WWW.DIAK.FI
a l l a h i p
Kevään yhteishaku lähestyy. Olisi aika pyrkiä opiskelemaan, hankkia ammatti, tehdä elämällään jotakin järkevää. Mutta, mitä tehdä kun on vaan niin auttamattomasti PIHALLA? Oma kutsumus karkaa käsistä ennen kuin sitä on ehtinyt edes tunnistaa ja oma paikka maailmassa on kiven alla. Missä sinä olet ensi syksynä? Ehkä vastaus kysymykseen löytyy seuraavilta sivuilta.
WWW.DIAK.FI
Halu tehdä työtä jolla on
merkitystä
ia päätöksiä. Toiset päätökset Aika-ajoin elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin tarvitsee tehdä erilais koko tulevaa elämää ajatellen. ovat pieniä, toiset suuria. Joillakin päätöksillä voi olla vaikutuksia jopa pysähtyä miettimään, mitä minä Yksi suuri päätös on tulevan opiskelupaikan valitseminen. On aika a työpaikkaani ajatellen? Onko oikeastaan elämältäni haluan? Mitä asioita pidän tärkeimpinä tuleva kokee tärkeäksi ja merkitykselliseksi? raha se, joka ratkaisee vai onko tärkeämpää tehdä työtä, jonka itse
Yhteishaku lähestyy. Myös Jumala lla on haku päällä. Jumala etsii työ ntekijöitä valtakuntansa eteenpäin viemiseksi. Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän (Matt. 9:37.) Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä vaan ihmisiä, joilla on sydän paikal laan ja asenne kohdallaan. Tapoja tehdä Jumalan työtä on monia ja työkenttä on laaja. Yhteistä kaikill e eri työmuodoille on lähimmäise nrakkaus. Hyvinvointivaltiossamme Suomessa esiintyy paljon huonovoin tisuutta. Lehdistä on luettavissa van husten yksinäisyydestä. On monia lapsia, joiden on mahdoton ta asua kotonaan perheen sisäiste n ongelmien takia. Mielenterveysja päihdeongelmat ovat osa arkipä ivää monessa kodissa. Moni ihmine n jää yksin ongelmiensa kanssa. Yhteiskuntamme tarvitsee ihmisiä , joilla on avoimet korvat, suuri syd än ja halu auttaa.
a elämässämme voimme onneksi Etsiessämme omaa paikkaamme maailmassa ja Jumalan suunnitelma saamme jättää elämämme suuremtodeta, että meitä ei ole jätetty suurten valintojen kanssa yksin. Me avaa ja sulkee ovia. Meidän tehtävä man käsiin ja luottaa Jumalan johdatukseen elämässämme. Jumala atussa: ”Pyytäkää niin teille on koputtaa, kysellä ja etsiä Jumalan tahtoa. Jumala sanoo meille Raam jokainen pyytävä saa ja jokainen annetaan. Etsikää niin te löydätte. Kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä Jumalalta olisiko joku Diakoniaetsivä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Matt.7:7-8). Kysele ti juuri sinun paikkasi Jumalan ammattikorkeakoulun tarjoamista opiskeluvaihtoehdoista mahdollises suunnitelmissa?
Kirkonnuorisotyön suuntautumisvaihtoehtoa voi opiskella Diakin Järvenpään, Kauniaisten ja Pieksämäen toimipaikoissa ja Diakonia suuntautumisvaihtoehtoa Helsingin, Oulun, Porin, Järvenpään ja vuodesta 2011 lähtien myös Kauniaisten toimipaikoissa
Toimitus Joanna Amemori Elina Aro Heidi Nykvist Taitto Lauri Manninen
2.
WWW.DIAK.FI
Totisesti: kaiken, minkä te olette teh neet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehne et minulle. Matt. 25:40 Lastensuojelun piirissä on 6–7 prosenttia alaikäisistä, mikä tarkoittaa yli 70 000 lasta, joiden hyvinvointi ja terveys ovat olleet tavalla tai toisella uhattuina. Vakavaa masennusta sairastavista vain viidennes saa riittävää hoitoa. Suomessa yli 200 naista joutuu vuosittain vankilaan ja monet heistä ovat äitejä. Vuosittain Suomeen saapuu 700 turvapaikanhakijalasta, jotka ovat kokeneet aseellisia hyökkäyksiä, taisteluita ja usein heidän perheenjäseniään on kadonnut ja kuollut. Suomessa on 14 500 huumausaineiden ongelmakäyttäjää, eniten ongelmakäyttäjiä on 25-34 –vuotiaissa. 8-9-luokkalaisista tytöistä 17% tuntee itsensä huonoksi ja arvottomaksi. Suurimmalle osalle yläasteikäisistä pojista uskonto on yhdentekevää. Yli kolmannes 13-16 vuotiaista tytöistä on tutustunut spiritismiin. Ainoastaan 7% evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenistä käy kirkossa ainakin kerran kuussa. Suomessa joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan yksinäisyyden käydessä sietämättömäksi. Lähde: www.stakes.fi
3.
WWW.DIAK.FI Teksti: Elina Aro, Kuva: Joanna Amemori
Pasi Hanhisalo
Jani Heinineva Pohjanmaalta, Ilmajoelta kotoisin oleva 22-vuotias Jani on hiljattain aloittanut opiskelunsa Diakissa, Kauniaisten toimipaikassa, valmistuakseen jo jonkin aikaa haaveena olleeksi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Kauniaisiin vienyt tie on ollut paikoin mutkikas, mutta nyt oma paikka tuntuu löytyneen. Vaikka Jani ei pääkaupunkiseudun hälinästä piittaakaan, on Kauniainen kuitenkin tuntunut viihtyisältä ja rauhalliselta paikalta asua ja opiskella. Jani kiinnostui kirkon nuorisotyönohjaajan työstä ollessaan itse kotipaikkakuntansa seurakunnassa kerhonohjaajana ja muutenkin mukana nuortentoiminnassa. Lasten ja erityisesti nuorten kanssa toimiminen ja työskentely ovat Janille mielekästä ja palkitsevaa. Työ, jossa saa olla luova ja oma itsensä on tärkeää. ”Sosionomin hommat eivät niinkään tunnu omalta jutulta, vaan haluan työssäni toteuttaa myös kutsua olla kertomassa sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta.” Kauniaisten toimipaikan valintaa Jani ei kadu. Paikka ja ihmiset vaikuttavat mukavilta ja opiskeluiden aloittaminen on tuntunut Janista hienolta. ”Täällä on koolla paljon samanhenkisiä ihmisiä ja jopa ventovieraat moikkaavat kävellessään käytävillä vastaan.” Jani toivoo oppivansa muun muassa erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaamista, Raamatuntuntemusta, ryhmänohjaus-, esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja tulevien opiskeluvuosien aikana. ”Toivon saavani peruspalikoita nuorisotyöhön.” st : Heidi Nykvi Teksti ja kuva
Ssisällä
4.
Pasi Hanhisalo opiskelee toista vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa Kauniaisissa. Hänelle ei ole aina ollut selvää, että haluaa kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Ihmisten parissa toimiminen on aina tuntunut luontevalta, mutta kutsumus nuorisotyönohjaajaksi heräsi vasta myöhemmin. Pasi näkee hienona, että kirkon nuorisotyönohjaaja voi olla avoimesti uskovainen sekä opettaa ja kertoa uskonasioista nuorille. Pasi on suorittanut koulun harjoittelua seurakunnassa nuorisotyön puolella ja tutustunut samalla myös varhaisnuorisotyön työkenttään. Hän on harjoittelun kautta päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan isoskoulutuksia, ollut pitämässä kouluilla aamunavauksia, vetänyt nuorteniltoja, osallistunut erilaisten kerhojen toimintaan sekä erilaisiin työntekijäkokouksiin. Pasi on aikaisemmin ollut kesätöissä seurakunnassa sekä isosen että vetäjän ominaisuudessa. Kesätyö on ollut pääasiassa leirityötä ja harjoittelun kautta Pasin kuva seurakunnasta työpaikkana on laajentunut. Nuorisotyönohjaajan työpäivät eivät ole koskaan samanlaisia. Parasta on se, kun työstä voi tehdä oman näköistä, olla nuorten parissa ja tehdä merkityksellistä työtä. Työ lastensuojelun puolella on alkanut myös kiinnostamaan, mutta ainakin vielä Pasi kokee kutsumusta työllistyä nuorisotyönohjaajaksi seurakuntaan. Hän haluaa omalta osaltaan olla viemässä evankeliumia ylösnousseesta Jeesuksesta erityisesti nuorten parissa.
WWW.DIAK.FI
Krista Ylinen Elämänilo. Onnellisuus. Kaksi sanaa, joiden saavuttamista janoamme elämän mittaisella matkallamme. Mikä tekee pysyvästä elämänilosta ja vakaasta onnellisuudesta niin vaikeita löytää? Syyskuussa 2009 pakkasin matkalaukkuni ja kiersin pallon toiselle puolelle Australian takamaille. Lähtiessäni en suurista unelmistani huolimatta kuvitellut kokevani mitään sellaista, jota nyt arkistoin sydämessäni. Kolme kuukautta kestänyt Diakoniaammattikorkeakoulun työharjoittelujakso ei ainoastaan kasvattanut ammatillisuutta työskennellessäni syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa ja antanut mahdollisuutta tutustua uuteen kulttuuriin maahanmuuttajan silmin, vaan myös elämänkokemusta ja uusia avaimia onnen löytämiseen. Jokainen meistä tietää sisimmässään, miltä hetkittäinen ilo ja onnellisuus tuntuvat. Yksittäisten kokemusten kautta saamme maistaa palan siitä, miltä pysyvä sisältä kumpuava hyvä olo voisi parhaimmassa tapauksessa olla. Sinulla on edessäsi paljon nähtävää ja koettavaa. Älä jätä eteesi tulevia ainutlaatuisia mahdollisuuksia käyttämättä, sillä ne voivat alkujännityksestä huolimatta avata silmiäsi ja sydäntäsi aivan uudella tavalla. Ole rohkea. Voit tulla kosketetuksi mitä erilaisimpien kokemusten kautta. ”Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.” Ps. 139: 9-10. Teksti: Krista Ylinen, Kuva: Kristan Albumi
Tuulia Konttinen Tuulia Konttinen on viimeisen vuoden opiskelija. Hän on tykännyt erittäin paljon sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan opinnoista Kauniaisissa. Mukava yhteisö ja hyvä ryhmähenki luokassa ovat olleet voimavara ja kannustaneet eteenpäin eri tilanteissa. Viimeisten opintojen ohella Tuulia on tehnyt Lahden Joutjärven seurakunnassa lähetyssihteerin viransijaisuutta. Lähetyssihteerin tärkein tehtävä on lähetystyön pitäminen esillä seurakunnan eri työmuodoissa. Lähetys on aina ollut lähellä Tuulian sydäntä ja hienoimmaksi lähetyssihteerin työssä Tuulia näkeekin, että saa kertoa itselle tärkeästä asiasta myös muille. Tuulian haaveena on, että löytyisi erityisesti nuoria aikuisia, jotka innostuisivat lähetystyöstä ja lähetykseen saataisiin nuorta intoa, ideoita ja lähtijöitä. Tuulia ei osaa vielä sanoa, että sijoittuuko tulevaisuudessa töihin lastensuojelupuolelle vai seurakuntaan. Hän näkee molemmat työt erittäin tärkeänä ja merkityksellisenä. Tällä hetkellä seurakunta tuntuu erityisen varteenotettavalta vaihtoehdolta. Opiskelujen päättyessä Tuulia kokee mielekkääksi työelämään siirtymisen. Samalla se tuo mukanaan myös paljon vastuuta ja odotuksia työelämän taholta. Tuulia on ollut erittäin tyytyväinen valintaansa hakea opiskelemaan Diakoniaammattikorkeakouluun Kauniaisiin. Hän näkee suurena plussana koulun tarjoamat mahdollisuudet ja monialaisuuden miettiessään tulevaisuuden työpaikkaa. Työkenttä on erittäin laaja, mihin tästä koulusta on mahdollista sijoittua. Tuulia haluaa kysellä Jumalalta johdatusta tulevaisuuden työpaikan suhteen. Teksti: Elina Aro, Kuva: Heidi Nykvist
5.
WWW.DIAK.FI
Sselvillä
Pääseekö omasta kutsumuksesta koskaan selville? Onko mahdollista löytää paikkansa ja vielä viihtyä siinä?
löyEmma ja Teemu kertovat miten he sivät kutsumusammattinsa. Teksti ja kuvat: Joanna Amemori EMMA HIMANEN, NUORISOTYÖNTEKIJÄ VANTAANKOSKELLA Nuorisotyö näytti kivalta. Kävin kotipaikkakunnallani Raumalla rippileirin, jonka jälkeen jäin seurakuntaan isoskoulutukseen. Viidentoista vanhana aloin käymään myös Lähetysseuran leireillä. Lukion päätyttyä pidin välivuoden seurakunnan lastenohjaajana. En tuolloin ollut vielä varma olisiko seurakunta minun paikkani. Päätin kuitenkin hakea Diakonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi ja nuorisotyönohjaajaksi. Se ei ollut ainoa paikka, jonne hain opiskelemaan, mutta jotenkin vain päädyin sinne. Mietin koko opiskeluiden ajan, että onkohan tämä nyt se minun paikkani.
“ELÄN ARKEA N SEURAKUNNA A.” NUORTEN KANSS Uskon, että kutsumus löytyy kun löytää työn, mitä on hyvä tehdä. Tällä hetkellä nautin työstäni. Elän arkea seurakunnan nuorten kanssa. Parasta työssäni ovat keskustelut nuorten kanssa ja opettaminen. Koen itseni tarpeelliseksi kun nuoret haluavat tulla kertomaan omista asioistaan ja kuuntelevat kun kerron heille uskonasioista. Haluan viestittää nuorille, että jokainen heistä on tärkeä ja arvokas. Olen jämähtänyt psalmiin 139, siitä löytyy ammennettavaa joka päivälle. Sen sanoma motivoi myös tekemään tätä työtä: Jumala rakastaa kaikkia nuoria niin paljon, että oli valmis kuolemaan heidän puolestaan. Armo on uskomaton juttu, haluan teroittaa nuorten mieliin, ettei heidän tarvitse päteä mitenkään, koska Jumala on jo tehnyt kaiken. He saavat vain olla omana itsenään. Mielestäni Suomen evankelisluterilainen kirkko tarjoaa hyvän työpaikan. Kirkko tavoittaa nuoria laajasti, ei vain niitä uskovia nuoria. Meidän seurakunnassa ei haluta karsia porukkaa, sen takia järjestämme paljon matalan kynnyksen toimintaa. Haluamme, että seurakuntaan on helppo tulla. Seurakuntatyö ei missään nimessä ole kuollutta. Seurakunnat tarjoavat hyvää ja tervettä toimintaa, kaikki tietysti tekevät työtä omalla tavallaan ja puhuvat asioista hieman eri näkökulmista. Riippuu paljon omasta asenteesta, miten työn näkee: kriittinen näkee usein vain huonot puolet. Hienoa tässä työssä on se, että siitä saa tehdä oman näköistään. Se pätee niin työaikoihin kuin painotuksiinkin. Teen työtä iltapainoitteisesti, koska en ole mikään aamuvirkku. Haluan työssäni korostaa armoa ja lähetystyön tärkeyttä. Koen olevani tarpeellinen tässä työssä, vaikka välillä kokoukset ja palaverit turhauttavatkin. Hengellisen työn tekijöinä meidän täytyy itse uskoa, että teemme tärkeää työtä ja antaa sen myös näkyä työssämme.
6.
ä
i
WWW.DIAK.FI TEEMU SULAOJA, DIAKONI, KOULUTTAJA, HELSINKI Haluan tehdä töitä heikompiosaisten kanssa. Halu auttaa nousee vakaumuksestani. Raamatussa kehotetaan tekemään toiselle niin kuin itselleen haluaisi tehtävän. Tästä syystä päätin nuorena lähteä opiskelemaan sosionomidiakoniksi Diakiin. Jotkut vanhemmat naureskelivat valinnalleni lähteä työskentelemään naisvaltaiselle alalle. He kutsuivat minua diakonissaksi. Läheiset ystäväni kuitenkin ymmärsivät, että hakeuduin juuri sellaiselle alalle, johon kuulunkin. Olen aina halunnut työskennellä ihmisten, en tavaroiden parissa. Tällä hetkellä teen työtä valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen kouluttajana Helsingin Diakoniaopistolla. Työskentelen sellaisten nuorten kanssa, joiden on ollut vaikea päästä töihin tai opiskelemaan. Meille hakeutuvat nuoret ovat usein syrjäytyneitä. Taustalla voi olla kiusaamista, huonoa koulumenestystä, päihteidenkäyttöä tai mielenterveysongelmia. Valmentavaan koulutukseen osallistuu vuosittain n.50 nuorta (10 nuorta/ ryhmä eli 5 ryhmää). Vuoden aikana pyrimme saamaan nuoren asiat töiden ja opiskelujen suhteen kuntoon. Opettelemme yhdessä elämänhallintaa: päivärutiineja, koulunkäyntiä ja tulevaisuuden suunnittelua.
Ennen työpaikkaani diakoniaopistolla ehdin olla monessa mukana. Sosionomi-diakonina minulle on avautunut monia mielenkiintoisia työpaikkoja. Aloitin Matinkylän(Olarin) seurakunnassa viransijaisuudella. Seurakuntatyö tuntui luonnolliselta, koska olen ollut seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana rippikoulusta lähtien. Tein seurakunnassa 40 prosenttia diakoniatyötä ja loput erityisnuorisotyötä, jonka jälkeen siirryin tekemään erityisnuorisotyötä täysipäiväisesti. Erityisnuorisotyössä opin, että oman työn näkyväksi tekeminen on tärkeää asiakkaiden kannalta. Haluan antaa niille nuorille ääneen, joita kukaan ei kuuntele. Seurakunnan erityisnuorisotyöstä siirryin Espoon Diakoniasäätiön perhe- ja erityisnuorisotyön projektiin. Projektissa sain kokemusta sekä rahoitus ja hallintopuolesta että perhe ja verkostotyöstä. Kaikesta tästä on ollut hyötyä nykyisessä työssäni. Koen, että olen löytänyt oman paikkani. Se on selkiytynyt iän myötä. Nautin työstäni nuorten parissa. Uskon, että voin tällä tavalla auttaa monia nuoria eteenpäin elämässään. Oppiminen kuitenkin jatkuu. Olen AMK –tutkintoni jälkeen suorittanut opettajan opintoja ja aion hakea opiskelemaan ylempää AMK –tutkintoa. Lisäksi arki nuorten kanssa muokkaa minua ammattilaisena.
“SOSIONOMI-DIAKONINA MINULLE ON AVA UTUNUT MONIA MIELENKIINTOISIA TYÖPAIK KOJA.”
7.
Viivi Varhaisnuorisotyöntekijä työskentelee seurakunnassa alle rippikouluikäisten nuorten ja lasten parissa. Paula Päihdetyöntekijä tekee työtä yksityisessä päihdekuntoutuslaitoksessa.
Leena Lähetyssihteeri tekee työtä seurakunnassa ja pitää mm. yhteyttä seurakunnan nimikkolähetteihin.
Ella Erityisnuorisotyöntekijä työskentelee kunnan nuorisotyössä erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa. Salla Sosiaaliohjaaja on osa nuorisokodin henkilökuntaa ja työskentelee 15–18-vuotiaiden nuorten parissa.
Lilli Lastentarhanopettaja on osa päiväkodin henkilökuntaa ja työskentelee 3–5-vuotiaiden lasten parissa. Niina Nuorisotyöntekijä työskentelee nuorten parissa kristillisessä järjestössä.
www.DIAK.fi HELSINKI, JÄRVENPÄÄ, KAUNIAINEN, OULU, PIEKSÄMÄKI, PORI, TURKU