Dante’s Angels The Story of Ceres
“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”
"Siihen aikaan ja myöhemminkin, oli maan päällä jättiläisiä, kun enkelit yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia." (1 Moos. 6:4) "Herra lähetti vedenpaisumuksen. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot. Näin herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa." (1 Moos. 7:20–23)
"A story in the bible claims that the giants are actually descendants of the angels, but they were all destroyed in the great flood. The truth is, that some of them survived."
"Tämä on varmaan naurettavin asia koko vuonna!" kiroili Feenix ja työnsi lusikan maassa makaavan kalmankalpean Mana-chanin suuhun. "Uskomaton tuuri, tukehtua ja kuolla viinirypäleeseen kesken pelityksen! Just kun piti katsoa Resident Evil kutosen loppukuvat! Koko rypäle on vielä niin hankalan muotoinen, ettei sitä saa kammettua kunnialla irti." "Toivon mukaan saadaan se irti ennen kuin Mana-chan herää henkiin. Oisi kurjaa herätä eloon vaan kuollakseen heti kohta uudelleen samaan rypäleeseen." Talim huokaisi. "Tää on kyllä vähän ikävää katsottavaa. Jos minä menisin laittamaan juotavaa, kaikki varmaankin tarvitsee paussin tämän jälkeen." Shiva sanoi hiljaisella äänellä. Feenix tökkäisi Manaa silmään ja kilisytti lusikkaa tämän hampaita vasten. Lusikasta lähti hilpeä ääni. "Okei, ei taida toimia. Muita ehdotuksia? Haarukka, kenties?" Feenix kysyi ja heitti lusikan olkansa yli. Ceres väisti ketterästi ohikiitävän lusikan. Fixailemalla välähti mestari-idea: "Voitaisiin viiltää kurkku auki ja ottaa rypäle pois sillä tavalla. Eihän se mitään haittaisi, haava menee kuitenkin umpeen pian, ja nyt se ei edes tunne mitään, kuollut kun kerta on." "Bai bai!" Hihkui Shiva ja lähti ripeästi keittiöön päin. Ceres huokaisi ja työnsi Feenixiä hiukan syrjemmälle. Sitten hän tarttui Manaa jaloista ja nosti tämän ilmaan ylösalaisin. Kovakouraisen ja koomisennäköisen heiluttelun ja riepottelun jälkeen suusta putosi vihreä viinirypäle. Ceres laski Mana-chanin huoneen takaseinällä olevalle sohvalle heräämään. Sitten porukka jatkoi pelaamista. Oli siis talviloma, ja DMC-joukko oli halunnut pitää rentouttavan pelityksen. Se päätettiin pitää Shivan luona, sillä hänellä oli suurin kokoelma pelejä ja pelilaitteita. Muut raahasivat omia tarvikkeitaan paikalle. 1
Feenix ja Talim toivat erilaisia pelejä, ja Fixailema toi tietokoneensa. Cereksen mäkki oli jäänyt tällä kertaa kotiin, mutta hän oli kaapannut mukaan go-lautansa. Tämä antoi mukavaa vaihtelua shakille, jota Ceres ja Fixailema välillä pelasivat. Pojat olivat go:ssa yllättävän tasaväkisiä, mutta erittäin hyviä. Fixailema ei voinut sietää Cereksen voittavan häntä, koska go sentään oli peräisin Japanista, Fixaileman kotimaasta, ja se oli siellä suorastaan legenda. Ceres taas oli käyttänyt go:n opiskeluun viikkokausia, eikä oikein hyväksynyt Fixaileman voittoja. Kummatkin hävisivät ja voittivat vuorotellen. Shiva toi tarjottimella jokaiselle mukillisen kuumaa juotavaa ja istui pleikkarinsa ääreen. "Miten oisi, pidetäänkö se perinteinen Tekken-turnaus tässä välissä? Mana varmaan haluaisi Final Fantasyloppukuva-maratooniin mukaan, joten pitää odottaa, kunnes se herää." "Tekken vaikuttaa oikein hyvältä. Laita se." Feenix totesi ja meni katsomaan joko extra-tuliset ramennuudelit olivat kiehuneet tarpeeksi." Kohta sohvalta kuului köhimistä ja vaikerrusta. "Jösses, että on kurkku kipeä. Taisi rypäle olla oikein kovin kiinni. Millä te sen ulos saitte?" "Puolienkeli suoritti ihmeen. Halleluja." Fixailema totesi ja syventyi uuteen emulaattoripeliinsä. Feenix puhalteli ramen-kuppiinsa, nosti jalat pöydälle ja virnisti. "Olit ihan kelpo viihdettä hetken aikaa. Saatiin hyvät naurut. Sun kurkkukivulla ei sitten ole mitään tekemistä minkään lusikan kanssa. Mutta koita välttää tuota tempausta. Pureskele vaikka ruokasi ennen nielemistä." "Pistetään mieleen." Vastasi Mana leveästi hymyillen ja koitti tavoitella kulhosta viinirypälettä. Talim läpsäytti Manan kättä, ja tämä veti sen pois. Talim avasi sipsipussin ja näytti miettivältä. Lopulta hän kääntyi Cerekseen päin ja kysyi "Kuinka enkeli sinä oikeastaan olet? Tarkoitan... osaatko tehdä ihmeitä?" Ceres pohti hetken. "En oikeastaan. Jotain kykyjä minulla kyllä on, ja ne ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut oppia enemmän eri taitoja. Enkelihahmossa ollessani minusta tulee paljon nopeampi, vahvempi, isompi ja tehokkaampi, mutta muuten olen edelleen se sama Ceres. Taistelutaitoni opiskelin juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin: kovalla työllä." "Mistä sinä muuten olet kotoisin? Ja kuinka vanha sinä olet?" Feenix kysäisi. "Hmm, vaikea kysymys. Synnyin kutakuinkin 6000 vuotta sitten, mutta yli 5900 vuotta olin horroksessa." "MITÄÄH?" Kuului muilta yhteen ääneen. "Noh, se on vähän sellainen kummallinen asia. Tehän tiedätte mitä Raamatussa lukee puolienkeleistä? Osa miesenkeleistä rakastui ihmisnaisiin, ja nämä synnyttivät lapsia. Ne olivat kuitenkin paljon isompia kuin ihmiset, joten niitä kutsuttiin jättiläisiksi. Nämä jättiläiset olivat kuitenkin pahoja olentoja, ja viis veisasivat Jumalan laeista. Jumala vihastui ihmisiin sekä jättiläisiin ja päätti lähettää vedenpaisumuksen. Ainoastaan Nooan arkissa olleet pelastuivat. Tämä ei tosin pidä paikkaansa. Myös minä pelastuin." "Miten?" kysyi Shiva. "Noh, tarina on osittain kuvottava. Älkää nyt heti säikähtäkö, mutta sisälläni on mato." Hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Vain Yoshimitsun tunnusmusa soi pelin taustalla. "No joo-o. Näin kävi sittenkin. Säikähditte. Ettäs kehtaatte." "Ei ei, ei tässä mitään. Jatka tarinasi loppuun." Talim kehotti. "Hienoa!" Feenix huokaisi. "Meillä on sohvalla sekä raato että mato." "Kerronpa koko tarinan. Jaksatteko kuunnella?" Ceres kysyi. "JAKSETAAN!" huusivat kaikki yhteen ääneen. "Selvä. Aloitan ihan perusjutuista. Kun enkeli ja ihminen saavat yhteisen lapsen, se ei oikeastaan ole ihminen. Se on mato, eräänlainen symbiootti. Se tarvitsee isännän, tai se kuolee hyvin nopeasti, muutamassa päivässä. Mato valitsee sopivan isännän ja kaivautuu tämän vatsasta sisään. Ei ole helppoa löytää sopivaa isäntää, dna:n ja elintapojen pitää sopia yhteen, tai elimistö hylkii symbioottia. Joissain tapauksissa isäntäolento on allerginen symbiootille. Madot käyttivät isäntinä ihmisiä, luonnollisesti, koska ne olivat melko älykkäitä, elivät maalla, ja niillä oli kehittyneempi kulttuuri kuin eläimillä. Ne myös 2
kävelivät kahdella jalalla ja kykenivät pinsettiotteeseen, johon mikään muu eläin ei pysty. Tämä pinsettiote on tarpeellinen, jos aikoo tehdä yleensäkään mitään sorminäppäryydellä, ja se lisää hienomotorista toimintakykyä." Sanoi Ceres ja näytti muille käsillään, miten hän laittoi yhteen etusormensa ja peukalonsa. "Löydettyään sopivan isännän, mato menee sisään siihen, ja alkaa sulautua isäntään. Sulautumista ei tapahdu kokonaan, mutta ajan kanssa isäntä ja symbiootti kasvavat samaksi persoonaksi. Kumpikin tietysti kuolee, jos mato poistetaan. Nykyisessä minussa on ikään kuin fyysisesti kaksi olentoa, mutta kuitenkin olemme sama henkilö. Sitä ikään kuin kasvaa ja kypsyy yhteen. Vähänkuin lapsi voi olla kokonaan erilainen lapsuudessaan kuin aikuisuudessaan." "Ja sinulla on nykyiseltään puoliksi madon ajatusmaailma?" Feenix kysäisi. "No ei ihan tuolla tavalla. Ceres olen minä, tämä kaveri, jonka tunnette. Se on vain muodostunut kahden olennon yhteisvaikutuksesta ajan kanssa." "Jos mato meni ihmiseen... siis isäntään... sinä olet siis puoliksi ihminen ja puoliksi puolienkeli?" Shiva alkoi mennä sekaisin. "Vähän sama, jos sekoittaa puolituisen ja ihmisen, tulee neljäsosatuinen" Fixailema laittoi väliin kommenttia. "Voi sen noinkin sanoa." Ceres nauroi. "Mutta sanokaa vain puol'enkeli. Kaikille helpompaa." "Mutta miten sinä olet niin vanha?" Talim kysyi. "No siis... matoni on. Minä en. Tai siis me olemme. Äh, koitan selittää. Mato syntyi Egyptissä kauan sitten. Sen äiti oli eurooppalainen valkoihoinen nainen, ties miten joutunut sinne. Isä taas oli joku viestinviejäenkeli. Seraphineiksi niiden ammattikuntaa kai Raamatussa kutsutaan. Mato syntyi, mutta koska isäntää ei löytynyt heti, se piti laittaa kanooppiin säilytykseen. Muinaiset egyptiläiset olivat mestareita säilömään olentoja, huomaahan sen noista puoliksi rapistuneista muumioista, joita on haudoista kaivettu esille. Heheh." Shiva näytti hiukan happamalta ja heitti Hwoarangilla komean taklauksen pelissä. "Minun kohdallani onnistuivat melkein täydellisesti, vaikka säilöntämenetelmät olivat vasta melko yksinkertaisia. Onneksi olin purkissa pienessä kallioluolassa silloin kun mysteerinen vedenpaisumus tuli, siksi jäin henkiin. Muitakin on voinut säilyä tällä tavalla. Vedenpaisumuksen jälkeen ei kai tietääkseni enempää heitä... tai siis meitä, syntynyt." "Loput siis kuolivat?" Talim kysyi. "Näin tarina sanoo: Että Jumala poisti syntiset jättiläiset ja ihmiset vedenpaisumuksella. En tiedä kuka vedenpaisumuksen lähetti, vai oliko se ihan vain luonnonoikku. En tiedä, että onko Jumalaa edes olemassa. Mutta tehokasta työtä vedenpaisumus ilmeisesti teki. Eipä silti, osa jättiläisistä oli tosiaan aika hirveitä. Samoihin aikoihin syntyi naapuriin puolienkelikaksoset, ja ne olivat vaan todellakin pelkästään pahoja." Ceres sai kylmiä väreitä. Talim jäi taas pohtimaan. "Miksi teitä sanottiin jättiläisiksi? Eivätkö isännät olleet tavallisia ihmisiä?" "Olivat he, mutta symbiootti teki sen, että isäntä kasvoi kokoa hetkessä ja vielä aika reippaasti. Ne kasvukivut... ei ollut helppoa, kun aamulla noustessani vain törmäili seiniin. Niin nopeasti kasvoin." "Sinä löysit itsellesi hostin myöhemmin. Missä ja milloin?" Fixailema nousi hetkeksi koneensa äärestä. "Arkeologia oli suosittu amatööriharrastus ylhäisön keskuudessa Tutankhamonin haudan löytämisen jälkeen, joka tapahtui vuonna 1922. Eräs rikas perhe Saksassa vuonna 1934 oli palkannut oman yksityisen arkeologin, jonka tehtävä oli kaivaa aarteita ja lähettää heille Englantiin kaikki löytämänsä esineet. Kyseessä oli tietysti salakuljetus ja laiton tempaus, mutta perhe vähät välitti siitä. Siihen aikaan oli tosi muodikasta omistaa muinaisegyptiläisiä tavaroita. Tällä tavalla mato purkkeineen joutui heille. Perheessä oli kaksi poikaa. Kerran nuorempi poika avasi kanoopin muutaman vuoden koristeena olon jälkeen, vuonna 1940, ja näin mato pääsi vapaaksi. Se havaitsi, että perheen vanhempi poika olisi täydellinen isäntä ja sulautui siihen. Pojalla oli aluksi vähän rankkaa, mutta sitten kaikki alkoi sujua. Mato ja hosti tulivat hyvin juttuun, ja lopullinen sulautuminen oli melko helppo. Pojan perhe halusi hänelle sotilasuraa, mutta poikaa kiinnosti vain tiede ja tekniikka. Poika kieltäytyi menemästä sotaan, sillä hän ei halunnut olla natsien puolella. Hän karkasi Lontooseen tutkimaan ja oppimaan lisää tieteistä ja teknologiasta. Parin vuoden päästä poika sai kuulla, että perhe oli lähtenyt evakkoon raunioituvasta toisen maailmansodan Saksasta, eikä heidän 3
olinpaikastaan ollut mitään tietoa. Menetettyäni yhteydet perheeseeni, muutin nimeni Cerekseksi, erään asteroidin mukaan." "Siihen aikaan sinusta varmaankin tuli kokonaan sinä, vai?" Feenix kysyi. "Niin. Me muodostuimme yhdeksi henkilöksi. Oon jo yli 60-vuotias, mutta näytän edelleen puolet nuoremmalta. Mato hidastaa vanhenemista. Muutin paikkakuntaa muutamaan otteeseen, kun ihmiset alkoivat ihmettelemään. Ei sen kummempi temppu ja paperit pystyy kyllä väärentämään." "Yksi kysymys. Kauanko puolienkelit elää?" Talim kysäisi. "Jaa-a. Saattaa olla, että ihmishostini vähentää elinaikaa hiukan, mutta puolienkelit kai elävät melko kauan. En toisaalta halua tietää. Käy mitä käy, ja kuolen sitten kun kuolen." Fixailema katsoi kulmiensa alta alta Mana-chaniin. "No ainakin tiedetään varmuudella, milloin Mana-chan kuolee. Varmaan taas ensi viikolla!" Fixailema kiusoitteli. Mana-chan heitti sohvatyynyllä Fixailemaa ja nauroi. Tyyny osui Feenixiin, joka paiskasi sen melkoisella voimalla takaisin. Ceres nappasi sen lennosta kiinni juuri ennen kuin se osui Manaa naamaan. Vieressä Shiva tuuletti ja tanssi pöydän ympäri kierroksen, koska sai sivumennen unlockattua extra-hyperhard-vaikeustasolla uuden komean mieshahmon Tekkenissä. Ceres jatkoi tarinointiaan. "Mulle on ennustettu kahteen kertaan, että elän lyhyen mutta loistokkaan ja tapahtumarikkaan elämän. Tiiä noista sitten. Elämäni on ollut aika pitkä jo, ja sitä horrosta kiviröykkiön sisällä ei voi juuri tapahtumarikkaaksi sanoa." "Tapahtumat ovat vasta tulossa..." Mana-chan mutisi. Talim innostui. "Kerros nyt tosta muodonmuutosjutusta!" "Se onkin aika looginen. Symbiootti voi muuttaa isännän kehon hetkellisesti enkelimuotoon. Muutos kestää pari tuntia, mutta sen jälkeen on levättävä ja syötävä jotain. Eikä saa unohtaa nestettä, se on kaikkein tärkein. Koitankin pitää aina vesipulloa mukanani." Shiva esitti seuraavan kysymyksen. "Miten Dante löysi ja palkkasi sut?" "No, en heti tiennyt mitä tehdä elatuksekseni. Opiskelin lisää silloista teknologiaa ja nautin siitä, mutta enkelipuoleni veti tekemään jotain konkreettista. Huomasin että voisin suoritella sellaisia pikkuisia freelancekeikkoja. Toimin muun muassa henkivartijana. Olin myös Timesissa valokuvaajana. Jossain välissä 70-luvulla aloin kiinnostua tietotekniikasta ja rupesin tutkimaan ja opiskelemaan sitä. Itse tiedätte-kai-kuka sai minulta pari elintärkeää vinkkiä, mutta käytti niitä häpeilemättömästi hyväkseen muka omina ideoinaan. Siksi minä käytän nykyään mäkkiä. Aloin myös harrastamaan taistelulajeja, etupäässä ensin Taekwondoa, sitten myöhemmin muitakin. Enkelipuoleni antoi ajatuksen. Tein satunnaisia keikkoja demoninmetsästäjänä, ja kehityin melko taitavaksi niiden jäljittäjäksi. Aloin saada mainetta tietyissä sisäpiireissä, ja tuossa muutama vuosi sitten Dante otti yhteyttä ja tarjosi työtä etupäässä teknisenä tukihenkilönä, mutta myös tarpeen vaatiessa voisin avustaa eräitä kolmea legendaarista kaunista naista heidän tehtävissään. Suostuin tietysti. Täällä sitä nyt ollaan." "Kuusikymmenvuotiaaksi sun hiukset ovat jo kasvaneet ihan kiitettävästi." Fixailema täräytti tietokoneensa äärestä.
"Mana-chan. Sun pitäisi lopettaa tupakanpoltto." Shiva yritti. Mana-chan veti takkia päälleen ja oli lähdössä ulos. "Miksi? En minä siihen kuole." Shiva pudisti päätään. Mana-chan hävisi ulos saastuttamaan keuhkojaan. Feenix ja Talim leikkivät parasta aikaa Fixaileman digikameralla, ja täyttivät sen muistia ottamalla kunnon poseerauskuvia toisistaan. Talim jo suunnitteli sitä millaisen kuvan muokkaisi ja laittaisi sivuilleen. Ceres laittoi itselleen pienen poninhännän kummallekin puolelle päätä, sieppasi kameran ja otti oikein iloisen kuvan itsestään. Sitten hän pisti iPodinsa kiinni kaiuttimiin ja laittoi soimaan Queenia. Fixailema näytti siltä kuin ei lainkaan piittaisi sievistä pikkuleteistä, jotka olivat ilmestyneet hänen päähänsä pari tuntia sitten enkelien toimesta. Hän ei ollut huomaavinaankaan letittäviä enkeleitä. Feenix istui alas juomaan taas uutta kupillista erittäin vahvaa kahvia. Talimilla tuntui olevan vaikea päätös ottaako ihan kokista vaiko kahvia sen sijaan. "Jahas, tää on taas tätä, kun on valvottu tarpeeksi ja pelattu liikaa. Se aika, kun levottomuus kasvaa suoranaiseksi hulluudeksi." 4
"Sen ääni, kun hulluudesta tulee suoranaista." Fixailema heitti ohimennen. "Voiko pelata liikaa?" Kysyi Shiva, upoten hampaita purren yhä syvemmälle Silent Hilliin. "Enpä usko. Kyllä tää on ihan parasta tapaa viettää lomaa!" Talim sanoi ja siirtyi ikkunan ääreen katselemaan lumisia puita. Sitten hän meni vakavaksi. "Ceres-kiltti, viittitkö käydä hakemassa Manan sisälle. Ja suorita taas joku ihme." Talim sanoi. "Okei... Miksi muuten?" "Tää voi kuulostaa vähän uskomattomalta... mutta näköjään tie oli liukas... auto törmäsi häneen juuri." Talim vastasi. Tietokoneen ääreltä kuului Fixaileman kyyninen toteamus. "Tupakka tappoi sittenkin." Ceres huokaisi ja lähti kohti ovea.
- THE END -
Kirjoittaja: Mana-chan
5