Ulkomaiden velot

Ruotsi

Uusi Velocipeden, n:o 55, on ilmestynyt, tyylikkäänä kuten aina. Palstanpitäjälle mielenkiintoisimpia kirjoituksia ovat CHF:n sihteeri Dag Hammarin vetoomus pyörien merkkitiedon tallentamiseksi ja Gunnar Svartengrenin artikkeli Ruotsin ensimmäisestä pyöräkirjasta. Sekä tietenkin yhdistyksen puheenjohtajan Henrik Jakobssonin pitkä 3,5 sivun pääkirjoitus, jota hän hauskasti perustelee jäsenistön passiivisuudella juttujen kirjoittelussa.

Lehden tiedoista käy ilmi, että Jakobssonin edeltäjä, Carlos Saldes, jatkaa sen päätoimittajana ja Mattias Wreland taittajana. Yhdistyksen hallituksen yhtenä jäsenenä näkyy vaikuttavan Martin Fredberg. Hän on aiemmin CHF:n puheenjohtajanakin olleen Gamla Stans Cykelin yrittäjän Lars-Åke Fredbergin poika ja liikekumppani.

CHF:n merkkitiedoissa on tätä nykyä 2950 pyöränimeä. Niihin liittyvän tietouden tallentamista Dag Hammar pitää pysyvästi merkittävänä tehtävänä. Tuorein painettu ja jo kovasti ikääntynyt merkkiluettelo on Gert Ekströmin Älskade cykel -kirjassa (2001). Hammar itse ei kerää merkkejä, mutta on ottanut asiakseen tallentaa jäsenistön hänelle toimittamaa informaatiota.

Gunnar Svartengrenin artikkelin perusteella Ruotsin ensimmäinen polkupyöräkirja (cykelbok) on Casten Ivan Tisellin vuonna 1892 julkaisema Cyklisten hemma och på resa - en handbok för hjulryttare. Nimellä cykelbok Svartengren tekee eroa vuosiin 1888–1889 takaantuvaan, mutta vasta 1972 ensipainettuun Hjulsport-kirjaan, jossa käytetään velociped-nimeä. Svartengren kertoo myös Tisellin henkilöstä. Julkaistessaan kirjansa (ja samalla toisen, pyörän hoitoa ja huoltoa käsittävän vihkosen) Tisell oli 25-vuotias.

CHF:n verkkosivujen galleriassa on kuvat kauniista vuoden 1950 Kuhlo-pyörästä merkkeineen ja nimikilpineen. Yhdistelmästä saa herkästi ajatuksen, miltä täydellinen merkkikirjan sivu voisi näyttää. Siinä olisivat 1. pyörän kuva, 2. merkin kuva, 3. pyörään / merkkiin liittyvä tarina, 4. tietoruutu paitsi tavanomaisine valmistajatietoineen, myös faktat ja linkit mahdollisista variaatioista, vuosimalleista jne.

Toisaalta epäilyttää painetun opuksen käyttökelpoisuus, koska se jo syntyessään olisi vajavainen, pakosta virheellinenkin ja vanha. Verkossa kirja voisi olla. Jonkun vain pitäisi ryhtyä Suomen Frank Papperitziksi: luoda pelisäännöt, luoda tarvittavat lomakkeet, ottaa tiedoista elinikäinen projekti.

Tähän aikaan vuodesta kiinnostaa aina, paljonko Conny Petterssonin Cykelhistoriska dagenissa 4.8. Sköllerstassa on ollut väkeä: noin 60 henkilöä kauniissa säässä. Peter Pluntky on esitellyt Roxendorffiaan, Andreas Bengtsson Götaansa, Conny itse Sveaansa. Västeråsista oleva Ingela Ader on viihdyttänyt viululla. Ensi vuoden tapahtuman ajankohta on jo tiedossa: sunnuntai 3. elokuuta.

Islanti

Henrik Jakobsson kertoo Velocipedenissa vuolaasti tavoitteistaan. Hän haluaa vauhdittaa CHF:n toimintaa, puhaltaa henkeä myös läntiseen ja pohjoiseen Ruotsiin. Hän on pyöräillyt siellä ja täällä: Lontoossa, Pariisissa, Kööpenhaminassa. Hänen Suomi-intressinsä kiinnostaa: tänä vuonna hän on vieraillut Helsingin Wauhtiajoissa ja osallistunut Ahvenanmaan Rando-pyöräilyyn.

Mielenkiintoinen tieto välähtää Henrikin pitkän tekstin puolivälissä, ja IVCA:n sivut varmistavat asian. Ruotsalaiset järjestävät kansainvälisen IVCA-rallin vuonna 2015. Lycka till naapurit. Myötätuulta ja menestystä! - KL

1994 värmdöläinen pyöräalan veteraani Thord Lönnquist oli hankkimassa lisää kalustoa kokoelmaansa. Soiteltiin hänen kanssaan parit puhelut, läheteltiin kirjeet. Thordin terveys reistaili. Ei onnistunut tapaaminen, mies kuoli v. 1998. Kuva on reklaamista, jolla hän etsi kokoelmiinsa materiaalia, mm. Per Fromin polkupyöriä. Hänen pyöränsä päätyivät Doctuksen kymnaasin näyttelytilaan Gustavsbergiin. Kirjeenvaihtajamme Risto ja Olli Lehto piipahtivat Reykjavikissa lekottelemassa kuumissa lähteissä. Kaupungissa tarjottiin myös pyöräilypalveluita – vuokrapyöriä ja pyöräretkipaketteja.

Pyöräilyn markkinointi oli perinteistä ja siksi vanhoille veloillekin hyvin sopivaa, jopa mieluista. Keli ja ympäristö näyttää erilaiselta kuin Matti Rämön Islannin matkakirjassa kerrotaan. - ML

Neuvostoliitto ja pyöräily Pikajalan on pitkään toivottu avaavan sivunsa myös itäisen naapurimaamme pyöräharrastukselle ja -historialle. Kirjoitus, päänavaus, on lainaus Pyörä- ja urheilukauppa -lehden numerosta 8/1961. Kirjoituksen laatijaa ja sen alkuperäistä lähdettä lehti ei mainitse.

Venäläisten pyöräilyn tiellä on monenlaisia vaikeuksia. Monen kilpapyöräilijän täytyy esimerkiksi ajaa yli 40 km päästäkseen pyöräilemään sellaisilla alueilla, jotka on asetettu heidän käytettäväkseen, ja kulutettuaan voimansa harjoituksissa täytyy heidän taas ajaa 40 km kotiin.

Pyöriä saa kuljettaa vain junassa, vietäkööt ne yksitellen tai joukossa. Nämä ja monet muut pulmat eivät kuitenkaan estä nuorukaisia ottamasta osaa pyöräurheiluun.

Pyöräily on kielletty monilla niistä kauniista teistä, jotka johtavat ulos Moskovasta, ja jopa pitkienkin matkojen päässä kaupungista saa ajaa vain yksitellen ja vähintään viiden metrin päässä toisistaan. Eräässä tilaisuudessa poliisi pysäytti tandemin, koska siinä istui kaksi saman pyörän selässä. Konstaapeli väitti, että määräyksiä rikottiin, koska pyöräilijäin välimatkan piti olla viisi metriä.

Venäläisen poliisikonstaapelin suhtautuminen liikennöitsijöihin näyttää muuten riippuvan ajoneuvon painosta. Eniten kunnioitetaan linja- ja kuorma-auton ajajia, mutta jos nämä vaihtavat ajoneuvonsa pyörään, löytää poliisi rajattoman määrän sellaisia lakien tai asetusten kohtia, joita pyöräilijä ei ole noudattanut.

Leningradissa kielletään pyöräilijöitä usein ajamasta sunnuntaina, jottei liikenneonnettomuuksia sattuisi. Kaikista vaikeuksista huolimatta ja myöskin autojen puutteista johtuen, on pyörä kuitenkin edelleenkin kansanomaisin kulkuneuvo Neuvostoliitossa.

Viime vuonna siellä valmistettiin 3 300 000 pyörää, joissa monissa oli apumoottorit. Tämä luku on viisi kertaa suurempi kuin vastaava luku autoja ja moottoripyöriä yhteensä samaan aikaan. Kaikkiaan on koko Neuvostoliitossa 17 miljoonaa pyörää, ja nyt ehdotetaan valmistettavaksi erikoispyöriä postinkantajia, jäätelönmyyjiä ym. varten sekä lastenistuimia tavallisiin pyöriin. Pieni ukrainalainen Ushgorodin kaupunki on Neuvostoliiton ”Kööpenhamina”, sillä sen 47 000 asukkaalla on 20 000 pyörää. Väitetään että ensimmäinen venäläinen polkupyörä valmistettiin jo 160 vuotta sitten ja että venäläinen pyörä kehittyi nopeasti ja tuli hyvin kansanomaiseksi. Mutta ensimmäinen venäläinen polkupyörätehdas rakennettiin vasta vuonna 1928. Nykyään pyöriä valmistetaan pääasiassa Moskovassa, Harkovissa, Riiassa ja Minskis-

sä. Useimmilla pyörillä on eurooppalaiset nimet kuten ”Rekord”, ”Shampion” ja ”Progress”.

Vaikka urheilupyörien valmistuksessa otetaankin huomioon kaikki viimeiset keksinnöt, rakennetaan tavalliset standardipyörät vanhan periaatteen mukaisesti. Tavallinen Moskovan pyörä painaa 21 kg. Paino on oma pulmansa kaupungissa, koska pyörä täytyy kantaa ylös asuntoon, sillä kellareita tai pyörätelineitä ei ole. Moskovassa riippuu tuhansia pyöriä asuntojen seinillä tain yksinkertaisesti eteisessä. Tuhannet pyörät ovat ajokelvottomia, koska varaosia puuttuu. Miltei mahdotonta on saada varsinkin päällisrenkaita ja venttiilikumeja.

Miljoonat kaupunkilaiset eivät voi Polkupyöriä kaupan. käyttää pyöriään ajakseen työhön, Vuonna 1886 perusteostoksille tai muuten liikennekielto- tun A. Leitner & Kumpp. jen vuoksi, ja Moskovan keskuksen -tehtaan alkuperäistä useimmilla kaduilla on pyöräily kielvenäläistä tuotantoa. - letty, siellä ei saa ajaa edes aikaisin aa- Mainos on kopio kirjasmulla ennen kuin varsinainen liikenne ta Inženernyje šedevry lakkaa. Ainoassakaan Moskovan tehRossii / Venäläisen insitaassa ei ole pyörätelineitä. Harkovin nööritaidon saavutuksia ja Pensan pyörätehtaittenkin työläisiä (Nižni Novgorod 2008). suorastaan kiellettiin sellaisia asentaMainoksen, ”kevätkatamasta tehtaan pihaan. Vain invaliideil- login”, alkuperää, julkaila, joilla on erikoislupa, on oikeus si- sualustaa ja ajankohtaa joittaa pyöränsä tehtaan alueelle. Pyö- kirja ei kerro. riä ei saa jättää elokuvateatterien eikä kahviloitten eteen, eikä niitä saa viedä puistoihin. Nyt on Moskovassa otettu ensimmäinen askel pulman voittamiseksi ja järjestetty maksullinen pysäköimispaikka. Se on Moskovan Leninin stadionin vieressä, joka on Neuvostoliiton suurin stadion. Siellä treenataan sadoittain urheilijoita, mutta pyöräillä sinne ei saa. Vaikka satatuhatta ihmistä kerääntyy sinne jalkapallo-otteluihin, on pysäköimispaikalla tilaa vain 50 pyörälle. - K.L.

Mikko Kylliäinen ilahduttaa vanhoista pyöristä ja yleensäkin historiasta kiinnostuneita julkaisullaan ”Welleniuksesta Vaakunaan – Hämeenlinnalaisia polkupyöräilijöitä, pyörämerkkejä ja pyöräkauppiaita 1886–1973”.

Pyöräilijät ovat lähes tyystin valloittaneet Hämeenlinnan kauppatorin. Kirjan kuvitusta. Kuva Enok Rytkönen