www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 2
www.aboland.fi Sid/Sivu/Page 3
Vinter på Bengtskär 1874 var året då Hangö hamn färdigställdes. Som en naturlig konsekvens av den nya knutpunkten blev sjöfarten i trakten livligare och kontakterna utomlands tätare. Ur sjöfararnas synvinkel ställde den nya hamnen dock till med bekymmer, då vattnen i trakten ansågs vara förrädiska. I synnerhet vintertid accentuerades risken för tillbud. Då sedan ångfartyget Helsingfors förliste nordost om den karga kobben Bengtskär nyårsdagen 1905 slog lotsöverstyrelsens chef Nikolaj Sjöman fast att en ny fyr bör byggas för att vägleda trafiken.
av det här slaget ett strapatsrikt äventyr. –Lyckligtvis höll sig sjöfartsstyrelsen redan på 20 och 30 –talen med isgående sevicebåtar och lotsångare. Exempelvis försåg servicebåten Murtaja bengtskärsborna med post, mat och annat nödvändigt några gånger per vinter. Fiske, samt jakt på sjöfågel och säl bildade stommen på fyrfolkets meny. Då reservoaren med sötvatten ibland sinade, bar man in snö och smälte den för
att få något drickbart. Paula förklarar vidare att det fanns ett system, med vilket man kunde signalera att något var på tok. –Om man av någon anledning behövde hjälp från fastlandet, användes fyrens ljus som signalsystrem. Normalt blinkade fyrens lampa, men om hjälp bad man genom att stänga blinksystemet, och i stället rikta ett fast sken mor Russarö samtidigt som ett svart segelduksklot hissades. Russarö
bekräftade med ett likadant fast sken att meddelandet mottagits. Överraskningar i form av oväntat besök var man förstås inte bortskämd med. En kall vinter i början av seklet avbröts dock Bengtskärs isolering abrupt, då först en tysk och därefter en norsk besättning kom gående till fyren längs isen. De bägge fartygen hade efter en tids kamp frusit fast så fullständigt, att de inte längre gick att få loss. Det enda som där-
efter fanns att göra var att ta till apostlahästarna. Tyskarna och Norrmännen fördes till fastlandet, varifrån de kunde begära om isbrytarassistans.
och återställa det som de krävande förhållandena under vintern farit illa med. Sedan kan de första besökarna hälsas välkomna.
Nuförtiden behöver ingen längre bo på fyren, men Paula och hennes man Per ser året runt till att grundvärmen och annat tekniskt fungerar. Då vårisarna och vädret tillåter är det åter dags att packa Bengtskär ur malpåsen; reparera
Is och bitande vindar
Julen inväntade man ungefär som överallt annanstans i landet på den tiden. Man städade och bakade i veckor före högtiden. Varje familj hämtade ut sin egen julgran till fyren. Julmaten följde skärgårdstraditionerna med julgädda och julgröt. Uppklädda firade man julafton i värmen av kakelugnar och spisar. Centralvärmen fungerade först med kokseldning, och senare med olja. Vintertiden var i högsta grad påtaglig på den karga ön. Menförestiderna inskränkte kontakterna till fastlandet till ett minimum. Ibland, när man ändå var tvungen att hämta förnödenheter från Rosala använde sig fyrvaktarna av en så kallad iseka. Isekan roddes först över fritt vatten fram till iskanten, varefter man släpade ekan efter sig tills isen med säkerhet såg ut att bära. Trots att avståndet mellan Rosala och Bengtskär är 18 km var en färd
Talvi Bengtskärissä Hangon satama valmistui vuonna 1874. Se vilkastutti luonnollisesti alueen merenkulkua ja lisäsi yhteyksiä ulkomaille. Uusi satama aiheutti kuitenkin ongelmia merenkävijöille, sillä Hankoa ympäröiviä vesiä pidettiin sangen petollisina. Varsinkin talvisaikaan onnettomuuksien riski korostui. Kun Helsingistä tulossa oleva höyrylaiva sitten haaksirikkoutui karun Bengtskärin luodon koillispuolella uudenvuodenpäivänä 1905, luotsihallituksen päällikkö Nikolaj Sjöman päätti, että Hankoon johtavalle väylälle tarvitaan uusi majakka. Bengtskärin majakan valo voitiin sytyttää jo vuonna 1906. Korkea graniitista rakennettu majakka nousi mahtavana merestä niin kuin se yhä tänäänkin tekee. Nykyään majakka on suosittu turistikohde. Kesäpäivästä ulkomerellä ja ennen kaikkea korkeasta tornista avautuvasta uskomattomasta maisemasta on tullut viime vuosina unohtumaton kesämuisto yhä useammille kävijöille. Bengtskär ei kuitenkaan ole, kuten se ei ole koskaan ollut,
Taalintehtaalla ja Hiittisissä. Vaikka majakka olikin suuri, tilaa ei ollut liiemmälti. Majakanvartijoiden perheillä oli kullakin huone ja keittiö, majakkamestarin perheellä oli käytössään kolme huonetta.
pelkästään kiiltävä postikortti, jossa aurinko paistaa ja leppoisat kesätuulet puhaltavat. Loppusyksystä alkavat oikeat myrskyt, joiden jälkeen tulee talvi purevan kylmine tuulineen ja mitä merkillisimpine jäämuodostelmineen. Paula Wilson, jonka kirja Bengskäristä äsken julkaistiin, kertoo kuinka majakalla elettiin 20 ja 30 -luvulla. – Bengtskär eli kukoistuskauttansa 1920- ja 30-luvuilla. Silloin siellä asui enimmillään 32 henkeä, joista 21 oli lapsia. Luodolla asuvilla viidellä perheellä oli juurensa Ahvenanmaalla, Rymättylässä,
– Joulua odotettiin samalla tavoin kuin muuallakin maassa siihen aikaan, kertoo Paula. – Juhlapyhiä ennen siivottiin ja leivottiin viikkokausia. Jokainen perhe haki oman joulukuusensa majakalle. Jouluruoka noudatti saaristo-perinteitä, joihin kuului mm. jouluhauki ja joulupuuro. Jouluaattoa vietettiin parhaisiin pukeutuneina kaakeliuunien ja hellojen lämmössä. Bengskärin keskuslämmitys toimi aluksi koksilla ja myöhemmin öljyllä. Karulla luodolla talvi todella tuntui. Kelirikkoaikoina yhteydet mantereelle supistuivat minimiinsä. Silloin kun oli pakko hakea tarvikkeita Rosalasta, majakanvartijat käyttivät ns. jäävenettä. Venettä soudettiin ensin avovettä pitkin jään reunaan saakka, jonka jälkeen sitä vedettiin perässä niin pitkälle, että jään varmasti uskottiin kantavan. Vaikka Bengtskärin ja Rosalan välinen
etäisyys on vain 18 km, tällainen matka oli aina vaiherikas seikkailu. – Onneksi merenkulkulaitoksella oli jo 20- ja 30-luvuilla jäässä kulkevia palveluveneitä ja luotsilaivoja. Esimerkiksi palveluvene Murtaja toi bengtskäriläisille postia, ruokaa ja muuta tarpeellista muutaman kerran talvessa. Pääasiallisen ruokansa majakalla asuvat hankkivat kalastamalla ja pyydystämällä merilintuja ja hylkeitä. Kun makeanveden säiliö välillä ehtyi, juomavesi sulatettiin lumesta. Paula kertoo edelleen, että majakkalaisilla oli oma tapansa viestittää, että jokin oli vialla. – Jos mantereelta jostain syystä tarvittiin apua, majakan valoa käytettiin viestintäkeinona. Tavallisesti majakan lamppu vilkkui säännöllisin väliajoin. Kun pyydettiin apua, vilkkujärjestelmä suljettiin ja sen sijaan suunnattiin kiinteä valokiila Russaröä kohti. Samanaikaisesti majakan huipulle nostettiin musta purjekangas. Russarö vahvisti samanlaisella valolla, että viesti on vastaanotettu. Yllätysvieraita majakalla ei
useinkaan nähty. Eräänä kylmänä talvena vuosisadan alussa Bengtskärin eristyneisyys katkesi kuitenkin äkkiä, kun ensin saksalainen ja sitten norjalainen miehistö tuli jäätä pitkin kävellen kohti majakkaa. Molemmat laivat olivat aikansa jäitä vasten taisteltuaan jäätyneet niin tiukasti kiinni, että niitä ei enää saatu irti. Sen jälkeen ei ollut muuta tehtävissä kuin turvautua apostolinkyytiin. Saksalaiset ja norjalaiset kuljetettiin mantereelle, josta he saattoivat pyytää jäänmurto-apua. Nykyään kenenkään ei enää tarvitse asua majakalla, mutta Paula ja hänen miehensä Per huolehtivat siitä, että peruslämpö ja muu tekniikka toimii ympäri vuoden. Ja kun kevätjäät ja ilmat sallivat, Bengtskär otetaan taas esiin talviteloilta; kaikki mitä talven ankarat olosuhteet ovat vahingoittaneet, korjataan ja kunnostetaan. Sen jälkeen ensimmäiset vieraat voidaankin toivottaa tervetulleiksi.
www.aboland.fi
-Bengskär upplevde sin blomstringstid under 20 och 30 talen. Då beboddes den som mest av 32 personer, varav 21 var barn. De fem familjerna hade rötter på Åland, Rimito, Dragsfjärdoch Hitis. Trots att fyren var stor rådde det inget överflöd på utrymme. Fyrvaktarnas familjer bodde i varsin etta med kök. Fyrmästarens familj bodde i en trea.
Sid/Sivu/Page 4
Ljuset på Bengtskärs fyr kunde tändas redan 1906. Ståtligt reste sig den höga granitfyren över havet, och gör det än idag. Nuförtiden är fyren ett populärt turistmål. En sommardag långt ute till havs kantad av en vidunderlig utsikt från det höga tornet har de senaste åren blivit ett sommarminne för allt fler besökare. Bengtskär är dock inte, och har heller aldrig varit, endast ett glansigt vykort med sol och sommarvindar. På senhösten kommer de riktiga stormarna, åtföljda av vintern med en bitande kall vind och is i de mest märkliga formationer. Paula Wilson, nyss utkommen med boken om Bengskär, berättar här om hur livet tedde sig på fyren under vinterhalvåret för 70 – 80 år sedan.
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 5
Korpogädda till Talludden hängde med presidentens intresse för sportfiske. Det förde ofta honom till Åbolands skärgård, berättar Sahlgren.
Brukbar tradition Under de följande presidenternas tid har julgäddan mestadels kunnat överräckas utan störrre problem även om skärgårdens fiskare ingalunda alltid har varit skärskilt lyckliga över de beslut som fattas i storstan. För Korpoborna har traditionen emellertid inneburit positiv publicitet; medierna har naturligtvis funnit julgäddan värd att bevakas. - President Halonen har via sin presschef Maria Romantschuk låtit meddela att vi är välkomna också i år, säger Sahlgren och berättar att fyrapersonersdelegationen kommer att förutom av honom själv bestå av t.f kommundirektören John Wrede,
sjökaptenen och pensionerade lotsen Ole Lindestam och leg. läkaren Tuulikki Vahe-Rorhbach. Själva proceduren går ut på att man önskar presidenten en god jul. Detta är inte tillfället att försöka lobba för vare sig skärgården, yrkesfiskarna eller Korpo kommun. Men presidenten brukar vänligt förhöra sig om hur det står till i skärgården och får naturligtvis svar på sina frågor. Ett spänningsmoment finns för julgäddeaktivisterna i Korpo: ska en lämplig, ca 3kg:s fin gädda bli fångad just i rätt tid; någon ledsam sumpgången fuling kan man ju inte bära fram! Men Sahlgren är full av tillförsikt, tillgången på gädda har varit god i Väståboland.
Sid/Sivu/Page 6
När den här tidningen utkommer simmar president Tarja Halonens julgädda ännu i allsköns ro omkring i Korpovattnen. Men ödesstunden närmar sig. Den 20:e december är delegationen från Korpo inbokad för audiens på Talludden. Då ska en lagom stor, nyfångad gädda av “rätt” modell (bredd i förhållande till längden)vilande på ett underlag av fräscha barrkvistar överräckas till presidenten. En av aktivisterna kring den årligen återkommande ceremonin, Klaus A. Sahlgren, vet berätta att traditionen har mångahundraåriga rötter ända bort i mörkaste medeltid då skärgårdsborna gick till kungen med fisk. - Men äran av att ha återupplivat den uråldriga traditionen i vår tid tillkommer kommunalmannen Anders Danielssons från Brunskär. Det var på president Kekkonens tid och samman-
Presidentens julgädda 2000
Bild: Arkiv Centralförbundet för fiskerihushållning
Tämän lehden ilmestyessä presidentti Tarja Halosen perinteinen jouluhauki vielä uiskentelee Korppoon vesistöissä kaikessa rauhassa. Mutta pian koittaa kohtalon hetki. Korppoon neljän hengen delegaatiolle aika on tilattu Mäntyniemen käynnille joulukuun 20. päiväksi. Silloin presidentille luovutetaan ikivanhan perinteen mukaan saaristolaisten joulutervehdyksenä tuore, sopivan kokoinen ja mallinen hauki kauniisti katettuna havupedille jäämurskelaatikkoon. Klaus A. Sahlgren on jo vuosia ollut aktiivinen perinteen vaalija. Hän kertoo, että saaristolaisten perinne lahjoittaa kuninkaalle jouluhauki on ikivanha. Sen alkujuuret ylettyvät keskiaikaan saakka. Meidän aikanamme sen elvytti presidentti Urho Kekkosen aikana Korppoon Brunskäristä kotoisin oleva kunnan
luottamusmies, edesmennyt Anders Danielsson. Innokkaana kalamiehenä Kekkonen vieraili usein Turunmaan saaristossa ja tutustui saaristolaisiin. Käyttökelpoinen perinne Seuraavienkin presidenttien aikana perinnettä jatkettiin muitta mutkitta, vaikka saariston kalastajat eivät aina ole voineet hyväksyä suurkaupungin päättäjien lakeja, jotka ovat huontaneet kalastajien elinkeinoa. Korppoolaisille perinne kuitenkin on merkinnyt myönteistä julkisuutta; onhan lehdistö vuodesta toiseen huomioinut jouluhauen. Sahlgren kertoo, että persidentti on lehdistösihteerinsä Maria Romantschukin kautta ilmoittanut, että delegaatio on tervetullut. Haukea viemään lähtevät tänä vuonna Sahlgrenin lisäksi Korppoon v.t. kunnanjohtaja John Wrede,
merikapteeni ja eläkkeellä oleva luotsi Ole Lindestam sekä lääket.lis. Tuulikki VaheRohrbach. Mäntyniemessä samaten kuin viime vuonna presidentin linnassa seurataan tarkasti protokollaa. Hauen luovutusta ei sovi käyttää lobbaukseen saariston hyväksi vaan sillä toivotetaan presidentille hyvää joulua. Yleensä presidentti kysyy saariston kuulumisia ja hänelle kerrotaan lyhykäisesti mitä Korppooseen kuuluu. Yhtä asiaa Korppoossa kuitenkin jännätään: meneekö kaunis n. kolmikiloinen hauki pyydyksiin juuri sopivaan aikaan? Ei saaristolaisille eikä presidentille kelpaa mikä tahansa päiviä sumpussa uiskennellut ruipelo. Mutta haukea on syksyn mittaan Korppoon vesistä noussut; eiköhän tälläkin kertaa onnista!
www.aboland.fi
Korppoolaishauki Mäntyniemeen
Smak av skärgården för finsmakare Konjaksflamberad kalvnjure, getostlasagne, grillad gös, svart trumpetsvamp-potatispuré och anissås, kokt pälsabborre, ja det är så man blir hungrig då man läser menyerna från några av resturangerna som är med i Skärgårdssmak. Restaurang L´Escale i Nagu och Bryggerirestaurang Herman i Åbo är två av restaurangerna som även finns med i den bok som i början av december kommer att ges ut. Boken innehåller såväl recept och vackra bilder som korta presentationer av restaurangerna. Skärgårdssmak är ett projekt som började år 1996.
undersökning som tydligt visade att maten är en av de viktigaste upplevelserna för människor som reser. - Man kommer ihåg det som varit bra och berättar då man kommit hem om goda måltidsupplevelser, säger Beckman. Ger vi dem dessa goda upplevelser kan vi bygga upp ett varumärke för skärgården. Symbolen för Skärgårdssmak är en vit våg på blått botten och tanken är att människor ska känna igen symbolen på lång sikt som ett varumärke för god kvalitet. Förutom restauranger är även olika hantverkare och lanthandlar med.
veta vad man gör och jag har bestämt att jag slutar så fort det känns som ett jobb. Han har jobbat med mat nästan hela livet och fisk är hans specialitet. - Fast det är svårt att säga. Man måste kunna laga allt och det är de små nyanserna som gör det. Man måste ha tålamod för om man skyndar blir det inte bra. För Silver betyder det mycket att träffa andra som är med i Skärgårdssmak och seminarierna som ordnas regelbundet ger mycket. Kvaliteten är även väldigt viktig. - När man jobbar med hela hjärtat måste man ha bra råvaror
Stor vinkällare på äkta skärgårdskrog Krögarna Mikael och Lotte Smeds började för 15 år sedan med L´Escale i Nagu. De har varit med sedan början i Skärgårdssmak och hade redan innan det idéer om lokala råvaror och hög kvalitet. - Vi har ganska långt skärgårdsmat med en fransk touch, beskriver Mikael Smeds maten i L´Escale, som är ett franskt ord och betyder landstigning eller strandhugg. Smeds köper råvaror så långt det går från skärgården och kan bland annat skryta med att ha pinfärsk
Silver meriterad kock
Sid/Sivu/Page 7
Henrik Beckman
- Då vi gick med i EU fanns det en möjlighet att få pengar för att utveckla olika idéer och jag hade en idé om att göra skärgården lika känd som Alperna. Då någon säger att han varit till alperna frågar man kanske att var där man varit. På samma sätt kunde skärgården bli känd, säger Henrik Beckman, projektchef. - Skärgårdssmak handlar om skapa bättre måltidsupplevelser för kunderna, säger Beckman. Han baserar sin idé om goda måltidsupplevelser på en
Per-Erik Silver på Restaurant Herman vid åstranden i Åbo visar stolt upp diplomet som hänger på väggen. ”Skärgårdens bästa krog 1999” och första pris i kocktävlingen för Silver. Tävlingen ordnas årligen mellan alla restauranger som är med i Skärgårdssmak, dvs. från Åbolands, Ålands och Stockholms skärgårdar.
Foto: Kjell Söderlund
Prisbelönt. Mikael Smeds utsågs till Årets Skärgårdsbrännare 2001 i Stockholm. Palkittu. Mikael Smeds vei voiton kotiin Vuoden Saaristopolttajana 2001 Tukholmassa.
Foto: Martin Josephson
Restaurant Herman har varit med i Skärgårdssmak sen 1997. I juli tog Silver över restaurangen. Han jobbade som kökschef på Herman redan tidigare och hade en paus på några år, då han bland annat var med i kocklandslaget, reste runt och undervisade. Sedan kom han tillbaka till Åbo och Herman.
I tagen. Per Erik Silver vid Skärgårdssmaks kocktävling 1999. Vauhdissa. Per Erik Silver XXX:n kokkikilpailussa 1999.
så sluresultatet blir bra och man behöver inte skämmas för att servera maten. Vi betalar också gärna lite mer för råvarorna för att slutresultatet ska vara perfekt.
- Redan då jag studerade märkte jag att jag inte kan laga mat om inte hjärtat är med. Man måste
fisk. Matlistan ändras varje sommar, men specialiteter som sniglar, biffar och lammkotletter finns alltid med. Fisk är också väldigt populärt. Själv tycker Smeds väldigt mycket om kokt pälsabborre och vassbuk - Strömming är också otroligt gott. Jag skulle säkert kunna äta
ihjäl mig på det, och kommer troligen att göra det också, skämtar Smeds. Restaurangen har en egen vinlista och importerar egna viner. Ett litet bränneri finns också och där tillverkas drycker som serveras på restaurangen. - Jag trivs bra då jag får hålla på med ett skapande arbete som detta, säger Smeds. Han mer eller mindre ”ramlade” in i branschen men upplever den som spännande i och med att det är en omedelbar bransch med många svaga länkar. - Kunden är alltid oberäknelig,
servitören ska uppfatta vad de vill äta och kunna berätta det för kocken, allt ska passa ihop så maten är varm och kunden ska känna att han är kung, fast det finns gränser förstås, säger Smeds. Han anser att finländarna numera har större restaurangvana än för 15 år sedan då L´Escale öppnade, och det gör det trevligare att arbeta. Att L´Escale är med i Skärgårdssmak har även betytt mera gäster främst från Sverige. Mari Jensén
www.aboland.fi
Saariston makuja herkuttelijoille Konjakilla liekitettyä vasikan munuaista, vuohenjuustolasagnea, pariloitua kuhaa, mustatorvisieni-perunapyrettä ja aniskastiketta, kokonaisena keitettyä ahventa… Nälkähän tässä tulee, kun lukee Sk ä r g å rd s s m a k - p ro j e k t i s s a mukana olevien ravintoloiden ruokalistoja. Ravintola L’Escale Nauvossa ja panimoravintola Herman Turussa lukeutuvat niihin ravintoloihin, jotka ovat mukana myös joulukuussa ilmestyvässä kirjassa. Kirja sisältää sekä ruokaohjeita että kauniita kuvia ja lyhyitä ravintolaesittelyjä. Skärgårdssmak-projekti käynnistyi vuonna 1996. Liittyessämme EU:iin oli mahdollisuus saada rahaa erilaisten ideoiden kehittämistä varten ja minulla oli ideana tehdä saaristo yhtä tunnetuksi kuin Alpit. Kun joku kertoo käyneensä Alpeilla, kysytään missä päin Alppeja. Saaristo voisi tulla yhtä tunnetuksi, sanoo projektipäällikkö Henrik Beckman. – Skärgårdssmakin tarkoitus on tarjota asiakkaille parempia ruokailuelämyksiä, Beckman sanoo. Hänen ajatuksensa hyvistä ruokailuelämyksistä perustuu tutkimukseen, joka selvästi osoitti, että ruoka kuuluu matkailijoiden tärkeimpiin
elämyksiin. Ihmiset muistavat hyvät asiat ja kotiin tullessaan he kertovat hienoista ruokailuelämyksistä, Beckman kertoo. Tarjoamalla heille näitä hienoja elämyksiä me voimme luoda saaristolle tavaramerkin. Skärgårdssmak-symboli on valkoinen aalto sinisellä taustalla ja tarkoitus on, että ihmiset tunnistaisivat symbolin kaukaa hyvän laadun tavaramerkkinä. Ravintoloiden lisäksi ketjuun kuuluu erilaisia käsityöläisiä ja kyläkauppoja.
Silver ansioitunut kokki Ravintola Hermanissa, Aurajoen rannalla Turussa, Per-Erik Silver esittelee ylpeänä seinällä riippuvaa diplomia. Ravintola voitti vuoden Skärgårdsrestaurang -kilvan 1999 ja Silver sijoittui kokkikilpailussa ensimmäiseksi. Kerran vuodessa järjestettävään kilpailuun osallistuvat kaikki Skärgårdssmakin ravintolat, joita on Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman saaristoissa. Ravintola Herman on ollut mukana Skärgårdssmakissa vuodesta 1997. Heinäkuussa ravintola siirtyi Silverille. Hän oli jo aikaisemmin työskennellyt
Hermanissa keittiöpäällikkönä ja piti sitten muutaman vuoden tauon, jonka aikana hän mm. oli mukana kokkimaajoukkueessa, matkusteli ja opetti. Sitten hän palasi Turkuun ja Hermaniin. – Jo opiskeluaikanani huomasin, etten voi tehdä ruokaa ellen panosta siihen täysillä. On tiedettävä mitä tekee, ja minä olenkin päättänyt, että lopetan heti kun tämä rupeaa tuntumaan työltä. Hän on tehnyt töitä ruoan parissa koko ikänsä ja kala on hänen erikoisuutensa. – Erikoisuus on tosin vaikea valita. Kaikkea on osattava tehdä ja pienet vivahteet ratkaisevat. Kärsivällisyyttä tarvitaan, koska hosumalla ei tule hyvää. Silverille on tärkeää saada tavata muita, jotka ovat mukana Skärgårdssmakissa ja hänen mielestään tasaisin väliajoin järjestettävät seminaarit ovat antoisia. Myös laatu on erittäin tärkeä seikka. – Kun työhön panostaa kaikkensa tarvitaan hyviä raakaaineita, jotta lopputulos olisi hyvä ja ruokaa kehtaa tarjoilla. Me maksammekin mielellämme vähän enemmän raaka-aineista saadaksemme aikaan täydellisen lopputuloksen.
Suuri viinikellari aidossa saaristolaiskrouvissa Ravintoloitsijat Mikael ja Lotte Smeds avasivat Nauvossa sijaitsevan ravintola L’Escalen viisitoista vuotta sitten. He ovat olleet mukana Skärgårdssmakissa alusta saakka ja jo aikaisemmin heillä oli ideoita, jotka liittyivät paikallisiin raaka-aineisiin ja hyvään laatuun. – Tarjoilemme aika pitkälti saaristolaisruokaa ranskalaisittain, Mikael Smeds kuvailee L’Escalen ruokaa. Ravintolan nimi on ranskaa ja tarkoittaa maihinnousua tai rantautumista. Smeds ostaa raaka-aineet saaristosta aina kun se on mahdollista ja hänen ylpeydenaiheensa on tuore kala. Ruokalista muuttuu joka kesä, mutta sillä on aina sellaisia erikoisuuksia kuin etanoita, pihvejä ja lampaankyljyksiä. Myös kala on erittäin suosittua. Smeds pitää itse paljon kokonaisena keitetystä ahvenesta ja kilohailista. – Silakkakin on uskomattoman hyvää, voisin syödä itseni hengiltä silakalla. Niin tulen luultavasti tekemäänkin, Smeds sanoo leikkisästi. Ravintolalla on oma viinilista ja tuo itse maahan viinejä. Pieni polttimo on myös, jossa
Foto: Kjell Söderlund
Maukasta. Hiillostettua siikaa mätikastikkella sekä tuoretta keitettyä perunaa. Läckert. Halstrad sik med romkräm och kokt färsk potatis.
valmistetaan ravintolassa tarjoiltavia juomia. – Minä viihdyn tällaisessa luovassa työssä, Smeds sanoo. Hän joutui alalle enemmän tai vähemmän vahingossa, mutta se on hänen mielestään kiinnostava, koska se on välitön ja arvaamaton ala. – Asiakas on aina arvaamaton. Tarjoilijan on ymmärrettävä, mitä asiakas haluaa syödä ja osata kertoa tämä kokille. Kaiken pitää loksahtaa paikoilleen, ruoan on oltava lämmintä ja asiakkaasta pitää tuntua kuin hän olisi kuningas. Toki kaikella on rajansa,
Smeds sanoo. Smedsin mielestä suomalaiset ovat nykyään tottuneempia ravintolassakäyjiä kuin viisitoista vuotta sitten, kun L’Escale avattiin, ja siksi on myös mukavampi työskennellä alalla. L’Escalen osallistuminen Skärgårdssmakiin on tuonut mukanaan enemmän asiakkaita, varsinkin Ruotsista. Mari Jensén
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 8
www.aboland.fi Sid/Sivu/Page 9
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 10
Conny firar julen hemma - Julen som konsumtionsfest känner jag inte mycket för. Men en trivsam jul med familjen där man hinner ta det lugnt och umgås och förstås äta sig mätt på traditionell julmat, det tycker jag om, säger kulstötaresset Conny Karlsson. Han inte bara drömmer om en jul hemma utan han kommer också att fira den i föräldrahemmet i Dragsfjärd. Till vardags jobbar och bor han i Ekenäs med sin sambo Selinda. När det inte är helg har Conny
fulltecknat program. I brödjobbet som web-designer har han för tillfället gått ner till att arbeta tre dagar i veckan för nu gäller det att träna effektivt. Siktet är inställt på nästa sommars EM. Men redan i februari är det dags för hallsäsongens EM i Wien. Connys träningsprogram just nu siktar till både ökad styrka och ytterligare finslipning av tekniken. En till halvannan timmes träningspass 7-10 gånger i veckan lämnar inte så
stor plats för andra aktiviteter. - Men med lite planering kan Selinda och jag nog unna oss lite rekreation eller någon resa, berättar han.
Idrotten ger mycket En elitidrottare måste avstå från mycket och leva disciplinerat för att nå toppen. Det fordras uthållighet för att orka satsa år efter år, i synnerhet om man tvingas stå ut med svackor i resultaten. Conny räknar
Sid/Sivu/Page 11
Conny viettää joulun perhepiirissä - En pidä kaupallisesta joulusta; minulle joulu on parhaillaan kun sen saa viettää rauhassa läheistensä seurassa. Ja joulun perinteiset ruuat ovat minulle tärkeitä. Ilman niitä en haluaisi joulua viettää. Tätä mieltä on kuulantyöntöässämme Conny Karlsson. Hän asuu nykyään tyttöystävänsä Selindan kanssa Tammisaaressa, jossa hänen työpaikkansakin sijaitsee. Conny toimii tietokonealalla web-designerinä. Mutta joulunsa hän aikoo viettää vanhempiensa luona Dragsfjärdissä. Hiljentyminen joulunviettoon on tarpeellista. Connyn päiväohjelma on tähän aikaan vuodesta hyvin tiivis. Meneillään on mitä rankin harjoittelukausi. Jo helmikuussa käydään hallikauden EMkilpailut Wienissä ja sen jälkeen Conny tähtää ensi kesän EMkilpailuihin. Harjoittelusta Conny kertoo, että tunnin, puolentoista harjoitusjaksoja kertyy viikossa 7-10 kappaletta. Voidakseen keskittyä kunnon ja tekniikan intensiiviseen harjoitteluun hän on äskettäin siirtynyt tekemään leipätyötä puoliaikaisesti kolmena päivänä viikossa. Huippu-urheilijan on pakko suunnitella ajankäyttöään muita ihmisiä tarkemmin. Mutta Conny kertoo kuitenkin, että hyvällä suunnittelulla hän pystyy Selindan kanssa vaikkapa lähteä virkistäytymään pienelle matkalle tai osallistua johonkin muuhun hauskaan.
www.aboland.fi
Urheilu antaa paljon Vaikka Connyn (ja kaikkien huippu-urheilijoiden) on uraansa luodessaan ollut pakko luopua monista asioista voidakseen keskittyä harjoitteluun ja kehosta huolehtimiseen Conny luettelee monia hyviä asioita, joita urheilu on hänelle merkinnyt. Hän on esimerkiksi päässyt matkustamaan maailmalle ja hän on tutustunut moniin kiinnostaviin ihmisiin. Urheilu on kehittänyt hänessä itsessään sellaisia ominaisuuksia, joista on hyötyä elämässä: hän on tottunut uurastamaan
sitkeästi päästäkseen tavoitteisiinsa. Hän sietää pettymykset kuin onnistumisetkin eikä jää turhaan murehtimaan takaiskuja. - Kyllä tavoitteisiin pääsee, kunhan asiaan suhtautuu päättäväisesti. Urheilusta keskusteltaessa on vaikea välttää dopingongelman mainitsemista. Connyn mielipide on täysin selvä: Jyrkkä ja päättäväinen ei! Hän pahoittelee sitä, että dopingia esiintyy, mutta hänen mielestään huipulle päästään ilman keinotekoistia kepulikonstejakin. Terve ihminen ei tarvitse lääkkeitä.
Tulee toimeen kaikkien kanssa Conny kertoo, että hän yleensä tule mukavasti toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Matkoillaan maailmalle hän on pannut merkille, että eri maiden ihmiset kyllä jonkun verran poikkeavat toisistaan; kulttuurieroja näyttää olevan. Hän arvostaa suomalaisten rehellisyyttä - täällä on tapana pitää lupauksensa. Esimerkiksi kanadalaiset muistuttavat hänestä tässä suhteessa suomalaisia. Mutta EteläEuroopan maissa vallitsee toisenlainen suhtautuminen... Vaikka Conny pitää itseään seurallisena ihmisenä hän kuitenkin kertoo, että hän viihtyy vallan mainiosti yksinkin itsensä seurassa; hän ei kaipaa jatkuvasti ympärilleen paljon ihmisiä.
Mieltymyksiä Jos tähän aikaan vuodesta utelee Connyn mieliruokia hän vastaa, että jouluna pitää saada ihan perinteisiä jouluruokia, kinkkua ja lipeäkalaa, muuten ei tunnu joululta. Lempijuomaksi vuoden ympäri hän hieman hämillään mainitsee colan - sitä hän juo omastakin mielestään liikaakin! Viini ja olut eivät maistu Connylle mutta mahdollisesti joskus siideri... Vapaa-ajan harrastuksiin ei paljoakaan likene aikaa. Mutta jääkiekkoa Conny seurailee mielellään. Ihmisissä Conny kertoo
kaikesta eniten arvostavansa rehellisyyttä ja luotettavuutta. Hän pettyy, jos huomaa jonkun olevan epäluotettavan, mutta korostaa, ettei hän tuomitse muita ihmisiä. Hän viihtyy yleensä melkein kaikkien ihmisten seurassa. Ingrid Sandman
emellertid upp många positiva saker som idrotten har inneburit för honom: han har fått tillfälle att resa och se världen och han har träffat många olika slags människor. Han tycker också att idrotten har utvecklat användbara egenskaper hos honom själv, förmågan att streta mot mål som det tar tid att uppnå, konsten att klara också besvikelser, att inte gräva sig ner utan gå vidare. - Man kan lyckas med det man föresätter sig bara man är envis, säger han. Frågar man vad Conny har för åsikt om idrottens sorgligt aktuella sämre sida, dopningen, är svaret ett tveklöst och stenhårt nej till sådant. Han beklagar att dopningen förekommer, men accepteras kan den inte. Conny är av den åsikten att man kan uppnå toppresultaten utan sådana knep. - En frisk människa ska inte behöva mediciner!
Lätt att umgås Conny berättar att han brukar trivas med de flesta människor; han har lätt att komma överens med folk. Under sina resor i världen har han också noterat olikheter, som ibland förefaller
att vara kulturbetingade. Det har t.ex. slagit honom att finländare överlag brukar vara människor som man kan lita på - har de lovat något brukar de också hålla vad de har lovat. - Det verkar som om exempelvis kanadensarna skulle påminna ganska mycket om finländarna i det här fallet, anmärker han. I Sydeuropa får man räkna med att allt inte alla gånger fungerar som vi är vana vid. Även om Conny brukar trivas med de flesta människor hör han inte till dem som alltid behöver ha en massa folk omkring sig; han trivs också i sitt eget sällskap.
Gillar och ogillar Frågar man den här tiden på året vad han gillar mest i matväg nämner han att julmaten ska bestå av skinka och lutfisk, annars känns det inte riktigt rätt. Favoritdrycken året runt är - säger Conny nästan lite generat - cola! Öl eller vin hör inte till favoriterna, möjligen då cider... Några fritidsproblem har han av naturliga skäl inte, men av andra idrotter följer han gärna med ishockey. Hos människor värdesätter Conny ärlighet och pålitlighet. Besviken är han på sådana som visar sig vara oärliga och opålitliga, men han påpekar att han inte är kvick på att fördöma, “jag trivs med de flesta”. Ingrid Sandman
Julstaden Åbo bjuder program för stora och små musik, dans och teater. Jultomten kommer till julmarknaden med julgumman och tomtarna. På torget finns jultomtens egen verkstad som barnen kan besöka och samtidigt berätta om sina julklappsönskemål. Barnen kan också själva tillverka julklappar och juldekorationer om lördagarna i Gamla Rådhusets sal. Till julstadens program hör även utställningen ”Julkrubbor från fyra kontinenter” på Kulturcentrum. Ungefär 120 krubbor från fyra världsdelar finns på utställningen. Luciaandakt i Domkyrkan blir det den 13.12 kl. 17.30 då Lucia kröns. I St. Karins kyrka är det luciaandakt och familjefest den 16.12 kl. 16.
Dansande snöflingor på julgatan Julgatan på Universitetsgatan öppnades söndagen den 25 november. Man har i år satsat stort på belysningen och två nyheter finns med. Under december kommer det att finnas en julkalender som har nya bilder varje dag. På en vägg finns en skärm där julkalenderbilderna visas. Nytt är också att man utvecklat ljustekniken och under eftermiddagen och kvällen kan man se ljusprojiceringar av olika bilder. Då det börjar bli mörkt tänds belysningen och i ena ändan av julgatan kan man sedan se snöflingor, stjärnor och till och med julgubben med renar projiceras på gatan och olika byggnader. Jaakko Lindholm, som koordinerat arbetet med belysningen, berättar att man i år provar på nya saker, som sedan möjligen blir permanenta från och med nästa år. Åbo stad, Turku Energia och köpmännen längs julgatan finasierar julbelysningen.
Åbo landskapsmuseum har gett ut en bok om jultraditioner. Museerna brukar varje år duka fram julbord och en idé föddes ur detta. Boken ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen… - Tänk om vi en gång finner för alltid julefrid…” innehåller vackra färgbilder och berättar om gamla traditioner, speciellt kring julmaten. Boken, som är tvåspråkig, kostar 150 mk och finns till försäljning i Åbo slott och Klosterbackens hantverksmuseum. I Nådendal är jultorget öppet kl. 14-20 på fredagar och lördagar och 12-20 på söndagar. På julafton är torget öppet kl. 7-12. På museet i Nådendal kan man se en julutställning och konstmuseet har också under hela december en julutställning. Under december ordnas många julkonserter, bland annat de finaste julsångerna i Nådendals kyrka 9. och 16. december. I Åbo domkyrka sjunger man de vackraste julsångerna (på svenska) den 16.12 kl. 20. MJ
Sid/Sivu/Page 12
Åbo är Finlands julstad och tiden kring julen är full av program av varierande slag. Från första advent till och med tjugondag Knut finns det något för envar. Julmarknaden på Gamla Stortorget är öppen de tre första veckosluten i december. Nytt för i år är att marknaden är öppen både på lördag och på söndag kl. 12-18. Förutom själva marknaden där man kan köpa t.ex. julklappar bidrar det digra programmet till julstämningen. Blåsorkestern Sigyn Brass spelar glad tomtemusik och sånggruppen Romanilaulajat framför sina vackraste julsånger. Det blir tomtedans och även rysk julstämning med dikter, jul- och vinterberättelser samt kortfilmer. Under alla tre marknadssöndagar hålls det även inomhuskonserter. Brinkalas julkafé erbjuder gammaldags julbakverk samt kaffe och glögg. Där kan man även lyssna på julmusik från en vevgrammofon och studera böcker som berättar om jultraditionerna i Åbo. Barnen erövrar Brinkala gård också i år. På Barnens jultorg säljer skolklasser och föräldraföreningar sina produkter. På gården är det även uppvisningar av barn och unga, bland annat
Joulukaupunki Turku tarjoaa ohjelmaa isoille ja pienille Lapset valloittavat Brinkkalan talon myös tänä vuonna. Lasten joulutorilla myyvät koululuokat ja vanhempainyhdistykset omia tuotteitaan. Pihalla on myös lasten ja nuorten esityksiä, muun muassa musiikkia, tanssia ja teatteria. Joulupukki saapuu torille yhdessä joulumuorin ja tonttujen kanssa. Torilla on joulupukin oma paja, jossa lapset voivat vierailla ja samalla kertoa joululahjatoiveistaan. Lauantaisin lapset voivat myös itse valmistaa joululahjoja ja koristeita Vanhan Raatihuoneen salissa. Kulttuurikeskuksessa joulukaupungin ohjelmaan kuuluu näyttely ”Seimiä neljältä mantereelta”. Esillä on noin 120 seimeä neljästä eri maanosasta. Lucia-hartaus ja Lucia-neidon kruunaus pidetään Tuomiokirkossa 13.12 kello 17.30. Kaarinan kirkossa Lucia-juhla ja perhetapahtuma pidetään 16.12 kello 16.
Tanssivia lumihiutaleita joulukadulla Joulukatu avatattiin Yliopistonkadulla sunnuntaina 25. marraskuuta. Valaistukseen on panostettu paljon tänä vuonna ja lisäksi tiedossa on kaksi uutuutta. Joulukuussa tulee paikalle joulukalenteri, jossa näytetään joka päivä uusia kuvia. Kuvien näyttöpaikalla kadulla on myös katos. Uutta on myös kehittynyt valaisutekniikka, ja iltapäivän ja illan aikana näytetään eri kuvia heijastettuina. Pimeän tullessa syttyy valaistus ja joulukadun molemmissa päissä voi nähdä lumihiutaleita, tähtiä ja joulupukin poroineen heijastettuna kadulle ja eri rakennuksiin. Valaisun suunnitelleen Jaakko Lindholmin mukaan tänä vuonna kokeillut uutuudet tulevat mahdollisesti pysyviksi ensi vuodesta alkaen. Jouluvalaistuksen ovat rahoittaneet Turun kaupunki, Turku Energia ja joulukadun kauppiaat.
Turun maisemamuseo on julkaissut jouluperinteitä käsittelevän kirjan. Idea sai alkunsa museoiden jokavuotisesta tavasta panna joulupöytä koreaksi. Kirjassa ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen… – Tänk om vi en gång finner för alltid julefrid…” on kauniita värikuvia ja se kertoo erityisesti joulun ruokaperinteistä. Kaksikielinen kirja maksaa 150 mk ja on myynnissä Turun linnassa sekä Luostarimäen käsityöläismuseossa. Naantalissa joulutori on avoinna perjantaisin ja lauantaisin kello 14–20 sekä 12–20 sunnuntaisin. Jouluaattona tori on avoinna kello 7–12. Naantalin museossa samoin kuin taidemuseossa on koko joulukuun ajan esillä joulunäyttely. Joulukuun aikana järjestetään monia joulukonsertteja muun muassa Naantalin kirkossa 9. ja 16. joulukuuta. Turun Tuomiokirkossa lauletaan kauneimpia joululauluja (ruotsiksi) 16.12 kello 20. MJ
www.aboland.fi
Turku on Suomen joulukaupunki, ja joulunalusaika on täynnä erilaista ohjelmaa. Ensimmäisestä adventista Nuutin päivään saakka, on tarjolla jokaiselle jotakin. Joulumarkkinat Vanhalla Suurtorilla ovat avoinna joulukuun kolmena ensimmäisenä viikonloppuna. Uutta tänä vuonna on se, että markkinat ovat avoinna sekä lauantaisin että sunnuntaisin kello 12-18. Sen lisäksi, että itse markkinoilla voi ostaa esimerkiksi joululahjoja, auttaa laaja ohjelma joulutunnelmaan virittäytymisessä. Puhallinorkesteri Sigyn Brass soittaa iloista tonttumusiikkia ja lauluryhmä Romanilaulajat esittää kauneimpia joululaulujaan. Tarjolla on tonttutanssia ja venäläistä joulutunnelmaa runojen, talvi- ja joulusatujen sekä lyhytelokuvien muodossa. Jokaisena markkinasunnuntaina pidetään myös konsertteja sisätiloissa. Brinkkalan joulukahvila tarjoaa vanhanajan joululeivonnaisia sekä kahvia ja glögiä. Siellä voi kuunnella musiikkia kampigramofonista ja opiskella Turun jouluperinteitä käsitteleviä kirjoja.
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 13
Sid/Sivu/Page 14
MERI
CHRISTMAS Julkryssning • Jouluristeily
Från Åbo/Turusta 24.12. kl./klo 13 (m/s Amorella) - tillbaka i Åbo/takaisin Turussa 25.12. kl./klo 21.00.
Pris/person • Hinta/hlö från alk.
495,-
I priset ingår julkryssning inkl. måltider då 4 personer reser i samma hytt. Hintaan sisältyy jouluristeily aterioineen, kun 4 henkilöä matkustaa samassa hytissä.
Julhändelser www.aboland.fi/se/handelser
www.vikingline.fi
www.aboland.fi
Fråga mer hos resebyrån eller direkt • Kysy lisää matkatoimistosta tai suoraan! Åbo /Turku (02) 333 1331 (varje dag /joka päivä kl. /klo 7.30-21.30)
Smultronställen för hantverksintresserade Visst är det roligt att ge gåvor! Alldeles speciellt om man lyckas välja en present som mottagaren verkligen tycker om. Inför julen känner många ändå stress. Kraven och förväntningarna drivs i höjden av julskyltningen och reklamen. Detaljhandeln gör ju allt för att vi ska sätta sprätt på skatteåterbäringar och andra tillgångar. Julhandeln står för en stor del av affärernas årsomsättning. En förutsättning för lyckade gåvor är att man kommer på något personligt som visar att man har ansträngt sig att tänka på mottagaren, att man bryr sig. Många uppskattar hemmagjorda julklappar. Men man kan verkligen inte begära att alla ska ha tid och praktiskt handalag nog för att göra julklapparna själv.
Sid/Sivu/Page 15
Joella i 20 år Joella (“Vid ån”) vid Västra Strandgatan är känt tack vare konstgalleriet, som verkar i samma lokaliteter men som en avskild del med egen utställningssekreterare, Nina Pitkonen. Hon berättar att Joella har verkat i 20 år och att man marknadsför ungefär 30 olika yrkeshantverkares produkter. Innan varorna godkänns till försäljning (mot provision) jurybedöms de; vilka saker som helst passar inte in i Joellas utbud. Till kriterierna hör att formgivningen ska vara modern och fräsch; material och tekniker får däremot gärna vara traditionella. Bruksföremål med mod-
Hantverket överlever Pitkonen säger att hantverket kommer att klara sig och överleva så länge människorna känner ett behov att skapa med egna händer. Den som upplever detta behov har också ett intresse för handgjorda saker. De flesta upplever hantverket som uppfriskande personligt och kan känna en smula av dess “själ”, som skiljer handgjorda saker från massproducerade industrivaror. Och Joellas kunder representerar de mest olika åldrar och samhällsskikt, allt från ekologiska unga individualister till pensionärer, stamkunder bland åboborna och besökare från Helsingfors. De senare berättar ibland att ett besök i Joella hör till måstena när de besöker Åbo.
Hantverket är kultur Kulturcentret kring Gamla stortorget hör till de numera ganska få pärlorna i Åbos stadsbild. Inne på Brinkalahusets innergård hittar vi två
små stämningsfulla butiker, Outolintu (ungefär: “Den besynnerliga fågeln”) och artenom Anne Lundéns kombinerade vävateljé och inredningsbutik. Outolintu drivs av ett hantverks- och konsthantverksandelslag med tolv medlemmar. Utom deras produkter säljer Outolintu också gästutställares varor. Man dejourerar i tur och ordning och silversmeden Mika Mäkinen, som råkar ha arbetstur, berättar att butiksturerna ger en bra omväxling till det ensamma arbetet i verkstaden. Det är också bra att ibland träffa kunderna öga mot öga, avlyssna deras kommentarer och sprida upplysning om vad konsthantverk egentligen är.
Oupptäckt sevärdhet Outolintu har verkat i bara tre år och många åbobor har överhuvudtaget inte upptäckt den här spännande butiken ännu. Det är också en smula underligt att de tusentals turister som årligen rör sig i närheten inte vägleds att bekanta sig med Brinkalas innergård. Domkyrkan och Aboa Vetus et Ars Nova ligger ju på ett par stenkasts avstånd och kulturcentret bjuder oftast på utställningar liksom Brinkalahusets vind. Bokkaféet och en av Åbos absolut bästa restauranger, Teini (“Djäknen”) verkar också i samma kvarter. Mäkinen hoppas att man genom samarbete mellan de olika
intressenterna ska kunna göra lite mera av kulturhelheten. Varför inte utveckla innergården (som t.o.m. har en utescen) till en riktig kulturoas där människorna sommartid kan lockas att sätta sig ner också andra tider än under medeltidsdagarna?
Lockande textil Anne Lundéns lilla affär är en fröjd för ögat. Artenomen kan också konsten att ställa ut sina mattor, plädar, hemtextilier och miniatyrryor med nock av papperssnöre på ett tilltalande sätt. Hon är känd också för sina arbeten i offentliga utrymmen, t.ex. kyrkotextil och en doprya som hon har formgett för Handarbetets vänner. Också här är det naturmaterial som gäller: ull, bomull, lin och papperssnöre. Färgerna är nordiskt ljusa och dämpade, helheterna attraktiva. Lundén berättar att hon gärna planerar en matta eller rentav en större helhet enligt kundens önskemål. Hennes vävstol står på plats; då kan hon utnyttja stillsamma stunder till produktion. Liksom Mika Mäkinen betonar hon vikten av att kunden träffar hantverkaren. Då kan man t.ex. undanröja feluppfattningen att det vore jättedyrt att specialbeställa. Ofta kostar det nämligen inte alls extra. Och Mäkinen vet av erfarenhet att gåvans mottagare sätter stort värde på att få något som är specialbeställt just
för honom.
Nyfikna och blyga Han berättar att många förbipasserande nyfiket tittar in genom porten till innergården men inte vågar sig in - och följaktligen missar både bokkaféet och bodarna. Gamla stortorget är däremot känt långt utöver Finlands gränser. Det är ju härifrån som julfreden utropas och televiseras till många länder. Staden har så småningom också insett att det är här man ska koncentera den traditionella julmarknaden med förebild i många städer i norden och på kontinenten. Några veckoslut före jul fylls torget av försäljare som bjuder ut allt från hembakt bröd till julprydnader och gåvor av allsköns slag. Då blir det liv och rörelse och gammaldags julstämning med den mäktiga domkyrkan som bakgrundskuliss. Då håller också de två konsthantverksaffärerna på innergården öppet.
dörrarna; butiken är betydligt trivsammare än den gråtrista omgivningen. Gullkronas utbud bygger dels på produkter tillverkade av slöjdare i skärgården. Dessa varorna har en omisskännelig skärgårdsprägel. Dels hittar man hantverk från andra delar av landet, förmedlat via hemslöjdsföreningar runtom i landet. Gemensamt är i alla fall att Gullkrona saluför hållbara bruksföremål gjorda av naturmaterial. Från december är det igen fart i den lustiga lilla butiken på Slottsgatan mitt emot Åbo slott strax före färjehamnen. Den heter nu Teppaliina och saluför Tuire Rantalas textilier och hantverksföreningen Solmukas 20 medlemmars produkter. Under samma tak verkar sedan flera år också Tiina Dolmatovs specialaffär för tiffanyarbeten och -material.
Gullkrona och Teppaliina Åbolands hemslöjds- och konsthantverks Gullkronabutik har igen en filial i Åbo (huvudverksamheten finns i Pargas med en annan filial i Kimito). Affären ligger på Tavastgatan snett emot Aboa Vetus. Det är värt att ta sig en titt innanför
Tunnetko persoonallisten lahjojen mansikkapaikat? Lahjoja on kiva antaa, varsinkin jos huomaa, että lahjan valinta on onnistunut. Joulun alla me kuluttajat joudumme mainonnan varsinaiseen ristituleen. Joulun alusviikothan ovat vähittäismyynnin tärkeintä sesonkia, jolloin liikkeet keräävät suuren osan voitostaan. Tavaratalojen lelu- ja lahjatavarahyllyt notkuvat ja erikoisliikkeet kilpailevat veronpalautusmarkoistamme. Moni kuluttaja kokee epämiellyttävän stressin miettiessään, miten selviytyä lahjaodotusten paineesta. Onnistuneen lahjan eräs edellytys on se, että keksii jotakin persoonallista juuri määrätylle henkilölle; näin osoitetaan samalla, että on välittänyt lahjan vastaanottajasta ja nähnyt hieman vaivaa lahjan valinnassa. Monet arvostavat itse tehtyä lahjaa ostettua enemmän, mutta kaikilla ei tietenkään ole aikaa eikä osaamista valmistaa joululahjansa itse. Jo kaksikymmentä vuotta Joella on toiminut yhdistettynä taidegalleriana ja taidekäsityön myymälänä Läntisellä Rantakadulla. Näyttelysihteeri Nina Pitkonen kertoo, että myyntiin otetut tavarat jurytetään. Eräs kriteeri on, että niiden on sovelluttava liikkeen yleiskuvaan, jossa halutaan tuoda esille käsintekemisen uutta ilmettä. Materiaalit ja tekniikat ovat perinteisiä, mutta muotoilu tuoretta.
Käsityö ei kuole
www.aboland.fi
ern design i naturmaterial ska det vara. Utbudet är rikt och varierat: keramik och textil för dukning, spännande kläder, annan nyttotextil, smycken, men också småsaker, typ originella handgjorda vykort och mycket annat. Det är svårt att hitta “onödor” eller smaklösa saker. I Joella återfår man tron på hantverket.
Pitkonen on asiastaan varma: käsityölläkin on tulevaisuutta tehdastuotteiden ohella. Ihmisen tekemisen tarve ei häviä mihinkään. Ja niin kauan kun sitä on, asiakkaat osaavat myös arvostaa käsintehtyjä esineitä. Ei tarvita sen kummempaa herkkyyttä tai tietämystä aistiakseen yksilöllisen esineen “hengen”, joka kielii tekijän osaamisesta ja persoonallisuudesta. Joellan asiakaskunta on hyvin
kirjavaa. Liikkeessä asioivat niin turkulaiset kanta-asiakkaat, kaikenikäiset aivan nuorista eläkeläisiin, kuin muualta tulevat. Helsinkiläisetkin ovat keksineet tämän uudenaikaisen taidekäsityön myyntipaikan. Jotkut ovat kertoneet aina pistäytyvänsä liikkeessä Turussa käydessään. Taidegallerian kautta syntyy mielekäs synergia; gallerian takia saapuvat huomaavat käsityömyymälän ja päinvastoin.
Käsityö on osa kulttuuria Kulttuurikeskus vanhan suurtorin laidalla tuomiokirkon vastapäätä on osa parasta Turkua. Brinkkalan sisäpihalta löydämme kaksi taidekäsityöläisten pientä liikettä, Outolintu-käsi- ja taideteollisuusmyymälän ja Anne Lundénin tekstiililiikkeen-työhuoneen. Outolintu on kahdentoista taidekäsityöläisen muodostama osuuskunta, joka myös myy vierasnäyttelyjen yhteydessä mukaanjurytettyjen tekijöiden tuotteita. Liikettä hoidetaan talkoilla. Mika Mäkinen, hopeakorujen valmistaja, joka käydessämme sattuu olemaan paikalla, on sitä mieltä, että käsityöläisen on hyvä välillä kohdata asiakkaat ja kuunnella heidän mielipiteitään. Työvuorot tuovat mielekästä vaihtelua pajatyöskentelylle. Outolintu on toiminut vasta kolmisen vuotta, mikä ehkä selittää sen, miksi asiakkaat eivät oikein ole vielä löytäneet liikettä. Sehän sijaitsee vain muutaman kivenheiton päässä Tuomiokirkosta ja Aboa Vetus et Ars Nova:sta. Ne ovat kumpikin Turun tunnetuimpia nähtävyyksiä, jonne vuosittain saapuu tuhansia turisteja. Puhumattakaan siitä, että taidenäyttelyjä järjestetään sekä
kulttuurikeskuksen tiloissa että Brinkkalan vinnillä.
Yhteistä informaatiota kaivattaisiin Mäkinen toteaa, että jopa Suurtorille saapuvat ihmiset usein näyttävät ujoina kurkkaavan porttikäytävästä Brinkkalan sisäpihalle uskaltamatta astua peremmälle tutustumaan kodikkaaseen Kirjakahvilaan tai käsityöliikkeisiin. Parantamisen aihetta olisi ja sisäpiha ulkoilmanäyttämöineen voisi muulloinkin kuin Turun keskiaikatapahtuman aikaan toimia niin turkulaisten kuin vieraitten oleskelukeitaana. Hän kaipaa enemmän yhteistyötä korttelissa toimivien järjestöjen välille. Taidekäsityö on myös kulttuuritoimintaa, olkoonkin, että se samalla on liiketoimintaa. Käsityöläisten itse hoitama liike suo myös asiakkaalle mahdollisuudet suoraan kontaktiin tuottajaan. On helppo tavoittaa tekijät ja tuoda esille erikoistoivomuksensa. Välttämättä tilattu työ ei edes tule kalliiksi, mutta se arvostetaan takuulla, kun lahjan saava henkilö huomaa, että tavara onkin tehty juuri hänelle. Mäkisen mukaan on harhaluulo, että käsintehty tuote olisi kallis. Silmäys liikkeen valikoimiin vahvistaa hänen väitteensä: kympillä saa jo käsintehdyn kortin ja harvat esineet maksavat useita satoja markkoja.
Miellyttäviä sisustustekstiilejä Naapuriliikkeessä, Anne Lundénin omistamassa yhdistetyssä työhuoneessa ja myymälässä, silmä lepää hillittyjä käsinkudottuja mattoja, huopia ja seinäkoristeita katsellessa. Huomaa ammatti-ihmisen,
Tyylikästä. Taidegalleriaan saapuvat huomaavat Joella käsityömyymälä ja päinvastoin. Smakfullt. Konstgalleriets besökare hittar till hantverksboden Joella och vice versa. artenomin hyvän maun myöskin tuotteiden esillepanemisessa. Taustalla kangaspuut kielivät siitä, että asiakkaiden lomassa ehtii myös tuottaa. Näin kaikki työaika voidaan hyödyntää ja samalla asiakas saa suoran kosketuksen tekijään ja tekemiseen. Lundénin tuotteet valmistetaan luonnonmateriaaleista, villasta, puuvillasta ja pellavasta. Pienet seinäryyijyt tehdään paperinyöristä. Muotoilijana Lundén on saanut tehtäväkseen tekstiilien suunnittelu yleisiinkin tiloihin. Tästä esimerkkinä ovat m.m. Vehmaan kirkon tekstiilityöt sekä Käsityön ystävien tilaama kasteryijy. Pienen liikkeen tunnelma on aito ja inspiroiva; tekee mieli heti lähteä suunnittelemaan kaunista kotia. Anne Lundén kertookin, että määrättyjen tuotteiden valmistus usein perustuu asiakkaan toivomuksiin. Välillä asiakkaalle suunnitellaan yhteensointuva sarja mattoineen päivineen.
Suurtori elää joulumarkkinoitten aikaan Keskiaikaisten päivien ohella kulttuurikeskus ja Suurtori täyttyvät ihmisistä perinteisten joulumarkkinoitten aikana. Turkuhan on seurannut muiden maiden kaupunkien esimerkkiä järjestämällä joulun alla vanhanajan joulumarkkinoita, jonne on ollut valtava tunku. Alkutuottajat ja kaikenlaiset tekijät saapuvat myymään monenlaista tavaraa leivonnaisista joulukoristeisiin ja lahjoihin. Mikään muu miljöö Turussa ei sovellu tällaiseen tapahtumaan yhtä hyvin kuin talvinen Suurtori taustanaan tuomiokirkon ikivanha siluetti. Paikka on tullut tunnetuksi ympäri maailman; joulurauhan julistaminen kulttuurikeskuksen parvekkeeltahan televisioidaan moniin maihin. Toivon mukaan monet torin tunnelmaa haistelemaan tulleet piipahtavat myös Brinkkalan pihan myymälöissä. Ne ovat sillon auki viikonloppuisinkin.
Gullkrona ja Teppaliina Saariston käsitöitä markkinoivan Gullkronan liikkeen löytää jälleen Turustakin (pääasiallinen toiminta keskittyy Paraisille ja Kemiöön). Myymälä sijaitsee Hämeenkadulla, melkein Aboa Vetuksen vastapäätä. Liikkeeseen kannattaa vähän ankeasta ympäristöstä huolimatta pistäytyä. Se on täynnä laadukkaita, aitoja, käyttökelpoisia tuotteita. Jotkut viestivät saariston merihenkisyyttä, mutta kaupan on suosikkeja myöskin maamme muista käsi- ja taidekäsityöyhditysten liikkeiden valikoimista. Turun linnan vastapäätä ovensa avasi joulukuussa Teppaliina-käsi- ja taidekäsityöliike. Tuire Rantala markkinoi omien tekstiilitöittensä ohella myöskin Solmukas-yhdistyksen jäsenten tuotteita. Yhdistyksellä on jäseniä n. 20, joten tuotevalikoimat ovat aika laajat. Samassa talossa toimii jo vuosia Tiina Dolmatovin Lasinsiru- niminen tiffanytöiden ja -tarvikkeiden liike.
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 16
Lucia firas runtom i Åboland Rikslucian drar till sig mycken medial uppmärksamhet; hon backas ju upp såväl av vår största tidning som av radion. Men hon är inte den enda som väcker intresse hos alla finlandssvenskar i stad och på landsbygden. Söta och trevliga flickor landet runt ställer upp i hopp om att få sätta ljuskronan på huvudet den 13 december och med sin uppenbarelse och sin sång få sprida lite glädje omkring sig. Luciatraditionen är hos oss en import från Sverige, där man i borgerliga familjer började fira
lucia med ljus, sång och kaffe på säng mitt i mörkaste senhösten. Man kan undra hur ett katolskt helgon från Sicilien firas hos oss till tonerna av en folksång för italienska fiskare! Högvalla torde ha introducerat luciafirandet hos oss i början av förra seklet. Seden spreds till skolor och privathem, men riktigt känd blev lucia för femtio år sedan då Samfundet Folkhälsan började arrangera luciaomröstning. Det visade sig vara ett bra sätt att samla medel för välgörande
ändamål och traditionen är väletablerad i Finland, där den har bevarat sin värdighet. (Luciafirandet i vårt grannland har visst urartat ganska ordentligt på sina håll?) För lucia gäller det inte bara att sjunga bra och se trevlig ut. Hon ska också ha ett vinnande sätt och uthållighet. Rikslucians uppdrag är krävande med mycket resande och uppdrag runtom i landet. I Åboland har lokalföreningarna ordnat luciaval och -fester ett par tiotal år. Åbos 22:a lucia
kröns vid en andakt i Domkyrkan kl. 17.30. Därpå skrider hon med sitt följe nedför kyrktrappan och kortegen, tre hästfordon, ett stort följe av tärnor, stjärngossar, sagofigurer, kör genom staden till centrum. I affärskvarteret Forum kan allmänheten uppleva lucias sångprogram innan hela följet fortsätter vidare till luciafesten kl. 19 i Folkhälsans friskvårdscentral. Ända fram till den 21 december är Åbo-lucian inbokad för besök i åldringshem, vid
andakter, på sjukhus och anstalter. Kimitolucians kröning sker i Kimito kyrka kl 18. Kortegen går via hälsostationens bäddavdelning och Solkullastiftelsens pensionärshem till Wrethalla, där det blir stor barnfest kl 19 med program och ringlekar. Luciatävlingen och luciafirandet i Dragsfjärd omhänderhas i år av lokalföreningen i Dalsbruk. Den officiella kröningen av den kandidat som har fått flest röster sker i Dalsbruks kyrka kl 18. Men då har lucia
redan haft uppdrag samma morgon: besök både i Hannahemmet och på bäddavdelningen i Dalsbruk. Luciadagens barnfest går av stapeln i Folkets hus.
Stämningsfullt. Lena Lundén var lucia 1988
Tunnelmallista.
Sid/Sivu/Page 17
Lena Lundén oli vuoden 1988 lucianeito
Bild:/Kuva: Folkhälsans arkiv
Lucia oli katolinen pyhimys www.aboland.fi
Ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset ovat viime vuosisadan alusta viettäneet joulukuun13. päivää Lucian merkeissä. Aluksi joissakin porvariskodeissa oli tapana, että valkoisiin puettu neitonen kynttiläkruunu päässään vuoden pimeimpiin kuuluvana aamuna herätti talon väen laulullaan ja aamukahvitarjottimellaan. Ruotsista tämä tapa tuotiin suomenruotsalaistenkin keskuuteen. Högvallan emäntäkoulusta se levisi kouluihin ja koteihin. Suomenruotsalaisten koulujen joulujuhlat kutsuttiin muutamia
vuosikymmeniä sitten nimellä “luciafest”. Mutta alun perin Lucia oli katolilainen pyhimys Sisiliasta. Perinteinen lucialaulukin on italialaista alkuperää; se on kalastajien kansanlaulu. 1950-luvulla suomenruotsalainen kansanterveysjärjestö Samfundet Folkhälsan alkoi hyödyntää luciaperinnettä toiminnassaan. Folkhälsanin kansallinen lucia on valittu jo 50 vuoden ajan. Folkhälsanin paikallisyhdistyksistä jotkut ovat valinneet oman paikallisen lucian parisenkymmentä vuotta.
Turussa esimerkiksi tämän vuoden lucia on kahdeskymmenestoinen. Suomessa lucian valinta, olkoon sitten kyse kaikkien suomenruotsalaisten luciasta tai paikallisesta, littyy tiiviisti hyväntekeväisyyteen - missään tapauksessa ei ole kyse mistään missikisoista, vaikka yleisö pääseekin lehdissä julkaistujen kuvien avulla äänestämään suosikkityttöään. Alkuperäinen pyhimys taisi olla mustatukkainen tyttö, mutta meillä lucia mielletään vaaleaksi. Ulkonäköä tärkeämpiä ovat kuitenkin
lucian luonne ja lauluääni. Valitulla lucialla on rankka tehtävä edessään: kansallinen lucia kiertää neitoineen ruotsalaisia kuntia Pohjanmaalta Itäiselle Uudellemaalle, vierailee vanhainkodeissa, sairaaloissa ja laitoksissa laulaen ja tuoden rauhan ja valon sanomaa. Lucian valintaa säestää suuri kansalaiskeräys, jolla Folkhälsan kerää varoja avustuskohteisiinsa. Turun lucia kruunataan 13.12 klo 17.30 Tuomiokirkossa, minkä jälkeen hän astuu kirkon portaita alas ja hevoskyytiin. Lucian saattue ( m.m. kolme
hevosten vetämää ajokkia) neitoineen, tiernapoikineen, tonttuineen ja satuhahmoineen ajaa arvokkaasti kaupungin läpi keskustaan ja Forumiin, jossa esiintyy yleisölle lauluohjelmallaan. Tämän jälkeen siirrytään lucianjuhlaa viettämään Folkhälsanin tiloihin Linnankadulle. Juhlat alkavat klo 19. Turun Folkhälsan-yhdistyksen Soli Finnberg kertoo, että lucialla riittää esiintymisiä aina joulukuun 21. päivään saakka. Hän on myös pannut merkille, että luciaperinteestä kiinnostuvat yhä enemmän maan
suomenkieliset. Ja siitähän ei ole kuin hyvää sanottavaa: Suomessa luciaa vietetään arvokkaana juhlana, joka tuo niin pienille kuin iäkkäille iloa joulua odotellessa.
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 18
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 19
www.aboland.fi
Sid/Sivu/Page 20