Neuvolajakouluterveys 3/2017 by Lapsi2000 ry

Neuvola ja kouluterveys

3 • 2017

Venäjä-Suomi Perheiden elintapaohjaus vahvoissa käsissä

koulunkäyntiä

Lasten

D-vitamiinitutkimus

Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

Tietoa ainoastaan terveydenhuollon henkilรถstรถlle

3 • 2017

Neuvola ja kouluterveys

Neuvola ja kouluterveyslehti 17.vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä, matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola, seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Terhi Koivumäki Kati Kuisma Anne Kuusisto Otto Helve Elisa Holmlund-Suila Lauri Saarela Maija Lahtinen Riittakerttu Kaltiala-Heino Pauliina Aarva Hannu Hausen Sari Taipale Ulla Korpilahti Laura Kolehmainen Kannen kuva Ilkka Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Ulkoasu Artea tmi, Porvoo,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto,  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaajapalvelu Artea tmi,  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on vuonna 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

Perheiden elintapaohjaus vahvoissa käsissä

SISÄLTÖ

3•2017

4 Pääkirjoitus 6 Neuvokas perhe 10 Lasten D-vitamiinitutkimus 12 Onko ylipainoinen lihava? 13 Kaikille kauraa 15 ”Koulukuntoisuus” vai yhteisövastuu? 16 Käypä hoito: ADHD 18 Metsä lääkkeenä 21 Romaanista ymmärrystä ihmismieleen 22 Hammastahnaa ei ole tarkoitus syödä 23 Venäjä-Suomi koulunkäyntiä 24 Syksyn tapahtumat 25 Maailman paras eskari 26 Turvallinen lapsuus ja nuoruus on jokaisen lapsen oikeus 30 Uusi väitöskirja

Lasten D-vitamiinitutkimus

Metsä lääkkeenä

OPPILAANA MAAILMALLA

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Kasvatuskumppanuuden

Dialogisuus ja yhdessä toimimi  Matti Rimpelä Huoli lasten palvelujen hajanaisuudesta kasvoi 1970-luvulla. Ratkaisuksi esitettiin yhteistyötä yli hallintorajojen, verkostoitumista ja moniammatillisuutta. Keskustelu on jatkunut viime vuosiin saakka. Viimeksi Sipilän hallitusohjelmassa sitouduttiin johtamaan lapsi- ja perhepolitiikkaa sekä järjestämään lapsi- ja perhepalveluja hallintorajat ylittäen. Miksi vuosikymmenien keskustelusta, selvityksistä, ohjelmista ja hankkeista huolimatta joudumme keskustelemaan palvelujen hajanaisuudesta? Olen ”nähnyt valon” lukiessani kahta kirjaa: Kai Alhanen, Dialogi demokratiassa. (Gaudeamus 2016) ja Jaana Hallamaa, Yhdessä toimimisen etiikka. (Gaudeamus 2017). Niistä löytyy viisasta pohdintaa. Hajanaisuuden juuret ovat kaukana historiassa. Niitä pohti esimerkiksi valtion virkamieskomitea 1940-luvulla: ”virkamiehelle voisi omien virkatehtäviensä hoidossa olla suureksi hyödyksi, että hän saisi joskus tilaisuuden nähdä ja kokea, millä tavoin toisissa virastoissa vastaavanlaisia tai niitä muistuttavia tehtäviä hoidetaan”. Monet komiteat kuvasivat 1970 ja 1980-luvuilla lasten ja perheiden palvelujen hajanaisuutta. Yhtenä esimerkkinä oli keskustelu käsitteistä: Tarvitaanko erityistä lastensuojelua vai olisiko parempi puhua yleisestä lastenhuollosta, joka kattaisi laajasti lasten ja lapsiperheiden sosiaalisen tuen? (Kom. 1973:86 ja 1977:37). Kansainvälisen lasten vuoden 1979 komitean ydinteemana oli yhteistyö (Kom. 1980:23). Parlamentaarinen nuorisokomitea pohti yleistä eriytymiskehitystä (Kom. 1980:6, 61 ja 70). Lastensuojelutoimikunta esitti laajan toimenpideohjelman lasten kasvuolojen ja

Pääkirjoitus

juuria:

sen etiikka palvelujen kehittämisestä (Kom. 1985:7). Seuraavaksi lapsi- ja perhepalvelujen hajanaisuus nousi yhteiskunnallisen keskustelun kärkiteemojen joukkoon vuosituhannen vaihteessa. Aluksi toimenpide-ehdotukset keskittyivät yhteistyöhön yli hallintorajojen, moniammatillisuuteen ja verkostoitumiseen. Vuosituhannen vaihteessa alettiin puhua myös kasvatuskumppanuudesta ja 2010-luvulla monialaisuudesta. Tässä kehyksessä olen kokenut, että Alhasen ja Hallamaan pohdinnat yhdistettyinä voisivat olla perustana, kun pyrimme vauhdittamaan lapsi- ja perhepalvelujen kestävää uusiutumista. Palvelujen dialogisen kehittämisen kotimaisia guruja ovat jo 1990-luvulta alkaen olleet esimerkiksi Tom Arnkil ja Jaakko Seikkula. Kai Alhanen on yhdistänyt dialogisuuuden pohdinnat laajaan kuvaan yhteiskunnan kehityksen suurista linjoista. Hän toteaa esimerkiksi, että • monimutkaisten ongelmien ja ihmisryhmien erimielisyyksien synnyttämä epävakaus tarjoaa kasvualustan monille demokratian vastaisille voimille. • dialogisen keskustelun avulla yhteisöt voivat pitää elinvoimaisina yhtä demokratian tärkeimmistä edellytyksistä eli ihmisten kykyä oppi toisiltaan. • dialogissa tapahtuva oppiminen kehittää jatkuvasti ymmärrystä maailman ilmiöistä, toisista ihmisistä ja omasta itsestään. Minulle erityisen tärkeitä ovat olleet Kai Alhasen yksinkertaiset ja selkeät ajatukset dialogisuuden oppimisesta ja opettamisesta (ks. myös http://dialogiakatemia.fi/materiaalit/). Esimerkiksi olisi erotettava valmistelun ja päättämisen keskustelut toisistaan. Ihmiset oppivat enemmän toisiltaan ja moniäänisyys on helpompaa hyväksyä ja ymmärtää kun päättämisen pakko ei ohjaa keskustelua.

Jaana Hallamaa yhdistää useita ajattelun ja tutkimuksen perinteitä kokonaisesitykseksi yhdessä toimimisen etiikasta. Kirja ei ole ihan helppoa iltalukemista. Kannattaa lukea useamman kerran. Vähitellen timantit alkavat kirkastua. Minulle sellaisia olivat esimerkiksi yhteistoiminnan tilat: Puhdas minä-tila, ryhmäsuuntautunut minä-tila ja me-tila. Mitä tarkoittaa me-tila? Hallamaan sanoin me-tilaisuus luo vahvoja sidoksia toimijoiden välille synnyttämällä katsomuksellisia merkityksiä, niiden varaan rakentuvia instituutioita sekä yhteisöä ja sen toimintaa ylläpitäviä ja sääteleviä normijärjestelmiä. Hyvän tekeminen lähimmäiselle voi toteutua vain, jos osapuolet tunnustavat toisensa toimijoiksi: Lähimmäinen ei voi olla toimijalle hänen itsensä veroinen toimija, ellei toimija tunnusta ja suo lähimmäiselle yhtäläisiä toimijuuden edellytyksiä kuin hän pitää oman toimijuutensa lähtökohtana. En juuri ole löytänyt laajasti tulkittua me-tilaa lasten palveluista, mutta sitäkin selvempänä esimerkiksi kuunnellessani Reuben James trion jazziltaa tai katsellessani Suomen koripallomaajoukkueen otteluja. Mikä sitten on minun mielessäni muuttunut? Olen saanut uuden tulkinnan osallisuudesta. Miksi ihmeessä puhumme vain lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa osallistumisesta esimerkiksi koulun toimintaan? Yhtä aito ja välttämätön kysymys on päinvastainen. Myös ammattihenkilöt ja instituutiot osallistuvat lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkeen. Osallistumisen sijasta voisimme puhua ”monenkeskeisestä vastavuoroisuudesta yhdessä toimisen ihanteena” (ks. Hallamaa, sivut 256-284). Tällaisia ajatuksia tutustuminen dialogisuuteen ja yhdessä toimimisen etiikkaan virittää mielessäni. Mitä mieltä Sinä olet Alhasen ja Hallamaan pohdinnoista ja niiden soveltamisesta lasten ja lapsiperheiden palvelujen kehittämiseen? Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Neuvokas perhe

Perheiden elintapaohjaus vahvoissa käsissä

 Terhi Koivumäki, Kati Kuisma ja Anne Kuusisto Neuvokas perhe - hallituksen kärkihankkeena tukee elintapaohjausta neuvola- ja kouluterveydenhuollossa. Suomen Sydänliitossa kehitetty menetelmä tarjoaa iloa, innostusta ja kannustusta lapsiperheiden elintapoihin. Tavoitteena on tukea myönteisen kehityksen käynnistymistä perheissä ja näin lisätä lapsiperheiden hyvinvointia. Terveyden ammattilaisille Neuvokas perhe on tarjonnut jo kymmenen vuotta työvälineitä lapsiperheiden elintapaohjaukseen. ”Lasten ravitsemuksen ja terveyden edistäminen ei ole kulu vaan investointi kestävään tulevaisuuteen”, totesi perheja peruspalveluministeri Juha Rehula

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

(STM) omalla ministerikaudellaan, kun valmisteltiin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kärkihanketta. Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt Neuvokas perhe -toimintamallille 580 000 euron valtionavustuksen osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kärkihanketta vuosille 20172018. Toimintamalli on otettu käyttöön jo lähes 200 kunnassa Suomessa. -Hienoa, että terveyden edistämisen perustyötä arvostetaan. Neuvolat ja kouluterveydenhuolto ovat matalan kynnyksen palveluita, joissa kohdataan lähes kaikki lapsiperheet. Valtionavustuksen ansiosta voimme kouluttaa kaikki Suomen kunnat Neuvokas perhe -menetelmän käyttöön, vahvistaa käyttöä aiemmin koulutetuissa paikoissa ja ottaa käyttöön lisää digitaalisia ratkaisuja, kuten sähköisen Neuvokas perhe -kortin, kertoo kehittämispäällikkö Terhi Koivumäki. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa terveydenhoitajien liikunta- ja ravitsemusohjausosaamista sekä yhtenäistää perheiden elintapaohjausta. Neuvokas perhe -menetelmä perustuu voimassa oleviin suosituksiin ja tutkittuun näyttöön vaikuttavasta elintapaohjauksesta. -Vaikuttavuus tulee yhtenäisestä tekemisestä. Yhden päivän Neuvokas perhe –koulutus järjestetään omassa kunnassa neuvola- ja kouluterveydenhoitajille yhtä aikaa, jotta menetelmän käyttöönotto olisi heti laajaa. Tuetun hinnan koulutuksia omaan kuntaan sekä vahvistuskäyntejä voi tilata, vinkkaa Koivumäki. Kunnat ovat ottaneet kärkihankkeen tuoman tuen hyvin vastaan. Koulutuksia järjestetään pelkästään tänä syksynä lähes 40, joten tavoite kaikkien kuntien mukaan saamisesta on realistinen.

Asiakaslähtöistä ja ratkaisukeskeistä elintapaohjausta Elintapaohjauksen tuulet ovat vuosikymmenten aikana siirtyneet tiedon antamisesta ja asiantuntijalähtöisyydestä asiakaslähtöiseen ja yksilön pystyvyyttä tukeviin ohjausmenetelmiin. Neuvokas perhe –menetelmän ydin rakentuu tutkittuun näyttöön tehokkaasta elintapaohjauksesta: perheen oma aktiivinen rooli itsearvioinnin kautta sekä vahvuuksien tunnistamisen, pystyvyyden tunteen kasvattamisen ja myönteisen viestinnän avulla. Ohjauksessa huomioidaan molemmat vanhemmat ja perheen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia ratkaisuja.

ratiopharm.fi

Neuvokas perhe –kortti työvälineenä tarjoaa ammattilaiselle puheeksi ottamisen menetelmän ja perheille tärkeän itsearvioinnin työvälineen. Kortti sopii käytettäväksi erityisesti osana äitiys- ja lastenneuvolakäyntejä sekä alakoulujen terveydenhuoltoa. Kortin lisäksi työvälineinä on kuvakansio, joka on kärkihankkeen myötä digitalisoitu ja kaikkien saatavissa neuvokasperhe.fi-sivustolta. Verkkosivut ovat osa menetelmän kokonaisuutta ja niitä kannattaa ammattilaistenkin hyödyntää ohjauksessa, esimerkkinä Ylipainosta tasapainoon – verkkomateriaali ylipainoisen lapsen vanhemmille. Neuvokas perhe -menetelmää sovelletaan käytännön työssä perheiden tarpeista lähtien. Erityisen tärkeää tämä on terveyden eriarvoisuuden näkökulmasta. Haasteellisessa elämäntilanteessa olevat tarvitsevat ennen kaikkea tukea jo hyvien asioiden näkyväksi tekemiseen, pystyvyyden tunteen rakentamiseen ja voimavarojen vahvistamiseen, jotka ovat Neuvokas perheen ensisijaiset tavoitteet. Usein arjen hallinnan opettelu lähtee helpoiten liikkeelle, kun tuetaan perusarkeen liittyviä asioita, kuten ruokailua tai liikkumista.

FI/VOTC/16/0010/7/16

KUVAT SYDÄNLIITTO

Vastustuskyky koetuksella? Maitohappobakteeri +B ratiopharmista lisää vastustuskykyä • Kaikille 1-vuotiaasta alkaen • Kapselit voi myös avata ja sekoittaa ruokaan tai juomaan • Hygieeninen läpipainopakkaus Ravintolisä

Neuvokas perhe

Lasten D-vitamiinit! D-vitamiinin antaminen pienestä pitäen on tärkeää, sillä lapsen luusto kehittyy lapsuuden aikana merkittävästi. D-vitamiini on elintärkeä luuston ylläpitäjä, kasvattaja ja lujuuden rakentaja: sitä tarvitaan, jotta kalsium imeytyy luustoon. Lapsuudessa hankitut lujat luut ovat parasta, mitä vanhempi voi lapselleen antaa. Minisun D-vitamiini Junior on suomalaisille lapsille suunniteltu D3-vitamiinivalmiste, jota on helppo annostella – vain 1 tabletti kerran päivässä riittää. Makuina maukas banaani ja makea mansikka, nam!

Maahanmuuttajien erityistarpeet on otettu huomioon tuottamalla heille suunnattuja ohjauskuvia, kortin kieliversioiden lisäksi. Toki työvälineitä on tarve vielä muokata maahanmuuttajien näkökulmasta ja tätä tehdäänkin yhteistyössä terveydenhoitajienkin kanssa. Neuvokkaasta voimaa – tutkimus 2015 – 2017 selvitti miten työvälineet tukevat annettua elintapaohjausta. Tuloksia tarkastellessa todettiin, että meillä on loistava neuvola- ja kouluterveydenhuollon järjestelmä, jonka työtapa on lähtökohtaisesti asiakkaan autonomiaa tukeva. Lisäksi Neuvokas perhe työvälineitä käytettäessä mm. perheen vahvuuksien tunnistaminen toteutui paremmin.

Monialainen lapsiperhe yhteistyö nyt ja tulevaisuudessa Terveyden edistämisen kenttä elää jännittäviä aikoja sote-uudistusten maailmassa. Lapsiperheiden monialaisessa kohtaamisessa esimerkiksi perhekeskukset ovat tulevaisuudessa entistä isommassa roolissa. Neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen yhdessä tekemisen malleja kokeillaan eri puolilla maata entistä enemmän. Neuvokas perhe kärkihankkeessa etsimme ratkaisuja monialaiseen yhteistyöhön. Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella mallinnetaan Neuvokas perhe –menetelmän juurtumista uudessa sote-ympäristössä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella tuodaan muut perhetoimijat yhteistyöhön neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitajien kanssa hyödyntäen olemassa olevia yhteistyöverkostoja, kuten Ilo kasvaa liikkuen ja SAPERE. -Kärkihankkeen lisäksi seuraamme kiinnostavia kokeiluja ympäri maata ja pyrimme omalta osaltamme viestimään niistä muille toimijoille. Esimerkiksi ylipainoisille lapsille ja vanhemmille tarkoitettuja moniammatillisia ryhmämalleja on kuvattu verkkosivuillemme, Terhi Koivumäki kertoo. Näistä hyvin toimineista ryhmistä voi ottaa mallia, jos omassa kunnassa suunnitellaan tällaista. -Mielenkiinnolla seuraamme ja viestimme myös kokeiluista, joissa neuvolatarkastuksia on viety varhaiskasvatuksen puolelle. Tällaiset uudet tavat tulevat varmasti lisäämään moniammatillista yhteistyötä lapsiperheiden terveyden edistämisessä, Koivumäki pohtii.

Ilon ja myönteisyyden kautta ratkaisuja perhearkeen

Minisun-tuotteet apteekista. www.minisun.fi

Lapsiperhearki kuormittaa perheitä eri tavoin. Neuvokas perhe pyrkii viestinnällään tukemaan perheiden Hyvä me! -tunnetta, jotta terveiden elintapojen omaksuminen olisi mahdollista ja apua, tukea ja vinkkejä elintapoihin liittyen olisi löydettävissä. Erityistä tukea tarjoamme ylipainoisten lasten perheille. Tavoitamme perheitä verkkosivujemme, Facebookin, printtimedian sekä lapsiperhetapahtumien kautta. Arkisen hyvän näkeminen sekä yhdessä tekeminen ovat perheviestintämme kärkiä. Neuvokasperhe.fi –sivusto tarjoaa tukea mm. liikunnan, ruoan ja syömisen, perhearjen, ruutuajan ja lapsen ylipaino teemoista. Sivustolta löytyy tietoa, videoita ja materiaaleja perheille ja ammattilaisille.

Neuvokas perhe

-Suosituimpia juttuja ovat olleet olohuonesirkus-videot, valikoivaan syömiseen ja nirsoiluun liittyvät artikkelit sekä ruutuajan ja viriketulvan hallintavinkit. Uutuutena tänä syksynä tuotamme perheille yhdessä tehtäväksi mm. joogavideoita ja mindfullness-harjoituksia lapsille. Kannattaa siis tutustua verkkosivuihin myös ammattilaisena ja vinkata juttuja perheille, innostaa Terhi Koivumäki.

Asiantuntijat ja artikkelin kirjoittajat: Terhi Koivumäki , th, TtM, kehittämispäällikkö Kati Kuisma, ETM, ravitsemusasiantuntija Anne Kuusisto, elto, KK, lapsiperheasiantuntija Neuvokas perhe lisätietoja ja koulutuskyselyt: terhi.koivumaki@sydanliitto.fi, p. 050 309 4499 SYDÄNLIITTO/JARNO HÄMÄLÄINEN

Hyviä asioita tapahtuu Keskustelu neuvola- ja kouluterveydenhuollosta sekä lapsiperheiden hyvinvoinnista keskittyy usein resursseihin tai ongelmiin. On välillä hyvä huomata, että käytännön työssä tapahtuu valtavasti hyviäkin asioita sekä kohtaamisia päivittäin. Käynnissä on monia myönteisiäkin tuulia kuten hallituksen kärkihankkeella perheiden ravitsemus- ja liikuntatottumusten tukeminen, lasten ylipainoon on voitu vaikuttaa yhteisellä tekemisellä ja sitoutumisella (Seinäjoki, ryhmätoiminnat useissa kunnissa) ja esimerkiksi jo 70 % suomalaisista kouluista on mukana Liikkuva koulu toiminnassa. Sekä ne tuhannet päivittäiset kohtaamiset perheiden avuksi neuvola- ja kouluterveydenhuollossa. Yhdessä saamme valtavasti terveyden edistämisen myönteistä viestiä eteenpäin päivittäin. Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

KUVA PIXABAY

Lasten D-vitamiinitutkimus

VIDI – Helsingin yliopiston Lasten D-vitamiinitutkimus  Otto Helve, Elisa Holmlund-Suila Helsingin yliopiston ja HUS:n D-vitamiinitutkimuksessa haluttiin selvittää D-vitamiinin vaikutusta luuston kehitykseen ja infektioherkkyyteen kaksivuotisella tutkimusjaksolla. Suomessa lapsille on suositeltu 1940-luvulta lähtien D-vitamiinilisää ravinnosta saatavan D-vitamiinin lisäksi. D-vitamiinin puutteesta seuraava riisitauti onkin nykyään harvinainen ongelma. Suositeltu vuorokausiannos on vuosien saatossa pienentynyt huomattavasti mutta asianmukaista tutkimusnäyttöä nykyisen annoksen riittävyydestä ei ole.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

D-vitamiinilla on nimittäin muitakin kuin luustoon liittyviä vaikutuksia eikä nykyisen annoksen merkitys esimerkiksi infektioiden määrään ole tiedossa. HUS Kätilöopiston sairaalassa toteutettiin Helsingin yliopiston ja HUS:n toimesta lasten D-vitaminitutkimus. Tutkimukseen rekrytoitiin lähes 1 000 perhettä. Tutkimuksella haluttiin selvittää vastasyntyneille annettavan D-vitamiinilisän vaikutusta etenkin luuston kehitykseen ja infektioherkkyyteen. Lapset satunnaistettiin kahteen ryhmään, joissa lapset saivat joko 10 µg tai 30 µg D3-vitamiinia vuorokaudessa. D-vitamiinia annettiin lapsille kahden viikon iästä kahden vuoden ikään saakka. Viimeinen tutkimukseen osallistunut lapsi täytti 2 vuotta kesäkuussa 2016. Perheet tai tutkijat eivät tienneet kumpaan ryhmän lapset kuuluivat. Tutkimuksen aikana lapset osallistuivat tutkimuskäynnille vuoden ja kahden vuoden iässä. Käyntien yhteydessä kerättiin tietoa mm. lasten kasvusta,

kehityksestä ja ravitsemustottumuksista. Lisäksi vanhemmat täyttivät infektiokalenteria seurannan aikana. Tutkimuksen salauskoodi avattiin syksyllä 2016, jolloin perheitä tiedotettiin saadusta D-vitamiinimäärästä. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan yhä ja tutkimuksen tuloksia pyritään raportoimaan vuoden 2017 loppuun mennessä. Julkaisuista kerrotaan tarkemmin osoitteessa d-vitamiinitutkimus.info. Tutkimukselle suunnitellaan seurantatutkimusta D-vitamiinin pitkäaikaisvaikutusten määrittämiseksi. Kirjoittajat: Otto Helve Lastenlääkäri, lasten infektiotautien erikoislääkäri, post-doc-tutkija Helsingin yliopisto Elisa Holmlund-Suila Lastenlääkäri, tutkijalääkäri, post-doc-tutkija, Helsingin yliopisto

D-vitamiinilisäsuositukset: Alle 2-vuotiaat D-vitamiinivalmistetta annetaan kahden viikon iästä lähtien 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.

2-18-vuotiaat D-vitamiinivalmistetta käytetään 7,5 µg (300 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitami-noitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole. Poikkeuksena ovat erittäin runsaasti vitaminoidut tuotteet kuten maitovalmisteet, joissa on D-vitamiinia 2 µg /100 ml. Niiden säännöllinen erittäin runsas käyttö saattaa johtaa liian runsaaseen D-vitamiinin saantiin.

D-Pearls

D-vitamiinien helmi

Raskaana olevat ja imettävät naiset D-vitamiinivalmistetta käytetään 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden.

D-vitamiinivalmisteen muoto

Lähde THL (https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/ohjeet-ja-tukimateriaali/menetelmat/hyvinvointi-ja-terveystottumukset/ ruokatottumukset/d-vitamiinilisa)

D-VITAMIINI D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota muodostuu ihmisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Sitä on luonnostaan monessa ruoassa kuten rasvaisessa kalassa tai kalanmaksaöljyssä. D-vitamiinia myös lisätään tiettyihin ruokiin, kuten maito- ja margariinituotteisiin. Pohjoisilla leveysasteilla iho ei saa tarpeeksi auringonvaloa, jotta se voisi tuottaa kaiken tarvitsemamme D-vitamiinin, joten olemme riippuvaisia ravinnon kautta saadusta D-vitamiinista. Etenkin varhaislapsuudessa D-vitamiinilla on useita keskeisiä vaikutuksia. Se edesauttaa luuston muodostusta estäen esim. riisitaudin kehittymistä ja sillä on edullisia vaikutuksia kasvuun, keskushermoston kehitykseen sekä vastustuskykyyn infektioita vastaan.

D-Pearls tuoteperheestä voi valita sopivan vahvuuden D3-vitamiinia, jotka ovat: • Hyvin imeytyvää D3-vitamiinia • Kylmäpuristetussa oliiviöljyssä • Helppo niellä • Yksittäispakattu hygieenisiin läpipainopakkauksiin Tilaa veloituksetta es ja D-vitamiini tuot itteitä e-esittely henkilökunnallenn e.

Apteekeista ja terveyskaupoista. Tilaa uutiskirje veloituksetta osoitteessa www.pharmanord.fi info-fi@pharmanord.com  09-85202215

FI_D-Pearls_AD_TerveystietoM_90x271_1216

D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3 -muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja on teholtaan parempi kuin D2 -vitamiini. D3 -vitamiini eristetään lampaan villasta, kun taas D2 -muotoa saadaan UV-säteilytetystä hiivasta.

Onko ylipainoinen lihava?

Onko ylipainoinen lihava?  Lauri Saarela Kielentarkistin vastikään syömishäiriöoireilua käsittelevän artikkelin. Jutussa esiintyi 63 osumaa haulla ylipaino ja 29 haulla lihav. Termit ja niiden merkitys jäivät mietityttämään. Kirjoituksessa esitettiin lihavuus ja ylipainoisuus toisaalta niin, että ne saattoi aivan hyvin tulkita samanmerkityksisiksi ja toisaalta niin, että merkitykset eivät mitenkään voineet olla samat. Lisäksi – eron jo tultua selväksi – kohdassa tai parissa ylipainolla tarkoitettiin kuitenkin ilmiselvästi molempia. Tämä sai minut hiukan hämilleni: täysin yleiskielisten ja tajuttavien sanojen merkitys oli yhtäkkiä muuttunut epäselväksi. Miksi? Sen vuoksi, että yleiskielen ja lääketieteen kielen standardit eivät pidä yhtä, sekä siksi, että termien ja käsitteiden määritelmätkin vaihtelevat. Kielitoimiston sanakirja esittää lihavan ja ylipainoisen käytännössä synonyymeiksi. Samaan merkitykseen mahtuvat myös paksu, pullea, pyöreä, pyylevä, pulska, tukeva, tanakka, tuhti ja pönäkkä. Ylipainon ja lihavuuden merkityksiäkään ei ole eriytetty. Lääketieteen termit -sanakirja pitää merkityksiä käytännössä samana. Se kehottaa ylipainoisuus-haulla katsomaan kohtaan lihavuus eli suosittaa ennemmin jälkimmäistä. Lihavuus sinänsä voi olla eriasteista: esimerkiksi jos henkilön painoindeksi on 25–30 kg/m2, kyseessä on lievä lihavuus.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Käypä hoito suositukset taas nauttivat suomalaisessa terveydenhuollossa tukevaa luottamusta. Aikuisten lihavuuden hoitosuosituksessa termit määräytyvät painoindeksin mukaan: liikapaino eli ylipaino on 25,0–29,9 kg/m2 ja lihavuus 30,0–34,9 kg/m2. Tämän lisäksi suosituksessa esitetään painoindekseittäin määritelmät vielä normaalipainolle sekä vaikealle ja sairaalloisellekin lihavuudelle. Maailman terveysjärjestö WHO:llakin on omat määritelmänsä, jotka ovat Käypä hoito suosituksen suuntaiset: ylipainoisuutta on vähintään 25 kg/ m2:n painoindeksi ja lihavuutta vähintään 30:n. Sen lisäksi WHO määrittää ylipainon (overweight) ja lihavuuden (obesity) ”epänormaaliksi tai liialliseksi rasvan kertymiseksi, joka saattaa haitata terveyttä”. Mitä tästä sitten seuraa? On selvää, että maallikkojen ja joukkoviestimien yleiskieli ei voi tunnistaa painoindekseihin perustuvia eroja, kun ylipainon ja lihavuuden on pitkään katsottu tarkoittavan niin samaa, että sanakirjamerkityksetkin ovat yhtäläiset. Toisaalta hoitosuosituksissa ja alan käytännön termistössäkin merkitykset eroavat toisistaan ja ovat vieläpä erittäin tarkkarajaisia. Hiukan samantapainen kahden eri merkityksen tilanne tunnetaan ortopediasta. Maallikolle jalka tarkoittaa suunnilleen kaikkea nivuksesta alaspäin. Ortopedeille vastaava kokonaisuus tarkoittaa alaraajaa ja jalka taas on paljon suppeampi juttu. Eikä terminologista sekamelskaa ilman kolmatta osapuolta: yleis- ja erikoiskielen väliin putoaa usein potilas. Muun muassa Pertti Mustajoki on Aikakauskirjassa opastanut lääkärikuntaa siitä, miten lihavuus otetaan vastaanotolla puheeksi. Vuoden 2006 toteamukset ”lihavuus on monelle arka paikka, minkä vuoksi potilasta kunnioittava eteneminen on erityisen

tärkeää” sekä ”potilaasta voi tuntua, että hänet leimataan tai luokitellaan tietyntyyppiseksi ihmiseksi” ovat järkeviä ja edelleen ajanmukaisia. Kukapa haluaisi tulla kutsutuksi pyyleväksi, pulskaksi tai pönäkäksi. Oma lukunsa on sekin, kuinka paljon kieltä ja terminologiaa kannattaa pyrkiä muuttamaan siksi, että termi tai nimitys ei miellytä kohdettaan. En osaa itse arvioida, helpottuuko jonkun olo siitä, että häntä kutsutaan ”vain” ylipainoiseksi muttei lihavaksi. Jos termi ylipainoinen koetaan toistaiseksi neutraalimmaksi kuin termi lihava, jonka voi tulkita viittaavan enemmän ulkonäköön, onko tilanne sama myös vuosikymmenen kuluttua? Aihe on herkkä, eikä varsinkaan potilaita sovi tölviä edes vahingossa. Kun termien merkitys on jo sanakirjatasolla todettu samaksi, niiden järjestelmällinen eriyttäminen yleiskielessä lienee vaikeaa, ellei mahdotonta. Keinoja ja toimintamallejakin kuitenkin on. Aikakauskirjan artikkelissa ongelma ratkaistiin lopulta niin, että käytettiin sanaparia ”ylipaino ja lihavuus”, kun ilmiöstä puhuttiin yleisesti. Jos termejä aikoo käyttää eri merkityksissä – Duodecimin tieteellisessä artikkelissa sekä muutenkin – olisi hyvä ilmaista se lukijallekin niin, että käsitteet ja määritelmät ovat selvät lukemisen edetessä. On hyvä muistaa, että ymmärretyksi tuleminen on pääosin kirjoittajan tai puhujan vastuulla. Jos siis aiot käyttää termejä ylipaino ja lihavuus eri merkityksissä, ilmaise se selkeästi. Muuten lukija ei ehkä osaa tehdä eroa niiden välille. Kirjoittaja on Aikakauskirja Duodecimin toimittaja ja kielentarkistaja ja Lääketieteen sanastolautakunnan jäsen. Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Duodecimin blogissa.

Kauraa kaikille

KUVA LEIPÄTIEDOTUS

Kauraa kaikille

 Maija Lahtinen Kauran terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Kauran käyttö on lisääntynyt ja tuotevalikoima monipuolistunut. Keliakiaruokavalion toteuttaminen erilaisilla kauravalmisteilla helpottuu. Kaura (Avena sativa L.) on maailmanlaajuisesti tärkeä viljelykasvi. Se on maailman kuudenneksi viljellyin vilja maissin, riisin, vehnän, ohran ja durran jälkeen. Kauraa tuotetaan noin 23

miljoonaa tonnia vuodessa. Tärkeimmät tuottajamaat vuonna 2012 olivat Venäjä, Kanada, Puola, Australia, Suomi ja Yhdysvallat. Suomessa kaura on toiseksi eniten viljelty viljakasvi ohran jälkeen. Pitkän kasvukauden ja viileiden olosuhteiden ansiosta Suomessa viljelty kaura on ensiluokkaista. Kaurassa on runsaasti proteiinia (15–17 % kokonaisissa jyvissä) ja se on laadultaan hyvää. Kaurassa on muihin viljoihin nähden enemmän lysiiniaminohappoa, jota saadaan usein liian vähän esimerkiksi kasviruokavaliosta. Kaurassa on enemmän rasvaa kuin rukiissa, ohrassa ja vehnässä. Sen vuoksi kauravalmisteet saattavat pilaantua muita viljavalmisteita nopeammin. EU:ssa on hyväksytty kauralle neljä terveysväitettä, jotka liittyvät sydänterveyteen, kolesterolin hallintaan, verensokeriin ja vatsan hyvinvointiin. Kauran sisältämä beetaglugaani ravintokuitu lisää ruokamassan viskositeettia ruoansulatuskanavassa. Viskositeetti hidastaa mahan tyhjenemistä ja ruokamassan etenemistä ohutsuolessa. Sen myötä myös sappihappojen takaisinimeytyminen heikentyy ja poistuminen ulosteiden mukana tehostuu. Prosessi parantaa veren rasva-arvoja estämällä LDL-kolesterolin imeytymistä. Beetaglugaani estää myös glukoosin

imeytymistä ja tasapainottaa siten veren sokeriarvoja. Kaurajyvän kuitu edistää vatsan toimintaa. Hyvin toimiva ruoansulatus ylläpitää terveyttä ja ehkäisee suolistosairauksia.

Kauravalmisteita keliaakikoille Keliakia on elinikäinen vehnän, ohran ja rukiin sisältämän valkuaisaineen, gluteenin, aiheuttama sairaus. Keliakian ainoa hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavaliohoito. Gluteenittomassa ruokavaliossa tavanomaiset viljavalmisteet korvataan gluteenittomilla vaihtoehdoilla, jotka sisältävät gluteenia enintään 20 mg/kg. Keliakialiiton ravitsemusjaosto on antanut suosituksen kauravalmisteiden käytöstä. Ensisijaisesti käytettäväksi suositellaan kaurajuomia ja -valmisteita, joiden gluteenipitoisuus alittaa 20 mg/kg. Useiden markkinoilla olevien valmisteiden gluteenipitoisuus vaihtelee välillä 21100 mg/kg ja suurin osa keliaakikoista voi käyttää halutessaan myös näitä valmisteita. Ihokeliaakikoiden ja huonossa hoitotasapainossa olevien - vasta-aineet koholla tai suolinukassa vaurioita - on suositeltavinta käyttää vain alle 20 mg/ kg sisältäviä kauravalmisteita.

Elovena ja WWF suojelevat yhdessä suomalaista luontoa Luomupuurolla kerätään varoja WWF:n työhön vuoden ajan Suomalaisen luonnon monimuotoisuus saa uuden tukijan, kun Elovenan ja WWF:n vuoden kestävä yhteistyö alkaa. Jokaisella Elovena-luomutuotteella kartutetaan keräystä 10 sentillä. Kaupan hyllyssä pakkaukset tunnistaa Panda-yhteistyömerkistä. Kerätyillä varoilla tuetaan WWF:n työtä esimerkiksi vieraslajien torjumiseksi ja uhanalaisten perinneympäristöjen kunnostamiseksi.

Kampanjassa mukana olevat tuotteet ovat Elovena Luomu Annospikapuuro ja Elovena Luomukaurahiutale, jotka molemmat on valmistettu luonnonmukaisesti viljellystä täysjyväkaurasta. Yhteistyöstä kertova Panda-yhteistyömerkki on painettu pakkauksiin. –Luonnon monimuotoisuus ja puhtaus ovat kotimaiselle ruoantuotannolle elintärkeitä asioita. Suomalaiseen perinnemaisemaan kuuluvat yhtä lailla metsät, vesistöt ja viljapellot, kommentoi Raision Terveelliset elintarvikkeet -yksikön strategia- ja brändijohtaja Mika Kukkurainen.

Lisätietoja: www.elovena.fi ja www.wwf.fi

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

VALMISTETTU SUOMESSA SUOMALAISEEN MAKUUN Keiju-levitteet edistävät lapsen normaalia kehitystä osana terveellisiä elintapoja sekä tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota. Ne sisältävät mm. kasvuun ja kehitykseen tarvittavia välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä runsaasti luuston kehitykseen tarvittavaa D-vitamiinia. LUE LISÄÄ OSOITTEESTA keiju.fi

NYT UUSISSA PAKKAUKSISSA!

Nuorten mielenterveys

”Koulukuntoisuus” vai yhteisövastuu?

 Riittakerttu Kaltiala-Heino Koulupoissaolot ja koulupudokkuus huolestuttavat nyt vähän joka suunnalla, eikä syyttä. Kymmenien tai satojen tuntien poissaolo koulusta tuskin voi olla vaikuttamatta oppimiseen, ja opinnoissa jälkeen jääminen taas nostaa entisestään kynnystä jatkaa koulunkäyntiä. Koulussa ei ainoastaan opita tietoja vaan myös kasvetaan yhdessä ikätovereiden kanssa ja hiotaan sosiaalisia taitoja. Nuoruusiän kehityksen kannalta ikätoverisuhteet ovat välttämättömiä. Pelkällä peruskoulutodistuksella ei Suomessa juuri pääse työelämään. Koulutuksesta putoaminen peruskoulun jälkeen on putoamista kohti syrjäytymistä. Kirjallisuudessa poissaolot koulusta on tapana jakaa luvallisiin ja luvattomiin. Luvallisilla tarkoitetaan yleensä vanhempien tieten ja näiden

suostumuksella tapahtuvia poissaoloja, luvattomilla lintsaamista. Kaikki ovat joskus sairaina, ja silloin on asiallista jäädä pois koulusta kuten töistäkin. Sairaalakoulu tarjoaa opetusta hyvin vakavastikin sairaille lapsille ja nuorille yksilöllisten mahdollisuuksien mukaan. Osa vanhempien luvallakin tapahtuvista poissaoloista, joiden perusteluksi nimetään erilaiset oireet ja tavanomaiset flunssat tai mahataudit, ilmentää kuitenkin sellaisia psykososiaalisia ongelmia, jotka pitäisi tunnistaa ja joihin pitäisi tarjota apua, koska ne voivat johtaa koulupudokkuuteen siinä missä lintsaaminenkin. Mielenterveyden häiriöistä lintsaaminen liittyy useammin käytöshäiriöihin ja epämääräisten sairastelujen kautta perusteltu poissaolo useammin masennus-ahdistuneisuusongelmiin kuin päinvastoin. Neuropsykiatriset häiriöt ja oppimisen erityisvaikeudet, jotka altistavat toistuville epäonnistumisille niin koulusuoriutumisessa kuin ikätoverisuhteissa, altistavat sekä lintsaamiselle että kouluun menosta kieltäytymiselle, somaattiseen oireeseen kätkeytyneenä tai ilman. Toisaalta toisinaan kuulee argumentoitavan, että erityisesti ulospäin oireileva lapsi tai nuori ei ole ”koulukuntoinen”, joten koulun pitäisi saada poistaa hänet ja vastaanottaa takaisin vasta korjattuna. Mikään nuorisopsykiatrinen häiriö ei parane eikä nuoruusiän kehitys edisty niin, että nuori viettää yksin rakenteetonta aikaa, kenties vielä leimattuna ja karkotettuna. Nuorta ei voi liioin sulkea sairaalaan palautettavaksi ongelmattomana. Vakavat nuorisopsykiatriset häiriöt ovat pitkäaikaisia, ja

samalla kun hoidossa pyritään kulloinkin mahdollisin keinoin vähentämään tai poistamaan oireita tulee nuoren kasvuympäristöjen tukea nuoruusiän kehitystä niin, että nuori häiriöstä huolimatta voisi saavuttaa mahdollisimman laajasti ikätasoiset kehityksen virstanpylväät tai ainakin edetä niitä kohti. Jotkut nuoret, esimerkiksi rajuoireiseen ja lääkehoidolle huonosti reagoivaan skitsofreniaan jo nuoruudessa sairastuvat, saattavat tarvita hyvin pitkää sairaalahoitoa. Mutta valtaosa nuorisopsykiatriselle osastolle joskus joutuvista masentuneista, epävakaasti kehittyvistä, samanaikaisesta käytös- ja tunnehäiriöstä kärsivistä nuorista tarvitsee yhteisövastuullista tukea. On kysyttävä, mitä koulu voi tehdä mahdollistaakseen tällaisen nuoren terveemmän kasvun. Kasvuympäristöt saattavat toki tarvita tässä nykyistä enemmän tukea. Jos SOTE-uudistuksessa aiotaan säästää kymmeniä miljoonia lasten ja nuorten psykiatrisesta osastohoidosta ja sijaishuollosta, paljon resurssia on ohjattava siihen, että koulu on paikka, johon on kiva tulla saamaan hyvää, vaikka on tavalla tai toisella heikko ja vaikeuksissa. Lisäksi on luotava rakenteita, jotka turvaavat kehityksellisissä vaikeuksissa olevien nuorten iltapäivät. Ne, jotka eivät tule kouluun tai joita koulu ei halua, eivät selviä liioin itsenäisesti useammasta liian vapaasta tunnista ennen vanhempien töistä paluuta.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Käypä hoito ADHD – aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö Mitä uutta päivityksessä?

Hoito ja kuntoutus

• Päivitetty hoitosuositus kattaa lasten ja nuorten lisäksi aikuisten ADHD:n diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen.

• ADHD:n oireet vähenevät psykososiaalisilla hoitomuodoilla ja lääkehoidolla. Erilaisten hoitomuotojen yhdistäminen on usein tarpeellista. • Hoidon tehoa seurataan haastattelun, kliinisen arvion ja kyselylomakkeiden avulla. • Perheen kokonaistilanne tulee huomioida hoidossa. Eri perheenjäsenten hoitojen synkronointi voi olla hyödyllistä.

Keskeinen sisältö • Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. • Diagnosointiin tarvitaan laaja-alainen arvio henkilön toimintakyvystä ja oireista, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta ja muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä. • Hoitomuotoja ovat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito. • Hoidon on oltava pitkäjänteistä ja sen jatkuvuus siirtymävaiheissa tulee varmistaa.

Diagnostiikka • Aktiivisuuden, tarkkaavuuden ja impulssikontrollin ongelmien tulee olla pitkäkestoisia ja toimintakykyä haittaavia. Lisäksi niiden tulee esiintyä useissa tilanteissa, eivätkä ne saa selittyä paremmin muilla häiriöillä (ICD-10). • Kokonaistilanne ja ADHD-oireet on arvioitava huolellisesti. Apuna voi käyttää kyselylomakkeita. Arvioon voidaan tarvita myös psykologin, neuropsykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin tutkimus. • Työryhmä suosittaa, että ADHD:n kaikista kolmesta esiintymismuodosta käytettäisiin diagnoosia F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja että esiintymismuoto (tarkkaamaton, yliaktiivis-impulsiivinen) kuvataan sanallisesti.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Yleiset periaatteet

Psykososiaaliset hoidot • Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito, joka tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin B. Johdonmukainen toteutus eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän hoidon tehoa. • Strukturoitu vanhempainohjaus vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä B. • Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet parantavat toimintakykyä ADHD-oireisilla alakouluikäisillä lapsilla B. • Kognitiivis-behavioraaliset ryhmämuotoiset psykoterapiat vähentävät itsearvioituja ADHD-oireita aikuisilla B ja saattavat vähentää nuorten ADHD-oireita C. • Kognitiivis-behavioraalisten yksilöpsykoterapioiden hyödystä on viitteitä, lapsilla ja nuorilla myös tunneelämän ja käyttäytymisen ongelmissa. • Muiden terapiamuotojen osalta tutkimus on vähäistä. • Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta ADHD:ssä ei ole tutkimuksia. • Neuropsykologinen kuntoutus voi olla tarpeen samanaikaisten oppimisvaikeuksien, toiminnanohjauksen tai muistin vaikeuksien hoidossa, mutta sen vaikuttavuudesta ADHD:ssaä ei ole tutkimuksia. • Toimintaterapeuttisesta kuntoutuksesta ADHD:n hoidossa ei ole toistaiseksi riittävästi tutkimuksia vaikuttavuuden luotettavaan arviointiin. • Toimintaterapiasta voi olla hyötyä samanaikaisten motoriikan tai aistitiedon käsittelyn häiriöiden kuntoutuksessa. • ADHD-valmennuksesta vaikuttaa olevan hyötyä ADHD-diagnoosin saaneiden arjenhallintaan, mutta asiasta ei ole riittävästi tutkimustietoa tehon arvioimiseksi.

A Lääkehoito • Lääkehoidon tarve pitää arvioida, kun ADHD-diagnoosi on varmistunut. • Lääkehoidon aikana on seurattava sykettä, verenpainetta sekä lapsilla painon ja pituuden kehitystä. Stimulantit: • Metyylifenidaatti vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla A sekä aikuisilla A. • Deks- ja lisdeksamfetamiini vähentävät ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla A sekä aikuisilla A ainakin lyhytkestoisessa hoidossa. • Lisdeksamfetamiini saattaa vähentää ADHD:n oireita aikuisilla myös vähintään puolen vuoden kestoisessa hoidossa C. • Metyylifenidaatin sekä deks- ja lisdeksamfetamiinin haittavaikutukset ainakin ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa ovat tavallisia mutta yleensä lieviä lapsilla ja nuorilla A sekä aikuisilla B. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, univaikeudet, päänsärky ja vatsakivut. Metyylifenidaatti ja amfetamiinit eivät ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla B.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä Anita Puustjärvi (pj.), Sami Leppämäki, Vesa Närhi, Leena Pihlakoski, Maria Sumia, Maarit Virta, Arja Voutilainen ja Arja Tuunainen (Käypä hoito -toimittaja) Julkaistu aikaisemmin Duodecim lehdessä 2017;133:1168-9.

D HD

Atomoksetiini: • Atomoksetiini vähentää ainakin lyhytkestoisessa (alle puolen vuoden) hoidossa ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla A sekä ilmeisesti myös aikuisilla B. • Atomoksetiinin haittavaikutukset ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa ovat yleensä lieviä lapsilla ja nuorilla A sekä aikuisilla B. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat heikentynyt ruokahalu, ohimenevät ruoansulatuskanavan oireet, verenpaineen nousu, syketaajuuden suureneminen ja ohimenevä väsymys. Atomoksetiini ei ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla B. • Guanfasiini: • Guanfasiini vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla lyhytkestoisessa hoidossa, mutta tutkimuksia sen pitkäaikaisesta käytöstä ei ole A. • Guanfasiinin vaikutuksesta ADHD:n oireisiin aikuisilla ei ole riittävästi tutkimustietoa tehon arvioimiseksi D. Haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä sekä verenpaineen ja syketaajuuden laskua.

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Metsä lääkkeenä

Metsä lääkkeenä  Pauliina Aarva Syvällä metsässä, huojuvien latvusten suojassa koen uudistuvani. Tuntuu kuin puhdistuisin sisäisesti. Mistä tämä elähdyttävä kokemus voi johtua? Varmaankin siitä, että luonto tarjoaa minulle mahdollisuuden tulla lähemmäksi itseäni, sitä aitoa minää, joka tuppaa arkihumussa unohtumaan. Metsä on myös pyhä paikka. Se on monen suomalaisen kirkko, jossa sielu kohoaa kohti jotakin korkeampaa, itsen ja egon ulkopuolelle. Sielua ei nykytiede tunnista, mutta yksityinen ihminen sen kyllä kokee ilmiönä, joka tuntuu sisäisesti, mutta samalla ulottuu myös itsen ulkopuolelle. Metsällä on sielua ja mieltä tervehdyttävä vaikutus.

Tänä vuonna on ilmestynyt monta hienoa terveysmetsäkirjaa. Ne ovat merkki siitä, että yleinen mielipide terveyden vaalimisesta ”luonnollisesti” on muuttumassa. Metsä on hyvä lääke moneen ongelmaan. Teknologiavillityksen tuoksinassa luonnon parantava voima pääsi useiksi vuosikymmeniksi melkein unohtumaan. Uskottiin, että luonnolla ei ole juurikaan terveysvaikutuksia ja että se pääasiassa ”vain” virkistää. Nyt ajattelutapa on radikaalisti muuttumassa. Puun halaajia ja muita parantavaan luontoon uskovia ei enää katsota vinoon. Luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille nähdään paljon laajempana kuin vain piristyksenä tai luonnossa liikkumisen fyysistä kuntoa kehittävänä vaikutuksena. Tutkimus on osoittanut mikrobiomin yhdistävän ihmissolujen DNA:n ympäristön DNA:han. Toisin sanoen ihminen liittyy luontoon soluillaan. Tästä kirjoitin tammikuussa 2017 luettuani Lääkäriseura Duodecimin artikkelin Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi (https://liinanblogi.com/2017/01/16/luonnon-esiinmarssi-terveydenhuollossa/)

Mikrobit ja mieli Luontoyhteys koskettaa myös mieltä. Ihmistä ei oikeastaan voi jakaa erilliseen kehoon ja siitä irrallaan olevaan mieleen. Osuvampaa on puhua kehomielestä. Mikrobit ja psyykkiset tilat voivat olla yhteydessä, kuten viime tammikuun Duodecim kirjoittaa: ”Suoliston mikrobiston ja keskushermoston välillä on neuraalisia, endokriinisia ja immunologisia yhteyksiä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja aivojen toimintaan. Vaikutusta on havaittu molempiin suuntiin: stressi voi muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja se puolestaan stressiherkkyyttä ja tunne-elämää ohjaavien aivoalueiden

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

aktiivisuutta. Masennuksen yhteydet mikrobiston monimuotoisuuteen ja toimintaan ovat ajankohtainen tutkimusaihe.”

Terveysvaikutuksia Luonnon terveysvaikutukset ovat todellisia ja niistä on myös suomalaista tutkimusta, kuten Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpelan johtamat tutkimushakkeet osoittavat. Kansainvälistä tutkimusta on paljon. Tuoreessa Florence Williamsin Metsän parantava voima -tietokirjassa kerrotaan seikkaperäisesti, mutta yleistajuisesti alan tutkimuksesta Lähivuosina tutkimus vilkastunee edelleen. Tällä tulee mitä todennäköisimmin olemaan vaikutusta hoitopalvelujen ja terveyden edistämistoiminnan uudelleen suuntautumiseen. Lääkkeettömät hoitomuodot saanevat ansaitusti nykyistä enemmän tilaa terveydenhuollossa. Tutkimusten perusteella tiedetään luonnon vaikutuksista mm. että:

CMY

• ihmiset kokevat luonnossa oleskelun psykologisesti rentouttavaksi • verenpaine jonkin verran laskee, syke rauhoittuu, kortisolitasot pienenevät • unen laatu koetaan paremmaksi • yleiset mielialavaikutukset ovat myönteisiä • sairaalan viherkasvien on osoitettu vaikuttavan kivun kokemisen vähenemiseen, mikä voi olla psykologinen seikka siksi, että huomio voi helpommin siirtyä pois kivusta. Sipoossa on toteutettu terveysmetsähanke, jonka vetäjä, Sipoon terveyskeskuksen johtava lääkäri Anders Mickos totesi Ylen helmikuussa 2017 lähettämässä ohjelmassa Mikä on terveysmetsä (http://areena.yle.fi/1-3955570): –Tämä on sen verran uusi asia, että laajempaa keskustelua ei ole syntynyt. Jos pystytään tutkimuksella osoittamaan, kenelle metsän terveysvaikutukset toimivat ja miten tällaista terveyden edistämistä käytännössä toteutetaan, niin uskon että lääkärikunta on asialle avoin. Toimittajan kysymykseen ”Onko vaikea perustella lääkärikollegoille tällaista kokonaisvaltaista hoitoa?” Mickos vastasi: –Lääketieteessä on usein tapana ajatella, että kaiken hoitamisen pitäisi olla tieteellisesti todistettu juuri lääketieteen menetelmin. Metsän terveysvaikutuksista on maailmalla valtavasti tutkimuksia, mutta ei välttämättä lääketieteen metodein tehtyjä. Luonnosta on kuitenkin tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Metsä lääkkeenä

–Joillekin lääkäreille tämä voi ehkä olla kynnys, mutta on paljon myös lääkäreitä, jotka intuitiivisesti tajuavat, että tällainen juttu toimii ja jotka luottavat maailmalla saatuihin tutkimustuloksiin. Sipoon projektissa tehtiin terveysmetsäretkiä sosiaali- ja terveysaseman potilaille. Mukana oli muun muassa kakkostyypin diabetesta sairastavia. Palautteet olivat erinomaisia ja ihmiset todella huomasivat luonnon hyvät vaikutukset.

Luonto on täydentävää hoitoa Marko Leppänen ja Adele Pajunen kertovat ihastuttavassa Terveysmetsä-kirjassaan Sipoon projektista ja ylipäänsä luonnon terveysvaikutuksista kiinnostavasti, havainnollisesti ja asiantuntevasti. Kirjoittajien sukunimetkin tulevat hauskasti metsästä. Heti kirjan johdannossa maantieteilijä-toimittaja Leppänen ja biologi-luontokasvattaja Pajunen muistuttavat, että terveysmetsä ei sijoitu vastakohdaksi tai vaihtoehdoksi modernin lääketieteen mukaisille hoidoille, vaan niiden rinnalle ja tueksi: ”Hoitoa vaativista terveysongelmista kärsiviä emme missään tapauksessa rohkaise korvaamaan lääkärikäyntejä luontoon menolla. Kirjassa esitetyt vinkit eivät myöskään korvaa lääkärin tai sairaanhoitajan ohjeita tai neuvoja.”

Näin kirjoittajat varmistavat selustansa, ettei kukaan pääse syyttämään heitä puoskaroinnista eli laittomasta lääkärin toimen harjoittamisesta. Ehkä tässä ollaan turhan varovaisia. Toisaalta, on toki mahdollista ajatella myös siten kuin muuan kaverini K ajattelee. Hänen mielestään luonto, luonnollinen parantuminen ja ylipäänsä luonnonmukaiset hoidot ovat alkuperäistä ja tavanomaista eli sitä hoitamista ja parantumista, jota tapahtuu koko ajan arjessa. – Modernit lääkkeet ja kirurgia tulevat tälle jokapäiväiselle terveydenhuollolle täydennyksenä, K sanoo. Oli miten oli, erityisen ilahduttavaa on lukea, että Leppänen ja Pajunen tarkoittavat ”terveydellä” kokonaisvaltaista toimintakyvyn, sopusoinnun ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ei siis vain sairauden poissa oloa tai vamman puutetta. Kirjasta saa yleiskäsityksen siitä, mitä Suomessa on tutkittu ja kuinka valtavasti maailmalla on tutkimustietoa luonnon terveysvaikutuksista. Myös Williamsin kirjassa on Suomea koskeva jakso. Siinä kerrotaan muun muassa Korpelan johtamista ympäristö- ja terveyspsykologian hankkeista. Korpela on jo vuosia ryhmineen tutkinut luonnon, esimerkiksi luontopolkujen hyvin-vointivaikutuksia. Tampereen yliopistossa on parhaillaan Korpelan johdolla tekeillä useita teemaan liittyviä väitöskirjoja.

Filosofointia metsästä Kirjassa Metsäpolun filosofiaa filosofi Jukka Mikkonen pohtii metsän kauneutta, lahopuun lumoa ja muita luontoarvoja. Ohueen kirjaan on koottu tukeva annos metsäfilosofiaa. Mikkosen haastattelun voi lukea vastikään julkaistusta Elonkehä-lehden numerosta 2/2017. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä mainitsen Sinikka Piipon teoksen Elinvoimaa puista. Kasvitieteen professori antaa kauniisti taitetussa kirjassa kuvin ja sanoin konkreettisia ohjeita metsien moninaisten antimien hyödyntämiseksi. Hän esittelee kuinka luonnon antimia voi käyttää rohtoina, ruokina ja juomina. Piippo auttaa katsomaan puita uusin silmin, näkemän niiden monipuolisuuden. Metsissä ja puissa on terveyden avaimet. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja terveyden edistämisen dosentti Tampereen yliopistossa Kirjoja Leppänen Marko ja Pajunen Adela, Terveysmetsä, Gummerus, Keuruu 2017 Mikkonen Jukka, Metsäpolun filosofiaa, Niin&näin, Tampere 2017 Piippo Sinikka, Elinvoimaa puista, Minerva, Helsinki 2017 Williams Florence, Metsän parantava voima, Minerva, Helsinki 2017 www.liinanblogi

Ekoterveys Tampereen yliopistossa aloitetaan ekoterveyden opetus. Ympäristön pilaantuminen, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato heikentävät terveyttä, mutta luonto myös tukee hyvinvointia ja sairauksista toipumista. Syksyn 2017 opintojaksolla yliopisto-opiskelijat perehtyvät luonnon hoitaviin ja terveyttä edistäviin vaikutuksiin sekä ekologiseen terveyspolitiikkaan osana kestävää kehitystä. Kurssiin kuuluu myös luontokokemuksen vahvistamista ohjatulla metsäretkellä. Pauliina Aarva on yksi kurssin opettajista.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Mieli ja romaani

Romaanista ymmärrystä ihmismieleen Vuonna 2016 ilmestyneen Mieli ja romaani - Paul Auster mielen kuvaajana -tietokirjan kirjoittaja Aino-Maija Lahtinen on toiminut opettajana 30 vuotta. Hänet havahdutti mielen ymmärtämisen tärkeyteen kasvatus- ja opetusammateissa erään lehtikirjoituksen otsikko: ”Muutoksen perusta on ihmisen mielessä”. Opetuksen päämääränähän on saada aikaan suhteellisen pysyviä muutoksia ihmisen ajattelussa ja toiminnassa. Lahtinen seurasi myös vuosina 2007–2008 kokoontunutta monitieteistä Mieli-forumia, jossa eri alojen tutkijat keskustelivat ihmismielestä. Yhtään kirjallisuudentutkijaa hän ei kuitenkaan löytänyt tutkijoiden joukosta. Suomeksi ei myöskään ollut ilmestynyt yhtään teosta, joka käsittelisi ihmismieltä ja kaunokirjallisuutta mielen ymmärtämisen edistäjänä. Sittemmin forumin pohjalta ilmestyi Ihmisen mieli (2015), joka käsittelee samaa aihepiiriä kuin Lahtisen kirja, mutta eri näkökulmista. Kirjan kirjoittamiseen Lahtista innoittivat myös vuosien varrella luetut romaanit. Lopullisena sysäyksenä oli kuitenkin sattumanvarainen löytö,

englantilaisen kirjailijaprofessorin David Lodgen romaania ja tietoisuutta käsittelevä tutkielma Consciousness and the Novel (2002) sekä saman kirjoittajan romaani Thinks… (2001). Siinä Lodge käsittelee aihetta kuvitteellisen tarinan keinoin. Päähenkilöt ovat kognitiotutkija ja romaanikirjailija, jotka pohtivat tietoisuuden arvoitusta sekä mielen ja ruumiin suhdetta oman tiedonalansa näkökulmasta ja kiivaastikin väitellen. Kasvatustieteen väitöskirjassaan 2001 Lahtinen oli jo tutkinut, miten romaanien ja elämäkertojen lukeminen edistää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ymmärrystä ihmisestä. Mieli ja romaani jatkaa tavallaan samaa polkua, mutta keskittyy mielen tutkimukseen ja amerikkalaisen romaanikirjailija Paul Austerin muutamaan teokseen. Austerin romaanien lukukokemukset ovat olleet Lahtiselle vaikuttavia. Hän on pitänyt useita Austerin teoksia käsitteleviä esitelmiä kansainvälisissä kirjallisuutta ja psykoanalyysiä yhdistävissä konferensseissa. Vastaanotto on ollut kiinnostunutta ja häntä kannustettiin kokoamaan esitelmät kirjaksi.

Mieli ja romaani on kirjoitettu ihmisammateissa toimivia ja näille aloille suuntautuvia ajatellen. Opettajat, lääkärit sekä sosiaali- ja terveysalalla toimivat voivat löytää kirjasta aineksia ihmisen psykologiseen ymmärtämiseen. Toki hän toivoo, että kirja palvelisi myös laajempaa ihmismielestä kiinnostunutta lukijajoukkoa. Paul Austerin romaanien ystävät saattavat myös löytää kirjasta uusia näkökulmia tai tunnistaa yhtenevyyttä omien lukukokemustensa kanssa. Kirjan on julkaissut Helsingin Psykoterapiayhdistys ry, mistä se on tilattavissa https://www.helsinginpsykoterapiayhdistys.fi/127 SS

䠀氀礀礀洀椀 氀愀猀琀攀渀礀欀愀猀琀攀氀甀渀栀漀椀琀漀漀渀眀眀眀⸀瀀攀搀椀栀攀愀氀琀栀⸀ǻ Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Hammasterveys

Hammastahnaa ei ole tarkoitus syödä tarkoitettu hampaiden puhdistumisen tehostamiseen, eikä niiden nielemisestä ole hyötyä minkään ikäisille. Pohditaanpa siksi, minkälainen voisi olla tutkimusnäyttöön perustuva ohje menettelyksi hampaiden harjauksen jälkeen.

”

Liian ponnekas suun huuhtelu voi heikentää fluorihammastahnan vaikutusta.

 Hannu Hausen Silloin tällöin kerrotaan suunterveyden ammattihenkilöiden neuvoneen potilaita nielemään hampaiden harjauksen jälkeen suuhun jäänyt fluorihammastahna ja olemaan tämän jälkeen huuhtelematta suutaan vedellä. Tiedossani ei ole sellaista tutkimusnäyttöä, johon moinen suositus voisi perustua. Syötäväksi fluorihammastahnaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu, joten tällaista ohjetta ei kenenkään soisi antavan tai saavan. Suuhun jääneen hammastahnan sisältämän fluoridin nielemisestä ei aiheudu terveyshaittaa kouluikäisille ja sitä vanhemmille. Alle kouluikäisten on kuitenkin syytä välttää fluoridin tarpeetonta nielemistä, koska se saattaa altistaa heidät laikkukiilteisyydelle eli hammasfluoroosille. Useimmat muut hammastahnojen ainesosat on

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Nykytiedon mukaan fluoridin hampaiden reikiintymistä ehkäisevä vaikutus perustuu pääasiassa siihen, että hampaita ympäröivässä syljessä on tietty määrä fluoridia. Kariesbakteerien aiheuttamien happohyökkäysten aikana fluoridi vaikeuttaa hammaskiilteen liukenemista ja happohyökkäyksien välisinä aikoina fluoridi edesauttaa liukenemien korjaantumista eli remineralisaatiota. Fluorihammastahnan käyttö on oivallinen keino viedä fluoridia hampaiden ympärille, kunhan kaikkea fluoridia ei harjauksen jälkeen huuhdella pois suurella vesimäärällä voimallisesti purskuttelemalla. Tästä on myös tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Isossa-Britanniassa tehtiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kaksi suurta kariestutkimusta, joissa muun muassa selvitettiin sitä onko reikiintymisen kannalta väliä sillä, miten kouluikäiset lapset huuhtelevat suunsa sen jälkeen, kun ovat harjanneet hampaansa fluorihammastahnalla. Molemmissa tutkimuksissa havaittiin, että niille lapsille, jotka ottivat huuhteluveden suuhunsa juomalasista tai mukista tuli enemmän reikiä kuin sellaisille lapsille, jotka ottivat suuhunsa vähemmän vettä esimerkiksi suoraan hanasta, kämmenestään tai vedellä kostutetusta hammasharjasta. Liian ponnekas suun huuhtelu voi todellakin heikentää fluorihammastahnan vaikutusta poistamalla reikiintymiseltä suojelevan fluoridin sieltä, missä sitä kaikkein eniten tarvitaan eli hampaiden ympäriltä. Päivän mittaan fluoridi toki poistuu sieltä ihan omia aikojaankin. Siksi reikiintymiseltä suojautumiseen tarvitaan ainakin

kaksi päivittäistä fluorihammastahnalla harjauskertaa. Paikallisen suojavaikutuksen aikaansaamiseksi fluoridia ei kuitenkaan ole tarpeen tieten tahtoen niellä. N ykyiset fluorihammastahnan käyttösuositukset on laadittu sillä ajatuksella, että riittävä fluoridipitoisuus hampaita ympäröivissä nesteissä saadaan ylläpidetyksi siten, että fluoridin nieleminen on mahdollisimman vähäistä. Toivoa sopii, että neuvoloissa ja hammashoitoloissa annettaisiin yhdenmukaisia ohjeita siitä, miten hampaiden harjauksen jälkeen pitäisi toimia. Siitä lähtien, kun lapsi oppii sylkemään pois suuhunsa jääneen hammastahnan, ohje voisi olla seuraavan tapainen: Hampaanharjauksen jälkeen suuhun jäänyt hammastahna (käytännössä syljen ja hammastahnan muodostama vaahto) syljetään huolellisesti pois. Suun voi lisäksi huuhdella kevyesti pienellä määrällä vettä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Voimakasta vedellä purskuttelua pitää välttää, koska sen seurauksena fluoridi voi huuhtoutua hampaiden ympäriltä. Huomata sopii, että alle kouluikäisten osalta hammastahnan fluoridipitoisuus ja harjalle annosteltavan tahnan määrä on suosituksissa niin pieni, että laikkukiilteisyyden vaaraa ei ole, vaikka lapsi ei vielä osaisikaan sylkeä pois suuhunsa jäänyttä hammastahnaa. Tarkempia ohjeita hampaiden harjauksesta ja fluorihammastahnan käytöstä on Käypä hoito -suosituksessa Karies (hallinta), joka löytyy osoitteesta http:// www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/ suositus?id=hoi50078

Kirjoittaja on sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, Oulun yliopisto ja asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry

Oppilaana maailmalla

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä osa 1

 Seija Sihvola Yksi lapsenlapsistani, Elli, aloitti koulunsa Moskovassa. Vanha koulu on ollut suvun vankka opinahjo jo kolmessa polvessa. Koulun 80-vuotias siivoojakin tunnisti Ellin äidin heti tämän nähdessään. Koulussa on 2400 oppilasta, ja ekaluokkalaisia on viidessä luokassa yhteensä 96. Ensimmäinen koulupäivä on aina syyskuun ensimmäinen, tai viikonlopuksi osuessaan seuraava maanantai. Toinenkin traditio Venäjällä on: kesälomaa on aina kokonaiset kolme kuukautta! Aloitukseen kuuluu, että pienet koulutulokkaat antavat kukkia opettajalle ja menevät kukkien kanssa itsenäisesti kouluun sisälle. Vanhemmat menevät koululuokkaan vasta koulupäivän päätyttyä. Kodin ja koulun yhteistyössä turvallisuusasiat ovat – ja ovat aina olleet – varsin keskiössä. Turvatoimet ovat vuosissa kehittyneet. Koulun turvavartija päästää aamuisin kunkin oppilaan yksitellen metalliportista sisälle. Eikä porttien sisälle ole vierailla asiaa muuta kuin poikkeustapauksissa. Luokanopettaja ottaa porttien sisäpuolella oppilaat joka aamu ystävällisesti vastaan ja myös lähettää heidät koulun päätyttyä kotiin. Toisena koulupäivänä Ellillä oli oppiaineina kirjallisuutta, venäjän kieltä, matematiikkaa ja liikuntaa. Kirjallisuustunnin jälkeen tarjottiin aamupala, johon kuului puuroa ja kaakaota. Puolen päivän aikaan oppilaat syövät halutessaan koululounaan. Se on maksullinen, mutta varsin halpa. Vähävaraisille koululounas on ilmainen.

Tavoitteena on, että kahden maan kansalaisena Elli saa tuntumaa myös suomalaiseen kouluun. Se tapahtuu oppimateriaalien, tutustumiskäyntien ja harjoitusten avulla. Suomessa käydessään hän tekee venäjän tehtävät, mutta harjoitellaan myös suomen tehtäviä. Oppimateriaalivertailu on mielenkiintoista ja avartavaa. Roolini babushkana on innostava: seuraan mitä ja missä vaiheessa asioita opetetaan. Lukemaan ja laskemaan oppiminen näyttävät olevan samoja ikiaikaisia päämääriä kummassakin koulujärjestelmässä. Toinen lapsenlapseni Alisa, yhtä lailla 7-vuotias ekaluokkalainen, on verraton arviointikumppanini. Kolmistaan voimme pohtia minkälaista se koulunkäynti oikein siellä ja täällä on ja mitä kumpikin tytöistä on oppinut. Ellille ja Alisalle on toistaiseksi tapahtunut elämän tärkeät asiat samassa tahdissa. Ennen koulunalkua jännitettiin kahta asiaa, joista kumpikin toteutui juuri koulun alkaessa: Elli oppi uimaan, (Alisa jo osasi) ja Alisa sanomaan ärrän (Elli jo osasi). Kaikki siis hyvin.

Rautaportti näyttää hurjalta, mutta sisäpuolella on lämmin ilmapiiri. Koulun iäkäs siivooja muistaa jokaisen lapsen ja opastaa lapsia arjen pulmissa.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Tapahtumien ytimessä

Tapahtumakalenteri SOSTEtalk! Hyvinvointikeskustelujen kärjessä 3.-4.10. Oulu, Oulun kaupunginteatteri, Kaarlenväylä 2 SOSTEtalk!-tapahtuma on ammattilaiset ja päättäjät yhdistävä kohtaamispaikka kaikille, jotka edistävät ihmisten hyvää elämää. Tapahtuma järjestetään toista kertaa. Monipuolinen koulutus- ja seminaaritapahtuma tarjoaa ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia sosiaali- ja terveysalan sisältöjä ja yhteiskunnallisia teemoja. Ohjelmassa käsitellään muun muassa hyvinvointi-investointeja ja hyvinvoinnin rakentumista paikallistaloudessa, järjestö-julkinen kumppanuutta, kokeiluja ja digitalisaatiota palveluiden kehittämisessä, kansalaistoimintaa ja uusia osallistumisen muotoja sekä sote-uudistusta. sostetalk @ soste.fi

Valtakunnalliset Neuvolapäivät 7.-8.11. Helsinki, Helsinki Congress Paasitorni Päivien tarkoituksena on koota yhteen ammattilaiset monialaisesti sekä käsitellä ajankohtaisia neuvolatyöhön liittyviä aiheita. Kohderyhmänä ovat äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevä henkilöstö, neuvolan yhteistyökumppanit, kaikki alle kouluikäisten lasten kanssa toimivat, opiskelijat ja kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat henkilöt. tuovi.hakulinen@thl.fi

Terveystiedon syysseminaari 17.-18.11. Jyväskylä, Liikuntatieteellinen tiedekunta Päivien teemana on seksuaalisuus. Tarkemmat tiedot liito.fi sivuilla lähiaikoina.

Lasten terveyskäräjät 22.11. klo 9–13, Helsinki, Arkadiankatu 3 Eduskunnan Pikkuparlamentti, auditorio,

väisiä yty ty

ovat tutk itu st

ovat tutki tu st i

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Neuvola nro 4:ssa kerrotaan voittajatiimin hankkeesta.

Asi ak k

CINE UNI tuo nuorten äänen kuuluviin taidekentällä DOOERS antaa nuorelle paremmat valmiudet työelämään ELÄMÄN PEILI ohjaa terveelliseen elämään GUTSY GO on nuorten luoma rohkeiden tekojen pankki HOMMA HIMAAN yhdistää asumisen ja työn INTEGRIFY kotouttaa turvapaikanhakijoita koodauksen avulla MUN IHMINEN tuo jokaisen nuoren elämään itse valitun aikuisen OPPIMISEN TAITAJAT tuo tukea oppimisvaikeuksiin kaikkien saataville RT LIT kannustaa rodullistettuja tyttöjä kirjoittamaan SMART UO FACTORY auttaa nuoria ratkomaan omia ja yhteisönsä ongelmia SOMETURVA tarjoaa lakipalvelun vihapuheen pysäyttämiseksi sosiaalisessa mediassa TUNNEYHTEY opettaa nuoria voimaan paremmin TYÖALUSTA auttaa nuoria löytämään unelmiensa työpolun VAIHTOVIIKKO järjestää koululaisille Suomen sisäisen vaihto-ohjelman

9/10 suosit telee!

Varaa tutustumiskäynti päiväkotiin

www.touhula.fi

Suomen juhlavuosi yhdistää monia toimijoita. Vuosisadan rakentajat -kilpailu on 43 suomalaisen säätiön ja rahaston yhteinen lahja satavuotiaalle Suomelle. Vuosisadan rakentajat on kaikille avoin haastekilpailu, joka keskittyy nuoriin. Kilpailu etsii ideoita, jotka parantavat nuorten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Kilpailu on tässä vaiheessa jo loppusuoralla ja voittaja valitaan 15 finalistitiimin joukosta. Voittaja saa ratkaisun toteuttamiseen huomattavan rahoituksen. Voittaja julkistetaan Säätiöpäivässä 1.10.2017. Yli 300 kilpailuehdotuksen joukosta valitut 15 finalistitiimiä ovat:

e mm aa

Touhula-päiväkotiin!

e mm aa

Vuosisadan rakentajat

äisiä tyv yy it

Tervetuloa

Asi ak k

Tapahtumassa nostetaan esiin koulu-uupumusilmiö eri näkökulmista ja pohditaan mitä asialle voisi tehdä ja on tehty. Nuorten näkökulma on vahvasti esillä. Järjestäjinä ovat Lasten terveysfoorumi, eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Tilaisuudet on tarkoitettu lasten ja nuorten parissa toimiville eri alojen ammattilaisille ja alan kehittäjille järjestöissä, kunnissa sekä yksityisellä sektorilla, alan kouluttajille, kuntien päättäjille ja vaikuttajille, kansanedustajille ja eduskunta-avustajille, toimittajille sekä aiheesta kiinnostuneille. paivi.nykyri@soste-fi

Terveystiedon sähköisessä yo-kokeessa käytettävät ohjelmat – koulutus tuli tarpeeseen. Yli parisataa terveystiedon opettajaa sai digivalmennusta sähköisen yo-kokeeseen valmistautumiseen. Kouluttaja LitT Kasper Salin totesi opettajien huolenaiheet: korostuuko yo-kokeessa tietotekninen osaaminen terveystieto-osaamisen kustannuksella. Terveystiedon yo-koe toteutetaan ensi kertaa sähköisenä syksyllä 2017. Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n järjestämille kursseille on selvä tilaus: koulutusta tarvitaan sekä abittikokeen järjestämiseen, että apuohjelmien käyttöön.

Maailman paras eskari!

 Sari Taipale Kesä meni taas kerran kohisten, ja elokuussa olikin uuden aika. Nimittäin eskarin - ja ihan uudessa paikassakin vielä. Kesäkuussa olimme käyneet tutustumassa aivan naapuristossa sijaitsevaan päiväkotiin, jossa alkaisi myös Inkan ensimmäinen vuosi oppivelvollisena eli eskarilaisena. Tutustumiskäynti hälvensi pahimmat pelot, eikä kesän aikana eskaria juuri mietitty, vaan se lähinnä vilahti puheissa ohimennen. Sitä taidettiin kaikessa hiljaisuudessa jopa odottaa. Eskarin alkamista edeltävänä päivänä vatsa kuitenkin täyttyi vilkkaista perhosista, ja tyttö ilmoitti tomerasti illan suussa, ettei nukkuisi yöllä ollenkaan eikä myöskään lähtisi aamulla eskariin. Onneksi ystävämme nukkumatti hoiti kuitenkin hommansa ja kävi heittämässä unihiekat tytön silmiin. Aamulla uteliaisuus voitti ja Inka oli kuin olikin jotenkuten nukkunut ja valmis eskariin.

Ensimmäisinä päivinä Inkaa jännitti paljon. Eniten mieltä askarrutti, saisiko hän kavereita. Tutut leikkikaverit olivat jääneet edelliseen päiväkotiin. Kolmannen eskaripäivän jälkeen kotiin tuli kuitenkin salaperäisesti hymyilevä tyttö, joka puhui äidin järkytykseksi kihlajaisista. Tutustuminen uusiin päiväkotikavereihin oli siis alkanut vauhdikkaasti. Parin viikon jälkeen kavereiksi on löytynyt tyttöjäkin, ja Inka onkin jo todennut, että hänen eskarinsa on “maailman paras”. En väitä vastaan, mutta uskon, että rakkaassa kotimaassamme on aika monta muutakin maailman parasta eskaria. On upeaa seurata, millaisia virikkeitä varhaiskasvatuksessa tarjotaan: päivässä on selkeä rytmi, johon mahtuu leikkiä sekä ulkona että sisällä. Leikkiryhmien kokoonpanoa muutetaan, jotta lapset tutustuvat toisiinsa ja oppivat sosiaalisia taitoja. Järjestetään juhlia ja vierailuja. Numeroita ja kirjaimia harjoitellaan niin ikään – Inka onkin niin innostunut tehtävistä, että plus- ja miinuslaskuja sekä kirjoitustehtäviä on tehtailtava kotonakin. Eskarin jälkeen koulutielle on takuulla helppo suunnata ketterin askelin.

Inka tinka tiitiäinen

On mielettömän hienoa, että Suomessa on näin huikea varhaiskasvatusjärjestelmä, johon jokaisella lapsella on oikeus. Koulutetut lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat tekevät uskomatonta jälkeä päivästä toiseen kasvavien ryhmien kanssa ja tukevat koteja näiden kasvatustehtävässä, joka haastaa itse kunkin välillä. Mielettömän hienoa olisi, jos näiden ammattilaisten työtä tulevaisuuden osaajien kasvattajana arvostettaisiin enemmän. Ryhmäkokoja ei ole enää syytä kasvattaa, ja reilua olisi, jos naisvaltaisen alan henkisen pääoman miljönäärit saisivat ensi kesänä lomarahansa ilman leikkauksia. Kirjoittaja on 6-vuotiaan Inkan äiti, joka opettaa teineille suomen kieltä ja kirjallisuutta. Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Lasten ja nuorten tapaturmat

Turvallinen lapsuus ja nuoruus on jokaisen lapsen oikeus  Ulla Korpilahti Laura Kolehmainen

Numerossa 2 olleesta Lasten tapaturmia käsittelevästä artikkelista oli jäänyt loppuosa pois. Toimitus pahoittelee.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Lapsikuolleisuus on vähentynyt Suomessa merkittävästi vuosikymmenten aikana. Suomessa tapaturmat ovat nykyisin lapsuus- ja nuoruusajan ehkäistävissä olevista kuolinsyistä merkittävin. Lasten ja nuorten terveyttä ja turvallisuutta voidaan edistää kohdentamalla suunnitelmallisia toimia terveydenmenetyksiä aiheuttaviin tekijöihin. Kansallinen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelma on vuodesta 2009 lähtien keskittynyt alle 25-vuotiaiden turvallisuuden edistämiseen ja tapaturmien ehkäisyyn kansallisen koordinoinnin ja monialaisen yhteistyön kautta. Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelmakauden aikana 2010-luvulla alle 25-vuotiaiden tapaturmaiset kuolemat ovat edelleen vähentyneet. Esimerkiksi vuosina 2007−2009 alle 25-vuotiaita menehtyi tapaturmaisesti vuosittain keskimäärin 191 ja vuosina 2013−2015 vastaavasti 112. Tapaturmaisista lasten ja nuorten kuolemista suurin osa (83 %) tapahtuu 15–24-vuotiaille. Tapaturman vuoksi sairaalan vuodeosastohoitoa tarvitsevien hoitojaksojen määrissä ei näy viimeisen 10 vuoden aikana juurikaan muutosta lapsilla ja nuorilla. Sairaalan vuodeosastolla hoidetaan tapaturman vuoksi vuosittain keskimäärin

13 300 alle 25-vuotiasta. Sairaalan vuodeosastohoitoon johtavien tapaturmien syitä on kuvattu kuviossa 1. Vuosittain keskimäärin 89 alle 25-vuotiasta nuorta tekee itsemurhan ja itsensä vahingoittamisen vuoksi sairaalan vuodeosastohoidossa on noin 700 nuorta. (vuodet 2013−2015.) Sukupuolten välillä on merkittävä ero sekä tapaturmaisissa kuolleiden että sairaalan vuodeosastolla hoidettujen lasten ja nuorten kohdalla. Tapaturmaisesti kuolleista alle 25-vuotiaista lähes kolme neljäsosaa (74 %) on poikia tai nuoria miehiä ja vastaavasti sairaalan vuodeosastolla tapaturman vuoksi hoidetuista potilaista reilusti yli puolet (64 %). Päihteiden käytöllä on yhteys tapaturmiin. Lähes kolmasosa (29 %) tapaturmiin vuosina 2012−2014 kuolleista 15−24-vuotiasta oli tapahtumahetkellä päihtyneitä.

Tapaturmien syyt ja vähentämisen keinot vaihtelevat ikävaiheittain Tapaturmien tapahtumaympäristö vaihtelee iän mukaan. Alle kouluikäisten lasten sairaalan vuodeosastohoitoa vaatineista tapaturmista yli puolet tapahtuu kotona. Nuorten tapaturmista suurin osa tapahtuu sen sijaan vapaa-ajalla kodin ja koulun ulkopuolella (kuvio 2). Liikenneonnettomuudet aiheuttavat vuosittain Suomessa eniten alle 25-vuotiaiden tapaturmaisia kuolemia ja niiden seurauksena aiheutuu myös toiseksi eniten sairaalan vuodeosastohoitojaksoja. Erityisesti pienten, alle 7-vuotiaiden liikenneturvallisuudesta huolehtimisessa korostuu vanhempien

ja huoltajien sekä lasten muiden lähipiirin aikuisten keskeinen rooli ja vastuu esimerkiksi turva- ja suojavälineiden käytön ja turvallisuuskasvatuksen osalta. Nuorilla liikenteen henkilövahingoilla on yhteyttä motivaation puutteeseen sääntöjen noudattamisessa ja riskialttiiseen käyttäytymiseen, kuten suuriin ajonopeuksiin ja humalassa ajamiseen. Nuorille, 15-24-vuotiaille, myrkytykset aiheuttavat toiseksi eniten tapaturmaisia kuolemia ja seuraavaksi eniten niitä aiheutuu hukkumisista. Pienillä lapsilla myrkytykset ovat tapaturmaisia, mutta nuorten myrkytyksissä näyttäytyy myös tahallisuus. Lasten myrkytyskuolemien vähenemiseen on vaikuttanut olennaisesti monien vaarallisten kemikaalien poistaminen kuluttajien saatavilta sekä turvakorkit. Pienten lasten myrkytysten ehkäisyssä on keskeistä huolehtia kodin kemikaalien, lääkkeiden ja vitamiinien säilyttämisestä lasten ulottumattomissa. Nuorilla päihteiden käytön taustojen selvittäminen ja varhainen puuttuminen sekä tuki ovat keskeisessä roolissa myrkytysten ehkäisyssä. Palvelurakenteen toimivuudella ja matalan kynnyksen palveluilla voidaan tukea varhaisen avun ja tuen saamista Hukkumiskuolemat ovat vähentyneet lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelmakaudella 15−24-vuotiailla nuorilla miehillä. Vastaavan ikäisten tyttöjen ja alle 15-vuotiaiden kohdalla hukkumiskuolemien määrässä ei näy samaa kehityssuuntaa. Alle kouluikäisillä lapsilla hukkuminen ja tukehtuminen ovat liikenneonnettomuuksien jälkeen seuraavaksi yleisimpiä tapaturmaisen kuoleman syitä. Varhaisen uimataidon ja vanhempien valistamisen merkitys lasten ja nuorten hukkumiskuolemien ehkäisemisessä on keskeistä. Vuosina 2000−2014 hukkumalla kuolleista 15−24-vuotiaista päihtyneitä oli 69 prosenttia ja vastaavasti vesiliikenteessä kuolleista hieman yli puolet (52 %). Tapaturmaisista syistä kaatumiset ja putoamiset (ml. liikuntavammat) aiheuttavat eniten sairaalan vuodeosastohoidon tarvetta alle 25-vuotiaille. Kuolemaan johtavat kaatumiset ja putoamiset ovat suhteellisen harvinaisia lapsilla ja nuorilla. Kaatumisista suurin osa aiheutuu liikuntatilanteissa. Asiantuntijoiden mukaan liikuntavammojen ehkäisyssä erityistä huomiota tulee

Vuodeosaston hoitoon johtaneet tapaturmat vuosikeskiarvo 2012-2014

Kaatuminen, putoaminen

5 684

Liikenne pl. vesiliikenne

1 161

Elottoman ympäristön mekaaniset voimat

1 161

Myrkytys, ml. kasvi- ja eläinperäiset

636

Elollisen ympäristön mekaaniset voimat

351

Muu tai määrittämätön tapaturma

4 271 0

1000

2000

3000

alle 7-vuotiaat

4000

tapaturmia

7–14-v.

5000

15–19-v.

6000

7000

20-24–v.

Lähde: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähde Hoitoilmoitusrekisteri

Kuvio 1. Tavallisimmat alle 25-vuotiaiden sairaalan vuodeosastohoitoa aiheuttaneet tapaturmat, jaettuna syittäin ja ikäryhmittäin, keskiarvo vuosina 2012−2014.

Vuodeosastolla hoidetut alle 25-vuotiaat potilaat vuosikeskiarvo 2012-2014 400 300 200 100

Muun tyyppinen tai määrittämätön Liikenne Tapaturma kotona Urheilu- tai liikentapaturma

Ikä

Muu vapaa-ajan tapaturma Työtapaturma Päiväkoti- tai koulutapaturma Lähde: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähde Hoitoilmoitusrekisteri

Kuvio 2. Alle 25-vuotiaiden eri toimintaympäristöissä tapahtuneet sairaalan vuodeosastohoitoa vaatineet tapaturmat (1/100 000 henkeä kohti) vuosina 2012−2014.

kiinnittää niin kutsuttujen korkean riskin liikuntalajien turvallisuuteen ja vammojen ehkäisyyn. Näitä lajeja ovat esimerkiksi joukkuepalloilu- ja kamppailulajit sekä ratsastus ja lisäksi uudemmista lajeista esimerkiksi skeittaus. Kaatumisten ja putoamisten sekä liikuntavammojen ehkäisyssä avainasemassa ovat peruspalveluissa (neuvola, varhaiskasvatus, koulu/kouluterveydenhuolto) kuten myös järjestöissä, urheiluseuroissa ja lajiliitoissa tehtävä työ. Nuorten itsemurhat ovat Suomessa yksi yleisimmistä kuolemansyistä 15−24-vuotiailla, vaikka niissä on pidemmällä aikavälillä tapahtunut vähenemistä. Perheeseen tai muihin läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät

ihmissuhdeongelmat ja erityisesti psykiatriset häiriöt ovat asiantuntijoiden mukaan nuorella itsemurhan riskitekijöitä. Mielialahäiriöillä, päihteiden käytöllä ja aiemmilla itsemurhayrityksillä on selvää yhteyttä nuorten itsemurhiin. Psyykkisten voimavarojen tukeminen ja mielenterveyttä uhkaavien tekijöiden varhainen tunnistaminen sekä hoitoonohjaus ovat lapsen ja nuoren lähipiirin sekä kaikkien lasten ja nuorten arjessa toimivien ammattilaisten tehtävä. Itsemurhayrityksen jälkeen jatkohoidon huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen tulee kohdistaa riittävästi resursseja. Itsemurhien ehkäisyssä on keskeistä huomioida myös ilmiön muut erityispiirteet kuten päihteiden käyttö. Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

Väliarvioinnin tulokset ja tulevaisuuden suuntaviivat Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelmaan asetettujen tavoitteiden ja 210 toimenpiteen toteutumisesta vuosilta 2010−2016 julkaistiin väliarviointi marraskuussa 2016. Eri asiantuntijaorganisaatioiden edustajien tekemän toimenpiteiden toteutumisen arvioinnin mukaan toimenpiteistä noin puolet (103 toimenpidettä) on toteutunut tai edistynyt hyvin. Yhteensä 65 toimenpiteessä eri organisaatioiden ja tahojen käytännössä tekemä turvallisuuden edistämistyö on vielä alkuvaiheessa. Toimenpiteistä 20 on väliarvioinnin mukaan jäänyt toteutumatta. Ohjelman toimeenpanosuunnitelmaa vuosille 2017−2021 työstetään parhaillaan monialaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tapaturmainen kuolema, vammautuminen tai itsemurha aiheuttaa aina kriisin ja paljon surua yksilölle, perheelle ja koko yhteisölle. Inhimilliselle kärsimykselle ja elämän arvolle ei voida laskea arvoa tai kustannuksia. Tapaturmien aiheuttamista suorista sairaalahoidon kustannuksista voidaan laskea arvioita hoitojakson pituuden ja vaativuuden sekä tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Alle 25-vuotiaiden tapaturmien ja itsensä vahingoittamisen sairaalan vuodeosastohoidon aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain yhteensä lähes 43 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman toimenpiteitä kohdennetaan erityisesti 15−24-vuotiaisiin, joilla tapaturmista ja itsetuhoisuudesta aiheutuvat kuolemat ovat suhteellisesti yleisempiä kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Laaja-alainen, alle 25-vuotiaiden koko ikäryhmään kohdentuva työ on kuitenkin edelleen tärkeää, sillä lapsuuden aikana luodaan perusta turvalliseen nuoruuteen ja aikuisuuteen. Ohjelman visiona on jatkossa, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua tapaturman tai henkilövahingon seurauksena. Tavoitteena on, että lapset ja nuoret elävät Suomessa virikkeellistä ja turvallista elämää. Henkilövahinkojen

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

aiheuttamia terveyden menetyksiä tulee tulevaisuudessa olla huomattavasti nykyistä vähemmän. Liikenneonnettomuuksien, myrkytysten, kaatumisten ja putoamisten (ml. liikuntavammat), hukkumisten ja itsetuhoisuuden ehkäisy ovat tulevinakin vuosina keskeisiä toiminta-alueita. Lisäksi ohjelmaan sisältyy jatkossa myös lasten kasvatuksellisen väkivallan vähentäminen ja ehkäisy. Ohjelmatyössä painottuvat myös ammattilaisten osaamisen vahvistaminen, kansallisen tason toiminnan koordinointi ja lasten sekä nuorten ja heidän perheidensä osallisuuden vahvistaminen. Turvallisuuden edistämisessä ja tapaturmien ehkäisytyössä keskeisiä toimijoita ovat eri ikäryhmien parissa työskentelevät ammattilaiset ja muut toimijat. Neuvolatyössä keskitytään vanhemmille annettavaan ohjaukseen ja vanhemmuuden tukeen sekä parantamaan esimerkiksi kotiympäristön turvallisuutta. Koulujen ja oppilaitosten osalta tärkeitä kehittämiskohteita ovat tapaturmien ehkäisyn ja seurannan kehittäminen suunnitelmalliseksi sekä tapaturmien ehkäisyn sisältyminen turvallisuusopetukseen. Nuorilla lisäksi vapaa-ajan toimijoilla on hyvin tärkeä merkitys kuten myös työpaikoilla, puolustusvoimissa sekä siviilipalveluskeskuksissa tehtävällä työllä. Järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat tekevät osaltaan merkittävää turvallisuuden edistämistä lasten, nuorten ja heidän perheidensä parissa.

Turvallisuuden edistämisessä on keskeistä huomioida ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten erilaisesta kulttuurisesta, etnisestä tai sosioekonomisesta taustasta johtuvat tekijät ja sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan uudistamiseen liittyvät asiat. Tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta sekä toiminnan koordinointi luovat perustan tehokkaalle turvallisuuden edistämiselle, jota eri hankkeet ja projektit osaltaan tukevat. Ehkäisevässä työssä on tärkeää tunnistaa, tukea varhain sekä ohjata tarvittaessa hoidon piiriin erityisesti niitä yksilöitä, vanhempia ja perheitä, joiden taustassa on tapaturmille ja itsetuhoisuudelle altistavia riskitekijöitä kuten mielenterveysongelmia ja/tai päihteiden käyttöä. Kirjoittajat Ulla Korpilahti, Th, TtM, tohtoriopiskelija, kehittämispäällikkö

Hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen -yksikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Laura Kolehmainen Sh, TtM, suunnittelija

Iäkkäät, vammaiset ja toimintakyky -yksikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lähteet Korpilahti U. & Kolehmainen L., Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman väliarviointi. THL Työpaperi 40/2016. Saatavilla aineistosta www.julkari.fi ja http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-771-8 Tilastot: THL Tapaturmatietokanta; alkuperäislähteet Tilastokeskus kuolemansyytilasto ja Hoitoilmoitusrekisteri.

TIETOA AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON HENKILÖSTÖLLE

Todistettu auttavan rauhoittamaan herkkiä vatsoja ja lievittämään ruoansulatuskanavan kypsymättömyyden oireita Tutkimusnäyttö pulauttelun vähenemisestä* *Perustuen kliinisiin tutkimuksiin, joissa on käytetty Lactobacillus reuteria

References: Savino F, et al. Pediatrics 2010; 126(3):e526-533; Szajewska H, et al. J Pediatr 2013; 162(2):257-262; Indrio et al. JAMA 2014, 168 (3):228-33; Szajewska H, et al. CMRO 2010, 26 (2): 423-437

Sisältää -maitohappobakteeria, johon teho perustuu. NAN Sensilacin proteiinia ei ole pilkottu.

Vähentää itkuaikaa merkitsevästi viikon käytön jälkeen. Kolmen viikon käytön jälkeen itkuaika väheni 70 % lumeryhmään verrattuna.*

Sinun neuvosi voivat auttaa Lisätietoja NAN Sensilac saat sivustosta www.nestlenan.fi Saadaksesi salasanan ota yhteyttä meihin osoitteessa nan@fi.nestle.com Maailman terveysjärjestö WHO* on suositellut, että raskaana olevat naiset ja uudet äidit saavat tietoa imetyksen eduista ja sen ensiluokkaisuudesta - etenkin siitä, että se tarjoaa parasta ravintoa imeväiselle sekä suojaa sairauksilta. Äideille tulisi tarjota tukea imetykseen valmistautumiseen ja sen ylläpitämiseen, painottaen erityisesti tasapainoisen ruokavalion merkitystä sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. Tarpeettomaan pulloruokinnan osittaiseen aloittamiseen tai muun ruoan ja juoman tarjoamiseen ei tulisi kannustaa, sillä se vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Äitejä tulisi myös varoittaa imetyksen lopettamisen peruuttamattomuudesta. Ennen kuin äitiä ohjeistetaan käyttämään äidinmaidonkorviketta, hänelle tulisi selvittää päätöksen sosiaaliset sekä taloudelliset vaikutukset: esim. jos vauvaa yksinomaan pulloruokitaan, tarvitaan enemmän kuin yksi pakkaus korvikejauhetta viikossa, joten perheen tilanne ja kustannukset tulisi pitää mielessä. Äitejä tulisi muistuttaa siitä, että rintamaito ei ole ainoastaan parasta vauvalle, mutta myös taloudellisin vaihtoehto. Mikäli päätös äidinmaidonkorvikkeen käytöstä tehdään, on tärkeää antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä painottaen, että keittämätön vesi (jauheen valmistuksessa), steriloimattomat pullot tai väärä laimentaminen voivat johtaa sairastumiseen. * Kts. International Code of Marketing of Breast Milk Substitutes, adopted by the World Health Assembly in Resolution WHA 34.22, May 1981

Uudet väitöskirjat

Rukiissa ja ohrassa lukuisia vähän tunnettuja terveysvaikutteisia yhdisteitä – hyviä lähteitä esimerkiksi mämmi ja olut Olut sisältää muiden viljatuotteiden lailla elimistölle hyvää tekeviä ainesosia. Luonnonvarakeskuksessa työskentelevä filosofian maisteri Juha-Matti Pihlava osoitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että ohran ja ohramallasoluiden hordatiinien kemiallinen monimuotoisuus on paljon suurempi mitä aikaisemmin on tiedetty. Lisäksi hän löysi vehnä- ja ruisoluista bentsoksatsinoideja, joiden on todettu toimivan tiettyjä syöpätyyppejä vastaan. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa viljojen ja viljatuotteiden vähemmän tutkituista pienkomponenteista, joita yleisesti pidetään hyödyllisinä yhdisteinä ravinnossamme. Pihlava tutki viljojen sisältämien terveysvaikutteisten komponenttien määriä rukiin, kauran, ohran ja vehnän jyvissä sekä niistä valmistetuissa tuotteissa, kuten hiutaleissa, leivissä ja oluissa. –Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi uuden tyyppisten elintarvikkeiden kehittämisessä, Luonnonvarakeskuksen tutkijana työskentelevä Pihlava sanoo. Pihlava pureutui tutkimuksessaan muun muassa kaurassa esiintyviin avenantramindeihin, ohralle tyypillisiin hordatiineihin sekä rukiin ja vehnän bentsoksatsinoideihin. Hän teki myös tarkempaa kartoitusta rukiin flavonoideista, joita ei aikaisemmin paljoa ole tutkittu. Lisäksi hän määritti alkyyliresorsinolien ja fenolisten happojen pitoisuuksia rukiissa, vehnässä ja ohrassa sekä lignaanien määriä rukiissa.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2017

–Mielenkiintoista on, että useat näistä tutkituista kasvien toissisjaisista aineenvaihduntatuotteista eli sekundaarimetaboliiteista toimivat viljoissa puolustusyhdisteinä kasvitauteja tai tuholaisia vastaan. Ja samat yhdisteet ovat ravinnossamme hyödyllisiä, niillä voi muun muassa olla hapettumisreaktioita hillitseviä, tulehduksia tai syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia, Pihlava toteaa. Japanilainen tutkimusryhmä löysi aiemmin hordatiinit tutkiessaan, miksi miksi tietyt oluen komponentit lisäsivät suoliston liikkuvuutta ja näin estivät ummetusta. Ennen Pihlavan tutkimusta hordatiineista tunnettiin kolme perusrakennetta, hän löysi lisää: 9 aiemmin tuntematonta rakennetta sekä lukuisia aiemmin raportoimattomia sokerikonjugaatteja. Uusien yhdisteiden tunnistamisen lisäksi Pihlava määritti hordatiinien kokonaispitoisuuksia yli 200 oluesta. –Hordatiinien kokonaispitoisuus oluissa oli verrannollinen alkoholipitoisuuteen, joskin suhteellisen suuria hordatiinipitoisuuksisa mitattiin myös alkoholittomista tai matala-alkoholisista oluista. Hordatiinit saattavat osaltaan vaikuttaa oluen aistittaviin ominaisuuksiin, sillä ne ovat kitkeriä ja niillä on havaittu olevan astringoivia ominaisuuksia, Pihlava kertoo. Uutena mielenkiintoisena löydöksenä oli vehnä- ja ruisoluiden bentsoksatsinoidit, joiden määrä myös alkoholittomissa tai matala-alkoholisissa vehnäoluissa voi olla merkittävä. Bentsoksatsinoidien mahdollisista terveysvaikutuksista, kuten syöpää ehkäisevistä ominaisuuksista, on olemassa viitteitä, mutta näiden osoittamiseen tarvitaan lisää tutkimusta. –Yhdisteiden pitoisuuksien vaihtelu oli kuitenkin hyvin suuri eri oluiden välillä, joten kaipaamme lisätutkimuksia tietääksemme, miten vehnä- ja ruismaltaan bentsoksatsinoidit saataisiin parhaiten siirrettyä olueeseen, toteaa Pihlava.

FM Juha-Matti Pihlava

Pihlava mukaan vehnä- ja ruisoluiden lisäksi hyviä bentsoksatsinoidien lähteiksi osoittautui muun muassa ruisleivät, ruisnäkkileivät, luomumämmi sekä erikoisesti ruismallasjauho. Rukiista ja ruistuotteista löydettiin myös laaja kirjo erilaisia flavonoideja, vaikkakin niiden pitoisuudet olivat marjoihin, hedelmiin ja vihanneksiin verrattuna alhaisia. –Koska näitä bioaktiivisia yhdisteitä havaittiin myös ruisnäkkileivistä, tuoreleivistä, maltaista sekä mämmistä, voidaan päätellä kyseisten yhdisteiden ainakin osin kestävän suhteellisen kovia ruuanvalmistusolosuhteita, Pihlava kertoo.

Makrogoli 4000 Pehmentää kovan vatsan hellävaraisesti. YKSILÖLLINEN JA SÄÄDETTÄVÄ ANNOSTELU

LAXOSOFT® on liuosmuotoinen makrogolivalmiste, joka pehmentää kovan vatsan hellävaraisesti. LAXOSOFT® sopii yli 2-vuotiaille lapsille, raskaana oleville ja imettäville* Neutraalin makuisen liuoksen voi sekoittaa mihin tahansa kylmään tai lämpimään juomaan kuten mehuun – helppo antaa myös lapsille. Yksilöllinen annostelu Liuosmuoto ja pakkauksen mukana tuleva mittamuki mahdollistavat tarkan ja säädettävän annostelun. LAXOSOFT® liuos sokeriton, laktoositon ja gluteeniton.

Lisää tietoa kovavatsa.fi LAXOSOFT® on CE-hyväksytty lääkinnällinen valmiste. Valmisteen pääainesosa on makrogoli, jota käytetään ummetuksen oireenmukaiseen hoitoon ja kovien ulosteiden pehmentämiseen. Valmistetta ei pidä käyttää yli 2 viikon ajan. Ummetuksen pitkittyessä tulee sen syyt selvittää. Ei alle 2-vuotiaille. Raskaana oleville tai imettäville naisille ja yli 2-vuotiaille lapsille suositellaan käyttöä terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa. Tutustu huolella pakkausselosteeseen. Markkinoija Sanofi Oy.

SAFI.DULC8.17.07.0353

*Käyttö terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa on suositeltavaa.

hunajainen hujau nahe jainen kuumajuoma

kuumajuoma hujau nahe jai

nen

hujau nahe jainen kuumajuoma kuumajuoma jauhe

D-vitamiini D-vitamiini D-vitamiini D-vitamiini