Dante’s Angels Christmas Special
“Have yourself a merry little Christmas, Let your heart be light From now on, our troubles will be out of sight Have yourself a merry little Christmas, Make the Yule-tide gay, From now on, our troubles will be miles away. Here are as in olden days, happy golden days of yore. Faithful friends who are dear to us gather near to us once more. Through the years we all will be together If the Fates allow Hang a shining star upon the highest bough. And have yourself a merry little Christmas now.” 2008 AD Joulukuun 24 Kello 9.00 Suomi, Helsingin lähistö
Hiljaisuus hallitsi pimeää huonetta ja sen asukasta. Liilat verhot oli vedetty tiukasti ikkunan eteen estäen valon luikertelun sisälle. Yöpöydällä seisova kello näytti tasan yhdeksää ja se pärähti soimaan. Huoneen sängystä kuului unista tuhinaa, kun Shiva räväytti silmänsä auki ja melkein nuiji unensa katkaisijan pöydän läpi. Sitten hän muisti mikä päivä oli. ”Jouluaatto! Jey!!” Shiva tunki jalkansa aamutossuihin ja hypähti vetäisemään verhot pois ikkunan edestä. Enkelit olivat koristelleet ulkopihan jouluisilla värillisillä ulkovaloilla. Ikkunoita koristivat lumihiutaleet ja tontut. Ne eivät kuitenkaan saaneet herääjän silmiä säihkymään vaan ulkona avautuva näkymä. Ikkunaan oli yön aikana ilmestynyt jääkiteitä ja juuri tällä hetkellä satoi leijuen suuria lumihiutaleita. Eilen maa oli vielä ollut musta, mutta nyt se oli lumikinosten täyttämä. ”Kuinka kaunista! Täytyy mennä herättämään muut!” 1
Shiva juoksi ensimmäiseksi Feenixin huoneeseen ja veti hänet kirjaimellisesti ylös. ”Herätyyyys! Nyt on jouluaatto!” Shiva hihkaisi virnistäen ja juoksi Talimin huoneeseen. ”Talim... Ylös nyt! Ulkona sataa lunta!” Talim säpsähti istumaan tokkurassa. ”Kyllä kersantti, heti kersantti... Miten vain haluatte...” Shiva käännähti katsomaan huvittuneena ystäväänsä, joka ei selvästi tajunnut olevansa hereillä. Feenix marmatti jotain aikaisesta herätyksestä ja Shivan pitkäksi venyneestä pelisessiosta, kun hän tuli haukotellen olohuoneeseen ja venytteli tuttuun tapaansa äänekkäästi. Talim hiippaili kanssa huoneeseen haukotellen makeasti. ”Koristelkaa te kuusi, niin minä keitän sillä aikaa riisipuuroa. Ettehän te voi lähteä lentämään tyhjin vatsoin...” Feenixin ja Talimin silmät kirkastuivat ja he ryntäsivät tossujensa kanssa hakemaan kuusen sisälle. Shiva oli koko eilisen päivän tehnyt laatikoita ja paistanut kinkun ja laittanut muutkin jouluruuat valmiiksi. Enää piti laatikot paistaa illalla. Enkelit olivat yhdessä tehneet joulusiivouksen ja laittaneet paikat kuntoon. Talim oli pakannut, sillä hän aikoi matkustaa jouluksi perheensä luo ja samoin Feenix. Shivan vanhemmat tulisivat jouluksi kyläilemään hänen luokseen. Talim kävi laittamassa cd soittimeen joululevyn ja kaksikko kävi tuumasta toimeen. Shiva hyräili keittiössä kappaletta sekoittaen puuroa. Hän tiputti muutaman mantelin sen joukkoon ja lämmitti kattilassa glögiä. Feenix kävi laittamassa television päälle, josta tuli tuttu Lumiukko piirretty ja koristelijat katselivat sitä samalla tehdessään hommaansa. Feenix laittoi köynnöksiä juuri kuuseen ja Talim ripusti sen oksille palloja, jotka kimaltelivat kuusessa. Enkeleillä oli tapana lisätä joka vuosi yksi muistokoriste kultakin kuuseen ja tämän perinteen he olivat pitäneet vuodesta 2004 lähtien. Ensimmäisenä vuotena he olivat laittaneet yhteisen koristeen, joka oli teetetty kultasepällä ja siinä oli kaikkien kolmen tatuoinnit kolmion joka kulmassa. Seuraavana vuotena Talim lisäsi kuuseen pienoismallin Pyhän Virgiliuksen pullosta, johon oli kaiverrettu hopeinen sulka ja Shiva opaaliscarabin kaivauksilta. Feenix lisäsi Kristallisen kellon, jossa oli timantti kilisyttäjänä. Vuosi 2006 toi muassaan uusia seikkailuja niin hyvässä kuin pahassa, joten koristeetkin kuvasivat vuotta hyvin. Shiva ripusti silloin oksille laineisen koristeen, johon oli kiinnitetty sirpale Cruenta Caelis kivestä, jonka hän oli löytänyt hiuksistaan seikkailun jälkeen. Miten lie se oli joutunutkaan sinne. Feenix ripusti posliinisen miniatyyri koristenaamion ja Talim maorityylisen puisen ristikoristeen. Vuonna 2007 Feenix valitsi riipus koristeen, jossa roikkui kolmetoista tähteä. Talim asetti oksille posliinisen teatterin ilo/suru naamiot ja Shiva kultaisen skorpionin. Nyt oli siis tämän joulun aika. Talim ja Feenix huusivat Shivalle kutsun, kun he itse menivät huoneisiinsa hakemaan omia koristeitaan. Shiva laittoi levyt pois päältä ja juoksi omaan huoneeseensa. Jokainen palasi hetken kuluttua omat kääreet mukanaan ja Talim avasi ensimmäiseksi omansa. Hän kohotti sormissaan hopeisen kelttiriipuksen ja Feenix ja Shiva hymyilivät. ”Uusille ja vanhoille ystäville ja elämän kattaville muistoille.” Talim sanoi hymyillen. Shiva availi seuraavaksi omaa pakettiaan ja kaivoi sen kätköstä kultaisen vanhan kolikon, johon oli lisätty kultainen ketju. Hän kiepautti sen pari kertaa ympäri sormiensa välissä ja ripusti sen sitten kuuseen. ”Menneille ja tuleville rakkaillemme ja seikkailuille, joita saamme kokea.” Viimeiseksi Feenix avasi pahvisen rasian ja otti sieltä esiin punaisen lohikäärmekoristeen. Hän asetti sen kuuseen ja astui juhlallisesti taaksepäin. ”Historialle, nykyisyydelle ja tulevaisuudelle, sekä elämälle, joka yllättää meidät joka käänteessä.” Enää kuusesta puuttui latvustähti ja Talim heilautti kättään, jolloin pelkkää valoa oleva tähti ilmestyi kruunaamaan kokonaisuuden. Juuri silloin alkoi joulurauhan julistus tv:ssä ja kolmikko istui katsomaan sitä. Katsottuaan sen, he istuutuivat ruokapöytään, kun Shivan kännykkä soi. 2
”Shiva... Hei äiti... Aha, aha, joo... Syödään just... Mitä... Ei kai... Ei sille sitten mitään voi... Joulun jälkeen sitten... Joo, heido...” Kaksikko katsoi kummissaan Shivaa, kun hän tuli hymyillen, mutta peitellyn pettyneen näköisenä takaisin pöytään. ”Vanhempien autossa on jokin vika, eivätkä he ehdi lentokentälle... He eivät pääse tulemaan vasta kun joulun jälkeen, mutta ei se mitään...” Shiva yritti peittää pahaa mieltään ystäviltään onnistumatta kuitenkaan siinä. ”Lähde jommankumman mukaan... Ei sinun tarvitse joulua yksin viettää...” Talim ehdotti hymyillen. Feenix nyökkäsi myös, mutta Shiva ravisti päätään ”Kiitos tarjouksesta, mutta en viitsi tuppautua... Menisi kaikki jouluruokakin hukkaan... Kyllä minä selviän.” Riisipuuro syötiin aika haikeissa tunnelmissa ja Feenix ja Talim kiirehtivät takseihinsa. Shiva vilkutti ja kävi sytyttämässä lumilyhdyt ja jäälyhdyt. Tuuli oli koventunut ulkona ja Shiva tiukensi takkiaan väristen. Lumipyry yltyi niin, että hyvä kun ulkona edes näki eteensä. ”Brrr, toivottavasti he selviävät lentokentälle asti...”
Kello 15.35
Shiva istui sivuttain nojatuolissa hörppien kanelilta tuoksuvaa glögiä. Hän tuijotti ulos lumipyryyn ja sitten televisioon, josta tuli joka jouluinen klassikko ”Elämä on ihanaa”. Enkelikello helisi iloista säveltään pöydällä kynttilöiden, karkkien, pähkinöiden ja rusinoiden seassa. Takkatuli loimusi lämpöään ja turvaa ulkona riehuvalta myrskyltä. Joululaulut olivat soineet taukoamatta aamutunneista lähtien, mutta Shiva ei kyllästynyt niihin hetkeksikään. Joulu ei tuntunut kuitenkaan menevän aivan suunnitelmien mukaan. ”Ding, dong...” Ovikello soi ja Shiva säpsähti ajatuksistaan hereille. ”Tullaan!! Kuka se nyt voi olla...” Ovikello soi uudemman kerran ja Shiva vetäisi sen auki puoli huolimattomasti. ”Johan oli aikakin! Meinasitko jäädyttää meidät tänne!” Feenix huudahti ja ryntäsi sisälle. Talim heittäytyi hänen vanavedessään makaamaan lattialle ja Shiva läimäytti suu auki oven myrskyn tieltä kiinni. ”No anteeksi vain, mutta miksi ette käyttäneet avaimia!?” ”Ööh tota noin...” Feenix änkytti. ”Niin, FEENIX! Sanopas Shivallekin, miksi emme käyttäneet avaimia?” Talim kivahti repien jäätyneitä vaateparsiaan pois. ”No, me ryntäsimme heti ovelle, kun taksi saapui pihatielle ja minä kaivoin ensimmäisenä avaimen laukustani ja se tota...” ”NIIN!?” Talim sanoi kismiintyneellä äänellä ja kaappasi laukut mukaansa. ”Lennähti jonnekin lumihankeen...” Shiva muljautti epäuskovasti silmiään ja tuijotti kaksikkoa. ”Ei se siihen lopu... Kerro mitä sitten kävi Feenix. Kerropa se!” ”Talim, älä viitsi... Se oli vahinko... No, kuitenkin... Talim ojensi silloin minulle omia avaimiaan ja mä tota... Huitaisin vahingossa hänen käteensä ja ne lensivät jonnekin vielä kauemmas kuin minun.” Shiva tuijotti molempia ystäviään vuorotellen, kunnes purskahti hulvattomaan nauruun. Hän ei pystynyt lopettamaan sitä ollenkaan. Talim marssi huoneeseensa laittamaan kuivat vaatteet ylleen ja Feenix seurasi hänen esimerkkiään. Kaksikko tuli takaisin ja olohuoneessa istuivat lattian taljamatolle takan ääreen. Shiva oli sillä aikaa lämmittänyt glögiä paleleville ja istui itse sohvalle. 3
”Ette selvästi päässeet lentokoneeseen, joten miksi ette soittaneet minulle?” Shiva sanoi haistellen kuumaa juomaansa. Kaksikko vilkaisi toisiaan ja Talim nyökkäsi, että hän voisi kertoa. ”Olimme täysin ajoissa lentokentällä ja valmiina nousemaan koneeseen, kun kuulimme, että kaikki koneet olivat tunnin myöhässä vallitsevan lumimyrskyn vuoksi. Istuimme sitten rauhassa odottamaan lentomme saapumista, kun kuulimme, että lento viivästyisi vielä tunnin. Olimme aivan rauhallisia ja odotimme ja odotimme... Kunnes tuli ilmoitus, että loput lennot tänään oli peruttu... No arvaat vaan, että hermot siinä meni ja yritimme soittaa huvilan puhelimeen, mutta linja oli poikki ja... Niin, oletko tarkistanut kännykkääsi lähiaikoina...” Shiva käveli keittiöön ja toi kännykän olohuoneeseen. ”Akku loppu...” ”Kuinka tyypillistä!” Feenix tuhahti ja kietoutui täkkiinsä. ”Etsimme siis taksin ja tulimme takaisin tuossa myrskyssä.” ”Siellä onkin aika kaamea ilma... Noh, menen laittamaan saunan päälle, että saatte lämmiteltyä ja peseytyä. Sitten rauhoitumme joulun viettoon.”
Shiva laittoi vähän ennen saunaa laatikot uuniin ja muut jouluruuat pöytään. Enkelit kävivät vuorotellen saunassa ja joka kerran jälkeen oli kuusen alle ilmestynyt uusia lahjoja. Lahjat oli tarkoitus antaa vasta joulun jälkeen, kun Talim ja Feenix olisivat tulleet takaisin matkoiltaan, mutta nyt asiat olivat toisin. He pystyivät viettämään aaton yhdessä aiemmista suunnitelmista poiketen. Kello läheni jo seitsemää, kun Feenix tuli ensimmäisenä saunasta oloasu päällään pois. Hän kävi keittämässä kupin kahvia itselleen ja kuivatti hiuksiansa pyyhkeeseen ja antoi niiden sitten laskeutua valtoimenaan olkapäille. Ruokien tuoksu sai veden herahtamaan kielelle, kun ne paistuivat hiljalleen uunissa. Feenix istuutui sivuttain sohvalle ja antoi päänsä retkottaa käsinojan yli. Kova lumipyry jatkui ulkosalla. Kun Talim tuli seuraavaksi saunasta pois, oli Feenix jo torkahtanut kuunnellessaan joulumusiikkia. Shiva pyrähti huoneestaan kellariin ja saunaan Talimin ohi niin, että tämä kiepsahti paikallaan ympäri. Feenix säpsähti hereille ja haukotteli makeasti. ”Milloin me syödään?” Hän sanoi venytellen ja laski jalkansa lattialle. ”Kunhan Shiva tulee saunasta, niin sitten... Ole kärsivällinen.” Talim kiersi tukkansa pyyhkeeseen ja korjasi lyhyttä kylpytakkiaan. Hän käveli keittiöön ja teki itselleen lämmintä glögiä ja liittyi Feenixin seuraan olohuoneeseen istuen sohvan eteen lattialle. Televisiosta tuli juuri Samu Sirkan joulutervehdys, jota molemmat jäivät katsomaan. Shiva tykkäsi joukosta eniten olla saunassa, joten hän oli siellä yli tunnin, kunnes tuli pois hiuksiaan kuivaten ja pitkä teepaita päällä. Feenix ja Talim olivat sillä aikaa alkaneet pelata Devil May Cry kolmosta ja hihkuivat sitä pelatessaan. ”Kyllä toi päähenkilö on sitten tosi cool!” Feenix sanoi joulutorttua syöden ja glögiä juoden. ”Niin, hän muistuttaa minua jostakin... En vain saa päähäni kenestä...” Talim totesi tapellessaan isoa lintua vastaan. Shiva laski pyyhkeen olkapäillensä ja asteli keittiöön laittaen patalaput käsiinsä. Tarpeeksi pelattuaan, kaksikko istui sohvalle ja otti ison päiväkirjaa muistuttavan esineen hyllystä. Päällä luki komeasti ”Danten Enkelit” ja Talim avasi sen keskikohdasta. 4
”Harmi, ettemme voi ikinä julkaista muistelmiamme. Näistä saisi todella hyviä tarinoita kirjoitettua...” Feenix nyökkäsi ja he lukivat vanhojen juttujen selontekoa purskahtaen välillä hilpeään nauruun. Laatikot olivat valmiita ja pelaajakaksikko tuli auttamaan pöydän kattauksessa. Talim leikkasi siivuja sinappisesta kinkusta ja Feenix laittoi juustot, herneet ja lohen tarjoiluastiaan. Shiva vatkasi vaaleanpunaisen kermavaahdon ja laittoi rosollin pöytään. Feenix avasi alkoholittoman siiderin ja kotikaljapullon ja laittoi ne pöytään. Talim avasi italiansalaatti purkin ja Feenixin kanssa laittoi astiat pöytään. Shiva tarkasti vielä laatikot, ennen ruokailua. ”Peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikko... Kaikki kunnossa... Eiköhän se ole siinä. Kaikki pöytään vain!” Juuri kun kolmikko oli nostamassa lautasia pöydästä ovikello soi taas ja he ryntäsivät eteiseen. ”Kuka se voi olla... Tässä ilmassa...” Talim mumisi ja Feenix avasi mielenkiinnolla oven. ”Mitä ihmettä!?” Shiva huudahti ihmeissään. ”HO Ho Ho, Merry Chirstmas! Onko Enkelit olleet tänä vuonna kilttejä?” Oven takaa ilmestyi laiha joulupukki partoineen ja säkkeineen. Kolmikko seisoi sanattomana ovella, kunnes Feenix huomasi tutun punaisen vaateparren. ”Dante!” hän huudahti iloisena ja päästi pomonsa sisälle. Olihan se näky nähdä Dante pukeutuneena joulupukiksi. Shiva ja Talim kävelivät edellä olohuoneeseen, Danten laskiessa säkin olaltaan. Feenix tuli heidän perässään ja heittäytyi sohvalle. ”Mistä tiesit, että me kaikki olisimme paikalla?” Shiva kysyi ihmetellen. ”Minulla on keinoni... Kuulin, että teidän joulusuunnitelmanne meni uusiksi, joten päätin tulla yllättämään teidät.” ”Niin, mutta miten pääsit tänne? Jos et ole huomannut, niin ulkona ei ole mikään matkustusilma...” Talim sanoi istuen nojatuoliin. ”Kuten sanoin... Minulla on keinoni... Ei siitä sen enempää... Toin teille myös tervehdyksen vanhoilta tutuiltanne, ja he olivat enemmän kuin valmiit antamaan teillä joululahjoja mukanani... Ette ole selvästikään kirjoittanut raportteihinne kaikkea.” Enkelit punastuivat korvanlehtiään myöten ja yskäisivät yhteen ääneen. ”Meillekö... Lahjoja...” Feenix änkytti ja katsahti ystäviinsä. ”No, mitä odotat... Lahjoja kehään!” Talim huudahti innoissaan ja ponkaisi tuoliltaan ylös. ”Noh, noh... Kärsivällisyyttä. Odotuksenne palkitaan kyllä...” Dante alkoi penkomaan säkkiä ja kaivoi sieltä todella pitkän paketin. ”Kiiltä Talimille. Tein tämän omin käsin kirsikkapuusta sinulle. Hyvää joulua!” Hän sanoi ja ojensi paketin odottavan käsiin, joka repi paperit pois sen päältä. ”Ooh, kaiverruksin koristeltu... Yhrm... Pitkä sauva!” Talim ihasteli punastuen. Feenix ja Shiva purskahtivat nauruun ja vinkkasivat Dantelle silmää, joka kaiveli taas säkkiä. ”Shivalle, joka vei sydämeni ainiaaksi hiekkadyynien yllä... Hyvää joulua, Akunosh.” Shiva nappasi punastuen pehmeän paketin ja avasi sen rauhallisesti. Naisen kasvot muuttuivat uudestaan helakan punaisiksi. ”Mi-mi-mi-mitä ihmettä hän luulee minun tällä tekevän... Kehtaa nyt antaa tällaisen lahjan...” Shiva nosti ylös liilasinivalkoisen napatanssijan asun, jossa oli kultaisia ja timanttisia koristeita uuman päällä. ”Wow!” Feenix ja Talim huudahtivat yhteen ääneen ja Shiva mulkaisi heitä tuohtuneesti. ”Kaverit... Älkää viitsikö... Eihän tässä ole melkein yhtään kangastakaan... Minä... DANTE!” Heidän pomonsa oli tuijottanut asua oudon myhäillen mikä sai Shivan tulistumaan entisestään. ”Miehet... Olisi pitänyt arvata... En kyllä laita tätä ylleni ikinä!” Dante naurahti ja kaivoi taas säkkiään. ”Jotain, joka muistuttaa sinua minusta tulevissa seikkailuissa... Iloista joulua! Toivoo: Haya” 5
Nyt oli Feenixin vuoro punastua ja hän ojensi tärisevän kätensä rasiaa kohti. Kannen alta sisäpaperin suojista löytyi teräksinen heittotähti, jossa oli kultaisia kaiverruksia. ”Vauh!” Feenix meinasi heti yrittää demonstroida uutta asettaan, mutta ystävät estivät sen viime hetkellä. Jopa Dante oli pompannut turvaan tuolin taakse. ”Kröhöm, jospa jatketaan...” Dante huomautti siistien asuaan ja kaivoi esille pitkulaisen paketin. ”Shivalle, toivottavasti vielä tapaamme tammen lehvien katveessa, Rauhallista joulua! Aidan.” Paketista löytyi käsin tehty pitkä jousi, nuolet ja kantokotelo. Jouseen oli kaiverrettu nimi ”Aesgulon”. ”Upea! Ja tuo nimi... Se kuulostaa hyvin tutulta...” Shiva tuijotti nimeä kulmat rypyssä. ”Seuraavaksi onkin sitten lahja Feenixille, tämä tuo muistoja mieleesi, Joulua toivottaa, Remey.” Feenix otti pienen paketin ja avasi sen uteliaana. Sisältä löytyi kultainen Ankh-kaulakoru. ”Mä tiesin, että se nappasi sieltä hautakammiosta jotain... Se luihu.” Feenix tuhahti ja katsoi ystäviään. Säkki oli jo huomattavasti pienentynyt, kun Dante kaivoi esille toisen pienen rasian ja käänteli sitä kädessään. ”Talim, sinä olet minun Nine-one-onenini! Hyvää joulua! Aleksei.” Lahjan saaja punastui, mutta terästäytyi sitten.” ”Mitä sillä ryökäleellä voi olla minulle annettavaa?” Talim nälväisi ja avasi rasian. Sen sisältä löytyi elegantti hajuvesipullo, jossa oli vaaleanvihreää nestettä sisällä. Lasista pintaa koristi kultainen viivakoodi ja numero 911. ”Oh!” Talim suihkutti sitä kevyesti ranteeseen ja haistoi sitä varovaisesti. Tuoksu oli aivan ruhtinaallinen. Dantella olikin jo seuraava lahja kädessään. ”Tämä onkin sitten yhteinen lahja teille kaikille ystävältäni Raydeniltä.” Hän avasi laatikon ja nosti kultaisen vyötäröketjun ylös, mistä roikkui smaragdisalama ja ojensi sen Talimille. Feenixille oli tarkoitettu kultainen ranneketju, josta roikkui punainen rubiinisalama. Shivalle jäi kultainen kaulaketju, josta roikkui kristallinen liila salama. Enkeleiden kirkastuneet katseet puhuivat paljon ja Dante hymisi tyytyväisenä. ”Enää on jäljellä minun lahjani teille... Feenix, ole hyvä.” Puhuteltu astui eteenpäin ja aukaisi varovasti ison laatikon. Pehmusteiden alta löytyi monta venetsialaista naamiota eri koristeluin ja ne olivat selvästi antiikkia. ”Wow! Kiitos Dante.” Feenix halasi pomoaan ja siirtyi taaemmas. ”Okei, Shiva, tämä on sinulle.” Paketti oli pieni ja neliskanttinen. Shiva avasi sen ja huudahti tai oikeastaan kiljahti hämmästyksestä. Minun suunnittelema peli! Se on julkaistu... Miten?” ”Minulla on yhteyksiä korkeisiin tahoihin ja he pitivät muutenkin pelisi ideasta. Se auttoi paljon.” Shiva heittäytyi pomonsa kaulaan. ”Olet huippu! Kiitos!!” ”Köh, ei kestä...” Shiva laski pelin pöydälle ja meni laittamaan laatikot vähäksi aikaa takaisin uuniin. ”Tämä on sinulle, Talim... Kaikilla mukavuuksilla.” Lahja oli hyvin painava ja Talim repi paperit kärsimättömänä sen päältä pois. ”*Pihinää ja puhinaa* Kan-kan-kannettava!” Enkeli änkytti haukkoen henkeä. Hän ei saanut sanaa suustaan, vaan halasi työnantajaansa kiitollisena. ”Syömään!” Shiva huudahti ja kattoi pöydän Dantellekin. ”Ensimmäiseksi kimppahali!” Feenix huudahti ja kolmikko hyppäsi työnantajansa kaulaan. ”No niin, tytöt...” Dante naurahti ja siisti kampaustaan. 6
Joukko siirtyi ruokasalin puolelle ja täytti lautasensa joulun herkuilla istuutuen pöydän ääreen. Dante istui pöydän päässä katsellen suomalaista jouluruokaa pieni epäluulo mielessään, mutta tuoksu haihdutti viimeisenkin epäilyksen. ”Hyvää joulua, Enkelit.” ”Hyvää joulua, Dante!” Kolmikko vastasi yhteen äänen ja alkoi nauraa. ”Saisinko salaatin?” Dante pyysi ravistellen päätään ja hymyillen. Lämmin tunnelma valtasi joulupöydän ja sen ympäristön valtasi iloinen puheen sorina ja kikatus. Kynttilät paloivat kirkkaasti ja vihdoin ikkunan ulkopuolella lumipyry näytti hellittävän. Tähdet pilkistivät esiin pilvien raoista ja suuret lumihiutaleet laskeutuivat hiljalleen maahan. Kuu näytti hymyilevän sijallaan katsoessaan kartanon ikkunasta taloon sisään.
- THE END Merry Christmas to all, And to all a good night!
Kirjoittaja: Lea Vestovuo
7