Ulkomaiden velot

Ruotsi Naapuriemme tuoreimmassa Velocipeden-lehdessä (n:o 54) ei ole lainkaan pääkirjoitusta. Tämä lienee enteillyt CHF:n puheenjohtajan vaihdosta, joka yhdistyksen verkkosivujen mukaan onkin tapahtunut kevään vuosikokouksessa. Carlos Saldes valittiin Gert Ekströmin jälkeen puheenjohtajaksi 2006. Hänen työrupeamaansa jatkaa nyt Henrik Jakobsson. Saldes, Ekström ja hänen edeltäjänsä Lars-Åke Fredberg ovat kukin yhä juonessa mukana, Ekström nyt myös Velocipedenin toimituskunnassa. Fredberg kunnostautui 17.3. pidetyn vuosikokouksen puheenjohtajana.

Uusi keulahahmo Jakobsson on hetimiten ehtinyt perustaa yhdistykselle oman Facebook-ryhmän. CHF: n verkkokirjeessä 15.4. Jakobsson kirjoittaa saaneensa hyvän vaikutelman norjalaisten vastaavasta ja uskoo ryhmän piristävän CHF:n toimintaa. Mies on uusi yhdistyksessä, hänestä ei ole tietoja viime vuoden matrikkelissa.

Syksyn Velocipedenissä (53) on mielenkiintoinen pikku-uutinen: CHF on antanut Sydsvenskanille, eteläruotsalaiselle ”osakunnalleen”, luvan hakea ja järjestää kansainvälinen IVCA-ralli. Yhdistys pyrki IVCA:n järjestäjäksi jo kerran aiemmin, 2007, mutta luopui hausta taloudellisista syistä viime metreillä. Tänä vuonna IVCA:a pyöräillään Tšekeissä, viime kesänä ajeltiin Belgian Gentissä.

Nymans: suurin ja johtava

Allekirjoittanut ei ole aiemmin huomannut vierailla aikoinaan pohjoismaiden suurimman polkupyörätehtaan, Nymans Verkstäderin, verkkosivuilla (www.nymansuppsala.se). Mutta nyt on. Sivujen pääotsakkeet ovat: Koti, Pyörät, Mopot, Moottoripyörät, Venemoottorit, NV-ralli, Kauppa, Me meistä. Seitsemättätoista vuottaan ilmestyvä Nymanin ystävien (Nymans Vänner, NV) jäsentiedote aukeaa ulkopuolisille vain etulehdeltään.

Vännerien vuosikokous on pidetty 13.3. osoitteessa Väderkvarnsgatan 17 – ettei vaan olisi tehtaan entisiä tiloja. Kevätkokous on 15.5 samassa paikassa. NV:n vuosittainen päätapahtuma, ei niinkään tarkoitettu polkupyörille vaan vanhoille mopoille ja moottoripyörille, näyttäisi olevan tuo ralli.

Vierailin Uppsalassa kuta kuinkin NV:n jäsentiedotteen perustamisen (1996) aikoihin. Pitäisiköhän vihdoin uudistaa retki? Kunnostaa alkuaan toijalalainen oma vanha Hermekseni? Kurvaista ralliin mukaan? - KLe

Sveitsi Sveitsin polkupyörämuseo sijaitsee Brügg bei Bielissä lähellä maan pääkaupunkia Berniä. Kokoelman on kerännyt Edy Arnold, joka nykyään 72-vuotiaana esiintyy vanhaan raPikajalka 25

Keski-Euroopassa on paljon pyörämuseoita. Useimmat niistä ovat syntyneet yksittäisten harrastajien elämäntyön ympärille, mutta laajentuneet kattamaan valtakunnallisen laajuuden.

Oikealla Sveitsin kansallisen pyörämuseon juliste, alla Rauhanajojen postimerkkien ensipäivän kuori Rauhanajojen museosta.

vintolatilaan rakentamassaan museossaan sirkustirehtöörin tyylikkäänä. Frakissaan hän ajelee puukiekkoisella isopyöräisellään tapaamisajoissa.

Museo on avattu v. 2009. Kokoelma on monipuolisuudessaan ja edustavuudessaan vaikuttava. Tavaraa on nähtävillä runsaasti aina Karl von Draisin ajoista lähtien. Arnold on luonnollisesti paneutunut sveitsiläiseen pyöräilyhistoriaan. 15 eläkevuoden aikana hän on uhrannut aikansa ja rahansa jo aiemmin aloittamansa kokoelman täydentämiseen.

Kokoelmaan kuuluu kaikkiaan noin 500 hyväkuntoista esinettä, jotka kattavat useimmat pyöräilyn lajit arkipyörästä kilpapyörään, retkipyörästä sähköpyörään, lastenpyörästä isopyöräiseen, maastopyörästä sotapyörään.

Kuriositeettejäkin kokoelmaan kuuluu. Sellainen on mm. Hercules Cavallo, jota liikutetaan kuin ratsua heijaamalla vartaloa ylös alas. Kuvia museosta voi tarkastella osoitteessa www.velo-museum.ch -ML Saksa Saksassa on useita polkupyörämuseoita, joista tämän lehden teemaan sopii parhaiten Rauhanajojen museo Kleinmühlingenissä, lähellä Magdeburgia Elben varrella. Rauhanajo oli rautaesiripun takana ajetuista pyöräkilpailuista tunnetuin. Sitä ajettiin Varsovasta Berliinin kautta Prahaan vuodesta 1948 aina Berliinin muurin sortumiseen asti. Sen jälkeen Rauhanajoa on ajettu vaihtelevilla reiteillä vuoteen 2006 asti. Ajo oli tarkoitettu amatööreille, jollaisina sosialististen maiden ajajia pidettiin, mutta se kiinnosti vaativuudessaan myös länsimaisia ajajia.

Museon johtaja Horst Shäfer joutui Rauhanajojen lumoon jo 9-vuotiaana, kun hän ensi kertaa näki ympäri maailmaa saapuneet kilpailijat suhahtavan salamoina kirjavilla pyörillään. Kun ajot kuihtuivat, Schäfer halusi tallentaa niiden historian ja tunelman. Avukseen hän houkutteli kaksinkertaista voittajaa ja maailmanmestaria Täve Schuria, joka toi mielellään julki kokemuksiaan kilpailuajoista. Hän keräsi tukijoita ja materiaalia mm. pytyttämällä osaston suurien maantiekilpailujen yhteyteen. Vihdoin Schäfer sai Schurin vakuuttumaan yhteen hiileen puhaltamisen tärkeydestä, ja v. 2002 avattiin museon näyttely maanviljelijä Schäferin sikalan ullakolla.

Pieni näyttely keräsi innokkaita kävijöitä, ja ennen pitkää museolle saatiin oma tontti ja uudisrakennus, joka rakennettiin pääosin lahjoitusvaroin. Kokoelmassa on nyt 10 000 Rauhanajoihin liittyvää esinettä. Tämäkin museo on kokoojansa elämäntyö, johon on mennyt aika, rahat ja muu elämä. Sen hän on ollut valmis maksamaan.

Lisätietoja löytyy osoitteesta www. friedensfahrt-museum.de -ML