ILO EI ASUNUTKAAN VIHOVIIMEISESSÄ SUKLAAPALASESSA Mielenterveyden keskusliitto
Masennuksen iso vaikutus syömiseen on ongelmallinen noidankehä: Kun ei ole toimintakykyä tehdä ruokaa tai syödä sitä, ei saa energiaa josta ammentaa toimintakykyä – ja kehä on valmis. Masennukseni ollessa hankalassa vaiheessa minun tulee paastottua pitkään, jopa pari vuorokautta. On muuten ristiriitaista saada kehuja laihtuneesta olomuodostaan, kun laihtumisen takana on vaikea masennus. Olen kehujille kertonut tämän laihdutusvinkkini sekä sen, etten valitettavasti voi sitä lämpimästi suositella. Luulen, että pohtivat ensi kerralla kahdesti toisen ihmisen ulkomuodon kommentoimista. Kun tiedän toimintakykyni olevan heikoilla, anna itselleni luvan päästä helpolla, ja hankin kaappeihin jotain helppoa syötävää: Jugurtteja, patukoita, valmiskeittoja ja -leipiä, pillimehuja. Jotain, mistä saa helposti energiaa. Kun toimintakyky taas hiukan paranee, pyrin joitain viikkoja syömään kellontarkasti säännöllisesti, jotta kehoni saisi kaipaamaansa ja vahvistuisin niin henkisesti kuin fyysisesti. Aleksandra 33
Masennus on vahva vaikutin tunnesyömiseeni. Haen jatkuvasti lohtua, iloa, voimaa ym. ruoasta (=herkuista). Herkut helpottavat monenlaisia tunteita (suru, pettymys, ahdistus), vievät ne ns taka-alalle. Koen olevani onnellisempi herkutteluhetkissä. Toki jälkikäteen tulee aina morkkis, joten noidankehä on valmis. Olen käynyt ravitsemusterapeutilla, joka oli erikoistunut tunnesyömiseen. Siitä oli suurta apua. Sain mm. keinoja käsitellä tunteitani niissä tilanteissa, jolloin tunnesyömisen tarve tulee. Minua motivoi normaalipainon ylläpito, hyvän mallin antaminen omalle lapselle, oman terveyden ylläpito ja edistäminen. Katriina42
Ravinnolla on ollut myös mieleeni suuri vaikutus, mitä värikkäämpää, ja terveellisempää ruokaa olen nauttinut, sitä paremmin olen voinut. Ja maailma ei kaadu, jos silloin tällöin sortuu napsimaan pullan, jos toisenkin. Tästä ei itseään kannata soimata, herkuttelu kuuluu myös elämään. Marja
Masentuneena syöminen on usein holtitonta tai ylipäänsä epäterveellistä makean napostelua ilman kunnon aterioita. Itselläni mielialaa on kohentanut hedelmien ja kasvisten syönti sekä ruoka-aikojen noudattaminen. Lisäksi kasvispainotteinen ruoka on kohentanut itsetuntoa, kun paino lähtenyt myös alenemaan. Irma21
Ravintotottumuksessa näin jälkeepäin ajatellen oli varmasti jotain määrällistä ja laadullistakin vajetta. Söin ilman kellotusta seuraten nälän tunnetta ja nälän tunne ei niin selvästi ohjannut riittävään syömiseen enää korkeammassa iässä. En kuitenkaan näe, että parempi ravinto olisi minua pelastanut masennukselta. Ruokailut jäivät kun putosin masennukseen. Laiduin nopeasti 6kiloa. Aloin sitten pakottaa itseni syömään. Sitten vähitellen aloin katsoa myös tarkemmin mitä söin ja parantaa ravintoa siihen suuntaan, mitä kirjoissa oli sanottu masennuksen hoidosta. Herkkujen ahmiminen oli useinkin keino saada ahdistukseen lievennystä, mutta ei syvimmässä masennuksessa. Silloin ei edes herkut tuoneet mielihyvää ja laihduin nopeasti. Sitten kun aloin taas tuntea herkkujen ihanuuden aloin syödä niitä surutta, koska ne eivät minulla painoa lisänneet. Alkoholia välttelin masennuksen aikana. Tuntui, että se vain suurentaisi surkeutta. JussiN66
Syöminenkin voi tulla ongelmaksi. Toisilta menee ruokahalu, toiset taas voisivat syödä koko ajan. Siinäkin taas kultainen keskitie: ruokarytmi. Aamupala, lounas, päivällinen, iltapala. Se voi tuntua raskaalta mutta jos suurinpiirtein tähän pystyy on se jälleen itselle kiitoksen paikka. Jos syöminen ja herkuttelu houkuttaa liikaakin voi yrittää tehdä itsensä kanssa sopimuksen: jos viikon ruokailut sujuvat suht koht järkevästi voi sitten sunnuntaina pistää poskeensa sen suklaalevyn tai litran jäätelöä. Toki vaikka joka päivä voi olla siinä päiväkahvihetkessä joku pulla tai muu jota mielii, kunhan ei mielellään nyt ihan sitä levyllistä suklaata joka päivä. Jos on ylipainoa, tämä vaihe ei ole se hetki kantaa niistä huolta. Meitä on kaiken kokoisia ja minä tässä hetkessä olen tällainen ja tällaisena hyvä! Keinu
Liikunta oli jäänyt, mutta ruoka maistui. Sain lisäkiloja siinä määrin, että se alkoi tuntua jo epämukavalta. Kun kengännauhojen solmiminenkin alkoi olla ähellyksen takana, päätin että jotain on tehtävä. Aloitin ruokavalion, joka oli laskettu minulle sopivaksi vähäisen liikunnan huomioiden. Puolessa vuodessa saavutin alkupainoni ja olo tuntui hyvälle. Silti fyysiset voimat eivät palautuneet ja väsymys tuntui vain tiukentavan otettaan. Olin turhautunut väsyneeseen minääni. Lääkäri oli edelleen sitä mieltä että väsymykseni johtuu masennuksesta. Osaksi varmasti näin, mutta silti tuntui että ei voi olla näin uupunut joka ikinen päivä, että pitäisi kai sitä olla edes joku parempi päivä välillä. Jatkoin ruokavalion mukaista elämäntapaa pääpiirteissään, eli halusin pitkäaikaista muutosta ruokavalioon, enkä mitään kuuria. Enimmäkseen olen onnistunut, mutta masennus vaikuttaa minulla siten, että on vaikea pysytellä herkuista erossa. Eli jokainen päivä on itsensä kurittamista, etten sorru liikaa herkkuihin. Jokunen kilo on väkisinkin tullut takaisin, mutta yritän pysytellä näissä, ettei tarvitse aloittaa tiukkaa menua uudelleen. Kaarina55
Tiedostan myös, että terveellinen ravinto edesauttaa voimaan paremmin mutta aina se ei vain riitä. Varsinkin kun asuu yksin, on haastavaa pitää huolta hyvästä ravitsemuksesta. Tässäkin auttaa paljon, jos on joku, jonka kanssa voi kokkailla ja kokeilla uusia ruokia. Minua inspiroi kirja nimeltä ”mielen ruokaa” jonka on kirjoittanut Sinikka Piippo. Siinä on ihania kuvia ja monia eri kasviksia, hedelmiä, yrttejä ja pähkinöitä, joiden tiedetään vaikuttavan hyvällä tavalla meihin. Jokaisesta on erikseen mainittu mihin se erityisesti vaikuttaa. Olen saanut lisättyä ruokavaliooni enemmän kasviksia ja vihreää ihan vain tämän kirjan ansiosta. Haluan antaa keholleni ja mielelleni työkaluja voida paremmin. Kasvisten lisääminen on yksi sellainen. Tässäkään asiassa en ole liian tiukka itselleni, ei haittaa, jos en onnistu syömään joka päivä terveellisemmin. Ei vaikka vain yhtenä päivänä viikossa söisin kasviksia, ehkä jo seuraavalla viikolla niitä päiviä on kaksi. Kannan toivoa mukanani, 1984 Pahimpia kausina sorrun herkemmin syömään herkkuja, ja liikaa herkkuja nautittuani, myös oloni on huonontunut entisestään. Jolloin soimaan, ja mitätöin itseäni, vaivun ikään kuin syvemmälle masennuksen syövereihin. Marja
Viime vuosina oon ollut altis tunnesyömiselle eli herkuttelen pahaan oloon. Välillä mulla tulee myös tarve yrittää syödä terveellisemmin, mutta yleensä yritän muuttaa ruokavaliota liikaa kerralla, ja motivaatio lopahtaa parin viikon jälkeen. Oon ylipainoinen, joten painoa pitäisi pudottaa. Olin monta vuotta kasvissyöjä ja sitten palasin sekasyöjäksi. Nykyään syön pääsääntöisesti kasvista, mutta joskus myös lihaa. Herkuttelen kuitenkin edelleen paljon. Puoliso on myös melkoinen sokerihiiri ja helpottaisi, jos myös hän sitoutuisi syömään terveellisemmin. Herkuista tulee helposti hyvä olo, jota muuten en kauheasti koe. Emppu 30v
Enää en jaksa painoasta huolehtia, se lähtee, jos lähtee. Koetan syödä terveellisesti ja nyt minulla on enemmän rahaa kasviksiin ja marjoihin. Raha vaikuttaa kuitenkin kaikkeen. Muistan että oli vaikea koettaa parantaa syömistään silloin kun oli rahasta pula. Rahapula aiheutti stressiä ja masennus ei silloin helpolla irrota itseään. Se mörkö rakastaa ahdistusta, pelkoa ja surua. Kun äitini kuoli, olin jo valmiiksi masentunut ja siitä jaksosta tulikin pisin tähän saakka. Jouduin luopumaan töistäni ja valitsemaan pienempi palkkaisen, mutta vähemmän stressaavamman työn. Siitä on nyt kaksi vuotta ja luulen että se oli parasta mitä olen tähän saakka tehnyt.
Ruokailutottumukset masentuneena eivät ole ykkösasia, mihin kiinnittäisi huomiota. Nälkäkään ei aina muistuta energiavajeesta, joten olo muuttuu helposti tästäkin syystä surkeammaksi. Tähän asiaan itse sain jotain tolkkua sen ehkä tarpeellisen kolauksen, kun kävi ambulanssi, koska en pysynyt jaloillani. Ei minulle ole tähän ikään mennessä sanottukaan, että verensokerit on liian alhaalla. Olin mielestäni syönyt, mutta en läheskään riittävästi, vaan kun ei ollut nälkä, niin katsoin riittäväksi. Se ongelma on edelleen, että huonoina aikoina ei ole halua syödä, mutta olen suunnitellut ns. huonojen aikojen helpon ruokalistan, mistä koostuu välttämättömät ravinteet.
Sipe54 Anne 65+
Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Aterioiden suunnittelua, valmistamista ja syömistä . Nykyään yritän suoriutua ruuanlaitosta mahdollisimman helpolla. Jos asuisin yksin, eläisin luultavasti ruisleivällä ja kahvilla. Teineille tarjoan lämpimän aterian kahdesti päivässä, vaikka kokkaaminen pakkopullaa onkin. Kuittaan nykyisin aamupalan kahvilla, samoin usein myös lounaan. Saatan muistaa iltapäivällä, että en ole syönyt koko päivänä. Toisinaan, esim. kauppareissulla saatan korvata lounaan suklaalla. Välillä on taas päiviä, jolloin söisin koko ajan ja vieläpä kaikenlaista mässyruokaa: pizzaa, kebabia, munkkeja. Onneksi tällä hetkellä rasvainen ruoka etoo. Sairausloma-ajan tulot ovat pienet, kekseliäisyyttä joutuu välillä käyttämään. Söisin mielelläni salaatteja ja kevyitä ruokia. Oikein raskas, hiilihydraattipitoinen ruoka saa olon tuntumaan väsyneeltä ja jotenkin tunkkaiselta. Sasa 56v.
On ne kropan vaatimat ruoat ja sitten on ne sielun ruoat. Minulla on hyvin erikoinen suhtautuminen ruokaan noin normaalistikin. Ykköstyypin diabetes on 45 vuotta pitänyt melkoisessa ruodussa. Eikä sairauteni ole koskaan ollut pelkkää lääkkeen annostelua, vaan lisäksi jatkuvaa syömisten sisällön, verensokeriarvojen ja ajoitusten kyttäämistä. Masentuneena vaan ei jaksa kannatella pahaa oloa kovinkaan hyvin, litra jäätelöä tuo ihanan hetkellisen helpotuksen, mutta lasku kropassani on kova. Sen litran jälkeen saatan voida todella pahoin useita tunteja, yli illan, päivän ja yön. Meillä suomalaisilla on peruskoulukasvatuksessa opetettu lautasmalli; lautaselle 1/3 salaattia, 1/3 pottua, 1/3 lihaa. Normaalien ihmisten ruokailurytmeistä en osaa oikein sanoa yhtään mitään, minun tulisi syödä noin 3 tunnin välein. Uhhuh. Siirryin kasvisruokaan niin paljon kun mahdollista vuoden alussa ja se on keventänyt oloani. Olen suhteellisen tyytyväinen syömisiini. Joka päivä tulee sitä armoa kyllä edelleen ajateltua paljon. Juominen on tärkeää, normaalisti tavote on noin 2 litraa nestettä päivässä. Ämpärillinen aamukahvia lasketaan myös. Kielo 53
Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita ja suurimman avun olen saanut sokerin välttämisellä. Se on ajoittain ollut melkein mahdotonta, koska se tuo myös lohtua masennuksen aikana. Marja58
Suuret vastoinkäymiset, joita elämä on tarjoillut viimeisinä vuosina kiihtyvällä tahdilla, houkuttelevat tarttumaan suklaaseen tai punaviiniin.
Masennus on tehnyt minusta makeariippuvaisen. Erityisesti ilta ilman suklaata ottaa koville. Jotain herkkua on syötävä ennen kuin lähtee nukkumaan. Syön muuten suhtkoht kohtuullisesti, joten ylipainoa on vain pikkiriikkisen.
Tahdonvoimaa on vaatinut kävellä niiden ohi. Oli ajanjaksoja, jolloin en siihen kyennytkään. Olen opiskellut jo kymmenen vuotta ravinnon ja terveyden yhteyttä. Siksi tiedän, että jokainen suupala on joko hyvää tekevä, tai hitaasti tappava myrkky. Suoliston mikrobiomi, sen kunto on avainasemassa kaiken terveyden ylläpitämisessä. Tieto ei lisää tuskaa, vaan antaa mahdollisuuden valita. Aito ruoka, puhtaat raaka-aineet ilman lisäaineita , mahdollisimman vähän sokeria ja vääränlaisia, tulehdusta ruokkivia kasvirasvoja, niillä mennään. Emäntä60
Meri68
Olin lihava lapsi, koska hukutin vaikeudet syömiseen. Kotona oli tarjolla aina ruokaa ja varsinkin kaikkea hyvää. Opin väärät ruokatottumukset siis jo varhain ja painoongelmat ovat kulkeneet matkassani koko elämäni ajan. Olen syönyt pahaan oloon, ahdistukseen ja masennukseen. Herkut helpottavat hetkeksi! Tiina62
Masentuneena söin kaikkea piittamasta mistään mitään. Nykyisin motivoi hyvän olon tunne ja tunne siitä, että arvostaa itseään ja omaa kehoaan niin paljon, etten tahdo laiminlyödä sitä syömällä kaikkea höttöruokaa. Siihen tulee sitten kaikkia oheissairauksia mukana, enkä sitä halua. Omalla ruokavaliolla pystyn vaikuttamaan omaan virkeytasoon ja hyvinvointiini. Epätoivossa kasvanut vm79
Olen ollut syömisessäni aika säännöllinen. Syön aamiaisen ja ainakin yhden lämpimän aterian sekä välipaloja päivän mittaan. Minulla on kuitenkin vielä paljon opeteltavaa ruoan laittamisessa juurikin kotioloissa itsekseni. Aika usein ruoka ei juuri tarjoa elämyksiä kotona. Kun käyn alueellisessa mielenterveysyhdistyksessä, käymme aluksi kaupassa ja sitten teemme yhdessä ruokaa. Jokaisella on oma tehtävänsä talkoissa. Mutta olen kärsinyt lievästä syömishäiriöstä myös. Olen ahminut iltaisin ruokaa, viimeksi söin lakuja pussillisen. Ruoka vähäsen hallitsee mieltäni. Jos illalla on syönyt liikaa, tulee närästys yöllä. Minulla onkin tehtävää tässä suhteessa. Ahmiminen kostautuu ja liika rasvan käyttö (pizzat ja makkara) myös. Lassi 49
Olen itseasiassa laihduttanut kaiken kaikkiaan 30 kiloa 10 vuodessa. Ilman lääkeapua ensimmäiset 15 kiloa aterioiden kokoa pienentämällä ja hedelmiä syömällä. Ne ensimmäiset 15 laihdutettua kiloa pyrki palaamaan takaisin ihan väkisin. Moni on varmaankin tämän saman ilmiön huomannut. Asiasta myös kirjoitetaan nykyisin. Siihen on lääketieteellinen syynsä. Meidän lihavien ei siis tarvitse noteerata parjaavia puheita siitä, että olemme laiskoja ja saamattomia laihduttamisen suhteen. Ei se ole ihan niin. Ne laihdutetut kilot tulevat takaisin melkeinpä vääjäämättömästi, tai ainakin todella helposti. Meillä paljon lihoneilla kun ei kylläisyyshormonin tuotanto toimi kuten normaalipainoisilla, tai siis sellaisilla, joiden paino on pysynyt suurin piirtein samana. Hulda 55
Ruokailu on minulle vaikea asia. Olen ollut tunnesyöjä lapsuudesta asti ja tottunut lohduttamaan itseäni herkuilla. Suklaa ja pulla ovat päihteitäni. Pyrin syömään tasaisesti ja terveellisesti, mutta toden sanoakseni en siinä ole toistaiseksi hyvin onnistunut. Maija
Ruokavalioni on melko terveellinen, oli myös sairastamisen aikana. Koska rahaa oli vähän, herkkujen osto jäi vähiin. Ruuat tein itse, siinä säästää rahaa ja tietää mitä syö. Koko ajan ruokailu muuttuu terveellisempään suuntaan. Kun syön itselleni sopivalla tavalla, säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia, voin paremmin. Jos syön liian raskaasti, nukun huonosti ja kärsin vatsavaivoista. Tietysti herkuttelenkin joskus ja hyvällä omalla tunnolla. Iitu66
Ihan sama, mitä syö – ruoat, jotka terveenä olivat maukkaita ja mieluisia ovat masentuneelle minulle yhdentekeviä. Puuroa on helpointa syödä, täyttävää, vaivatonta valmistaa ja jo lähtökohtaisesti yksitoikkoista. Salaatteja, jotka on koostettu sekalaisista vihanneksista, mistä tahansa, jonka valmistaminen ei vie aikaa tai aiheuta liikaa tiskiä mutta joka on riittävän ravitsevaa. Masentuneena herkuttelu on muistelua ja tunnustelua: tästä tiedän pitäväni silloin, kun en ole masentunut, miltä se tuntuu nyt? Useimmiten parin ensimmäisen puraisun jälkeen ei juuri miltään. Ihan sama. Silti suklaalevy saattaa mennä yhdellä istumalla, se on yritys tuntea mielihyvää. Tärkeää on olla piiskaamatta itseään, jos sellaisen syö vaikka ilo ei asunutkaan vihonviimeisessä palasessa. Silloin on helpompaa jättää seuraava iloton levy syömättä. Johanna48
Vaikeassa masennuksessa menee myös ruokahalu, lievemmässä sen tuoma väsymys ja turtumus asioihin saa hakemaan mielihyvää ahmimisella, etenkin kaikkia herkkuja voi mennä silloin paljon. Tähän ei auta se, että masennuksessa uni on katkonaista ja haurasta, vaikka tuntuu että voisi vain nukkua ja raajat painaa tuhat kiloa, on mahdotonta saada sellaista virkistävää unta. Nämä kaikki, huono uni, huono syöminen ja liikkumattomuus, sitten entisestään pahentavat oloa. Ja siltikään ei asioita silloin pysty korjaamaan, vähän niin kuin olisi metrin päässä pilleri joka veisi pahan olon pois, mutta sitä on niin lopussa, ettei jaksa ojentaa kättään ja ottaa sitä pilleriä. TinaS47
Viimeisen viiden vuoden aikana olen havainnut, että minulla on tunnesyömistä. Ihan täysin syöminen ei ole karannut käsistä, mutta yhteys alakuloon on ilmeinen. Nyt työstän tätä ravitsemusterapeutin kanssa ja olen löytänyt uusia eväitä. Rosen-terapian kautta sain tukea kehon ja mielen yhteydestä ja sain konkreettisia keinoja, miten irtaannutan itseni stressistä ja ikävistä ajatuksista. Olen oppinut erottamaan valheelliset tavat ajatella ja ymmärtänyt, että oma totuuteni huijaa joskus tosi pahasti. Maarit 52
Masennuksen mukana ruokahalu oli usein sama kuin mieliala, eli lähellä nollaa. Syömisestä en saanut juuri nautintoa, sillä se tuntui yhdentekevältä. Ajoittain taas ruokahalu oli valtava, ja ruuasta sai lohtua. Silloin häpesin itseäni ja peittelin syömisiäni. Parhaiten syöminen pysyy tolkullisena, kun ateriarytmi on säännöllinen ja keho tottuu saamaan tasaisesti energiaa. Silloin ruokahalu tuntuu heräävän kuin itsestään. Veden juominen on myös tärkeää. Tuuli32
Masennus vei minulta ruokahalun ja liikunnan ilon. Myöhemmin sairastuin anoreksiaan, joka muutti liikunnan ilon pakkoliikkumiseksi. Näin myöhemmin voin todeta, että tasapainoinen ja riittävä ruokavalio auttaa jaksamaan arjessa. Näin ollen yksi haavoittuvuustekijöistä, nälkä, on poissuljettu.
Ruokavaliotani masennus aluksi muutti siten, että koin tarvetta palkita itseäni herkuilla. Kuitenkin huomasin, että pitkällä tähtäimellä sokeri ja raskas ruoka tekivät oloni huonommaksi. Tällä hetkellä mielialani ei kaipaa mitään palkintoja ruuan muodossa, mutta terveellinen perusruoka pitää mielen tasaisena. Totta kai myös herkkuhetkiä pitää elämässä olla.
Johanna21
Ruokavalioni on aika yksipuolinen. Aamupuuron syön sellaisenaan, en pysty syömään leipää enkä kahvia. Päivällä juon kahdet kahvit, silloinkaan en juuri syö muuta kuin pullan ja hedelmiä. Sitten illansuussa laitan lämpimän ruuan ja syön silloin annokseni. Joskus ruoka ei maistu ja joudun jättämään sitä tähteelle. Olen huomannut ettei kahvikaan maistu hyvältä, en tiedä miksi. Ehkä monet lääkkeet muuttavat makuaistiani tai sitten masennus tekee sitä. Hedelmien lisäksi syön silloin tällöin suklaata. Menee joskus pitkiä aikoja, ettei suklaakaan maistu. Riitu68
Maikki 67v.
Pidän edelleenkin aitoja asioita suuressa arvossa; voita, parin kilometrin päästä jo toistakymmentä vuotta noutamaani käsittelemätöntä tilamaitoa, läheisen kanalan kananmunia ja pienen lähileipomon 100 %:sta luomuruislimppua. Vältän eineksiä enkä syö vaaleaa leipää enkä pullaa tai leivonnaisia. Omasta kokemuksestani voin aukottomasti todistaa vaalean leivän, sokerin ja kaikenlaisten prosessoitujen elintarvikkeiden tuovan masennusoireet vahvana esiin. Aivan samoin kuin alkoholin käyttö. En ole koskaan käyttänyt alkoholia runsaasti mutta etenkin iän myötä selkeästi huomaa, miten merkittävästi jo kohtuullinen kaljoittelukin huonontaa unen laatua ja laskee mielialaa, vaikkei mihinkään krapulatilaan asti käyttö johdakaan. Jo muutama tölkki olutta saunan yhteydessä riittää tähän. Jukka58
Hyvinä aikoina, kun jaksoi pitää itsestään huolta, oli motivaatiota ja voimaa tarkkailla syömisiä ja pitää hyvä ruokarytmi ja makeanhimotkin vähenivät. Muistan kyllä tämän kaiken. Suklaa kun on aina ollut sellainen pahe, niin meni tosi monta kuukautta jopa, kun ei pisaraakaan suklaata maistunut. Olin huippuylpeä itsestäni. Mutta, kun alkoi opiskelut uudelleen, eikä kaksisuuntaista mielenterveyshäiriötänikään oltu vielä diagnosoitu saati lääkitty, romahdin aivan alas. Olin aivan valmis kömpimään peiton alle ja olemaan siellä monta vuotta. Mutta lasteni takia oli pakko viimeisillä voimavaroilla huolehtia heidän arkensa, itselleni ei niitä voimia riittänyt enää. Rosso42
Masennus ei ole muuttanut ruokailutottumuksia. Silloin alkuaikoina, kun olin masentunut, minulla oli pala kurkussa, koska masensi niin paljon enkä ollut vielä päässyt hoitoon. En saanut syötyä edes puuroa mansikkahillolla. Sen olen tehnyt, että syön aina samoja ruokia, koska minulla on taipumusta ahmimiseen. Kun ostaa vaan tietyt ruoka-aineet niin ei tee mieli mitään ylimääräisiä syödä. Huomaan että ruokailu säännöllisyys on ollut tärkeä pointti ruokavaliossani. Minulla on motivaatiota mun ruokavalioon, koska muistan ulkoa ruoka-aineet, joita ostan ja helppous motivoi myös. En enää ahmi herkkuja ja pystyn syömään ahmimatta. Riikka50
Ruokavalioni on hyvin kasvisvoittoinen, enkä käytä lisättyä sokeria. Ehkä olisin vielä ahdistuneempi ,jos ruokavalioni olisi epäterveellisempi. Piilossa66
Omalla kohdalla menetin täysin ruokahalun ja kiinnostuksen syömiseen. Laihduin melko surkeaksi. Lähes 10kg alle puolessa vuodessa ja olin hoikka jo aikaisemmin. Ruokahalu palasi huonosti, joten aloin kellottaan syömisen 3-4h välein. Vaikka ei ollut nälkä. En käytä kofeiinia, pyrin syömään makeaa ym pikaruokaa harvoin. Eli peruskotiruokaa, hedelmiä, marjoja. Tulee nykyään kausia, jolloin tekisi mieli syödä vaan pizzaa ja suklaata. En ole armoton, syön sitten jos siltä tuntuu, mutta pääasiassa pyrin kohtuullisen hyvään ruokaan. Vältän valmisruokia. Itsellä lisäaineet ja hyvin käsitellyt ruuat pahentaa huomattavasti oloa. Minttu52
Minulle ei yleensä maistu ruoka lainkaan ja painoni putoaa näinä kausina. Pidän syömisestä ja nautin uusista mauista, mutta masentuneena ei huvita syödä mitään. Aterioinnista tulee siis pelkkä tankkaus ja tuolloin on aivan sama, mitä suuhuni laitan. En pidä ruoanlaitosta lainkaan ja masentuneena saatan syödä fetasalaattia kaksi viikkoa putkeen. Kun jotain on pakko syödä että jaksaa. Masentuneena en jaksa kaupassa miettiä asioiden terveellisyyttä, mutta usein kallistun salaatin tai valmisruoan puoleen, jotain minkä saa nopeasti eikä tarvitse nähdä vaivaa. Huomaan kyllä, että yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi ja syön lisäravinteita. Joskus elimistössä on selkeästi joku puutostila, koska tulee mielitekoja, esimerkiksi tekee mieli syödä maksaa. Ja siitä, kun tietää syövänsä huonosti, seuraa vähän lisää masennusta ja ahdistusta. Sari 53v.
Ruokavaliolla koen olevan todella suuri merkitys myös mieleen. Kun syön terveellisesti ja säännöllisesti oikeaa ruokaa, on olo sekä fyysisesti että psyykkisesti parempi. Terveellisyyteen motivoi kehon ja mielen hyvinvointi, ja isossa osin myös ulkonäkö – niin, olen kai hieman pinnallinen kun oma ulkonäköni on minulle niin iso asia. Tai sitten tuntuu, että siihen sentään elämässäni voin vielä vaikuttaa, kun sairaudet jyllää. Ahmimisen riski on suurin masennuksen alussa, kun väsyttää ja turruttaa, on tylsää muttei jaksa tehdä mitään. Silloin hetkellisen mielihyvän hakeminen herkuista houkuttaa, enkä ole missään asiassa keskitien kulkija, niinpä en osaa herkutellakaan kohtuudella. TinaS47
Salamatkustajat
Sata kiloa kavereineen hölskyy ja heiluu eteenpäin. Kaarroksessa kilot valuvat seuraten kehoa kallistellen ja hytkytellen. Nuo salamatkustajat ovat tarttuneet mukaan yksi kerrallaan. Yksi jääkaapin hyllyltä, yksi keittiön kaapista, yksi pakastimen perimmäisestä nurkasta. Jäätelöä, makeisia, suklaata, limonaadia, siideriä ja paljon rasvaa. Rasvaa ruuasta, rasvaa leivistä, rasvaa sipseistä. Sipsi, se petollisin ja koukuttavin kaveri aina huutelemassa kaupan hyllyltä ”ota minut” ja miten usein sille on vaan antanut periksi. ”No tule sitten”. Kaverina aina nälkä, kaverina aina mieliteot. Keho huutaa ylimääräistä energiaa. Lohduttavaa ruokaa joka piristäisi mieltä edes ohimenevän hetken. Suklaa on niistä lohduttavin ja lämmittävin. Kiva kaveri pimeissä illoissa sohvalla seurana. Tai sitten karkit, rouskuvat ja suussasulavat. Nyt olen päättänyt karistaa nämä kaverit. Yritän kallistaa kurveissa ja kävellä kovempaa, jos ne tippuisivat kyydistä. Turhaan. Tiukasti ovat takertuneet vatsalle, lantiolle, takamukseen, sääriin. Paksuja selluloidipahkuroita; puhdasta rasvaa ja vararavintoa vaikka koko komppanialle. Vararavintoa vuosiksi ilman yhtään suupalaa. Olen vakaasti päättänyt, että liike on lääke, liike on karistuskeino. Rasva ja sokeri ovat historiaa. Ruoka on nyt vain ravintoa sen verran, että keho liikkuu. Salaattia, keittoja, hedelmiä ja näkkileipää. Kaikkea kevyttä ja kunnollista keholle. Ropaus purkista vitamiineja kyytipojaksi. Pois kakut, kahvileivät, nopeat napsut ja rouskuvat keksit. Tervetuloa terve elämä! Ehkä silloin kuoriutuu keväällä uusi pienempi minä. Kaikkien salamatkustajien jälkeensä jättämä. Taipuva selkä ja kevyet kengät. Keho on viimein vapaa, raskain paino on poissa. Mieli on iloisempi kuin vuosiin, joka päivä painostava taakka on poissa. Minä pystyn, minä kykenen, minä tein sen. Minä päätin, minä yritin, minä halusin muutoksen. Pienin tavoittein tein sen. Ei pikajuoksulla vaan maratoonilla. Kirjaimet nyt näppäimistöllä kevyet ja koskettavat. Huokaisu, helpotus, vapaus, keveys. Mieli salamatkustajista vapaa. Nm. 22 kaveria karistettu