Neuvola ja kouluterveys 3/2018 by Lapsi2000 ry

Neuvola ja kouluterveys

3• 2018

D-vitamiinivalmistetta yksilöllisesti, suositukset muuttuvat

Suomalaisella

kouluruoalla on pitkät perinteet

Järjestöjä tarvitaan Inka,

onnellinen ekaluokkalainen

Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

ja kouluterveys

Imeväisikäisten D-vitamiinivalmisteiden annosteluun uudet suositukset

3 • 2018

Neuvola

Neuvola ja kouluterveyslehti 18. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi

Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat

Arja Lyytikäinen Suvi Virtanen Sirpa Sarlio-Lähteenkorva Tuija Siitonen Tuula Vuolle-Selki Riittakerttu Kaltiala-Heino Silja Varjonen Hannele Kauranne Sari Taipale Anna Kuparinen Silva Uusi-Heikkilä Hannu Hausen

Ekologinen 20 kalaruoka Tupakoinnin lopettaminen

Kannen kuva

s. 28 / 35

Sari Taipale Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo p. 050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto, p. 040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi, p. 040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

SISÄLTÖ

3•2018 4 5 6

Tapahtumakalenteri

Lasten D-vitamiinitutkimuksen satoa

VRN – Valtion ravitsemusneuvottelukunta

10 11 12 14 15

TES: Tuija Siitonen

Käypä hoito: runsaat kuukautisvuodot

Leipä maistuu

Pääkirjoitus Imeväisten uudet D-vitamiinisuositukset

Opettavainen tarina Kouluruuan historiaa Sekaisin somesta? Pituus- ja painotiedot koottava huolella

Kala on ympäristöystävällistä proteiinia

22 23 24 25 26

Itämeren suojelu

Bakteerien antibioottiresistenssi lisääntyy

28 30 32 33 34 35

”Nyt ei juuri kykene”

Inkatinka, ekaluokkalainen Oppilaana maailmalla, osa 5 Siitepölyallergia Maitohampaiden paikkausta ei sovi viivytellä

Koulu alkaa maistua Äiti aallokossa -kirja Yoopies – uusi mobiilisovellus Väitös vuorovaikutuksesta Väitös nuorten tupakoinnin riskeistä Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Tapahtumakalenteri Valtakunnalliset Terveysliikuntapäivät

24.-25. 10.2018 Seinäjoki-sali, Kampustalo Kalevankatu 35, 60100 Seinäjoki Elintapaohjauksen palveluketjun rakentaminen -puheenvuoro pidetään keskiviikkona 24.10. klo 11.45 alkaen. Esiintyjinä aluekoordinaattori Juha Vuorijärvi, VESOTE Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja terveydenhoitaja Henna Ala-Knuuttila, Kuusiolinna Terveys Oy. Lisätietoa: ukkinstituutti.fi/terveysliikuntapaivat

Valtakunnalliset Neuvolapäivät 6-7.11.2018 Helsinki Congress Paasitorni Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki

Kohderyhmänä on äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevä henkilöstö, neuvolan yhteistyökumppanit, kaikki alle kouluikäisten lasten kanssa toimivat, opiskelijat ja kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat henkilöt. Lisätietoja: Tuovi Hakulinen puh. 029 524 7109

Lasten terveyskäräjät

9.11.2018 Soste, Yliopistonkatu 5, Helsinki Terveyskäräjien pääviesti on, että vastuu lapsen terveydestä on aikuisella. Kodeissa ja lapsen muissa arkiympäristöissä on luotava puitteet lasten terveen elämän kehittymiselle. Seminaarissa keskitytään terveellisen ravinnon, liikunnan ja unen merkitykseen, korostaen erityisesti perheen yhdessä toimimista. Seminaari on tarkoitettu päättäjille, alan asiantuntijoille, kehittäjille ja järjestötoimijoille. Lisätietoja: Päivi Nykyri puh: 045 657 6769

Pääkirjoitus

Suosittelen kansalaistottelemattomuutta suunnitelmaähkyyn  Matti Rimpelä Olen viime viikkoina koonnut kuntien strategoita, ohjelmia ja suunnitelmia, joihin on kirjattu lasten ja lapsiperheiden kannalta tärkeitä linjauksia ja toimintavalintoja. Tässä muutamia: Kuntastrategia, talousarvio, kuntakertomus ja siitä tarkastuslautakunnan lausunto, terveydenhuoltolain mukainen hyvinvointikertomus, kunnan opetussuunnitelma, lastensuojelulain mukainen hyvinvointisuunnitelma, opiskeluhuoltolain mukainen oppilaitoskohtainen oppilashuoltosuunnitelma, kansanterveyslain nojalla annetun asetuksen edellyttämä ehkäisevien palvelujen toimintaohjelma... KOULUJEN ARJESTA niitä löytyy lisää. Opetussuunnitelman perusteissa luetellaan paikallista suunnitelmista: Aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma, kestävän kehityksen ohjelma, tasa-arvosuunnitelma, kulttuurikasvatussuunnitelma ja tietostrategia. Kouluissa olisi muistettava myös hallitusohjelmien toimeenpano-ohjelmat, joista eniten on ollut esillä LAPE -ohjelma. Korvamerkityt valtionosuusmäärärahat ja niiden hakemukset. OAJ:n, Kuntaliiton, Sitran ja muiden vastaavien suositukset ja tulkinnat. Olen yrittänyt löytää ja muodostaa kokonaiskuvaa kunnan ja peruskoulujen kotisivuilta. Kuntastrategia, kunnan talousarvio ja kuntakertomus löytyvät aika helposti. Mutta sitten digitaitoni loppuvat. Kotikunnassani olen kysellyt tutuilta vastuunkantajilta. Läppäriini vähitellen kasautunut melkoinen kirjo monimuotoisia strategia-, ohjelma- ja suunnitelmadokumentteja. Olen yrittänyt selvittää, miten kannanottojen ja toimintaohjelmien toteutumista on seurattu yleensä ja koulujen

näkykulmasta. Siinä tulee aika nopeasti seinä vastaan. Keskusteltiin arviointipalaverissa, on tavallisin vastaus. Mitä tiedämme strategioiden, ohjelmien ja suunnitelmien laajan kirjon käytännön merkityksestä? Tutkimusta löytyy erittäin vähän. Tässä pari poimintaa. Marjut Frantsi-Lankia työryhmineen on tutkinut kouluterveydenhuollon toimintaohjelmia. Niiden rakenteessa, sisällössä ja laadussa todettiin suurta vaihtelua. Vain joka kymmenes sisälsi säännöksiin nähden riittävät tiedot. Koulutuksen arviointikeskus KARVI selvitti perusopetuksen laadunhallintaa ja itsearviointia. Läheskään kaikilla järjestäjillä ei olut toimivaa itsearviointijärjestelmää eikä systemaattista arviointikulttuuria. Monet arvioinnit eivät täyttäneet niitä vaatimuksia ja luottamukseen perustuvia odotuksia, joita koulutuslainsäädännön reformissa vuonna 1998 tavoiteltiin. Ulla Tiililä on toimittanut tosi kiinnostavan raportin sosiaali- ja terveydenhuollon tekstituotannosta. Hän puhuu megatrendistä: –Moni tekijä johtaa samaan lopputulokseen. Digitalisaatio ja muu tekninen kehitys lisäävät tekstualisoitumista. Sitä on lisännyt myös siirtyminen normiohjauksesta informaatio-ohjaukseen, laatujohtaminen, managerialismi ja tulosten mittaaminen julkishallinnossa. Tekstien lisääntyminen johtaa itseään ruokkivaan kierteeseen, digitalisaatio tuottaa lisää tekstejä, lisääntyvän tekstimäärän tuottamiseen ja hallitsemiseen tarvitaan lisää digitalisaatiota Miltä tänään ajattelen kaikesta edellä esitetystä? Se on hyvin kuvattu Kuntaliitto raportissa Kuntakonsernin strateginen ja poliittinen johtaminen: –Kuntien ”strategiaviidakko” tai ”strategiaähky” on vuosien saatossa kasvanut melkoiseksi: kunnissa laaditaan kuntastrategioita, palvelustrategioita,

elinkeinostrategioita, henkilöstöstrategioita ja toimialastrategioita vain tärkeimmät mainitaksemme. Strategiaviidakko vähentää kuntastrategian ohjausvoimaa ja tekee mahdolliseksi osaoptimoinnin, eli toimenpiteet, jotka yhteisö toteuttaa oman intressinsä kannalta edullisesti, mutta kokonaisuuden vastaisesti. Huonoimmillaan toimialastrategioita tai muita alastrategioita ei ole koordinoitu mitenkään valtuuston hyväksymästä kuntastrategiasta. Strategiakieli olisi myös saatava selkeämmäksi. Onko näin tällaisessa strategia-, ohjelma- ja suunnitelmatekstin tuottamisessa mitään järkeä? Minusta ei ole. Kunnat tai koulut tuotavat niitä harvoin omaan tarpeeseensa. Useimmiten vain siksi, että ulkoiset tahot niitä vaativat ja suosittelevat. Kansanviisaus sanoo: ”Mikään ei ole sen epämieluisampaa kuin pyytämättä ulkoa annettu neuvo.” MIKÄ VAIHTOEHDOKSI? Voisiko painopisteen siirtää turhien tekstien tuottamista dialogiin, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa kehitettyyn tulkintaan tuloksellisuusdialogista? Kuvattu selkeällä suomenkielellä raportissa Dialogia tuloksista. Kohti tuloksekasta julkisjohtamista. Suosittelen. SAMALLA EHDOTAN kansalaistottelemattomuutta. Ei enää kirjoiteta strategia-, ohjelma- ja suunnitelmatekstejä, joita ei koeta oman työn kannalta arvokkaiksi.

Sos.lääket. Aikakauslehti 2018: 55: 106–116 https://karvi.fi/app/uploads/2017/01/KARVI_0417.pdf  http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/ julk50/Elaman_ja_kuoleman_tekstit.pdf  Pauni 2012, 10  

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Uutta tietoa D-vitamiinista

Imeväisikäisten D-vitamiinivalmisteiden annosteluun uudet suositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunta yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa on päivittänyt imeväisikäisten D-vitamiinivalmisteiden käyttösuosituksen. Suositusta tarkennettiin, koska uusien EU-säädösten mukaisesti äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuudet nousevat. Suosituksella turvataan imeväisikäisille lapsille riittävä D-vitamiinin saanti ja estetään turvallisen saannin ylärajan ylittyminen. Uuden annosteluohjeen mukaan imeväisikäisille lapsille annetaan D-vitamiinivalmistetta yksilöllisesti sen mukaan, onko lapsi täysimetetty vai saako hän ravinnokseen äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta. D-vitamiinivalmisteen määrää vähennetään, jos lapsi saa enemmän kuin 500 ml äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta vuorokaudessa.

 Arja Lyytikäinen

pääsihteeri, Valtion ravitsemusneuvottelukunta

 Suvi Virtanen

tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos

 Sirpa Sarlio

neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriö

Miksi D-vitamiinisuositusta on tarkennettu? Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden koostumusta säädellään EU-säädöksillä. Euroopan komission delegoidun asetuksen (2016/127)

mukaan D-vitamiinipitoisuudet nousevat 1,5–2,5 µg/100 kcal tasosta välille 2,0–2,5 (max 3) µg/100 kcal. Kaikkien valmistettavien tuotteiden tulee olla uuden säädöksen mukaisia viimeistään kesäkuussa 2020. Ensimmäiset uusissa pitoisuuksissa olevat tuotteet ovat Suomessa kaupoissa syksyllä 2018. D-vitamiinin saannin turvamarginaali on imeväisikäisillä pieni. Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden D-vitamiinipitoisuuden noustessa on vaarana, että runsaasti korviketta tai vieroitusvalmistetta käyttävillä voi turvaraja nykyisellä D-vitamiinivalmisteen käyttösuosituksella ylittyä. Siksi käyttösuositukseen on nyt tehty muutoksia. Jatkossa D-vitamiinivalmisteen käytössä tulee yksilöllisesti huomioida lapsen käyttämän äidinmaidonkorvikkeen tai vieroitusvalmisteen määrä.

Taulukko 1. D-vitamiinivalmisteiden käyttö imeväisikäisillä Imeväisikäiset

D-vitamiinilisä valmisteena ympäri vuoden, µg/vrk

täysimetetty lapsi ja lapsi, joka saa vähemmän kuin 500 ml/vrk äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta*

lapsi, joka saa päivittäin 500–800 ml äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta*

lapsi, joka saa päivittäin enemmän kuin 800 ml äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta*

* Äidinmaidonkorvikkeen/vieroitusvalmisteen määrään lasketaan mukaan D-vitaminoidut lastenvellit ja -puurot.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Milloin suositus otetaan käyttöön? Uusi suositus tulee voimaan heti. Sitä sovelletaan kaikilla lapsilla samalla tavalla riippumatta siitä onko lapsella käytössä nykyisillä vai uusilla D-vitamiinipitoisuuksilla olevia äidinmaidonkorvikkeita tai vieroitusvalmisteita. D-vitamiinin annostelun ohjauksessa selvitetään imetys ja lapsen päivittäin nauttimien äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden määrä mukaan lukien D-vitaminoidut puurot ja vellit.

Kaikki lapset tarvitsevat luotettavan D-vitamiinivalmisteen 2 viikon iästä lähtien.

D-vitamiinivalmisteen annostelu imeväisikäisillä Täysimetettyjen ja vähemmän kuin 500 ml/vrk äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta nauttivien lasten D-vitamiinin käyttösuositus on jatkossa edelleen 10 µg (400 IU) vuorokaudessa. Kun lapsi saa päivittäin rintamaidon lisäksi tai tilalle 500 ml/vrk tai enemmän äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta, D-vitamiinivalmisteen annosta vähennetään lapsen saaman D-vitaminoidun tuotteen käyttömäärän mukaan (taulukko 1). D-vitamiinivalmisteen käyttöä ei kuitenkaan kokonaan lopeteta kenenkään lapsen kohdalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, että kaikki lapset saavat yhden vuoden iästä lähtien D-vitamiinia valmisteena 10 µg/vrk muusta ravinnosta riippumatta. Yhden vuoden iästä lähtien noudatetaan entisiä D-vitamiinisuosituksia. Pikkulapsia ja koululaisia sekä raskaana olevia ja imettäviä koskevat suositukset on koottu taulukkoon 2. Täysimetettyjen ja vähemmän kuin 500 ml/vrk äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta nauttivien lasten D-vitamiinin käyttösuositus on edelleen 10 µg/vrk.

D-vitaminoitujen lastenvellien ja -puurojen käyttömäärä on laskettava mukaan Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden määrään lasketaan mukaan myös lapsen nauttimat D-vitaminoidut lastenvellit ja -puurot. Jos lapsi syö esimerkiksi päivittäin aamuisin 150 ml teollista D-vitaminoitua valmispuuroa tai puurojauheesta valmistettua puuroa ja iltaisin 200 ml D-vitaminoitua valmisvelliä, puuron ja vellin nautittu määrä lasketaan mukaan korvikkeen/vieroitusvalmisteen määrään (esimerkiksi 500 ml äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta + 150 ml puuroa + 200 ml velliä = yhteensä 850 ml). Kotitekoisten puurojen ja vellien valmistukseen käytetty äidinmaidonkorvike/vieroitusvalmiste lasketaan kokonaismäärään mukaan.

Taulukko 2. D-vitamiinivalmisteiden käyttö yli yksivuotiailla lapsilla ja koululaisilla sekä raskauden ja imetyksen aikana

Kohderyhmä

D-vitamiinilisä valmisteena ympäri vuoden, µg/vrk

1–2-vuotiaat

2–18-vuotiaat

7,5

Raskaana olevat

Imettävät äidit

D-vitamiinivalmisteen muoto

(Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2014)

D-vitamiinivalmisteeksi suositellaan ensisijaisesti D3 -muotoa (kolekalsiferoli), joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja on teholtaan parempi kuin D2 -vitamiini (ergokalsiferoli). Imeväisikäisille suositellaan aina ensisijaisena valintana tippamuotoista valmistetta, jotta suositellun määrän luotettava annostelu onnistuisi. Sumutteita yms. ei suositella tälle ikäryhmälle niiden epävarman annostelun vuoksi.

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) vuonna 2018 tekemän tieteellisen arvioinnin mukaan turvallisen, haitattoman saannin yläraja on 0–6 kk iässä 25 µg/vrk ja 6–12 kk iässä 35 µg/vrk. Imeväisiän jälkeen 1-10 vuoden iässä yläraja on 50 µg/vrk ja 11-vuotiaista lähtien yläraja on sama kuin aikuisilla, 100 µg/vrk. Saantiin lasketaan mukaan sekä ravinnosta että D-vitamiinivalmisteista saatava D-vitamiini. Näitä ylärajoja ei tule ylittää.

D-vitamiinin saantisuositus ja turvallisen saannin ylärajat

Miksi D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää?

Tutkimustietoon perustuen D-vitamiinille on määritetty sekä D-vitamiinin tarpeeseen perustuva suositeltava päiväsaanti että turvallisen saannin ylärajat eri ikäryhmille. D-vitamiinin fysiologiseen tarpeeseen perustuva saantisuositus imeväisiässä on 10 µg (400 IU) vuorokaudessa. Tällä D-vitamiinimäärällä saavutetaan lähes kaikilla yksilöillä riittävä seerumin D-vitamiinipitoisuus (yli 50 nmol/l). Saantisuosituksen ylittävästä D-vitamiinin saannista ei ole osoitettu olevan lisähyötyä.

Vastasyntyneellä on elimistössään D-vitamiinivarasto, johon vaikuttaa äidin raskauden aikainen D-vitamiinin saanti. Siksi on tärkeää, että raskauden aikana huolehditaan riittävästä D-vitamiinin saannista D-vitamiinivalmisteella. Vastasyntynyt käyttää elimistönsä D-vitamiinivaraston loppuun muutamassa viikossa. Siksi kaikki lapset tarvitsevat luotettavan D-vitamiinivalmisteen 2 viikon iästä lähtien. Rintamaidossa ei ole D-vitamiinia juuri lainkaan.

D-vitamiinivalmisteen käytön ohjaus on tärkeä osa neuvolan ravitsemusohjausta Muuttunut imeväisikäisten D-vitamiinisuositus täytyy huomioida terveydenhuollossa jo raskaana olevien ja imettävien perheiden neuvonnassa. Neuvolatoimintaa, kouluja opiskeluterveydenhuoltoa sekä ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevan asetuksen (338/2011) 14§ mukaan ravitsemus on terveysneuvonnan yksi keskeinen sisältöalue ja 15§ edellyttää, että lasta odottaville vanhemmille on annettava tietoa lapsen hoidosta. Tieto D-vitamiinivalmisteen sopivasta käytöstä on osa tätä neuvontaa.

Lisätietoja: https://thl.fi/fi/ d-vitamiinisuositus-vauvalle

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Uutta tietoa D-vitamiinista

Lasten D-vitamiinitutkimuksen satoa Suositusten mukaista 10 µg päivittäistä D-vitamiiniannosta korkeampi annos ei paranna pikkulasten luuston terveyttä eikä suojaa infektioilta, osoittaa Helsingin yliopiston ja HUS Lastenklinikan tuore tutkimus. Lasten D-vitamiinitutkimuksen tavoitteena oli selvittää D-vitamiiniannosten vaikutuksia lasten luun tiheyteen ja infektiosairastavuuteen. Ravinnosta saatava sekä auringonvalon vaikutuksesta iholla muodostuva D-vitamiini on tärkeä luuston terveydelle, ja sen puute lapsuusiässä johtaa luun heikentymiseen ja riisitautiin. D-vitamiini vaikuttaa myös elimistön puolustusjärjestelmän toimintaan ja sen puute voi altistaa infektioille. Ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, mikä on terveyden kannalta optimaalinen D-vitamiiniannos varhaislapsuudessa.

Ei aihetta muuttaa D-vitamiinisuositusta

Tutkimukseen osallistui vuosina 2013–2016 yhteensä 975 terveenä ja täysiaikaisena Kätilöopiston sairaalassa syntynyttä lasta. Lapset satunnaistettiin sokkoutetusti saamaan D3-vitamiinilisää joko nykysuositusten mukaisella vuorokausiannoksella (10 µg) tai kolminkertaisella annoksella (30 µg) kahden viikon ikäisestä kaksivuotiaaksi saakka. Lasten luun tiheys mitattiin kahden vuoden iässä. Tutkimukseen osallistuneet perheet pitivät tutkimuksen ajan kirjaa lapsen sairastamista infektioista. Tutkimuksen alkaessa 96 prosentilla vastasyntyneistä elimistön D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus oli riittävä. Kahden vuoden iässä 10 µg D-vitamiiniannosta saaneista lapsista 99 prosenttia ja 30 µg annosta saaneista 100 prosenttia saavutti riittävän D-vitamiinitason. D-vitamiinin yliannostukseen liittyvää hyperkalsemiaa tai mahdollisesti myrkyllisiä pitoisuuksia ei esiintynyt kenelläkään tutkittavista. –Tutkimuksessa havaittiin, että kahden ensimmäisen elinvuoden aikana nykysuositusten mukainen

Gabriel 2v ja Noel 4v ovat aina saaneet D-vitamiinia ohjeiden mukaan. Nyt hellekesänä tippoja ei annettu jatkuvan auringonpaisteen vuoksi, mutta elokuun lopusta lähtien kumpikin saa taas 5 tippaa D-vitamiinia päivittäin.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

D-vitamiinilisä on riittävä, eikä korkeammasta annoksesta ole lisähyötyä lasten terveydelle. Korkeampi D-vitamiiniannos ei vahvistanut luustoa eikä vähentänyt lasten sairastamien infektioiden lukumäärää, sanoo lastentautien erikoislääkäri Jenni Rosendahl. –Tutkimustulokset eivät anna aihetta muuttaa tämänhetkisiä D-vitamiinisuosituksia, Rosendahl jatkaa.

D-vitamiinin puute harvinainen

Tulokset osoittavat, että vastasyntyneillä D-vitamiinin puute on Suomessa nykyisin harvinaista johtuen aktiivisesta D-vitamiinilisän käytöstä raskausaikana ja onnistuneesta elintarvikkeiden D-vitaminointipolitiikasta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että raskaana olevien äitien D-vitamiinipuute oli harvinaista. Lähes kaikki äidit käyttivät raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinivalmisteita.  Effect of higher vs standard dosage of vitamin D3 supplementation on bone strength and infection in healthy infants – A randomized clinical trial. JAMA Pediatrics, julkaistu verkossa 29.5.2018. Jenni Rosendahl, Saara Valkama, Elisa Holmlund-Suila, Maria Enlund-Cerullo, Helena Hauta-alus, Otto Helve, Timo Hytinantti, Esko Levälahti, Eero Kajantie, Heli Viljakainen, Outi Mäkitie, Sture Andersson

Valtion ravitsemusneuvottelukunta – väestön ravitsemuksen edistäjä ja seuraaja  Arja Lyytikäinen

Pääsihteeri Arja Lyytikäinen Valtion ravitsemusneuvottelukunta c/o Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, 00790 Helsinki Puh. +358 (0)29530 4292, +358 (0)50 4099 860 Sähköposti: arja.lyytikainen@evira.fi

TEHOPARI VASTUSTUS KYKYYN Tehopari D-Pearls® ja Bio-Influ-Sinkki™ sisältävät D3- ja C-vitamiinia sekä sinkkiä, jotka edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Nämä yhdistämällä saadaan vahva tehopari, jota tarvitaan erityisesti kausittain.

D-Pearls®

Hyvin imeytyvää D3-vitamiinia kylmäpuristetussa oliiviöljyssä. Helposti nieltäviä helmikapseleita koko perheelle.

Bio-Influ-Sinkki™

Appelsiininmakuinen imeskelytabletti, joka sisältää sinkkiä ja luonnon C-vitamiinia. Makeutettu ksylitolilla. D-Pearls ja Bio-Influ-Sinkki™ valmistetaan farmaseuttisia laatuvaatimuksia noudattaen Tanskassa Pharma Nordin tehtaalla, joka on Euroopan johtavia ravintolisien ja luontaistuotteiden valmistajia.

Rajatorpantie 41 C, 01640 Vantaa, puh. (09) 8520 2215, www.pharmanord.fi

Tilaa uutiskirje veloituksetta osoitteessa www.pharmanord.fi

FI_D-Pearls_InfluZinc_AD_Neuvola_3_103x297_0818

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on jo vuodesta 1954 lähtien seurannut suomalaisten ravitsemus- ja terveydentilaa ja antanut ravitsemukseen liittyviä suosituksia tilanteen parantamiseksi. Alkuvaiheessa korjattiin ravitsemuksellisia puutoksia, josta esimerkkinä jodin lisääminen ruokasuolaan struumaepidemian poistamiseksi ja A- ja D-vitamiinin lisääminen margariineihin hämäräsokeuden ja riisitaudin ehkäisemiseksi. 2000-luvun alussa myös maitoon alettiin lisätä D-vitamiinia väestön yleisesti matalan saannin korjaamiseksi. Viime vuosikymmenien haasteena on erityisesti ollut liiallisen ja vääränlaisen ruoan nauttimisesta aiheutuneiden terveysongelmien vähentäminen, ylipainon ja elintapoihin liittyvien kansantautien ehkäisy. Terveyden edistämisen suurimmat haasteet liittyvät tällä hetkellä lihavuuden ja erityisesti tyypin 2 diabeteksen vaaratekijöiden synnyn ja esiitymisen ehkäisemiseen niin aikuisilla kuin entistä nuoremmilla lapsilla ja nuorilla. Sydän- ja aivoterveyden edistäminen ja valtiomotautien ehkäisy ravitsemuksen keinoin on edelleen yksi tärkeimmistä tavoitteista, syöpätautien ehkäisyä ja luusto- ja suunterveyden edistämistä unohtamatta. Nykyisin huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän varhaiseen ravitsemukseen, jolla on tärkeä merkitys myös aikuisiän kroonisten tautien sairastavuuteen sekä ruokamieltymysten ja ruokatottumusten muodostumiseen. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on maa- ja metsätalousministeriön (MMM) alainen asiantuntijaelin, joka asetetaan kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Neuvottelukunnan puheenjohtaja nimetään vuorotteluperiaatteella STM:n ja MMM:n hallinnonalalta. Sen jäsenet ovat ravitsemuksen huippuasiantuntijoita valtionhallinnosta, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä terveydenhuollon, kansanterveyden edistämisen ja joukkoruokailun alueilta. Neuvottelukunnassa on 16 jäsentä. Nykyisen neuvottelukunnan toimikausi on 4.10.20173.10.2020. Sen tehtävät on määritetty MMM:n asettamispäätöksessä.

TES

Terveyden

edistämisen salat Kunnossapysymistaisteluni

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on työfysioterapeutti Tuija Siitonen.

 Tuija Siitonen Olen ammatiltani työfysioterapeutti. Koko työelämäni olen ohjannut ihmisiä pitämään huolta kunnostaan ja ehkäisemään tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. Vaikka kuinka ahkeroin ja opastin, vaivoja kuitenkin ilmaantui opastettavilleni. Ajoittain koin turhautumistakin, kun viestini tuntui valuvan kuin hanhen selästä. Jokainen terveysalan ihminen kuitenkin tietää, että terveyskasvatus on vaativa tehtävä ja elämäntapojen muuttaminen on hankalaa ja hidasta. On niin helppoa palata totuttuun tapaan toimia ja uudenlaisen tavan käyttöönotto vaatii ryhtymistä ja ponnisteluja sekä vahvaa tahtotilaa. Olen itse ollut sikäli onnekas, että työni on pitänyt minut fyysisesti hyvässä kunnossa. Olen saanut liikkua paljon työpäivän aikana, ohjata liikuntaryhmiä itse mukana jumpaten ja juosta portaita ylös ja alas työpaikkakäynneillä liikkuessani. Ja tästä päivittäisestä liikunnasta minulle vielä maksettiin palkkaakin. Eläkkeelle jäätyäni huomasin melko nopeasti, että päivittäisen liikkumisen määrä väheni oleellisesti. Vastaavasti istumisen määrä lisääntyi huomattavasti. Tunnistin muutoksia omassa olossani. Tunsin itseni jäykäksi, liikkeellelähtö pitkän istumisen jälkeen oli kankeaa ja jaksaminenkin väheni. Oliko minulle nyt käymässä kuin ohjattavilleni? Tiesin kyllä mitä pitäisi tehdä mutta lukeminen, käsityöt ja televisiokin houkuttelivat nyt kun siihen oli aikaa. Olin työssäni pitänyt paljon luentoja eläkkeelle siirtyville työntekijöille ja painottanut erityisen paljon liikunnan merkitystä lisääntyvällä vapaa-ajalla.

Niskasta kiinni!

Kypäräkin kuvassa näkyy, ja sen Tuija muistaa laittaa päähänsä aina lähtiessään pyöräilemään.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Aikani jahkailtuani tartuin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että toimin niin kuin tiesin järkevää olevan. Laadin itselleni liikuntaohjeistuksen ja ryhdyin lenkkeilemään päivittäin. Totesin, että kävelylenkki oli tehtävä heti aamusta, muuten se helposti jäi. Tunnin reippaan lenkin jälkeen olo on virkeä ja energiaa

Blogista poimittua

Opettavainen tarina  Seija Sihvola Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa. Oli työiän loppupäässä, mutta virtaa riitti vaikka muille jakaa. Ja itsestään hän oli aina osannut pitää huolta: paino oli normaali, säännöllisiä liikuntaharrastuksia oli, ja kulttuuririennot tuottivat suurta mielihyvää tasapainoisen perhe-elämän ohella. Ennen viime joulua hän oli tuntenut itsensä voimattomaksi. Olo oli ennen kaikkea uupunut, voimaton ja energia oli poissa. Nainen hakeutui terveyskeskuslääkärin puheille ja verenkuva otettiin. Mitään diagnoosia ei kuitenkaan löytynyt ja nainen palasi ponnettomana kotiin. Kun heikko olo jatkui, nainen

meni yksityiseen lääkärikeskukseen, jossa tehtiin 600 euron edestä erilaisia veritutkimuksia. Syy löytyi. Niistä nimittäin selvisi, että hänen D-vitamiinitasonsa eli kalsidioli oli poikkeuksellisen alhainen, kuulemma 35 nmol/l. Hoitona oli tietenkin tehoannos D-vitamiinia ja kaikki oireet alkoivat hävitä hyvin nopeasti. Noin viidenneksellä työikäisistä naisista kalsidiolin veripitoisuus alittaa puuterajan. Oireita ei kuitenkaan siitä yleensä tule, vaikka keho alkaakin kärsiä. D-vitamiinitutkija, emeritusprofessori Ilari Paakkarin mukaan luusto ei ole ainoa D-vitamiinin säätelykohde. Ainakin 300 geeniä lähes kaikissa elimistön kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vitamiinin vaikutuksesta. Hän on sitä mieltä, että omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä kalsidiolin tasoon yli 75 nmol/l, joka tiedetään tarpeelliseksi luuston terveyden kannalta.

riittää moneen asiaan. Kesällä kävelyn voi vaihtaa myös pyöräilyyn. Reipas kävely pitää yllä kestävyyskuntoa, mutta hyvään fyysiseen oloon tarvitaan myös lihaskuntoa, joustavuutta ja elastisuutta. Otin jälleen käyttöön aktiivisuusrannekkeeni. Se ilmoittaa iloisesti, että on aika lähteä liikkeelle, kun olen nojatuolissani uppoutunut hyvän kirjan maailmoihin. Pitkä istuminen on hyvä keskeyttää, sillä se kuormittaa rangan välilevyjä ja jäykistää yläselän ja rangan niska- hartiaseudussa. Istuminen on suorastaan ”vaarallista”! Tämä johtuu siitä, että harva meistä istuu kuin prinsessat, aina hyvässä ryhdissä. Lapsenlapsenikin ovat jo oppineet kuinka prinsessat istuvat, ainakin kun heitä valokuvataan tai kun he esiintyvät televisiossa. Meillä ”tavallisilla ihmisillä” yläselkä painuu kumaraan ja pää työntyy eteen, kun istumme pitkään. Pää on melkoinen puntti ohuen varren varassa. Se painaa noin 4-5 kg ja eteen työntyessään aiheuttaa aikamoista kuormitusta niskan lihaksille ja nivelsiteille, välilevyistä puhumattakaan. Hyvä tapa, josta koetan pitää kiinni, on pitkin päivää, useita kertoja, oikaista yläselkä suoraksi ja taivuttaa niskaa taakse. Pään paino on silloin poissa niskan lihaksilta ja välilevyjenkin sisäinen paine vähenee. Samalla tulee ylläpitäneeksi niin tärkeää niskan liikkuvuutta. Koska yläselkä pyrkii useimmilla iän myötä painumaan kumaraan, olen ottanut tavakseni jalat maassa ”roikkua” oviaukoissa. Sormenpäät oven kamanan yläosaan ja siinä kevyitä rauhallisia rinnan työntöjä eteenpäin, niin, että venytys tuntuu olkapäissä ja

Tein 45-70-vuotiaille naispuolisille ystävilleni pienen kyselyn heidän D-vitamiinipillerien käytöstään. Suositushan on 18-74-vuotiaille 10 mikrogrammaa päivässä jos ei käytetä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja kalaa 2–3 kertaa viikossa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogrammaa ympäri vuoden. Kovin vaihtelevaa D-vitamiinin käyttö oli. Näitä määriä he napsivat:gynekologi 50, fysioterapeutti 25, ravitsemusterapeutti 10, terveydenhoitaja 75, toinen terveydenhoitaja 20, lakimies 10, kotitalousopettaja 0. Itse syön 20 mikrogrammaa D-vitamiinia lokakuusta toukokuuhun. Turvallisinta on huolehtia ajoissa riittävästä D-vitamiinin saannista. Ja kalanmaksaöljykin on vielä olemassa pillereiden rinnalla.

lapojen seudussa. Tätä helppoa ja virkistävää harjoitusta teen jatkuvasti päivän aikana aina, kun selässä tuntuu vähänkin jäykältä. Jos kädet eivät yllä oven yläosaan voi kämmenet laittaa oven pieliin niin korkealle kuin yltää. Venytellessä voi myös hengitellä syvään niin saa liikettä rintakehäänkin ja kudoksiin hyvää hapetusta. Yksi tärkeimmistä huollettavista lihasryhmistä ikääntyvällä on reisilihakset. Jos niiden kunto pettää, on hankalaa päästä istumasta ylös, esimerkiksi wc:ssä asioidessa. Lisäksi huono lihaskunto lisää kaatumisriskiä, kun kompuroi omiin jalkoihinsa. Käytän rappuja aina kun voin ja kotona kiipeän joskus portaita alakerrasta yläkertaan 10 kertaa peräkkäin, ihan vaan kuntoilun vuoksi. Varsinkin silloin, jos päivän lenkki on jostain syystä jäänyt tekemättä. Kyykkyyn-ylös harjoitus kuuluu myös, jos ei päivittäisiin niin ainakin viikottaisiin harjoituksiini. Koordinaatio- ja tasapainotaidot tuntuvat myös hitaasti heikentyvän. Olenkin aloittanut taistelun myös tätä vastaan. Pesen aamuin illoin hampaani yhdellä jalalla seisten. Sähköhammasharja on oivallinen kellottaja tässä harjoituksessa, yksi minuutti vasemmalla jalalla ja toinen oikealla. Jos kokeilee samaa silmät kiinni, onkin jo haastavamman harjoituksen edessä. Hyvän kunnon ja liikkuvuuden ylläpitäminen ei vaadi suuria ponnistuksia, kun tekee vähän jotakin pitkin päivää. Ainoa muistettava asia on, että tekee! Ja säännöllisesti! Niin kauan kuin muistaa, mitä pitää muistaa, on kaikki hyvin! Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Suomalainen kouluruoka

Suomalaisella

kouluruoalla on pitkät perinteet  Tuula Vuolle-Selki Suomalaisella kouluruoalla on pitkät perinteet, sillä jo keskiajalla koululaiset kiersivät kylissä ja anelivat avustuksia laulamalla. Laulunäytökset palkittiin usein oluella, leivällä, lampaanlihalla, pavuilla ja herneillä. Kun vuonna 1943 säädettiin – ensimmäisenä maana maailmassa – laki kouluruoan tarjoamisesta koululaisille maksutta, sallittiin siihen viiden vuoden siirtymäaika. Kouluruokailua on ajan saatossa toteutettu monissa erilaisissa muodoissa. Suomalaiset esi- ja peruskoululaiset sekä lukioiden ja ammatillisen perusasteen koulutuksen opiskelijat nauttivat nykyisin maksuttoman kouluaterian.

Pois kalpeus ja sijalle puna koululasten poskipäihin Kouluruoka-asioita käsiteltiin ensimmäisen kerran kansakouluopettajien kokouksessa vuonna 1896. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin rouva Augusta af Heurlin perusti Koulukeittoyhdistyksen, joka otti tavoitteekseen ilmaisen keittoaterian tarjoamisen vähävaraisille oppilaille.

Keskuskoulun, eli Marttilan uuden kansakoulun keittola. (Seinäjoen maakuntakokoelmat).

Kun kansanedustaja Hilda Käkikoski teki asiassa ensimmäisen aloitteen ”määrärahan myöntämiseksi Koulukeittoyhdistykselle koulukeittojen järjestämiseksi kansakouluoppilaille”, alkoi myös valtio vähitellen myöntää varoja keittolatoimintaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Koulukeittoyhdistys jakoi avustuksia kouluruokailun järjestämiseen syrjäisissä maaseutukunnissa. Muutamissa kaupungeissa, kuten Tampereella, Kuopiossa ja Iisalmessa, kouluruokaa

Varsinkin naisyhdistykset, nuorisoseurat, työväenyhdistykset, terveysliitot y. m. järjestöt, puhumattakaan koulukeittoyhdistyksen haaraosastoista käykööt kaikkialla tuumimaan, miten kullakin paikkakunnalla olisi saatava kaikki koululapset riittävästi ravituiksi, puna kalpoihin poskiin palautetuksi. (Kyminlaakso 27.2.1907)

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

tarjottiin säännöllisesti tai satunnaisesti. Helsingissä toimi kaupungin avustama Ruokaa Helsingin köyhille kansakoululapsille -yhdistys.

Puuroja, vellejä ja keittoja Aluksi kouluruokaa tarjottiin vain vähävaraisille lapsille, mutta 1930-luvulla kouluruokailu laajeni koskemaan kaikkia koululaisia. Ruoka, mitä kouluruokailun alkuvuosina tarjoiltiin, koostui pääosin puuroista, velleistä ja keitoista. Sodan kynnyksellä, lukuvuonna 1938–1939, koulukeittola oli lähes joka toisessa maaseudun kansakoulussa. Varattomat saivat aterian maksutta, paremmin toimeen tulevat maksoivat

Koulukeittoyhdistys järjesti helmikuussa 1910 arpajaiset ja iltaman yhdessä Kansallisteatterin näyttelijöiden kanssa. (Työväenliitto 12.2.1910) Naisyhdistysaktiivi Augusta af Heurlin perusti Koulukeittoyhdistyksen 1905. (Museovirasto)

Oulun kaupungin kansakoulun oppilaita nauttimassa kaupungin heille kustantamaa ateriaa. (Walistuksen lasten lehti 18.1.1917 Suomen lapsille ratoksi)

siitä tai toimittivat elintarvikkeita koululle. Juuri ennen talvisodan syttymistä eduskuntaan tuotiin kouluruokailun järjestämistä koskenut aloite, mutta sitä ei ehditty käsitellä. Vapaaehtoisuuden varassa ollut kouluruokailutoiminta laajeni vaikeasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta. Kouluruokailua koskevan lain voimaantulo vuonna 1943 vauhditti koulukeittoloiden yleistymistä. Sodan jo päätyttyä, lukuvuonna 1945–1946, koulukeittoloita oli noin 90 prosentissa maalaiskansakouluista. Kaikille ilmaiseksi kouluruokailu tuli vuonna 1948. Pula-aikana oppilaat velvoitettiin keräämään marjoja tai tuomaan esimerkiksi perunoita. Oppikouluissa ateria oli maksullinen. Yleisin ruokajuoma oli maito, joka vietiin kouluun lasipullossa. Talouksissa, joissa ei tuotettu maitoa, saatiin lapsille pakata evääksi marjamehua. Vähävaraiset lapset kadehtivat niitä lapsia, joilla oli maitoa mukana. Vuoden 1957 kansakoululaki määräsi kaikille koululaisille riittävän aterian jokaisena päivänä. Kymmenen vuotta myöhemmin annettu asetus sääti, että ateria on riittävä, jos se tyydyttää keskimäärin kolmanneksen lapsen päivittäisestä ravinnonsaannista. Kun vuonna 1977 kaikissa Suomen kunnissa oli siirrytty peruskouluun, maksuton kouluruokailu oli nyt mahdollista kaikille peruskouluikäisille. Aiemmin koulupäivän aikana tarjotusta välipalasta luovuttiin samana vuonna; säästöpäätöksen mukaan välipalaa ei enää voitu tarjota kaikille, vaan ainoastaan erikoisruokavaliota noudattaville ja pitkämatkalaisille. 1984 peruskouluasetuksen mukaan kouluateria on

annettava mahdollisuuksien mukaan yleisenä ateria-aikana ja ruokailutauon oli oltava vähintään 30 minuuttia. Kouluruokailu on ollut osa perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja osa koulun oppilashuoltoa vuodesta 2004. Kouluissa jaettu ruoka oli vielä 1940-luvullakin sosiaalista apua, mutta elintason noustessa oppilaat saivat jo kotonaan tarpeellisen määrän päivän ravinnosta. Myös ruokalajit ja niiden koostumuksen ero näkyi selvästi vuosikymmenien aikana, ja ruoka on tullut yhä monipuolisemmiksi. Kirjoittaja on FT ja tietokirjailija. Uusikallio, Irja, Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla. TURUN YLIOPISTO. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta. Pro gradu 2016.  Rautavirta, Kaija, 2010, Petusta pitsaan. Ruokahuollon järjestelyt kriisiaikojen Suomessa. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos. Ravitsemustiede. Helsingin yliopisto.  https://www.ruokatieto.fi/sv/uutiset/maksuton-kouluruoka-50-vuotta 

Nuorten mielenterveys

Sekaisin somesta?

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Jokaisella nuorella on aina älykännykkä kädessä, ja sillä he lukevat taukoamatta sosiaalisesta mediasta, miten ihanaa ja upeaa kaikilla muilla on kaikkien muiden kanssa, jotka on kutsuttu johonkin vauhdikkaampaan, mahtavampaan juttuun kuin se, joka selaa puhelintaan. Toisinaan he vastaanottavat laitteen kautta ahdistavia ja masentavia kauhu-uutisia, joiden käsittelemiseen heillä ei ole kapasiteettia, tai kohtaavat somessa nettikiusaamista. Älypuhelin on se paholaisen keksintö, jonka välityksellä nuoret hukkuvat someahdistukseen. Toisaalta älypuhelin on kuitenkin se väline, joka jäsentää

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

koko maailman ihan uudella tavalla. Nuorten ei esimerkiksi tarvitse oppia lukemaan eikä laskemaan eikä tietää mitään, koska he hallitsevat kaiken älylaitteella. Koko koulunkäynti on niin last season, kun uusi polvi ottaa oppimiseen ja työelämään uudenlaisen otteen. Ajattelukin muuttuu ihan erilaiseksi kuin vanhemmilla sukupolvilla. (Ilmeisesti nettisivun tapaiseksi.) Nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa ja lastensuojelulaitoksissa yksi kunnioitettuna hoidollisena elementtinä pidetty asia on kännyköiden aikakaudella ollut kännykän käytön rajaaminen. Kännykkä villitsee tai tekee hajanaiseksi tai vetää huomion tärkeämmistä asioista tai tarjoaa mahdollisuuden tehdä rikkeitä, kuten laittaa nettiin luvattomia tai sopimattomia kuvia potilas- tai asuintovereista tai itsestä tai tilata kyyti karkureissulle. Liian kivaakaan ei saisi olla, koska pitäisi keskittyä hoitoonsa tai ainakin ansaita hyvällä käytöksellä oikeus olla puhelimella. Toisaalta pakon käytöstä ja rajoittamisesta pyritään nyt eroon niin kovalla tohinalla, ettei lapsia saa kasvattaakaan. Ihmisoikeusasiantuntijat tuntuvat

linjanneen, että nuorella on oikeus missä tahansa tilanteessa, esimerkiksi terapiassa, hoidollisissa ryhmissä tai koulussa oppitunnilla koko ajan kommunikoida älykännykällä jonkun jossakin muualla olevan kanssa ja jakaa tilanteeseen osallistuvien aikuisten toiminnasta sopivasti leikattuja videopätkiä typeryydestä todistamaan. Nuorten psykiatrisen hoidon tarve lisääntyy kautta länsimaiden, ja yhä enemmän saadaan kuulla, että nuorten omasta mielestä keskeinen syy tähän on sosiaalisen median herättämä alemmuudentunne. Nuorten yksinäisyys ja kontaktit psykiatrisiin palveluihin ovat lisääntyneet samaa tahtia älykännyköiden määrien kanssa. Kun puhelintunnit olivat vielä kelpo käytäntö, nuoret kiittelivät usein osastohoitojaksossa nimenomaan kännykkäpaastoa. Se helpotti vapauttamalla pakosta koko ajan tarkkailla, miten hienoa muilla on, ja osoitti, että muutakin kivaa tekemistä on. Syntyi tilaa ajatella ja puhua. Älypuhelinta, sosiaalista mediaa ja digimaailmaa ylipäänsä tuskin saadaan enää katoamaan. Ikätovereiden kognitiivisista, sosiaalisista ja toiminnallisista taidoista jälkeen jäävien nuorten kohdalla on tärkeää harjoittaa digitaitoja. Aikanaan oltiin huolissaan siitä, että nuoret lukevat liikaa ja pilaavat silmänsä. Nyt nousee lippu salkoon, jos nuori saadaan kirjan pariin. Television tuijottelu velttona sohvalla turmeli aikanaan nuorison, mutta nyt on suositeltavaa perheen yhdessä oloa katsoa teeveesarjaa telkkarista yhteisellä sohvalla sen sijaan, että jokainen on eri huoneessa puhelimellaan. Ehkeivät älykännykkä ja digimaailma lopulta ole sen paremmin kaiken pahan alku kuin kaiken pelastuskaan, vaan vain yksi välinen muiden joukossa, jota on hyvä oppia käyttämään suotuisasti. Vaihtoehtojen ei tarvitse olla puhelimella 24/7 tai kokonaan ilman aikuiseksi saakka. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Lasten ylipaino

Pituus- ja painotiedot koottava standardoiduilla mittalaitteilla On tärkeää standardoida mittausvälineet säännöllisesti ja noudattaa yhdenmukaisia ohjeita. Avohilmo-tiedot eli perusterveydenhuollon ajantasaiset käyntitiedot terveyskeskuksista toimitetaan THL:ään kerran vuorokaudessa. Avohilmo-rekisteriin kootaan tietoja perusterveydenhuollon avohoidon käyntien syistä ja hoitotapahtumista sekä mm. lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa kirjatut pituus- ja painotiedot. Avohilmorekisteritieto on tärkeä tietolähde kuntapäättäjille, koska tietoja voidaan hyödyntää terveyden edistämisinterventioiden ja lihavuuden hoidon suunnittelussa, resurssien kohdentamisessa ja kustannusvaikutusten arvioinnissa kunnittain. THL käynnisti vuonna 2015 tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää, voidaanko Avohilmo-rekisterin pituus- ja painotietoja hyödyntää 2–16-vuotiaiden lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden määrittelyyn. Edellytykset lasten ylipainon ja lihavuuden valtakunnalliseen seurantaan ja raportointiin ovat erinomaiset, ja rekistereistä saatava tieto on tutkimuksilla kerättävään tietoon verrattuna valikoitumatonta ja edustavaa. Kattava tiedonsaanti edellyttää kuitenkin pituus- ja painomittausten toteuttamista standardoiduilla ja luotettavilla mittalaitteilla noudattaen yhdenmukaista ohjeistusta, kasvutietojen huolellista kirjaamista sekä teknisiä edellytyksiä tietojen siirtämiseen potilastietojärjestelmistä Avohilmorekisteriin kaikissa kunnissa. Tietojärjestelmien Big Datan avulla on mahdollista kehittää terveydenhuollon

• • •

•

ammattilaisille sähköisiä työkaluja, joilla on helpompi seurata oman työnsä tuloksia ja tunnistaa varhain ne lapset, joilla on erityisiä painonhallintaa hankaloittavia taustatekijöitä ja joilla on riski sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen. Lähde:  Suomen Lääkärilehti 4/2017 vsk 72 Lasten ylipainon valtakunnallinen seuranta.

PI K ATU L K K I .FI TULKKI PUHELIMEEN NOPEASTI – jo vuodesta 2010 – 20 minuutin puhelu vain 24 € + alv

SOITA 010 322 1950 Asiakaspalvelumme on avoinna aina!

YLI 30 ERI KIELTÄ OMATULKKITM -PALVELU – Sama tuttu tulkki puhelimeen

•

Käypä hoito Erkauma kuntoon

Runsaat kuukautisvuodot Keskeinen sanoma • Joka kolmas nainen kokee jossain elämänsä vaiheessa kuukautisvuotonsa runsaiksi. Asianmukainen hoito ja seuranta parantavat elämänlaatua. • Diagnoosi perustuu anamneesiin sekä vuodon määrän ja vuodosta aiheutuvan haitan arviointiin. • Kohtuperäisten ja systeemisten syiden selvittämiseksi tehdään tarvittaessa laboratoriotutkimuksia ja transvaginaalinen kaikututkimus ja otetaan kohdun limakalvonäyte. • Aneemiselle naiselle tulee aloittaa heti rautasubstituutio. • Elleivät traneksaamihappo, tulehduskipulääkkeet, yhdistelmäehkäisyvalmisteet tai hormonikierukka tai näiden yhdistelmät vähennä tehokkaasti vuodon määrää, potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon.

Diagnostiikka • Anamneesissa olennaista on selvittää • gynekologiset perustiedot • tieto siitä, onko vuoto aina ollut runsas vai muuttunut viime aikoina • käytetyt lääkkeet (erityisesti veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, hormonivalmisteet) • todetut sairaudet • Gynekologinen tutkimus tehdään kaikille • Jos bimanuaalisessa tunnustelussa todetaan selvästi poikkeavaa, tulee tehdä transvaginaalinen kaikututkimus joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. • Spekulatutkimuksessa voidaan todeta emättimen limakalvon tai kohdunkaulan poikkeavuudet sekä tulehduksellinen erite. • Kaikilta tutkitaan perusverenkuva ja trombosyytit.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

• Vuototaipumustutkimukset tehdään, jos • vuoto-oirekyselyssä tulos on vähintään 5 pistettä • 1. asteen sukulaisella on verenvuototauti • potilaalla on toistuvasti nenä- tai ienverenvuotoa, mustelmataipumusta tai pitkittynyt tai poikkeava vuoto leikkauksen, synnytyksen tai hammastoimenpiteen jälkeen. • Kilpirauhasen toiminta tutkitaan, jos potilaalla on vajaatoimintaan viittaavia oireita. • Tulehdusnäytteet (klamydia ja tippuri) tutkitaan tarvittaessa. Papa-koe otetaan, jos nainen on yli 25-vuotias muttei ole käynyt joukkoseulonnassa tai jos edellisestä Papa-tutkimuksesta on yli 5 vuotta. • Gynekologisista jatkotutkimuksista kyseeseen saattavat harkinnan mukaan tulla seuraavat: • Transvaginaalinen kaikukuvaus, joka on ensisijainen lisätutkimus, ja jolla voidaan todeta kohtulihaksen ja kohdun limakalvon rakennepoikkeavuudet. • Kohdun limakalvonäyte, joka voidaan ottaa myös perusterveydenhuollossa, ja jonka tarkoituksena on sulkea pois hyperplasia ja syöpä. Imunäytteellä saadaan yhtä edustava histologinen näyte kuin kaavinnalla A, mutta kummankaan avulla ei voida diagnosoida polyyppeja ja myoomia A.

Hoito • Aneemiselle tulee rautalääkitys aloittaa välittömästi. Rautaa otetaan suun kautta 100–200 mg päivässä jaettuna 1–3 annokseen. B-Hb normaalistuu yleensä 2–4 kuukaudessa. Hoitovaste tulee tarkistaa PVK-mittauksella. Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kuukautta varastojen täydentämiseksi.

• Hemoglobiinipitoisuuden tulisi olla normaali ennen mahdollisia kirurgisia hoitotoimenpiteitä, koska jo lieväkin anemia suurentaa leikkauskomplikaatioiden riskiä. • Tulehduskipulääkkeet vähentävät kuukautisvuodon määrää 10–50 % A. • Suurin osa tutkimuksista on tehty mefenaamihapolla (500 mg x 3 /vrk) tai naprokseenilla (aloitusannos 500 mg, sen jälkeen 250 mg x 3–4 / vrk). • Tulehduskipulääkkeitä käytetään suositusannoksella runsaiden vuotopäivien ajan. • Fibrinolyysin estäjä traneksaamihappo (1–1,5 g x3) vähentää kuukautisvuodon määrää 20–60 % puolella hoitoa saavista naisista A. • Traneksaamihappoa käytetään suositusannoksella runsaiden vuotopäivien ajan. • Yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät kuukautisvuodon määrää 35–70 % A. • Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttö pitkinä jaksoina (2–12 kiertoa) vähentää vuotopäivien määrää, mutta pitkien jaksojen käytöstä runsaiden kuukautisvuotojen hoidossa ei ole tehty tutkimuksia. Pitkien jaksojen käyttö ei vaikuta ehkäisytehoon, eikä siihen liity enempää haittavaikutuksia kuin lyhyiden syklien käyttöön B. • Hormonikierukka, joka sisältää 52 mg levonorgestreelia, vähentää vuodon määrää 70–95 % ja parantaa huomattavasti elämänlaatua A. Se voidaan asettaa perusterveydenhuollossa. • Hormonikierukka on kirurgisia hoitoja kustannustehokkaampi, vaikka osa naisista päätyy myöhemmin kirurgiseen hoitoon. Se myös vähentää vuotoa tehokkaammin kuin suun kautta otettavat progestiinivalmisteet.

• Suun kautta otettava progestiini kierron 5.–26. päivinä vähentää tehokkaasti kuukautisvuodon määrää, mutta haittavaikutustensa takia se soveltuu vain lyhytaikaiseen hoitoon. • Eri lääkkeellisiä hoitoja voidaan yhdistää. • Kirurgisina hoitoina kyseeseen saattavat tulla kohdun limakalvon tuhoaminen, myooman poisto tai enukleaatio ja kohdunpoisto. Muita mahdollisia toimenpiteitä ovat kohtuvaltimoiden embolisaatio ja myooman tuhoaminen suurienergiaisella kohdennetulla ultraäänellä.

Hoidon porrastus • Diagnosointi ja hoito aloitetaan perusterveydenhuollossa. • Elleivät hormonikierukka, traneksaamihappo, tulehduskipulääkkeet tai yhdistelmäehkäisypillerit tai näiden yhdistelmät vähennä tehokkaasti vuodon määrää, potilas lähetetään erikoislääkärin arviointiin. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistys Ry:n asettama työryhmä: Riikka Aaltonen (pj.), Heidi Alenius, Tuire Saloranta, Jorma Komulainen (Käypä hoito -toimittaja), Kaisa Randell, Hanna Savolainen-Peltonen, Piia Vuorela (Käypä hoito -toimittaja) Julkaistu aiemmin Duodecim-lehdessä 2018;134:1252-3

Käypä hoito Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

TIETOA AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJOILLE

ENSIMMÄINEN ÄIDINMAIDONKORVIKE, JOKA SISÄLTÄÄ 2’FL -HMO* MITÄ ON HMO? HMO on luontaisesti rintamaidossa esiintyvä oligosakkaridi, onka prebioottiset ominaisuudet ovat tärkeitä vastasyntyneen vauvan immuunipuolustukselle. HMO on kolmanneksi suurin ainesosa rintamaidossa. 1, 2 HMO:n rakenne eroaa GOS- ja FOS -prebiooteista, ja se edistää spesifisesti hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa sitoen samalla itseensä taudinaiheuttajabakteereja. 2

MITÄ VAIKUTUKSIA HMO:LLA ON VAUVALLE? HMO vahvistaa pienen lapsen immuunipuolustusta lisäämällä suolen seinämän läpäisemättömyyttä. 1, 3, 4 HMO eliminoi haitallisia bakteereja ja edistää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. 1, 3, 4 HMO tasapainottaa immuunijärjestelmää 1, 3 * Human Milk Oligosaccharides, 2’Fukosyylilaktoosi Lähteet: 1. Jantscher-Krenn E, Bode L. Minerva Pediatr. 2012; 64: 83-99 2. Sela DA, Mills DA. Trends Microbiol. 2010; 18: 298-307 3. Bode L. Glycobiology. 2012; 22: 1147-62 4. Smilowitz JT, Lebrilla CB, Mills DA, et al Annu Rev Nutr. 2014;34:143-69

OLEMME LASTEN RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJOITA Lue lisää kotisivuiltamme, jotka on tarkoitettu erityisesti lasten parissa työskenteleville

www.nestlenan.fi

TÄRKEÄÄ TIETOA Hyvä ravitsemus äideille ja heidän vauvoilleen ensimmäisten 1000 päivän (raskausaika ja lapsen ensimmäiset kaksi elinvuotta) aikana on tärkeää elinikäiselle terveydelle. Uskomme, että imetys on paras tapa ruokkia vauvaa, sillä rintamaito tarjoaa ihanteellisen ja tasapainoisen ruokavalion ja suojaa vauvaa sairauksilta. Terveellinen ruokavalio äidin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen auttaa varastoimaan ravintoaineita, jotka tukevat tervettä raskautta ja valmistavat imetyksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Rintaruokinnan lopettamispäätöstä on vaikea peruuttaa, ja sillä on aina sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Osittaisen pulloruokinnan tai muiden elintarvikkeiden ja juomien tarpeeton käyttöönotto vaikuttaa haitallisesti imetykseen. Jos äiti päättää olla imettämättä, on tärkeää kertoa edellä mainituista seikoista, ja antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä korostaen, että keittämätön vesi, steriloimattomat pullot, tai jauheiden väärä sekoitussuhde voivat kaikki johtaa vauvan sairastumiseen.

Nestlé Infant Nutrition. Suomen Nestlé Oy, PL 50, 02151 Espoo www.nestlenan.fi

Viljatietoa

Leipä maistuu

Suomalainen söi vuonna 2017 leipää 41,5 kiloa. Tämä vastaa noin 4 leipäviipaletta päivässä. Suosikkileivikseen suomalaiset nimeävät rukiista ja kaurasta valmistetut leivät: lähes 90 % pitää ruisleipää houkuttelevana vaihtoehtona ja 84 % valitsee mielellään kauraleivän.

Leipätiedotus ry:n ylläpitämän leipomotuotteiden myyntitilastoinnin ja Tullin tuontitilaston mukaan suomalaiset söivät vuonna 2017 ruokaleipää keskimäärin 41,5 kg/hlö. - Päivittäin suomalainen kuluttaja söi leipää noin 115 g, mikä vastaa noin 4 viipaletta tuoreleipää tai yhtätoista palaa kuivaleipää. Leivän kulutus on säilynyt melko tasaisena koko 2010-luvun ja vuosikymmenen alkuun verrattuna se on jopa pienoisessa nousussa, kertoo tilastoinnista vastaava projektikoordinaattori Terhi Virtanen Leipätiedotuksesta.

Kotimainen leipä maistuu parhaiten Tuonnin kasvusta huolimatta suomalaiset syövät edelleen eniten kotimaista leipää. -Laskelmien mukaan suomalainen söi viime vuonna noin 35 kg kotimaista pehmeää leipää. Ostoskoriin suomalaiset valitsivat kotimaisista leivistä eniten vaaleaa leipää”, Terhi Virtanen kertoo. Vaalean leivän kulutuksen kasvua tumman leivän ohi selittää mm. kauraleivän suosio. Tämä käy ilmi Leipätiedotus ry:n teettämästä leivänkäyttötutkimuksesta, jossa 84 % suomalaisista kertoi pitävänsä kaurasta valmistettua leipää houkuttelevana. Kauraleivästä pitävät etenkin naiset. Suomalaisten suosikki on kuitenkin edelleen rukiinen leipä, jota suosii lähes 90 % vastaajista. Ruisleipä on Suomessa täysjyväistä. Myös kauraleivissä käytettävä kaura on täysjyvää. Täysjyväleipä on terveellistä ja runsaskuituinen leipä on paras kuidun lähde. Viljakuiduilla on todettu olevan kiistattomia terveysvaikutuksia. Täysjyväleipä sisältää paljon kuitua, jonka on todettu mm. lisäävän kylläisyyttä, auttavan painonhallintaa ja alentavan sydän- ja verisuonitautien sekä joidenkin syöpien riskiä. Kaura- ja ohrakuitu sisältävät esimerkiksi kolesterolia alentavaa betaglukaania. Täysjyvärukiin on todettu mm. vaikuttavan edullisesti insuliiniaineenvaihduntaan.

Kuidunsaanti edelleen liian alhaisella tasolla Suomalaisten ravitsemustottumuksia selvittävän FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan kuidun saanti väestön keskuudessa on viime vuosina kasvanut, mutta ei yllä edelleenkään suositusten tasolle. Kuidun terveysvaikutusten saavuttamiseksi sitä suositellaan syötävän vähintään 25-35 g päivässä. Tutkimusten mukaan suomalaisten päivittäinen kuidunsaanti jää kuitenkin noin 22 grammaan. Pakkausmerkintöihin ja leivän kuidun määrään huomiota kiinnittämällä päivittäisellä leipäannoksella kattaa puolet päivän kuiduntarpeesta. Syömällä 4 palaa runsaskuituista leipää saadaan leivän kuitupitoisuudesta riippuen kokoon 7-18 g kuitua. Lähteet:  FinRavinto 2017, THL  Leipätuotteiden käyttötutkimus, Foodwest  Leipomotuotteiden myyntitilasto, Leipätiedotus

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Kala proteiinilähteenä

KUVA RASMUS TIILIIKKA

Kala voi olla ympäristölle ystävällisin proteiininlähde Kotimainen järvikala on jäänyt vegevallankumouksen jalkoihin. LIHANTUOTANTOON liittyvät ympäristöongelmat ja eettiset kysymykset kiinnostavat kuluttajia. Tilannetta heijastelee monenlaisten kasviproteiinivalmisteiden suosion kasvu viime vuosina. Riippumatta siitä, onko proteiini peräisin lihasta, kalasta, äyriäisistä vai kasviksista, proteiinin tuotantoon liittyy aina ympäristöä rasittavia tekijöitä, kuten lannoitteiden ja torjunta-aineiden aiheuttamaa rasitusta maaperälle ja vesistöille sekä polttoaineiden ympäristöpäästöjä. Eri proteiininlähteiden ympäristöystävällisyyden arviointi vaatiikin rasitteiden suhteuttamista tuotetun proteiinin määrään.

 Anna Kuparinen  Silva Uusi-Heikkilä 20

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

KESÄKUUSSA Frontiers in Ecology & Environment -lehdessä julkaistiin laaja yhdysvaltalaistutkimus, jossa erilaisten

proteiininlähteiden tuottamiseen käytetty energia, kasvihuonekaasupäästöt, ravinnepäästöt ja ympäristön happamoituminen suhteutettiin yhteen grammaan proteiinia. Tutkimus osoitti lihaperäisen proteiinin olevan odotetusti kasviperäistä haitallisempaa ympäristölle. Yllättäen kaikkein ympäristöystävällisimmäksi proteiinin lähteeksi osoittautuivat pienehköt luonnonvaraiset parvikalat, kuten sardiini. Luonnossa elävät kalat eivät kaipaa ympäristöä rasittavaa ruokintaa, toisin kuin kasvatetut kalat. Lisäksi polttoainepäästöt jäävät pienillä kalastusaluksilla vähäisemmiksi kuin syvän veden lajeihin keskittyvässä kalastuksessa. Päästöihin vaikuttaa myös kalakantojen tila: runsaasta kalakannasta saa vähällä pyyntiponnistuksella hyvän saaliin, kun taas harvalukuisen kannan jahtaaminen vaatii enemmän polttoainetta. Täsmälleen samat syyt tekevät monesta suomalaisesta järvikalasta erittäin ympäristöystävällisen

EDELLÄ MAINITTU tutkimus on lajissaan harvinainen, sillä se tuottaa kuluttajille objektiivista tietoa, jonka avulla jokainen voi tarkastella kulutustottumuksiaan. Juuri tämän kaltaisen tutkitun tiedon puute voi olla yksi keskeinen selittävä tekijä sille, miksi suomalainen järvikala ei ole noussut samalla tavoin vaihtoehdoksi lihalle kuin kasviproteiinivalmisteet. Kasvisruokaan liittyvät myönteiset mielikuvat ja toisaalta voimakas uutisointi valtamerilajien, kuten turskan ja tonnikalan, liikakalastuksesta ovat varmaan osaltaan saaneet kuluttajat epäilemään kalan syönnin eettisyyttä. Kalakantojen runsaus ja kalastukseen liittyvät ympäristöhaitat vaihtelevat

kuitenkin suuresti valtamerien ja sisävesien sekä eri kalalajien välillä. Suomessa järvet ja rannikkoalueet ovat monin paikoin niin rehevöityneet, että esimerkiksi särjen ja lahnan pyytäminen jopa parantaa vesistön ja kalakantojen tilaa. SIINÄ missä uusia kasviperäisiä proteiinivalmisteita tulee markkinoille lähes kuukausittain, suomalaisia järvikaloja hyödyntäviä elintarvikkeita on tarjolla vain kourallinen. Markkinoilla olisi tilaa huomattavasti laajemmallekin kirjolle kotimaisia kalatuotteita, jos mielikuvat kasvisruuan ylivertaisuudesta korvattaisiin tutkitulla tiedolla. Sen valossa moni suomalainen järvikala on yhtä hyvä – tai jopa parempi – vaihtoehto kuin kasviproteiinit. Kuparinen on apulaisprofessori ja Uusi-Heikkilä yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Julkaistu Helsingin Sanomissa 11.7.2018

www.superfit.at

With the high-tech functionality of

PA R

REISTÄ AN A TA

KÄ

SAMALLA kun kasviperäisten proteiinien kulutus on moninkertaistunut parissa vuodessa, esimerkiksi kaupallisesti pyydetyn muikun vuosikulutus Suomessa on pysynyt samalla tasolla jo vuosia – noin 0,4 kilossa henkeä kohden. Muiden pikkukalojen, kuten ahvenen, särjen, siian ja kuoreen kulutus on vain murto-osan tästä, joskin vapaa-ajankalastus nostanee lukuja jonkin verran.

Tilastojen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien trendi etsiä lihalle vaihtoehtoisia proteiininlähteitä ei ole yltänyt suomalaisen järvikalan käyttöön. Tavallisimmin kala suomalaisessa ruokapöydässä on viljeltyä kirjolohta tai ulkomailla tuotettua lohta.

LÄÄ

proteiininlähteen. Kaupallisen kalastuksen pääsaalislaji muikku on parveileva pikkukala, jonka kannat eri järvissä ovat hyvässä kunnossa. Suomessa tuore kala päätyy usein lähimarkettien tiskille tai paikallisille toreille, minkä ansiosta kalastussaaliin kuljetuksesta ei välttämättä aiheudu niin suuria polttoainepäästöjä kuin prosessoidumpien proteiinivalmisteiden kuljetuksesta tehtailta vähittäiskauppoihin. Vaikka kotimainen järvikala on puhdas luonnontuote, sen osuus kalatiskien myynnistä on vain pari prosenttia.

N ARVOSA

Suuri

vastuu sinun jaloistasi.

Tuuli. Sade. Lumi. Jäätävä kylmyys. Lapset voivat nauttia syksyn ja talven riemuista vain, jos heidän jalkansa pysyvät lämpiminä ja kuivina. Superfit lastenkengät on varustettu 100% vettäpitävällä GORE-TEX-kalvolla, joka siirtää hien pois jaloista ilman lämmönhukkaa – ja ulkoleikit voivat alkaa! Loppujen lopuksi me kannamme suuren vastuun sinun jaloistasi. Superfit.

Saatavilla hyvinvarustetuista kenkäkaupoista ja tavarataloista. Nyström Trading Oy Tel +358 9 2600 680 * Tulokset perustuvat 342 palautettuun kyselylomakkeeseen, joiden arviointiasteikko oli hyvä-keskinkertainen-huono.

Itämeren suojelu

S IL

AK K A S O U T U

Itämeren ja lähivesistöjen suojelu S IL

 Hannele Kauranne Puhdas vesi on ihmiskunnan tulevaisuuden avainkysymys, kriittinen resurssi ja yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Rotary-kansalaisliike tekee määrätietoista työtä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää. Parempi maailma voi alkaa vaikka puhtaammasta Itämerestä, puhtaasta kotiseudun järvestä, lammesta, joesta, purosta. Puhdas vesi on myös yksi Rotaryn painopistealueista. Rotaryn toiminnan perusidea on vaikuttaa tulevien sukupolvien hyväksi. Rotary on eettisellä pohjalla toimiva kansainvälinen palvelujärjestö, joka toimii yli 200 maassa – jäseniä sillä on yli 1,2 miljoonaa. Suomessa ja Virossa on yhteensä 300 rotaryklubia ja rotareita noin 10 300. Rotary kehittää kansainvälisiä suhteita, rakentaa rauhaa, torjuu sairauksia ja pyrkii turvaamaan nuorten ja lasten tulevaisuutta. Toiminnan perusta ovat paikalliset rotaryklubit, jotka kokoavat yhteen eri alojen osaajia ja vaikuttajia tekemään hyvää omalla paikkakunnallaan. Suomen rotarit havahtuivat yli vuosikymmen sitten tutkijoiden varoittaviin viesteihin Itämerestä: se on maailman saastuneimpia meriä. On toimittava pian ja kaikkien on ponnisteltava yhdessä! Perustettiin rotareiden Itämeri-foorumi. Tavoitteena on lisätä jokaisen rotarin tietoisuutta Itämeren ja Suomen vesistöjen tilasta sekä ymmärrystä siitä, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omassa työssään, rotaryklubissaan ja omilla valinnoillaan vesistöjen tilaan ja tulevaisuuteen. Rotareiden Itämeri-työ ulottuu merenrantojen lisäksi myös sisämaahan, lähivesiin. Jokainen rotaryklubi voi omalla alueellaan käynnistää projektin yksin tai yhdessä koulujen, oppilaitosten, yhdistysten, järjestöjen, yritysten kanssa. Kun tehdään paljon pieniä

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

tekoja monilla paikkakunnilla ympäri Suomen ja Itämeren alueen, syntyy suuri yhteisvaikutus. Itämeren tila paranee! Ihmiset haluavat toimia oman kotiseutunsa hyväksi. Kotijärven kunnostus, rantojen siivous, kyläjoen hoito, ojien perkaus, purojen hoito ovat konkreettista ja lähellä. Lasten on ihanaa uida omalla rannalla – kirkkaammissa vesissä ilman sinilevää. Kalastus on monelle suuri vapaa-ajan ilo. Kernaasti myös nähtäisiin vähemmän muoviroskaa rannoilla, vähemmän myrkkymaaleja ym. vaarallisia jätteitä vesistössä tai maaperässä. Tarvitaan enemmän Itämeri-tietoisia ja –vastuullisia kansalaisia, lapsia, nuoria, aikuisia. Vesiensuojelun pitää tulla kansalaisen perustiedoksi ja –taidoksi. Päiväkodit, koulut, lukiot ja muut oppilaitokset ovat keskeisiä vaikuttajia

AK K A S O U T U

kasvatettaessa uusia sukupolvia sellaiseen ympäristövastuulliseen ajatteluun, että luonnon, ympäristön ja vesistöjen suojelu on aivan peruskäyttäytymistä. Kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan rotaryklubiin ja pohtia yhteistyön mahdollisuuksia. Voisiko järjestää kilpailun lähivesistöön liittyen? Kilpailutyö voisi olla ympäristöteko, parannusehdotus, projekti-idea, keksintö, video, piirros, maalaus, sävellys tai musiikkiesitys, luontoretki selostuksineen, valokuva tai kuvasarja, jne. Voiko klubi auttaa koulun vesiensuojeluopetuksessa ja maastohavainnoinnissa? Rotarit voisivat esim. auttaa.

Yhteystiedot: Hannele Kauranne, Finlandia Hall rotaryklubi, piirin 1420 Itämeri-foorumin sihteeri. hannele.kauranne@gmail.com

Silakkasoutu 2018 puhtaiden vesien hyväksi soudettiin kuudennen kerran Silakkasoutu kirkkoveneillä soudetaan Helsingissä aina Stadin Silakkamarkkinoiden avajaispäivänä. Soudulla Finlandia-talolta Töölönlahdelta Kauppatorille kerätään varoja, jotka käytetään lähivesien sekä Itämeren hyväksi vesiensuojeluyhdistyksen kautta. Mukaan haastetaan yrityksiä ja yhteisöjä. Soutu on rento henkilöstön virkistystapahtuma, jolla voi mukavasti toteuttaa myös ympäristövastuuta. Työryhmille ja harrastuspiireille se on hieno tilaisuus vahvistaa porukkahenkeä ja vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan parempaan huomiseen. Pääkaupunkiseudun Silakkasoudulla kerätään varoja Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykselle vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausten lisäämiseen Vantaanjoen valuma-alueella. Luotettavilla tutkimustuloksilla voidaan paremmin kohdentaa vesiensuojelun toimenpiteitä ja pienentää Itämereen päätyvää ravinnekuormitusta.

Inka tinka tiitiäinen

Ekaluokkalainen, vihdoinkin!  Sari Taipale Sinne meni. Koulutielle. Iso reppu selässä, kuten muillakin ekaluokkalaisilla, lippis päässä ja aurinkolasit reteästi silmillä. Koko kesä tätä hetkeä oli jännitetty, odotettu ja vähän pelättykin, mutta kuten usein käy, itse h-hetki sujui mutkitta ja ongelmitta. Tyttö sujahti eskarista tuttujen kavereiden kanssa sisälle niin ikään tuttuun koulurakennukseen - eikä pihalle jäänyt äitikään juuri kyynelehtinyt, vaan tavaili mielessään V. A. Koskenniemen Koulutie-runon säkeitä. Nyt kun koulua on jo muutama viikko takana, arki sujuu kuin itsestään, vaikka välillä ilta tahtoo venyä ja aamulla väsyttää. Koulun aloittaminen on tuonut 7-vuotiaaseen selkeästi ryhtiä ja jämäkkyyttä - ja myös annoksen itsenäisyyttä. Koulu on tuonut arkeen entistä täsmällisemmät aikataulut, joita

on noudatettava. Oppitunnit vaativat myös keskittymistä enemmän kuin leikit päiväkodissa. Arki-iltoihinkin on tullut uusi kuvio: läksyjen teko. ”Miksi minun pitää olla opettajan lapsi?” totesi Inka eräänä iltana, kun äiti oli laittanut kaksi kertaa tekemään läksyt uudelleen, kun jälki ei tyydyttänyt. No samainen opettajan lapsi on jo myöhästynyt tunnilta, ja ainakin kerran on ollut läksyt tekemättä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...

”Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie. Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie.”

Lapsen halu ja into oppia on upeaa katseltavaa, vaikka tyttö on jo ehtinyt purnatakin, kun a-kirjainta harjoitellaan ja harjoitellaan. Seitsemänvuotiaan itsetietoisella asenteella hän on jo ehtinyt kyseenalaistamaan koulun merkitystä. ”Miksi minun pitää mennä kouluun. Minähän osaan jo lukea ja laskea?” kuului kysymys eräänä ehkä vähän väsyneenä aamuna. Selitä siinä sitten, että aina voi lukea sujuvammin ja laskea nopeammin. Ei mennyt jakeluun, ainakaan täydellisesti, mutta sinne tyttö ja reppu kuitenkin taas lähtivät, koulutielle, ja ihan reippain askelin. Uusia kuvioita ja rutiineja joutuvat oppimaan vanhemmatkin. Wilmaa on

luettava säännöllisesti, ja on muistettava ilmoittaa, jos lapsi ei mene iltapäiväkerhoon tai aamupäivätoimintaan. Lukujärjestystä on seurattava, jotta reppuun on pakattu kaikki päivän aikana tarvittava. On myös mietittävä, kuinka kannustaa lasta oikealla tavalla. Ettei vaatisi liikaa, muttei kuitenkaan antaisi liian pitkää liekaa. Ja vaikka ekaluokkalainen on ainakin omasta mielestään tosi iso tyttö, on silti muistettava, että lapsihan tuo vasta on, ja vastuuta on annettava sopiva määrä.

”Ja ma unhotan läksyni vaivan, ja kaikki niin kaunihiks saa. Mua jossain kaukana aivan, elo ihana odottaa. -”

Kirjoittaja on ekaluokkalaisen äiti, joka opettaa teineille suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Oppilaana maailmalla

Dokumentteja ja turvaohjeita Venäjä-Suomi koulunkäyntiä, osa 5 Lapsenlapseni Elli vietti helteisessä Suomessa kesä- ja elokuun. Kuumuutta ei tyttörukka päässyt pakoon heinäkuussakaan paahtavassa Moskovassa. Venäjän kouluissa kaikilla on vielä kokonaiset kolme kuukautta kesälomaa, mikä on kahden maan yhteishuoltajavanhemmuudessa hyvä asia. Kesää riittää kummassakin osoitteessa.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

 Seija Sihvola Koulunalun lähestyessä oli aika palata Moskovaan. Minä babushkana tarjouduin viemään lapsen. Valintani on aina juna, koska se on tunnelmallista, ekologista ja rauhallista, eikä ruuhkia ole . Tolstoi-juna on nykyisin moderni suihkuineen ja lukollisine hytteineen. Hintaan kuuluu vielä eväspakkaus ja toilettitarvikkeita. Ihan mutkatonta lapsen kuljettaminen Venäjälle ei kuitenkaan ole. Kaikilla Venäjään alle 18-vuotiailla matkustajilla, jotka matkustavat ilman huoltajaansa, tulee olla virallisen huoltajan allekirjoittama kirjallinen matkustuslupalomake. Lupa tarvitaan silloin kun lapsi matkustaa sisarusten tai isovanhempiensa seurassa lomalle. Poikani hankki minulle tarvittavan dokumentin lähetystöstä ja niillä hyvin lähdettiin matkaan. Kaikki sujui erinomaisesti, eikä kukaan kysellyt mitään. Vielä muutama vuosi sitten venäläiset viranomaiset avasivat rajan ylityksen jälkeen matkalaukut ja tarkistivat hytistä kaikki kolot ja välit. Nyt ei enää toimita niin, rajamuodollisuudet sujuvat nopeasti ja tehokkaasti, eikä aikaa tsekkauksiin kulu. Ennen reissua tarkistin vielä mitä ulkoministeriö tiedottaa Venäjästä. Kesäkuun lopussa 2018 ulkoministeriön tiedotteen mukaan ”Kaikkialla Venäjällä on hyvä noudattaa erityistä varovaisuutta liikenteessä, metrossa, rautatieasemilla ja lentokentillä. Vältä mielenosoituksia. Pidä huolta passista ja arvoesineistä. 11.9. Venäjällä alkanut pommiuhkausten aalto jatkuu edelleen. Evakuointeja ostoskeskuksissa, museoissa, hotelleissa ja hallintorakennuksissa on tehty ainakin Moskovassa, Pietarissa, Murmanskissa, Volgogradissa ja Jekaterinburgissa. Kaikki uhkaussoitot tähän asti ovat osoittautuneet perättömiksi. Kaupungilla liikkuessa kannattaa kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta ja uhkatilanteessa toimia paikallisten viranomaisten antamien ohjeiden mukaan.” Muutaman päivän visiitilläni oli kuitenkin mukavan rauhallista kaikkialla. Matkani kohokohta oli nähdä lapsenlapseni uusi huone, jota hän ylpeänä esitteli. Uuteen kotiin oli myös hankittu hamsterille uhkea häkki ja se jos mikä on 8-vuotiaan maailmassa tosi iso juttu. Pienet ilot, niillä mennään taas eteenpäin!

Siitepölyallergia

Siitepölyallergian hoito alkaa syksyllä Nyt on oikea hetki muistella viime kevään vuotavaa nenää ja kutisevia silmiä. Siitepölyallergian siedätyshoito aloitetaan yleisesti tai suositellusti syksyllä ja parhaimmillaan se helpottaa jo seuraavan kevään oireita. Siedätyshoidot jatkuvat yleensä kolme vuotta. –Siedätyshoito vaikuttaa elimistön immuunipuolustukseen eli se opettaa elimistöä sietämään allergian aiheuttajaa. Yleisimmin siedätetään koivun siitepölylle ja heinille, sanoo asiantuntija Kaisa Toikko Allergia-, iho- ja astmaliitosta. Ennen siedätyshoidon aloittamista erikoislääkärin tulee tehdä siedätyshoitoarvio. Lähetteen erikoislääkärin arvioon saa perusterveyden- tai työterveyshuollon lääkäriltä. Siedätyshoitoarviossa päätetään yhdessä lääkärin kanssa sopivin hoitomuoto. –Jos siitepölykautena on pidetty oirepäiväkirjaa, se auttaa siedätyshoitoarvion tekemistä, sillä silloin tiedetään millaisia oireet ovat olleet ja miten lääkkeet ovat niihin tehonneet. Oirepäiväkirjan pito ei kuitenkaan ole edellytys siedätyshoitoarvion toteuttamiseksi, Kaisa Toikko sanoo. Pistoksina annettava siedätyshoito tehdään erikoissairaanhoidossa tai yksityisillä lääkäriasemilla lääkärin lähetteen mukaan. Pistokset annetaan olkavarteen ihon alle aluksi parin viikon välein. Jatkossa hoitokertoja harvennetaan noin kertaan kuukaudessa. Vaikka siedätyshoitoa annetaan eniten koivu- ja heinäallergiaan, myös esimerkiksi vakavaa pistiäisallergiaa voidaan hoitaa siedättämällä.

Koivutabletti tulossa Siedätyshoitoa annetaan yleisimmin pistoksina, mutta pistoshoidon rinnalla on jo käytössä heinäallergian siedätyksessä kielen alle laitettavaa tablettihoito. Koivuallergiaa siedätetään pistoshoidolla ja kielen

alle annosteltavalla liuoksella. Koivutabletin tuloa markkinoille odotellaan lähiaikoina. –Tablettisiedätyksen etu on sen helppous verrattuna pistoshoitoon. Kielen alle annosteltavan tabletin ensimmäinen annos otetaan terveydenhuollon yksikössä, minkä jälkeen tabletti otetaan kotona päivittäin kolmen vuoden ajan, Kaisa Toikko sanoo. Lähde: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto

TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJOILLE

OLEMME LASTEN RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJOITA

Lue lisää kotisivuiltamme, jotka on tarkoitettu erityisesti lasten parissa työskenteleville

www.nestlenan.fi

UUTTA!

Käyttäjäystävällinen kirjautuminen

Hammaslääkäri

Jos maitohampaaseen tulee reikä, sen paikkaamisessa ei sovi viivytellä

Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry

 Hannu Hausen Kesän kynnyksellä julkistettiin upouusi hampaiden paikkausta käsittelevä Käypä hoito -suositus. Karieksen ja sen seuraamusten hoitoa varten on nyt kolme ajantasaista Käypä hoito -suositusta, jotka kattavat tilanteet alkavien kariesvaurioiden pysäyttämisestä reiäksi edenneiden vaurioiden paikkaushoitoon ja hammasytimen tulehdusten juurihoitoon (www.kaypahoito.fi ). Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka ei pitäisi jättämän ketään neuvottomaksi. Karieksen hoidon painopistettä on jo vuosien ajan pyritty siirtämään korjaavasta hoidosta tautiprosessin hallintaan niin, että varhaiset kariesvauriot saadaan pysähtymään ennen kuin poraan on tarvetta tarttua. Tältä osin on vielä tosi paljon tehtävää. Hampaan paikkaus on edelleen yleisin yksittäinen toimenpide suun terveydenhuollossa. Suomessa tehdään perusterveydenhuollossa ja yksityisellä sektorilla vuosittain yhteensä yli 3 miljoonaa hampaiden paikkaushoitotoimenpidettä. Hammaslääkärin työajasta 30–50 % kuluu hampaiden paikkaukseen. Uudessa paikkaushoidon suosituksessa korostetaan aiheellisesti sitä, että karies ei parane paikkaamalla. Paikkaamalla saadaan toki estetyksi olemassa olevien reikien suureneminen ja korjatuksi reikien aiheuttamat toiminnalliset haitat, mutta uusien reikien syntyä paikkaushoito ei yksiksensä ehkäise. Reikiintymisen taltuttamiseen tarvitaan karieksen hallintaa, jonka kulmakivinä ovat hyvä suuhygienia ja terveelliset ruokatottumukset. Jos potilaalla on ollut voimakas taipumus hampaiden

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

reikiintymiseen, tilanteen hallinnan alkuun pääsemiseen tarvitaan potilaan ja suunterveyden ammattihenkilön tiivistä yhteistyötä. Hampaiden reikiintymisen torjunnassa pikkulapset ovat erityisasemassa. Erityisen huonossa tilanteessa maitohampaat voivat alkaa reikiintyä jo taaperoiässä. Taustalla ovat yleensä epäterveelliset ruokatottumukset, ennen muuta lapsentahtinen sokeristen juomien nauttiminen päivin ja öin. Seurauksena on kariesbakteerien varhainen kolonisoituminen hampaiden pinnoille, minkä todennäköisyys lisääntyy, jos lasta hoitavan kariesaktiivisen aikuisen sylkeä kulkeutuu toistuvasti lapsen suuhun. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun lapsen hoitaja pitää tapanaan puhdistaa maahan pudonneen tutin omassa suussaan. Ei ole epätavallista, että varhain reikiä maitohampaisiinsa saaneen lapsen hampaiden harjaamisesta ei ole pidetty hyvää huolta, minkä vuoksi lapsi on myöskin jäänyt vaille fluorihammastahnan reikiintymistä vastaan antamaa suojaa. Nykyisin maitohampaiden varhainen reikiintyminen on keskimäärin melko vähäistä, mutta pienellä osalla pikkulapsia voi olla hyvinkin pahoin vaurioitunut maitohampaisto. Tarkkoja tietoja ongelman yleisyydestä ei ole, sillä Suomessa ei enää ylläpidetä valtakunnallisia tilastoja lasten ja nuorten hammastilanteesta ja sen kehityssuunnista. Taaperoiässä hampaiden paikkaaminen voi olla vaikeaa, eikä varhainen paikkaushoito välttämättä ole omiaan hälventämään hammashoitoon mahdollisesti liittyviä pelkoja. Niitä vanhemmat ovat saattaneet siirtää lapselle jo ennen kuin tällä itsellään on ollut minkäänlaisia omia kokemuksia hammashoidosta. Hoitoon tulisi kuitenkin hakeutua heti, kun reikiä havaitaan, sillä maitohampaissa kariesvauriot etenevät huomattavasti nopeammin kuin pysyvässä hampaistossa. Mitä aikaisemmin hoitoon ryhdytään, sitä paremmat ovat mahdollisuudet toteuttaa hoito niin, että lapselle ei jää siitä epämiellyttäviä muistoja. Hoitoon saatetaan kuitenkin hakeutua vasta pakon edessä. Maitohammaskarieksen nopeaa eteneminen voi olla monille yllätys. Ikäluokkakohtaisia hammastarkastuksia tehdään hammashoitoloissa aiempaa harvemmin, jolloin kimmoketta hoidon aloittamiseen ei välttämättä tule sitäkään kautta. Hammashoitopelko on yleinen syy viivyttelyyn hoitoon hakeutumisessa. Jos asia tulee puheeksi neuvolassa, pelkäävän lapsen vanhemmille on hyvä kertoa, että hammashoitopelkoa osataan nykyisin hoitaa ja että tämä mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Hammashoidon viivästyessä ongelmat kasvavat ja niiden myötä myös kynnys hoitoon hakeutumiseen. Pahimmillaan tämä voi johtaa hoitamattomuuden kierteeseen, jollaista kukaan ei lapsellensa toivo.

Antibioottiresistenssi

Ympäristön alhaisetkin antibioottipitoisuudet lisäävät bakteerien antibioottiresistenssiä Mikrobiyhteisöillä on tehokkaita keinoja puolustautua antibiootteja vastaan. Jo olemassa oleva antibioottiresistenssi voi yleistyä jopa itsestään tiiviissä, biofilmeiksi kutsutuissa bakteeriyhteisöissä tai alkueläinten saalistaessa bakteereja ruoaksi – antibioottien läsnäoloa ei edes tarvita. Bakteerien lisääntynyt vastustuskyky antibiootteja kohtaan on aiheuttanut maailmanlaajuisen kriisin ihmisten terveydenhuollossa. Tauteja aiheuttavista bakteereista on kehittynyt kantoja, joihin ei pure yksikään tunnettu antibiootti. Antibioottiresistenssi on ominaisuus, joka voi levitä bakteerilajin sisällä tai jopa siirtyä lajista toiseen. Resistenssi laajenee ja yleistyy, kun

antibiootteja sisältävästä ympäristöstä selviytyneet bakteerit periyttävät tai muuten jakavat tätä ominaisuuttaan muille bakteereille. Antibioottiresistenssin yleistymiseen laboratoriossa kasvatetuissa bakteeripopulaatiossa riittävät viimeisimpien tutkimusten mukaan laimeatkin antibioottipitoisuudet. Tällaisia taas syntyy, kun sekä ihmisten että eläinten infektioiden hoitoon käytetyt antibiootit päätyvät jäteveteen tai muuhun ympäristöön. –Tosin luonnonympäristössä bakteerit ovat osa monilajisia yhteisöjä ja vuorovaikutuksessa virusten ja bakteereja saalistavien alkueläinten kanssa. Siksi tarvitaankin lisää kokeita, Helsingin yliopiston

maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Johannes Cairns sanoo. Alhaiset antibioottipitoisuudet lisäsivät antibioottiresistenssiä laboratorion mikrobiyhteisöissä, koostuivatpa ne sitten yhdestä tai useammasta mikrobilajista. Yllättäen antibioottiresistenssin yleistymiseen ei tarvittu edes antibioottien läsnäoloa. –Huomasimme, että antibioottiresistenssi voi yleistyä myös siksi, että läsnä oli bakteereja saalistavia alkueläimiä tai silloin, kun bakteerit olivat asettuneet jollekin pinnalle tiiviiksi yhteisöksi, niin sanotuksi biofilmiksi, Cairns toteaa. Lähde: Helsingin yliopiston tiedote.

Tupakoinnin lopettaminen

”Nyt ei juuri kykene” – Puolet tupakoitsijoista haluaa lopettaa, mutta sähkösavukkeiden ja nuuskan käyttäjät eivät ole huolissaan terveyshaitoista Noin puolet (47 prosenttia) tupakoitsijoista haluaa lopettaa tupakoinnin. Perustai ammattikoulun käyneet ovat korkeammin koulutettuja halukkaampia lopettamaan tupakoinnin. Tiedot ilmenevät Suomen ASH ry:n Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta. Tupakointi on Suomessa vähentynyt. 15–79-vuotiaista 16 prosenttia tupakoi tutkimuksen mukaan päivittäin. Perustai ammattikoulun käyneistä tupakoitsijoista 53 prosenttia haluaisi lopettaa

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

tupakoinnin, keskiasteen koulutuksen saaneista vain 38 prosenttia ja korkeasti koulutetuista 47 prosenttia. Haluun lopettaa tupakointi vaikuttavat eniten terveyssyyt. 75 prosenttia päivittäin tupakoivista on hyvin tai hieman huolissaan tupakoinnin terveyshaitoista. Reilu kolmannes, 37 prosenttia, haluaa lopettaa tupakoinnin säästääkseen rahaa. Ne, joilla on alempi koulutustaso, haluavat muita useammin lopettaa tupakoinnin siitä syystä, että se on kallista. Moni perustelee haluttomuuttaan lopettaa sillä, että lopettaminen on liian vaikeaa. Päivittäin tai satunnaisesti nuuskaavia on 4 prosenttia väestöstä. Nuuskan käyttäjistä 66 prosenttia ei ole huolissaan nuuskan terveyshaitoista. Huolettomasti suhtautuvien määrä on

kasvanut, sillä vuonna 2009 vastaavassa tutkimuksessa lähes puolet vastaajista ei ollut huolissaan nuuskan terveyshaitoista. Sähkösavukkeita käyttää päivittäin tai satunnaisesti 3 prosenttia vastaajista. Tutkimuksen mukaan sähkösavukkeiden käyttäjistä valtaosa (60 prosenttia) myös tupakoi. Puolet sähkösavukkeiden käyttäjistä ei halua lopettaa käyttöä ja 66 prosenttia ei ole huolissaan sähkösavukkeiden terveyshaitoista. Lopettamisesta haaveilevien vastauksissa näkyy huoli siitä, ettei sähkösavukkeiden vaikutuksia ole tutkittu tarpeeksi eikä turvallisuudesta ole tietoa. –Nuuskan tai sähkösavukkeiden käyttö merkitsee yleensä huomattavaa nikotiiniriippuvuutta. Nikotiinin ja muiden terveyshaittojen lisäksi näiden

Uudet väitöskirjat tuotteiden käyttäjillä on usein sekakäyttöä savukkeiden kanssa, huomauttaa Suomen ASH ry:n hallituksen puheenjohtaja, professori Pekka Puska. –Ei pidä sanoa, että nämä tuotteet ovat ”terveellisempiä” kuin savukkeet, vaan että ne ovat selvästi epäterveellisiä, vaikka ehkä vähemmän vaarallisia kuin savukkeet, jotka todistetusti tappavat yli puolet käyttäjistään, Puska jatkaa. Nuuskan ja sähkösavukkeiden käyttö on aloitettu tupakointia useammin kokeilunhalusta ja nuoret ovat aktiivisimpia kokeilijoita. Tupakoitsijoilla yhtä tärkeä syy aloittamiselle on ollut se, että kaverit tai läheiset ovat tupakoineet. Sähkösavukkeiden käyttäjillä kaikkein tärkein syy (43 prosenttia) on ollut halu lopettaa tupakointi tai vähentää sitä. Taloustutkimus kartoitti tupakoitsijoiden, nuuskankäyttäjien ja sähkötupakan käyttäjien suhdetta tupakkatuotteiden käyttöön ja niiden terveyshaittoihin. Tiedonkeruu toteutettiin valtakunnallisessa internetpaneelissa toukokuussa ja tutkimukseen vastasi 6 027 henkilöä ikäryhmässä 15–79 vuotta.

Otteita avovastauksista: ”En koe tarvetta sille. Se on tapa rentoutua ja kuolen joka tapauksessa.” (30–39-vuotias vastaaja tupakoinnin lopettamisesta)

”Nyt ei juuri kykene (muitakin stressin aiheita tarpeeksi), pidemmällä tähtäimellä kyllä.” (40-49-vuotias vastaaja tupakoinnin lopettamisesta)

”Riippuvuus mikä riippuvuus. Nikotiini on myrkkyä miten tahansa sitä annostelee.” (yli 50-vuotias vastaaja sähkötupakasta)

”Lopetin aikoinaan tupakanpolton, koska siitä tuli yskä ja urheilu ei tuntunut hyvältä, kun keuhkot ei toiminut hyvin. Nuuska ei vaikuta keuhkoihin ja siitä tulee rento olo.” (40–49-vuotias vastaaja nuuskasta)

Lisätiedot: professori Pekka Puska, Suomen ASH ry:n hallituksen puheenjohtaja, p. 040 771 5571, pekka.puska@eduskunta.fi

Maistuva koulu -hanke

Koulu alkaa maistua

MAISTUVAKOULU.FI / ULLA-MAIJA HÄNNINEN

Lasten ruokatottumukset paranevat, kun he saavat koulussa ruokakasvatusta. Maistuva koulu -hanke yhdistää opettajien, oppilaiden ja ruokapalveluhenkilökunnan sekä asiantuntijoiden voimat koulujen ruokakasvatuksen kehittämiseen. Ruokakasvatuksella on mahdollista vaikuttaa lasten ruokatottumuksiin, joissa on havaittu haasteita. Aterioita korvataan välipaloilla, jotka usein sisältävät paljon sokeria tai suolaa. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä monet lapset syövät kovin harvoin, eivät edes kerran päivässä. Terveelliset ruokatottumukset on hyvä omaksua mahdollisimman varhain, jolloin ne edistävät terveyttä läpi elämän ja torjuvat ylipainon kehittymistä. On havaittu, että pelkkä tieto ei kuitenkaan johda toimintaan:

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

−Ruokakasvatukseen tarvitaan uusia lähestymistapoja, jotka pohjautuvat aisteihin ja tunteisiin sekä antavat oppilaille kokemuksia osallisuudesta. Tutkitusti oppilaille on myös tärkeää, että kouluruokailun ilmapiiri on rauhallinen ja he saavat viettää hetken yhdessä kavereiden kanssa, toteaa TtT Tanja Tilles-Tirkkonen Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksiköstä. Peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän. Koulun ruokakasvatus ja koululounas ovat tärkeä osa kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Kouluruokailu kuuluu jokaiseen koulupäivään ja sitä on luontevaa hyödyntää osana ruokakasvatusta. On myös tärkeä pysäyttää kouluaterian suosion lasku. Maksuton ateria parantaa lasten terveyttä ja tasa-arvoa, kun kaikilla koululaisilla on mahdollisuus nauttia monipuolinen lounas perheen tulotasosta riippumatta. Ruoka tarjoaa huikeita mahdollisuuksia oppimiseen. Opetussuunnitelma velvoittaa koulut antamaan ruokakasvatusta, mutta sen tarkempia tavoitteita tai

XXX sisältöjä ei ole määritelty. Ruokateemojen avvwvulla opitaan paitsi ruuasta myös esimerkiksi hyvinvoinnista, kulttuurista ja kestävästä kehityksestä: −Ruoka on lapsille loputtoman mielenkiintoinen tutkimuskohde. Ruokaa voi tutkia ja hämmästellä kaikilla aisteilla ja vaikka selvittää ruuan alkuperää ja valmistustapaa. Lisäksi ruoka-asiat ovat yhteydessä useisiin oppiaineisiin, ne tuovat luonnontieteet, historian ja kulttuurin havainnollisesti oppilaiden arkeen, kertoo Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toiminnanjohtaja Silja Varjonen. Maistuvaa koulua kehitetään yhdessä. Hankkeessa lähdetään koulujen tarpeista ja kootaan yhteen opettajat, oppilaat, ruokahuoltohenkilökunta sekä asiantuntijat kehittämään uutta toimintamallia. Malli evästää kouluja ruokakasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Sopivaa opetusmateriaalia on jo paljon olemassa, se pitää vain saada käyttöön. Maistuvaan kouluun liittyvästä tutkimuksesta puolestaan saadaan työkaluja kuntien hyvinvointi- ja terveydenedistämistyöhön.

Hoitaa hellävaraisesti lasten ja aikuisten korvat Lastenkin korvia saattaa vaivata liiallinen korvavahan muodostuminen, joka pahimmillaan aiheuttaa ikävän korvavahatulpan. Tämä aiheuttaa kuulon heikkenemistä, ärsytystä korvassa ja voi hankaloittaa korvan tutkimista lääkärissä. Kotimainen Otocur-suihke on helppo ja turvallinen tapa poistaa liiallinen korvavaha korvasta ja estää vahatulpan synty. Samalla Otocur suojaa korvaa veden ärsytykseltä ja korvakäytävätulehdukselta. Otocur soveltuu koko perheelle, vauvasta vaariin!

Muista Otocur, jotta mikään tärkeä asia ei jää kuulematta!

Maistuva koulu -hanke • toteuttaa Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry ja ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistosta • mukana 5 kuntaa: Tampere, Kuopio, Salo, Järvenpää, Sotkamo • rahoitus sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahasta • lukuvuonna 2018-19 mallia kehitetään 8 pilottikoulussa • 2019-20 mallia testataan ja tutkitaan 15 koulussa • lukuvuodesta 2020-2021 toimintamalli on valmiina käyttöön myös muissa kunnissa ja kouluissa.

Lisätiedot Tanja Tilles-Tirkkonen , TtT, laillistettu ravitsemusterapeutti, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö tanja.tilles-tirkkonen@uef.fi, p. 050 3021552

VALMISTETTU SUOMESSA

APTEEKISTA Markkinoija: Decem Pharma Oy ja Bitelab Oy

Monipuolinen valikoima TENS-laiieita

Silja Varjonen, ETM, toiminnanjohtaja, Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry, silja.varjonen@ruukku.org, p. 040 5268475 Viitteitä  Tilles-Tirkkonen T, Nuutinen O, Sinikallio S, Poutanen K, Karhunen L: Theory-informed nutrition education curriculum Tools For Feeling Good promotes healthy eating patterns among fifth grade pupils: cross-sectional study. J Hum Nutr Diet 2018 Jun 10. doi: 10.1111/ jhn.12568.  Berggren L, Talvia S, Fossgard E, Arnfjord UB, Hornell A, Olafsdottir AS, Gunnarsdottir I, Wergedahl H, Lagström H, Waling M, Olsson C: Nordic children's conceptualizations of healthy eating in relation to school lunch. Health Education 2017; 117:130–147  www.maistuvakoulu.fi  #maistuvakoulu  Instagram: @maistuvakoulu  Facebook: Maistuva koulu

www.pedihealth.ﬁ

VOIMAA

LUONNOLLISESTA

RAUDASTA

Äiti aallokossa kun vauvan mukana tulikin masennus

”Olin yhdeksännellä kuulla raskaana, kun sain joululahjaksi vauvakirjan. Siinä oli lyhyt kuvaus äidin harvinaisesta tilasta nimeltä lapsivuodepsykoosi. Ohitin tuon kohdan pitemmittä miettimättä, sillä ajattelin psykoosiin sairastumisen edellyttävän tiettyä geneettistä pohjaa, joka minusta ja suvustani puuttui. Pari viikkoa myöhemmin olin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla tehostetussa hoidossa lapsivuodepsykoosin kourissa. Kaikki oli kadoksissa: vauva, puoliso, muisti, puhekyky – koko elämä. Hyväksyin nopeasti sen, että elämä oli takanani, ja alistuin kohtalooni yhteiskuntakelvottomana yksilönä. Kuinka saatoinkin erehtyä niin pahan kerran!” Raskausaika, synnytys ja elämä vastasytyneen kanssa myllertävät äidin mieltä. Elämä tulokkaan kanssa voi olla täysin erilaista kuin on ennalta odotettu. Kaikki äidit eivät saa kokea iloa pienokaisestaan, vaan mielen voi vallata ahdistus ja masennus. Äidin sairastuminen on äärimmäisen rankkaa muulle perheelle ja läheisille. Auttamisen keinot saattavat olla hyvin vähissä. Äiti aallokossa -kirja kokoaa yhteen kahdentoista äidin tarinat siitä, kuinka he sairastuivat raskausajan masennukseen, synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai harvinaiseen lapsivuodepsykoosiin. Kokemukselliset kertomukset antavat kuvan masennukseen ja psykoosiin liittyvistä tunnoista ja tarjoavat vertaistukea. Kirjassa on lisäksi tietoa siitä, mistä ja miten hakea apua.

Iron Vital F on vatsaystävällinen, hyvin imeytyvä rauta-vitamiinivalmiste riittävän raudansaannin turvaamiseen. Valmisteisiin lisätty C-vitamiini lisää raudan imeytymistä. Se sopii mainiosti raskaus- ja imetysaikana sekä kaikille lisärautaa tarvitseville.

aSäilöntäaineeton aHiivaton aGluteeniton aVegaaninen Saatavilla nestemäisenä apteekeista ja hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista. Markkinoija: Oriola Finland Oy

www.ironvital.fi

Äiti aallokossa kun vauvan mukana tulikin masennus Leena Honkavaara, Maiju Majamaa Tuulianna Raimoranta (toim.) 160 sivua, nidottu Kirjapaja 2018 ISBN 9789522888389

Lastenhoito – Uusi appi

Uusia ratkaisuja lastenhoidon järjestämiseksi? Monet kaupungit ja perheet kamppailevat lastenhoidon järjestämiseen liittyvien ongelmien parissa : lastentarhanopettajia on liian vähän, hoitopaikat eivät riitä, ryhmäkoot ovat suuret ja monilla on huoli siitä, mitä koulutaipaleensa aloittanut pieni koululainen tekisi iltapäivisin. Yhteiskunta muuttuu, perheet tarvitsevat uudenlaista tukea ja niin perheiltä kuin työnantajiltakin vaaditaan joustavuutta arjesta selviämiseen. Nyt osa ongelmista voidaan kuitenkin ratkaista uuden lastenhoitoon liittyvän mobiilisovelluksen avulla: Yoopies!

Lastenhoidon uudet tuulet Päivähoidon ongelmat ovat puhuttaneet suomalaisia viime aikoina. Lastentarhaopettajista ja hoitopaikoista on pulaa, ryhmäkoot ovat suuria, iltapäiväkerhoon ei välttämättä pääse ja vuorohoitoa on tarjolla vaihtelevasti. Yksi vaihtoehto lastenhoidon järjestämiseksi löytyy nyt kuitenkin jokaisen käden ulottuvilta: mobiilisovellus ja internetsivusto lastenhoitajan tai perhepäivähoitajan löytämiseksi ja varaamiseksi. Kuinka monen naapurustossa saattaa nytkin asua opiskelija, jolla olisi aikaa viettää muutama tunti pienen koululaisen kanssa koulupäivän päätteeksi? Voisiko muun muassa kauppojen aukiolon vapautumisen aiheuttaman vuorohoidon tarpeen järjestää omassa kodissa? Entä voitaisiinko pikkulapsia hoitaa yhä enemmän kotona joustavien aikataulujen puitteissa? Mahdollisuuksia on monia ja nyt jos koskaan kannattaa tutustua mobiilisovelluksen tarjoamiin mahdollisuuksiin lastenhoidon järjestämiseksi erilaisiin tarpeisiin.

Uusi lastenhoitosivusto ja mobiilisovellus Suomessa Internetsivusto ja mobiilipalvelu Yoopies on rantautunut Suomeen ja tarjoaa nyt mahdollisuuden tarjota ja ostaa lastenhoitoa ja muita palveluita helposti ja nopeasti. Yoopies ei ole välitystoimisto vaan sivusto, jossa käyttäjät voivat itse rekisteröityä erilaisten palveluiden tarjoajiksi tai hankkijoiksi ja julkaista palvelussa ilmoituksen tähän tarkoitukseen. Rekisteröityminen on ilmaista ja palvelut voivat tietyin ehdoin oikeuttaa kotitalousvähennykseen. Palvelu on ilmainen perhepäivähoitajille ja perhepäivähoitajaa etsiville perheille. Sivustolla voi myös lukea muiden vanhempien kirjoittamia suosituksia ja lastenhoitajat voivat pyytää profiilinsa verifiointia, mikä tarkoittaa sitä että Yoopies tarkastaa heidän profiilissaan antamansa tiedot. Yoopies tarjoaa käyttäjilleen myös turvallisen viestipalvelun sekä varaus- ja maksumahdollisuuden, joten lastenhoitajan voi löytää helposti jopa alle kymmenessä minuutissa! Yoopiesiin voi tutustua osoitteessa: yoopies.fi ja yoopi.es/parentapp

Vuonna 2012 perustettu ranskalainen Yoopies toimii kymmenessä maassa ja sillä on tänä päivänä yli kaksi miljoonaa käyttäjää ympäri Eurooppaa. Suomessa sivustoa voi käyttää suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja asiakaspalvelua saa kaikilla kolmella kielellä. Muun muassa BBC, Le Monde ja The Guardian ovat noteeranneet sivuston ja käyttäjien kokemuksia muista maista voi lukea muun muassa Trustpilot-sivustolta.

Lisätietoja: Sanna Sandberg / Nordics Manager sanna@yoopies.com +358 9 42455816 (ma-pe 10-18)

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

Uudet väitöskirjat

Vastasyntyneen ja vanhemman läheisyyttä voidaan tukea sairaalahoidon aikana Vastasyntyneen luonnollinen ja aivojen kehityksen kannalta suotuisin kasvuympäristö on lähellä vanhempaa. Erityisen tärkeää tämä on keskosille, joiden aivojen kehitys on hyvin nopeaa. Vastasyntyneiden sairaalahoidossa tätä tärkeää hoitoa parantavaa elementtiä – läheisyyttä – voidaan lisätä muun muassa perhehuoneiden avulla. LL Simo Raiskilan väitöskirjassa on tutkittu tapoja selvittää vanhempien ja vastasyntyneen välistä läheisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä sairaalahoidossa. Varhainen vuorovaikutus ja läheisyys vanhempiensa kanssa ovat tärkeä perusta vastasyntyneen kehitykselle. Erityisen tärkeää se on ennenaikaisesti syntyneille keskosille, joilla aivojen nopean kehityksen vaihe tapahtuu kohdun sijaan sairaalaympäristössä. Vastasyntyneiden teho-osastojen hoitokäytännöissä on viime vuosikymmeninä tapahtunut kehitystä läheisyyttä tukevaan suuntaan. Varsinkin 2000-luvulla on huomioitu läheisyyden tarpeellisuus ja vanhemmat pääsevät yhä paremmin osallistumaan lapsensa hoitoon syntymästä lähtien. LL Simo Raiskilan väitöstutkimuksessa todettiin, että vastasyntyneiden teho-osaston hoitokäytäntöjä voidaan muokata läheisyyttä ja vanhempien osallistumista tukevampaan suuntaan vaarantamatta keskosen kasvua tai pidentämättä sairaalahoitoaikoja. –Vanhemman ja lapsen välisen läheisyyden merkitys lapsen normaalille kehitykselle on kiistaton, mutta yllättävän

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

vähän on ollut aiempaa tutkimustietoa siitä, miten vanhempien ja lasten läheisyyttä voidaan tukea vastasyntyneiden teho-osastoilla, Raiskila sanoo.

Yöpymismahdollisuus osastolla tukee selvimmin vanhempien läsnäoloa ja osallistumista Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa osoitettiin eroja vanhempien läsnäolossa ja kenguruhoidon määrässä. Eroja havaittiin myös vanhempien osallistumismahdollisuuksissa niin eri maiden välillä kuin myös saman maan sisällä eri yksiköiden välillä. –Selkeimmin eroja selittävä tekijä oli vanhempien mahdollisuus yöpyä osastolla. Tutkimuksessa käytetyt ja kehitetyt mittarit, läheisyyspäiväkirja ja tekstiviestikysely, osoittautuivat helppokäyttöisiksi eivätkä kuormittaneet liikaa vanhempia tai hoitohenkilökuntaa, Raiskila kertoo. Uusia mittareita voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi selvitettäessä vanhemman ja lapsen välisen läheisyyden fysiologisia vaikutuksia ja vaikutuksia pitkäaikaiskehitykseen. Kehitettyjen mittareiden avulla voidaan myös tukea perhekeskeisten hoitokäytäntöjen käyttöönottoa. Raiskilan mukaan tutkimuksen tulosten perusteella nykyisiä hoitokäytäntöjä tulisi tarkastella ja kehittää vanhempien osallistumista tukevaan suuntaan. –Lisäksi vastasyntyneiden teho-osaston arkkitehtuurissa on huomioitava vanhempien läsnäolon mahdollistaminen. Vanhemman ja lapsen välistä fyysistä läheisyyttä ja vanhempien

Simo Raiskila

PARENT-INFANT AND FAMILY-CE CLOSENESS IN NEONATAL INTNTERED CARE ENSIVE CARE Simo Raiskila

TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA – ANNA LES UNIVERSITATIS Sarja - ser. D osa TURKU tom. 1378 | Medica - Odontologica | TurkuENSIS 2018

läsnäoloa on kaikin keinoin tuettava keskosten sairaalahoidossa. Tulevaisuuden hoitokäytännöillä, sairaalasuunnittelulla ja erityisesti perhehuoneilla voidaan vaikuttaa positiivisesti keskosten ja heidän perheidensä tulevaisuuteen. Väitös on luettavana verkossa:: http://www.utupub.fi/bitstream/ handle/10024/145743/Annales%20 D%201378%20Raiskila%20DISS. pdf?sequence=1&isAllowed=y

Uudet väitöskirjat

Nuoruuden tupakointiin liittyviä riskejä Vaikka tupakoivien suomalaisten määrä on merkittävästi vähentynyt 2. maailmansodan jälkeisistä huippuluvuista, tupakoinnilla on edelleen merkittäviä negatiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Perheenjäsenillä ja ystävillä on vaikutusta nuorten tupakoinnin aloittamisen todennäköisyyteen. Myös eräiden persoonallisuuspiirteiden tiedetään olevan yhteydessä tupakoinnin todennäköisyyteen. Tupakoitsijoilla on yleisesti suun terveysongelmia (kuten hammaskariesta ja hampaiden kiinnityskudosten sairautta), mutta ei ole täysin selvää, kuinka suurelta osin ne ovat yhteydessä tupakointiin. Lyhytinterventioiden käyttöä on laajalti suositeltu osaksi päivittäistä kliinistä työtä eri tavoin tupakointiin suhtautuvien potilaiden kanssa. TÄMÄN VÄITÖSTUTKIMUKSEN TARKOITUKSENA oli selvittää, pystytäänkö aikuisiän tupakointia ennustamaan nuoren lähiverkoston tupakoinnin, hammaskarieksen tai itsetunnon perusteella. Lisäksi selvitettiin nuoruusiässä annettujen tupakkalyhytinterventioiden pitkäaikaisvaikutuksia. Väitös koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa tutkitaan vuonna 1979 syntynyttä ikäkohorttia (n=2,586) neljästä suomalaisesta kaupungista. Kohortti osallistui 13–16 vuoden iässä vuosittaisten (1992–1994) suun terveystarkastusten yhteydessä toteutettuun

tutkimukseen. Tämän aiemman tutkimuksen yhteydessä heidän suun terveytensä, tupakointitottumuksensa ja tupakoinnin sosiaaliset riskitekijänsä tarkistettiin vuosittain. Satunnaistettuun osaan kohorttia (n=1,348) kohdistettiin vuosittain tupakoinnin ehkäisemiseen tähtäävä lyhytinterventio. Kohortin itsetunto mitattiin Lawrencen itsetuntokyselyllä. Vuonna 2008, ikäkohortin ollessa 29-vuotias heille lähetettiin seurantakysely. Kyselyssä selvitettiin vastaajien tupakointitottumuksia ja heidän kokemuksiaan tupakkariskiin vaikuttavista taustatekijöistään. Vastaus saatiin 1,020 henkilöltä (39,4% alkuperäisestä ikäkohortista). NYKYHETKEN LÄHEISIN YSTÄVÄ oli tupakoinnin sosiaalisista riskitekijöistä merkittävin molemmilla sukupuolilla (vedonlyöntisuhde 5.0). Naisilla kouluiän läheisen ystävän tupakointi lisäsi riskiä aikuisiän tupakointiin, mutta samaa ei havaittu miehillä. Tässä aineistossa perheenjäsenillä ei ollut vaikutusta tupakointiriskiin. Niiden tupakoimattomien nuorten, joilla nuorena esiintyi hampaiden reikiintymistä, joukossa oli enemmän aikuisena tupakoivia. Tupakoimattomien nuorten heikko itsetunto oli yhteydessä suurempaan tupakalle altistumisriskiin varhaisessa aikuisuudessa. Nuoruusiän lyhytinterventioilla ei havaittu pitkäaikaisvaikuttavuutta tupakointitottumuksiin. TULOKSET VAHVISTAVAT aiempaa näkemystä siitä, että tupakointi esiintyy usein samanaikaisesti monien terveyden kannalta haitallisten tekijöiden

Antti J. Saari

kanssa. Näihin kuuluvat suun itsehoidon laiminlyönti, tupakoivien ystävien antaman esimerkin mukainen toiminta ja heikko itsetunto. Edellä kuvattujen tekijöiden avulla voidaan tunnistaa tupakointiriskissä olevia yksilöitä ja ohjata heitä tarkemman seurannan ja tuen piiriin. Väitös on luettavana verkossa: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/104055/978-952-03-0781-3. pdf?sequence=1&isAllowed=y Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2018

www