Eromangan leipomo muutti Sörnäisiin

Otto Lundström joutui panemaan toimeksi, kun leipomon tuotantotilat Kasarmitorilla menivät remonttiin. Kasarmitorin leipomosta otettiin mukaan paljon tavaraa, kuten edelleen hyvin toimivat puiset leivontapöydät.

Possumunkit tehdään leipomossa käsin alusta loppuun.

Helsinkiläinen Eromangan leipomo sai vuonna 2020 konkurssin jälkeen uuden elämän uusien yrittäjien ansiosta. Viime syksynä heille tuli uutta mietittävää, kun talo, jossa sekä leipomo että kahvila-myymälä toimivat, meni täysremonttiin.

TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

Eromangan leipomo oli toiminut samoilla sijoillaan Helsingin keskustassa Kasarmitorin kupeessa aina perustamisvuodestaan 1946. Näissä tiloissa myös uusien yrittäjien oli tarkoitus jatkaa toimintaa, mutta toisin kävi. - Viime syksynä minulle ilmoitettiin, että leipomon on muutettava pois, sillä koko talo menee remonttiin, kertoo yrityksen toimitusjohtaja, osaomistaja ja puuhamies Otto Lundström. Hänelle sekä yhtiökumppaneille Petri Heinolle ja Jakke Tuliaralle tuli kiire etsiä korvaavia tiloja.

Aikaa muutolle annettiin aluksi vain viikko, mutta siihen Lundström sentään sai neuvoteltua hieman jatkoa. Korvaavien tilojen metsästys piti kuitenkin aloittaa samalta istumalta, jotta ei jouduttaisi tekemään tuotantokatkosta ja lomauttamaan työntekijöitä.

Asiat järjestyivät. Nyt ollaan Sörnäisissä, johon Eromanga muutti aivan viime vuoden lopulla. Sörnäistenkatu 2:n alakerrassa aivan Tukkutorin kupeessa oli toiminut henkilöstöravintola, jonka tyhjentyneistä tiloista Lundström teki vuokrasopimuksen nopeasti. Hän näki, että keittiöstä saattoi rakentaa leipomon ja ravintolatilasta kahvilan. Ne piti kuitenkin muuttaa ensin leipomotoiminnalle sopiviksi eikä remonttiin ollut enää tarpeeksi aikaa ennen muuttopäivää. - Löysin väliaikaistilat Helsingin Konalasta. Niissä oli aikaisemminkin toiminut leipomo. Onneksi tiloissa oli myös uuni ja nostatuskaappi, jotka saimme ’herätettyä henkiin’, vaikka ne olivat olleet pitkään käyttämättöminä, Lundström kertoo ja lisää, että käynnistäminen ja kunnostaminen vaativat yrittäjiltä myös investointeja.

Täydellistä leipomoa ei syntynyt, mutta kuitenkin sellainen, jossa saatettiin toimia väliaika, joka venyi lopulta kymmeneksi viikoksi. Lundström kiittelee työntekijöitään, jotka hänen mukaansa venyivät poikkeusaikana ja poikkeusolosuhteissa todella hienosti. Näin saatiin pidettyä yllä myös tärkeät asiakassuhteet kauppoihin. - Se on pakko myöntää, että tuntui kyllä sydämen pohjassa asti, kun vanha leipomo tyhjennettiin. Niin pitkään se oli ehtinyt toimia samassa paikassa.

Leipomo rakennettiin henkilöstöravintolasta

Sörnäisten uuden leipomotilan toimintojen suunnittelun Lundström teetti Progressum Oy:llä. - Itse en ole mikään leipomosuunnittelija. Ammattilaisen avulla saimme tuotantoprosessista niin toimivan kuin mahdollista.

Vanhasta leipomosta otettiin mukaan koneet ja laitteet uuneja ja nostatuskaappia lukuun ottamatta. Ne piti hankkia Sörnäisten leipomoon. Uunit ostettiin käytettyinä ja nostatuskaappi uutena. Kylmälaitteita uudessa leipomossa oli riittävästi jo

Kahvila-myymälässä on mukavasti neliöitä.

Mustikka-rahkapullat oli leivottu samana aamuna.

valmiiksi. Myös vanhat puiset leivontapöydät otettiin mukaan Kasarmitorin leipomosta. - Jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö vain hankkia uudet. Nämä vanhat ovat kuitenkin niin hyvät ja toimivat, että en tiedä saisiko juuri tuollaisia enää mistään tilalle, toteaa Lundström, jonka mukaan uusi leipomo pyrittiin pystyttämään niin pienellä budjetilla kuin mahdollista, sillä ajat ovat taloudellisesti pikkuleipomolle ankarat.

Leipomon puolella on tilaa 190 neliötä, kahvilassa 160. - Varsin hyvin tämä toimii, vaikka ei olekaan alun perin leipomoksi tehty tila. Neliöitäkin on riittävästi, sillä olemme kuitenkin pieni leipomo. Lisäksi työntekijät tulevat töihin portaittain, eikä koko porukka ole täällä yhtä aikaa kuin hetken. Ensimmäiset kaksi tulevat jo puolenyön jälkeen, seuraavat viiden kuuden aikaan tai myöhemmin.

Jutuntekopäivänä puolen päivän aikaan leipomon tuotanto oli jo hiljentymässä, mutta leipuri Emilia Viemerö viimeisteli vielä seuraavan päivän pasteijoita ja kahvileipiä kylmään. Hänestä uusi leipomo on toimiva. - Paljon parempi kuin oli Kasarmitorilla tai Konalassa, hän kehuu. Emilian ohella leipomossa ahkeroi kolme muuta leipuria.

Otto Lundströmin mukaan töitä on organisoitu nyt hieman eri tavalla kuin ennen. Esimerkiksi kauppojen tilaukset, jotka aikaisemmin hoidettiin Kasarmitorin kahvila-myymälän kautta, hoitaa nyt Mika Vauhkonen, joka ’istuu’ Sörnäisissä. Lisäksi leipomossa on tarkoitus jakaa leipureiden työtaakkaa siten, että massojen valmistuksesta huolehtii oma henkilö, jolloin leipurit voivat keskittyä leipomiseen. Tätä varten leipomossa oli juuri aloittanut Hanna Malviluoto.

Lundströmin tavoitteena on, että yrityksen kaikki osa-alueet toimivat keskenään saumattomasti. Juuri nyt on hyvä hetki hioa toimintoja, sillä keskellä talvea on hieman hiljaisempaa. Kesä tuo mukanaan enemmän kiirettä ja lisäksi henkilökunnalla on kesälomat, jotka nekin on hoidettava. - Haluan, että meillä on myös mukava tehdä töitä ja hyvä henki. Tehdään yhdessä, muita auttaen. Epäilemättä se kyllä onnistuu, sillä meillä on erinomainen henkilökunta.

Yrittäjän aika kortilla

Eromangan tuotteita myydään edelleen myös omassa myymälässä Kasarmitorilla. Se sekä kahvila saivat jäädä toimimaan entisiin tiloihin, vaikka leipomon tuotannon pitikin muuttaa muualle. Tätä nykyä myymälässä on vain yksi työntekijä, kun ennen oli kaksi. Koronan myötä kahvila-myymäläpuoli on paljon hiljentynyt.

Onneksi kuitenkin kauppoja on saatu pääkaupunkiseudulta leipomon asiakkaiksi mukavasti. Lisää asiakkaita pitäisi vielä saada, jotta kannattavuus kohenisi. Ensimmäisellä tilikaudella, joka oli viidentoista kuukauden mittainen, liikevaihtoa kertyi 1,6 miljoonaa euroa. Siihen tavoitellaan kasvua. Lundström kertoo käyneensä paljon neuvotteluja erilaisten ostajatahojen kanssa. Ainakin osa niistä tuottaa toivottavasti tulosta. - Myyntityötä pitäisi tehdä koko ajan ja olla kentällä asiakkaissa, mutta ajanpuute tulee vastaan. Mitenkään en tahdo ehtiä tehdä kaikkea mitä haluaisin, harmittelee Lundström. Monesti päivät täyttyvät ihan muista asioista kuin etukäteen on suunnitellut, kuten vaikkapa ’tsupparina’ toimimisesta. - Äsken esimerkiksi tein pikakäynnin Sörnäisistä Kasarmitorin myymälään, jonne tarvittiin lisää lihapiirakoita. Monesti toimin myös tuuraajana ja kiireapulaisena leipomossa tai myymälässä, kun muitakaan ’vapaita’ henkilöitä ei ole.

Leipomon kapasiteetin Otto Lundström uskoo kestävän hieman isommankin määrän tuotteita, eikä hän epäröisi myöskään supistaa tuotevalikoimaa tarvittaessa. Se tehtiin jo yrityksen alkumetreillä, jolloin valikoimaan jätettiin vain parhaimmat ja menevimmät tuotteet. Listalla on nyt alle kolmekymmentä riviä.

Leipuri Emilia Viemerö oli viemässä seuraavan päivän tuotteita kylmään. Hänen mukaansa uudet tilat ovat toimivat ja niissä on mukava tehdä töitä.

Ninette Tuusjärvi tarjoaa Eromangan menevintä tuotetta eli muhkeaa lihapiirakkaa. Kahvila-myymälässä tarjoillaan keittolounasta ja sieltä on näkymä myös leipomoon väliseinän ikkunan kautta. Mika Vauhkonen hoitaa kauppojen tilauksia.

Otto Lundström ei ollut ennen Eromangaa toiminut leipomoyrittäjänä, vaikka hänellä oli muun alan yrittäjäkokemusta ja myös käytännön kokemusta leipomotyöstä nuoruusvuosiltaan. Se on kuitenkin eri asia kuin yrittäjyys. - On sanottava, että työtä on kyllä riittänyt enemmän kuin etukäteen olisi voinut ajatellakaan, Lundström naurahtaa ja jatkaa, että korona-aika ei tehnyt alkanutta yrittäjyyttä yhtään helpommaksi.

Aikoinaan leipomot olivat hyvinkin tärkeä asia Lundströmin perheessä, sillä Otto Lundströmin isä Jarl Lundström toimi Leipuriliiton hallituksen puheenjohtajana 70- ja 80-luvuilla. Hänkään ei ollut leipomoyrittäjä, mutta sen sijaan Oton isovanhemmilla Lempi ja Heikki Hildénillä oli aikoinaan kahvila-, konditoria- ja leipomoketju Helsingissä.

Vieressä iso asuinalue

Myös uuden Sörnäisten leipomon yhteydessä oleva kahvila-myymälä on saatu kuntoon ja kalustettua. Katutasossa sijaitsevaan kahvilaan tulee runsaasti valoa ikkunoista. Kahvilan ja leipomon väliseinään puhkaistusta ikkunasta avautuu puolestaan näkymä leipomon tuotantoon ja ikkunan yläpuolella loistaa sana LEIPOMO. Ei siis voi jäädä epäselväksi, että täällä myös leivotaan. Kahvila-myymälän myynnin odotetaan jatkossa vilkastuvan ja vaikuttavan koko leipomoyrityksen liikevaihtoon. Toistaiseksi se on auki neljä tuntia päivässä, kello 9-13. Kahvin ja leipomoherkkujen lisäksi tarjolla on myös keittolounas. Samassa talossa ja myös lähiympäristössä on paljon toimistoja, mutta korona-aika on hiljentänyt ne suurelta osin. Nähtäväksi jää, palaavatko ihmiset toimistolle, kun korona hellittää. - Tuossa aivan vieressä on Hermannin asuinalue, jossa on iso asiakaspotentiaali. Heidät pitää vain saada tietoisiksi siitä, että olemme tässä. Uskon, että lähileipomo käsin leivottuine tuotteineen kiinnostaa.

Ennen Sörnäisten tilojen avaamista Otto Lundström sanoo kutsuneensa paikalle terveystarkastajan, jotta kaikki varmasti olisi tehty vaatimusten mukaisesti. Näin hän halusi välttyä ikäviltä viime hetken yllätyksiltä. Samalla selvisi esimerkiksi se, että leipomon tämän hetken valikoiman ns. ’päivän tuotteille’ ei tarvitse olla jäähdytettyjä vitriinejä myymälässä, vaan tuotteet voidaan myydä pinnoista, kunhan pinnat on ns. roiskesuojattu esimerkiksi muovipleksillä. Vitriinit voidaan siis hankkia myöhemmin, jos niitä tarvitaan.

Eromangan myydyin tuote on edelleenkin muhkea lihapiirakka. Niitä myydään paljon myös pääkaupunkiseudun kauppoihin, ja ainakin toistaiseksi ne menevät niihin pakkaamattomina. Myös lihiksen rinnalle kehitettyä kasvispiirakkaa myydään hyvin, samoin kuin munkkipossuja ja korvapuusteja. - Viime vappuna munkkipossuja myytiin nelinumeroinen määrä, kun normaalisti niitä tehdään kolminumeroinen määrä. Onneksi osasimme varautua etukäteen.

Myös ruokaleipiä tehdään, esimerkiksi täysrukiista ruisleipää sekä vaaleita leipiä, mutta niiden merkitys on pienempi ainakin toistaiseksi.

Kaikissa Eromangan tuotteissa on Otto Lundströmin mukaan käsityön leima. - Tuotteet tehdään käsin ja siten ne myös erottuvat joukosta. Esimerkiksi runebergintortut kastetaan saman päivän aamuna rommiveteen ja sen jälkeen ne koristellaan käsin. Myös munkkipossut tehdään käsin ilman muottia, kulmat pyöräytetään jokainen erikseen. Toki kaikki tuo näkyy jonkin verran myös tuotteiden hinnassa, emmekä voi siinä kilpailla isojen leipomoiden kanssa.

Runebergintortut kastetaan rommiveteen myyntipäivän aamuna ja sen jälkeen ne koristellaan käsin.