Melua nro. 1 by Melua

MELUA

Luksian Nummentien opiskelijoiden lehti

Nro. 1 / 2017

TÄSSÄ NUMEROSSA Koulu ja

tapahtumat

Kolumnit

Pääkirjoitus

On the job learning

Infosta löytyy

Taivaan kirkkain tähti

Luksian kasvatit Studioyleisönä Maikkarilla

Vapaa-aika Otaku nurkkaus

Sarjakuvat

Life is strange: before the storm

Haluatko mukaan?

Harrastuksena pelit Laulaen ympäri Suomen Koira auttoi masennukseen 2

Luova Nurkkaus

TEKIJÄT Nro. 1 / 2017

Projektivastaava Emilia Greus-Viita

Projektikoordinaattori Miro Kaipio

Taittaja Emilia Greus-Viita

Valokuvaajat Veera Aarnio Miro Kaipio Tanja Kivelä Sami Puumalainen

Kirjoittajat Emilia Greus-Viita Miro Kaipio Jape Syväoja Sami Puumalainen Jukka Joosela Sissi Hämäläinen Jasmin Seppälä

Kiitokset

Jenna Leppäkoski Jasmin Finér Aida Suomi

Kansi Emilia Greus-Viita

Koulu ja Tapahtumat

PÄÄKIRJOITUS HOI! Oletko koskaan miettinyt millaista olisi olla mukana tekemässä lehteä? Nopeasti opimme sen olevan haastavaa, mutta antoisaa. Kun otimme lehden teon työksemme, emme olleet täysin varmoja kuinka suurta haastetta lähdimme selättämään. Aloitimme tyhjältä pöydältä, joten pelkän sisällön lisäksi saimme myös luoda lehdelle mm. ulkoasun sekä nimen. Reilun kuukauden aikatauluttamisen, suunnittelun, taittamisen, kirjoittamisen, kuvaamisen sekä juttujen metsästyksen jälkeen ensimmäinen Luksian oma opiskelijoiden tekemä Melua-lehti on nyt valmis. Toivomme kovan työmme näkyvän lehden laadussa sekä sisällössä. Pyrimme hakemaan monipuolisesti juttuja nimenomaan liittyen opiskelijoihin sekä meidän

jokaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Olemmehan itsekin opiskelijoita, joten toivomme, että tuottamamme sisältö vastaa tarvetta. Haluamme kaikkien saavan jotain irti lehden sisällöstä. Jos tuntuu, että sivuilta uupuu jotain, voit lähettää juttuideasi tai valmiit kirjoitukset lehtemme sähköpostiosoitteeseen: melualehti@gmail.com Olemme ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet näinkin lyhyessä ajassa ja kiitämme kaikkia lehden teossa mukana olleita sekä koko Luksian opiskelija- ja henkilökuntaa ja etenkin Sinua, lukija. Toivotammekin nautinnollisia lukuhetkiä ensimmäisen julkaisumme parissa. Pidetään melua! Emilia Greus-Viita Projektipäällikkö Miro Kaipio Projektikoordinaattori

Kuva: Tanja Kivelä

INFOSTA LÖYTYY Teksti: Sami Puumalainen Kuva: Veera Aarnio

Nummentien koulun infopiste on monelle tuttu näky, mutta harva tietää, että tiskiltä saa monenlaista apua. Astuessasi pääovesta sisään voit nähdä oikealla puolellasi pienen huoneen, jonka oven päällä lukee ”info” sinisellä tekstillä. Tässä pienessä huonolla ilmanvaihdolla ja olemattomalla äänieristyksellä varustetussa huoneessa työskentelee Laurealle työtä tekevä Maarit Metso. Maarit Metson tie aulan infopisteeseen on kulkenut pitkän matkan kautta, ja onhan Maaritilla jo niin ylioppilas-tutkintoa, matkailualan tutkintoa kuin lentoemäntäkoulutus ja hotellivirkailijan kurssit käytynä. Laurealle Maarit aloitti työskentelemään noin viisi vuotta sitten, mutta muualla. Maarit työskenteli Laurea Espoon Otaniemen kampuksella. Lohjan kampukselle tie vei Maaritin muuttaessa Lohjalle noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä Maaritin työnimike on Kampusemäntä ja hän työskentelee koululla yleensä arkipäivi-

sin, ilta- ja viikonloppuvuoroissa olessa ulkoistettu vartija. Kysyessäni työtoimenkuvaa, rupeaa Maarit kaivamaan näytöltään pitkää listaa, jossa luetellaan Maaritin työtehtäviksi niin opastus, Laurean kiinteistön hoito, tiedoitus, postin jako, turvallisuusasiat, löytötavara-asiat, vikailmoitusten välitys, avainhallinta, luokkatilojen hoito ja paljon muuta. Opastamista Maaritilla on kaikenlaista. Tiskille voi saapua niin Laurean että Luksiankin opiskelijoita ja opettajia, asiakkaita, tilojen vuokraajia, kuten hiidenopistolaisia, tapahtumien järjestäjiä sekä heidän asiakkaitaan. Oikeastaan kuka tahansa voi kääntyä infon puoleen missä tahansa asiassa. Maarit sanoo, että kuuntelee jopa ihmissuhdeongelmiakin tiskillä, ja mikäli Maarit ei jossain asiassa osaisikaan auttaa, osaa hän kuitenkin ohjata tilanteessa oikean henkilön luokse, joten ei kannata pelätä, mikäli ei ole varma kuuluuko asia infotiskille. Vaikka Maarit nauttiikin työstään ja päivät koululla ovat monipuolisia ja erilaisia, ja oppilaatkin ovat suurimmaksi osaksi mukavia, haaveilee Maarit alanvaihdosta jossakin vaiheessa, ja matkailuala kiinnostaa hyvän viiden kielen kielitaidon ja koulutuksen vuoksi.

LUKSIAN KASVATIT Putkimies, Sami Marjamaa, sekä sähkö- ja automaatioasentaja, Toni Viita, ovat käyneet koulunsa Luksiassa, mutta toisiinsa he ovat tutustuneet jo yläasteella. Kävimme kyselemässä mitä heille kuuluu pari vuotta valmistumisen jälkeen ja millä mielellä he muistelevat entistä koulupaikkaansa. Teksti: Emilia Greus-Viita

Millainen olet kolmella sanalla? S: ”Huumorintajuinen, ahkera, urheilullinen.” T: ”Ystävällinen, leikkisä ja käytännönläheinen.”

Kuvat: Veera Aarnio

T: ”Kaverit hakivat samaan paikkaan ja isäkin työskenteli sähköasentajana.”

Millaista oli opiskella Luksiassa? Milloin opiskelit Luksiassa? S: ”2012 — 2015” T: ”2011 — 2015, opiskelin viimeisen vuoden pidennettynä.”

S: ”Tosi rentoa ja tuntui, että aika kului liian äkkiä. Kolme vuotta vain hujahti.” T: ”Mukavaa, siellä oli paljon mieleistä tekemistä.”

Oliko ala odotuksiesi mukainen? Miksi valitsit Luksian ja kyseisen alan? S: ”Koulu oli sopivan lähellä. Kiinnostuin rakentamisesta. Se kulkee suvussa.”

S: ”Kyllä, sai tehdä paljon käytännön töitä.” T: ”Joo, tosin en osannut odottaa robotiikkaa, mutta se oli todella päheetä.”

Missä olit työharjoittelussa ja millainen kokemus se oli? S: ”Ensin olin kaupungilla putkimiehenä ja se oli tosi mukavaa ja opettavaista. Myöhemmin olin nuohoojana, ja siellä oli tosi rennot työkaverit.” T: ”Paperitehtaalla olin isän kanssa, mutta en päässyt valitettavasti tekemään oikein mitään. Ilmapiiri oli kyllä kiva. Enicsillä tein elektroniikkakokoonpanoa eli kasasin piirilevyjä. Sarjatyöskentelyähän se oli, mutta minusta tosi mukavaa.”

T: ”Tuli eri kiireitä, niin tapahtuihan siinä etääntymistä. Kiva, että ollaan kuitenkin vielä yhteyksissä.”

Millaisiin oman alan töihin olet päässyt? S: ”Tällä hetkellä olen putkimiehenä pääkaupunkiseudulla. Olen myös ollut nuohoojana, tehnyt graffitin poistoa ja vaihtanut tehtaiden hydrauliikka letkuja.” T: ”Olen työskennellyt piirilevyjen parissa. Sivarissa pääsin kokeilemaan töitä oman alan ulkopuolelta.”

Oletko harkinnut jatko-opintoja tai alan vaihtoa? Miten alan opinnoista ollut hyötyä arjessa? S: ”Osaan auttaa kavereitani kuten autan asiakkaitani.” T: ”Voin turvallisesti näperrellä kodin elektroniikan parissa.”

S: ”Ammattikorkeaa kyllä, insinöörikoulutus kiinnostaisi.” T: ”On sähköinsinööri käynyt joskus mielessä, mutta myös metallitöiden teko voisi olla ihan kivaa.”

Miten elämä muuttui valmistumisen jälkeen?

Millaisia vinkkejä antaisit valmistuville?

S: ”Työelämä alkoi, ja onhan se tietty ollut raskaampaa kuin koulu.” T: ”Tuntui, että elämässä alkoi uusi luku.”

S: ”Äkkiä vaan kiinni työelämään. Älä jää kotiin.” T: ”Työssäoppimispaikka kannattaa valita niin, että saattaisi päästä sinne ihan oikeastikin töihin.”

Vaikuttiko työelämään siirtyminen ystävyyteenne? S: ”Kaikkihan siinä muuttui: arki, työt, suhteet ja niin edelleen.” Talotekniikan perustutkinnon käynyt Sami, 22, asuu Lohjalla, mutta käy töissä pääkaupunkiseudulla. Kuntoaan hän pitää yllä käymällä salilla useasti viikossa. Raskaan musiikin kuuntelu kuuluu hänen elämäntapaansa. Luksiaa hän suosittelee kaikille ammattikoulua harkitseville.

Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnon opiskellut Toni, 21, on lohjalainen kahden lapsen isä. Hän harrastaa videopelien pelaamista sekä silloin tällöin pyöräilyä. Anime sekä nettisarjakuvat ovat lähellä sydäntä. Luksian hän koki joustavaksi ja monimuotoiseksi oppilaitokseksi.

STUDIOYLEISÖNÄ MAIKKARILLA

Teksti: Miro Kaipio Kuvat: Veera Aarnio

Torstaina syksyisenä päivänä saavuimme Pasilaan noin kello 12:00. Edessä olisi syksyllä 16.9 alkavan Älä Jäädy ohjelman kuvaukset. Tosin emme itse esiintyneet siinä, vaan lavalla olivat Ernest Lawson, Roope Salminen, Mikko Penttilä sekä Veera Lehtinen.

Kuvausten jälkeen poistuimme seuraavan ryhmän alta. Ohjelman seuraaminen suoraan kameran takaa oli hyvin erilaista verrattuna televisiosta seuraamiseen. Tunnelma oli intensiivinen verrattuna kotisohvalla istumiseen.

Olimme valikoituneet studioyleisöksi yhteen jaksoon. Saman päivän aikana kuvattiin vielä kaksi jaksoa ja kuvaukset jatkuivat pitkälle iltaan. Jokaista 20 minuuttista jaksoa varten varattiin noin pari tuntia per jakso.

Tähtien näkeminen livenä teki kokemuksesta mieleenpainuvan. Roope Salminen oli ihminen siinä kuin me muutkin. 20 minuuttinen rykäys oli kasassa parin tunnin kohelluksen jälkeen. Nauhoitusten jälkeen otettiin vielä naurua ja taputuksia purkkiin.

Ennen kuvauksia pääsimme maikkarin lämpiöön, jossa tarjolla oli niin mehua kuin myöskin viiniä, kenties keventämään tunnelmaa. Sitä ei kuitenkaan tarvittu. Studioon päästyämme saimme tarkat ohjeet miten toimia yleisönä. Testi taputuksiamme kuvailtiin napakymppi aplodeiksi. Toisella yrityksellä onnistuimme paremmin. Lievä ylireagointi oli suotavaa, vaikkakin vitsit kyllä oikeasti upposivat. Ennen kuvauksia esiintyjät vetivät pientä improvisaatiota lämmittääkseen yleisön. Kun kuvaukset pyörähtivät käyntiin, vakavoitui homma. Otosten välissä maskeeraaja kiirehti pyyhkimään hiet pois näyttelijöiden kasvoilta, ja syystäkin, sillä studiossa oli varsin hautova ilma.

Jakso, jossa olimme yleisönä, tulee ulos syksyn MTV3 kanavalta. Jaksossa esiintyy myös yllätysvieras, josta paljastamme vain kauniin äänen ja kurvikkaat linjat.

Vapaa-aika

OTAKU NURKKAUS Teksti: Emilia Greus-Viita

Eromanga-sensei エロマンガ先生 Genre: Komedia, Draama, Romantiikka Ikäsuositus: +13 Ensiesitys Japanissa: 2017 Kevät (9.4. — 25.6.2017)

Kirjoittajan arvosana: 7/10 Tämän kevään pikkutuhma romanttinen komedia Eromanga-sensei tarjoaa katsojalle vilauksen nuoren japanilaisen novelistin elämästä. Sarja keskittyy nuorten puolisisarusten elämään vanhempien yhtäkkisen kuoleman jälkeen, sekä heidän yhteiseen kamppailuunsa menestyä. Eromangasensei on kevyt sarja katsoa jokaiselle söpöjen tyttöjen ja lapsellisen huumorin ystävälle. Sarjan juoni on selkeä ja ajaa asiaansa tarinan loppuun asti, muttei ole kovin vivahteikas tai mielenkiintoinen omasta mielestäni. Monet asiat ohitettiin puolihuolimattomasti ja potentiaalisesti mielenkiintoisia asioita jätettiin selittämättömiksi. Visuaalisesti animaatio on silmää miellyttävää ja sujuvaa. Sarjan tyyli on mielestäni super söpö. Sarjassa ilmestyy paljon viittauksia toisiin sarjoihin, etenkin Oreimoon (Ore no Imouto ga Konnani Kawaii Wake ga Nai). Onhan sarjoilla yhteinen kantaisä, Tsukasa Fushimi, joka on kirjoittanu novellit, joihin sarjat perustuvat. Jos olet nähnyt Oreimon, Eromanga-sensei tarjoaa lähes saman paketin, mutta vähemmän kantaaottavana ja sisältäen enemmän vain nuorten hulluttelua.

Kuva: Aniplex

Kuva: Mushishi Production Committee

Mushishi 蟲師 Genre: Seikkailu, Fantasia, Historiallinen, Mysteeri Ikäsuositus: +13 Ensiesitys Japanissa: 2005 Syksy (23.10.2005 — 19.6.2006) Kirjoittajan arvosana: 10/10 Mystinen ja mieltä avartava Mushishi on niin kaunista katseltavaa kuin ajattelemaan pistävää draamaa. Katsoja pääsee uppoutumaan mushien, henkimäisten alkukantaisten elämänmuotojen, värikkääseen maailmaan ja niiden aiheuttamien ongelmien selvittämiseen. Kerronta on hyvin pohtiva ja sen tarinat jäljittelevät Itä-Aasian legendoja ja kansansatuja. Juoni seuraa mushishia, joka koettaa selvittää musheihin liittyviä tapauksia ja ymmärtää niiden paikkaa elämän kiertokulussa. Sarja jaksaa pitää katsojan mielenkiintoa yllä, sillä jokainen tapaus on omanlaisensa ja esittelee eri näkökulmista niin elämää kuin ihmisten suhdetta kaikkeuteen. Animaatio on sykähdyttävä ja satumainen aina oikealla hetkellä tuoden niin sarjan pimeimmät hetket kuin uudet oivalluksetkin eloon jättäen ne katsojan mieleen. Mushishissa kuvataan paljon luonnon kauneutta muistuttaen katsojia niistä pienistä asoista, joiden ohi ajamme kiireisissä elämissämme. Suosittelen Mushishia lämpimästi kaikille, jotka jaksavat pysähtyä, miettiä ja etsiä totuutta. Sarja on suoraselkäinen ja kaunistelematon kuvaus ihmisistä ja olemassa olosta

LIFE IS STRANGE: BEFORE THE STORM

Teksti: Jape Syväoja Kuvat: Square Enix

Life is Strange: Before the Storm – Episode 1: Awake Kehittäjä: Deck Nine Julkaisija: Square Enix Julkaistu: 31.8.2017 Pelattu alustalla: Xbox One Muut alustat: PC, PlayStation 4

Vuonna 2015 julkaistu Life is Strange on itselleni henkilökohtaisesti yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni. Hahmot, tarina, tunnelma, musiikki, kaikki kolahtivat oikeilla tasoilla. Vaikka joku voisikin luonnehtia ensimmäistä peliä täydelliseksi sitä se ei kuitenkaan ole. Joissakin kohdissa ääninäyttely saattoi mennä heikoksi tai jopa kiusalliseksi. Vioistaan huolimatta pelissä on niin paljon pidettävää, että se oli vain ajan kysymys milloin peli saisi jatkoa. Alkuperäiset kehittäjä Dontnod Entertainment työstää seuraavaa osaa tässä sarjassa, Life is Strange 2, mutta ennen kuin sen sisimpään päästään, Square Enix antoi luvan pikku firmalle nimeltään Deck Nine kehittää esiosan ensimmäiselle pelille, nimeltään Life is Strange: Before the Storm, täten peli ja tämä arvostelu syntyivät. Jo ensivaikutelma on osuva.

Tarina Life is Strange: Before the Storm tapahtuu pari vuotta ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Tällä kertaa päähahmona on Maxin (ensimmäisen pelin protagonisti) paras ystävä, Chloe Price, kuka on pelissä 16-vuotias. Juoni yksinkertaisesti kertoo Chloen teini-elämästä menetettyään isänsä. Hän nykyään juo, käyttää pilveä, tupakoi, hiippailee bileisiin illalla, on itsepäinen, tappelee äitinsä kanssa, sekä ehdottomasti ei tule toimeen mahdollisen isäpuolensa kanssa. Peli alkaa Chloen hiippaillessa juhliin ja yrittäessä päästä sisään. Siellä hän tutustuu pariin tuttuun hahmoon ensimmäisestä pelistä, sekä joutuu tekemään muutamia valintoja. Chloe päätyy sittemmin pulaan kahden vanhemman miehen kanssa kaadettuaan vahingossa juomat heidän päällensä. Hänet onneksi pelastaa Rachel Amber, koulun yksi suosituimmista tytöistä. Chloe, heräten seuraavana aamuna darrassa, ei voi uskoa viime öistä todelliseksi, koska hänellä ei ollut paljoa kavereita ja yhtäkkiä olikin suosituimman tytön kanssa. Pääasetelma tässä pelissä toistaiseksi keskittyy teinidraamaan. Toivoisin, että tämä peli pysyisi

kauempana ensimmäisen pelin tyylisestä rikosdraamasta, sillä pidän tästä meneillään olevasta teinidraamasta enemmän, mutta se tulee paremmin nähdyksi tulevissa Episodeissa. Toistaiseksi tarina on todella viihdyttävä ja hauskaa katsottavaa. Suurimman osan ajasta olet koukussa hahmon ja draaman takia. Hahmojen väliset keskustelut ovat myös todella viihdyttävää katsottavaa, sillä vitsit ja dialogi ovat erittäin hauskoja. Pelissä myös oli oikeasti todella tunteellisia kohtauksia, joissa itse olin vähällä mennä tunteelliseksi, koska ne osuivat niin hyvin oikeille kohdille.

Pelattavuus Minua arvelutti Before the Stormin pelattavuus, koska aikaisemmasta osasta tuttua aikamatkustusta ei pelin maailmassa vielä ole. Tämän sisällön korvaa ”Backtalk” minipeli. Ensimmäisessä pelissä vaikeammat valinnat tehtiin ottamalla vaihtoehto A tai vaihtoehto B, tai vaikkapa C tai D, jos vaihtoehtoja oli sen verran, mutta pystyit menemään ajassa taaksepäin ja perua kyseisen valinnan ja tehdä uudestaan, jos et ollut tyytyväinen seurauksista. Tässä pelissä kuitenkin, ottaen huomioon Chloen olevan kapinallinen teini, on vaihtoehtona ”puhua takaisin” ihmi-

sille. Pelissä yhtä hahmoa kiusataan, ja sinulla on vaihtoehtona haastaa kiusaaja vastapuhumishaasteeseen, missä sinun täytyy tietyn verran periaatteessa mollata, tai nuoriso slangissa servata hahmo. Tarina etenee sen mukaan, miten pelaaja onnistuu haasteissa. Backtalk on todella kiva konsepti ja se on myös toteutettu todella hyvin. Alkuvaiheissa peli omasta mielestäni selittää kyseisen minipelin melko huonosti ja tämän takia epäonnistuin pari Backtalk haastetta heti pelin alussa, mutta kun itse opin miten se toimii, se oli hienoa kaataa ihmisiä sanoilla. Miten Backtalk periaatteessa toimii on sillä tavalla, että jos hahmo vaikka sanoo ”I will get you in detention at noon”, Chloen pitää vastata takaisin lause, joka rimmaa sanan noon kanssa; outo konsepti, mutta se toimii, ja sopii hyvin kapinalliselle Chloelle. Sitä on vaikeaa selittää ja se pitää enemmänkin kokea. Kuten sanoin, itselläni meni vähän aikaa kunnes itse tajusin sen. Muuten se on melko paljon sama peli kuin ensimmäinen. Klikkaa tätä näppäintä saadaksesi Chloen ajatukset ja tätä tutkiaksesi tavaraa. Pelissä on myös samantapainen päiväkirja kuin Maxilla, mistä löydät tekstiä, hahmo tietoa, yms. ja

voit tsekata viestejä samalla tavalla kuin myös ensimmäisessä pelissäkin. Joitakin parhaimpia viestejä on Chloen ja Maxin välillä, sillä se antaa paremman käsityksen mitä heidän ystävyydelle tapahtui ja saa sinut miettimään mitä tapahtui Maxin kanssa. Kerättävänä pelissä ei tällä kertaa olekaan kuvien ottaminen, vaan graffitien tekeminen. Graffitit ovat itse asiassa yksiä hauskimpia kerättäviä, sillä peli antaa valinnan laitatko graffitin A vai graffitin B. Peli ei ole siis pääasiallisesti muuttunut pelattavuuden suhteen, paitsi yksi mekaniikka vaihdettu toiseen koska se sopii tämän pelin tunnelmaan paremmin.

Grafiikat Grafiikat, samalla tavalla kuin pelattavuus, on hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä pelissä, kylläkin ymmärrettävistä syistä. Tämä on vain pieni projekti, ei mikään kokonainen jatko-osa. Grafiikat ensimmäisessä pelissä oli uniikit, ei parhaimmat, mutta jollain omalla tavalla hienoa katsottavaa ja tämä peli, kerta kun on hyvin samanlainen graafisesti, on yhtä ihailtava. Totta kai, siitä on nyt pari kuukautta, kun pelasin ensimmäisen osan ja en huomaa graafisia eroja, jos ne olisivat vierekkäin, ehkä on huomattavia eroja, mutta pääasiallisesti peli näyttää aika paljon samalta ihailtavalta maailmalta. Pelissä edelleen on kuitenkin samoja vikoja kuin ensimmäisessä huuli synkkaamisen suhteen esimerkiksi, ja joitakin graafisia vikoja tuli havaittua enemmän kuin pari.

Ääni Musiikki jatkaa samaa unohtumatonta linjaa kuin ensimmäinen peli. Eka asia, joka tämän arvostelun aikana on koko ajan pyörinyt mielessä, on se, että ääninäyttely on fantastista, voipa jopa olla parem-

paa kuin ensimmäisessä pelissä. Chloen uusi ääninäyttelijä, Rhianna DeVries, tekee aivan upeata työtä uutena korvaavana ääninäyttelijänä, ei sen takia että hän olisi parempi kuin edellinen, Ashly Burch, vaan sen takia että hän kuulostaa lähes identtiseltä ensimmäisen pelin Chloe. Se on hädin tuskin huomattavaa, että ääninäyttelijä on vaihtunut. Pienet eroavaisuudet voidaan laittaa hahmon nuoremman iän piikkiin. Rachel Amberin ääninäyttelijä myös tekee loistavaa näyttelyä, jonka muistaa pelin jälkeenkin. Ja totta kai, kun puhutaan äänestä, ei me voida jättää väliin loistavaa musiikkia. Kuitenkin kiusallisia kohtia on ääninäyttelijöiden kanssa, joten se on edelleen kaukana täydellisestä. Jotkut voisi sanoa, että se on jotain mikä lisää Life is Strangeen omaa yksilöllisyyttä.

Päätös Life is Strange: Before the Storm ensimmäisen Episoden perusteella tuntuu loistavalta osalta Life is Strange sarjassa ja pitää vaan toivoa, että kaksi seuraavaa Episodea, ja Maxin bonus Episode, kuljettaa samalla tavalla kuin tämä, ja kolahtaa. Propsit Deck Ninelle, sillä jos seuraavat kaksi Episodea ovat näin hyviä, potentiaalia on, että tämä tulee olemaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen peli.

Arviona ensimmäiselle Episodelle on 4/5.

Paluu vanhaan On vaikea uskoa kuinka paljon tämän tyyppiset pelit ovat muuttuneet. Kaikkihan alkoi jo joskus 80-luvulla, kun LucasArts teki tämän tyyppisiä pelejä tietokoneille. Point and click pelejä nimeltään. Ne piakkoin kuolivat samaan aikaan kun LucasArts menetti suosionsa. Tämä muuttui kuitenkin vuonna 2012, kun Telltalen The Walking Dead julkaistiin, jaksollinen videopeli mikä omasta mielestäni ei ole samalla tavalla verrattavissa point and click peleihin, sillä ne ovat enemmänkin interaktiivisia tarinoita tai valinnan päätös pelejä enemmänkin, sitä Telltale on. Koska Telltale jatkoi suosiotaan peleillä kuten The Wolf Among Us ja Game of Thrones, yms. muut kehittäjät

HARRASTUKSENA PELIT

Nummentien Luksian studiomestari Otso Tummavuori on harrastanut pelejä 80-luvulta asti. Vuosien varrella matkaan on tarttunut lukuisia pelikokemuksia ja muistoja pelaamisen hienouksista ja vaikeuksista. Teksti ja kuvat: Miro Kaipio

Kun astuu Otson asuntoon, on vastassa 2006 vuosimallin mac tietokoneita pinottuna kauniiksi alumiiniseksi torniksi. Niistä, ainakin osasta, olisi tarkoitus rakentaa “xserver”, siis omanlaisensa sisäinen tiedosto verkko, samanlainen kuin Luksialla on käytössä. Otso Tummavuori on Lohjan Luksian audiovisuaalisella puolella tuttu kasvo. Hänen työnimikkeensä on studiomestari, eräänlainen tekniikan joka paikan höylä, sekä tekninen tuki. Vaikka Otson työnkuva usein on Mac-koneiden laittamista ja muuta näpräämistä, hänen harrastuksensa on myös usein näpräämistä ja hifistelyä. Mac-mies Otso ei kuitenkaan ole, vaikka kotona musiikkisoittimena toimiikin Macläppäri, lähinnä sille saatavan musiikkisoittimen takia.

Otso ei silti aloittanut suoraan tietokoneista ja audio hifi laitteista. Hänen ensimmäinen pelikokemus tuli 80-luvun puolella paristoilla toimivasta pelistä, jossa kuljetettiin sammakoita lammen yli lumpeenlehtien avulla. “Alkeellisimmat pelit olivat jalkapallopelejä. Omani oli vähän monimutkaisempi. Se oli ainoita laitteita, johon faija suostui ostamaan paristoja, osin siksi, koska hän itsekin pelasi sillä.” Ensimmäinen isompi pelilaitos oli “kottaraisenpönttö”, klassinen mustavalko näytöllä varustettu Mac. Arkanoid ja kourallinen muita klassikoita toimivat viihteenä siihen aikaan. Otsolle parhaiten on jäänyt niistä ajoista Shadowgate, legendaarisen vaikea peli, jonka läpäiseminen vaatii aikaa ja hermoja. Nintendon 8-bittinen ”matolaatikko” teki vaikutuksen omana aikanaan. Varsinkin Super Mario ja Super Mario Bros. 3 olivat pelit joita ei mikään muu peli tulisi koskaan ylittämään. Myöhemmin silti saman tittelin vei Castlevania. Varsinkin heittokirves oli ”makein juttu ikinä”.

”Kuulin, että koululla oli vielä sama menetelmä käytössä, kun itse jo siirryin yläasteelle.” 90-luvun puolivälissä kaikki muuttui. Otson kaverilla oli tietokone ja sille Doom. Sulavasti rullannut ensimmäisenpersoonan räiskintä nousi Otson paras peli ikinä listalle nopeasti.

Paljastui, että kaverin prosessori oli raskaasti ylikellotettu ja pellin alla oli ollut muutakin varsin hintavaa tavaraa, mukaan lukien soundblaster äänikortti. Pc pelaamisen kova hinta ajoi nopeasti muualle. Sony Playstation oli taas uusi tajunnanräjäyttäjä. Täysin pelaamiselle omistettu laite pieksi tietokoneet mennen tullen. J-RPG, eli japanilaiset roolipelit, kuten Final Fantasy 8, nousivat Otson suosikeiksi.

”MITÄ MUN TÄYTYY HANKKIA, ETTÄ VOIN PELATA TOTA?”

Valitettavasti aikoina ennen internetiä luotettavan tiedon hankkiminen koskien pc pelaamista oli lievästi sanottuna hankalaa. Vaikka Otso lopulta sai saman prosessorin kuin kaverillakin oli, piti Doomia silti pelata postimerkin kokoisessa ikkunassa.

oneen k o t e i t n o s t O itat m t e s i g e t a r t s SI NVIDIA GTX ena on 2 kpl M Näytönohjaim R5 -kortteja. G, 6GB GDD 980 TI GAMIN yperX Fury, GB (2x8GB) H Muistina on 16 Hz, CL10, 1.5V DDR3 1866M n hankittu toimii äskettäi nä vy le va ko Järjästelmän SATA III levy 850 EVO SSD Samsung 1TB rpm - joka on B Desktar 7200 4T ST G H a in vin. Massamuist astoissa tosi hy rjännyt vikatil pä i ks vy le i ks ulaamekaanise 00 (XP3) mod ic 1200W P-12 on as Se on . Virtalähde aluokituksella platina energi , de äh al rt vi elo. rinen ATXn täystornikot 0D ikkunalline 75 ir sa or C Kotelo on

Mutta sitten tapahtui. Microsoft ilmoitti tulevansa mukaan pelimarkkinoille. Otso ei silti malttanut jäädä odottelemaan sitä, vaan oli myynyt suurimman osan Playstation hilppeistään saadakseen uuden pleikkari kakkosen. Suurimpiin odotuksiin lukeutui Metal Gear Solid 2. Se ei silti vastannut odotuksia, jääden jopa edeltäjänsä taakse pelillisesti. Näppis on Corsair Gaming

K95 RGB LED Cherry MX Brown mekaanisi lla kytkimillä Hiiri on Roccat Tyon Näytöistä kolme on Eizo For is FS2333-BK 23 tuumaisia 60Hz IPS 1920x1 080p paneeleita. Yksi on uudempi Eizo Foris FS2434 24 tuumainen 60H z IPS 1920x1080p paneeli, joka kor vasi tuon vanhemman. Pelinäyttönä on Asus 34” RO G Swift PG348Q, kaareva IPS-paneeli, 3440x1440, Ultr awide 21:9, G-Sync.

Sivari aikoina Otson ja Xboxin tiet kohtasivat viimein. Ja Halon. Ensimmäisestä tilistä Otso osti molemmat ja oli vakuuttunut siitä, että se oli maailman paras peli. ”Pelattiin kaverin kanssa se kaikilla vaikeusasteilla läpi. Paitsi ei helpolla.” Kun seuraava konsolisukupolvi taas tuli, tarttui matkaan Xbox 360. Laite ei silti tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta kuin jotkin aikaisemmista koneista. Se oli silti huomattavasti edullisempi kuin vuotta myöhemmin julkaistu Playstation 3, jonka kyljessä oli hulppea 700 euron lätkä.

”PLEIKKARI OLI AIVAN LIIAN KALLIS.” 2010-luvun puolella se sitten tapahtui. Kaverin luona nähty pc peli tappiin säädettynä. ”Ne heijastukset oli sitä mitä peleiltä odotin kun ps4 tuli.” Vaikka pelin sai myös Playstationille, ei se näyttänyt lähellekään niin hyvältä. Nykyisellään Otson pääsääntöisenä pelikoneena toimii itse rakennettu pc. Siitä löytyy lukuisia tuulettimia, kaksi näytönohjainta, nestejäähdytteinen prosessori, ja tietenkin 5 näyttöä. Niistä 4 ovat ”tavallisia” 23/24 tuumaisia full hd näyttöjä, mutta viides on hulppea 34 tuumainen Acerin kaareva näyttö, joka tukee 100 hertsin virkistystaajuutta. Koko koneen huikein ominaisuus on silti Pirkan sukkahousuista tehty pölyfiltteri. Otson kone elää ja kasvaa vielä tulevina vuosina. 1200 euron budjetista lähtenyt kone on lähempänä 2000 euroa, jos ei jo ylikin. Yksi asia on ainakin jo hoidossa. ”Ainakin riittää sukkahousua vähäksi aikaa.”

LAULAEN YMPÄRI SUOMEN

Teksti: Sissi Hämäläinen Kuva: Veera Aarnio

Laulaminen on yleisin musisoinnin muoto maailman musiikkikulttuureissa länsimaista klassista musiikkia myöten. Suomessa lauluharrastus on kohtalaisen yleistä. Kuoroja maassamme on satoja. Jasmin Suominen, media-alan 1. vuoden opiskelija, aloitti lauluharrastuksensa Seinäjoen Pikkulikoissa ja oli siellä 2 vuotta. Sen jälkeen hän siirtyi Lauluflikkoihin. Lohjalle muuton takia hän siirtyi Lohjan seurakunnan lapsikuoroon ja lauloi siellä 4 vuotta. Lauluflikoissa ollessaan Jasmin kiersi paljon Suomea, esiintyi ja kävi laulamiseen liittyvissä tapahtumissa. Hän pääsi myös esiintymään ryhmänsä kanssa pariin kohtalaisen isoon juhlaan. He myös treenasivat, pitivät hauskaa ja olivat parilla leirillä.

sen jälkeen tajusin, etten ole enää kuoroihminen.

Milloin aloitit laulamisen?

Nykyään Jasmin käy Länsi-Uudenmaan musiikkiopistolla 2-3 kertaa viikossa laulutunneilla. Tunneilla käydään läpi äänenkäyttöä ja stemmoja, eli laulajien tai soitinten esittämää osuutta moniäänisessä teoksessa.

Aloitin Seinäjoella kun olin eskarissa, eli vuonna 2007.

Mikä innosti sinua laulamaan? Olen tykännyt pienestä pitäen laulaa sukulaisteni luona.

Tykkäätkö laulaa enemmän kuorossa vai soolona? Tykkään ehdottomasti molemmista, mutta nykyään luultavasti soolona.

Miksi lopetit kuorossa laulamisen? Kun lopetin kuorossa, pidin laulamisesta tauon ja

Minkä tyylistä musiikkia tykkäät laulaa? Seinäjoella saimme päättää laulamistamme kappaleista, mutta täällä Lohjalla kuoronjohtajamme päätti niistä. Tykkään itse eniten laulaa pop-kappaleita.

Ketkä ovat idolisi musiikkimaailmasta? Englanninkielisistä Beyonce tai Christina Aguilera. Suomalaisista Nikke Ankara ja Evelina.

Mikä sinua kiinnostaa laulamisessa? Laulamisessa minua kiinnostaa itsensä ilmaiseminen ja se että pääsee laulamaan. Musiikki on kiva asia.

”Tulevaisuudessa toivoisin, että olisin jossain päin maailmaa ja pääsisin jonkun julkisuuden henkilön kanssa tekemään yhteistyötä, niin pystyisin oppimaan enemmän kuin mitä täällä Suomessa pystyy.”

KOIRA AUTTOI MASENNUKSEEN Yleensä lemmikkejä pidetään vain söpöinä seuranpitäjinä, mutta niistä voi olla myös konkreettista apua. Näin Minttu löysi lemmikeistään lohtua. Teksti ja kuva: Sami Puumalainen

Minttu Skog, 16, on kahden Suomenlapinkoiran sekä yhden maatiaiskissan onnellinen omistaja. Ensimmäinen koirista, Nelli saapui Mintun perheeseen noin kuusi vuotta sitten, auttamaan ja tuomaan turvaa Mintun sen aikaiseen masennukseen. Nellin lisäksi vuotta myöhemmin talouteen saapui samasta kennelistä toinenkin koira, samanrotuinen Ruuti. Molemmat koirat ovat saapuneet perheeseen pentuina, ja näin Minttu osasikin kertoa paljon koirien luonteesta pieninä. Mintun sanojen mukaan Nelli oli hyvin ujo, toisin kuin energinen ja leikkisä Ruuti. Pahanteosta koiria ei usein ole saatu kiinni. Pahimpia koirien tekosia ovat olleet kynien syönti sekä lelukoirien häntien pureskelu. Vuoden vanha Onni-kissa kuitenkin on saanut luotua muiston ylienergisistä pentuajoistaan raavittuaan seiniä. Koirat sekä kissat taloudessa tulevat kuulemma hyvin juttuun, eikä mitään suurempia tappeluita ole ollut, vaikkakin Onni tykkää ärsyttää itseään vanhempaa koirasisarusta Ruutia. Minttu sai koirista apua, ja intoa ulkoiluun. Myös kaverit ja sosiaalisuus kasvoi ja lukuvaikeudet helpottuivat. Koiran apu siis on auttanut Minttua monella tavalla ja tästä Minttu on kiitollinen lemmikeilleen.

Kolumnit

MY ON-THE-JOB LEARNING

TEACHER’S ASSISTANT On-the-job learning/training, or OJT for short. Eye-opening, invaluable, fascinating... And really freaking nerve-wracking. Well, at least for me. Focusing on my last OJT, which was in an elementary school with – primarily – a class of 3rd graders, I had a lot of fun. The kids were lovely, the teacher was amazing, the tasks I had were enjoyable. I had a lot of the “go get this” and “go copy this handout like twenty times” tasks. And I loved it. I worked as a teaching assistant, essentially, so I had a lot of the same tasks as one. That did include quite a bit of fetching things and walking from place to place when the teacher was busy with the kids. I obviously also helped the kids whenever I was able to, I tidied things up, I was an extra pair of eyes in the classroom and during recess. These are all things I enjoy doing, so I was over the moon when I got the chance to do them. One of the very few things I didn’t enjoy doing was being the centre of attention, e.g. when I had to instruct the class when the teacher wasn’t able to do so. In general, when I had to converse, to interact with the adults, my colleagues, that’s when I wasn’t comfortable, when I wished I could do something else. That is purely because of my personality though. Being introverted, painfully shy and susceptible to high levels of anxiety really puts a damper on all things social.

Concerning the things I’ve learned from all of my on-the-job learning experiences, I would say that a lot of them are subconscious. I’m not aware of them but they’ve still shaped me as a person and I will use those little kernels of newfound knowledge in the future, no matter how aware or unaware I am of them. The more conscious ones, to name a few, would be... How to be calmer (at least outwardly), how to use a photocopier more efficiently, how to read people better, as in when a child needs help with something. I relearned a lot about biology, history, geography and the arts. I also learned how to put my shoes and coat on faster, though that one isn’t really that important. And these are just to name a few. OJT is an extraordinary chance to learn and relearn things in a (hopefully) safe and unhurried environment. All in all, on-the-job learning has been exceptional, fun and educational. Definitely anxiety inducing, but also wonderful and, as I stated earlier, eye-opening, invaluable and fascinating. Jasmin Seppälä

Kuva: Jasmin Finér

TAIVAAN KIRKKAIN TÄHTI Oletko koskaan katsonut tähtitaivasta miettien, miksi jokin kuvio kiinnittää huomiosi? Miksi joku tähti näyttää loistavan kirkkaammin kuin muut? Jos näiden pohdintojen keskellä tekisitte vertailua kaverisi kanssa siitä, miten tuon tuikkivan katon ihmeet koette, huomaisitte varmasti, että näkemyksenne eivät olisi samanlaiset. Olen toisinaan hyvin hämilläni siitä, miten ihmisten ulkonäöstä nykyisin puhutaan. Tuntuu siltä, että yhteiskunnassamme on paljon yrityksiä, jotka myyvät menetelmillään mahdollisuutta tulla kauniiksi. Televisiosta tulee ohjelmia, joissa tietyntyyppiset ihmiset luokitellaan kauniiksi ja komeiksi. Tämän kaiken keskellä voimme astua ansaan ja alkaa uskoa, että on olemassa jokin universaali kauneuden käsite. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kauneudessa on kyse aivan jostain muusta kuin stereotypioista. Pohditaanpa asiaa hetken. Me ihmiset pidämme eri piirteitä ja ominaisuuksia viehättävinä. Yksi kiinnittää huomiota eri asioihin kuin toinen. Unohda siis ajatus siitä, että sinun pitäisi olla ruumiinrakenteel-

tasi tietynlainen, jotta täytät viehättävyyden kriteerit. Eihän ruusukaan vaihda muotoaan, vaikka joku tykkääkin enemmän orvokista. Ruusu tietää, että joku pitää myös sitä kauniina kukkana. On tärkeää hyväksyä itsensä ja kulkea pystypäin luottaen omaan ainutlaatuiseen viehätysvoimaansa. Ei pidä myöskään unohtaa, että kauneus heijastuu sisältä ulospäin. Se kauneus, mikä asuu ihmisen sydämessä ja näyttäytyy esimerkiksi erilaisina hienoina luonteenpiirteinä, on merkittävä tekijä viehätyksessämme. On harmillista, että vanha sanonta ”kauneus tulee sisältä” kuitataan usein kliseenä, joka jää kaikumaan tyhjille seinille. Mutta mietipä tarkkaan… Ihminen on kokonaisuus, jossa psykofyysissosiaaliset ulottuvuudet täydentävät toisiaan. Kun seuraavan kerran katsot tähtitaivasta, toivon sinun oivaltavan yhä enemmän sen, että taivaan kirkkain tähti on jokaiselle eri tähti. Uskalla myöntää itsellesi, että juuri sinä loistat jollekulle kirkkaimmin. Olet arvokas ja tärkeä omana itsenäsi. Jukka Joosela

Luova Nurkkaus