Nro. 1/2018
1
Tässä lehdessä Pääkirjoitus 10 kysymystä opolle Miksei me juhlita? Rikastu tai köyhdy Valokeilassa: Nuutti Pikkarainen Mopolla töihin - säässä kuin säässä Jukka Jooselan Kolumni Herkullinen Runebergin torttu ohje Valokeilassa: Tomi Joutsen Kappaleet jotka saavat kevätmielelle Elokuva-arvostelu: Your Name. Kevätkuvakilpailu Sarjakuvat
3 4 5 6 10 12 13 14 16 22 23 24 25
Kirjoittajat Sami Puumalainen Sissi Hämäläinen Nanette Tuominen Eemil Leino Fiona Kasurinen Jukka Joosela
Kuvaajat Sami Puumalainen Nanette Tuominen Sissi Hämäläinen
Erityiskiitokset
Tomi Joutsen
16
Mia Marjomäki Leo Turunen Emilia Greus-Viita Saara Tähtinen Minttu Skog Jenna Leppäkoski Annika Heiskanen
Projektipäälikkö: Sami Puumalainen Projektikoordinaattori: Sissi Hämäläinen Kansikuva: Sami Puumalainen Taitto: Sami Puumalainen, Nanette Tuominen & Sissi Hämäläinen Takakansi: Annika Heiskanen
2
Pääkirjoitus
Y
hteishakujen aika on taas alkanut. Osa teistä varmaankin muistaa vuoden tai useamman takaisen hakunsa opiskelemaan, sillä olettehan kuitenkin nyt täällä kaikki. Eräänä päivänä rupesin miettimään omaa yhteishakuani ja missä olisin jos en olisi täällä. Luksian ei pitänyt koskaan olla ensimmäisenä ehdokkaanani, mutta jotenkin niin kuitenkin sattui käymään. Ehkä syynä oli vaan lyhyt välimatka tai ehkä en vain halunnut päästää irti Lohjasta tai en ollut vielä valmis astumaan niin suurta askelta, kuin mitä olisi ollut esimer-
kiksi Kallion lukioon opiskelemaan lähdössä. Mutta siis, palaten aiempaan, olen kuitenkin täällä. En sano että miettiminen missä olisin nyt jos olisin valinnut toisin olisi huono asia, mutta paremmin voisi miettiä esimerkiksi näitä seuraavia kysymyksiä. Olenko tyytyväinen alaan? Onko se semmoinen kuin kuvittelin? Nautinko ajastani täällä? Onko aamut raskaita tulla tänne? Millainen on henkilökunta? Ja tietenkin, jos saisin valita uudelleen, olisinko täällä seuraavana syksynä enää? Jos tulit tänne toiselta paikkakunnalta, miksi juuri Loh-
ja? Olisiko muualla parempi opiskella? Miksi päädyit kuitenkin Luksiaan? Näitä kysymyksiä, lukuun ottamatta ulkopaikkakuntalaisen roolia, olen pähkäillyt lähiaikoina, ja totta puhuen, kyllä, voisin olla iloisempi muuallakin, mutta miettisinkö sielläkin samoin? Sitä en tiedä, uskon vain että aina nurmi on vihreämpää aidan toisella puolen. Sanonta voi olla klisee, mutta todellinen semmoinen. Nyt toivonkin, että kaikki miettisivät edellä mainittuja kysymyksiä ja olisivat rehellisiä itselleen.
- Sami Puumalainen
Kuva: Sissi Hämäläinen
3
10 Kysymystä
Opolle Kuva: Nanette Tuominen
Kuka olet? Olen Ari lohjalainen.
Niemi,
viisnelonen
Mitä kuuluu?
Mitä luuranko sanoi toiselle luurangolle kuussa? – Mitä kuuluu? Tulipa tuollainen vitsinpätkä mieleen. Viimeaikana on tapahtunut monenlaista.
Mitä teet työksesi?
Olen opinto-ohjaaja, tuttavallisemmin opo.
Nautitko työstäsi?
Joltakin osin nautin, joltakin osin vielä enemmän, mikään työtehtävä ei ole erityisen ikävä, mutta kaikkiin ei ole samanlainen motivaatio.
Kauanko olet ollut täällä?
Vastahan minä v. 2010 tulin.
Mitä työhösi kuuluu?
Opojen työnkuva on murroksessa, kuten monen muunkin ammatillisen koulutuksen työntekijän. Nyt näyttää siltä, että opoista tulee koulutuksen siirtymien, henkilökohtaistamisen ja ohjauksen koordinaattoreita. Lisäksi pitää hoitaa paljon käytännön työtehtäviä toimipisteissä. Aika näyttää. Punainen lanka tässä kuitenkin on edistää sitä, että mahdollisimman moni nuori saisi tutkinnon suoritettua.
Jos et olisi tässä työssä, mitä tekisit? Ehkä olisin juristi?
Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?
Ei mitään käryä, me kiipeiltiin puissa.
Millaista on vapaaaikasi?
No jos sanon, että mitä teen, niin olen kotona, luen ja liikun.
Elämän vinkkejä?
Niitä on tarjolla niin paljon, hyviä ja huonoja, eikä hyvätkään pysy aina mielessä. Aina on hyvä pyrkiä tuntemaan itsensä ja ne, joiden kanssa elää.
4
Miksei me juhlita? Teksti: Fiona Kasurinen Kuva: Pixabay
Moni on pohtinut, että miksi ammattikoulussa ei ole vanhoja, tai edes jonkinlaisia tanssiaisia. Kysyin Luksian opiskelijoilta, mitä mieltä he olisivat, jos Luksiassa olisi tanssiaiset.
V
anhojen tanssit ovat Lukiolaisen tapahtuma, joihin on tapana pukeutua hienosti ja tanssia harjoitellun koreografian mukaan. Luksian omat tanssiaiset voisivat olla joillekkin ihan mieluinen idea, mutta kaikille tietenkään ei. Juhlissa voisi olla erikseen aikaa milloin vieraat saavat vapaaehtoisesti men-
nä tanssimaan yhdessä, koska kaikkia ei välttämättä huvita tanssia. Kysyin myös Demi-lehden nettisivustolla käyttäjiltä, haluaisivatko he amikseen tanssiaisia. Sain muutaman aika vahvasti negatiivisen vastaukset, että tanssiaiset ovat lukion juttu. Edes kaikkien koulujen kaksoistutkintolaiset eivät pääse osallistumaan vanhoihin.
Tanssiaiset ammattikoululla eivät ole ihan uusii juttu, sillä Espoossa Omnia-ammattikoulussa pidetään tanssiaiset. Meillekin kyllä varmasti järjestettäisiin sellaset, jos oppilaskunnalle ehdotettaisiin tanssiaisia.
5
Useat tietävät mikä bitcoin on, mutta harvat osaavat selittää sen. Kävimme pankissa selvittämässä heidän näkökulmansa asioihin ja haastattelimme pankinjohtaja Oskar Salinia.
Osaatko selittää mikä bitcoin on? Bitcoinia sanotaan virtuaalivaluutaksi, joka toimii lohkoketjuteknologiassa. Sitä sanotaan myös valuutaksi, vaikka se ei ole varsinaisesti valuutta vaan elektroninen hyödyke, jolla käydään kauppaa ja jolla on valuutan ominaisuuksia. Jotkut tahot hyväksyvät sen maksuvälineeksi ja jotkut myös vaihtavat sitä ns. oikeisiin valuuttoihin. Bitcoin eroaa oikeasta valuutasta siten, että oikeat valuutat ovat jonkun valtion keskuspankin tai valtion liikkeelle laskemia ja laissa sanotaan että ne ovat laillisia maksuvälineitä. Bitcoinin arvo perustuu ainoastaan siihen, että se on niukka hyödyke ja siihen, että joku on siitä valmis maksamaan, mutta kukaan ei takaa sen arvoa tai velvoita ketään vastaanottamaan sitä. Bitcoin
6
toimii ilman regulaatiota, ilman sääntelyä. Se perustuu matemaattiseen algoritmiin, sillä voidaan käydä kauppaa ja jota sitten vaihtelevalla menestyksellä hyväksytään vaihdon välineenä.
Miksi pankeissa ei ole bitcoineja? Siihen on useita syitä, kuten se, että Bitcoin ei ole virallinen valuutta. Siihen ei kohdistu minkäänlaista regulaatiota tai sääntelyä, mikä on omistajan kannalta kovin riskialtista, koska sen hinta heilahtelee valtavasti ja sen arvo ei perustu mihinkään. Bitcoinin arvo perustuu ainoastaan sen kysyntään ja tarjontaan, eli sillä ei ole oikeaa arvoa. Se ei tavallaan miltään kantilta vielä täytä luotettavan pankkitoiminnan peruskriteereitä. Sanoisin, kuitenkin että itse lohkoketjuteknologia on tul-
a k i R ta köy
Teksti: Sami Puumalainen & Sissi Hämäläin Kuva: Sami Puumalainen
lut jäädäkseen ja todennäköisesti myös jonkinlaiset virtuaalivaluutat. Tällä hetkellä teknologia on kuitenkin niin uutta ja elää niin kovasti, että siitä ei ole vielä tällaiseen vakiintuneeseen luotettavaan pankkitoimintaan. Teknologian vaihtelevaisuuden vuoksi kestää varmasti aika monta vuotta ennen kuin seuloontuu, mikä on se luotettava ja aito teknologia. On väistämätöntä, että virtuaalivaluutat menevät jossain vaiheessa enemmän sääntelyn piiriin.
u t s aai yhdy
nen
Maailma näyttää sitten, mihin ne kehittyvät.
Eli saattaa olla mahdollista, että ne olisivat joskus pankeissa? Saattaa olla mahdollista, mutta ei nykymuodossa. Kehityksen valtavan vauhdin vuoksi pidän todennäköisenä, että tulevina vuosina lohkoketjuteknologiaan perustuvat virtuaalivaluutat voivat olla todellisuutta. Kuitenkaan täs-
tä ei ole käsittääkseni toistaiseksi minkäänlaista konkreettista näyttöä.
Selittäisitkö tarkemmin, mikä se lohkoketjuteknologia oikein on? Se on hajautettu kirjanpito. Jos sinulla on esimerkiksi sata euroa talletettuna osuuspankkiin, pankin tietojärjestelmässä lukee, että se on siellä ja se on siellä luotettavasti, koska osuuspankkia valvovat viranomaiset sekä keskuspankit ja finanssitarkastukset. Talletuksilla on myös valtiontakaus. Lohkoketjuteknologiassa tai Bitcoinissa ei ole mitään valvovia instituutioita ja viranomaisia vaan se on hajautettu kirjanpito, eli miljoona tai miljardi tietokonetta, jotka muodostavat lohkoketjun ympäri maailmaa ja joihin transaktiot rekisteröityvät. Väitetään, että kun jokin siirto on tehty, se on peruuttamaton ja väärentämätön, että se on hajautunut miljoonaan paikkaan. Se tapahtuu monimutkaisilla laskenta-algoritmeilla. Sen takia kaikki bitcoin-siirrot ovat hitaita, koska miljoona tietokonetta raksuttaa sitä siirtoa ja tämä syö myös pal-
jon sähköä. Teknologia on itsessään mielenkiintoinen, koska lohkossa pystyy siirtämään luotettavasti arvoa omistajalta toiselle. Teknologian sovellukset ovat vielä lapsenkengissä idea-asteella, eikä niitä ole vielä oikeaan maailmaan moneenkaan paikkaan tuotu. Ideana se on hyvin vahva ja kiinnostava.
Mikä on pankin näkökulma näihin valuuttoihin? Niiden arvo on noussut valtavasti. Pitkän kokemuksen perusteella se mikä nousee noin kovasti tulee myös helposti alas. Näin on varsinkin, koska sillä ei ole reaalimaailmassa olevaa pohjaa, vaikka se on ideatasolla hyvä. Käytännön sovellukset ovat kuitenkin toistaiseksi epäluotettavia, eli ne ovat pörssin tapaisia, mutta kuitenkin säätelemättömiä markkinapaikkoja, jotka voivat kaatua tai mennä kiinni ja jotka voidaan hakkeroida. Jos haluaa sijoittaa bitcoiniin, pitää myös olla valmis menettämään rahansa. Joko bitcoinien arvo voi romahtaa tai välittäjä ja se missä ne ovat, voivat kadota taivaan
7
8
tuuliin. Pankilla ei ole mitään kantaa siihen, tuleeko bitcoinia olemaan jatkossa. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että virtuaalivaluutat tulevat tavalla tai toisella vakiinnuttamaan asemansa tulevina vuosina.
Mitä tarkoittaa sijoittaminen? Kaikki sijoittamisen tuotto perustuu viime kädessä siihen, että talous kasvaa. Silloin kun sijoitetaan, laitetaan pääomaa talouselämään tavalla tai toisella. Kun ostetaan osakkeita, niin omistetaan pieni pala siitä yrityksestä ja saadaan sen voittoa. Kun yritys kasvaa voitollisesti, se jakaa osinkoa ja osakkeen arvo nousee. Sitten on korkosijoituksia, jotka ovat sitä, että lainataan rahaa yrityksille tai yksityishenkilöille. Korkosijoituksessa on pienempi riski, koska siinä on määrätty korko. Osakesijoituksen tuotto ja riski on riippuvainen siitä, miten yritys saa voittoa liiketoiminnastaan. Sitä on
sijoittaminen.
Minkä ikäisenä voi aloittaa sijoittamisen? Siinä ei ole mitään alarajaa, riippuu mitä iskän ja äiskän kukkarosta löytyy. Ihan pienillekin tehdään rahastosijoituksia.
Miksi kannattaa sijoittaa? Jokaisella on varmasti omat hyvät syynsä, kuten vaurastuminen, taloudellinen turvallisuus tai hankintojen mahdollistaminen. Ei ole sellaista tilannetta, etteikö se kannattaisi.
Mihin kannattaa sijoittaa? Se on jokaisen henkilökohtainen kysymys, sillä sijoittamisessa on omat riskinsä.Yleensä korkeampi riski merkitsee korkeampaa tuottoa. Yleisesti ottaen nuoren ihmisen kannattanee ottaa enemmän ris-
K U K A ? -Oskar Salin, OP Länsi-Uusimaan pankinjohtaja. MITÄ TEKEE? -Hänen vastuullaan on sijoitus-ja lakipalvelut. Sijoituksissa on yksilöllinen varanhoito Private, joka on suunnattu isommille summille ja laaja varanhoito kaikille KOULUTUS -Koulutukseltaan FM. On lukenut kansantalous tiedettä ja valtio-oppia Helsingin yliopistossa URA -On ollut Osuuspankilla jo vuodesta -98 vastaavanlaisissa hommissa. Kokemusta alalta jo 80-luvulta lähtien
kiä. Kun puhutaan pienistä summista ja pitkistä ajoista ja tuoton heilahtelu on vaikka 20 prosenttia suuntaansa, jos siellä on tonni tai pari, niin sehän ei nyt niin kauheasti kirpaise jos se menee alaspäin. Kun taas vanhemman ihmisen, jolle on kertynyt enemmän rahoja, joita kohta ruvetaan jo käyttämään kun jäädään eläkkeelle, ei enää kannata ottaa sitä riskiä. Se on siitä riskin siedosta, aikajänteestä ja tavoitetasosta kiinni.
Miten sijoitetaan? Yksinkertaisin tapa on solmia omassa pankissa verkkopalvelusopimus asiasta. Yleisesti ottaen sijoitukset on helpointa ja mukavinta tehdä pankin verkkopalvelussa, sillä sieltä voi ostaa pankin rahastoja ja osakkeita. Aluksi on hyvä ottaa pankin sijoitusneuvojan kanssa istunto, jossa tutkitaan omaa riskinsietokykyä kysymyspatteristolla, eli tehdään sijoittajakuvan kartoitus ja riskiprofiili. Jos haluaa tehdä homman mahdollisimman helpoksi, niin muutamalla klikkauksella voi tehdä jatkuvan säästösopimuksen johonkin haluamaansa rahastoon, ja siitä se lähtee sitten rullaamaan. Rahasto on hyvä aloittelijalle, sillä se on ammattilaisen hoitama.
9
VALOKEILASSA Teksti: Eemil Leino Kuva: Nanette Tuominen
Nuutti Pikkarainen
Mistä tulet, minne menit? Vaihdoin medialle, koska liiketalous ei ihan ollut minun juttuni. Media-ala minua on aina kiinnostanut ja se olikin minun ensimmäinen hakutoiveeni yhteishaussa, mutten silloin päässyt. Sain mahdollisuuden vaihtaa alaa ja halusin tulla media-alalle, koska se oli mielenkiintoisin ala minulle, sillä minua on aina kiinnostanut valo- ja videokuvaus. Myös Photoshopin ja Illustratorin käyttö vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Miltä nyt tuntuu? Olen erittäin tyytyväinen. Nyt saan tehdä kouluaikana sitä mistä tykkään ja opin paremmin niitä ohjelmia, mitä olen vapaa-ajallanikin käyttänyt.
Mites opet? Opettajat täällä ovat mukavia sekä ammattitaitoisia. Välillä hiukan tiukkoja ja melko ankaria, mutta kuitenkin todella asiallisia ihmisiä.
10
11
Mopolla töihin säässä kuin säässä Teksti: Eemil Leino Kuva: Leo Turunen
Luksian media-alan studiomestari Otso Tummavuori tunnetaan media-alan mopomiehenä. Otso tulee kouluun jokapäivä skootterillaan. Tässä pieni haastattelu Otson kulkupelistä. Mikä mopo?
-Yamaha Neos 4 skootteri
Miksi se?
-Koska sillä on melko halpa ajaa, koska nelitahtinen skootteri ei kuluta bensaa paljoakaan
Entäs nämä kelit?
-Onhan se ikävää varsinkin kovilla pakkasilla ja loskakeleillä, mutta onneksi on lyhyet matkat töihin.
Otso siis tulee jatkossakin skootterin kanssa kouluun, myös lokakuun loskaisissa keleissä, sekä helmikuun jäätävissä olosuhteissa. Mites auto?
Mietin sitä aina silloin, kun on huonot kelit, mutta ajallisesti se ei säästä. Mulla on kuitenkin sen verran lyhyet matkat, että skootteri on käytännöllisempi. Parkkipaikkojenkin löytäminen on helpompaa, sillä mulla on talvisin melkein yksinoikeus mopoparkissa. Autossa olisi myös varmaan 10 kertaa kalliimmat bensakulut ja vakuutukset. Huollot ovat myös liian hintavia mun kukkarolle. Tuon nykyisen skootterin jälkeen ostan varmaan toisen skootterin.
12
KOLUMNI
P
uhdas lumihanki kimaltelee auringon säteissä. Puut ovat saaneet oksilleen valkoisen lumihunnun – metsä huokuu taianomaista raikasta ilmaa. Kävelen metsän laidalla ja katselen puiden latvojen läpi taivasta, joka on verhoutunut kauniin siniseen sävyyn. Tunnen lämpimän tuulahduksen ihollani. Lämmittääkö minua aurinko vai kevään odotus – tuo odotus, joka on luonnolle lupaus uudesta alusta? Kukkien juuret uinuvat vielä maan alla. Mutta pian, aivan pian, kukat nostavat taas päänsä ylväinä ja varmoina. Alan pohtia kevään lupausta uudesta alusta. Voisimmeko me ihmiset oppia jotain tuosta lupauksesta? Uskaltaisimmeko me antaa toisillemme uusia mahdollisuuksia? Kuvittelen, miltä loppukevään ja alkukesän aurinko tuntuu ihollani. Lämmössä on jotakin pehmeää ja armollista. Pohditaanpa itse kukin omaa tämänhetkistä elämäämme. Ollaan ihan rehellisiä, kun vastaamme seuraavaan kysymykseen: Kannanko sisälläni katkeruutta? Olenko esimer-
kiksi katkera jollekin vanhalle ystävälleni syystä, joka on joskus vienyt tiemme erilleen? Tai olenko katkera itselleni – enkö pysty päästämään irti menneistä virheistäni? Katkeruus on tunne, joka saattaa estää ihmistä elämästä onnellista elämää. Katkeruus on tunne, joka jäytää sydäntämme eikä vie asioita kovinkaan hyvin eteenpäin. Siksi olisi tärkeää, että rohkenisimme antaa itsellemme ja toisillemme anteeksi. Anteeksi antaminen on armoa, joka saattaa olla merkki uudesta alusta. Tähän liittyy olennaisesti myös se, että osaamme itse pyytää anteeksi silloin, kun siihen on tarvetta. Meistä jokainen voi tehdä virheen, mutta toistemme tuella voimme paremmin oppia siitä jotkakin. Tosiaan, kevät on uusi alku. Astun sisään metsän siimekseen ja jalkani uppoavat syvälle lumihankeen. Kävelen jonkin matkaa eteenpäin ja pysähdyn katsomaan taakseni. Näen syviä askeleita, jotka ovat jättäneet vahvat jäljet reitilleni. Ajatukseni etenevät toiveeseen, jonka haluaisin jokaisen kuulevan. Ystäväni, ai-
”
van kuten minun jalanjälkeni tänään lumihangessa, Sinun askeleesi ovat jättäneet merkittäviä jälkiä elämän polulle. Ilman noita askelia – juuri Sinun askeliasi – elämä ei olisi täysi. Toivon, että jokainen ymmärtää oman tärkeytensä ja ainutlaatuisuutensa. Sillä mitä teet, on merkitystä ja arvoa. Onpas tämä aamuinen metsäretki tuonut tullessaan paljon ajatuksia. Tunnen suurta kiitollisuutta asioista, jotka ovat minun ja läheisteni elämässä hyvin. Työpuhelimeni piippaa taskussani viestin merkkiääntä. Ajatukseni siirtyvät työelämään. Töissäni olen etuoikeutettu, kun saan päivittäin kohdata hienoja ihmisiä. Toivon, että minusta on ollut apua ja tukea. Itse olen kiitollinen jokaisesta ihmisestä, jonka olen saanut tavata ja johon olen saanut tutustua. Toivotan jokaiselle oikein valoisaa ja hyvää kevättä!
- Jukka Joosela
Toivon, että jokainen ymmärtää oman tärkeytensä ja ainutlaatuisuutensa. Sillä mitä teet, on merkitystä ja arvoa.
13
Herkullinen
Runebergin torttu Kuva: Sissi Hämäläinen
14
Ohje
Valmistusaineet 100 g voita ½ dl sokeria ½ dl fariinisokeria 1 muna 1 ½ dl vehnäjauhoja ¾ dl mantelijauhetta ½ dl pipari- tai keksimuruja 1 tl leivinjauhetta ¼ tl kardemummaa ¾ dl kuohukermaa TORTUN KESKELLE ¼ dl vadelmamarmeladia (paistonkestävää) KOSTUTUKSEEN 2 rkl kuumaa vettä 1 rkl sokeria 2 rkl punssia , konjakkia tai mantelilikööriä KORISTELUUN ¼ dl vadelmamarmeladia 1 dl tomusokeria n. 2 tl kylmää vettä
Valmistusohje Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöinen muna samalla vatkaten. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita ne taikinaan kerman kanssa vuorotellen. Annostele reilu puolet taikinasta voideltuihin ja korppujauhotettuihin runebergintorttuvuokiin. Laita 1/2 tl vadelmamarmeladia pienellä lusikalla keskelle taikinaa. Lisää loppu taikina päälle. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 20 min tai kunnes kypsiä. Jäähdytä hetken aikaa. Sekoita kuumaan veteen sokeri. Lisää likööri. Sekoita ja maista. Kostuta tortut valelemalla kostutuslientä tortuille. Anna maustua mielellään useita tunteja tai seuraavaan päivään ennen tarjoilua. Ota tortut pois vuoista. Laita vielä hiukan vadelmamarmeladia keskelle torttua. Sekoita tomusokeri ja vesi. Pursota se renkaaksi hillosilmän ympärille. Leivoimme Valion reseptillä
15
VALOKEILASSA
Tomi Joutse Teksti: Sissi Hämäläinen Kuva: Nanette Tuominen
Tomi Joutsen on 42-vuotias lohjalainen muusikko. Hän laulaa yhtyeessä nimeltä Amorphis ja tekee sen ohessa sosiaalityötä.
A
mmatikseen Joutsen on tehnyt musiikkia reilut kymme-
nen vuotta. Hän aloitti musiikin harrastuksena yläasteella, tällöin soittimena oli rummut. Lukioikäisenä hän alkoi laulamaan paikallisissa metallibändeissä. Siitä hän on jatkanut musiikin parissa välillä kitaraa ja rumpuja soitellen, välillä laulaen. Viimeiset vuodet Tomi on ollut musiikin kanssa tekemisissä melkein päivittäin, koska hän on toiminut Amorphiksen laulajana. Matkustamisen takia elämä kiertueella on erilaista
16
kuin normaali elämä. Bändi liikkuu paikasta toiseen riippuen missä päin maailmaa ollaan. Pääasiallisin markkina-alue Amorphikselle on Eurooppa. Liikkuminen tapahtuu yleensä bussilla yöaikaan. Jäsenten lisäksi bussissa ovat teknikot ja paitamyyjät, eli yhteensä kymmenen henkeä. Rutiini Euroopassa on kuusi keikkaa putkeen ja yksi välipäivä. Matkustamista tapahtuu joka päivä ja yöt nukutaan bussissa. Kiertue-elämä menee aika nopeasti rutiininomaiseksi, vaikka kaupungit ja paikat vaihtuvat. Päivät ovat kuitenkin samanlaisia. Puolen-
päivän aikoihin bussi saapuu keikkapaikalle, kamat puretaan, syödään aamupalaa ja jos sijoitutaan kaupungin lähelle, on aikaa ehkä käydä kävelyllä. Iltaa kohden bändi palailee keikkapaikalle, tekee soundcheckin ja mahdollisia haastatteluita. Keikat Euroopassa alkavat yhdeksän ja puoli kymmenen välillä. Keikka kestää noin 90 minuuttia, jonka jälkeen tehdään iltatoimet, syödään ja palataan takaisin bussiin. Kiertue-elämä on välillä tylsää, koska odottelua ja luppoaikaa on paljon. Kilometrimääräisesti kauinta keikkapaikkaa Joutsen ei tiedä, mutta Australiassa
sen
17
”
Muusikon töissä ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu
ja Japanissa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa bändi on käynyt. Joitain keikkapyyntöjä on tullut esimerkiksi Intiasta ja Etelä-Afrikasta, mutta jostain syystä ne ovat peruuntuneet. Keikalle bändi menee, minne pyydetään ja tilataan, jos fasiliteetit ja palkat ovat kohdillaan. Erikoisimpia ovat olleet esimerkiksi Islannin, Kiinan ja Venäjän kiertueet. Venäjän kiertueella pitkien sisäisien lentojen avulla hahmotti, kuinka suuri maa oikeasti on. Pohjois-Amerikassa on omasta takaa jo paljon bändejä ja etäisyydet ovat älyttömiä, joten Amerikan kiertäminen on välillä vähän hankalaa. Joutsen toivoo vielä pääsevänsä keikkailemaan Etelä-Afrikkaan ja Intiaan. Mieleenpainuvimpia keikkakokemuksia on monia, mutta parhaimmat kokemukset liittyvät siihen, että on kiva paikka missä kaikki toimii ja paikalla on paljon ihmisiä. Silloin tietää olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myös sellaisten ihmisten tapaaminen kasvotusten, joita
Joutsen arvostaa, pääsee hänen listalleen näissä asioissa. Varsinaisia glamour-hetkiä ei peruskiertueella hirveästi tule. Amorphis kiertää pääosin klubeja, mutta he ovat lämmitelleet esimerkiksi Nightwishiä ja Volbeatia, jotka ovat oikeasti areenabändejä. ”Kyl se meidän perus duuni on semmost klubien kiertämistä, oikeestaan Suomessa sekä et ulkomaillakin, et ei me mitään jäähalleja tosiaan omiin nimiin vedetä todellakaan”, Joutsen sanoo. Heidän pohjavireensä on hyvin kasassa, heillä on hyvä pitkä historia takana, monta levyä, taitavat teknikot ja bändi on Joutsenen omien sanojen mukaan ”jopa huonona päivänä ihan ok bändi ja parhaimmillaan ollaan joskus aika hyviäkin”. Tomi Joutsenen ihailemat henkilöt ovat marginaalityyppejä, ja hän ei koskaan ole ollut tähtien jahtaaja. ”Sanotaan vaikka et joku Rolling Stonesin tyyppi tulis, niin ei mul välttämättä olis sille mitään sanottavaa. Mut et sit taas esimerkiks Suomesta saattaa löytyy semmosii tyyppei, ketä mä sit arvostan ja menisin varmaan ihan lukkoonki, jos pitäis
Elämä on kuin lehmä laitumella, kaunis ja eläimellinen
18
puhuu”, hän kertoo. Tomin mielestä heidän bändinsä ei ole kaikista marginaalisin. Toki heillä on kaupallista potentiaalia jossain määrin, mutta häntä kiinnostavat jutut ovat aika marginaalisia bändejä. Tilanteissa, joissa Tomi tapaa muita muusikoita, hän ei ole kauhean sosiaalinen. Välillä hänen tekisi mieli mennä juttelemaankin, mutta Joutsenesta tuntuu, että hänellä ei olisi mitään sanottavaa. Bändi on esimerkiksi tavannut Metallican tyyppejä ja ollut Volbeatin ja Nightwishin kanssa kiertueella, mutta ei heistä ystäviä varsinaisesti ole tullut. ”Ihan missä tahansa duunissa, jos sä näät kollegoita, on varmaan kiva sanoo moikka, vaik et sä tuntiskaan sitä, et se on ihan kohteliast. Mut et ei mul oikeestaan tosta musahommasta ihan hirveesti oo ainakaan ihan ulkomailta ystäviä tullut vielä”, Joutsen toteaa. Muusikon ja nuoriso-ohjaajan elämät eroavat toisistaan aika paljon. Tomi Joutsen työskenteli kaupungille kymmenen vuotta nuoriso-ohjaajana. Samoja elementte-
”
jä molemmista töistä löytyy: esimerkiksi nuoriso-ohjaajana oli myös paljon ilta- ja viikonlopputöitä, sillä hän työskenteli nuorisokahvilassa. Hän on tottunut viikonlopputöihin ja säännöllisellä päivätyölläkin on puolensa, mutta siihen saattaa puutua nopeasti. Yhdistäviin tekijöihin kuuluu myös uusien erilaisten ihmisten kohtaaminen, musiikki ja kollegoiden rentous. ”Vois kuvitella et jossain eduskunnan toimistossa ei välttämättä läppä lennä samal taval ku jossai tuolla rokkikeikoilla”, hän miettii. Nuoriso-ohjaajan työssä oli Joutsenen mielestä se hyvä puoli, että hän oli kaupungilla töissä, mikä tarkoitti sitä, että työstä sai kuukausipalkkaa. Muusikon töissä on vaikea sanoa ennakkoon, kuinka paljon tienaa vuodessa, mikä tuottaa myös hankaluuksia veroprosentin päättämiseen veroilmoituksessa. Nuorisotoimessa töissä ollessaan Joutsen oli kaupungilla töissä, mutta muusikkona hän on yrittäjä. Bändi toimii yhtymänä, jossa ei ole hirveää taloudellista riskiä. ”Et jos se menee vituiks esimerkiks, ni sitte ketää ei
jää siihen sillee esimerkiks firmassahan sä oot aika kädet ristissä sen jälkeen et tota pitää ajaa konkurssiin ja muuta”, Joutsen selittää. Kaikki bändin jäsenet kuuluvat yhtymään ja ovat tavallaan yrittäjiä. He ovat myös palkkalistoilla manageritoimistossaan, josta tulevat esimerkiksi keikkalistat. Virka kaupungilla on turvattu ja siinä on mahdollisuus jäädä eläkeikään asti töihin. Muusikon töissä taas ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu. Ensinnäkin jos ihmisiä ei kiinnosta, ei ole enää keikkoja. Toisaalta jos joku bändistä sairastuu, hän ei pysty sen takia tekemään keikkoja. Muusikon työ on siis epävakaa ammatti, johon liittyy paljon riskejä. Vuosittain Amorphiksella on keskimäärin 120 keikkaa. Jos lisätään mukaan vielä kaikki matkustuspäivät, niin tulokseksi tulee noin 150 päivää pois kotoa. Pisimmät kiertueet saattavat kestää seitsemän viikkoa, mikä on Tomin lapsille ja vaimolle välillä vähän haastavaa, mutta kaikkeen tottuu ja se on ihan ammatinvalintakysymys. Joutsen sanoo tykkää-
Vois kuvitella et jossain eduskunnan toimistossa ei välttämättä läppä lennä samal taval ku jossai tuolla rokkikeikoilla 19
vänsä molemmista töistään ja hänen mielestään on kivaa, että hän on päässyt kokeilemaan molempia. Jos Joutsenen musiikkihommat loppuvat, hän tietää pääsevänsä työllistymään Lohjan lähialueelle, 50 kilometrin säteellä, nuoriso-ohjaajan koulutuksellaan. ”Silleen ihan nasta homma et on tavallaan pystyny jotenki elää. Oma elämä on menny silleen et se jotenki ihmeellisesti sattumien kautta on ajautunu iha erilaisiin mestoihin, et tavallaan joku logiikka siin on ollu, vaikka mä en ite sitä oo tajunnu”, hän kertoo. Joutsen on mukana Arjessa Oy -firmassa, joka tarjoaa palveluita lastensuojelulle, vammaispalvelulle ja päihdepuolelle. Asiakkaita on Lohjan lähialueilta, kuten Hangosta ja Salosta. Asiakkaina on lapsia, nuoria ja aikuisia, joiden kanssa tavataan kerran viikossa muutaman tunnin ajan ja autetaan arjen pienissä asioissa. Tomin mielestä on kivaa tehdä perinteistä työtä. ”Jos sä meet jonnekki perusäijälle sanomaan et mitä sä teet työkses, mä sanon joo et mä moshaan tuol Etelä-Amerikas ja örisen ni se
20
ei oo kauheen arvostettuu”, Joutsen sanoo. Itse työtään Tomi arvostaa yli kaiken. Hänellä on perustyö ja hänestä on kiva pitää jalkaa päivätyön välissä siltä varalta, että muusikon työt loppuvat. Hänelle on tärkeää auttaa ihmisiä. Muusikon urasta haaveileville vinkkejä tulee muusikolta vain yksi: Tee semmoisia juttuja joista tykkäät ja yritä nauttia niistä! Joutsen painottaa sitä, että ei hänelläkään mitään muusikon koulutusta ole ja silti hän on päässyt aika pitkälle. Hän myös arvostaa sellaisia ihmisiä, jotka opiskelevat ammatikseen musiikkia ja tietävät sen teorian, koska musiikissa on olemassa kieli, joka on hyvä hallita. Joutsenen omien sanojen mukaan hän ei sitä itse hallitse kauhean hyvin. Täysin ilman mitään teoreettista osaamistakin voi tehdä musiikkia paljon, se ei ole mikään este. Tärkeintä on se, että on joku asia mitä haluaa tehdä ja joku asia jonka haluaa myös kertoa ihmisille. ”Jos on nuori ja soittaa kitaraa yksin kotona, se saattaa tietenki
kuulostaa aika utopistiselta, et joskus pääsis jonnekki, mut tota sillähän se kaikil on lähteny kuitenki et, pienist jutuista”, hän selittää. Joutsenen mielestä pitkäjänteinen tekeminen on ”se juttu”. Nykyään jos on teknisesti hyvä laulamaan, saattaa jonkun kilpailun kautta avautua isojakin juttuja. Jos haluaa oikeasti loppuelämäkseen työllistää itsensä muusikkona, niin hidas kiirehtiminen ja pohjamudista pikkuhiljaa ylös kurottaminen vuosikausien työllä on Joutsenen mielestä tervehenkisempi tapa edetä. Jos pääsee suoraan estradeille, jää hänen mielestään käymättä harjoittelun polku ja pienet keikkapaikat, joissa ketään ei kiinnosta. Kun menestys yhtäkkiä loppuukin, putoaa aivan tyhjän päälle. Tomin mielestä kannattaa tehdä mahdollisimman paljon, olla korvat auki ja tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin mitä tulee, mutta muistaa myös nöyryys. ”Joka päivä aina kelaa et miks mä teen tätä? Teenks mä tätä sen takia et mä haluun päästä esille, vai teenks mä sitä sen takia et mä haluun et mun sisäl palaa joku
liekki jota mä haluun tehä”, Joutsen ohjeistaa. Vaikka hän on vuosikausia tehnyt musiikkia ammatikseen, silti aina hänen tullessaan Lohjalle parin päivän päästä Tomin tekee mieli mennä soittamaan paikallisten kavereittensa kanssa ”jotain räkäistä dödistä”. Kavereidensa parissa soittelemisen lisäksi Joutsen on vapaa-ajallaan perheensä kanssa, makoilee sohvalla, somettaa ja yrittää käydä kuntoilemassa. Nuorempana hän pelasi paljon jalkapalloa, josta on jäänyt jonkun näköinen liikkumisen tarve. Aikuisiällä hän on kiinnostunut salilla käymisestä, sillä sitä voi tehdä silloin kun huvittaa, kuten esimerkiksi kiertueilla. Vieraalta paikkakunnalta kuntosalin etsiminen on Joutsenen mielestä hauska seikkailu. Tyytyväinen itseensä Joutsen on siksi, että hän huomaa oikeasti tykkäävänsä työstään. ”Jonkun pitkän rundin jälkeen on semmonen olo et ei täs oo yhtään mitään järkee, varsinki ku on perhettä ja muuta. Mut et kyl se aika nopeesti se liekki uudestaan syttyy, sit ku pääsee sieltä pitkältä rundilta himaan”
”
Tärkeintä on se, että on joku asia mitä haluaa tehdä ja joku asia jonka haluaa myös kertoa ihmisille
21
j o t t a v o i s i t e saavat l aKappaleet a tjotka a r v i t setelamaasimusiikkiajajeesuksenuskonparemp a a n e l a m a n k u Tipi-tii - Marion Rung olem silaWhy a Worry - Set It Off Neiti Kevät - Sir Elwoodin Hiljaiset Värit hesty essailKevät - Tavaramarkkinat Mamma Mia - ABBA m Hymn a s - Coldplay t ft.oBeyoncei n For The Weekend Elämä - Tuominen t i p u t k eKaunis t kPäivä e r- Anna tPuuv a t s i River - Eminem ft. Ed Sheeran - Cheek n u l l e e lJippikayjei a maEuphoria - Loreen Seal The Dealn - Volbeat a n s i s u Hereu Comes n The Sun - The Beatles All The Pretty Girls - Fun. jasalaisuudeto l e l u o t t a v a i s i nmielinjamuistaelaapal
kevätmielelle Teksti: Sissi Hämäläinen
Kyselimme Luksian opiskelijoilta biiseistä jotka saavat heidät kevätmielelle. Tässä lopputulos!
22
Elokuva-arvostelu
na wa. Your Name. Kimi no AAAAA Teksti: Nanette Tuominen Kuva: CoMix Wave Films
Studio Ghiblin klassikko Henkien Kätkemä (2001) oli pitänyt hallussaan kansainvälisesti katsotuimman anime-elokuvan titteliä jo 15 vuotta, kunnes vuonna 2016 ilmestynyt ja suurmenestykseksi noussut Makoto Shinkain Your Name varasti paikan itselleen. Your Name muistuttaa Ghiblin elokuvia, mutta mukana on reilusti ohjaajan omaa käsialaa, kuten ihmisten välisiä suhteita ja niiden katoamista ajan kuluessa. Aika on suuri osa elokuvaa. Shinkain tavaramerkkinä tunnetut kirkkaat värit sekä valot ja varjot saavat elokuvan erottumaan joukosta. Elokuvaa on vaikea ahtaa yhteen genreen, koska se sekoittaa komediaa ja draamaa. Mukana on myös ripaus fantasiaa. Noin puolessavälissä elokuvan genre tuntuu vaihtuvan melkein kokonaan jättäen pois komedian ja siir-
tyen kokonaan draamaan. Kuten Ghiblin elokuvat, Your Name on ennen kaikkea kokemus. Mitsuha Miyamizu on pienessä Itomorin kylässä asuva lukioikäinen tyttö. Hän inhoaa kotikyläänsä ja toivoo valmistuvansa ja voivansa muuttaa Tokioon mahdollisimman pian. Taki Tachibana on puolestaan lukioikäinen poika, joka asuu Tokiossa. Hän käy koulun ohella töissä italialaisessa ravintolassa ja on ihastunut työtoveriinsa neiti Okuderaan. Mitsuhan ja Takin elämät menevät sekaisin, kun he tajuavat vaihtavansa unessa toistensa kanssa kehoja. Animaatio on suuri osa Your Namen kokonaisuutta ja joillekuille jopa pääsyy elokuvan katsomiseen. Jokaisessa kohtauksessa on toteutettu valot
ja varjot jopa valokuvamaisella tavalla. Tulos on taiteellinen ja unenomainen. Elokuvan musiikista vastaa japanilainen yhtye RADWIMPS. Heidän esittämiään kappaleita kuullaan elokuvassa neljä. Ne ovat tarttuvia ja tuovat elokuvaan asennetta. Yhtye vastaa myös elokuvan taustamusiikista. Se tukee elokuvan kohtauksia hyvin, mutta on sellaisenaan hyvin yksinkertainen ja mieleen painumaton. Your Name on anime-elokuvien uusi helmi ja näyttää, että elokuvan ei tarvitse olla Ghiblin käsialaa menestyäkseen kansainvälisesti.
Alkuperäinen nimi: Kimi no na wa. Tuotantovuosi: 2016 Ohjaaja: Makoto Shinkai Studio: CoMix Wave Films 23 Kieli: Japani
KISA Melua
KEVÄTKUVA
Kuva: Saara Tähtinen
Postaa Instagramiin kuva ja lisää kuvaan #meluakevat, paras kuva palkitaan Luksia median studiokuvauksella!
Ps. Muista seurata myös @melualehti
24
Sarjakuvat
Jenna Leppäkoski
Minttu Skog Saara Tähtinen
Emilia Greus-Viita
25
UUSI viikottainen
keskusteluohjelma @luksiamedia
Luksia av-viestintä
26
Luksian audiovisuaalinen viestintä
@luksiamedia