Wauhtiajot

Wauhtiajot 2012

Elokuun kahdeksannentoista päivän kuulas aamu oli valjennut kauniina ja tyynenä. Ajojen lähtö- ja maalipaikalla, Fredan torilla, Kahvila Suksii oli aloittanut tarjoilun jo heti kello kuuden jälkeen, ja kaikki näytti olevan enemmän taikka vähemmän valmiina historian ensimmäisiä Wauhtiajoja silmällä pitäen. Nauru ja iloinen puheensorina täyttivät Fredrikin torin, ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

TEKSTI JAN SCHULTE-TIGGES

Valtaosa osanottajista oli hakenut alkujaan 1920-luvulta peräisin olevat, Garda-järven ympäriajojen alkuperäiset ja vanhan italialaisen pyöräliikkeen varaston tyhjennyksen yhteydessä pelastetut kankaiset ja pahviset kilpanumeronsa jo edellisenä iltana Wauhtiajojen kisatoimistosta Maatilatori Eat & Joysta Helsingin Kluuvista. Muutoinkin oli sekä pyörissä että ajoasuissa nähtävissä ajajien innostus ja kaikkinainen panostus Wauhtiajojen henkeen ja tyyliin. Joka paikassa oli nojallaan toinen toistaan hienompia teräsrunkoisia kilpapyöriä kuin suoraan pyöräilyn kulta-ajoilta; alkuperäiskuntoisina, kunnostettuina, mutta myös itse rakennettuina.

Sadan kilometrin matkan lähdön vihdoin lähestyessä innostunut ja odottava tunnelma tiivistyi entisestään viimeisten vielä lisätessä ilmaa renkaisiinsa, täyttäessä juomapullojaan ja sommitellessa vaihtokumeja ylävartaloidensa ympärille. Viitisenkymmentä pyöräilijää ryhmittyi lähtökuvaan, ja hetken päästä joukon kärki kurvasikin jo Fredrikinkadulle innostuneen yleisön riemunhuutojen saattelemana. Historian ensimmäiset Wauhtiajot olivat virallisesti alkaneet.

Lämmittelyajoa Landboon

Joukko eteni pitkänä letkana Helsingin eteläistä rantaviivaa seuraillen, Kaivopuiston, Kauppatorin ja Pohjoisrannan kautta Itäväylälle, jota pitkin nämä urheat pyöräilijät nopeampaa liikennettä pelkäämättä Pikajalka 25

ajoivat aina Vartiokylään saakka, tosin huoltoautona toimivan Volvo Duetin vahtiessa heidän selustaansa autoilijain mahdollisten ajovirheiden varalta. Loppukesän kauniin aamun nouseva aurinko lämmitti jäsenensä hiljakseen vetreiksi saaneiden ratsastajain kasvoja matkan jatkuessa sopivaa maantiewauhtia Landbon kylään. Sieltä oli määrä alkaa 40 kilometrin kilvanajoetappi.

Juomapullot täytettiin huoltoautosta ja kilpakoneisiin tehtiin kuumeisesti viimeisten hetkien hienosäätöjä, kunnes lähtölaukaus ja sen jättämä ruudinsavu saattoi joukon matkaan. Kiitäen, suorastaan lentäen ajoi joukko kohti Hindsbyn kylää, kuran roiskuessa ja kivien lentäessä, pölyn kuristaessa kurkkujaan, hiekan rutistessa jalojen koneiden rattaissa, jonkun peräti menettäessä ketjunsakin jo heti ensimmäisellä kilometrillä ja ennen kaikkea: numerolla 38 kilpailevan herrasmiehen ottaessa yhä enemmän etumatkaa pääjoukkoon nähden kadoten lopulta horisontin taakse.

Kuuman elokuisen auringonpaisteen, mieltä ylentävien sipoolaisten maaseutumaisemien, raskaiden nousujen ja mainitsemisen arvoisen wauhdin värittämän kilpailun voittajana saapui etapin maaliin ensimmäisenä Marek Salermo, tuo numerolla 38 kilpaileva toverimme. Mahtoiko voittajalla olla harjoituskilometrejä takanaan enemmän kuin muilla kilpailijoilla, vai olisiko juomapullojen puuttuminen antanut hänelle kevyemmän kilpalaitteen myötä ratkaisevan nopeuseron muihin nähden. Yhtä kaikki, osan pyöräilijöistä tuntiessa sekä ruumiinsa että mielensä jo kaipaavan ravintoa ja virvoitusta, toisille taasen ei tahtonut kilpaosuuskaan vielä riittää. Jotkut nuoremmista ja innokkaammista kilvanajajista kiisivät kuin tulta hiuksissaan ohi maalin jatkaen kohti Nikkilää. Onnekseen heidät kuitenkin ajettiin kokeneempien kilpailijain toimesta kiinni ja saatettiin muutamien ylimääräisten kilometrin päätteeksi virvoittavien antimien äärelle.

Kilpaetapin maalialueeksi saatu kaunis vanha pihapiiri täyttyi äkkiä pyöräilijöistä ja heidän koneistaan, mutta ennen kaikkea sen täytteenä olivat Eat & Joy: n Kleinbus herkkuineen sekä pitkät, puna-valkoruutuisten pöytäliinojen peittämät ruokapöydät, joiden ääreen iloinen ja puhelias seurue saattoi asettua. Tarjolla oli hedelmiä, juustoja, monenmoista makkaraa, savulohta, patéita, ylipäätään kaikkea ihanaa mitä sopivasti itseään rasittanut ja siksikin onnellinen pyöräilijä vain voi toivoa, unohtamatta tietenkään simaa ja valkoviiniä. Pitkät pöydät täyttyivät iloisesta puheensorinasta ja mitä seikkaperäisimmistä ja mielikuvituksellisimmista kilpailun kulun selonteoista. Runsaista antimista virkistäytyneenä reipas joukko laittautui jälleen matkaan suunnaten kohti Helsinkiä.

Asut viimeistelivät tunnelman

Samanaikaisesti kokoontui Fredan Torilla toinen iloinen ja innokas pyöräilijäin joukko: 25 kilometrin matkan ajajat. Jälleen täyttyi lähtöalue suosionhuudoista ja iloisesta puheensorinasta. Ryhmä koostui tyylikkäästi ja monin tavoin muodikkaasti pukeutuneista ja hienoilla, sekä uusilla että hyvinkin vanhoilla ajopeleillä ajavista pyöräilijöistä. Joukossa oli lukuisia kilpa- ja maantiepyöriä, retkipyöriä, vanhoja vaihteettomia ja jopa muutama tavarapyöräkin. Ihastusta herättivät jälleen sekä ajajien panostus asuihinsa, että muutoinkin monin eri tavoin ilmenevä oikeanlainen paneutuminen. Torventöräyttelyjen ja ryhmäkuvien ottamisen jälkeen joukko aloitti matkansa kohti läntistä Helsingin niemeä. Reitti mukaili jälleen kauniisti rantaviivaa edeten Lauttasaaren ja Kuusisaaren kautta Munkkiniemeen. Joukon koossa pitämiseksi tarvittiin muutamakin pysähdys matkan jatkuessa kohti Keskuspuistoa.

Kirjoittaja kokee velvollisuudekseen pahoitella tätä 25 kilometrin taivalta koskevan selonteon vajavaisuutta. Tämä valitettava seikka johtuu yksinomaan siitä, että allekirjoittaneen oli mahdollista osallistua matkoista vain toiseen ja tällä kerralla arpa osui pidempään matkaan. Kuitenkin aivan yhtä kernaasti kirjoittaja olisi taittanut tuon lyhyemmän matkan, siksi riemukkaita ja eloisia kuvauksia ovat asianosaiset matkan kulusta esittäneet.

Ajoreitin varrelle sattui jyrkkiä, velosipedien laakereilta paljon vaativia mutkia, hiekkaisia nousuja ja laskuja, kaunista merenrantaa mutta myös vilvoittavampia taipaleita metsän siimeksessä. Joukkion lähestyessä Käpylää alkoivat pyöräilijäin ajatukset jo siirtyä Vanhankaupungin puistoon, jossa oli tarkoitus nauttia Moko Marketin järjestämä virvoittava tarjoilu yhdessä pitempää sadan kilometrin matkaa taittavan joukkion kanssa.

Tämä mutkaisten ja mäkisten sipoolaisten peltomaanteiden karaisema joukko taasen oli tällä aikaa jatkanut matkaansa uudelleen kohti Hindsbyn kylää, Kuninkaantietä mukaillen kohti Tikkurilaa ja sieltä Vantaanjoen vartta kulkevaa hiekkatietä etelään kohti Vanhankaupungin puistoa, jonne tämä pölyinen ja janoinen joukkio saapui juuri sopivasti hiukan ennen lyhyemmän matkan ajaneita pyöräilijöitä, jotka sitten otettiinkin vastaan kellojen soidessa, iloisten hurraa- ja eläköön-huutojen saattelemana. Tarjolla oli jälleen juustoja, patéita, hedelmiä, herkullisia tuoreita voileipiä ja mehuja sekä tietysti viiniä, jota ilman yksikään itseään kunnioittava kilvanajaja ei saata jättäytyä eritoten jos ajolaitteenaan sattuu olemaan italialaista tai ranskalaista alkuperää oleva kilpalaite. Kiireettömän, elokuun auringosta nautiskelevan joukon seassa liikkuessaan saattoi kuulla mitä moninaisimpia tarinoita päivän kokemuksista ja tunnelmista samalla kun nämä iloiset pyöräilijät nyt ajamisen sijaan kil-

Edellinen aukeama. Pyöräily on ohi mutta pimenevässä elokuun illassa Wauhtiorkesteri pitää yhä wauhtia yllä. Vasemmalta oikealle Veera, Tommi, Tuomas, Karoliina, Jan sekä elokuvanäytöksestäkin vastannut Maisteri Puro. Kuva Ari-Pekka Darth.

Vas. Tämän lähemmäksi Toskanan maisemia ei enää Suomessa voi päästä. Sadan kilometrin pyöräilijöitä Sipoon maisemissa. Kuva Klaus Welp.

Oik. Jan-Erik Lindroosin käsintehty italialainen kilpapyörä puuvanteilla. Kuva Klaus Welp.

van kilvoittelivat toistensa polkupyörien ja ajoasujen kehumisen jalossa taidossa.

Virkistäytymisen jälkeen joukko jatkoi matkaansa nyt yksissä tuumin kohti reitin ehkäpä vaativinta osuutta. Likimain sadan pyöräilijän ajaminen kesäisenä lauantai-iltapäivänä pääkaupunkimme keskusta-alueen halki yhtenä joukkona, ilman virkavallan saattoapua tahi muutakaan liikenteen ohjausta, oli vailla epäilystä yksi hankkeen suurista haasteista ja vaaranpaikoista. Useammankin mielessä saattoi kehittyä ajatus: ”Näinköhän menee kommelluksitta?”. Taiten parijonossa etenevä joukko levittäytyi arviolta useiden satojen metrien matkalle ja kulki Sörnäisten halki ja Pohjoisrantaa myöten Senaatintorille, josta taitavsti Unionkadun kautta kaartaen Pohjoiselle Esplanaadille. Ja mitä nämä raskaan ajon väsyttämät pyöräilijämme siellä näkivätkään, Mon Dieu! Vanhempi ranskalainen herrasmies seisoi kuvankauniine tyttärineen keskellä Esplanaadia tarjoillen janoisille ratsastajille jääkylmää maalaissiideriä. Ylevin mielin ja tunteiden kuohuessa ajoi joukko viimeiset kilometrit ylpeästi Mannerheimintien ylittäen ja Punavuoreen suunnaten. Italialaisen Lugiano Pamppadellon kuulutusten kaikuessa tämä lähes satapäinen ylväs joukko ylitti Maalilinjan useidenkien sydämien täyttyessä riemusta. Halailu ja syleily eivät ottaneet loppuakseen. Edes Suomenlinnan Panimon tarjoilemat kylmät oluet tai Maatilatorin herkulliset tuoremakkarat eivät hillinneet tätä riemuitsevaa joukkoa, paremminkin päin vastoin.

Kertaluontoisesta toistuvaksi tapahtumaksi

Tori täyttyi iloisista pyöräilijöistä, huoltojoukoista, ystävistä, perheenjäsenistä ja kylänmiehistä. Kilvanajon voittaja palkittiin pyöräilyliike Pelagon lahjoittamalla korkealuokkaisella englantilaisen Brooks-tehtaan valmistamalla nahkasatulalla, jonka tämä vastaanotti suurten hurraa-huutojen ja suosionosoitusten saattelemana. Tarjolla oli runsaasti ruokaa ja juomaa. Elävää musiikkia esitettiin Wauhtiajojen oman Wauhtiorkesterin toimesta. Elokuvia esitti Grassbay Cineman Marko Puro, ja tarjolla olikin ennennäkemättömän sykähdyttävä sikermä vanhoja, mutta erinomaisen wauhdikkaita elokuvia entisaikain polkupyöräilykilpailuista. Hieno ja ikimuistoinen polkupyöräilytapahtuma huipentui tummenevassa ja miellyttävän lämpimässä elokuun illassa, vanhojen, mutta myös aivan uusien ystävien seurassa lähestulkoon pohjoisitalialaisen kyläjuhlan piirteitä saaneen illanvieton myötä.

Wauhtiajot oli alkujaan ajateltu kertaluontoiseksi, vanhojen polkupyörien ja tunnelman, hyvän ruoan ynnä juoman, ystävyyden ja yhteisen ajotaipaleen, iloisen elämäntyylin sekä innostavan harrastustoiminnan ympärille rakentuvaksi, osin Toskanan L’Eroican innoittamaksi tapahtumaksi. Mutta mitä pidemmälle ilta eteni sitä lujemmin ja varmemmin mieliimme asettui ajatus ja ymmärrys siitä, ettei Wauhtiajot ainutkertaisuudessaan saata jäädä ainoakertaiseksi.

Siis hyvät ystävät ja ennen kaikkea wanhojen sekä wauhdikkaidenkin polkupyörien ystävät, iloksemme voimme ilmoittaa että Wauhtiajot järjestetään jälleen. Tänä vuonna tosin entistäkin innostavampana ja sykähdyttävämpänä, sillä mukana ovat myös ensimmäistä kertaa lähes kaksikymmenvuotisen historiansa aikana kauniiseen pääkaupunkiimme yhteisajoa varten kokoontuvat Vanhat Velot, joiden myötä avataankin aivan uusi kymmenen kilometrin matkaosuus todella historiallisia polkupyöriä silmällä pitäen. Lisäksi juhlallisuudet Fredrikin torilla aloitettaneen jo varsinaista ajopäivää edeltävänä päivänä. Kunnostakaa siis ajopelinne, voidelkaa hyvin laakerinne ja itsenne, aloittakaa reipas harjoittelu ja saapukaa iloisin mielin ja sankoin joukoin Helsingin Fredrikintorille 17. elokuuta 2013.