Dante’s Angels
They Are Not Gone... Not Really...
“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”
2000 AD Elokuun 12 Englanti
Oli raikas syyskuinen ilta. Ruska oli komeimmillaan ja puut kylpivät keltaisen-, oranssin-, punaisen- ja vihreän lehtipinnan alla. Shiva käveli kapeaa puistotietä katse luotuna alas ja tarttuneena kaulukseensa, jotta kylmä syysviima ei pääsisi kaula-aukosta sisään. Tuuli teki pieniä lehtipyörteitä tien yli ja sai lehdet leijumaan runsain määrin puista alas. Shivan hiuksiin tarttui yksi oranssinkeltainen. Syksyn tuoksu valtasi kulkijan hengitysilman ja puistolampi heijasti ylhäällä lentävän kurkiauran, jota nainen jäi katsomaan, kun kuuli lintujen kutsuhuudon. Ulkona alkoi olla jo aika koleaa. Joutsen pariskunta oli jättänyt muuttonsa myöhäiseksi, ja ne lipuivat Shivan ohi uljaina höyheniään pörhistellen. Vihdoin Shiva pääsi puistosta pois ja käveli sisään läheisestä lemmikkien hautausmaan portista. Hän kiemurteli käytävillä, kunnes saapui vanhan tammen luokse. Sen rungon vieressä seisoi valkoisesta marmorista tehty hautakivi, johon vierailija oli itse hakannut kauniin silkkiterrierin kohokuvan, jolla oli siivet. Kiven vasemmalla puolella oli ylhäältä kaareva pieni aukko, jonka toisella puolella oli lasi ja toiselta puolelta sai oven avattua. Tuuli kuljetti lehtiä maassa hautakummun yli ja Shiva kyykistyi puhdistamaan sen lehdistä. ja jäi paikalleen vähäksi aikaa lepuuttaen käsiään, joissa oli ruskeat nahkahanskat. hautakummun päällä oli betonilaatta, jossa oli koiran tassun jäljet ja luki nimi Arabella Faihill 1985-1999. In Memoriam. Koira oli ollut Shivan ensimmäinen lemmikkieläin. Mietiskelijä kaivoi jotain taskustaan, jonka hänen kädessään huomasi olevan valkoinen kynttilä. Hän sytytti sen sytkärillään ja laittoi hautakiven koloon, sulkien lasioven sen jälkeen. Yksi kyynel vierähti silmästä ulos ja tippui poskipäitä pitkin koiran nimen päälle, pisaran levitessä tähtikuvioon kovalla pinnalla ja jäätyen jäähileeksi. Tuuli yltyi ja lehdet lensivät kuin sadekuurona ilmassa, ettei katsoja nähnyt nenäänsä pidemmälle. Pilvettömältä taivaalta iskeytyi salama läheiseen vaahteraan ja Shivalle tuli Black out. Luonnon erikoinen ilmiö kesti kuitenkin vain sen hetken. Shiva vaikeroi maatessaan mahallaan maassa ja kömpi hitaasti polvi-istuntaan. Hän katsoi ympärilleen, sillä katuvalot olivat syttyneet ja tähdet tuikkivat taivaalla. Haudan kynttilän liekki paloi kirkkaasti ja paikan oli täyttänyt kevyt usva. Kuu näytti jättimäiseltä tummansinisellä taivaalla, ohkaisten pilvien lipuessa mystisinä sen ohi. ”Bella...” Shiva sanoi kuiskaten ja pyyhkäisi nenäänsä. Surumielinen ulina täytti ilman ja kynttilän liekki sammui. Hautakiven viereen ilmestyi kuin tyhjästä koira-aave, joka näytti ihan Shivan ensimmäiseltä koiralta läpinäkyvänä ja valkoisen hohtavana. Shivan 1
silmät laajenivat ja hän horjahti takamukselleen. Bella juoksi säikähtäneen luokse pientä hännän töpöään heiluttaen ja haukkuen. Se hyppäsi syliin ja nuoli mukamas Shivan kasvoja. Yllätetty yritti halata koiraansa, mutta kädet menivät tietysti ilmestyksen läpi. Yhtäkkiä Bella alkoi ulisemaan ja silmien kirkkaus himmeni. Se asettui kylkimakuulle ja sulki silmänsä huokaisten. ”Ei taas! Bella!!” Aave hävisi naisen sylistä ja ilmestyi istumaan hautakummun viereen, pää kallellaan ja heiluttaen häntäänsä. Samassa koiran hahmo muuttui ja se kasvoi ihmisen mittaan kauniiksi naiseksi. Shiva ei pystynyt muuta tekemään, kuin istumaan suu auki. ”Bella?” hän kysyi varovasti ja nousi seisomaan. Neito hymyili ja räpäytti silmiään. ”Sieluni nimi on Belianar,” neito sanoi. Tumman ruskeat silmät hymyilivät ja hohtivat kilpaa harmaiden pitkien hiuksien ja valkoisen hopeakuvioisen hameen kanssa. Belianar seisoi ryhdikkäänä ja sirosti kuten lady, mutta hänen olemuksestaan hehkui myös miehinen voima. Naisella oli tuuheat ja pitkät silmäripset ja harmaat sirot tribaali-tatuoinnit koristivat poskia. Hänellä oli valkea iho ja hiukset näyttivät harjatun silkkisiltä. Kynnet olivat muuten lakattu mustiksi, mutta yhdessä niistä oli valkoinen lakkaus. ”Sain luvan tulla opettamaan sinulle tärkeän asian, ennen seuraavaa koitosta. Kohtalosi täyttyy pian ja tarvitset apua päästäksesi alkuun.” Belianar kierähti ympäri polviin asti pitkät kutrit leijuen, jolloin niiden vaalean ruskeat päät huomasi. ”Turvallista matkaa, isäntä.” Shiva kieppui monta kertaa ympäri maiseman viuhuessa valon nopeudella hänen silmiensä editse. Hänen vaatteensa muuttuivat valkoiseksi menneen ajan kreikkalaista asua muistuttavaksi pyörimisen aikana. Ja kun se loppui, niin Shiva huomasi olevansa oman tekemänsä Atlanttis-pienoismallin sisällä. Paitsi, että nyt se oli oikea. Shiva oli yhtenä yönä nähnyt unta myyttisestä kaupungista ja oli heti aloittanut rakentamaan sitä muistikuvien mukaan. Oli outoa nähdä se lasikuvun sisältäpäin. Belianar tassutteli kävelijän vieressä, taas koiraksi muuttuneena ja Shiva katseli ihmeissään ympärilleen. Hän käveli marmorisia katuja pitkin kohti keskusaukiota, jossa oli käynnissä päivittäiset torimyyjäiset. Kauppiaat möivät mausteita, hajusteita, erilaisia hedelmiä vaatteita ja muita tarvikkeita, joita Shiva jäi ihastelemaan. Nainen sai saaren asukkailta kummastuneita katseita erikoisen koiransa vuoksi ja jumalattaren ulkonäön omaavana, sen aikakauden ihanteiden mukaan. Ponnarilla olevat luonnonkiharat hiukset laskeutuivat polviin asti ja hampaat hohtivat helmenvalkoisina. Eniten, he kuitenkin tuijottivat naisen kauniita vihreitä silmiä. Bellalla oli taas tarpeeksi puuhaa rökittäessään paljon itseään isompia koiria, kun ne tulivat hänen henkilökohtaiselle reviirilleen. Shivalle tarjottiin monia herkkuja maistiaisiksi ja kankaita lahjaksi, kun hän suuntasi torin läpi kohti Tenochtitlanin näköistä valkomarmorista pyramidia. Shiva alkoi nousta sen jyrkkiä rappusia rauhallisesti ylöspäin ja Bella juoksi hänen edessään. Ylhäällä jämerän näköiset vartijat pysäyttivät keihäineen nousijat, ja Bella juoksi toisen jalkojen välistä sisälle. Vartijat yrittivät saada koiraa kiinni ja Shiva pääsi livahtamaan sisälle piiloon varjoihin. Temppelin suojelijat kyllä ihmettelivät takaisin tultuaan, mihin neito oli hävinnyt, mutta jäivät kumminkin vartioon pohtimatta sitä sen enempää. Kaupungin elämä oli hiljenemässä ja sen soihtuja sytyteltiin jo. Aurinko laski hitaasti taivaanrantaan värjäten sen sateenkaaren väreihin ja tähdet ilmestyivät pimenevälle taivaalle. Shiva käveli hiippaillen temppeliin sisälle kuunnellen ääniä edestäpäin. Hän saapui päähuoneeseen ja piiloutui läheisen pylvään taakse seuraamaan kolmen papittaren palvomisseremoniaa. 2
Keskellä huonetta lattiassa oli kaiverrettuna kolmiokuvio, jonka kulmissa papittaret seisoivat. He mumisivat jotain kädet kohotettuina kattoa kohti, jonka pienestä aukosta tulvi kuunvalo sisälle, kohdistuen kolmion keskelle. Papittarilla oli yllään violetti, vihreä ja punainen kaapu. Mikä oli harvinaista tuohon aikaan ja suotiin vain tärkeille ihmisille. Shiva ojentautui vähän pitemmälle pylvään takaa ja näki papitarten keskellä ilmassa syntyvän sykkivän valopallon. Papittaret laskivat kätensä ja ottivat toisiaan käsistä kiinni, hymyillen. Valtoimenaan olleet hiukset heiluivat ja Shiva tuli esiin piilostaan, jonkin pakottamana. Samalla muiden pylväiden takaa ilmestyi kaksi muuta hohtavaa hahmoa, joiden kasvot näkyivät vain vähäsen ja he etenivät kolmion kulmille ja astuivat menneisyyden ihmisien sisälle. Papittaret sulkivat silmänsä ja nostivat katseensa kattoa kohti. Shiva oli ottanut toisia naisia kädestä kiinni ja tunsi lämmön ja turvallisuuden tunteen virtaavan vartalonsa läpi ja sitten suuren voiman. Pyhät naiset kuiskasivat yhteen ääneen sanan ” Fetashion” ja leijuva valopallo räjähti lähettäen valon temppelin aukoista ulos. Kuusikon keskelle ilmestyi kirkkaan valon hävittyä eläin, jolla oli kotkan pää ja siivet, ketun alaruumis ja käärmeen häntä. Se kirkaisi linnun tapaan ja heilutteli häntäänsä ympäriinsä. Papittaret peräytyivät, mutta Shiva ja kaksi muuta etenivät käsi ojennettuna, kuin paijatakseen olentoa. ”Shiva!” Bella sanoi ja haukahti, kun temppelin katto räjähti ilmoihin ja kutsuttu lennähti kivuliaasti selälleen. Varjomainen olento ilmestyi taivaalle ja laskeutui lattialle. Fetashi kiljaisi korvia vihlovasti ja se hyökkäsi suin päin varjon kimppuun, joka yritti tarttua papittarista kiinni. Varjoon ilmestyi punaiset silmät ja se muuttui ihmismuotoon punaiset pitkät hiukset liehuen. ”Devilonen, Täydellinen Tyhjyys!” papittaret huusivat yhteen ääneen ja he ponkaisivat maasta ylös taisteluasentoihin. ”Sia, Fiadate, VALMIINA!” Vaaleahiuksinen papitar huusi terävän vanneaseen ilmestyessä naisen käsiin. Sia nimiselle ilmestyi jäinen tähtipallo käteen ja Fiadatelle ilmestyi tulinen silkkinauhakeppi ase. ”Kyllä Tiars!” molemmat huudahtivat ja kävivät aseineen tyhjyyden kimppuun, joka oli muuten mustavalkoinen, ellei silmiä ja hiuksia otettu lukuun. Pelottavan näköinen ilmestys. Sen mustista kohdista pystyi erottamaan vääristyneet kimaltelevat tähdet. Kolmikko taisteli hirviötä vastaan, Shivan peruuttaessa taaksepäin miehen karmaisevan tunteen vuoksi. Toiset kaksi aavetta oli jo hävinnyt jonnekin. Maa alkoi jyrisemään ja saari vajoamaan alaspäin. Laineet kasvoivat ja kasvoivat ja mereltä nousi suuri hyökyaalto ylös kohteena saari. Tyhjyys nauroi ontolla äänellä ja veti kädellään taivaasta alas meteorin. Atlanttiksen kansalaiset olivat pakokauhun vallassa suuren pyramidin alkaessa lyyhistyä alas ja saaren lopun ollessa käsillä. Shiva horjahti taaksepäin reunalta, johon oli peruuttanut ja lähti putoamaan pyörien rappusia alas. Temppelin ylin osa näytti vihdoin sortuvan taistelijoiden alta ja kauhistuneet taistelijat tippuivat pimeyteen huutaen. Super kutsunnan tyhjyys oli kahlinnut kaulapantaan ja se lensi surkeana leijuvan pahan vieressä. Shiva iskeytyi alas katukiveykselle, synkkyyden noustessa ja saaren vajotessa meren unhoitukseen. Halvaantuneen silmät tuijottivat surullisena taivaaseen, kun meteori iskeytyi alas, vieden lopun saaren mukanaan. Tyhjyys leijui vieläkin ilmassa, nauraen hullun lailla.
3
”EI” Shiva huudahti, kunnes huomasi olevansa takaisin hautausmaalla. Bella istui hautapaaden päällä katsellen entistä omistajaansa. Se muuttui taas ihmismuotoonsa ja istui hautakiven päällä heilutellen jalkojaan. Hän söi pikkuisesta vyötärö pussukastaan suklaakonvehteja ja heitti yhden Shivallekin. ”Tiedät tulevaisuudessa mitä tuo kaikki tarkoittaa. Enempää en voi auttaa.” Belianar säpsähti jotain ja haisteli ilmaa. ”Joku yrittää uhitella minun reviirilläni, grrrrrrrrrrr...” Hän heilautti päänsä sivulle ja korvat heiluivat kuullakseen jotain kaukaisuudesta. ”Näemme taas!” hän jatkoi ja pienentyi takaisin koiraksi juosten pari askelta eteenpäin. Kuitenkin se kääntyi vielä ja palasi Shivan luokse. ”Voit silittää minua kerran, mutta vain kerran.” ”Belladonna” nainen kuiskasi onnellisena. Bella loikkasi Shivan syliin ja hän paijasi koiraansa sydämensä kyllyydestä. Koira hyppäsi alas ja juoksi pimeyteen kadoten. ”Kiitos, että hoivasit minua viimeisinä hetkinä.” kuului sen viimeisinä sanoina. Shiva ojensi kätensä ja oli valmis huutamaan Bellaa takaisin, kun hän säpsähti hereille polviasennosta. Yö oli jo saapunut kokonaan ja kylmyys nappasi heti kiinni hereillä olijasta. Shiva tajusi mitä oli tapahtunut ja hymyili surumielisesti. Hän suuteli sormiaan ja painoi sitten sormet Bellan nimen päälle. ”He eivät ole poissa... Eivät oikeastaan. Bella säilyy aina sydämessäni, kuten muutkin.” Tuleva agentti nousi seisomaan ja oli näkevinään kaikki poismenneet rakkaansa hautakiven takana ennen kuin he hävisivät, mutta ravisteli sitten päätään epäuskoisena. Shiva kääntyi lähteäkseen ja laittoi kädet taskuunsa, kunnes huomasi, että toisessa niistä oli jotain. Kämmenen avattuaan hän näki sen olevan konvehti ja käännähti suu auki katsomaan Bellan hautaa.
- THE END -
Kirjoittaja: Lea Vestovuo
4