6 minute read
Agroekologiasta vastauksia kestävään
Ruoantuotantoon liittyy nykyään monenlaisia haasteita ja ympäristövaikutuksia. Agroekologia on tieteenala, joka pyrkii löytämään vastauksia aikamme suuriin kysymyksiin.
Advertisement
teksti tuuli turtola kuvitus maria leskinen
Agroekologia tutkii ruoantuotannon kehittämistä kestävämmälle pohjalle. Alaa voi opiskella Helsingin yliopistossa maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Pääaineenaan agroekologiaa opiskellut ympäristösuunnittelija ja maatalous-metsätieteiden maisteri Riina Koivuranta kertoo, että Helsingin yliopistossa tehtäviä agroekologian pro gradu -tutkielmia, väitöskirjoja ja tutkimusta silmäillessä huomaa hyvin alalla käsiteltävien kysymysten laajuuden.
– Tarkasteltavat kysymykset voivat liittyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ruoantuotannolle, ruokahävikin vähentämiseen tai vaikka alkuperäiskansojen ruokaturvaan. Lisäksi tutkitaan muun muassa maatalouden ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuutta, tehdään pölyttäjätutkimusta ja pohditaan alkuperäisrotujen ja -kasvien elinvoimaisuutta. Kaikkea hurjan mielenkiintoista siis!
Omavaraisuus ruoantuotannossa Omavaraisuus ruoantuotannossa tarkoittaa sitä, että suurin osa ruoasta tulee omasta kotimaisesta tuotannosta. Omavaraisuudesta huolehtiminen liittyy myös agroekologian opintoihin, sillä riittävä tietotaito ruoantuotantoon liittyen on oleellista kansalliselle omavaraisuudelle. 80 prosentin omavaraisuus on jo varsin hyvä taso omavaraisuudessa. Koivuranta nostaa esille viljan tuotannon Suomessa, jonka suhteen maamme on lähes omavarainen. – Vehnä-, ohra- ja kaurasatomme riittävät kattamaan kotimaisen tarpeen. Suomeen kuitenkin myös tuodaan runsaasti erilaisia elintarvikkeita. Esimerkkejä alhaisesta omavaraisuusasteesta saa helposti, kun miettii mitä tuotteita jäisi välittömästi uupumaan kauppojen hyllyiltä, jos voimaan tulisi kielto tuoda ulkomaisia elintarvikkeita Suomeen. Ainakin banaanit, sitrushedelmät ja taatelit puuttuisivat hyllyiltä nopeasti.
Ruoantuotannon omavaraisuuteen liittyy elintarvikkeiden lisäksi myös muita resursseja laajemmassa mittakaavassa. Tehomaatalous vaatii suuren määrän muualta tuotuja energialähteitä, ulkomaisia kasviravinteita, torjunta-aineita, koneita ja rehuja. Koivuranta painottaa, että usein kotimaisen tuotteen takaa löytyykin pitkä lista kytköksiä Suomen rajojen ulkopuolelle. – Kotimaisen viljan on korjannut hollantilainen traktori, lannoite on tullut Venäjältä ja pakkaus on tehty Saksassa. Olemme siis monin tavoin kytköksissä kansainväliseen talouteen ja tapahtumiin. Omavaraisuus ei siis tarkoita sisäänpäinkääntymistä tai globaalin näkökulman unohtamista – päinvastoin siihen pyrkiminen tai sen huomioon ottaminen vaatii laajojen ja monimutkaisten kytkösten ymmärtämistä. Nämä kytkökset ovat tulleet konkreettisella tavalla näkyviin, kun koronakriisin vuoksi maataloudessa käytetty ulkomainen
Lihan korvaaminen kasviksilla on ekoteko Ruoan ympäristöystävällisyyden arviointi ei aina ole yksinkertaista. Elintarvikkeita, joiden tuotanto vaatii enemmän uusiutumattoman energian käyttöä, maata ja vettä, voidaan pitää ympäristön kannalta ongelmallisina. Maan käyttö on ongelma, jos viljelyyn käytetty maa-alue aiheuttaa esimerkiksi alueen metsien tuhoutumista, ja siten biodiversiteetin katoamista. Esimerkki tästä on palmuöljyn tuotanto, joka aiheuttaa metsien hakkuita Indonesiassa.
Lihaa pidetään ympäristön kannalta haitallisempana kuin kasviksia. Yleisesti ottaen eläinperäiset elintarvikkeet kuluttavat paljon enemmän luonnonvaroja kuin kasviperäiset elintarvikkeet. Yksi suurimmista ongelmista on lihatuotteiden kulutuksen kasvu länsimaisessa ruokavaliossa. Lihan syöminen maltilla tai sen korvaaminen kasviksilla onkin Koivurannan mukaan ekoteko. – Lihaa syödään Suomessa enemmän kuin olisi luonnon ja terveyden kannalta kestävää, ja erityisesti naudanlihan tuotanto kuormittaa ilmastoa. Runsas lihankulutus myös ajaa luonnonvaraiset eläimet ja kasvit ahtaalle, kun metsiä raivataan pelloiksi ja laidunmaiksi.
Syöminen on kuitenkin sekä terveyden että ympäristökuormituksen kannalta ennen kaikkea kokonaisuus, eikä oikeastaan mikään elintarvike ole absoluuttisesti vain hyvä tai huono. Tuotanto-olosuhteilla ja määrillä on merkitystä. Lihan kulutus on Suomessa yli kaksinkertaistunut 1960-luvulta, joten nyt olisi kuitenkin aika keskittyä laatuun ja nipistää määrästä.
Ruoankulutuksella ja -tuotannolla on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön Ruoantuotanto vaikuttaa esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen, vesistöjen rehevöitymiseen ja happamoitumiseen sekä elinympäristöjen häviämiseen ja lajiston köyhtymiseen.
Ruoantuotanto vie paljon resursseja, kuten maapinta-alaa ja vesivaroja. Koivuranta muistuttaa, että maataloudella on kuitenkin myös monia positiivisia vaikutuksia. – Esimerkiksi perinnebiotoopit kuten kedot, niityt ja metsälaitumet ovat todellisia monimuotoisuuden kehtoja ja maataloudella on huomattava merkitys alueiden elinvoimaisuudelle ja maisemalle! Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja ja niiden pientareita pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan.
Maatalouden ympäristökuormituksen lisäksi haasteita liittyy Koivurannan mukaan ruoan riittävyyteen ja ruoan jakautumiseen. Yksi nykyajan suurista ongelmista on ruokahävikin syntyminen: jopa 30 prosenttia syömäkelpoisesta ruoasta päätyy jätteeksi. – Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruoasta menee hukkaan, kun samaan aikaan noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä. Kun toisaalla nähdään nälkää, on tietyillä alueilla käynnissä terveydellisesti ja taloudellisesti kestämätön ylipainoepidemia. Kuinka turvataan terveellinen, turvallinen ja riittävä ravinto kasvavalle väestölle planeetan kantokyvyn rajoissa – siinäpä agroekologian keskeinen kysymys.
Reilumpaa ruokapolitiikkaa Mikäli omaa ympäristökuormaansa haluaa pienentää, on lautaselle katsominen yksi helppo ja herkullinen tapa vaikuttaa. Muun muassa kotimaiset täysjyväviljatuotteet, palkokasvit, marjat, vihannekset ja sienet ovat ilmaston kannalta kestävä valinta, ja lisäksi hurjan terveellisiä ja maukkaita. Ostamalla lähellä tuotettua, sesongin mukaista ruokaa voi vaikuttaa omien valintojen kautta.
Henkilökohtaisten valintojen ohella on Koivurannan mukaan tärkeää muistaa, että ruokajärjestelmään tulisi vaikuttaa myös politiikan keinoin järjestelmätasolla. – Mikäli ajattelemme, että vaikutamme vain ostostemme kautta, viemme vaikutusmahdollisuuden niiltä, joilla ei ole varaa vaikuttaa lompakollaan. Ruokaketjun vastuullisuus ja ruokajärjestelmän peruskysymykset ovat hyvin laaja kokonaisuus, joka pitää sisällään sekä ihmisten, eläinten että ympäristön hyvinvoinnin, terveyden ja talouden.
Terveellinen, turvallinen ja riittävä ruoka, joka tuotetaan kestävästi, on teema, jonka merkitys ei tule ainakaan vähenemään väestömäärän kasvaessa ja ilmastonmuutoksen ja elonkirjon vähenemisen aiheuttaessa uusia haasteita koko ruokajärjestelmälle. *
RENTOA RIIPPUMATTOLUKEMISTA
E S I T T E L Y S S Ä L U O N T O L I I T T O L A I S T E N B L O G I T t e k s t i j u u l i l e h t i n e n I k u v a t m i l l a a a l t o , m a i j a k a r a l a , s i n i m a l m i n i e m i j a a n t t i s a l o v a a r a
Kesällä moni kaipaa inspiroivaa, kevyttä ja hyväntuulista lukemista ajanvietteeksi mökkireissuille tai rannalla loikoiluun. Kirjojen ja lehtien rinnalle varteenotettavan vaihtoehdon tarjoaa blogien kiehtova maailma!
logipostaukset ovat ajankohtaisia ja kirjoittajan omalla äänellä tehtyjä tekstejä, jotka avaavat lukijalleen ikkunoita niin täysin uusiin kuin omaakin elämää koskettaviin kokemuksiin ja näkemyksiin. Tällä kertaa esittelemme muutamia Luonto-Liiton toiminnassa mukana olevien ylläpitämiä blogeja, joihin kannattaa tutustua. B
Blogissaan Sini Malminiemi kertoo muun muassa terveyttä edistävistä luontopoluista upeita valokuvia unohtamatta.
Tunturihullun päiväkirjat -blogissa luontoliittolainen biologi Sini Malminiemi käsittelee monenlaisia aiheita, kuten luontosuhdetta, mielenterveyttä, retkeilyä ja ajankohtaisia ympäristöön liittyviä teemoja informatiivisesti omalla äänellään. Vaikka blogi ei tällä hetkellä täytykään viikoittain uusista kirjoituksista, riittää aiemmissakin julkaisuissa aina lokakuulta 2017 tähän päivään asti luettavaa hetkeksi. Kirjoituksissaan Malminiemi tarttuu myös vakaviin aiheisiin, kuten metsäpaloihin ja mielenterveysongelmiin. Retkeilyn ja luontosuhteen teemat ovat tämän blogin lisäksi läsnä hänen toisessa blogissaan retkipaikka.fi-sivustolla.
Aloita tutustuminen esimerkiksi postauksesta ”Terveysluontopolut osa 1: Ikaalisten Voimametsä – Suomen ensimmäinen terveysluontopolku antaa voimaa, mutta myös vaatii sitä”.
M. T. Ainasoja: blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä
Innostavaa ja tuoretta sisältöä tähän aktiivisesti päivittyvään blogiin kirjoittaa Nuorten Luontoakin säännöllisesti avustava, Turussa biologiaa ja ympäristötiedettä opiskeleva Milla Aalto. Blogin kirjoitukset käsittelevät paitsi erilaisia luontoelämyksiä myös kasvien hoitoa ja ekologisempaa arkea rennolla otteella. Lukija pääsee kurkistamaan ympäri vuoden luontoretkien tarjoamiin seikkailuihin, seikkailuilla tehtyihin luontohavaintoihin ja huonekasvien monimuotoiseen maailmaan. Blogissa julkaistaan ajoittain myös ajankohtaista tietoa blogin aihepiireihin kytkeytyvistä tapahtumista.
Aloita tutustuminen esimerkiksi postauksesta ”Kolme pientä retkeä talvisessa Ruissalossa”.
Blogin löydät osoitteesta mtainasoja.fi
Erään planeetan ihmeitä
Maija Karala on biologi, tiedetoimittaja ja kuvittaja, jonka käsialaa ovat muun muassa monet Luonto-Liiton lastenlehden, Siepon kuvitukset. Hän on taitava kynästään paitsi upeiden kuvitusten myös kirjoittamisen suhteen, ja hänen Erään planeetan ihmeitä -bloginsa sisältääkin runsaasti mielenkiintoista luettavaa. Blogikirjoitukset käsittelevät monipuolisesti eri aiheita valtamedian huomiosta paitsi jääneistä tiedeuutisista eliökunnan historiaan heijastellen kirjoittajan mielenkiinnonkohteita. Postauksia lukiessaan sivistyy ja oppii uutta, sillä laadukkaat tekstit lepäävät faktapohjalla. Kokonaisuutena blogi tarjoaa kahmalokaupalla populaaritiedettä, johon tutustua matalalla kynnyksellä.
Aloita tutustuminen esimerkiksi postauksesta ”Minne megafauna katosi?”.
Blogin löydät osoitteesta planeetanihmeet.wordpress.com
BONUKSENA esittelemme yhden blogin, joka ei enää ole aktiivinen, mutta sisältää runsaasti vanhoja, laadukkaita postauksia. Kyseessä on Luonto-Liiton toiminnassa mukana olevan Antti Salovaaran ylläpitämä Lähiluonnon huvituksia: päivystävähkö luontoblogi. Postauksissaan Salovaara käsittelee omia mielenkiinnonkohteitaan, ympäröivää luontoa ja retkeilyä suomeksi ja englanniksi. Lukija pääsee seuraamaan kirjoittajan tekemiä luontohavaintoja ja näkemään vuodenkierron sekä kirjoitusten että kuvien muodossa. Blogissa esiin nousee erityisesti taiteellinen näkemys luonnosta, sillä postauksissa on kasapäin kauniita valokuvia.
Aloita tutustuminen esimerkiksi postauksesta ”Tammilintuja”.
”Minne megafauna katosi?” -postauksessa saadaan ihastella Karalan omaa käsialaa olevia kuvituksia, kuten tätä kruunukaurista. Blogin löydät osoitteesta ass.fi/kohta
Milla Aallon blogissa päästään luontoretkien tunnelmiin.
Antti Salovaaran blogissa lukija saa nauttia upeista luontokuvista.
