Rukiinpuintia entisajan malliin

Lyhdettä lyödään ensin seinään tähkäpää edellä, jolloin saadaan osa jyvistä putoamaan. Ylhäällä parsilla on lisää lyhteitä. Ruumenet erotellaan viskuumyllyllä eli viskurilla. Vasemmalla emäntä Outileena Uotila, miehet talkoolaisia.

TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

Rukiin vanhan ajan riihipuintiin tutustuttiin Korteniemen perinnetilalla Tammelassa elokuussa. Nykyajan ihmisellekin tuli selväksi, miten paljon työtä on vaatinut saada leipä pöytään.

Korteniemi on Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva Metsähallituksen hallinnoima entistetty metsänvartijan tila, perinnetila, joka on kesäisin avoinna matkailijoiden tutustumista varten. Tilalla on viljelty Aunus-maatiaisruista jo parikymmentä vuotta ja se myös korjataan perinteisin menetelmin. Viljankorjuu tehdään talkootyönä, jossa mukana on innokkaita ’alan harrastajia’ ympäri Etelä-Suomen.

Korteniemen emäntä Outileena Uotila kertoo, että Aunus-ruis kasvaa korkeaksi, hyvinkin parimetriseksi, kuten maatiaisrukiit yleensäkin. Se leikattiin elokuun alkupuolella pääosin sirpillä. Leikatusta rukiista sidottiin lyhteet, jotka pantiin kuhilaille pellolle kuivumaan. Sieltä lyhteet kuljetettiin riiheen, jossa ne nostettiin ylös riihen parsille, tähkät ylöspäin. Sitten riihen uunia lämmitettiin miedolla lämmöllä muutama päivä, jotta rukiit kuivuisivat puintia varten. Kuivat lyhteet pudotettiin parsilta alas ja niitä lyötiin ensin seinään, tähkäpää edellä. Näin saatiin osa jyvistä putoamaan. Kun tämä oli tehty, lyhteet avattiin, kerros rukiita levitettiin lattialle ja aloitettiin varstalla puinti, jolloin saatiin loput jyvät irtoamaan tähkistä. Korteniemessä käytettiin nivelvarstoja, jossa on suoran varren päähän kiinnitetty narulla lyömäri, jolla rukiita lyötiin. Näin saatiin loput jyvät irtoamaan tähkistä. Sitten pahnat vielä puisteltiin, jotta kaikki jyvät saatiin talteen.

Kun rukiit oli puitu, piti jyvät vielä erotella akanoista, lehdistä ja muista roskista eli ruumenista. Tämä tehtiin viskuumyllyllä eli viskurilla. Se toimi kampea pyörittämällä eli ihmisvoimin. Viskurin läpi laskettaessa tuuli vei kevyet roskat mennessään ja loput jäivät koneessa oleviin

Puhtaan rukiin eteen pitää tehdä valtavasti työtä, jos puiminen tehdään perinteisin menetelmin. seuloihin. Puhdistettu vilja kertyi koneen alle. Lopuksi puhtaat jyvät säkitettiin.

Puintipäivän koettuaan ei tarvitse ihmetellä, miksi ennen vanhaan ruisleipää arvostettiin korkealle. Raaka-aineen eteen oli tehty valtavasti työtä. Korteniemessäkin Aunus-rukiista oli leivottu Outileena Uotilan johdolla ruisleipää, niin ikään perinteisellä tavalla eli leipäjuuren avulla.

Tilaisuudessa paikalla ollut Luken tutkija Maarit Heinonen kertoi, että Korteniemen tapahtuma oli jatkoa elokuussa 2019 järjestetylle Hermanni-maatiaisrukiin elonleikkuutapahtumalle ja oli osa eurooppalaista Farmer’s Pride -hanketta. Hänen mukaansa kestävien maatiaiskasvien säilyttäminen on tärkeä osa tulevaisuuden ruokahuoltoa, esimerkiksi sopeuduttaessa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin äärioloihin. Paikalla oli myös Hermanni-ruista Virolahdella viljelevä Lauri Takala. Hän myy ruissatonsa erään pienleipomon käyttöön, isolle leipomolle sato ei riittäisikään. -Tämä leipomo on tehnyt maatiaisrukiista leivotusta ruisleivästä erikoisuuden, Hermanni ruisleivän, jota saa vain yhtenä päivänä viikossa.