Neuvola ja kouluterveys -lehti 4/2018

Neuvola ja kouluterveys

4• 2018

Perhepäivähoidon 50 vuoden tarina Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

4 • 2018

Neuvola ja kouluterveys

Neuvola ja kouluterveyslehti 18. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com

11

Tämän numeron avustajat

Anna-Leena Välimäki Esa Terävä Susanna Paavilainen Minttu Korsberg Matti Pietilä Marke Hietanen-Peltola Timo Jaakkola Arja Sääkslahti Mikko Huhtaniemi Riittakerttu Kaltiala-Heino Toni Jalonen Maija Lahtinen Virpi Taipale Hannu Hausen Kannen kuva

Seija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla.

Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Kuva: Niklas Günsberg

12 Koirien hajuerottelutaito

Huolehdi kokonaisrasituksestasi!

29 SISÄLTÖ

4•2018 4 5 6 8 10 11 12 14 16 18 20

Tapahtumien ytimessä Pääkirjoitus Perhepäivähoidon tarina Terveysosaaja Eeva Itkonen TES Esa Terävä Koirien hajuerottelutaito Move! tietoa Paranemistakuu?

Verkkovalmennus Ilon ja toivon sanansaattajia Kuntien lapsiperhetyö hukassa

21 22

Inka huutosakin johtaja

23 24

Aivoruokaa -kirja

26 27 28 29

Oppilaana maailmalla, osa 6

30

Väitös kuluttajakäyttäytymisestä

Rasvamaksa ja suolistomikrobit Käypä hoito: tupakka- ja nikotiiniriippuvuus

Vakavaa hammasasiaa Liikunta ja tyypin 2 diabetes Faktoja urheiluvammoista

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

3

Tapahtumien ytimessä

Valtakunnalliset neuvolapäivät 6.-7.11.2018

Lapsen oikeuksien viikko 19.-23.11.2018

Äidin raskausaikaisesta masennuksesta ja ylipainosta on nyt kertynyt tuoretta tutkimusnäyttöä.

Masennus ja ylipaino nostavat keskosuuden ja pieni-

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään Suo-

painoisuuden vaaran yli puolitoistakertaiseksi ja lisäävät jälkikasvun alttiutta kehitysviivästymille, masennukselle, ylipainolle ja sydänsairauksille. Raskausaikana masentuneiden äitien tyttärien todennäköisyys kokea masennusta omassa raskaudessaan on lähes kolminkertainen.

Ihmisen kasvuvauhti ja elinten kehitys ovat kohdussa ylivoimaisesti nopeimmillaan verrattuna muihin elämänvaiheisiin. ”Ihminen on silloin herkimmillään ympäristön vaikutuksille. Väitänkin, että aika kohdussa on ihmisen kehityksen tärkein vaihe”, toteaa Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katri Räikkönen. ”Melkein kaikkien kansantautien riskit istutetaan meihin jo kohdussa. Sukupolvien yli ulottuva noidankehä on erityisen huolestuttava”, Räikkönen painottaa.

Tutkimustietoa tästä sikiöaikaiseksi ohjelmoitumiseksi -nimetystä ilmiöstä on kertynyt jo yli kolmen vuosikymmenen ajalta. Helsingin yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Folkhälsanin yhteistyönä toteuttamat tutkimukset ovat olleet avainasemassa tämän

tiedon kartuttamisessa.

messa ja ympäri maailman vuosittain 20.11. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi.

Lapsen oikeuksien viikko on kouluille suunnattu toiminnallinen teemaviikko, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien tunnettuutta oppilaiden, opettajien ja kouluhenkilökunnan keskuudessa yhteisen tekemisen kautta.

Viikkoa vietettiin tänä vuonna 19.-23.11.2018. Teemaviikko järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja sen järjestivät lapsi- ja nuorisojärjestöjen, lapsiasiavaltuutetun toimiston, seurakuntien ja valtion toimijoiden yhteinen lapsen oikeuksien viestintäverkosto. Teemaviikon aiheena oli Osallisuus.

Pääkirjoitus

Koulun hyvinvointityön mittaamisesta:

Kouluterveyskysely ansaitsee kepeät mullat!  Matti Rimpelä Kouluterveyskysely on kahden vuosikymmenen kuluessa vakiintunut lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan yhdeksi peruskiveksi. THL:n kotisivuilla sen sanotaan tuottavan ”monipuolista ja luotettavaa, maakunnallista ja paikallista seurantatietoa eri ikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulunkäynnistä ja opiskelusta, osallisuudesta sekä avun saamisesta ja palvelujen tarpeisiin vastaavuudesta.”

Tuoreessa raportissa lapsiperheiden ja lasten näkymisestä kuntien strategiatyössä on kiinnitetty huomiota tunnuslukujen kriittisiin ominaisuuksiin (osuvuus, herkkyys ja ajantasaisuus) ja arvioitu kouluterveyskyselyn tuottamia tietoja niiden näkökulmasta: ”Kouluterveyskyselyn tuottama tieto esimerkiksi kiusaamisen yleisyydestä kouluissa ja kunnassa ei välttämättä ole osuvaa, ei herkkää eikä ajantasaista. Satunnaisvaihtelua tuottavat vastaustilanne ja vastaajien edustavuus suhteessa kunnan samanikäiseen väestöön. Kun kiusaaminen on keskimääräistä harvinaisempaa, ilmoittamiskynnys on matalampi kuin yleisemmän kiusaamisen luokissa ja kouluissa.

Kun mittaus tehdään kahden vuoden välein, muutosten havaitsemiseen tarvitaan vähintään neljä vuotta. Harvoin muutokset ovat niin suuria, että kahden vuoden välein tehdystä mittauksista voisi tehdä luotettavia päätelmiä.” (sivut 102-104).

Vastasin 1990-luvulla Kouluterveyskyselyn kehittämisestä. Tänään olen päätynyt ajattelemaan, että kysely on tehtävänsä tehnyt. Monestakin syystä Kouluterveyskysely voisi jäädä tietyn ajankohdan tarpeiden ja silloin käytettävissä olleen teknologian sovellutuksena historiaan.

Palautan mieleen hetkiä Kouluterveyskyselyn kehittämisestä. Elettiin 1990-luvun puoliväliä. Huoli lasten ja pahoinvoinnista oli kasvanut. Kunnissa ja kouluissa tehtiin lukuisia omatoimisia kyselyjä, joiden tiedot eivät olleet vertailukelpoisia. Keväällä 2005 osallistuin Imatralla, Jyväskylässä ja Turussa työkokouksiin, joissa keskusteltiin nuorten pahoinvoinnin seuraamisesta

kunnissa ja kouluissa, erityisesti esillä olivat päihteet ja seksuaalikäyttäytyminen.

Olimme 1980-luvun lopussa testanneet Nuorten terveystapatutkimuksen soveltamista Hyvinkäällä. Kokeilu ei herättänyt laajempaa kiinnostusta. Otin tämän idean uudelleen esille em. tapaamisissa. Paikalliset avainhenkilöt innostuivat: Miksi tehtäisiin jokaisessa kunnassa omia kyselyjä, kun intressit voitaisiin yhdistää?

Menetelmä, osaaminen ja tutkijaryhmäkin olivat valmiina. Kyselysuunnitelma valmistui nopeasti yhtyeistyössä Imatran, Keski-Suomen ja Turun avainhenkilöiden kanssa. Luokkakyselyt tehtiin yläkouluissa 8. ja 9. luokan oppilaille. Ensin valmistuivat Imatran tulokset, lyhyt tekstiosa ja ydintiedot koulukohtaisina taulukkoina.

Imatran Kaupunginteatterissa järjestettiin raportointitilaisuus syksyllä 1995.

Muistan tuon päivän yhtenä työurani mielenkiintoisimmista. Monisteet jaettiin ovella. Sali tuli lähes täyteen. Ihmiset kiirehtivät istumaan ja alkoivat selata monistetta. Ei kuulunut tavanomaista puheensorinaa.

Esittelin päätulokset. Kun keskustelu avattiin, kymmenet kädet nousivat.

Olin lukuisissa vastaavissa tilanteissa esitellyt Nuorten terveystapatutkimuksen

tuloksia. Ne eivät olleet koskaan virittäneet samanlaista tunnelmaa. Sain ensimmäisen tuntuman ’paikallisuuden’ ja ’paikallistietoisuuden’ merkitykseen. Yleinen tieto on ”kylmää”, mutta arjesta ja sen työstä kertova tieto on ”kuumaa”. Koulukohtainen tulostus tuotti ”kuumaa” tietoa ja sai punan nousemaan esimerkiksi monien rehtoreiden poskille.

Valmistelimme valtakunnallisen suunnitelman. Parin vuoden kuluttua Kouluterveyskysely kattoi lähes kaikki koulut, joissa oli 8. ja 9. luokan oppilaita.

Kyselyn kehittämistä ohjasi huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Kahden vuosikymmenen aikana on siirrytty kahdessa suunnassa askeleita eteenpäin: Miksi tietoa kerätään ja miten tietoa kerätään.

Tiedämme, että lasten ja nuorten hyvinvointi on ensisijaisesti aikuisten tuottamaa. Olennaista on, mitä aikuiset tekevät kotona, koulussa, palveluissa, harrastuksissa, yms. Näin tulemme työn ja sen tulosten mittaamiseen.

Olennaisin kysymys on tiedon merkityksellisyys työntekijöiden, lähiesimiesten ja johtajien arjessa. Merkityksen kokemus ratkaisee, onko informaatio kuumaa vai jääkö se kylmäksi.

Filosofiakatemian tuoreessa blogissa on seuraava työn mittaamisen lyhyt muistilista: 1. Auttavatko mittarit oppimisessa ja työn ymmärtämisessä? Ovatko ne työntekijöiden itsensä käytössä vai johdon valvontamekanismi?

2. Vain ihmisten itsensä asettamista tavoitteista ei tule automaattisesti ‘pelaamisen kohdetta’, yhteistoimintaa sabotoivaa tekijää.

3. Jos haluat yhteistyötä, älä mittaa yksilöiden vaan tiimien suoriutumista.

4. Mittaa sitä, mikä on lapsille ja nuorille tärkeää. Miten hyvin ja kuinka nopeasti lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa 5. Ymmärretäänkö vaihtelua? Osataanko erottaa luontainen vaihtelu ja erikoisolosuhteista syntynyt vaihtelu?

6. Mittaa prosesseja ja kerää useita datapisteitä. Kaksi datapistettä ei kerro todellisesta tilanteesta vielä mitään!

7. Mittarit kertovat jotain sen hetkisestä tilasta mutta harvemmin sitä, miksi niin on. Mittareista saatuja tuloksia voi käyttää hypoteesien luomiseen mutta harvemmin kausaliteetin ymmärtämiseen.

8. Moni yhteistoiminnan kulmakivi ei taivu numeroksi. Kuuntele tarkalla korvalla, millaisia tarinoita organisaatiossa elää ja miten ne muuttuvat.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

5

Avainkäsitteitä ovat ”paikallistietoisuus” ja ”tuloksellisuustietoisuus”: Vahvistaako informaatio yhteistä paikallistietoisuutta ja yhteistä tuloksellisuustietoisuutta? Informaatio tulee merkitykselliseksi, kun sitä käytetään johtamisen kaikilla tasoilla arjen työn kuvaamiseen ja kehittämiseen. Hyvinvointi-informaation tulisi olla yhtä osuvaa, herkkää, ajantasaista ja merkityksellistä kuin tänään on kuntien talousinformaatio.

Entä miten informaatiota olisi hyvä kerätä? Teknologia on kehittynyt räjähdysmäisesti 2000-luvun kuluessa. Tänään on helposti saatavissa ajantasaista tietoa niin lasten ja nuorten hyvinvoinnista kuin ammattihenkilöiden toiminnasta sen edistämiseksi. Oivallisena esimerkkinä ovat Schoolday:n kehittämät sovellutukset.

Suosittelen niihin perehtymistä.

Jos minulla tänään olisi mahdollisuus olla mukana valtakunnallisessa kehitystyössä samalla tavalla kuin 1990-luvulla, yhdistäisin edellä esitetyt tulkinnat ja teknologian. Kouluissa kerättäisiin jatkuvasti tietoa ammattihenkilöiden työstä sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja kokemuksista. Tiedot kertyisivät jatkuvana virtana kevyillä kyselyillä ja päivittäisistä kohtaamisista opettajien ja oppilashuoltohenkilöstön arjessa. Tulostus olisi hyvin visualisoitua ja ajantasaista.

Kunnan/koulujen tavoite- ja toimintasuunnitelman tavoitteiden kannalta olennaisimmat ydintiedot olisi standardoitu ja niistä muodostuisi ajantasaiset raportit kuntajohdolle. Ydintiedot siirtyisivät sähköisesti kansallisiin tietojärjestelmiin (esimerkiksi samalla tavalla, kun nyt kerääntyvät erikoissairaanhoidon valtakunnalliseen tietokantaan) ja erityisiin rekistereihin (esimerkiksi syöpärekisteriä soveltaen muodostettu erityisen tuen rekisteri).

Kansalliset kyselyt keskittyisivät tuottamaan valtakunnallisen ja alueellisen perhe-, lapsi- ja nuorisopolitiikan tarvitsemaa informaatiota. Niiden ei oletettaisi tuottavan paikallisesti merkityksellistä tietoa muuten kuin omaa toimintaa raamittavina.  https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/ tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely  Matti Rimpelä, Markku Rimpelä Markku, Juuso Heinisuo: Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiatyössä. Kalevi Sorsa Säätiö.

Helsinki 2018. Sivut 102-104.  https://filosofianakatemia.fi/blogi/kun-mittarista-tulee-tulostavoite-se-lakkaa-olemasta-hyva-mittari?fbclid=IwAR1A30KF7X3Z4XJXSmcdBFB1fJauHtUvWv8I74e3Vmt4vQV-Dk9QW_b10d4  https://schoolday.fi/

6

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Varhaiskasvatusta omaleimaisesti perhepäivähoidossa jo vuosikymmenien ajan  Anna-Leena Välimäki Suomalaisella perhepäivähoidolla on oma mielenkiintoinen historiansa. Se on nyt ensimmäisen kerran tutkittu, analysoitu ja julkaistu.

Juurensa on hyvä tuntea, olipa sitten kysymys yksilön, perheen, ammattikunnan, kunnan tai valtion toimien historiasta. Taustan tunteminen antaa ymmärrystä nykytilanteeseen ja tulevan pohtimiseen. Suomalaisella perhepäivähoidolla on oma mielenkiintoinen historiansa. Se on nyt ensimmäisen kerran tutkittu, analysoitu ja julkaistu.

Perhepäivähoitoa katsotaan tutkimuksessa historiallisena prosessina, mutta kuitenkin osana koko päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kontekstia.

Alkua Kunnallinen perhepäivähoito käynnistyi Suomessa 1960-luvun puolivälissä, jolloin varsinkin kokopäiväisen päivähoidon tarve oli kasvanut perheiden näkökulmasta katsottuna kipupisteeseen. Yksityinen, perheiden keskenään sopima, perhepäivähoito oli ollut pitkään pääasiallinen ratkaisu, jolla päästiin perheen arjessa eteenpäin. Kun laki lasten päivähoidosta tuli voimaan vuonna 1973, silloinkin vain yhden perheen kymmenestä oli mahdollista saada lapselleen kunnallista päivähoitoa, jos molemmat vanhemmat olivat kokopäivätyössä tai yksinhuoltajia. Lastentarhojen ja seimien määrä oli meillä todella pientä 1970-luvulle tultaessa ja päiväkodiksi muuttuneena pitkään senkin jälkeen.

Kunnallinen perhepäivähoito pohjustettiin ja tuotteistettiin meillä usean tahon voimin noin kymmenen vuoden aikana ennen päivähoitolakia. Tätä kehkeytymisajan kehittämistyötä olivat

tekemässä lastensuojelujärjestöt - erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto, valtio ja kunnat. Joka neljäs kunta lähti eri tavoin ottamaan perhepäivähoitoa ohjaukseensa jo ennen päivähoitolakia. Media seurasi aktiivisesti sekä perhepäivähoidon valtakunnallista että paikallista tilannetta. Opiskelijat kehittivät kolmiperhehoidon, koska heidän lapsilleen ei välttämättä ollut kunnissa mitään päivähoitoa tarjolla.

Kehittämistyön aikana tutustuttiin perhepäivähoidon kansainväliseen tilanteeseen, erityisesti muissa pohjoismaissa. Suomessa kuitenkin alusta saakka asennoiduttiin kehittämään omaa, kansallista perhepäivähoitoa.

Sen perustana oli perhepäivähoitajien ammatillisuuden tukeminen koulutuksella ja perhepäivähoidon ohjaajien antamalla tuella.

Päivähoitolain aikaa Päivähoitolakiin perhepäivähoito tuli tasaveroiseksi päivähoidon muodoksi päiväkodin rinnalle. Päivähoitolaki lähti kasvattamaan kunnallisen päivähoidon määrää ja laatua. Laki myös edellytti, että kaikki yksityinen päivähoito tuli valvonnan piiriin. Tämä tarkoitti alkuaikoina erityisesti perhepäivähoidon osalta valtavaa työtä kunnissa, kun massiivisena toiminutta yksityistä perhepäivähoitoa lähdettiin tarkastamaan ja tuomaan siitä osa kunnalliseksi toiminnaksi. Erityisesti ohjaajat uutena ammattikuntana tekivät tässä pioneerityötä ruohonjuuritasolla, käytännössä.

Varhaiskasvatus

Määrää näkyvänä ja näkymättömänä Perhepäivähoito muodosti merkittävän osan päivähoitopaikoista etenkin 1970ja 1980-luvuilla. Juuri ennen vuoden 1990 taloudellista lamaa perhepäivähoidossa oli noin puolet sekä hoitopaikoista että koko päivähoitohenkilöstöstä.

Kuten oheinen kuvio osoittaa lama-aika leikkasi rajusti perhepäivähoidon paikkoja. Kuvio osoittaa myös, että perhepäivähoidon määrä on vähentynyt etenkin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Toisaalta perhepäivähoitoa on myös yksityisen hoidon tuen ja palvelusetelien piirissä, mutta silloin se on osana muuta yksityistä varhaiskasvatusta.

Perhepäivähoidon tilastoissa on tulkittavissa monenlaista näkymättömyyttä. Esimerkiksi perhepäivähoitajien omat lapset ovat olleet kokonaan pois päivähoidon tilastoista, vaikka käytännössä he ovat olleet osana perhepäivähoidon ryhmää ja toimintaa.

Tämä on mielestäni iso yhteiskuntaeettinen asia, varsinkin kun monissa yhteyksissä on moitittu suomalaislasten alhaista päivähoidon osallistumisprosenttia etenkin pienimpien osalta.

Sitä omaleimaisuutta Tutkimuksen haastatteluissa oli mukana noin sata perhepäivähoitajaa 26 kunnasta. Mukana oli sekä pitkään perhepäivähoitajina toimineita että vasta muutaman vuoden työssä olleita. Perhepäivähoitajia kuunnellessa tuli tunne, että perhepäivähoidossa lasten kehitysja oppimisympäristönä on vakiintuneesti

paljon sellaista, jota varsinkin nyt viime aikoina on nostettu hyvään varhaiskasvatukseen kuuluvana esille, kuten liikunnan ja luonnon merkitys sekä ruokailukasvatus. Perhepäivähoidossa lapset saavat hyvää kotiruokaa. Kun lapsiryhmä on pieni, jokainen lapsi tulee otetuksi huomioon ja lapsilla on mahdollisuus monella tavoin vaikuttaa ja olla osallisena olemiseensa ja päivien kulkuun. Perhepäivähoitajat korostavat leikin merkitystä ja leikin rauhaa. Varsinkin pienillä lapsilla on elämässään monenlaista oppimista perusasioissa kuten syömisen ja levon ohella pukemisessa, riisumisessa, pesuissa ja vessakäynneissä. Perhepäivähoidossa näihin oppimisiin annetaan aikaa. Perhepäivähoidossa lapset ja perhepäivähoitaja keskustelevat paljon eivätkä perhepäivähoitajat viestitä kiireestä.

Perhepäivähoidon omaleimaisuutta on myös päivittäinen, tiivis yhteys vanhempiin. Vanhemmat arvostavat sitä, että perhepäivähoitaja tietää koko päivän kulun, tapahtumat ja tunnelmat.

Perhepäivähoidossa syntyy helposti pitkiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita niin lapsiin kuin vanhempiin.

Lähekkäin asuvat perhepäivähoitajat lapsineen tapaavat toisiaan säännöllisesti ympäristön tarjoamissa paikoissa.

Ne voivat olla leikkipuistoja, kerhotiloja, kirjastoja tai metsikköjä. Tätä kautta lapsille muodostuu säännöllisesti isompia kaveriryhmiä, jotka ovat tärkeitä.

Perhepäivähoitajat itse kokevat toisten perhepäivähoitajien kanssa kollegialisuutta, jota ylläpidetään monin tavoin.

Ohjauksen ohentuminen on perhepäivähoitajien näkökulmasta harmillista. Sitä on tapahtunut jo pitkän aikaa rinnan perhepäivähoitajien määrän

vähenemisen kanssa. Pitkään perhepäivähoitajina toimineet toivat joka puolella maata esille ohjaajien merkityksen.

Ohjaajat ovat olleet koulutukseltaan lastentarhanopettajia tai sosionomeja ja he ovat antaneet työnohjauksellista tukea, mutta he ovat olleet tukena myös mahdollisissa ongelmatilanteissa niin perhepäivähoitajille kuin vanhemmille.

Tulevaisuutta Tuore vuoden 2018 varhaiskasvatuslaki sisältää perhepäivähoidon yhtenä varhaiskasvatuksen muotona. Suomi on pitkä maa ja kunnat erilaisia. Olen esittänyt tutkimuksen lopussa, että jokaisessa kunnassa tulisi käydä avoin keskustelu perhepäivähoidosta. Perhepäivähoidon tila ja myös tahtotila tulisi tehdä kunnissa näkyväksi. Nyt haastatteluissa ihmeteltiin hiljaisuutta perhepäivähoidon ympärillä.

Perhepäivähoitajilla on nykyisin ammattitutkinto, joka pienellä lisäkoulutuksella tulee antamaan pätevyyden päiväkodin lastenhoitajaksi. Vanhemmat ovat yleensä antaneet perhepäivähoidolle hyvän arvioinnin. Perhepäivähoidolla on siis ollut merkittävä rooli suomalaisen päivähoitoreformin tarinassa ja toivottavasti se jatkuu varhaiskasvatuslain tuomassa uudessa agendassa, jossa myös nyt – kuten tutkimuksen alussa 50 vuotta sitten – on ajankohtaista dialogi yksityisestä ja kunnallisesta perhepäivähoidosta.

Kirjoittaja on KT, YTM, tietokirjailija

Lähde:  Välimäki, A-L (2018) Kun työ tulee hymyillen kotiin - Suomalaisen perhepäivähoidon 50 vuoden tarina 1960-luvulta 2010-luvulle. Kasvatustieteiden tiedekunta.

Acta Universitatis Ouluensis E 181. Oulun yliopisto. (Julkaistu marraskuussa 2018)

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

7

Terveysosaaja Eva Itkonen

Kahden roolin terveysosaaja Eeva Itkonen

Eeva Itkosella ei ole ollut tyypillinen opiskelu-ura.

Yleensä urapolulla siirrytään ammatti- ja ammattikorkeakoulusta yliopistoon, alemmasta ylempään tutkintoon. Sattumien summana kahden lapsen äiti uikin vastavirtaan. Itkonen valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi, opiskeli kätilöksi ja vielä sen jälkeen terveydenhoitajaksi. Miten se nyt niin meni?

- Esikoisen syntymän aikoihin huomasin, kuinka häkellyttäviä kokemuksia raskaus ja synnytys ovat ja kuinka viehkeää kätilön työ on. Siinä yhdistyy asiantuntija- ja käsityöläisammatti ja saa olla lähellä koko perhettä.

- Lopullisen kipinän kätilöksi opiskeluun sain doulatyöstä. Pääsin mukaan synnytykseen tukihenkilön roolissa. Hakeuduin synnytyksen jälkeen doulakoulutukseen ja kohta olinkin sertifioitu doula. Doulatyössä saamani kokemus rohkaisi hakemaan kätilökoulutukseen. Metropolia ammattikorkeakoulun opinnoissa sain hyödynnettyä joitakin yliopisto-opintoja.

Kätilötyö ei kuitenkaan vastannut täysin odotuksia.

- Innostuin neuvolatyön tarjoamasta jatkuvuudesta jo opiskelijana. Neuvolassa kuljetaan perheen kanssa odotuksesta vauva-aikaan ja pitkälle lapsuuteen aina kouluikään saakka. Samanlaista jatkuvuutta ei juuri muualla näe.

35-vuotias monitoiminainen on myös Toimiva perhe -ohjaaja ja työskentelee tällä hetkellä sekä Helsingin kaupungin neuvolassa että omassa, vuonna 2014 perustamassaan Jaga yrityksessä.

Kaksoisroolissa on mahdollisuuksia  Seija Sihvola Neuvolajärjestelmä on saanut rinnalleen neuvolapalveluita täydentäviä yrityksiä.

Helsinkiläinen Eeva Itkonen työskentelee molemmissa järjestelmissä: hän toimii neuvolassa terveydenhoitajana ja omassa yrityksessään kätilöasiantuntijana.

8

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Neuvolan ammattilaiset osaavat herkästi tunnistaa perheiden yksilölliset tarpeet. Resurssien vähentyessä ei kaikkia tarpeita kuitenkaan aina voi tyydyttää, eikä yksilöllisiä palveluita tarjota. Esimerkiksi perhevalmennusta tarjotaan Itkosen työmaalla, helsinkiläisessä äitiys- ja lastenneuvolassa, kaksi kertaa raskausaikana.

Kotikäynti pyritään tekemään erityisesti ensimmäisen lapsen saaneiden perheiden luokse.

- Osa äideistä haluaa enemmän ammattilaisen aikaa ja ohjausta, joka on yksilöllistä ja yksityiskohtaista. Neuvolapalveluita pyritään kohdentamaan erityistä tukea tarvitseviin perheisiin, mutta monella niin sanotusti tavallisella perheellä on myös monenlaisia tuen tarpeita liittyen esimerkiksi imetykseen tai

synnytykseen valmistautumiseen. En kuitenkaan mainosta yksityisvastaanottoani neuvolassa enkä ota omia neuvola-asiakkaitani yksityisvastaanotolle.

Yleensä asiakkaat löytävät palvelut netistä tai puskaradion suositusten kautta.

Asiakkailla on monenlaisia tarpeita, mutta halu saada mahdollisimman paljon tietoa ja ammattilaisen näkökulmia päätöksenteon tueksi yhdistää useimpia perheitä.

- Jagan asiakkaina on lisääntyvästi myös urheilevia äitejä. Tiedonjanoiset urheilijaäidit haluavat varmuutta runsaan liikunnan vaikutuksesta raskaus- ja imetysprosessissa. Osa asiakaista haluaa saada lisätietoa ja tukea ryhmän jäsenenä. Vedän yrityksessäni ryhmiä, joihin isätkin usein osallistuvat. Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja turvallisessa ja rauhallisessa ryhmässä saa purkaa pahimmatkin huolenaiheet yhdessä samassa tilanteessa olevien kanssa, Itkonen toteaa.

Raskaus- ja imetysajan tukipalveluita antavia yrityksiä on pääkaupunkiseudulla useita. Eeva Itkonen on erityisen ilahtunut pienten yksityisyrittäjien määrästä.

- On hienoa, että meitä on niin monta itsenäistä kätilöä, terveydenhoitajaa, äitiysfysioterapeuttia ja muuta ammattitaitoista terveysalan yrittäjää. Raskaus ja synnytys eivät yksityisellä puolellakaan ole lääkäriyritysten monopolia.

Yksityiseltä kohti julkista Itkonen näkee yksityiset palvelut julkisen sektorin työn täydentäjinä.

- Monet uudet ideat ja virtaukset hakevat ensin vauhtia yksityiseltä puolelta. Onnistuneimmat kokeilut siirtyvät vähitellen osaksi myös julkisen puolen ammattilaisten työtä. Matka ideoista toteutukseen on yksinyrittäjänä suoraviivaisempaa kuin isossa organisaatiossa.

Esimerkiksi hyvien käytäntöjen leviämisestä yksityiseltä julkiselle puolelle Itkonen nostaa Spinning Babies -harjoitukset, jotka ovat nousseet viime aikoina puheenaiheeksi odottajien keskuudessa. Harjoitukset koostuvat erilaisista hitaista venytyksistä, lantiota avaavista asennoista ja kehon rentouttamisesta kevyen värinän ja liikkeen avulla.

- Tutustuin menetelmään kahdeksan vuotta sitten odottaessani kuopustani,

kun etsin helpotusta raskausajan vaivoihin ja apua synnytykseen valmistautumiseen. Vuonna 2014 käydessäni koulutuksen menetelmän käyttöön Amsterdamissa kovin moni ei Suomessa vielä ollut kuullut koko asiasta.

Vähitellen yksityisyrittäjänä toimivat kätilöt ja doulat alkoivat levittää sanaa asiakkaidensa keskuudessa. Tällä hetkellä varmasti lähes jokainen synnytyssalissa työskentelevä kätilö tietää ainakin jonkun kollegan, joka on perehtynyt menetelmän käyttöön.

Suomessa on lisäkseni muutama kätilö, terveydenhoitaja ja doula, joka on kouluttautunut Spinning Babies -synnytysvalmentajaksi perheille.

Kuunteleminen kaikkein tärkeintä Eeva Itkonen tekee työtään omasta mielestään nöyrin mielin. Hän ei pyri parantamaan eikä terapoimaan, vaan pikemminkin sparraamaan äitejä ja isiä niissä pulmissa, jotka askarruttavat tulevia vanhempia.

- Kaikki me alan ammattilaiset tiedämme, kuinka voimakas kokemus raskaus - ja erityisesti ensiraskaus on. Maailma mullistuu hetkessä ja sikiöstä tulee ajatusten ykköskohde. Se hämmentää ja herkistää vahvimmankin aikuisen. Siinä myllerryksessä ei ensimmäiseksi ajatella parisuhteen hienosäätöä, vaan ne ajatukset tulevat hiukan viiveellä. Useimmiten ne ajatukset kyllä tulevat, ja hyvä niin.

- Opiskelin myös sukupuolentutkimusta. Se on auttanut tarkastelemaan ja ymmärtämään, miten synnyttämisen ja vanhemmuuden käytännöt eivät ole ainoastaan yksilöiden valintoja vaan muotoutuvat tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa elämme.

Myös maahanmuuttajaperheet hakeutuvat joskus yksityisen puolen palveluihin. Erityisesti englanninkieliselle valmennukselle ja imetysohjaukselle on pääkaupunkiseudulla suuri tarve.

Myös muille kielille olisi kysyntää.

Aina asiat eivät mene niin kuin on uskottu ja toivottu. Raskaus päättyy ja murhe valtaa mielen.

-Haavoittuvissa tapahtumissa tarvittaisiin mielestäni enemmän auttamisen erityispalveluita. Esimerkiksi keskenmenoryhmiä pitäisi olla saatavilla myös julkishallinnon puolella, Eeva Itkonen pohtii.

Itsestä huolehtiminen antaa voimaa Asiakastyö on antoisaa, mutta kuormittavaa. Kasvokkain kohtaaminen edellyttää jatkuvaa keskittymistä ja valppaana oloa. Sukkuloiminen kahden työmaan välillä vie aikaa kuten myös valmistautuminen koulutus- ja opetustyöhön.

Eeva Itkosen oma lepoväylä tulee joogasta. Sitä hän on harrastanut vuosia ja hakeutuu joogatunneille niin usein kuin mahdollista. Joogassa keho, mieli ja sielu lepäävät ja olo huojentuu nopeasti. Myös pyöräily on kuulunut omaan kunto-ohjelmaan jo vuosien ajan.

Lapsiperheen normaalilta kohinalta ja kiireeltä ei lapsiperheasiantuntijakaan voi välttyä.

-Kaksi poikaamme pitävät kodin härdelliä yllä. Yhden työpäivän jälkeen alkaa kotona toinen työvuoro. Yritämme aikatauluttaa hommat mieheni kanssa niin, että kumpikin kuormittuu suurin piirtein yhtä paljon.

Kehollisen tasapainon harjoittelua.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

9

TES

Terveyen

edistämisen salat Kuva: Niklas Günsberg

Huolehdi kokonaisrasituksestasi!  Esa Terävä Olen elänyt kaksoiselämää nyt jo kuuden vuoden ajan. Työaikana ymmärtäväinen ja lempeä luokanopettaja – illalla tinkimätön ja vaativa urheilija.

Opetan leipätyökseni tokaluokkalaisia Jätkäsaaren peruskoulussa. Siinä samassa noudatan parhaan kykyni mukaan huippu-urheilijan harjoitusaikataulua ja rutiineja Helsingin IFK:ssa jalkapalloillen. Kuten arvata saattaa kahta työtä tekevällä ei ole vapaa-ajan ongelmaa. Jalkapallokauden ollessa parhaassa vauhdissa reissaan vieraspeleissä ”työmatkoilla” eri puolilla Suomea lähes joka toinen viikonloppu.

Muut viikonvaihteet sujuvat kotipelien merkeissä. Toisaalta olen oppinut ajattelemaan, että tulisi sitä muutenkin päivittäin liikuttua.

Joskus liika on kuitenkin liikaa. Siitä olen saanut opin kantapään, tai oikeastaan vatsani kautta. Takana oli

10

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

ehjä treenikausi ja edessä siinsi innolla odottamani ottelut pääsarjassa. Treenasin kovempaa kuin koskaan ja olin kaikin puolin huippukunnossa – olihan oma fysiikkavalmentajani todennut sen VO2 Max –testillä ja kehonkoostumusmittauksilla. Samaan aikaan päälle painoivat kuitenkin arjen työt luokanopettajana ja viittä vaille valmis pro gradu –tutkielma. ”Ei sitä noin tehdä!”, ohjeistin joukkueen nuorimpia aamuharjoituksen jälkeen punttisalilla ja päätin näyttää askelkyykyn oikeaoppisen tekniikan. Keskivartalo tiukaksi, painot käteen, askel sivuun ja naps! Oli helmikuu 2015, kun kroppani alkoi prakata ja urheilijantyrästä muodostua painavin kirosanani. Seurasi lukemattomien lääkärikäyntien ja magneettikuvien kierre, joka päättyi saman vuoden marraskuussa leikkaussalin valoihin.

Alkuun olin loukkaantumisestani katkera, sillä menetin sen vuoksi yhteensä kaksi kokonaista kautta ehkä

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä.

Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä?

Vuorossa on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja Esa Terävä.

parhaista urheilijavuosistani. Tuona aikana sitkeä vaiva ei lakannut muistuttamasta itsestään edes opettajan hommissa pulpetteja siirreltäessä tai liikuntatunteja vetäessä. Jälkikäteen todettakoon, että olin onnekas selvitessäni noinkin vähällä. Vaikka keho petti, niin mieli kesti kaiken sen ristipaineen ja kuormituksen, johon olin itseni laittanut. Tuo kokemus opetti tunnistamaan jaksamisen rajat ja nyt todella tiedän, että asioita kannattaa tehdä sopivassa suhteessa. Liika on todellakin liikaa. Taistelin vaivaa vastaan kaksi kokonaista vuotta kokeillen kaikkia asiantuntijoiden kikkoja voittamalla lopulta hyvin yksinkertaisella reseptillä – levolla ja rentoutumisella.

Elämäni on edelleen kiireistä, mutta tasapainoista. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni kokonaisvaltaisemmin.

Sään salliessa taitan matkat fillarin selässä ajatuksia järjestykseen laittaen.

En pue päälleni trikoita tai ohittele hiki päässä, mutta minulle rauhallinen polkeminen on toimiva tapa päästä hengähtämään sosiaalisesti kuormittavan työpäivän päätteeksi. Olen lopettanut tiukan ruokavalion noudattamisen ja huolehdin vain, että syön tarpeeksi terveellistä perusruokaa arjessa. Pitkän päivän jälkeen saatan palkita itseni makoisalla ahkeruusoluella. Myös onnistuneen ottelun jälkeen voitto-olut maistuu! Toisinaan annan kropalle ylimääräisen vapaapäivän, mikäli siltä tuntuu tai töissä on rankkaa. Tapaan ystäviäni, pidän tiiviisti yhteyttä läheisiini ja annan aikaa parisuhteelle. Arki on työntäyteistä, mutta olen oivaltanut urheilun olevan sille hyvää vastapainoa.

Pyrin olemaan stressaamatta jalkapalloilusta ja sen sijasta nauttia siitä, että pelatessa saan unohtaa kaiken muun.

Kokonaisrasituksesta huolehtiminen on minulle kaiken A ja O. Loppuun siis ehkä se kaikista tärkein – olen kiitollinen terveydestäni ja oppinut pitämään siitä huolta.

Diagnoosikoirat

 Susanna Paavilainen WISE NOSE – SUOMEN HAJUEROTTUELUYHDISTYS RY aloitti vuonna 2015 yhteistyössä Helsingin yliopiston kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston, Yliopistollisen eläinsairaalan, HUS syöpäklinikan ja Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen kanssa monitieteisen tutkimuksen, jonka tarkoitus on tutkia koirien hajuerottelutaidon käyttöä terveydenhuollon tukena. Tutkimuksessa selvitetään, pystyvätkö erikoiskoulutetut hajutunnistekoirat löytämään ja ilmaisemaan luotettavasti niille opetetun hajun erilaisista eläinnäytteistä ja ihmisnäytteistä. Tavoite on, että koirien avulla syöpä voitaisiin löytää ja diagnosoida nykyistä aiemmin ja luotettavammin.

Samalla tutkitaan sitä, mikä syövässä haisee eli minkä ainesosan koira tunnistaa syöpää sairastavan yksilön näytteestä. Vuoden 2015 aikana on tutkittu koirien nisäkasvainten tunnistamista virtsanäytteistä. Vuonna 2018 alkaa syövän tutkimus ihmisten virtsanäytteistä.

RUOTSISSA, SAKSASSA, JAPANISSA JA YHDYSVALLOISSA tehdyissä tutkimuksissa on jo pystytty osoittamaan, että koira voidaan kouluttaa erottamaan positiiviset syöpänäytteet hajuerottelutaitoa hyödyntäen. Tutkittavina on ollut keuhkosyöpä, eturauhassyöpä ja virtsarakkosyöpä, ja näytteinä on ollut uloshengitysilmaa, virtsaa ja verta. Maailmalla sairauksien diagnosoimista hajun avulla on tutkittu myös muilla eläimillä kuin koirilla: Mosambikissa koulutetaan rottia tunnistamaan tuberkuloosi. Kaliforniassa taas kyyhkyjä on opetettu tunnistamaan

syöpäsoluja kudoskuvista. Wise Nose tekee yhteistyötä Englannissa ja Italiassa työskentelevien syöpäkoiratyöryhmien kanssa. Samoja sairauksia tutkitaan siten, että Suomessa käsitellään virtsanäytteitä, Englannissa hengitysnäytteitä ja Italiassa ihonäytteitä. Näytteiden käsittely, työskentelyn dokumentointi ja koirien koulutusmenetelmät ovat yhtenevät, joten tutkimusten tulokset ovat vertailukelpoisia.

KOIRANOHJAAJIEN TEHTÄVÄ on kouluttaa hajutunnistuskoiria hajuerottelumenetelmää käyttäen. Koirat opetetaan tunnistamaan ja ilmaisemaan positiivinen näyte useamman virtsanäytteen joukosta. Koirat työskentelevät hajuradalla, johon näytteet laitetaan purkeissa. Koulutus aloitetaan opettamalla koiralle tapa, jolla se ilmaisee halutun hajun. Se voidaan esimerkiksi opettaa koskettamaan tassullaan purkkia, jossa kohdehaju on.

Näin hajusta tulee koiralle vihje suorittaa sille opetettu toiminto. Ensin hajuradalla on vain positiivinen näyte. Koiran opittua hajuradalla liikkumisen ja kohdehajun ilmaisun aletaan radalle lisätä tyhjiä purkkeja ja sen jälkeen negatiivisia näytteitä. Positiivisen näytteen paikkaa hajuradalla vaihdellaan koko ajan.

Välillä hajuradalla on vain negatiivisia näytteitä: silloin koiran ei pitäisi ilmaista ainuttakaan näytettä. Koulutusvaiheita ja etenemistä seurataan käyttämällä samanlaisena toistettavaa hajuerottelutestiä, kaksoissokkotutkimusta. Kaksoissokkotutkimuksessa myöskään koiran ohjaaja ei tiedä positiivisen näytteen sijaintia hajuradalla, vaan se on ainoastaan tutkimusassistentin tiedossa.

TUTKIMUKSEN TÄRKEIN TAVOITE on selvittää koirien hajuerottelukyvyn käyttämistä sairausdiagnostiikassa. Tutkimus aloitetaan erilaisilla syöpänäytteillä, mutta tarkoitus on tutkia hajutunnistuskoirien käyttöä myös borrelioosin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnissa. Sairauksien varhainen diagnosointi parantaisi myös niiden hoitoennusteita. Toinen tutkimuksen tavoitteista on dokumentoida koirien oppimista ja hajutyöskentelyn kouluttamista siten, että jatkossa hajutunnistuskoiria voitaisiin kouluttaa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Kirjoittaja on Wise Nosen toiminnanjohtaja, www.wisenose.fi

Hajuaisti on koiran vahvin ja tärkein aisti. Hajujen avulla se kommunikoi ja saa tietoa ympäristöstään. Keskikokoisella koiralla on n. 220 miljoonaa hajusolua, kissalla 200 miljoonaa, ihmisellä vain 5 miljoonaa.

Koira pystyy erottelemaan jopa 2000 erilaista hajua.

Koiran ja ihmisen aistimat hajumaailmat ovat hyvin kaukana toisistaan.

Toisin kuin ihminen, koira kykenee • havaitsemaan äärimmäisen heikkojakin hajuärsykkeitä • havaitsemaan lukemattoman määrän hajuja ja erottamaan ne toisistaan • painamaan muistiinsa hajuja ja tunnistamaan ne vielä vuosienkin jälkeen.

Move!

Move!-järjestelmän merkittävin saavutus on koululiikunnan ja kouluterveydenhuollon välisen yhteistyön käynnistäminen. Se on ainutlaatuista koko maailmassa.

Maailman terveysjärjestö WHO on ilmaissut voimakasta huoltaan siitä, miten liian vähäinen liikkuminen vaikuttaa ihmiskunnan hyvinvointiin koko maailmassa. Suomessa vain noin kolmasosa lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Lokakuussa 2018 julkaistussa valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa nähdään lapsiin ja nuoriin panostaminen merkittävimpänä tekijänä suomalaisten liikkumisen lisäämiseksi. Yhtenä toimintatapana on selonteossa mainittu perusopetuksessa vuodesta 2016 alkaen käytössä ollut Move! -mittaus-, seuranta- ja palautejärjestelmä, jonka keskeisenä tarkoituksena on kannustaa omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen.

Move! on yhtäaikaisesti monipuolisesti käytettävissä oleva pedagoginen työkalu, yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon keruumenetelmä sekä yksilöllisen terveysneuvonnan tuki kouluterveydenhuollossa.

Move! on pedagoginen työkalu Kouluikäisten liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta koskevassa tietopohjassa oli Suomessa objektiivisen mittauksen osalta suuria puutteita ennen Move!-järjestelmää. Vuonna 2008 Suomen hallituksen periaatepäätöksen mukaan liikunnan seurantajärjestelmiä tuli kehittää niin, että ne kattavat myös lapset ja nuoret.

12

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus tilasivat vuonna 2010 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseltä tiedekunnalta fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän eli Move!:n kehittämistyön. Taustalla oli huoli lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn ja terveydentilan heikkenemisestä. Järjestelmän kehitystyön lähtökohtana oli hyödyntää viimeisin saatavilla oleva tieteellinen tieto siitä, mitkä asiat motivoivat lapsia ja nuoria kohti terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikunnallista elämäntapaa.

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa Move! ohjaa liikuntatuntien sisältöjä monipuolisesti oppilaiden motorisia perustaitoja harjaannuttaviksi.

Se auttaa ymmärtämään fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan laadun yhteyden toimintakykyyn sekä antaa yhden konkreettisen tavan tutustua oman toimintakyvyn seuraamiseen.

Move! on pedagoginen työkalu, jolla edistetään lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja heidän selviämistään arkipäivän fyysisistä haasteista. Esimerkiksi hyvä kestävyyskunto on tutkitusti yhteydessä oppimiseen, työkykyyn ja alentuneeseen kroonisten sairauksien riskiin.

Move! ja OPS2014-perusteet Move!-mittauksista on kirjattu sekä 3-6 luokkien että 7-9 luokkien liikunnan opetussuunnitelman perusteisiin seuraavasti: ”Valtakunnallisen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move!-mittaukset tehdään niin, että ne tukevat 5. / 8. vuosiluokalla koulussa järjestettäviä laajoja terveystarkastuksia”.

Liikunta oppiaineena sai valtioneuvoston asetuksessa (422/2012) perusopetuksen tuntijaosta +2 vuosiviikkotuntia lisää opetusaikaa. Koko perusopetuksen aikaisten liikuntatuntien kokonaismäärä lisääntyikin

1.8.2016 alkaen perusopetuksen aloittaneen oppilaan kohdalla yhteensä 76 opetustunnin verran eli 684 vuosiviikkotunnista 760 vuosiviikkotuntiin.

Edellyttäen, että toinen lisätty vuosiviikkotunti on koulussa sijoitettu 5. vuosiluokalle (vuosiluokkakokonaisuudessa 3–6), liikunnan opetuksen tuntimäärä lisääntyy kyseistä kouluvuotta kohden 76 tunnista yhteensä 114 tuntiin. Keskimäärin neljän oppitunnin Move!-mittaukset vievät kokonaismäärästä tällöin varsin vähän.

”Cooper vs Move!”

Espoon suru-uutisen jälkeen syksyllä 2018 julkisuudessa käyty Move!-keskustelu painottui aikuisten, pitkälti heidän omista koulukokemuksistaan johtuviin, muistoihin ja näkemyksiin koululaisten kunnon mittaamisesta.

Nykykoululaisten näkökulma keskusteluissa on jäänyt huomiotta. Jyväskylän yliopistossa käynnissä olevassa liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusprojektissa kartoitetaan koululaisten tunne- ja motivaatiokokemuksia yleisesti koululiikuntaa sekä Move!-liikuntatunteja kohtaan.

Vielä julkaisemattomasta tuoreesta tutkimusaineistosta on analysoitu oppilaiden Move!-tuntien ja muiden liikuntatuntien aikana kokemia ahdistuksen ja ulkoisen motivaation kokemuksia.

Tulokset osoittavat, että liikuntatunneilla on nykyisin hyvin vähän ahdistusta.

Sen lisäksi oppilaiden ahdistuksen ja ulkoisen motivaation kokemuksissa ei ole eroa Move!-tuntien ja tavallisten liikuntatuntien välillä. Tutkitusti ei ole siis perusteita olettaa, että Move!-mittaukset korostaisivat vertailua, suorittamista, ulkoisia motiiveja osallistua tai että se veisi oppilailta liikuntakipinän.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liikunta-oppiaineessa kielletään Move!-mittausten tulosten käyttäminen arvioinnin perusteena. Tämä

muutos on käänteentekevä oppilaiden motivaatiota ja tunnekokemuksia ajatellen. Mittauksia ei enää tehdä arvosanan tai opettajan takia, vaan oppilaita itseään varten. Kyse on sisäisestä motivaatiosta liikkua ja oppilaan kannustamisesta kehittämään fyysistä toimintakykyään. Nykypäivän koululiikunnassa liikunnallinen pätevyys ja liikuntanumero eivät ole yhtä kuin Cooperin tai kuntotestin tulos.

Move!-mittaustulokset ovat yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa Move!-mittausten taustalla on huoli lasten ja nuorten heikkenevästä fyysisestä toimintakyvystä. Jaksavatko lapset kantaa koulureppunsa, kävellä kouluun ja keskittyä koulutehtäviin? Jaksavatko nuoret tulevaisuudessa työskennellä alalla, johon he kouluttautuvat? Liian vähäinen liikkuminen on merkittävä yhteiskunnallinen haaste, joka uhkaa suomalaisten terveyttä ja työkykyä.

Julkishallinnossa tavoitellaan toimivien toimenpiteiden löytämistä liikkumisen lisäämiseksi. Move!-mittaukset tuottavat arvokasta tietoa kunnille sekä valtionhallintoon lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn tilasta ja kehityksestä. Move!-tulosten perusteella voidaan tulkita kehityssuuntaa sekä arvioida tehtyjen toimenpiteiden ja panostettujen eurojen vaikuttavuutta.

Koulut syöttävät oppilaidensa Move!-mittaustulokset valtakunnalliseen sähköiseen tiedonkeruuseen. Sähköisessä tiedonkeruussa tulokset syötetään anonyymeina eli syötettyjä tuloksia ei voida yhdistää tiettyyn oppilaaseen.

Näin ollen sähköisen tiedonkeruun kautta ei siirry tiettyyn oppilaaseen yhdistettävää tietoa koulun, terveydenhuollon tai muun tahon käytettäväksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö kokoaa anonyymit tiedot ja toimittaa maksuttomat raportit tuloksista kunnille ja kouluille. Koulut voivat hyödyntää raportteja esimerkiksi vanhempainilloissa, oppilashuollossa, Liikkuva koulu -toiminnassa sekä liikunnanopetuksen sisältöjen suunnittelussa.

Move! on yksilöllisen terveysneuvonnan tuki Kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa vuosiluokilla 1, 5 ja 8 selvitellään lapsen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi koko perheen hyvinvointia. Vanhemmat kutsutaan mukaan terveystarkastukseen, jonka toteuttamiseen osallistuvat sekä terveydenhoitaja että koululääkäri. Laajojen terveystarkastusten sisältö on nimensä mukaisesti hyvin laaja ja sitä kohdennetaan lapsen ja perheen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012) Yksi terveystarkastuksessa tarkasteltavista asioista on oppilaan fyysinen toimintakyky. Move!-mittaukset antavat kouluterveydenhuollon toimijoille ajantasaista tietoa kunkin oppilaan tilanteesta 5. ja 8. luokan laajoihin terveystarkastuksiin. Myös terveysneuvontaa toteutetaan aina yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Move!-mittaustulos on kouluterveydenhuollon henkilöstölle arvokasta taustatietoa keskusteluun oppilaan ja koko perheenkin liikuntatottumuksista. Move!-mittaustulokset eivät siirry kouluterveydenhuoltoon anonyymin sähköisen tiedonkeruun kautta, vaan oppilaaseen yhdistettävät henkilökohtaiset mittaustulokset toimitetaan kouluterveydenhuoltoon paperisella lomakkeella oppilaan huoltajien allekirjoittamalla suostumuksella.

Move!-mittausten tulosten hyödyntäminen kouluterveydenhuollossa edellyttää etukäteen sovittuja yhteistyökäytänteitä koulun opettajien ja kouluterveydenhuollon kesken. Mittausten ja terveystarkastusten ajankohdista ja tuloslomakkeiden toimittamisesta sopimisen lisäksi on välttämätöntä pohtia sitä, miten koulussa ja opetuksen järjestäjän tasolla laajemminkin voidaan tukea niitä lapsia, joiden fyysinen toimintakyky on mittauksen mukaan heikko ja/tai joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi tukea lapsensa terveellisiä liikkumistottumuksia. Kouluterveydenhuollossa voidaan toteuttaa terveysneuvontaa sekä auttaa löytämään motivaatiota liikkumiseen, mutta

ei konkreettisesti liikuttaa lasta. Siihen tarvitaan (liikunnan)opettajia, koulujen kerhotoimintaa sekä liikuntaseurojen ja kunnan liikuntatoimen panosta ja toimenpiteitä. Kaikki tarjolla olevat ohjatun liikkumisen vaihtoehdot on hyvä olla kouluterveydenhuollon toimijoiden tiedossa, jotta terveystarkastuksessa voidaan tarvittaessa antaa riittävän konkreettinen yksilöllinen ohjaus.

Move! – hyvinvointia yhteistyöllä Move!-mittausten tarkoituksena on kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja kerätä tietoa heidän fyysisestä toimintakyvystään opettajien, kouluterveydenhuollon ja kunnan päättäjien työn tueksi.

Koululiikunnan ja kouluterveydenhuollon yhteistyö on vasta lähtöviivalla, mutta sillä on valtaisa potentiaali lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä. Liikunnasta on tullut peruskoulussa hyvinvointioppiaine, jossa oppilaat tutkimusten mukaan viihtyvät erittäin hyvin.

Kaikkein keskeisintä Move!-järjestelmän kaikissa vuorovaikutustilanteissa on lasten ja nuorten kannustaminen ja motivoiminen liikkumaan sekä ylläpitämään ja kehittämään omaa toimintakykyään. Move! toteutuu kouluyhteisössä parhaiten silloin, kun kaikki koulun aikuiset kokevat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen yhteiseksi tehtäväkseen.

Move! on moniammatillista yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin parhaaksi.

Lisätietoa: www.edu.fi/move

Kirjoittajat:

pääsihteeri Minttu Korsberg, Valtion liikuntaneuvosto opetusneuvos Matti Pietilä, Opetushallitus ylilääkäri Marke Hietanen-Peltola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lehtori Timo Jaakkola, yliopistotutkija Arja Sääkslahti ja tohtorikoulutettava Mikko Huhtiniemi, Jyväskylän yliopisto Lähteet: Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M, Pelkonen M. Laaja terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon. THL opas 22/2012 http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-245-708-0 Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

13

Nuorten mielenterveys

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Minua haastateltiin alueellamme ilmestyvän sanomalehden artikkeliin nuorten mielenterveyspalveluiden huomattavasta kysynnän lisäyksestä viime vuosina. Yllättäen toimittaja kysyi, voiko nuorten mielenterveyden häiriöitä sitten hoitaa. Kannattaako hoito, onko tehokkaita keinoja olemassa? Paraneeko kukaan vai tarkoittaako mielenterveyden häiriö nuoruusiässä loppuelämän kärsimystä?

14

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Haastava kysymys, johon kuuluu vastata, että totta kai kaikki paranevat.

Taikasanat nykykeskustelussa ovat mielenterveystiedon lisääminen, ennaltaehkäisy, häiriöiden parempi tunnistaminen, varhainen interventio ja psykoterapia. Jos vain nämä saataisiin tolalleen, suurin osa ei sairastuisi ja alustavasti oireilevat paranisivat. (Vakavia häiriöitä ei tulisi.)

Ikävä kyllä näin suuri optimismi johtaa katteettomiin lupauksiin ja katteettomat lupaukset puolestaan pettymyksiin. Kaikkia mielenterveyden häiriöitä ei voida ennaltaehkäistä. Esimerkiksi anoreksiaan ja skitsofreniaan ei ole näyttöön perustuvaa ennaltaehkäisyä.

Toisaalta osa depressioista ja ahdistuneisuushäiriöistä voidaan ehkäistä varhaisia oireita osoittaville nuorille kohdennetuilla ohjelmilla, ja lasten uhmakkuus- ja käytösongelmien paheneminen käytöshäiriöksi voidaan ehkäistä useammankin erilaisen vanhemmuutta ja tarkoituksenmukaisia kasvatuskäytäntöjä tukevan intervention avulla.

ikätasoisesti asianmukaiseen, nuoruusiän kehitystä tukevaan toimintaan kuten koulunkäyntiin, ja voi luottaa johonkin saatavilla olevaan aikuiseen, joka ottaa vastuun arjen sujumisesta ja valvoo, ettei nuori käytä päihteitä tai ajaudu antisosiaaliseen toimintaan.

Riittävän ja säännöllisen unen ja ravitsemuksen (jotka ällistyttävän monilta nuorilta puuttuvat, kun vastuu on liiaksi heillä itsellään) liikunta auttaa ahdistuneisuuteen ja mielialaongelmiin. Masentunut voi toki tarvita paljon tukea lähteäkseen liikkumaan.

Vaikka mielenterveyden häiriöille altistavat monet psykososiaaliset kuormitustekijät, lasten ja nuorten kohdalla usein vanhempien ongelmiin mutta myös ikätoverisuhteisiin liittyvät, kehitysikäisiä sairastuu mielenterveyden häiriöihin myös hyvin toimivissa perheissä ja ilman ajankohtaisia kuormitustekijöitä.

Ikävä kyllä kaikki mielenterveyden häiriöt eivät aina kokonaan parane. Mielestäni on valheellista hurskastelua väittää niin ja levittää huolta, ettei ole hoidettu tarpeeksi tai oikein. Monilla vakavilla häiriöillä on aaltoileva kulku, ja elämän käännekohdissa oireet voivat palata tai pahentua. Kuten monien neurologisten, sisätautisten, iho- ja keuhkosairauksienkin kohdalla, häiriön kanssa voi myös oppia elämään ja nauttia elämästä siitä huolimatta, ettei kaikkia oireita saada lopullisesti täysin pois.

Toisaalta kaikki mielenterveyden häiriöihin sairastuneet tai psyykkisesti oireilevat eivät tarvitse intensiivistä yksilöpsykoterapiaa eikä niin ollen tapahdu vääryyttä, vaikkei tällaista terapiaa olisi tarjolla. Nuorten käytös- ja päihdeoireiluun ja epävakaaseen käyttäytymiseen saadaan paljon apua turvaamalla nuoren arki niin, että hän nukkuu ja saa ruokaa säännöllisesti, osallistuu

Kaikki nuoret eivät erilaisista syistä pysty tai motivoidu yksilöterapiaan, vaikka se voisi häiriön kannalta olla suotava hoitomuoto. Toiminnallisempi hoitomalli voi sopia nuorelle paremmin. Lääkehoito ja psykoterapia eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan täydentäviä lähestymistapoja, ja joskus voidaan käyttää vain toista, tai jotain muuta. Psykiatrisessa hoidossa pätee, että Roomaan on monta tietä.

Kukaan ei yleensä ajattele, ettei astmaa, reumaa, psoriasista tai Crohnin tautia kannata lainkaan hoitaa, jos kaikki potilaat eivät määräajassa täydellisesti parane. Miksi ajattelisimme niin psykiatrisista häiriöistä?

Raskausajan liikunta

Kuinka raskausaikana harjoitellaan lihaksia ja mieltä - kotona oikeisiin lihaksiin. Myös toistomäärät eivät jää liian vähäisiksi tai niitä ei ole liikaa. Harjoittelulla on selkeä tavoite ja asiakkaan on helpompi tehdä harjoitteet videoiden mukana.

Raskaus ja synnytys vaativat monien asioiden huomiointia harjoittelussa.

Sen vuoksi varmin tapa saada turvallinen harjoittelu on terveydenhuollon ammattilainen, joka on erikoistunut aiheeseen, rekisteröity Valviraan ja toimii hyvän ammattietiikan mukaan.

Oman kodin rauhassa harjoituksia on miellyttävä tehdä. Tuettu istuinasento voi helpottaa mahdollisia liitoskipuja.

 Toni Jalonen Verkkovalmennukset ovat nopeasti kasvava tapa tuoda harjoittelu kotiin ammattilaisten opastuksella.

Samalla kun ihmiset ovat yhä halukkaampia saamaan tietoa ja neuvoa, he ovat yhä kiireisempiä.

Asiakkaan pääsy terveydenhuollon ammattilaiselle voi olla omien aikataulujen tai etäisyyksien puitteissa hankalaa. Valmennus voi olla terveydenhuollon ammattilaiselle oiva työväline tuoda kuntoilu ja kuntoutus asiakkaan kotiin. Fysioterapeutti Kaisa Pernu opastaa Valmennus Verkossa -raskausajan verkkovalmennuksessa turvalliseen liikkumiseen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen.

On tärkeää tiedostaa oikean harjoittelun ja ajoittumisen tärkeys. Ohjattu harjoitus on paras vaihtoehto, jotta raskauden tuomat muutokset kehossa huomioidaan. Harjoitukset tehdään oikeissa asennoissa ja kohdistetaan

16

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Ohjattava asettuu konttausasentoon ja nostaa kättä sivukautta ylös kiertäen rintakehää auki käden suuntaan. Käsi saa palautua alas tai jatkaa matkaa tukikäden kainalon alta. Jos hengitys pysyy tasaisena ja rauhallisena, voi toistoja tehdä oman jaksamisen rajoissa.

Mikäli asiakas tuntee ranteissa voimakasta painetta, on hyvä ohjata käärimään pyyhe kämmenen alle loiventamaan kulmaa flexiossa.

Liikkeitä raskausaikaan

Lantionpohjan- ja synnytysasentojen harjoittelu

Erinomainen liike alkuraskauteen on esimerkiksi kyykky seinää vasten. Näin on helpompi keskittyä aktivoimaan lantionpohjaa liikkeessä, kun seinä antaa tukea. Ohjattava tulee ohjeistaa asettamaan jalat noin 1-2 jalkaterän mittaa irti seinästä. Vahvat pakaralihakset ja jalat auttavat lantion asennon hallintaa raskausaikana kehon painopisteen muuttuessa.

Sopiva määrä toistoja on 3x10, jos olotila sallii harjoittelun. 3x10 rauhallista kyykkyä aktivoi tehokkaasti lihaksia kuormittaen riittävästi, muttei liian kauaa, jolloin asennon hallinta voi herpaantua.

Ylävartalon ja selän hyvinvointiin soveltuu erinomaisesti ”seinä enkeli”. Ohjattava henkilö asettuu nojaamaan selkä seinää vasten, jalat kevyesti irti seinästä. Liikkeessä tuodaan kyynärvarsia ja kämmeniä seinää pitkin niin ylös ja alas, kuin liikkuvuus sallii ja yläselkä pysyy kiinni seinässä. Leveä selkälihas ja hartiaseudun lihakset pysyvät aktiivisempina, jolloin ehkäistään ryhdin lysähtämistä ja selkäkipuja. Toistot on hyvä pitää maltillisena, 3x10 riittää.

Raskausaikana harjoittelun tulee sisältää lihaksia aktivoivaa liikettä, mutta myös oikeanlaisia venytyksiä, jolloin kokonaisvaltaisempi kehonhuolto toimii.

Pelkällä venyttelyllä voidaan saada aikaan helpotusta olotilaan, mutta vaarana on, että venyttely on liian rajua varsinkin kun hormonit ovat löysyttäneet nivelsiteitä ja lihaskudoksia jo valmiiksi.

Rauhalliset liikkuvuutta lisäävät liikkeet antavat tukea keholle liikkeen aikana, mutta sallivat nivelten liikkeen, joilla saadaan helpotusta kehoon.

Lantionpohja tulisi oppia tunnistamaan mahdollisimman varhain. Vahvistamisen lisäksi lantionpohjaa on tärkeä osata myös rentouttaa. Lantionpohjan rentouttamisen opettelu voi osaltaan auttaa ehkäisemään esimerkiksi repeämiä. Lantionpohjan lihasten jännitys-rentoutusharjoitukset vaativat keskittymistä ja harjoitukset toimivat myös erinomaisena työkaluna, jolla voi tutustua omaan kehoonsa.

Kun lantionpohjan oppii tunnistamaan ja sen osaa rentouttaa sekä jännittää, voi harjoittelun siirtää arkipäiväisiin toimiin ja eri synnytysasentoihin. On hyvä harjoitella lantionpohjan lihaksia kaikissa synnytysasennoissa. Harjoittelu ja erityisesti rentouttamisen oppiminen valmistaa synnytykseen ja opettaa tunnistamaan lantionpohjan eri asennoissa.

Asiakas voi aloittaa harjoittelun selinmakuulta, jossa lantionasento tulisi ensin hahmottaa keskiasentoon.

Kääntelemällä lantiota eteen ja taakse, asento hahmottuu ja lopulta lantio tulisi jättää keskiasentoon rennoksi.

Mielikuvaharjoitteella on helppo hahmottaa lantionlihasten liike. Asiakas voi kuvitella lantionpohjan kukaksi ja uloshengityksen aikana supistaa lantionpohjan lihaksia kuin sulkisi kukan terälehdet. Jännitys tulee pitää sisäänhengityksen ajan ja seuraavalla uloshengityksellä päästää lihakset rentoutumaan ja kukan terälehdet aukeamaan. Näin harjoittelu on mielikuvan kautta helpompi siirtää muihin asentoihin.

Oman kehon tuntemus auttaa ennakoimaan Raskauden edetessä muutokset kehossa voivat aiheuttaa asiakkaalle uusia tilanteita ja kysymyksiä. Kaisa Pernun tekemä verkkovalmennus tarjoaa tietoa moneen tilanteeseen, joka voi yllättää raskaana olevan. Moni voi tuntea häpeää joistakin oireista, ja jättää kertomatta tilanteesta, niin sanotusti valkotakin pelossa. Esimerkiksi virtsan karkailun ja tihentyneenvirtsaamistarpeen taustalla on kohdun kasvaminen ja kasvava sikiö, jotka painavat virtsarakkoa.

Pernu neuvoo kouluttamaan virtsarakkoa, jotta varsinkin raskauden loppuvaihetta lähestyttäessä ei tarvitsisi yöllä heräillä vessaan ja saisi pidemmät yöunet. Pahoinvointia ja lieviä kipuja on mahdollisuus myös helpottaa itse helposti.

On hyvä levätessä pyrkiä olemaan vasemmalla kyljellä.

Imunestekierron kannalta vasemmalla kyljellä lepääminen on parempi vaihtoehto, koska kuona-aineet poistuvat kehon vasemmalta puolelta. Myös sydämen on helpompi pumpata verta, sillä sydämen päävaltimo on taipunut vasemmalle. Mikäli raskaana olevalla on jo liitoskipuja, voi asentoa tukea laittamalla tyynyn polvien ja nilkkojen väliin. Tyynyjä on hyvä olla myös tukemassa jo pelkkää istuinasentoa, jossa olisi muuten hyvä oleskella.

Seinää vasten tehtävässä kyykyssä lantion asentoa on helpompi hallita.

Vahvat jalat ja pakarat auttavat asennon tukemista läpi raskausajan.

Lisätietoa: valmennusverkossa.fi Lähteet: A-lehdet Elintapaohjaus-kysely 2018 Kysymys: Keneltä terveydenhuollon ammattilaiselta kaipaisit erityisesti elintapaohjausta? https://optima.discendum.com/learning/id686/bin/doc_show?id=12839

Kuinka nopeasti synnytyksestä voi palautua Jos sidekudosrakenteet eivät pääse rauhassa palautumaan, voi vaarana olla lantionpohjan laskeuma tai suorien vatsalihasten erkauma. Tukilihaksia tulee tällöin harjoittaa tukemaan asentoa oikein. Harjoitukset voi aloittaa lantionpohjanlihaksista jo varhain synnytyksen jälkeen. Lantion hahmottaminen auttaa asennon hallintaa ja sen voi tehdä samalla mielikuvaharjoitteella kuin aiemmin kerrottu.

Ennen liikunnan aloittamista tulisi aina tarkastaa oma tilanne jälkitarkastuksessa lääkärillä. Liikunta on hyvä aloittaa kävelystä ja tunnustella omien voimavarojen kautta milloin lihasten kuormitusta voi alkaa lisätä.

Pienillä asioilla on mahdollisuus vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin. Verkkovalmennuksen avulla nämä vinkit ja harjoitteet on mahdollista saattaa koko Suomeen tarjoamaan apua raskaana oleville.

Kaisa Pernun luomalla valmennuksella voidaan tarjota erinomaisen terveydenhuollon lisäksi apua ammattimaisesti, jos muuten alan ammattilaisen vastaanotolle on vaikea päästä esimerkiksi pitkien kulkuyhteyksien vuoksi.

"Elintapaohjauksen mahdollisuuksia on hyödynnetty yhteiskunnassa hyvin rajallisesti. Se kuuluu arkityönä laajalle ammattikunnalle sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta elintapaohjauksen osaamisen tasoa, erilaisia yhteistyöverkostoja ja toimintapoja tulisi vahvistaa vielä nykyistä laajemmalla yhteistyöllä. Elintapojen puheeksiottaminen vaatii myös vahvaa tahtotilaa sekä hyvää johtamista", sanoi UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari Terveysliikunta 2018 päivillä.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

17

Ilon ja toivon sanasaattajia

Kuva: Pauliina Aarva

sote-järjestelmäkin avautuu uusille, ekohumanistisille hoidon ja terveyden edistämisen suuntauksille. (Pauliina Aarva)

Kokonaisvaltaisuus – biolääketieteen ja humanismin liitto

 Maija Lahtinen Lokakuussa ilmestynyt kirjauutuus Inhimillisyyden vallankumous – Iloa ja toivoa terveydenhoitoon nostaa esiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden äänen, ammattiauttajien hyvinvoinnin ja inhimillisen kohtaamisen arvon.

- Sote-keskustelussa kärsimyksen lievittäminen ja hyvinvoinnin edistäminen ilon, toivon ja rakkauden teoilla on jäänyt kustannussäästöjen ja poliittisen pelin jalkoihin, toteavat kirjan esipuheessa teoksen toimittajat Pauliina Aarva, Hanna Kortejärvi ja Kati Sarvela - Ellemme havahdu, olemme kadottamassa hyvinvointiyhteiskunnan ytimen: tasa­arvon, heikoimmista huolehtimisen, myötätunnon ja yhteistyön, he painottavat.

Pauliina Aarva kertoo, että seitsemää kirjoittajaa yhdistää ymmärrys niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät koe terveydenhuollossa tulevansa kohdatuiksi kokonaisina ihmisinä, kaikkine huolineen ja elämänongelmineen. Pitkäaikais- tai monisairaat ja potilaat joiden vaivoja on hankala diagnosoida lääketieteellisesti, kokevat usein vierautta hoitojärjestelmässämme. Yhtä lailla vierauden tunnetta voidaan kokea myös ihan arkisissa kohtaamisissa neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja työterveyspalveluissa.

18

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

- Uskon, että terveyspoliitikot, sote-ammattilaiset ja tavalliset kansalaiset ovat avoimia inhimillisyyden viestillemme. Jokaisella on kipuilevia ja kärsiviä läheisiä tai huolistaan vaikenevia matkalaisia, joiden tukemisessa kirjamme vinkit voivat auttaa, Aarva sanoo.

Taide herännyt Ruususen unesta Teoksessa avataan yhteisöllisyyden, taiteen, luonnon ja täydentävien terveysnäkemysten paikkaa hyvän hoidon osana. Siinä kuvataan myös, kuinka kehomieli-menetelmät, kuten tietoisuustaidot (mindfulness) voivat lievittää ammattiauttajien ja asiakkaiden stressiä ja muita oireita.

Yhteisöllisyys, keskinäisen välittämisen kulttuuri, on henkilökohtaisen kukoistuksen maaperä. Sillä lannoitamme ihmisten turvallisuuden kokemusta. (Kati Sarvela) Kuvataide tekee parhaillaan näyttävää paluuta terveyden­ja sairaudenhoitoomme nukuttuaan prinsessa Ruususen unta muutamia vuosisatoja. Kuvataiteen, kuten muunkin taiteen, paluu potilaan katseen ja kokemusmaailman ulottuville palauttaa jotain hänen luonnollisesta elämismaailmastaan avaten uusia väyliä sairaudesta kohti terveyttä. (Kaija Helin) Luonto voi suojata sairauksilta ja mielenterveyden ongelmilta monin tavoin.

Ihminen osana luontoa on monimutkaisilla, pitkälti vielä tuntemattomilla psykofyysisillä mekanismeilla yhteydessä luonnonympäristöön. Siksi on tärkeää, että huolehdimme ympäristön ja samalla myös itsemme hyvinvoinnista. Vähitellen

Kirja kertoo kiinnostavasti terveydenhoidon taustalla vaikuttavista, historiassa muuttuvista maailmankuvista ja ihmiskäsityksistä.

Monet vanhoista, nykypäiviin asti säilyneistä hoitotraditioista syntyivät aineen ja mielen yhteyden sisältävässä kokonaisvaltaisessa kehikossa.

(Tarja Kallio-Tamminen) Perinnehoitoja käytetään yleisesti eri puolilla maailmaa. Maailman terveysjärjestö kehottaakin soveltuvin osin niveltämään niitä julkiseen terveydenhuoltoon, erityisesti perusterveydenhuoltoon.

Modernin biolääketieteen ja teknologian hoitomenetelmät ovat kuitenkin osoittautuneet ylivoimaisiksi varsinkin hoidettaessa vakavia sairauksia. Elimiä siirretään, geenejä parannellaan ja vaikeita vammoja korjataan. Kukaan ei odota, että kiireellisissä sairaustapauksissa, joissa pelastetaan ihmishenkiä, ryhdyttäisiin ”kohtaamaan ihminen kokonaisvaltaisesti”, kirjassa todetaan.

Silti pitkälle teknistynyt näyttölääketiede tarvitsee rinnalleen lähestymistapoja, joissa ihminen ymmärretään biologian lisäksi psyko-sosiaalis-spirituaalisena olentona. Kirjassa siteerataan muun muassa arkkiatri Risto Pelkosta, joka muistuttaa, että lääkäri on ”kahden maailman asukas”: Luonnontieteilijänä hän suunnistaa biomerkkien kanssa biologisessa maailmassa. Humanistina lääkäri etsii ihmistä tautien takana, johon olennaisesti liittyy myötätunto ja toisen elämään asettuminen. Parhaatkaan tekniset innovaatiot eivät voi korvata hoitosuhdetta.

Kun sote-henkilökunta itse voi hyvin, se auttaa tehokkaammin asiakkaitaankin. Pirjo Lindfors nostaa esiin lääkäreiden työhyvinvoinnin ja peräänkuuluttaa lääketieteen inhimillistämistä ja myötätunnon levittämistä.

Mielestäni on hyvä inhimillistää lääkäri ja hänen työnsä sekä yleisön että lääkärien itsensä silmissä, ja poistaa vaatimusta

Turvapaikka työskentelylle ja parantumiselle -Sote­ alalla on paljon myötätuntoisesti toimivia ammattilaisia. Kohtaaminen heidän kanssaan pysyy muistissamme usein koko elämän, koska niissä jaetaan henkilökohtaisesti merkityksellisiä kokemuksia. Nämä kohtaamiset kannustavat parantavan, yhteisöllisen ja turvaa luovan hoitokulttuurin rakentamisessa.

- Rakkauden periaatteilla hoitaminen on inhimillisesti vaikuttavaa ja taloudellisesti kestävää. Sen on vain nyt versottava myös sote­rakenteisiin ja johtamiskulttuuriin, kirjassa sanotaan.

Valitettavan moni on joutunut elämässään kohtaamaan terveydenhuollon ammattilaisia, jotka eri syistä johtuen eivät ole kyenneet kohtaamaan asiakasta myötätuntoisesti ja asiakkaan turvallisuutta edistävällä tavalla. Karita Palomäki listaa hyvän kohtaamisen piirteitä, joista yksi on ”toivon ilmapiiri”.

Ammattilaisella on mahdollisuus suuntautua tietoisessa toiminnassaan lämpimään rohkaisuun ja toivon ylläpitämiseen. On tärkeää olla rehellinen, mutta kukaan ei voi tarkalleen tietää, mitä asiakkaan tulevaisuus tuo tullessaan. (Karita Palomäki) Kodinomainen turvallinen hoitoilmapiiri sote­yksikössä on kuin ravitseva maasto, joka tarjoaa taimelle ja huonosti voivalle puulle otolliset kasvu­ja korjautumisolosuhteet. (Kati Sarvela) Kati Sarvela kirjoittaa ”hoitohuoneesta teatterinäyttämönä” ja ”parantavista draamoista”, joissa voidaan hyväksyvässä tilassa riisua turhia naamioita ja rakentaa aitoa yhteyttä hoitajien ja potilaiden välillä. Hanna Kortejärvi pohtii henkisyyden paikkaa parantavissa suhteissa ja luonnostelee ideaalisen hoitojärjestelmän, jota ohjaa yhteyden, turvan ja rakkauden asenne.

Jos hoitosuhteen prioriteetti numero yksi on yhteyden ja turvapaikan luominen, tapahtuu inhimillisyyden vallankumous. Tulemme kohdatuiksi, näkyviksi, todellisiksi ja rakastetuiksi. Ja alkaa tapahtua ihmeitä, sekä potilaan että ammattilaisen elämässä. Ehkäpä keinoista yhteyden ja turvapaikan luomiseen on lähitulevaisuudessa Käypä hoito ­suositus. (Hanna Kortejärvi) - Tavoitteena on täydentää ja rikastuttaa sitä, mikä meillä on jo hyvää. Tulevaisuuden sotessa on välttämätöntä hyödyntää tieteellis­teknisten innovaatioiden rinnalla asiakkaiden ja ammattilaisten inhimillinen potentiaali: kokemukset, viisaus ja voimavarat, kirjan toimittajat sanovat.

Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.)

Inhimillisyyden vallankumous – Iloa ja toivoa terveydenhoitoon.

Basam Books. Helsinki 2018.

Kuva: Boy Wilhelm Hulden

tai käsitystä lääkärin kaikkivoipaisuudesta. Lääkäri on ihminen siinä missä muutkin. Hänkin voi kärsiä työstressistä, uupumisesta, ihmissuhdevaikeuksista ja kiusaamisesta. (Pirjo Lindfors) Luvussa ”Usko, toivo, plasebo” mainitaan, että kaikessa hoitamisessa on mukana niin sanottua plasebovaikutusta.

Kirjoittajat ehdottavat, että sitä alettaisiin kutsua kokemusvaikutukseksi, koska plasebo-käsite on jo vanhentunut.

Koko hoitohenkilökunta, hoitotilanne ja potilaan lähiyhteisö voivat vaikuttaa myönteisesti paranemiseen kokemusvaikutusten tukemana.

Kirjoittajat edustavat eri tieteenaloja: fysiikkaa ja filosofiaa, lääke­, hoito­ja yhteiskuntatieteitä sekä farmasiaa, hammaslääketiedettä ja fysioterapiaa. Vasemmalta ylärivi: Karita Palomäki, Pirjo Lindfors, Tarja Kallio-Tamminen ja Kaija Helin. Alarivi: Hanna Kortejärvi, Pauliina Aarva ja Kati Sarvela.

Kirjoittajat Aarva Pauliina on yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän on terveyden edistämisen dosentti, joka tutkii täydentävien hoitojen käyttöä ja ihmisten hoitokokemuksia.

Hanna Kortejärvi Hanna on farmasian tohtori. Hän toimii tutkijana ja kehittäjänä, ja haluaa edistää järkevää lääkkeiden käyttöä sekä inhimillistä hoitokulttuuria.

Helin Kaija on terveystieteiden tohtori. Hän on perehtynyt hoitamisen aatehistoriaan ja tutkii kuvataiteen hoitavaa ulottuvuutta.

Kallio-Tamminen Tarja on filosofian tohtori ja fyysikko erikoisalana kvanttifysiikan filosofia. Hän on kiinnostunut ihmisen asemasta ja

mahdollisuuksista luonnon osana.

Lindfors Pirjo on lääketieteen tohtori, anestesia- ja kipulääkäri, jolla on psykoterapian ja kulttuuriantropologian koulutusta. Hän tutkii lääkäreiden työhyvinvointia.

Palomäki Karita on psykofyysinen fysioterapeutti ja kouluttaja.

Hän kouluttaa ja valmentaa ammattilaisia psykofyysisessä kivunhoidossa ja käyttää kokemuksellisia kehomielimenetelmiä.

Sarvela Kati on hammaslääkäri, hypnoterapeutti ja mindfulness-ohjaaja, jolla on sensomotorisen psykoterapian koulutusta. Hän on kiinnostunut kehomielimenetelmistä ja luovuudesta auttamismuotona

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

19

Lapsiperhetyö

Punainen lanka hukassa kuntien lapsiperhetyössä  Matti Rimpelä

Matti Rimpelä toimi THL:n tutkimusprofessorina 1995–2009. Hän on kirjoittanut luvun kansallisesta lapsipolitiikasta lapsiasiavaltuutetun kertomukseen eduskunnalle (2018).

 Markku Rimpelä

Markku Rimpelä toimi Hämeenlinnan lasten ja nuorten palvelujen tilaajajohtajana 2009–2017 ja strategiajohtajana 2017 alkaen. Hän on kansallisen lapsistrategiatyön ohjausryhmässä.

 Juuso Heinisuo

Juuso Heinisuo työskentelee strategiapäällikkönä Hämeenlinnan kaupungilla

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on unohtunut kuntien lapsiperhestrategiatyöstä ja valtion toiminta viimeisen neljän vuosikymmenen aikana on lähinnä keskeyttänyt ja hämmentänyt kunnissa kulloinkin käynnissä ollutta, lasten ja nuorten parhaaksi tehtyä strategiatyötä. Näin sanoo THL:n entinen tutkimusprofessori, dosentti Matti Rimpelä. Hän on kirjoittanut yhdessä strategiajohtaja Markku Rimpelän ja strategiapäällikkö Juuso Heinisuon kanssa raportin Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiatyössä (Kalevi Sorsa -säätiö).

Indikaattorit lasten voinnista osoittavat huolestuttavaan suuntaan: lasten kiireellisten sijoitusten määrä on nelinkertaistunut 1990-luvulta. Lasten ja lapsiperheiden sosiaaliturvamenot ovat 2000-luvulla kasvaneet yli miljardilla eurolla.

Raportin kirjoittajien keräämä laaja aineisto osoittaa, että strategiatyö on kunnissa ollut epäjohdonmukaista eikä tavoitteiden toteutumista ole juurikaan seurattu. Lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämisen strategisia linjauksia löytyi lukuisista asiakirjoista, muun muassa kuntastrategioista, pormestarikertomuksista sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista. Yhden vuoden aineistoa yhdestä kunnasta saattoi kasaantua useita satoja sivuja, mutta asiakirjojen suhde toisiinsa ja käytännön toimintaan jäi epäselväksi.

- On havaittavissa siirtymä yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen 1970-luvulta tähän päivään. Lapsiperheet ovat strategia-asiakirjoissa hajonneet lapsiksi ja vanhemmiksi, eikä lasten hyvinvointia lähestytä enää ”koko kylä kasvattaa” -ajattelun kautta, Matti Rimpelä sanoo.

Raportissa kehotetaan kysymään ja selvittämään avoimesti, ovatko kuntiin kehittyneet lapsiperhestrategiatyön käytännöt tuottaneet lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnille mitattavissa olevaa lisäarvoa. Vaikuttaa siltä, että ei. Suomen yli 300 kunnasta vain 15 on omaksunut UNICEFin ”Child Friendly Cities” -toimintamallin, joka edellyttää muun muassa lapsen edun ensisijaisuuden varmistamista kaikessa kunnan toiminnassa. Suomi ratifioi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vuonna 1991.

Valmisteilla oleva sote-uudistus tulee muuttamaan kuntien toimintaympäristöä. Pelkona on, että kunnat odottavat 2020-luvun näkymien selkiytymistä ja rajaavat lapsiperhestrategiatyönsä muodollisten velvoitteiden täyttämiseen. Uudistuksen jälkeenkin kuntiin jää kuitenkin vielä 80 prosenttia lapsiperhepalveluista, tärkeimpänä varhaiskasvatus ja koulut.

– Erityislakeihin perustuvat strategisen suunnittelun velvoitteet pitäisi purkaa ja luottaa kuntien itsehallintoon nykyistä enemmän. Kuntia ei kuitenkaan saa jättää yksin vaan valtion pitää tukea niitä vahvalla tutkimuksella, koulutuksella ja kokeiluilla, Markku Rimpelä sanoo.

Raportin havainnot perustuvat kansalliseen tilastoaineistoon, katsaukseen kansallisista päätöksistä ja linjauksista koskien kuntien lapsiperhetyötä neljän vuosikymmenen ajalta sekä kolmen esimerkkikunnan (Hämeenlinna, Pieksämäki ja Tampere) strategia-asiakirjoihin.

Lisätiedot: Matti Rimpelä, p. 050 569 3439, matti.rimpela@staff.uta.fi Raportti pdf-muodossa: http://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/2018/10/Onko-strategioista-tullut-tragedioita.pdf

20

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Inka tinka tiitiäinen

 Virpi Taipale Ensimmäistä luokkaa käyvä Inka alkaa oikeasti olla iso tyttö. Tädin näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että yhdessä vietetty aika on yleensä mukavaa ja mutkatonta. Yhdessä voi tehdä monia kivoja asioita, kuten ulkoiluttaa hoitokoiria ja askarrella synttärikortteja.

Yhdessä on myös kiva jutella päivänpolttavista kysymyksistä ja vaikka opetella flossaamaan – tai siis täti opettelee. Inka opettaa ja nauraa. Videokuvaa en sentään ole antanut ottaa, ties mistä youtubesta olisin itseni löytänyt.

Olen hyvin tietoinen siitä, että tätinä kuorin kermat päältä. Minä olen se henkilö, jolle harvoin kiukutellaan tai ärhennellään – joskus toki sellaistakin sattuu ja otan sen ihan kohteliaisuutena. Lapsi uskaltaa näyttää myös minulle ns. negatiiviset tunteensa.

Kun Inkan äiti ja minä osallistuimme maratonviestiin Vantaalla lokakuun puolivälissä, lapsenhoitokuvio oli helppo järjestää: Inka lähtisi tietenkin mukaan. Viestissä juostaan neljä osuutta. Minä juoksin ykkösosuuden ja Inkan äiti ankkuriosuuden. Olin jo oman matkani urakoinut ja ehtinyt käydä suihkussakin, kun Inka ja hänen äitinsä saapuivat naisten pukkariin.

Inkan äiti alkoi vaihtaa juoksuvaatteita päälleen ja minä puolestani arkivaatteita. Kun Inkan äiti lähti lämmittelemään lihaksia, me Inkan kanssa kurvasimme kahvioon, josta juoksijat saivat ilmaiset kahvit - ja Inka tietenkin pikku kannustajana mehua ja pullaa, niin paljon kuin halusi.

Otimme eväät mukaan ja lähdimme juoksureitin varrelle, missä oli muitakin meidän seuran eli Helsingin Juoksijoiden jäseniä kannustamassa kilpailijoita. Aurinko paistoi ja ruska hehkui

kauneimmillaan, ja vaikka välillä meni pilveenkin, ei juurikaan tuullut eikä satanut. Täydellinen sää paitsi juoksijoille myös kannustajille.

Inka saikin olla porukkamme huutosakin johtaja (välillä tehtävä kyllä unohtui aika lahjakkaasti). Kun tuttuja tai tuntemattomiakin juoksijoita meni ohitse, hurrasimme ja kannustimme.

Jossakin vaiheessa sain toimitsijalta oman mitalinkin, jonka olin viestiosuuteni päätyttyä unohtunut ottaa, ja annoin sen Inkan kaulaan. Inka huolehti tarkasti myös siitä, ettemme juoneet toisten kilpailijoiden juomapulloista urheilujuomaa ja uhkasi käräyttää sekä minut että äitinsä, kun ihan vähän vaan maistoimme.

Jännin osuus oli ehdottomasti se, kun Inkan oma äiti lähti osuudelleen.

Tyttö kysyi monta kertaa, kuinka pitkän matkan äiti juoksee ja kauanko se kestää? Siinä samalla mietimme Inkan omia yleisurheilukisoja, joista on tullut ainakin yksi pokaali kotiin – Inka ei kyllä oikein muistanut, että mistä lajista.

Ihan pikkuisen tytöllä oli vielä metrit ja kilometrit sekaisin, ja yli kymmenen kilometrin matka tuntui hänestä äärettömän pitkälle, niin pitkälle, että hän ajatteli juoksevansa sitä ”ainakin vuoden”.

Olin varma, että jossakin kohtaa Inka tylsistyy, kun päivä venyi. Mutta Inka seurasi uteliaasti, mitä kaikkea ympärillä tapahtui, ja mussutti eväitä, joita olimme välillä käyneet ostamassa lisää. Kun viestin ankkuriosuus alkoi olla loppusuoralla, lähdimme maaliin odottamaan, milloin Inkan äiti saapuu.

Odottaessamme yksi maratonilta tullut nainen kaatui pahannäköisesti maaliviivalle, ja Inka säikähti. Tapahtuman jälkeen lapsi selvitti minulle, kuinka hänelle tulee aina paha mieli, jos joku satuttaa itsensä, oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon. Onneksi nainen sai nopeasti apua, ja selvitimme vielä monen naisen voimin Inkalle, ettei enää ollut mitään hätää ja että juostessa joskus sattuu ja tapahtuu.

Inkan äitikin saapui maaliin. Taas hurrasimme. Yhdessä vietetty urheiluhenkinen päivä alkoi kääntyä kohti iltaa. Lähdimme koko porukka vielä kohti palkintojenjakoa ja sitten kotimatkalle.

Päivästä jäi kiva fiilis ja uskon, ettei Inkakaan ihan juoksukammoisin lapsi ole!

Kirjoittaja on Inkan täti, kuvataideopettaja ja kuvantekijä

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

21

Suoliston terveys

Alkoholista riippumaton rasvamaksa on eräs maailman yleisimpiä sairauksia.

Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab tutkimusryhmineen on saanut yli 800 000 euron rahoituksen rasvamaksan tutkimukseen osana eurooppalaista BestTreat-tutkimuskonsortiota. Konsortio pyrkii löytämään uusia keinoja alkoholista riippumattoman rasvamaksan hoitoon. Schwab koordinoi hankkeessa Itä-Suomen yliopiston osuutta, jossa selvitetään suoliston mikrobiston yhteyttä tautiin.

Arvioidaan, että jopa 27 prosenttia väestöstä kärsii alkoholista riippumattomasta rasvataudista. Oireet ovat moninaisia ja ne vaihtelevat maksasolujen rasvoittumisesta aina maksakirroosiin ja jopa maksasyöpään.

22

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

Tautia ei usein havaita ennen vakavien tai hengenvaarallisten komplikaatioiden syntymistä. Rasvamaksan kehittymisen laukaisijoina voivat toimia esimerkiksi ruokavalio, suoliston mikrobiomin epätasapaino tai geneettiset tekijät. Taudin perimmäiset mekanismit ovat kuitenkin edelleen epäselviä eikä yksittäisen rasvamaksan taudinkulkua ole mahdollista ennustaa.

Euroopan komission rahoittama BestTreat-tutkimuskonsortio pyrkii kehittämään uusia diagnostiikka- ja hoitovaihtoehtoja alkoholista riippumattoman rasvamaksan hoitoon. Tavoitteena on hyödyntää mikrobeja, jotka terveillä ihmisillä huolehtivat ruoansulatuksen toiminnasta ja immuunijärjestelmän kehityksestä. Rasvamaksasta kärsivillä suoliston mikrobiston eli mikrobiomin toiminta on häiriintynyt, mutta mikrobien tarkka rooli taudin synnyssä ja kulussa on edelleen epäselvä. Tutkijat pyrkivät nyt selvittämään, millä tavalla rasvamaksa muuttaa suoliston mikrobiomia sekä löytämään tapoja palauttaa suoliston mikrobiomin normaali toiminta.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat toteuttavat hankkeessa hollantilaisten yhteistyökumppanien kanssa muun muassa liikuntaintervention rasvamaksaa sairastaville. Osallistujilta kerätään ulostenäytteet, joiden mikrobistoa tutkitaan hiirimalleissa. Intervention aineistoa sekä aiemmin kerättyä kansainvälistä kohorttiaineistoa hyödyntämällä hiirimalleilla selvitetään myös, millaisten mekanismien kautta suoliston mikrobiomi on yhteydessä alkoholista riippumattomaan rasvamaksatautiin. Havaintoja voidaan hyödyntää rasvamaksan diagnosoinnissa ja taudin kulun ennustamisessa.

BestTreat-konsortioon kuuluu tutkijoita Suomesta, Tanskasta, Hollannista ja Saksasta, ja se yhdistää systeemibiologian, ihmisen biologian ja mikrobiologian alojen asiantuntemusta monitahoisen sairauden tutkimuksessa. Diagnostiikan ja ennusteen arvioinnin lisäksi tutkijat pyrkivät kehittämään esimerkiksi tiettyihin mikrobeihin perustuvia hoitomuotoja, jotka auttavat suoliston mikrobitoiminnan tasapainottamisessa.

Lisätietoja: Professori Ursula Schwab, p. 040 3552791, ursula.schwab (a) uef.fi

Kirjat

Terveellisten elämäntapojen noudattaminen ja aivojen terveydestä huolehtiminen läpi elämän on parasta tiedonkäsittelyn heikentymisen, muistisairauksien ja dementian ehkäisyä, todetaan Käypä hoito uutisessa.

Aikanaan ravitsemustiedettä opiskelleena suhtaudun kriittisesti kaikkiin uusiin ravinto-oppaisiin. Niissä kun on usein monenlaista ei-tieteellistä tarinaa ja perustelematonta väitettä. Neurotieteilijä ja ravintofysiologi Lisa Mosconin teos Aivoruokaa -kirja on kuitenkin myönteinen tuttavuus. Tiukasti tieteeseen perustuva teos esittelee aivoille ihanteellisen ruokavalion ja erottelee faktat harhakäsityksistä. Kirja on tarkoitettu kaikille aivoterveyden edistämisestä kiinnostuneille, eikä vain dementian ehkäisyohjeita etsiville.

Aivot tarvitsevat erilaista ravintoa kuin muut ihmiskehon elimet, mutta harva tietää, mitä se olisi. Millainen ruokavalio edistäisi paärhaiten aivojen hyvinvointia? Mistä lähteä liikkeelle?

Aivoruokaa -kirjassa annetaan kattavat ohjeet ruokavalion suunnitteluun ja kerrotaan yllättäviä totuuksia esimerkiksi siitä, miksi gluteenin välttäminen voi olla paha virhe tai miten niinkin yksinkertainen asia kuin riittävä vedenjuonti voi parantaa tarkkaavaisuutta merkittävästi.

Kirja kertoo käytännönläheisesti, mitä pitäisi syödä ja mitä välttää. Mukana on myös malliruokalistoja sekä reseptejä, joiden avulla siirtyä kohti optimaalista aivoruokavaliota.

Kirja on helposti lähestyttävä ja kattava opas siihen, miten ruokavalio auttaa ajatelemaan kirkkaammin, terästämään tarkkaavaisuutta, parantamaan muistia ja ehkäisemään muistisairauksia.

Aikana, jolloin ihmiset ovat kadottaneet vaistomaisen taidon syödä aivojen kannalta oikein ja media ja vanhentuneet opetukset johtavat harhaan, on jokaisen hyvä opetella uudelleen, mikä on oikeasti hyväksi.

Lisa Mosconi (PhD) on neurotieteilijä sekä ravintofysiologi, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä aivoterveyden alalla. Hän työskentelee New Yorkissa

Lisa Mosconi Aivoruokaa: syö paremmin, ajattele kirkkaammin Arthouse ISBN 978-951884-591-4

Yhdysvalloissa Weill Cornellin lääketieteellisen yliopiston ja New York-Presbyterian -sairaalan alaisen Alzheimer-klinikan apulaisjohtajana. Aiemmin hän on johtanut New Yorkin yliopistoon perustamaansa Nutrition and Brain Fitness Lab -yksikköä sekä Alzheimerin taudin periytyvyyttä tutkivaa ohjelmaa.

 SS Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

23

Käypä hoito

Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden Ehkäisy • Tupakka- ja nikotiinituotteiden kokeiluja ja käytön aloittamista tulee kaikin tavoin ehkäistä. Lasten ja nuorten kasvu- ja elinympäristöjen nikotiinittomuutta tulee edistää.

• Terveydenhuollon ammattihenkilöiden kuuluu ottaa tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö puheeksi lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa kanssa ja käydä nikotiinittomuuteen kannustava keskustelu.

• Tupakoinnin aloittamista voidaan ilmeisesti ehkäistä terveydenhuollossa nuorten ohjauksella sekä perheinterventioilla, joissa tuetaan perheen toiminnallisuutta ja ohjaavaa kasvatusta B.

Diagnostiikka ja vieroitussuunnitelma • Tupakoinnista tulee kysyä kaikilta potilailta, ja tieto kirjataan potilastietoihin. Erityisen tärkeää kysyminen on silloin, kun potilaan kliiniset oireet voivat johtua tupakoinnista.

• Nikotiinin aiheuttama fyysinen riippuvuus ja tupakoinnin aiheuttama psyykkinen riippuvuus arvioidaan osana hoidon suunnittelua.

• Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti ja kaksi kysymystä sisältävä versio Heaviness of Smoking Index (HSI) sopivat käytettäväksi aikuisten nikotiiniriippuvuuden arviointiin. Nuorilla voidaan käyttää

Hooked On Nicotine Checklist -testiä, joka havaitsee herkemmin riippuvuuden ensimmäisten merkkien ilmaantumisen.

• Psyykkistä riippuvuutta voidaan arvioida oireiden (esim. voimakas tupakan himo, pakonomaisuus, levottomuus, ahdistuneisuus) perusteella.

• Yksilölliseen vieroitussuunnitelmaan kirjataan vieroituksen aikataulu, tapaamiset, suunniteltu ohjaus ja käytettävät lääkkeet.

Suunnitelmassa on syytä varautua myös mahdolliseen painon nousuun esimerkiksi painonhallinnan ohjauksella B ja liikuntainterventioilla B. • Tupakoinnin lopettaminen on keskeinen osa monien sairauksien hoitoa.

•

•

•

•

Hoito • Terveydenhuollon ammattilaisten pitää ottaa tavoitteekseen kaikkien potilaiden tupakasta vieroittuminen A. Mini-interventio Viiden A:n toimintamallin mukaisesti soveltuu asian puheeksi ottamiseen.

• Tupakasta vieroitussuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa.

• Vieroituksen aloittavalle tulee järjestää seurantakontaktit 1–2 viikon, 1 kuukauden ja 3 kuukauden päähän vieroituksen alusta. Seurantavälejä muokataan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

• Tupakasta vieroituksen reseptilääkkeistä on Suomessa saatavissa varenikliinia, bupropionia ja nortriptyliiniä ja ilman reseptiä nikotiinikorvausvalmisteita.

• Lääkehoito lisää tupakoinnin lopettamisen todennäköisyyttä 1,5–3 kertaiseksi. lumelääkkeeseen verrattuna A. Varenikliini on

•

•

•

•

•

tehokkain vieroituslääke: se on 2,2 kertaa tehokkaampi kuin lumelääke, 1,3 kertaa tehokkaampi kuin nikotiinikorvaushoito ja 1,4 kertaa tehokkaampi kuin bupropioni A. Lääkehoitoa valittaessa on syytä käyttää tehokkainta potilaalle soveltuvaa lääkehoitoa.

Nikotiinikorvaushoito liitettynä varenikliiniin parantaa tupakasta vieroituksen tulosta vahvasta nikotiiniriippuvuudesta kärsivillä B. Nikotiinilaastarin yhdistäminen lyhytvaikutteiseen nikotiinikorvaushoitovalmisteeseen on tehokkaampaa kuin vain yhden nikotiinikorvaushoitotuotteen käyttö A. Varenikliinihoidon jatkaminen 24 viikkoon asti saattaa ainoana hoitona auttaa relapsin estossa C. Apteekin farmaseuttisen henkilökunnan toteuttama tupakasta vieroitus ilmeisesti lisää tupakoinnin lopettamista B. Apteekissa tulee erityisesti tukea vieroituslääkehoidon onnistumista.

Vieroitushoitojen korvaaminen potilaille ilmeisesti lisää tupakoinnin lopettamista ja vieroituslääkkeiden käyttöä lopettamisen apuna B. Vieroitusohjaus (kasvokkain tai puhelimitse) lisää vieroituslääkkeitä tai nikotiinikorvaushoitoa käyttävien onnistumista tupakasta vieroituksessa A. Lyhyillä (< 20 min) motivoivan haastattelun tapaamisilla voidaan lisätä tupakkatuotteiden käytön lopettamisen todennäköisyyttä potilaan ennakkomotivaatiosta riippumatta A. Ryhmäohjaus on tupakasta vieroituksessa yhtä tehokas kuin intensiivinen yksilöohjaus ja tehokkaampi kuin opasmateriaali tai lyhyt yksilöohjaus A. Kehotus vähentää tupakointia ja ohjaus vähentämisen

ehkäisy ja hoito

•

• •

•

toteuttamiseen saattavat auttaa tupakoinnin lopettamisessa niillä tupakoijilla, jotka eivät ole halukkaita lopettamaan tupakointia B. -Samanaikainen tupakasta ja päihteistä vieroitus ilmeisesti lisää tupakasta vieroittumista, eikä se haittaa päihdevieroituksessa onnistumista B. -Sähkösavukkeiden vaikuttavuudesta tupakoinnin lopettamisen apuna ei ole riittävästi näyttöä C. Nuuska ei ole vieroitushoitotuote. Se aiheuttaa elimistöön nikotiinikorvaushoitoja suuremman nikotiinipitoisuuden. Pitkäaikaisessa käytössä nuuska ilmeisesti myös suurentaa suusyövän riskiä B. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten tulee ylläpitää vieroitusosaamistaan ja osallistua potilaan tupakasta vieroitukseen. Alueelliset, esimerkiksi keskussairaaloiden, vieroitusyksiköt suunnittelevat ja ohjaavat toimintaa.

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä: Klas Winell (pj.), Marja Pöllänen (Käypä hoito -toimittaja), Pilvikki Absetz, Heikki Ekroos, Tiina Kortteisto, Terhi Kurko, Hanna Ollila, Matti Rautalahti, Annamari Rouhos Julkaistu Duodecim lehdessä 2018;134:1759-60.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

25

Oppilaana maailmalla

6

Täyttä värikästä elämää

 Seija Sihvola Taide laajentaa ymmärrystämme maailman moninaisuudesta. Musiikki, tanssi, kuvataide, käsityöt - kaikki taide voimistaa mielikuvitusta ja lisää valmiuksia myös globaalille kohtaamiselle.

Kaksoiskansalaisena tokaluokkalainen lapsenlapseni Elli saa taidekokemuksia ja -traditioita tuplasti, kummassakin kodissaan, Venäjällä ja Suomessa.

Taidekokemuksia Elli saa myös koulussa. Moskovalaisen koulun kuvataidetunnit eli entisajan piirustustunnit noudattavat samankaltaista mallia suomalaisen koulun kanssa. Materiaalit eivät ole ihan yhtä tasokkaita kuin Suomessa, mutta se ei ainakaan Elliä tunnu haittaavan. Tunneilla piirretään, maalataan ja askarrellaan ja oppilaiden

26

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

aikaansaannokset ripustetaan kaikkien iloksi luokkahuoneen seinille. Parhaimmat teokset valitaan erilaisiin kilpailuihin ja mahdollisesti myös julkaistaan – aivan niin kuin Suomessakin.

Koska piirtäminen ja maalaaminen on tytölle selvästi mieluisaa – isänsä Ilkkakin sai kouluaikana aina piirustuksen stipendejä, hän pyrki ja pääsi moskovalaisen taidemuseon yhteydessä olevaan taidekouluun. Opetus on siellä tasokasta ja oppiminen tehokasta. Kymmenen euroa kerta maksava, ja kaksi ja puoli tuntia kerrallaan kestävä taideopetus tuntuu olevan hintansa väärtti.

Kuljetukset harrastukseen ovat miljoonakaupungissa kuitenkin haaste niin lapselle kuin aikuisellekin: metromatka oppilaitokseen kestää välimatkakävelyineen liki tunnin ja syyspimeällä sellainen voi tuntua raskaalta.

Mutta mielenkiintoista on seurata, minkälaista taideoppilaitoksen opetus tulee vuosien saatossa olemaan.

Tartutaanko kaikenlaiseen uuteen vai pidättäydytäänkö tutussa ja vanhassa? Uutena ilmiönä kun esimerkiksi

neuvostotaide on nostamassa, ainakin Moskovassa, päätään, ja sen seurannaiset voivat näkyä myös lasten ja nuorten taidekasvatuksessa. Aika näyttää.

Tutustuminen ihan oikeisiin taiteilijoihin on äiti Julian mielestä myös tärkeää. Niinpä hän vei Ellin kesälomalla tapaamaan tunnettua taidemaalari Petrovia, jonka ateljeessä he saivat myös osallistavaa opetusta. Elli maalasi yhdessä taiteilijan kanssa ja piti puuhasta kovasti. Kotiin hankitiin Petrovin moderni valkoinen laivataulu.

Mutta ihania taide-elämyksiä tarjoaa myös Helsinki. Isä vei Ellin syyslomalla Amos Rex taidemuseoon ja parivaljakko viihtyi siellä niin hyvin, että menivät muutaman päivän kuluttua museoon uudestaan. Teknisesti ällistyttävät taideratkaisut innostivat tuottamaan supertemppuja: omat piirrokset ”heräsivät elämään” ja se jos mikä oli jännittävää myös aikuiselle.

Amos Rex oli sattumalta teemana myös venäjänkieltä taitavan Ilkan ja taidekoulun opettajan välisessä keskustelussa. Opettaja oli vastikään vieraillut Helsingissä ja ihastellut Ateneumia, Kiasmaa ja Emmaa. Amos Rex ei vielä silloin ollut avannut oviaan. Seuraavalla visiitillä se on kuulemma kaikkein tärkein käyntikohde.

Värejä pienestä pitäen.

Hammaslääkäri

Vakavaa hammasasiaa  Hannu Hausen Lapsen hammasterveydestä huolehtimisen laiminlyönti voidaan oikeudessa katsoa vammantuottamukseksi tai pahoinpitelyksi.

Kuluvan vuoden syyskuussa Rovaniemen hovioikeus antoi ratkaisunsa tapauksessa, jossa äidille oli vaadittu rangaistusta joko pahoinpitelystä tai vammantuottamuksesta, koska tämä ei ollut huolehtinut lapsensa suun ja hampaiden terveydestä. Alle kolmevuotiaan lapsen hampaat olivat reikiintyneet nopeasti, mistä oli aiheutunut kipua ja särkyä. Kaikki yläetuhampaat olivat tuhoutuneet ikenen tasolle. Lapselta oli nukutuksessa poistettu seitsemän ja paikattu kuusi hammasta. Hovioikeus katsoi asiaa aiemmin käsitelleen käräjäoikeuden lailla äidin aiheuttaneen huolimattomuudellaan lapselleen ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ollut vähäinen. Äidin ei kuitenkaan katsottu vahingoittaneen lapsen terveyttä tahallaan, minkä vuoksi hänen katsottiin syyllistyneen vain vammantuottamukseen. Tämän lapsen osalta syyte pahoinpitelystä hylättiin. Samalla äiti kuitenkin tuomittiin toiseen lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Yhteensä hänet tuomittiin pahoinpitelystä ja vammantuottamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin.

Lokakuussa uutisoitiin ranskalaismiehestä, joka oli tuomittu kolmen kuukauden ehdottomaan vankeuteen sen vuoksi, että hänen katsottiin ruokkineen 3- ja 4-vuotiaita poikiaan lähinnä leivonnaisilla ja virvoitusjuomalla, minkä seurauksena vanhemmalta pojalta jouduttiin poistamaan seitsemän reikiintynyttä hammasta. Periaatteessa

on myönteinen asia, että tuomioistuimet suhtautuvat vakavasti siihen, että vanhemmat eivät pidä huolta pikkulasten hampaiden terveydestä. Vastaavanlaisia tapauksia voi jatkossa ilmetä enemmänkin, sillä hammaslääkärit ovat alkaneet tehdä lastensuojeluilmoituksia tavatessaan pikkulapsia, joiden hampaiden terveydestä huolehtiminen on laiminlyöty. Toivoa kuitenkin sopii, että tällaisten asioiden käsittelystä tuomioistuimissa ei tule jokapäiväinen ilmiö.

VASTUU LAPSEN HAMPAIDEN TERVEYDESTÄ huolehtimisesta kuuluu vanhemmille tai muille huoltajille. Useimmiten he kantavat vastuunsa niin hyvin, että nykyisin taaperoikäisten lasten hampaat reikiintyvät Suomessa vain harvoin.

Kaikki eivät kuitenkaan kykene vastuutaan kantamaan, jolloin perheen ulkopuolinen tuki on tarpeen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiana on tunnistaa perheet, joiden voimavarat eivät riitä huolehtimaan siitä, että lapsen elinolosuhteet mahdollistavat hänen tasapainoisen kehityksensä, suun terveys mukaan lukien. Jos taaperoikäisen lapsen hampaat alkavat reikiintyä, tunnistamisen pitää tapahtua niin nopeasti, että ongelma saadaan hoidetuksi hyvissä ajoin ennen kuin lukuisten hampaiden yleisanestesiassa tapahtuvaan poistamiseen tai paikkaamisen on tarvetta. Yllä kuvatuissa oikeustapauksissa näin ei ollut tapahtunut, ja apu tuli aivan liian myöhään. Toki näissäkin tapauksissa lasten elinolosuhteet muuttuivat sijaisperheissä paremmiksi.

Suunterveydenhuollon asiana on tarjota uutta mahdollisuutta, ja ryhtyä tarvittaessa selvittämään toistuvien poisjääntien taustalla olevia tekijöitä. Tässä työssä kynnyksen neuvolan ja jopa lastensuojelun konsultointiin tulee olla matala. Ensisijaisena tavoitteena on, että perhe saa tarvitsemansa tuen, jonka turvin on mahdollista muiden asioiden ohella huolehtia myös hampaista.

Neuvoloissa lapsia nähdään usein, ja perheet jäävät harvemmin tulematta sovitulle neuvolakäynnille. Siksi on tärkeää, että neuvolakäyntien yhteydessä vilkaistaan myös lapsen hammastilannetta ja että neuvolan terveydenhoitaja ottaa herkästi yhteyttä suunterveydenhuoltoon, jos lapsen suussa näkyy merkkejä hampaiden reikiintymisestä. Yläetuhampaiden huulenpuoleiset pinnat kertovat tässä suhteessa paljon.

Jos lapsen ylähuulta nostettaessa näillä hammaspinnoilla näkyy paksuja bakteeripeitteitä tai reikiintymistä, lapsi on suunterveydenhuollon pikaisen konsultoinnin tarpeessa.

LASTENNEUVOLA JA SUUNTERVEYDENHUOLTO ovat keskeisessä roolissa pikkulasten hammasongelmien tunnistamisessa.

Pulmana on, että suunterveydenhuollon määräaikaistarkastuksiin voi jäädä tulematta sellaisia perheitä, joissa lasten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen tuottaa vaikeuksia.

Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry

Tyypin 2 diabetes

Reippaan liikunnan lisääminen vähentää tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskiä jo lapsuudessa Tuoreessa kuopiolaisessa tutkimuksessa havaittiin, että liikunnalla voi vähentää tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöitä jo alakouluikäisillä lapsilla. Kahden vuoden seurannan aikana fyysinen passiivisuus lisäsi riskitekijöiden kasautumista, kun taas reippaan liikunnan lisääminen vähensi sitä. Kyseessä on yksi ensimmäisistä lapsilla tehdyistä seurantatutkimuksista, joissa nämä yhteydet on osoitettu luotettavasti.

Tulokset perustuvat Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen seuranta-aineistoon. Ne julkaistiin yhteistyössä Cambridgen yliopiston, Norjan liikuntatieteellisen korkeakoulun ja Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden kanssa arvostetussa liikuntalääketieteellisessä Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehdessä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin reippaan, kohtuukuormitteisen ja kevyen liikunnan sekä fyysisen passiivisuuden muutosten yhteyksiä tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöiden eli kehon rasvapitoisuuden, vyötärönympäryksen, veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksien, veren rasva-arvojen ja verenpaineen muutoksiin kahden vuoden seuranta-aikana. Reipasta, kohtuukuormitteista ja kevyttä liikuntaa sekä fyysistä passiivisuutta mitattiin objektiivisesti Actiheart®-mittarilla, joka rekisteröi sydämen syketaajuutta ja kehon liikkeitä kiihtyvyysanturilla. Lapset pitivät objektiivista liikuntamittaria vähintään neljän vuorokauden ajan kellon ympäri, ja mittaukseen sisältyi sekä arki- että viikonlopun päiviä.

Kahden vuoden aikana reipasta liikuntaa lisänneillä lapsilla tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien kokonaisriski ja yksittäiset riskitekijät pienenivät. Liikunnallisesti passiivisemmilla ikätovereilla muutokset olivat päinvastaisia. Nämä muutokset olivat riippumattomia lapsen sukupuolesta,

28

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

biologisesta kypsyystasosta, kehon rasvattomasta massasta sekä alkumittausten aikaan mitatuista riskitekijöiden tasoista ja liikunnan määrästä. Erityisen merkittävää tutkimuksessa oli, että se osoitti luotettavin menetelmin yhtenä ensimmäisistä seurantatutkimuksista maailmassa, että reippaan liikunnan lisääntymisellä on itsenäinen yhteys tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien kokonaisriskin pienenemiseen tavallisilla alakouluikäisillä lapsilla.

– Lasten ja nuorten elämäntapa on vähitellen kehittynyt hälyttävästi passiivisemmaksi lähes kaikkialla maailmassa. Tutkimuksemme tulokset vahvistavat käsitystä liikunnan tärkeydestä kansansairauksiemme ennaltaehkäisyssä lapsuusiästä lähtien, toteaa artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, nuorempi tutkija Juuso Väistö.

Väistö muistuttaa, että lasten ja nuorten tulisi liikkua enemmän kuin välttämättömien arkisten toimintojen suorittaminen vaatii. – Reippaan liikunnan lisääminen ja fyysisesti passiivisen ajan vähentäminen ovat tutkimustemme perusteella yhtä tärkeitä tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien ehkäisyssä.

Tuoreiden liikuntasuositusten mukaan lapset tarvitsevat päivittäin kuormittavuudeltaan monipuolista liikuntaa, josta vähintään tunti on reipasta liikuntaa.

Reipas liikunta tarkoittaa käytännössä hengästyttävää ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa tai vauhdikasta leikkiä.

Tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien ehkäisy kannattaa aloittaa jo lapsuusiässä Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on osoittanut jo aiemmin, että tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijät alkavat kasautua samoille usein ylipainoisille henkilöille jo lapsuusiässä. Tämä on huolestuttavaa, koska riskitekijöiden

kasautuminen lapsuusiässä lisää huomattavasti edellä mainittujen sairauksien riskiä aikuisiässä. Nyt julkaistun tutkimuksen perusteella säännöllinen liikunta ja liikunnallisesti passiivisen elämäntavan välttäminen ovat tehokkaita keinoja ehkäistä näiden sairauksien riskitekijöitä.

Kuopiolainen tutkimus tuottaa tieteellisesti arvokasta tietoa lasten terveydestä Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on käynnissä oleva elintapainterventiotutkimus, jonka alkumittauksiin vuosina 2007–2009 osallistui 512 iältään 6–8-vuotiasta lasta. Lasten elintapoja, terveyttä ja hyvinvointia tutkittiin laajasti tieteellisesti tasokkailla menetelmillä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa lasten liikunnasta, fyysisestä passiivisuudesta, ravitsemuksesta, fyysisestä kunnosta, kehon koostumuksesta, aineenvaihdunnasta, verenkiertoelimistön toiminnasta, aivojen toiminnasta, suun terveydestä ja elämänlaadusta, liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksista lasten terveyteen ja hyvinvointiin sekä näiden tekijöiden vaikutuksista terveydenhuollon kustannuksiin.

UEF uutiset

6 faktaa urheiluvammoista – vammojen syynä usein tehotreenaus Urheilua harrastavat kärsivät usein erilaisista urheilu- tai rasitusvammoista. Vammojen ennaltaehkäisyssä pienilläkin arjen valinnoilla on merkitystä.

Ortopedi Jussi Rantanen listaa 6 faktaa, jotka jokaisen urheilua harrastavan olisi hyvä tietää.

1.

3.

5.

2.

4.

6.

Yksipuolistunut liikunta aiheuttaa urheiluvammoja.

Liikkumalla monipuolisesti ympäri vuoden ja eri liikuntalajeja vaihdellen, kuntourheilija voi torjua urheiluvammat ja ikävän vammakierteen. Oman lajin harjoittelua on Suomessa vuosikymmenien kuluessa lisätty, ja samaan aikaan muu liikunta on vähentynyt merkittävästi.

Harjoituksissa myös treenataan usein liian kovaa ja yksipuolisesti. Seurauksena on urheiluvammoja ja pahimmillaan vuosien vammakierre urheilijalle.

Pienillä arjen valinnoilla voi ennaltaehkäistä urheiluvammoja.

Hyvä kuntopohja rakentuu liikkumalla säännöllisesti ja laaja-alaisesti. Urheiluvammoja voidaan ennaltaehkäistä pienillä arjen valinnoilla läpi koko urheilu-uran: liikunnan tulisi olla riittävän monipuolista, jotta keho kestäisi urheilun rasituksia. Palauttava lepo treenien välillä, uni ja monipuolinen ravinto ovat myös keskeisiä tekijöitä urheiluvammojen ehkäisyssä.

Malta hoitaa ja kuntouttaa vammat kehoa kunnioittaen.

Akuutit urheiluvammat, kuten murtumat, repeämät ja sijoiltaanmenot sekä rasitusvammat, kuten jännetulehdukset tai rasitusmurtumat vaativat pitkän toipumisajan. Kehon fyysisiä ominaisuuksia ja yksilöllisyyttä on hyvä kunnioittaa, jotta vamma ei uusiutuisi. Urheiluvammoja ei valitettavasti malteta hoitaa ja kuntouttaa ajan kanssa kehon fyysisiä ominaisuuksia kunnioittaen.

Tämän seurauksena lahjakkaan urheilijan matka kohti huippua voi hidastua tai katketa kokonaan.

Lasten arkiliikunta tärkeää kuntoperustan rakentamisessa.

Aikuinen voi ohjata ja innostaa lasta liikkumaan ilman paineita ja suorituskeskeisyyttä. Lapsen arkiliikunta, pihapelit ja liikuntaleikit rakentavat kestävän kuntoperustan, joka luo pohjaa tuleville kuntoiluharrastuksille. Yhdessäolon ja onnistumisen kokemukset liikunnassa tuovat hyvää mieltä.

Nuorilla urheiluvammoja aiheuttaa usein liian varhainen tehotreenaus.

Lajivalinnat lyödään lukkoon Suomessa yleensä jo 12−13-vuotiaana, jolloin nuoren kasvu on kesken.

Urheilija voi olla lähes aikuisen mitoissa, mutta keho ei ole vielä valmis rajuun treeniin. Lihakset, jänteet ja nivelsiteet eivät ole ehtineet sopeutua aikuisen pituuteen, myöskään henkinen vahvuus ei ole riittävä. Kun tähän yhdistetään rankka lajiharjoittelu, keho reagoi rasitukseen ja syntyy vammoja. Nuorella urheilijalla on usein valtava menestymisen nälkä, joten ympärillä olevien tukijoukkojen tulisi kyetä hillitsemään urheilijan menoa ja menestymisen pakkoa.

Monipuolinen lajivalinta pitää yllä terveyttä aikuisena.

Aikuisena on hyvä valita liikuntalaji, joka motivoi liikkumaan säännöllisesti, ja jonka kuormitusta keho kestää. Keho tarvitsee myös lepopäiviä treenien välillä. Kuntoliikkujan yleisimmät urheiluvammat kohdistuvat nilkkaan, polviin ja selkään. Urheiluvamman ilmaantuessa tulisi pitää taukoa harjoittelusta.

Asiantuntijana jutussa toimi ortopedi Jussi Rantanen Urheilu Mehiläisestä.

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

29

Uudet väitöskirjat

Viisas kuluttaja tiedostaa viettinsä Samuel Piha pureutuu väitöstutkimuksessaan kuluttajakäyttäytymisen evoluutiopsykologiaan. Pihan mukaan vuosituhansien aikana kehittyneet psykologiset vietit eivät aina johda hyvinvointia edistävään kuluttamiseen.

Kun kuluttaja tuntee viettiensä alkuperän, hän voi toimia viisaammin, väittelijä sanoo.

KTM Samuel Piha tarkastelee markkinoinnin alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan, millaisia perustavanlaatuisia viettejä hyönteisruokaan, asiakaskäymälöihin ja seksivälineisiin kytkeytyy.

– Hyönteisruoan syömistä motivoi osaltaan statusvietti, halu viestiä itsestään vastuullista kuvaa. Toisaalta inho ja uudenpelko, jotka perustuvat viettiin vältellä taudinaiheuttajia, voivat hillitä statusviettiä, Piha kertoo.

Hän jatkaa, että myös asiakaskäymälöissä asioimiseen voi liittyä pelkoa ja inhoa. Käymälässä kuluttaja on haavoittuva. Huono design, epäsiisteys ja tuntemattomat ihmiset voivat tehdä asioimisen epämiellyttäväksi. Kun pakko käydä vessassa yhdistyy epämiellyttävyyteen, syntyy ristiriita fyysisten tarpeiden ja itsesuojeluvietin välille.

– Itsesuojeluvietti näkyy myös seksivälineissä. Seksuaalinen häveliäisyys perustuu viime kädessä itsesuojeluun, vaikka kulttuuriset estot seksuaalisen mielihyvän tavoittelun tieltä ovat vähentyneet. Mielihyvää itsessään voidaan selittää parinvalintaan liittyvillä vieteillä.

Omien viettiensä tunteminen voi auttaa kuluttamaan järkevämmin Kuluttamisen evoluutiopsykologiaa tutkinut Piha taustoittaa, että psykologiset vietit ovat kehittyneet hyvin erilaisissa oloissa kuin nykyinen elinympäristömme. Nykyihminen on ollut maapallolla kymmeniä tuhansia vuosia.

Kulutuskulttuuri on vasta satavuotias.

– Voimme kysyä, mitä hyötyä on hyönteisruuan inhoamisesta,

30

Neuvola ja kouluterveys | 4 • 2018

kauppakeskusten vessojen välttelystä tai seksivälineiden häpeilemisestä.

Näissä tilanteissa ikivanhat viettimme heräävät, mutta eivät aina ole hyödyksi, Piha sanoo.

Pihan johtopäätös on, että käyttäytymisensä evolutiiviset taustat tiedostamalla kuluttaja voi ymmärtää itseään paremmin – ja päättää käyttäytyä toisin.

– Nykykuluttajalta odotetaan tiedostavuutta. Tiedostaminen voi olla esimerkiksi sisäisten viettiensä tuntemista.

Kun kuluttaja tuntee omat evolutiiviset taipumuksensa, hän voi ylittää ne ja tehdä järkevämpiä päätöksiä.

Pihan väitöstutkimus korostaa yritysten voiton sijasta kuluttajan hyvinvointia. Usein esimerkiksi evoluutiopsykologiaa soveltavissa kuluttajatutkimuksissa etsitään keinoja saada kuluttajat ostamaan enemmän. Kuluttajalle tämä ei aina ole edullista.

– Tutkimukseni tavoitteena on kuluttajien psykologinen voimaantuminen. Kuluttajamarkkinointi pyrkii usein vetoamaan kuluttajien tiedostamattomiin vietteihin. Jos kuluttaja tietää tämän, hänestä voi tulla markkinoijaa voimakkaampi.

Mahdollisuuksia hyvinvointia edistävään liiketoimintaan Pihan mukaan menestyvässä kuluttajaliiketoiminnassa yhdistyvät yrityksen voitto ja kuluttajan hyvinvointi. Yritys, joka kannattaa taloudellisesti ja jonka toiminta edistää kuluttajien voimaantumista, pärjää pitkälle.

Menestyvä yritys saattaa tarjota kuluttajalle tunteen saavutuksesta. Seksivälineisiin liittyvän häpeän voittaminen ja hyönteisruuan omaksuminen ovat tästä esimerkkejä.

– Vessassa käyminen tuskin itsessään saavutus. Hyvä asiakasvessa voi kuitenkin ratkaista henkisen konfliktin, joka muuten estäisi hyvän asiakaskokemuksen, Piha lisää.

Pihan väitöstutkimuksen ajatus viettien tiedostamisesta on hyödyllinen kuluttajakasvatuksessa.

– Esimerkiksi hyönteisruuan markkinoinnissa kuluttajakasvatus voi olla tehokasta. Yritys voi opettaa kuluttajille, että inhovietit eivät ole järkiperäisiä.

Sama pätee seksivälineisiin. Yritys voi haastaa kuluttajat miettimään, estääkö

KTM Samuel Piha.

häpeä mielihyvää perusteetta.

Pihan mielestä markkinoinnin koulutusohjelmissa tulisi huomioida paitsi evoluutiopsykologia, myös kuluttajanäkökulma.

– Markkinoinnin toinen puoli on kuluttaminen. Kuluttamisen taustalla on evolutiivisia viettejä. Viettien alkuperän tarkastelu auttaa markkinoijaa luomaan liiketoimintaa, josta hyötyvät niin yritykset, kuluttajat kuin koko yhteiskuntakin.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-7433-7