Militärvelo – Sveitsin sotapyörät

TEKSTI RISTO ALANKO

K

Vanhat soturit – m/39-perinneunivormuihin ja toivottoman rumiin m/18kypäriin sonnustautuneet reserviläiset näytöksessä M-05-pyörineen. Taustalla nykymuodin joukkoja maastopuvuissa – samoilla pyörillä.

Pikajalka 25 eskellä riitaista Eurooppaa sijaitseva Sveitsi on järkähtämättömästi pysyttäytynyt puolueettomana aina vuodesta 1815 asti, kun viimeksi maan valloittanut Napoleon kukistui. Maa on rauhan perikuva, mm. Punaisen Ristin perustajan kotimaa ja päämajan sijaintipaikka. Sveitsi on muutenkin ollut välittäjän asemassa monessa kahakassa. Sveitsiläisiä kielletään palvelemasta muidenkin maiden armeijoissa, ainoa poikkeus on Vatikaanin sveitsiläiskaarti, Pyhän Istuimen oma armeija ja poliisi, jonka perinteet ovat jo 500 vuoden takaa.

Kuitenkin Sveitsin puolueettomuus on ”hampaisiin asti aseistautunutta puolueettomuutta”, maa on yksi militarisoituneimmista valtioista, vaikka se ei olekaan sotinut pariin vuosisataan. Maa on vuoristoinen ja vaikeakulkuinen, kaikkia pääteitä vartioivat vuoriin kaivetut tukikohdat ja muutenkin armeija on varustautunut ”painumaan maan alle”.

Kaikki miehet ovat asevelvollisia, vaikka koko ikäluokkaa ei viimeisten supistusten jälkeen enää koulutetakaan. Silti n. 8 miljoonan asukkaan maassa on n. 200 000 aktiivista reserviläistä ja vielä tuplasti enemmän ”passiivisia” koulutettuja. Kaikista muista maista poiketen reserviläisillä on kaikki henkilökohtainen varustus kotonaan armeijakaapissa asetta ja panoksia myöten. Mikä erikoisinta, uuden kiväärin tullessa käyttöön, ei vanhaa

Radfahrertruppen, aselajihenki, on ainakin ollut hyvä... kypärän malliakin osataan mollata. Militärvelo 05 perinteisessä kokoonpanossaan.

anneta pois, vaan se nostetaan seinälle isän ja isoisän aikuisten tussarien seuraksi. Liikkumisessa Sveitsin soturit käyttivät paljon polkupyöriä. Oli varsin tavallista nähdä reserviläisten kokoontuvan harjoitukseen tai ampumakilpailuun täydessä varustuksessa Militärvelon selässä.

Sveitsin polkupyöräjoukkoja oli kolme kolmipataljoonaista rykmenttiä, jokaisessa yli 1500 miestä, eli n. 25 000 miehen ikäluokasta oli pyörillä noin viidennes. Pyöriä oli myös muilla joukoilla. Viimeisenä oli toiminnassa Radfahrer-Regiment 6, joka lakkautettiin 2003. Eri paikkakunnilla sijainneiden polkupyöräpataljoonien ”toimintaa” jatkavat tavallaan reserviläisistä koostuvat perinneyhdistykset. Yksiköiden vuosipäivinä näytöksiin kokoontuu runsaasti Militärveloja ja reserviläisiä eri aikakausien univormuissa.

Armeijan viralliset Militärvelon mallit, joita on vain kaksi, ovat molemmat tavallaan ainutlaatuisia. Vanhempi Militärvelo 05 on ollut valmistuksessa lähes samoilla spekseillä 1905 – 1990, ilmeisesti pitkäikäisimpänä pyörämallina maailmassa. Uudempi Militärvelo 93 on kai viimeinen pelkästään sotilaskäyttöön tehty pyörämalli, vaikka sen käyttöikä jäikin lyhyeksi. Vielä tuoreempi, 1997 USA:n armeijan käyttöön tullut amerikkalaisen Montaguen valmistama Paratrooper/Hummer/Swissbike -taittopyörä on samana mallina myös siviilimarkkinoilla, militaryoliivinvihreänäkin muiden sävyjen lisäksi.

Vanha soturi – Militärvelo 05

Vanha malli, oikealta armeijanimeltään Ordonnanzrad 05, edustaa 1900-luvun alun tekniikkaa, vaikka mallia valmistettiin 1990-luvun alkuun asti. Runko on ikiaikaisen tavallinen, muhveilla juotettu teräsputkirunko. Runkoon on satulaputken yläpään muhviin stanssattu isoin numeroin runkonumero joka ehti komeaan lukuun 68614 asti v. 1988 runkovalmistuksen loppuessa. Toisella puolen vastaavassa kohdassa on valmistusvuosi ja Sveitsin vaakunaristi.

Tavallinen vaihteeton takanapa on alunperin ollut jarruton, 1929 on speksattu tavallinen jalkajarrullinen F&S Torpedo-napa, lopuksi 1944 vaijerikäyttöinen rumpujarrunapa. Vuoristoisessa maassa kannattaa panostaa jarruihin. Edessä oli loppuun saakka tankokäyttöinen käsijarru, joka painoi jarrupalan renkaan kulutuspintaa vasten. Siksi etulokasuoja on perinteisen mallinen ilman etuhaarukan etupuolelle ulottuvaa osaa. Keskiö on teräskampinen kiilakeskiö ja ketju ilman ketjusuojaa. Lokasuojien ja renkaiden väli on silmiinpistävän avara. Renkaat ovat ranskalaista kokoa 650B eli 35-584, mutta lievereunaiset vuosisadan alun tyyliin; niitä on vieläkin myytävänä ylijäämänä ”Malova” merkillä.

Ohjaustanko on myös jarruvivun takia keskiosastaan lähes suora ja kahvaosilta jyrkästi taakse kääntyvä. Satula on nahkainen ja siinä on kiemurajousi myös etupäässä. Työkaluvarustukseen kuuluu tietysti rasia nahkarasvaa.

Sveitsiläiset ovat pitäneet tärkeänä kuljetuskykyä, siksi satulaputken takana on työkalukotelo ja rungon keskellä iso runkolaukku. Molemmat ovat paksusta nahasta ommeltuja. Runkolaukun vasemmalla kyljellä on vielä karttatasku. Ohjaustangon etupuolella on myös yleensä kankaasta valmistettu tankolaukku. Ohjesäännön mukaan runkolaukkuun oli tarkoitus Pikajalka 25

1951-58 hankintaerien rekisterikilpi.

Konekiväärin ”varsinainen” kulkee pyörällä hyvin. Seisontatukea ei ole, joten pyörät jätetään kumoon.

pakata mm. vaatetavaraa, likimain samat kamppeet kuin suomalaisen taistelijan selkäreppuun. Erikseen oli käsketty ettei laukku saa kyljistä pullottaa. Ohjaustangon päällä on myös suomalaisten armeijapyörien tyyliset kiinnikkeet varustekäärölle. Takana on tietysti tanakka tavarateline. Monissa pyörissä on ylärunkoputken päällä kiinnike pumpulle. Lisäksi runkoon on ollut monenlaisia lisäkiinnikkeitä, mm. takatelineen kyljille polttoainekanistereille tai panoslaatikoille, päälle kevyen konekiväärin teline ja runkoputken päälle kranaatinheittimen putken kannake. Satulaputkeen kiinnitettävään vetolaitteeseen voitiin vielä liittää peräkärry .

Pyörään on koko ajan kuulunut tavallinen eturenkaan kylkeen hankaava pullomallinen dynamo ja sen sivulle kiinnitetty ajovalo. Aivan vanhimmissa spekseissä oli karbidivalo. Varsin varhain dynamon tultua käyttöön on kissansilmän tilalle tullut takavalo. Kaikissa armeijan pyörissä oli 1962 asti rekisterinumerokilpi perinteisellä paikalla satulaputken takana, siinä oli hankintaerän tunnuskirjain ja sarjanumero. Kirjain vaihtui n. 5 – 10 vuoden välein, 1961 oli ehditty E:hen asti. Myöhemmin 1962 – 2003 oli pyöreän kissansilmän alla takalokasuojassa omistusmerkkinä kilpi, jossa on Sveitsin vaakunaristi, iso ”M” (Militär) ja rekisterinumeo.

Valmistajia on ollut neljä: Condor, Cosmos, Caesar ja Schwalbe. Ne valmistivat mallia vain armeijalle. Sveitsiläisten tyyli muissakin militariahankinnoissa on hajauttaa tuotanto eri kantonien pajoihin.

Viime aikoina Sveitsin armeija poistanut vanhoja pyöriä ylijäämänä, samaan tapaan kuin Suomessakin

Militärvelo 93

Järeät muhvit ja leimaukset.

Jämerä ketjuvaihtajan suojus

Uudenmallinen rekisterikilpi, tässä M-93: ssa. Takavalon lasit ovat samat kuin M-05:ssa

Militärvelo 93:n kyydissä sinko, kranaattikoteloita, patruunalaatikoita... olisiko yksin kärryssä 50 kg?

Kevyen kk:n jalusta saa jo tyhjän pyörän kippaamaan. Eipä tarvita seisontatukea.

on tehty. Militärveloilla on kotimaassaan ja kauempanakin harrastajia, mm. USA:n keräilymarkkinoilla ja opiskelijapiireissä; ylijäämäpyörät ovat olleet varsin halpoja, kun maahan on tullut kerralla isompi erä. Amerikkalaiset ylijäämäaseisin keskittyneet tukkurit kauppasivat muutama vuosi sitten M-05 pyöriä sveitsiläisten m/11 ja m/31 kiväärien kylkiäisinä! Kuitenkin sveitsiläisten nettikauppojen sivuilla hyväkuntoiset pyörät ovat nyt n. 1200 euron hinnoissa, joten ilmeisesti tarjonta on ehtymässä. Vanhat valmistajat ovat myös tehneet M-05:n ”uustuotantoa” koko 2000-luvun kunnostaen ja modifi oiden armeijan ylijäämäpyöriä. Näissä pyörissä ei ole kaikkia laukkuvarusteita ja jarrujakin on modernisoitu, vaikka rungot ovatkin vanhanmallisia. Irtorunkojakin myydään, n. 250 euron hintoihin. Armeijan vakioituja varaosia, aivan pikkunamiskoita kuten laakerikartioita, tavaratelineen jousia ja satulanahkoja myöten, on liikkeellä tonnikaupalla, joten ilmeisesti harrastuksella riittää henkeä pitkään.

Uusi tulokas, lyhyt käyttö – Militärvelo 93

Uutta pyörää on valmistettu vain kolmena vuotena, 1993-95. Se ei ole kovin tunnettu kotimaassaankaan. Vanhan M-05:n ylläpito alkoi olla kallista ja varusmiehetkin olivat 10 cm pitempiä kuin sata vuotta aikaisemmin. Uutta mallia suunniteltiin useampi vuosi, mutta mallin vahvistettuaan ja tilattuaan armeija pian keskeytti hankinnat 1995 ja sitten 2003 päätti kokonaan luopua polkupyöräjoukoista. Condor ehti toimittaa M-93 pyöriä n. 5500 kpl. Sveitsi oli Euroopan ja ehkä maailmankin viimeinen maa, jossa oli polkupyöräjoukkoja. Samaan aikaan alkoivat pyörien poistomyynnit. Kaikkia pyöriä ei kuitenkaan ole hylätty, vaan niitä on varuskuntakäytössä edelleen.

Samoin kuin edeltäjässäkin, M-93:n runkokokoja on vain yksi, 57 cm, ja painoa on komeat 21,5 kg, peräti 0,5 kg vanhaa mallia kevyempi.. Edelleen kuljetuskykyyn on panostettu, edessä ja takana on jämäkät putkirakenteiset tavaratelineet kiinnityshihnoineen. Ajajan lisäksi sallitaan 60 kg kuormaa. Pyörän suuri työkalukotelo satulaputken takana on muovia ja entisestäänkin suurennettu runkolaukku muovitettua kangasta.

Malli 93 on erikoinen sekoitus vanhasta ja uudesta tekniikasta, mausteina piirteitä 90-luvun maastopyöristä. Runko on perinteinen muhvijuotettu teräsrunko, muhvit ovat huomattavan paksut. Jämäkkä takatavarateline korvaa samalla takahaarukan ylähaarat. Tavaratelineiden, satulan säädön ja muiden kiinnikkeiden ruuvit ovat silmiinpistävän järeitä kuusiokoloruuveja, joilla on vain kaksi avainkokoa.

Uutta on myös ajoasento, suora ohjaustanko on aivan maastopyörämallinen, mutta ohjainkannatinta varten ohjaustangossa on keskellä lisähaara taaksepäin. Nousukahvojakin on näkynyt varusteena. Toisaalta satula on samaa perinteistä mallia: nahkaa ja samoilla kiemurajousilla molemmista päistään varustettu kuin 05-mallissakin. Jarruina taas on molemmissa pyörissä modernit hydrauliset vannejarrut. Rengaskoko on maastopyörien vanteille 47-559. Etulokasuoja on samaa mallia kuin vanhassakin, ilman etuosaa.

Vaihteina on normaali 7-lehtinen maastopyörän takanapa Shimano-ketjuvaihtajalla, jonka vaihdevipu on ohjaustangolla. Keskiö on yksirattainen kevytmetallikampinen maastopyörän mallinen, eturattaan molemmin puolin on ketjusuojarenkaat, armeijakielessä ”Karies-Schutz”, vai pitäisikö sanoa MTB-slangilla ”bash ring”. Polkimet ovat metallikehäiset maastopyörän polkimet. Militarisointia taas on vaihtajan suojaksi muotoiltu jämäkkä suojakaari, joka kiinnittyy ruuveilla takahaarukkaan ja tavaratelineen alahaaraan. Etutavaratelineen alla edessä on suojakaaren sisällä halogeeniajovalo, jota ruokkii erikoinen, etuhaarukkaan kiinnitetty hihnavetoinen FER-dynamo. Samaan tapaan kuin vanhemman mallin loppuaikoina, omistuskilpi vaakunoineen on takavalon alla.

Ylijäämämyynnissä M-93 on harvinainen, hinnat liikkuvat 2500-3000 eurossa. Kokonaisia pyöriä on armeijapoistoissa ollut hyvin vähän, osa myytävistä pyöristä on numeroimattomia eli tehtaan loppueriä. Varaosiakaan ei ole liikkeellä M-05:n tyyliin, tosin niistä osa on maastopyörien vakiotavaraa.

Rauhanpyörät?

Sveitsi ei ole polkupyörien käyttöaikana sotinut kertaakaan, mutta harjoituksissa ja siirtymäliikenteessä pyörät ovat puoltaneet paikkaansa sata vuotta. Niitä varmaan nähdään varuskuntien liikkumavälineinä vielä kymmeniä vuosia.

Lähteet: http://einestages.spiegel.de/static/topicalbumbackground /2089/radeln_fuer_das_vaterland.html http://www.velo-zuerich.ch/?/velo-zuerich/velo/militaervelos/ militaervelo.htm/ http://www.swissmilitarydepartment.com/Military-Surplus.html http://www.morger.net/Militärschiloder.htm http://osth.educanet2.ch/ordonnanzrad/.ws_gen/ http://www.benvanhelden.nl/Condorclub/Fiets/Switserland/Army% 20Bikes%20Switserland.html http://osth.educanet2.ch/ordonnanzrad/.ws_gen/