Neuvola ja kouluterveys -lehti nro 1/2017

1 • 2017

Neuvola ja kouluterveys LASTEN JA NUORTEN fyysinen toimintakyky

Oksitosiini lisää

hyvinvointia

Arkiliikunta voimaannuttaa

Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

1 • 2017

Neuvola ja kouluterveys

Neuvola ja kouluterveyslehti 17.vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Kasper Mäkelä Marita Pohls Riittakerttu Kaltiala-Heino Hannu Hausen Sari Taipale Kristiina Tervonen Soili Soisalo Petri Kovanen Kannen kuva Olli Lipponen Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Ulkoasu Artea tmi, Porvoo tea.itkonen@artea.fi  040 557 4223 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaajapalvelu Artea tmi tea.itkonen@artea.fi  040 557 4223 Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla.

Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

12

SISÄLTÖ

1•2017 Teemat: Lasten ja nuorten lihavuus, diabetes ja liikunta

5 8 10 12 14 15 16 18 20 21 22 24 26 27

Pääkirjoitus Kestävyyttä ja tekniikkaharjoituksia Arkiliikunta voimaannuttaa Naisten ääni Uusia tuulia lehdessä Nuorten mielenterveydestä Käypä hoito: Elvytys Lihavuuden ehkäisystä Syödään ja opitaan yhdessä Ihan(a) kamala äitiys Oksitosiini tekee hyvää Hyvä ruokarytmi Ainu 2017 ryhmäneuvolatyölle Uudet väitöskirjat

22

KOSKETUS TEKEE HYVÄÄ

Hyvä ruokarytmi

24

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

3

Pääkirjoitus

VALMISTETTU SUOMESSA SUOMALAISEEN MAKUUN Keiju-levitteet edistävät lapsen normaalia kehitystä osana terveellisiä elintapoja sekä tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.

Ne sisältävät mm. kasvuun ja kehitykseen tarvittavia välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä runsaasti luuston kehitykseen tarvittavaa D-vitamiinia.

LUE LISÄÄ OSOITTEESTA keiju.fi

NYT UUSISSA PAKKAUKSISSA! Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

 Matti Rimpelä Jokin aika sitten sain olla mukana kolmen peruskoulun arjessa keskustelemassa syrjäytymisestä. Neljässä ryhmässä yhteensä noin 30 kouluyhteisön ammattihenkilöä pohti oppilaiden syrjäytymisvaaran tunnistamista ja koulunsa vahvuuksia ja haasteita syrjäytymisen vähentämisessä.

Vilkasta keskustelua käytiin kuutisen tuntia. Paljon puhuttiin esimerkiksi kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta, vanhemmuudesta, varhaisesta puuttumisesta ja työrauhasta. Sanaa kasvatus ei puheesta juurikaan löytynyt.

Tästä sain aiheen selvittää, mitä kasvatuksesta sanotaan perusopetuksen säännöksissä ja opetussuunnitelman perusteissa. Päädyin lukemaan Matti Koskenniemen 1950-luvulla kirjoittamia pohdintoja koulukasvatuksesta. Kasvatus tulisi uudelleen nostaa perusopetuksen ydintehtäviin ja ydinosaamiseen.

Kasvatus perusopetuslaissa ja -asetuksissa

UUTUUS!

4

Onko kasvatus peruskoulussa kaventumassa kurinpidoksi?

Kasvatus esiintyy sanana perusopetuslaissa yhteensä 17 kertaa, kun varhaiskasvatusta ei oteta mukaan. Ensin koulun järjestämisluvan yhteydessä (6-7§) puhutaan erityisestä maailmankatsomuksellisesta tai kasvatusopillisesta järjestelmästä. Seuraavaksi säädetään, että uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan (13§). Suurin osa kasvatus -sanoista (12) sijoittuu turvallisuutta ja kurinpitoa käsitteleviin pykäliin.

Koulun kasvatustyö mainitaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteiden yhteydessä (48a§): Tavoitteena

on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua.

Perusopetusasetuksesta (20.11.1998/852) en löytänyt lainkaan kasvatus -sanaa. Asetuksessa tavoitteista ja tuntijaosta (422/2012) sanapari opetus ja kasvatus esiintyy useita kertoja. Täsmennykset keskittyvät kuitenkin opetukseen. Esimerkiksi ensin todetaan, että opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuunkykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Seuraavassa lauseessa keskitytään opetukseen. Sama toistuu myöhemmin.

Kasvatus on mukana sanaparissa, mutta myös jää siihen. Poikkeuksena on kasvatuskeskustelua koskeva säännös.

Aika mielenkiintoinen kuva muodostaa kasvatuksen roolista perusopetuksessa, kun sitä arvioidaan kirjaimellisesti säännösten perusteella. Yksityiskohtaisempia säännöksiä on vain kurinpidon yhteydessä.

Kasvatus opetussuunnitelman perusteissa Ensinnäkin huomautan, mitä opetussuunnitelman perusteiden (2014) sanastosta puuttui. Siitä ei löytynyt lainkaan sanoja vanhempi tai vanhemmuus. Huoltaja -sana sen sijaan esiintyy 164 kertaa. Perusteissa ei myöskään mainittu kotikasvatusta eikä perhekasvatusta, jotka olivat vielä 1980-luvulla opetus- ja kasvatuskeskustelun ydinkäsitteiden joukossa.

Laajasta asiakirjasta (472) sivua löytyi 146 kasvatus -sanaa. Useimmiten kyseessä oli kielikasvatus (46) tai muu vastaava oppiaineisiin liittyvät sanonta. Opetus ja kasvatus esiintyivät myös usein eri tavoin yhdistettyinä. Kasvatuskeskustelu mainittiin kymmenen, koulun kasvatustyö viisi ja kasvatustavoitteet neljä kertaa.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

5

Pääkirjoitus

Poimintoja opetussuunnitelman kasvatus -sanoista: • Perusopetus on opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuus, jossa eri osa-alueiden tavoitteet ja sisällöt liittyvät yhteen ja muodostavat opetuksen ja toimintakulttuurin perustan. (sivu 9) • Jokaisella perusopetusta antavalla koululla on opetus- ja kasvatustehtävä.

Tämä tarkoittaa oppilaiden oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista yhteistyössä kotien kanssa…. Perusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen. (sivu 17) • arvokasvatuksen merkitys korostuu…

Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkemyksiin on rakentavan vuorovaikutuksen perusta. (sivu 15) • Oppilailla ja huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun kasvatustavoitteille ja käyttäytymiselle asetettavia tavoitteita koskevaan keskusteluun ja tavoitteiden määrittelyyn. (sivu 50) • Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta. …Koulu tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta kouluyhteisön jäseninä. (sivu 35) • Opetussuunnitelmassa päätetään perusopetuksen kasvatustyön, … sekä muun toiminnan järjestämisestä ja toteuttamisesta. (sivu 9) • Yhteistyö opetussuunnitelman ja lukuvuosisuunnitelman laadinnassa edistää sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja lisää opetuksen ja kasvatustyön yhtenäisyyttä. (sivu 10) • Käyttäytymisen ohjaus sekä käyttäytymiseen liittyvien tietojen ja taitojen opettaminen ovat osa koulun kasvatustehtävää…. Käyttäytymien tavoitteet perustuvat koulun kasvatustavoitteisiin, yhteisön toimintakulttuuria määrittäviin linjauksiin ja järjestyssääntöihin. (sivu 50) • Tuen tarpeiden arviointi ja tarvittavan tuen antaminen kuuluvat kaikkiin kasvatus- ja opetustilanteisiin. (sivu 63)

6

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Pikaisena yhteenvetona on, että opetussuunnitelman perusteissa kasvatus on mukana selvästi näkyvämmin kuin perusopetuksen säännöksissä. Kasvatus esiintyy kuitenkin useimmiten sanaparissa opetus ja kasvatus. Koulun kasvatustehtävää ja kasvatustyötä korostetaan sitä kuitenkaan tarkemmin erittelemättä.

Perusopetuksen yhteisten kasvatustavoitteiden ja kotien kasvatustavoitteisiin ja niitä ohjaaviin arvoihin näkyy vain kirjoitettuna rivien väliin. Avoimeksi jää myös esimerkiksi, mitä tarkoitetaan ”kotien kasvatustehtävän tukemisella”, ”kasvatuksella kouluyhteisön jäseninä” ja ”tuen antamisella kaikissa kasvatus- ja opetustilanteissa”.

Paluu 1950-luvulle Tämä askartelu antoi aiheen selailla kirjahyllyyni kertyneitä kirjoja, joissa oli pohdittu koulun kasvatustehtäviä. Käteen tarttuivat erityisesti Martti Koskenniemen kirjoittamat Sosiaalinen kasvatus koulussa (Otava 1952) ja Opettamisen taito (Otava 1953).

Koskenniemi pohtii sosiaalista kasvatuksen historiaa ja koulun mahdollisuuksia eri yhteisöjen jäsenten kasvattajana. Hän kysyy, miksi koulu jää usein tappiolle suhteessa muihin yhteisöihin, vaikka oppilaat ovat useita tunteja päivittäin ja vuosien ajan koulun vaikutuksen alaisina ja tiivistää kaksi selitystä: • •

Mitä välittömämmin ja elävämmin koettuja kokemukset ovat sitä syvemmin ne lapseen vaikuttavat.

Pisimmälle päässeet koulut ovat aina ensi kädessä huolehtineet ilmastostaan ja vasta toiseksi opetuksestaan. (sivu 26)

Kirjan pääosassa hän selostaa tutkimuksiaan koulun ja luokan sosiaalisista suhteista. Lopuksi hän esittää yksityiskohtaisen ehdotuksen sosiaalisen kasvatuksen suunnitelmaksi. Tässä yhteydessä hän toteaa, että elämä koulussa ja kotona on täynnään tilanteita, jotka antavat aihetta keskusteluun siitä, miten yhdessä pitäisi elää. Kokemus on osoittanut, että sosiaalis-eettisten kysymysten pohtiminen onnistuu parhaiten, jos keskustelun aihe saadaan etsimättä ja omasta ympäristöstä. …satunnaisesti esiintyvää aihetta osaa käyttää hyväkseen vain improvisointiin pystyvä opettaja. (sivu 315)

Koskenniemen pohti laajasti työrauhaa, opettajan auktoriteettia ja sosiaalisia työmuotoja koulussa (sivut 246 – 302). Hän luokitteli tavallisimmat järjestyshäiriöiden aiheuttajat hieman eri tavalla kuin mitä viime aikojen koulukeskustelussa on esitetty: 1) luokan koostumus ja oppilaiden väliset suhteet, 2) opettajan käyttäytyminen ja erityisesti hänen tapansa käsitellä oppilaita, 3) työtapahtuma ja 4) luokan sosiaalinen ilmasto.

Koskenniemi totesi, että persoonallisten ja mahdollisimman monipuolisten työtilanteiden on yhdyttävä

kokonaisuudeksi. Koskenniemen mukaan tähän päästään helpoimmin, jos opetussuunnitelman osina eivät perinteiseen tapaan ole aineet ja niiden oppimäärät, vaan se koostuu kasvatustilanteista. Hän kuvasi Jyväskylässä vuosina 1945 - 49 suoritettua koulukokeilua (todella kiinnostava kuvaus sivulla 326!) ja päätti kirjansa kolmeen tiivistykseen: • •

•

Sosiaaliseen kypsymiseen vaikuttaa kouluelämä kaikkine tilanteineen.

Sosiaalista kypsymistä edistävät tehokkaimmin tilanteet, jotka tarjoavat tilaisuuden sosiaalisesti merkitykselliseen toimintaan ja jotka samalla muodostavat elimellisen osan koulun työtä.

Vaikka koulun sosiaalinen kasvatus tähtääkin tulevaisuuden yhteisöihin, ei siinä ole unohdettava luokan pienoisyhteiskunnan olemusta. (sivut 328 -330)

Opettamisen taito -kirjan sisällysluettelo on varsin ajankohtainen. Ensin tarkastellaan lapsen kasvua ja kehitystä nuoreksi ihmiseksi, sitten pohditaan oppilaiden erilaisuutta, oppilaita luokkayhteisönä, opettajaa kasvattajana ja työrauhaa. Seuraavaksi edetään oppituntien valmisteluun, oppimisen edellytyksiin, opetukseen oppitunnilla ja yhteistyöhön. Yksityiskohtiin menemättä poimin osion kirjan alussa esitetystä nuoren opettajan huoneentaulusta: Muista olevasi oppilaittesi opettaja, ohjaaja ja ystävä. Siksi • • • • • • •

opi tuntemaan oppilaasi nimeltä niin pian kuin mahdollista, kerää heistä lisätietoja koulun matrikkelista ja muista lähteistä, etsi kosketusta oppilaittesi koteihin, osoita kiinnostusta sitä kohtaan, mikä kiinnostaa oppilaita niin koulussa kuin koulun ulkopuolella, ole ystävällinen mutta pidättyväinen, vältä liikaa tuttavallisuutta oppilaita kohtaan, kohtele oppilaita oikeudenmukaisesti ja samalla päättävästi, vaikeuksien tullen etsi ensin vikaa itsestäsi.

Kasvatus uudelleen keskiöön perusopetusta uudistettaessa Kasvatus koulun tehtävänä ja kotikasvatuksen tukeminen olivat paljon esillä 1980-luvulle saakka. Kasvatus nähtiin kaikkien lasten parissa toimivien aikuisten yhteisenä tehtävänä ja osaamisen yhteisenä haasteena.

Kotikasvatus oli erityinen osa laajempaa kasvatustehtävää ja kasvatusosaamista.

Samanaikaisesti oli jo pitkään korostettu perheen kasvatusautonomiaa ja kritisoitu yhteiskunnallisten intressien korostumista kasvatustavoitteiden määrittelyssä. Kriittiset äänet voimistuivat ja aiheuttivat

1990-luvulla kasvatuksen katoamisen yhteiskunnallisen keskusten ydinteemojen joukosta. Uudeksi uusiksi ydinteemoiksi tulivat välittäminen ja vanhemmuus.

Laaja kasvatustehtävä kaventui vanhempien vastuuksi ja yhteisestä kasvatusosaamisesta siirryttiin tunteiden ja moraalin areenoille.

Kun tätä kehitystä tarkastelen, sen ydin kääntyy toisenlaiseksi mitä yleisesti väitetään. Kasvatusvastuu ei siirtynyt vanhemmilta yhteiskunnalle, vaan vanhemmat ovat jääneet paljon aikaisempaa yksinäisempinä vastaamaan lastensa kasvatuksesta. Yhteiskunnan instituutiot ja niiden ammattihenkilöt ovat vetäytyneet sivusta katsojiksi, toimivat usein enemmän arvostelijoina (”vanhemmuus on hukassa”) kuin kumppaneina ja osallisina yhteisessä kasvatustehtävässä.

Koskenniemen kirjoihin palaaminen selvensi minulle eroa kotikasvatuksen ja koulukasvatuksen kesken.

Molemmilla on osaksi sama ydintehtävä ja siinä tarvittava yhteinen menetelmäosaaminen. Koskenniemeä soveltaen voidaan kuitenkin esittää, että tämän yhteisen ytimen lisäksi koulukasvatukselle erityistä on ”sosiaalinen kasvatus”: ”Eheän persoonallisuuden kehkeytyminen riippuu sekä yksilöllisyyden kehityksestä että yhteisöön sopeutumisen taidon edistymisestä. Sen vuoksi kysymys yksilöllisen ja sosiaalisen kypsymisen suhteesta on nykyajan kasvatuksessa varsin ajankohtainen… Jos koulu hyväksyy tehtäväkseen edistää kasvatettavien sosiaalista kypsymistä, seuraa siitä, että sen on käytettävä hyväksi voimakkainta välinettään – sitä että koulun maailma on pienoisyhteiskunta, jossa yhtä mittaa tapahtuu yksilöiden keskeistä ja yksilöiden ja yhteisöjen välistä vuorovaikutusta. … Eheäksi persoonallisuudeksi varttuminen onnistuu parhaiten yhteisössä, jossa eläminen tukee sosiaalista ja yksilöllistä kypsymistä.” (Sosiaalinen kasvatus koulussa, sivut 12-13)

Näin päädyn tämän tarkastelun ydinkysymykseen.

Olisiko kasvatus nostettava uudelleen koulukehittämisen kärkiteemojen joukkoon, mutta uudella tavalla painottaen?

Vastaus näyttää aika selvältä. Perusopetuksen tehtävien ja tavoitteiden määrittelyssä olisi selkiytettävä sen erityinen tehtävä lasten kasvun ja kehityksen tukemisessa suhteessa kotikasvatukseen. Huomiota tulisi siirtää kasvatustavoitteista kouluyhteisön ja sen ammattihenkilöiden erityiseen kasvatusosaamiseen ja kasvatusmenetelmiin sekä rakenteisiin, jotka mahdollistavat tutkimukseen ja koeteltuun kokemukseen perustuvan kasvatusosaamisen soveltamisen perusopetuksen arjessa.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

7

Lasten liikunta

Joulukuun alussa julkistettiin Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimuksen tulokset.

Tutkimuksen mukaan vain kolmannes 9-15-vuotiaista suomalaislapsista ja nuorista liikkui liikuntasuositukset täyttävän määrän, eli vähintään 60 minuuttia reippaasti tai rasittavasti joka päivä. Mitä voimme tehdä?

Kestävyyttä ja tekniikkaharjoituksia lisää  Kasper Mäkelä Liikkuminen ei ole pelkästään riittämätöntä, se myös hiipuu iän myötä. Kun 9-vuotiaista päivittäin rasittavasti tai reippaasti liikkuvia on vielä 51 %, niin 15-vuotiaista päivittäin reippaasti tai rasittavasti liikkuvia on ainoastaan 11 %. Mikäli mukaan otetaan vielä kevyt liikkuminen, 84 prosenttia 9-vuotiaista liikkui vähintään kolme tuntia päivittäin. Tämä luku on positiivinen, mutta samaan aikaan tulee kiinnittää huomiota siihen, että luku puolittuu 15. ikävuoteen mennessä. Näin ollen tekemistä riittää siinä, miten saisimme ylläpidettyä aktiivista elämäntapaa.

Liikemittarin mukaan lapset ja nuoret ottivat keskimäärin 10 243 askelta päivässä. Tämä määrä ylittää juuri aikuisille suositellun askelmäärän (10 000 askelta). Askelmäärät kuitenkin laskevat iän karttuessa. Pojille askelia kertyi enemmän kuin tytöille, mutta ero laskee iän myötä. Aktiivisen ajan lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös paikallaanolon määrään. Valveillaoloajasta

8

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

jo 9-vuotiaat olivat paikallaan 50 % päivästä. Paikallaoloaika lisääntyy iän myötä ja 15-vuotiaat ovat paikallaan miltei 60% päivästä. Samaan aikaan rasittava, reipas ja kevyt liikunta vähentyi.

Joulukuussa julkistettiin myös ensimmäiset mittaustulokset fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmästä 5.- ja 8.-luokkalaisille. Tulokset 5.-luokalta osoittavat, että kestävyys- ja liikkumistaidot, ylävartalon voima ja kestävyys sekä kehon liikkuvuus ovat sekä tytöillä että pojilla melko hyvällä tasolla. Sen sijaan erityisesti välineenkäsittely- ja havaintomotorisissa taidoissa 5. -luokan oppilailla olisi eniten parantamisen varaa. Myös vatsalihasten kestävyydessä ja alaraajojen voima- ja nopeusominaisuuksissa olisi harjoittelun paikka.

Joulukuussa ilmestyneet PISA-tulokset osoittivat, että meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota poikien koulunkäyntiin ja heidän koulumenestykseensä. Hieman samaa voimme todeta myös 8.-luokkalaisten poikien toimintakyvystä. Kolmessa mittauksessa

yli 40 prosenttia 8.-luokkalaisista saa heikoimman mittaustuloksen. Kestävyydessä ero tyttöihin on iso, sillä pojista 41% saa heikoimman mittaustuloksen. Sama määrä tytöistä saa puolestaan parhaan mittaustuloksen. Heitto-kiinniottotestiä lukuun ottamatta tytöt saavat paremmat mittaustulokset jokaisessa mittauksessa.

Vaikka paljon on ollut puhetta fyysisen kunnon polarisoitumisesta ja nuorten jakautumisesta huono- ja hyväkuntoisiin, ei tilanne ole kuitenkaan aivan näin. Vaikka joissakin testeissä hyvä- tai heikkokuntoisia olisikin liki puolet ikäluokasta, niin lähes jokaisessa mittausosiossa sekä tytöillä että pojilla keskimmäisen mittaustuloksen saa liki kolmasosa oppilaista. Tästä poikkeuksena on ainoastaan poikien vauhditon pituushyppy, jossa vain 17 % oppilaista saa keskimmäisen mittaustuloksen ja hieman yli puolet heikoimman mittaustuloksen. Sekä vauhdittoman pituushypyn että muidenkin testien kohdalla kyse voi olla vielä mittausten uutuudesta. Pieni tekniikkaharjoittelu voisi jo parantaa tuloksia oleellisesti.

Mitä voimme tehdä?

Mittausosio

Mitä mittaa?

Fyysisen toimintakyvyn kehittämiseksi ei tarvita ihmelääkkeitä tai personoituja harjoitusohjelmia. Kestävyyttä ja liikkumistaitoja mittaava 20 metrin viivajuoksumittaus parantuisi monella oppilaalla jo sillä, että arkiaktiivisuutta lisättäisiin. Koulumatkojen kulkeminen omin lihasvoimin sen sijaan, että oppilaat kuljetaan koulun etuoven eteen, parantaisi jo monen fyysistä toimintakykyä. Matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien lisääminen koulupäivän aikana ja sen jälkeen voisivat niin ikään parantaa monen oppilaan mittaustuloksia.

Koulun terveydenhoitajalla voi olla toki liikuntavinkkejä miten omaa toimintakykyään voi parantaa. Joissakin kunnissa terveydenhoitaja on voinut antaa vapaalippuja oppilaille, jotta he aktivoituisivat liikkumaan vapaa-ajallaan enemmän. Paikalliset urheiluseurat voivat myös tarjota tutustumispäiviä lajikokeiluihin ja pyrkiä näin innostamaan nuoria löytämään itselleen mielekästä tekemistä.

20 metrin viivajuoksu

Kestävyys, liikkumistaidot

Vauhditon 5-loikka

Alaraajojen voima, nopeus, dynaamiset nopeusominaisuudet, liikkumistaidot

Ylävartalon kohotus

Keskivartalon voima

Kehon liikkuvuustestit (4 kpl)

Lantion alueen ja alaraajojen liikkuvuus, alaselän ja lonkan alueen nivelen liikelaajuus, yläraajojen ja hartian alueen liikkuvuus

Heitto-kiinniottoyhdistelmä

Käsittelytaidot, havaintomotoriset taidot sekä yläraajojen voima

Lopuksi on hyvä muistaa, että viime syksynä fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä toteutettiin ensimmäistä kertaa. Näin ollen, oppimisella on paikkansa mittauksia suoritettaessa. Mittauksia varten pitäisi muutaman kerran harjoitella esimerkiksi sitä, miten vauhditon 5-loikka suoritetaan oikein. Ensimmäisten mittausten perusteella ei kannata vielä tehdä liian voimakkaita johtopäätöksiä lasten ja nuorten toimintakyvystä. Aika näyttää, mikä on lastemme fyysisen toimintakyvyn trendi.

 Lisätietoja: www.edu.fi/move http://liikuntaneuvosto.fi/ajankohtaista/tapahtumat_ja_tiedotteet/ materiaalit_lasten_ja_nuorten_liikunnan_ja_fyysisen_toimintakyvyn_tila_-seminaarista.801.news

Kirjoittaja on tutkija Jyväskylän yliopistossa, oppikirjailija, Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n puheenjohtaja

Vauhti virkistää! liiku ainakin 1½ tuntia päivässä – puolet siitä reippaasti

Paranna kestävyyttä

Kehitä voimaa ja notkeutta

• reipas kävely • hölkkä • pyöräily • uinti • hiihto

• tanssi • kuntosali • pallopelit • venyttely • lumilautailu • skeittailu

Nosta sykettä ja hengästy joka päivä

Kuormita lihaksia 3 krt/vk

Pysy pirteänä • pelaile pallopelejä välitunnilla • kulje kävellen tai pyörällä • käytä portaita, unohda hissit • vältä pitkäaikaista istumista

Liiku aina kun voit

liikuntasuositus 13–18-vuotiaille

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

9

Lasten liikunta

Arkiliikunta voimaannuttaa koko perhettä Lipposen perheeseen kuuluu isä Olli 33, äiti Niina 32 sekä lapset Nanna 6 ja Oona 4. Olli on ammatiltaan liikunnan ja terveystiedon opettaja sekä oppikirjailija, Niina työskentelee pankkialalla. Näin Olli kertoo kuopiolaisperheen arjesta: ”Arki on meidänkin perheessä aika kiireistä ja aikataulutettua. Tämän vuoksi lapsilla ei juurikaan ole kodin ulkopuolisia harrastuksia. Perheemme on silti erittäin liikunnallinen ja aktiivinen. Sen sijaan että kuskaisimme lapsia iltaisin harrastusten pariin, vietämme paljon aikaa yhdessä puuhastellen. Erilaiset pihaleikit sekä uinti, hiihto ja luistelu kuuluvat lähes jokaiseen arkipäivään. Samalla kun harjoittelemme liikunnallisia perustaitoja yhdessä, vahvistamme perheen sisäisiä suhteita. Viikonloppuisin teemme usein polkupyöräretkiä tai käymme laskettelemassa läheisessä Kasurilan hiihtokeskuksessa.

Ruutuaikaa pyrimme rajoittamaan sekä aikuisilta että lapsilta noin tuntiin päivässä. Aktiivinen elämäntapa osaltaan jo karsii mahdollisuutta passivoitua tv:n äärelle, mutta pyrimme myös viikonloppuisin, jolloin löhöilyaikaa olisi enemmän, olemaan tarkkoja ruutuajan suhteen. Lapsille emme ole vielä hommanneet omia puhelimia. Nanna kerää tällä hetkellä rahaa ensimmäistä omaa puhelinta varten pulloja keräämällä.

Olemme luvanneet, että kouluun lähtiessä hän saa ostaa ensimmäisen puhelimensa. Kiireisessä arjessa kaiken aktiivisuuden keskellä myös palautumisesta tulee huolehtia. Perjantaisin vuokraammekin usein leffan ja karistamme viikon väsymyksiä yhdessä sohvalla köllötellen ja herkkuja mutustellen.”

10

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

11

Naisten ääni

Zaida Eriksson-Lihr Mimmi Manninen

Naisten Ääni

– pienoiselämäkertoja arjen sankareista

Liisa Ahola Terttu Arajärvi

Tilda Jaatinen

Naisten Ääni on verkkojulkaisu www.naistenaani.fi.

Julkaisuun kerätään pienoiselämäkertoja suomalaisista naisista ja heidän työstään suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi: kotona, töissä, harrastuksissa, kaikilla elämän alueilla.

Kuka tahansa voi kirjoittaa ja kaikki pääsevät lukemaan julkaisun artikkeleita.  Marita Pohls Naiset ovat arjen sankareita, joiden tarina usein painuu näkymättömiin.

Naisten Ääni julkaisu haluaa tuottaa uudenlaista historiaa suomalaisista naisista. Julkaisun avulla tuodaan näkyviin eilistä ja tätä päivää: tarinoita arjesta ja juhlasta. Välitämme sitä hiljaista tietoa, joka muuten painuisi unohduksiin. Niitä tavallisen arjen kokemuksia kaikesta, mikä liittyy naisen elämään. Ruohonjuuritason tarinoiden kautta saamme ammattikunnan kokemuksen esille ja päättäjien tai toimittajien tietoon.

Naisten Ääni kertoo, miten me kaikki luomme suomalaista yhteiskuntaa.

Jokainen tekomme vaikuttaa kokonaisuuteen. Ihmiset eivät ole vain vastaanottajia, vaan ovat kautta historian

12

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen yhteisen hyvän rakentamiseen. Haluamme kertoa siitä voimasta, mikä meissä on. Haluamme muistuttaa, että sinnikkyydellä on arvoa ja vaikeuksista voi selvitä.

Terveysalan tarinoita lisää Naisten Ääni verkkojulkaisussa on jo useiden terveysalan ammattilaisten elämäkertoja, onhan sairaanhoitajan tai terveyssisaren ammatti ollut yksi naisten tyypillisimmistä kautta historian.

Sieltä löytyy pikku juttu Mimmi Mannisen tekemisistä Oulun kaupungin rokottajana, sairaanhoitajana ja kätilönä. Oulun lapsenpäästölaitoksen perustaja ja johtaja Tilda Jaatinen

Tuula Peltonen

Margareta Paschinsky

puolestaan ”on syleillyt ja sylkytellyt jo yli 1 500 keskisuomalaista. Kahdeksan vuotta toimi hän aivan yksin, nukkui yöt nuorinten lasten kanssa, usein toinen toisella, toinen toisella kupeella, valvoi usein monet yöt peräkkäin, toisinaan torkahti pää sängyn laitaa vasten.”

Näistä naisista tiedämme kovin vähän, mutta onneksi vuosina 1905–1949 ilmestynyt Naisten Ääni -lehti kertoo edes pienen pätkän heidän elämästään.

Naisten Äänessä kuvataan Zaida Eriksson-Lihrin pitkää taistelua Allergiasairaalan perustamiseksi. Se päättyi onnelliseen loppuun vuonna 1946.

Vaasan keskussairaalassa sairaanhoitajana työskennellyt Margareta Paschinsky oli myös sotilaskotiaktiivi. Kainuulainen terveyssisar Liisa Ahola kertoo työstään pienen kainuulaisen

Seija Sihvola

kunnan ainoana terveyssisarena 1950-luvulla, jolloin tarttuvat taudit, kuten tuberkuloosi, kurkkumätä, hinkuyskä ja polio levisivät laajalti ja olivat yleisin kuolinsyy.

Terttu Arajärven elämäkerrassa kuvataan Arajärven työuran alkua neuvola- ja koululääkärinä ja lastenpsykiatrian ensimmäisen professuurin perustamista. Seija Sihvolan tarinassa kerrotaan taipaleesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton terveydenhuollon ohjelmapäälliköksi ja sieltä väitöskirjan

kautta edistämään lasten ja nuorten terveyttä eri tavoin: kouluterveys-projektin vetäjäksi Venäjälle, Otavan terveystiedon oppikirjailijaksi ja Neuvolalehden tekijäksi. Seijan mukaan terveys on sopusointua, eheyden tunnetta ja ilon jakamista muille. Arajärven ja Sihvolan tarinat on kirjoittanut professori Aura Korppi-Tommola, joka on urakoinut kymmeniä elämänkertoja verkkojulkaisuun.

Kansanedustaja Tuula Peltonen toteaa Naisten Äänessä, miten Suomi on edelläkävijä äitien ja lasten

terveydenhuollossa sekä neuvolatoiminnassa. Monella maailman maalla on paljon opittavaa Suomelta. Pelastakaa Lapset ry:n raportti “Maailman äitien tila 2013” vahvistaa, että Suomi on maailman paras maa olla äiti. Toisaalta työelämä vaatii perheiltä yhä enemmän, ja monta kertaa uupuminen lasten ja nuorten koulunkäynnissä.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, historiantutkija ja Naisten Ääni hankkeen koordinaattori.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

13

Nuorten mielenterveys

Miksi nuorten

mielenterveyspalveluiden kysyntä kasvaa?

Jokaisessa ammatissa on omat erityispiirteensä ja kehitysvaiheensa, joiden dokumentoiminen on tärkeää.

Mistä Sinä voisit kertoa?

• Miten kuntien neuvolaverkosto luotiin ja miten se poikkesi Mannerheimin Lastensuojeluliiton neuvolatoiminnasta?

• Minkälaisia vauvoja ja vanhempia olet kohdannut?

• Milloin isät alkoivat tulla mukaan neuvolavierailuille? Miten se muutti työtä?

• Miten vauvojen alkuvaiheen seuranta on muuttunut?

• Ovatko vanhempien kysymykset tai vaatimukset muuttunee sinun urasi aikana?

• Mitä kouluterveystyössä on tapahtunut?

• Sinä, joka olit siellä koulussa mittaamassa ja rokottamassa, mitä näit ja koit?

• Miten vuoden 1972 kansanterveyslaki muutti terveydenhuollon kenttää?

• Entä 1990-luvun valtionosuusuudistus ja väestövastuu?

• Mitä siirtymä normiohjauksesta informaatio-ohjaukseen on merkinnyt?

• Äidinmaito, rokotusohjelmien toteuttaminen, keskussairaaloiden perustaminen, suuret ikäluokat ja mitä muuta?

Kerro oma tarinasi työvuosien varrelta! www:naistenaani.fi -sivulta löytyy hyvät ohjeet kirjoittajalle

 Riittakerttu Kaltiala-Heino

Uusia tuulia

Neuvola ja kouluterveys -lehdessä Hyvä lukija, ehdit jo varmaan huomata, että lehden ulkoasu on uudistumassa. Neuvola ja kouluterveyslehden toimituspäällikkö ja äiti Seija Sihvola on saanut uuden tiimin lehteä tuottamaan. Kolmen naisen ryhmässä ja entuudestaan tutun avustajakaartin tukemana syntyvät tästä lähtien entistä ehommat lehdet.

Lehden ilmoitusmyynnistä vastaa totuttuun tapaan Johanna Pelto Helsingistä. Tämän vuoden alusta hän toimii itsenäisenä ilmoitusmyyjänä ja yrittäjänä. Johannan ääni on entuudestaan monille ilmoittajillemme tuttu. Kiitämme yhteistyön jatkumisesta.

Lehden ulkoasusta vastaa nyt graafinen suunnittelija ja toimittaja Tea Itkonen Porvoosta.

–Minulla naisen ja ihmisen ääni on lähellä sydäntäni, sillä pääosa työstäni on mikrohistorian tallentamista. Olen karjalaisen, 110 vuotta sitten perustetun pitäjälehden, Jaakkiman Sanomien, päätoimittaja ja

14

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

siinä työssäni haastattelen paljon ihmisiä ja teen heidän äänensä ja tarinansa näkyväksi lehden sivuilla tai kyläkirjoissa, joita myös toimitan. Kannustaisinkin kaikkia tämän lehden lukijoita miettimään, mitä he haluaisivat työstään tai elämästään kertoa ja osallistumaan Naisten ääni -hankkeeseen. Myös tähän lehteen ovat kaikki jutut tervetulleita.

Neuvola ja kouluterveyslehti ilmestyy edelleen neljästi vuodessa, seuraavat numerot huhtikuun lopussa, syyskuun puolivälissä ja marraskuun alussa. Sisällöltään lehti pysyy entiseen tapaan kattavasti lasten ja nuorten terveydenhuollon ammatillista tutkimusta ja käytännön tietoa esittelevänä. Lehden julkaisija on edelleen Lapsi 2000 ry, mutta uusi kustantaja on Itkosen yritys Artea. Lehden painopaikka on tästä numerosta alkaen Forssa Print.  ti

Toisin kuin julkisessa keskustelussa usein oletetaan, nuorten mielenterveyden häiriöt eivät koko ajan lisäänny. Mielenterveyspalveluiden kysyntä sen sijaan kyllä lisääntyy.

Esimerkiksi Pirkanmaalla yliopistosairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikalla nuorisopsykiatriset avohoitokäynnit lisääntyivät vuodesta 2004 vuoteen 2014 melkein kolminkertaiseksi. Samalla aikavälillä oli kuitenkin kaikkiin Pirkanmaan kuntiin perustettu jokin nuorten mielenterveyspalvelu. Palvelutarjonta oli siis lisääntynyt merkittävästi, mutta se oli täyttynyt ja tuottanut valtavasti uusia lähetteitä myös erikoissairaanhoitoon.

Tällainen havainto herättää luonnollisesti kysymään, tultiinko erikois-

sairaanhoitoon sitten entistä lievempien ongelmien takia. Koetut tarpeethan voivat lisääntyä, jos palveluita on tarjolla. Olemme kuitenkin tutkimushankkeessa osoittaneet, että erikoissairaanhoitoon tulleet potilaat olivat 2010-luvun puolivälissä yhtä sairaita kuin kymmenen vuotta aikaisemminkin. Väestö ei ole kasvanut yhtä rajusti kuin palvelujen kysyntä. Suunnilleen samasta väestöstä oli siis löytynyt paljon enemmän yhtä sairaita nuoria sen lisäksi, että varmaan saman verran nuoria asioi kuntien omissa palveluissa mielenterveyden ongelmien takia.

Samalta aikaväliltä väestöön kohdistunut tutkimushankkeemme osoitti, etteivät häiriöt olleet väestössä lisääntyneet, eikä lisääntyvää trendiä väestössä ole muuallakaan osoitettu. Aina, kun tavalla tai toisella lisätään kapasiteettia nuorten mielenterveyden ongelmien kohtaamiseen, löytyy enemmän apua tarvitsevia nuoria.

Mahdollisesti siis aikaisemmin merkittävä osa mielenterveyden häiriöistä kärsivistä nuorista jäi ilman hoitoa. On tiedossa, että esimerkiksi depressiosta, joka nuoruusiästä alkaen on merkittävä kansanterveysongelma, merkittävä osa jää hoitamatta. Nuoruusiän depressio taas heikentää toimintakykyä pitkälle aikuisuuteen niin opinnoissa, työelämässä kuin ihmissuhteissa.

Palvelujen kysynnän kasvu saattaa johtua siitä, että nuoret ja aikuiset heidän ympärillään ovat aiempaa tietoisempia mielenterveyden häiriöistä. Nykyään kenties huomataan useammin,

että nuoren muuttunut käyttäytyminen tai heikentynyt selviytyminen liittyy häiriöön, johon voi saada hoitoa. Psykiatrinen hoito toivottavasti ei enää jää saamatta leimautumisen pelossa.

Toisaalta olen miettinyt, että maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi niin, ettei mielenterveyden häiriöiden kanssa enää pärjää. Yksinkertaiset työt turvallisissa, pitkissä työsuhteissa ovat kadonneet. Koulussa pitää yhä nuorempana olla itseohjautuva ja markkinoida itseään ja osaamistaan selvitäkseen opinnoissa ja työssä, jossa oman osaamisen ja persoonan markkinoimisen vaatimus alati kasvaa. Kun joka tunnille mennään eri tilaan eri opettajan ja eri tovereiden kanssa, heikompi putoaa herkemmin matkasta ilman, että kukaan edes huomaa. Jatkuvat valinnat, projektit ja vaihtelu sopivat terveille ja älykkäille mutta saattavat kuormittaa niitä, joilla on kehityksellisiä vaikeuksia.

Saattaa myös olla, että ihannemaailmaan ei enää mahdu monenlaisia ihmisiä. Kenties mielenterveyspalveluilta toivotaan myös selitystä, ja tietenkin pikaista korjausta, yhä kapenevan normaalin ja oikeanlaisen piiriin luettavan ulkopuolelle jääville. Joutuvatko kaikki vilkkaat, kiivaat tai rönsyilevät sekä kaikki ujot, arat ja haaveilevat häiriöseulonnan valokeilaan?

Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

15

Käypä hoito Elvytys Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä Maaret Castrén (pj.), Jouni Nurmi, Emil Heinäaho, Sanna Hoppu, Kaisu Ikola, Kristiina Myllyrinne, Outi Peltoniemi-Ailisto, Markus Skrifvars, Jukka Vaahersalo ja Katriina Kukkonen-Harjula (Käypä hoito -toimittaja)

Suosituksen rakenne

• Suositus pohjautuu Euroopan elvytysneuvoston (European Resuscitation Council, ERC, http:// www.erc.edu/) elvytyssuositukseen, joka päivitettiin lokakuussa 2015 ja johon liittyy ILCOR-järjestön (International Liaison Committee on Resuscitation, http:// www.ilcor.org/) laatima tieteellinen näyttö.

• Suositukseen kuuluu 7 toimenpideohjekuviota aikuisten ja lasten elvytyksestä.

• Tiivistelmä ei sisällä ohjeita lapsen elvytyksestä eikä elvytyksestä erityistilanteissa.

Keskeinen sisältö

• Suosituksen tavoitteena on, että sydänpysähdyspotilas saa hyvän elvytyksen nopeasti ja laadukkaan elvytyksen jälkeisen hoidon.

Lisäksi tavoitteena on tunnistaa tapaukset, joissa potilaalla on sydänpysähdyksen riski, ja reagoida ennakoiviin oireisiin riittävän varhain.

• Potilaan selviämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat tehokas ja viiveetön peruselvytys sekä varhainen defibrillaatio.

• Maallikkoauttajan ja hätäkeskuspäivystäjän toiminta on ratkaisevaa • Elvytys tulee aloittaa potilaalle, joka on reagoimaton eikä hengitä normaalisti. Paineluelvytyksen laatu on merkittävä ennusteeseen vaikuttava tekijä.

• Defibrillaatioviive tulee minimoida ja defibrillaattoreita levittää myös maallikoiden käyttöön.

• Kansalaisten elvytysopetus tulee aloittaa koulussa osana perusopetusta.

16

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Peruselvytys

• Jos potilas ei ole herätettävissä eikä hengitystien avaamisen jälkeen hengitä normaalisti, aloitetaan paineluelvytys.

• Terveydenhuollon ammattilaistenkaan ei tule tunnustella sykettä.

• Painelukohta on rintalastan keskellä. Painelutaajuus on 100–120 painelua minuutissa ja painelusyvyys 5–6 cm.

• Painelun tulee mahdollisimman keskeytyksetöntä.

• Painallusten ja puhallusten suhde on 30:2.

• Jos auttaja on kykenevä puhalluselvytykseen, se kuuluu aina peruselvytykseen.

• Puhalluselvytys aloitetaan 30 painalluksen jälkeen.

• Puhalletaan kaksi rauhallista, sekunnin kestävää puhallusta elvytettävän keuhkoihin ja tarkistetaan, että hänen rintakehänsä nousee puhallusten mukaan.

• Elvytysopetus sisältää puhalluselvytyksen.

• Defibrillointi • Sairaalan ulkopuolella kammiovärinä esiintyy 30–50 %:lla potilaista. Tämän ensisijainen hoito on defibrillaatio.

• Manuaalista defibrillaattoria käytettäessä käyttäjä tulkitsee itse näkyvän rytmin ja tekee päätöksen defibrilloimisesta ja energiamäärästä (bifaasisella laitteella 150–200 J).

• Neuvovan defibrillaattorin (AED) ohjelma tunnistaa defibrilloitavat rytmit ja laite opastaa käyttäjäänsä ääniohjein.

• Defibrillaatiot annetaan tarvittaessa 2 minuutin välein mahdollisimman nopeasti yksi isku kerrallaan painelutauko tehokkaasti minimoiden.

Aikuisen hoitoelvytys • Ks. Aikuisen hoitoelvytyskaavio (www.käypähoito.fi).

• Hoitoelvytykseen kuuluvat hengitystien varmistaminen, lääkehoito sekä elvytyksen aikainen monitorointi ja erotusdiagnostiikka.

• Potilaan peruselintoimintojen häiriön ja yleistilan heikkenemisen tunnistaminen ennen tilan etenemistä sydänpysähdykseen ovat tärkeitä.

• Tämä vaatii koko sairaalan kattavaa toimintaa, mikä varmistaa, että potilaan voinnin huononeminen tunnistetaan ja hoidetaan viivyttelemättä.

• Hengitystie varmistetaan ja hengitystä avustetaan joko supraglottisella hengitystien varmistamisvälineellä tai intubaatiolla.

• Tämän jälkeen paineluelvytystä jatketaan tauotta taajuudella 100–120 painelua minuutissa.

Ventilaatiotaajuus on 10 kertaa minuutissa.

• Elvytyslääkkeet • Lääkehoidon merkitys on entistä vähäisempi, eikä se saa heikentää laadukasta peruselvytystä tai viivästyttää defibrillaatiota.

• Laskimokanyyli asetetaan kyynärtaipeeseen tai ulompaan kaulalaskimoon. Tarvittaessa käytetään intraosseaaliyhteyttä.

• Elvytyksen jälkeinen hoito • Välitön sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on usein suositeltavaa.

• Elvytetyn potilaan jatkohoitopaikka on teho-osasto, jossa potilaan tavoitelämpö on 32–36 °C. Julkaistu aikaisemmin Duodecim lehdessä 2016;132(22):2137-9

Suosituksessa käsitellään myös lasten elvytystä Kun ohjeita annetaan, lapsella tarkoitetaan tässä suosituksessa alle murrosikäistä ja imeväisellä alle 1-vuotiasta. Murrosiästä eteenpäin noudatetaan aikuisten elvytysohjeita. Vastasyntyneiden (alle kuukauden ikäisten) ja keskosten elvytyksestä on oma hoitosuositus (ks. www.käypähoito.fi).

• Eri syistä johtuva hengitysvajaus ja hapen puute on yleisin elottomuuden syy lapsilla.

• Välitön painelu-puhalluselvytyksen aloittaminen on ensisijaista lapsipotilailla ennen kuin haetaan defibrillaattoria.

• Verenkierron arviointiin käytetään enintään 10 sekuntia. Sykkeen arviointi on vaikeaa ja epäluotettavaa ammattilaisellekin, joten lapsen kokonaisarviointi kuvaa paremmin tilannetta.

Jos lapsi on reagoimaton eikä hengitä normaalisti, aloitetaan peruselvytys • Peruselvytys aloitetaan viidellä puhalluksella.

Painelu-puhalluselvytyksessä suhteena on 15:2.

• Imeväisellä (alle 1-vuotiaalla) puhalluksen yhteydessä peitetään suu ja sieraimet.

Pään asentoa voidaan leuan kohottamisen lisäksi tukea asettamalla rullalle asetettu vaate hartioiden alle.

• Yli 1-vuotiaalla lapsella ojennetaan pää keskilinjaan ja kohotetaan leukaa sekä ojennetaan pää keskilinjaan ja kohotetaan leukaa • Lapsilla painelupaikka on rintalastan alaosa.

• Yli 1-vuotiasta mutta alle murrosikäistä elvytettäessä käytetään yhden tai kahden kämmenen tyveä.

• Alle 1-vuotiaan elvytyksessä suositellaan käytettäväksi kahta sormea, jos elvyttäjä on maallikko tai yksin toimiva ammattilainen.

Jos elvyttäjiä on kaksi tai enemmän, käytetään otetta, jossa kädet ovat lapsen rintakehän ympärillä, ja paineluelvytys suoritetaan peukaloiden avulla • Oikea painelusyvyys lasta elvytettäessä on noin kolmasosa rintakehän syvyydestä. Alle 1-vuotiailla syvyys on 4 cm ja yli 1-vuotiailla lapsilla 5 cm.

• Painelutaajuus on 100–120 kertaa minuutissa.

• Katso suosituksesta lisätietoa. Suosituksesta löytyy myös hyviä sekä kuvia sekä elvytyskaaviot (www.käypähoito.fi).

Alle yksivuotiaan lapsen paineluelvytys Alle yksivuotiaille lapsille paineluelvytyksessä suositellaan käytettäväksi kahta sormea, jos kyseessä on maallikkoelvyttäjä tai ammattilainen toimii yksin (A).

Jos elvyttäjiä on kaksi tai enemmän, tulisi käyttää otetta, jossa molemmilla käsillä ympäröidään lapsen rintakehä, ja paineluelvytys suoritetaan peukaloiden avulla (B).

A

B

©Elvytys Käypä hoito -työryhmä

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

17

Lihavuuden ehkäisy

Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Lihavuutta ja siihen liittyviä sairauksia voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä. Ehkäisytyön on hyvä alkaa jo ennen kuin lapsi syntyy.

Vanhempien elintapojen ohella on hyvä kiinnittää huomiota myös kehotyyppiin.

Nuorten terveystapatutkimuksen tulokset osoittivat jo 1990-luvun puolivälissä nuorten ylipainon nousun.

Tulokset julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä vuonna 1997. Tutkijat totesivat silloin, että suomalaisten nuorten ylipainoisuus ja lihavuus ovat lisääntyneet huomattavasti ainakin vuodesta 1977 alkaen. Viimeinen Nuorten terveystapatutkimus vuodelta 2015 osoittaa, että lihavuus jatkuu edelleen (kuvio).

Lasten ja nuorten lihavuus on 21.vuosisadan yksi vakavimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Lihomiseen vaikuttaa elinympäristön muuttuminen lihomista edistäväksi. Muutos on ilmennyt esimerkiksi työ- ja arkiliikunnan vähenemisenä, elintarvikkeiden pakkauskokojen ja ruoka-annosten suurenemisena ja ravitsemussuosituksista poikkeavien kulutustottumusten lisääntymisenä.

Lihavuusongelma on maailmanlaajuinen ja koskee tasaisesti niin kehittyneitä kuin kehittyviä maita.

Vuonna 2015 arvioitiin ylipainoisia alle viisivuotiaana olevan maailmassa yli 42 miljoonaa. WHO:n jäsenvaltiot ovat 66. yleiskokouksessaan sopineet maailmanlaajuisesta tavoitteesta pysäyttää lihavuuden eteneminen.

Geeneillä on merkitystä

Äidin tai molempien vanhempien ylipaino ennen raskautta ja vanhempien lihominen lapsen syntymän jälkeen lisäävät lapsen ylipainon riskiä.

18

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikki lihavat eivät sairastu tyypillisiin lihavuuden liitännäissairauksiin. Toisaalta monet normaalipainoiset ihmiset sairastuvat tyypin II diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Ilmiö viittaa siihen, että lihavuus on heterogeeninen tila.

Ylipainon ja lihavuuden liitännäissairauksien syntymekanismeja tunnetaan puutteellisesti. TtT Petri Wiklundin tutkimuksessa selvitettiin lihavuuden ja sen tavallisimpien aineenvaihdunnanhäiriöiden taustalla olevia molekulaarisia muutoksia nuorilla ja keski-ikäisillä naisilla. Lisäksi selvitettiin kehon koostumuksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden kehittymistä lapsuudesta aikuisuuteen sekä arvioitiin kehon koostumuksen ja riskitekijöiden välistä yhteyttä.

Tutkimukseen osallistui 396 10–13-vuotiasta tyttöä, joista 258 osallistui 8 vuoden seurantatutkimukseen.

Tutkimukseen rekrytoitiin lisäksi 74 tyttöä alkuperäisestä tutkimuskohortista sekä heidän biologiset vanhempansa, sekä 100 keski-ikäistä ylipainoista ja lihavaa naista.

Tutkimukset osoittivat, että nuorilla ja keski-ikäisillä naisilla kohonneet seerumin haaraketjuisten aminohappojen pitoisuudet olivat yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, ei-alkoholiperäiseen rasvamaksaan sekä insuliiniresistenssiin. Ihonalaisessa rasvakudoksessa havaittiin samanaikaisesti muutoksia näiden aminohappojen aineenvaihduntaan liittyvien geenien ilmentymisessä. Tutkimustulokset viittasivat siihen, että nämä aineenvaihdunnan muutokset alkavat kehittyä jo lapsuudessa. Lisäksi havaittiin, että normaalipainoisilla lapsilla voi olla liikaa rasvakudosta, joka lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin aikuisuudessa. Seerumin haaraketjuisten aminohappojen pitoisuudet lapsuudessa olivat myös yhteydessä korkeampiin seerumin triglyseridien pitoisuuksiin aikuisuudessa.

Omenavartaloisilla on todettu enemmän diabetesta ja sydänvaivoja kuin päärynävartaloisilla. Harvardin yliopiston apulaisprofessori Sekar Kathiresan tutkimuksessa selvitettiin yli 400 000 henkilön aineistosta, millainen kytkös ”omenavartalogeeneillä” oli sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin ja niiden tunnettuihin riskitekijöihin. Tulokset osoittivat, että geneettinen alttius vyötärölihavuuteen oli tiiviisti yhteydessä veren rasva-aineiden, glukoosin ja verenpaineen lisääntymiseen.  SS

Seinäjoelta

mainiota mallia

Lasten lihavuuden ennaltaehkäisyssä Seinäjoki on maineikas suunnannäyttäjä.

Seinäjoen lihavuuden ehkäisyohjelmassa 2013-2020 tavoitteena on ehkäistä ylipainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyviä kansansairauksia kuten diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja.

Monikerroksisen työn tuloksena ylipainoisten lasten määrä on saatu puolitettua muutamassa vuodessa. Seinäjoella lasten ja nuorten elintapoja muokataan määrätietoisesti terveellisemmiksi. Tulokset ovat olleet niin lupaavia, että aiheesta on kirjoitettu eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi der Spiegel julkaisi videon Kaikki alkaa neuvolasta jo ennen lapsen syntymää ja jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa.

Nuorten terveystapatutkimus

Ylipaino ja sairaudet

Nyt näkyvissä olevat muutokset kuten lihavuuden, selkäja niskakipujen ja astman ja allergioiden yleistyminen erittäin todennäköisesti kuormittavat terveyspalveluja ja vähentävät työikäisen väestön tuottavuutta silloin, kun tämän tutkimuksen nuoret varttuvat aikuisiksi”, toteaa Tampereen yliopiston professori Arja Rimpelä.

RIPULIN

ENNALTAEHKÄISYYN

JA HOITOON ANNOSJAUH

LAPSILLE!

E

Lisätietoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori Ulla Frantti-Malinen ulla.frantti-malinen@seinajoki.fi

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

19

Alkoholilaki

Alkoholi ja tupakka – tiet vievät eri suuntiin

 Ritva Varamäki Elokuusta 2016 lähtien meillä on ollut voimassa tiukka tupakkalaki, jonka tavoitteena on lopettaa tupakointi vuoteen 2030 mennessä. Tässä laissa säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään

tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä sekä edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä altistumiselta niiden savulle. Alkoholilaissa voitaisiin säätää samoista asioista alkoholia koskien. Mutta ei. Alkoholilakiluonnoksessa esitetään toimenpiteitä, jotka johtavat juuri päinvastaiseen kehitykseen.

Myös edellistä tupakkalakia luonnehdittiin tiukaksi, mutta silti sitä tiukennettiin useita kertoja. Ja tulokset puhuvat puolestaan - tupakointi on kääntynyt laskuun.

Myös alkoholilain tavoitteena on alkoholihaittojen ehkäisy, mutta käytännössä lain kohdalla toimitaan täysin päinvastoin kuin tupakan kohdalla. Alkoholilakia on uudistettu kolme kertaa, ja joka kerran on lisätty alkoholin saatavuutta. Lait ovat siis epäonnistuneet tavoitteen saavuttamisessa.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Koska alkoholilaki on epäonnistunut tavoitteen saavuttamisessa, eikö mallia

Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä asukasta kohti 1960-2015 ja alkoholipolitiikan suuret muutokset (Mukaillen THL 2015).

20

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

”

Päättäjiltä odotetaan nyt suuren kuvan näkemistä ja sellaisia päätöksiä, joiden avulla kansallista terveyskulttuuria kehitetään kestävällä tavalla.

voisi ottaa tupakkalaista, joka on puolestaan tässä onnistunut? Tupakka ja alkoholi lisäävät sairastavuutta ja monen sairauden riskiä, ja niillä on monia yhteisiä piirteitä, joten samaan suuntaan vaikuttavalla lainsäädännöllä voitaisiin vähentää niin tupakan ja kuin alkoholin aiheuttamia haittoja. Samalla ehkäistäisiin myös kansansairauksia nykyistä tehokkaammin sekä vähennettäisiin haittoja yhteiskunnalle.

Alkoholilakiluonnos toimii keskeisten muutosten osalta täysin päinvastoin kuin tupakkalaki. Maitokauppojen, kioskien ja huoltamoiden tuotevalikoimaa täydennetään vahvemmilla oluilla sekä viinapohjaisilla alkoholijuomilla.

On todennäköistä, että tämä ratkaisu lisää juomista kodeissa ja kaduilla eli ratkaisu jatkaa kulttuurista malliamme.

Haitat näkyvät sitten koti- ja katuväkivallan lisääntymisenä. Usein kaivattu ”keskieurooppalainen” alkoholikulttuuri perustuu alkoholin juomiseen ruokailun yhteydessä sekä sosiaaliseen kontrolliin, mikä on meille vierasta.

Tupakkalaki on vaikuttanut myös tupakointikulttuuriin. Alun kiivaasta vastustuksesta huolimatta valtaosa ihmisistä, myös tupakoijista, pitää säännöksiä, kuten esimerkiksi ravintoloiden tupakointikieltoa, sosiaalisesti hyväksyttyinä, ja nämä toimintatavat ovat pikkuhiljaa muuttaneet tupakointikulttuuria. Voidaan pohtia, millaisilla toimilla voitaisiin saada aikaan myönteistä kehitystä alkoholikulttuuriin.

Alkoholiluonnoksen esittämä toimimattomien ja vanhentuneiden ravintolatoimintaa koskevien normien purku, mikä sinänsä on kannatettavaa, ei ehkä kuitenkaan ole niin kantava muutos, jolla tähän voitaisiin vaikuttaa.

Varsinkin, kun myymälöiden lisääntynyt tarjonta kilpailee ravintoloiden kanssa.

Nykyaikaiselta lainsäädännöltä voidaan odottaa, että sen toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon. Keskusteluja kuunnellessa tuntuu usein siltä, että vaikuttavia kustannustehokkaita keinoja, saatavuuden ja hinnan säätelyä, pidetään vanhanaikaisena ja toimimattomana. Nämä keinot on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todettu paikkansapitäviksi, ja myös oman maamme esimerkit toimivat tässä hyvänä näyttönä (ks. kuvio). Jokaisella alkoholilain muutoksella on saatu vaikutusta kokonaiskulutukseen. Erittäin hyvä esimerkki on vuoden 2004 alkoholiale, jolloin 30% hinnan alennus korotti kulutusta 10%. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä tutkijat olivat tämän jo ennakoineet nimenomaan kokonaiskulutusteorian pohjalta.

Tutkimukset ovat tuoneet esiin myös aivan uusia alkoholin haittoja. Se aika on nyt mennyt, milloin kohtuullista alkoholinkäyttöä suositeltiin terveyttä edistävänä toimenpiteenä erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Tästä näkökulmasta katsottuna vain yli

55-vuotiaat naiset hyötyvät alkoholista, ja sekin vain siinä tapauksessa, että käyttö pysyy 1-2 lasillisessa viikossa.

Rintasyöpäriski sen sijaan alkaa ensimmäisestä drinkistä ja kasvaa annosten myötä. Toinen uusi tieto on myös se, että alkoholin aiheuttamat haitat muille kuin käyttäjälle itselleen ja yhteiskunnalle ylittävät jo tupakan aiheuttamat vastaavat haitat.

Mikä tekee alkoholista niin erityisen, että sitä ei haluta säännellä tupakan tavoin? Syitä on tietenkin monia. Tupakkaa on ”helpompi” säädellä sen saaman vahvan kansainvälisen sopimustaustan takia ja myös siksi, että valtaosa ihmisistä ei tupakoi. Se, että on päästy tähän kehitysvaiheeseen, ei ole ollut mutkatonta. Tutkimustiedon karttuessa on kuitenkin tullut uskallusta myöntää, että tuotteessa on monia terveyteen haitallisesti vaikuttavia puolia, ja tehdä päätöksiä väestön terveyden hyväksi.

Tätä samaa ei kuitenkaan haluta tehdä alkoholin kohdalla.

Terveyskulttuurimme kehittyy koko ajan, ja siihen liittyvät muutokset tuodaan ihmisten tietoisuuteen usein

median avulla. Tieto on usein pirstaleista, ja siitä jokainen voi ymmärtää sen itselleen sopivalla tavalla. Usein yksittäisiä mielipiteitä pidetään samanarvoisina tutkimustiedon kanssa, kunhan asian vain osaa hyvin esittää. Kuka tahansa voi huomata, että alkoholilakiluonnoksessa taas kerran ovat vastakkain väestön terveys ja hyvinvointi sekä alkoholielinkeinon ja vähittäiskaupan edut.

Kuluttajilta ei tule painetta myynnin lisäämiseen, siitä ovat todisteena monet kuluttajakyselyt, joiden mukaan valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään. Päättäjiltä odotetaan nyt suuren kuvan näkemistä ja sellaisia päätöksiä, joiden avulla kansallista terveyskulttuuria kehitetään kestävällä tavalla. Tähän kuvaan ei nykypäivänä oikein sovi, että syöpävaarallista, monin muullakin tavoin haitalliseksi todettua tuotetta ajetaan nykyistä laajempaan myyntiin. Tuotetta, johon ei vaadita tuoteselostetta eikä varoitusmerkintöjä.

Vai eikö ihmisten terveys ole päättäjille tärkeä?

Artikkeli julkaistu SOSTEblogissa 2.2.2017 Kirjoittaja on erityisasiantuntija SOSTEssa

Vinkkejä

MESSUKESKUS HELSINKI

LAPSIMESSUT

odottajille ja pienten lasten vanhemmille.

Tietoa raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja terveydestä!

21.–23.4.2017 lapsimessut.fi

Avoinna: pe ja la klo 9–18, su klo 9–17.

Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta kun ostat ne viimeistään 20.4. 16/10/5 €: shop.messukeskus.com. Liput tapahtuman aikana ja kassoilta 18/11/6 €. Alle 4-vuotiaat ilmaiseksi.

Alle 12-vuotiaat huoltajan seurassa.

Samalla lipulla samaan aikaan: Model Expo, Kädentaito, OutletExpo ja Eläinystäväni (la–su).

Lataa uusi Messukeskusapplikaatio älypuhelimeesi ja tee omat suosikkilistasi!

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

21

Hammasterveys

Syödään ja opitaan yhdessä – hammasterveys uudessa kouluruokailusuosituksessa

 Hannu Hausen Tammikuun lopulla ilmestyi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokailusuositus ”Syödään ja opitaan yhdessä”. Energian ja ravintoaineiden saannin osalta se perustuu samoihin vuonna 2014 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuuosituksiin (Integrating nutrition and physical activity – Nordic Nutrition Recommendations 2012) kuin ravitsemusneuvottelukunnan yleiset ruokasuositukset (Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014) ja lapsiperheitä koskevat suositukset (Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille 2016).

Niinpä kouluruokailusuosituksessakin muistutetaan siitä, että säännöllinen ruokarytmi on hyvän ravitsemuksen perusta. Erikseen ohjataan lisäämään kasvisten, öljyn, pähkinöiden manteleiden ja siementen, kalan, herneiden papujen ja linssien syöntiä. Vähennettäviin ruoka-aineisiin kuuluvat sokeri, eläinrasvat, kookos- ja palmuöljy, punainen liha, leikkeleet, makkarat ja suola. Vähäkuituinen vilja pyritään vaihtamaan täysjyvään, voi ja voipohjaiset

22

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

levitteet kasvimargariineiksi tai öljyyn.

Ruokajuomaksi suositellaan D-vitaminoitua rasvatonta maitoa tai piimää.

Vettä tulee käyttää janojuomana. Hampaiden kannalta on myös hyvä, että pureskelua vaativaa ruokaa, kuten juureksia, hedelmiä ja näkkileipää suositellaan olevan tarjolla säännöllisesti. Suosituksen pidättyväinen suhtautuminen etikkaan säilöttyihin kasviksiin on niin ikään paikallaan myös hampaiden kannalta. Myönteistä on myös se, että hampaita reikiintymiseltä suojaavia ksylitolituotteita suositellaan tarjottavaksi aterioiden jälkeen. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että hammasterveyteen liittyvät asiat on nykyisissä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemus- ja ruokailusuosituksissa otettu huomioon varsin hyvin.

Kestävän kehityksen näkökulmaa ruokavalinnoissa käsitellään suosituksessa painokkaasti muistuttaen, että kasvispainotteinen ruokavalio vähentää ruoan ympäristökuormitusta. Ympäristöystävällisessä ruokavaliossa tulee suosia kotimaisia satokauden vihanneksia, juureksia ja palkokasveja.

Kestävää kehitystä tukeviin valintoihin kuuluvat myös esimerkiksi kotimainen vilja ja kala, etenkin järvikala. Janojuomana vesijohtovesi on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin vaihtoehto.

Keskeinen osa suosituksen sisällöstä koskee toimia, joiden avulla kouluruokailuun osallistumista pyritään lisäämään erityisesti yläkouluissa, mikä on ensiarvoisen tärkeää myös hammasterveyden kannalta. Alakouluissa lähes kaikki oppilaat osallistuvat kouluruokailuun viitenä päivänä viikossa. Sen sijaan yläkouluissa vain kaksi kolmesta oppilaasta ilmoittaa syövänsä kouluaterian päivittäin. Suosituksen laatijoiden lähtökohtana on ollut, että oikea-aikaisesti tarjottu maukas ja terveellinen ruoka houkuttaa syömään tuottaen ruokailoa ja oppimista,

kunhan ateria nautitaan kiireettömästi ja ohjatusti. Lisäksi todetaan, että koulun ruokailujärjestelyt, tarkoituksenmukainen, riittävää syömistä tukeva aterioiden ajoitus, sujuva ruoan tarjoilu, viihtyisä ruokailutila, myönteinen ilmapiiri ja ruokarauha ovat miellyttävän ruokailukokemuksen oleellisia tekijöitä. Suosituksessa neuvotaan myös, miten oppilaiden ruokavalintoja voidaan ohjata panemalla ruoat tarjolle tavalla, joka tukee terveellisten ruokavalintojen tekemistä.

Niukka syöminen kouluaterialla lienee johtanut siihen, että yläkoulussa epäterveellisten naposteltavien, kuten makeiden juomien ja makeisten nauttiminen koulupäivän aikana on valitettavan yleistä. Suosituksessa painotetaankin, että virvoitusjuomat, mehut, makeiset ja/tai muut runsaasti lisättyä sokeria, suolaa tai tyydyttynyttä rasvaa sisältävät tuotteet eivät suosituksen mukaan ole kouluympäristöön kuuluvia välipaloja. Näiden tuotteiden myynti automaateista tai kioskista, oppilaskunnan kanttiinista tai kouluravintolasta ei kuulu kouluihin. Tältä osin voi vain toivoa, että koulut ottavat suosituksen vakavasti. Suomen Hammaslääkärilehdessä vaadittiin kouluissa tapahtuvan makeanmyynnin lopettamista jo vuonna 1973. Sen jälkeen asiaan on palattu toistuvasti eri foorumeilla. Kuitenkin vielä vuonna 2010 turkulaisen työryhmän tekemään kyselytutkimukseen vastanneista kouluista, joissa oli 7–9 luokkien opetusta, 20 % ilmoitti, että niissä myydään oppilaille karkkia, 17 %:ssa myytiin virvoitusjuomia ja 25 %:ssa muita sokerisia tuotteita.

Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry

Inka tinka tiitiäinen

a l a m a k A Ihan ÄITIYS!

 Sari Taipale Tämä teksti olisi pitänyt jättää kirjoittamatta. Se nimittäin käsittelee aihettaan yksipuolisesti noin yhdestä näkökulmasta ja siitäkin niukasti ja ylimalkaisesti.

Se keskittyy vain nurjiin puoliin eikä ehkä yritäkään löytää valoisaa puolta.

Se vie huomion myös pois tämän palstan päähenkilöstä, kohta kuusivuotiaasta Inkasta, jonka kuningasvuosi on lähempänä kuin oven takana. Sitä odotellessa, syvä huokaus. Tekstin päähenkilöksi tunkeutuu tällä kertaa Inkan äiti, olkoonkin itsekästä.

Tämä teksti on syntynyt iltana, jolloin sen kirjoittamiseen ei oikeastaan olisi ollut aikaa - tai ainakin se aika olisi pitänyt käyttää koepinon madaltamiseen tai mieluummin vaikka Onnelin ja Annelin lukemiseen melkein kuusivuotiaalle. Sitä ei käytetty kumpaankaan, vaan se hukattiin näihin riveihin, joiden sisältöä voisi kutsua valittamiseksi. Ruikuttaminenkin kelpaa.

Se suunniteltiin, kun rämmittiin melkein kuusivuotiaan kanssa loskassa ja leikittiin seuraa johtajaa, vaikka leikki ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Oli pimeääkin, luonnollisesti. Suunnitelma viimeisteltiin suihkussa, jotta huomennakin ei olisi likaisen tukan päivä, ja vettä käytettiin liikaa, tälläkin kertaa. Veden huuhtoessa sampoota viemäriin mieleen tunki kolumnin alku ja lopetusvirke. Ja loppu olisikin vain konkreettisten esimerkkien antamista, jos niihin koskaan ehdittäisiin.

Kolumni on kohta puolessa välissä, eikä kirjoittaja ole päässyt aiheeseen. Syntistä. Vähän kuin illat melkein kuusivuotiaan kanssa. Kello on jo lähes kymmenen, lapsen hampaat on pesemättä, yövaatteet pukematta.

Pissallakaan ei ole käyty. Selvää on, että iltasatu jää tänäänkin lukematta, tai se luetaan jo nukkuville korville. Vaan lapsi petiin ja aiheeseen. Niin, mikä se olikaan. Äitiys ja sen nurjat puolet. Kai. Väsymys. Tämän lajin ehdoton kuningatar. Nyt kun yöt ovat jokseenkin ehjiä ja omille päiväunille voi jo karata, väsymys on kokonaisvaltaisempaa. Talven pimeinä iltoina on hetkittäin tuntunut, että harteilla

painavat kaikkien vuosien repaleiset yöt ja liian täydet päivät. Ihan kuin olisi soutanut Sulkavan suursoudut ja juossut päälle Helsinki City Maratonin. Palautuminen unohtui jonnekin. Sille ei ollut aikaa.

Oman ajan puute. Aikaa itselle ei juuri ole tai jos on, sitä ei voi käyttää siten kuin haluaisi, vaan se on täynnä pakkoa ja välttämättömyyttä. Pakko siivota, pakko korjata esseitä. Vaikka vauvavuodet ovat päässäni epämääräisenä mössönä ja muistikuvat ovat sirpaleisia, muistan edelleen sen tunteen, kun vauva illalla nukahti ja minä sain mennä suihkuun ja sain olla hetken ihan YKSIN. Kontrasti edeltäviin ikuisen nuoruuden vuosiin oli kova.

Syyllisyys. Teen liikaa töitä, pitäisi keskittyä enemmän lapseen. Teen liian vähän töitä, vasuri on jo umpijumissa. En siltikään ole riittävästi lapsen kanssa. Treenaan liikaa, ei kun sittenkin liian vähän. Ihan sama, mitä teen, koko ajan on huono omatunto tai ainakin tunne, että pitäisi tehdä vielä enemmän tai ainakin puolet paremmin. Mikään ei riitä eikä ole tarpeeksi.

Huoli. Vahdin puhelinta, jos lapsi on näkökenttäni ulkopuolella. Sydän lyö ylimääräisiä lyöntejä, jos kännykän näytöllä vilkkuu numero, jota en tunne. Jos se on vaikka poliisi - tai ehkä sairaalasta soitetaan. Kyttään liikennetiedotuksia, jos lapsi matkaa jonnekin.

Jos vaikka on tapahtunut jokin onnettomuus. Äidinrakkauden mustin puoli.

Yksinäisyys. Kaiken tämän ohessa, kuitenkin. Eikä siitä enempää.

Vaan vielä hirveämpää kuin tämä kamala äitiys olisi se, ettei sitä olisi.

PS Kuvaa tähän juttuun ei ole, mutta kuvittele musta ruutu.

Kirjoittaja on melkein kuusivuotiaan Inkan äiti, joka opettaa teineille suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

23

Oksitosiini

Kosketuksen voima

Oksitosiini – tuo ihmeellinen

hyvinvointia tukeva hormoni Oksitosiinin myönteinen merkitys synnytyksen kulkuun tai imetyksen onnistumiseen on jo tänä päivänä hyvin ymmärretty, mutta sen laaja-alaisia vaikutuksia ihmisen mielen ja kehon terveyteen ei vielä ole täysin tiedostettu.  Kristiina Tervonen Jatkuvasti lisääntyvä tutkimustieto oksitosiinin toiminnasta ja sen vaikutuksista kerryttää tietämystä siitä, kuinka tärkeä tämän hormonin vaikutus ja läsnäolo ihmisyydelle on. Oksitosiini vähentää stressiä, parantaa vastustuskykyä, edistää ruuansulatusta ja sitä kautta ravintoaineiden imeytymistä. Oksitosiinin vaikutuksesta syke rauhoittuu, verenpaine laskee, kipukynnys kasvaa ja haavatkin

24

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

paranevat nopeammin. Sen lisäksi, että oksitosiinilla on näin mittavia vaikutuksia kehon eri toimintoihin, se vaikuttaa muistia parantavasti, helpottaa oppimista ja nukkumista. Oksitosiinilla on kaiken kaikkiaan rentouttava ja rauhoittava vaikutus ja se toimii yhteenkuuluvutta lisäävänä tekijänä niin parisuhteessa, perheessä kuin ystävien tai kollegoiden kesken. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa oksitosiinin puute aiheutti emon luontaisen äidillisen käyttäytymisen ja kiintymisen puuttumisen.

Mistä sitä oksitosiinia sitten saa, luonnollisin keinoin? Iho on ihmisen suurin aistielin ja sen kautta välitetään aivoihin tietoa kaikesta siitä, mikä ihoamme kohtaa. Kosketuksen voima, oli se sitten puolison ohitse mennessään tehty sipaisu, miellyttävä hieronta tai vaikkapa manikyyri – kaikki nämä herättävät meissä oksitosiinin eritystä ja synnyttävät meissä yhteyden tunteen koskettavaa ihmistä kohtaan. Oletko koskaan huomannut kertovasi omia asioitasi tai jopa huoliasi täysin tuntemattomalle kosmetologille samalla kun hän tekee kasvohoitoasi? Tämä johtuu siitä, että kosketuksen myötä olemme muodostaneet yhteyden tähän ihmiseen ja koemme hetkellistä läheisyyden tunnetta tuon kosketuksen kautta. Vastarakastuneet haluavat jatkuvasti koskettaa ja olla lähellä toisiaan, joka on omiaan lisäämään huumaavaa hyvän mielen tuntemusta ja rakastumaan toiseen entistä syvemmin.

Perheissä kosketus ja läheisyys ovat yleensä normaali osa arkea, mutta tämän asian tiedostaminen ja esiin nostaminen voisi lähtökohtaisesti ennaltaehkäistä monia ongelmia tukien perheenjäsenten ravitsemusta, vastustuskykyä ja sosiaalista käyttäytymistä.

On luontaista haluta pitää vauva lähellään, nuuhkia ja koskettaa ja tähän perheitä tulisi kannustaa. Sylissä pitämällä ei lasta voi pilata, ainoastaan tukea hänen tervettä kehitystään. Myös mörristelevää murrosikäistä kannattaa ensisijaisesti pyrkiä koskettamaan. Samaten kiukkuisena tai väsyneenä kotiin saapuvaa puolisoa on hyvä ensimmäiseksi halata. Kummasti tuo kosketus rauhoittaa, tuottaa hyvää mieltä ja samalla liimaa kumppanit vahvasti yhteen.

Todellisen oksitosiinipiikin saa aikaiseksi suutelu, rakastelu ja orgasmi ja tämäkin on oikeastaan luonnon kannalta upeasti suunniteltu mekanismi, jolla pyritään varmistamaan mahdollisen syntyvän vauvan vanhempien yhteenkuuluvuuden tunteen kasvu. Kääntäen myös seksuaalisuuden puute tai vähäisyys parisuhteessa synnyttää helposti rakoilua yhteenkuuluvuuden tunteessa. Tuoreita vanhempia ohjatessa on hyvä muistaa, että seksuaalisuus ja sen muotojen vaihtelu elämän eri vaiheissa on normaalia ja tämän tiedostaminen helpottaa monia pariskuntia.

”

Kosketuksen myötä muodostamme yhteyden ja koemme hetkellistä läheisyyden tunnetta tuon kosketuksen kautta.

Ruuhkavuosien väsyttämien vanhempien yhteenkuuluvuutta tukee jo lähekkäin nukkuminen tai vaikka jalkojen silittely samalla kun köllöttelee sohvalla päivän päätteeksi. Näin vanhemmat pysyvät kiintyneinä toisiinsa kunnes on jälleen enemmän aikaa ja energiaa muunlaisiin seksuaalisiin tekoihin.

Näin kun oksitosiinia tarkastelee laajemmasti, voisi sitä oikeastaan nimittää elämää ylläpitäväksi hormoniksi, sillä ilman sitä eivät vauvat synny, vanhemmat muodosta kiintymyssuhdetta eikä maito heru rinnasta ulos. Näihin kaikkiin ihmiskunta on pyrkinyt löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja korvikkeiden tai synteettisen oksitosiinin keinoin, mutta helpommalla pääsemme kun ymmärrämme tukea yksilön omaa oksitosiinin tuotantoa.

Ollaan lähekkäin, kohdataan toisemme ja kosketellaan rohkeasti – näin tuemme toistemme terveyttä ja hyvinvointia!

Kirjoittaja on 37-vuotias kahden lapsen äiti, kätilö, IBCLC ja TtM. Kristiina tukee perheiden hyvinvointia myös toimimalla yksityisenä kätilönä omalla toiminimellään, Kätilöpalvelu Käsi Sydämellä.

Kosketuksen tarve ja taika säilyy läpi elämän.

Sylissä pitämällä ei voi vauvaa eikä vaariakaan pilata!!

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

25

Hyvä ruokarytmi käydä epätahtiin ja elimistön toiminta häiriytyy. Unen puute aiheuttaa lisäksi iltanälkää, joka saa monet syömään liikaa, jolloin veren sokeri- ja rasvamäärät suurenevat. Silloin esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen vaara kasvaa.

Hyvä ruokarytmi tukee terveyttä

Säännöllisen ateriarytmin tärkeydestä puhutaan paljon, mutta harva tietää taustalla vaikuttavista tieteellisistä perusteista, jotka liittyvät elimistön sisäiseen kellosysteemiin.  Soili Soisalo Kaikilla eliöillä yksinkertaisista bakteereista ihmisiin on vuorokausirytmi.

Eliöiden soluissa on sisäsyntyiset biologiset kellot, jotka rytmittävät vuorokauden. Ihminen on päiväeläin, niinpä elimistö toimii vireimmin valoisaan päiväaikaan.

Ihmisen vuorokausirytmiä säätelee aivojen keskuskello sekä kaikkialla elimistössä olevat laitakellot. Kaikkien kellojen pitää käydä samaan tahtiin, jotta elimistö toimii kuten on tarkoitus.

Keskuskellon aikamerkki on päivänvalo ja laitakelloihin vaikuttavat lisäksi elämäntavat, kuten uni-valverytmi, syöminen ja liikunta.

Jos uni jää vähiin ja syöminen on epäsäännöllistä, sisäiset kellot alkavat

26

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Kunnon ateriat luovat hyvän rytmin Monipuolinen aamiainen täydentää ravintovarastot yön paaston jälkeen.

Myös lapsille aamiainen on erittäin tärkeä. On havaittu, että oppimistulokset kärsivät, jos koulupäivä aloitetaan tyhjin vatsoin. Aivot tarvitsevat energiaa, jotta lapsi jaksaa keskittyä ja paneutua haasteisiin.

Aikuinen kaipaa seuraavaa ateriaa 3–5 tunnin kuluttua edellisestä. Kunnollinen lounas takaa työtehon säilymisen iltapäivän aikana. Pienille lapsille sopii hiukan lyhyempi ateriaväli, lounasta tarjotaankin esimerkiksi päiväkodeissa viimeistään noin kolmen tunnin kuluttua aamupalasta.

Koululaiset saavat koulussa terveellisen lounaan, joka alakouluikäisille maistuukin hyvin. Valitettavasti yläkoulussa lounaan päivittäinen syöminen vähenee, ja moni korvaa sen ravitsemuksellisesti heikommilla, usein sokeripitoisilla syömisillä. Koulun jälkeen kasvavat lapset yleensä tarvitsevat välipalan. Sen on hyvä sisältää terveellisiä aineksia aivan kuten ateriankin.

Useimmat lapset kaipaavat ennen nukkumaan menoa iltapalaa. Myös monet aikuiset tarvitsevat jotain pientä syötävää, varsinkin, jos päivällinen syödään aikaisin. Pieni rauhoittava pala onkin paikallaan, ettei nälän tunne vie unta.

Hyvä ruokarytmi kehittyy parhaiten, kun kuuntelee omia nälän ja kylläisyyden tuntemuksia. Minuuttiaikataulun mukaan ei kannata syödä eikä varmuuden vuoksi. Ateriavälejä ei myöskään ole hyvä venyttää turhan pitkiksi, sillä silloin nälkä kasvaa liian suureksi ja voi johtaa ahmimiseen. Jatkuva napostelu puolestaan sekoittaa sisäisten kellojen toimintaa, jolloin aineenvaihdunta voi mennä sekaisin. Myös nälän ja kylläisyyden aistiminen heikkenee.

Napostelijalle kertyykin helposti liikakiloja. Tutkimuksissa on havaittu, että niillä, jotka säilyttävät normaalipainon läpi elämänsä, on säännöllinen ruokarytmi.

Uutuuskirja Ruokarytmi – Hyvän mielen ruokavalio kertoo, miten sopiva ruokarytmi tukee jaksamista ja edistää terveyttä. Kirjan käytännöllisten esimerkkien ja ihanien ruokaohjeiden avulla on helppoa noudattaa hyvää ruokarytmiä ja tukea omaa terveyttä.

Kuvat kirjasta Ruokarytmi – Hyvän mielen ruokavalio, kuvaaja Laura Riihelä

Päivällinen on tärkeä sekä lasten että aikuisten fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Yhteinen ruokahetki lisää perheen yhteenkuuluvuutta ja luo turvallisuuden tunnetta lapsille. Suomessa valitettavasti perhepäivällisten syöminen on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Noin puolet kouluikäisten lasten perheistä nauttii yhteistä päivällistä joka päivä.

Päivällisen energialla illan askareet sujuvat. Suomalaiset syövät päivällistä tavallisesti alkuillasta. Se on hyvä, sillä myöhäisiltaa kohti energian kulutus alkaa vähentyä. Lisäksi aivojen kylläisyyskeskus vetäytyy levolle eikä kylläisyyden tunnetta huomaa yhtä hyvin kuin päiväaikaan. Niinpä illalla tulee helposti syötyä liikaa. Myöhäinen ateria voi myös aiheuttaa mahanpuruja, sillä ruuansulatuskin hidastuu.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

27

Ainu-stipendi 2017

Uudet väitöskirjat Tamperelainen terveydenhoitaja Maria Järvinen sai Ainu-Stipendin 2017.

(Kuva Kimmo Brandt/Compic.)

yllätysraskaustilanteessa eläville sekä abortin läpikäyneille) – arvostavat yhteistyötä ja haluavat sen jatkuvan.

Ensimmäisen ryhmän suunnittelu alkoi keväällä 2015 ja ryhmää on toteutettu syksystä 2015. Ryhmiä on aina yksi keväisin ja yksi syksyisin, ja ryhmät kokoontuvat joka toinen viikko.

Vapaamuotoisessa ympäristössä Itutyön kodikkaissa ryhmätiloissa tapahtuvat kohtaamiset luovat syvyyttä, rentoutta ja luottamusta.

Ainu-stipendi 2017 ryhmäneuvolatyön kehittäjälle Ainu-stipendi 2017 myönnettiin terveydenhoitaja Maria Järviselle, joka vetää ns. asiantuntijaterveydenhoitajana kohdennettuja ryhmiä lisätukea tarvitseville, lasta odottaville perheille ja neuvolaikäisten lasten vanhemmille.

Järvinen työskentelee Tampereen kaupungin Koilliskeskuksen neuvolassa.

28

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Ryhmät toimivat matalan kynnyksen periaatteella, johon vanhemmat voivat osallistua helposti ja turvallisesti. Ryhmässä on mahdollista käyttää aikaa ja keskittyä syvällisemmin asiakkaiden tarpeisiin. Yhteistyökumppanit – Tampereen Perhepalvelut ja NNKY:n Itutyö (luottamuksellista kriisineuvontaa

Valinnan tehnyt Terveydenhoitajaliiton koulutus- ja ammattiasiaintoimikunta näki, että asiantuntijaterveydenhoitajan pitämissä kohdennetuissa ryhmissä tulee hyvin esiin terveydenhoitajatyön laaja-alainen asiantuntijuus, asiakkaiden osallistaminen ja neuvolatyön näkyväksi tekeminen. Sekä asiakkaat että Tampereen kaupunki ovat ilmaisseet arvostavansa kehitettyä ryhmätoimintaa, ja sitä onkin suunniteltu jatkuvaksi. Toimintamallia tullaankin mahdollisesti laajentamaan tulevaisuudessa koko kaupungin alueelle. Erityisen merkittävää on se, että toiminta perustuu sote-uudistuksenkin tavoitteiden mukaisesti asiakaslähtöisyyteen ja yhteistyöhön kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

–Ryhmämuotoisten tapaamisten kehittäminen neuvoloissa tuo paljon mahdollisuuksia. Asiakkaat saavat ryhmästä paljon tukea ja apua käsitellä vanhemmuuteen ja jaksamiseen liittyviä asioita. Ryhmässä on helppo antaa asiakkaalle positiivista ja voimaannuttavaa palautetta sekä luoda toivoa ja uskoa siihen, että hän selviää ja vanhemmuus on asia, jonka eteen kannattaa ponnistella, Maria Järvinen toteaa.

Ainu-stipendin saaja julkistettiin Terveydenhoitajapäivillä 2. helmikuuta 2017.

Berner Oy ja Terveydenhoitajaliitto myöntävät Ainu-stipendin vuosittain kannustuksena odottavien ja lapsiperheiden parissa tehtävän terveydenhoitajatyön tukemiseksi ja kehittämiseksi.

Äidin mikrobisto voi vaikuttaa lapsen kehitykseen jo raskauden aikana Sikiö saattaa altistua äidin mikrobeille tai mikrobien osille jo kohdussa raskauden aikana eli paljon aiemmin oletettua aikaisemmin.

Tämän todistaa FM Juhani Aakon Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus.

Filosofian maisteri Juhani Aakko tutki väitöskirjatyössään kuinka ympäristö, ravinto ja äidin mikrobisto vaikuttavat suoliston mikrobiston kehittymiseen varhaislapsuudessa.

–Äidin mikrobistolla on osoitettu vaikuttavan merkittävästi lapsen suolistomikrobiston kehitykseen. Tutkimustulokseni osoittavat, että sikiö saattaa altistua äidin mikrobeille tai mikrobien osille jo kohdussa. Syntymän jälkeen mikrobiston kehitykseen vaikuttavat muun muassa ravitsemus ja ympäristö, Aakko kertoo.

Imeväisellä äidinmaito toimii pääasiallisena mikrobien ja muita mikrobistoa muokkaavien tekijöiden, kuten äidinmaidon oligosakkaridien, lähteenä.

–Äidinmaidon mikrobiston koostumus sekä oligosakkaridipitoisuudet ovat vahvasti yksilöllisiä ja väitöskirjassani osoitin, että niiden välillä on yhteys, Aakko sanoo.

Suoliston mikrobiston kehityksen häiriöiden on todettu olevan yhteydessä lukuisiin immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin, atopiaan, allergioihin ja liikalihavuuteen.

–Suolistomikrobiston kehittymisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen voi mahdollistaa mikrobiston muokkauksen sen kehityksen eri vaiheissa ja tarjota uusia toimivia ratkaisuja näiden sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon tulevaisuudessa, Aakko sanoo.

Hän tarkasteli ympäristön ja hygienian vaikutusta mikrobiston kehitykseen vertailemalla suomalaisten ja malawilaisten kuuden kuukauden ikäisten lasten suolistomikrobistoa.

–Malawilaisilla oli rikkaampi ja monipuolisempi Lactobacillus -mikrobisto, jonka koostumus oli selkeästi erilainen kuin suomalaisilla.

Mielenkiintoisena havaintona oli, että kolmasosalta suomalaisista lapsista löytyi suolistosta L. rhamnosus GG probioottikantaa, vaikka lapset tai äidit eivät olleet nauttineet probioottituotteita, Aakko kertoo.

Havainto tehtiin käyttäen kanta-spesifistä PCR-pohjaista menetelmää, jonka tarkkuus määritettiin väitöskirjassa.

–Suomessa on pitkä L. rhamnosus GG-probioottien käyttöhistoria.

LGG-tuotteita on ollut markkinoilla 1990-luvun alusta asti, minkä vuoksi on

mahdollista, että kyseinen mikrobi tai siitä muuntuneet kannat ovat nykyään osa suomalaisten tavallista mikrobistoa, Aakko sanoo.

Väitöskirjassa tarkasteltiin myös rasvapohjaisten ravintolisien vaikutusta malawilaisten lasten suolistomikrobistoon, mutta näiden välillä ei ollut yhteyttä tutkimustulosten mukaan. Suolistomikrobistolla on todettu olevan yhteys lasten aliravitsemuksen ja ravintolisien vaikutusten kanssa ja rasvapohjaisilla ravintolisillä on pyritty ehkäisemään lasten aliravitsemusta kehitysmaissa, mutta niiden vaikutusta suolistomikrobistoon ei ole aikaisemmin tunnettu.

Väitöskirjassa hyödynnettiin laaja-alaisesti sekä uusia että vanhoja mikrobiston määritysmenetelmiä ja arvioitiin eri menetelmien soveltuvuutta ja merkitystä mikrobiston tutkimuksessa nyt ja tulevaisuudessa.

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

29

Uudet väitöskirjat

Elämäntapamuutokset kannattaa tehdä varhain Hyvä kolesteroli suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta LL Petri Kresanov selvitti väitöstutkimuksessaan hapettuneiden HDL-rasvojen yhteyksiä tunnettuihin valtimotaudin riskitekijöihin. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että HDL:n eli hyvän kolesterolin kyky kuljettaa haitallisia hapettuneita rasvoja pois elimistöstä saattaa olla merkittävä sydänja verisuonitaudeilta suojaava tekijä.

Valtimonkovettumataudin tiedetään olevan kroonisesti etenevä tila, joka voi johtaa sydän- ja verisuonitauteihin.

Tunnettuja riskitekijöitä ovat muun muassa korkea ikä, lihavuus, tupakointi, kohonnut verenpaine sekä kohonneet kolesteroliarvot.

Petri Kresanov selvitti väitöstutkimuksessaan hapettuneiden HDL-rasvojen yhteyksiä tunnettuihin valtimotaudin riskitekijöihin osana LASERI ‒ Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta. Väitöstutkimuksen mukaan nuorilla suomalaisilla miehillä ja naisilla suurempi sydänsairauksien riskitekijöiden määrä on yhteydessä matalampiin hapettuneiden HDL-rasvojen pitoisuuksiin.

Kresanovin tutkimustulokset tukevat käsitystä siitä, että HDL:n kyky kuljettaa elimistölle haitallisia hapettuneita rasvoja maksan kautta poistettavaksi saattaa olla merkittävä sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava tekijä.

30

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

Kresanovin väitöstutkimuksen mukaan matalammat hapettuneiden HDL-rasvojen pitoisuudet ovat yhteydessä muun muassa korkeampaan ikään, lihavuuteen sekä tulevaisuudessa kehittyvään rasvamaksaan.

Kohonneen pahan kolesterolin eli LDL-kolesterolin ja matalan hyvän kolesterolin eli HDL-kolesterolin pitoisuuksien tiedetään olevan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Lisäksi hapettuneiden LDL-rasvojen tiedetään olevan yhteydessä valtimonkovettumataudin kehittymiseen. LDL-kolesterolipitoisuuksia alennetaan tavallisimmin kolesterolilääke statiinilla, minkä tiedetään vähentävän sydänongelmia.

–Tehokkaasta lääkityksestä huolimatta monet korkean sydäntautiriskin omaavat potilaat saavat edelleen sydäninfarkteja. Myös lääkkeillä nostetut HDL-kolesterolin pitoisuudet ovat aiheuttaneet ikäviä terveydellisiä haittavaikutuksia. Tämän vuoksi huomio on siirtynyt HDL-kolesterolipitoisuuksista HDL:n toimintaan. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, mitkä ovat tärkeimpiä HDL:n sydän -ja verisuonitaudeilta suojaavia ominaisuuksia.

Kresanovin tutkimustulokset hapettuneiden HDL-rasvojen ja tunnettujen valtimotaudin riskitekijöiden yhteyksistä auttavat selvittämään HDL:n sydäntä suojaavan toiminnan taustalla olevia tekijöitä.

–Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy lapsuudesta aikuisuuteen on kansanterveydellisesti merkittävä tekijä, sillä sepelvaltimotauti on suomalaisten yleisin kuolinsyy. HDL:n toiminnan tunteminen voi antaa tulevaisuuteen keinoja suojata sydäntämme, Kresanov sanoo.

Petri T Kovanen, professori LKT, Sisätautien erikoislääkäri Wihurin Tutkimuslaitoksen emeritus-johtaja Ateroskleroosilaboratorion johtaja

Professori Petri Kovanen tähdentää varhaisten elintapamuutosten merkitystä:

Niinpä paras ohje on liikkua ja syödä terveellisesti ottaen huomioon sekä ruuan laatu että määrä, siten että paino pysyy kurissa.

”Hyvän HDL-kolesterolin (HDL-kol) sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava vaikutus on tunnettu jo viime vuosisadan puolivälistä alkaen. Sen suuri pitoisuus suojaa näiltä taudeilta, kun taas sen pieni pitoisuus altistaa niille.

HDL-kolesterolin pitoisuutta säätelevät perintötekijät, sukupuoli ja elämäntavat. Naisilla on suurempi pitoisuus kuin miehillä.

Terveellinen runsaasti kasvirasvoja sisältävä ruokavalio nostaa pitoisuutta sekä miehillä että naisilla. Samoin, liikunta suurentaa hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta. Toisaalta painon nousu ja siihen liittyvä 2-tyypin diabetes alentavat HDL-kolesterolitasoa.

Turun yliopiston pitkäaikaiset seurantatutkimukset lapsilla ja nuorilla ovat maailmankuuluja ja ne ovat osoittaneet, että elämäntapamuutokset kannattaa tehdä jo varhaislapsuudessa tai nuoruudessa. Niiden tulokset ovat olleet Suomessa ja maailmanlaajuisestikin ohjenuorana neuvoloissa ja kouluissa. Toivottavasti tämä terve suuntaus jatkuu ja koululaitoksessamme terveellisen kouluruokailun merkitys ymmärretään jatkossakin eikä liikunnan määrää ainakaan vähennetä.

Turussa esitetyt uudet tulokset HDL:n toiminnasta sydän- ja verisuonitautien vaaran vähentäjänä antavat uutta pontta lasten ja nuorten sydänterveyden huoltotyöhön kodin ulkopuolellakin.”

Neuvokas perhe Iloa ja innostusta koko perheen hyvinvointiin!

Kresanov toteutti väitöstutkimuksensa osana LASERI ‒ Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta, joka aloitettiin vuonna 1980. Tuolloin mukana oli mukana oli 3 596 iältään 3‒18-vuotiasta henkilöä. Hapettuneiden rasvojen määritys perustuu hapettumisen varhaisvaihetta kuvastavien dieenikonjugaattien määritykseen. Kyseiset mittaukset on suoritettu vuonna 2001, jolloin seurantatutkimukseen osallistui 2 283 iältään 24‒39-vuotiasta henkilöä. Tutkimushenkilöiltä on mitattu tärkeimpien riskitekijöiden tasoja ja selvitetty elintapoihin liittyviä kysymyksiä.

Verkkosivuilta löydät vinkkejä, tukea ja tietoa teemoista • Perhearki • Liikunta • Ruoka ja syöminen • Lasten ylipaino Ylipainosta tasapainoon – verkkomateriaali ylipainoisten lasten vanhemmille

Terveydenhoitajille tukea perheiden elintapaohjaukseen • Neuvokas perhe -menetelmä koko Suomeen hallituksen kärkihankkeena.

• Tilaa oman kuntasi koulutus tuettuun hintaan 20 €/henkilö.

• 1 päivän koulutus, oman kunnan alueella.

• Koulutetuille kunnille voit tiedustella maksuttomia vahvistuskäyntejä. lisätietoja:

terhi.koivumaki@sydanliitto.fi tai puh. 050 309 4499

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/125769

Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2017

31

Kiireettä kevääseen!

Suomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapaturmaa.

Kiire on yksi tapaturmille altistavista tekijöistä. Kiire heikentää keskittymiskykyä ja lisää riskinottoa niin kotona, töissä kuin liikenteessä.

Kiireestä johtuvia tapaturmia voi ehkäistä esimerkiksi riittävillä yöunilla sekä arjen suunnitelmallisuudella, kuten varaamalla tarpeeksi aikaa asioiden hoitamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen.

Suomen tapaturmakuolleisuus on Euroopan korkeimpia. Vuonna 2014 tapaturman seurauksena kuoli Suomessa yhteensä 2 476 ihmistä. Yleisin kuolemaan johtanut tapaturma oli kaatuminen tai putoaminen. Suurin osa kuolemaan johtaneista tapaturmista sattui kotona ja vapaa-ajalla.

Kiireettömyyttä voi harjoitella Kiire ja stressi ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Usein stressaantunut mieli siirtyy työpaikalta liikenteeseen ja kotiympäristöön – ja toisin päin. Kiireen hallintaa voi harjoitella muun muassa tietoisesti pysähtymällä, ennakoimalla ja jakamalla vastuuta niin töissä kuin omassa lähipiirissä.

– Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen niin töissä kuin vapaa-ajalla on tärkeä osa kiireen hallintaa, muistuttaa neuvotteleva virkamies Pirjo Lillsunde sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– Kannustan työyhteisöjä pohtimaan yhdessä, millaisilla käytännöillä kiireestä johtuvia tapaturmia voitaisiin vähentää omalla työpaikalla, sanoo Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtaja Rauno Hanhela.

Kiireen ehkäisy sopii teemaksi työpaikoille, sillä töissä koettu kiire ja stressi ovat tuttuja asioita monelle työntekijälle. Toisaalta kotona ja vapaa-ajalla kiireen johdosta sattuvat tapaturmat näkyvät myös työpaikoilla muun muassa sairauspoissaoloina.