Teksti: Roope Lipasti Teksti: ◆ Kuvat:Roope Museovirasto Lipasti
Parkkerointi ruuduista
toriparkkiin
Toriparkki saatiin kuin saatiinkin vuosien väännön
jälkeen valmiiksi! Pysäköinnin historia kertoo paljon
K
myös yhteiskunnan arvoista.
un Toriparkki avattiin joulun alla, päättyi vuosikymmenten vääntö siitä, tarvitaanko moista vai ei. Ihan sama tarvitaanko: siellä se nyt kumminkin on, ja ehkä kohta loppuu keskustan kaaoskin. Kukaties siitä toristakin tulee lopulta kiva! Toriparkki on kuitenkin vain yksi etappi Turun yli satavuotisessa parkkeeraushistoriassa. Täälläpäin on nimittäin perinteitä Suomen parkkipaikkapääkaupungiksi, sillä ensimmäisen auton toi maahan turkulainen kauppaneuvos Viktor Forselius ja johonkin sekin piti pysäköidä. Tämä tapahtui vuonna 1900 ja auto oli tietenkin Mersu. Se oli nykyiseenkin kaupunkiin sopiva ajokki, koska sillä pääsi kolmeakymppiä eli samaa huippuvauhtia kuin mitä keskustassa saa piakkoin muutenkin ajaa. Autojen ehdoilla
Sotien jälkeen autojen määrä lähti Turussakin kunnolla kasvuun, mistä syystä tuli ajankohtaiseksi maalata katuun ensimmäiset suojatiet ja ”parkkerointiruudut”. Tämä tapahtui 1940-luvun lopulla. Aivan ensimmäiset ruudut tulivat Toriparkin tienoille eli Kauppatorin reunalle. Kun näin oltiin parkkeroinnissa päästy alkuun, se oli menoa. Pitkään kuljettiin autojen ehdoilla, ja ne enemmän tai vähemmän veivät katutilan. Autot myös söivät tilaa sikäli, että esimerkiksi Hämeenkatu on nykyään paljon leveämpi kuin mitä se oli ennen autoistumista. Autojen määrä on jatkanut kasvua, mutta enää ne eivät ole itsestään selvästi se, mikä määrää kaupungissa kaapin paikan. Päinvastoin, autoista halutaan eroon tai ainakin saada ne pois näkyvistä. 8
