ollut väliä sillä, oliko musiikkinumero joskus ollut kymppi tai kutonen, eläytyminen kehonkieltä mukaan lukien oli omaa luokkaansa. Tässä esityksessä oli sitä heittäytymistä, joka ainakin Sinkkosen mukaan tekee meille aikuisille hyvää. Unohdetaan häpeä ja nolous, sosiaaliset koodit ja roolit ja heittäydytään, hullutellaan. Joskus. Edes ihan vähän. Ja hups – elämästä voikin tulla vähän rennompaa, hauskempaa ja luovempaa. Kirjoittaja on Inkan täti, kuvataideopettaja ja kuvantekijä Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Syntymän ja kuoleman kirja

SYNTYMÄN JA KUOLEMAN KIRJA

Riittejä ja uskomuksia maailmalta

KUVAT KIMMO PULKKINEN

Koska Perun Andeilla lapsen eloon jääminen on epävarmaa, hän saa nimen vasta kaksivuotiaana.

Toimittaja Eija Pulkkisen Syntymän ja kuoleman kirja kuvaa ihmisten arkea ja juhlaa sekä syntymän ja kuoleman rituaaleja ja magiaa Filippiinien Ifugao-heimon parissa, Myanmarissa, Bhutanissa, Guatemalassa, Kuubassa ja Meksikon Tarahumara-intiaanien keskuudessa. Vaikka riitit ovat hyvin erilaisia eri kulttuureissa, kirjassa on esitetty myös Suomesta samankaltaisia tapoja ja uskomuksia. Tällaisia ovat vastasyntyneiden suojeleminen pahalta, kuolleille hyvän matkan takaaminen tuonpuoleiseen ja vainajien silmien sulkeminen.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Kirjan aiheissa on kiehtovia eriskummallisuuksia kuten Mummon luuranko mukana kaikissa juhlissa, Kahvi karkottaa pahan silmän, Eunukit siunaavat pojan juhlan, Sillan ylitys jouduttaa synnytystä, Kananpää vie sielun taivaaseen, Yksi nimi elämää, toinen kuolemaa varten, Napanuora hellan kupeelle tai mäntyyn, Coca-cola röyhtäisy karkottaa pahat henget, Mannerheimille Buzkashi-näytös Kirkiisihäissä ja Diego söi hyppysellisen Fridan tuhkaa. Vuonna 2017 ilmestyneen krjan kustantaja on Minerva kustannus.

Miten kaikki alkoi? Näin kirjailija Eija Pulkkinen kertoo itse tarinaansa. ”Olimme mieheni Kimmon kanssa Turussa opiskelujemme loppuvaiheessa, kun Tansaniaan haettiin ensimmäisiä asiantuntijoita. Olimme innoissamme, mutta pian huomasimme, ettei valtiotieteilijämiehelläni ja minulla, humanistilla, ollut mitään siellä tarvittavia taitoja. Miehelleni Afrikka ja kehitysmaat olivat jääneet sieluun kuusivuotiaana, kun Imatralla

poikakerhossa Pekka-setä näytti rainoja lähetyssaarnaajien työstä Afrikassa. Sitten hän ensimmäisen ns. Kapinakurssin kautta pääsi ulkoministeriöön. Minä olin jo pienenä julistanut haluavani toimittajaksi, mikä toiveeni täyttyikin heti valmistuttuani. Asuinmaitamme olivat Tansania, USA, Portugal ja maat, joissa mieheni avasi lähetystön kuten Filippiinit ja Pakistan. Meksikossa mieheni toimi kahdeksan maan eli Meksikon, Guatemalan, Nicaraguan, El Salvadorin, Costa Rican, Hondurasin, Panaman ja Kuuba suurlähettiläänä yhtaikaa. Viimeiset asemapaikkamme olivat Peru ja Bolivia. Syynä siihen, että pääsimme myös sellaisiin paikkoihin, joissa ennen ei ulkomaalaiset olleet käyneet johtui siitä, että pienestä lähtien olen halunnut kuulua erilaisiin yhdistyksiin. Ja kaikissa asemamaissa olin tietenkin mieheni työstä johtuvissa yhdistyksissä, mutta menin myös paikallisiin naisten yhdistyksiin. Näin pääsin tutustumaan eri maiden alkuperäiskulttuureihin, eri heimoihin, heidän uskomuksiinsa ja riitteihin. Miehelleni valokuvaus oli elämänsuola, joten hän sai olla kuvaajana. Minulla ei ollut koskaan mukana mitään muistiinpanovälinettä – eihän

kaikkialla ollut edes sähköä, mutta lapsuuden kupparimummon tarinoita kuunnellessa olin oppinut tekemään ”muistiinpanot”. Koska taide on kouluajoista ollut henkireikämme ja maailmalla tärkeä side kotimaahan, asemamaissamme avustimme eri alojen suomalaisten taiteilijoiden esiintymisiä ja näyttelyiden järjestämistä. Tällaisia olivat muun muassa Tampereen taidemuseon Meksiko ja Keski-Amerika -näyttely, Didrichsenin museon Silkkitietä etelään ja Mayan -näyttely, Sinebrychoffin Perun kulta ja Helsingin kaupungin taidemuseon Frida Kahlon -näyttely, jossa henkilökohtainen yhteytemme Fridan töiden kokoelman omistajaan Dona Olmeidaan oli tärkeä. Mieheni kuoli huhtikuussa 2016, mutta alati viipyvän surun keskellä tunnen suunnatonta kiitollisuutta runsaasta 50 vuotta kestäneestä yhdessäolosta, kolmesta lapsesta ja kymmenestä lapsenlapsesta. Myös kirjaa kirjoittaessani hän oli ”läsnä”, koimmehan kaiken yhdessä. Lohduttavaa on myös, että kaikkialla maailmassa – niin myös meillä Suomessa – on uskomus, ettei vainaja hylkää läheisiään, vaan jää neuvoillaan auttamaan.

Boliviassa alunperin miehille tarkoitetun ja nyt naisten käyttämän Derby-hatun uskotaan takaavan vaimon hedelmällisyyden.

Napanuora hellan kupeelle tai mäntyyn Kun synnytyksen aika koittaa, äiti vetäytyy lähimetsään tai vuoren rinteelle joko aivan yksin tai aiemmin synnyttäneen ystävän kanssa. Lapsen isä on harvoin läsnä, sillä hänen tehtävänään on hakea kotoa lisää tavaroita ja apua, jos tulee vaikeuksia. Synnytyksen ajaksi äiti riisuu sandaalinsa, muuten hänellä on kaikki vaatteet yllään. Jos lapsi syntyy sisällä, parimetrinen puunrunko pöngätään seinään, mutta jos taivasalla, runko tuetaan puuta tai kalliota vasten. Tukipuusta kiinni pitäen äiti kyykistyy ruohosta tehdyn "pesän" yläpuolelle, johon vastasyntynyt peitellään, kun taas sisällä syntyvä lapsi saa paikan maalattialle tehdyn vaatekasan päältä. Jos vastasyntynyt on hyvin likainen, hänet kylvetään heti, muuten vasta parin kolmen päivän kuluttua. Jo seuraavana päivänä äiti jatkaa töitään, mutta isä tarvitsee kolme lepopäivää, sillä hän pelkää, että halkoja pilkkoessaan kirves lipsahtaa hänen

jalkaansa tai sarvet putoavat hänen härältään. Lampaankeritsemissaksilla katkaistu napanuora jätetään niin pitkäksi, että siitä voi tehdä solmun. Sitä ei koskaan hävitetä, koska sillä uskotaan olevan taianomaisia ominaisuuksia vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen, kuten pitämällä loitolla sairaudet ja huonon onnen. Tavallisesti tytön napanuora haudataan maalattiaan tulisijan lähelle, jotta hänestä kehittyisi kelpo emäntä, ja pojan maissipeltoon, jotta hänestä tulisi hyvä viljelijä. Mutta jos isä haluaa pojastaan metsästäjän, hän ripustaa napanuoran kodin lähellä olevaan mäntyyn. Ja jos lapsesta ei haluta tyhmää ja hitaanpuoleista, hänen napanuoransa on haudattava siihen paikkaan, jossa hän syntyi.

Panamaan kuuluvan San Blasin saarilla arvellaan olevan eniten kuun lapsia eli albiinoja.

Ote (meksikolaisia riittejä) Eila Pulkkisen kirjasta Syntymän ja kuoleman kirja, Minerva Kustannus Oy, Helsinki 2017. ISBN 978-952-312-413-4

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Oppilaana maailmalla

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä osa 4

Maaliskuun kahdeksantena vietettävä Naistenpäivä eli viralliselta nimeltään Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä, on Venäjällä yksi vuoden kohokohdista. Liki sata vuotta vanha perinne on saanut erityisen suopean vastaanoton juuri sosialistisissa maissa ja ainakin Venäjällä juhla- ja vapaapäivä näkyy kaikkialla.

 Seija Sihvola Tuolloin oletetaan ja uskotaan miesten iloitsevan vaimoista, äideistä, anopeista, isoäideistä, serkuista, naapurin tädeistä, kollegoista - kaikista naisista. Asia todennetaan kukkasilla ja niitä totisesti ojennetaan ja otetaan vastaan, ihan joka paikassa.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Naistenpäivä näkyy myös kouluissa. Lapsenlapseni Ellin koulussa juhlaa vietettiin vähän aiemmin eli 6.3. Koulun juhlasali täyttyi ääriään myöten oppilaista ja aikuisista, jotka kaikki olivat naisia. Opettajat, äidit ja isoäidit seurasivat eri luokkalaisten parituntista laulu-, leikki- ja tanssiohjelmaa. ”Kohta kaikki itkevät”, kuiskasi Ellin äiti Julia korvaani, kun tietty herkkä ja äidin tärkeyttä korostava laulu oli alkamassa. Niin kävi, nenäliinoja kaivettiin esiin. Kieltä taitamattomana en pystynyt arvioimaan, kuinka paljon ohjelmassa oli erityisesti naisiin tai erityisesti äiteihin kohdistettua ohjelmaa, mutta se ei tainnut olla, ainakaan lasten näkökulmasta oleellista. Tärkeintä oli saada esiintyä katselijoille ja muille koulun oppilaille. Huumoriakin oli mukana. Kaikkein eniten lapsia nauratti se, kun ekaluokkalaiset pojat olivat pukeutuneet mummoiksi. Ehkä ne sittenkin taisivat olla isoisomummoja. Naistenpäivä on rantautunut Suomeenkin, mutta äitienpäivää se ei vielä voita eikä korvaa. Ja miksi pitäisi. Äiti haluaa valkovuokkonsa, koska niitä on itse noukkinut lapsena omalle äidilleen. Traditiot kunniaan ja jatkuvuuden tunnetta tukemaan. Naistenpäivä voi Suomessa kuitenkin raivata itselleen jatkossa uudenlaista tilaa jo pelkästään senkin vuoksi, että sen kantavuus on suurempi. #Metoo voi vaikuttaa siihenkin. Elli elää äiti Julian kanssa moskovaelämää ja isä Ilkan kanssa helsinkielämää, lomillaan ja usein myös omilla lomillaan. Kohta on ensimmäinen kouluvuosi takana ja asiat ovat alkaneet vakiintua näin. Ihan helppoa ei kahden maan pienenä kansalaisena oleminen kuitenkaan ole. Aina tuntuu olevan ikävä johonkin suuntaan. Mutta onneksi aika on armollinen ja totuttaa myös Ellin sopeutumaan. Myös minä babushkana olen opetellut sopeutumaan. En itkeä tillittänyt koulun juhlasalissa, mutta Tolstoi-junassa kyyneleitä silmiini kyllä vielä tulee.

Tapahtumakalenteri

Lastensuojelun kesäpäivät

SYVÄLLÄ SOMESSA

5.-6.6.208 Porvoo, Taidetehdas

– Miten järjestö ottaa tehot irti sosiaalisesta mediasta

Lastensuojelun Keskusliitto järjestää kesäpäivät yhdessä Porvoon kaupungin ja paikallisten toimijoiden kanssa. Ohjelmassa muun muassa: • Katri Saarikivi, aivotutkija, HUMEX-projektin tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto: Empatia on yhä tärkeämpi taito teknologistuvassa yhteiskunnassa. Mitä empatia on, millä tavalla se kehittyy lapsuudessa? Puheenvuorossa käsitellään empatian merkitystä, aivoperustaa, kehittymistä sekä digitaalisuuden haasteita ja mahdollisuuksia empatian näkökulmasta. • Sonja Soini, hankesuunnittelija, sosiaalityöntekijä, Digitaalinen sosiaalityö lasten ja nuorten tukena, Pelastakaa Lapset ry Digitalisaatio on aikamme ilmiö ja luo uusia mahdollisuuksia myös verkkososiaalityölle. Millaisiin asiakkaiden tarpeisiin sosiaalityö voisi vastata verkossa? • Sari Varpama, johtaja, Porvoonseudun perheasiain neuvottelukeskus • Perheneuvonta tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen ja perheen kysymyksissä sekä elämän kriisitilanteissa. Yleisimpiä neuvontaan tulemisen syitä ovat erokysymykset, vuorovaikutusongelmat, elämänvaiheisiin liittyvät kriisit sekä fyysinen/henkinen väkivalta ja uskottomuus. Ilmoittautumiset: lastensuojelunkesapaivat.fi

16.5. 2018 kl 12-16.00 SOSTE, koulutustila Jungman, Yliopistokatu 5, Helsinki Miltä some näyttää vuonna 2018? Miten kanavien algoritmit toimivat? Miten kampanjoidaan somessa menestyksekkäästi? Koulutus on tarkoitettua somea työkseen käyttäville. Lisätietoja: riitta.ikonen@soste.fi

ENSIHUOLI

Käytännön työkaluja läheisen päihteidenkäytöstä puhumiseen 24.05.2018 klo 17-20 Nuorisotyöpaja Via, Esplanaadi 77, 10900 Hanko

Ensihuoli-koulutus tarjoaa tukea ja käytännön työkaluja lähipiirissä havaittuihin päihdehaittoihin puuttumiseen ja puheeksiottoon kunnioittavalla tavalla, toista rohkaisemalla ja tukemalla. Tilaisuus on maksuton. Lisätietoja: elisa.aarnio@ehyt.fi

PA R

A TA

LÄÄ

www.superfit.at EISTÄ A N ÄR

N ARVOSA

Suuri

vastuu

sinun jaloistasi.

Monenlaista menoa kestävissä lastenkengissä temmellys on hauskaa ja turvallista. Korkealaatuiset materiaalit sekä yhteistyö ortopedien ja lastenlääkäreiden kanssa takaavat pienten jalkojen terveen kasvun. Pehmeät, kevyet ja joustavat, oikealla tavalla jalkoja tukevat jalkineet ovat kunnia-asia maailman parhaimpiin lastenkenkien valmistajiin kuuluvalle Superfitille. Laadusta emme tingi, sillä kannamme suuren vastuun sinun jaloistasi.

* Tulokset perustuvat 342 palautettuun kyselylomakkeeseen, joiden arviointiasteikko oli hyvä-keskinkertainen-huono.

Saatavilla hyvinvarustetuista kenkäkaupoista ja tavarataloista. Nyström Trading Oy Tel +358 9 2600 680

LASTEN YÖKASTELUUN

LÖYTYY APUA

FE82/U/v.1.0/11-2014

LUE LISÄÄ!

www.YOKASTELU.fi Ferring Lääkkeet Oy • PL 23, 02241 Espoo • Puh. 020 740 1440 • Faksi 020 740 1449 • www.ferring.fi

Aurinkosuojaa päikkäri-ikäisille

Aurinkosuojaus päiväkoteihin  Virve Laivisto Paras tapa suojata lapsia auringon UV-säteilyltä on varjo, jossa on jopa puolet vähemmän uv-säteilyä kuin suorassa auringonpaisteessa. Lisäksi tarvitaan auringolta suojaava vaatetus sekä voide. Syöpäjärjestöjen päiväkotien johtajille tekemässä kyselyssä (2017) kävi ilmi, että päiväkotien henkilökunta pitää UV-säteilyltä suojautumista tärkeänä. Lasten auringolta suojautuminen ei aina onnistu päiväkodeissa parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsia ohjataan leikkimään varjossa helteisimpinä päivinä. Ongelmana on joissain päiväkodeissa se, että piha-alueilla ei ole riittävästi varjoa. Päiväkotien johtajat ovat sitä mieltä että päiväkotien ulkoalueisiin pitäisi kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa, jotta niihin saataisiin enemmän puustoa ja rakenteellisia varjopaikkoja. Vanhempia pyydetään tuomaan suojaavia vaatteita. Suositeltavaa olisi, että päiväkodeissa olisi aurinkovoidetta lapsia varten. Jos tämä ei ole mahdollista, pyydetään vanhempia tuomaan aurinkovoidetta kotoa. Osassa päiväkoteja lapsia ei ehditä rasvata ja rasvaus jääkin sen varaan että vanhemmat rasvaavat heidät ennen päiväkotiin tuloa. Tämä ei ole riittävää lapsen ihon suojaamisen kannalta. Säteilyturvakeskuksen (STUK) teettämän kyselyn (2017) mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista sanoo polttaneensa lapsena ihonsa auringossa. Paras tapa on tarjota lapsille varjopaikkoja, joissa auringon UV-säteilyä on jopa puolet vähemmän kuin suorassa auringonpaisteessa. Keskeistä olisi kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että kaupunki-

suunnittelussa huomioitaisiin lasten mahdollisuus suojautua päiväkotien ja koulujen, samoin kuin harraste- ja urheiluseurojen piirissä. Lisäksi auringon vaikutuksista kertominen opetusja toimintasuunnitelmissa on tärkeää. Kun lapsilla ja heidän vanhemmillaan on tarpeeksi oikeaa tietoa auringon haitoista ja hyödyistä, he osaavat myös suojautua liialta paisteelta oikein. Pienten lasten iho ei suojaa UV-säteilyltä yhtä hyvin kuin aikuisten, sillä lapsen iho on ohut ja ihon omat suojamekanismit eivät ole vielä täysin kehittyneet. Lisäksi mitä varhemmin elämässä iho on saanut liikaa aurinkoa,

sitä pidempään syövällä on aikaa kehittyä. Siksi ihon palaminen lapsuudessa lisää riskiä sairastua ihosyöpään, erityisesti melanoomaan, aikuisiässä. Tämän takia lasten suojaaminen auringolta on erityisen tärkeää. Lisäksi jos lapset oppivat hakeutumaan varjoon ja suojautumaan liialta paisteelta pienestä pitäen, he suuremmalla todennäköisyydellä suojautuvat paremmin auringolta läpi elämän. Kirjoittaja on TtM, kehittämispäällikkö Syöpäjärjestöt

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Vulvodynia

Vulvodynia – ulkosynnyttimien kiputila Vulvodynia on yleisnimitys ulkosynnyttimien kiputilalle. Siitä kärsii jossain elämänvaiheessa eri tutkimusten mukaan 8–15 % naisista. Vulvodynia kaikissa muodoissaan kuormittaa naisen henkistä hyvinvointia, heikentää pariskunnan seksuaaliterveyttä ja yleistä elämänlaatua. Kirjoittaja on LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, HYKS, Naistenklinikka

 Päivi Tommola Vulvodyniakipu voi syntyä ilman ulkoista ärsykettä, oireillen jatkuvana hermosärkytyyppisenä kipuna. Etenkin nuorilla naisilla se taas esiintyy emättimen eteisen eli vestibulumin kosketuskipuna, vestibulodyniana. Tällöin kevytkin limakalvoalueen kosketus aiheuttaa voimakkaan kipuaistimuksen. Tyypillinen oire onkin voimakas yhdyntäkipu emättimen aukolla joko ensimmäisessä yhdynnän yrityksessä tai myöhemmin elämän aikana. Kipuoireita saattaa esiintyä myös virtsateiden limakalvolla.

Klitoris Virtsaputken suu

Immenkalvon reunus Poistettava limakalvoalue

Kuva 1. Emättimen eteisen (takaosan) poistoleikkaus

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Pahimmillaan kipu estää sukupuolielämän kokonaan ja aiheuttaa lapsettomuutta. Vulvodynia, ja erityisesti vestibulodynia on yhä edelleen huonosti tunnettu oirekokonaisuus. Vain murto-osa potilaista saa ajoissa oikean diagnoosin ja siksi hoitoon pääsy viivästyy.

Mistä vestibulodynia johtuu? Vestibulodynian syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Tiedetään, että vestibulodyniassa kosketuksen aiheuttama tuntohermon aktivoituminen ja siitä syntyvä hermoimpulssi tuottaa aivokuorella kosketuselämyksen sijasta kipuelämyksen. Tämän aistimuksen muuntumisen tarkka syntymekanismi on selvittämättä. Usein vestibulodyniaoireen ilmaantumista edeltää virtsatieinfektio tai toistuva hiivasienitulehdus. Vestibulodyniapotilailla on havaittu tavallista useammin immuunivasteen osatekijöitä säätelevissä geeneissä muotoja, jotka altistavat pitkittyneelle tai tarpeettoman voimakkaalle kudoksen tulehdusreaktiolle. Tämä saattaa vaikuttaa muun muassa hiivasienitulehduksen aiheuttamaan immuunivasteeseen. Kipeässä limakalvossa on myös todettu tavallista runsaammin tulehdussoluja ja kipuhermosäikeitä. Immuunijärjestelmämme ja hermojärjestelmämme ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, joten pitkittynyt tulehdusvaste saattaa

aiheuttaa kipuaistimuksen vääristymisen. Osalla potilaista on myös todettu kivun aistimiseen liittyvien välittäjäaineiden toimintaa säätelevissä geeneissä sellaisia muutoksia, jotka voimistavat kipukokemusta. Tunnettu vestibulodynian riskitekijä on pitkään jatkunut tai nuorena aloitettu yhdistelmäehkäisyn käyttö. Vulvodyniapotilaiden lantionpohjan lihaksistossa vallitsee lähes poikkeuksetta ylijännitystila. Emättimen aukkoa ympäröivän lihaksiston jännittyneisyys ei ole yksinomaan seurausta limakalvokivusta, vaan se voi olla myös syynä kivulle, pahentaa kipua ja aiheuttaa sen pitkittymistä.

Voidaanko vestibulodyniaa hoitaa? Vestibulodynian hoito on haasteellista. Osa potilaista hyötyy konservatiivisista hoidoista eli limakalvojen hyvästä hoidosta, hiivatulehduskierteen katkaisemisesta, lantionpohjan lihasten fysioterapiasta ja rentoutuksesta, seksuaali- ja psykoterapiasta sekä kipulääkityksestä joko suun kautta tai paikallisesti käytettynä. Yhdistelmäehkäisyn lopetus vähentää oireita olennaisesti noin 15 prosentilla potilaista. Jos konservatiivinen hoito ei auta, on perinteisesti turvauduttu kirurgiaan, emättimen eteisen limakalvon poistoon eli vestibulektomiaan.

Uusia löydöksiä Väitöstutkimuksessani selvitin HYKS Naistenklinikalla käytetyn leikkausmenetelmän, posteriorisen vestibulektomian (Kuva 1) turvallisuutta ja tehoa. Lisäksi vertasin vaikeaoireisten, pelkällä konservatiivisella hoidolla pärjänneiden ja leikkaushoitoon päätyneiden potilaiden pitkäaikaistyytyväisyyttä. Tutkin myös, onko immuunisolujen ja tuntohermosäikeiden esiintymisessä vestibulumin limakalvossa eroa vestibulodyniapotilailla ja terveillä verrokeilla.

Syntyvyys nousuun

SYNTYVYYS NOUSUUN

Potilaat, joilla oli yhtä vaikeat oireet diagnoosihetkellä, raportoivat kummassakin ryhmässä yhtä hyvän pitkäaikaisvoinnin noin 4,5 vuoden kuluttua kyseisen hoidon päättymisestä. Tyytyväisyyttä mitattiin muun muassa validoidulla seksuaaliterveysmittarilla (McCoy), yhdyntäkivun voimakkuudella lähtötilanteeseen verrattuna sekä potilaiden omalla arviolla hoitovasteesta. Molemmissa ryhmissä noin kolmannes potilaista raportoi täydellisen ja 90 prosenttia vähintään osittaisen vasteen. Keskimäärin 16 kuukauden mittainen konservatiivinen hoitojakso osoitti, onko vaste riittävä vai tarvitaanko kirurgista hoitoa. Leikkaus hoitui päiväkirurgisena toimenpiteenä 80 prosentissa tapauksista. Sairausloman pituus oli keskimäärin 10 päivää. Vähäisiä välittömiä haittatapahtumia esiintyi 21 prosentilla leikatuista potilaista, eniten oli kuumeettomia haavatulehduksia. Kirurginen hoito osoittautui turvalliseksi hoitomuodoksi niille potilaille, jotka eivät saaneet riittävää apua konservatiivisesta hoidosta.

Elävänä syntyneet 1971–2016 Tuhatta 70 60 50 40 30

Lähde Tilastokeskus

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa 2014-2020 todetaan, että Suomessa lisääntymisterveys on kansainvälisesti vertaillen erinomainen. Toimintaohjelma ei kuitenkaan ota juurikaan kantaa syntyvyyden laskuun, joka laskee Suomessa paljon nopeammin kuin on ennustettu. Pohjoismaihin verrattuna olemme jo jonon hännillä: syntyvyys nousee Ruotsissa ja Tanskassa, pysyttelee samana Norjassa, mutta Suomessa ja Islannissa laskee. Maakuntien syntyvyyksissä on Suomessa suuri eroja. Eniten lapsia syntyy Pohjanmaalla, vähiten Uudellamaalla. Vastikään valtionvarainministeriö esitti huolensa alhaisesta syntyvyydestä, joka pysyttelee noin 50 000 syntyneessä vuonna 2017. Aihe sai mittavan huomion ja sen seurauksena on ennustettu, että syntyvyyden lisääntymiseen liittyviä toimenpiteitä tullaan sisällyttämään myös hallitusohjelman loppuvaiheen toimintaohjelmaan.

20 10 0 1971 1975

1980

1985

1990

1995

Syitä laskeviin synnytyslukuihin haetaan monelta suunnalta. Otsikoihin ovat nouseet miesten syrjäytyminen ja sen tuomat talousvaikeudet, perhepoliittiset päätökset ja stressaavan lapsiperhe-elämän tuomat parisuhdeongelmat.

2000

2005

2010

2015

Varmaa kuitenkin on, että monitasoisia toimenpiteitä tarvitaan laskevien syntyvyyslukujen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi nousuun. Neuvola on myönteisen synnytyssasenteen tukemisessa jälleen kerran keskeinen toimijataho. SS

Kuva 2. Imukudokselle (VALT) tyypillinen itukeskus emättimen eteisen limakalvossa. a, B soluvärjäyksellä (CD20) b, T soluvärjäyksellä (CD3)

Kudostutkimuksen tulokset osoittivat, että emättimen eteisen limakalvolla on oma järjestäytynyt immuunipuolustuskudos (Vestibule-associated lymphoid tissue, VALT) ja että se on aktivoitunut vestibulodyniassa. Tällaisen imukudoksen tarkoitus on suojella elimistöä taudinaiheuttajia ja muita uhkia vastaan. Potilailla oli enemmän tuntohermoja limakalvon pinnassa kuin terveillä verrokeilla. Tämä lisääntynyt hermotiheys

näytti liittyvän imukudoksen aktivoitumiseen. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että emättimen eteisen limakalvon tulehduspuolustuksen aktivoitumisella ja hälytystilalla on merkitystä kipuaistimuksen herkistymisessä ja vestibulodynian synnyssä. Löydös selittää myös osittain kirurgisen hoidon hyvää tehoa.

Julkaistu aiemmin Suomen Akatemian Tietysti.fi-sivustolla Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

Uudet väitöskirjat

Syöpää sairastavat lapset liikkuvat liian vähän Syöpää sairastavat lapset liikkuivat hoitojen aikana yhtä paljon – tai pikemminkin yhtä vähän kuin terveet lapset vapaa-aikanaan. Noin kolmasosa terveistä lapsista liikkui tunnin päivässä vapaa-aikanaan ja loput vähemmän. Tulos selviää TtM Lotta Hamarin Turun yliopistossa tarkastettavasta hoitotieteen väitöskirjasta. Terveiden lasten oletettiin liikkuvan enemmän kuin syöpää sairastavien, koska heidän vointinsa on parempi ja mahdollisuudet liikkua paremmat. Vaikka aihe vaatii vielä jatkotutkimusta, tulokset ovat suuntaa antavinakin huolestuttavia erityisesti terveiden lasten näkökulmasta. Tutkimuksen tulosten valossa voidaan kuitenkin nähdä positiivisena, ettei vakava sairaus ja sen hoidot välttämättä vähennä lasten liikunnan määrää terveisiin verrattuna. Suomessa noin kaksisataa 0–19-vuotiasta lasta ja nuorta sairastuu vuosittain syöpään. Lasten syövän hoidon kehitys on ollut menestystarina ja sairastuneista yli 80 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Syöpä on henkeä uhkaava sairaus, jota hoidetaan tehokkaasti mutta aggressiivisesti. Sairaus ja sen hoidot jättävät jälkensä, ja noin kaksi kolmasosaa selvinneistä kärsii myöhemmin elämässään erilaisista fyysisistä ja psykososiaalisista myöhäisvaikutuksista. Lapsuusiän syöpään sairastumiseen ei vaikuta liikunta tai liikkumattomuus, mutta sen myöhäisvaikutusten ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla on suuri merkitys. Sen vuoksi liikunnan edistäminen heti hoitojen alkuvaiheista lähtien on tärkeää. TtM Lotta Hamari tutki väitöskirjatyössään aktivoivien videopelien mahdollisuuksia edistää syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta.

Neuvola ja kouluterveys | 2 • 2018

–Aktivoivat videopelit eivät tässä kokeellisessa asetelmassa näyttäneet edistävän lasten fyysistä aktiivisuutta syöpähoitojen alkuvaiheessa. Tulokset antoivat kuitenkin lupaavia viitteitä siitä, että oikein ajoitettuna ja kohdennettuna näiden pelien pelaaminen voisi aktivoida lapsia jo hoitojen aikana osana suurempaa kokonaisuutta edistää liikuntaa sairaalassa ja kotona. Lapset innostuivat pelaamaan pelejä ja käyttämään myös aktiivisuumittaria, joka oli tutkimuksessa yksi fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmä, Hamari kertoo. TtM Lotta Hamari Väitöstutkimuksessaan Hamari selvittikin myös kaupallisen aktiivisuusmittarin soveltuvuutta lasten liikunnan määrän mittaamiseen. –Tutkitun mittarin sykäysmääriä voitiin verrata tutkimuskäyttöön tarkoitetun aktiivisuumittarin sykäysmääriin liikuttaessa matalilla tehoilla, mutta kohtalaisen ja korkean tehon liikunnan aikana mittari yliarvioi askelsykäysten määrää tutkimuskäyttöön tarkoitettuun aktiivisuusmittariin verrattuna, Hamari huomauttaa. Sen lisäksi, että syöpää sairastavat lapset liikkuvat hoitojen aikana vähän, neljäsosalla heistä oli riski saada motorisia vaikeuksia tai heillä oli jo vaikeuksia liiketaidoissa, kuten tasapainossa, heittämisessä ja kiinniottamisessa sekä käden hienomotorisissa tehtävissä. –Näiden kaikkien kehittämisessä liikunnalla on tärkeä merkitys, Hamari korostaa. Koettu fyysinen pätevyys oli yhteydessä liikunnan määrään Hamarin väitöskirjan tuloksista selvisi, että lasten kokema fyysinen pätevyys, esimerkiksi se, miten taitavaksi kokee itsensä liikunnassa muihin saman ikäisiin verrattuna, oli yhteydessä lasten vapaa-ajan liikunnan määrään. –Mitä positiivisemmin lapsi ajatteli itsestään, sitä todennäköisemmin hän oli aktiivinen vapaa-aikanaan. Erityisen vahva yhteys oli 15-vuotiaana, Hamari kertoo. Tulosten avulla voidaan edistää sekä terveiden että syöpää sairastavien lasten liikuntaa

Väitöskirjatutkimuksen tuloksia ja tutkimuksen aikana opittua voidaan hyödyntää kehitettäessä perinteisiä ja uusia digitaalisia keinoja tukea lasten liikuntaa yleisest – ja erityisesti syöpää sairastavien lasten liikuntaa. –Aktivoivia digitaalisia pelejä ja sovelluksia eri potilasryhmille tulisi tulevaisuudessa kehittää myös mobiilialustoille, ja tutkia niiden luotettavuutta, pätevyyttä ja soveltuvuutta terveydenhuollon käyttöön, Hamari korostaa. Väitös sähköisesti luettavissa: http://www.utupub.fi/handle/10024/144659

TIETOA AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON HENKILÖSTÖLLE

Vähentää pikkulasten atooppisen ihottuman riskiä 50%:lla 1, 2 Tarkoitettu erityisesti lapsille, joilla perinnöllinen taipumus allergioihin. Vähentää atooppisen ihottuman riskiä 6-vuoden ikään asti. 1, 3 Pitkäaikainen ehkäisevä vaikutus. 3

Allergioiden yleisyys lisääntyy lasten ja nuorten keskuudessa. 15 kliinistä tutkimusta on osoittanut, että NAN H.A 1 on turvallinen ja tehokas vaihtoehto lapsille, jotka eivät voi saada rintamaitoa ja joilla on kohonnut allergiariski.

1. Szajewska H, Horvath A. Meta-analysis of the evidence for a partially hydrolyzed 100% whey formula for the prevention of allergic diseases. Curr Med Res Opin. 2010;26(2):423-37. 2. Alexander DD & Cabana MD. Partioally Hydrolyzed 100% Whey Protein Infant Formula and Reduced Risk of Atopic Dermatitis: A Meta-analysis. JPGN 2010; 50(4): 422-430. 3. von Berg A, Filipiak-Pittroff B, Krämer U et al. Preventive effect of hydrolysed infant formulas persists until age 6 years: long-term results from the German Infant Nutritional Intervention Study (GINI). J Allergy Clin Immunol 2008;121:1442-7. (GINI study only shows effect on atopic dermatitis).

Lisätietoja saat www.nestlenan.fi Äidinmaito on imeväisen parasta ravintoa Maailman terveysjärjestö WHO* on suositellut, että raskaana olevat naiset ja uudet äidit saavat tietoa imetyksen eduista ja sen ensiluokkaisuudesta - etenkin siitä, että se tarjoaa parasta ravintoa imeväiselle sekä suojaa sairauksilta. Äideille tulisi tarjota tukea imetykseen valmistautumiseen ja sen ylläpitämiseen, painottaen erityisesti tasapainoisen ruokavalion merkitystä sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Tarpeettomaan pulloruokinnan osittaiseen aloittamiseen tai muun ruoan ja juoman tarjoamiseen ei tulisi kannustaa, sillä se vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Äitejä tulisi myös varoittaa imetyksen lopettamisen peruuttamattomuudesta. Ennen kuin äitiä ohjeistetaan käyttämään äidinmaidonkorviketta, hänelle tulisi selvittää päätöksen sosiaaliset sekä taloudelliset vaikutukset: esim. jos vauvaa yksinomaan pulloruokitaan, tarvitaan enemmän kuin yksi pakkaus korvikejauhetta viikossa, joten perheen tilanne ja kustannukset tulisi pitää mielessä. Äitejä tulisi muistuttaa siitä, että rintamaito ei ole ainoastaan parasta vauvalle, mutta myös taloudellisin vaihtoehto. Mikäli päätös äidinmaidonkorvikkeen käytöstä tehdään, on tärkeää antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä painottaen, että keittämätön vesi (jauheen valmistuksessa), steriloimattomat pullot tai väärä laimentaminen voivat johtaa sairastumiseen. * Kts. International Code of Marketing of Breast Milk Substitutes, adopted by the World Health Assembly in Resolution WHA 34.22, May 1981

kuumajuoma jauhe

www