Pääkirjoitus

Polkupyörä on rock!

Polkupyörä toimi uuden teknologian ja uuden sotastrategisen ajattelun airuena 1900-luvun taitteessa. Mielenkiintoisen näkökulman saa lukemalla lehden kahta sotapolkupyöräjuttua rinnakkain. Toisaalta Etelä-Afrikassa 1899–1902 käydyn toisen buurisodan ja toisaalta suomalaisen sotaväen näkökulmasta. Buurit kävivät jo tuolloin modernia sissisotaa kevyiden pyöräjoukkojen avulla. Suomeen perustettiin 20-luvun alussa polkupyöräjoukkoja Saksan kautta tulleen mallin mukaan. Suomalainen näkökulma perustui saksalaistyyliseen keskusjohtoiseen ideaan joukkojen liikuttelusta, eteläafrikkalainen itsenäisiin pikku osastoihin, commandoihin. Buurit pitivät polkupyöräkommandojensa avulla pintansa lähes kymmenkertaista brittiarmeijaa vastaan, kunnes viimein nujerrettiin totalitaarisen sodan keinoin laittamalla koko kansa keskitysleireihin, jottei buurien pyöräilevillä sotilailla ollut paikkaa minne vetäytyä huoltamaan itseään ja pyöriään. Suomessa pyörät nähtiin ensin vain keinona liikuttaa suuria joukkoja huonojakin teitä pitkin ilman jalkaisin liikkuvan joukon hitautta tai massiivista maastoautokolonnaa. Käytännössä tuolloin siis korvaamaan puuttuvaa moottoroitua kalustoa. Vallanpitäjillä on aina ollut, ja on yhä, ambivalentti asenne polkupyöriä kohtaan. Suomen sodanjohto nimitti polkupyörillä liikkuvan joukon valiojoukoksi, jääkäreiksi, jotka osoittivat jatkosodassa kykynsä, mutta siitä huolimatta esikunta yritti niitä lakkauttaa: ”Polkupyöräjoukoista kehittyi armeijan teräsnyrkki. Divisioonien kevyet osastot lopetettiin vuonna 1942. Tarve oli kuitenkin niin selvä, että divisioonat perustivat omia vastaavia jääkäri- ja polkupyöräkomppanioita.” Näistä muodostui ”kommandojoukkoja”, joiden rooli oli sodan lopun liikkuvissa taisteluissa keskeinen.” Lievä anarkia on seurannut polkupyörää ja pyöräilyä koko sen historian ajan. Vallasväen kaksijakoinen suhtautuminen polkupyöriin ja pyöräilyyn näkyy vieläkin. Lait ja liikennesuunnitelmat laaditaan nöyrryyttämään pyörällä kulkevia, mutta todellisuuden edessä sekä lakeja, että liikennesuunnitelmia joudutaan jälkeen päin pyörtämään oudoin keinoin: Pyöräilykypärän käyttö on lain mukaan pakollista, mutta siitä ei rangaista, jalkakäytävällä ei saa pyöräillä, mutta ainakin Tampereella se vuoroin kielletään, vuoroin määrätään pakolliseksi. Delftin yliopistossa pyöräilystä innostunut professori ei saanut lupaa pitää luentoja polkupyörän mekaniikasta. Hän piti niitä kuitenkin innokkaille opiskelijoille salaa, mutta paljastui, kun luentosalin ovet eivät mahtuneet väenpaljouden takia kiinni. Tämän jälkeen luentoja saikin pitää myös virallisesti. Pyöräilyä toisaalta paheksutaan ja yritetään työntää muottiin, mihin se ei sovi. Toisaalta sillä on korvaamattomia ominaisuuksia, joita tarvitaan, ja ainakin juhlapuheissa sitä yritetään edistää. Polkupyörä on demokraattinen väline, joka siirtää valtaa alemmas hallinnon ulottumattomiin, kuten esim. blues- ja rockmusiikki -ainakin ennen. Onkohan pyöräilylle käymässä samoin, kuin kapinana ja anarkiana alkaneelle rockmusiikille; kesyyntyy ja popularisoituu yleiseksi bisneksen välineeksi. - Toivottavasti.

Jori Montonen, päätoimittaja

P. S. Tänä vuonna Pikajalkaa ilmestyy neljä numeroa. Lehtien sivumäärä vähän pienennee, mutta juttujen laatu vain entisestään paranee. Lehdet pyritään laatimaan teemoittain. Käsissäsi olevassa, vuoden 2013 ensimmäisessä, numerossa keskitytään polkupyörän käyttöön sotajoukkojen liikkumisvälineenä.

3 Pääkirjoitus 5 Pakinaa 6 Summaries 7 Keskustelua 8 Puolustusvoimain keihäänkärki

Martti Piltz on selvittänyt polkupyörien käyttöä Suomen puolustusvoimissa. Pyörä lisäsi joukkojen liikkuvuutta tuntuvasti ennen moottoriajoneuvojen yleistymistä.

14 Erkin velot

Matti Jokinen kertoo Erkin pyöräharrastuksesta. Miehet ovat kuusankoskelaisia herrasmiehiä, joille pyöräkulttuurin säilyttäminen on elämäntehtävä.

18 Pyörät buurisodassa

Risto Alanko jatkaa laajaa artikkelisarjaansa polkupyörästä sotatantereilla. Buurisodassa pyöräilijät pääsivät tositoimiin sotatantereilla.

24 25 26 27 Pinnojen välejä Luettua, kevään kalenteri Pyöräpajalta Huoneentaulu

Köyhän on pakko olla kekseliäs. Polkupyörän nopeus ei enää riittänyt 1950-luvulla jääkärijoukoille. Kuljetusvälinevarikko kehitti ja rakensi jääkäripataljoonien kuorma-autoihin kuljetustelineet polkupyörille. Vauhti parani maantiellä, mutta suoja verrattuna suurvalta-armeijoiden panssaroituihin kuljetusajoneuvoihin oli heikko. Viritelmää ei pidetty täysin onnistuneena. SA kuva. Martti Piltzin jutun kuvitusta. PIKAJALKA on pyörävanhusten äänenkannattaja, joka ilmestyy v. 2013 alkaen neljästi vuodessa. ISSN 1457-5566 13. vuosikerta nro 24 JULKAISIJA: Vanhat Velot ry INTERNET: www.vanhatvelot.org PANKKIYHTEYS: FI3180001670851881. Seuran jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksu 20 euroa seuran tilille. Muista merkitä nimesi ja osoitteesi tilillepanokorttiin. Jäsenmaksu sisältää Pikajalan tilausmaksun. PAINOS: 300 kpl PAINOPAIKKA: Keuruskopio, Keuruu IRTONUMERO: 5 euroa esim. Mobiliasta ja Vehoniemeltä. Kirjastoille ja järjestöille tilattuna 15 e/v. Jäsenille lisänumerot 4 e. PÄÄTOIMITTAJA: Jori Montonen Kulmakatu 29, 33 500 Tampere jori.montonen@tut.fi, Puh. 0400 965049 TOIMITUSSIHTEERI: Marko Eriksson ULKOASU: Markku Lahtinen TOIMITUSKUNTA: Risto Lehto, Mikko Råberg (talous) LEHTI ILMESTYY SEURAAVAN KERRAN: 2/2013 toukokuu, aineiston jättö 10.4.2013 3/2013 syyskuu, aineiston jättö 10.8.2013 MATERIAALIN TOIMITUS: Lähetä julkaistavaksi tarkoitettu materiaali osoitteeseen markkuwlahtinen (at) gmail.com. Sähköinen materiaali mieluiten .rtf ja .doc (teksti) ja kuvat aina erikseen .jpg (kuvat) muodoissa. Lehti ei vastaa yksittäisten kirjoittajien näkemyksistä. ILMOITUKSET: Pikkuilmoitukset maksuttomia jäsenille. Takasivu 130 e, muut ilmoitukset sopimuksen mukaan.

KANSI: Kevyen osaston luutnantti johtaa joukkoaan Palolammella lokakuussa 1941. Ilmeisesti reippaasti askeltavalla luutnantilla on käytössään oma siviilimallinen pyöränsä, mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista nuorelle reservinupseerille. SA-kuva