Huoneentaulu

TEKSTI MARKKU LAHTINEN

TEIJA LEHTO, AIKA ON HETKEN: HUURTEINEN SATULA, PUUPIIRROS 2004.

Teija Lehto on ammatiltaan taidegraafi kko. Hän on syntynyt vuonna 1965 ja asuu ja työskentelee Turussa. Kuvataiteilijaksi hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1998. Grafi ikka tuntui heti omimmalta tekemisen ja ilmaisun muodolta.

Vuonna 2004 valmistuneessa puupiirroksessa ”Satula huurteessa” näkyy osia kahdesta naistenpyörästä kuuraista maata vasten. Pyörien muotojen realismia taittaa aiheen tiukka rajaus. Rajauksesta huolimatta pyörät ovat selvästi tunnistettavia esineitä. Työssä ei ole yritetty kuvata polkupyörän rakenteita vaan pyöriä on käytetty sommitelman motiiveina. Valkoisen pyörän suoraviivaiset linjat vertautuvat sinisen pyörän kaareviin viivoihin. Näitä muotoja voi pitää maskuliinisen ja feminiinisen muodon tai ajattelun kuvaajina. Mutta pyörien rungot voi nähdä myös arjen konkretiana, huurteisina runkoina. Suomen taiteen kulta-aikaan ne varmaan olisivat olleet huurteen hopeoimia käkkyrämäntyjä ja villillä 1960-luvulla huurteisia kossulaseja, tässä ja nyt.

Teos kuuluu aika-teemaa käsitelleeseen näyttelykokonaisuuteen, joka oli esillä Lahden Taidepanimossa vuonna v. 2005. Taiteilija luonnosteli näyttelyä varten isoja töitä, joissa yritti hahmottaa konkreettisiksi kuviksi ajan abstrakteja ominaisuuksia: miten aika muuttaa, kuluttaa, miten se on toisaalta jotain ikuista ja muuttumatonta ja taas toisaalta ei mitenkään olemassa. Sitten hän havahtui käsillä olevan hetken merkitykseen, siihen että sekin on “aikaa”. Näin syntyi sarja pienehköjä nyt-hetken kuvia, pysäytyskuvia tilanteista joissa pyykit kuivuvat auringossa, tiskit likoavat, vesi tippuu katolta ja pyörissä on pakkasyön jäljiltä huurteiset renkaat. Työt toivat eloa näyttelykokonaisuuteenkin.

Taiteilija kertoo: “Polkupyöriä ei kuvissani näy. Osittain siksi että niiden piirtäminen ja hahmottaminen on minulle aina yhtä vaikeaa. Pitää aina olla kuva tai oikea pyörä mallina: mittasuhteiden, suuntien ja suhteiden kokonaisuus on hämmentävän hankala ja hienovireinen. Tuo Satula-teoksen pyörä on aikanaan talvipyöräksi hankkimani vaihteeton peruspyörä. Kesäpyöränä on sitten kuvan taustalla näkyvä Crescent.

“Nykyisin liikun pääasiassa autolla, mutta kaipaan monia pyöräilyasioita. Miten turhauttavaa onkaan kaupunkiautoilun jähmeys ja parkkeerausongelmat! Polkupyörällä liikkumiseen liittyy vapaus ja itsenäisyys, itse määräät oman vauhtisi semmoiseksi kuin haluat. Pyöräillessä on läsnä maisemassa kaikkien aistien kautta, osa kokonaistapahtumista. Pyöräily on minusta ylivoimaisesti hienoin tapa liikkua kun välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä.”