Erkin velot

Erkki on pienen ikänsä, 62 vuotta, pyöriä korjaillut, kymmenisen vuotta siten hän innostui näitä iäkkäämpiä jalkarattaita entraamaan. Vanhoina yksilöinä Erkki pitää noin 50 vuotta ja sitä iäkkäämpiä veloja, ei enää 1970-lukulaisia, joiden laatu ei kestä vertailua entisaikojen työhön nähden. Erkillä on omissa ja lainatuissa tiloissa parisenkymmentä pyörää itsellä jäljellä. Matti Metsälä Elimäeltä on ystävällisesti antanut näyttelytilaa noin kymmenelle pyörälle omasta yrityshallistaan, joka sijaitsee kutostien varrella, Mökki-kahvion kohdalla. Joitakin pyöriä on myyty sopivan asiantuntijaostajan sattuessa paikalle.

Taannoinen juttu paikallislehti Kouvolan Sanomissa toi pientä julkisuutta paikkakunnalla, jolloin jotkut osasivat käyttää Erkkiä, jotta saisivat perintökalleutensa jälleen ajokuntoon. Jutun ansiosta Erkki sai myös yllättäen neljä pyörää yhdellä kertaa itselleen. Korialla sijaitsevasta Lehtisen puutavaraliikkeestä otettiin yhteyttä ja tarjottiin suvun omistamia, liikkeen tiloissa olevia pyöriä. Pyörät olivat olosuhteisiin nähden kohtuullisessa kunnossa: kaksi Drottia, yksi Skandia ja yksi Cresto-merkkinen polkupyörä. Pyörät oli tuotu polkemalla Viipurista, kun sodan käänteet vaativat Viipurista lähtöä. Vanhin näistä oli saksalainen Skandia noin vuodelta 1918.

Muiden romut ovat aarteita Erkin hankkimat pyöräaihiot ovat yleensä lähiseudulta kotoisin, joku aina tietää jonkun, jolla mahdollisesti on ”raato” tai mahdollisesti paremminkin säilynyt kappale ylisillään. Erkki on oppinut, ettei kannata yleensä mitään aarretta odottaa, vaikka pyörän omistajan kertomuksesta voisi sellaisen käsityksen saadakin. Monen mielestä jo 1980-luvun alusta oleva pyörä lähentelee jo antiikkiarvoa. Usein kuitenkin jo melko huonokuntoiseksikin päässyt, ulkon säilytetty vaikkapa 1930-luvun aihio saa Erkin käsittelyn jälkeen uuden ilmeen, jota on vaikea uskoa samaksi hylätyksi masiinaksi, josta työstäminen alkoi.

Pyöristä käydään tekniikka läpi, runko ja soveltuvat osat hiekkapuhalletaan tai muuten pohjustetaan ja maalataan ja koristellaan. Melko usein joitain osia puuttuu, niitä saadaan verkkohuutokaupoista Suomesta ja Ruotsista ja pitämällä silmät auki liikkuessa. Nykytekniikka mahdollistaa myös erilaisten

TeksTi ja kuvaT MaTTi jokinen

Terveisiä Kouvolasta, tarkemmin sanottuna Kuusankoskelta. Vähemmän on täällä päin näitä ikäpyörien harrastelijoita, ei ainakaan juttuja ole medioissa näkynyt. Ystävääni Muurosen Erkkiä voi huoletta sellaiseksi luonnehtia. On sen verran kokemusta polkupyörien rassaamisesta hankkinut, että kannattanee juttu hänestä vääntää tällaiseen laatulehteen.

liimattujen runkomerkkien tekemisen itse. Huono, jo kulunut merkki kuvataan, kuva käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla ”uudeksi merkiksi” ja tulostetaan kotitulostimella erikoispaperille eräänlaiseksi vesisiirtokuvaksi, josta lakkauksen jälkeen tulee ”aito merkki”.

Erkin pyörät ovat lähinnä suomalaisia ja ruotsalaisia, joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Vanhin hallussa oleva on noin vuodelta 1900 oleva The Fowler -merkkinen naistenpyörä, jonka historia liittyy Kuusankoskeen. Erkki osti pyörän Laitisen pariskunnan pihahuutokaupasta toissa kesänä. Laitisten tietämyksen mukaan Kymintehtaalta eräs Holmbergin poika lähti Amerikkaan 1900-luvun alussa ja myöhemmin hänen veljensä lähti perään jenkkeihin. Pois he tulivat vuonna 1908 ja toivat tullessaan kyseisen pyörän, joka annettiin lahjaksi Aino Elina Lauriselle .

Pyörä oli hyvässä kunnossa, lähes ajokunnossa. Ei muuta viallista kuin takavanne, joka on puinen, kuten etuvannekin, puisia ovat myös lokasuojat. Takavanne oli kiero ja lenksutti pahasti, ehkä tämän takia pyörä oli ollut ajamatta viitisenkymmentä vuotta ja täten pelastunut. Takavannetta pidettiin kymmenen kuukautta kahden teräsvanteen välissä puristuksessa, välillä kostuttaen ja höyryttäen ja hyvähän siitä tuli, pyörästä puuttuu vielä jarru, siis kumia tassulla painava etujarru. Mainittakoon vielä, että pyörän

Vanhin hallussa oleva on noin vuodelta 1900 oleva The Fowler -merkkinen naistenpyörä, jonka historia liittyy Kuusankoskeen. Erkki osti pyörän Laitisen pariskunnan pihahuutokaupasta toissa kesänä. Laitisten tietämyksen mukaan Kymintehtaalta eräs Holmbergin poika lähti Amerikkaan 1900-luvun alussa ja myöhemmin hänen veljensä lähti perään jenkkeihin. Pois he tulivat vuonna 1908 ja toivat tullessaan kyseisen pyörän, joka annettiin lahjaksi Aino Elina Lauriselle, kuvassa keskellä, kuva noin v. 1910.

etunapana on New Departure ja takana napana on vähän harvinaisempi Eadie Coaster.

Toinen pyöräharvinaisuus on saksalainen, lähes satavuotias Bismarck-merkkinen ajopeli, siinä on erikoisuutena kaksivaihteinen vaihdelaatikko. On Crescentiä, Monarkia, Tunturia, Hermestä ja monia suomalaisia paikallisia kotiseutumerkkejä, joita on saatu pelastettua lopulliselta korroosiolta.

Erkki on myös vakavasti harkinnut alkavansa osaaikabiologiksi, sillä niin valtava on hyönteisten, etenkin hämähäkkien määrä avatuissa pyöränrungoissa ja satuloissa, että taitava hyönteistutkija saattaisi löytää kokonaan uuden tieteelle tuntemattoman lajin alta aikayksikön niitä tutkimalla. Eräskin oli keskiöstä syönyt rasvat pois – ei kai löytäyt ulospääsyä tai piti sitten pesää siellä ja oli lihonut tolkuttomaksi palleroksi.

Kerran eräs iäkkäämpi leskirouva Kotkasta oli soittanut Erkille aiemmin kuvaillun lehtijutun jälkeen, että hänellä olisi vanha neljäkymmentäluvun pyörä haettavaksi. Erkki lähti matkaan, pyörä oli hyväkuntoinen ja Erkki kysyi, mitä rouva velottaisi siitä. Rouva vastasi että hänelle riittäisi, kun saisi istua vähän aikaa tangolla nuoruutta muistellen. Erkillä ei heti leikannut, ja hän sanoi: ”sehän on naisten pyörä”, johon rouva vaan hymyili...tosin ilmoitti pienen paussin jälkeen, että kyllä se oli vitsiksi tarkoitettu.

Drott on ykkönen Erkki on luonteeltaan sosiaalinen huumorimies, polkupyörien hankintaa on huomattavasti edistänyt hänen laaja tuttavapiirinsä ja supliikkikykynsä. Seuraavassa Erkki kertoo vielä omin sanoin harrastuksestaan:

Toinen pyöräharvinaisuus on saksalainen, lähes satavuotias Bismarck-merkkinen ajopeli, jossa on kaksivaiheteinen vaihdelaatikko. Kuva ylhäälllä.

”Isänmaallista päivää. Polkupyöränosia on hyllyt ja nurkat täynnä. En ole hävittänyt juuri mitään vähänkään käyttökelpoista vanhaa pois. Tää vanhojen pyörien homma perustuu hyviin ”miljoonalaatikoihin” nimittäin. Olen juuri saanut Felix Special -pyörän valmiiksi. No tää on nuorempaa sodan jälkeistä mallia, noin 1948. Olen mies, joka vannoo yhden merkin nimeen ja se merkki on Drott, paras pyörä, jota koskaan on valmistettu, muista ei voi puhua samalla viikollakaan. Vasta sitten tulevat Hermes, Crescent ja muut.

Drott oli aikakautensa kallein pyörä, mitä rahalla sai. Minulla on niitä kaksi kappaletta ja molemmat siistissä kunnossa olevia 1920-luvun miesten malleja. Tallini varaosien ja hilpehöörien paljoudesta vaimoni Tarja on sanonut, että jollei noi rojut lähe täst huushollista, niin hän lähtee. Mie olen jo etukäteen kiittänyt yhteisistä vuosista (40 vuotta avioliitossa). Mut vielä se tos pyörii, totean silmää vinkaten.

Minun setäni Heikki Muuronen käy säännöllisesti minua katsomassa. Olen nimennyt hänet pajani työnjohtajaksi ja tarkastajaksi. Heikki on vanhan liiton miehiä, kunto on rautaa. Setä liikkuu vielä omalla autolla. Perkele, se ukko on kävelevä tarina – aitta, tuon ikäisellä miehellä on valtavasti hyviä muistoja 1930-luvulta ja sen aikaisista pyöristä. Useat ovat ne kerrat, kun pyörän taas valmistuttua on Heikki todennut, että perkele Erkki myö se taas tehtii ja nythän pyörä on taas kun ”soipanen metso” tai ” nythän pyörä pelaa taas kuin Pieksamäen likan pillu”.

Nyt taidan laittaa kioskin kiinne, eiks ole jo kahvin ja laulun aika! Olen armoitettu karaoke-mies ja minulla on kotonakin laitteet sitä varten. ” Valssi soi, mieleen toi ajan sen entisen.”