Martat-lehti 3-2024

Tä rkei ntä on Tärkeintä on sa moi lem i nen samoileminen

Sieniretkeltä löytyi rouskuja, luonnonrauhaa ja vertaisseuraa

KOHTAAMINEN

Rauman

Avainmartoissa toiveet toteutuvat

INSPIRAATIO

Juhlavuoden neuletta koristaa kotoinen kuusi

KAUNIS AMALFIN RANNIKKO JA ROOMA

14.–19.10.2024, 21.–26.10.2024, 25.–30.3.2025, 31.3.–5.4.2025, 21.–26.4.2025, 12.–17.5.2025

sitruunalehtoineen. Tutustutaan laulujen Napoliin, nähdään ihastuttaava, rinteeseen rakennettu Positano, vieraillaan Ravellossa Villa Rufolon puutarhassa ja tutustutaan Caprin saarella Axel Munthen huvilaan. Nähhdään myös upea Pompeijin rauniokaupunnki ja nautitaan antiikin Roomasta. Matkan aikana majoitutaan kolme yöötä Sorrentossa, kaksi Roomassa – runsaas retkiohjelma sisältyy hintaan!

NOUSEVAN AURINGON MAA - JAPANI

alk. 4 796 € I 5.–17.11.2024, 16.–28.3., 2.–14 4 2025

Oranssit torii-portit Fushimi Inari-taishan pyhäkössä Kiotossa, satakielilattiat shogunien linnassa, temppelisaari Miyajima ja kaunis Fuji – nousevan auringon maa tarjoaa kokeneemmallekin matkailijalle uutta ja ihmeellistä nähtävää ja koettavaa. Syksyn ruskaloisto ja kevään kirsikankukkien lempeät värit elävöittävät matkakokemuksen! asiantuntijaopas Anja Henttonen

HISTORIAN HAVINAA HAIKON KARTANOSSA

alk. 228 € I 1.-2.12.2024

Suosittu adventtimatkamme aloittaa jälleen joulunajan! Matkan aikana historioitsijat Teemu Keskisarja ja Eeva Tammi avaavat luennollaan suurmiesten sotahulluuksien taustoja. Toimittaja Lasse Lehtisen matkassa päästään tutustumaan Suomen tasavallan presidentteihin ja Väinö Tanneriin sekä Paasikiven-Kekkosen linjaan. Tunnelmaa ja valoa iltaan tuo musiikillinen tuokio, esiintyjinä upeaääninen baritoni Hannu Lehtonen, pianisti-kapellimestari Seppo Hovi sekä toimittaja Lasse Lehtinen. Nautitaan myös yhteinen illallinen ja lauletaan Kauneimpia Joululauluja. Lisämaksusta kuljetukset Helsingistä lähtien.

JOULUMATKA WIEN-BLED

1 658 € I 22.-27.12.2024

Joulunpyhät Euroopan sydämessä, kauniissa Bledissä. Vieraillaan Wienin tunnelmallisilla joulumarkkinoilla, nautitaan Bledin upeista alppimaisemista ja tehdään retki historialliseen Ljubljanaan ja kuuluisalle Postojnan tippukiviluolalle. Lisämaksusta mahdollisuus klassisen musiikin konserttiin kuuluisassa Kursalon-konserttitalossa asiantuntijaopas Marketa Sindelova

UUSI-SEELANTI JA TYYNENMEREN RISTEILY

7 348 €/hlö I 4.–20.2.2025

asiantuntijaoppaat Marja Grönqviist ja

1 996 €

sis. reittilennot turistiluokassa Helsinki-Napoli/Rooma-Helsinki • majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa • ohjelman mukaiset ateriat, kuljetukset, retket ja sisäänpääsymaksut • asiantuntijaoppaiden palvelut kohteissa

OTA YHTEYTTÄ JA VARAA LOMASI I LOMALINJA.FI

TAMPERE p. 010 289 8100 I HELSINKI p. 010 289 8102 Palvelumaksu 28 €/varaus. Puhelut 8, 35 snt/puh + 17, 17 snt/min. Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua.

Upea Tyynenmeren risteily Celebrity Edgellä vie Bay paratiisisaarille. Matka alkaa Uuden-Seelannin suurimmasta kaupungista, Aucklandista, jonka siluettia rytmittävät tulivuoret. Nautitaan turkoosinisestä merestä ja tutustutaan erilaisiin luontokohteisiin joko omatoimisesti tai laivayhtiön järjestämille retkille osallistuen. Oma parvekkeellinen hytti tarjoaa rauhallisen lepopaikan koko risteilyn ajan. asiantuntijaopas Pasi Hakala

KREIKAN PARHAITA PALOJA

alk. 2 138 € I 21.–28.3., 24.–31.10.2025

Antiikin Olympia, oliivitilavierailu, junamatka Vouraikosin kanjonilla, kiehtova Ateena ja vehreä Nemean viinilaakso. Kreikan lämmössä koetaan upeita elämyksiä Peloponnesoksen hienoimmissa maisemissa! Puolihoito ruokajuomineen sekä lounaat retkipäivinä sisältyvät matkan hintaan. asiantuntijaopas Pirjo Fragkopoulos

LOMALINJAN MATKASSA SAAT ENEMMÄN

• asiantuntijan räätälöimä matkaohjelma

• suomenkielinen asiantuntijaopastus

• selkeä kokonaishinnoittelu

• kotimainen luotettava matkanjärjestäjä – yli 45 vuoden kokemus

Sisällys

4 Lukijalta

5 Pääkirjoitus

6 Marttakartta

8 Kolumni: Marjalaitumella

9 Katso lähelle: Pieniä kirkkaita pisaroita

10 Martta suosittelee

SESONKI

12 Nyt on marjoja tarjolla!

20 ”Tämä on yhtä terveyspolkua”

22 Tärkeintä on samoileminen

24 Valokeilassa vähemmän tunnetut

28 Neuleessa korpien kuiskintaa

32 Huolettoman marjamökki

36 Ruukussa & maljakossa: Kiepauta kepeä kranssi

INSPIRAATIO

38 Rohkeasti luomaan!

42 Yhtenäisellä asulla pitkät perinteet

46 Minun astiakaappini: Amerikan aarteita ja kirppislöytöjä

50 Marttavisa

MARTTAI LU

54 Toteutuvien toiveiden yhdistys

58 Yhdessä & yhdistyksessä

62 Monessa mukana

68 Elämänmeno

72 Marttaristikko

74 Kuvamuisto

juhlavuoden neule vie ajatukset Marttametsään. Merja Ojanperän suunnittelemaa työtä koristavat kotoisat kuusipuut.

32

koko vuoden tarpeiksi Siirtolapuutarhan pensaista tulee muhkea marjasato.

12

lakkajäätelö kätkee yllätyksen – mukana rapeaa karamellia.

24

suuri tuntematon

Esittelemme tuhtihaarakkaan ja monta muuta hyvää ruokasientä, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle.

LAURA

RIHELÄ

Ihana lehti jälleen – lukuiloa taas pitkäksi aikaa.

HARMI , ETTÄ TULEE vain 4 lehteä.

OL I PALJON hyvää asiaa, rekipeitto, kauniita kukkajuttuja, ihana numero.

HARMI kun lehti tulee harvoin.

LEHTI ON AI VAN HUIPPU ja ihana kun tulee paperiversiona. Saa käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan. Ajankohtaiset ruoka/ leivontaohjeet innostaa kokeilemaan uutta.

PIDIN UUDESTA lehdestä todella paljon. Äsken tullut ja luettu ”hätäisesti” läpi, mutta pitkän viikonlopun aikana palaan lehteen varmaan useasti.

PUUTAR HAAN ja huonekasveihin liittyvät artikkelit todella mielenkiintoisia.

VANHEMPI A MARTTOJA

AJATELLEN, marttalehti entisenä paperilehtenä, vähän liian aikaisin diginä.

V IIME ISIMMÄ SSÄ MARTAT lehdessä hehkutetaan pride paraatia ja sateenkaariaatetta. Myös metsäjooga on arvojen keskiössä. Tähän on tultu, valitettavasti.

IHANAA kun lehdessä on mukana reseptejä ja käsityöohjeita! Todella ihana yllätys lehteä ensi kertaa lukeneelle. Myös tarrat oli ihana yllätys.

HUR JAN MIELENKIINTOI-

kiinnostava vaikka kirjana. Muutkin aiheet olivat kiinnostavia kyllä mutta tämä aivan huippujuttu. Kiitos!

KORJAAMME

Marja Simola Joensuusta huomasi virheen Marttaliiton vuosikokouksesta kertovassa jutussa, jossa väitettiin, että kunniajäseniksi kutsuttiin ensimmäistä kertaa liiton entisiä toimihenkilöitä.

KERRASSAAN UPEA ja kaunis essu. Käteni alkoivat aivan syyhytä ompelemaan ko. essu itselleni ja tyttärelleni. Joten ei muuta kuin ompelukone esille ja menoksi...

KI VA kun oli niin monta sivua juttua ja kuvia 125 v.juhlista. Itse en sinne päässyt mukaan.

SUOMI ELÄÄ tulevaisuudessakin meristä ja metsistä. Voisiko olla juttu talousmetsistä, joissa voi marjastaa. Mukava olisi myös artikkeli metsäalan ammateista.

NEN ja kiinnostava oli juttu sivulta 44 alkaen: Greta Kivilahti oli tarmokas tienraivaaja. Hänen elämänsä ja historia tuohon aikaan olisi

”Marttaliiton kunniajäseniksi on aiemminkin kutsuttu liiton entisiä toimihenkilöitä, mm. v. 1977 Manja Haltia (Marttaliiton konsulentti ja vt. toiminnanjohtaja), sekä Sirkka Kouki (Marttaliiton toiminnanjohtaja). Lisäksi kunniajäseniksi on valittu useita piirien toimihenkilöitä, mm. Maija Pekkarinen”, oikaisee Simola.

OL ISIKO JO A IK A uudistaa Martat -lehden kansikuva? Lehden 2/2024 kansikuva koivuineen ja Elovena-tyttöineen tuoksahtaa 1920-luvulle, ei vuodelle 2024. Hieman särmää kuvaan olisi helposti saanut esim. valitsemalla malliksi ruskeaihoinen nainen, tai vaihtoehtoisesti tuomalla tausta kaupunkiin. Ideavalikoima on loputon. Mietin kenelle lehteä tehdään? Maaseudun satavuotiaille? Haluanko olla mukana tuossa joukossa?

Toimitus vastaa: Tämän vuoden kansikuvien suunnittelussa otimme lähtökohdaksi kolme eri elementtiä: Marttojen 125-juhlavuoden, Metsäteemavuoden ja Marttojen ammatillisen työn. Juhlavuoden symbolina kuvissa toimii perinteinen sininen järjestöasu. Teemavuosi näkyy kuvien miljöössä: kaikki on otettu suomalaisissa metsissä. Ammatillisesta työstä kertovat kansikuvien henkilöt, jotka ovat marttapiirien tai Marttaliiton työntekijöitä. Heillä on sisäsivuilla oma puheenvuoronsa, jossa he kertovat työstään ja suhteestaan metsiin. Kaikki juhlavuoden neljä numeroa noudattavat samaa ulkoasua, joten myös syksyn lehtien kansikuvissa tulee olemaan martta-asuisia työntekijöitämme. Ensi vuonna kansissa on sitten jotakin muuta. Teemme lehteä koko jäsenistölle. Pahoittelemme, että et koe lehteä omaksesi.

MARTAT 3/2024

122. vuosikerta. Lehdestä ilmestyy 4 numeroa vuonna 2024.

Toimitus | Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Helsinki, lehti@martat.fi, www.martat.fi

Julkaisija | Marttaliitto ry p. 050 511 8002

Päätoimittaja | pääsihteeri

Marianne Heikkilä p. 050 375 1195

Toimituspäällikkö | Helena Kokkonen p. 050 374 3192

Ulkoasu | Teresa Moorhouse

Ilmoitusmyynti | Media-Q Ky, Tuija Saarimäki tuija.saarimaki@ media-q.fi, p. 040 523 8813

Tilaukset: jarjestosihteeri@martat.fi, p. 050 412 1099. Lehti kuuluu jäsenmaksuun. Muille kuin jäsenille kestotilaus kotimaahan, Pohjoismaihin ja Baltian maihin 45 €, muihin maihin 55 €. Määräaikaistilaus kotimaahan 4 numeroa 50 €.

Marttayhdistyksen lahjatilaus yhteisölle (kesto) 40 €.

Asiakasrekisterin osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.

Aikakausmedia ry:n jäsen

Painopaikka

PEFC/02-31-151

PEFC/02-31-151 Kestävän metsätalouden edistämiseksi. Lisätietoja www.pefc.org

MARTAT on kotitalousneuvontajärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. www.martat.fi

Hyvästä arjesta parempi maailma

Metsän tyttö tahdon olla

ALEKSIS KI VEN rakastettu Metsämiehen laulu -runo heläjää korvissani nyt, kun elämme vuoden parasta sesonkia. Syksyn raikkaat kelit, metsien loputtomat aarteet, ystävien ja läheisten kanssa vietettävät piha-, parveke- ja terassivenetsialaiset ovat täällä. Kesän reissuilta keräännymme taas yhteisen ruokailun ja jaetun elämän äärelle.

KESÄLLÄ kokemukset kertyvät. Perhemuistojen albumiin tallennettiin perinteinen matkailu äidin luokse Pohjois-Karjalaan, Lieksaan. Kotimatkalla koukattiin Etelä-Karjalaan, Imatralle ja Lappeenrantaan. Poimimme mustikoita rajavyöhykkeellä ja samalla kertasimme nuorille Suomen sotien historiaa ja nykyistä geopoliittista turvallisuustilannettamme. Hetket ilman kännyköitä, itikoiden keskellä, ovat kaupunkilaislapsille ja mökittömille elämys. Ostimme Lappeenrannan torilta kantarelleja kunnon sienikastikkeen tarpeiksi ja vierailimme Marttojen vohvelikahvilassa Saimaan äärellä. Joensuun uudistetulla torilla herkuttelimme Marttojen kahvilassa, joka on palvellut asiakkaita jo 50 vuotta. Tässä maankuulussa kahviossa olivat vierailleet myös presidentti Alexander Stubb ja rouva Suzanne Innes-Stubb, Marttojen juhlavuoden suojelija, ensimmäisellä maakuntamatkallaan, joka suuntautui Joensuuhun.

TÄNÄ KESÄNÄ olen opetellut luonnon tarkkailua ja ilmoittanut havaintojani Luonnontieteellinen keskusmuseon, Luomuksen, keräyslomakkeille. Kuka tahansa voi kirjata havaintojaan sienistä, linnuista, kimalaisista, päiväperhosista, kukista, matelijoista, sammakoista... Mobiilivihko kännykkään ja avoimin mielin lähiluontoon!

JUHL AVUOTEMME Marttametsäkeräys kestää vuoden loppuun. Kiitos kaikille lahjoittajille tähän mennessä; keräys on tuottanut jo 62 000 euroa. Luonnonperintösäätiön kanssa teemme työtä luontokadon ehkäisemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi.

Syksyn iloja – iloa syksyysi!

Marianne Heikkilä

Marttaliiton pääsihteeri//marianne.heikkila@martat.fi

KANNESSA

Heidi Holmroos

» työskentelee Marttaliitossa ympäristöja ilmastoasiantuntijana.

Pieni on suurta

Kun katsot lähelle, näet itsesi osana jotain laajempaa.

HELENA KOKKONEN • KUVA KERTTU MALINEN

MARTTALIITON YMPÄR ISTÖ - ja ilmastoasiantuntija Heidi Holmroos suosittelee jokaiselle lajintuntemusta: kasvien, lintujen, sienten, sammalien, kukkien, puiden ja muiden tunnistamista. Se avaa näkymän luonnon monimuotoisuuteen ja lajien kirjoon.

– Kaikki elollinen on mykistävää: että hiilen yhdisteistä voikin syntyä niin monimuotoista elämää. Siinä tuntee itsensä pieneksi, toteaa Holmroos.

Kun alkaa tunnistaa ympäristön elollisia, niihin ystävystyy. Enää ei olekaan yhdentekevää, jos tutut lajit kärsivät ihmisen toimien vuoksi.

– Monet ihastelevat sileitä kallioita ja auringonnousuja ja -laskuja. Ovathan ne hienoja, mutta niihin ei ihminen juuri toiminnallaan vaikuta.

Heidi Holmroos sanoo olleensa aina metsäihminen.

– Koin jo lapsena metsässä elämyksiä ja haltioitumista. Kiinnostuin

V INKKI

– Katso asioita eri perspektiiveistä Mene lähelle: tutki sammaleen lehdykkää tai seuraa ötökkää Samalla tämä on läsnäolo- ja keskittymisharjoitus

yläkoulussa biologiasta, ja kun lähdin opiskelemaan ympäristöalaa, avautui minulle näkökulma ekosysteemeihin ja elollisen ja elottoman luonnon väliseen vuorovaikutukseen.

LUONTO AUTTAA PALAUTUMAAN

Lajintuntemuksen lisäksi Heidi kannustaa kaikkia nauttimaan lähiluonnosta: metsäannos säännöllisesti, pieni pyrähdys puuston parissa päivittäin.

– Toki tykkään erämaista ja vaeltamisesta. Mutta mieluummin luonnossa vähän kerrallaan ja helposti, kuin kerran vuodessa viikon vaellukselle. Säännöllisestä luonnossa pistäytymisestä saa sitä oikeaa palautumista arkeen.

– Metsä on minulle mielen hyvinvoinnin ja rauhoittumisen paikka. Jos on stressiä tai liikaa ajatuksia päässä, ei tarvitse olla kuin vartti metsässä, ja se laittaa asiat mittasuhteisiinsa. Siellä kokee olevansa osa isompaa kokonaisuutta.

– Veronmaksajana iloitsen yhteisillä varoilla ylläpidetyistä retkeily- ja virkistysalueista, mutta erityisesti arvostan yhteisesti omistamiamme suojelualueita, kuten kansallispuistoja. Ne ovat todellinen kansallisaarteemme.

Heidi Holmroos muistuttaa, että luonnonmaisemien suhteen ei voi tuudittautua liian hyväuskoiseksi.

– Missä asutkin, kannattaa seurata kaavoitusta ja lobata luonnonarvojen puolesta. On tärkeää, että luonnontilaiset alueet säilyvät.

Martat-lehden kansi kuvattiin viime lokakuussa, kun viima jo varisteli lehtiä puista. Heidi varustautui poseeraamiseen pukemalla villahousut marttamekon alle. Vanha partiolainen ja mökkeilijä tietää niksit ja kannustaa ulkoilemaan kaikkina vuodenaikoina.

– Se on pukeutumiskysymys! •

Näy ttelyistä näkökulmia ruokakulttuuriin

Syömään! Keittokirjoja ja ravintolaruokaa

1.11.2024 saakka

Kansalliskirjasto, Unioninkatu 36, Helsinki

NAM YÖK HÄH – Mistä on ruokaperinteet tehty?

20.9.2024–24.8.2025

Hotelli- ja ravintolamuseo, Kaapelitehdas, Helsinki

Ruokaa kaikille: Tutkimustyötä ja tiedettä jokapäiväisen ruoan taustalla

26.10.2025 saakka

Tiedemuseo Liekki, Fabianinkatu 33, Helsinki

Tilastoja tiedonnälkään

Suomalaiset kuluttivat vuonna 2023 henkeä kohti keskimäärin:

87 litraa maitoa

78 kiloa lihaa

26 kiloa juustoa

3 kiloa voita

86 kiloa viljaa

14 kiloa kalaa

11 kiloa kananmunia

65 kiloa perunoita

52 kiloa hedelmiä

57 kiloa vihanneksia.

HUOMAA!

• Tilasto ei kerro ruoankulutuksen tarkkaa määrää, koska esimerkiksi hävikin määrää ei ole vähennetty luvuista.

• Lihan kulutusmäärät lasketaan kypsentämättömänä luullisena ruholihana. Kypsänä syöty liha on noin 50 % luullisen lihan määrästä. Kokonaiskulutus sisältää myös riistan ja syötävät elimet.

• Lihalajeista eniten kulutettiin siipikarjanlihaa (29,9 kg/hlö).

Se ohitti ensimmäistä kertaa sianlihan kulutuksen.

Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), ravintotaseen ennakkotiedot

Villalankavyyhdit saivat uudet sävyt Harvialan Marttojen kasvivärjäyspäivässä. Värjäykseen käytettiin keltasipulinkuoria, koivunlehtiä, avokadon kuoria ja siemeniä sekä lupiinia.

– Lupiinilla värjääminen on ekoteko, kun samalla saadaan hävitettyä haitallista vieraslajia, martat muistuttavat.

Järjestysmies

Huolla polkupyörä kesän jäljiltä tai vie se huoltoon ammattilaiselle.

Marttametsä-keräykseen osallistunut Porlammin Martat haastaa kaikki muutkin yhdistykset ja martat mukaan.

– Marttametsä on meidän Marttojen tulevaisuuden teko Suomen metsien hyväksi. Yhdessä, pienilläkin lahjoituksilla, saamme Marttametsän tarinan alkuun, he kannustavat.

A JAN KUVA

A JAN KUVA

Marjalaitumella

K U N K ULJ EN METS Ä SS Ä mustikka-, ahomansikka-, lakka-, juolukka-, lillukka-, vadelma-, puolukka- ja karpaloaikaan, minulla on tapana välillä laiduntaa. Kerään marjoja isoja kourallisia ja syön niitä niin paljon kuin haluan, eväiden korvikkeeksi tai jälkiruoaksi.

Toisin kuin sienissä, marjoissa on hyvin energiaa: mustikassa liki kolme kertaa niin paljon kuin suppilovahverossa.

Karhut vankistavat itsensä nimenomaan marjoilla talvea varten, mutta ihminen ei ole harjaantunut samaan. Meidän pitäisi mutustaa kymmenen kiloa mustikoita ”normaalin ruokamme” päälle, jotta saisimme kilon lisää painoa.

Marjoja laiduntaessani tunnen silti olevani yhtä juurta karhujen kanssa. Metsän satokautena ihminen ei voi kiistää olevansa osa ekosysteemiä. Saamme ravintoa suoraan luonnosta kuten muutkin elävät olennot.

L A I DU NTA MISESTA

tulee hyvä mieli.

Makeat suulliset antavat ytyä liikkua, katsoa, kuunnella ja ajatella. Ei tarvitse murehtia ravinnon ekologista jalanjälkeä. Villit marjat kasvavat ilman lannoitteita ja kasvinsuojeluaineiksi nimettyjä myrkkyjä. Jos laiduntaja on saapunut metsään jalkaisin, ilmakehä säästyy ylimääräiseltä hiilidioksidiltakin.

On sääli, että marjojen kannalta ihminen on melko turha syömäri. Siemenet eivät päädy sisuksistamme yleensä takaisin luontoon vaan jätevedenpuhdistamoon. Ristiriitaista onkin, miten tavallista on ajatella, että marjat menevät hukkaan, jos ihminen ei syö niitä. Historiallisia romaaneja kirjoittaessani tutkin usein vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä netissä eli Kansalliskirjaston digitaalisessa arkistossa. Lehdet antavat perspektiiviä nykyaikaan. Harvoin voi todeta, että jokin ilmiö on uusi. Marjojen ja sienten ”kohtaloakin” on surtu jo kauan. Esimerkiksi Martat-lehden

edeltäjässä Emäntälehdessä päätoimittaja Alli Nissinen kirjoitti 1.7.1905 näin: ”Miljoonien markkojen edestä mätänee joka vuosi marjoja meidän metsissämme. Koettakaamme pelastaa edes pieni osa hukkaan joutuvista miljoonista.”

M A R J O J A S YÖVÄT ihmisten ja karhujen lisäksi jyrsijät, supikoirat, mäyrät, ketut, näädät, sudet, korpit, närhet, rastaat, kanalinnut ja monet muut. Kanalinnuille mustikat ovat muutenkin tärkeitä, sillä poikaset piileksivät varvikossa ja napsivat siellä liikehtiviä hyönteisiä.

Marjat ovat pohjoisten havumetsien perusmuonaa, lukuisten luonnonvaraisten lajien voimanlähde. Marjat eivät tärväydy, vaikka me muualta tulleet kaksijalkaiset emme kaikkia niitä söisikään. Voimme rentoutua ja unohtaa murheen ”miljoonien mätänemisestä metsiin”. Kannattaa mieluummin iloita siitä, että metsä- ja suomarjojen avulla pystyy osin irtautumaan maailmanlaajui-

sesta ruokabisneksestä. Tuotantoketjut ovat usein hämärät ja ympäristövaikutukset ankarat, mutta luonnonmarjoja hyödyntäessään ihminen ei niihin sotkeudu.

M ÄTTÄ I D EN VÄL ISS Ä myös näkee ja kuulee enemmän, kuin jos porhaltaisi metsässä oikeaa sykelukemaa hakien ja säikäyttäisi kaikki tieltään. Ehkä nelijalkaiset ja siivekkäät oivaltavat marjastajan nähdessään, että tuo ei voi olla vaarallinen – liekö melkein meikäläisiä.

Anni Ky tömäki

Kirjoittaja on hämeenkyröläinen kirjailija, joka pyrkii katsomaan maailmaa aina myös sammalperspektiivistä.

Anni Ky tömäki

PIENIÄ KIRKKAITA PISAROITA

TÄ M Ä TA RMO KA S L A HOTTA J A muuttaa puuainesta metsän muille asukkaille sopivaan muotoon. Kun kantokääpä kasvaa, sen itiöemään kertyy pieniä kirkkaita pisaroita, kuin kyyneliä.

1. SEITSEM Ä N VAATETTA

VU O D ESS A

Kuinka paljon vaatteita voi hankkia, jos pyrkii pitämään hiilijalanjälkensä kohtuullisena? Keskivertosuomalainen ostaa vuodessa 38 vaatetta, mutta jos haluaa toimia planeetan kantokyvyn rajoissa, siedettävä shoppailumäärä on 7 vaatetta vuodessa uutena. Kirja neuvoo, miten tavoitteeseen pääsee, ja tsemppaa: kun vähennetään vaatteiden virtaa ovesta sisään, elämästä tulee helpompaa. Sissi Penttilä & Aku Varamäki: Planetaarinen vaatekaappi. Gummerus

2 . S YVÄ S U K E LLU S

SIENIRIHM A STOIHIN

Sieniä elää näkymättömissä kaikkialla ympärillämme, eikä elämä maapallolla olisi mahdollista ilman niitä. Sienestäjä tähyilee rouskuja, tatteja ja vahveroita, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu. Todellisia ihmeitä tapahtuu maan alla, rihmastoissa.

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta – Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme. Gummerus

3 . METSIEMME A S U KKA ITA

Petoeläimiin liittyy suuria tunteita ja viljalti uskomuksia. Vastapainoksi tarvitaan tietoa: faktaa eläinten käyttäytymisestä, kannanhoidosta ja seurannasta. Suomen suurpetojen – karhun, ahman, suden ja ilveksen – lisäksi tutustumme kultasakaaliin, josta on jo tehty havaintoja meillä. Lajien selviytymiseen vaikuttaa vahvasti se, millainen suhde ihmisellä on luontoon ja eläimiin.

Katja Holmala: Suurpedot Suomen luonnossa. Otava

4 . SI L M Ä NI LOA K ES ÄT TA LV ET

Kukkaruukut ja ruukkukasvit ilahduttavat terassilla, parvekkeella, seinänvierustalla ja sisäänkäynnillä. Miksi rajoittua kesään, kun kotipiiriä voi koristella kaikkina vuodenaikoina? Miksi pysähtyä perinteisiin narsisseihin tai orvokkeihin, kun voi kokeilla mustaa heinää, ruosteisia ruukkuja ja harmaita havupuita?

Sanna Rasku & Saija Sitolahti: Ruukuissa ympäri vuoden. Cozy Publishing

"Kierrätysmateriaalien

käyttäjän luonnonkuitu on useimmiten puuvillaa tai pellavaa: vanhat isoäidin lakanat ovat tulleet tiensä päähän ja kellastuneet pitsiliinat kaipaavat jotain sävyä. Tuotteen käyttöiän pidentäminen värjäämällä on ekologisuutta."

5 . MITÄ TE K ISIN SE U R AAVAK SI ?

Nyt eivät ideat lopu marttaillasta! Askarteluun sopivaa materiaalia on kaikkialla ympärillä, ja uuden olomuodon saavat käytetyt shampoopullot, postikortit, löylykauhat, säilyketölkit, tilkut, napit, korkit, kivet, kävyt, paistinlastat, sanomalehtipaperi, kananmunakennot... Tekniikoita ja tekemistä riittää sekä aloittelijoille että edistyneille.

Kaisa Sillanpää: Suuri askartelukirja. Readme.fi

6 . K IEHTOV I A KO K EI LUJ A

Kun puhumme luonnonvärjäyksestä, keskitymme yleensä villalangan värjäämiseen. Nyt liemeen kuitenkin upotetaan kasvi- ja muuntokuituja: puuvillaa, pellavaa, juuttia, hamppua, viskoosia... Luonto tarjoaa hyviä väriaineiden lähteitä, kuten kotimaisia puulajeja. Tietokirjan herkkupalana on ohje, kuinka nauriista saadaan indigonsinistä! Anna-Karoliina Tetri: Värjää kasvikuituja luonnonväreillä. Moreeni

Näitä on odotettu

Syyskesä on Suomessa kaikkien ruokasesonkien äiti, kun kovan luokan kotimaiset tuotteet kypsyvät nautittaviksi. Nyt on helppo syödä suosituksen mukaisesti kasviksia puoli kiloa päivässä, ja ylikin.

Suomalaiset syövät luonnonmarjoja keskimäärin 8 kiloa henkeä kohden vuodessa.

Lakka-karamellijäätelö (ohje s. 14)

Nyt on marjoja tarjolla!

Marjahurmos yllyttää kokeilemaan: pistämme tyrniä salaattiin, mustikkaa silakoille ja puolukkaa ranuihin.

Kotimaisten luonnonmarjojen sesonki on nyt huipussaan. Satokausi alkaa heinäkuun lopulla ja jatkuu pitkälle syksyyn. Metsät, suot ja tunturit tarjoavat raaka-ainetta ja ruoanjatketta. Ensin kypsyvät lakka ja mustikka, myöhään syksyllä voi poimia vielä muun muassa tyrniä ja karpaloa. Metsiemme satoisinta marjaa, puolukkaa, kerätän lokakuulle saakka.

Marjat ovat hyvänmakuisia, monikäyttöisiä ja terveellisiä. Niitä suositellaan syötäväksi pari desilitraa päivässä. Se on ihan mahdollinen tavoite, varsinkin, jos sinulla on takataskussasi hyviä reseptejä. Lisäksi on lupa heittäytyä luovaksi ja kokeilla uusia yhdistelmiä. Perinteisten leivonnaisten, puurojen ja pirtelöiden lisäksi marjoja voi käyttää esimerkiksi salaateissa ja lämpimissä ruoissa.

Innokkaimmilla keräilijä-säilöjillä tuppaa saalista kertymään siihen tahtiin, että pakastimessa tai kellarissa viipyilee muistoja menneiltä vuosilta. Viimeistään uuden satokauden koittaessa on syytä käyttää edelliskesäiset varastot uusien tieltä. Vaikka oikein säilötyt marjat pysyvätkin käyttökelpoisina, eivät ne kuitenkaan kylmässä tai purkitettuina parane. Pistä entiset likoon ja haali taas hyvillä mielin uutta tilalle. Jos rakastat keräilyä yli kaiken ja marjaa vaan kertyy yli oman tarpeen, voit olla varma, että joku läheinen ilahtuu ikihyviksi, kun muistat häntä metsän antimilla; tuoreilla tai jalostetuilla.

Marjastaminen vie luontoon ja liikkeelle, joten se on jo sinällään terveysteko. Kori käsikynkässä voi poiketa poluille ja poluilta pois, vaikka varmasatoista marikkoa ei edes olisi tiedossa. Maastossa pääsee mukavaan mielentilaan, ja eväsleipien sekä termoksen ääressä on hyvä hetki hengähtää. Jos poiminta tuntuu kertakaikkisen työläältä tai mahdottomalta, älä anna sen estää marjojen käyttöä. Marketeissa ja toreilla on nyt tarjontaa, samoin erilaisissa somen kauppapaikoissa. Jos säilöminen ei kiinnosta tai siihen ei ole mahdollisuutta, pöyhi kaupan pakasteallasta. Siellä marjakausi jatkuu tauotta ympäri vuoden. Hankitpa marjat miten tahansa – tärkeintä on, että nautit niitä!

Lakka-karamellijäätelö

hunajakennokaramelli:

2,5 dl sokeria

0,5 dl vaaleaa siirappia

2 tl ruokasoodaa

jäätelö:

1 tlk (à 395 g) kondensoitua maitoa

3 dl kuohukermaa

2 dl lakkasurvosta tai -hilloa

lisäksi:

lakkoja (tai muita marjoja)

annoksen koristeluun: vohvelitötteröitä

1. Valmista ensin hunajakennokaramelli. Vuoraa sitä var-

sokeri ja siirappi kattilaan. Kuumenna matalalla lämmöllä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut kokonaan. Nosta hieman lämpöä ja jatka kuumentamista, kunnes karamellimassa on kullanruskeaa. Jos käytät paistomittaria, sopiva lämpötila on

2. Siirrä kattila varovasti pois levyltä, lisää heti ruokasooda ja sekoita huolellisesti esim. vispilällä, että sooda sekoittuu koko massaan. Kun karamelli alkaa vaahdota, kaada se heti uunivuokaan. Huomaa, että karamelli on polttavan kuumaa. Älä koske siihen jäähtyessään.

3. Valmista jäätelö. Vatkaa kondensoitua maitoa ja kuohukermaa sähkövatkaimella, kunnes seos paksuuntuu.

tuneesta karamellista pieniä ja sekoita jäätelömassaan.

4. Kaada puolet jäätelömas-

vetoiseen pakastusrasiaan. Lusikoi päälle puolet lakkahillosta. Lisää päälle loput jäätelöstä ja viimeiseksi hillon loput. Pistä lusikanvarsi jäätelömassaan rasian pohjaan saakka ja kuljeta sitä reunasta toiseen koko rasian mitalta. Näin hillo levittyy raidoiksi jääpakastimeen ja anna kovettua

5. Tarjoile jäätelö annoskulhoista tai vohvelitötteröistä. Voit koristella jäätelön rapealla karamellimurulla ja lakoilla.

H U OMAA!

Sula karamellimassa on kuumempaa kuin kiehuva vesi Varo, ettei karamellia roisku iholle Älä maista karamellia, ennen kuin se on jäähtynyt ja kovettunut

V INKKI

• Säilytä ylimääräinen karamelli ilmatiiviissä rasiassa ja käytä jälkiruokien lisukkeena ja koristeena

• Herkullisia namuja saat, kun kuorrutat karamellipalat suklaalla

Ruusukaalihalloumisalaatti ja tyrni-hunajakastike

300 g ruusukaaleja

2 porkkanaa

1 (pieni) punasipuli

muutama oksa timjamia

1 pkt (200 g) halloumia

kastike:

1 dl tyrnimarjoja (tuore tai pakaste)

0,5 dl rypsiöljyä

2 tl omenaviinietikkaa

2 tl hunajaa

1. Huuhtele ruusukaalit ja pese porkkanat. Poista ruusukaaleista mahdolliset vaurioituneet lehdet. Kuori porkkanat ja punasipuli.

2. Viipaloi ruusukaalit ja punasipuli hyvin ohuiksi viipaleiksi joko mandoliinilla tai veitsellä. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Nypi timjaminoksista lehdet. Sekoita kasvikset ja timjaminlehdet keskenään.

3. Raasta halloumi karkeaksi raasteeksi. Paista raaste paistinpannulla kullanruskeaksi ja rapeaksi, koko ajan lastalla siirrellen.

4.

ainekset pieneen kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella.

mukaan.

5. Juuri ennen tarjoilua sekoita kastike kasviksiin ja ripottele paistettu halloumiraaste päälle.

Karpalomasariinitorttu

(kuva s. 18)

pohja:

4 dl jauhoja

100 g voita

n. 0,5 dl kylmää vettä

täyte:

2,5 dl/n. 150 g (pakaste)karpaloita

0,5 rkl perunajauhoja

150 g voita

1,75 dl sokeria

150 g mantelijauhetta

1 kananmuna

50 g mantelilastuja

paistamiseen: leivinpaperia keraamisia paistokuulia, kuivattuja herneitä tai riisiä

koristeluun:

1 dl tomusokeria tilkka vettä

1. Valmista pohja. Nypi vehnäjauhot ja voi sekaisin käsin tai käytä monitoimikonetta. Sekoita joukkoon kylmä vesi. Älä vaivaa. Jos taikina ei tahdo pysyä kasassa, lisää hieman

2. Kauli taikina jauhotetulla työtasolla ja nosta voideltuun

Painele kevyesti reunoille asti. Anna mahdollisen ylijäämän roikkua reunan yli. Nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

3. Pistele pohjaa haarukalla. Rutista leivinpaperiarkki ja oikaise se. Aseta arkki torttupohjalle ja arkin päälle painoksi keraamisia paistokuulia, kuivattuja herneitä tai riisiä.

sitten painot ja leivinpaperi. Leikkaa mahdollinen ylijäämätaikina veitsellä varovasti vuoan reunaa myötäillen.

4. Tee täyte. Sekoita perunajauho karpaloihin ja levitä esipaistetulle torttupohjalle.

5. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri sekä mantelijauhe. Riko kananmuna esim. juomalasiin, sekoita rakenne haarukalla vatkaten ja lisää muna voiseoksen joukkoon. Levitä seos karpaloiden päälle ja ripottele pinnalle mantelilastut. 6.

alkaa tummua liikaa, muotoile foliosta kupera suoja ja aseta se tortun päälle niin, ettei folio kosketa tortun pintaa.

7. Koristele jäähtynyt torttu sokerikuorrutteella: sekoita -

luta kuorrutetta tortun päälle. Voit koristella tortun myös siivilöimällä sen pinnalle tomusokeria.

Ruusukaali-halloumisalaatti ja tyrni-hunajakastike

Mustikka-silakkarullat

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria pieni ruukku timjamia

1 (luomu)sitruuna

200 g smetanaa

2 dl mustikoita

2 dl ruokakermaa

1 rkl sinappia

1.solle nahkapuoli alaspäin. Ri-tapippuria.

2. Nypi timjaminlehdet irti varsista. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa.

3.

mustikoita, pari ruokalusikallista timjaminlehtiä ja puolet sitruunankuoresta.

4. Levitä smetana lusikalla

lado ne voideltuun uunivuokaan kyljelleen.

5. Sekoita loppuun smetanaan ruokakerma, sinappi, loput timjaminlehdet ja sitruunankuori. Purista joukkoon hieman sitruunamehua. Kaada seos vuokaan silakkarullien päälle. Ripottele pinnallenuuttia.

6. Tarjoa esimerkiksi uusien perunoiden ja kauden kasvisten kanssa.

V INKKI

Kylmänä rullat maistuvat esimerkiksi saaristolaisleivän päällä

M UU NTE L E

• Kokeile mustikan sijaan tai sen ohella variksenmarjaa

• Silakoiden sijaan voit käyttää muikkufileitä tai muuta pikkukalaa.

Tuunatut ranskalaiset (eli loaded fries)

1 kg kiinteitä perunoita

4 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

2 dl tummaa soijarouhetta

0,5 tl chilirouhetta

2 tl savupaprikajauhetta

1 tl jeeraa

1 tl oreganoa

1 rkl soijakastiketta

2 dl vettä

puolikas kasvisliemikuutio

2 dl puolukoita

2 dl kasvipohjaista jogurttia tai fraichea (esim. OddlyGood Greek-style gurt) tuoreyrttiä maun mukaan (esim. korianteria, persiljaa tai minttua)

Pikkelöity

punasipuli

2 punasipulia

0,5 dl etikkaa

1 dl sokeria

1,5 dl vettä

1. Tee ensin pikkelöity punavesi pieneen kasariin. Kuumenna, kunnes sokeri on täysin sulanut. Kuori punasipulit ja viipaloi ohuesti. Pane sipuliviipaleet puhtaaseen lasipurkkiin, kaada hieman jäähtynyt pikkelöintineste päälle ja sulje kansi. Anna purkin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä jääkaappiin.

2. Pese perunat ja kuori ne tarvittaessa. Leikkaa perunat ohuiksi ranskanperunoiksi. Levitä perunat uunipellille.

mustapippuri ja sekoita. Pais-

runat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä.

3. Valmista perunoiden paistuessa soijarouhe. Kuumenna -

jeera ja oregano. Kuumenna mausteita hetki.

4. Lisää soijarouhe pannulle ja sekoittele, kunnes rouhe on kuumentunut ja mausteinen öljy imeytynyt siihen. Lisää sitten soijakastike, vesi ja kasvisliemikuutio. Paista sekoitellen, kunnes neste on haihtunut ja soijarouhe on murumaista.

5. Ripottele valmis soijarouhe kypsien perunoiden päälle ja laita pelti vielä uuniin muuta-

maksi minuutiksi. Survo sillä välin puolukat haarukalla kulhossa. Lisää puolukoihin hieman sokeria, jos haluat.

6. Ota pelti uunista, levitä päälle pikkelöityä punasipulia, kasvipohjaista jogurttia tai sekä silputtua yrttiä.

V INK V INK

Pikkelöi sipuli pari päivää aiemmin. Silloin sen maku ennättää pehmetä

Tuunatut ranskalaiset

Pakastemarjojen

hävityspaistos

200 g voita tai margariinia

0,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

0,5–1 dl pähkinöitä (esim. hassel-, cashew-, tai saksanpähkinä) ja/tai manteleita

vajaa 1 litra (pakaste)marjoja

0,5–1 dl sokeria

0,5 dl perunajauhoja

lisäksi: jäätelöä, vaniljakastiketta tai turkkilaista jogurttia

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe sekä rouhitut pähkinät/mantelit ja lisää rasvasokeriseokseen. Sekoita.

2.lun, korkeareunaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Vaihtoehtoisesti voit käyttää annosvuokia.

3. Sekoita marjoihin sokeri ja perunajauhot ja levitä marjatkinasta täytteen päälle. Paista minuuttia.

4. Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen tai turkkilaisen jogurtin kera.

1. Laita valurauta-, hiiliterästai muu kuumentamista kes-

uuniin ja uuni kuumenemaan

2. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella. Vatkaa joukkoon maito, vehnäjauhot, vaniljasokeri ja kardemumma. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on tasainen.

3. Ota kuuma pannu varovasti uunista, lisää siihen rasva. Kääntele pannua niin, että rasva leviää tasaisesti. Kaada sitten taikina pannuun ja laita pannu takaisin uuniin. Paista pannukakku on kullanruskea ja kohonnut reunoista.

4. Tarjoa vaniljasokerilla maustetun turkkilaisen jogurtin sekä vadelma-lakritsihillon kera.

Käytä vehnäjauhojen tilalla ruis- tai hiivaleipäjauhoja.

K U I V AKAAPIN

K Ä TK Ö IST Ä

Tähän paistokseen on helppo hukuttaa kaappiin ker tyneet pähkinä- ja mantelirouhepussien jämät.

Dutch baby -pannukakku

4 munaa

1 rkl sokeria

1,5 dl maitoa

1,75 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0,5 tl kardemummaa ripaus suolaa

paistamiseen: 25 g voita tai

0,5 dl rypsiöljyä

tarjoiluun: turkkilaista jogurttia

Vadelma-lakritsihillo

200 g vadelmia

0,5 dl sokeria

2 rkl vettä

2 tl raakalakritsijauhetta tai 5 Lakrisal-pastillia

1. Pane vadelmat, sokeri ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä matalalla

2. Jos käytät lakritsipastilleja, murskaa ne jauheeksi. Sekoita raakalakritsi- tai pastillijauhe hieman jäähtyneeseen hilmaun mukaan.

Karpalo-masariinitorttu (ohje s. 14)

Dutch baby -pannukakku ja vadelma-lakritsihillo

Pakastemarjojen hävityspaistos

KOKEI L E

Oma taidevedos

40alennuskoodilla€/kpl MARTAT125

Hanki taidetta kotiisi! Marttaliiton graafikko Katja Kuittinen on maalannut teokset Martan mansikat ja Martan retiisit marttajärjestön 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Vedoksia on kaksi erilaista, kumpaakin vedosta on 50 kappaleen numeroitu erä.

TEKNISET TIEDOT Kehystämätön Giclée-vedos kellastumattomalle 308g Hahnemühle-puuvillapaperille. Koko 210x297 mm. Signeerattu 50 kpl numeroitu erä. Originaalityöt on maalattu guassiväreillä kokoon A3.

OSTA VERKKOKAUPASTA: https://holvi.com/shop/katjakuittinen/

Käytä alennuskoodia MARTAT125, saat vedoksen hintaan 40 € (ovh 55 €) + postikulut 6,20 € (sis. alv).

Martan retiisit

Martan mansikat

”Tämä on yhtä terveyspolkua”

Sieniretkellä löytyi rouskujen lisäksi luonnonrauhaa ja vertaisseuraa.

MERJA FORSMAN • KUVAT DORIT SALUTSKIJ

on Sirpalle ja Riikalle tärkeä rentoutumisen ja kuntoutumisen paikka.

SY K S Y 2023 muistetaan erinomaisena sienivuotena. Luonnossa on jos jonkinlaista lakkia ja jalkaa.

Espoossa, Puolarmaarin ulkoilurakennuksen edustalla, kotitalouden asiantuntija Hanna Pikkarainen Uudenmaan Martoista nostelee sieniä koristaan ja valmistelee Espoon mielenterveysyhdistyksen (EMY) jäseniä retkelle. – Kuka tietää, mikä on rouskujen tunnusmerkki?

Joku hoksaa: sehän on maitiainen. – Kyllä! Kun vaikka tästä heltasta raa-

puttaa, esiin tulee maitiaisnestettä. Pikkarainen näyttää, ja pieni valkoinen pisara kihoaa rouskun lakin alle.

– Haperot menevät haperoksi, kun niitä puristaa kevyesti. Tatit tunnistaa lakin alla olevasta pillistöstä, hän jatkaa, ja halkaisee jalan tarkistaakseen, etteivät toukat ole vallanneet sientä.

Sitten lähdemmekin metsään.

R AUHOITTUMISEN PA IKKA Hanna Pikkarainen kulkee metsässä kello kilisten. Ääni kertoo, missä ryhmänvetäjä menee.

Espoolainen Riikka Ilander seuraa kintereillä ja kuuntelee vinkkejä.

– Kerään marjoja, mutta sieniä en vielä oikein tunnista. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea metsästä voi syödä, hän kertoo.

Ilanderille metsä on tärkeä rauhoittumisen paikka.

– Metsä on minulle melkein se tärkein asia! Se rauhoittaa, ja onhan sillä tutkitusti hirveästi terveysvaikutuksia.

Hän käy lähes joka ilta luonnossa kävelyllä.

– Istuudun mättäälle, kuuntelen linnun laulua ja yritän olla miettimättä mitään muuta. Olen tehnyt mindfulnessia jo noin 10 vuotta. Luonnossa rentoutuu automaattisesti, joten miksen tekisi sitä samalla, kun käyn iltalenkillä?

KYSYMYSTEN VIRTA – Täällä on kantarelli, Hanna Pikkarainen huikkaa, ja ryhmä kerääntyy katsomaan.

– Kantarelleja löytyy yleensä koivujen vierestä.

Retkeläiset tähyilevät koivua, mutta sellaista ei näy.

– Koivujen juuret voivat ulottua hyvinkin pitkälle, Pikkarainen selittää.

– Rekipeiton teko on hyvää aivojumppaa. En voi katsella mihinkään muualle, someen tai televisioon, sanoo Aija Hovi-Kuusisto.

Sienineuvojan homma on kuin päiväkotityöntekijän: hän laskee koko ajan, että kaikki ovat kasassa, ja vastaa kysymysten virtaan: Mikä tämä on? Voiko tätä syödä? Onko tämä vaarallinen?

Metsä

Hanna Pikkarainen auttaa retkeläisiä tunnistamaan sienet. Lopuksi tarkistetaan kaikkien korit, ettei kotiin lähde mitään syötäväksi sopimatonta.

Hän katsoo, ettei kenenkään suuhun tai käsiin päädy mitään myrkyllistä.

– Se ei ole syötävä, heitä pois. Verihelttaseitikki sopii lankojen värjäämiseen, mutta ei kelpaa syötäväksi.

SUORITTAMISESTA VA IKEA PÄÄSTÄ

Sirpa pujottelee kuusten ohi.

– On kiva, että retkellä voi kysellä eri sienistä. Tällä hetkellä osaan lähinnä kantarellin, hän naurahtaa.

Retki on myös loistava tilaisuus viettää aikaa muiden mielenterveyskuntoutujien kanssa.

Muutama vuosi sitten Sirpa sairastui työuupumukseen.

Eläkkeelle vuonna 2019 jääneen Sirpan oli vaikea kieltäytyä sijaisuuksista tutussa yksikössä, jossa asui tuttuja asukkaita. Myös ylimääräinen raha houkutteli töihin.

– Aikuiset lapseni sanoivat välillä, että ’taas otat noita työvuoroja’. Oli minulla varmaan aikaisemminkin uupumusta, mutta se ei vain ollut iskenyt kunnolla. Viikko erään työrupeaman jälkeen olin isäni luona, kun kutimet vain putosivat kädestäni. Verenpaine oli 200, ja piti soittaa ambulanssi.

Nyt Sirpa käy psykoterapiassa ja ottaa päivän kerrallaan. EMY:ssä hän saa keskustella vertaisten kanssa, kun silti tuntuu.

– Aluksi olin enemmänkin mukana, mutta huomasin tekeväni samaa kuin töissä: suoritin. Suorittamisesta on vaikea päästää irti.

Metsästä on tullut Sirpalle tärkeä kuntoutumispaikka.

– Viime kesänä en uskaltanut mennä melkein mihinkään. Vieläkin toivun, mutta nyt sentään uskallan mennä taas metsään.

– Jos en pääsisi metsään, jotain puuttuisi.

LOPUKSI TARK ISTETAAN KORIT

Polun varrella riittää ihmeteltävää ja opittavaa – sekä sieniä!

Erään retkeläisen korissa on karvarouskuja, tatteja ja haperoita.

– Nämä kaikki olen tänään oppinut tunnistamaan, hän sanoo.

– Metsä on minulle äärettömän tärkeä. Tänne saa jätettyä kaikki turhat taakat mielestä ja kunto kasvaa. Tämähän on yhtä terveyspolkua.

Korit ovat täyttyneet ja palaamme Puolarmaarin ulkoilurakennuksen edustalle. Hanna Pikkarainen tarkistaa vielä kaikkien korit, ettei kotiin päädy mitään syömäkelvotonta.

– Tuo seitikki heitetään pois. Laita se suoraan roskikseen, ettei joku lapsi vaikka nappaa sitä nurmikolta, Pikkarainen neuvoo.

Kotiin kaikki lähtevät hymyissä suin.

ARK I SUJUV

AKSI

-TOIMINTA

Kenelle?

- työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat 16–29-vuotiaat nuoret

- maahan muuttaneet

- mielenterveys- ja päihdekuntoutujat

- rikosseuraamusasiakkaat

Tavoite

- arjen hallinnan vahvistaminen ja sosiaalisten taitojen kohentaminen

- pienryhmätoimintaa kotitalousneuvonnan sisällöin

- mahdollisuus suorittaa opintopisteitä kursseilla.

Lukuina

- Kurssikertoja vuosittain yli 800

- Vuonna 2023

• osallistujia 2 126

• kohtaamiskertoja 4 857

- Vuosina 2014–2023

• osallistujia yhteensä lähes 25 000

• kohtaamiskertoja noin 70 000

Yhteistyössä

- mukana kaikki marttapiirit

- valtakunnallisia ja alueellisia yhteistyökumppaneita vuosittain noin 130

- toimintaa tukee sosiaali- ja terveysministeriö.

KUMPPANINA EMY:

Uudenmaan Martat on tehnyt Espoon mielenterveysyhdistys EMY:n kanssa yhteistyötä jo 25 vuoden ajan. Marttojen kursseilla on valmistettu värikkäitä välipaloja, joululeivonnaisia, kasviproteiinipitoista ruokaa ja sesongin mukaista kotiruokaa. Emyläiset ovat perehtyneet talousasioihin ja kodinhoitoon, päässeet villiyrttiretkelle ja sienestämään.

– Luonto, ulkona oleminen ja sosiaalinen yhdessä tekeminen kuuluvat hyvinvointiin. Se on Arki sujuvaksi -toimintaa parhaimmillaan, sanoo kotitalouden asiantuntija Hanna Pikkarainen

– Luontoon lähteminen tuo vaihtelua arkeen. Samalla saa liikuntaa ja luonnon hyvää tekeviä vaikutuksia.

Tärkeintä on samoileminen

Marttojen ja Kris-järjestön retkellä ei otettu paineita tavoitteista vaan nautittiin ulkoilusta. Siinä samalla opittiin tunnistamaan sieniä.

On aika sopia pelisäännöistä. Kotitalousasiantuntija Hanni Kuronen on johdattanut Keski-Suomen Marttojen ja Kris Keski-Suomen yhteisen sieniretken osallistujat jonnekin Jyväskylän ja Laukaan rajalle.

– Haluatteko, että mennään yhtenä porukkana koko ajan?

Krisin ohjaaja Kirsi Junnila ei kannata ehdotusta.

– Johannes nyt häviää saman tien, sen tietää.

– Mä olen sienimies, tarkentaa retkeläinen, joka tahtoo itseään kutsuttavan Johannekseksi. Hän ei jää tekemään tiliä tittelinsä taustoista, vaan kiiruhtaa metsään heti, kun tunnin poiminta-ajasta on sovittu.

Kirsi miettii, miten itsekseen kiertely mahtaa toimia kokemattomalla porukalla.

– Tässä on se ongelma, että kukaan meistä ei tunne sieniä.

Hanni lupaa auttaa. Kukaan ei joudu lähtemään kotiin epävarmana saaliistaan.

Kun seurue lähtee tarpomaan metsään, ilmassa on pientä jännitystä.

– Onko sulla, Harri, mitään hajua, mitä me ollaan tekemässä? joku tokaisee.

MINNA HOTOKKA • KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Hanni Kuronen vinkkaa tarvittaessa, mihin suuntaan kannattaa lähteä.

ALKU A INA HANKALAA Emilia on lähtenyt mukaan päästäkseen retkelle ja oppiakseen tunnistamaan sieniä. Nyt hän talsii mietteliäänä eteenpäin ämpäri käsipuolessaan ja lausuu ääneen kysymyksen, jota moni muukin pohtinee mielessään.

– Mitä minä poimin?

– Älä poimi vielä mitään. Tai jos poimit, minä voin katsoa sieniäsi, Hanni ehdottaa.

Hän ryhtyy esittelemään lajeja, joita matkan varrella tulee vastaan.

Polttiaishapero. Lakritsirousku. Löyhkävalmuska. Tappavan myrkyllinen suippomyrkkyseitikki.

Ei kovin lupaava alku.

Onneksi kosteutta ja lämpöä on viime aikoina piisannut sopivassa suhteessa, joten hyviä ruokasieniäkin alkaa löytyä.

Sikurirouskuja, mustatorvisieniä, suppilovahveroita. Hanni neuvoo, mistä sienet tunnistaa ja kuinka ne pitää käsitellä ennen syömistä.

Retkeläiset kuuntelevat kiinnostuneina ja kyselevät lisää.

VOI KUN VOISI JÄÄDÄ

Aloittelevan sienestäjän ei Hannin mielestä tarvitse ottaa paineita osaamisestaan. Jo yhden tai kahden lajin taktiikalla pääsee hyvään alkuun.

Hanni toivoo, että ihmiset muistaisivat saalista etsiessään nauttia luonnossa liikkumisesta ja yhdessäolosta.

– Joskus voi kulkea vähän rennommin ja havainnoida muutakin kuin sieniä.

Marttojen sieniretkillä tärkeintä on samoilla metsässä yhdessä.

– Ei oteta valtavia tavoitteita, vaan nautitaan luonnosta ja opitaan sieniä siinä samalla.

Tämänkertaiset retkeläiset tuntuvat olevan Hannin juonessa hyvin mukana. Kun laskeva aurinko siilautuu kauniisti puiden oksistojen läpi, tunnelma on jo varsin rento.

– Täältä ei malta lähteä pois, kiteyttää osallistuja, joka haluaa esiintyä nimellä Maija

Emilia seisoo sivummalla muista, katselee puiden latvoja ja hengittelee syvään. Sienimetsän ”noitamainen” tunnelma on tehnyt häneen vaikutuksen.

– En oikein ole käynyt metsässä. Voisi kyllä mennä metsään meditoimaan, hän miettii.

AARRE MUOV IKASSISSA Koska sovittu kokoontumisaika lähestyy, Krisin ohjaaja Kirsi soittaa omilla teillään olevalle Johannekselle. Puhelin tuuttaa ja tuuttaa, mutta mies ei vastaa.

– Paljosta vetoa, että Johannes on hukkunut johonkin, Kirsi lohkaisee.

– Tästä ei kyllä pääse hukkumaan, kun on tiet ympärillä, Harri huomauttaa.

Porukka jatkaa marssiaan kohti parkkipaikkaa. Kirsin auton luona odottaa tuttu hahmo, jolla on silmiinpistävän muhkea muovikassi.

Kaikki ovat uteliaita näkemään, mitä sienimies on löytänyt.

– Voi vimmaus!

– Missä sä kävitkään?

– Tuossa mettässä, Johannes vastaa vaatimattomasti. Hänen kassinsa on melkein täynnä mustatorvisieniä, kantarelleja ja suppilovahveroita.

Hanni tahtoo tietää, mitä Johannes aikoo tehdä jättipotillaan.

– Kuivaan torvisienet. Suppilovahverot laitan todennäköisesti pakastimeen. Kantarellit valmistan saman tien tai laitan nekin pakkaseen, Johannes luettelee tottuneesti.

Hän kertoo oppineensa sienestämään jo lapsena.

– Liikun metsässä joka päivä, jos on mahdollisuus. Samoilen ja kalastan sekä telttailen. Metsässä on aina hyvä.

Tällä reissulla parasta oli kantarellien löytäminen. Kotona Johannes aikoo panna kantarellikastikkeen tulille.

Siitä ei tulekaan ihan perinteinen kastike. Kaverinsa vinkistä Johannes on ottanut tavakseen höystää soosiaan sipulin, kerman, suolan ja pippurin lisäksi lorauksella kahvia ja hunajaa.

– Siitä tulee paras.

Kosteassa maastossa ovat kumisaappaat tarpeen.

Mallisienet auttavat lajien tunnistamisessa.

Retkeläiset testasivat Suomen Ladun Sieniäppiä.

KUMPPANINA KRIS:

- Kris-järjestö tarjoaa apua ja tukea vankilasta vapautuville.

- Suomessa 8 paikallisyhdistystä, yksi niistä KRIS Keski-Suomi ry.

Valokeilassa vähemmän tunnetut

Metsässä kasvaa monia sienilajeja, jotka ovat hyviä ruokasieniä, mutta joita ei juuri tunneta. Laajenna valikoimaa, kehity kerääjänä ja metsästä uusia makuelämyksiä!

Tuttu ja turvallinen on valttia sienimetsässä. On kuitenkin hauska opetella tunnistamaan lisää lajeja. Ehkä niistä jostakin tulee uusi suosikkisienesi.

TEKSTI JA KUVAT LASSE KOSONEN

Tuhtihaarakas

Jättimalikka

Valevahvero

VASTAVALO

Kevätkaunolakki, kultaheltta, jättimalikka... Sienitietäjä Lasse Kosonen antaa vinkkejä esiintymispaikoista ja käyttötavoista.

Sienestäjäkansa keräilee ruoaksi yleensä vain muutamaa tuttua ja turvallista lajia. Itse kehotan opettelemaan joka syksy ainakin yhden uuden lajin ja kartuttamaan sienituntemusta tällä tavalla. Muutamassa vuodessa saatat saada keräilykohteiksi vaikkapa viisi uutta lajia.

HUOMAA HAPEROT Haperot ovat alikerätty sieniryhmä. Niiden suuri lajimäärä – 130 lajia Suomessa – tekee tunnistamisesta haasteellista. Lisäksi ne ovat usein toukkien vikuuttamia. Yksinkertainen temppu on maistaa tuntematonta haperoa, mutustella suussa ja sylkäistä pois. Jos sieni on kirpeä, hylkää se. Jos se on mieto, voit hyvillä mielin panna sen koriin myöhempää käsittelyä varten. Suomalaisissa haperoissa ei ole myrkyllisiä lajeja, mutta polttavan kirpeä tulipunahapero voi aiheuttaa vatsavaivoja.

Haperoissa on yksi kirpeä laji, jonka voi erityismenetelmillä saada maukkaaksi ruokasieneksi: Haisuhapero ei nimensäkään puolesta tunnu oivalliselta, mutta venäläiset ovat syöneet sitä vuosikausia. Venäläisten tapa käsitellä haisuhaperoa, valujia, on omanlaisensa, eikä kovinkaan monimutkainen: Nuoria golfpallon kokoisia haisuhaperon lakkeja liotetaan kylmässä vedessä pari–kolme päivää. Vettä vaihdetaan vähintään kahdesti päivässä. Sitten lakit suolataan ja maustetaan erilaisilla lehdillä ja yrteillä. Näin käsitellyt sienet säilytetään kylmässä, ja parin kuukauden päästä ne ovat valmiita syötäväksi.

Sain maistaa tällä menetelmällä valmistettuja haisuhaperoita haperogurun, nyttemmin jo edesmenneen Juhani Ruotsalaisen, luona. Säilöttyihin kantarelleihin verrattuna haisuhaperot olivat mielestäni selvästi maukkaampia. Haisuhapero on koivikoissa vieläpä runsassatoinen sieni, joten kerättävää riittää. Kokeilkaa ihmeessä!

KUI VAN SYKSYN VALEVAHVERO

Valevahveroa ei yleensä ole suositeltu ruokasieneksi. Sitä on pidetty lähinnä sitkeänä ja mauttomana, onpa joskus epäilty myrkylliseksikin. Valevahvero ei kaikkina syksyinä ole kovin runsas, mutta sateettomina syksyinä sitä esiin-

tyy suuriakin määriä. Tällöin sitä sopii kokeilla, olletikin kun muita sieniä on kuivina aikoina vähemmän.

Itse huomasin, että valevahvero on ihan syötävä sieni, vähintään kantarellin veroinen. Kantarelli on mielestäni aina ollut ylimainostettu. Kaunishan se on ja toukaton, mutta melko mauton minun suuhuni. Valevahvero kelpaa korvaamaan kantarellin aivan mainiosti. Se ei vaadi esikäsittelyä, vaan sen voi pistää suoraan pannulle paistumaan.

JAUHON TUOKSUA KEVÄTKAUNO -

LAK ISTA Toukokuun lopussa Etelä-Suomen lehdoissa ja kulttuuripaikoilla voi tavata kevätkaunolakkeja . Ne kasvavat

Kevätkaunolakki

Haisuhapero

Lasse Kosonen

usein ryhminä, voivatpa muodostaa kauniin noidankehänkin.

Kevätkaunolakki on isohko, paksumaltoinen sieni, jonka heltat ovat hyvin tiheässä. Tuoksu on voimakkaan jauhomainen. Lakissa on toisinaan kaunis aprikoosin sävy, vaikka sieni on muuten valkeahko.

Sen englanninkielinen nimi St Georges Mushroom – Pyhän Yrjön sieni – viittaa sienen ilmaantumiseen Englannissa Yrjön päivän aikoihin, eli 23.4. Suomessa se alkaa tuottaa satoa kuukautta myöhemmin.

Kevätkaunolakki on kaikin tavoin valmistettuna erinomainen ruokasieni ja suosittu laajalti Euroopassa. Suomessa sitä syödään vain vähän, mikä johtunee siitä, että sitä ei ole opittu tuntemaan. Se on ollut pitkään eteläisimmän Suomen laji, joka on nyt alkanut hiljalleen levitä pohjoiseen. Tampereelta tiedän jo parikymmentä kasvupaikkaa, ja pohjoisin löytötieto on Ruovedeltä. Itse olen tehnyt siitä sienikeiton perinteisellä tavalla.

KULTAHELTTA KASVAA KANNOLLA

Suppilovahveron näköislajeja ei useinkaan mainita, mutta on muuan helttasieni, joka muistuttaa päältä päin suuresti suppilovahveroa. Vain lakin suomumaiset karvat puuttuvat. Tämä sieni kasvaa havupuiden kannoilla, usein isoina ryhminä. Ylösalaisin käännettäessä on helppo huomata sen kullankeltaiset heltat; se onkin kultaheltta . Se ei ole harvinainen, mutta harva kiinnittää siihen huomiota. Eihän suppilovahvero kasva kannolla!

Kultahelttaa on pidetty mitättömänä ruokasienenä, mutta oman kokemukseni mukaan se on aivan suppilovahveron veroinen. (Kannattaa huomata, etten pidä suppilovahveroa kovin kummoisena ruokasienenä.)

Paistettuna kultaheltta säilyttää kauniin värityksensä.

Niittyvahakas

Kultaheltta

Jättikuukunen

VASTAVALO

VÄRIKK ÄÄT VAHAKKAAT Vahakkaissa on ruokasieniä, kuten mustavahakas ja hallavahakas. Mutta kuka on maistanut värikästä, oranssinpunaista punikkivahakasta? Laji on eteläinen ja harvalukuinen, mutta paikallisesti siitä voi saada pienen sadon. Sieni on maukas, herkullinen.

Punikkivahakas kasvaa ravinteisissa lehdoissa. Se jää pääasiallisesti eteläsuomalaisten herkuksi, koska pohjoisin löytö on Kuopiosta.

Toinen keräämättä jäänyt mutta herkullinen vahakas on kellanoranssi niittyvahakas. Se muistuttaa jossain määrin kantarellia, mutta kasvaa kedoilla ja niityillä. Lisäksi sillä on selvät, paksut heltat. Niittyvahakas kasvaa yleensä melko yksittäin, joten senkin vuoksi se jää ehkä keräämättä.

Vahakkaita ei tarvitse keittää, vaan pelkkä paistaminen pannulla riittää.

TUHDIT HAAR AKKAAT Pari vuotta sitten ajelin kumppanini kanssa Kankaanpään hiekkaisten kankaiden metsäteitä. Karua kanervikkoista kangasta riitti, ja siellä näkyi kasvavan jotain kummaa, isoja sieniä... haarakkaita!

Keltahaarakasta on aiemmin pidetty maukkaana ruokasienenä, mutta kun keksittiin, että on olemassa myrkyllinen laji, kavalahaarakas, hiipui keltahaarakkaan syönti. Toisaalta haarakkaat on tunnettu varsin huonosti, eikä ole ollut varmaa, onko keltahaarakas yksi laji, vai kuuluuko käsitteen alle monta lajia. Nyt on jo selvinnyt, että kavalahaarakas on eteläisten pyökkimetsien laji eikä kasva Suomessa. Toisaalta keltahaarakas käsittää useita lajeja, joita on hankala erottaa toisistaan. Yleisimpiä lajeja on kangaskeltahaarakas. Helpoin tuntea on kuitenkin tämä tuhti ruskeankellertävä haarakas, jonka kohtasimme Kankaanpään kuivilla mäntykankailla. Se sai tieteellisen kuvauksensa vasta 2000-luvulla. Tieteelliseksi nimekseen se sai Ramaria boreomaxima, joka viittaa sen pohjoisuuteen ja valtavaan kokoon (”maxima”). Suomalaiseksi nimeksi tuli tuhtihaarakas. Se voi kasvaa monen kilon painoiseksi jätiksi. Erityisen tukeva on

sen paksu jalkaosa, joka on sisältä valkoinen. Nuorena se on aivan mainio ruokasieni, jonka sanotaan sopivan erityisesti itämaisiin ruokiin ja wokkeihin. Vanhemmiten tuhtihaarakas saa makuunsa karvautta.

JÄTTILÄ ISTEN JÄLJILLÄ

Puhtaanvalkoinen, lautasmainen jättimalikka on Suomen suurimpia helttasieniä. Olen nähnyt läpimitaltaan jopa 52-senttisen itiöemän. Jättimalikalla on taipumus muodostaa laajoja kasvukaaria, niin kutsuttuja noidankehiä. Näyttävimmissä noidankehissä voi olla toista sataa itiöemää.

Jättimalikka kasvaa nurmikoilla, ruohikoissa ja niityillä, usein myös puistoissa ja pihoilla. Sitä ei ole pidetty kummoisena ruokasienenä. Itsekin olen oudoksunut sitä sen tunkkaisen ruohontuoksun vuoksi. Kuitenkin viime vuonna pidetyssä makutestissä se yllättäen voitti, päihittäen muun muassa mustatorvisienen ja lehmäntatin. Arvostelijat luonnehtivat jättimalikkaa aromikkaaksi ja täyteläisen makuiseksi. Sienen haittapuolena on nopea lahoaminen. Päältä hyvän näköinen malikka saattaa olla jo kauttaaltaan hyönteistoukkien syömä. Kannattaa siis poimia nuoria itiöemiä.

Myös toinen jättiläinen, jättikuukunen, on mainio ruokasieni. Se kasvaa isoksi litistyneeksi palloksi, joka voi painaa jopa toistakymmentä kiloa. Kuukuset on kerättävä syötäväksi nuorina, kun ne ovat sisältä valkoisia. Sieni muuttuu vähitellen sisältä keltaiseksi ja lopulta tummanharmaaksi, jollaisena se on syömäkelvoton.

Jättikuukusesta tulee mainioita leikkeitä, jotka voi paistaa sellaisenaan pannulla. Voipa siitä tehdä pitsapohjan korvikettakin: käytä pitsataikinan sijaan jättikuukusleikettä, jonka päälle levität täytteet.

Jättikuukunen on melko harvinainen, mutta kasvaa usein kulttuuripaikoilla, kuten puistoissa, laitumilla, kartanoiden pihoissa ja hautausmailla.

ÄLÄ UNOHDA NURMIROUSKUA

On myös eräs rouskulaji, joka ei ole saanut riittävästi huomiota: nurmirousku . Haaparouskua pidetään hyvänä suola- ja salaattisienenä, mutta melko lailla samannäköistä nurmirouskua on hyljeksitty. Makutestien perusteella se on kuitenkin hyvä ja täysin verrattavissa haaparouskuun. Raakana se on kirpeämpi, mutta kun sientä keitetään viisi minuuttia, kirpeys haihtuu. Nurmirousku ei ole metsäsieni samalla tavalla kuin haaparousku, vaan kasvaa puistoissa, metsäpolkujen varsilla ja ihmisten vaikutuspiirissä. Lakki on tunnusomaisen vyöhykkeinen, ja – toisin kuin haaparouskulla – se ei ole limainen. Kannattaa siis kiinnittää tähänkin lajiin huomiota, kun etsii aineksia sienisalaattiin.

Nurmirousku

Punikkivahakas

VASTAVALO

Neuleessa korpien kuiskintaa

Marttojen juhlavuoden

neuletta koristaa kotoinen kuusi.

OHJE JA MALLITYÖ MERJA OJANPERÄ

• KUVAT LAURA RIIHELÄ

MARTTAMETSÄ

Mar tat keräävät vuonna 2024 yhdessä Luonnonperintösäätiön kanssa varoja luonnonalueen suojeluun Alueen nimeksi tulee Mar ttametsä.

MARTTO

JEN 125-JUHLAVUO -

DEN neuleessa kohoaa komea kuusirivistö. Idea malliin tuli Marttametsästä.

– Pidän metsiä todella tärkeinä, ja Marttametsä ajatuksena on minusta upea, toteaa neuleen suunnitellut Merja Ojanperä Hän on Suomen suosituimpia neulesuunnittelijoita ja neulekirjantekijöitä, tunnettu erityisesti villasukistaan ja islantilaisneuleistaan.

– Mallineuletta suunnitellessani pidin mielessä, ettei työ olisi liian vaikea, ja että monen tasoiset neulojat voivat tehdä ohjeella itselleen marttaneuleen.

Neule tehdään ylhäältä alaspäin. Kuuset kulkevat jonona ympäri kaarrokkeen. Neuleesta on kahdeksan eri kokoa.

– Minulle oli suuri kunnia päästä tämä neule suunnittelemaan.

Olen muuten Martan nimipäivänä syntynyt, hymyilee Ojanperä.

YHTEIST YÖSSÄ

Marttaneule on tehty yhteistyössä Novitan kanssa.

Koot: XXS (XS, S, M) (L, XL, 2XL, 3XL)

Valmiin neuleen mitat:

Rinnanympärys: 81 (89, 98, 106) (117, 129, 139, 149) cm

Pituus kainalosta helmaan: 33 (34, 35, 36) (37, 38, 39, 40) cm

Hihan yläosan ympärys: 35 (37, 39, 41) (42, 44, 45, 46) cm

Hihan sisäpituus: 45 (46, 47, 48) (49, 50, 51, 52) cm

Kaarrokkeen korkeus joustimen jälkeen: 21 (21, 21, 21) (22, 23, 24, 25) cm

Lanka: Novita 7 Veljestä Nature (100 g / 200 m; 70 % villa, 30 % lyocell) Päiväuni (502)

TAI Novita 7 Veljestä (100 g / 200 m; 80 % villa, 20 % polyamidi

Marjapuuro (053): 400 (450, 500, 550) (600, 650, 700, 750) g

Puikot: Sukkapuikot sekä 40 cm:n ja 80 cm:n pyöröpuikot koko 4 mm ja 4,5 mm tai käsialan mukaan, apupuikko

Muut tarvikkeet: Silmukkamerkkejä, silmukanpitimiä tai apulankaa, päättelyneula

Neuletiheys: 18 s ja 24 krs sileää neuletta = 10 x 10 cm hieman pingotettuna

OHJE

Kaarroke: Luo ohuemmalle 40 cm:n pyöröpuikoille 84 (90, 92, 94) (96, 98, 100, 104) s. Yhdistä suljetuksi neuleeksi, lisää SM krs:n vaihtumiskohtaan = keskitaka ja toinen SM keskelle eteen. Neulo *1 tr o, 1 n* -joustinneuletta 12 krs. Vaihda paksumpi pyöröpuikko, neulo 1 krs o ja lisää samalla tasaisesti 4 (6, 12, 18) (24, 30, 36, 40) s = 88 (96, 104, 112) (120, 128, 136, 144) s. Vaihda työn edetessä ja silmukkamäärän lisääntyessä pidempi pyöröpuikko työhön.

Pääntien korotus: Neulo työn oikeaa puolta o, kunnes ennen keskiedun merkkiä on jäljellä 20 (21, 22, 23) (24, 25, 26, 27) s, käännä työ. Nosta 1. s kaksoissilmukaksi ja neulo np:n krs n, kunnes ennen keskietua on jäljellä 20 (21, 22, 23) (24, 25, 26, 27) s, käännä työ. Nosta 1. silmukka kaksoissilmukaksi ja neulo op:n krs o, neulo edellisen krs:n kaksoissilmukka yhtenä silmukkana oikein, jatka kunnes ennen keskietua on jäljellä 15 (16, 17, 18) (19, 20, 21, 22) s, käännä työ. Nosta 1. s kaksoissilmukaksi ja neulo np:n krs n, neulo kaksoissilmukka yhtenä silmukkana nurin, jatka kunnes ennen keskietua on jäljellä 15 (16, 17, 18) (19, 20, 21, 22) s, käännä työ. Nosta 1. silmukka kaksoissilmukaksi ja neulo op:n krs krs:n vaihtumiskohtaan asti. Voit tarvittessa jatkaa samaan tapaan, jos tarvitset korkeamman korotuksen

niskaan. Neulo vielä 1 krs o ja neulo samalla viimeiset kaksoissilmukat yhtenä.

Kohdista kaavioon merkitty keskikohta keskietuun. Aloita kaavion A 1. krs:lta ja toista mallikertaa 11 (12, 13, 14) (15, 16, 17, 18) kertaa krs:lla. Neulo kaavion kaikki krs:t. Kaavion lisäysten jälkeen työssä on 242 (264, 286, 308) (330, 352, 374, 396) s. Jatka tarvittaessa sileää oikeaa, kunnes kaarrokkeen korkeus joustimen jälkeen mitattuna on 21 (21, 21, 21) (22, 23, 24, 25) cm tai tarvittava pituus.

Hihojen ja vartalokappaleen erottaminen: Neulo oikein takakappaleen 32 (36, 40, 44) (48, 53, 57, 62) s, siirrä hihan 56 (60, 63, 66) (68, 70, 72, 74) s odottamaan apulangalle tai silmukkakaapelille, luo tilalle kädentietä varten 8 (8, 8, 8) (8, 10, 10, 10) s. Neulo oikein etukappaleen 65 (72, 80, 88) (97, 106, 115, 124) s, siirrä toista hihaa varten seuraavat 56 (60, 63, 66) (68, 70, 72, 74) s odottamaan, luo tilalle

Jaa kuva neuleestasi #mar ttaneule

Kuusikuvio kiertää koko neuleen.

kädentietä varten 8 (8, 8, 8) (8, 10, 10, 10) s ja neulo loput takakappaleesta 33 (36, 40, 44) (49, 53, 58, 62) oikein.

Vartalo: Työssä on nyt 146 (160, 176, 192) (210, 232, 250, 268) s. Neulo sileää oikeaa suljettuna neuleena 28 (29, 30, 31) (32, 33, 34, 35) cm tai haluttu pituus.

Vaihda työhön 4 mm:n pyöröpuikot ja neulo helmaan 5 cm 1 o tr, 1 n -joustinta. Päätä s:t joustavasti joustinneuletta neuloen.

Hihat: Ota 4,5 mm:n pyöröpuikolle tai sukkapuikoille odottamaan jätetyt hihan 56 (60, 63, 66) (68, 70, 72, 74) s, poimi kainaloon lisätyistä silmukoista 8 (8, 8, 8) (8, 10, 10, 10) s = 64 (68, 71, 74) (76, 80, 82, 84) s. Neulo sileää oikeaa suljettuna neuleena, krs:n vaihtumiskohta on kainalosilmukoiden keskellä, lisää SM.

Kun olet neulonut 1 cm, aloita kavennukset merkin molemmin puolin seuraavasti: *Neulo krs:n alusta 1 o, 2 o yht ja neulo

krs oikein, kunnes jäljellä on 3 s, ssk, neulo 1 o*. Toista *-* 7 (7, 7, 6) (6, 6, 6, 6) krs:n välein, kunnes työssä on 46 (50, 51, 52) (52, 54, 56, 58) s. Jatka sileää oikeaa suljettuna neuleena, kunnes hihan pituus kainalosta mitattuna on 40 (41, 42, 43) (44, 45, 46, 47) cm tai noin 5 cm vähemmän kuin tarvittava pituus. Kavenna seuraavalla krs:lla tasaisesti 4 (6, 5, 6) (6, 6, 6, 6) s = 42 (44, 46, 46) (46, 48, 50, 52) s. Vaihda työhön 4 mm:n sukkapuikot. Neulo 1 o tr, 1 n

Kaavio A

-joustinneuletta kaikilla muilla silmukoilla, mutta hihan keskimmäisillä 15:llä s:lla kaavion B mukaan. Päätä s:t joustavasti kun olet neulonut kaikki 13 krs.

Neulo toinen hiha samoin.

Viimeistely: Päättele kaikki langanpäät työn nurjalle puolelle. Kostuta pusero, levitä mittoihinsa ja anna kuivua tasolla. Tasoita huolellisesti kaarrokkeen ja sileän raja.

Kaavio B

Juhlavuoden neuleen kuvio vie ajatukset Marttametsään.

LYHENTEITÄ:

o tr = oikein takareunasta

SM = silmukkamerkki

kaksoissilmukka: Neulo kääntymiskohtaan asti työn nurjalla tai oikealla puolella ja käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta (= lanka työn edessä). Nosta lanka oikean puikon yli työn taakse ja kiristä lankaa niin, että edellisen kerroksen silmukka nousee puikolle ”kaksoissilmukaksi”, jatka krs:n neulomista. Seuraavalla krs:lla tullessasi kaksois silmukan kohdalle se neulotaan yhtenä silmukkana.

ssk: kahden noston kavennus = siirrä 1. s vasemmalta oikealle puikolle kuin neuloisit oikein, samoin sitten 2. silmukka. Siirrä molemmat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo takareunoista yhteen.

L1v: vasemmalle kallistuva lisäys = lisää 1 s nostamalla silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle työn etupuolelta, neulo takareunasta o tai n.

L1o : oikealle kallistuva lisäys: lisää 1 s nostamalla silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle takaapäin, neulo o tai n etureunastaan.

Huolettoman marjamökki

OUTI TYNYS • KUVAT RITVA TUOMI

Vadelma menestyy Liisa Heikuran siirtolapuutarhassa, ja marjaa riittää säilöttäväksi asti.

Helppohoitoiset marjakasvit ovat omiaan Liisa Heikuran puutarhaan. Kasvien pitää pärjätä vähällä hoidolla, sillä Liisa ei halua hääriä puutarhassa päivittäin. Silti satoa tulee koko vuoden tarpeiksi.

Liisa Heikura n kesäaamu alkaa yleensä uinnilla siirtolapuutarhan rannassa Vanajavedessä. Sen jälkeen on aika palata mökkiin ja kerätä marjoja aamupuuroon. – Etenkin kesän ensimmäiset marjat ovat ihania. Oikein etsin, mistä löydän ne ensimmäiset keltaiset ja punaiset vadelmat. Karhunvadelmat ovat puutarhani aarteita.

Karviaiset Liisa syö tuoreeltaan, mutta muita marjoja hän säilöö talven varalle. Hän pakastaa satoa, keittää hilloja ja mehuja sekä tekee aroniasta likööriä.

– Olen kauhean nuuka oman sadon suhteen enkä halua hukata yhtään marjaa.

Kaupunkikodin kaksi pakastinta täyttyvät kesän ja syksyn mittaan ääriään myöten marjoista. Säilöntäkapasiteettia lisää umpiointi. Ikivanhalla menetelmällä voisi säilöä lähes mitä tahansa, Liisa umpioi omenaa. Säilyke valmistuu uunissa, mitä Liisa pitää helpompana tapana kuin keittämistä. Avaamattomana purkit voidaan pitää huoneenlämmössä.

Umpiointi ja muut säilöntätavat antavat Liisalle tunteen, että hän jatkaa aiempien sukupolvien perinnettä. Liisan pohjoiskarjalaisessa lapsuudenkodissa säilöminen kuului saumatta elämäntapaan, ja samaa hän haluaa välittää lapsenlapsilleen.

– Tunnen eläväni maanläheistä elämää ja saan siitä merkityksellisyyttä, Liisa sanoo, ja kertoo marttatoiminnan innostaneen hänet tähän ajattelutapaan.

Sato yllätti

Kun Liisa hankki siirtolapuutarhamökin, hänen mielessään oli soma 1930-luvun rakennus, oma sauna ja

uintimahdollisuus. Sen sijaan puutarhan hoitaminen ja siirtolapuutarhan säännöt tuntuivat vierailta.

– Ensimmäisenä kesänä ihmettelin, että mitä ihmettä muut tonkivat jatkuvasti pihassa. En osannut tehdä pihalla yhtään mitään, Liisa muistelee kuuden vuoden takaista kesää.

Kun marjoja alkoi kypsyä, niiden määrä yllätti Liisan. Pihan sivuilla kasvavat vadelma- ja herukkakasvustot notkuivat marjoista. Liisa hankki ensitöikseen mehumaijan ja myöhemmin toisen pakastimen.

” Tuurilla ja huonolla hoidolla”

Miltei kaikki marjakasvit ovat aiempien omistajien istuttamia. Liisa on täydentänyt valikoimaa mansikoilla ja marjasinikuusamilla eli hunajamarjoilla.

Marjakasvien myötä Liisa on löytänyt oman linjansa hoitaa puutarhaa ja lunastaa paikkansa viherpeukaloiden yhteisössä. Siihen helppohoitoiset marjakasvit solahtavat erinomaisesti. Kasvien pitää pärjätä vähällä hoidolla, sillä Liisa ei halua hääriä puutarhassa päivittäin.

– Tuurilla ja huonolla hoidolla saan satoa runsaasti.

Lannoittamisen Liisa hoitaa huiskimalla keväällä yleislannoitetta sinne sun tänne. Kesän mittaan hän levittää pensaille hieman ruohosilppua. Kuivuudesta herkästi kärsivä vadelma saa keväällä katteekseen silputtuja vadelman varsia ja nurmikolta haravoitua ainesta.

Vanhan ja kookkaan sateenvarjomallisen omenapuun leikkaamisessa Liisa hyödyntää puutarhurin apua. Viime ke-

Marjakimara omasta pihasta.

väänä ammattilainen saksi myös palstan laidassa rivistönä kasvavat herukat ja karviaiset.

Vadelmat korvaavat pullan

Marjojen runsaus on muuttanut Liisan ruokavaliota perin pohjin.

– Haluan syödä marjoja ympäri vuoden ja jokaisena päivänä. On ihanaa, kun marjoissa on niin erilaisia makuja. Liisa on totutellut happamiin makuihin eikä lisää marjoihin sokeria. Hän on huomannut marjakimaran nostaneen vireystilaa ja vähentäneen makeanhimoa. Kahvin kanssa Liisa ottaa herkuksi vaikkapa umpioitua omenaraastetta, vadelmia ja nokareen kermavaahtoa. Se maistuu monin verroin viinereitä ja muita leipomuksia paremmalta.

Liisalla oli aiemmin kesämökki, mutta se sijaitsi kaukana kotoa. Seitsemän vuotta sitten hän osti siirtolapuutarhamökin. Siihen kuuluu oma hirsisauna järven tuntumassa.

LIISAN V INK IT

1. OMENAR AASTE UMPIOIMALLA

Tarvikkeet: omenoita, raastin ja kannellisia lasisia säilykepurkkeja.

Tee näin:

• Poista omenoista siemenkodat ja raasta omenat kuorineen.

• Laita raaste lasipurkkeihin niin, että astia jää hieman vajaaksi. Kierrä kannet kiinni.

• Nosta purkit pellille kylmään uuniin ja aseta uunin lämpötila 120 asteeseen.

• Pidä purkkeja uunissa 5–6 tuntia.

• Anna purkkien jäähtyä uunissa, jolloin kannet painuvat lommolleen ja purkit ovat ilmatiiviitä.

• Säilytä purkit huoneenlämmössä. Avatussa purkissa raaste säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

2 . ARONI ALIKÖÖRI

Tarvikkeet: marja- tai koristearonian marjoja, hienoa sokeria, 38–40-prosenttista alkoholia, kumitiivisteellä varustettu lasipurkki.

Tee näin:

• Riko marjoja vähän sauvasekoittimella.

• Täytä lasipurkki. Sopiva seos on esim. 8 dl rikottuja marjoja, 8 dl sokeria ja 5 dl alkoholia. Makua voi säädellä muuttamalla sekoitussuhteita.

• Sulje purkki tiiviisti. Anna seoksen tekeytyä huoneenlämmössä 2,5–3 kuukautta.

• Kääntele ja ravistele purkkia ajoittain.

• Laita harsokankaalla vuorattu siivilä astian päälle. Kaada marjaseos siivilään ja annan nesteen valua astiaan.

• Pullota likööri ja säilytä se huoneenlämmössä.

V INKKI

Kun teet aronialikööriä, ota marjan tähteet talteen siivilästä ja hyödynnä esimerkiksi vispipuurossa Marja antaa puurolle jännän maun ja lisää kuitupitoisuutta. Alkoholi haihtuu puuroa keitettäessä

Tertut odottavat poimijaa.

Karhunvatukat kypsyvät.

3. R APARPERILISUKE

Raparperimehun valmistuksesta syntyvä röhnä sopii vaniljakastikkeen kanssa syötäväksi. Se maistuu piirakalta ilman taikinaa. Jämä sopii myös jugurtin ja viilin joukkoon.

Hän on

Liisa Heikura

• eläkeläinen

• siirtolapuutarhamökin omistaja

• asuu Hämeenlinnassa, kotoisin Pohjois-Karjalasta

• marttayhdistys Linnan Martat.

MINÄ MARTTANA

– Olen kuulunut Linnan Marttoihin vajaat 10 vuotta. Innostuin yhdistyksestä sattumalta, kun näin eräässä tapahtumassa marttojen tekevän kurkusta jotakin söpötystä.

– Parasta Martoissa on ihanien ihmisten lisäksi monipuolinen toiminta, johon ei olisi itsekseen tullut mentyä. Olen osallistunut muun muassa retkille, ruokapiiriin ja vesijuoksuun. Emme ole kaavoihin kangistuneita. Jos jollekin tulee ahaa-elämys, idea toteutetaan.

– Organisoin Martoissa vapaaehtoistyötä, jossa hoidetaan maahanmuuttajalapsia, mikä auttaa kotouttamaan lapsia ja heidän äitejään. On ihanaa tuntea tekevänsä hyvää, kun siihen riittää aikaa ja energiaa kiireisten työvuosien jälkeen.

– Arvostan luonnonläheistä elämäntapaa ja yhteisöllisyyttä. Minulle tärkeitä asioita ovat mökkinaapurit, lastenlasten vierailut, ystävien poikkeamiset sekä touhuaminen naapurien kanssa, yhdistyksen talkoissa ja Linnan Marttojen pitämässä pop up -ravintolassa. Siirtolapuutarhan mökit sijaitsevat lähekkäin, mutta alueella saa olla myös omissa oloissaan, kun siltä tuntuu.

– Avoinna oleva pihaportti toivottaa tervetulleeksi, suljettu tarkoittaa oman rauhan kaipuuta, kertoo Liisa Heikura. Aronialiköörissä on muhkea väri.

Kiepauta kepeä kranssi

Sido kukkaseppele morsiusharsosta ja ulkoa kerätyistä heinistä sekä lehdistä.

•KR ANSSIPOHJA helpottaa sitomista. Voit ostaa pohjan valmiina tai kietaista sen esimerkiksi taipuisista villiviinin versoista tai rautalangasta.

•LISÄÄ REILUSTI vihreää, sillä kranssi harvenee kuivuessaan. Hyödynnä erilaisia heiniä, lehtiä ja versoja. Ruohovartisia kasveja voit kerätä luonnosta ilman maanomistajan lupaa. Älä kerää rauhoitettuja kasveja. Jätä rauhaan myös vähälukuiset kasvustot.

•ON HELPOMPI TEHDÄ vähän vinksallaan oleva kranssi kuin täysin symmetrinen ja tasapaksu. Vaihtelevat kohdat tuovat työhön luonnollisuutta ja eloisuutta.

Voit käyttää kranssiin myös kuivattuja kasveja.

•KATSEENVANGITSIJAKSI sopivat kukkien lisäksi myös siemenkodat, jotka kuivuvat yleensä kauniiksi. Kerää siemeniä tuottavat varret ja kukat ajoissa, jotta siemenet ja terälehdet eivät karise.

Tämä kranssi tehtiin morsiusharsosta eli harsokukasta, pikkutalviosta ja palmusarasta.

Näin onnistut

Aloita kranssin tekeminen kiinnittämällä rautalanka kranssipohjaan. Kuivattujen kasvien sitomiseen sopii myös luonnonkuituinen naru.

Tee kukista ja versoista pieniä nippuja ja kiinnitä ne kiepauttamalla rautalanka pohjan ja varsien ympäri. Asettele kukat lomittain niin, että ne peittävät kranssipohjan sen alapintaa lukuun ottamatta. Jatka niin kauan, kunnes pohja on kukkien peitossa. Kauniin kranssipohjan voit myös jättää osittain näkyviin. Kiinnitä kranssiin lyhyt lenkki ripustamista varten.

OUTI TYNYS K U VA RITVA TUOMI

Nurin, oikein

Taidan tarttua kiinnostavaan neuleohjeeseen. Vai pitäisikö vain antautua värien vietäväksi ja luoda jotakin ennennäkemätöntä? Käsitöissä kaikki on onneksi sallittua; myös yritykset, erehdykset ja uudelleen aloittaminen.

Rohkeasti luomaan!

– Meidän käsityön harrastajien on arvostettava kädentaitoja ja uskallettava näyttää osaamistamme, sanoo Aila Aho.

On aika nostaa esiin käsitöiden taiteellinen puoli. Voiko kukkakirjoiltu pöytäliina olla taidetta siinä missä kukkamaalauskin? Aila Aho pohtii harrastustaan.

IITA KETTUNEN • KUVAT LAURA VESA

Aila Aho:

”Minulla on tallessa valokuva, jossa olen 3,5-vuotias ja kirjon vohvelipyyhettä. Voin siis sanoa, että olen tehnyt käsitöitä kirjaimellisesti siitä lähtien, kun neula on pysynyt kädessäni.

Minusta meidän käsitöiden harrastajien, joita marttojen joukossakin on paljon, on arvostettava käsitöitä ja kädentaitoja ja uskallettava näyttää osaamistamme. Kannustan kaikkia rohkeasti luomaan ja mahdollisesti löytämään myös oman taiteellisen puolensa.

Teen sairaanhoitajana kolmevuorotyötä, mutta käsitöitä tehdessäni menen ihan toiseen maailmaan, ja työasiat unohtuvat hyvin.

Sisäinen maailma näkyviin

Liityin Marttoihin, tarkemmin Tampereen Marttayhdistyksen Nykynaiset-toimintaryhmään, vuonna 2006. Minulle oli mielekästä päästä ryhmään, jossa yhteinen tekeminen ja uusien, erilaisten asioiden oppiminen oli mahdollista.

Minusta marttajärjestö on merkittävä kansalaisjärjestö, joka elää nykypäivää monella tavalla ja tasolla. Sen erilaiset hankkeet ja tempaukset näkyvät ja kuuluvat yhteiskunnassa. Minulle marttana olo merkitsee perusarjen arvostamista ja yhteisönä toimimista ihmisten keskellä. Arvostan toiminnassa sosiaalisuutta ja sitä, että jokainen martta voi toimia omalla panoksellaan.

Kiinnostuin Marttojen taitoavaimista, joista kolmannen suoritin 2012–2016. Tutustuimme muun muassa perinteisiin käsitöihin: ryijyn solmimiseen, koukkuamiseen ja lautanauhoihin.

Samoihin aikoihin aloitin Tampereen seudun työväenopistossa aikuisten käsityötaiteen opinnot. Ensin ajattelin, että käsityön taide ei koske minua, sillä

ensin syntyy käsityö, jota tutkiessa ja katsellessa näen siinä myös taiteellisen puolen. Pystyn omista töistäni sanomaan, mitkä mielestäni ovat taidetta.

Parasta on prosessi

Aikuisten käsityön taiteen opinnot saivat ajatteluni käsitöistä muuttumaan: On mahdollista harrastaa kädentaitoja ja saada hyvää opetusta ja kehittää itseään. Voin oppia yhdistämään erilaisia tekniikoita ja materiaaleja samaan työhön. Opinnoissa perehdyimme myös koviin materiaaleihin, kuten lasiin, keramiikkaan ja puuhun. Tein puusta muun muassa itselleni virkkuu- ja koukkuamiskoukut ja perusopintojen lopputyönä lankakuusikuution. Opinnoissa ehkä parasta on ollut seurata omaa – ja myös muiden – oppimisprosessia. Kuinka hienoja, erilaisia tuotoksia tulee samoilla ohjeilla, kun päästää oman luovuutensa irti! Myös yhdessä tekeminen on tärkeää, ja olen saanut opintojen aikana uusia ystäviä.

halusin vain tehdä erilaisia käsitöitä ja oppia tuntemaan ja käsittelemään eri käsityömateriaaleja ja -tekniikoita. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan ja aloin pikkuhiljaa nähdä omissa töissäni myös taiteellisen puolen.

Ei kaikki käsityö ole taidetta, mutta onhan hyvin tunnettuja käsityötaiteilijoita, jotka luovat vaikka lankatekniikalla taidetta. Minusta taide on jotain, jossa tekijän sisäinen maailma 'pakottaa' luomaan itselle merkityksellistä tuotosta. Toiveena on tuotoksen avulla välittää sisäistä maailmaansa myös muille.

Kun alan tehdä jotain, en ajattele, että nyt teen taidetta, sillä minulla täytyy olla jokin syy, miksi teen jotakin, esimerkiksi lahjaksi tai itselle. Sitten, kun työ on valmis, se on taidetta tai käsityö. Joskus jo aloittaessa tunnen ja koen tekeväni käsityötaidetta, mutta usein

Vuonna 2018 olen kirjoittanut henkilökohtaiseen kehityssuunnitelmaani: 'Uskalla kokeilla ja etsi omaa taidenäkemystäsi ja rohkeasti katso kädentaitoja laajasti. Elä tyydy ilmeisimpään vaihtoehtoon ja unohda liiallinen kriittisyys.'

Tämä on todella toteutunut niiden neljän ja puolen vuoden aikana, jonka aikuisten käsityön taiteen perusopinnot kestivät.

Käyttöesine vai taideteos?

Opintojen aikana pohdin paljon myös sitä, miksi käsityö ei voisi olla taidetta siinä missä kuvataidekin. Miksi öljyvärein maalattu kukkapelto on taideteos, mutta kukilla kirjailtu pöytäliina ei sitä olisi? Välineet ja materiaalit ovat erilaiset, mutta teokset ovat minusta saman arvoisia. Molemmissa tekijä on luonut itselleen merkityksellistä ja haluaa välittää teoksellaan sen myös muille.

Koruteline ja siihen ripusteltavat korvakorut ovat Ailan käsialaa.

kokeillaan koukkuamista suljetulla työskentelytavalla.

Painotan sitä, että kaikki käsityöt eivät ole taidetta. Käsityö voi olla taidokas, kaunis, virheettömästi tehty, mutta edelleen se on käsityö. Käsitöillä on usein käytännön funktio, mutta sen lisäksi käsityö voi olla myös taideteos.

Olen tehnyt esimerkiksi lampun puusta ja silkistä, johon on painettu vahakaaviolla sydänkuvio. Olen tehnyt koruja erilaisista materiaaleista, vuollut puusta koukkuamiskoukut ja kirjaillut taulun kankaalle. Ne kaikki ovat käsitöitäni ja niillä on oma käyttötarkoituksensa. Niissä koen luoneeni uutta, oman näköistä käsityötä, jossa on mukana myös taidetta. Uskon myös muiden näkevän sen.

Voiko villasukka olla taidetta? Minun neulomani ja virkkaamani sukat eivät sitä ole, eivätkä miljoonat muutkaan sukat. Uskon kuitenkin, että on olemassa taiteellisesti tehtyjä villasukkia. Tai joku neuloo niitä parhaillaan.

Käsitöiden tekemisessä ja käsityön taiteessa vapauttavaa on se, että jokainen voi sitä tehdä omilla taidoillaan."

Taitoliitto valitsi

Aila Ahon vuoden 2023 käsityöharrastajaksi.

Tässä

Yksityiskohta mosaiikkityöstä.

Pannunaluset on tehty hiekkasavesta. Niitä voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Lautanauhojen tekemiseen tarvitaan ohuita nelikulmaisia lautoja.

Aila teki opintojen aikana neuletakin ja kertoo työn etenemisestä portfoliossaan. Takissa on käytetty lautanauhaa, ja portfolion muoto muistuttaa nauhan tekoon käytetystä laudasta.

Aloittaessa ei aina voi tietää, mihin suuntaan työ vie. Ole avoin kokeiluille ja anna lopputuloksen yllättää.

– Kokeile rohkeasti erilaisia tekniikoita ja materiaaleja, innostaa Aila Aho.

Mikä sinua puhuttelee?

Aila Ahon ideoita käsityön taiteeseen:

1. Kokeile kädentaidollisia asioita luovasti.

Usein käsityö itse kertoo, mitä se haluaa ja mihin suuntaan voi mennä. Samalla taitosi karttuvat ja voit yllättää itsesi.

2. Osallistu erilaisille kädentaidon kursseille.

Saat ammattimaista opetusta kunnollisilla työvälineillä ja pääset seuramaan muiden kurssilaisten luovia prosesseja. Käsityöelämän jakaminen toisten kanssa rikastuttaa sinua ja päinvastoin. Kansalais- ja työväenopistojen kurssimaksut ovat kohtuullisia ja hinta-laatusuhde on minusta hyvä.

3. Jaa sisäistä maailmaasi muille: älä ole liian kriittinen.

Vapauttavaa on se, että jokainen voi tehdä sitä omilla taidoillaan.

Taiteenlajeja on useita ja aina voit keksiä omasi.

4. Katso omia käsitöitäsi arvostavasti ja löydä itsestäsi taiteellinen puoli.

Kuuntele avoimesti toisten näkemystä töistäsi. Ota arvostus vastaan kiitollisena.

5. Yhdistele rohkeasti Kokeile tuotokseen erilaisia materiaaleja ja tekniikoita: pehmeitä ja kovia materiaaleja (esim. lasia ja lankaa), eri materiaaleja ja tekniikoita (esim. puuta ja kankaanpainantaa) tai elävää ja kuollutta (esim. kasvi osana teosta).

6. Mene katsomaan kädentaitajien ja käsityöläisten näyttelyitä. Löydät teoksia, jotka puhuttelevat sinua. Jos tekijä haluaa myydä, saat itsellesi käsityön taidetta, joka ilahduttaa sinua päivittäin.

Yhtenäisellä asulla pitkät perinteet

Martoilla on tapana pukeutua järjestön omaan vaatteeseen. Tällä perinteellä on pitkät juuret. Sippolan martat esiintyvät yhtenäisessä asussa jo 1920-luvulla otetuissa valokuvissa. Vuonna 1979 kyseinen puku hyväksyttiin kansallispukua vastaavaksi asuksi.

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä pukeutui Sippolan kansannaisen asuun.

LEENA LAMPINEN • KUVAT KERTTU MALINEN JA LEENA LAMPISEN KOTIALBUMI

Marttajärjestön vanhimpiin yhdistyksiin kuuluu Sippolan Marttayhdistys, joka perustettiin vuonna 1899, pian järjestön perustamisen jälkeen. Yhdistyksen perustaja, everstinna Alma Forstén , kuuluu Sippolan historian ja myös marttajärjestön merkkihenkilöihin.

Forstén toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1899 aina kuolemaansa, vuoteen 1931, saakka. Hän käynnisti marttajärjestön puutarhaneuvonnan ja muun muassa kehitti kanankasvatuksesta tulonlähteen maaseudun naisille.

Raija Mänttäri on kirjoittanut hänen elämäntyöstään kirjan Soivat sireenit. Kirjassa on maininta Alma Forsténin kehittelemästä sippolalaisen kansannaisen asusta, jonka suunnitteluun osallistuivat myös marttayhdistyksen kudontakursseilla olleet kutojat. Syntyikö tästä asusta malli Sippolan kansallispukuun?

TÄRKEÄT K ÄSIT YÖTA IDOT

Vuonna 1901 perustettu Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry ryhtyi keräämään kansanpukuja eri paikkakunnilta vuonna 1912. Kymenlaakson alueelta Sippolasta kokoelmiin saatiin kansannaisen puku, joka oli oletettavasti juuri Alma Forsténin suunnittelema asu.

Keräystyön tuloksena Suomalaisen Kansantanssin Ystävät painatti vuonna 1915 Kansanpukuja-kirjasen, jossa esiteltiin kahdeksan kansannaisen asua eri puolilta Suomea värillisinä piirroskuvina. Mukana oli ohjeet kankaiden kutomiseen ja asujen valmistukseen. Sippolan pukuun kuului tehdä villakankainen hame ja liivi, esiliina, pirtanauhavyö, kirjottu tasku pirtanauhoineen sekä ommeltu paita.

Asuun kuuluva tykkimyssy silkkinauhoineen ja nyplättyine pitseineen oli tuontitavaraa Saksasta tai Ranskasta, ja se jouduttiin hankkimaan ehkä Helsingistä.

Käsityötaidot olivat 1900-luvun alussa tärkeässä roolissa, valmistettiinhan

melkein kaikki kotitaloudessa tarvittavat tekstiilit ja vaatteet itse. Marttayhdistyksen kudonta- ja ompelukursseille riitti osallistujia 1910–1920-luvuilla Sippolassa. Moni taitava martta kutoi kankaat ja valmisti itselleen juhlavan asun Kansanpukuja-kirjasen ohjeilla.

Puvun saama suosio perustui osittain siihen, että se oli verrattain helppo valmistaa. Esimerkiksi paidassa ei ollut erikoistaitoja vaativia ja aikaa vieviä kirjontatöitä.

Aktiivisesti toimivassa yhdistyksessä oli paljon tilaisuuksia, joissa pukua käytettiin. Suuria tapahtumia olivat jokavuotiset kesäjuhlat sekä monet koulutustilaisuudet ja kokoukset. Tuon ajan valokuvissa on useita marttoja pukeutuneina Sippolan kansannaisen asuun, jonka he olivat omaksuneet juhlapuvukseen. Pukua voikin pitää ensimmäisenä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa korostavana paikallisena martta-asuna.

Marttajärjestölle suunniteltiin yhtenäinen asu 1930-luvulla. Siniruutuinen puuvillaleninki esiliinoineen ja huiveineen on edelleen käytössä, ja kangas on pysynyt marttojen tunnuksena.

INNOSTUS OMAN ALUEEN

PUKUIHIN Kansallispukuaate voimistui 1900-luvun edetessä, ja yhä useammat paikkakunnat ryhtyivät suunnittelemaan oman alueensa perinteiden mukaisia pukuja. Kansallispukuja valmistettiin 1980-luvulla muun muassa työväenopistojen ompelukursseilla. Tarvikkeita ja kaavoja hankittiin esimerkiksi Vuorelmalta Lahdesta ja Kotiteollisuusyhdistysten kautta.

Vuonna 1979 perustettiin Suomen Kansallispukuneuvosto ja kansallispukuraati, joka tarkasti pukujen perinnepohjaisuuden ja virallisesti hyväksyi kansallispuvut.

Sippolan puvusta tarkastettiin kaavat ja laadittiin tarkat työohjeet. Puku hyväksyttiin täysin kansallispukua vastaavaksi asuksi vuonna 1979.

Kansallispukuneuvoston toiminta loppui vuonna 2010. Nykyisin työtä jatkaa Kansallispukukeskus Jyväskylässä. Kansallispukuraati jatkaa edelleen kansallispuvuksi ehdolla olevien asujen tarkastusta ja hyväksyy uudet puvut. Raadin hyväksymiä pukuja on nykyään lähes 100.

Kuvassa on Sippolan Marttayhdistyksen jäseniä 1920 -luvulla. Tämän jutun kirjoittajan, Leena Lampisen, isoäiti Helena Hyttinen on istumassa kolmas vasemmalta. Sippolan kansannaisen asua käytettiin erityisesti juhlissa.

ISOÄ ITINI PUVUN TARINA

”Kiinnostuin Sippolan puvun historiasta, kun kuvassa oleva puku päätyi isovanhempieni jäämistöstä haltuuni.

Isoäitini, ruustinna Helena Hyttinen, kuului Sippolan Marttayhdistykseen. Minulla on 1920-luvulla otettuja kuvia sikäläisten marttojen toiminnasta. Näissä kuvissa monet yhdistyksen martat ovat pukeutuneet sippolalaisen kansannaisen asuun.

Helena Hyttinen toimi yhdistyksen sihteerinä ja vuosina 1933–1935 puheenjohtajana. Puolisonsa, rovasti Pekka Hyttisen, kuoltua hän muutti pois Sippolasta ja erosi marttayhdistyksestä.

Kansallispuku kaikkine osineen on säilynyt käyttämättömänä kymmeniä vuosia. Nyt yli satavuotias asu on viimeistelty suvun jälkipolvien käyttöön. Vain pusero on uusi. Alkuperäinen pusero on kulunut niin ohueksi, että se ei kestä käyttöä eikä pesua.

Pukuun kuuluu villakankainen, raidallinen liivihame, pusero, esiliina, kirjottu tasku pirtanauhoineen, leveä pirtanauhavyö ja hopeinen solki, jolla puseron pääntien halkio suljetaan. Pukuun on olemassa kaksi tykkimyssyä, punainen ja mustapohjainen. Myssyssä on kirjotut silkkinauhat ja nyplätty pitsireunus. Tykkimyssy eli koppamyssy on aikuisen naisen päähine, joka on kuulunut Kymenlaakson itäisten pitäjien asuun.”

LEENA LAMPINEN

Jutun kirjoittaja ja puvun omistaja Leena Lampinen työskenteli Marttaliitossa suunnittelijana vuosina 1990 –2004 Hän vastasi muun muassa Emäntälehden käsityöohjeista

Leveä pirtanauhavyö on näyttävä asuste.

Info

Alma Forstén (o.s. Lönnroth) 5.6.1858–27.3.1931

• Reitkallin puutarhakoulun perustaja

• Sippolan marttayhdistyksen puheenjohtaja 1899–1931

• Aloitti marttajärjestön puutarhaneuvonnan.

• Kehitti idean kananhoidosta ja kananmunien myynnistä tulonlähteeksi naisille.

•Ehdotti Martoille oman lehden perustamista vuonna 1902. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen Emäntälehti.

• Forsténin esityksestä perustettiin Läntisen Viipurin läänin Marttaliitto (myöhemmin Kymenlaakson Martat) vuonna 1921. Hän oli piirin ensimmäinen puheenjohtaja.

• Teoksia: Kansan emännän keittokirja (1902), 100 kasvispäivällistä (1912).

KATSO MYÖS

martat.fi/organisaatio/historia/henkilot/alma-forsten/ martat.fi/organisaatio/historia/jarjestotunnukset/marttamekko/

LÄHTEET

Raija Mänttäri: Soivat sireenit. Alma Forsténin elämästä ja työstä (1994)

Sippolan Marttayhdistys 100 vuotta, 1899–1999 (1999)

Suomalaisen Kansantanssin Ystävät julkaisi näköispainoksen Kansanpukujakirjasesta vuonna 2017

Kirjottu tasku on kiinnitetty kapeaan pirtanauhaan.

Kuvan puku asusteineen on yli satavuotias, vain pusero on uusi. Alkuperäinen puserokin on tallessa, mutta ei kestä enää käyttöä eikä pesua.

Amerikan aarteita ja kirppislöytöjä

Jos saisit ottaa vain muutaman astian mukaasi muutossa, mitkä valitsisit? Tämän kysymyksen

Anni Outinen-Jones joutui taannoin ratkaisemaan.

MERJA FORSMAN

Käsinmaalatut pääskyslasit ovat 1920 –1930 -luvuilta. Lasit kuuluivat aikoinaan Annin isänpuoleiselle mummulle.

ANNI OUTINEN-JONES ASUI 40 VUOTTA AMERIKASSA . Kun hän muutti puolisonsa kanssa Mainesta Suomeen, mukaan pakattiin alle kahden kuution verran tavaraa.

– Asuimme suuressa talossa maaseudulla. Olen keräilijä, rakastan kirpputoreja ja antiikkikauppoja. Kun jäimme eläkkeelle, päätimme tyhjentää maatilamme ja muuttaa Suomeen, Anni Outinen-Jones (66) kertoo.

Neljäkymmentä vuotta aiemmin Annilla oli ollut vain muutama astia, kun hän lähti rakkautensa perässä Amerikkaan. Nyt talo oli ullakkoa myöten täynnä aarteita.

Aikaa talon tyhjentämiseen oli kaksi kuukautta.

– Siinä oli kamalasti tekemistä! Menin vähän sekaisinkin, ja joidenkin rakkaiden esineiden kanssa ajattelin vain, että saahan näitä sitten Suomestakin.

Talon tyhjentäminen oli pariskunnan lahja lapsilleen, ettei näiden tarvitsisi aikanaan miettiä, mistä luopua. Tavaroista luopuminen kun ei ole helppoa.

Anni lähetti Saksassa, Mainessa ja Seattlessa asuville lapsilleen kuvia esineistä ja kysyi, mitä säilytetään ja mistä luovutaan. Osa tavaroista jätettiin talon tuleville asukkaille.

– Oli kyllä puhdistavaa jättää kaikki ne tavarat taakseen!

• KUVAT ILONA SAVOLA

Muumimukeja Anni hankki Suomen-reissuillaan Amerikkaan. Puolisolleen hän osti Nuuskamuikkunen-mukin. – Hän on samanlainen vaeltaja. Takana marttamukeja, jotka Anni on saanut lahjaksi.

Amerikkalaisten Monroe Salt Works -astioiden valmistuksessa käytetään suolaa. Polttouuniin lisättynä se tekee astioihin kiiltävän ja kestävän pinnan ja rosoisen tekstuurin. Sarjaan kuulunut piirakkavuoka särkyi, kun perheen labradorinnoutaja tiputti sen lattialle.

– Se harmittaa vieläkin, Anni sanoo.

Järvenrannasta ja kaisloista muistuttava kannu on Annin mainelaisen keraamikkoystävän tekemä.

Anni Outinen-Jones liittyi Linnan Marttoihin kaksi vuotta sitten. – Näin marttojen näyttelyn kirjastossa ja mietin, että hyvänen aika, tämähän on minun juttuni. Marttatoiminnasta paluumuuttaja on löytänyt ystäviä ja oppinut uudesta kotikaupungistaan.

Anni rakastaa teetä ja hauduttaa sen usein kannussa. Useimmiten käytössä on japanilainen kannu, jonka korva on mennyt rikki. Häntä ei häiritse, jos astiassa on pieniä naarmuja. Kaikki kodin kannut on tarkkaan valittu, ja suuri osa niistä on löydetty kirpputoreilta. Sammakkokannun Anni osti amerikkalaisesta pihamyynnistä. Myöhemmin kävi ilmi, että kannu on harvinaisempi italialainen löytö.

A LU K SI M U MMONM Ö KK IIN Oli sateinen marraskuu, kun Anni saapui puolisoineen Suomeen. Korona jylläsi ympäri maailmaa. Pariskunta muutti Hauhoon mökille, kauas ihmismassoista.

– Asuimme klassisessa retrotyylisessä mummonmökissä, johon ei tullut sähköä eikä juoksevaa vettä. Olimme niin innoissamme, ettei sillä ollut väliä. Se aika erotti meidät Amerikasta.

Uusi asunto löytyi Hämeenlinnasta, ensin keskustasta ja sitten sen liepeiltä. Pian Amerikasta tuodut astiat saivat rinnalleen uusia kirppislöytöjä.

– On ihmeellistä, miten nopeasti ihminen rakentaa kotia ympärilleen. Jo nyt meille on kertynyt liikaakin tavaraa. Rakastan edelleen kirpputoreilla kiertämistä, ja Hämeenlinna on kirpputorien keskus – tänne kannattaa tulla kauempaakin!

Silloin tällöin Anni muistelee Amerikkaan jääneitä astioitaan.

– Mietin, miksen pakannut sitä rakkainta teemukiani. Mutta onhan niistä astioista muisto. Ihminen pärjää niin paljon vähemmälläkin. Tässä elämänvaiheessa materiaalinen tavara ei ole enää niin tärkeää.

Astiat merkitsevät Annille kolmea asiaa: käyttöesineitä, muistoja ja estetiikkaa.

– Kaikkien kolmen pitää toteutua. Mikään astiamme ei jää kaappiin seisomaan, ja melkein jokaisella astialla on tarina.

Isovanhemmilta peritty yli 100 -vuotias Alexander werk-vaaka on kulkenut Annin matkassa Amerikkaan ja takaisin Suomeen.

Arabian Sinivalko -astiasto on Annin vanhempien peruja 1950 -luvulta. Sinivalko oli heidän ensimmäinen astiastonsa, ja lautasia ja soppakulhoa käytettiin ahkerasti. Kun Anni puolisoineen muutti Suomeen, lautaset otettiin mökiltä käyttöön. –Sinivalko -astiat sopivat monenlaiseen kattaukseen. Kattausta voi muunnella vaikka yhdistämällä lautasiin villin pöytäliinan. – Olen aina tykännyt sinisestä ja valkoisesta, eikä se ole niinkään isänmaallinen juttu. Kun tyttäreni meni naimisiin, järjestimme hänelle puutarhajuhlat. Sanoimme ystävillemme, että aina kun menette kirppikselle, napatkaa alle dollarin hintaiset sinivalkoiset lautaset mukaanne. Saimme lopulta kaikki astiat kasaan, ja se oli tosi hauskaa.

Koivukupit ovat Annin amerikkalaisen tutun tekemät. Niistä juodaan teetä ja kahvia, mutta useimmiten ne päätyvät namikupeiksi.

– Voisihan niistä mämmiäkin syödä, Anni pohtii.

Anni rakastaa kirpputoreilla kiertämistä. Amerikassa hän keräsi paikallisia antiikkiastioita. Indiana Glass Companyn 1940 -luvun lasit tekivät vaikutuksen. Vuonna 1907 perustettu yritys valmisti puristettuja, puhallettuja ja käsin muovattuja lasi- ja ruokailuvälineitä melkein sadan vuoden ajan.

MARTTAVISA

KOONNU T JOON AS J YLHÄ

1 . Lucina Hagmanin lapsuudenkoti on nykyisin museo. Missä koti sijaitsee?

a. Lohtajalla

b. Kälviällä

c. Ullavassa

2. oli monen muun martan tavoin aktiivinen myös Sylviayhdistyksessä. Mikä oli yhdistyksen tarkoitus?

a. Lastensuojelu

b. Eläinsuojelu

c. Luonnonsuojelu

3. Fanny Hult toimi Marttojen puheenjohtajana yli 20 vuotta. Mitä hän teki Martoissa ennen puheenjohtajuutta?

a. Työskenteli sihteerinä

b. Neuvoi marttoja kanankasvatuksessa

c. Käynnisti puutarhaneuvontaa

4. Minkä aineiden opetukseen Alli Nissinen oli opettajana erikoistunut?

a. Äidinkieleen ja kaunokirjoitukseen

b. Maantietoon ja uskontoon

c. Historiaan ja yhteiskuntaoppiin

5. Cely Mechelinin huvilaa, Villa Mecheliniä, vuokrataan pieniin juhlatilaisuuksiin. Missä huvila sijaitsee?

a. Bromarvissa

b. Dragsfjärdissä

c. Iniössä

Martoilla on ollut historian saatossa jo toistakymmentä puheenjohtajaa. Testaa tietosi päättäjänaisista. Oikeat vastaukset:

6. Vuonna 1953 tuli Marttaliiton ensimmäinen

a. Valtuuston puheenjohtaja

b. Kunniapuheenjohtaja

c. Konsulentti

7. Mitä arvonimeä Vieno Simonen toivoi itselleen?

a. Valtioneuvos

b. Maanviljelysneuvos

c. Emäntä

8. oli vapaa-ajallaan innokas kanankasvattaja. Mikä oli Reiniuksen kotitila?

a. Kemiönsaaren Viikin kartano

b. Karunan säteritila

c. Mustion linna

9. Mikä oli mielestä pahin harhakäsitys Martoista?

a. Ettei järjestö hyväksy miehiä jäsenikseen

b. Että martat ovat vain iäkkäitä ompeluseuralaisia

c. Että martat keskittyvät vain kotitaloustaitoihin eivätkä muuhun toimintaan

10. Kuka heistä on toiminut Marttaliiton kunniapuheenjohtaja vuodesta 2014?

a. Salme Holma

b. Tytti Isohookana-Asunmaa

c. Merja Siltanen

Lucina Hagman

Sofia Streng Fanny Hult

Helena Virkki

Cely Mechelin

Vieno Simonen

Saara Mikkola

Ester Reinius

Alli Nissinen

THE BLACK RIDER

THE CASTING OF THE MAGIC BULLETS

Tom Waitsin pirullinen rock-ooppera intohimoisesta rakkaudesta ja tarjouksista, joista kannattaa kieltäytyä. Kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Burroughs Musiikki Tom Waits / Ohjaus Lauri Maijala

Ensi-ilta 7.9.2024 Suuri näyttämö

THELMA & LOVIISA

MONUMENTTIEN LAAKSOSSA

Eeppinen western ja henkeäsalpaava roadnäytelmä kahdesta ystävyksestä

Käsikirjoitus ja ohjaus Minna Harjuniemi Kantaesitys 12.10.2024

Suuri näyttämö

ORLANDO

Fantastinen teatterileikki ja ajaton nostalgiatrippi. Ohjaus Tommi Kainulainen Ensi-ilta 8.10.2024

Pieni näyttämö

Roiskeita vastaan

Essu on keittiössä hyörivän paras apuri. Se suojaa vaatteet ja vähentää pyykkäämisen tarvetta.

Kotimaisessa puuvillaessussa on kolme tilavaa taskua. Ruutukangas on Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema.

Tilaukset: martat.fi/martanpuoti/ Hinta 45 €

On ilo löytää hyvä porukka!

Rauman Avainmartat haluavat rikkoa mielikuvaa martoista kaikkitietävinä kotitalousosaajina. Avainmartoille marttatoiminta tarkoittaa yhdessäoloa ja yhdessä oppimista.

Toteutuvien toiveiden yhdistys

Sushi-ilta, panimovierailu, lastentarvikekirppis... marttayhdistyksessä voi kokea ja järjestää melkein mitä vain. – Meillä tehdään sitä, mitä halutaan, sanotaan Rauman Avainmartoissa.

ANU KYLVÉN • KUVAT SUVI ELO

Yhdistyksen jäsenkyselyssä toivottiin sellaisiakin tapahtumia, joissa ei ole tiivistä ohjelmaa. Kevätretkellä oli aikaa jutella ja tutustua. Kuvassa Riitta Sattilainen (vas.), Kirsi Ajomo, Anna Meronen, Jenni Järvisalo, Riikka Aaltonen, Enni Kuusenoja, Hanna A sikainen, Camilla Hynnä ja Katriina Pihlajaniemi.

Yleensä kokoonnutaan nuorisotalolla, välillä muuallakin, kuten retkillä tai roskakävelyllä.

RAUMA TUNN E TAAN jääkiekkojoukkue Lukosta, joten pitäähän paikkakunnalla olla myös avaimet. Tästä älynväläyksestä virisi uuden marttayhdistyksen nimi kahdeksan vuotta sitten. Nokkela sanailu ja lämmin huumori ovat läsnä tänäänkin, kun Rauman Avainmartat viettävät pientä kevätjuhlaa. Nauretaan omille toilailuille ja esimerkiksi sille, miten juuri kahvivastaava Katriina Pihlajaniemi usein unohtaa ottaa oman kupin mukaan. Ja sille, että Kirsi Ajomo oli muka ajatellut, että Marttoihin uskaltaa liittyä vasta 60 täytettyään.

Marttamainen kevätjuhla on retki lähiluontoon eli Rauman vesitornin mäelle. Ensin kuljetaan porukalla pieni luontopolku, sitten katetaan eväspöytä. Ja mitkä eväät porukka on loihtinut! On aprikoosikääretorttua, herukkapiirakkaa Maisemakahvilan klassikkoreseptillä, pieniä kasvismunakaspaistoksia ja vaikka mitä herkkuja. Kesän tulolle skoolataan boolilla, jossa on seljankukkamehua, limemehua, puolukoita ja ginger alea. Anna Meronen löysi reseptin netin syövereistä. Raikkaan seljankukkaboolin äärellä on hyvä pohtia yhdistyksen alkumetrejä ja nykytilaa.

DR A I V I A JA NUOREKKUUTTA Avainmartat perustettiin vuonna 2016 tuomaan uutta draivia ja nuorekkuutta raumalaiseen marttailuun. Jo ensimmäiseen iltaan osallistui 35 ihmistä.

Hallituksen sihteeri Kirsi Ajomo sanoo, että tavoite on toteutunut.

– Emme ole kangistuneet kaavoihin, eikä Avainmarttoihin liittyäkseen tarvitse odottaa 55 vuoden ikään, kuudestakympistä puhumattakaan.

Perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja Hanna Asikainen lisää, että jäsenyydelle ei ole ikärajan lisäksi muitakaan ennakkoehtoja.

Katriina Pihlajaniemi (vas.), Hanna A sikainen ja Enni Kuusenoja nostivat maljan kesälle. Seljakukkaboolilla kilistetään.

Herkuissa on valinnanvaraa.

Anna Meronen kiittelee, että uudet jäsenet on otettu yhdistyksessä hyvin vastaan.

– Meillä ei vaadita mitään taitopohjaa, ja marttailtoihin voi osallistua vaikka lapsen kanssa. Kun aikoinaan 19-vuotiaana liityin Marttoihin toisaalla, kysyttiin heti, mitä marttataitoja osaan – vähän lannistava tervetulotoivotus. Siitä on onneksi päästy pitkälle, ja me Avainmartat haluamme rikkoa mielikuvaa martoista kaikkitietävinä kotitalousosaajina. Me tavalliset yhdistysten jäsenet emme ole neuvojia vaan opimme yhdessä, Hanna sanoo.

VIERAILUJA JA VAPAAMPIA ILTOJA

Avainmartat tapaavat keskiviikkoiltaisin kolmen viikon välein. Kokoontumispaikaksi on vakiintunut Kuovin nuorisotalo Rauman keskustan tuntumassa. Ehdotuksia tulevien iltojen teemoiksi kerätään vuoden mittaan aina, kun ideoita viriää. Excel-taulukossa on jo 200 rivin verran ideoita.

Aina ei tietenkään pysytä nuorisotalolla. Keväällä järjestettiin roskakävely ja siistittiin yhteisvoimin tienvierustoja. Viime vuonna kokeiltiin geokätköilyä.

Loppuvuodesta Avainmartat osallistuivat Rauman joulunajan tempauksiin vetämällä askartelupajan, jossa tehtiin kierrätysmateriaaleista söpöjä tonttuja. Välillä on oltu mukana Rakastunut Raumaan -yhdistyksen ja Rauman puutarhayhdistyksen tapahtumissa esittelemässä marttailua.

Avainmartat haluavat tukea pienyrittäjiä ja olla jyvällä siitä, mitä kotikaupungissa tapahtuu. Siksi he ovat tehneet vierailuja paikallisiin yrityksiin: muun muassa puutarhamyymälään, kukkakauppaan, lastentarvikkeiden second hand -puotiin ja kirjakauppaan. Moni muistaa erityisesti viinitastingin sekä visiitit sisustusliikkeeseen ja olutpanimoon.

– Jäsenkyselyssä toivottiin myös vapaampia iltoja. Jos meillä on puolitoista tuntia ja sen aikana yritysesittely tai ohjausta johonkin käsillä tekemiseen, ei siinä ehdi kunnolla jutella ja tutustua, puheenjohtaja Riikka Aaltonen sanoo.

Roskakävely ja nyt menossa oleva kevätretki ovat vastaus toiveisiin. Muun muassa ydinvoimalatyömaan vuoksi Rauman seudulla on jo vuosien ajan asunut väkilukuun nähden melko paljon muista maista muuttaneita. Avainmarttojen iltoihin ulkomaalaisia on ilmaantunut vain pari kertaa. Martat tuumaavat, että ehkä yhdistyksestä voisi kertoa kaupungin kansainvälisyystoimistolle, joka ohjaa muuttajia paikallisten harrastusten pariin.

KAVEREITA JA YSTÄV I Ä

Jäsenistä iso osa on lapsiperheellisiä ja työelämässä olevia. Ehkä sen vuoksi yksi ensimmäisiä Avainmarttojen tempauksia aikoinaan oli lastentarvikekirppisten järjestäminen.

– Koimme, ettemme astu kenenkään varpaille, sillä muut martat eivät sellaista puuhanneet, Hanna hymyilee.

Monen arki on kiireistä. Uusista marttailuideoista on helppo innostua, mutta kaikkeen ei millään ehdi mukaan, vaikka kuinka haluaisi.

Jäsenistössä on jonkin verran vaihtuvuutta. Hanna Asikainen pohtii, että aikoinaan on ollut tapana, että vanhimmat jäsenet jäävät kannattajajäseniksi, vaikkeivat enää osallistu toimintaan. Nykyään tyyli on toinen: Etenkin nuoremmat ihmiset ovat mukana sen ajan, kuin ovat. Harva jää jäseneksi, kun elämäntilanne muuttuu.

Rauman merimuseon johtaja Anna Meronen sekä juuri käsityönopettajaksi ja luokanopettajaksi valmistunut Camilla Hynnä ovat tuoreimpia jäseniä. Kumpikin kiittelee, miten hyvin uudet tyypit on otettu mukaan yhdistykseen. Muihin marttoihin on ollut helppo tutustua.

Kevyet tuttavuudetkin rikastuttavat elämää, mutta vuosien mittaan yhdistystoiminnassa voi viritä jotain vielä syvempää.

– On ihana huomata, kuinka yhdistys on ollut avittamassa ystävyyssuhteiden syntymistä. Osa jäsenistä on tekemi-

Kirsi Ajomo pohtii, että Avainmartat ovat vähän rikkoneet marttailun rajoja. – Meillä tehdään sitä, mitä halutaan – oli se sitten olutmaistelua tai sushin tekemistä. Kaikki on lähtenyt jäsenten toiveista. Klassisia marttateemojakaan ei ole täysin hylätty: tänä keväänä meillä oli leipuri opettamassa, miten leivotaan hyvää pullaa, Kirsi kertoo.

– Oli ilo löytää porukka, joka sopii itselle. Avainmartoissa marttailu on yhdessäoloa ja yhdessä oppimista.

Camilla Hynnä on yhdistyksen uusimpia jäseniä.

R AUMAN AVA INMARTAT

Perustettu vuonna 2016. Jäseniä noin 40.

Yhdistyksen alaisuudessa toimivat erikseen puutarhamartat ja kässämartat.

Yhdistys kuuluu Lounais-Suomen Marttoihin.

Puheenjohtaja Riikka Aaltonen FB Rauman Avainmartat IG @raumanavainmartat sissä muutenkin kuin marttailun yhteydessä. Minäkin olen saanut Avainmartoista ystäviä ja huomannut, miten mahtavia tyyppejä Raumalla on. Yhden kanssa pidän edelleen aktiivisesti yhteyttä, vaikka hän ei ole enää martoissa mukana, Hanna kertoo.

KOONNUT REIJA SALOVAARA KUVAT KERTTU MALINEN

KAVERIT MUKAAN MARTTAILEMAAN

martat.fi/marttajasenyys

Syksy houkuttaa uusien harrastusten pariin. Onko sinulla tuttava, jonka haluaisit pyytää mukaan marttailemaan?

Kutsu hänet tutustumaan toimintaan – kaverin kanssa on helppo lähteä kokeilemaan.

SIENISESONKI SAAPUI

Marttojen valtakunnallista sienipäivää vietetään aina elokuun viimeisenä lauantaina, ja tänä vuonna päivämäärä on 31.8. Sitä seuraa kaksi sieniviikkoa, 1.–15.9. Marttapiirit järjestävät sienineuvontaa ja -retkiä yhdessä vapaaehtoisten sienimarttojen kanssa. Yhdistyksilläkin on omia retkiään.

Tarkista, missä tapahtuu: martat.fi/valtakunnallinen-sienipaiva/

LOKAKUU = PUUROKUU martat.fi/puurokuu

Lokakuussa yhdistyksissä kerätään varoja Marttojen kehitysyhteistyölle. Martat keittävät puuroja ja myyvät niitä torilla, seurakunnan tiloissa tai kauppakeskuksessa. Yhdistykset voivat myös järjestää omia puuroiltoja, keskustella hankkeiden kuulumisista ja kerätä jäseniltä osallistumismaksun.

Suomalaisista naisjärjestöistä juuri Martat on tehnyt pisimpään yhtäjaksoisesti kehitysyhteistyötä; tällä hetkellä toimimme Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa köyhien, vammaisten, syrjäseudulla asuvien ja vähänkoulutettujen tyttöjen ja naisten kanssa. Marttojen lahjoituksilla on suuri merkitys naisten omien mikroyritysten perustamisessa, lainarinkien toiminnan tukena ja ravitsemusneuvonnassa.

LIISA

HUIMA

UUTTA INTOA KOULUTUKSISTA

Ilmoittaudu mukaan: martat.fi/yhdistystoimijan-koulutuskalenteri

Marttaliitto järjestää koulutusta yhdistysten toiminnan tueksi. Osallistumisissa osaaminen vahvistuu, hyvät ideat laitetaan kiertoon ja Marttaohjelmien käytöstä tulee sujuvaa. Koulutukset järjestetään etäyhteyksin Teamsilla.

• 28.8. klo 17–18.30 Marttarekisterikoulutus

• 4.9. klo 17–18.30 Martan iltapala: Jäsenhankinta ja -kampanja 2025 18.9. klo 17–18.30 Martan iltapala: Vinkit yhdistyksen viestintään

• 29.10. klo 17–18.30 Junnukokkiohjaajan peruskoulutus

• 5.11. klo 17–18.30 Martan iltapala: Yhdistyksen varainhankinta

• 6.11. klo 17–18.30 Marttarekisterikoulutus

• 19.11. klo 17–19 Rahastonhoitajakoulutus

VINK VINK!

Saat tietoa Marttojen junnukokkitoiminnasta ja eväitä lasten kokkikerhojen vetämiseen. Koulutus sopii kaikille kiinnostuneille. Voit osallistua, vaikka olisit jo aiemmin käynyt ohjaajakoulutuksen ja vetänyt ryhmiä.

KÄSSÄILLÄÄN ETÄNÄ

martat.fi/etakassakahvilat

Kässäkahvila kutsuu neulomaan ja askartelemaan.

8.10. Juhlavuoden neule, Merja Ojanperä

4.12. Joulukoristeita luonnonja kierrätysmateriaaleista, Kirsi Peltola.

KAIKKEA KIVAA KALENTERIIN

martat.fi/toiminnan-suunnittelu Vuoden 2025 toiminnan suunnittelua varten on nyt raamit valmiina: Toimintasuunnitelman pohjaa voi käyttää sellaisenaan tai muokata mieleisekseen. Toiminnan esittelyyn tarkoitettu PowerPoint-esitys sopii puolestaan vaikka kokouksiin, joissa ensi vuoden ohjelmaa hiotaan.

Tapahtumakalenteri

• Tammi–helmikuu: Yhdistyksen avoimet ovet ja Martan mocktailit

• 13.3. Maailman suurin marttailta: Papubileet

• 25.4. Marttaliiton vuosikokousseminaari

• 26.4. Marttaliiton vuosikokous

• 21.5. Mahtava marttalenkki

• 26.7. Martan päivä

• 30.8. Valtakunnallinen sienipäivä

• 31.8.–14.9. Sieniviikot

• 22.–28.9. Marttailuviikko

• 1.–31.10. Lokakuu on puurokuu

SAMBIASSA OPPIMASSA

Marttaryhmä matkusti toukokuussa Sambiaan tutustumaan Marttojen kehitysyhteistyöhön ja tapaamaan kumppanijärjestömme Vilolen naisryhmiä Livingstonessa.

Mukana kuudentoista hengen ryhmässä olivat Maiju Kainulainen Tampereen Marttayhdistyksen Vauhtimartoista, Leila Rantanen Vierumäen Martoista ja Satu Haime Pyhtään Heinlahden Martoista. He halusivat nähdä, millaista on naisryhmien toiminta ja ihmisten elämä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Viikon kohokohta oli sambialaisen ruoan valmistaminen Vilolen naisten kanssa. Paikallisten kotitalousopettajien ohjauksessa tehtiin Nshima-maissipuuroa, juomaa apinanleipäpuun hedelmistä ja ruokaa okrasta. Kokkaaminen ulkoilmassa hiilikeittimillä oli kokemus sinänsä. Mukunin kylän ryhmän naiset kertoivat, että parasta naisryhmän toiminnassa on yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja toisilta oppiminen.

– Kuulostaa marttailulta! totesivat suomalaiset.

Ravitsemusneuvonnan lisäksi Marttojen hankkeissa keskitytään naisten mahdollisuuksiin hankkia omaa rahaa ja elättää itsensä sekä perheensä. Marttojen hankkeita on nyt käynnissä Sambiassa, Somalimaassa, Etiopiassa ja Malawissa. Yhteisiä tekijöitä ovat mikroyritykset, naisten lainaringit ja omien tuotteiden valmistaminen.

Leila Rantanen ja Satu Haime välittävät terveisiä martoille: Pienelläkin tuella voi saada paljon aikaiseksi. Marttojen hankkeiden toimijat eivät odota pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan naiset osallistuvat itse aktiivisesti.

Maiju Kainulainen kuvailee kokemusta reissuksi, jollaista ei lomamatkalla voi kokea. Matka oli kuin viikon jatkuva marttailta.

Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä piirisi kansainvälisiin marttoihin ja pyydä heitä vieraaksi yhdistyksen marttailtaan tai useamman yhdistyksen yhteiseen tapahtumaan kertomaan matkasta, kohtaamiensa sambialaisten naisten elämästä ja Marttojen kehitysyhteistyöstä. Kansainvälistä työtä tehdään marttojen tuella. Kaikki lahjoitukset ja tiedon välittäminen ovat tärkeitä.

Kansainvälisten marttojen yhteystiedot saat omasta piiristäsi.

Kotitalousopettajat Susan Manda (vas.) ja Elivas Kaira tutustuttivat marttoja paikalliseen ruokakulttuuriin.

Maiju Kainulainen valitsee raaka-aineita sambialaisen ruoan valmistamiseen.

TEKSTI JA KUVAT REIJA SALOVAARA

Marttaryhmä sai uudet essut ja päähineet kokkikurssia varten.

LEHTI HUOMATAAN

Martat-lehteä on mukava jakaa erilaissa tapahtumissa, kampanjoissa ja jäsenhankinnassa. Yhdistykset voivat tilata lehteä maksutta tilaisuuksiinsa Marttaliitosta. Lähetä viesti viimeistään kuukausi ennen tapahtumaa osoitteeseen jarjestosihteeri@martat.fi. Ilmoita yhdistyksen nimi, tapahtuman nimi ja paljonko lehtiä tarvitsette sekä vastaanottajan nimi, osoite ja puhelinnumero. Kirjoita viestin aihekenttään ”Martat-lehtiä tapahtumaan”.

Samasta osoitteesta voi tilata myös Tule mukaan Marttoihin -esitteitä. Niitä on saatavilla myös marttapiireistä.

KYSYMYKSIÄ?

Järjestö- ja jäsenchat palvelee yhdistyksen toimintaan ja jäsenyyteen liittyvissä asioissa tiistaisin klo 9–11 ja torstaisin klo 14–16. Mene martat.fi-etusivulle ja klikkaa Kysy martalta -laatikkoa.

KIITOS PALAUTTEESTA

Martat-lehden 2/2024 suosituin juttu oli Greta Kivilahti oli tarmokas tienraivaaja. Palautteen lähettäneiden kesken arvottiin 5 juhlavuoden korusettiä. Sen saivat Riitta Hiltunen Rovaniemeltä, Aino Lampi Lappeenrannasta, Helena Miikkulainen Joensuusta, Seija Nerg Kantvikista ja Seija Tiusanen Vantaalta.

Salla Heikkinen tekee maissipuuroa Elivas Kairan opastuksella. Maiju Kainulainen seuraa vieressä.

Lohjan alueen martat tutustuivat kestävään metsänhoitoon Metsä Groupin Nemus Futurum -vierailukeskuksessa Kirkniemessä.

Kaasmarkun Martat opettelivat tekemään perinteisiä isoäidinneliöitä Novitan lahjoittamista langoista.

Uudenkaupungin Martat seilasivat piknikristeilyllä Naantalista Långnäsiin uudella Finnlinesin laivalla.

Lyskan Martat vierailivat Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksessä Someroharjulla.

Espoon Latokasken Marttojen kevätretki suuntautui Mustion linnaan ja Tammisaareen sekä Inkoon Kauppapuutarha Hagalandetiin.

Paavolan Martat valmistivat voileipäkakkuja.

Sinikka ja Juhani Rautakoski osallistuivat Marttojen juhlagaalaan Tampere-talolla. Sinikka on Vaasan Marttayhdistyksen jäsen.

Tohmajärven Kemien Martat tekivät kaikille kunnassa tänä vuonna syntyville vauvoille peitot, jotka lahjoitettiin MLL:n kautta.

Vaasan Hietalahden Martat teki-tuinalustaa lähialueen päiväkoteihin ja eskariryhmälle.

L

umijoen Martat valmistivat kierrätysmateriaalista istuinalustoja paikkakunnanretkiä varten yhdistyksen täyttäessä

Hintan Marttojen edustajat osallistuivat Tampere-talonlaan.

Nikinojan Martoilla oli marttaillan aiheena basilika, joka on vuoden

Vieremän Marttojen ”alaosasto” Sorjat Martat keskusteli edunvalvontavaltuutuksesta.

Tuomarilan Martat osallistuivat mosaiikkikurssille.

Kangasalan Martat järjestivät garderobi-, vaihtotori- ja kierrätystapahtuman Kangasalan pääkirjastolla.

Kauhavan Martat ystävineen kutoivat palo-kaasta työstä.

K

arkkilan Martat retkeilivät talvisessa metsässä ja paistoivat makkaraa sekä lettuja.

Virtain Martat leipoivat talkoilla Virtain seurakuntatalolla. Tuotteiden myyntituotto meni Yhteisvastuulle.

Savukosken Marttayhdistys järjesti kaikille avoimen puutarhapäivän. Seija ”multasormi” Säkkinen antoi vinkkejä viljelyyn, kompostointiin ja säilömiseen.

Hartolan Martat opettivat Joutsan lukiolaisia ja saksalaisia vaihto-oppilaita tekemään karjalanpiirakoita ja perunapiirakoita.

P

ornaisten Martat rauhoittuivat sointumaljakylvyssä.

Virolahden

Marttojen kurssin aiheena oli monipuoliset marjat. Ketjukoulutuksen järjesti Kaakkois-Suomen Martat ja asiantuntijana oli Suvi Ojanen.

Poukkusillan Martat tekivät avaimenperiä makrameepunonnalla.

Olarin Martat valmistivat Jorvin sairaalan lastenmyssyjä, peittoja ja turvalonkeroita.

Keminmaan, Kemin ja Lautiosaaren Martat viettivät Metsäpäivää Metsähirvaalla.

Nurmijärven Martat lahjoittivat istuinalustoja metsäretkiä varten Maaniitun päiväkotilaisille.

Luovon Martat järjestivät äitienpäivän alla lapsille täytekakkukurssin

Saarelan Marttayhdistys kutsui Pielaveden muut marttayhdistykset – Heinämäen, Rannankylän ja Säviän Martat – kahville metsämaisemaan Rillankivelle.

Vatalan Martat Tohmajärveltä tutustuivat Suomen Metsämuseo Lustoon Punkaharjulla.

Punkalaitumen Oriniemen Martat tekivät metsäretken.

Seutula-Riipilä Martat saivat onnittelukukat ja kiitokset yhteistyöstä Vantaan kaupungilta. Marttojen kesägalleria avautui Galleria Katrinebergin kartanon pihapiirissä Seutulassa.

Kellon Martat ja Kellon kyläyhdistys keräsivät roskia Ylen Miljoona roskapussia -tempauksessa. Urakan jälkeen paistettiin makkaraa Kiviniemen rannan kodalla.

S

avukosken Marttayhdistys lahjoitti pe-

täville oppilaille itsenäistymiskassit. Kassit tehtiina vanhoista farkuista ja täytettiin lahjoitustavaroilla.

USalon Piritan Martat tutustuivat kerkkäsiirapin valmistukseen ja purkkivärjäykseen Perttelin Prittanan Puodissa.

» Tapahtumakuvat teksteineen osoitteeseen lehti@martat.fi

» tai: Martat, Monessa mukana, Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Hki

lvilan Martat reippailivat Runvilan hupiesteradalla.

Paimion Vistan Martat lahjoivat sytomyssyjä TYKS:n syöpäosastolle ja vauvansukkia TYKS:n synnytysosastolle.

Outokummun Viuruniemen Marttayhdistyshannuspiirakkaa.

Pyhärannan Martat tutustuivat Turun taidemuseossa Pohjoistuulen metsä -näyttelyyn.

J

urvan Martat lahjoittivat sytomyssyjä Seinäjoen keskussairaalan syöpäosastolle. Kuvassa Sirpa Joutsenlahti (vas.), Eevamaija Koskinen, sairaanhoitaja Maarit Mikkanen ja apulaisosastonhoitaja Henna Toppari.

Porlammin Martat järjestivät Juhannuskimppukurssin, johon kukkaset kerättiin omilta pihoilta, tienvarsilta ja metsäpoluilta.

Ä

änesalon Martat hoitivat lounas- ja kahvitarjoilun Äänekosken uuden vesilaitoksen Avoimet Portit -tapahtumassa.

Turun Marttayhdistys esitteli toimintaansa Kuralan Kylämäen Suvimarkkinoilla. Tuetaan tulevaisuuden harrastajaa -tempauksen merkeissä martat myös neuvoivat, miten isoäidinneliö virkataan.

Lautiosaaren Martat osallistuivat sushikurssille. Sen veti Lapin Marttojen toiminnanjohtaja Liisa Karppinen.

Toholammin

Martat osallistuivat vieraslajien torjuntaan tarjoamalla kahvit jättiputken hävitystalkoissa. Kuvassa meneillään ruttojuuren hävittäminen marttakaverin mökkipihamaalta.

Pihlajasaaren Martat tutustuivat Jätkän Onnela -näyttelyyn Valkealan Kääpälässä.

Tervamartat litraa kaljavelliä Kuortaneen Kuhinoille. Kuortaneen sotaveteraanit aloittivat tämän ruokaperinteen, ja martat jatkavat.

Puurtilan Martat

alustaa Varkauden päiväkoteihin ja perhepäivähoitajille sekä tekivät lorupusseja perhepäivähoitajille.

Hintan Martat järjestivät pääsiäismyyjäiset.

Neuvoton-Salmin Martat huovuttivat marttaillassaan.

Juhlat metsässä

N

Saarijärven Marttojen tapahtumassa maalaislääkäri Tapani Kiminkinen kertoi sydänterveydestä ja Ulla Kiminkinen veti Asahi-taukojumpan.

Vieremän Marttojen marttaillassa opeteltiin tekemään huivisolmuja.

äträmälän Martat saivat Metsäjuhlapäivänä uusia jäseniä mukaan nauttimaan luonnosta.

Kokkokankaan Martat olivat toteuttamassa Marttojen kirkkopyhää Torniossa, Hedvig Eleonoran puukirkossa, yhdessä Tornion seurakunnan ja haaparantalaisen Rajansävel-kuoron kanssa. Kolehti kerättiin Marttojen kehitysyhteistyölle, ja myös kirkkokahveilla messun jälkeen saattoi tehdä lahjoituksen.

Poukkusillan Martat pysähtyivät kuusentaimista tehdyn tilataideteoksen luona Punkaharjulla palatessaan Juhlat metsässä -retkeltä.

Töölön Martat olivat Tervalammen Marttojen vieraina metsäretkellä Nuuksiossa. Eija Ahvo laulatti marttoja ja esitti runoja.

Pyhärannan Martat valmistivat ruokaa avotulella asiantuntijan opastuksella.

Linnainmaan Martat retkeilivät Kintulammilla.

K

orvenkylän ja Rauhan Martat juhlistivat yhdessä metsävuotta metsästysmajalla.

Jämijärven Martat retkeilivät Karhunpesäkivellä, Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin luontokohteessa.

Harvialan Martat juhlivat Janakkalan Ladun laavulla. Illan ohjelmassa oli muun muassa Martan metsäjoogaa. Kahviraha kerättiin Marttametsän hyväksi. Yhdistys

euroa.

J

outsenolaiset martattiasta marttajärjestöä paikallisen metsästysseuran majalla.

Yli-Iin Martat skoolasivat

Alajärven Nelimartat retkeilivät luonnonkauniilla Lohijoella.

Saarijärvellä vietettiin metsäjuhlaa Matorannan mökillä ja Mannilan männikössä. Mukalapsiperheitä.

Säviän Martat viettivät illan laavulla. Mukaan kutsuttiin Metsästysseuran ja Nuorisoseuran edustajat.

K

ouvolan Marttayhdistys ja kaikki toimintaryhmät järjestivät Maailman suurimman marttaillan Jokelan myllyllä. Ohjelmaan kuului muun muassa veneretkeilyä hienoissa maisemissa.

K

irkniemi-Teutarin Martat metsäjoogasivat Paavolan tammella.

Makijat Martat Kokkolasta juhlivat Marttoja ja kevättä ruokaa laittaen.

Tarvasjoen

Marttojen metsäjoogassa oli mukana Kalevalan henkeä musiikin ja tarinan muodossa.

Onnittelemme

100 VUOTTA | Aino Koskinen 15.11. Pöytyän Loukonkulman Martat

95 VUOTTA | Eila Lamponen 13.9. Mouhu-Voikosken Martat

90 VUOTTA | Eija Tuominen 21.5. Uudenkaupungin Martat • Terttu Luotonen 23.7. Pinomäen Martat • Kaisa Ovaskainen 14.9. Orimattilan Martat • Anja Inkinen 5.10. Puntalan Martat • Eeva Kuukka 29.10. Laihalan-Rapattilan Martat • Anja Mäki 2.11. Pöytyän Loukonkulman Martat

85 VUOTTA | Varpu Lasonen 3.7. Pinomäen Martat • Paula Putkonen 2.8. Uudenkaupungin Martat • Helinä Miettunen 28.8. Takkurannan Martat • Anja Mäkinen 10.9. Forssan Martat • Tellervo Laurila 16.9. Paavolan Martat • Eevaliisa Ruuskanen 11.10. Anjalan Riitamaan Martat • Armi Ylianttila 12.10. Saarenkylän Martat • Tuula Penttilä 21.10. Turun Uittamon Martat • Ritva Kankainen 22.10. Pukinmäen Martat • Eeva Haapamäki 10.11. Mouhu-Voikosken martat • Eila Kuoppala 12.11. Anjalan Riitamaan Martat

80 VUOTTA |Kaija Piiroinen 16.5. Sauvon Ruonan Martat • Leena Jalonen 20.6. Uudenkaupungin Martat • Markku Vuorinen 1.9. Kouvolan My, Kukko-Martat tr • Leila Laapotti 8.9. Ahtialan Martat • Mirja Karinto 14.9. Porvoon Karjalaiset Martat • Sirkku Tuominen 15.9. Pirkkalan My • Irmeli Helenius 27.9. Nummelan Martat • Liisa Niemelä 8.10. Vetelin Martat • Tuulikki Puolamäki 10.10. Härmälän Martat • Ritva Virolainen 10.10. Pitkälahden Martat • Anneli Rytisalo 17.10. Tornion Martat • Pirjo Taipale 17.10. Launeen Martat • Pentti Eskelinen 16.11. Kouvolan My, Kukko-Martat tr • Esko Toikka 20.11 Karsturannan Martat

75 VUOTTA | Jaana Pitkluoto 11.6. Uudenkaupungin Martat • Marjatta Seppänen 15.8. Naantalin Martat • Aulikki Kalliokoski 21.8. Naantalin Martat • Pirjo Turunen 29.8. Tainionkosken Martat • Marjatta Huttunen 30.8. Hiltulanlahden Martat • Tuula Kervinen 9.9. Ahtialan Martat • Marja Jalava 13.9. Naantalin Martat • Hellevi Pastinen 17.9. Tietävälän Martat • Maija-Liisa Toivonen 18.9. Hallin Martat • Leila Kiuru 23.9. Teuvan Martat • Eeva Kinnunen 25.9. Launeen Martat • Tarja Pajulahti 27.9. Anjalan Riitamaan Martat • Sinikka Lilvanen 2.10. Hallin Martat • Maarit Hallikainen 4.10. Imatran My •

Oili Hirvisaari 10.10. Laihalan-Rapattilan Martat • Sisko Marjeta 11.10 Kokkokankaan Martat • Hannele Tani 15.10. Anjalan Riitamaan Martat • Helena Porkka 26.10. Jalkarannan Martat • Marja-Lea Hakala 27.10. Teuvan Martat • Terttu Turkki 10.11. Porvoon Karjalaiset Martat • Tuulikki Pohjonen 22.11. Paavolan Martat

70 VUOTTA | Tuovi Tyni 25.5. Uudenkaupungin Martat • Pirkko Uusitalo 26.5. Lappean Martat • Kaisa Hakala 30.6. Teuvan Martat • Raija Lahtinen 14.7. Jämsänkosken Martat • Ritva Pyylampi 26.7. Uudenkaupungin Martat • Tarjamaarit Mäkelä 27.7. Mouhu-Voikosken Martat • Hannele Heinonen 4.8. Aninkaisten Martat • Sisko Hartikainen 8.8. Pitkälahden Martat • Leena Kolkkanen 29.8.Karjalan tl Laajoen Martat • Päivi Tähkäpää 9.9. Rännimäen Martat • Pirjo Savolainen 14.9. Pitkälahden Martat • Pentti Halkiranta 15.9. Kouvolan My, Kukko-Martat tr • Susanna Auvinen 17.9. Turun Ispoisten My • Mervi Leppäkumpu 18.9. Mouhu-Voikosken Martat • Arja Lehtoranta-Piira 21.9. Jalkarannan Martat • Päivi Sandberg 25.9. Imatran My • Taina Toivonen 26.9. Luhtikylän Martat • Pirjo Halonen 29.9. Juuan My • Paula Aalto 4.10. Tietävälän Martat • Anne Venemies 5.10. Kuusankosken Herttamartat • Paula Kanabro 10.10. Ahtialan Martat • Kaarina Lukka 17.11. Pinomäen Martat

65 VUOTTA | Maarit Liimatainen 8.10. Renkomäen Martat • Anne Mäkelä 15.10. Renkomäen Martat • Kaija Niemi 18.10 Hallin Martat • Paula Koukkula 30.10. Kokkokankaan Martat

60 VUOTTA |Tiina Taivula 7.2. Sauvon Ruonan Martat • Hannele Tamminen 7.6. Aninkaisten Martat • Kirsi Kiiski 18.6. Uudenkaupungin Martat • Sari Rinteelä 29.6. Teuvan Martat • Leena Uronen 26.7. Paraisten My • Satu Mäkelä 9.9. Pirkkalan My • Mirja Kunnari 10.9. Kokkokankaan Martat • Helena Nurmi 4.10. Paraisten My • Erika Luhtanen 7.10. Tainionkosken Martat • Eija Hämeenaho 7.11. Itä-Ikaalisten Martat • Tarja Basboga 22.11. Renkomäen Martat

45 VUOTTA | Pirita Järvensivu 8.9. ItäIkaalisten Martat

40 VUOTTA | Anni Vuorinen 28.8. Intomartat

30 VUOTTA | Johannes Simola 29.9. Keihäskosken Martat

20 VUOTTA | Sofia Keijonen 7.10. Laihalan-Rapattilan Matat

18 VUOTTA | Helmi Ikäheimo 9.10. Maaningan Martat

50 VUOTTA | Tanja Hannele Kukkola 20.6. Mouhu-Voikosken Martat • Maarit Tyvi 7.8. Uudenkaupungin Martat • Marisa Palmberg 1.9. Mouhu-Voikosken Martat • Anna Kellokoski 18.9. Intomartat • Salla Ovaskainen 15.10. Karhunpään Martat • Virpi Korhonen 30.10. Maaningan Martat

Yhdistykset juhlivat

Turun Ispoisten Marttayhdistys juhli Liisa Kytöä hänen täyttäessään 95 vuotta 12.4.

Takkurannan Marttojen jäsen Eija Pellikka täytti 80 vuotta 16.12.2023. Eija on oikea Monen toimen martta!

Porin Nuormarttojen jäsen Lahja Vahtokari täytti 90 vuotta 20.6. Lahja on yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja ollut mukana vuodesta 1986 saakka. Lämpimät onnittelut kaikilta jäseniltä vuosien varrelta!

Hautajärven Marttojen jäsen Inkeri Hautajärvi täytti 90 vuotta 29.3. Martatlehden ohjeen mukainen kuviosukka luonnistui taitavalta tekijältä, ja tavallisia sukkia valmistuu tiuhaan tahtiin palvelutalossa läheisille ja tuttaville. Inkeri kiittää kaikkia muistamisesta.

Muuramen Marttayhdistyksen jäsen Elli Hytönen täytti 80 vuotta 10.4. Jäseneksi hän on liittynyt vuonna 1980. Elli on toiminut yhdistyksessä muun muassa pikkukokkikerhon ohjaajana, emäntä- ja puutarhamarttana, hallituksen jäsenenä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Muuramen Martat onnittelivat Elliä ja kiittivät yli 40 vuotta jatkuneesta osallistumisesta marttatoimintaan.

Lumijoen Marttojen viisivuotisjuhlassa esiintyi pellepariskunta Nelli ja Niilo. Yhdistys ompeli kierrätysmateriaaleista retkialustoja kylän viisivuotiaille.

Karjasillan Martat on tullut 70 vuoden ikään. Yhdistyksen historiikkia päivitettiin kesällä, ja matkalaukullinen arkistomateriaalia kulki pyörän kyydissä.

Raision Kaanaan Martat juhlivat 65-vuotista yhdistystä kakkubuffan merkeissä. Juhlavieraana oli Alli Ijäs, joka sai 60-vuotismerkin. Hän on ollut toiminnassa mukana 1960-luvun alusta asti. Kuvassa Alli eturivissä vasemmalla.

Kuusamon Marttojen 40-vuotisjuhlaan kokoontuivat kaikki puheenjohtajat vuosien varrelta.

Pyhäselän Suhmuran Martat viettivät yhdistyksen 90-vuotisjuhlaa Pyhäselän kirkossa ja seurakuntatalossa. Tilaisuudessa luovutettiin seuraavat vuosimerkit: Aino Kareinen (jäsenenä 60 v.), Liisa Väänänen (50 v.), Aila Honkanen ja Kirsti Suihko (40 v.), Hilkka Honkanen ja Kaija Suihko (30 v.), Liisa Toivanen, Hilja Moilanen, Tuula Yljälä ja Irja Riikonen (20 v.). Pohjois-Karjalan Marttojen tervehdyksen juhlaan toi toiminnanjohtaja Heli Hjälm.

Pihlavan Martat saivat yhteiskuvaan yhdistyksen kolme entistä puheenjohtajaa sekä nykyisen.

Enon Ahvenisen Martat täytti 100 vuotta 2023. Kuva otettiin tämän vuoden vuosikokouksessa.

Tampereen Marttayhdistyksen toimintaryhmä Tiistai-Martat juhli 60-vuotis-merkkipäiväänsä Radisson Blu Grand Hotel Tammerissa. Juhlapuheista vastasivat Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri sekä toimintaryhmän puheenjohtaja Sinikka Nasib.

Luhtikylän Martat kiittää lämpimästi Pirjo Veijalaista, joka on ollut yhdistyksen kantava voima. Hän liittyi yhdistykseen vuonna 1982 ja hoiti sihteerin tehtävää liki 40 vuotta. Pirjo on martta suurella sydämellä, ja hän jatkaa marttailua muiden harrastustensa ohella. KUVA: Anna Hakama/Orimattilan Sanomat

Korson Martat viettivät yhdistyksen 70-vuotissyntymäpäivää jäsenten kesken.

Keihäskosken Martat viettivät yhdistyksen 110-vuotisjuhlaa Yläneellä, Pöytyällä. Päivään kuului marttamessu, juhla, seitsemän sortin ruokaja kahvipöytä, valokuvanäyttely, Martat kautta aikojen -esitys sekä käynti entisten puheenjohtajien haudoilla. Juhlapuheen piti Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Luhtikylän Marttojen pitkäaikainen jäsen Alpo Kyrö nukkui pois sinivuokkojen kukkiessa 29.4.2024. Alpo oli syntynyt 17.8.1932. Hän liittyi marttajärjestön jäseneksi nimipäivänään 1.3.1980.

Alpon vaimo Lahja Anelma, joka toimi Luhtikylän Marttojen puheenjohtajana 1980–1990-luvuilla, tarvitsi autonkuljettajan. Samalla autoon mahtui muitakin kyydittäviä. Alpo toimi usein tavarantoimittajana ja roudarina sekä auttoi tilaisuuksien järjestelyissä ja siivouksessa. Hänen vihannesviljelmiensä tuotteita päätyi maisteltavaksi erilaisiin marttojen tilaisuuksiin.

Hartolan Martat käynnisti yhdistyksen 115-vuotisjuhlinnan taiteen parissa. Martat kokoontuivat taidetila Taikussa neljä kertaa ja valmistivat Marttapuun, joka kuvaa monipuolista toimintaa. Päijät-Hämeen liitto/AKKE ja kunnan kulttuuritoimi mahdollistivat hankkeen.

Kylmäkosken Marttojen vuosikokouksessa kukitettiin 50 vuotta jäsenenä olleet martat Eira Närkki (vas.), Marjatta Kivistö ja Eeva Iloranta.

Alpolla oli aina aikaa marttatoiminnalle ja hän toi toimintaan mukanaan järjestelmällisyyttä.

Hämäläisenä miehenä hän teki enemmän kuin puhui. Alpo oli mukana myös nuorisoseuran, maaseutuseuran, metsästäjien ja monen muun järjestön toiminnassa. Hän otti kaikki huomioon ja oli aidosti kiinnostunut siitä, mitä tehdään ja miksi. Hänelle oli tärkeää sivukylien elävöittäminen ja pitäminen asuttuna.

Alpo seurasi loppuun asti uutisia Suomesta ja maailmalta. Välillä maailman tilanne huoletti, mutta hän jaksoi uskoa, että asiat järjestyvät. Tämä on taito, mitä me martat jäämme kaipaamaan.

Erityisen mielissään Alpo oli tilan siirryttyä pojan tyttärelle. Tilan kuulumiset kiinnostivat häntä edelleen, ja hän muisti tarkasti, mitä puutarhalla milloinkin tehdään. Vuosi sitten hän oli mukana kesäkukkatapahtumassa, joka järjestettiin tilalla marttojen kanssa yhteistyössä. Tänä vuonna Alpo ei enää ehtinyt tapahtumaan, vaan siirtyi suureen puutarhaan, ansaittuun lepoon.

Alpo, kiitos luotettavuudestasi. Jätit sydämiimme lämmön, joka säilyy!

Mouhu-Voikosken

Marttojen vanhin jäsen Eila Lamponen (os. Piispa) nukkui pois 29.5.2024 kunnioitettavassa 94 vuoden iässä. Eila liittyi jäseneksi vuonna 1962, jolloin marttailtoihin mentiin maaseudulla vielä hevoskyydeillä. Erityisesti käsityöillat olivat Eilalle mieluisia, sillä hän oli taitava käsityöihminen. Eila oli luotettava, ahkera ja tunnollinen martta, joka oli aina valmis talkoisiin, leipomaan myyjäisiin ja järjestämään tarjoiluja marttajuhliin. Hän toimii yhdistyksemme hallituksessa kolme kautta 2000-luvun alkupuolella. Eila nimettiin yhdistyksemme kunniajäseneksi vuonna 2012.

Eilaa lämmöllä muistaen Mouhu-Voikosken Martat

Kunniajäsenemme

Sinikka Mujunen (o.s. Mäkipelto) Teuvalta menehtyi 27.3.2024. Hän oli syntynyt 23.1.1946 Evijärvellä. Sinikka oli Teuvan Marttojen jäsen vuodesta 2001. Hän toimi kahdeksan vuotta yhdistyksemme hallituksessa ja toiset kahdeksan vuotta sihteerinä. Keskija Etelä-Pohjanmaan Marttojen hallituksessa hän oli vuodet 2008–2013.

Jäätyään Postin palveluneuvojan toimestaan ja koulunkäyntiavustajatyöstään Sinikka antautui täysillä yhdistyksemme toimintaan ja käsityöharrastukseensa. Sinikka urakoi Marttojen yhteisiin projekteihin junasukkia, kypärämyssyjä, hartiahui-

veja ja shaaleja sekä veteraaneille villasukkia. Hän virkkasi muiden marttojen kanssa isoäidinneliöitä vauvanpeittoihin niin, että Suurkirkon portaille lähti Teuvalta toistakymmentä valmista peittoa.

Innokkaana sienitunnistajana Sinikka osallistui sieninäyttelyihimme sekä retkillemme, ja saimme maistella hänen sienisalaattiaan ja pikkelssiään. Karjalanpiirakkakursseilla Sinikka toimi opettajanamme. Viikoittaiset pyöräilylenkit marttojen kanssa suuntautuivat metsäteille ympäri kylää. Vaivojen ilmannuttua liikkeellelähdöt jäivät vähäisiksi, mutta kädet ahkeroivat loppuun saakka.

MARTAN MUISTOLLE

Marttaliiton adressilla voit ottaa osaa suruun, muistaa omaisia ja kunnioittaa vainajan muistoa.

Sinikkaa jäivät kaipaamaan poika perheineen, sisarukset perheineen, sukulaiset, ystävät sekä suuri joukko marttaystäviä.

Kiitollisuudella muistaen Teuvan Marttayhdistys

Pitkäaikainen

jäsenemme Sinikka Wahlroos nukkui ikiuneen 3.12.2023. Sinikkaa lämmöllä muistaen Sauvon Ruonan Martat

9 €

Kiitä ja muista yhdistyksesi toimijaa tai läheistä marttaa. Hautareliefi ja muistomerkki palvelevat kunnianosoituksena arvokkaasta vapaaehtoistyöstä. Reliefi on tarkoitettu hautakiveen ja muistomerkki uurnalehdon muistolaattaan.

Tilaukset osoitteesta martat.fi/martanpuoti/ Lisätietoa: martat.fi/martan-muistolle/

Muistomerkki 45 €

Hautareliefi 70 €

Adressi

Ristikon ratkaisu s.61

MITÄ MIELTÄ MARTAT-LEHDESTÄ 3/2024?

MARTAN KOTIMAISET KORUT

Koru kertoo...

että olet

• martta

• tuleva martta

• sydämeltäsi martta

• tai että nimesi on Martta

• tai jokin muu M:llä alkava

Korut on tehty Suomessa kotimaisesta koivuohutlevyvanerista.

Tilaa juhlavuoden korut Martanpuodista:

12 € Kaulakoru 15 € Korvakoru

Tämän lehden kiinnostavin juttu oli sivulla

Vähiten minua kiinnosti juttu sivulla

Muita terveisiä

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Vastaukset myös sähköpostilla osoitteeseen lehti@martat.fi tai postikortilla: Martat, Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Helsinki. ä

» Palautteen lähettäneiden kesken arvomme 10 kpl Martat 125 -tuotekassia. Lähetä vastauksesi 10.10.24 mennessä.

PALVELUKORTTI

Tilaan Martat hintaan 45 €. Tilaus alkaa seuraavasta numerosta ja jatkuu kestona. Jäsenille lehti kuuluu jäsenmaksuun.

Osoitteenmuutos alkaen /

Asiakasnumero osoitelipusta

Vanha osoite / tilauksen maksaja:

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Päiväys ja allekirjoitus

Uusi osoite / lahjatilauksen saaja:

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Päiväys ja allekirjoitus

Tilaukset ja osoitteenmuutokset myös jarjestosihteeri@martat.fi tai p. 050 511 8099

Marjat mehuksi

Kesän maku on talvella tallella .

Marttametsä on Luonnonperintösäätiön suojelema luonnonalue, jonka hankintaan Martat keräävät varat 125-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi.

Kerätään yhdessä Marttametsä.

luontokatoa

KURKISTA UUTEEN KAUTEEN

SYKSY 2024

JAVIER TORRES – PJOTR TŠAIKOVSKI

Prinsessa Ruusunen

Baletti 23.8.–7.9.2024 & 18.1.–7.2.2025

ANDREW LLOYD WEBBERIN

Oopperan kummitus

Musikaali 24.8.–23.10.2024

JORMA ELO –FELIX MENDELSSOHN BARTHOLDY

Kesäyön unelma

Baletti 21.9.–15.10.2024

RICHARD STRAUSS

Salome

Ooppera 11.–31.10.2024

JOHN NEUMEIER –J. S. BACH, RICHARD WAGNER

Kuolema Venetsiassa

Baletin ensi-ilta 1.–23.11.2024

LEEVI MADETOJA

Pohjalaisia

Oopperan ensi-ilta 22.11.2024–4.1.2025

DAVID BINTLEY – SALLY BEAMISH

Saiturin joulu

Baletti 30.11.–30.12.2024