Uupumus toi elämääni uutena asiana sen, että opin ymmärtämään omia voimavarojani; ei saa ylikuormittaa itseään. Ei aasikaan jaksa kantaa liian suurta kuormaa eikä talvisten puiden oksat, niin ei myös ihminenkään.
Tarpeellisena asiana tiedän nyt kokemuksen pohjalta, etten voi ottaa enää asioita hoidettavakseni, jos tiedän tai huomaan, että voimavaroja siihen ei ole. Olen saanut ymmärrystä uupuneita kohtaan ja niitä, jotka ovat burnoutissa tai jopa masentuneita. Olen saanut erittäin tärkeän ystävän elämääni, joka on kulkenut mukanani kaikissa näissä elämän vaiheissa 30 vuoden aikana.
Gittalina 55
Olen oppinut uupumuksen myötä, että itsestä kannattaa pyrkiä tekemään turvasatamaa itselleen, sillä toisinaan ainoa paikka mihin elämässä voi turvautua on oma sisin.
Ilta 23
Muille uupuneille haluaisin sanoa, että epätoivon hetkelläkin on oikeasti toivoa vaikkei sitä itse näe. Haluaisin myös sanoa jo toipumassa oleville, että uupuminen on tärkeä paikka pysähtyä ja kaivella omaa sisintään. Uupumus on seinä, joka nousee vastaan merkiksi siitä, että asiat eivät voi jatkua näin. Uupumus tuskin on yleensä seurausta vain ulkopuolisesta paineesta. Niin kauan kuin ei kykene näkemään uupumusta kokonaisuutena ja etsimään siitä vyyhdistä langanpäitä, joista osa johtaa myös omaan itseen, niin ongelma ei tule ratkeamaan.
Uupumus pakotti miettimään mitä oikeasti itse haluaa ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Matka on ollut hirveän vaikea ja edelleen täysin kesken. Osaan nykyään arvostaa enemmän asioita, joille en antanut aiemmin niin paljon painoarvoa.
Eerika 34
Se toi terveemmän suhtautumisen töihin ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Tai ehkä tämä on psykoterapian ansiota, mutta ilman uupumista en olisi joutunut työstämään tätä itsessäni perinpohjaisesti.
Uupuminen toi mukanaan työn rajaamisen ja työn ja vapaa-ajan erottamisen.
Vieroittauduin myös lopulta jatkuvasta työsähköpostin vilkuilusta. Uupumiseni pakotti myös työnantajaani miettimään prosesseja ja työtehtäviä uusiksi, koska he joutuivat pärjäämään ilman minun tietotaitoani koko sairausloman ajan.
Opin myös kuuntelemaan kehoa ja mieltä. Aiemmin sivuutin kaikki hälytyskellot, sitä en enää tee.
Uupuminen pisti tärkeysjärjestyksen uusiksi.
Penni 43
Toiko uupumus jotain uutta, tarpeellista tai jopa hyvää elämääni? Ei.
Olisin voinut jättää elämättä sen vaiheen.
Ne päivät voisin vaihtaa johonkin muuhun –toisenlaisiin päiviin.
Uupumus on turhaa. Mikään työ ei ole sen arvoinen.
Sen opin, etten ikinä enää ole antanut asioiden mennä noin pitkälle.
Anna 60
Olen hankkinut vuosien varrella valtavan määrän tietoa uupumuksesta ja siitä, miten keho ja mieli toimii. Se on auttanut ymmärtämään, miten pystyn auttamaan itseäni.
Olen kokeillut lukuisia psykofyysisen fysioterapian harjoituksia fysioterapian harjoituksia kuten hengitysharjoituksia ja niistä itselleni sopivimmat ovat jääneet päivittäiseen käyttöön. Uupumusmatkani jatkuu, mutta nyt pystyn jo elämään asian kanssa. Saan voimaa kulttuurista ja ystävistäni.
Periksiantamaton
Elämä on muutakin kuin työtä ja suorittamista. Kaikkia voimavaroja ei kannata ulosmitata itsestään, vaan levätä, rauhoittua ja rentoutua tasaisesti koko ajan, ennen kuin on jo uupunut. Uupumus kannattaa myös hoitaa kunnolla, koska se uusiutuu helposti. Jotain on opittava tekemään toisin. Uupumus on tila, mitä ei pidä ikinä aliarvioida.
Päivi
Oli pakko opetella pyytämään apua, oli pakko oppia antamaan itselleen lepo. Ja nimenomaan oppia, kaikki minussa huusi sitä vastaan että ihminen ei voi vain olla, olen epäonnistunut. Nyt tiedän että voin olla, enkä ole pettymys.
Uupumus toi minulle myös hyvää, löysin armon itseäni kohtaan, löysin selityksen, löysin itseni, en usko että ilman totaalipysähdystä niin olisi käynyt.
Muista, että sinulla on myös kaikki oikeus pysähtyä.
Anni 32
Ensimmäinen uupumiseni opetti minulle oman rajallisuuteni ihmisenä. Se myös ajoi minut tekemään tarpeellisia, vaikkakin vaikeita, ja positiivisia muutoksia elämässäni. Jotain isoa minulle tapahtui siinä kohden, kun tajusin jollain metsälenkillä, että olin koko aikuisikäni ollut itselleni valtavan epärehellinen ihan jokaisen ison elämänvalintani kohdalla sekä suhtautumisessani omaan itseeni. Minun piti uupua, että vihdoinkin ymmärsin olevani ihmisenä hyvä ja arvokas ja joka myös ansaitsee tulla kohdatuksi hyvin.
Uupumiskokemukseni ovat olleet erittäin kipeitä, mutta myös suunnattoman opettavaisia matkoja omaan itseeni. Tiedän, että opettelen tasapainottelemaan ahdistumisen ja uupumisen kanssa koko loppuelämäni, mutta on helpottava tunnistaa se ydinasia, mikä kaiken tämän ikävän toimintamallin laukaisee. Sen toimintamallin ei myöskään tarvitse aina päätyä uupumiseen asti, vaan voin tehdä paljon itselleni hyviä valintoja ennakoivasti.
Uupumiskokemukseni muistuttavat minua päivittäin siitä, että minun on kohdeltava itseäni rehellisesti, hellästi ja hyvin, niin kuin kohtelisin ketä tahansa toistakin ihmistä.
Valitsen nähdä oman uupumiskokemukseni voimatarinana, koska se ei ole tarina epäonnistumisesta. Se on tarina ihmisyydestä, elämästä ja siitä, kuinka positiivisuudella sekä hyvän sallimisella voi päästä ylös syvistäkin kuopista. Se on tarina minun aikajanallani, jossa asiat muuttuivat paremmiksi, kun uskalsin aidosti olla rehellinen itselleni ja sallia itselleni hyvää.
Honesty 40
Jos elämä on jotain opettanut, niin ainakin sen, että ihmisen pitää saada olla se miksi syntyy, kokea hyväksyntää ja rakkautta, jo heti ihan pienenä.
Työyhteisöissä on syytä huomioida jokaisen erityisyys, mieluummin tukea kun tukahduttaa sitä.
Vihdoin kaikki on hyvin
Uupumus oli minulle käänteentekevä kokemus. Pääsin uudelleen terapiaan, aloitin kiltisti taas lääkityksen ja aloin opettelemaan alusta alkaen, miten itseä kuuluu kohdella.
Olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Tunnistan herkästi sen, milloin minun on syytä ottaa aikaa itselleni, mennä kävelylle, maata rauhassa sohvalla, kutoa, kuunnella musiikkia, olla vain. Minua auttoi toipumaan sen tajuaminen, että itseasiassa olen paljon mukavampi ihminen tällaisena heikkona ja inhimillisenä, kuin vaativana kameleonttina, jollainen olin aiemmin.
Jos jokin sairastuttaa minut, niin vaativuus. Sitä muistutan itselleni aina, kun mopo meinaa karata käsistä. Toistaiseksi olen pysynyt mopon selässä.
Kreetta-Maria 48
Vuosien mittaan opeteltu rajojen asettaminen tai pikemminkin itselle annettu lupa rajojen asettamiseen on mullistanut täysin oman olemisen. Antanut hallinnan ja turvan tunteen, lisännyt itseluottamusta ja itsekunnioitusta, uskalluksen seistä omilla jaloilla. Tuntuu että kaikessa jollain tavalla valitsen, mikä on minulle ja mikä ei, mihin käytän aikaani ja rahaani, mistä haluan loukkaantua ja mistä en, mikä on minun taisteluni ja minkä ohitan olankohautuksella.
Nuppu
Niin rajua kuin uupumus olikin, niin lopulta siitä seurasi kaikkea hyvää. Olen oppinut suhtautumaan itseeni myötätuntoisemmin. En enää suostu venymään yli rajojeni. Eikä minun tarvitse enää tähdätä kymppiin, seiska on aivan hyvä numero. Uupumus on opettanut hidastamaan, silloin ehtii katsomaan myös ympärilleen.
Valot pimeyksien reunoilla 43
En itse usko siihen suosittuun käsitykseen, että uupumus itsessään olisi tuonut jotakin hyvää elämääni. Jos saisin valita, en olisi halunnut uupua. Uupumus ei voi olla ainut reitti rauhalliseen, hitaaseen ja tyytyväiseen elämään.
On mahdotonta sanoa, mikä nykyisessä elämässäni on uupumuksen seurausta ja mikä kasvua, joka olisi tapahtunut muutenkin.
Psykoterapiassa tutustuin itseeni, haluihini ja tarpeisiini sekä opin kohtaamaan tunteitani ja tunnistamaan väsymyksen ja rajani. Se ei silti tarkoita, että olisin siitä kiitollinen tai ajattelisin, että on hienoa, että uupumus pysäytti minut. Ajattelen, että on todella valitettavaa, että lapsi ei opi kasvuympäristössään rajojaan vaan joutuu löytämään ne aikuisena uupumisen ja siitä toipumisen kautta.
Katja 33
Uupumus antoi minulle ymmärrystä omien rajojen tärkeydestä. Vain sinä itse voit piirtää pisteen. Vedän omat rajani hyvissä ajoin, osaan sanoa ei ja tiedän etten voi eikä minun pidä pelastaa koko maailmaa.
Autan mielelläni muita kuten ennenkin ja pyyteettömästi, mutta en enää ikinä oman jaksamiseni kustannuksella. En myöskään enää ikinä anna kenenkään kohdella minua työpaikalla tai muuallakaan noin huonosti. Osaan arvostaa entistä enemmän itseäni, perhettäni ja läheisiäni. Kaikkea sitä, mikä on oikeasti tärkeää. Nykyään olen vahvempi, itsevarmempi ja tunnen itseni paremmin.
Marika 38
Olen vasta viime aikoina alkanut kuunnella kehoni viestejä enemmän mielenkiinnolla. Aiemmin olin vain ärsyyntynyt siitä, että ”taas kehoni pettää minut, kun se ei toimi haluamallani tavalla vaan kipuilee ja valittaa”. Nyt olen ymmärtänyt, että kehoni ja mieleni haluavat joka hetkessä vain minun parasta. Nuoremmalle itselleni sanoisinkin, että kuuntele sisintäsi, koska se on aina oikeassa.
Krista 31
Uupumus, masennus ja terapiakin olivat rankkoja, mutta nyt pystyn ajattelemaan niistä positiivisesti. Terapian aikana aloin opiskella uudella alalla amk-tutkintoa ja parhaillaan valmistelen opinnäytetyötä sekä viimeisiä opintoja. Heikon hetken tullessa, muistan terapeutin sanat rohkeudestani. Tai sosiaalialalla opiskelevalta tyttäreltä saamani äitienpäiväkortin tekstin: olisipa kaikilla lapsilla sellainen äiti kuin sinä ♥
Sumusta valoon
Itsellä uupuminen on tarkoittanut pysähtymistä. Pysähtyminen on tarkoittanut oman elämän miettimistä. Miettiminen on tarkoittanut asioiden muuttamista. Ja muuttaminen jonkun asian poisjättöä, toisen mukaan ottamista. Olen saanut jokaisesta uupumisesta jotakin elämänoppia sekä tärkeitä oivalluksia siihen mitä ja miten jatkossa haluan elämää elää. Vaikka uupumustila ovat olleet vaikeita, niistä olen aina selvinnyt ja aina jotakin hyvääkin on tarttunut matkaan mukaan. En silti toivo itselleni enkä kenellekään muullekaan vastaavia kokemuksia läpikäytäväksi.
Satu 48
Hidastan silloin, kun pitäisi kiirehtiä. Teen tietoisesti jarrutuksen mielessäni, että nyt olen tässä ja kaikki on hyvin.
Moonika
Luulin vakaasti, ettei 50+ voi enää muuttua. Miten väärässä olinkaan. Se tunne, kun pudotat harteiltasi vuosien taakan ja katsot maailmaa aivan uusin silmin. Hengität käskemättä. Rakennat itsellesi selkärangan. Löydät muiden muokkaamalle minuudelle uuden värin. Minä olen tärkeä. Minä olen hyvä juuri näin kaikkine sävyineni.
Haluan pitää kiinni jaksamisestani, mieleni hyvinvoinnista. Haluan keskustella, vaihtaa ajatuksia. Haluan, että työvuosi ei ole pelkkää selviytymistä.
Lopuksi haluan sanoa kaikille sen ehkä kuluneenkin fraasin: Olet merkityksellinen. Sinä olet yksi tämän maailman ihmeistä. Älä anna kenenkään viedä itsetuntoasi.
Nine
Olen aina jollain tapaa inhonnut naistenlehtien kansilööppejä, joissa jokin huono asia, raskas kohtalo, onnettomuus jne. ”tuo ihmiselle uuden elämän”. No, nykyisin, jos minua haastateltaisiin, toteaisin, että masennus ja työuupumus olivat pelastus minulle, loivat pohjan uudelle ja paljon paremmalle elämälle. Tie oli käyty loppuun, se arvomaailma ei enää vastannut omaa sisintäni ja myös sen vuoksi uuvuin.
Uutta ja hyvää uupumus toi. Kouluttauduin, enemmänkin harrastus- kuin ansiomielessä uusiin tehtäviin, joista koin iloa enemmän kuin vuosikausiin. Löysin koulutusteni kautta ihania, arvomaailmaltaan minua vastaavia ihmisiä. Sain pysyviä ystäviä, joiden kanssa keskusteleminen oli huomattavasti syvällisempää kuin työyhteisön kahvipöydässä. Sain oman ihmisarvoni takaisin, löysin sen sisäisen ihmisen, joka halusin olla, jollaiseksi minut oli alkujaan luotukin.
Päivi 55
Uupumus toi uutta. Lopulta uuden elämän. Ymmärsin, etten halunnut työn määrittävän minua ihmisenä. Ymmärsin, että riitän vähempänäkin.
Ymmärsin, kuinka tärkeä on pitää kiinni yhteydestä omaan itseensä, niin mieleen kuin kehoonkin.
Sielun Sointu
Aloitin siis terapian, jonka ytimessä oli itseni kohtaaminen. Miten oppisin rakastamaan itseäni ehdoitta ja miten oppisin ottamaan täyden vastuun omasta elämästäni. Ei enää muiden syyttelyä, vaan katse rohkeasti peiliin!
Olin kuin tietokone, jonka vanhoja asetuksia lähdettiin purkamaan ja matka kohti alkuperäisiä asetuksia alkoi.
Muiden miellyttäjä minussa on kuollut. Muiden miellyttäjä ei koskaan voi olla oman elämänsä ohjaksissa, vaan silloin autoa ohjaa joku muu. Minä istun nyt oman elämäni kuskin paikalla. Vankasti ja vakaasti.
Enää minua eivät ohjaa muiden asettamat asetukset tai tavoitteet, suunnitelmat, allakat ja tittelit. En kaipaa hyväksyntää keneltäkään ja tiedän olevani arvokas osa tätä maailmaa tai yhteiskuntaa, vaikka makaisin koko päivän sohvalla.
Tiedän omat rajani ja uskallan sanoa ei. Mottoni on nykyään “vähemmän on enemmän”.
Minusta on tullut oman elämäni guru. En pyri täydellisyyteen, vaan tyytyväisyyteen.
Olen tarpeeks täydellinen ja se riittää minulle.
Madam Freedom 55
