Suomen Partiomuseon vuosikirja 2018

Suomen Partiomuseon Vuosikirja Finlands Scoutmuseums Årsbok 2018

Julkaisujaosto Suomen Partiomuseon julkaisuja – Finlands Scoutmuseums Publikationer C 25 Turku – Åbo 2019

Suomen Partiomuseo – Finlands Scoutmuseum Läntinen Pitkäkatu 13 20100 Turku partiomuseo@partio.fi partiomuseo.fi ISSN 1455–5166

Toimituskunta: Sinikka Alvesalo, Anne Lahtonen, Visa Liippola, Leena Raukko, Sami Tantarimäki Ruotsinnokset: Anne Sjöström Valokuvat: Suomen Partiomuseon arkisto, ellei kuvaajaa ole kuvan yhteydessä mainittu Taitto ja kansi: Marja Venäläinen Kannen kuva: Lounais-Suomen Partiopiiri / Akseli Silfver © Suomen Partiomuseo – Finlands Scoutmuseum Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2019

Sisällysluettelo Lukijalle ................................................................................................................... 4 Till läsaren ............................................................................................................... 5 Puheenjohtajalta ..................................................................................................... 6 Från ordföranden ................................................................................................... 7 Partio ajassa – Scouting i tid Satahankojen historiaa näyttelyssä Satahanka XIII -leirillä ............................ 12 Satahanka-lägrens historia i utställningen på Satahanka XIII -lägret ........... 22 Partioparaatiperinnettä Suomen Turussa ......................................................... 26 Scoutparadstraditionen i Åbo ............................................................................. 32 Mitä yhteistä on 100-vuotiaalla Ipulla ja minulla, 17-vuotiaalla tytöllä? ...... 36 Vad har vi gemensamt, hundraåriga Ipu och jag, en 17-årig flicka? .............. 38 Kaikkien aikojen someleiri ...........................................................................40 Poiskotin käsikirja ................................................................................................ 64 Partiomuseo – Scoutmuseum Kurkistus Heraldiseen jaostoon .......................................................................... 68 En titt på heraldiska sektionen ........................................................................... 72 Suomen Partiomuseoon tutustuminen ............................................................. 74 På besök till Finlands Scoutmuseum ................................................................. 80 Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry................. 83 Suomen Partiomuseon julkaisuja ....................................................................... 92

3

Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry

Lukijalle

S

uomen Partiomuseon Vuosikirja 2018 rakentuu viime vuosien tapaan kahdesta jaksosta. Osassa ”Partio ajassa” kerrotaan partiohistoriasta ja osassa ”Partiomuseo” museon toimintavuodesta.

Partio ajassa -osa alkaa Partiomuseon Satahanka XIII -leirille rakentaman näyttelyn esittelyllä, otsikkona ”Satahankojen historiaa näyttelyssä Satahanka XIII -leirillä”. Satahankojen historia liittyy kiinteästi suomalaisen meripartiotoiminnan historiaan. Marssit ja paraatit ovat kuuluneet partiotoimintaan alusta saakka. Paraatiperinne on jatkunut erityisen vahvana Turussa. Tästä perinteestä kerrotaan luvussa ”Partioparaatiperinnettä Suomen Turussa”. Tytti Walleniuksen pro gradu -työn otsikko ”Kaikkien aikojen someleiri” lupaa jotakin ajankohtaista. Hän kysyi tutkielmassaan, miten Roihu 2016 -leirille osallistuneet partiolaiset suhtautuivat sosiaalisen median hyödyntämiseen suurleirillä ja partiossa yleensä. Tekijä toivoo, että tästä tutkimuksesta olisi hyötyä partiossa sosiaalista mediaa hyödyntäville ja some-viestintää suunnitteleville tahoille. Jakson lopussa ”Poiskotin käsikirjan” kaksi sivua tarjoavat – pilke silmäkulmassa – varttuneemmille partiolaisille niksejä ikään­­­­­tymisen tuomiin käytännön ongelmiin.

Partiomuseo-osa alkaa ”Kurkistuksella Heraldiseen jaostoon”. Tämän kaltaisia kurkistuksia jaostojen toimintaan pitää saada myös tuleviin vuosikirjoihin. Partiomuseon vapaaehtoiset toimijat tekevät museolla vuosittain jopa tuhansia työtunteja mm. tallentamalla ja järjestämällä esineistöä ja lahjoituksia museon kokoelmiin. Toiminnasta kannattaa kertoa! Partiomuseossa käy vuosittain satoja vierailijoita. Innostunut kuvaus TYKS:n Senioreiden vierailusta museossa julkaistiin alunperin yhdistyksen, Turun Yliopistollisen Keskussairaalan Seniorit ry, verkkosivuilla ja julkaistaan nyt vuosikirjassa tekijöiden luvalla. Jakso päättyy Suomen Partiomuseoyhdistyksen ja sen toimintavuoden esittelyyn.

Toimituskunta toivottaa antoisia lukuhetkiä.

Sinikka Alvesalo 4

Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry

Till läsaren

S

om tidigare, består Finlands Scoutmuseums Årsbok 2018 av två delar. I delen ”Scoutingen i tiden” beskrivs scouthistoria och i delen ”Scoutmuseet” museets verksamhetsår.

Delen Scoutingen i tiden börjar med en presentation av Scoutmuseets utställning på lägret Satahanka XIII med rubriken ”Satahanka-läg­ rens historia i utställningen på Satahanka XIII -lägret”. Lägrens historia hör tätt ihop med den finländska sjöscoutingens historia. Marscher och parader har hört till scoutverksamheten ända sedan början. Speciellt starkt har paradtraditionen fortsatt i Åbo. Denna tradition beskrivs i ”Scout­­ paradstraditionen i Åbo”. Rubriken för Tytti Wallenius pro gradu, ”Alla tiders some-läger” ger ett löfte om något aktuellt. Hon undersökte i sin avhandling hur scouterna som deltog i lägret Roihu 2016 förhöll sig till utnyttjandet av sociala medier på storlägret och inom scoutingen överlag.

Wallenius önskar att denna undersökning kan vara till nytta för dem som använder sig av sociala medier inom scoutingen och vid planeringen av informationsspridning genom sociala medier. Delen avslutas med skojiga tips till åldrande scouter för praktiska problem som den tilltagande åldern för med sig.

Scoutmuseidelen inleds med ”En titt på heraldiska sektionen”. Sådana här tittar på sektionernas verksamhet måste fås med också i kommande årsböcker. Scoutmuseets frivilliga arbetar årligen t.o.m. tusentals timmar bl.a. med att ordna och katalogisera föremål och donationer. Det lönar sig att berätta om verksamheten! Scoutmuseet har hundratals besökare varje år. En ivrig berättelse om det lokala sjukhusets seniorers besök till museet publice­ rades först på seniorföreningens webbplats och nu publiceras berättelsen i årsboken med skriftställarnas tillåtelse. Delen avslutas med en presentation av Finlands Scoutmuseum och dess verksamhetsår.

Redaktionsgruppen önskar läsarna givande lässtunder.

Sinikka Alvesalo 5

Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry

Puheenjohtajalta

E

nsimmäinen vuoteni puheenjohtajana meni todella nopeasti. Tä­ mä vuosi piti sisällään iloa, kiirettä, oppimista, toimintaa ja uusia kokemuksia. Taisin tehdä työni riittävän hyvin, sillä sain jatkoa puheenjohtajuudelleni. Kiitos luottamuksesta.

Tänä vuonna aloitimme uusia projekteja, joihin saimme hyviä vetäjiä.

Mielestäni on tärkeää jakaa vastuuta laajemmalti. Olemmehan partiolaisia, jotka ovat tottuneet toimimaan ja ottamaan vastuuta. Meillä oli isompia ja pienempiä projekteja. Osa projekteista loppui jo, kuten Pop Up -museot Framilla ja Satahangalla. – Kiitos Visa Liippola ja Juha ”Jerry” Tomberg.

Pitkäkestoisin projekti on Matti ”Masi” Helangon vetämä museon päivittäminen ja kehittäminen. Projekti alkoi ”alhaalta ylöspäin”, ensin käytiin läpi alavarasto, joka siivottiin ja järjestettiin. Kun sinne saatiin tilaa, pystyimme siirtämään toimistostamme tavaraa alavarastoon. Tosin toimistokin vaatii vielä järjestelyä. Samaan aikaan päivitimme pikkuhiljaa näyttelytilaa.

Saimme neljä uutta mallinukkea, joten pystyimme laittamaan enemmän partiovaatteita esille. Näyttelytilaa muutettiin niin, että sinne tuli oma alue

6

meripartiolle. Näyttelytilan päivittäminen ja muuttaminen jatkuu edelleen.

Teimme myös ”Viimeisimmät lahjoitukset” -kaapin, jossa viimeisimmät lahjoitukset vaihtuvat nimensä mukaisesti nopeammin. Kylttejä ja tekstejä muutettiin kaksikielisinä sinivalkoisiksi, ja päivittäminen etenee pikkuhiljaa.

Tukipylväs on myös päivityksen alla, pleksilasit on jo ostettu. Tarkistamme että kaikki nimet ovat paikallaan ja varmistamme myös nimikylttien pysymisen tukipylväässä ruuvattavalla pleksilasilla. Näin pystymme helposti lisäämään alle uusia nimiä.

Saimme tänä vuonna tehdä ja kokea paljon. Esimerkkeinä Ilmari ”Ipu” Koppisen avoin luento Partiotoiminnasta Suomen historian valossa ja koulutukset jäsenistölle. Partiolaiset kävivät sekä yksittäin että ryhminä tutustumassa näyttelyymme. Saimme satoja uusia seuraajia eri sosiaalisissa medioissa. Partiohistoria siis kiinnostaa niin nuoria kuin vanhojakin.

21.2.1962 perustetun Suomen Partiomuseon 56. toimintavuosi sujui toiminnantäyteisesti ja onnistuneesti, kiitos tästä kuuluu kaikille jäsenille ja vierailijoille.

Tervetuloa tutustumaan partiohistoriaan Suomessa!

Nina ”Niilo” Hännikäinen

7

Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry

Från ordföranden

M

itt första år som ordförande gick verkligen fort. Detta år förde med sig glädje, brådska, inlärning, verksamhet och nya upplevelser. Eftersom jag fick förnyat förtroende som ordförande, verkar jag ha skött mig väl nog.

Tack för förtroendet!

I år startade vi nya projekt som fick goda dragare. Jag tycker att det är viktigt att vi delar på ansvaret, eftersom vi ju är scouter som är vana att ta ansvar. Vi hade mindre och större projekt. Vissa projekt är redan avslutade, som Pop Up -museerna på lägren Frami och Satahanka. – Tack Visa Liippola och Juha ”Jerry” Tomberg.

8

Långvarigast av projekten är Matti ”Masi” Helankos uppdatering och utveckling av museet. Projektet började ”nerifrån uppåt” – först städades och ordnades förrådet i bottenvåningen. Då där sedan fanns plats, kunde vi flytta ned saker från kontoret. Även kontoret kräver ännu omorganisering. Samtidigt uppdaterade vi småningom utställningsutrymmet. Vi fick fyra nya skylt­ dockor, så vi kunde ställa ut fler scoutdräkter. Utrymmet ordnades så att ett eget litet hörn för sjöscouting skapades. Arbetet med utställningsutrymmet fortsätter. Vi gjorde också ett skåp för de senaste donationerna. Skyltar och texter gjordes tvåspråkiga och blåvita. ”Stödstolpen” står också under omändring. Vi kontrollerar att alla namnen finns med och säkerställer även att namnskyltarna hålls på plats med plexiglas, som kommer att skruvas fast så att de täcker namnen.

Vi fick göra och uppleva mycket i år. Exempel var Ilmari ”Ipu” Koppinens öppna föreläsning om scoutverksamheten speglad i Finlands historia och skolningarna för medlemmarna. Scouter kom både enskilt och i grupper för att bekanta sig med vår utställning. Vi fick hundratals nya följare i de olika sociala medierna. Scouthistoria intresserar såväl unga som gamla.

Finlands Scoutmuseum, grundat den 21.2.1962, hade ett lyckat och aktivt 56 verksamhetsår. Tack för detta till alla medlemmar och besökare.

Välkommen att bekanta dig med finländsk scouthistoria!

Nina ”Niilo” Hännikäinen

9

10

Partio ajassa – Scouting i tid

11

Partio ajassa

Juha ”Jerry” Tomberg

Satahankojen historiaa näyttelyssä Satahanka XIII -leirillä

P

artiomuseon Satahanka XIII -näyttelyn suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin, kun marraskuussa 2017 leirin johto toivotti museon tervetulleeksi leirille. Leirin organisaatio tarjosi ystävällisesti museonäyttelylle ilmaiseksi mainostilaa sekä leirin some-tiedotuksessa, nettisivuilla että leiriläisen kirjassa, joita kaikkia hyödynnettiinkin lähettämällä näyttelyn mainos leiriorganisaation käytettäväksi.

Lähtökohtana oli koota näytteille mahdollisimman paljon Satahankojen historiaa ja sen lisäksi kertomuksia meripartiotoiminnasta niin paljon kuin mukaan mahtuu. Ensi kertaa museon kokoelmista näyttelyä keräävinä ei järjestäjillä ollut täysin selvää käsitystä siitä, paljonko meripartioaiheista materiaalia museolla olisi mukaan otettavaksi. Siksi ajatuksena oli lainata meripartiohistorian esineistöä myös yksityisiltä partiolaisilta ja partiokeräilijöiltä, joilla tiedettiin olevan mm. Satahankojen historiaan liittyvää tietoa.

Partiomuseon varastosta ja arkistoista löytyy kuitenkin yllättävän paljon myös meripartioaiheista aineistoa, eikä kaikki saatavilla ollut materiaali olisi mahtunutkaan mukaan näyttelyyn, joten yksityisistä kokoelmista lainaaminen jäi aiottua vähäisemmäksi.

Yksityisiltä partiokeräilijöiltä lainattiin kuitenkin osa näytteille asetetuista tavaroista, joita olisi ollut museon kokoelmissakin, osin helpon saatavuuden vuoksi ja osin säästääksemme museon esineistöä mahdolliselta kulumiselta leirinäyttelyn aikana. Yksityisiltä lainatut tavarat olivat mukana lainaajan vastuulla.

Rönnäsissä leiripaikalla Partiomuseon näyttely suunniteltiin sijoitettavaksi sataman läheisyyteen kumppanuuskylän alueelle. Koska kumppanuus-

12

Scouting i tid

kylään ei sijoittunut yhtään yhteistyökumppania ja koska museon kalusto oli jo hyvissä ajoin ennen leiriä paikalla, vallattiin museolle parempi paikka aivan leirin sataman vierestä, aluksille johtavan kulkuväylän varrelta.

Samalle satama-alueelle sijoittuivat myöhemmin myös merimieskirkko ja satamakahvilateltta. Kahvimyynti tosin tapahtui leirin kioskista, joka ai­­ noa­­na toimivana pisteenä oli sijoittunut suunniteltuun kumppanuuskylään.

Yhteistoiminta sataman, museon ja merimieskirkon kesken sujui jouhevasti.

Museonäyttelyn paikka oli mainio, kaikki leiriläiset kulkivat näyttelyn ohitse aluksilla merelle lähtiessään, ja monet kiinnostuivat tulemaan toisenkin kerran.

Museon näyttely koottiin perinteiseen tapaan museon omaan 8 m × 4 m näyttelytelttaan. Tuulensuojalevyistä saatiin rakennettua 24 m2 näyttelyseinää 20 m matkalle sekä 20 m pituudelta näyttelyvitriinipöytiä. Samaan tilaan saatiin vielä pienehkö myyntipöytä ja ”virkistäytymispiste” kahvinkeittimineen.

Teltan pohjaksi käytettiin kaksi lainattua raskasta kumikangaspressua, joilla saatiin roskat ja kosteus pysymään poissa näyttelytilasta. Asiaa auttoi myös öisin suljetussa teltassa käytetty lämminilmapuhallin.

Näyttelytilan maksimoinnissa auttoi koko leirin jatkunut kaunis sää, välillä liiankin kuuma. Se mahdollisti oleskelun myös ”terassilla” museoteltan edustalla, johon pystytettiin pöytä ja tuolit vieraille ja omalle väelle.

13

Partio ajassa

Näyttelyn yhtenä ajatuksena oli liittää esineisiin tarinoita niiden historiasta. Kävijöiden luettavaksi oli valittu kyseisistä aiheista kopioita partiolehdissä ja -kirjallisuudessa julkaistuista kertomuksista.

Näyttelyyn koottiin mahdollisimman paljon Satahanka-historiaa, al­ kaen ajalta ennen ensimmäistä Satahanka-leiriä. Tarina alkoi SPPL:n vuoden 1953 Sulkavan Tapiola-leiristä, jossa vesipartiolaisilla oli Ahtela-niminen ala­­leirinsä ja Helsingin piirillä Satalauta-alaleirinsä sekä ohjelmassa Vetehisten päivä 24.7.1953. Satahanka XIII johtajien lippukunta Ekin partio oli merkittävässä asemassa jo Tapiolan Ahtela-alaleirissä. Tapiola-leirin jälkeen maan johtavat vesipartiolaiset olivat koolla pohtimassa oman leirin järjestämistä. Asiasta on kertonut mm. Lauri ”Lapa” Winter seuraavaan tapaan: ”Aksu Uusiniemi kutsui 1955 kokoon meripartiojohtajia kolmeksi päiväksi.

Ehdotin, että otetaan pojat mukaan ja niin syntyi ensimmäinen meripartio­ leiri. Nimen ”Satahanka” keksi Veikko ”Tippa” Junnila ja se juontaa juurensa Kalevalaan.”

Vesipartioleirin nimeä pohdittaessa oli Tapiola-leiriltä periytyvä Satalauta yhtenä ehdokkaana, mutta vesipartiojohtajat päätyivät kuitenkin ajan hengen mukaisesti Kalevala-teemaiseen Satahanka-nimeen. Veikko ”Tip-

14

Scouting i tid

pa” Junnila on kertonut tähän tapaan: ”Ennen ensimmäistä Satahankaleiriä vuonna 1955 meripartiojohtajia, mm. Lapa Winter, Raffu Helanko ja Tippa Junnila, olivat Littoisissa seurakunnan nuoriso-ohjaajan kutsusta saunomassa. Lauteilla suorastaan tapahtui tämä syntyminen, niin kuin sopiikin. Joku alusti asian ja päädyttiin kalevalaiseen taustaan. Satalauta taisi olla ensimmäinen ajatus, mutta sitten muistui mieleen ’satahanka hakkoavi…’, ja siinähän se oli. Ehdotus hyväksyttiin tässä epävirallisessa meripartiopalaverissa innostuksella.”

15

Partio ajassa Edellä olleen perusteellakin ensimmäinen Satahanka toteutettiin melko nopealla aikataululla. Partiojohtaja- ja Partio-lehden numeroiden 1/1955 alustavissa leirikutsuissa nimi oli vielä vain ”Suuri Vesipartioleiri”, mutta jo Partiojohtaja-lehden numerossa 4/1955 kutsuttiin kaikkia ”meripurakkeja” Satahanka-leirille saman vuoden kesällä.

Ensimmäisen Satahangan jälkeen vesipartiointi oli merkittävästi näkyvillä myös Hangon Hopearanta-suurleirillä 1958 ja leirin jälkeen myös partiolehdistössä. Tästä vesipartiolaisillekin merkittävästä tapahtumasta oli myös näyttelyssä esillä vesipartiointiin liittyviä esineitä ja tarinoita, mm. kopio Partio 9/1958:n jutusta leiriltä, leirikirja ja leiriläisen kirja sekä leirillä tehtyjä merimiesaskarteluja.

Satahanka XIII -museonäyttely esitteli aikajärjestyksessä edeten Tapio­ la-, Satahanka I-, Hopearanta- ja Satahanka II–XII -leirin tärkeintä rekvisiittaa. Nähtävillä olivat tiedossa olevat Tapiola-, Satahanka I-, IV- ja VIII-leirin viirit, kaikkien mainittujen leirien huivit, joskaan ei niiden kaikkia versioita.

Vitriineissä olivat kaikilta mainituilta leireiltä, Satahanka I:ä lukuun ottamatta, esillä leiriläisten kirjat, joiden viereen oli kopioitu leiriohjelmasivut vertailtavaksi XIII-leirin ohjelman kanssa. Merkittävin ero oli, että kaikilla

16

Scouting i tid aikaisemmilla leireillä oli ruokailuajat ilmoitettu ohjelmassa, vaan XIII Satahangalla ei. Satahanka-julisteista olivat esillä muut paitsi I-, II- ja IV-leirin kappaleet. Näyttelyssä nähtävillä olleista kaikkien Satahanka-leirien leirialuekartoista voi tehdä sen päätelmän, että suurin osa leireistä on pidetty paikoissa, joissa vesi ympäröi leirialueen vähintään kahdelta, usein jopa kolmelta puolelta, ja viisi leireistä on pidetty saaressa, jonne on kuljettu vain vesitse.

– Oma Satahanka-kokemukseni on ollut sitä parempi, mitä enemmän on ollut vettä leirialueen ympärillä.

Esillä olivat myös kaikki Satahanka-leireille teetetyt leirimukit, VIII, IX, X, XI ja XIII, joista viimeisintä keräilijöiden museolle varta vasten kustantamaa ja teettämää sai myös ostaa näyttelystä. Uudet mukit olivatkin hyvin kysyttyjä, ja ne myytiin loppuun jo leirin puolivälin tienoilla.

Satahankojen ja muun meripartiotoiminnan historia yhdistyi mm. näyttelyssä esitellyn partio­ laisten käy­­tössä aikoinaan olleen viestikaluston tarinoissa. Semaforilippujen käyt­ tö­­­koulutusta annettiin mm. kippari­kurssilla 1963, samoin Partio-lehdestä 5/1963 kopioidusta kertomuksesta näyttelykävijät voivat lukea kerto­­­muksen kipparikurssista Ahvenenmaan saaristossa ja yhteydenpidosta mereltä maihin näyttelyssä olleen kaltaisen VRFKB-radion avulla.

Meripartioleirien viestitoiminnan esittelynä oli esillä kuvaus Satahanka VII puhelinyhteyksistä leirin sisällä ja leiriltä ulos sekä Satahanka IX leirin sisäisten ja sataman radioyhteyksien järjestämisestä. Asiaan kuluvat puhelinkojeet olivat toiminnassa museonäyttelyssä, samoin esillä oli leireillä käytetty radiokalusto kuvien kera.

Omana erikoisuutenaan näyttelyssä esiteltiin kuvin monella Satahangallakin toiminnassa ollutta radioamatööriasemaa. Sen varsinaisella asemapaikalla Turun Hennalassa olevalta LA-radioasemalta taas hoidettiin 1960–1980-luvuilla tärkeää yhteydenpitoa Turun saaristossa liikkuviin meripartioaluksiin.

Hennalan LA-radioasemaa ja sen toimintaa esiteltiin sekä kuvin, että näytteillä olleiden kuvissa esiintyneiden radioiden avulla.

Varsinkin tekniikan ja palveluiden kohdalla näyttelyssä havainnollistui selvästi, miten aika on ajanut ohi muutamista ennen niin selvistä palveluis-

17

Partio ajassa

ta. Esimeriksi Satahanka IV -leirillä toimi oma pankki, jonka säästöpossu oli näyttelyssä esillä, sekä meri-VHF-radioyhteydellä toimiva puhelinkioski. Vielä Satahanka VII -leirin oman postin leimalla varustettuja kirjeitä oli näytteillä. Nyt Satahanka XIII -leirillä vastaavasti (lähes) kaikilla oli puhelin taskussaan, pankkiyhteydet hoituivat tietokoneella tai kännykällä teltasta, ja posti kulki normaalipostin mukana Helsingin lajittelukeskuksen kautta.

Some-viesteillä tiedottaminen oli tällä leirillä merkittävässä asemassa, ja leirilehtikin ilmestyi pääasiassa leirin nettisivuilla, paperikopioita jaettiin vain rajoitetusti.

Satahanka XIII -leirin johtajan lippukunnan, Ekin partion, historiastakin oli otteita esillä yhdessä vitriinissä: Partio-lehden uutinen lippukunnan 20-vuotisjuhlallisuuksista vuodelta 1938 ja Ekin partion historiikin sivut lippukunnan muuttumisesta vesipartiolippukunnaksi vuonna 1958. Satahanka-historiaan liittyen oli näyttelyssä esillä s/y Merissi II -lokirja merkintöineen matkasta Satahanka IV -leirille kesällä 1973 – vuosi sen jälkeen, kun alus oli haaksirikkoutunut Gotlannin edustalla 1972 Tall Ships Race -kisassa.

Muuta meripartiohistoriaa kuin Satahanka-leirejä oli näyttelyssä esillä mm. kipparikurssista kippariviireineen ja Partiopurjehtijat ry:n historiasta ja tarkoituksesta lippuineen. Myös 1970-luvun Piraattipurjehduksia esiteltiin valokuvin ja tapahtumahuivin kera, olipa Piraatissa mukana ollut ja valokuvissa esiintynyt tynnyripoijukin raahattu näyttelyn rekvisiitaksi. Suomalaisen meripartioinnin historiaa, ja mm. Satahanka-leirejä, laajasti esittelevä Liljalippu merellä -kirja oli näyttelyvieraiden selailtavana ja myös ostettavana.

18

Scouting i tid

Partiokäsikirjallisuuden ohjeistusta vesipartiotoimintaan oli esillä vitriineissä aina Partiopojat (1911) ja Partiopojat ja tytöt (1917) kirjoista Merenkulkuoppia pojille (1949) sekä Merimiessäkki (1987) kirjoihin asti, unohtamatta uusimpien Partiolaisen käsikirja (1994) ja Reppu-opas (2009) kirjojen hyviä kuvauksia ja ohjeita partiotoiminnasta vesillä, kaikista malliaukeama katseltavana. Myös ruotsinkieliset Instruktionsbok för Finlands scouter (1926) ja Sjöscouten (1962) kirjat esiteltiin hyvine merenkulkuopastuksineen omassa vitriinissään.

Partio- ja muun lehdistön tekstejä meripartioinnista ja sen kehittämisestä oli kopioitu ja laitettu esille näyttelykävijöiden luettavaksi aina Partio 2/1938 Meripartiohenkeä luomaan -jutusta Helsingin Sanomien 23.7.2018 juttuun Satahanka III -leiriltä 1968.

Kaiken kaikkiaan näyttely tarjosi katselijoille makupaloja meripartioinnin historiasta Suomessa, kansainvälisiä asioita ei esitelty ollenkaan. Näyttely toivottavasti kannusti tutustumaan tarkemmin monipuoliseen partiotoimintaan vesillä, esimerkiksi hankkimalla Partiomuseosta saatavilla olevaa kirjallisuutta aiheesta.

Museo yritti olla myös nykyaikainen ja tarjosi kävijöille QR-koodina nettilinkkejä mm. Yle Areenan historiallisiin filmeihin Satahanka-leireiltä, mutta melko harva kulutti kännykkänsä akkua vanhojen elokuvien katseluun. Filminurkkaa ei näyttelytilojen pienuuden vuoksi saatu tällä kertaa järjestettyä.

19

Partio ajassa Tätä Satahanka XIII -leiriä varten Partiomuseoyhdistys teetti myös Satahanka XIII -postimerkkejä ja museoaktiivien suunnittelemia Satahankojen historia -kortteja, joihin postimerkkejä voi käyttää, leiriorganisaatio kun ei näistä asioista ollut kiinnostunut.

Näiden lisäksi myytiin museon vanhasta varastosta aikaisempia Satahanka- ja meripartioaiheisia kortteja. Postimerkkien ja -korttien kysyntä ei yllättänyt, vaan oli melko suurta koko leirin ajan, ja kaikki merkit sekä kortit myytiin loppuun. Satahanka-postimerkkien loppumisen jälkeen myytiin myös Partiomuseon omia postimerkkejä. Mukien, merkkien ja korttien myyntiä edistettiin myös leirilehden mainoksessa ja leirin ilmoitustauluilla.

Leiriorganisaation luvalla Partiomuseo teetti myytäväksi erän metallisia Satahanka XIII vyömerkkejä. Ne olivat niin suosittuja, ettei niiden kustantamisesta tullut tappiota museolle.

Kaiken kaikkiaan näyttely pääsi hyvin tavoitteisiinsa. Partiomuseolle ei tullut taloudellista tappiota näyttelyn järjestämisestä. Museossa oli myös näytteillä eli päivystämässä kahdettatoista kertaa Satahanka-leirillä ollut konkari Hannu Alasvuo, joka kuvassa poseeraa näyttelyn Partiopurjehtijat-esittelyn edessä, osin leirin antaman tuen ansioista. Leirin jälkeen ovat näyttelyyn tehdyt lisämateriaalit, mm. laminoidut lehtikopiot näyttelyvieraiden luettaviksi, Partiomuseon varastossa odottamassa mahdollista seuraavaa näyttelyä.

Näyttelyssä vieraili noin 700 kävijää, ja myös leirialueella toimivan saaristolaismuseon yhdistyksen henkilökunta tutustui Partiomuseon toimintaan.

Partiomuseon näyttelyä Satahanka XIII:lle olivat toteuttamassa puheenjohtajamme Nina Hännikäinen, Vilhelmiina Hännikäinen, Elina ja Visa Liippola sekä tämän kirjoittaja.

20

Scouting i tid

Hannu Alasvuo

Minulle tämä oli kymmenes Satahankani (IV...XIII), jolle osallistuin, joten Satahankojen historian esitteleminen oli itsellenikin merkittävä asia tällä leirillä.

”Ne, jotka pitävät vakinaista leiriä yksitoikkoisena ja jalkamatkoja hiukan liian toimekkaina, huomaavat vene-elämässä ihanteellisen ajanvietteen.”

(Victor Bridges 1929, Leirielämä)

21

Partio ajassa

Juha ”Jerry” Tomberg

Satahanka-lägrens historia i utställ­ ningen på Satahanka XIII -lägret

P

laneringen av scoutmuseets Satahanka XIII -utställning påbörjades i god tid, då lägerledningen redan i november 2017 önskade museet välkommet till lägret. Lägerorganisationen erbjöd vänligen museiutställningen gratis reklamutrymme i lägrets info på sociala medier, på webben och i lägerboken.

Museet skickade utställningsreklam till lägerorganisationen för att spridas i alla dessa medier.

Utgångspunkten var att samla ihop så mycket historia som möjligt om Satahanka-lägren för att presenteras och dessutom så många historier om sjöscouting som man fick plats för. Då utställningsbyggarna var med första gången och samlade ihop material från scoutmuseet, var det oklart hur mycket material om sjöscouting som fanns att ta med i museet. Därför fanns även en tanke om att låna föremål med anknytning till sjöscouthistoria från privata scouter och scoutsamlare.

I scoutmuseets förråd och arkiv finns ändå överraskande mycket material om sjöscouting, så mycket att allt inte skulle ha rymts med i utställningen, så inlåningen från privatpersoner blev mindre än man tänkt.

Från privata scoutsamlare lånades ändå en del av föremålen som ställdes ut, även sådant som skulle ha funnits i museets samlingar. Delvis för att det var lättare att få materialet, delvis för att vi inte ville utsätta museiföremålen för eventuellt slitage under lägerutställningen.

I Rönnäs planerade man att placera scoutmuseets utställning i närheten av hamnen. Eftersom museets material var framme i god tid före lägret började, fick vi en fin plats vid hamnen, invid vägen som gick till fartygen.

Till samma område kom senare sjömanskyrkan och tältet med hamnkaféet. Samarbetet mellan hamnen, museet och sjömanskyrkan löpte väl.

Utställningsplatsen var utmärkt, alla lägerdeltagare passerade utställningen varje gång då de gick ombord, och många blev intresserade och återkom.

Museiutställningen sammanställdes på traditionellt vis i museets 8 m × 4 m stora tält, i vilket man av skivor kan bygga upp 24 m2 utställningsvägg och

22

Scouting i tid

20 m monterbord. Dessutom fick vi in ett litet försäljningsbord och en vilo­ plats med kaffekokare.

Som tältbotten användes två lånade tunga gummitygspresenningar, vilka höll skräp och fukt borta från utställningen. Till detta bidrog även varmluftsblåsaren som användes nattetid i det stängda tältet.

Utställningsutrymmet växte tack vare det vackra vädret som rådde under hela lägret, t.o.m. lite för varmt var det. Detta möjliggjorde samvaro på ”terrassen” framför museitältet, där vi placerade ett bord och stolar både för gäster och eget folk.

En av tankarna med utställningen var att koppla ihop föremålens historia till dem genom att låta besökarna läsa utvalda kopior av berättelserna om olika ämnen ur scouttidningar och -litteratur.

Vi samlade ihop möjligast mycket Satahanka-historia till utställningen, börjande med tiden före det första lägret. Historien började med Tapiola-lägret år 1953, efter vilket landets ledande sjöscoutledare samlades för att planera ett eget sjöscoutläger år 1955. Det var Veikko ”Tippa” Junnila som kom på namnet Satahanka, som härstammar från Kalevala.

Efter det första Satahanka-lägret syntes sjöscoutingen också stort på Hopearanta-lägret i Hangö 1958 och efter detta i scouttidningarna. Exempel på detta, lägerbok och tidningsurklipp, fanns med i utställningen.

23

Partio ajassa Utställningen visade i tidsordning rekvisita från lägren Tapiola, Satahanka I, Hopearanta och Satahanka II-XII. Lägerhalsdukar, vimplar, lägerböcker, affischer m.m. fanns utställda. Även lägermuggarna, som gjorts för lägren, var med. Scoutmuseet sålde den specialtillverkade muggen för det pågående lägret och förrådet såldes slut redan före lägret hunnit halvvägs.

Satahanka-lägrens och sjöscoutingens historia överlag sammanbands t.ex. i presentationen av tidigare använd signalutrustning. På skepparkursen 1963 skolades t.ex. deltagarna i användandet av semaforflaggor. I utställningen fanns en VRFKB-radio, och i en artikel från Partio-tidningen 5/1963 kunde man läsa om hur just en likadan radio användes för att hålla kontakt från sjön till land på en skepparkurs i Ålands skärgård.

I utställningen fanns en beskrivning av telefonkontakterna inom och ut från lägret Satahanka VII och av radiokontakterna mellan lägret Satahanka IX och hamnen. De tillhörande telefonerna var i bruk i museiutställningen och likaså radioutrustningen som använts på lägren.

Som en egen kuriositet visade man i utställningen bilder av den radioamatörstation som använts på många Satahanka-läger. Dess fasta plats var i Hennala, Åbo, och från denna LA-station sköttes under 1960-1980-talen den viktiga kontakten till sjöscoutfarkosterna som rörde sig i Åbo skärgård.

Hennalastationen och dess verksamhet presenterades genom bilder och föremål, som syntes på bilderna.

Speciellt då det gäller teknik och tjänster, kunde man i utställningen tydligt visa hur tiden gått om endel tidigare så viktiga tjänster. T.ex. på Satahanka IV -lägret hade man en egen bank, vars spargris nu var utställd, liksom en telefonkiosk. I utställningen fanns även brev med stämplar från Satahanka VII -lägret. Nu på Satahanka XIII hade (nästan) alla sin telefon i fickan och bankärenden skötte man via sin telefon eller dator i tältet. Nyheterna spreds på detta läger genom de sociala medierna och lägerbladet utkom huvudsakligen på lägrets webbplats. Endast ett begränsat antal papperskopior delades ut.

I en monter fanns det historia om den kår, Ekin partio, som lägerchefen hör till. Här fanns en tidningsartikel om kårens 20-årsfestligheter år 1938 och de sidor ur kårhistoriken, som berättar om hur kåren blev sjöscoutkår år 1958. Med i montern fanns även s/y Merisissi II:s loggbok från resan till

24

Scouting i tid Satahanka IV -lägret 1973 – ett år efter att båten hade förlist vid Gotlands kust år 1972 i Tall Ships Race -tävlingen.

I utställningen fanns även sådant sjöscoutmaterial som inte har att göra med Satahanka-lägren. Bland litteraturen som var utställd fanns de svenskspråkiga Instruktionsbok för Finlands scouter (1926) och Sjöscouten (1962).

Som helhet erbjöd utställningen besökaren smakbitar ur sjöscoutingens historia i Finland. Internationellt material fanns inte med. Förhoppningsvis uppmuntrade utställningen besökarna att noggrannare ta del av den mångsidiga scoutverksamheten till sjöss, t.ex. genom att införskaffa litteratur om ämnet från Scoutmuseet.

Museet försökte även vara modernt och erbjöd besökarna genom QR-koder nätlänkar bl.a. till historiska filmer från Satahanka-läger på Yle Arenan, men ganska få ville slösa sitt batteri på att titta på de gamla filmerna.

P.g.a. utrymmesbrist fanns ingen filmhörna i utställningen denna gång.

Scoutmuseiföreningen lät för detta läger tillverka Satahanka XIII -frimärken och vykort, eftersom lägerorganisationen inte var intresserad av att sälja dessa.

Förutom dessa produkter såldes i ut­ställningen vykort från tidigare Satahanka-läger och kort med sjöscoutmotiv. Efterfrågan på kort och frimärken var stor under hela lägret, och alla kort och frimärken såldes slut. Efter att Satahanka-frimärkena sålts slut såldes även Scoutmuseets egna frimärken. Museets försäljning marknadsfördes i en annons i lägerbladet och på lägrets anslagstavlor.

Med lägerorganisationens tillstånd lät Scoumuseet tillverka bältesmärken i metall för försäljning. De var så populära, att museet inte gick på förlust.

Som helhet nådde utställningen väl upp till sina mål. Utställningen ledde inte till någon ekonomisk förlust för Scoutmuseet. Med i museets utställning, som frivillig, fanns Satahanka-veteranen Hannu Alasvuo för tolfte gången (se sidan 21). Utställningen hade ca 700 besökare, inklusive de frivilliga från skärgårdsmuseiföreningen som också fanns på lägret.

Scoutmuseets utställning på Satahanka XIII -lägret förverkligades av vår ordförande Nina Hännikäinen, Vilhelmiina Hännikäinen, Elina och Visa Liippola samt undertecknad.

Detta var mitt tionde Satahankaläger (IV…XIII), så presentationen av lägrens historia på detta läger kändes betydelsefull för mig.

25

Partio ajassa

Jyrki ”Jykä” Tuominen

Partioparaatiperinnettä Suomen Turussa

Arkkipiispa emeritus Jukka Paarma: ”On sykähdyttävä kokemus katsoa Turun perinteistä partio­ paraatia. Se on hieno näyttö turkulaisille siitä, että partiolaisia ja partiotoimintaa on paljon. Paraati on partiolaisten todistus uskos­ taan partioon.”

Perinne, partiojuhla, partionäytös, näyttävä kokoontuminen – siis Partioparaati

S

uomessa on ollut partiomarsseja ja partioparaateja yhtä kauan kuin partiotakin. Kun partiolaiset alkuaikoina liikkuivat joukkona, tapahtui se reippaasti ja ryhdikkäästi marssimuodossa; näin tapahtui aikanaan jopa retkelle lähtö kaupungin halki. Arvovieraiden, kuten Marsalkka Mannerheimin, vastaanottoon liittyi usein partiolaisten yhteinen tervehdys, eikä paikalle menty isän autolla, vaan Kololta marssien.

Säännöllisiksi partion juhlatilaisuuksiksi paraatit muodostuivat 1920-luvulla, jolloin toiminnan muodot ja organisaatiot alkoivat vakiintua.

Partio on ollut aikoinaan jakaantuneena ainakin kielen, sukupuolen ja taustan perusteella useampaankin partioliittoon. Silti partioparaatiin ovat historian saatossa osallistuneet kaikki Turun ja maakunnan lippukunnat taustastaan ja toimintamuodostaan riippumatta.

Turun Tuomiokirkko on osa paraatiamme Varsinaissuomalainen partioparaati on aina liittynyt Turun keskustaan ja Tuomiokirkkoon. Vuodesta 1927 lähtien on paraati kokoontunut nimenomaan kansallispyhättömme eteen. Sisälle mihinkään kirkkoon paraatijoukko olisi tuskin koskaan mahtunut; Tuomiokirkkokin vetää vain noin 900 henkeä. Aluksi marssittiin kirkolta, sittemmin kirkolle ja nyt taas kirkolta.

26

Scouting i tid Kirkon eteen Tuomiokirkontorille mahtuu tiettävästi yli 6000 partiolaista.

Mannerheim-soljet luovutetaan saajilleen juhlallisesti partio­paraatissa Tuomiokirkon portailla tuhatpäisen paraatijoukon edessä. Samalla kuulutetaan julki kaikkien soljensaajien nimet. Näin arvostetaan Marsalkka Mannerheimin perustamaa Suomen perinteisintä ja pitkäaikaisinta partioansiomerkkiä.

Mannerheiminpuisto ja uusi reitti Sotien jälkeen kokoonnuttiin Mannerheiminpuistoon, jossa järjestettiin juhlallisuudet, juhlapuheet ja ansiomerkkien luovuttaminen, myös johtajien ansiomerkit. Marssireitti kulki Kauppatorin kautta Tuomiokirkolle, jonka edessä pidettiin lopuksi kenttähartaus.

Vuonna 1963 oli yli 3000-päinen paraati kasvanut ulos Mannerheiminpuiston kentältä ja siirryttiin nykykäytäntöön: juhlallisuudet ja Mannerheim-solkien luovutus sekä lyhyt kenttähartaus pidetään Tuomiokirkolla, josta paraatimarssi kulkee Kauppatorin kautta ohimarssipaikalle ja edelleen jokirantaan hajaantuen.

Vuosituhannen vaihteeseen saakka marssi kiersi periturkulaiseen tapaan Kauppatorin ympäri. Sittemmin keskustan liikennejärjestelyt käänsivät marssireitin sivuamaan Kauppatoria Kauppiaskadun laitaa ja siitä Linnankatua ohimarssipaikalle. Keväällä 2019 partioparaati marssii tilapäisellä reitillä Kauppatorin ja keskustan laajojen rakennustöiden ja liikennejärjestelyjen vuoksi.

Juhlapuheet suomeksi, ruotsiksi ja viittomakielellä Alkujaan paraatin puhujina toimivat piirinjohtajat, suomeksi ja ruotsiksi. Niinikään kenttähartauden pitivät partiojohtajat eli lippukuntien papit, samoin kaksi puhujaa ja kaksi kieltä. Nykyisin kolmas juhlapuheissa käytetty kieli on viittomakieli, tosin tulkattuna. Vuodesta 1963 lähtien on paraatin juhlapuhuja säännöllisesti usein arvovieras, esimerkiksi ministeri, maaherra tai kaupunginjohtaja. Perimätiedon mukaan ensimmäisenä raikuvat suosionosoitukset koko paraatijoukolta sai kenraali Adolf Ehrnroth ja suosionosoituksista kiitettyään vielä uudet, jopa raikuvammat suosionosoitukset.

27

Partio ajassa Arkkipiispat ovat liittyneet Turun partioparaatin perinteeseen ainakin arkkipiispa Erkki Kailasta ja vuodesta 1935 alkaen, jolloin arkkipiispa ”tarkasti paraatijoukot” Tuomiokirkon edustalla ja järjesti piispantalossa tiettävästi ensimmäisen erillisen vastaanoton paraatin kunniaksi ja partiotyön tukijoille. Sotavuosien jälkeen nämä vastaanotot ovat jatkuneet aina nykyparaateihin saakka. Partioparaatin juhlapuhujaksi 2019 on lupautunut arkkipiispa Tapio Luoma, joka myös isännöi paraatipäivänä perinteisen vastaanoton partiotyön tukijoille.

Kunniakäynnit ja seppeleenlaskut sankarivainajien kunnioittamiseksi

Kuvat: Maria Lahtinen

Sotavuosina paraateja ei marssittu kaupungin keskustassa, vaan juhlallisuudet suoritettiin kunniakäynteinä Sankariristillä ja sankarihaudoilla. Sotien jälkeen keskustan kadulle palattiin epävarmojen vuosien jälkeen kuitenkin jo 1947.

28

Scouting i tid Edelleen nykyisin välittömästi jokaisen paraatimarssin jälkeen tuossa paraatissa Mannerheim-soljen saaneet ansioituneet nuoret partiojohtajat suorittavat kunniakäynnin sankarihaudoille ja laskevat partiolaisten havuseppeleen Sankariristin juurelle.

Mukana tilaisuudessa on puhujana toinen piirinjohtaja, soittokuntana toinen paraatisoittokunta sekä paraatin lippuvartio-osasto Suomen lippua ja partiopiirin lippua kantaen.

Suomen suurin sinivalkoinen lippulinna Varsinaissuomalaisten yhteistä partioparaatia on alusta alkaen johtanut Suomen lippujen muodostama lippulinna. Sinivalkoisena hulmuavaa, nykyisin 66 lipun, lippulinnaa seuraavat partiopiirin lippu, marssinkomentaja ja paraatisoittokunta.

Kaikkien lippujen asianmukaiseen ja siistiin kantamiseen on aina panostettu paraatissamme. Monen lippukunnan rivistössä myös vartiot kantavat viirejään ja usein myös sudenpentulaumat omia perinteisiä tunnuksiaan partiotapaan.

Nykyinen paraatimme on Aku ja Eila Leinon näyttävä saavutus Partioparaatimme ja paraatiperinteemme vaalijat ja kaikinpuoliset kehittäjät ovat Aku (Aulis) ja Eila Leino. He rakensivat paraatimme vuosi­kymmenten kuluessa nykyi­ sen kaltaiseksi näyttäväksi ja arvostetuksi maankuuluksi tapahtumaksi. Aku ja Eila lahjoittivat kymmenille lippukunnille näiden merkkipäivinä Suomen lipun kantotankoineen ja rakensivat näin upean lippulinnaperinteemme. Niinikään he perustivat marssikilpailut lahjoittaen paraatin arvokkaat kiertopalkintopokaalit kunniakirjatauluineen.

29

Partio ajassa

Karelia-Malja perustettiin ensin vain tyttölippukunnille Sotavuosien jälkeisenä aikana jaettiin kaupungin avustukset lippukunnille paraatissa osoitetun aktiivisen jäsenmäärän perusteella. Lisätäkseen tyttölippukuntien paraatiosanottoa (ja avustusosuuksia) perusti tyttöpiirin pitkäaikainen rahastonhoitaja Eila Leino tyttölippukunnille marssiprosentin mukaan määräytyvän kilpailun Karelia-Maljasta vuonna 1956.

Ikuisesti kiertävän Karelia-Maljan mukana voittajalippukunta saa vastaavan pienoismaljan, jonka se seuraavana Äitienpäivänä luovuttaa lippukuntaa erityisesti auttaneelle partioäidille. Ensimmäinen voittajalippukunta oli Toivon Erätytöt.

Vuonna 2000 täydensi Eilan ja Akun tytär Taru-Maija Gustafsson sarjan perustamalla kilpailun Karelia-Maljasta myös poikalippukunnille ja yhteislippukunnille. Karelia-Maljasta ja marssiprosentista kilpaillaan jokaisessa paraatissamme edelleenkin.

Leijonat tuomaroivat Ryhtikilpailun – jo 62 eri voittajalippukuntaa Vuonna 1963 perusti puolestaan Hopeasusi Aku Leino ryhtikilpailun poikalippukunnille. Arvosteluperusteiksi tulivat: kaarto, tahtimarssi, ojennukset, partioasut, ohimarssi ja muu marssikuri. Ryhtikilpailun tuomaristoksi kutsuttiin jo kilpailun perustamisesta lähtien Turun vanhan lions-alueen Lions Clubit, kukin vuorollaan.

Ensimmäiset voittajat olivat Auran Tähti Pojat (ísot poikalippukunnat) ja Jokikylän Pojat (pienet poikalippukunnat). Yhteispiirin aloitettua toimintansa perustivat Eila ja Aku Leino sekä Outi Kauppi vastaavat ryhtikilpailusarjat myös tyttö- ja yhteislippukunnille. Nykyään ryhtikilpailussa on siis seitsemän sarjaa.

Paraatissa jo 302 rumpalia ja soittajaa Paraatimarssiin on aina kuulunut tahdittava musiikki taikka rummutus.

Jo vuonna 1928 paraatisoitot aloittanut Turun Metsänkävijäin soittokunta marssi vuonna 2018 jo 90-vuotisjuhlaparaatinsa. Enimmillään paraatissamme on marssinut viisi soittokuntaa.

30

Scouting i tid Vuosittainen rummutuskoulutus on lisännyt lippukuntien omien rumpaleiden (ja rumpujen) määrän jo yli kolmen sadan. Kolmessa partiosoittokunnassa soittaa yli 70 partiosoittajaa.

Yhteinen partioparaatimme Suomen Turussa on valtakunnan suurin jokavuotinen partiotapahtuma. Sitä järjestää yli 150 partiojohtajaa, toimitsijaa, arvostelutuomaria ja soittajaa. Paraatin muodostavat silti aina osallistuvat iloisen reippaat partiolippukunnat.

31

Partio ajassa

Jyrki ”Jykä” Tuominen

Scoutparadstraditionen i Åbo

Ärkebiskop emeritus Jukka Paarma: ”Det är en slående upplevelse att följa med den traditionella scout­ paraden i Åbo. Den är ett fint bevis för Åboborna på att det finns många scouter, mycket scoutverksamhet. Paraden är scouternas bekännelse för sin tro på scoutingen.”

Tradition, scoutfest, scoutuppvisning, en ståtlig träff – Scoutparaden

I

Finland har det ordnats scoutparader och marscher lika länge som det har funnits scoutverksamhet. Då scouterna i tiderna rörde sig i grupp, skedde detta hurtigt och resligt i marschformation; så här startade man t.o.m. iväg på utfärder genom stan. Vid mottagandet av hedersgäster, som marskalk Mannerheim, ingick ofta en gemensam hälsning från scouterna, och då tog man sig inte dit med pappas bil, utan marscherande.

Redan under 1920-talet, då scoutingen började få fasta former för verksamhet och organisation, blev paraderna regelbundna festtillfällen.

Scouterna har under tidernas gång varit delade i olika förbund åtminstone enligt språk, kön och bakgrund. Ändå har scoutparaden i Åbo samlat alla kårer från Åbo och landskapet oberoende av bakgrund eller verksamhetsformer.

Åbo domkyrka är en del av vår parad Paraden för Egentliga Finland har alltid hört till Åbo centrum och Domkyrkan. Från och med år 1927 har paraden samlats just framför vår nationalhelgedom. In i någon kyrka skulle alla paraddeltagare väl aldrig ha rymts; inte ens Domkyrkan har plats för fler än ca 900 personer. Till en början marscherade man från kyrkan, sedan till kyrkan, och nu åter från kyrkan. På Dom-

32

Scouting i tid kyrkotorget framför kyrkan ryms mer än 6000 scouter.

Mannerheimspännena delas festligt ut före scoutparaden på Domkyrkans trappa inför de tusentals paraddeltagarna. Samtidigt läser man upp namnen på alla som får spännet. På detta sätt äras Finlands långvarigaste och mest traditionella förtjänsttecken för scouter, instiftat av marskalk Mannerheim.

Mannerheimparken och en ny rutt Efter krigen samlades man i Mannerheimparken, där festligheterna, fest­talen och utdelningen av förtjänsttecken ordnades. Marschrutten gick förbi salutorget till Domkyrkan, där man till slut höll en fält­andakt. År 1963 hade paraden med fler än 3000 deltagare vuxit ut ur planen i Mannerheimparken och man övergick till de nutida arrangemangen. Festligheterna, utdelningen av Mannerheimspännena och en kort fältandakt vid Domkyrkan, sedan paradmarschen förbi salutorget till defileringen och vidare till åstranden, där man slutar. Ända till förra årtusendets slut gick marschen runt hela salutorget.

Sedermera vände trafikarrangemangen i centrum på rutten så att den nu går förbi torget längs med Köpmansgatan till Slottsgatan och defileringen. Våren 2019 går scoutparaden enligt en tillfällig rutt p.g.a. de många byggarbetena och trafikarrangemangen vid salutorget och i centrum.

Festtal på finska, svenska och teckenspråk I början var det distriktscheferna som höll talen i paraden, på finska och på svenska. Även fältandakten hölls av scoutledare, d.v.s. av scoutpräster, och på båda språken. Numera används ett tredje språk, teckenspråket, dock genom tolk. Från år 1963 har festtalen hållits av en inbjuden hedersgäst, t.ex. en minister, landshövding eller stadsdirektör. Enligt hörsägen var det general Adolf Ehrnrooth som fick de första, rungande applåderna efter sitt tal och då han tackat, ännu högre applåder. Ärkebiskoparna har hört till Åbo scoutparads traditioner åtminstone från och med ärkebiskop Erkki Kaila år 1935. Då ”inspekterade ärkebiskopen paradtrupperna” framför Domkyrkan och arrangerade också för första gången en separat mottagning till ära för paraden. Efter kriget har dessa mottag-

33

Partio ajassa ningar fortsatt ända fram till våra dagar. Ärkebiskop Tapio Luoma har lovat hålla scoutparadens festtal år 2019 och han bjuder även traditionsenligt in scoutverksamhetens gynnare till mottagning.

Uppvaktningar och kransnedläggningar för att hedra de stupade Under krigsåren marscherade man inte i centrum, utan festligheterna ordnades genom uppvaktningar till Hjältekorset och hjältegravarna. Efter krigen och de osäkra åren återkom man till centrum år 1947.

Fortfarande gör årets mottagare av Mannerheimspännet efter paraden en hedersuppvaktning till hjältegravarna och lägger ned en krans vid Hjältekorset. Med är den andra distriktschefen, en andra musikkår samt Finlands och scoutdistriktets flaggor.

Finlands största blåvita flaggtåg Ända från början har scoutparaden i Egentliga Finland letts av ett flaggtåg bestående av Finlands flaggor. Efter flaggtåget med numera 66 flaggor följer distriktets fana, paradkommendören och musikkåren.

Det har alltid satsats på att alla flaggor och fanor bärs sakligt och snyggt i vår parad. I många av kårernas rader bär patrullerna sina vimplar och ofta även vargungarna sina maskotar m.m.

Vår nuvarande parad är ett resultat av Aku och Eila Leinos arbete Vår scoutparad och våra paradtraditioner fördes vidare och utvecklades av paret Aku (Aulis) och Eila Leino. Under årtionden byggde de upp vår parad till det uppskattade och rikskända evenemang som det är i dag. Aku och Eila donerade tiotals kårer Finlands flagga med bärstång på olika märkesdagar och byggde på detta vis upp vår fina tradition med flaggtåget. De grundade även marschtävlingarna genom att donera paradens värdefulla vandringspokaler med tillhörande diplomtavlor.

34

Scouting i tid

Kareliapokalen till en början endast för flickor Efter kriget fördelades stadens bidrag till scoutkårerna enligt aktiva deltagare i paraden. För att öka flickscoutkårernas deltagande (och bidrag) grundade flickförbundets långvariga kassör Eila Leino år 1956 en tävling för flickorna där den högsta deltagarprocenten i paraden kunde ge dem Kareliapokalen.

Tillsammans med den eviga Kareliapokalen får kåren en motsvarande mindre pokal som kåren följande morsdag överräcker till en scoutmor som speciellt hjälpt kåren. Den första kåren som vann pokalen var Toivon Erä­ tytöt. År 2000 fullbordade Eilas och Akus dotter Taru-Maija Gustafsson serien genom att grunda en tävling om Kareliapokaler även för pojkscoutkårer och blandkårer. Fortfarande tävlar kårerna om dessa pokaler i varje parad.

Lejonen bedömer paradtävlingen – redan 62 olika segrarkårer År 1963 grundade silvervargen Aku Leino en paradtävling för pojk­scout­ kårerna. Kårernas svängar, takthållning, rättningar, scout­dräkter, defilering och övrig marschdisciplin bedöms. Som domare inbjöds ända från början Lionsklubbar från Åbo, turvis.

De första segrarna var Auran Tähti Pojat (stora pojkscoutkårer) och Jokikylän Pojat (små pojkscoutkårer). Senare grundade Eila och Aku Leino samt Outi Kauppi motsvarande tävlingsserier även för flickscout- och blandkårer. Numera finns alltså sju serier i paradtävlingen.

Redan 302 trumslagare och musikanter i paraden Paraden har alltid fått sin takt av musik eller trumslagning. Scoutkåren Turun Metsänkävijäts musikkår har varit med ända sedan 1928 – alltså firade de 90-årsjubileum i paraden är 2018. Som mest har fem olika musikkårer deltagit i en parad.

Den årliga trumslagarskolningen har bidragit till att antalet trumslagare i kårerna har vuxit till mer än 300.

Vår gemensamma scoutparad i Åbo är rikets största årligen återkommande scoutevenemang. Paraden arrangeras av fler än 150 scoutledare, funktionärer, bedömare/domare och musikanter. Ändå är det de glada deltagarna i scoutkårerna som utgör paraden.

35

Partio ajassa

Vilhelmiina ”Viima” Hännikäinen

Mitä yhteistä on 100-vuotiaalla Ipulla ja minulla, 17-vuotiaalla tytöllä?

Molemmat harrastavat partiota ja museota, mutta miten paljon se sitten yhdistää?

I

lmari ”Ipu” Koppinen piti Suomen Partiomuseolla 22.9. esitelmän partiotoiminnasta Suomessa, ja museoon saapui kaikenikäisiä kuuntelijoita ympäri Suomen. Ipun kertoessa kokemuksistaan tiiviisti Suomen historian merkkitapahtumiin kietoutuneina, oli nuoren tytön vaikea kuvitella kaikkea tapahtuneeksi.

Ipu aloitti puheensa niinkin kaukaa historiasta kuin Suomen sodasta ja valoi puheelleen vahvan perustan, josta oli helppo lähteä rakentamaan partion historiaa. Harvan osallistujan silmät pysyivät kuivana, kun Ipu kertoi, että häntä tultiin hakemaan sotaan kesken partioleirin. Hän kertoi kuvailevasti partioarjesta ja muutoksista, joita hän on ajan kuluessa kokenut ja havainnut.

Itse ryhdyin helposti vertailemaan omaa partioarkeani historiaan ja tulin siihen tulokseen, ettei partion syvin olemus ole paljoakaan muuttunut aikojen kuluessa. Ipu puhui partiosta perheenä, jonne on aina mukava tulla ja josta on harmillista lähteä. Ipu kertoi saaneensa elinikäisiä ystäviä ja

36

Scouting i tid lukemattomia unohtumattomia kokemuksia. Minä todella toivon, että tämä minun partioperheeni tulee olemaan yhtä elinikäinen joukko ystäviä ja kokemuksia kuin Ipun oma on ollut.

Partio on Suomessa yhdistävä kokemus, sillä moni on jossain vaiheessa elämäänsä sitä harrastanut. Minusta parasta luennossa oli huomata, että partio on sukupolvia yhdistävä kokemus, taaperoista eläkeläisiin. Tämän huomasi osallistujien laajasta ikäkirjosta ja perhekunnista, joissa oli kolmannen, neljännen tai jopa viidennen polven partiolaisia.

Kiitos Ipulle tästä upeasta ja silmiä avaavasta luennosta!

Partiopojat leirillä tiskivuorossa sotaa edeltävänä kesänä 1939.

37

Partio ajassa

Vilhelmiina ”Viima” Hännikäinen

Vad har vi gemensamt, hundraåriga Ipu och jag, en 17-årig flicka?

Båda har scouting och museet som hobby, men hur mycket betyder det?

I

lmari ”Ipu” Koppinen höll den 22.9 ett föredrag i Finlands Scout­museum om scoutverksamheten i Finland. Det kom åhörare från olika håll i landet för att lyssna på Ipu. Det han berättade om sina upplevelser, starkt ihopknutna med märkeshändelser i Finlands historia, var svårt att för en ung flicka förstå hade skett.

Ipu började sitt tal så långt tillbaka i tiden som vid kriget, och skapade en grund för sitt föredrag som det var lätt att bygga upp scouthistorian på.

De flesta lyssnade nog tårögt på hur Ipu mitt i ett scoutläger hade hämtats för att åka ut i kriget. Han berättade beskrivande om scoutvardagen och om förändringarna som han under årens gång upplevt och observerat.

Själv började jag jämföra min egen scoutvardag med historien och kom fram till att scoutingens innersta väsen inte förändrats så mycket under tidernas gång. Ipu talade om scoutingen som en familj, dit det alltid är trevligt att komma och som det är tråkigt att lämna. Ipu berättade om livslånga vänskaper och om otaliga oförglömliga upplevelser. Jag hoppas verkligen att denna min scoutfamilj kommer att bestå av en lika livslång skara vänner och upplevelser som Ipus varit.

Scoutingen är i Finland en sammanbindande upplevelse, eftersom så många varit med i scouterna i något skede av sitt liv. Det finaste med föreläsningen var att märka, att scoutingen är en upplevelse som binder samman generationer, från småbarn till pensionärer. Detta märkte jag tack vare deltagarnas breda åldersstruktur och familjerna, där det fanns med tredje, fjärde eller t.o.m. femte generationens scouter.

Tack Ipu för denna fantastiska och upplysande föreläsning!

38

Scouting i tid

Johdanto

T

ytti Walleniuksen pro gradu ”Kaikkien aikojen someleiri: Partiolaisten suhtautuminen sosiaalisen median hyödyntämiseen suurleirillä ja partiossa yleensä” valmistui vuonna 2018. Se tehtiin Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle, kulttuurintuotannon ja maisematutkimuksen koulutusohjelmaan (digitaalinen kulttuuri).

Walleniuksen tutkimus on hienosti ajassa kiinni. Se käsittelee partiolaisten suhtautumista sosiaaliseen mediaan niin leireillä kuin partiossa yleensä.

Työ hahmottaa millaisia asenteita ja näkemyksiä sosiaalisen median kasvava käyttö partiolaisissa herättää, kun kyseessä on nimenomaan partio harrastustoimintana. Toisin sanoen kuuluuko media partioon. Tutkija osoittaa kysymyksen partiolaisille itselleen, mutta tulee samalla kysyneeksi sitä koko partioliikkeeltä.

Vuosikirjassa julkaistava teksti on tekijän laatima lyhennelmä opinnäytetyön keskeisestä sisällöstä ja sanomasta. Kokonaisuudessaan tutkimus on luettavissa sivuilta http://www.utupub.fi/handle/10024/146007.

Toimitus

Inledning

T

ytti Wallenius avhandling pro gradu ”Alla tiders some-läger: Scouternas inställning till utnyttjandet av sociala medier på ett storläger och inom scoutingen överlag” blev färdig år 2018. Den skrevs vid Åbo universitets institution för historia, kultur och konstvetenskap, inom utbildningsprogrammet för kulturproduktion och landskapsforskning (digital kultur).

Wallenius forskning är på ett fint sätt aktuell. Den behandlar scouternas inställning till sociala medier såväl på läger som i allmänhet. Avhandlingen be­­skriver hurdana attityder och tankar den ökande användningen av sociala medier väcker hos scouter, då det handlar om scoutingen som hobby. Alltså hur medierna hör till scoutingen. Forskaren ställer frågan till scouterna, men ställer egentligen samtidigt frågan till hela scoutrörelsen.

Texten som publiceras på finska i årsboken är en förkortning av avhand­ lingens viktigaste innehåll och budskap, gjord av skribenten själv. I sin helhet kan avhandlingen läsas på adressen http://www.utupub.fi/handle/10024/146007.

Redaktionen

39

Partio ajassa

Tytti Wallenius

Kaikkien aikojen someleiri Partiolaisten suhtautuminen sosiaalisen median hyödyntämiseen suurleirillä ja partiossa yleensä

Johdanto

S

osiaalinen media ulottuu nykyään lähes kaikille elämämme osa-alueille.

Sitä hyödynnetään niin työelämässä kuin vapaa-ajalla, ja ilman verkkoyhteyttä olo on orpo. Lisäämme kuvia ja jaamme mielipiteitä verkossa kaiken aikaa ja kaikkialla, myös paikoissa ja tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaisi.

Osallistuin vuonna 2014 Lounais-Suomen Partiopiirin piirileirille ja havahduin tuolloin ensimmäistä kertaa siihen, kuinka tehokkaasti sosiaalista mediaa hyödynnettiin partiossa. Olin pitänyt partiota harrastuksena, jossa älylaitteet jätetään kotiin tai vähintäänkin rinkan pohjalle. Myöskään ulospäin partio ei välttämättä näyttäytynyt harrastuksena, jossa teknologia ja sosiaalinen media olisivat arkipäivää: partiolaisethan viettävät aikaa metsässä samoillen, ainakin silloin kun eivät ole opettelemassa uusia solmuja. Tässä stereotypiassa ei ole tilaa viestintästrategioille ja sometukselle.

Sosiaalisen median ja partion yhdistäminen ei aina ole täysin mutkatonta. Yhdeksän päivää metsässä asettaa rajoitteensa esimerkiksi älylaitteen akun kestolle, eivätkä internetyhteydetkään aina leirioloissa ole parhaat mahdolliset. Tavallisissa viikoittaisissa kokoontumisissa älylaitteet vievät lasten (ja aikuisten) huomion väärään paikkaan, ja siksi puhelimet jätetään yleensä sivuun kokoontumisten ajaksi.

Piirileirillä vuonna 2014 havaitsemani some-into ja käsitykseni partiolaisten some-käyttäytymisestä olivat mielestäni ristiriidassa keskenään, joten halusin tutkia partiolaisten suhtautumista sosiaaliseen mediaan tarkemmin.

Vuonna 2016 järjestetty suurleiri Roihu tarjosi minulle oivalliset puitteet aiheen tarkasteluun, ja näin syntyi pro gradu -tutkielmani aihe.

40

Scouting i tid Kysyin tutkielmassani, miten Roihu 2016 -leirille osallistuneet partiolaiset suhtautuivat sosiaalisen median hyödyntämiseen suurleirillä ja partiossa yleensä. Lisäksi tarkastelin, millaisia sisältöjä Roihu 2016 -organisaatio tuotti leirin Instagram-kanavalle ennen leiriä, leirin aikana ja leirin jälkeen. Julkaisujen avulla yritin selvittää, toteutuivatko Roihun brändi- ja viestintästrategiassa määritellyt tavoitteet Instagram-julkaisuissa.

Tutkimuksen teossa käytin kahta aineistoa: Roihu 2016 -suurleirillä kerättyä kyselyaineistoa sekä Roihun Instagram-tilin kuvia. Kyselyn vastausten kautta pyrin hahmottamaan, miten partiolaiset suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. Roihun Instagram-kuvien sekä niiden yhteydessä olevien kuvatekstien avulla taas tarkastelin, millaisten sisältöjen avulla viestintästrategiaa toteutettiin ja miten hyvin sisällöt vastasivat niihin odotuksiin, joita partiolaisilla mahdollisesti sosiaalista mediaa kohtaan oli.

Olen ollut mukana partiotoiminnassa lapsesta asti ja toimin edelleen aktiivisesti harrastuksen parissa. Liityin Roihu 2016 -leirin sometiimiin keväällä 2016, joten tarkastelin Roihun sosiaalisen median julkaisutoimintaa läheltä jo ennen leiriä. Partiotaustastani oli tutkimusta tehdessä hyötyä, mutta toisaalta oli haastavaa pitää tutkijan ja partiolaisen roolit erillään. Olen ylpeä siitä, miten somea Roihulla tehtiin, mutta tutkijana pyrin luonnollisesti tarkastelemaan kyselyaineistoa ulkopuolisen silmin, mahdollisimman objektiivisesti.

Tutkimuksessani sosiaalinen media ja verkko olivat sekä tutkimuksen kohteena (tutkimuskysymys), välineenä (kysely verkossa) että lähteenä (kuva-aineisto somesta). Näin ollen voidaan sanoa, että sosiaalinen media oli tutkimuksen tutkimusympäristö. Riikka Turtiaisen ja Sari Östmanin laatiman ”verkkotutkijan eettisen huoneentaulun” mukaan tämä tarkoittaa, että tutkijan on kiinnitettävä erityistä huomiota tutkimusetiikan ja lähdekritiikin suhteeseen, aineiston syntykontekstiin sekä sisältöjen intiimiyteen.

Tutkimuseettiset haasteet liittyivät tässä tutkimuksessa lähinnä verkkokyselyn vastaajien ikään ja siihen, voiko sosiaalista mediaa käsittelevän tutkimuksen aineisto koostua vain sosiaalisen median ja verkon kautta kerätystä aineistosta. Rajasin lopulta tutkimuksen ulkopuolelle alle 15-vuotiaat partiolaiset. Sosiaalisen median ulkopuolelle jäävät henkilöt (ja siitä ehkä negatiivisesti ajattelevat) pyrin tavoittamaan antamalla satunnaisille leiriläisille mahdollisuuden vastata verkkokyselyyn lainatabletilla. Näin sosiaalisen median

41

Partio ajassa kanavissa jaettu kyselylinkki ei ollut ainut tapa päätyä vastaajaksi kyselyyn, ja tavoitin myös henkilöitä, jotka eivät somea itse käytä.

Kaikkien aikojen some-leiri Partiolaisten ja teknologian yhteinen historia ulottaa juurensa pitkälle. Karelia-, Miilu- ja Tervas-suurleireillä viestiyhteydet toteutettiin parikaapelilinjoilla ja alueelle rakennettiin oma sisäinen puhelinverkko. Lisäksi käytössä oli VHF- ja LA-puhelimia. Seuraavalla suurleirillä mukana oli edelleen itse rakennettu puhelinverkko, mutta matkapuhelimet olivat yleistyneet siinä määrin, että osa viestinnästä hoidettiin niillä. Suomen Partiolaisten historiaan laajasti perehtyneen Marko Paavilaisen mukaan leiriläisiä kuitenkin kehotettiin välttämään omien puhelinten käyttöä verkon ruuhkautumisen pelossa. 2000-luvulle tultaessa puhelimet määriteltiin leirien turvallisuusohjeissa jo perusvarusteiksi, joiden toimivuus oli varmistettava.

Partion ja teknologian yhteiseen historiaan liittyy paljon muutakin kuin puhelimet: radioamatööritoiminta alkoi partiossa 1980-luvulla, teknologia ja medialukutaito ovat olleet jo kauan osa eri ikäkausiohjelmia ja keskustelua partion ja sosiaalisen median yhdistämisestä on käyty niin HC-partiolaisten Facebook-ryhmässä kuin Partio-lehdessä. Matkapuhelimet ja niissä tapahtunut kehitys ovat kutienkin mahdollistaneet sosiaalisen median olemassaolon ja ujuttautumisen kaikkialle, myös partioon.

Roihua on kutsuttu kaikkien aikojen someleiriksi. Sosiaalisella medialla oli merkittävä rooli leirin viestinnässä ja sitä hyödynnettiin monipuolisesti jo ennen leiriä ja vielä sen jälkeen. Roihun brändi- ja viestintästrategiassa todetaan, että viestintää tulisi olla useissa eri kanavissa mahdollisimman usein. Lisäksi tavoitteena oli kehittää partion sisäistä ja ulkoista kuvaa elämyksellisemmäksi. Tämä vaatii strategian mukaan viestinnän kohderyhmien ymmärtämistä, mistä syystä käytössä tuli olla mahdollisimman monipuolisia kanavia.

Sosiaalisen median hyödyntäminen Roihulla ei perustunut pelkästään siihen, että some on hyvä markkinointi- ja viestintäkanava, vaan se oli myös keskustelualusta, joka palvelee käyttäjiään, tuo Roihun osaksi arkipäivää, tuo esiin brändin mukaista tunnelmaa ja yhteenkuuluvuutta sekä parantaa partioon liittyviä mielikuvia. Sosiaalisen median kanavien hyödyntäminen tarkoituksena oli myös auttaa tavoittamaan mahdollisimman laaja joukko niin

42

Scouting i tid partiolaisia kuin ei-partiolaisia, osallistaa ja sitouttaa Roihuun ja partioon yleensä ja olla kanava ketteryyttä vaativiin tilanteisiin. Lisäksi some tarjosi hyvän alustan tekijöiden ja yhteistyökumppaneiden esiintuomiselle, tapahtumamarkkinoinnille sekä suhdetoiminnalle.

Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Tutkimukseni kyselyaineisto tarjoaa suuntaa-antavan käsityksen siitä, miten suomalaiset partiolaiset suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. On hyvä huomioida, että keräsin aineiston jo vuonna 2016, minkä jälkeen monen partiolaisen asenteet ovat saattaneet muuttua. Kuvia tarkasteltaessa taas on syytä huomioida, että niitä voidaan tulkita monilla eri tavoilla. Kuvat ovat aina representaatioita, eli ne tuottavat merkityksiä mielessämme olevien käsitteiden avulla. Kuvien tulkinta riippuu niin katsojan omista lähtökohdista kuin valitusta näkökulmasta. Lisäksi tulkitsin kuvia niissä olevien graafisten ominaisuuksien ja kuvatekstien avulla. Kuvan ja sanan suhde on tutkimuksessani äärimmäisen tärkeä: Roihun Instagram-kuvissa tekstit määrittelevät pitkälti kuvien merkityksen. Koska kuvilla ei voi tavoittaa kaikkia verbaalin kielen merkityksiä, tekstillä voidaan helpottaa kuvien tulkintaa ja täydentää niiden tarjoamaa merkitystä.

Kyselyn vastaajajoukko koostui partiolaisista, joista oletettavasti kaikki osallistuivat Roihu 2016 -leirille. Vastaajia kyselyssä oli kaiken kaikkiaan 81, joista 53 oli naisia (65 prosenttia) ja 26 miehiä (32 prosenttia). Loput vastaajista (3 prosenttia) eivät halunneet vastata sukupuolta koskevaan kysymykseen.

Vastaajien keski-ikä oli 22,4 vuotta. Nuorimmat vastaajat olivat 15-vuotiaita ja vanhimmat 47-vuotiaita. Samoajia vastaajista oli 24, vaeltajia 31 ja aikuisia 26, joten eri ikäkausien jakauma oli melko tasainen. Aikuisiin kuuluvien ikähaarukka oli kuitenkin melko suuri, joten kyselyn laajuuden kannalta olisin kaivannut lisää vastauksia esimerkiksi yli 30-vuotiailta partiolaisilta.

Suurin osa vastaajista oli harrastanut partiota melko pitkään. Vain neljä vastaajaa kertoi liittyneensä partioon alle vuoden sisällä.

Saadakseni käsityksen siitä, millaiset resurssit leirillä olleilla partiolaisilla oli käyttää sosiaalisen median palveluita, kysyin mitä laitteita heillä oli leirillä käytössään. Lähes kaikilla vastaajilla (98 prosentilla) oli käytössään älypuhelin, jossa oli nettiyhteys. 10 prosenttia vastaajista kertoi, että heillä oli

43

Partio ajassa mukana myös matkapuhelin, jossa nettiyhteyttä ei ollut. Tabletti oli mukana 5 prosentilla vastaajista, tietokone 17 prosentilla vastaajista.

Leiriläisillä oli mukanaan myös muita laitteita: 23 prosenttia vastaajista kertoi ottaneensa leirille mukaan kameran, 14 prosenttia radion ja 10 prosenttia radiopuhelimen. Vain 2 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei heillä ollut leirillä käytössään mitään elektronisia laitteita.

Suurin osa vastaajista (86 prosenttia) kertoi käyttäneensä elektronisia laitteita partioleireillä myös aiemmin, ennen Roihua. Kuitenkin jopa 10 prosenttia vastaajista kertoi, ettei ole aiemmin käyttänyt leireillä elektronisia laitteita. 4 prosenttia vastaajista ei osannut tai halunnut sanoa, oliko käyttänyt elektroniikkaa aiemmilla leireillä. Valtaosa vastaajista mainitsi kysymyksen avoimessa kohdassa aiemmin leireillä käyttämäkseen laitteekseen puhelimen, joko netillä tai ilman. Muita avoimessa kohdassa mainittuja laitteita, joita vastaajat olivat aiemmilla leireillä käyttäneet, olivat esimerkiksi tabletti (6 mainintaa), tietokone (18 mainintaa), kamera ja radio.

Kyselyyn vastanneista WhatsApp oli selvästi tärkein sosiaalisen median kanava, sillä jopa 96 prosenttia kertoi käyttävänsä sitä. YouTubea käytti 91 prosenttia vastaajista, Facebookia 86 prosenttia vastaajista, Instagramia 63 prosenttia, Twitteriä 19 prosenttia, Snapchattia 40 prosenttia ja Linkediniä 14 prosenttia vastaajista. Kaikki vastaajat kertoivat käyttäneensä ainakin jotain edellä mainituista palveluista arjessaan, eli myös partion ulkopuolella.

Vastaukset ovat pitkälti yhtenevät koko maan tilastojen kanssa: valtakunnallisesti WhatsApp on toisiksi suosituin sosiaalisen median kanava heti Facebookin jälkeen.

Leirin aikana luvut olivat selvästi toisenlaiset. Facebookia kertoi käyttävänsä leirioloissa 74 prosenttia vastaajista, WhatsAppia 90 prosenttia, YouTubea vajaa kolmannes (30 prosenttia), Snapchattia reilu kolmannes (36 prosenttia), Instagramia 53 prosenttia ja Twitteriä 9 prosenttia. Kukaan ei kertonut käyttävänsä leirin aikana LinkedIn-palvelua. 4 prosenttia vastaajista kertoi, ettei käytä leirin aikana mitään edellä mainituista sosiaalisen median palveluista. Arki- ja leirikäytön eroja havainnollistaa paremmin alla oleva kuviosta 1.

44

Scouting i tid

Vastauksista käy ilmi, että kaikkien sosiaalisen median kanavien kohdalla käyttö leirillä vähentyi ja kokonaan somesta luopui leirin ajaksi syystä tai toisesta 4 prosenttia vastaajista.

Kyselyyn vastanneet kertoivat käyttäneensä sosiaalista mediaa Roihulla useisiin eri tarkoituksiin. Lähes kaikki vastaajat käyttivät somea yhteydenpitoon niin leirin sisällä kuin leirin ulkopuolelle. Kuvien jakamiseen somea kertoi käyttävänsä 64 prosenttia vastaajista, videoiden jakamiseen 23 prosenttia. Yleiseen sosiaalisen median seuraamiseen somea käytti 63 prosenttia vastaajista, pestissään sosiaalista mediaa tarvitsi 42 prosenttia vastaajista.

Vain yksi vastaaja kertoi kirjoittavansa blogia, joka voidaan laskea yhdeksi sosiaalisen median muodoksi. Sähköpostia luki 67 prosenttia vastaajista. 5 prosenttia vastaajista ei käyttänyt sosiaalista mediaa ollenkaan tai ainakaan edellä mainittuihin tarkoituksiin.

Sosiaalisen median käyttö Roihulla oli vastaajien osalta melko aktiivista: 49 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä somea useita kertoja päivässä, 36 prosenttia muutamia kertoja päivässä ja 9 prosenttia ainakin kerran päivässä. Näin ollen 94 prosenttia kyselyyn vastanneista olisi käyttänyt jotakin sosiaalisen median kanavaa vähintään kerran päivässä. 4 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä sosiaalista mediaa muutaman kerran leirin aikana, 2 prosenttia ei osannut arvioida omaa käyttöään tai ei käyttänyt sosiaalista

45

Partio ajassa mediaa lainkaan. Jos käyttöä verrataan siihen, minkä verran suomalaiset keskimäärin käyttävät sosiaalista mediaa, tulokset eivät yllätä. Vuonna 2016 Suomessa toteutetun Consumer Connection -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat somessa keskimäärin 4,5 tuntia viikossa, joskin 15–24 -vuotiaat käyttävät tutkimuksen mukaan somea jopa 8 tuntia viikossa.

Roihun omista some-tileistä suosituin oli Facebook. Sitä seurasi kyselyyn vastaajista 72 prosenttia. Suuri seuraajamäärä näkyi myös sometiimin arjessa: Facebook oli viestintäkanava leiriläisten lisäksi myös leirin ulkopuolelle. Se tavoitti tehokkaasti esimerkiksi leiriläisten kotiväen. Roihun käyttämistä sosiaalisen median kanavista toiseksi suosituin oli Instagram, jota 56 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä. Roihun Instagram-tilillä julkaistiin kaiken kaikkiaan 712 kertaa, valtaosin kuvia, mutta myös videoita. Kolmanneksi suosituin kanava oli videopalvelu YouTube.

Roihun Twitter-tiliä kertoi seuranneensa 7 prosenttia vastaajista, Snapchat-tiliä 15 prosenttia vastaajista ja LinkedIn-tiliä 1 prosentti vastaajista. 21 prosenttia vastaajista kertoi, ettei seuraa mitään Roihun sosiaalisen median tileistä. Vastaajien mielestä sosiaalinen media näkyi Roihulla todella paljon. Näin vastasi 58 prosenttia ja 36 prosenttia totesi somen näkyvän aina silloin tällöin. Vain 6 prosenttia ei ollut juuri huomannut sosiaalista mediaa leirin aikana. 35 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että some näkyi leirillä liikaa, kun taas 62 prosenttia piti näkyvyyttä sopivana.

Partiolaisten asenteet sosiaalista mediaa kohtaan Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisia asenteita partiolaisilla on sosiaalista mediaa kohtaan. Tutkimuskysymystä ajatellen tärkeimmät kysymykset verkkokyselyssä olivat: 1. Kuuluuko sosiaalinen media mielestäsi partioon?

2. Kuuluuko sosiaalinen media mielestäsi partioleireille ja -retkille?

Valmiit vastausvaihtoehdot molempiin kysymyksiin olivat: Kyllä, ehdottomasti!

Kyllä, mutta sei ei saa olla liian näkyvässä roolissa.

Ei, mutta jossain tilanteissa se on pakollinen.

Ei missään nimessä. En osaa sanoa, ei vaikuta minuun.

46

Scouting i tid Näitä kysymyksiä seurasi avoin kohta, jossa vastaajat pääsivät perustelamaan mielipiteensä. Avoimet vastaukset muodostivat tarkemman kuvan siitä, millaisia asenteita partiolaisilla oli sosiaalista mediaa kohtaan Roihun järjestämisen aikaan. Vastaajista 32 prosenttia oli sitä mieltä, että sosiaalinen media kuuluu ehdottomasti partioon. 54 prosenttia taas vastasi, että se kuuluu partioon, mutta se ei saisi olla liian näkyvässä roolissa. 13 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaalinen media ei kuulu partioharrastukseen, mutta joissain tilanteissa se on pakollinen. Täysin kieltävälle linjalle ei lähtenyt kukaan vastaajista.

Kun kysyttiin, kuuluuko sosiaalinen media partioleireille ja -retkille, vastaukset muuttuivat jonkin verran. Eroa voi tarkastella kuviosta kaksi. Enää 11 prosenttia oli sitä mieltä, että some kuuluu ehdottomasti partio­leireille.

61 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että some kuuluu leireille, mutta se ei saa olla liian suuressa roolissa. 26 prosenttia ei kokenut somen kuuluvan partioleireille, mutta myönsi sen olevan joissain tilanteissa välttämätöntä. 2 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa mielipidettään tai ei kokenut asian vaikuttavan heihin henkilökohtaisesti. Kukaan vastaajista ei valinnut vastausvaihtoehdoksi ”ei missään nimessä”, joten kielteinenkään suhtautuminen ei ollut täysin ehdotonta.

47

Partio ajassa Sosiaalinen media herättää ristiriitaisia ajatuksia muuallakin kuin partiossa. Niin sanoma- kuin aikakauslehdetkin uutisoivat säännöllisesti tutkimuksista jotka osoittavat, että älypuhelimen ja sosiaalisen median liiallinen käyttö heikentää unen laatua ja aiheuttaa riippuvuutta. Negatiiviset vaikutukset ovat saaneet erityisesti nuoret vähentämään sosiaalisen median käyttöä. Jo vuonna 2014 uutisoitiin, että jopa miljoonat amerikkalaisteinit ovat hylänneet Facebookin. Syynä nuorten joukkopakoon saattoi olla kyllästyminen sosiaalista mediaa kohtaan, mutta myös muiden palveluiden suosion kasvu ja Facebookin käyttäjien ikärakenteen muuttuminen: samaan aikaan kun teinit pakenivat Facebookista, vanhemmat ihmiset löysivät sen ensimmäistä kertaa. Yli 55-vuotiaiden Facebook-käyttäjien määrä kasvoi vuosina 2011–2014 peräti 80 prosentilla. Teinit siirtyivät noina vuosina Instagramin ja Snapchatin kaltaisiin palveluihin, ja lähtöä vauhditti todennäköisesti Facebookin ”ikääntyminen”: yhtäkkiä kaveripyyntöjä tulikin ikätovereiden sijaan omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta.

Nuorten suhtautuminen sosiaaliseen mediaan yllätti myös tässä tutkimuksessa. Usein ajatellaan, että nuoret ovat sosiaalisen median ammattilaisia ja suurkuluttajia ja vanhemmat ihmiset taas lähinnä kammoksuvat uusia teknologioita. Esimerkiksi Tilastokeskuksen viime vuonna tekemän tutkimuksen perusteella yli 65-vuotiaat suomalaiset käyttävät melko aktiivisesti verkossa olevia palveluita, kuten verkkopankkia ja sähköpostia, mutta WhatsAppin kaltaiset sovellukset tai varsinaiset yhteisöpalvelut ovat käytössä 65–74-vuotiasta vain neljänneksellä ja 75–89-vuotiaista vielä harvemmalla.

Alle 34-vuotiaista sosiaalista mediaa käyttävät säännöllisesti lähes kaikki.

Näiden tietojen pohjalta voisi olettaa, että myös partiossa vanhemmat partiolaiset vastustavat sosiaalista mediaa enemmän kuin nuoret. Tämä oletus osoittautui kuitenkin vääräksi.

Ne vastaajat, joiden mielestä sosiaalinen media ei kuulu partioon, olivat kaikki 15–26-vuotiaita. Somen vankimmat kannattajat (Kyllä, ehdottomasti) sekä neutraalimman mielipiteen vastaajat (Kyllä, mutta se ei saa olla liian näkyvässä roolissa) taas olivat tasaisesti kaikenikäisiä. Kyselyn vanhimmat vastaajat olivat sitä mieltä, että sosiaalinen media kuuluu ehdottomasti partioon. Sama tulos näkyi myös somen käytöstä leirioloissa kysyttäessä, joskin muutama aikuinen vastaaja (39–45-vuotiaita) oli sitä mieltä, että leireille some ei kuulu.

48

Scouting i tid Iällä somen vastustusta ei tässä tutkimuksessa siis voida perustella. Koska tutkimukseen ei osallistunut esimerkiksi eläkeikäisiä (yli 64-vuotiaita), en uskalla väittää, etteikö korkea ikä voisi vaikuttaa siihen, miten partiossa sosiaaliseen mediaan suhtaudutaan. Tämän vastaajajoukon perusteella näyttää kuitenkin siltä, että erityisesti nuoret pitävät sosiaalista mediaa partiossa epätoivottuna. Iän sijaan mielipiteisiin vaikuttavat siis muut tekijä.

Tulosten perusteella sosiaalinen media kuuluu kyllä partiolaisten elämään, mutta ei partioon, eikä etenkään leireille. Syynä siihen ovat ehkä perinteet ja mielikuvat siitä, mitä partiossa kuuluu tehdä. Tämä näkemys paljastui kyselyn avoimista vastauksista: niiden perusteella partiossa kuuluu tehdä asioita yhdessä, luonnon helmassa. Avoimia vastauksia tulkitessani jaoin vastaajien asenteet raa’asti kolmeen ryhmään: puolesta, vastaan ja jotain siltä väliltä. Henkilö, joka oli vastannut aiemmin, että some kuuluu ehdottomasti partioon, saattoi siis luokittelussani kuulua ryhmään jotain siltä väliltä avoimen vastauksen sisällön perusteella.

Se, miten avoimet vastaukset päätyivät eri luokkiin, ei siis riippunut siitä, mitä vastaaja oli edellisessä kysymyksessä vastannut, vaan siitä, miten hän oli vastannut. Päädyin luokittelemaan vastaukset tällä tavoin, sillä uskoin avointen vastausten syventävän käsitystä vastaajan asenteesta. Tekemäni luokittelun perusteella voidaan siis tarkastella paitsi vastaajan asennetta, myös hänen käyttämiensä sanavalintojen yhdenmukaisuutta aiemman vastauksen kanssa. Erityisen myönteisesti someen suhtautuneen avoin vastaus päätyi luokkaan jotain siltä väliltä esimerkiksi, jos tekstissä oli sana mutta. Mutta-sana heikensi vastauksen painokkuutta ja antoi sijaa myös sille vaihtoehdolle, ettei some kuuluisikaan partioon niin vahvasti. Esimerkiksi: ”Kuuluu, mutta pitää muistaa ottaa huomioon nekin, jotka eivät käytä somea.” ”Ihan kätevää. Mutta hyvän maun ja tapojen rajoissa.”

Vastaajat siis ikään kuin pyörsivät oman vastauksensa: sosiaalinen media kuuluu partioon, mutta sillä on reunaehtonsa. Myös negatiivinen suhtautuminen saattoi päätyä luokkaan jotain siltä väliltä: ”Tiedonjako on hyvä.” ”On hyvä että tarvittaessa voi käyttää sosiaalista mediaa, mutta jos ei tarvitse välttämättä, niin aina vaan parempi.”

49

Partio ajassa Pääsääntöisesti ”Kyllä, ehdottomasti” vastanneiden avoimet vastaukset päätyivät puolesta-luokkaan, ja ”Ei” vastanneiden vastaan-luokkaan. Ne vastaajat, jotka kokivat, että some kyllä kuuluu partioon, kuhan se ei ole liian näkyvässä roolissa, olivat avoimissa vastauksissaan kaikkein eniten eriäviä.

Osa tuntui pitävän sosiaalista mediaa partiossa erittäin hyvänä asiana: ”Aika pulassa oltaisiin ilman HC-partiolaisia” ”Kiva esim. seurata jonkun ryhmän ig-tiliä, voi saada ideoita ja fiilistellä.”

Osa taas osoitti selkeää vastustusta siitä huolimatta, että kokivat somen kuuluvan partioon: ”Kyllä pitäisi selvitä ilman somea välillä.” ”Aivan liikaa sosiaalista vauhkoontumista. Ei pahalla mutta liika on liikaa.” ”Erityisesti lasten pitäisi saada muutakin tekemistä kuin kännykällä/ tabletilla räpläämistä. Opit saadaan muualta ja partion ei ole tarkoitus olla koulutus-/opetuskanava näille asioille. Käden- sekä retkeilytaidot rapistuvat kun liikaa luotetaan/käytetään sosiaalista mediaan ja sähköisiä laitteita. Myös kriittisyys häviää. Mitäs sitten kun puhelin-/nettiverkko on alhaalla? Kuinka toimin?”

Avoimia vastauksia kysymykseen ”Kuuluuko sosiaalinen median mielestäsi partioon” oli yhteensä 75 kappaletta, joista 30 luokittelin puolesta-vastauksiksi, 17 vastaan-vastauksiksi ja 26 jotain siltä väliltä -vastauksiksi. Kaksi vastausta hylkäsin niiden epäselvyyden vuoksi (erikoismerkkejä tai yksittäisiä sanoja).

Myös kysymykseen ”Kuuluuko sosiaalinen media mielestäsi partioleireille ja -retkille?” avoimia vastauksia tuli paljon. Olen luokitellut vatsaukset samalla tavalla kuin edellä, ja luokittelun perusteella 68 vastaajaa jakautui niin, että 8 vastaajista oli kommentoi sosiaalisen median puolesta, 12 vastaan ja 45 jotain siltä väliltä. Kolme vastausta hylkäsin niiden epäselvän sisällön vuoksi.

Tässä kysymyksessä ihmisten aiempi vastaus näkyi selkeämmin kirjallisissa vastauksissa. Kaikki ne, jotka olivat sitä mieltä, että sosiaalinen media kuuluu ehdottomasti myös partioleireille ja -retkille, vastasivat avoimessa

50

Scouting i tid kohdassa tavalla, joka osoitti, että he todella olivat sosiaalisen median leirikäytön puolella: ”On mukava että huoltajat näkevät ja kuulevat kuulumisia. On tärkeä näyttää ulos päin, mitä partio (nykyään) on. On tärkeä viestiä sisäisesti ja levittää hyvää fiilistä. On tärkeä viestiä mahdollisimman monella kanavalla, jotta tärkeät viestit tavoittavat mahdollisimman monen.” ”Some on osa nykypäivää, joten tottakai kuuluu myös partioon. Partion on elettävä aikaansa, osana yhteiskuntaa. Some täydentää IRL.” ”Maailma muuttuu, partio mukana” Ne, joiden mielestä sosiaalinen media ei sovi leireille ja retkille, vaikkakin se joissain tilanteissa on pakollinen, sijoittuivat avoimissa vastauksissaan pääsääntöisesti vastaan-luokkaan: ”Ei kuulu. Partion tarkoituksena on opetella taitoja ja tietoja. Sosiaalisen median tiedot ja taidot oppii kyllä muutenkin elämässä. Enemmänkin lapsilta ja nuorilta vaatii taitoa pysyä pois sosiaalisesta mediasta ja oppia elämään ilman sitä. Aina kun sosiaalinen media ei ole saavutettavissa, esimerkiksi pohjois-suomessa edes kenttä ei kata kaikkia paikkoja. Lasten ja nuorten ruutuaika on muutenkin merkittävä ja sosiaaliset suhteet, sekä monet muut kehitykseen vaikuttavat tekijät kärsivät.” ”Leirillä ja retkillä olisi mahdollisuus antaa aivoille lepotila sähköisestä ”ähkystä”. Aivot tarvitsevat happea ja uusia virikkeitä! Osalle lapsista/ nuorista tulee jo nyt ahdistustiloja kun joutuvat olemaan ilman kännykkää =( Leirillä ja retkillä on helppo harjoitella kommunikaatiota toisten kanssa ilman puhelimia yms. On naurettavaa kun kaksi partiolaista istuvat vierekkäin ja kommunikoivat chatin välityksellä menevätkö syömään vai eivät - huoh...” ”Leireillä ihmisillä olisi kerrankin mahdollisuus olla irti kännyköistään edes hetken.”

Jotain siltä väliltä -vastauksiin päätyi sekä niiden henkilöiden vastauksia, jotka kokivat että some kuuluu partioon, kunhan se ei ole liian suuressa roolissa, että niiden vastauksia, jotka kokivat, ettei some kuulu partioon, vaikka se onkin joskus välttämättömyys. Näissä vastauksissa näkyi vastaajan some-myönteisyys, mutta samalla toivottiin hyvän maun rajojen noudattamista.

51

Partio ajassa ”Somen käyttäminen leireillä olisi hyvä olla mahdollista, muttei pakollista ohjelman suorittamisen kannalta.” ”Leirillä ja retkillä ehtii somettamaan, ja on hauskaa jakaa fiiliksiä muille. Kuitenkin täytyy muistaa esim ohjelmien aikana että puhelinta ei käytetä ja yksityisyys.” ”Asiallisesti ja hyvän maun rajoissa edelleen. Ihan hyvä juttu, siitä on apua ja se voi myös inspiroida partioasioissa!”

Osallistavia ja elämyksellisiä kuvia Kyselyn rinnalla tarkastelin tutkimuksessani Roihun Instagram-tilin kuvia.

Pyrin hahmottamaan kuva-aineiston avulla, millaista sisältöä Roihu tuotti seuraajilleen ennen leiriä, leirin aikana ja leirin jälkeen. Aihe on kiinnostava erityisesti sellaisen henkilön näkökulmasta, joka haluaa kehittää some-viestintää partiossa tai muussa vastaavassa organisaatiossa. Instagram-tilin sisältöjä ja kyselyyn vastanneiden mielipiteitä vertaamalla voidaan kartoittaa onnistumisia ja kehityskohteita. Lisäksi kuva-aineiston avulla voidaan arvioida Roihun brändi- ja viestintästrategian onnistumista.

Analysoin kuvia jakamalla ne seitsemään luokkaan. Kaikki Roihun Instagram-tilin 712 julkaisua saivat siis luokituksen tiettyjen koodausyksiköiden perusteella. Näitä koodausyksikköjä, eli tekijöitä, joihin kiinnitin kuvissa huomiota, olivat kuvissa itsessään mahdollisesti olevat tekstit, kuvien ohessa olevat kuvatekstit, kuvan teema (esimerkiksi toistuva tyyli) sekä logot ja kuviot. Tekstit luovat kuviin valmiita ”ohjeita” siitä, miten kuvaa tulisi tulkita, joten niiden merkitys luokittelussa oli erittäin tärkeä.

Luokittelussa kysyin kuvilta, millaisia tunteita niillä pyritään herättämään. Mitä kuva viestii juuri nyt, tässä ajassa ja paikassa? Mitä kuvan ohessa oleva kuvateksti sanoo ja vaikuttaako se siihen, miten näemme kuvan? Mitä muita keinoja kuva hyödyntää luodessaan merkityksiä?

Ennen kuin pystyin vastaamaan edellä listaamiini kysymyksiin, oli pohdittava, mitä kuvilla haluttiin viestiä. Kaikki analysoimani kuvat on julkaistu Roihun Instagram-tilillä. Roihun viestintästrategian mukaan ”Roihun viestintä perustuu avoimelle, ajankohtaiselle, aktiiviselle ja osallistavalle viestinnälle, jossa on voimakkaasti elämyksellinen ja kasvattava sekä yhteistyötä korostava näkökulma. Nämä arvot ohjaavat kaikkea viestinnän suunnittelua ja toteutusta.” Tästä kohdasta on syytä poimia muutama tärkeä avainsana,

52

Scouting i tid joiden avulla voimme vastata jo muutamiin edellisessä tekstikappaleessa esittämiini kysymyksiin.

Kysyin kuvilta, millaisia tunteita niillä pyritään herättämään. Strategian perusteella viestinnän (eli myös kuvien) tulisi olla voimakkaan elämyksellisiä ja yhteistyötä korostavia. Lisäksi kuvien tulisi osallistaa.

Kysyin kuvilta, mitä ne viestivät juuri nyt, tässä ajassa ja paikassa.

Strategian mukaan kaiken viestinnän tulisi olla aktiivista ja ajankohtaista.

Viestinnän tulisi olla strategian mukaan kohdennettua ja oikea-aikaista.

Kohdennuksella tarkoitetaan sitä, että kuvat ovat niiden katsojien mieleen: oikeanlaisia kuvia oikeille ihmisille.

Kysyin kuvilta, mitä niiden ohessa olevat tekstit kertovat ja miten ne muokkaavat sitä mitä näemme. Kuvatekstien merkitys korostui erityisesti kuvien luokittelussa.

Luettelen seuraavaksi kaikki seitsemän luokkaa ja kerron lyhyesti, millaisia kuvia niihin kuuluu.

1. Kampanjat ja kilpailut, sekä muut osallistavat julkaisut Roihu-projektin aikana toteutettiin useita erilaisia kilpailuita ja kampanjoita, osa ennen leiriä, osa sen aikana ja osa sen jälkeen. Kilpailuissa Roihun somekanavien seuraajia kehotettiin esimerkiksi jakamaan omia kuvia, tarinoita ja muistoja jonkun tietyn teeman ympäriltä.

Kuva 1. Tyypillinen #leirikuntoon-kampanjan kuva. Julkaistu 16.5.2016.

53

Partio ajassa Osallistavat kuvat vastasivat suoraan viestintästrategian kohtaan, jonka mukaan viestinnän tuli olla osallistavaa. Osallistuvuudella tarkoitetaan viestintästrategiassa vuorovaikutusmahdollisuutta, mutta myös avointa keskustelua, mihin Roihun Instagram-julkaisut eivät suoranaisesti seuraajia haastaneet.

2. Yhteistyöjulkaisut Roihu teki yhteistyötä lukuisten eri yritysten ja muiden tahojen kanssa ja nämä kumppanuudet näkyivät myös sosiaalisessa mediassa. #kumppanuus-julkaisut olivat yrityksille eräänlaista sisältömarkkinointia ja Roihu pääsi näin tuomaan esille yhteistyötä, jota ei välttämättä ole aina partiossa totuttu näkemään. Monissa yhteistyöjulkaisuissa markkinointi piiloutui partioaiheisen tekemisen taa, mutta yritykset tuotiin selvästi esiin vähintäänkin kuvatekstissä. Mielestäni yhteistyöjulkaisut liittyvät viestinnän avoimuuteen: mahdollisia rahalähteitä tai palveluntarjoajia ei piilotella, vaan ne nostetaan esiin. Kuvissa on myös strategian mukaista yhteistyötä. Viestinnässä tuli näkyä myös yhteistyökumppaneiden, lippukuntien ja piirien osallisuus.

Osassa yhteistyökumppaneiden tarjoamista palveluista lapset ja nuoret pääsivät kokeilemaan uusia asioita (esimerkiksi Valion lypsysimulaattori), mitä voidaan pitää osana leirielämystä. Viestinnässä elämyksellisyys ja hienot uudet kokemukset välittyivät juuri kuvien kautta.

3. Uutiset ja tiedotus Moni julkaisu Roihun Instagram-tilillä liittyi tavalla tai toisella asioista tiedottamiseen. Esimerkiksi ilmoittautumisen alkaminen tai vaikkapa leirikahvilassa myytävistä herneistä tiedottaminen onnistuivat nopeasti ja tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Muiden Roihu-vuoteen liittyneiden tapahtumien markkinoiminen oli myös kätevää ja mahdollisti uusien kohderyhmien tavoittamisen. Somessa pystyi muistuttamaan asioista, jotka oli jo ilmoitettu vaikkapa leirikirjeessä tai muussa yhteydessä, mutta joita haluttiin vielä erikseen nostaa esiin. Näissä julkaisuissa korostui viestintästrategian edellyttämä ajankohtaisuus. Sopiva ajankohta ja oikea kanava mahdollistivat sujuvan tiedonkulun.

Sosiaalinen media osoittautui leirin aikana hyväksi kanavaksi saada nopeasti tietoa eteenpäin. Esimerkkejä on useita: muun muassa leirin suur-

54

Scouting i tid ten yhteisohjelmien mahdollisista aikataulumuutoksista kerrottiin juuri somessa, sillä sitä kautta viesti kulki myös kotiväelle, joka halusi seurata suuria yhteisohjelmia YouTuben kautta livelähetyksenä. Myös kriisiviestinnässä hyödynnettiin sosiaalista mediaa.

4. Yhteisöllisyyttä kasvattavat julkaisut Neljännen ryhmän julkaisut keskittyivät kasvattamaan yhteisöllisyyttä, tavalla tai toisella. Kategoriaan päätyi ylivoimaisesti suurin osa kuvista, sillä siihen sopivat hyvin kaikki ne julkaisut, jotka eivät sopineet millään muotoa mihinkään muuhun kategoriaan. Yhteisöllisyyttä kasvattaviin julkaisuihin kuuluu myös paljon sellaisia julkaisuja, jotka toisaalta voisivat sopia myös muualle, mutta jotka esimerkiksi kuvatekstinsä tai painotuksensa vuoksi ovat enemmän tunnelmaa kohottavia kuin esimerkiksi tietoa lisääviä (kuva 2).

Kuva 2. Useissa Roihun julkaisemissa kuvissa ajatuksena oli yksinkertaisesti nostaa tunnelmaa. Kuva on julkaistu 24.7.2016.

Yhteisöllisyysjulkaisut kertoivat leirin aikana leiriläisten arjesta, joten Instagramin sisältö kiinnosti myös leiriläisten perheitä, kavereita ja muita tuttuja.

Kuvissa saattoi vilahtaa vaikkapa joku tuttu. Kuvissa ei ollut yhtä paljon tekstejä kuin aiempien luokkien kuvissa, ja etenkin leirin aikaiset kuvat kertoivat jo itsessään melko paljon siitä, mistä oli kyse. Toisaalta kuvan sisällön aukeaminen saattoi riippua siitä, oliko leiriläinen esimerkiksi kokeillut kuvassa esiteltyä toimintoa.

Viestintästrategiaan kuvat vastasivat monin eri tavoin: toisinaan ne olivat hyvinkin ajankohtaisia, toisinaan jopa osallistavia. Kuitenkin tärkeimpä-

55

Partio ajassa nä ominaisuutena tämän luokan kuvissa oli niiden elämyksellisyys. Kuvien avulla pyrittiin kasvattamaan leirihenkeä ja vahvistamaan leirin yhteisöllisyyttä, mikä oli osa elämyksellisyyttä.

5. Lähtölaskennat ja muut odotusta kasvattavat julkaisut Viidennen kategorian julkaisuja oli lopulta melko vähän, mutta olen luokitellut ne omaksi ryhmäkseen. Näissä julkaisuissa odotus oli pääroolissa. Kuvat oli helppo luokitella omaksi ryhmäkseen, koska koodausyksikkö oli niin selvä: kuvassa näkyi yleensä numero tai teksti, joka viittasi siihen, kuinka paljon aikaa leirin alkamiseen on. Kuvat vahvistivat myös viestiä elämyksellisyydestä sekä olivat yleensä ajankohtaisia viestejä suoraan leiriorganisaatiolta leiriläisille.

6. Roihu-tarinan julkaisut sekä leiribiisiin liittyvät julkaisut Kuudenteen ryhmään päätyi lopulta toiseksi vähiten julkaisuja. Halusin kuitenkin erotella muista julkaisuista ne kuvat ja videot, jotka liittyivät tavalla tai toisella Roihu-tarinaan. Roihu-tarina oli videoiden ja kuvien avulla kerrottu tarina, joka eteni pikkuhiljaa keväällä 2016. Tarinassa kerrottiin, kuinka Roihun leiribändi muodostui.

Roihu-tarinan lisäksi olen yhdistänyt samaan kategoriaan leiribiisiin liittyvät julkaisut, joita oli muutamia kappaleita keväällä 2016. Näissä julkaisuissa paljastettiin pikkuhiljaa leiribiisi. Leiribiisin merkitys leirin yhteisöllisyyden kannalta on merkittävä. Parhaassa tapauksessa leiriä varten sävelletty ja sanoitettu kappale ärsyttää, mutta tempaa mukaansa ja sitä lauletaan läpi leirin, ja vielä kotonakin. Vanhat leiribiisit luovat nostalgiantunnetta.

7. Muiden kanavien ristiin jakaminen ja mainostaminen Roihun Instagram-tilillä jaettiin jonkin verran julkaisuja, jotka kehottivat seuraajaa siirtymään toiseen sosiaalisen median kanavaan tai toiseen Instagram-profiiliin saadakseen lisää informaatiota. Tyypillisin esimerkki ristiin jakamisesta olivat lyhyet videopätkät, joiden täysimittaiset versiot julkaistiin YouTubessa. Instagramissa julkaistiin siis ainoastaan lyhyitä teaser-versioita videoista. Ristiin jakamisen merkitys oli melko selvä: mitä tutumpia eri kanavien sisällöt leiriläisille ovat, sitä helpompi heidän on samaistua ja kokea osallisuutta leirillä.

56

Scouting i tid

Sosiaalinen media on partiossa viestinnän väline Tutkimukseni keskeisin tavoite oli selvittää, mitä partiolaiset sosiaalisesta mediasta ajattelevat. Osa vastaajista oli somen puolella, osa vastaan. Vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media on partioalsille erityisesti viestinnän väline.

Sosiaalista mediaa partiossa puolustettiin esimerkiksi seuraavilla tavoilla: ”Partion pitää pysyä kehityksessä mukana, lapsiakin voi opettaa partiossa sosiaalisen median hyötyihin ja haittoihin.” ”Partioon kuuluu mielestäni yleisestikin viestintä, siispä luonnollisesti sosiaalinen media on oivallinen viestintätyökalu.” ”On tärkeä näyttää ulos päin, mitä partio (nykyään) on. On tärkeä viestiä sisäisesti ja levittää hyvää fiilistä. On tärkeä viestiä mahdollisimman monella kanavalla, jotta tärkeät viestit tavoittavat mahdollisimman monen.” ”Sosiaalinen media on nykypäivää ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia markkinointiin ja yleiseen, esimerkiksi tapahtumista, inffoamiseen.

SoMen käyttö on nykypäivänä jo kansalaistaito jota myös partiossa tulee opettaa käyttämään.” ”Koska partion kohderyhmä eli nuoret ovat somessa, on partionkin oltava siellä.”

Kommenteissa toistuvat samat argumentit. Sosiaalinen media on sitä puolustaville osa nykyaikaa. Moni vastaaja totesi, että koska nuoret ovat sosiaalisessa mediassa, myös maamme suurimman nuorisojärjestön tulee olla siellä. Lisäksi moni toivoi, että sosiaalisen median kautta kuva nykyaikaisesta partiosta leviäisi myös partion ulkopuolelle. Monelle vastaajista sosiaalinen media on luonnollinen osa viestintää ja yksi viestintäkanava muiden joukossa.

Vaikka sosiaalinen media toivotettiin pääsääntöisesti tervetulleeksi par­tioon, leirielämässä sitä kaivattiin vähemmän. Reilu neljännes kyselyyn vastanneista siis oli sitä mieltä, että leirioloissa sosiaalista mediaa ei tule hyödyntää, ellei se ole aivan välttämätöntä. Leirioloissa some sai myönnytyksiä lähinnä viestinnällisistä syistä: ”Turha selaaminen ei kuulu partioon, mutta infon kulkuun ja kotiväelle kertomiseen sitä voi käyttää.” ”Somen kautta on hyvä selvittää esim. pestejä, ohjelmia yms. Toisaalta

57

Partio ajassa partioleirillä voisi minun mielestäni jättää turhat kilhakkeet pois ja keskittyä asiaan.” ”Somen päivitys ei saa viedä huomiota itse toiminnalta. Sopivaan aikaan some-päivitykset ovat loistava tapa näyttää muulle maailmalle kuinka hulppeeta toimintaa meillä on.” ”Leirin erilaiset tekemistä tärkeämpää kuin puhelimien ”räplääminen”.

Keskitytään mieluummin siihen mitä ollaan tekemässä. Kohtuudella sosiaalisia medioita ja niiden käyttämistä leirillä on ok. Muuten kannatan ehdottomasti tätä päivää ja tiedottamista sosiaalisten kanavien kautta. Itse pidin erityisesti Roihu Appista jota seurasin päivittäin. Sinne oli saatu paljon tietoa leirin toiminnasta ja tapahtumista. Samalla oli hyvä tiedotuskanava Facebook, jota seurasin aktiivisesti jo ennen leiriä. ” Myös huomattavasti jyrkempiä mielipiteitä esitettiin. Eräs vastaaja luonnehti sosiaalista mediaa ”höpöhöpö-jutuiksi”, ja jotkut kokivat, että partion kuuluu olla paikka, jossa sosiaaliseen mediaan ei tarvitse mennä, vaan siitä saa pitää ikään kuin lomaa: ”Sosiaalisesta mediasta itselläni on enemmänkin huonoja kuin hyviä kokemuksia partion saralla.” ”Haluaisin metsän rauhaa siksi tulin tänne. Ilman puhelinta ihmiset ottaisivat toisiinsa enemmän kontaktia. Leirin jälkeen voisi vasta somettaa.”

Suurin osa leiriläisistä oli käyttänyt sosiaalista mediaa myös aiemmilla leireillä. Vaikuttaa siis siltä, että some on vakiinnuttanut paikkansa myös partiossa, kuten kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Puolet kyselyyn vastaajista kertoi käyttävänsä sosiaalista mediaa leirillä ollessaan useita kertoja päivässä – todennäköisesti siis melko samaan tapaan kuin muutenkin arjessaan.

Osa vastaajista koki, että tutkimukseni kysely oli mahdollisuus päästä antamaan palautetta jopa liiallisesta sosiaalisen median esiintuomisesta leirillä. Toisaalta kyselyn kontekstia ei kaikissa vastauksissa hahmotettu. Osa avointen kysymysten vastauksista olivat yksityiskohtaista ja suoraa palautetta leiriorganisaatiolle. Nämä vastaukset luovat oman mielenkiintoisen lisänsä aineistossa, vaikkakaan palaute ei näin päädy välttämättä oikeaan paikkaan.

Yksi vastauksissa usein toistunut teema oli niin kutsutut hyvän maun

58

Scouting i tid rajat. Sosiaalista mediaa tutkittaessa on syytä pohtia, mitä nämä hyvän maun rajat oikeastaan tarkoittavat. Eri ikäisillä ihmisillä on varmasti asiasta oma näkemyksensä, eikä kaikki materiaali toimi myöskään kaikissa sosiaalisen median kanavissa. Kun puhutaan siitä, onko sosiaalisen median käyttäminen tietyissä yhteyksissä hyvän maun mukaista, liikutaan mielestäni hyvin erikoisella alueella: osa vastaajista pohtii varmasti, onko somea korrektia käyttää kaikissa tilanteissa. Toisaalta osa kokee, että partio on jo lähtökohtaisesti paikka, jossa sosiaalista mediaa ei tulisi käyttää ilman syvää harkintaa. Kysymys kuuluukin, puhummeko fyysisistä paikoista ja todellisista tilanteista vai mentaalisista paikoista. Onko partio mielentila, johon somettaminen ei sovi?

Oman mausteensa tähän pohdintaa tuo se fakta, että kyselyyn vastanneista sosiaalista mediaa vastustivat erityisesti nuoret vastaajat. Yli 30-vuotiaiden vastaajien suhtautuminen sen sijaan oli erityisen myönteinen. Jotta aiheesta saataisiin laajempaa ja yleistettävämpää tietoa, aihetta tulisi tutkia lisää. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että osa nuorista partiolaisista on omaksunut ajatusmallin siitä, että some ja partio eivät sovi yhteen.

Kuvat osana viestintää Hollantilaistutkija José van Dijck on tarkastellut tutkimuksessaan kuvien merkitystä ihmisten arjessa. Hänen mukaansa kuvien kautta on mahdollista tallentaa itselle tärkeitä hetkiä ja jäsennellä omaa elämää päiväkirjan tapaan.

Kuvilla on van Dijckin mielestä kuitenkin myös viestinnällinen merkitys: sosiaalista mediaa edelsi aika, jolloin perheen lomakuvat talletettiin kotialbumeihin tai niitä katseltiin seinälle diaprojektorilla heijastettuna. Kuvilla on siis sosiaalinen merkitys viestinnän ja kokemusten jakamisen välineenä.

Nykynuorille lyhyet videot ja kuvat ovat jokapäiväinen tapa viestiä. Kuvilla välitetään arkisia asioita ja niiden avulla muokataan ulospäin näkyvää minää.

Myös Roihun Instagram-tilillä kuvat olivat osa viestintää. Ne eivät olleet ainoastaan muistoja eletyistä hetkistä, vaan niihin kätkeytyi sanoma, joka oli relevantti erityisesti kuvien julkaisuhetkellä ja pian sen jälkeen. Roihun Instagram-tilillä tekstit olivat toisinaan jopa itse kuvaa tärkeämmässä roolissa. Vaikka sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä tapauksessa kuvat eivät välttämättä kertoneet vielä juuri mitään. Kuvat osoittautuivatkin melko huonoksi tavaksi viestiä, ainakin jos niiden tukena ei olisi ollut tekstiä.

59

Partio ajassa Hyödynsin kuvien tarkastelussa myös verkkokyselystä saamiani tietoja siitä, millaisia ajatuksia Roihun Instagram-kuvat herättivät leiriläisissä. Luettelin kyselyssä erilaisia adjektiiveja, ja kysyin, mitkä niistä kuvailevat vastaajien mielestä Roihun Instagram-tiliä. Lähes 80 prosenttia vastaajista, joilla oli oma Instagram-tili, piti Roihun tiliä ja sen kuvia partiohenkisinä. Pirteänä, värikkäänä ja informatiivisena sitä piti myös yli puolet vastaajista. Termi liekeissä viittasi hyvään fiilikseen ja mukana olemiseen: termiä käytettiin leirillä useissa eri yhteyksissä. Kukaan vastaajista ei pitänyt kanavaa harmaana, ja turhaksi, tylsäksi tai turhauttavaksi tiliä kuvasi vain harva vastaaja.

Pelkät adjektiivit eivät kuitenkaan riitä kertomaan, olivatko Roihun Instagram-kuvat lopulta esimerkiksi voimakkaan elämyksellisiä, kuten viestintästrategiassa toivottiin. Tiliä ei pidetty erityisen hauskana, jännittävänä tai kannustavana, mikä viittaisi siihen, etteivät ainakaan partiolaiset itse pitäneet viestintää erityisen elämyksellisinä. Strategian onnistumista tuleekin tarkastella ennemmin Instagramissa tapahtuneen toiminnan valossa: kuinka paljon ja minkälaiset kuvat saivat tykkäyksiä? Olivatko tykätyimmät kuvat strategian mukaisia, eli elämyksellisiä, ajankohtaisia ja aktiivisia. Osallistivatko ne?

Tunteita kanava kyllä herätti: esimerkiksi Roihun suosituimmaksi kuvaksi nousi lopulta viimeisenä leiripäivänä julkaistu kuva, jossa leiriläisiä kiitettiin mukana olosta. Kuvaan kertyi 2400 tykkäystä. Kuva viestii mielestäni elämyksellisyydestä: siinä on niin perinteisiä kuin moderneja elementtejä.

Ilmassa heiluvat huivit yhdistettynä festaritunnelmaan loivat kuvan modernista, mutta samaan aikaan traditioihin uskovasta liikkeestä. Tykkääjämäärä ja kommentit taas kertovat tilin suosiosta ja siitä, että se herätti paljon myönteisiä tunteita.

Kuvien ajankohtaisuus ja aktiivisuus näkyi Instagram-tilin muissa suosituissa kuvissa: toiseksi suosituin kuva (2100 tykkäystä) esitti hiljentynyttä metsää pian leirin päätyttyä, purkuleirin ollessa käynnissä. Kolmanneksi tykätyimmässä kuvassa kerrottiin iloinen uutinen siitä, että toinen leirijohtajista oli saanut kutsun linnanjuhliin. Erityisesti toisen kuvan merkitys on selvä: partio ja Roihu sai tunnustusta ja näkyvyyttä, ja se haluttiin jakaa kaikille mukana olleille. Kuvan viesti oli: olemme tärkeitä ja myös sinä olet osa sitä tärkeää työtä, jota partiossa teemme. Kutsu oli ikään kuin kaikille partiolaisille ja Roihulle osallistuneille.

60

Scouting i tid

Kuva 3. Roihun Instagram-tilin suosituin kuva keräsi yli 2000 tykkäystä.

Roihun Instagram-tilin julkaisut saivat tykkäyksiä melko tasaisesti, mutta tykkäys-, kommentti- ja seuraajamäärissä tapahtui selviä kasvuja tiettyjen julkaisujen yhteydessä. Ensimmäinen suurempi piikki syntyi tammikuussa 2016, kun varsinainen ilmoittautumisaika leirille päättyi. Ilmoittautumisen ”valvojaiset”, osallistujamäärän kasvun raportointi ja lopullisen ilmoittautujamäärän paljastaminen 31.1. saivat osakseen paljon huomiota. Myös ystävänpäiväjulkaisu ja 15.2. auennutta ”pestikehitintä” markkinoinut julkaisu keräsivät tykkäyksiä.

Seuraava selkeä piikki oli kesäkuun alkupuoliskolla. Tuolloin julkaistiin esimerkiksi prinsessojen (yksi YouTuben tekijäryhmä) video, mainostettiin Twitter-chattia (jossa keskusteltiin metsästä) sekä ilmoitus puolustusvoimien yhteistyökumppanuudesta. Itse leirin aikana piikit syntyivät ensimmäisen leiripäivän, avajaisten, keskiäisten, vierailupäivän, päättäjäisten ja päättäjäisissä esiintyneen Sannin keikan ansiosta. Selkeä notkahdus tapahtui leirin puolessavälissä sattuneen kuolematapauksen vuoksi. Roihun sosiaalinen media hiljeni, ja niin hiljenivät myös leiriläiset. Onnettomuuspäivänä julkaistiin ainoastaan yksi kuva, jossa leiriorganisaatio esitti suruvalittelunsa.

Tuo kuva on edelleen Roihun kaikkien kuvien seitsemänneksi tykätyin ja 68 kommentilla myös yhdenneksitoista kommentoiduin. Vähiten kommentteja ja tykkäyksiä on selvästi Roihun Instagram-tilin olemassaolon alkutaipaleen julkaisuissa. Vuoden 2014 kuvat roikkuvat listalla viimeisinä.

61

Partio ajassa

Lopuksi Aloitin pro gradu -tutkielman toteamalla, että sosiaalinen media ulottuu nykyään lähes kaikille elämämme osa-alueille. Työ, harrastukset, vapaa-aika: sosiaalinen media on läsnä niissä kaikissa, toisinaan jopa vastoin tahtoamme. Sosiaalinen media on myös osa partiota, järjestöä, jonka toiminnassa on mukana vuosittain yli 65 000 jäsentä. Halusin tarkastella partiolaisten ja sosiaalisen median suhdetta toisiinsa, sillä vaikka some onkin tullut partioon todennäköisesti jäädäkseen, se ei aina tunnu saavan kaikkien partiolaisten hyväksyntää.

Aihe on mielenkiintoinen erityisesti siitä syystä, että sosiaalinen media on löytänyt tiensä esimerkiksi kaikkien partiolaisten toimintaa määrittävään ikäkausiohjelmaan. Kaikille ikäkausille tulisi ohjelman perusteella opettaa mediakriittisyyttä ja esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä ja hyödyntämistä partiossa. Ohjelmaa ei tietenkään ole pakko toteuttaa sellaisenaan, mutta se antaa selkeät tavoitteet sille, mitä kaikkea eri ikäisten partiolaisten tulisi osata ja ymmärtää. Teknologia ja partio eivät ole koskaan olleet toisilleen vieraat, sillä erilaiset teknologian muodot ovat tulleet osaksi partiota vuosikymmenten varrella.

Verkkokyselyn vastauksissa toistuivat pitkälti samat teemat: esimerkiksi sosiaalisen median viestinnällisiä ominaisuuksia pidettiin tärkeinä, vaikka ei koettu, että sosiaalinen media kuuluisi välttämättä partioon. Lisäksi sosiaalisen median kohdalla ”hyvän maun rajat” nousivat esiin useissa vastauksissa.

Sosiaalisen median ei toivottu näkyvän partiossa liikaa.

Kuvien luokittelun yhteydessä pohdin, miten ne vastasivat Roihun viestintästrategiaan. Viestintästrategian mukaan pääpainopiste kaikessa viestinnässä tuli olla elämyksellisyyden korostaminen. Sen lisäksi viestinnän tuli olla avointa, ajankohtaista ja aktiivista, sekä osallistavaa ja yhteistyötä korostavaa.

Luikittelusta käy ilmi, että kaikkiin Roihun viestintästrategian asettamiin tavoitteisiin on vastattu tavalla tai toisella. Julkaisut onnistuivat olemaan osallistavia ja ne olivat pääsääntöisesti aina erittäin ajankohtaisia ja loivat tunnelmaa sekä viestivät leirin elämyksellisyydestä. Ulos päin kuvat loivat vaikutelman siitä, että leirillä tapahtuu paljon.

Roihun Instagram-tili ja sen sisältö herätti verkkokyselyn vastaajissa pitkälti positiivisia ajatuksia. Adjektiivit, kuten värikäs, partiohenkinen ja

62

Scouting i tid informatiivinen, olivat vastaajien mukaan parhaiten tiliä kuvaavia. Kuitenkin vain kolmannes vastaajista piti Roihun Instagram-tiliä hauskana ja noin 40 prosenttia mielenkiintoisena. Jännittävä se oli vain 7 prosentin mielestä.

Tylsäksi, turhaksi tai ärsyttäväksi tilin koki vain muutama vastaaja. Vastaukset antavat ymmärtää, että pääsääntöisesti Instagramin kautta tapahtuneessa viestinnässä onnistuttiin melko hyvin.

Roihun Instagram-tili oli tärkeä osa Roihun viestintää, sillä sen avulla pystyttiin tiedottamaan asioista nopeasti ja helposti. Kuvien merkitys oli toki tärkeä, mutta kuvia analysoidessani huomasin, että niiden ohessa olevien kuvatekstien sekä kuvaan liitettyjen tekstien merkitys kuvien tulkinnassa oli suuri. Suuri osa etenkin ennen leiriä julkaistuista kuvista oli peräisin suuresta kuvapankista, jossa on partioaiheisia kuvia vuosien varrelta. Kuvia ei siis välttämättä oltu alun perin tarkoitettu juuri sen viestin kertomiseen, johon sitä Roihun Instagram-tilillä hyödynnettiin. Tekstien avulla kuvien merkityksiä voitiin ohjailla ja se korostui tässä tutkimuksessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen ilmiö: tekstitetäänhän sanomalehtienkin kuvat, jotta lukijan olisi helpompi ymmärtää, mihin kuvalla viitataan.

Toivon, että tutkimuksestani olisi hyötyä partiossa sosiaalista mediaa hyödyntäville ja some-viestintää suunnitteleville tahoille. Partiolaisten suhtautumista sosiaalista mediaa kohtaan tulisi kuitenkin tarkastella myös tuoreemman aineiston valossa. Tutkimukseni heikkoutena on aineiston osittainen vanhentuminen. Toisaalta tutkimuksessa havaitut asenteet poikivat ainakin omassa mielessäni monia jatkokysymyksiä: erityisesti nuorten yllättävä asenne sosiaalista mediaa kohtaan partiossa olisi tutkimisen arvoista. Voi olla, että tämä tutkimus itsessään keräsi vastaajiksi juuri niitä nuoria, joilla oli erityinen mielipide partion ja sosiaalisen median suhteesta. Olisi hienoa tutkia, onko kyseessä laajempi ilmiö.

Suomen Partiomuseosäätiö tukee lapsi- ja nuorisokulttuurin yliopistotasoisen tutkimustoiminnan edistämistä myöntämällä apurahan partiotoimintaa tuntevalle kasvatustieteen tai filosofian ylioppilaalle partiokulttuuria käsittelevän tutkielman, lopputyön tai pro gradu -tutkielman tekemistä varten.

Finlands Scoutmuseistiftelsen stöder forskningen av barn- och ungdoms­ arbetskultur på universitetsnivå genom att dela ut ett arbetsstipendium åt en pedagogie eller filosofie student som känner scoutverksamheten för genomförandet av en avhandling eller pro gradu om scoutkultur.

63

66

Partiomuseo – Scoutmuseum

67

Partiomuseo

Ritva ”Cuapus” Manner

Kurkistus Heraldiseen jaostoon ”Osaako joku ommella?” kysyi Uusiniemen Hannu muutama vuosi sitten museolla. Sanoin osaavani.

T

arvittiin joku, joka ompelisi huiveihin, viireihin, pöytälippuihin ja -standaareihin kanttinauhat, joissa on heraldisen jaoston esinenumero.

Kiinnitän lippukuntahuivit myös pahville, jos niitä ei ennestään ole näyttelyssämme. Hannun tuolin tyhjennyttyä siirryin Lauri Lehtosen työpariksi.

Minä kirjaan käsitellyt tavarat käsin kirjaan, Lauri tekee merkinnät koneelle excel-taulukkoihinsa. Aihealueen hyvin tuntevana Lauri kehittelee taulukoitaan jatkuvasti, myös säilytyslaatikoiden koodit ovat olleet uudelleen muotoilun kohteena. Minä kuuntelen, ihmettelen ja kyselen. Esineitä on

68

Scoutmuseum valtavasti, on uutta ja vanhaa, ainutkertaisia tai jopa kymmenes samanlainen esine kuin jo on tallessa. On taidokkaasti käsin ommeltuja esineitä menneiltä vuosikymmeniltä, vartiolaisten partiohauskoja tunnusesineitä ja kaikkea siltä väliltä. Lahjoituslomakkeessa on usein varsin vähän tietoa lahjoitusesineestä. Yritämme etsiä netistä, lippukunnan julkaisuista tms. lisätietoja. Joskus otamme yhteyttä lahjoittajaan ja kyselemme lisää. Toivoisimmekin, että lomake täytettäisiin mahdollisimman tarkasti.

Lipuista vastaava Seppo Laaksonen työskentelee yleensä yksikseen museolla. Kun kerran satuimme yhtä aikaa paikalle, Seppo sanoi, että ”voisit perehtyä vähän myös lippuihin”. Hän avasi koneen ja esitteli omat tallennuksensa, joista löytyi mielettömästi tietoa. Todellista paneutumista asiaan monen vuoden ajan!

Olin ihmetellyt, mihin tarvitaan Sepon pöydällä ollutta akkuvesipulloa.

Seppo otti käsittelyyn Viipurin Metsänkävijöiden lipun. Ensin hän levitti näyttelytilan pöydän penkkien avulla isoksi. Armeijan filtistä hän sai silitysalustan (kuva 1). Akkuveteen kastetulla kankaan läpi silittämällä lippu myös puhdistui, eikä kosteudesta jäänyt rumia jälkiä kuten hanavedestä jäisi (kuva 2). Seuraavaksi Seppo haki tikkaat, valonheittimen ja rullan valkoista kan-

69

Partiomuseo gasta. Lippu levitettiin kankaalle lattialla, valo kohdistettiin lippuun ja Seppo kiipesi tikkaiden yläpäähän, josta kurkotellen kuvasi lipun (kuva 3). Puuha näytti hyvin hallitulta ja suunnitelmalliselta, minä katsoin kuitenkin parhaaksi kuvata koko prosessin siltä varalta, että sattuu jotain… Lipun jälkeen Seppo kuvasi vielä tangon päineen, tupsunauhat yms. (kuva 4). Tämän jälkeen lippu käärittiin huolellisesti silkkipaperien kera rullalle ja sidottiin pehmeällä villalangalla niin, ettei kiinnityksestä jää jälkiä (kuva 5). Lopuksi lippu laitettiin säilytyspussiinsa ja päät sidottiin pellavalangalla (kuva 6).

Käärö varaston hyllylle ja muut tarpeet laatikkoon odottamaan jatkokäsittelyä (kuva 7). Seppo täyttää lipuista lomakkeen, johon tulee tiedot suunnittelijasta, käyttöajasta, materiaaleista, koosta, kutistumisesta, kunnosta jne.

Lippuun ja muihin osiin minä olen laittanut väriin sopivan kanttinauhan numeroineen.

Sepon työskentely näytti varsin ammattimaiselta. Hän kertoi oppineensa lippujen käsittelyn museolla aiemmin työskenneeltä konservaattorilta.

Viime vuoden aikana heraldinen jaosto käsitteli 121 esinettä.

Museolla vierailevat ilahtuvat, kun näkevät oman lippukuntansa huivin tai merkin näyttelyssä. Itse ilahduin, kun vierailija ei löytänyt oman lippukuntansa huivia, mutta näytti yhtä ja sanoi, että tämän tapainen, mutta punaisempi. Ai, tarkoitatko Velipoikien huivia? Laitoin sen pahville viime viikolla, mutta sitä ei vielä ole kirjattu. Kohta se tulee esille. Mikä sattuma!

70

Scoutmuseum

71

Partiomuseo

Ritva ”Cuapus” Manner

En titt på heraldiska sektionen ”Kan någon sy?” frågade Hannu Uusiniemi för några år sedan i museet. Jag sade mig kunna.

D

et behövdes någon som skulle sy fast heraldiska sektionens nummerförsedda kantband i halsdukar, vimplar, bordsstandar och -flaggor. Jag fäster också kårhalsdukarna på pappskivor, ifall de inte finns i vår utställning från förr. Efter att Hannus stol senare blev tom, blev jag arbetspar med Lauri Lehtonen. Jag skriver för hand in de behandlade föremålen i en bok, medan Lauri skriver in dem i sina excel-tabeller. Lauri känner ämnet väl och ut­­vecklar ständigt tabellerna, och även koderna för förvaringslådorna står under utveckling. Jag lyssnar, förundrar mig och frågar. Det finns mäng­ der med föremål, nytt och gammalt, unikt och t.o.m. tiofaldigt. Det finns skickligt handsydda föremål från forna årtionden, patrullernas roliga skoj­ emblem och allt där emellan. I donationsblanketterna finns sällan mycket information om föremålet. Vi försöker hitta tilläggsinformation på nätet, i kårernas publikationer m.m. Ibland tar vi kontakt med donatorn och frågar mer. Vår önskan skulle vara, att blanketten fylldes i så noggrant som möjligt.

Seppo Laaksonen, som ansvarar för fanorna, arbetar oftast ensam i museet. När vi en gång råkade vara där samtidigt, sade Seppo ”du kunde sätta in dig även i fanorna”. Han öppnade datorn och presenterade sitt material, vilket var enormt. Vilket engagemang i saken, i många års tid!

Jag har undrat över vad man använder flaskan med avsaltat vatten till, den som står på Seppos bord. Seppo demonstrerade med en fana från Viborg.

Först ordnade han en stor bordsyta. En arméfilt blev strykunderlag (bild 1).

Genom att stryka fanan genom ett tyg som var dränkt i det osaltade vattnet, blev fanan ren, men inga fula spår uppstod, vilket skulle ha hänt om man använt kranvatten (bild 2). Så gick Seppo efter en stege, en strålkastare och en rulle vitt tyg. Fanan breddes ut på tyget på golvet, ljuset riktades mot fanan och Seppo klättrade upp på stegen, där han sträckte sig och fotograferade

72

Scoutmuseum fanan (bild 3). Det hela såg välplanerat och balanserat ut, men jag fotograferade hela processen, för säkerhets skull… Efter fanan fotograferade Seppo ännu stången, tofsbanden m.m. (bild 4). Efter detta rullades fanan noggrant samman med silkespapper och bands ihop med mjukt yllegarn, så att det inte blir spår av fästandet (bild 5). Slutligen träddes fanan in i sin förvaringspåse och ändorna fästes med lingarn (bild 6). Rullen placerades på hyllan i förrådet och resten av delarna i en låda för vidare behandling (bild 7). Seppo fyller i ett formulär om fanan, där han antecknar uppgifter om formgivare, brukstid, material, storlek, krympning, skick m.m. I fanan och de övriga delarna har jag fäst ett kantband i lämplig färg med föremålets nummer.

Seppos arbete tedde sig mycket professionellt och han sade sig ha lärt sig metoderna av en konservator, som tidigare arbetade i museet.

I fjol behandlade heraldiska sektionen 121 föremål.

Museets besökare blir glada, då de ser sin egen kårs halsduk eller märke i utställningen. Själv blev jag glad, då en besökare inte hittade sin egen halsduk, men visade på en annan och frågade ifall den är lik denna, men rödare.

Aj, du menar Velipojat-halsduken? Jag fäste den på papp förra veckan, men den är ännu inte inskriven. Snart kommer den fram. Vilket sammanträffande!

73

Partiomuseo

Teksti: Ilona Järvinen Kuva: Erja Lankinen

Suomen Partiomuseoon tutustuminen

T

iistaina 23.10.2018 TYKS:n Senioreista 28 suuntasi askeleensa Partiomuseolle, joka sijaitsee Läntinen Pitkäkatu 13, 2. kerros. Ennakkoon tiesimme, että Suomen Partiomuseo on ainoa Suomessa toimiva lapsi- ja nuorisotyön historiaan ja kulttuuriperintöön keskittynyt museoyhteisö. Meistä senioreista 10 jäi ilman tätä kokemusta, koska museon tilat ovat vierailijoille rajalliset.

Mikä lämmin meitä odottikaan! Runsas kahvipöytä oli katettu sinivalkoisin kupein, ja teen juojatkin huomioitiin oikein mukeilla. Museon puolesta meistä olivat huolehtimassa ja meitä opastamassa Airi Virtanen, TYKS:n seniori, Ritva Manner, partionimeltään Cuapus, Markus Laine, partionimeltään Mambo, tehnyt työelämää TYKS:ssa, sekä Matti Helanko, partionimeltään Masi.

Airin tervetulotoivotusten jälkeen Ritva kertoi, kuinka brittiläinen sotilas Robert Baden-Powell (22.2.1857–8.1.1941) loi partioliikkeen, joka sitten nopeasti levisi ympäri maailmaa. Suomeen liike tuli yli sata vuotta sitten, v.

1910. Kyseisestä herrasta on näyttävä kuva seinällä ja vitriinissä hänen partiovyönsä, jonka hän on lahjoittanut Suomen partiolaisille. Aluksi partiotoimintaa oli vain pojille, mutta kun tytötkin halusivat mukaan, ryhtyi B-P:n sisar Agnes kehittämään tyttöpartiota. B-P:n vaimo Olave (22.2.1889–25.6.1977) jatkoi työtä. Hänestä tuli maailman partiotyttöjen ylijohtaja. Hänen kuvansa on museon seinällä miehensä rinnalla.

Verneri Louhivuori ja Anni Collan olivat Suomessa toiminnan uranuurtajia. Suomessa partiotoiminta kiellettiin jo v. 1911, koska sitä pidettiin uhkana, järjestäytyneenä militaristisena toimintana. Kielto kumottiin v. 1917.

Anni Collan, partionimeltään Tuikku, oli ammatiltaan voimistelunopettaja.

Hän ohjasi kiellon aikana partiotoimintaa ”voimistelukerhoina”. Anni Collan oli myöhemmin Helsingin Yliopiston voimistelulaitoksen opettaja ja koulu-

74

Scoutmuseum hallituksessa naisten liikuntakasvatuksen tarkastaja. Tuikku toimi suomenkielisten partiotyttöjen johtajana 1922–1941.

Anni Collanin täydellinen partiopuku on museossa esillä upeasti mallinuken päällä. Ajatelkaa, mikä aarre Suomen Partiomuseossa on tallessa! Paljon muitakin partiopukuja menneiltä ajoilta on kauniisti esillä vaatepuilla.

Kahvia juodessamme saimme kuulla myös, että Suomen Partiomuseo on perustettu 21.2.1962. Museo toimi aluksi Turussa Vähä-Heikkilän kartanon kellarituvassa. Vuonna 1980 museo siirtyi isompiin tiloihin Pyhän Katariinan kirkon lähistölle. Vuodesta 1996 lähtien Suomen Partiomuseo toimi entisessä Barkerin kutomotehtaan johtajan asuinrakennuksessa, josta se muutti Läntiselle Pitkäkadulle nykyisiin tiloihinsa. Turussa toimiva museo on maamme ainoa Partiomuseo. Vuonna 1979 museolle perustettiin kannatusyhdistys Partiomuseoyhdistys – Scoutmusei­förening ry. Yhdistys on aatteellinen voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on tallettaa, tallentaa ja säilyttää partiokulttuuriin liittyvää arkistoa ja esineistöä, vaalia partioperinteitä, harjoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa sekä esitellä näyttelyiden keinoin partiohistoriaa.

Partiomuseon Airi Virtanen ja Markus ”Mambo” Laine esittelemässä museota vierailleen TYKS:n Senioreista.

75

Partiomuseo Suomen Partiomuseossa toimii seitsemän ns. työjaostoa, jotka hoitavat oman tehtäväalueensa kohteita. Kaikki työ on talkootyötä. Ahkerat vapaaehtoiset työskentelevät viikoittain museon tiloissa.

Museon kokoelmat koostuvat partiotoimintaan liittyvästä esineistöstä sekä kuva- ja asiakirja-aineistosta. Seinillä on kuvia partiotoiminnassa vaikuttaneista henkilöistä, karttoja ja solmutauluja, jotka ovat partiolaisille läheisiä. Kaappien päällä seinällä on taidegraafikko Tuulikki Pietilän taideteos. Kokoelmiin kuuluu kymmeniätuhansia yksittäisiä esineitä, sekä muun muassa lähes kaikki Suomessa yhdeksänkymmenen vuoden aikana ilmestyneet partiolehdet ja tuhansia partioaiheisia valokuvia ja partiomerkkejä.

K

un teoriaosuus oli selvitetty, jalkauduimme omaan tahtiimme tutustumaan museon tarjontaan. Vitriineissä on hyvässä järjestyksessä erilaisia partioaarteita kuten – kattava kokoelma partiokirjallisuutta – leiritavaroita – palkintoja ja partiomerkkejä – päiväkirjoja ja lehtiä – partionukkeja – vanhoja partiolippuja ja se Robert Baden-Powellilta saatu partiovyö.

Mannerheim-solkia oli myös esillä. Suomen ensimmäinen kunniapartiolainen C. G. E Mannerheim perusti soljen 15.2.1920. Sen voi saada partiolainen, joka on esimerkillisesti toiminut partiotoiminnan hyväksi. Soljen on suunnitellut Akseli Callen-Kallela.

Hyllyillä on suuri arkisto partiomateriaalia: – noin 20 000 kappaleen dia-arkisto – digitoituja partiotallenteita – lahjoituksena saatuja, useiden Suomen partiolippukuntien huiveja hienosti aakkosjärjestyksessä. Sittenhän tarkistettiin, että onkohan siellä meille läheisen lippukunnan huivia – ja kyllähän se löytyi.

Hienoja, ihania partiosauvoja oli esillä komea rivi. Upeita, luonnosta etsittyjä, luonnon kasvattamia ja partiolaisten työstämiä apuvälineitä partiotaipaleelle. Sellaista voisi seniorikin käyttää!

76

Scoutmuseum Meille esiteltiin 60-luvulta peräisin oleva, lahjoituksena saatu, Leiraksen puinen EA-pakkaus. Laatikossa oli pahvisia lokerikkoja, joissa oli monenlaisia vanhoja lääkkeitä alkuperäisissä pakkauksissaan. EA-pakkaus on kulkenut partioleireillä apua antamaan pikku tapaturmiin, joita aina sattuu, kun luonnossa eletään. Nykyisinkin leireillä on aina asianmukainen EA-asema, mutta hienoa tietää, että se on ollut jo ainakin 60-luvulta leiriläisten turvana.

Hyvässä tallessa nyt kuitenkin on jälkipolville.

Museon tiloihin oli koottu myös aidon näköinen leiri. Siitä sai käsityksen kuinka luonnossa laitetaan ruokaa trangialla, yövytään teltoissa ja eletään luonnosta nauttien ja sitä kunnioittaen.

Yhdestä nurkasta löytyi ”kolo”. Kolo on partiolaisten kokoontumispaikka, joka on suunniteltu opiskeluun, askarteluun ja yhdessä oloon, kaikkeen mukavaan, mitä partiolaiset yhdessä tekevät.

Yhdeltä pöydältä löysimme nykyaikaa eli myynnissä oli joulukortteja ja adventtikalentereita. Jokunen meistä halusi ostaa, mitä tarjolla oli. Tämän vuoden partiolaisten adventtikalenterin inspiraation lähteenä on ollut Itämeri ja ystävyys. Useasti kalenterit ovat olleet metsäisiä talvikuvia, mutta hienoa, että tänä vuonna on meriaiheinen kalenteri. Partiossahan voi valita mieleisensä toimintaympäristön, eli maalla tai vesillä, vaikka partiolaiset kyllä kohtaavat toiminnassaan molemmat elementit ovat he sitten maa- tai vesihenkisiä.

Kun ostat kalenterin, tukesi käytetään näin: Kalenterin hinnasta 74 %:lla järjestetään elämyksiä ja seikkailuja lap­sille ja nuorille. Kuten – partiotapahtumia. Vuosittain tehdään noin 1000 retkeä.

– varustehankintoja: teltat, retkikeittimet ja muut yhteiset varusteet – osallistumisia kansainvälisille partioleireille – koulutusta esim. partiojohtajille ja sudenpenturyhmän johtajille – mahdollisuus partioharrastukseen yli 700:ssa lippukunnassa.

Valtakunnallisen toiminnan tukemiseen käytetään 26 %: – partiotoiminnan ja ikäkausiohjelman kehittäminen – adventtikalenterin tuotanto- ja markkinointikulut – partion paikallistoiminnan tukeminen – partiotoiminnan mahdollistaminen ympäri Suomea.

77

Partiomuseo

E

dellinen juttu ei ollut ominta museota, mutta halusin selventää tämän partiolaisten varainhankintakeinon käytön, jotta sinä, hyvä seniori, toivottavasti suhtaudut asiaan myötämielisesti ja ostat, kun ovellasi on partiolainen adventtikalenteria myymässä. Näin tuet partiotoimintaa kotiseudullasi ja koko Suomessa.

Jos kiinnostuksesi Suomen Partiomuseota kohtaan heräsi, se on avoinna lauantaisin klo 12.00–15.00, ja pääsymaksu on 2 euroa. Ryhmille myös tilauksesta muina aikoina.

TYKS:n Seniorit kiittävät lämpimästi Suomen Partiomuseon Airia, Ritvaa, Markusta ja Mattia.

Upeaa vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä! Kiitos! Kiitos Erjalle, kun järjestit tähän kohteeseen tutustumisen meille!

Juttu TYKS:n Senioreiden vierailusta Partiomuseolla on alunperin julkaistu yhdistyksen (Turun yliopistollisen keskussairaalan seniorit ry) verkkosivuilla ja julkaistaan tässä tekijöiden luvalla partiohistorian osuutta hieman täsmentäen.

78

Scoutmuseum

Text: Ilona Järvinen Bild: Erja Lankinen

På besök till Finlands Scoutmuseum

T

isdagen den 23.10.2018 tog sig av ÅUCS seniorer till scoutmuseet. På förhand visste vi att Finlands Scoutmuseum är det enda museet i Finland som specialiserat sig på barn- och ungdomsarbetets historia. Riktigt alla seniorer rymdes inte med, eftersom museets utrymmen är begränsade.

Vilket varmt mottagande vi fick! Det dignande kaffebordet var dukat med blåvita koppar och tedrickarna fick muggar. Från museet hade vi fyra värdar och guider: Airi Virtanen, själv ÅUCS senior, Ritva Manner (Cuapus), Markus Laine (Mambo), som också arbetat vid ÅUCS, och Matti Helanko (Masi).

Efter att Airi önskat oss välkomna berättade Ritva, hur den brittiska soldaten Robert Baden-Powell (22.2.1857–8.1.1941) skapade scoutrörelsen, som sedan snabbt spreds runt i hela världen. Till Finland kom rörelsen för mer än 100 år sedan, år 1910. Av herren i fråga finns en stor bild på väggen och även hans scoutbälte finns här efter att han i tiderna gett det till Finlands scouter. Först fanns scoutverksamhet endast för pojkar, men då även flick­ orna ville komma med, började B-P:s syster Agnes utveckla verksamheten för flickor. B-P:s hustru Olave (22.2.1889–25.6.1977) fortsatte arbetet. Hon blev världsledare för flickscouterna och hennes bild finns i museet bredvid makens.

Verneri Louhivuori och Anni Collan var pionjärer för verksamheten i Finland. Redan år 1911 förbjöds verksamheten här, eftersom den ansågs vara ett hot, organiserad militaristisk verksamhet. År 1917 hävdes förbudet.

Anni Collan med scoutnamnet Tuikku var gymnastiklärare till yrket. Under förbudstiden ledde hon scoutverksamhet som ”gymnastikklubbar”. Senare var Collan lärare vid Helsingfors universitet och inspektör vid skolstyrelsen.

Tuikku var ledare för de finskspråkiga flickscouterna åren 1922–1941.

79

Partiomuseo Anni Collans kompletta scoutdräkt finns i museet utställd på en skyltdocka. Tänk er vilken skatt som finns bevarad i museet! Även många andra scoutdräkter från gångna tider finns utställda.

Scoutmuseets Airi Virtanen och Markus ”Mambo” Laine visar museet för sina gäster från ÅUCS seniorer.

Medan vi drack kaffe fick vi även höra att Finlands Scoutmuseum grundades 21.2.1962. Först fanns museet i Lill-Heikkilä gårds källarstuga i Åbo. År 1980 flyttade museet till större utrymmen i närheten av Sankta Katarina kyrka.

Från år 1996 verkade museet i Barkers bomullsspinneris gamla direktörsvilla, varifrån det flyttade till sitt nuvarande läge på Västerlånggatan. Åbomuseet är Finlands enda scoutmuseum. År 1979 grundades en stödförening för museet, Finlands scoutmuseiförening. Föreningen är ideell och dess uppgift är att samla och spara arkivmaterial och föremål med scoutanknytning, att bevara scouttraditioner, att bedriva forsknings- och publikationsverksamhet och att med hjälp av utställningar presentera scouthistoria.

I Finlands Scoutmuseum finns sju s.k. arbetssektioner, som alla har hand om sina egna uppgifter. Allt arbete utförs som talkoarbete. De flitiga frivilligarbetarna jobbar varje vecka i museet. Samlingarna består av föremål, bild- och arkivmaterial med scoutanknytning. På väggarna finns bilder på personer som varit aktiva inom scoutverksamheten, kartor och knoptavlor.

80

Scoutmuseum På väggen ovanför skåpen finns ett konstverk av Tuulikki Pietilä. I samlingarna finns tiotusentals enskilda föremål, och bl.a. så gott som alla scout­ tidningar som utkommit i Finland under 90 års tid. Dessutom finns tusentals scoutfotografier och -märken.

Då vi hört historian, gick vi omkring i egen takt och bekantade oss med museets utbud. I montrarna finns olika scoutskatter i god ordning, bl.a.

– en omfattande samling scoutlitteratur – lägerutrustning – priser och scoutmärken – dagböcker och tidningar – scoutdockor – gamla scoutfanor och det där scoutbältet av Robert Baden-Powell. Även Mannerheimspännen finns utställda. Finlands första hedersscout C. G. E Mannerheim instiftade spännet 15.2.1920. Det kan erhållas av en scout som t.ex. har verkat för scoutverksamhetens bästa. Spännet formgavs av Akseli Gallen-Kallela.

På hyllorna finns ett stort arkiv med scoutmaterial: – ett diaarkiv med ca 20 000 diabilder – digitaliserade scoutinspelningar – många finländska scoutkårers scouthalsdukar i alfabetisk ordning.

Vi kollade förstås ifall halsduken för en kår som står oss nära fanns – och jo, den fanns.

Fina scoutstavar stod framme i en ståtlig rad. Uppvuxna i naturen och sedan bearbetade av scouterna. Sådana hjälpmedel kunde även seniorer använda!

Vi fick se en förstahjälpenförpackning från 60-talet. I lådan fanns många olika slags mediciner i originalförpackningar. Förpackningen hade använts på scoutläger, där det alltid händer något, då man är ute i naturen.

I museets utrymmen fanns också ett uppbyggt läger som såg äkta ut.

Man fick en uppfattning om hur man lagar mat med trangiakök, övernattar i tält och lever i balans med naturen.

I ett hörn fanns en kårlokal. Utrymmet, där scouterna träffas, är planerat för studier, pysslande och samvaro. Allt trevligt som scouterna gör tillsammans.

81

Partiomuseo På ett bord hittade vi nutid, d.v.s. julkort och adventskalendrar som var till salu. Några av oss ville handla. Ofta har kalendrarnas bilder varit vintriga skogsbilder, så det var fint att årets bild hade havstema. Inom scoutingen kan man ju välja sin verksamhetsmiljö, till sjöss eller i skogen, fast scouterna nog inom verksamheten stöter på båda elementen.

Då du köper en kalender, används ditt stöd så här: För 74 % av kalenderns pris ordnas upplevelser och äventyr för barn och ungdomar. T.ex.

– scoutevenemang. Årligen görs ungefär 1000 utfärder.

– anskaffning av utrustning: tält, fältkök och annan gemensam utrust­ ning – deltagande i internationella scoutläger – skolning för t.ex. scoutledare och vargungeledare – en möjlighet till scoutverksamhet i fler än 700 scoutkårer.

Till den riksomfattande verksamheten används 26 %: – för att utveckla scoutverksamheten och scoutprogrammet – till adventskalenderns produktions- och marknadsföringskostnader – för att stöda den lokala verksamheten – för att möjliggöra scoutverksamhet i hela Finland.

D

etta var inte museets egentliga verksamhet, men jag ville klargöra användningen av medlen som fås in genom denna försäljning, så att du, kära senior, förhoppningsvis har en positiv inställning och köper, då en scout står vid din dörr och säljer kalendrar. Så här stöder du scoutverksamheten i din hembygd och i hela Finland.

Ifall du blev intresserad av Finlands Scoutmuseum, är det öppet lördagar kl. 12.00–15.00, och inträdet är 2 euro. För grupper på beställning även övriga tider. ÅUCS seniorer framför ett varmt tack till Airi, Ritva, Markus och Matti.

Strålande gästvänlighet! Tack! Tack till Erja, som ordnade detta besök för oss!

Denna text om seniorernas besök till scoutmuseet publicerades ursprungligen på föreningens webbplats, och publiceras här med författarens till­ stånd med några preciseringar i delen om scoutingens historia.

82

Scoutmuseum

Airi Virtanen, Nina ”Niilo” Hännikäinen

Suomen Partiomuseoyhdistys – Finlands Scoutmuseiförening ry

S

uomen Partiomuseoyhdistys ylläpitää Suomen Partiomuseota. Museon tehtävä on kerätä, säilyttää ja tallentaa sekä arkistomateriaalia että esineistöä, dokumentoida partioperinteitä, harjoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa sekä esitellä partiohistoriaa näyttelyiden keinoin. Partiomuseossa toimivat yhdistyksen vuosikokouksen ja sen hallituksen valitsemat henkilöt.

Näiden lisäksi työskentelee koko joukko eri työjaostoihin ja toimikuntiin valittuja henkilöitä sekä joukko päivystäjiä.

Museolla ei ole palkattua henkilökuntaa vaan kaikki työ tehdään vapaaehtoisena talkootyönä. Vapaaehtoistyötunteja kertyi vuonna 2018 kaikkiaan 4 314. Museoon kävi tutustumassa 1 097 vierailijaa.

– Finlands Scoutmuseiförening driver Finlands Scoutmuseum. Museets uppgift är att samla, förvara och spara både arkivmaterial och föremål, att dokumentera scouttraditioner, att idka forsknings- och publicerings­ verksamhet samt att presentera scouthistoria genom utställningar. I scoutmuseet verkar personer som valts in av föreningens årsmöte och dess styrelse. Förutom dem arbetar en stor mängd personer invalda i olika arbetsutskott och kommittéer och dessutom många dejourer.

Museet har ingen avlönad personal, utan allt arbete görs som frivilligt talkoarbete. År 2018 gjordes inalles 4 314 arbetstimmar. Under året besökte 1 097 personer utställningen.

83

Partiomuseo

Työntekijäluettelo ryhmittäin 2018 Hallitus – Styrelsen

Toimihenkilöt – Funktionärer

Pj Nina Hännikäinen Vpj Yrjö Nenonen Raija Aalto Matti Helanko Martti Kivilä Anne Sjöström Seppo Sundell Juha Tomberg Visa Liippola, varajäsen Kaarina Veira, varajäsen Hanna Niiranen, varajäsen Mh Teemu Helin Sihteeri Airi Virtanen

Museonhoitaja Teemu Helin Museonhoitaja Yrjö Nenonen Tekn.museonhoitaja Seppo Sundell Yhdistyksen sihteeri Airi Virtanen Rahastonhoitaja Juha Tomberg Jäsensihteeri Teemu Helin Myyntisihteeri, Partiodivari Anne Lahtonen Museoasiantuntija Anne Sjöström

Hallituksen alaiset toimikunnat ja jaostot – Under styrelsen lydande kommittée och sektioner Työvaliokunta – Arbetskomittén

IT-toimikunta – IT-kommittén

Julkaisujaosto – Publikationssektionen

Pj Nina Hännikäinen Vpj/mh Yrjö Nenonen Mh Teemu Helin Sihteeri Airi Virtanen Mh Seppo Sundell

Pj Martti Kivilä Yrjö Nenonen Teemu Helin Lauri Lehtonen

Pj Sinikka Alvesalo Anne Lahtonen Visa Liippola Leena Raukko Sami Tantarimäki

Talousjaosto – Ekonomisektionen Pj Nina Hännikäinen Vpj Yrjö Nenonen Mh Teemu Helin Rahastonhoitaja Juha Tomberg

84

Scoutmuseum

Museonhoitokunta – Arbetsutskott Museonhoitajat – Museiföreståndarna

Kirjallisuusjaosto – Litteratursektionen

Kuva- ja äänitallennejaosto

Teemu Helin Yrjö Nenonen Seppo Sundell

Pj Yrjö Nenonen Matti Helanko Heidi Helanko Pirjo Kepsu Aija-Riita Lehtimäki Hanna Lystimäki Pertti Manninen Boris Sinilaakso Airi Virtanen

Pj Seppo Sundell

Heraldinen jaosto – Heraldiska sektionen Pj Lauri Lehtonen Seppo Laaksonen Visa Liippola Ritva Manner

Merkkijaosto – Märkessektionen Pj Birgitta Rönnberg Lasse Lindh Nina Hännikäinen Vilhelmiina Hännikäinen Marjaana Ristilehto

Puku- ja tekstiilijaosto – Dräkt- och textilsektionen

Yleinen jaosto – Allmänna sektionen

Pj Arja Lehtinen Riitta Hirvonen-Vainio Anna-Liisa Lindroos Tellervo Loukos Riitta-Liisa Palhus Pirkko Vainikainen

Pj Seppo Sundell Matti Helanko Markus Laine

Päivystäjät – Dejourer Teemu Helin Riitta Hirvonen-Vainio Nina Hännikäinen Vilhelmiina Hännikäinen Martti Kivilä Riitta Kivilä Tuula Laaksonen Anne Lahtonen Arja Lehtinen Visa Liippola Lasse Lindh

Ulla Lindell Hanna Lystimäki Ritva Manner Yrjö Nenonen Hanna Niiranen Marjaana Ristilehto Birgitta Rönnberg Seppo Sundell Jyrki Tuominen Kaarina Veira Airi Virtanen

85

Partiomuseo

Partiomuseon hallituksen pöytäkirjoista luettua – Urplock ur scoutmuseets styrelses protokoll TALOUSASIAT / EKONOMIÄRENDEN Varastotila Museoviraston määräraha varaston kalustamiseksi käytettiin täysimääräisesti vuoden vaihteeseen mennessä. Rahalla on hankittu tarvikkeita, suurennuslasilla varustettu pöytälamppu, kosteuden ja lämmön seurantamittareita, kaksi paloturvakaappia, kaksi säädettävää työskentelypöytää ja kuljetuskärryt (varasto on eri kerroksessa kuin näyttely- ja työskentelytilat).

Förrådsutrymme Det bidrag som erhölls av Museiverket för att möblera förrådet användes i sin helhet fram till årsskiftet. Pengarna har använts till utrustning, en bords­ lampa som är försedd med ett förstoringsglas, fukt- och värmemätare, två eldsäkra skåp, två reglerbara arbetsbord och en transportkärra (förrådet finns i en annan våning än utställnings- och arbetsutrymmena).

HENKILÖSTÖASIAT / PERSONALÄRENDEN Toimihenkilöt Partiomuseolla on vuoden alussa 41 työntekijää (luvussa ovat mukana päivystäjät).

Näyttelyjaosto on poistettu, jatkossa jaostolla olleet tehtävät tehdään projektiluonteisena.

Henkilöitä on tullut lisää pukujaostoon ja yleiseen jaostoon.

Funktionärer Scoutmuseet hade i början av året 41 funktionärer (dejourerna medräknade).

Utställningssektionen är slopad, i fortsättningen görs dess arbete på projektbas.

Nya medlemmar har kommit till dräktsektionen och allmänna sektionen.

86

Scoutmuseum Kuvallinen henkilökortti tulee hallituksen jäsenille, jaostojen vetäjille ja päivystäjille.

Hallituksesta otettiin ryhmäkuva.

Kuvalaine Oy suorittaa ryhmäkuvan ja henkilökorttien kuvaukset korvauksetta ja lahjoittaa valmiit henkilökortit museolle. Kuvalaine Oy haluaa näin tukea Suomen Partiomuseon toimintaa.

Styrelsemedlemmarna, sektionernas ordföranden och dejourerna får fotoförsedda personkort.

Det togs ett gruppfoto på styrelsen.

Kuvalaine Oy tog gruppfotot och tar personfotografierna utan be­kostnad och skänker de färdiga personkorten till museet. Kuvalaine Oy vill på detta sätt stöda Finlands Scoutmuseums verksamhet.

YLEISTÄ / ALLMÄNT Uusi pirttipöytä on tullut Raumalta Jaakko Kartan jäämistöstä, pöytä on nyt paikallaan museossa.

– Från Jarkko Kartas dödsbo kom ett stockbord till museet som nu står på plats.

Museolle on tehty henkilökunnalle kaksi ohjekansiota; Partiokansio ja Saariston luonto ja leirivarusteita -kansio.

– Två nya instruktionsmappar finns för museets personal; Scoutmappen och mappen med Skärgårdsnatur och lägerutrustning.

Apurahahakemukset Partiomuseosäätiölle käsitellään hallituksen toukokuun kokouksessa.

– Stipendieansökningarna till Scoutmuseistiftelsen behandlas på styrelsens majmöte.

Järjestetään museokoulutusta. Koulutusta on ehdotettu esim. päivystäjille.

– Det ordnas museiskolning bl.a. för dejourerna.

87

Partiomuseo Kutsu Samoilijakonkareitten kunniataulun luovutustilaisuuteen 11.4.2018 Suomen partiolaisten pääasemalle Helsinkiin. Museon edustaja oli tilaisuudessa ja toi sieltä taulun museolle.

– Museet fick en inbjudan till Scoutstationen i Helsingfors 11.4.2018 till överräckandet av en minnestavla åt museet. Museets representant var på plats och tog med sig tavlan till museet.

Partiolaisten suorittama museomerkki Sudenpennuilla on partioperinne -merkki. Merkkiä saa ostaa Scandinavian Outdoorista.

– Scouternas museimärke Vargungarna har ett märke för scouttraditioner. Det går att köpa i Scandinavian Outdoor shop.

Onniteltiin kesällä tasavuosia täyttäneitä museolaisia.

– De museiaktiva som fyllde jämna år blev gratulerade.

Satahanka XIII museosta on tehty valokuvakirja. Leirinäyttely sai todella paljon positiivista palautetta. Kävijöitä oli n. 700.

– Det gjordes en fotobok av museet på Satahanka XIII. Lägerutställ­ ning­en fick mycket positiv respons och hade ca 700 besökare.

Viimeisimmät lahjoitukset -vitriiniin laitettu jo tavaroita. Vitriinissä on myös Kalevi Kuusisen jäämistön tavaraa. Jatkossa tavarat laitetaan vitriiniin vasta kun ne on merkattu ja numeroitu.

– Det finns redan föremål i montern för de senaste donationerna. Även föremål från Kalevi Kuusinens dödsbo finns med. I framtiden placeras föremålen i montern först då de märkts och numrerats.

88

Scoutmuseum

VARSINAIS-SUOMEN MUSEOT ry – Muistipeli / EGENTLIGA FINLANDS MUSEER rf – Memoryspel Teemana on keittiö ja ruoka. Ehdotetaan useampia tuotteita Suomen Partiomuseon kuvaksi. Kuvataan useampia keittiötavaroita Varsinais-Suomen Museot ry:lle. Ehdotukset on jätettävä syyskuun loppuun mennessä.

– Temat är kök och mat. Finlands Scoutmuseum ger flera förslag på föremål. De fotograferas och ska skickas in inom september.

Lauantaina 22.9.2018 Ilmari Koppinen – Partiotoiminta Suomen historian valossa -esitys. Paikalla oli yli 30 henkilöä. Upea tilaisuus, josta on tekeillä video. Saimme todella paljon kiitosta tilaisuuden järjestämisestä. Varsinkin tilaisuuden jälkeen tultiin kädestä pitäen kiittämään sekä ”Ipua” (Ilmari Koppinen) että puheenjohtajaa.

– Lördagen den 22.9.2018 höll Ilmari Koppinen ett föredrag om Scoutverksamhet i skenet av Finlands historia. Mer än 30 personer på plats.

En fin tillställning, som det ska sammanställas en video om. Vi fick mycket tack för att ha ordnat tillställningen, speciellt efteråt.

Museon päivittäminen / Uppdatering av museet

Alhaalla oleva varasto on järjestyksessä. Työ jatkuu näyttelytilan päivittämisellä.

– Förrådet i nedre våningen är i ordning. Arbetet fortsätter med en uppdatering av utställningsutrymmet.

89

Partiomuseo

Lahjoitukset vuonna 2018 Partioradiotavaroita Tyttöjen partiopuku ja vyö Repolainen nidottuna Vaatetavaraa Poikien partiopuku ja partiohuivi 100-vuotismateriaalia Explo, kassi, merkki ja kangasmerkki Pinssi WAGGGS 100 v.

Tarpoja hoitopäivämerkki SPJ / Kunniamerkkitoimikunta Keski-Helsingin partiopiirin arkistoa Auran Eräkurjet, juhlakirja Arkistomateriaalia, pienesineistöä, merkkejä Partiopuku, ruskea Puunukkeja Asiapapereita ja valokuvia Nummen samoojat lippukuntahuivi Karhu-veikkojen arkistoa ja esineistöä Enson Partiosiskot, arkisto ja esineistö Viirejä World Scout Moot 2017 tapahtumamerkki World Scout Moot 2017 Suomen joukkueen merkki Vyö, pilli Hanki-leirin merimiessäkki Mestarimelojan merkki Päiväkirjoja Leimoja Merkkejä Aarnikarhujen arkisto, esineistöä CD-levyjä Tauluja Kirjoja Ryijyt / Pyhä Yrjänä ja partiotyttöpiiri Helsingin Metsäpoikien arkistoa ja esineistöä Merkkejä ja viirejä Turun Tähtityttöjen arkistoa Asuja Partiopuku merkkeineen Tampereen eräkarhujen huivi

Päiväkirja Partiotavaraa PT-kisamateriaalia Kirjallisuutta, huivi, merkkejä Samoilijakonkarit-taulu Valokuvien negatiiveja Artikkeleita Satahanka IX raportti Hämeen Partiopiiri Vuosikirja 2017 Vihkosia Karhunvartioiden huivi Partiokilta Karhun arkistoa Partiokansio Partiovarusteita Takki Partioasuja Eräpoikapusero Kirjoja Metsolan poikien arkistoa Seinäkoriste, kirjatuet Pusero, huiveja, merkkejä jäsenkirja Kirjoja Toijalan Eräveikot 90 v. lehti Partiotytön huivi Viipurin Metsänkävijät lippu Satahanka XIII satamaohje Ansa 2006 leirimerkki Loisto lippalakki Partiokotkien partiohuivi Jäsenkirja Leninki, huivi, suikka, vyö ja laulukirja Talouden hallinnon tietopaketti Lippu tankoineen Kaitafilmejä Valokuvia Talvi-SM -kisojen materiaalia Hopeaplaketti Arkistoa Partio-opisto kyltti Lehtiä Lyijykynät

90

Scoutmuseum Satahanka XIII lippis, satamalippis Satahanka XIII muki, vyömerkki Satahanka XIII Noheva Norvisin Woggk palkinto Satahanka XIII Noherea Norssi kangasmerkki Sompio maskotti Satahanka XIII pelikortit Sampomerkki Satahanka XIII postimerkkiarkki Scoutkåren Korsriddarna arkistoa Kalevi Kuusisen arkisto Satahanka XIII leimasin Lippu ja piirros Partiopoukaman käyttötavaraa Päiväkirja Merkkejä Scoutkåren Vikingarna historiikki Loisto-leirin lehdet sidottuna Pusero Piiri-leirimuki Leirimerkki Salvos Kangasmerkkejä

91

Partiomuseo

Suomen Partiomuseon julkaisuja Sarja A No Kirjoittaja 1. Helanko Rafael

Julkaisun nimi Alexander Boldt ja partio

Painettu Turku 1980

2.

Helanko Rafael

Partiotoiminnan pohjakuviot I

Turku 1980

3.

Helanko Rafael

Partiotoiminnan pohjakuviot II

Turku 1980

4.

Helanko Rafael

Ihminen leikkii

Turku 1980

5.

Helanko Rafael

Partioideologia minun näkökulmastani

Turku 1980

6.

Helanko Helvi

Partioliike Suomessa, Bibliografinen hakemisto

Turku 1981

7.

Tierala Hannele

Kansallisuus ja kansainvälisyys Suomen partioliikkeen ideologiassa ennen talvisotaa

8.

Helanko Rafael

Vaeltajaongelma

Turku 1986

9.

Helanko Rafael

Partiotoiminnan ekologia

Turku 1986

10.

Rinta-Kahila Kari

Lordi Robert Baden-Powellin kansalais­ kasvatuskäsityksiä

Jyväskylä 1988

11.

Koho Paula

Kalevalaisuus partioliikkeessä

Turku 1988

12.

Teinonen Risto

Virolaisten ja suomalaisten partiolaisten yhteistoiminta Viron tasavallan aikana

Turku 1991

13.

Vainio Kari

Partioliike Varsinais-Suomessa vuoteen 1952

Turku 1998

14.

Ritala Reijo

Partiojohtajakoulutus Suomessa 1927–1997

Turku 1998

15.

Mickelsson Mika

Partiotoimintaa Auran rannoilla

Keuruu 2007

16.

Koskela Olli

Turun Pyhän Yrjänän Kilta 1973–2008, ”Ota niist’ sit’ selvää?”

Turku 2017

No Kirjoittaja

Julkaisun nimi

Painettu

1.

Helanko Rafael

Partiomuseo – Scoutmuseet 1962–1978

x Turku 1979

2.

Helanko Rafael

Vanha merikotka muistelee

x Turku 1979

3.

Lehtilä Aaro

Varsinaissuomalaista partiopoika­toimintaa 1917–1949

x Turku 1982

4.

Lehtilä Aaro

Einar Henriksson, poikatyön pioneeri

x Turku 1985

5.

Järvinen Unto

Varjoja partioliljassa

Turku 1998

6.

Pitkänen Juhani

Nelikymppinen, Partiomuseo 1962–2002

Turku 2002

7.

Pitkänen Juhani

Liljalippu merellä

Turku 2005

x Turku 1984

Sarja B

x = painos loppunut

92

Scoutmuseum

Sarja C No Kirjoittaja

Julkaisun nimi

Painettu

1. Liippola Visa (toim.)

2. Liippola Visa (toim.)

3. Liippola Visa (toim.)

4. Liippola Visa (toim.)

5. Liippola Visa (toim.)

6. Keskinen Elina (toim.)

7. Keskinen Elina (toim.)

8. Liippola Elina (toim.)

9. Pitkänen Juhani (toim.)

10. Pitkänen Juhani (toim.)

11. Pitkänen Juhani (toim.)

12. Pitkänen Juhani (toim.)

13. Pitkänen Juhani (toim.)

14. Pitkänen Juhani (toim.)

15. Pitkänen Juhani (toim.)

16. Pitkänen Juhani (toim.)

17. Pitkänen Juhani (toim.)

18. Pitkänen Juhani (toim.)

19. Tantarimäki Sami – Helkearo Mika (toim.)

20. Nenonen Yrjänä – Tantarimäki Sami (toim.)

21. Alvesalo Sinikka – Nenonen Yrjänä – Tantarimäki Sami (toim.)

22. Nenonen Yrjänä

Partiomuseon Vuosikirja 1989 Partiomuseon Vuosikirja 1990 x Partiomuseon Vuosikirja 1991 Partiomuseon Vuosikirja 1992 Partiomuseon Vuosikirja 1993–94 Partiomuseon Vuosikirja 1995 Partiomuseon Vuosikirja 1996 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 1997 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 1998 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 1999 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2000 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2001 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2002 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2003 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2004 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2005 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2006 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2007 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2008–2009 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2010

Turku 1989 Turku 1990 Turku 1991 Turku 1992 Turku 1995 Turku 1996 Turku 1997 Turku 1998 Turku 1999 Turku 2000 Turku 2001 Turku 2002 Turku 2003 Turku 2004 Turku 2005 Turku 2006 Turku 2007 Turku 2008 Turku 2009

Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2011

Turku 2012

Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2012–2015 Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2016

Turku 2016

23.

24.

Alvesalo Sinikka – Lahtonen Anne – Liippola Visa – Tantarimäki Sami (toim.)

Suomen Partiomuseon Vuosikirja 2017 Alvesalo Sinikka – Lehtonen Anne – Liippola Visa – Raukko Leena – Tantarimäki Sami (toim.)

Turku 2011

Turku 2017

Turku 2018

Muita julkaisuja 1.

Winter Lauri

Hopeasudet 1926–1986 (julkaisija Hämeen Partiotuki ry, VarsinaisSuomen Partiotoiminnan tukisäätiö rs)

93

Turku 1992