Leipuri 1-2025

Näkyykö taloudessa yhtään valoa?

Uusissa ravitsemussuosituksissa puhutaan täysjyvän puolesta

Lyylin Leipomon herkut

Tammikuu 2025

Leipuri 123. vuosikerta

8 numeroa vuodessa Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Julkaisija

Suomen Leipuriliitto ry www.leipuriliitto.fi

Lehden osoite

PL 115, 00241 Helsinki (Pasilankatu 2)

Päätoimittaja

Mika Väyrynen puh. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi

Toimituspäällikkö/ilmoitukset

Elina Matikainen puh. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi

Toimituksen sihteeri

Kati Sinda puh. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus Paikallinen sopiminen vapautui myös järjestäytymättömille

4 Murusia

6 Liiton hallinto vuonna 2025, uusi puheenjohtaja ja hallituksen jäsen esittelyssä

8 Mika Väyrynen 60 vuotta

11 Suur-Savon Leipomo täyttää 100 vuotta

12 Lyylin Leipomossa leivotaan Tuusulassa

16 Onko valoa näkyvissä elintarviketeollisuuden taloudessa?

18 Orastavaa optimismia pk-yrityksissä

19 Kestävyysraportointivelvoite laajentumassa

20 Varautuminen on sitoutumista henkilökuntaan

22 EU:n direktiivillä parannetaan kyberturvallisuutta

23 Kolumni Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan enemmän leipureita

24 Hinta ja hyvinvointi määrittävät ruokavalintoja

25 Suomalaiset edelleen säästölinjalla

26 Ravitsemussuositukset uudistuivat

30 Ruis – ylivoimainen täysjyvän lähde

31 Murusia

31 Merkkipäivät, nimitykset

32 Tredu Kangasalan opiskelijoiden piparkakkutalot Ideaparkissa

33 Leipurissa kirjoitettua

34 Uutuuskirjoja

35 Palveluhakemisto

38 Ledaren Lokala avtal öppnades även upp för icke-organiserade

39 Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto

Leipuriliiton toimisto puh. 0207 121 570 fax (09) 1488 7201

Tilaushinnat 65 € vuosi

42 € vuosi/jäsentilaukset (+ alv 10 %)

Seuraava Leipuri ilmestyy nro 2 - vko 11

Taitto

Anita Kataja

Paino

Waasa Graphics Oy

Kansien kuvat Shutterstock

ISSN 0024-0699 (painettu) ISSN 2737-1115 (verkkojulkaisu)

Seuraa Suomen Leipuriliittoa Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto

Paikallinen sopiminen vapautui myös järjestäytymättömille

Vuosikymmenien ajan kestänyt järjestäytymättömien yritysten syrjintä Suomessa päättyi tai ainakin väheni dramaattisesti, kun paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajenivat 1.1.2025 voimaan tulleilla lainsäädäntömuutoksilla. Paikallista sopimista koskevia muutoksia tehtiin muun muassa työsopimus-, työehtosopimus-, työaika- ja vuosilomalakiin. Näiden uudistusten myötä myös työnantajaliittoon kuulumattomat järjestäytymättömät leipomo- ja konditoria-alan yritykset voivat jatkossa tehdä laillisia paikallisia sopimuksia. Tähän saakka näiden yritysten tekemät paikalliset sopimukset ovat olleet lähtökohtaisesti aina laittomia. Edellytyksenä jatkossa kuitenkin on, että paikallinen sopiminen perustuu työehtosopimuksen määräykseen ja tapahtuu työehtosopimuksen sallimissa rajoissa.

Positiivista myös on, että lakiin ei tullut ay-liikkeen haluamaa niin sanottua luottamusmiespakkoa, vaan paikallinen sopiminen on mahdollista tehdä myös henkilöstön valitseman luottamusvaltuutetun kanssa. Mutta jos yritykseen on kuitenkin valittu luottamusmies, hänellä on tietynlainen etusija-asema neuvotteluihin lähdettäessä. Tilan puutteen vuoksi en kuitenkaan käy tätä asiaa tarkemmin tässä lävitse.

Tehdyistä lainsäädäntöuudistuksista on syytä antaa kiitosta Suomen tämänhetkiselle hallitukselle. Näillä muutoksilla Suomi otti isoja askeleita todellisen oikeusvaltion suuntaan. Suomessa näyttää olevan vuosikymmeniin ensimmäinen hallitus, joka ei ole täysin nöyrtynyt ay-liikkeen uhkailun ja lakkoilun edessä, kuten edelliset hallitukset ovat toinen toisensa perään säännöllisesti tehneet.

Paikalliseen sopimiseen liittyvistä lainmuutoksista on hyötyä vain silloin, kun työehtosopimuksessa on siihen mahdollistavia määräyksiä.

Nyt tehdyissä uudistuksissa näkyy kuitenkin ay-liikkeen mahtiasema Suomessa. Tästä esimerkkinä on se, että paikallinen sopiminen on järjestäytymättömissä yrityksissä byrokraattisempaa kuin mitä se on järjestäytyneessä yrityskentässä. Vaikka paikallinen sopiminen siis vapautuu myös järjestäytymättömille yrityksille, niiden byrokratiaa kuitenkin samalla lisätään. Uudet työsopimuslakiin tulleet säännökset edellyttävät, että yleissitovan työehtosopimuksen nojalla henkilöstön edustajan kanssa tehty

paikallinen sopimus on tehtävä aina kirjallisesti. Lisäksi järjestäytymätön työnantaja on velvollinen toimittamaan paikallisen sopimuksen yhden kuukauden kuluessa tiedoksi työsuojeluviranomaiselle. Tätä velvollisuutta tehostetaan maksimissaan 15 000 euron suuruisella seuraamusmaksulla.

Voi vain kysyä, mihin tarvitaan tuollaista lisäbyrokratiaa? Halusiko hallitus kuitenkin mielistellä ay-liikettä, vai kuvaako se yhteiskunnan yleistä epäluuloa järjestäytymättömiä yrityksiä kohtaan vai mistä ihmeestä on kysymys? On selvää, että paikallisen sopimuksen lähettäminen sähköisiä järjestelmiä pitkin työsuojeluviranomaiselle ei tule varmaankaan olemaan kovin vaikeaa. Kysymys on enemmänkin periaatteellisesta asiasta, erityisesti koskien tuollaista seuraamusmaksulla uhkailua.

Lakeihin tehtyjen siirtymäsäännösten vuoksi paikallinen sopiminen on järjestäytymättömissä yrityksissä kuitenkin mahdollista elintarvikealalla vasta sen jälkeen, kun ETL ja SEL ovat solmineet uudet työehtosopimukset. Nykyinen työehtosopimuskausi päättyy 31.1.2025.

Olennaista on huomioida, että paikalliseen sopimiseen liittyvistä lainmuutoksista on hyötyä vain silloin, kun työehtosopimuksessa on siihen mahdollistavia määräyksiä. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että tällaisia määräyksiä leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei juuri ole. On erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä tämänkertaisella neuvottelukierroksella tältä osin tapahtuu ja mikä tulee olemaan SEL:n suhtautuminen paikallisen sopimiseen. Pystyykö SEL hyväksymään, että paikallista sopimista koskevia säännöksiä tulee myös tuohon Suomen/ Euroopan/maailman jäykimpään työehtosopimukseen. Vai yrittääkö SEL pitää edelleen kynsin hampain kiinni siitä, että paikallinen sopiminen ei jatkossakaan ole käytännössä mahdollista leipomoalalla?

Edellisessä tämän lehden pääkirjoituksessa (8/2024) totesin, että ay-liike on yritystoiminnan keskittymisen todellinen veturi, kun se kaikella toiminnallaan tosiasiassa suosii ja edistää suuryritysten asemaa. Jos tes-kierroksen lopputulos on se, että palkat nousevat kahdessa vuodessa ay-liikkeen tavoittelemat 10 % ja työehtosopimus pysyy yhtä jäykkänä kuin aikaisemmin, leipomotoiminta tulee keskittymään yhä kovenevassa tahdissa yhä harvempien yritysten käsiin. Monia perinteisiä, alueellisesti ja paikallisesti tärkeitä leipomoyrityksiä tulee putoamaan markkinoilta. Jos tuo ei ole ay-liikkeen suoranainen tavoite, se on kuitenkin seuraus heidän valitsemastaan toimintalinjasta.

Mika Väyrynen

Ruisleipä – pala suomalaista sielua

Ruisleipä ei ole vain leipä, vaan se on pala suomalaista ruokakulttuuria, luonnon antimia ja puhtautta. Se on täynnä täysjyvää, kuitua ja hyvää energiaa. Se on leivottu sukupolvien viisaudella ja rakkaudella. Ruisleipää juhlistetaan jälleen helmikuun viimeisenä päivänä 28.2.

TEKSTI Kaisa

Mensonen, toiminnanjohtaja, Leipätiedotus ry

Leipätiedotuksen tekemästä kuluttajatutkimuksesta käy ilmi, että suomalaisten mieluisin leipävilja on ruis. Ruisleipä kuuluukin lähes jokaisen suomalaisen ruokapöytään, sillä suomalaisista 98 % syö leipää vähintään kerran viikossa. Vastaajista joka päivä leipää syöviä eli leivän ”heavy usereita” on 72 %. Leivän ”heavy usereista” rukiin mieluisimmaksi nimeää 61 % ja ”medium usereista” 54 %.

Ikäryhmiä tarkasteltaessa ruisleivän syöjiä löytyy eniten vanhemmissa ikäryhmissä, yli 45-vuotiaissa. Nuoremmissa ikäryhmissä ylipäätään leivän syöminen on vähäisempää kuin vanhemmissa ryhmissä. Pientä eroavaisuutta löytyy myös sukupuolten välillä. Ruisleivän valitsee

mieluiten 64 % miehistä, kun naisissa prosentti on 52.

Ruisleipä on superruokaa; se on paitsi herkullista myös täynnä terveyshyötyjä. Sen kuidut tukevat ruoansulatusta ja pitävät kylläisenä pitkään. Ruis tasapainottaa verensokeria ja vähentää näin makeanhimoa. Se tarjoaa pitkäkestoista energiaa ja auttaa jaksamaan. Lisäksi se sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita; mm. B-ryhmän vitamiineja, magnesiumia ja rautaa. Ruisleipä on suomalainen tapa pitää huolta hyvinvoinnista.

Kalevalan päivänä, 28.2. meillä on taas hyvä hetki nostaa tätä upeaa suomalaista tuotetta sille kuuluvalle paikalle. Valitsemalla ruisleivän lisäät lautasellesi luon-

Lörtsylle haetaan EU:n nimisuojaa

Joukko Savonlinnassa toimivia leipomoita on lähettänyt Ruokavirastoon hakemuksen EU:n suojatun maantieteellisen merkinnän saamiseksi kaupungin tunnetuimmalle herkulle eli lörtsylle. Hakemuksen tehneet yritykset ovat Lörtsypojat, Savonlinnan sokerileipomo, Sirkan Leipomo, Leipomo Laurikainen sekä Leipomo Fast Pie.

Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) on EU:n virallinen nimisuoja, joka voidaan myöntää tuotteelle, jonka tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre johtuu pääosin sen maantieteellisestä ympäristöstä. Tuotantovaiheista ainakin yhden on tapahduttava kyseisellä alueella. Hakemukseen on liitetty lörtsystä myös tarkka tuotekuvaus. Mikäli hakemus hy-

nollista ravintoa ja makua – terveellisesti ja herkullisesti. Ruisleipä on suomalainen perinne, joka ansaitsee juhlan. Syö siis pala ruisleipää, ja juhli perinnettä, joka kestää aikaa!

Lähde: Leipätiedotus ry ja Iro Research Kuluttajatutkimus; Leivän valintakriteerit. Tuhat suomalaista. 2024

väksytään, lörtsyksi voi kutsua vain Savonlinnassa valmistettua tuotekuvauksen mukaista ohutta lihapiirakkaa tai makeaa piirasta.

Suomessa merkinnän ovat aikaisemmin saaneet Kainuun rönttönen, Puruveden muikku, Aito saunapalvikinkku ja Suonenjoen mansikka, Suomalainen marjalikööri ja Suomalainen vodka.

Maailman johtava leipomo- ja konditoria-alan messutapahtuma IBA järjestetään Düsseldorfissa 18.–22. toukokuuta 2025. Tapahtumaan on ilmoittautunut yli 700 näytteilleasettajaa 43 maasta. IBA 2025 levittäytyy 98 000 neliömetrille seitsemään halliin, joissa esillä on tuotantoteknologiaa, pakkausratkaisuja, artesaanileivontaa sekä raaka-aineita.

Moni tulee etsimään IBAsta uusia ideoita ja niitä tarjoaa etenkin iba.FOOD TRENDS AREA hallissa 15, joka täyttyy

alan uusimmista ruokatrendeistä, raaka-aineista ja tuotantoinnovaatioista. Aamupäivisin kuullaan esityksiä ruokatrendeistä, ja iltapäivisin asiantuntijat käsittelevät muita ajankohtaisia aiheita.

IBA:ssa järjestetään ensimmäistä kertaa leipäsommelieerien maailmanmestaruuskilpailut, joissa kansainvälisesti sertifioidut leipäsommelieerit kilpailevat taidoillaan. Leipäsommelieeri on asiantuntija, joka on erikoistunut leivän aistinvaraiseen arviointiin, maun analysointiin ja siihen, miten eri

leivät yhdistyvät muiden ruokien ja juomien kanssa. Tehtävä on saanut inspiraationsa viini- ja olutsommelieereista, ja leipäsommelieeri toimii ikään kuin "leivän lähettiläänä".

Tapahtumassa on myös runsaasti muuta sisältöä, kuten esitelmiä, kilpailuja, start-up-yritysten tuotteita ja innovaatioita, leipomoalan digitalisaation uusia mahdollisuuksia sekä konditoria-alan uusia teknologioita ja tuoteparannuksia.

Lisätietoa tapahtumasta: https://www.iba-tradefair.com

Leipurin tuo talven

Herkulliset leivonnaiset ja välipalat sesonkiin

Seuraamme alan kehitystä ja pidämme huolen siitä, että saat meiltä parhaat vinkit talvikauden tuotteisiin.

Valikoimissamme on raaka-aineet ja palvelut kaikenkokoisille leipomoille ja elintarvikealan yrityksille. Sekä kaikenlaisille asiakkaille, sillä meillä on kattavasti myös vegaanisia ja gluteenittomia aineksia.

Ota yhteyttä, kun tarvitset neuvoja, vinkkejä tai ideoita uusia tuotteita varten. Asiantuntijamme ovat valmiina sinua varten!

www.leipurin.com

store.leipurin.com

Kimmo Virtanen Urho Paakkari

Tarja Sjöfelt

Anttu Rautio tarttui puheenjohtajan nuijaan

Toimitusjohtaja Anttu Rautio aloitti Leipuriliiton hallituksen uutena puheenjohtajana tammikuun alussa. Hänen kolmivuotinen kautensa kestää vuodet 2025-27. Kysyimme Anttu Raution mietteitä sekä puheenjohtajuudesta että myös leipomo- ja konditoria-alasta, sen mahdollisuuksista ja haasteista.

Missä leipomoyrityksessä toimit ja oma asemasi yrityksessä?

Olen Kotileipomo Siiskonen Oy:n toimitusjohtaja. Perheyritys on mummoni perustama vuonna 1961. Operatiivista toimintaa pyöritämme yhdessä veljeni Henri Raution kanssa ja meidän lisäksemme omistajia ovat kaksoisveljeni Niko Rautio ja äitini Riitta Siiskonen. Alun perin leipomo sijaitsi Mikkelissä, mummolan alakerrassa ja sitä laajennettiin useaan otteeseen, kunnes muutettiin Juvan puolelle uuteen leipomorakennukseen vuonna 2019. Samassa kiinteistössä toimi tuotannon lisäksi myymälä-lounaskahvilamme Punaisen Piipun Kievari. Pääasiassa leivomme ruokaleipää, mutta siinä sivussa myös suolaista, pullaa ja kondista. Työntekijöitä on yhteensä 55 henkilöä. Meillä on myymälät myös Juvan kirkonkylällä, Savonlinnassa ja Mikkelin kauppahallissa, jossa olemme toimineet jo seitsemänkymmentäluvun alusta.

Millä ajatuksilla lähdet nyt ’vetämään’ Leipuriliittoa uutena puheenjohtajana? Miten aiot toimia tässä tehtävässä?

Puheenjohtajan pitää toimia tasapuolisesti ja ajaa liiton jäsenyritysten yhteisiä asioita ja tavoitteita. Tärkeää on aktiivinen yhteistyö puheenjohtajiston, hallituksen ja toimiston kanssa, jotta asioista pysyy ajan tasalla. Jäsenistölle haluan olla helposti lähestyttävä puheenjohtaja, jota voi tulla ”nykäisemään hihasta” tarvittaessa. Toimintatapani varmasti selkiytyvät ja vakiintuvat ajan kuluessa, kun pääsen kunnolla tehtävääni kiinni.

Mitä odotat muilta hallituksen jäseniltä ja valtuuskunnalta? Entä toimistolta? Aktiivisuus on plussaa eli reippaasti vaan kättä pystyyn ja ideoita kehään. Kaikki jäsenet voivat tuoda julki omat ajatuksensa ja ehdotuksensa. Erityisesti toivon sitä hallituksen ja valtuuskunnan jäseniltä. Toimiva yhteistyö on tässäkin kaiken lähtökohta ja sen kautta pääsemme tuloksiin. Paikallisyhdistystoimintaa pitää saada aktiivisemmaksi tai se on organisoitava uudelleen. Toimiston väelle en osaa esittää sen enempää lisätoiveita; siellä on ”hommat hoidossa” ja he voivat jatkaa samaan malliin.

Kehu tai moiti suomalaisia leipomoita/ konditorioita ja leipomoalaa. Entä mitä sanoisit muista leipomoyrittäjistä, yrittäjäkollegoistasi?

Suomalaiset leipomot/konditoriat ovat ehdottomasti kehumisen arvoisia! Osaamista löytyy: tuotteiden laatu on huippua ja ne ovat turvallisia. Leipomot ja konditoriat valmistavat erittäin monipuolista valikoimaa herkkuja; niin leipiä, kahvileipiä, konditoriatuotteita kuin muutakin. Erityisesti ruisleipä erilaisine variaatioineen on suomalainen ylpeydenaihe – harvassa maassa osataan tehdä yhtä maukasta ja ravitsevaa ruisleipää.

- Yrittäjäkollegat ovat aivan mahtava joukko ammattilaisia, joita on aina mukava tavata, joilta voi kysyä neuvoa ja joiden kanssa voi jakaa arjen ongelmia, iloja ja suruja.

Mitä pidät leipomotoimialan suurimpina haasteina juuri nyt?

sä. Toivottavasti lopputulos tulee olemaan sellainen, että yritykset sen kestävät ja työpaikat säilyvät. Haasteita liittyy monin paikoin myös työvoimaan: tulijoita on paljon, mutta tekijöitä vähän. Kuluttajien ostovoimaan toivoisi parannusta, sillä se vaikuttaisi myös monen leipomon talouteen. Kustannusten nousu mietityttää myös. Esimerkiksi Ukrainan tilanteen vielä vakavampi eskaloituminen voi vaikuttaa ulkoa tulevien tuotannontekijöiden hintoihin ja saatavuuteen. Lisäksi ilmastonmuutos tuntuu etenevän ja vaikutuksia näkyy jo tiettyjen elintarvikeraaka-aineiden, kuten kahvin ja kaakaon hinnoissa. Ehkä jossakin vaiheessa enemmän myös leipomoraaka-aineiden kohdalla.

Kevään tes-neuvottelujen eteneminen lienee monilla nyt päällimmäisenä mieles-

Mikä auttaa leipomoyritystä pärjäämään?

Kyllä tässä lääkkeet ovat samat kuin tähänkin asti eli laadukkaat tuotteet sekä lisäksi joustaminen ja kyky sopeutua uusiin tilanteisiin. Mainitsen myös erikoistumisen tai ainakin pitäisi miettiä, kannattaako ihan kaikkea tehdä itse. Ruis- ja kauraleipominen ovat Suomessa maailman huippua, mutta kehittymisen varaa ja samalla mahdollisuuksia meillä olisi vielä vehnäleivonnassa.

Miksi on tärkeää kuulua Leipuriliittoon?

Jäsenenä saa nopeasti apua joskus hankaliinkin työsuhdekysymyksiin. Jäsenyys tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua myös muiden leipomoyrittäjien ja tavarantoimittajien kanssa, vaikkapa Leipuripäivillä. Lisäksi on koulutusta, messumatkoja sekä mahdollisuus liittyä Leiko-palvelun käyttäjäksi. Laajemmin katsottuna Leipuriliitto toimii koko leipomoalan hyväksi etujamme puolustaen.

Entä mihin asioihin Leipuriliiton pitäisi erityisesti pyrkiä vaikuttamaan?

Tärkeää on yritysten eteen tehtävä edunvalvonta. Erityisesti lainsäädäntöön ja tes-asioihin liittyen, jotta ne olisivat yrityksille mahdollisimman suotuisia ja järkeviä.

Mitä (tsemppi)terveisiä haluaisit lähettää leipomoalan yrittäjäkunnalle?

”Kirkkain mielin kohti tulevaisuutta. Jossain kohdassa tunnelin päässä näkyy varmasti valoa.”

TEKSTI Elina Matikainen

KUVA Sami Tahkokorpi

Uusi hallituksen jäsen Janne Hakanen esittäytyy

TEKSTI/ KUVA Elina Matikainen

Vuoden alussa Leipuriliiton hallituksen jäsenenä aloittanut toimitusjohtaja Janne Hakanen tulee Tampereelta. ”Mansen mies ja Ilveksen kannattaja”, hän itse toteaa. Perheeseen kuuluvat puoliso Ullamaija sekä aikuiset lapset ja aivan kohta myös ensimmäinen lapsenlapsi. Leipuritaustansa ja osaamisensa Janne Hakanen on hankkinut perheyritys Hakasen Leipomo Oy:ssä, joka toimii Tampereen Nekalassa. Tätä nykyä Janne Hakanen ja hänen veljensä Petteri Hakanen toimivat leipomon kolmannen polven yrittäjinä vanhempiensa Markku ja Marketta Hakasen jälkeen. Yrittäjät ovat aktiivisesti mukana myös leipomon tuotannossa. Erityisesti konditoriatuotteisiin ja kahvileipiin erikoistuneella Hakasen Leipomo Oy:llä on kolme kahvila-myymälää Tampereella sekä myymälä Tampereen kauppahallissa. Työntekijöitä yrityksessä on parisenkymmentä.

Leipuriliiton hallitukseen Janne Hakanen tulee mukaan positiivisin odotuksin ja toivoo, että pääsee sitä kautta

vaikuttamaan alan asioihin. Hän sanoo olevansa valmis kertomaan mielipiteensä ja myös kyseenalaistamaan asioita. ”Maailma muuttuu ja muutoksessa on oltava mukana”, toteaa uusi hallituksen jäsen. Leipuriliiton jäsenyyttä Janne Hakanen pitää tärkeänä, jotta yritys saa tarpeen vaatiessa apua esimerkiksi työsuhdekysymyksiin. Lisäksi arvokasta on verkostoituminen niin kollegojen kuin myös monien muiden henkilöiden kanssa. Se on Jannen mukaan erilaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä toimimisen rikkaus.

Leipomoilla on tänä päivänä monen-

LEIPURILIITON HALLITUS JA VALTUUSKUNTA VUONNA 2025

laisia haasteita. Esimerkiksi Pirkanmaalla etenkin nuoren ammattitaitoisen työvoiman saanti on vuosi vuodelta vaikeampaa. Janne Hakanen ihmetteleekin, mihin kaikki ammatillisesta koulutuksesta valmistuvat leipuri-kondiittorit ”katoavat”? Leipomoiden tilanteeseen vaikuttaa myös huono yleinen taloustilanne ja sitä myötä kuluttajien heikentynyt ostovoima. Kustannukset pysyvät kuitenkin leipomoyrityksissä korkealla ja jopa nousevat, eikä yksittäinen leipomoyrittäjä voi siihen juurikaan vaikuttaa.

Yksi Leipuriliiton tärkeistä tehtävistä olisi Jannen mukaan pyrkiä vaikuttamaan kotimaisen tuotannon, raaka-aineen ja työvoiman ylläpitämiseen niin, että työ pysyisi Suomessa ja leipomot elinvoimaisina.

Muille leipomoyrittäjille Janne Hakanen lähettää terveiset, että ”mennään yhdessä eteenpäin ja tuetaan toisiamme”. Omaksi motokseen hän kertoo turhan huolehtimisen välttämisen sekä eteenpäin katsomisen: ”Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voi.”

Leipuriliiton hallitus sai vuoden alussa uuden puheenjohtajan Anttu Raution lisäksi myös uuden varapuheenjohtajan, joka on Helmi Tyykiluoto. Valtuuskunnan uudeksi puheenjohtajaksi siirtyi edellinen hallituksen puheenjohtaja Kari Meltovaara Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Heikki Lankoski aloitti tehtävässään jo elokuussa. Leipuriliiton hallitukseen tuli vuodenvaihteessa yksi uusi jäsen: Janne Hakanen

HALLITUS

Puheenjohtaja on Anttu Rautio, Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva ja varapuheenjohtaja Helmi Tyykiluoto, Putaan Pulla Oy, Haukipudas/Oulu. Muut hallituksen jäsenet ovat Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere, Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu, Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori, Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari, Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää, Joonas Mäkinen, Ruthin leipomo Oy, Jyväskylä sekä uutena Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere.

VALTUUSKUNTA

Valtuuskunnan puheenjohtajana toimii Kari Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku ja varapuheenjohtajana Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori. Valtuuskunnan jäsenet eli alueyhdistysten puheenjohtajat: Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry: Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki; Pirkanmaan Leipomot ry: Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala; Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry: Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku; Satakunnan Leipomoyhdistys ry: Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori; Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry: Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä; Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry: Simo Vainikka, Lappeenranta; Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry: Teemu Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna; Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry: Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo; Savon Leipomoyhdistys ry: Isto Huikuri, Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli; Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry: Andreas Knip, Andreas Knips Hembageri, Koivulahti; Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry: Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola; Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry: Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu; Lapin Leipomoyrittäjät ry; Hallituksen ja valtuuskunnan jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät tämän lehden toiseksi viimeiseltä sivulta. Tarkemmat yhteystiedot Leipuriliiton kotisivulla osoitteessa www.leipuriliitto.fi.

Mika Väyrynen 60 vuotta

– kaksi vuosikymmentä leipomoyrittäjien puolesta

Seuraavassa Leipuriliiton toimitusjohtaja Mika Väyrysen mietteitä siitä, mitä kaikkea työ Leipuriliiton jäsenten hyväksi on tarkoittanut, ja mitä jo kaksikymmentä vuotta kestäneestä työurasta liitossa on hänelle erityisesti jäänyt mieleen. Tammikuun puolivälissä 60 vuotta täyttäneen Väyrysen työ jäsenistön hyväksi jatkuu edelleen.

TEKSTI Mika Väyrynen/Elina Matikainen KUVAT Sami Tahkokorpi, Elina Matikainen

Mitä ajatuksia muistuu mieleen siitä, kun aloitit Leipuriliiton toimitusjohtajana?

Aloitin tj:n tehtävässä vuonna 2004 (tein puolipäivätyötä jo vuodesta 2003 alkaen, kun olin silloin töissä myös ETL:ssä). Muistan monen sanoneen, että isot ovat edeltäjäni Ollin Kuhdan saappaat täytettäväksi. Ajattelin, että niin varmasti ovat, mutta toisaalta hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä, ja niin ne tulevat tulevaisuudessakin olemaan.

Jokainen hoitaa tätä tehtävää omalla tyylillään, myös se henkilö, joka tulee työtäni joskus jatkamaan.

Kuvaile Leipuriliiton toimitusjohtajan työtä:

Todella monipuolinen, mielenkiintoinen työ. Saa olla esimerkiksi yritysten edunvalvoja, työmarkkinajuristi, päätoimittaja, liiton sijoitusasioista vastaava henkilö, toisinaan matkanjärjestäjä sekä myös eräänlainen ”viihdeorkesterin johta-

"Toivottavasti halllinnossa ja jäsenistössä on jatkossakin sellaisia henkilöitä, jotka ymmärtävät Leipuriliiton merkityksen. Liiton toiminta ja sen jatko perustuu kuitenkin aina lopulta jäsenten tahtotilaan", toteaa Mika Väyrynen. Jäsenyritykset ovat suomalaisia ja Leipuriliiton vuosikokouksessa liiton oman lipun rinnalle nostetaan aina myös Suomen lippu.

ja”, kun liiton vuosikokousta ja kesäpäiviä eli Leipuripäiviä valmistellaan. Tämän työn yksi ominaisuus on se, että kun yritysten suunnasta ei kuulu mitään, silloin tietää, että asiat ovat yrityksissä suht ok. Mutta kun yhteydenottoja tulee, silloin useimmiten selvitetään jotain ongelmaa.

Kauanko meinaat jatkaa?

Saa nähdä, virallinen eläkeikäni on yli 65 vuotta, mutta myös liiton hallituksella on varmaankin joku tahtotila tuon suhteen. Vielä 60-vuotiaana sitä ymmärtää, että ikä alkaa jossain kohtaa ”tekemään tehtävänsä”, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa tuon ymmärtäminen ehkä on. Mutta jos se on vain itsestäni kiinni, varmaankin nelisen vuotta. Sitten voisin tehdä vielä jotain työoikeusjuristin hommia, jos terveyttä riittää. Aika näyttää, miten asiat menevät.

Miten olet viihtynyt Leipuriliitossa ja leipuriyrittäjien kanssa?

Hyvin. Yrittäjät ovat luonteeltaan ”jalat maassa” -tyyppejä, joiden ei ole tarve esittää suurempaa kuin ovat. Yrittäjillä on yleensä aina ”riittävästi kiviä taskussa”, eivätkä he kuvittele liikoja itsestään. Tämä siksi, että He ymmärtävät yrittäjänä olemisen raadollisuuden ja siihen liittyvät haasteet, mutta toisaalta ymmärtävät myös yrittäjyyden hienouden.

Ketä varten Leipuriliitto on?

Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että Leipuriliiton tehtävänä on olla jäseniään varten, eikä niin, että jäsenet olisivat ns. liittoa varten. Leipuriliitto on palveluorganisaatio, jonka tehtävänä on auttaa ja avustaa jäseniään ja on tärkeää, että jäsenyritykset kokevat saavansa jäsenmaksuaan vastaan myös jotain konkreettista hyötyä liitosta.

Samanaikaisesti pitää ymmärtää, että

yleishyödyllinen yhteisö ei voi olla kenenkään yksittäisen yrityksen yritystoiminnan jatke, vaan yhdistyksessä ajetaan jäsenten yhteisiä asioita ja tavoitteita. Suurten liittojen hallituksessa tuon ymmärtäminen voi olla joskus vaikeampaa. Suuryritysten isot palkkajohtajat kuvittelevat helposti, että yhdistyksessä tulee tehdä juuri niin kuin he haluavat, koska miksi he muutoin käyttäisivät ”kiireistä aikaansa” yhdistyksessä mukanaoloon.

Ajatuksiasi liiton puheenjohtajista

Anttu Rautio aloitti liiton hallituksen puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Toivottavasti hän jaksaa olla vähintään yhtä innostunut ja kiinnostunut liiton asioista, kuten hänen edeltäjänsä ovat olleet. Minun tj-kautenani on ollut ennen Anttua kolme puheenjohtajaa, Anders Bondén (2004–2009), Jari Elonen (2010–2018) ja Kari Meltovaara (2019–2024). Nyt kun katson tuota mennyttä aikaa, voin todeta, että sekä omalta että liiton kannalta on ollut onnekasta, että he olivat liiton puheenjohtajina juuri noina aikoina. Kaikkien heidän puheenjohtajuuskausien aikana on sattunut ja tapahtunut asioita, joissa heidän osaamisestaan, ja myös persoonastaan, on ollut paljon apua.

Mitä positiivisia muistoja tulee mieleen ajastasi Leipuriliitossa?

Niitä on tietenkin paljon, en varmaan muutoin olisi viihtynyt tässä työssä näin pitkään. Hyvä sanonta on: ”Elät sillä mitä saat, elämän luot sillä, mitä annat. Kyse on siitä, mitä kullakin on kenellekin annettavaa”. Kun olen miettinyt tuota sanontaa ja tätä työtäni, niin paljon olen saanut, mutta jonkun verran on tullut annettuakin. Itselleni on ollut antoisaa esimerkiksi se, että tiedän vuosien varrella pystyneeni auttamaan monia yrittäjiä heidän yksittäisissä ongelmissaan.

Ovatko jotkut henkilöt jääneet erityisesti mieleen?

Vastaan yleisemmin niin, että tulisi pitkä lista nimiä, jos mainitsisin kaikki ne henkilöt, jotka ovat olleet vaikuttamassa positiivisesti siihen, että tähän elämänvaiheeseen on tultu.

Toki pitää muistaa, että matkan varrelle mahtuu myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole

Leipuriliiton toimitusjohtajan yksi mieluinen vuotuinen tehtävä on Vuoden Leipäkaupan palkitseminen. Tässä saa kunniakirjan Vuoden 2024 Leipäkaupan kauppias Raimo Pudas, K-Citymarket Oulu Rusko.

Leipomoalan kilpailujen järjestäminen on yksi Leipuriliiton tehtävistä ja toimitusjohtajan mukava velvollisuus on tulosten julkistaminen. Kuvassa vuoden 2024 Leipomoalan SM-joukkuekilpailun kaksi parasta eli voiton vienyt Elonen Oy Leipomon joukkue Katri Mäkinen ja Jorma Uusitalo (keskellä) sekä toiseksi tullut Ramin Konditoria Kahvilan joukkue Henri Kekäläinen ja Suvi Iinatti (vasemmalla).

halunneet ”pelkkää hyvää”, mutta myös he ovat osa kasvutarinaa.

Itse asiassa jokaisen olisi hyvä tehdä joskus listaus ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet oman elämän kulkuun. Kun tuota ryhtyy pohtimaan, tajuaa ainakin sen, että tässä maailmassa ei yksin pitkälle pötkitä.

Mainitse erikoisimpia tapahtumia Leipuriliitossa?

Ehdottomasti KKV:n tutkinta ja siihen liittyvät oikeudenkäynnit vuosien 20102019 aikana. Kun tutkinta alkoi, oli absurdia katsoa vierestä, kun virkamiehet tutkivat huonettani, papereitani ja tietokonettani 11 tunnin ajan. Ja tuosta kaikki siis vasta alkoi. Kaiken kaikkiaan 12 eri KKV:n virkamiestä tutki Leipuriliittoa vuosien ajan. Sanoin tuolloin, että jos saamme sakot siitä, mitä olemme tehneet, se on ihan ok. Mutta jos saamme sakot siitä,

"Pomot" vaihtuvat. Leipuriliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin vuoden 2024 vuosikokouksessa Anttu Rautio (2.oik.). Kuvassa Mika Väyrysen (vas.) kanssa myös edellinen puheenjohtaja Kari Meltovaara (2.vas.) sekä hänen edeltäjänsä Jari Elonen (oik.).

Toimitusjohtajan monipuolinen työ sisältää myös puheita ja muita esiintymisiä. Kesäkuussa 2024 kävi Leipuriliitossa vierailulla iso joukko elintarvikealan ammattiopettajia, joille Mika Väyrynen kertoi liiton toiminnasta.

mitä KKV on päättänyt meidän tehneen, se on aika syvältä. Tuo jälkimmäinen toteutui, ja KHO määräsi Leipuriliitolle 30 000 euron seuraamusmaksun. KHO uskoi lähes kaiken, mitä KKV kertoi. KKV:n virkamiehet olivat taitavia siinä, miten he irrottivat jonkun yksittäisen teon/virkkeen yhdestä asiayhteydestä ja siirsivät sen toiseen asiayhteyteen, ja saivat asian näyttämään pahemmalta kuin mistä oikeasti oli kyse. Joku on joskus sanonut, että Suomi on hyvä paikka elää ja asua, kunhan ei joudu tekemisiin viranomaisen kanssa. Tuo tutkinta oli itselleni siitä hyvä opetus.

Kun jälkikäteen olen miettinyt KKV-tutkintaa, voin todeta, että itselleni kävi hyvä tuuri sen suhteen, millaisia henkilöitä sattui juuri tuohon aikaan olemaan liiton hallituksessa, erityisesti puheenjohtajina. Hallituksen olisi ollut helppo vetää matto jalkojeni alta, pestä omat kasvonsa

ja todeta julkisuuteen, että meillä oli huono toimitusjohtaja/juristi, joka ei osannut tehtäviään. Näinhän suomalaisessa yrityselämässä usein toimitaan, kun mediassa syntyy joku kohu. Oman aseman turvaamiseksi syyllinen löytyy nopeasti muualta. Arvostan todella paljon sitä, että noin ei tapahtunut Leipuriliitossa.

Mitkä ovat olleet suurimpia pettymyksiä tai ihmetyksen aiheita?

Muutamat yksittäiset suuryritysten johtajat. Sellaiset, jotka olivat ”kovia”, kun heillä oli siihen varaa ja mahdollisuus. "Tosipaikan tullen" he olivat kuitenkin aika luusereita. Nuo johtajat olivat tyypiltään sellaisia, joille ei ollut ongelma laittaa alaistaan ”bussin alle”, kun se oli heidän oman asemansa kannalta hyödyllistä. Tosin tuon tyylisiä johtajia mahtuu ihan jokaiselle alalle ja johtoportaalle.

Työmarkkina-asioissa on jouduttu näkemään, miten ay-liikkeen aikaansaannoksesta ”hyvien neuvottelusuhteiden vaalimiseksi” työnantajaliitossa vaihdettiin työmarkkinajohtajaa ja yksittäisessä yrityksessä henkilöstöpäällikköä. Eräänlaista "suomettumista" oli tuokin.

Mitä ajatuksia herää ay-liikkeestä?

Tekevät omaa työtään. Olen aina ajatellut, että työmarkkinoilla asiat riitelevät, eivät ihmiset. Olen tavannut vuosien varrella monia mukavia ay-ihmisiä. He vain ajattelevat työmarkkina-asioista ihan eri tavalla kuin minä. Mielestäni he ovat oman järjestelmänsä sokaisemia, mutta myös toisenlaisia mielipiteitä pitää osata kunnioittaa.

Ay-liike on monella tapaa ennalta-arvattava, joten heidän aiheuttamiinsa pettymyksiin osaa varautua. Usein mietin, että ay-liikkeellä ja Venäjällä on samanlainen pelikirja. Molemmille tärkeintä on järjestelmä ja sen säilyminen. Jos järjestelmän ylläpitäminen edellyttää, että yksittäiset ihmiset joutuvat kärsimään, myös omat, sitten he joutuvat kärsimään. Molemmat tahot kertovat myös puolustavansa vain omia oikeuksiaan, koska ovat kuulemma aina jatkuvan hyökkäyksen kohteena.

Mutta ay-liikettä yhteiskunnassa tietenkin myös tarvitaan, koska yleensä aina se osapuoli, jolla on liikaa valtaa, käyttää valtaansa väärin. Ihmisille liiallinen valta ei vain sovi, on kyse sitten kenestä tahansa, ja

sitä varten voima tarvitsee aina vastavoiman.

Oletko siis sitä mieltä, että valta turmelee?

Näin se on, ja tulee aina olemaan. Kun valtaan päästään, valta-asemaa myös käytetään, eikä siitä haluta luopua. Kun valta-asema poistuu, ihmisistä tulee taas ”normaalimpia”. Korona-aika oli yksi esimerkki siitä, miten liiallinen valta nousi suomalaisten ministerien ja virkamiesten päähän, kun he pääsivät rajoittamaan kansalaisten oikeuksia. Toki enemmistö kansalaisista näytti jopa toivovan sitä, niin hullulta kuin se jälkikäteen kuulostaakin. Olen usein miettinyt, kumpi oli eräälle ”terveysministerille” suurempi pettymys: se, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022 vai se, että kyseisen ministerin valta-asema ja korona-aika Suomessa loppuivat kuin seinään. Medialla oli sen jälkeen muuta tärkeämpää kerrottavaa. Tuohon asti ko. ministeri oli lähes päivittäin eri medioissa kertomassa, miten ja millä tavoin yrittäjien ja kansalaisten arkea seuraavaksi kurjistetaan. Älyttömiä rajoituksia oli riittämiin; esimerkiksi isoissa päivittäistavarakaupoissa sai olla tuhansia ihmisiä, mutta samanaikaisesti kahvila-konditorioissa vain max 10 henkilöä. Yksi älyttömimmistä rajoituksista oli se, että Veikkausliigan otteluissa sai olla enintään kuusi katsojaa, siis ulkoilmassa stadioneilla.

Olet usein maininnut rohkeudesta tai sen puuttumisesta?

Totta; usein mietin, kumpi on järkevämpää: olla päivä leijonana vai ikuisesti lammas? Jos miettii esimerkiksi yrittäjän elämää, yksi keino olisi tietenkin se, että tekee aina sen, mitä puoliso, ay-liike, päivittäistavarakauppa, tavarantoimittajat, eri viranomaiset jne. haluavat. Tuo ei kuulosta hyvältä, vaikka vastapalvelukseksi joskus jotain saisikin. Mutta ennen kuin riskin ottaa, pitää miettiä, mitä menetettävää on. Sitä myös monet yrittäjät joutuvat usein pohtimaan, kun miettivät, mitä vastaavat esimerkiksi päivittäistavarakaupan tai julkishallinnon ostoista vastaavien henkilöiden vaatimuksiin. Ihmisten paineensietokykyä koetellaan erilaisissa tilanteissa. Liian mahtavaa vastaan on tietenkin paha taistella, mutta toisaalta lampaalle käy yleensä joka tapauksessa heikosti.

Seuraako juristin työ myös siviilielämään?

Kyllä: monet sukulaiset, kaverit, tuttavat kyselevät apua erilaisiin juridisiin ongelmiinsa. Kaikkien juristien luontaisetu on, että ”ilmaisia avunpyyntöjä” tulee paljon, mutta pääsääntöisesti auttaminen on ainakin itselleni ollut mukavaa. Yksi lapsuuden kaverini, työelämässä hyvin pärjännyt insinööri, on avunpyytämisessä kuitenkin ihan oma lukunsa. Kun hänellä on ongelmia, olen hetken aikaa hänen "paras kaverinsa". Kun hän on saanut riittävästi apua, hänestä ei sen jälkeen kuulu mitään. Vuosia sitten hän jopa lupasi tarjota palkkioksi illallisen - sitä illallista tässä vielä odottelen:). Tuosta kaverista olen oppinut sen, että suurin osa ihmisistä unohtaa saamansa avun yhtä nopeasti kuin oman sairautensa siitä toivuttuaan.

Miksi neuvot tuota kaveriasi, jos tiedät, että hän toimii aina noin?

Ihan harrastuksekseni, mutta nykyisin autan häntä vain puhelimitse:). Hänen toimintansa on kuitenkin opettanut paljon ihmisistä ja ihmisluonteesta yleisemminkin. Kaikki ihmiset ovat tavallaan samanlaisia, toisilla tietyt luonteenpiirteet ovat vain voimakkaampia kuin toisilla. Myös itse olen todennäköisesti joskus unohtanut kiittää saamastani avusta.

Lopuksi: mitä ajattelet Leipuriliiton tulevaisuudesta?

Leipuriliitolla on upea ja pitkä historia, täyttäähän se tänä vuonna 125 vuotta. Toivottavasti hallinnossa ja jäsenistössä on jatkossakin sellaisia henkilöitä, jotka ymmärtävät Leipuriliiton merkityksen. Historian aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta liitto on pystynyt tähän mennessä menemään kaikkien karikoiden yli. Liiton toiminta ja sen jatko perustuu kuitenkin aina lopulta jäsenten tahtotilaan. Toimiston henkilökunnan lisäksi erityisesti hallituksen ja valtuuskunnan puheenjohtajien vapaaehtoinen työ liiton toiminnan hyväksi on todella tärkeää, myös tulevaisuudessa. Toiminnan kannalta on hyvin olennaista, että mukana olevat henkilöt sitoutuvat yhteiseen tekemiseen ja laittavat itsensä peliin silloin, kun siihen on tarvetta.

Suur-Savon Leipomo täyttää 100 vuotta

Mikkelissä toimiva Suur-Savon Leipomo on ollut pitkään merkittävä osa Osuuskauppa Suur-Savon toimintaa. Osuuskauppa sai alkunsa jo vuonna 1916 Mikkelin Osuuskauppana ja leipomo aloitti toimintansa 8.12.1925. Aluksi Mikkelin keskustassa toimineessa leipomossa keskityttiin käsityövaltaiseen rinkelien valmistukseen, mutta sittemmin leipomo on kehittynyt teknologisesti edistyneeksi leipäleipomoksi. Kehitys on tapahtunut kolmessa eri kiinteistössä, ja toimintaa ovat muokanneet yhteiskunnalliset muutokset ja teknologinen kehitys.

Aluksi tuotteet tehtiin käsin, mutta 1930-luvulla leipomo koneistettiin ja 1950-luvulla siirryttiin sähkölämmitykseen, mikä tehosti tuotantoa. Sota-aikana ruokaleipää leivottiin enemmän kuin rinkeleitä, mutta sodan jälkeen rinkelit nousivat jälleen suurimmaksi tuoteryhmäksi. 1960-luvulla tuotantoon lisättiin uusia konditoriatuotteita sveitsiläisen mestarikondiittorin avulla. Konditoriatuoteryhmä lähti kasvuun ohittaen seuraavina vuosina rinkelien myynnin. Tuoteryhmien myyntiosuudet vaihtelivat vielä pitkään, kunnes ruokaleipä otti pysyvästi suurimman tuoteryhmän paikan ennen 1970-luvun puoliväliä.

1980-luvulla Marskin Arinaruisleivästä tuli leipomon tunnetuin tuote, kun sitä markkinoitiin kesäasukkaille ja se sai laajaa näkyvyyttä. Kesäasukkaiden kiinnostuksen vuoksi leipää alettiin tilata Helsinkiin, ja pian se tuli Helsingin Osuuskaupan valikoimiin. Marskin Arinaruisleivästä on tehty myös erilaisia versioita, kuten puolikiloisia ja siivutettuja leipiä.

Tuotannon tehostaminen ja tuotevalikoiman kaventuminen ovat muokanneet Suur-Savon Leipomon kehitystä. 1980-luvulla alkoi konditoriatuotteiden karsiminen, mikä paransi tehokkuutta vähentämällä käsityötä. Uuden vuonna 2008 valmistuneen leipomon myötä konditoriatuotteiden valmistaminen loppui kokonaan.

Uusi leipomo valmistui samalle tontille edellisen kanssa, ja ne myös toimivat hetken aikaa rinnakkain. Näin leivontaa ei tarvinnut keskeyttää siirtymän vuoksi lainkaan. Uusi leipomo oli varustettu myös uusimmalla tekniikalla. Energiaratkaisut modernisoitiin, ja energialähteenä alettiin käyttää kaasua.

- Vanhasta leipomosta uuteen ei siirretty juuri mitään, joten mitään katkoksia ei tarvittu. Uudella tekniikalla varustettu leipomo siirtyi myös toiminnallisesti 2000-luvulle, kun toiminta järkiperäistyi selvästi. Eniten se näkyi leivän leivonnassa, jossa käsin tekemistä ei tarvita kuin vasta siinä vaiheessa, kun valmis leipä pa-

kataan laatikoihin. Tehokkuuden lisäksi työn fyysinen rasittavuus vähentyi merkittävästi, nykyinen leipomopäällikkö Timo Parkkonen kertoo.

Nykyään leipomon tuotevalikoimaan kuuluu noin 60 tuotetta, kun parhaimmillaan niitä on valikoimassa ollut jopa 200. Suosituimpien tuotteiden joukkoon ovat Marskin Arinaruisleivän ohella nousseet myös mikkeliläisten vuotuiset vappuherkut eli leipomon omat tippaleivät sekä lukuisissa kahvihetkissä tarjotut pullapitkot.

Leipomolla on noin 20 työntekijää ja tuotteita toimitetaan laajasti S-ryhmän alueosuuskauppaverkostoon. Vuonna 2017–2018 tehtiin merkittävä uudistus- ja laajennusinvestointi, johon kuului uuden automaattisen kaasu-uunin ja pakkauskoneiden asentaminen sekä lähettämön laajennus.

Suur-Savon Leipomo on säilyttänyt asemansa merkittävänä tuloksentekijänä Osuuskaupalle. Oman verkoston merkitys on keskeinen, sillä 3/4 myynnistä tehdään sen kautta. Leipomo käyttää 100 % kotimaisia raaka-aineita.

Juhlavuoden kunniaksi Osuuskauppa Suur-Savon perinteisen seinäkalenterin teemana on vuonna 2025 Suur-Savon Leipomo. Perinteitä kunnioittaen myyntiin tuli 3. joulukuuta alkaen myös juhlavuoden reikäleipä.

- Ruisreikäleivän tekeminen oli jonkin aikaa katkolla tuotantoteknisistä syistä. Nyt ruisreikäleipää leivotaan vanhalla reseptillä 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, kertoo kenttäpäällikkö ja leipomon tulosvastuullinen esimies Ilkka Kari. Myös makealle puolelle on tulossa juhlavuoden tuote alkukesästä.

Osuuskauppa Suur-Savo juhlii 109-vuotista historiaansa vuonna 2025, ja lähes koko sen olemassaolon ajan sen omistajat ovat nauttineet oman leipomon tuotteista. Muita leipomoita S-ryhmällä ei olekaan, sillä 1980-luvun saneerauksissa Suur-Savon Leipomo jäi S-ryhmän ainoaksi leipomoksi. Kun SOK myi Meira Oy:n vuosituhannen alussa ja myöhemmin Hankkija-Maatalouden 2010-luvulla, Suur-Savon Leipomo on jo pitkään ollut myös S-ryhmän ainoa teollinen tuotantolaitos.

Lähde: Osuuskauppa Suur-Savo

TEKSTI Elina Matikainen

KUVA Osuuskauppa Suur-Savo

Lyylin Leipomo

– perheen voimalla leivottua makua Tuusulasta

Keskiuusimaalaisen Tuusulan keskuksessa Hyrylässä toimivassa Lyylin Leipomossa leivotaan laajaa tuotevalikoimaa yrittäjäperheen voimin. Pienessä leipomossa kaikki tekevät kaikkea, eikä työpäivinä lasketa tunteja.

TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

Lumisateisena haastattelupäivänä joulukuussa yrittäjä Tuomo Kyllönen saapuu jakeluautollaan leipomolle kello yksitoista eli juuri siihen aikaan, kun on arvioinutkin tulevansa haastattelua sovittaessa. Yrittäjäpuoliso Ira Kyllönen on palannut leipomolle jo hieman aikaisemmin omalta jakelukierrokseltaan. Lyylin Leipomo Oy:n yrittäjät hoitavat leipomon tuotteiden jakelun itse kahdella yrityksen omalla pakettiautolla sen jälkeen, kun ovat ensin leiponeet tuotteet valmiiksi aamuvarhaisella.

- Tänään aloitimme ”myöhään” eli vasta puoli kahdelta aamulla. Yleensä tulemme leipomolle puolilta öin.

Leipomoon on hyvissä ajoin aamulla saapunut ahkeroimaan myös pariskunnan tytär Janica Manninen, joka nyt työstää taikinoita seuraavaa päivää varten. Ruokaleipätaikinat hän on jo alustanut valmiiksi kylmään. Niille annetaan pitkä taikinalepo, jolloin ne keräävät makua ja mehevyyttä. Seuraavaksi Janica tekee taikinan nakkipiirakoihin sekä pullataikinan pitkoja varten.

Janica Manninen on monessa kohdin saanut oppia isältään, joka kyllä tietää, miten hyvää leipää ja muita leipomotuotteita tehdään. Tuomo Kyllösellä on mittava kokemus leipomoalalta, mutta niin oli hänen isälläänkin.

- Isäni toimi 50-luvulta lähtien mestarina esimerkiksi Nurmileivässä Helsingissä sekä myös Eholla, Elannossa ja Parviaisella. Jyväskylässä hän oli ainakin Nisulassa sekä Ruthin Leipomossa.

Vuonna 1961 syntyneellä Tuomolla on Nurmileivästä muistoja jo varhaisilta lapsuusvuosiltaan, mutta myös myöhemmältä ajalta.

- Mummo laittoi minut ihan taaperona hakemaan sieltä leipää. Leipomoon piti mennä vain portaat alas asunnostamme. Se oli Helsingissä Kumpulassa Limingantiellä.

Tuomo ja Ira Kyllösen mukaan Lyylin Leipomon muhkean kokoiset lihapiirakat ovat asiakkaiden suosikkituotteita.

- Muistan myös ajat, jolloin yötyö leipomoissa oli kiellettyä ja isäni teki leipomossa yöllä töitä taskulampun valossa. Ikkunasta katsoessaan hän näki työntekijäliiton auton seisova pihalla eli ratsia oli tulossa leipomoon.

Ira Kyllönen puolestaan toteaa, ettei hänellä ole leipomotaustaa, vaan työkokemus on ihan muilta aloilta, kuten esimerkiksi vakuutusyhtiöstä. Pitkään hän oli myös kotiäitinä, sillä Kyllösillä on yksitoista lasta. Heistä Janica, 34, on vanhin ja 12-vuotias Sisu nuorin. Yrittäjyys kuitenkin veti puoleensa ja vuonna 2015 Ira perusti Lyylin Kahvilan Tuusulan Riihikallioon. Siitä tuli lähtölaukaus myös pariskunnan yhteiselle leipomoyritykselle, Lyylin Leipomolle.

Mistä veikeä nimivalinta juontuu?

- Halusin nimetä kahvilan jollakin muulla kuin omalla nimelläni ja Lyyli oli mielestäni sopiva naisen nimi. Ei sillä mitään sen kummempaa taustaa ole. Jätimme Lyylin myös leipomoyrityksen nimeen, koska olimme sen kautta jo tulleet tunnetuiksi paikkakunnalla, vastaa Ira Kyllönen. Perhe on asunut Tuusulassa nyt parikymmentä vuotta.

- Kyllä meidät varsin moni tunnistaa ja tervehtijöitä riittää, liikumme paikkakunnalla sitten lähes missä tahansa.

Kokemusta roppakaupalla

Tuomo Kyllönen kertoo, että hänen leipomohistoriansa alkoi oppipoikana vuonna 1978.

- Kun koulu ei minua kiinnostanut, isä vei minut Nurmileipään ja pyysi yrittäjä Kari Apelta, että tämä ottaisi minut töihin ja tekisi minusta leipurin. Ja tässä sitä ollaan, mies hymyilee.

Opeteltuaan Nurmileivässä leipomista pari vuotta Tuomo meni töihin Colombia-Fazerille, joka toimi Mäkelänkadulla. Sieltä hän kuitenkin palasi takaisin Nurmileipään. Koska Kari Ape toimi monissa leipomoalan luottamustehtävissä, leipomolla kävi kylässä paljon alan toimijoita ja vaikuttajia.

- Tunnenkin alalta kaikki ”vanhat”, mutta en enää nuoria, Tuomo naurahtaa. Osa näistä tutuista on jo edesmenneitä ja myös Kari Ape menehtyi vuonna 2024.

Pitkältä työkokemuslistalta löytyvät myös Marian Konditoria, Primulan myymäläleipomot, Myllyn Parhaan pakasteleipomo, Vaasan Oy, Fazerin myymälälei-

pomo sekä Uudenmaan Herkun myymäläleipomo.

- Sitten Ira perusti Lyylin Kahvilan Tuusulan Riihikallioon, jonne on tästä nykyisestä paikastamme matkaa kilometrin verran, Tuomo jatkaa. Kahvila toimi vanhusten palvelutalon alakerrassa, mutta ei pelkästään talon asukkaille vaan oli auki kaikille muillekin.

- Leivoimme siellä kaikki tuotteet itse ja aluksi Tuomo kävi vain apuna, kunnes siirtyi kokonaan yritykseen vuonna 2016. Myös Janica tuli silloin avuksi oman työnsä ohella, Ira kertoo.

Riihikalliossa tuotantotilat olivat kui-

tenkin liian ahtaat ja lisäksi vuokrasopimus oli päättymässä. Kyllöset alkoivat etsiä korvaavia tiloja hyvissä ajoin, mutta sopivia oli vaikea löytää Hyrylän seudulta. Kauemmas ei haluttu lähteä asiakkaiden vuoksi. Niinpä toimintaan tuli noin vuoden tauko.

- Kävimme neuvotteluja paikallisen Salmelan Leipomon eläköityvien yrittäjien kanssa heidän liiketoiminnastaan ja tuotantotilasta, mutta sopimuksen hierominen vei aikaa. Lopulta se kuitenkin syntyi ja aloitimme liiketoiminnan Salmelan leipomon tiloissa Sahankulman liikekeskukseen vuonna 2022. Samaan aikaan

Janica Manninen on osaava leipuri, vaikka hänen varsinainen opiskelunsa valmisti hoitoalalle. Tässä syntyvät nakkipiirakat.

Leipomo on kompakti ja toimiva, mutta lisätilaa kaivattaisiin. Tuomon toiveiden mukaisesti leipomossa on kaksi reilun kokoista puista leivontapöytää.

Laatikoihin valittiin harvinaisempi violetti väri.

Kyllönen on tehnyt työuransa varrella ”toisenkin pitkon”. Kokemusta on kertynyt lähes kymmenestä eri leipomosta.

perustimme myös Lyylin Leipomo Oy:n, yrittäjät kertovat. Tätä ennen Ira Kyllönen pyöritti kahvilaansa toiminimellä.

Salmelan Leipomosta on edelleen muistona satakunta leipomolaatikkoa, joille mietitään nyt jatkokäyttöä. Myös joitakin leipomosta perittyjä reseptejä hyödynnetään edelleen. Omat violetin väriset leipomolaatikot Lyylin Leipomon logolla hankittiin noin vuosi sitten. Tätä väriä ei kovinkaan moni muu leipomo käytä laatikoissaan.

Aluksi tuotteita leivottiin uusissa tiloissa vain kauppoihin, mutta sitten leipomon yhteyteen avattiin pieni myymälä, joka on avoinna arkisin kello 10-16. Usein asiakkaita tulee jo ennen kymmentä aamulla ja yrittäjät palvelevat heitä leivonnan ohessa, sillä myymälässä ei ole myyjää erikseen.

Remontointia ja uusia laitteita

Muutto uusiin tuotantotiloihin ei ollut pelkkää onnea ja autuutta, sillä tilat vaativat remonttia ja myös konekantaa piti uusia. Lattia pinnoitettiin kokonaan uudelleen ja leipomoon hankittiin tuoreempia koneita ja laitteita, kuten esimerkiksi uunit ja vaihtolämpökaappi. Ostaa piti myös yksi taikinakone ja vispareita. Tämä kaikki tarkoitti uusille yrittäjille isoa investointia. Vanhat kylmätilat onneksi toimivat, joten niihin ei tarvinnut koskea. Kun lattia uusittiin, kaikki leipomon

koneet, laitteet, kalusteet ja tarvikkeet piti siirtää pois alta. Onneksi vieressä oleva tila oli tyhjillään ja tavarat voitiin siirtää remontin ajaksi sinne.

- Remontin aikana olimme kiinni viisi viikkoa ja meitä hirvitti etukäteen, että miten asiakkaat siihen suhtautuvat. Myös taloudellisesti se tarkoitti meille isoa lovea kassaan. Oli kuitenkin järkevää panna paikat kuntoon heti, Ira Kyllönen kertoo. Onneksi asiakkaat suhtautuivat ymmärtävästi.

Vaikka leipomotila vaikuttaa avaralta, podetaan tuotannossa tilanahtautta. Esimerkiksi kun tuotteita paistetaan ja jäähdytetään, on tila täynnä pinnavaunuja, eikä tuotannossa mahdu kunnolla tekemään töitä. Siksi tähtäimessä on saada lisää neliöitä seinän takaa, jossa niitä tällä hetkellä olisi tyhjillään. Vielä mitään sopimusta ei kuitenkaan ole tehty.

- Jos se onnistuu, voisimme siirtää sinne myymälän sekä konditoriatuotteiden valmistuksen, Tuomo suunnittelee.

Laaja tuotevalikoima

Lyylin Leipomossa leivotaan laajaa valikoimaa niin ruokaleipiä, kahvileipiä kuin konditoriatuotteitakin. Viimeksi mainittuja tehdään lähinnä tilauksesta.

- Sesonkeina, kuten äitienpäivänä ja päättäjäisten aikaan konditoriatuotteiden kysyntä kyllä hipoo kapasiteettimme ra-

joja, Tuomo mainitsee ja lisää, että näistä tuotteista vastaavat heillä pääasiassa Janica ja Ira.

- Ensimmäisenä vuonna teimme kyllä ylioppilaskakkuja koko yön kolmen hengen voimin, Ira lisää.

Vappu on nykyisin suuri munkkisesonki ja silloinkin töitä tehdään käytännössä kellon ympäri. Onneksi tuolloin apuna ovat olleet omat lapset sesonkitöissä.

- Munkkeja menee myymälästä vappuna niin paljon kuin pystymme tekemään. Monet asiakkaat ostavat silloin myös muita tuotteita, Tuomo toteaa tyytyväisenä.

Lyylin Leipomo tunnetaan hyvistä ruokaleivistään, jotka kuten alussa mainittiin, tehdään pitkällä taikinalevolla. Rouvan rouheinen -sekaleipä on yleisön suosikki, samoin erilaiset ciapatta-leivät, joita myydään erityisesti viikonloppujen herkuiksi. Myös leipomon ruisleivällä on hyvä maine.

- Erityisen suuri suosikki tällä hetkellä on muhkean kokoinen lihapiirakkamme, Ira toteaa.

Tuomo laskee, että ainoastaan croissantteja ja karjalanpiirakoita/riisipiirakoita ei tehdä leipomossa itse. Niitä saa kulman takana olevasta kaupasta niin edullisesti, ettei tekeminen hänen mukaansa kannattaisi.

- Mutta muutoin teemme kyllä tuotteet itse alusta alkaen. Esimerkiksi viineritaikinan kaulaamme itse. Sen kyllä huomaa tuotteiden maussa.

- Käytämme myös kotimaisia raaka-aineita niin pitkälle kuin mahdollista.

Lyylin Leipomon tuotteiden jälleenmyyjinä toimivat K-kaupat Tuusulan, Sipoon, Järvenpään, Hyvinkään, Keravan, Vantaan ja Helsingin alueella. Kuljetukset tehdään itse kannattavuussyistä.

- Oma myymälä on meille hyvin tärkeä. Siellä käy mukavasti asiakkaita ja siellä pääsee suoraan kontaktiin heidän kanssaan, Ira huomauttaa.

Mainostamiseen Lyylin Leipomossa käytetään sosiaalista mediaa, jota pyritään päivittämään mahdollisimman ahkerasti. Yrittäjät iloitsevat myös siitä, että paikallislehdessä on ollut juttuja heidän leipomostaan. Näin on tullut lisää tunnettuutta ja asiakkaita.

- Some-mainontaa pitäisi kyllä tehdä enemmän myös asiakkaiden suuntaan, mutta aika ei millään riitä ihan kaikkeen. Meillä kun ei ole erillistä some-henkilökuntaa, ja teemme itse myös suuren osa

Tuomo

Munkkipossujen ystäviäkin on muistettu.

paperitöistä, Ira huomauttaa.

- Sama juttu on esimerkiksi tuotekehityksen kanssa. Tällä samalla porukalla pitää tehdään sekin, vaikka muutenkin on kädet täynnä töitä, lisää Tuomo.

Ihan kaikki tehdään omalla porukalla siivousta myöten. Jokainen tekee ja myös osaa tehdä kaikkia leipomon töitä.

Leipominen voittaa hoitotyön

Janica Manninen on Kyllösten esikoinen, jonka ensikosketus leipomotyöhön olivat kesätyöt 14-vuotiaana. Sitten uravalinta suuntautui aivan muualle eli sairaanhoitajan ammattiin. Sen ohessa Janica teki myös tuurauksia ja lomituksia myymäläleipomoissa aina silloin tällöin. Kun vanhemmat perustivat oman yrityksen, hän oli ensin apuna silloin tällöin, mutta nyt hän on ollut vakituisessa työssä Lyylin Leipomossa vuoden verran.

- Täälläkin tehdään pitkää päivää, mutta ilman niin kovaa stressiä ja painetta kuin sote-puolella. Etenkin esimiehenä siellä on todella haastavaa olla, kertoo Janica. Kokemuksensa perusteella hän toteaakin olevansa mieluummin töissä leipomossa kuin terveydenhoidossa, jossa tehdään työtä aivan liian niukoilla resursseilla ja matalalla palkalla. Kyseessä kuitenkin ovat ihmishenget ja vastuu on valtava. Siksi työ sote-puolella ei enää häntä houkuttele.

Tällä hetkellä Janica opiskelee työn ohella myynnin ja markkinoinnin erikoisammattitutkintoa Stadin ammatti- ja aikuisopistossa. Ajatuksena on, että oppeja voisi käyttää hyväksi leipomoyrityksessä. Leipomon mainoskuvien teossa on jo nyt apuna puoliso Toni Manninen, joka taitaa valokuvauksen.

Tähän asti on töitä leipomossa tehty pääosin kolmen hengen eli Tuomon, Iran ja Janican voimin. Perheen muita lapsia on käynyt auttamassa tarvittaessa.

- Vuoden 2025 alussa myös poikamme Pyry tulee tänne vakituisesti töihin. Hän on kokki ja työskennellyt kaupan alalla, Ira Kyllönen kertoo.

Neljännen tekijän tulo leipomoyritykseen keventää etenkin Tuomon ja Iran työkuormaa, joka nykyisellään kuulostaa todella haastavalta. Kuten jo edellä mainittiin, he aloittavat työpäivän leipomossa yleensä puolen yön maissa, jolloin he leipovat ja paistavat tuotteet valmiiksi. Sen jälkeen he kuljettavat tuotteet asiakkaille,

Leipomon pienessä myymälässä on tarjolla monenlaista makeaa kahvileipää ruokaleipien ohella.

Lyylin Leipomon ruisleivällä on hyvä maine. Jokainen leipä on eri näköinen, koska ne tehdään käsityönä.

Pusseihin liimataan tarrat käsityönä. Vaaleissa leivissä on hyvä valikoima. Leivät tehdään pitkällä prosessilla, jolloin niihin tulee enemmän myös makua.

palaavat leipomolle ja valmistelevat seuraavan päivän tuotteet. Myymälä suljetaan kello kuusitoista, jolloin on kotiin lähdön aika.

- Leivomme maanantaista perjantaihin. Lauantaina on vapaapäivä, mutta sunnuntaina iltapäivällä on tultava valmistelemaan maanantaita, kertoo Tuomo, jonka mukaan tilauksia satelee nykyisin myös sähköpostin kautta. Se vaatii leipomoyrittäjiltä joustavuutta.

Leipomoyrittäjyydessä on Kyllösten mukaan paljon hyvää, mutta myös paljon haasteita. Terveysviranomaisten kanssa on yhteistyö ollut heillä sujuvaa, mutta silti kokemus on, että vaatimukset ovat erilaisia paikkakunnasta ja tarkastajasta riippuen. Se panee yrittäjät myös taloudellisesti epätasa-arvoisiksi, eikä niin pitäisi olla.

Ira Kyllösen mukaan leipomoyrittäjyydessä ovat haasteellisia myös pitkät työpäivät sekä päivärytmi, joka yöntyön vuoksi on niin erilainen kuin lähestulkoon kaikilla muilla. Sitä on näiden muiden usein vaikea ymmärtää. Vapaata on yksi päivä viikossa eli lauantai ja silloin pitäisi myös levätä.

- Toivonkin, että meillä olisi jossakin vaiheessa vähän lyhyemmät päivät.

Asiakkaat ovat yrittäjän elinehto, mutta tänä päivänä heillä on Janica Mannisen

mukaan lukuisia toiveita, joita kaikkia etenkään pieni leipomoyritys ei pysty toteuttamaan. Esimerkiksi sataprosenttista kauraleipää ei Lyylin Leipomossa tehdä, vaikka sitä kysellään.

- Myös gluteenittomia tuotteita kysytään paljon ja monista eri syistä, mutta periaatteemme on, että emme valmista niitä, koska meillä ei ole siihen erillistä tilaa. Tuoteturvallisuuden vuoksi haluamme, että tuote on varmasti gluteeniton, jos sitä sellaisena myymme. Sen sijaan laktoosin olemme taklanneet eli kaikki tuotteemme ovat laktoosittomia.

- Ihan kaikki eivät myöskään ymmärrä, että meillä tehdään paljon käsityötä ja että se vaikuttaa sekä tuotteiden laatuun että hintaan. Kunpa tämä ymmärrettäisiin paremmin, Janica miettii.

Tulevaisuudelta Kyllöset toivovat, että markkinoilla pärjättäisiin. Myös mukavasti kehittyneen kasvun toivotaan jatkuvan, mutta maltillisesti.

Tuomo Kyllönen toivoo, että yritys säilyisi perheyrityksenä ja että se mahdollisesti siirtyisi myös seuraavalle polvelle. Janican ja Pyryn lisäksi lapsista kaksi muutakin on jo ilmaissut innokkuutensa leipomoa kohtaan, joten se lupaa perheyritykselle jatkuvuutta myös tulevaisuudessa.

Onko jo valoa näkyvissä elintarviketeollisuuden taloustilanteessa?

Elintarviketeollisuudessa vuonna 2024 kasvu oli niukkaa, vaikka volyymi hiukan kasvoikin samoin kuin kannattavuus. Tukevampaa kasvua voi odottaa vasta, kun talous elpyy ja työttömyysuhka kansalaisten mielestä poistuu. Investoinneille olisi elintarviketeollisuudessa tarvetta.

Elintarviketeollisuuden koko vuoden 2024 liikevaihdoksi arvioitiin marraskuun lopussa 14,1 mrd. Vuonna 2023 kasvua oli parisen prosenttia, mutta 2024 kasvu oli nollatasoa. Näin kertoi Elintarviketeollisuusliitto ETL ry:n ekonomisti Bate Ismail elintarvikealan talouskatsausinfossa marraskuun lopussa.

Panoskustannuksissa oli vuonna 2024 jo pientä laskua (n. 2 %), mutta se oli varsin pientä siihen nähden millä vauhdilla ja mihin korkeuksiin nuo kustannukset nousivat parina edellisenä vuonna.

Positiivista on se, että elintarviketeollisuuden volyymi kasvoi vuonna 2024 yhden prosentin verran. Toki vielä on kirimistä, sillä kahtena edellisenä vuotena volyymi laski yhteensä 3–4 %. Vuoden 2021 tuotantoluvuista ollaan jäljessä yli kolme prosenttia.

Volyymin kasvu paransi myös kannattavuutta. ETL:n syksyllä 2024 tekemän jäsenkyselyn perusteella volyymin kasvun ja kannattavuuden odotetaan nousevan myös vuonna 2025.

Varaa kannattavuuden kasvuun onkin, sillä elintarviketeollisuuden kannattavuus on heikentynyt muutamana viime vuotena siitä, mitä se oli esimerkiksi vuosina 2019–20. Pitkälti se johtuu heikentyneestä kuluttajakysynnästä, jonka vuoksi kustannusten nousua on ollut vaikea siirtää hintoihin. Vaikka kannattavuus hieman parani sekä vuonna 2023 että vuonna 2024, on edellä mainittujen vuosien kannattavuuteen vielä matkaa.

Kannattavuuden kasvua ja ruokaket-

jun elpymistä yli päänsä tukisi se, että kuluttajat yhä enemmän suosisivat kotimaisia brändielintarvikkeita tuontituotteiden tai PL-tuotteiden sijaan. Lisäksi tarvitaan vientiponnisteluja. Kuluttajien luottamus omaan talouteen ja valtiontalouteen on ollut alamaissa jo kolmisen vuotta, eikä siinä vieläkään näy elpymisen merkkejä.

- Pelko työttömyydestä on pitkään kasvanut kansalaisten keskuudessa ja vasta kun tämä pelko kunnolla hälvenee, voi kysyntä ja samalla kasvu lähteä kunnolla käyntiin, totesi Bate Ismail. Mutta milloin se tapahtuu, on vaikea lähteä ennustamaan tarkasti.

Ruuan hintakehitys

Vuonna 2024 ruuan hintakehitys oli keskimäärin tasaista eli hintamuutokset olivat hyvin pieniä -muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Niitä olivat esimerkiksi oliiviöljy ja suklaa. Oliiviöljyn hinta nousi huimat 36 prosenttia ja suklaan 22 prosenttia. Kumpikin johtuu globaalista saatavuusongelmasta, joka puolestaan johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä. Sääolosuhteet ovat kohdelleet ankarasti esimerkiksi Länsi-Afrikkaa, josta Suomeenkin tuodaan paljon kaakaota.

Suomalaiset seuraavat tarkasti myös kahvin hintakehitystä. Suosituimman lajikkeen eli Arabica-kahvin hintaan povattiin piikkiä joulukuulle 2024, jonka jälkeen siihen ennustettiin hyvin maltillista laskua. Paluuta muutaman vuoden takaisiin, paljon edullisempiin kahvin

hintoihin ei näyttäisi olevan luvassa. Isona syynä siihen on se, että merkittävässä kahvintuottajamaassa Brasiliassa on epäsuotuisten sääolosuhteiden, kuten kuivuuden vuoksi suurta epävarmuutta seuraavan vuoden sadon määrästä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavatkin nyt näkyä raaka-aineiden saatavuudessa ja luonnollisesti myös hinnoissa, jos ja kun saatavuus heikkenee.

Ruuan hinnannoususta on viime vuosina puhuttu paljon. Ja onhan se ollut aikamoinen, sillä jos katsotaan reilut kolme vuotta taaksepäin vuoden 2021 lokakuuhun, on nousu vuoden 2024 lokakuuhun verrattuna ollut keskimäärin 21 prosenttia. Tätä huomattavasti enemmän ovat vielä nousseet sokerin, hillojen, hunajan, suklaan ja makeisten (30 %) sekä öljyjen ja rasvojen hinnat (29 %). Vähiten ovat nousseet hedelmien ja marjojen (15 %) sekä vihannesten (16 %) hinnat. Myös valmisruokien hintojen nousu on ollut ”maltillisempi” eli 14 %. Viime vuosina valmisruokien myynti onkin lisääntynyt reippaasti. Yhtenä syynä niiden suosion jatkuvaan kasvuun lienee ollut hintakehitys.

Vuoden 2024 aikana ruuan hinnan arvioitiin laskevan hienoisesti eli 0,3 prosenttia (Pellervon taloustutkimus PTT:n ennuste). Vuodelle 2025 PTT ennusti prosentin nousua.

Elintarviketeollisuudessa tarvetta investoinneille

Suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotannon säilyttämiseksi nykyisellä ta-

TEKSTI Elina Matikainen

solla ja sen kasvattamiseksi alalla tarvittaisiin uusia investointeja. Investoinneista tulee se kasvu, jota nyt kaikkialla peräänkuulutetaan. Bate Ismailin mukaan Elintarviketeollisuusliiton jäsenkyselyyn vastanneista yrityksistä jopa 70 prosenttia ilmoitti tarvitsevansa merkittäviä korvausinvestointeja seuraavien viiden vuoden aikana.

Koska investoinnit ovat teollisuudessa pitkäaikainen, usein vuosia kestävä projekti, edellä mainituista investoinneista ison osan tulisi jo nyt olla vähintään suunnittelupöydällä ja rahoitus tiedossa, tai mieluiten vieläkin pidemmällä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä merkittävä osa elintarvikealan yrityksistä on lykännyt investointeja viimeisten kolmen vuoden aikana. Se on tehty ennen kaikkea markkinoiden epävarmuuden vuoksi. Myös viime vuosien nopea tuotantokustannusten nousu sekä sääntelyn lisääntynyt arvaamattomuus ovat laimentaneet investointihalukkuutta.

Sääntelyn arvaamattomuus näkyy esimerkiksi verotuksessa (esim. virvoitusjuomat, suklaa ja makeiset). Sääntelyyn liittyvät myös mm. metsäkatoasetus tai pakkauksiin liittyvä sääntely, jotka tulevat EU:sta. Myös erilaiset luvitukset mietityttävät yrityksissä.

Kyselyn perusteella merkittävin kannuste investointeihin olisivat yhteiskunnan investointituet. Bate Ismailin mukaan ne todennäköisesti toimisivat huomattavasti tehokkaammin kuin vaikkapa muutokset perintöveroon tai arvonlisäveroon. Tällä hetkellä investointituet ja investointien verohyvitys eivät hänen mukaansa kuitenkaan kohdistu juuri lainkaan elintarviketeollisuuteen ja sen tarpeisiin. Ala kaipaisi laajaa, toimialariippumatonta investointitukea, joka kohdistuisi myös pk-yrityksiin. Toki valtion fiskaalinen tilanne huomioiden.

Ismailin mukaan lähivuosina investointeja tarvitaan erityisesti tuotantokapasiteetin säilyttämiseksi nykyisellä tasolla. Kasvuun tähtäävät investoinnit ovat harvassa. Investoinnit ovat välttämättömiä, jotta ala pystyy vastamaan tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin, kuten vähäpäästöiseen ruokaketjuun ja uusiin tuotteisiin.

– Sääntelyn jatkuva kiristyminen ja ailahtelu tekevät tulevasta sumuisen. Yritykset tarvitsevat ennakoitavan ja kasvua mahdollistavan toimintaympäristön. Vie-

lä on myös mahdollista peruuttaa haitalliset ruokia ja juomia koskevat veropäätökset, Ismail muistuttaa.

Elintarviketeollisuuden edellinen iso uudistumisaalto tapahtui, kun ala 30 vuotta sitten valmistui vastaamaan Suomen EU-jäsenyyden tuomaan uuteen kilpailutilanteeseen. Nyt ala on vastaavan murroksen edessä.

Vienti ja tuonti

Ruuan vienti ja tuonti pysyivät vuonna 2024 vuoden 2023 tasolla. Syyskuusta 2023 elokuuhun 2024 vientiä oli 2,3 miljardin euron edestä ja tuontia samaan aikaan 5,8 miljardia euroa. Viennin rakenteessa tapahtui kuitenkin pientä muutosta. Suomesta vietiin viime vuosia enemmän raaka-aineita ja matalan jalostusasteen tuotteita. Suomeen puolestaan tuotiin pidemmälle jalostettuja elintarvikkeita.

Juuri jalostuksella tuotteisiin tulee lisäarvoa eli yritykset saavat niistä paremman hinnan. Siitä syntyy siis myös kasvua. Olisikin toivottavaa, että maataloustuotteet vietäisiin valmiiksi tuotteiksi jalostettuina ennemmin kuin raaka-aineina.

Vaikka jalostamattomien maataloustuotteiden (esim. kaura) vienti Suomesta on lisääntynyt huomattavasti, jalostettujen elintarvikkeidemme viennissä ei ole ollut juurikaan määrällistä kasvua. Samaan aikaan jalostettujen elintarvikkeiden tuonti muualta Suomeen on kuitenkin kasvanut myös määrällisesti. Ne kilpailevat kotimaisen tuotannon kanssa, usein edullisilla hinnoillaan ja siksi usein myös menestyksellä. Elintarvikeviennin kauppatase on meillä heikentynyt pitkään eli tuonti on ollut vientiä suurempaa. Erityisesti ”kriisivuosina” 2022 ja 2023 ruuan tuonti teki hyppäyksen. Silloin hinnat nousivat kaikkialla

ja suomalaisten korkeamman jalostusarvon tuotteiden kysyntä EU:n sisämarkkinoilla supistui. Tämä johtui siitä, että taloustilanne heikentyi koko EU:n alueella ja kuluttajien kukkaronnyörit tiukentuivat. Yhä enemmän he alkoivat katsoa hintaa, eikä suomalaistuotteita välttämättä löydy halvimmista hintakategorioista. Suomessa taas edullisten tuontituotteiden kysyntä kasvoi ja tuonti lisääntyi.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Näyttää vahvasti siltä, että tulleja on tulossa esim. USA:n ja Euroopan välille USA:n presidentinvaihdoksen myötä tai EU:n Kiinalle asettaman sähköautotullin vuoksi. Toteutuessaan tulleilla tulee olemaan vaikutusta myös Suomeen, ja nopeimmin niihin yrityksiin, joilla on vientiä näihin maihin. Tulli nostaa kohdemaassa tuotteen hintaa sen kysyntää heikentävästi.

Bate Ismailin mukaan tulleilla on myös välillisiä vaikutuksia, sillä ne todennäköisesti näkyisivät EU:n ruokaviennin vähenemisenä. Koska EU on maailman suurin ruuan viejä, on täällä paljon ruuantuotantoa. Mikäli vienti EU:n ulkopuolelle vähentyisi tai tyrehtyisi, syntyisi ylitarjontaa, joka olisi helpointa ”dumpata” sisämarkkinoille. Se tarkoittaisi tietyissä tuotteissa meidänkin markkinoillemme hyvin edullisia ulkomaisia eriä, jotka kilpailisivat kuluttajien suosiosta vastaavien suomalaisten tuotteiden rinnalla. Se romahduttaisi hinnat ja tuntuisi varmasti karvaalla tavalla myös meidän ruokaketjumme toimijoiden toiminnassa.

Elintarviketeollisuusliiton jäsenkysely toteutettiin syys-lokakuussa 2024. Kyselyn vastaajat edustavat kattavasti erikokoisia ja eri sektoriluokissa toimivia elintarviketeollisuuden yrityksiä.

Elintarviketeollisuuden kehitys vuonna 2024, ennuste

Orastavaa optimismia pk-yrityksissä

Kaksi kertaa vuodessa julkaistava pk-yritysbarometri kertoo, yritysten suhdanneodotukset ovat nousseet selvästi keväästä 2023 ja että orastavaa optimismia on ilmassa.

TEKSTI Elina Matikainen

Pk-yritysten suhdanneodotukset ovat nousseet selvästi keväästä 2023. Tähän ovat vaikuttaneet madaltunut inflaatio ja laskuun kääntynyt korkotaso. Erityisesti 20–49 henkilöä työllistävät pk-yritykset yllättivät positiivisesti. Myös rakennusalan pk-yritysten tilanne on hiljalleen helpottamassa, kertoo viime syyskuussa julkaistu Pk-yritysbarometri. Talouden suunta riippuu paljon muun muassa yksityisen kulutuksen elpymisestä ja korkotason laskusta, joihin molempiin liittyy epävarmuutta ja joiden kehitystä seurataan odottavaisin tunnelmin. Pk-yritykset ennakoivat talouden tilan säilyvän ennallaan seuraavan vuoden aikana.

Investointi- ja kasvuhalu vaatimatonta

Pk-yritysten investointihalukkuus on kuitenkin edelleen vaatimattomalla tasolla. Kaikilla päätoimialoilla on enemmän investointeja vähentäviä yrityksiä

kuin niitä, joilla investointien odotetaan lisääntyvän.

Kevään barometriin verrattuna pk-yritysten rekrytointiaikeet näyttävät kuitenkin vahvistuneen. Pk-yrityksistä 14 prosenttia aikoo lisätä henkilökuntansa määrää, kun 11 prosenttia odottaa sen vähentyvän. Suurin joukko, 74 prosenttia pk-yrityksistä, aikoo kuitenkin säilyttää nykyisen henkilöstönsä.

Pk-yritysten kasvuhakuisuus on laskenut pitkään, mutta nyt luvuissa näkyy vakautumista. Yli kolmannes pk-yrityksistä on joko voimakkaasti tai mahdollisuuksien mukaan kasvuhakuisia. Voimakkaasti kasvuhakuisten pk-yritysten osuus kohosi hieman kevään pohjalukemista. Kasvuhakuisuus on silti aiempaan verrattuna vaatimatonta.

Myönteistä on 20–49 henkeä työllistävien yritysten vahvat tulevaisuuden näkymät. Nämä yritykset toimivat kasvun vetureina ja uusien innovaatioiden levittäjinä. Niistä syntyy Suomeen myös kaivattuja kansainvälisiä kärkiyrityksiä.

- Kasvuhakuisuuden pidemmän aikavälin trendinomainen lasku näyttää pysähtyneen, sanoo Suomen Yrittäjien johtaja, pääekonomisti Juhana Brotherus Pk-yrityksistä 16 prosenttia pohtii lisäävänsä tutkimus- ja kehitystoimia vuonna 2024 edelliseen vuoteen verrattuna. Yleisimmät julkisen tutkimus- ja kehit-

tämistoiminnan rahoituslähteet ovat paikallis- ja alueviranomaiset kuten ELY-keskukset sekä Business Finland. Merkittävä joukko pk-yrityksiä tekee yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, tutkimusorganisaatioiden tai kehitysyhtiöiden kanssa.

Palveluvienti kasvussa

Suora vienti on pk-yritysten yleisin kansainvälistymisen muoto. Suoraa palveluvientiä harjoittavien yritysten osuus on kaikista vientiä harjoittavista yrityksistä noussut 42 prosenttiin vuoden takaisesta 35 prosentista. Samaan aikaan suoraa tavaroiden vientiä harjoittavien yritysten osuus on laskenut 36 prosenttiin. Pk-barometrin tulokset osoittavat, että palveluvientiä harjoittavien pk-yrityksien osuus on ohittanut tavaraviejien osuuden.

- Viennin rakenteen monipuolistuminen on myönteistä koko talouden kannalta, toteaa Brotherus.

Pk-yritysten suhdannepohja lienee takanapäin, mutta yritysten rahoituksen saatavuudessa on edelleen haasteita. Syksyn barometrissa 43 prosenttia rahoitusta tarvinneista yrityksistä ilmoitti, ettei ole saanut tai hakenut rahoitusta tarpeesta huolimatta. Vastaava luku 2021 keväällä oli 25 prosenttia.

Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki sanoo, että rahoituksen saatavuus liikkuu väärään suuntaan. Myös yritysten maksuvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi, kun 20 prosenttia pk-yrityksistä ilmoittaa maksuvaikeuksista viimeisen kolmen kuukauden aikana. Viimeksi luku oli tällä tasolla, 19 prosentissa, pandemian ollessa päällä. Positiivista on se, että kasvuhakuisten yritysten kohdalla investointeja siirrettiin kevään kyselyä harvemmin myöhemmäksi toteutettavaksi.

Finnveraa vaaditaan entistä useammin yritysten pankkilainojen takaajaksi. Voimakkaasti kasvuhakuisilla pk-yrityksillä peräti 75 prosentilla pankkirahoituksen saaminen edellytti Finnveran takausta.

Pk-yritysbarometrin julkistavat kaksi kertaa vuodessa Suomen Yrittäjät, Finnvera ja työ- ja elinkeinoministeriö. Tällä kertaa kyselyyn vastasi noin 4 200 yritystä. Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2024. Tiedote 11.9.2024.

Barometrin raportti löytyy osoitteesta: https://www.yrittajat.fi/ajankohtaista/tutkimukset/pk-yritysbarometri-2-2024/

Kestävyysraportointivelvoite laajentumassa

EU:n uusi kestävyysraportointidirektiivi Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) laajentaa raportointivaatimuksia pörssiyhtiöistä ensin isoihin ja sitten myös keskisuuriin ei-pörssiyhtiöihin. Pienempiä yrityksiä se voi koskea välillisesti asiakkaiden tai arvoketjujen kautta. Vuonna 2026 raportointivelvoite tulee koskemaan myös pieniä ja keskisuuria pörssiyrityksiä.

EU:n kestävyysraportointidirektiivi Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) tuli voimaan 5.1.2023. Se velvoittaa yrityksiä raportoimaan vastuullisuudestaan osana vuosikertomustaan. Direktiivi laajentaa aiempaa Non-Financial Reporting Directive (NFRD) -direktiiviä, joka koski vain suuria yrityksiä. CSRD:n mukaiset ensimmäiset raportointivelvollisuudet alkavat tilikaudesta 2024.

Direktiivi tuo merkittäviä muutoksia yritysten kestävyysraportointiin, ja sen laajentuminen tapahtuu vaiheittain. Raportointivelvoitteiden täysimittainen voimaantulo on aikataulutettu useaksi vuodeksi eteenpäin, ja laajentuminen tapahtuu vaiheittain eri kokoisiin yrityksiin.

Kestävyysraportointi tulee sisältämään tietoja yrityksen ympäristövaikutuksista, sosiaalisista vaikutuksista ja hallintotavoista (ESG).

CSRD:n tavoitteena on edistää vastuullista liiketoimintakäytäntöä ja varmistaa, että sijoittajat ja muut sidosryhmät saavat riittävän ja ajankohtaisen tiedon yritysten kestävistä toimista. Raportoinnin tarkentaminen ja laajentaminen parantaa liiketoiminnan vastuullisuutta ja voi helpottaa ympäristöystävällisten investointien kohdentamista.

Vuonna 2024: Raportointivelvoitteet tulevat voimaan suurille pörssiyhtiöille, jotka olivat jo aiemmin raportointivelvollisia NFRD:n (Non-Financial Reporting Directive) nojalla, sekä tietyt kriteerit täyttäville suurille ei-pörssiyhtiöille. Nyt raportoinnin tulee noudattaa CSRD:n uusia vaatimuksia, jotka ovat huomattavasti laajempia ja tarkempia kuin NFRD:n aikaisemmat vaatimukset. Suuret ei-pörssiyhtiöt ovat organisaatioita, joilla on keskimäärin 500 työntekijää tilikauden aikana tai joka on

emoyritys suurkonsernissa, jonka konsernissa on keskimäärin 500 työntekijää tilikauden aikana.

Vuonna 2025: Raportointivelvoitteet laajenevat myös muihin suuryrityksiin ja suurkonsernien emoyrityksiin. Pörssiyhtiöt ja suurimmat ei-pörssiyhtiöt, jotka eivät olleet aiemmin NFRD:n piirissä, mutta jotka täyttävät suurten yritysten määritelmän. Näihin kuuluvat yritykset, jotka työllistävät yli 250 henkilöä, nettoliikevaihto on 40 milj. € ja taseen loppusumma 20 milj. € (kaksi kriteereistä täytyttävä).

Vuonna 2026: CSRD laajenee myös pieniin ja keskisuuriin pörssiyhtiöihin, jotka eivät ole aikaisemmin olleet raportointivelvollisia. Näiden yritysten raportointia kevennetään pk-yrityksille suunnatuilla kevyemmillä raportointivaatimuksilla.

CSRD ei rajoitu pelkästään EU:n alueella toimiviin yrityksiin. Myös EU:n markkinoilla toimivat ulkomaiset yritykset, joiden liikevaihto ylittää 150 miljoonaa euroa EU:ssa, joutuvat noudattamaan raportointivelvoitteita vuodesta 2028 lähtien.

Vaikka pienet yritykset eivät ole suoraan CSRD:n raportointivelvollisuuden piirissä, niille voi tulla välillisiä vaatimuksia suurten asiakkaidensa tai arvoketjujen vaatimusten kautta. Esimerkiksi, jos pienyrityksen asiakas on suuri yritys, joka on CSRD:n alainen, asiakas saattaa vaatia pienyritykseltä tietoja kestävyysasioista ja vastuullisuudesta, jotta se voi täyttää omat raportointivaatimuksensa. Tämän vuoksi vastuullisuustoimintojen dokumentointia on parannet-

tava pienyrityksessä. Tiedon tuottaminen yrityksen ympäristövaikutuksista, sosiaalisista vaikutuksista ja hallintotavoista ylläpitää myös yrityksen kilpailukykyä.

Jos pienyritys kuuluu suureen konserniin, joka on kestävyysraportointivelvollinen CSRD:n mukaan, konsernin raportointi voi ulottua myös siihen. Tämä tarkoittaa, että pienempi yritys joutuu tuottamaan kestävyystietoja osana konsernin kokonaistiedonkeruuta.

Pienet yritykset voivat myös omaehtoisesti raportoida kestävyysasioista ja hyötyä siitä liiketoiminnassaan, erityisesti kilpailukyvyn ja vastuullisuuden osoittamisen näkökulmasta.

Raportointivaatimusten sisällöt

• Raportoinnissa tulee käsitellä muun muassa:

• Ympäristövaikutuksia, kuten ilmastonmuutosta, resurssien käyttöä ja päästöjä.

• Sosiaalisia vaikutuksia, kuten työoloja, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

• Hyvän hallintotavan ja yritysetiikan kysymyksiä, kuten korruption vastaisia toimia, johtamiskäytäntöjä, läpinäkyvyyttä.

Raportointi perustuu European Sustainability Reporting Standards (ESRS) -standardeihin, jotka määrittelevät, mitä tietoja yritysten tulee esittää ja millä tarkkuudella. Raporttien tavoitteena on tarjota sidosryhmille kattavaa, vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa yrityksen vastuullisuustoimista. Lisää tietoa CSRD:stä löytyy esimerkiksi Suomen Yrittäjiltä https://www.yrittajat.fi/uutiset/kestavyysraportointidirektiivi-astuu-voimaan-1-1-2024-miten-se-koskee-pienyritysta/

Varautuminen on sitoutumista henkilökuntaan

Vaikka varautuminen on leipomoyrityksissä vapaaehtoista, se on toiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Niissä selviytymisessä voi käyttää apuna esimerkiksi Varautumisen tarkistuslistaa.

Leipuriliiton historiassa on toiminut puheenjohtaja, joka oli joutunut kokemaan sodan julmuuden todella järkyttävällä tavalla. Hän oli poistunut katsomaan ulos, mitä ääntä kantautuu taivaalta. Omien koneiden sijaan siellä olikin venäläisten pommikoneita, jotka tuhosivat hänen leipomonsa eli Pursiaisen leipomon Viipurissa. Sisällä olleet työntekijät menehtyivät. (Jalas-Åberg: Suomen Leipuriliitto 19002010, Katsaus leipomoalan historiaan).

Asun lähellä Uttia ja kuulen usein helikoptereiden ääntä. Niistä tulee samalla turvallinen ja kamala olo. Tiedän sotilaskoulutuksen saaneena, mitä kukin konetyyppi edustaa ja mitä uudenlaisten koneiden ilmestyminen taivaalle tarkoittaa.

Sota on nyt meitä lähempänä ja tuhoisampana kuin koskaan sitten Viipurin aikojen. Logististen yhteyksien säilyminen ja huoltovarmuus ovat teemoja, jotka nousevat nyt uudella tavalla jokaisen suomalaisen arkeen. Puhutaan kotivarasta, annetaan suosituksia ja keskustellaan energian riittävyydestä ja hinnoittelusta.

Huoltovarmuustyö alkoi

Elintarvikepoolista

Leipomoiden varautuminen vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on vapaaehtoista ja toimijoiden omalla vastuulla. Yhteistyötä tehdään kyllä pyrkimällä turvaamaan toimintaedellytyksiä kuten sähkön, veden, lämmön ja kaasun

saatavuutta. Lopulta vastuu on kuitenkin yrityksellä itsellään.

Pieni osa leipomoista saa suoraa tukea Huoltovarmuusorganisaation poolitoiminnasta. Niiden edustajilla on mahdollisuus osallistua yhteisiin harjoituksiin, seminaareihin ja selvityksiin. Työ auttaa välillisesti myös muita leipomoita, sillä ymmärrystä eri toimialojen erityispiirteistä jaetaan toimialojen kesken.

Leipomot kuuluvat pooliin, jonka juuret ovat Huoltovarmuusorganisaation vanhimmat. Elintarviketeollisuuspoolia edelsi Elintarvikepooli. Se perustettiin 1950-luvulla vastaamaan puolustusvoimien tarpeisiin. Taustalla oli jo 1700-luvulla viljamakasiinien perustaminen. Katovuodet olivat aiheuttaneet paljon tuhoa ja leivän saanti haluttiin taata varastoimalla viljaa.

Huoltovarmuuskeskusta edelsi Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, joka tunnisti siviiliyhteiskunnan varautumisen merkittävyyden armeijan tarpeiden näkökulmasta. Myöhemmin toiminta on kehittynyt siten, että koko yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen

TEKSTI Aili Lampilinna

on tavoite, jota edistetään muun muassa poolitoiminnalla. Nykyään pooleja on vajaa 30 kappaletta. Niissä on pääosin rajattu määrä yrityksiä, jotka muodostavat huoltovarmuuden kannalta kriittisten yritysten joukon.

Miksi varautua?

Suomalaisessa elintarvikeketjussa on joitakin pullonkauloja, jotka vaikuttavat haavoittuvuuteen. Suuret myllyt ja jakelukeskukset ovat vähälukuisia. Olemme myös hyvin riippuvaisia tuontienergiasta ja tuotantopanosten saatavuudesta meriteitse. Viljaa on varastoissa sekä Huoltovarmuuskeskuksen toimesta että toimijoiden omissa varastoissa. Omavaraisuudessa on puolestaan haasteita kasvivalkuaisten ja tiettyjen viljalajikkeiden osalta.

Häiriöitä, joita voisi tulla leipomon toimintaan, on monenlaisia. Tulipaloja on sattunut jo toimintaympäristössä, jossa ei ole muita kriisejä. Laajemmat haasteet infrastruktuurin, tietojärjestelmien tai logistiikan toimivuudessa voisivat aiheuttaa esteitä tai hidasteita.

Monella leipomolla on jo olemassa yleinen toimintamalli sellaisten häiriöiden varalle, jotka ovat tuttuja ja helposti lähestyttäviä. Vaikkapa se, ettei tilausta voida tehdä. Silloin lähetetään sama määrä tuotteita, kuin vastaavana viikonpäivänä edellisellä viikolla tai juhlapäivänä edellisenä vuonna.

Kuinka toimittaisiin sen sijaan tilanteessa, jossa maksujärjestelmät eivät toimisi? Kuinka pitkään jatkettaisiin raaka-aineiden toimituksia, jakelua ja kuinka pitkään asiakkailla olisi käytettävissään käteistä, joilla he voisivat tehdä hankinnat? Näitä harvinaisempiakin tilanteita olisi syytä käydä läpi keskustelemalla, suunnittelemalla ja harjoittelemalla.

Varautumisen tarkastuslista on apuväline, jolla voi arvioida oman organisaation varautumisen nykytilaa ja tunnistaa toimia, joilla sitä voisi kohentaa. Sen ensimmäisellä sivulla käsitellään toiminnan edellytysten turvaamiseen liittyviä asioita ja toisella sivulla enemmän viestintää ja tilannekuvan ylläpitoa. Yksi keskeinen nosto listalta on se, että varautuminen on sitoutumista henkilökuntaan.

Pursiaisen leipomon työntekijät olisivat voineet olla pelastettavissa, jos he olisivat eläneet nykyajan yhteiskunnassa. Tietoa tarjotaan monin eri keinoin ja sen

saatavuutta voidaan varmistaa omilla toimilla. Esimerkiksi puhelinliittymiä voidaan hankkia kahdelta eri operaattorilta. Tietoliikenneyhteyksiä voidaan varmentaa käyttämällä sekä langatonta verkkoa että valokuitua. Oikeita viestintäkanavia voidaan seurata aktiivisesti ja huolehtia siitä, että tilannekuvaa kootaan ja jaetaan. Yhteiskunta tekee osansa esimerkiksi siten, ettei linkkimastojen sijainteja saa kattavasti enää selville koko Suomesta. Usein varautumistoimet tapahtuvat kuitenkin yritysten toimenpitein siten, että ne auttavat toinen toisiaan. Leipomot ovat usein tällaisten ketjujen lopussa, mutta toisaalta myös samalla niiden alussa. Sähkölaitoksen työntekijät, rekka-autojen kuljettajat, vesilaitosten työntekijät, päiväkotien ja sairaaloiden ruokailut… ne kaikki nojaavat vahvasti leipomotuotteiden saatavuuteen varsinkin, jos tilanne on epävakaa eikä ruuan lämmittäminen ole aina mahdollista. On siis tärkeää, että varautumista tehdään niin oman toiminnan ja kannattavuuden turvaamiseksi, oman henkilökunnan työpaikkojen säilyttämiseksi kuin yhteiskunnan kriisinkestävyyden lisäämiseksikin. Tässä pienillä leipomoilla voi olla kriisiaikana merkittävä rooli. Kuljetusketjut voivat lyhentyä ja hajautua.

Kirjoittaja on entinen Huoltovarmuusorganisaation poolisihteeri ja upseeri sekä myös 40-vuotias perheenäiti Kuusankoskelta. Tällä hetkellä hän toimii konsulttina Kokonat Oy:ssä, joka tukee organisaatioita varautumisessa mm. jatkuvuudenhallintasuunnitelmien, harjoitusten ja selvitysten avulla.

Artikkeli on ensimmäinen varautumista käsittelevässä Lampilinnan artikkelisarjassa Leipuri-lehdessä.

Aili Lampilinna

EU:n direktiivillä parannetaan kyberturvallisuutta

NIS2-direktiivin eli kyberturvallisuusdirektiivin tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa EU:n kyberturvallisuuden tasoa ja lisätä valmiutta sekä nykyisiin että tuleviin kyberuhkiin. Direktiivi pyrkii parantamaan EU:n yleistä kyberturvallisuutta, varmistamaan, että eri toimijat noudattavat tietoturvavaatimuksia ja suojelemaan digitaalista infrastruktuuria.

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 17.10.2024. Suomessa kuten monessa muussakin Euroopan maassa tässä direktiivin täytäntöönpanossa eli implementoinnissa ollaan hieman myöhässä. Kyberturvallisuuslain käsittely oli tätä kirjoittaessa vielä kesken eduskunnassa.

Kyberturvallisuuslain ydin on riskienhallintavelvoite. Sillä tarkoitetaan toiminnan tai palveluntarjonnan kannalta merkityksellisiin viestintäverkkoihin tai tietojärjestelmiin kohdistuvien kyberriskien tunnistamista, riskien vakavuuksien arvioimista sekä riittävien toimenpiteiden toteuttamista riskien hallitsemiseksi.

NIS2-direktiivin osalta jokainen toimija on itse velvollinen selvittämään, onko toiminnassa sovellettava lain määräyksiä. Direktiivi määrittelee keskeiset ja tärkeät toimijat.

Keskeisiksi määritellyt toimialat/toimijat ovat:

- Energia, liikenne, pankkitoiminta ja finanssimarkkinoiden infrastruktuurit, terveys, juomavesi ja jätevesi, digitaalinen infrastruktuuri, tieto- ja viestintätekniikan palvelujen hallinta, julkishallinto ja avaruus

Tärkeiksi määritellyt toimialat ovat:

- Posti- ja kuriiripalvelut; jätehuolto; kemikaalien valmistus, tuotanto ja jakelu; elintarvikkeiden tuotanto, jalostus ja jakelu; valmistus; digitaalisen palvelun tarjoajat ja tutkimustoiminta

Lisätietoa:

Lisäksi ratkaisee yrityksen koko. NIS2 direktiivi koskee pääasiassa suuria ja keskisuuria yrityksiä eli vähintään 50 työntekijän tai yli 10 miljoonan euron liikevaihdon toimijoita. Myös pienempi yritys kuuluu direktiivin piiriin, jos se kuuluu ns. CER-direktiivin (Critical Entities Resilience) nojalla määritettyihin kriittisiin toimijoihin.

Velvoitteiden näkökulmasta ei ole merkitystä, kuuluuko yritys keskeisiin vain tärkeisiin toimijoihin. Käytännön ero niiden välillä on, että keskeisiin toimijoihin voidaan kohdistaa myös etukäteisvalvontaa ja tärkeisiin vain jälkikäteisvalvontaa.

Vaikka organisaatio ei olisikaan suoraan direktiivin kohderyhmässä, saattaa siihen kohdistua välillisiä vaatimuksia, jos sen sidosryhmät kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Direktiivi edellyttää myös toimitusketjun riskienhallintaa.

Kyberturvallisuudesta on vastuussa yrityksen johto. Johtajan tai johtajien tulee johtaa tietoturvatyötä ja varmistaa myös se, että määrätyt tietoturvamenettelyt toteutuvat.

Direktiiviin sisältyy tuntuvia sakkoja, mikäli yritykset eivät täytä sen vaatimuksia. Keskeiselle toimijalle voidaan määrätä sakkoa 10 miljoonaa euroa tai 2 % liikevaih-

dosta. Muulle tärkeälle toimijalle sakko voi olla enintään 7 miljoona euroa tai 1,4 % liikevaihdosta.

NIS2-direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toimijan on ilmoitettava viipymättä sen palveluun kohdistuvasta merkittävästä poikkeamasta valvovalle viranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuus on kolmivaiheinen: ensi-ilmoitus (24 h), jatkoilmoitus (72 h) ja loppuraportti.

Direktiivin vaatimusten täyttämisestä aiheutuu yrityksille kustannuksia. Niiden todetaan kuitenkin olevan perusteltuja, sillä ne tukevat toimitusvarmuutta ja ovat ennustettavissa – toisin kun tilanteissa, joissa riskit toteutuvat. Tällöin kustannuksia on vaikeampi ennustaa ja niihin voi sisältyä myös vahingonkorvausvaatimuksia.

Suomessa NIS2-direktiivin toimeenpanosta ja valvonnasta vastaa ensisijaisesti Kyberturvallisuuskeskus, joka toimii osana Liikenne- ja viestintävirasto Traficomia. Toimialakohtainen viranomainen elintarviketeollisuutta koskien on Ruokavirasto.

Lähde: Suomen Yrittäjien ja Teknologiateollisuus ry:n alaisuudessa toimivan Kyberala ry:n webinaari kyberturvallisuusdirektiivistä 25.11.2024.

- Ruokaviraston kotisivut https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/ohjeet/kyberturvallisuusdirektiivi-nis2-elintarviketoimialalla/ - Finnish Information Security Cluster (FISC) – Kyberala ry on julkaissut EU:n verkko- ja tietoturvallisuusdirektiivi NIS2:n kansallisen soveltamisoppaan, jonka voi ladata FISC:n kotisivuilta.

- Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksessa on valmisteilla suositus perustason tietoturvakäytännöistä, jotka kuvaavat millaisilla toimilla organisaatio voi suojautua yleisimmiltä kyberuhilta. Niitä seuraamalla toimijat – myös sellaiset, jotka eivät kuulu NIS-sääntelyn soveltamisalaan – voivat arvioida organisaationsa kyberturvallisuuden kypsyystasoa ja parantaa kyberturvallisuuden tilaa. Suositus julkaistaan kansallisten lakien hyväksymisen jälkeen.

TEKSTI Elina Matikainen KUVA Kyberala ry

Ongelmien ratkaisemiksesi tarvitaan enemmän leipureita

Maailmamme on yhä suurempien uhkien ja kriisien keskellä. Yhteiskuntamme tarvitsevat näiden suurten ongelmien ratkaisemiseksi yhä enemmän systeemiajattelua ja kriisien kompleksisuuden ymmärtämistä. Meidän on kyettävä näkemään laajemmin ongelmien syy- ja seuraussuhteita, yhteisvaikutusta sekä arvioimaan niiden aikajännettä ja kiihtymisvauhtia. Hyviä esimerkkejä maailmaamme koettelevista kompleksisista kriiseistä voidaan pitää ilmastonmuutosta, biodiversiteettikatoa tai köyhyyttä.

Usein systeemiajattelua pidetään hyvin vaikeana lähestymistapana ja ongelmia pyritäänkin yleensä ratkaisemaan redusoivan ajattelun kautta, jolloin ongelmat nähdään pienempien osien kokonaisuutena. Tällöin ongelman ratkaisemiseksi ongelmaa pyritään purkamaan pienempiin osiin.

Redusoivasta ajattelusta esimerkkinä voidaan pitää kemikaalikokeita, joissa testataan yhden kemikaalin vaikutusta rottiin. Kemikaalitestien lopputuloksena kemikaali joko aiheuttaa rotilla syöpää tai

sitten ei aiheuta syöpää. Oikeasti meidän tulisi selvittää monien eri kemikaalien yhteisvaikutuksia erilaisina kombinaatioina, jotta tietäisimme niiden riskit. Näin emme ole toimineet, sillä se on ollut liian vaikeaa ennen tekoälyä ja kvanttitietokoneita.

Redusoivalla ajattelulla me emme voi ratkaista kestävän kehityksen haasteita ja monimutkaisia ongelmia, kuten köyhyyttä, nälänhätää, totalitarismia, sotia ja ilmastonmuutosta, sillä ne ovat kaikki toisiinsa kietoutuneita ongelmia. Ilmiöt täytyy nähdä kokonaisuuksina, jotka tulee systeemiajattelun keinoin ratkaista yhdes-

Ilmiöt täytyy nähdä kokonaisuuksina, jotka tulee systeemiajattelun keinoin ratkaista yhdessä - eikä erikseen. "

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu

sä - eikä erikseen. Ilmastonmuutos, köyhyys ja konfliktit eivät ratkea yksi kerralla vaan ymmärtämällä eri ongelmien vaikutusta toisiinsa sekä havaitsemalla niiden taustalla olevia rakenteita.

Ja miten ne leipurit tähän kaikkeen liittyvät?

Systeemiajattelua voisi verrata vaikkapa leivän leipomiseen. Leipäkin koostuu nesteestä, jauhoista ja hiivasta, mutta ymmärtämällä vain jauhojen koostumuksesta tai hiivan ominaisuuksista emme saa leipää aikaiseksi. Leivän valmistamiseen vaikuttavat esimerkiksi ainesosien reagointi toisiinsa, lämpötila ja kohottamisen vaiheet. Leipomisen lisäksi käytämme systeemiajattelua päivittäin pyörittäessämme omaa arkeamme, joka koostuu useasta elementistä ja osasta.

Ehkä tarvitsisimmekin politiikkaan mukaan enemmän leipureita ja leiväntekijöitä.

Hinta ja hyvinvointi ruokavalintojen kriteereinä myös vuonna 2025

Isot keskusliikkeet S ja K julkaisivat omaan ostodataansa pohjautuvan ruokatrendikatsauksensa viime vuoden lopussa. Kummankin mukaan hinnan merkitys kuluttajien ruokavalinnoissa on edelleen erittäin suuri ja tulee olemaan sitä vielä pitkään.

K-ryhmä nimittää ruokatrendejä ruokailmiöiksi, joista merkittävimpiä ja pitkäaikaisia ovat hyvinvointi ja helppous. Niiden rinnalle on nyt noussut uusi ruokatrendi: täsmäruokailu. Tässä ruokailutavassa valinnat tehdään hetken mielihalujen pohjalta ateria kerrallaan. Ruokaa valmistetaan tai ostetaan vain sen verran kuin kerralla syödään. Kaupassa käydään usein, ostetaan vähän kerrallaan eikä hankita suuria säästöpakkauksia. Puolivalmiit tuotteet ja valmisruoka ovat tärkeä apu arjessa. Täsmäruokailua suosivat erityisesti pienet taloudet, kuten eläkeläiset ja sinkut, jotka usein asuvat kaupungeissa, missä kaupat ovat lähellä. Tämä ilmiö kuvastaa erityisesti yksin asuvien halua syödä mitä haluavat ja vapautua suunnittelun vaatimuksista.

na 2023 K-ryhmän omien merkkien osuus oli 21 prosenttia.

Leivän trendit

Leipä on säilyttänyt suosionsa, jonka kasvusta S-ryhmässä kerrottiin jo vuonna 2023. Myyntijohtaja Hans Backströmin ja leipomo-kategorioiden myyntipäällikkö Juhani Haaran mukaan leivän kokonaisvolyymi kasvoi vuonna 2024 yhden prosentin ja tumma leipä jatkoi pientä suosion kasvuaan vaaleaan leipään verrattuna. Vuonna 2024 kasvaneita kategorioita olivat mm. tummat palaleivät, kaurapalaleivät, street food -tuotteet, pullat, muffinssit ja gluteenittomat tuotteet.

Kalaa ja kasviksia, kuten on tässä salaatissa, halutaan lisää omaan ruokavalioon.

K-ryhmän ennusteen mukaan suomalaiset hakevat vuonna 2025 arkeensa entistä enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esimerkiksi mielen, unen ja vatsan tasapainoa tuetaan lisäämällä kalan sekä aivojen ja vatsan hyvinvointia tukevien ruokien kulutusta. Samalla prosessoituja ruoka-aineita vähennetään. Toinen tärkeä teema on tiedostavuus, joka näkyy harkitsevampana kuluttamisena ja käytännöllisinä valintoina.

Vuonna 2024 suomalaista ruokakeskustelua hallitsivat ennen kaikkea hinnat, jotka ohjasivat vahvasti kuluttajien ostokäyttäytymistä. Keskon tavarakaupan johtaja Harri Hovi arvioi, ettei hintojen merkitys tule lähitulevaisuudessa vähentymään merkittävästi. S-ryhmän päivittäistavarakaupan myyntijohtaja Hans Backström puolestaan totesi, että hinnan rinnalle on nousussa myös vastuullisuus, joka oli muutaman vuoden ajan laskusuunnassa.

K-ryhmässä tarjoustuotteiden myynnin volyymi kasvoi etenkin kahvin ja kalan osalta. Myös kaupan omat merkit ovat menestyneet hyvin, ja niiden valikoimaa on laajennettu uusille tuotealueille. Vuon-

Vuoden 2024 hittituote S-ryhmässä oli pääkaupunkiseudulla myyty kotipaistotuote Pinsa, joka on kevyempi ja ilmavampi vaihtoehto perinteiselle pizzapohjalle. Sen taikinassa käytetään vehnäjauhojen lisäksi riisi- ja soijajauhoja.

TOP 5 asiaa, joita suomalaiset haluavat lisätä arkeensa vuonna 2025 (K-ryhmä):

1. Yksinkertainen, konstailematon perusruoka (46 %).

2. Enemmän vihanneksia (46 %).

3. Ruokakaappien parempi järjestys (46 %).

4. Kotimainen ruoka (46 %).

5. Enemmän kalaa (45 %).

Juomakategoriassa alkoholittomien tuotteiden suosio on jatkanut vahvaa kasvuaan, mutta uudet, kevyemmät alkoholijuomat eivät ole aiheuttaneet suurta kysyntäpiikkiä.

Kotona kokataan edelleenkin

Suomalaiset suosivat yhä sekaruokavaliota, ja broilerin osuus lihan ostamisesta kasvaa jatkuvasti punaisen lihan kustannuksella. Kasvipohjaiset valmisteet, kuten palkokasvit ja tofu, ovat myös kasvattaneet suosiotaan. Herkuttelu on puolestaan ollut kasvussa, erityisesti pakasteherkkujen ja valmisjälkiruokien myyntivolyymi on noussut. Kotona kokkaaminen on säilyttänyt suosionsa, ja ruokainspiraatio on palannut tauon jälkeen moniin keittiöihin. Kuluttajat haluavat nyt kokeilla uutta ja kehittyä ruoanlaittajina.

TEKSTI Elina Matikainen KUVA K-ryhmä

Jo kolmantena vuonna toteutetun Muuttuva kuluttaja -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat edelleen säästökuurilla. Joitakin toipumisen merkkejä on kuitenkin ilmassa. Erityisesti terveydenhoidossa, kotimaan matkailussa, vaatteissa ja kengissä sekä sijoituksissa kulutuksen lisääjiä on vähentäjiä enemmän. Ankarin tilanne on kodin elektroniikalla, autoilulla, kotiin ostettavilla palveluilla sekä elintarvikkeilla. Näillä toimialoilla kulutuksen vähentäjiä on selvästi lisääjiä enemmän. Muuttuva kuluttaja-tutkimuksen teki markkinointitoimisto Dagmar syyskuussa 2024.

Myös Erikoiskaupan liitto ETU ry:n julkaiseman ostopolkututkimuksen mukaan yhä useampi kuluttaja etsii aktiivisesti hyviä tarjouksia ja nimeää hinnan ratkaisevaksi tekijäksi tuotteen valinnassa. Ostovoiman heikentymisen myötä kuluttajat säästävät ulkona syömisestä, lehdistä ja kirjoista sekä kulttuuritapahtumista. Kaksi vuotta sitten 22 prosenttia vastaajista kertoi, ettei hintojen nousu 500 eurosta 550 euroon vaikuttaisi heidän ostokäyttäytymiseensä mitenkään. Nyt tuo osuus olisi enää 9 prosenttia, mitä voi pitää erittäin suurena muutoksena.

Muuttuva kuluttaja tutkimuksen mukaan ostovoiman heikentyminen näkyy myös suunnitelmallisuuden kasvuna. Vielä vuonna 2019 lähes puolet suomalaisista (48 %) kertoi voivansa tehdä keskisuuria tai suurempiakin hankintoja helposti. Nyt samaan pystyy enää alle kolmannes väestöstä (32 %). Pieniäkin hankintoja joutuu suunnittelemaan etukäteen 26 % ja päivittäisistä menoista selviytymisen kanssa kamppailee 13 % suomalaisista.

Hintatietoisuus on lisääntynyt edellisestä vuodesta merkittävästi. Tarjouksia seurataan myös silloin, kun ei olla ostoaikeissa. Varsinkin ruokakauppojen, automarkettien ja halpatavaratalojen tarjouksia tarkkaillaan säännöllisesti. Peräti 1,6 miljoonaa suomalaista kertoo lisänneensä kotimaisten tuotteiden ostamista viimeisen puolen vuoden aikana. Se tarkoittaa 400 000 suomalaista enemmän kuin vuonna 2023.

Tuotemerkin tuttuus painaa valinnoissa nyt entistäkin vahvemmin, sillä jo 65 prosenttia suomalaisista luottaa tuttuihin tuotemerkkeihin. Tuttuuden merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sillä vuonna 2022

Suomalaiset edelleen säästölinjalla

Kyselytutkimukset osoittavat, että kuluttajat pitävät edelleenkin tiukasti kiinni kukkaronnyöreistään. Kotimaisia tuotteita ostaa kuitenkin entistä useampi.

osuus oli 47 prosenttia ja vuonna 2023 se oli 54 prosenttia. Vahvat brändit ovat vahvoilla valinnoissa, ja brändin merkitys on suuri esimerkiksi kodin elektroniikassa sekä elintarvikkeissa ja päivittäistavaroissa. Vähäisempi merkitys on esimerkiksi huonekaluissa ja kodin sisustuksessa.

Tuttuus tuo turvallisuutta ja lisäksi turvallisuutta haetaan seuraamalla muiden ostokokemuksia. Muuttuva kuluttaja -tutkimus kertoo, että tietoa ei enää etsitä vain Googlesta, vaan myös sosiaalisesta mediasta. Jo 1,8 miljoonaa suomalaista kirjoittaa tuotteista ja palveluista julkisia arvioita nettiin ja peräti 3,4 miljoonaa suomalaista seuraa niitä.

Ostopolkututkimuksen mukaan kuluttajat eivät kuitenkaan nosta sosiaalista mediaa oman tiedonhankintansa kärkikaartiin. Somen merkitys riippuu voimakkaasti tuoteryhmästä ja kuluttajaryhmästä. Kuluttajien oman kokemuksen mukaan blogit ja vlogit eivät ole voimakkaita vaikutuskanavia kuluttajiin, eivätkä vastaajat käytä näitä ensisijaisina tiedonhankintakanavina.

Puolet (50 %) suomalaisista pitää vastuullisuutta merkittävänä valintakriteerinä ostopäätöksiä tehdessään. On myös iso joukko suomalaisia (37 %), jotka kieltäytyvät ostamisesta todettuaan, että tuote tai sitä valmistava yritys ei ole vastuullinen.

Ennen ostopäätöstä tutkitaan erityisesti tuotteen valmistusmaata, lapsityövoiman tai eläinkokeiden käyttöä sekä ympäristövaikutuksia.

Kansainvälisistä halpaverkkokaupoista, kuten Shein, Temu ja AliExpress on tilannut edes joskus 29 % suomalaisista. Heissä korostuvat 35–44-vuotiaat, lapsiperheet, alempi tulo- ja koulutustaso sekä pienemmät paikkakunnat.

Markkinointitoimisto Dagmarin Muuttuva 2024 -tutkimuksen kohderyhmänä olivat 16–79-vuotiaat suomalaiset. Kyselyyn vastasi 1024 suomalaista internetpaneelissa. Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

Erikoiskaupan liiton ostopolkututkimus on seurantatutkimus. Kyselyn 3000 vastaajaa vastasivat pääosin samankaltaisiin kysymyksiin kuin vuoden 2022 versiossa erityisesti seuraavilta toimialoilta: vaatteet ja kengät, urheiluvälineet, kodinkoneet ja elektroniikka, terveystuotteet, kirjakauppatuotteet, toimistotarvikkeet, näkemiseen liittyvät tuotteet ja palvelut sekä rauta- ja sisustuskauppatuotteet. Kohderyhmänä olivat Suomessa asuvat yli 15-vuotiaat pois lukien Ahvenanmaan asukkaat. Kyselyn vanhin vastaaja oli 90-vuotias.

TEKSTI Elina Matikainen KUVA Shutterstock

Ravitsemussuositukset uudistuivat

Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisivat uudet ravitsemussuositukset marraskuun lopussa. KESTÄVÄÄ

TERVEYTTÄ RUOASTA – kansalliset ravitsemussuositukset 2024 painottavat nimensä mukaisesti terveellistä, mutta myös ympäristön näkökulmasta kestävää syömistä.

Uusissa ravitsemussuosituksissa kasvikset ja viljatuotteet ovat edelleen terveellisen ruokavalion perusta.

TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry KUVAT Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Leipätiedotus ry

Aiempiin suosituksiin verrattuna merkittävä muutos on, että nyt niissä esitetään kunkin ruokaryhmän terveysvaikutusten lisäksi myös ympäristövaikutukset. Paljon puhetta herättäneissä suosituksissa suurimmat muutokset ovat kasvisten määrän lisääminen sekä lihan ja lihajalosteiden merkittävä vähentäminen. Viljatuotteiden osalta uutta on täysjyväviljasta annettu grammamääräinen suositus.

Vaikka julkisessa keskustelussa uusista suosituksista nousi isoja otsikoita ja närkästynyttä keskustelua, moni asia pysyi ennallaan. Energiaravintoaineiden suhteelliset osuudet säilyivät edellisten suositusten tasolla. Hiilihydraateista tulisi saada 45–60 % energiasta, proteiineista 10–20 % ja rasvoista 25–40 %. Rasvan laadussa tulee kiinnittää huomio siihen, että tyydyttyneiden eli kovien rasvojen osuus on alle 10 % energiasta ja korkeintaan 1/3 kaikesta rasvasta.

Myös kuidun suositeltava saanti säilyi aikaisemman suosituksen tasolla. Naisten tulisi saada kuitua vähintään 25 grammaa ja miesten 35 grammaa päivässä. Hiilihydraattien suositeltavia lähteitä ovat täysjyväviljavalmisteet, kasvikset, marjat, hedelmät, palkokasvit, pähkinät ja siemenet. Niiden runsas käyttö turvaa hiilihydraattien suositellun osuuden energian lähteenä sekä riittävän kuidun saannin. Kuidun riittävä saanti on väestötasolla yhteydessä pienempään riskiin sairastua paksu- ja peräsuolisyöpään, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. Kuitupitoinen ravinto vähentää myös ummetuksen riskiä, tukee painonhallintaa ja on hyväksi suoliston mikrobistolle. Keskimäärin suomalaiset naiset saavat kuitua 20 grammaa ja miehet 22 grammaa päivässä. Kuidun määrää olisi siis varaa lisätä ruokavalioomme. Esimerkiksi yksi runsaskuituinen leipäviipale sisältää kuitua vähintään kaksi grammaa.

Lihan ja lihajalosteiden vähentäminen perusteltua Suurin osa keskimääräisen ruokavalion

ilmastovaikutuksista aiheutuu eläinperäisten tuotteiden käytöstä (65 %), erityisesti naudanlihasta ja maitovalmisteista. Ravitsemussuositusten mukaisilla ruokavalioilla voidaan saavuttaa yli kolmanneksen alhaisemmat ilmastovaikutukset. Tämä edellyttää nykyistä kasvipainotteisempia ruokavalioita.

Jo vuonna 2014 annetuissa suosituksissa kehotettiin välttämään turhaa kulutusta ympäristösyistä sekä todettiin, että terveyttä edistävät valinnat, kuten kasvipainotteinen ruokavalio ja punaisen lihan kulutuksen rajoittaminen, ovat myös ympäristön kannalta suositeltavia. Edellisistä ravitsemussuosituksista löytyy myös oma lukunsa kestävistä ruokavalinnoista lautasella sekä oma kappaleensa lähi- ja luomuruoalle. Nyt uusissa suosituksissa luomutuotanto ei enää erikseen saa mainintoja. Sen sijaan ruokaryhmien ympäristövaikutuksista on koottu yhteenveto kunkin ruokaryhmän kohdalle. Myös omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitystä korostetaan aikaisempia suosituksia enemmän.

Suurimman huomion uusissa suosituksissa tuntuu saaneen naudan, sian ja lampaan lihan suositus, joka on enintään 350 g kypsennettyä lihaa viikossa (noin 500 g raakaa lihaa). Prosessoidun lihan eli makkaroiden ja lihaleikkeleiden osuus tästä tulisi olla mahdollisimman pieni. Aiempien suositusten mukaan

punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttö tuli olla korkeintaan 500 g viikossa. Mainittakoon, että ruoan käyttötutkimusten mukaan suomalaiset miehet syövät 760 g /vko ja naiset 390 g/vko kypsää lihaa, josta prosessoidun lihan osuus on yli puolet. Etenkin prosessoitujen lihatuotteiden käytössä olisi siis runsaasti vähentämisen varaa, miehillä punaisen lihan kulutuksessa ylipäätäänkin.

Terveydellisistä syistä punaisen lihan ja lihajalosteiden vähentäminen on perusteltua niiden sisältämän runsaan tyydyttyneiden rasvojen sekä suolan määrän takia. Sekä prosessoimaton että prosessoitu punainen liha ovat paksu- ja peräsuolisyövän riskitekijöitä. Prosessoitu liha on luokiteltu ihmiselle karsinogeeniseksi eli syövälle altistavaksi ja punainen liha todennäköisesti ihmiselle karsinogeeniseksi. Runsaasti punaista ja prosessoitua lihaa sisältävä ruokavalio on yhdistetty myös suurempaan sydänja verisuonitautien riskiin.

Kasviksia, kalaa, täysjyväviljaa ja pähkinöitä eläinperäisten tilalle Suomalaiset saavat ruokavaliostaan riittävästi proteiinia, eikä lihan kulutuksen vähentäminen aiheuta juurikaan riskiä proteiininsaannille. Suositusten mukaan lihan kulutuksen vähentäminen tulisi korvata kasviperäisellä ruoalla, esimer-

Uusien ravitsemussuositusten ateriamalleissa täysjyväleipä kuuluu ateriaan.

Miten sinä keräät päivän täysjyväsi? Voit testata täysjyväviljan saantisi Leipätiedotuksen nettisivulla kohdassa ”testit”.

kiksi palkokasveilla, täysjyväviljalla tai kestävästi kasvatetulla ja pyydetyllä kalalla, jotka kaikki ovat myös proteiinin lähteitä. Kalaa suositellaan syötäväksi 300–450 g viikossa. Tästä noin puolet tulisi olla rasvaista kalaa, kuten muikkua tai kotimaista kirjolohta.

Ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan vähentämistä ei tule korvata siipikarjan lihalla ympäristösyistä. Haitallinen ympäristövaikutus liittyy sen rehuna käytettävän soijan tuotantoon. Soijarehun tuottaminen heikentää luonnon monimuotoisuutta ja kestävästikin tuotettu soija vaikuttaa maailman markkinoiden soijan kysyntään ja uusien viljelyalueiden käyttöönottoon myös ympäristöltään uhanalaisilla alueilla. Siipikarjan lihan hyödyllisistä tai haitallisista vaikutuksista sairauksien riskiin ei ole näyttöä. Prosessoitua siipikarjan lihaa sen sijaan tulee välttää sen merkittävän suolapitoisuuden takia.

Rasvattomien tai vähärasvaisten maitovalmisteiden, kuten maidon, piimän, jogurtin, viilin, rahkan ja juuston, 350–500 gramman käyttö päivässä on suositusten mukaan riittävää. Juustotyypistä riippuen 10–20 g juustoa vastaa noin 100 g maitoa. Juustoista on suositeltavaa valita vähemmän suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita. Aikaisemmassa suosituksessa todettiin, että 5–6 dl nestemäisiä maitotuotteita ja 2–3 viipaletta juustoa päivittäin kattaa elimistön kalsiumin tarpeen. Kun ruokavalio sisältää myös palkokasveja, tummanvihreitä kasviksia, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä, saadaan riittävästi kalsiumia, jodia ja B12-vitamiinia. Maustamattomia pähkinöitä, pähkinälajeja vaihdellen suositellaan käytettäväksi 20–30 g tai 2–3 rkl päivittäin. Maitoa korvaavista kasvipohjaisista vaihtoehdoista tulee suosia kalsiumilla, D-vitamiinilla, jodilla ja B12-vitamiinilla täydennettyjä juomia ja muita elintarvikkeita.

Enintään yksi muna päivässä

Suositusten mukaan kohtuullinen kananmunan käyttö, korkeintaan yksi päivittäin, voi olla osa terveyttä edistävää ja ympäristöystävällistä ruokavaliota edellyttäen, että henkilöllä ei ole valtimotautia, diabetesta tai kohonnutta veren kolesterolipitoisuutta. Huomioitavaa tässä suosituksessa on, että se sisältää myös ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyt kananmunat.

Lisää kasviksia ja palkokasveja ruokavalioon

Kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan käytettävän monipuolisesti vähintään 500–800 grammaa päivässä. Aiemmin annettu suositus oli vähintään 500 g päivässä. Suositellusta määrästä noin puolet tulee olla vihanneksia ja juureksia, ja loput marjoja ja hedelmiä. Perunaa ei tässä yhteydessä katsota juurekseksi, vaan sillä on oma suosituksensa. Peruna on suositeltava osa terveyttä edistävää ja ympäristöystävällistä ruokavaliota. Se sisältää kohtuullisesti hiilihydraatteja ja proteiinia sekä useita vitamiineja ja kivennäisaineita. Perunan käyttömäärälle ei ole annettu tarkkaa suositusta. Suosituksen mukaan rasvaisia ja suolaisia perunaruokia tulee kuitenkin välttää.

Palkokasvit ovat hyvä valinta terveyden ja ympäristön kannalta. Yleisimmin käytettyjä palkokasveja ovat herneet, pavut ja linssit. Palkokasvit ja palkokasvivalmisteet sisältävät runsaasti proteiinia, mikä tekee niistä hyvän vaihtoehdon eläinperäiselle proteiinille. Useimmat yksittäiset palkokasvit eivät kuitenkaan sisällä riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Tästä syystä on tärkeä sisällyttää ruokavalioon myös täysjyväviljaa, pähkinöitä ja siemeniä erityisesti, jos ruokavalio ei sisällä eläinperäisiä elintarvikkeita. Palkokasvit ovat hyvä kuidun lähde ja useimmat niistä sisältävät tiamiinia, folaattia, kaliumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä ja erilaisia fytokemikaaleja.

Alustavan tutkimusnäytön ja kansainvälisten ruokasuositusten pohjalta palkokasvien päivittäisen käytön tavoitteeksi suositellaan 50–100 grammaa (kypsänä). Esimerkiksi 1 dl pakasteherneitä painaa 60 g, 1 dl keitettyjä valkoisia papuja 70 g ja 1 dl kypsiä linssejä 80 g. Suomessa kulutetaan palkokasveja vähän, naiset 13 g/vrk

NÄKÖKULMA

Suurten tunteiden ravitsemussuositukset julki

Uudet ravitsemussuositukset herättivät paljon keskustelua jo ennen kuin ne virallisesti julkaistiin 27.11.2024. Osa keskustelusta oli yliampuvaa ja hieman tarkoitushakuistakin, mutta toisaalta keskustelu osoittaa sen, että ruoka on elämässämme huipputärkeä asia. On hyvä muistaa, että suositukset on tarkoitettu väestötasolla ravitsemuksen ja kansanterveyden parantamiseen. Jokainen voi toki ottaa niistä vinkkejä myös omaan ruokavalioonsa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uudet kansalliset ravitsemussuositukset ohjaavat kohti kasvipainotteisempia ruokavalioita sekä terveys- että ympäristösyistä. Tiivistetysti sanoen suosituksilla pyritään lisäämään lautasille kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljaa, palkokasveja, kestävästi pyydettyä tai kasvatettua kalaa sekä vähentämään punaista lihaa, lihavalmisteita sekä suolan määrää. Edellä mainitut ovat joiltakin osin herättäneet kansassa suuria tunteita.

Kenenkään itsemääräämisoikeuteen ei tässä kutenkaan olla puuttumassa ja jokainen voi edelleenkin nauttia sitä ruokaa kuin haluaa. Suositus on suositus, ei laki.

Kannattaa kuitenkin huomata, että ravitsemussuositukset perustuvat vahvaan tieteelliseen näyttöön. Niiden pohjalla on usean vuoden asiantuntijatyö pohjoismaisella tasolla sekä vuoden kestänyt pohjoismaisten suositusten soveltaminen Suomen kansallisiksi suosituksiksi. Määrällisten suositusten pohjana on ravinnon ja terveyden välinen tutkimus, josta on tukevaa näyttöä. Sitä ei siis käy kiistäminen.

Kyseessä on satojen asiantuntijoiden tekemä työ, jonka tuloksia jotkut henkilöt haluavat julkisuudessa

rinnastaa henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.

- Henkilökohtainen kokemus on myös totta, mutta se ei sovi väestötason suosituksen perustaksi, totesi osuvasti ravitsemussuosituksia laatineen työryhmän puheenjohtaja professori Maija-Liisa Erkkola 3.12.2024 Suomen Kuvalehdessä.

Jokainen voi ajatella olevansa oman ravitsemuksensa asiantuntija. Muihin sitä ei kuitenkaan voi yleistää.

Onko niin, että osa suosituksia vastaan ”kapinoivista” ei kestä kuulla totuutta siitä, mitä heidän ruokavalionsa voi heille aiheuttaa? Eikö totuutta uskalleta katsoa silmiin? Useimmille meistä oma keho ja terveys on kallis. Suositusten mukaisilla ruokavalinnoilla voi vähentää esimerkiksi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen tai paksusuolen syöpään. Niillä voi saavuttaa myös paremman painonhallinnan.

Suositelluilla valinnoilla edistetään myös ympäristön hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Silläkin luulisi olevan merkitystä meille kaikille ja etenkin

tuleville sukupolville.

Jo ennen suositusten julkaisua ja etenkin julkaisua seuraavina päivinä media täyttyi klikkiotsikoista, joissa kerrottiin, että ”näin meidän pitäisi nyt syödä” tai ”tätä ja tuota emme saa syödä”. Alkoholi pantiin kokonaan kieltoon ja kahvinjuontiinkin asetettiin rajoituksia. Uudesta ruokapyramidista annettiin sisältövaroitus ja oma lukunsa oli, että leikkeleitä ei saisi panna leivälle enää ollenkaan. Onneksi kirjoittelu muuttui muutaman päivän päästä huomattavasti asiallisemmaksi ja suosituksia alettiin analysoida faktapohjalta.

Täysjyväviljan saantia ruokavaliossa suositellaan lisättäväksi, sillä tutkimusnäyttö täysviljan hyödyistä on erittäin vahvaa. Lisäksi vilja on kasvisperäistä ja kotimaassa tuotettuna se on ikään kuin lähiruokaa, jonka tuotanto ei kuormita ympäristöä samalla tavalla kuin monen tuontituotteen. Tässä voisi siis olla tuhannen taalan paikka leipomoille ja työmaata niiden tuotekehitykselle.

ja miehet keskimäärin 12 g/vrk. Niiden käyttöä on siis vara lisätä ruokavaliossamme runsaasti.

Täysjyvän saannista grammamääräinen suositus 90 g/pvä Nyt julkaistuissa ravitsemussuosituksis-

sa annetaan ensi kertaa 90 gramman päivittäinen suositus täysjyväviljan käytöstä. Sen saa syömällä esimerkiksi kolme ruisleipäpalaa, lautasellisen kaurapuuroa ja runsaan desilitran keitettyjä ohrasuurimoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat tällä hetkellä

täysjyväviljaa keskimäärin 60 grammaa päivässä. Täysjyväleivän lisääminen ruokavalioon on siis perusteltua täysjyväviljan sekä kasviproteiinin määrän kasvattamiseksi!

Elina Matikainen

Rukiinen leipä on erinomainen täysjyvän lähde.

Ruis – ylivoimainen täysjyvän lähde

TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry

Pro Ruis ry järjesti marraskuussa Ruiswebinaarin, jossa kuultiin puheenvuoroja muun muassa syksyn 2024 ruissadosta, uudesta täysjyväsuosituksesta sekä rukiin roolista suomalaisten täysjyväviljan saannissa.

Rukiin elintarvikekäyttö on ollut viime vuosina loivassa laskussa, mutta sillä on kuitenkin edelleen hyvä ja vakaa kysyntä, totesi webinaarin avannut Pro Ruis ry:n puheenjohtaja, Fazer Myllyn viljanhankintajohtaja Tero Hirvi.

Vaikka vuoden 2024 viljasatoarvio on keskimääräinen kymmenen vuoden aikatarkastelussa, oli syksyn ruissato keskimääräistä pienempi (kuva). Tähän vaikutti pienentynyt rukiin viljelyala, mutta myös rukiin hehtaarisato 2 740 kg/ha jäi Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tilastojen mukaan 10 vuoden keskiarvoa, 3 540 kg/ha, alhaisemmaksi. Toteutuneeseen ruisalaan vaikuttivat syksyn 2023 haastavat kylvöolosuhteet sekä runsaat talvituhot. Talvituhojen ohella etenkin kuuma ja kuiva alkukasvukausi 2024 näkyivät hehtaarisadoissa. Osassa sadosta oli myös torajyväongelmaa.

LUKEn mukaan syksyn 2024 ruissatoarvio oli 43 720 tonnia. Vuotuinen rukiin elintarvikekäyttö on Suomessa noin 78 000 tonnia (kuva). Vaikka syksyn 2024 ruissato jäi reippaasti tämän alle, kotimaista ruista riittää Tero Hirven mukaan rukiisen leivän leivontaan seuraavaan sadonkorjuuseen asti. Elintarviketeollisuuden tarve katetaan syksyn 2024 sadolla sekä vanhoilla varastoilla, sillä Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) tase-ennusteen mukaan satoon 2024 tultiin suurilla varastoilla.

Viljan korjuuta edeltävä sateinen ja kylmä sää aiheuttaa rukiin alhaisen sakoluvun. Tero Hirvi kertoi, että syksyn 2024 rukiin sakoluvut olivat korkeita. Hänen mukaansa suurin tarve on sakoluokalle 150-200, mutta myös matalasakoista ruista tarvitaan. Ruokaviraston mukaan rukiin keskimääräinen sakoluku oli 184 syksyllä 2024. Ruisjauhon sakoluku on tyypillisesti 110-140 välillä.

Ruis – suomalaisten täysjyvän lähde

Leipätiedotuksen ja Pro Ruis yhdistyksen projektikoordinaattori Terhi Virtasen mukaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan marraskuussa julkaisemissa ravitsemussuosituksissa annettiin ensi kertaa tarkka suositus täysjyväviljan saannista: täysjyvää tulisi syödä vähintään 90 g päivässä. Tämä vastaa esimerkiksi kolmea ruisleipäpalaa, yhtä lautasellista puuroa ja yhtä reilua desilitraa keitettyjä ohrasuurimoita.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän Finravinto 2017 tutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset syövät täysjyväviljaa, naisista 96 % ja miehistä 97 %. Suomalaiset naiset syövät viljaa keskimäärin 111 g ja miehet 149 g päivässä. Täysjyväsuositukseen suomalaiset eivät kuitenkaan yllä, sillä naiset saavat täysjyvää ruokavaliostaan keskimäärin 47 g ja miehet 63 g päivässä.

Virtanen totesi, että Finravinto 2017 tutkimuksen mukaan täysjyväruis on suomalaisten tärkein täysjyvän raaka-aineläh-

de. Sen osuus täysjyvän kokonaissaannista on miehillä 60 % ja naisilla 53 %. Täysjyväkauran osuus saannista on miehillä 22 % ja naisilla 27 %. Suurimman osan täysjyväviljastaan suomalaiset saavat ruisleivistä ja puuroista. Ruisleipien osuus on miehillä 57 % ja naisilla 49 %. Puurojen osuus on miehillä 19 % ja naisilla 23 %. Esimerkiksi ruisleipäpala sisältää täysjyvää noin 14 g ja keskikokoinen puuroannos noin 34 g.

Riittävä täysjyvän saanti edistää terveyttä monin tavoin ja sen on todettu muun muassa auttavan painonhallinnassa sekä pienentävän riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja joihinkin suolistosyöpiin.

Täysjyväviljan saannin kannalta on huolestuttavaa, että rukiin kulutus on kokonaisuudessaan vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. THL:n Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan täysjyvän ja täysjyvärukiin saannissa on eroja alueellisesti sekä ikäryhmittäin. Saanti on suurempaa Pohjois-Savossa verrattuna etenkin Etelä-Suomen alueisiin ja vanhemmilla tutkituilla verrattuna nuorempiin. Riittävän täysjyvän saannin turvaamiseksi tulisikin tehdä toimia sekä rukiin että muiden täysjyväviljojen kulutuksen lisäämiseksi etenkin nuorten keskuudessa. Ruokakulttuuriimme perinteisesti kuuluvat täysjyväpitoiset ruuat, kuten ruisleipä ja kaurapuuro, ovat säilyttämisen arvoinen asia osana ruokavaliotamme.

Lähteet:

FinRavinto 2017 –tutkimus; THL. 2022 Viljatasearviot; LUKE, VYR. 2024 Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024; Valtion ravitsemusneuvottelukunta, THL. 2024 https://avointieto.ruokavirasto.fi/#/kasvi/viljasadon-laatu

Rukiin tuotanto, käyttö ja varastot

Elintarvikeketjun itsesääntely loppuu

Elintarvikeketjun kauppatapalautakunta lopettaa toimintansa. Toimintaa rahoittaneet alan järjestöt katsovat alan itsesääntelyn olevan päällekkäistä elintarvikemarkkinavaltuutetun viranomaistoiminnan kanssa. Toimintansa lopuksi lautakunta julkaisee antamansa suositukset kootusti, jotta niistä on hyötyä alan toimijoille myös tulevaisuudessa. Kooste löytyy Keskuskauppakamarin kotisivujen Uutishuoneen Julkaisut-kohdasta osoitteesta www.kauppakamari.fi

Viimeisimpänä elintarvikeketjun kauppatapalautakunta antoi suosituksen sopimussakon käyttämisestä elintarvikeketjun sopimuksissa. Siinä korostetaan elintarvikeketjun toimijoille, että sopimussakkomääräys voidaan sitoa vain sopimusrikkomukseen. Sopimussakkoehtoa käytettäessä lautakunta suosittaa sopimaan siitä, onko sopimussakko ainoa seuraamus sopimusrikkomuksesta vai voiko sen lisäksi tulla muita seuraamuksia.

Suositus annettiin, koska useissa alan sopimuksissa on yksipuolisesti laadittu sopimussakkolauseke. Lauseke saattaa kohdistua ainoastaan sopimussuhteen heikompaan osapuoleen, kuten tuottajaan, ja vaikuttaa sopimusosapuolten sopimustasapainoon.

Lautakunta korostaa, että sopimuksen yksipuolisesti laatineen vahvemman sopijaosapuolen on otettava sopimussakkoehdonkin osalta huomioon heikomman sopijaosapuolen asema. Muussa tapauksessa sopimussakkolauseke on altis määräyksen kohtuullistamiselle, jos sopimussakko on esimerkiksi huomattavan suuri ja ilmeisessä epäsuhteessa syntyneen vahingon määrään tai sen maksuvelvollisuus syntyy vähäisen sopimusrikkomuksen perusteella.

Elintarvikemarkkinalain

muutos vahvistettu

Tasavallan presidentti on vahvistanut elintarvikemarkkinalain muutoksen. Laki tuli voimaan 1.1.2025. Suurin muutos on, että laki vahvistaa elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia ja täsmentää säännöksiä tilausten peruuttamisesta ja tiettyjen maksujen kielloista.

Tiedonsaantioikeuksien vahvistuminen tarkoittaa, että valtuutetulla on laajemmat oikeudet saada elintarvikeketjun toimijoilta tietoja, jotka liittyvät elintarvikemarkkinoiden toimivuuden parantamiseen, seuraamiseen, hyvien liiketapojen vastaisten käytäntöjen estämiseen ja markkinaolosuhteiden selvittämiseen. Tiedonsaantioikeudet kattavat myös julkisia hankintoja tekevät yksiköt. Lisäksi valtuutetun ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemää viranomais- ja tietoanalyysiyhteistyötä tiivistetään.

Elintarvikemarkkinalaki on keskeinen työkalu markkinoiden toimivuuden ja ruuantuottajien aseman vahvistamisessa osana hallitusohjelman mukaista Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä -kokonaisuutta. Lain muutos on lainsäädäntöhankkeen ensimmäinen vaihe.

Merkkipäivät

Maalahden Limppu Oy:ssä Vaasassa täyttää toimitusjohtaja Jarmo Latvasalo 70 vuotta 9.2.2025. Ei juhlia.

LÄMPIMÄT ONNITTELUT!

Nimitykset

Pielispakari Oy

Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu, 37, on aloittanut leipomon myynti- ja markkinointijohtajana 1.1.2025. Tehtävä on leipomoyrityksessä uusi. Markkinointialan kokemusta Ojansivulle on kertynyt oman yrityksen kautta sekä Osuma Henkilöstöpalvelut Oy:n myyntija markkinointijohtajana. Ojansivu tunnetaan myös menestyksekkäästä lentopallourastaan sekä Suomessa että kansainvälisillä pelikentillä.

Elintarviketeollisuusliitto ETL ry

Liiton hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuodelle 2025 valittiin Atria Oyj:n toimitusjohtaja Kai Gyllström. Varapuheenjohtajina jatkavat Elonen Oy Leipomon toimitusjohtaja Jari Elonen ja Oy Hartwall Ab:n toimitusjohtaja Kalle Järvinen. Hallitukseen kuuluvat myös mm. toimitusjohtaja Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy ja toimitusjohtaja Jyrki Karlsson, Linkosuon Leipomo Oy.

Ruokatieto Yhdistys ry

ETM Jukka Vainionpää on aloittanut Ruokatiedon ruokaviennin kasvujohtajan tehtävässä vuoden 2025 alusta.

Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry

Uuden hallituksen puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Jyrki Karlsson, Linkosuon Leipomo Oy.

MUUT HALLITUKSEN JÄSENET: Jari-Pekka Rautamaa, Oy Lunden Ab Jalostaja, varapuheenjohtaja, Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Jari Elonen, Malviala Oy, Jouko Riihimäki, Oy Soya Ab, Arja Kastarinen, Pakkasmarja Oy, Veijo Hukkanen, Kalaneuvos Oy ja Jani Vänskä

VARAJÄSENET: Eeva-Liisa Lilja, Fennopromo Oy ja Jarmo Talasrinne, Harjula Production Oy.

TOIMIHENKILÖT: Jarmo Talasrinne, toiminnanjohtaja, Harjula Production Oy, Jouko Riihimäki, taloudenhoitaja, Oy Soya Ab, Eeva-Liisa Lilja, kehittämiskoordinaattori, Fennopromo Oy.

Viidenkymmenen opiskelijan piparkakkutöistä syntyi näyttävä kaupunki.

Raatia viehätti Andrii Grishchenkon piparkakkutalossa mm. hieno rappaus upeine maalauksineen, harmoninen väritys sekä upeasti toteutetut katto ja ikkunat.

Sonja Lankosken talon seinät oli toteutettu omaperäisellä tavalla.

Noora Saarisen talo oli moderni ja pikkutarkasti tehty.

Piparkakkutalot toivat joulutunnelmaa kauppakeskukseen

TEKSTI/KUVAT Kirsi-Marja Kasteenpohja

Tampereen seudun ammattiopisto Tredu Kangasalan kampuksen elintarvikealan opiskelijat jatkoivat monivuotista yhteistyötä Lempäälän Ideaparkin kanssa, ja kokosivat marras-joulukuun vaihteessa jouluisen piparkakkutyönäyttelyn Ideaparkin keskusaukiolle.

Tällä kertaa piparkakkutöitä loihti noin 50 opiskelijaa kaikista opiskelijaryhmistä.

Leipurin Oyj ja Mauste-Sallinen Oy osallistuivat raaka-ainehankintoihin, Amanda's Eye taikoi talojen ympärille jouluisen kylän ja Striimus maagisen valo- ja äänimaailman.

Koululla näyttelyn tekemistä mahdollistivat opettajat Tiia Bister, Tiina Heinonen ja Kristian Tikander, ammatillinen ohjaaja Elisa Yli-Kerttula sekä lehtori Kirsi-Marja Kasteenpohja

Tapahtuma oli yksi Ideaparkin merkittävimmistä jouluperinteistä, jota on toteutettu jo yli 10 vuoden ajan. Tämän vuoden teemaksi valittiin perinteinen joulukylä ja opiskelijoille annettiin vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa työnsä, ainoastaan talon koot oli vuosikursseittain määritelty etukäteen.

Ideaparkin raadin palkinnon sai kolme opiskelijaa: Andrii Grishchenko (sija 1), Noora Saarinen (2) ja Sonja Lankoski (3). Kunniamaininnan sai Aurora Syvänen

Leipurissa kirjoitettua

Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina

Leipuri-lehti 100 vuotta sitten, nro 1/1925

Lehdessä on kansainvälisen työtoimiston laatima taulukko siitä, miten kahdeksan tunnin työpäivän periaatetta on sovellettu Euroopan eri maissa. Näyttää siltä, että hyvin monessa maassa periaatetta sovelletaan teollisuudessa,

mutta leipomoissa ja konditorioissa se on käytössä vain muutamassa maassa. Suomi on kahdeksan tunnin päivässä edelläkävijänä, sillä voimassa oleva laki on päivätty 4.6.1908. Ulkomailta kerrotaan monenlaista. Saksassa on tällä hetkellä 105 000 konditoriaa ja leipomoa. Leipomoissa, konditorioissa ja karamellitehtaissa työskentelevien määrä arvioidaan peräti 600 000 hengek-

Leipuri-lehti 80 vuotta sitten, nro 1/1945

Hyvänä uutisena kerrotaan, että vuonna 1944 leipäviljatilanne oli huomattavasti parempi kuin minään aikaisempana leivän kulutuksen säännöstelyvuotena. Viljatuoteannokset säilyvät tammikuussa muuttumattomina. Ulkomaisesta vilja-avusta

ollaan kuitenkin vielä hyvin riippuvaisia Kansanhuoltoministeriö vahvistaa tuotteiden hinnat ja muistuttaa, että uusien elintarvikkeiden valmistamista varten on haettava lupa ja hinnanvahvistus ministeriöstä. Marjojen puute uhkaa keskeyttää marmeladinvalmistuksen. Myös ulkomaisista hedelmäsoseista on puutetta, mutta niiden hankkimiseen ei ole nykyoloissa varaa kalliilla valuutalla.

Leipuri-lehti 60 vuotta sitten, nro 1/1965

Pääkirjoituksessa pohditaan 1.7.1964 voimaan tullutta lakia taloudellisen kilpailun edistämisestä. Leipomotuotteiden valmistaja/valmistajat eivät saa enää määritellä tuotteelle brutto- eli vähittäismyyntihintaa, vaan sen tekee

jälleenmyyjä eli yleensä kauppias. Tuottaja määrittelee tuotteelle ns. ohjehinnan, joka jälleenmyyjän on mahdollista myös alittaa. Leipomoalan yrittäjät ovat siirtyneet noudattamaan nettohinnoittelua, joka tarkoittaa tuotekohtaista hintaa plus liikevaihtoveroa. Jälleenmyyntihinta ilmoitetaan erikseen jälleenmyyjälle, jonka asia on, haluaako hän tätä noudattaa. Niin ikään uumoillaan, että myyntipalkkiot voi-

EU-jäsenyys asettaa painetta myös leipomotuotteiden hintoihin, sillä elintarvikkeiden hintoihin odotetaan muutoksia alentuneiden raaka-ainekustannusten myötä. Olli Kuhta toteaa pääkirjoituksessaan, raaka-aineiden hintojen lasku tuo mukanaan myös sen, että työvoimakustannusten suhteellinen osuus

tuotteen loppuhinnasta kasvaa. Siksi henkilöstökustannusten hallitsemisesta tulee entistä tärkeämpi asia Leipäviikon ajankohta muuttuu vuonna 1995. Uusi ajankohta on viikolla 37, jolloin vietetään myös Viljan-päivää. Tähän asti Leipäviikkoa on vietetty lokakuun ensimmäisellä viikolla aina vuodesta 1964. Elintarviketeollisuudessa on henkilöstön määrä laskenut. Lähes joka toinen toimipaikka on vähentänyt henkilöstöään, yhteensä vajaat 2000 henkilöä. Koska myös

si. Sveitsissä puolestaan paikallinen leipuri vakuuttaa keksineensä keinon, jolla leipää voi pitää tuoreena kaksi vuotta. Keino on kuitenkin salaisuus. Lontoossa asukkaat käyttävät 90 000 kiloa suolaa päivässä ja kylmänä talvipäivänä heiltä kuluu 40 000 tonnia kivihiiltä.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö on huomauttanut työnantajia siitä, että mikäli työpaikkoja vapautuu naistyöntekijöiltä, ne olisi ensisijaisesti pyrittävä täyttämään miehillä. Naisia ei kuitenkaan pidä tästä syystä irtisanoa, sillä myös heidän toimeentulonsa on oltava turvattu.

vat nousta, etenkin jos jälleenmyyjät vaativat sitä yhteisesti. Leipurikoulusta on valmistunut vuonna 1964 peräti yhdeksän mestaria ja viisikymmentä kisälliä. Kiinnostava tieto lehdessä on Suomen väkiluku 1.1.1965, joka oli 4 597 800 henkilöä. Väestönlisäystä oli 35 700 henkilöä vuodesta 1964.

lisäyksiä on ollut noin 1200 henkilöä, on nettomääräinen alenema noin 750 henkilöä. Suhteellisesti eniten henkilöstö on supistunut leipomoissa: yli 4 % henkilöstöstä. Kaikkiaan elintarviketeollisuudessa työskenteli vuonna 1994 runsas 30 000 henkilöä

Mökkiruokaa läpi vuoden

Tuore kirja Mökkiruokaa läpi vuoden on kokkaavien kaksosten Petra ja Noora Väänäsen esikoisteos. Se tarjoaa herkullisen matkan läpi vuodenaikojen Suomen kauniissa maisemissa. Tekijöiden mukaan annokset syntyvät helposti ja vähillä välineillä ja reseptit on testattu mökkiolosuhteissa. Kypsentämisessä käytetään paljon avotulta, kaasupoltinta tai grilliä ja ruuissa käytetään paljon ympäröivän luonnon antimia, kuten kalaa, marjoja, sieniä ja villiyrttejä, mökin puutarhan ja lähitilan antimia unohtamatta. Kirjasta löytyy myös aina vuodenaikaan sopivat juomat sekä kattausvinkkejä. Inspiroivan mökkiruokamatkan on kirjoittanut Helsingin Sanomien toimittaja Satu Pajuriutta, jolle ruoanlaitto on harrastus myös luontoretkillä. Kustantaja on Cozy Publishing 2024.

Kevyempään ja terveellisempään arkeen

Sonia Wahlroosin Haarukallinen hyvinvointia –ruokakirjan (Otava) mukaan tasapainoinen ruokavalio syntyy arjen pienillä valinnoilla ilman nälkää ja kieltoja. Kirjoittaja on Britanniassa valmistunut ravintoterapeutti. Haarukallinen hyvinvointia -kirjassa on yli 100 reseptiä ja niiden raaka-aineet löytyvät tavallisesta suomalaisesta ruokakaupasta.

Wahlroos ei usko kalorien laskentaan, ruokien punnitsemiseen tai mustavalkoiseen ajatteluun siitä, että on “hyviä” ja “pahoja” ruokia. Kieltojen ja välttelyn sijaan hän ohjeistaa asiakkaita lisäämään hyvien ja terveellisten ruoka-aineiden määriä.

Wahlroosin tavoitteena on murtaa myytti siitä, että terveellinen ravinto on tylsää ja mautonta. Samalla hän haluaa innostaa jokaista kokkaajaa, keittiötaidoista riippumatta, tarttumaan haasteeseen kulkea kohti terveellisempää elämää –haarukallinen kerrallaan.

Sonia Wahlroos on verkko- ja hyvinvointivalmennuksia tarjoavan Nordic Nutritionistin perustaja, yrittäjä, kolmen lapsen äiti ja sosiaalisen median vaikuttaja.

Erikoistukkukauppaa

Tarjoamme asiakkaillemme tietotaitoamme huomioiden viimeisimmät innovaatiot ja trendit: www.leipurin.com

Erikoistukkukauppaa

Räätälöidyt leivontaratkaisut ammattilaisille Fazer Myllyltä.

WWW. FAZERMYLLY.FI

HERKULLISTA, HELPPOA JA UNIIKKIA Tarjoamme toimintaa nopeuttavia ratkaisuja, raaka-aineita ja reseptiikkaa.

Oy Roberts Ab Puh. 02 278 5000 myynti@roberts.fi

BAKERYSHOP.FI

www.condite.fi

- VITACEL® -kuidut kaikkeen leivontaan - komponentit hilloihin ja paistonkestäviin täytteisiin - apu- ja raaka-aineet gluteenittomaan leivontaan

JRS PHARMA OY Maitotie 4, FI-15560 Nastola FINLAND

Varaa paikka omalle yrityksellesi Palveluhakemistoon!

elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai 040 719 9021

Seuraa Suomen Leipuriliittoa myös Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto

Yhdessä olemme enemmän.

Uudet ja käytetyt leipomokoneet

040 518 5180 myynti@beo.fi

metos.fi/verkkokauppa p. 020 300 900 tilaukset@metos.fi

Kestävät keittiölaitteet leipomoille

Tmi Tarmo Palomaa

Käytetyt leipomokoneet, asennukset, huollot ja korjaukset Puh. 0500 166 355

Puh. 010 320 8010 Uudet ja käytetyt leipomokoneet LKM Trade Oy Matias Lakkapää p. 0400 694 805 Marko Willig p. 050 567 8752 www.leipomokoneet.fi info@lkmtrade.fi info@lkmtrade.com

PK Pohjakulma Oy

Leipomopakkaukset

joka lähtöön

www.pkoy.fi | 040 537 7444 | pk@pkoy.fi

Vesa Nikkari Puh. 040 753 1200 vesa.nikkari@ki-sal.fi www.ki-sal.fi Ki-Sal Oy Keilaranta 10 E 02150 Espoo 020

www.peltolanpussi.fi

Patamäenkatu 3, 33900 Tampere. Puh. 03 213 6700

Pölynpoistolaitteita

GO & SAUMA® ohjelmistot

LEIPOMOT KAHVILAT www.softone.fi - toiminnanohjaus - työvuorosuunnittelu - työajan hallinta

Tapahtumia tulossa 2025

2.-5.2.2025 ISM, Köln Makeis- ja snackteollisuuden messutapahtuma www.ism-cologne.com

14.-18.3.2025 Internorga, Hampuri Hotellit, ravintolat, leipomot ja konditoriat teemana ammattimessuilla. www.internorga.com/

19.-20.3.2025 FFCR Fasfood & Cafe & Restaurant Expo, Helsingin Messukeskus Ravintola-alan uusimmat tuulet https://www.ffcr-helsinki.com/

Lokala avtal öppnades även upp för icke-organiserade

Årtionden av diskriminering av icke-organiserade företag i Finland upphörde, eller minskade åtminstone dramatiskt, i och med att möjligheterna till lokala avtal utökades genom de lagändringar som trädde i kraft den 1 januari 2025. Ändringar infördes bland annat i arbetsavtalslagen, lagen om kollektivavtal, arbetstidslagen och semesterlagen. Som en följd av dessa reformer kommer även icke-organiserade bageri- och konditoriföretag som inte är medlemmar i en arbetsgivarorganisation att kunna ingå lagliga lokala avtal. Hittills har lokala avtal som ingåtts av dessa företag i princip alltid varit olagliga. I fortsättningen måste dock lokala avtal grunda sig på en bestämmelse i ett kollektivavtal och befinna sig inom de gränser som tillåts enligt kollektivavtalet.

Det är också positivt att lagen inte innehåller den så kallade ”obligatoriska förtroendemannen” som fackföreningsrörelsen ville ha, utan istället tillåter att lokala avtal ingås med en förtroendeperson som valts av personalen. Om en förtroendeman har valts i företaget har denne dock en viss privilegierad ställning när förhandlingar inleds. Av utrymmesskäl kommer jag dock inte att gå in på denna fråga i detalj i denna artikel.

Det är viktigt att notera att ändringar i lagen om lokala avtal endast är användbara om det finns bestämmelser i kollektivavtalet som tillåter dem.

Den nuvarande finländska regeringen förtjänar en eloge för de lagstiftningsreformer som har genomförts. Med dessa förändringar har Finland tagit stora steg mot en verklig rättsstat. Finland verkar ha den första regeringen på årtionden som inte helt har vikit sig för fackföreningsrörelsens hot och strejker, vilket tidigare regeringar regelbundet har gjort tidigare.

De nuvarande reformerna återspeglar dock fackföreningsrörelsens makt i Finland. Ett exempel på detta är det faktum att lokala avtal är mer byråkratiska i oorganiserade företag än i organiserade företag. Samtidigt som lokala avtal öppnas upp för icke-organiserade företag blir de alltså också mer byråkratiska. De nya bestämmelser som införts i arbetsavtalslagen innebär att ett lokalt avtal som ingås med en personalrepresentant enligt ett

allmänt kollektivavtal alltid ska vara skriftligt. Dessutom är den icke-organiserade arbetsgivaren skyldig att inom en månad lämna in den lokala överenskommelsen till yrkesinspektionen till kännedom. Denna skyldighet kommer att förstärkas med en straffavgift om upp till 15 000 euro.

Man kan bara fråga sig varför det behövs ytterligare byråkrati. Men var det regeringens avsikt att blidka fackföreningsrörelsen, eller speglar det samhällets allmänna misstro mot oorganiserat företagande, eller vad i hela friden är det som pågår? Det är klart att det förmodligen inte är särskilt svårt att skicka ett lokalt avtal via elektroniska system till yrkesinspektionen. Det är mer en principfråga, i synnerhet med tanke på hotet om sådana straffavgifter.

På grund av övergångsbestämmelser i lagstiftningen kommer dock lokala avtal i icke-organiserade företag att vara möjliga inom livsmedelssektorn först efter att ETL och SEL har ingått nya kollektivavtal. Den nuvarande kollektivavtalsperioden löper ut den 31 januari 2025.

Det är viktigt att notera att ändringar i lagen om lokala avtal endast är användbara om det finns bestämmelser i kollektivavtalet som tillåter dem. Det är ett välkänt faktum att det knappast finns några sådana bestämmelser i kollektivavtalet för bageriarbetare. Det skall bli mycket intressant att se vad som händer i detta avseende under den pågående förhandlingsrundan och hur SEL kommer att ställa sig till lokala överenskommelser. Kommer SEL att kunna acceptera att bestämmelser om lokala avtal också skall ingå i det stelaste kollektivavtalet i Finland/Europa/världen. Eller kommer SEL att fortsätta att med näbbar och klor försöka hävda att lokala avtal inte längre är praktiskt genomförbara inom bageribranschen?

I en tidigare ledare i denna tidning (8/2024) skrev jag att fackföreningsrörelsen är den verkliga drivkraften bakom företagskoncentrationen, när all dess verksamhet i själva verket gynnar och främjar storföretagen. Om resultatet av avtalsrörelsen blir att lönerna stiger med de 10 procent som fackföreningsrörelsen vill ha under två år och kollektivavtalen förblir lika rigida som tidigare, kommer bageriverksamheten att koncentreras i allt snabbare takt till allt färre företag. Många traditionella, regionalt och lokalt viktiga bagerier kommer att försvinna från marknaden. Om det inte är fackföreningsrörelsens direkta mål så är det konsekvensen av den politik de har valt.

Mika Väyrynen

Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto

Toimisto

Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi

Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi

Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi

Hallitus

Anttu Rautio, puheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi

Helmi Tyykiluoto, varapuheenjohtaja Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi

Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi

Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu hannu.raina@pullapirtti.com

Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi

Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi

Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi

Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi

Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere janne.hakanen@hakasenleipomo.fi

Valtuuskunta

Kari Meltovaara, puheenjohtaja

Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi

Heikki Lankoski, varapuheenjohtaja

Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi

Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry

Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com

Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry

Simo Vainikka, Rikkilän Leipä Oy, Lappeenranta simo.vainikka@rikkilanleipa.fi

Pirkanmaan Leipomot ry

Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi

Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry

Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi

Savon Leipomoyhdistys ry

Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi

Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry

Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi

Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry

Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi

Satakunnan Leipomoyhdistys ry

Heikki Lankoski, Ullan Pakari, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi

Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry

Teemu Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna teemu.eskelinen@herkkupekka.fi

Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry

Andreas Knip, Andreas Knips Hembageri, Koivulahti andreas@andreasknip.fi

Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry

Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi

Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry

Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi

Lapin Leipomoyrittäjät ry

PL 115 (Pasilankatu 2) 00241 HELSINKI puh 0207 121 570 fax (09) 148 87201 sähköposti: etunimi.sukunimi@leipuriliitto.fi www.leipuriliitto.fi