Mistä tulevaisuudessa työvoimaa elintarvikealalle?

TEKSTI Elina Matikainen

Työikäisen väestön kehityksen suuri kuva heijastuu myös elintarvikealaan. Jatkossa tekijöitä on yhä vaikeampi löytää elintarvikealan ydinalueille, ennustaa asiantuntija Rasmus Aro Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:stä.

Elintarvikealan vuosiseminaarissa joulukuussa alustaneen Rasmus Aron mukaan Suomen työikäisen väestön vuosikymmeniä kestänyt kasvu on mahdollistanut hyvinvointivaltiomme kasvun. Alalle kuin alalle on ollut tarjolla runsaasti ja koko ajan osaavampaa työvoimaa. Tämä kasvu tuli päätökseen vuosina 2016-2017 ja sen jälkeen on työikäistä väestöä varsin hyvin täydentänyt maahanmuutto.

Aron mukaan maahanmuuton vaikutus työikäisen väestön määrässä on ollut merkittävä. Ilman maahanmuuttoa tilanne olisi todella paljon synkempi. Muualta tulevien tarve ei lopu jatkossakaan, sillä vuosina 2011-2040 kotimaisiin kieliryhmiin kuuluvan 16-64-vuotiaan väestön määrä tulee supistumaan noin 670 000 henkilöllä eli 20 prosentilla. Se on valtava määrä ihmisiä.

Työikäisen väestön osalta todellinen ongelma on Aron mukaan alueellinen kehitys. Monissa kunnissa työikäisen väestön osuus on jo nyt vähentynyt yli 30 prosenttia, paikoin jopa 50 prosenttia (ks. oheiset karttakuvat). Mistä siis tekijät esimerkiksi eläköityvien tilalle tai uusiin yrityksiin? Ikäpyramidi monessa kunnassa näyttää kovin ikävältä eli kapenee alaspäin. Se ei lupaa hyvää tulevaisuudelle.

Elintarviketeollisuuden työpaikat ovat varsin vahvasti keskittyneet maaseudulle, pieniin kaupunkeihin ja keskisuuriin kau- punkeihin. Juuri näillä elintarviketeollisuuden ydinalueilla työikäisen väestön kehitys on Rasmus Aron mukaan kaikkein ongelmallisinta. Työikäistä väestöä ei yksinkertaisesti riitä tarpeeksi. Se tarkoittaa suurta haastetta isolle joukolle elintarvikealan yrityksiä ja vielä isommalle joukolle maa- ja kalatalouden yrityksiä. Mistä saada näihin yrityksiin tekijät tulevaisuudessa? Maahanmuuttajatkin hakeutuvat mieluummin suurempiin keskuksiin ja hyvin pieni osa heistä jää pienille paikkakunnille.

- Ongelmaa voimistaa vielä se, että pienempiin kuntiin on tähänkin asti ollut vaikea houkutella työvoimaa, Rasmus Aro totesi. Muuttoliike maan sisällä ei toimi kitkattomasti, sillä monet tekijät sitovat ihmisiä heidän asuinpaikkaansa.

Tilannetta ei myöskään helpota se, että elintarviketeollisuuden työntekijöistä noin 40 prosenttia tulee eläkeikään seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Maataloudessa tämä osuus on vielä korkeampi eli noin 60 prosenttia. Ja houkutteleeko maatalous nuorempia yrittäjiä jatkamaan tuotantoa nyt, kun tilanne on monin tavoin haasteellinen? Mistä siis tekijät, kun vanhat siirtyvät eläkkeelle?

Ovella kolkuttavaan tai oikeastaan jo sisään astuneeseen työvoimapulaan Aro esittää yhtenä tärkeimpänä lääkkeenä houkuttelevaa ja riittävää koulutustoimintaa, joka on ennen muuta alueellisesti kohtaavaa. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneet jäävät usein töihin asuinpaikkakunnalleen tai sen lähialueelle. Koko potentiaalinen työvoima olisi saatava käyttöön niin hyvin kuin mahdollista muun muassa sillä, että työnteon tulisi aina olla kannattavaa.

Aron mukaan kansainvälisellä muuttoliikkeellä on Suomelle niin suuri merkitys, että siitä tulisi puhua paljon nykyistä enemmän ja myös ratkaisukeskeisemmin. Suomesta pitäisi tehdä houkuttelevampi kohde työperäiselle maahanmuutolle. Emme ole kärkipäässä, kun lukuisat maat kilpailevat kansainvälisistä osaajista.

- Tärkeää on myös ylläpitää ja lisätä oman alan, siis tässä tapauksessa elintarvikealan, näkyvyyttä ja houkuttelevuutta, sillä kilpailu osaajista kiristyy edelleen.

Lisäksi pitäisi lisätä alueellista työvoiman liikkuvuutta. Toimet tulisi kuitenkin kohdistaa potentiaalisiin ryhmiin eli niihin, joille muuttaminen työn perässä on todellinen vaihtoehto. Myös työtä tehostavista teknologisista ratkaisuista on apua, vaikka kaikkea ei kannatakaan laskea tämän kortin varaan.

- Ja joskus voi vain olla viisainta hyväksyä tosiasiat ja miettiä, millä toimilla voidaan sopeutua toimintaympäristöön. Suomen demografista rakennetta on vaikea muuttaa parissakymmenessä vuodessa, totesi Rasmus Aro esityksensä päätteeksi.