Nuotta 10/2004

1

uotta

Nuoren seurakunnan sanoma lokakuu 10 / 2004

uotta

10-2004-nuotta.indd 1

1.10.2004 12:07:23

2 uotta

2

PERSOONA

SIVU

Jenni Miikkulainen, on C-bändistä tuttu pianisti-laulaja ja musiikkilukiota käyvä abiturientti, elää täysillä Jumalalle. Musiikki on hänelle yksi tapa elää Jumalan rakkautta todeksi.

Mitä musiikki merkitsee sinulle?

Musiikki on Jumalan antama lahja. On aina ihmeellistä havahtua huomaamaan, miten Jumala käyttää syntistä ja vajavaista ihmistä eri keinoin. Musiikilla voin purkaa tunteitani, ilmaista itseäni ja ylistää Jumalaa.

Musiikki voi yhdistää ihmisiä, joilla ei ehkä muuten olisi niin paljon yhteisiä asioita.

Musiikki on mulle niin iso juttu, etten tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin sen.

Millä tavalla uusiin biiseihisi syntyy sanat ja sävelet?

Ajattelen sillä tavalla, että teen niitä yhteistyössä Jumalan kanssa. Joskus jos biisistä tulee huono, eikä se kosketa, huomaan, ettei Jumala ole ollut sen synnyssä mukana samalla tavalla, kuin ehkä jonkun toisen laulun kohdalla. Laulut tulevat siitä, miten Jumala on mua puhutellut elämässä, tai vaikka jonkin raamatunkohdan kautta. Ne nousevat kiitoksena siitä, mitä olen uskossani saanut kokea.

Jenni ja elämän säveliä Kuka on Jeesus?

Jeesus on hyvin moniakin asioita. Hän on mun paras ystäväni. Veli, joka kulkee koko ajan vierellä. Hän on Kaikkivaltias Jumala ja Vapahtaja. Hän on portti, jonka kautta saan olla kelvollinen astumaan Jumalan eteen sellaisena kuin olen.

Onko Jumalalla tarkoitus ja tehtävä lapselleen?

On aivan varmaa, että Jumala haluaa käyttää mua ja joka ainoaa muuta omaansa.

Hän haluaa, että hänen valtakuntansa tulee kirkastetuksi. Jokaiselle on sitä varten annettu omat lahjansa. Tällä hetkellä koen vahvasti, että Jumala käyttää mua musiikin kautta. Haluaisin sitä jatkossakin: ehkä lähden opiskelemaan musiikkia. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää minne Jumala johdattaa, mitkä ovet hän avaa ja mitkä sul-

kee. Luotan kuitenkin, että Hän tietää missä on mun paikkani ja johdattaa mut sinne.

Jokaisen ihmisen on lupa luottaa ja uskoa siihen johdatukseen omalla kohdallaan.

MARIA KORPI MARIA.KORPI@NUOTTA.COM KUVA: HENRIIKKA AUVINEN

Onko totuus kaurapuurossa?

Metsästä löytyy sieniä kuin sateella! Ei tarvitse kuitenkaan etsiä myrkkyseitikkejä sekoittaakseen päänsä tai irtautuakseen todellisuudesta, kun totuus ja harha voivat sekottua ihan vaikka tietokoneen ääressä tai leffamaailmaan uppoutuessa.

Lokakuun Nuotassa etsitään totuutta niin Bob Lenzin (s. 7), räppäri Daikinin (s. 4 - 5) kuin gospelmuusikko Tommi Kaleniuksenkin kanssa (totuusgallup s. 16).

Myös kuukauden raamattuopetus s. 6 liikkuu aiheen ympärillä.

Tietokoneiden maailma saattaa sekoittaa selvemmänkin päänupin. Kaikki chattailua harrastaneet tietävät kuinka helppoa nettikommunikoinnin maailmaan on jäädä koukkuun. Nettidiggarin kokemuksia voi lukea sivulta 20.

Elokuvat tarjoavat vaihtoehtotodellisuuksia: seksiä, väkivaltaa, maailmanloppuja, kauhukertomuksia jne.

Elokuva on kuitenkin aina elokuvaa ja arkitodellisuus on se kallis lahja, joka meille on annettu. Ylhäällä työskennellään sinunkin puolestasi.

Kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä ei aina kannata uskoa (leffakatsaus s. 10 - 11). Kannattasko siis vähän varoo!

TOIMITUS KUVA JOHANNA HAKKARI

10-2004-nuotta.indd 2

1.10.2004 12:07:40

3

Nuoren seurakunnan sanoma

lokakuu 2004

• Daikini – Totuutta ja valoa etsivä räppäri 4-5 • Jumalan suunnitelmallinen sovitustyö 6 • Bob Lenz totuuden jäljillä 7 • Sambia special 8 • Japani – kaukoidän ihme 9 • Nuotta leffateatterissa 10-11 • Maata Näkyvissä 20v. 12

• Carmen Mäkinen lööppien takaa 14 • Ranskan-kirjeenvaihtaja 17 • Totuusgallup 16 • Tositarina: IRC-adiiktio 20 • Leena kasvaa Raamatun äärellä 24

• Christoforum 6 • Gospel Center: Normal generation? 13 Seven places 18 • Kuukauden seurakunta 15 • Nuotta Awards 15

• Sähköpääkeskus 17 • Demoarvostelut 18 • Levyarvostlut 19 • Gospelkolumnisti 19 • Tapahtumatori ja gallup 22

mikä colahti?

• Pikku G:n uudet riimit • Sienisaalis • Menestyksekkäät paraolympialaiset

mikä culahti?

• Viikkorahatili • Kesäkengät • Keltaisten lehtien erolööpit

uotta NUOTTA ILMESTYY 11 KERTAA VUODESSA 25. VUOSIKERTA ISSN–0357–7139 TOIMITUS: Päätoimittaja Juha Heinonen juha.heinonen@nuotta.com Toimitussihteeri Tommi Hakkari, toimitussihteeri@nuotta.com Yhteydenotot sähköpostilla Toimituskunta: Masamitsu Amemori, Sinikka Heiskanen, Emmi Heimonen, Riikka Hämäläinen, Johannes Koskenniemi Maria Korpi, Antti Mustakallio, Virpi Rannila, Lotta Rämö Toimitusneuvosto: Juha Heinonen, Jussi Miettinen, Hannu Kymäläinen, Lasse Räty, Raimo Raukko, Ilkka Päiväsaari, Ismo Vettenranta, Tommi Hakkari TAITTO: Tommi Hakkari KANNEN KUVA: Riikka Hämäläinen TOIMITUKSEN OSOITE: PL 184, 00181 Helsinki, puhelin: (09) 2513 9253 faksi: (09) 2513 9280 sähköposti: toimitus@nuotta.com etu.sukunimi@nuotta.com www.nuotta.com

10-2004-nuotta.indd 3

Toimitus ei vastaa tilaamattoman materiaalin palauttamisesta.

JULKAISIJAT: Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys

uotta

Pakilan pappi

ja välinpitämätön armo Rippikoululeirin jälkeiset vuodet nuoressa seurakunnassa olivat täynnä suuria tunteita. Kaikki viikonloput ja useat illat arkenakin sykkivät kaikkea sitä, mitä nuori sydän saattoi tuntea, nähdä ja kokea. Nuortenillat, viikonloppuleirit, nuorisotapahtumat, Lapin-reissut ja yöjatkot sujuivat tutulla ja ennen kaikkea hyvällä porukalla. Ilo,valo ja turvallisuus löivät kättä helvetin pelon ja Jumalalle kelpaamattomaksi tulemisen kanssa.

Varmasti tärkein ja helpottavin asia elämäni matkalla on ollut armon ymmärtäminen. Vasta vuosien saatossa, nuoruuden vaihtuessa aikuisuuteen opin ymmärtämään, ettei uskossa olekaan tärkeintä oma yritys. Sain oppia tuntemaan armollisen ja syntistä ihmistä rakastavan Jumalan. Armosta tuli elämäni kallein ja tärkein asia.

Armo helpotti ihan ratkaisevasti uskonelämääni mutta se vapautti muutenkin. Sain varmuuden, että tämmöisenä kelpaan.

Kuunnellessani viisaita ja lukiessani Raamattua opin, että armo perustuu Jumalan rakkauteen.

Jumala rakasti ja rakastaa syntistä ihmistä niin paljon, että uhrasi oman poikansa kuolemaan puolestamme, jotta me pelastuisimme. Ymmärsin että armo on sitä, ettei Paha saa meissä palkkaansa vaan meidät luetaan Jeesuksen tähden syyttömiksi ja taivaskelpoisiksi.

Pakilan pastori sai kuusi vuotta sitten paljon palstatilaa kirjoittamalla kirjan siitä, kuinka "kaikki pääsevät taivaaseen". Kirkkomme ja Raamatun opin vastaisesti hän julisti, että koska Jumala on rakkaus niin kaikki pääsevät taivaaseen. Tänä syksynä häneltä ilmestyi uusi kirja, joka käsittelee armoa. Kirja jatkaa samoilla linjoilla. Jumalan sanasta on puolet, eli laki, jätetty kokonaan pois.

Kaikenlainen lainsaarna on korvattu armolla.

Tällainen armo, joka tippuu jokaisen suruttoman kohdalle, tuntuu epäreilulta.Toisaalta sitähän armo on. Anteeksiantamus ja armo on lahjaa, jonka jokainen sitä tarvitseva saa. Kuka tarvitsee armoa? Sellainen ihminen, joka tuntee olevansa syntinen eikä pärjää ilman Jeesusta. Pakilan pastorin mukaan Jumalaa kiroava ja sielunvihollista täydestä sydämestään palvova ihminen pelastuu ihan automaattisesti. Tuntuu myös oudolta että koko elämänsä Jumalaan välinpitämättömästi suhtautuva ihminen saisi kuitenkin armon. Tällainen pumpuliarmo leijuu jossakin eikä sitä tarvitse kohdata. Periaatteessa sillä ei ole mitään väliä, kohtaako se ihmistä vai ei. Siinä välinpitämätön Jumala kohtaa välinpitämättömät ihmiset, ja välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.

Pakilan pastorin armo ei ole rakkautta vaan välinpitämättömyyttä.

Raamattua lukiessa selviää, että meidän rakastava Jumalamme kutsuu meitä jokaista. Vaikka se tuntuu epäreilulta niin koko elämänsä Jumalaa kironnut ihminen saattaa kuolinvuoteellaan kuulla Jumalan kutsun ja kohdata armon. Kaikki vanha on pois pyyhitty.

Armo ei leiju jossain vaan se on Jumalan ihana ja ihmeellinen lahja, joka tuli Jeesuksen ristissä maailmaan ihan konkreettisesti. Jeesuksessa armo tulee kohdallemme ja tämän rakkauden kohdatessamme saamme pelastua ja päästä taivaaseen. Se ei ole välinpitämättömyyttä vaan rakkautta. Rakkauteen kuuluu laki eli tietoisuus siitä että olemme pahoja ja syntisiä, omassa varassamme ihan toivottomia. Mutta laki peittyy ilosanoman alle, kun syntinen ihminen saa ottaa armon ja anteeksiantamuksen vastaan. Hei ystävät, luetaan Raamattua eikä kaikenmoisia pastoreiden kohukirjoja.

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: Ti-to klo 9-16 Tilauspalvelu, PL 184, 00181 HELSINKI, p. (09) 2513 9217 (ti-to 9-16) tilauspalvelu@nuotta.com tai Kansanlähetys, 12310 RYTTYLÄ, puhelin: (019) 77 920.

TILAUSHINNAT: kestotilaus 38 euroa, vuosikerta 41 euroa, 1/2 vsk. 24 euroa, ulkomaille postitettaviin lisämaksu.

MAINOKSET JA AIKATAULU: ilmoitukset@nuotta.com

www.nuotta.com/mediakortti.shtml

ILMOITUSHINTA: 1,35 euroa/pmm + alv, 1/4 -sivua isompien hinnat erikseen.

KUSTANTAJA: SLEY–Kirjat Oy, toimitusjohtaja Hannu Kymäläinen Kustannus Oy Uusi Tie, toimitusjohtaja Raimo Raukko

Päätoimittaja Juha Heinonen juha.heinonen@nuotta.com

PAINOPAIKKA: Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj, 2004

1.10.2004 12:09:17

uotta

4

Daikini räppää asiallista settiä Hän vaikuttaa ujolta, kun kohtaamme rautatieasemalla VR:n mainoksista tuttujen palloja pitelevien kivisten äijien alla. Mutta kun istumme alas, alkaa puhetta virrata. Eikä hänen tapansa puhua ole tavallinen. Hän on ajatellut asioita syvältä, ja hänen kätensä puhuvat samaan aikaan. Hän on Lauri Kemppainen, 21-vuotias kristitty räppäri, jolla totuutta etsivä katse. Pian yhä suurempi yleisö tuntee hänet nimellä Daikini.

Palataan alkuun – Kainuun Kajaaniin ja vuoteen 1999. Yläasteikäiset pojat päättävät perustaa bändin nimeltä Snail on the Plate, musatyylinään hardcore/rapmetal.

– Tätä bändiä perustettaessa tartuin ensimmäisen kerran mikrofoniin. Meikä ei oo ikinä osannu laulaa, joten räppääminen ja sanojen kanssa kikkailu alkoi tuntua omalta jutulta, ja myöhemmin nimenomaan suomenkielinen rap, Lauri kertoo.

Vuonna 2001, täysi-ikäisyyden tuntumassa, samoja poikia on perustamassa toista bändiä. Se on Asenneprojekti, orgaanista hiphoppia soittava pumppu. Neljännen keikkansa he soittavat Palefacen lämppärinä. Yleisön reaktio on yllättävä.

– Vaikka oltiin just perustettu, paikallinen bändi, niin tyypit oli täysillä messissä. Saatiin melkein yhtä paljon meininkiä aikaan kuin itse pääesiintyjä, Lauri muistelee yhtä parhaista keikkakokemuksistaan.

Räppäämistä jatkettiin, ja syntyi jazzhenkinen hiphop-bändi Veli Nihil, ja myös Daikini näki päivänvalon. Daikinin syntyyn ei kuitenkaan liity mitään mullistavaa.

– Edelleen olen sama Lauri. Artistinimen keksiminen oli pelkkä käytännön juttu.

Nyt Lauri on heittänyt satakunta keikkaa vokalistina eri kokoonpanoissa. Live-esiintymiset Snail on the Platen kanssa ovat vokalistille "äärimmäisiä kokemuksia".

–Seuraavana päivänä on niskat kipeenä ja mustelmia on syntynyt salaperäisesti joka puolelle. En oikein osaa vetää keikkoja muuten kuin täysillä, tai ajatella että "säästänpä tässä nyt vähän ääntä".

Yleensä ottaenkin olen enemmän keikkaesiintyjä kuin studionysvääjä.

Taustat Daikinin musaan duunaa Laurin oma veli Matti sekä Asenneprojektin rumpali Markus. Vaikka sekä Snail on the Plate että Asenneprojekti syntyivät aiemmin kuin Daikini, ilmestyi Daikinilta ensimmäisenä levy. Se julkaistiin keväällä 2004. Ja riimit virtaavat yhä.

Nippelin nyplääminen nyppii Mistä kristitty räppäri biisinsä kerää?

– Biisini eivät synny sillä tavalla, että "istunpa nyt alas ja kirjoitan gospellaulun".

Teen yksinkertaisesti itseni näköisiä biisejä, joihin oma usko vaikuttaa. Mutta lähtökohdakseni en ota automaattisesti Jumalaa ja uskonasioita – viime kesänä

10-2004-nuotta.indd 4

esimerkiksi tein biisin yhdestä työpaikkani tytöstä, johon ihastuin.

Siksi Lauria ärsyttääkin syyllistävä tapa etsiä suurennuslasin kanssa jokaisesta biisistä rautalangasta väännettyä julistusta.

– Uskon, että vilpittömyys ja rehellisyys vievät kuulijaa lähemmäs uskon ydintä kuin tyrkyttäminen tai laskelmointi. Toisaalta mulla on suoria ja selkeitä gospelbiisejäkin – ei sanomaa tarvi myöskään piilottaa.

Usko Jeesukseen ei merkitse Laurille jotain uskonnollista elämäntapaa. Se on jotain sellaista, mistä ei voi irrottautua tai repäistä itseään irti. Kristittynä hän haluaa kuitenkin elää kunnioittaen toisten ajatuksia.

– Liian usein me ajatellaan ylimielisesti, että "minä uskovainen ja muut ihmiset".

Sen sijaan meidän pitäis elää mukana yhdessä muiden ihmisten kanssa, samalla keskittyä suhteeseemme Jumalaan eikä nippelin nypläämiseen. Usko on jotain paljon suurempaa kuin tietty ulkokuori tai elämäntapa.

Räppäävä pastori Nyt Lauri on asunut kaksi viikkoa Helsingissä, aloittanut opinnot teologisessa tiedekunnassa ja ottaa stadia katu kadulta haltuun. Teologisen tieteellisyys ei Lauria järkytä.

– En koe tiedettä uhkana uskolleni.

Uskon salaisuus ei ole tieteen piirissä.

Jotkut tiedemiehet tiedostavat tämän, ja parhaassa tapauksessa tiede ja usko täydentävätkin toisiaan.

Lauri ei odottanutkaan tiedekuntansa olevan seurakunta, uskovien yhteisö yliopiston sisällä. Raamattukoulut ovat hänen mielestään sitä varten.

–Ymmärrän kyllä senkin, jos uskonasioita tieteen valossa pohtiessa syntyy uskonkriisejä. Jos teologisessa törmää ensimmäistä kertaa siihen, että monet ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan ajatelleet asioista aivan eri tavalla kuin riparilla opetettiin, on kriisi valmis.

– On asioita, jotka menevät uskon alueelle. Silloin niitä ei voi todistaa eikä kumota. Usko on mysteeri. Kaikki lähtee siitä, minkälainen kaipaus ihmisellä on Jumalan puoleen. Minä kaipaan Jumalaa ja hänen antamaansa rauhaa, joka pohjaa Jeesukseen.

Eroamme Rautatientorilla ja hyppään junaan. Kotiin tullessani laitan Daikinin levyn soimaan. Biisin "Kuin juna raiteillaan" kertsi hyppää korviini. Siinä Lauri räppää: – Valoo siksi rukoilen – ja pyydän johdatusta, korkeimmalt Herralta rauhoittavaa kosketusta.

Totuutta ja valoa etsivä räppäri.

VIRPI RANNILA VIRPI.RANNILA@NUOTTA.COM

1.10.2004 12:09:19

5

uotta

Daikini ja… studio: "Siellä tehdään harvoja ottoja, että tuoreus säilyy." keikka pahana päivänä: "En päästä huonoa fiilistä läpi. Turha siellä lavalla on kiukutella." levy-yhtiö: "Parempi kuin omakustanteen tekeminen, koska paperin pyörittäminen ei kiinnosta." tuleva ammatti: "Jos ryhdyn papiksi, haluan olla inhimillinen ja kohdata ihmisiä aidosti, en olla ’Jumalan vasara’." usko: "Mysteeri, oman pienuuden tunnustaminen äärettömän Jumalan edessä." ajokortti: "Hyllyllä."

Sanottua: "Alkuaikoina suurin piirtein maksettiin siitä, että päästiin keikalle. Lainattiin porukoitten autoa ja isä maksoi bensalaskuja.

Jos kotoa mua ei olisi tuettu, tää ois ollu huomattavasti vaikeampaa."

"Pyrin lähtemään avoimesti keikoille paikkoihin, joihin kutsutaan. Mielestäni esiintyminen muuallakin kuin gospellavoilla ei tarkoita maallistumista."

10-2004-nuotta.indd 5

1.10.2004 12:09:20

uotta

KIVEEN KIRJOITETUT

6

Sinun tähtesi Viime keväänä eri puolilla maailmaa keskustelua aiheuttanut Mel Gibsonin elokuva The Passion of the Christ on puhuttanut erityisesti väkivaltaisuutensa takia. Elokuvassa näytetään pitkitetysti, miten Jeesusta ruoskitaan. Jotkut ovat arvelleet, että kukaan ei selviäisi hengissä noin pitkäaikaisesta ruoskinnasta.

Tässä keskustelussa näkyy eräs erikoinen piirre: joidenkuiden mielestä Jeesuksen kärsimys ei sovi yhteen sen kanssa, että kristinuskoa pidetään rakkauden uskontona.

Kukaan ei kai voi kieltää, ettei Jeesuksen kohtelu olisi ollut julmaa. Mutta totta on sekin, että ajatus välttämättömästä uhrista on Raamatussa hyvin keskeinen.

Se kulkee punaisena lankana sen alusta loppuun asti. Heti Raamatun alussa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Jumala hyväksyy Aabelin verisen uhrin ja hylkää Kainin verettömän uhrin. Siitä alkaen läpi koko Raamatun meille opetetaan, kuinka Jumalaa voi lähestyä vain uhrin kautta ja uhrin tähden. Alusta alkaen Raamatussa uhrataan valtaisa määrä eläinuhreja.

Raamatun keskivaiheilla tulee Jeesus "antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä", kuten hän itse sanoi. Raamatun lopussa Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka Jumalan valtaistuimen keskellä seisoo "Karitsa, ikään kuin teurastettu".

Mukana koko Kolminaisuus Siitä ei siis ole epäilystäkään: Uhriajatus on Raamatussa aivan keskeinen. Jeesuksen kuolema tulkitaan Uudessa testamentissa uhrikuolemana meidän syntiemme edestä.

Tähän rakkauden uskontoon, kristinuskoon, kuuluu keskeisesti ajatus, että on

10-2004-nuotta.indd 6

olemassa pyhä Jumala, joka vihaa kaikkea syntiä ja vääryyttä. Synnit täytyy sovittaa, ja ne sovitetaan Jeesuksen uhrilla. Joskus tämä asia on ymmärretty niin, että Isä Jumala olisi pakottanut Poikansa Jeesuksen uhraamaan itsensä. Se on väärinkäsitys.

Uusi testamentti opettaa, että Jeesus halusi vapaaehtoisesti antaa tämän uhrin.

Pyhän Kolminaisuuden persoonat ovat niin yhtä, että he kaikki ovat mukana tekemässä sitä mitä yksi Kolminaisuuden persoona tekee. Paavali kirjoittaa: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa."

Uudessa testamentissa Heprealaiskirjeessä kerrotaan, että Jeesus Kristus sanoi maailmaan tulostaan: "Uhreja ja lahjoja sinä (Isä) et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala."

Kuka pääsee taivaaseen?

Se joka uskossa turvautuu Jeesuksen uhrikuolemaan, siihen että Jeesus kuoli ristillä hänen puolestaan.

Jumalan ikuinen suunnitelma Tämä on uskomattoman syvällinen raamatunkohta. Siinä ikään kuin hetkeksi vedetään verho syrjään ja meidän sallitaan kurkistaa tuonpuoleiseen ja kuulla Kolminaisuuden välistä keskustelua.

Ensin Poika kiittää Isää ruumiista, jonka Isä on hänelle valmistanut. Sitten hän toteaa, että hänen tulemisestaan maailmaan ja elämästään täällä on etukäteen kerrottu Raamatussa. "Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala." Jeesuksen elämä toteutti satoja Vanhan testamentin ennustuksia.

Raamatusta käy ilmi eräs mielenkiintoinen yksityiskohta. Poika sanoo Isälle: "Jumalani, mielelläni minä täytän sinun tahtosi."

Voimme kuvitella keskustelun iankaikkisuudessa menneen jotenkin tähän tapaan: Isä sanoo Pojalle: "Ihmisen synnit täytyy sovittaa. Minä haluan sitä, koska rakastan heitä. Haluan antaa heille anteeksi."

Poika sanoo: "Silloin minä menen mielelläni toteuttamaan sen sovituksen, Isä."

Pyhä Henki sanoo: "Siinä tapauksessa minä menen selittämään ja avaamaan tämän asian ihmisille. Minä inspiroin koko tästä pelastushistoriasta kirjan – Raamatun."

Näin koko Kolminaisuus osallistuu ihmisen syntien sovittamiseen, ja sen toteuttaa käytännössä Poika, Jeesus, kun hän kärsii ja kuolee meidän edestämme.

Tätä on rakkauden uskonto. Tätä on rakkaus. Isä halusi antaa sinulle sinun syntisi anteeksi. Poika halusi kuolla sinun puolestasi ja sovittaa syntisi ja maksaa velkasi. Pyhä Henki haluaa auttaa sinua ymmärtämään ja uskomaan sen omalle kohdallesi.

Kuka pääsee taivaaseen? Se joka uskossa turvautuu Jeesuksen uhrikuolemaan, siihen että Jeesus kuoli ristillä hänen puolestaan.

LEIF NUMMELA PHOTO CREDIT: PHILIPPE ANTONELLO

1.10.2004 12:09:24

ASIANTUNTIJAN VASTAANOTOLLA

7

uotta

Bob Lenz

Älä sano, älä opeta, älä vastaa, älä tuomitse minua

Tänä päivänä maailmasta on vaikeaa löytää yhtä totuutta.

Totuuden etsijälle löytyy tuhanteen kysymykseen miljoona vastausta. Sanotaan että jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan ja sillä totuudella jonka itse löytää. Miten rehellinen etsijä löytää kaikkien kysymysten ja miljoonien vastausten joukosta totuuksien totuuden.

–Totuutta ei ole missään. Hyvä ja paha ovat samassa paikassa.

– Se voi olla totta sinulle, mutta ei minulle.

–Jokainen tulee autuaaksi tavallaan.

Kuulostaako tutulta? Jos elät korvat ja silmät auki, vastauksesi on luultavasti myöntävä. Onko kristittyjen aika nostaa tässä vaiheessa kädet pystyyn ja myöntää tappionsa?

Bob Lenz on amerikkalainen nuorisovaikuttaja, joka kiertää rohkaisemassa ja opettamassa nuoria ympäri maailman. Hän vastasi kysymyksiin, joihin törmäämme nykyään yhä useammin.

Onko olemassa täydellinen, absoluuttinen totuus?

Kyllä. Monet väittävät nykyään, ettei absoluuttista totuutta ole. Suurin osa heistä on poiminut totuudesta vain yhden puolen, sen mikä palvelee parhaiten heidän etujaan ja toiveitaan. Yhä harvempi yrittää enää etsiä ja nähdä koko totuutta. Sananlaskut 11:1 puhuu juuri tästä: "Väärä vaaka

10-2004-nuotta.indd 7

on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen." Vaikka valheen ja totuuden välillä on selkeä ero, sitä ei ole aina helppo selvittää. Siksi tarvitsemme hyvää keskustelua.

Manic Street Preachers on tehnyt levyn nimeltä "This is my truth, tell me yours". Mitä jos totuuden kuitenkin tekaisisi itse?

Totuus on totuus; se ei ole mielipide. Siksi emme voi itse päättää mikä on totta ja mikä ei, vaan voimme yksinkertaisesti etsiä totuutta. Mutta totuuden puolustaminen ihmisten edessä aiheuttaa ongelmia, ja siksi monet ovat valinneet helpomman tien ja alkaneet ajatella, ettei totuutta ole.

Raamattu sanoo: "Tuleeko minusta teidän vihollisenne, koska kerron teille totuuden?"

Niin surullista kuin se onkin, juuri näin on käynyt: ne, jotka puhuvat täydellisestä totuudesta, ovat tulleet joidenkin vihollisiksi.

Muodostuuko totuus palasista, joita voi löytää sieltä täältä?

Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Kun asiaa katsoo tässä valossa, totuus on itse asiassa henkilö. Totuus on siinä, kuka Jumala on, ja totuuden voi löytää ainoastaan Hänessä. Koska Jumala on läsnä kaikkialla, voi totuuden kuitenkin löytää eri palasissa ja eri paikoissa. Täydellinen totuus palaa kuitenkin aina takaisin Kristukseen. Jopa kulttuureissa, joita pidetään ei-kristittyinä, voidaan löytää totuus.

Ympärillämme on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka uskovat täydestä sydämestä omaan totuuteensa.

Jos se tekee heidät onnellisiksi ja rauhallisiksi, pitäisikö meidän antaa heidän olla?

Raamattu sanoo, että totuus tekee meidät vapaaksi. Kun me haluamme parasta jollekulle, jaamme totuuden hänen kanssaan – rakkaudessa. Jos nimittäin teemme sen pakottaen tai ylimielisellä asenteella, me itse asiassa toimimme totuuden vastaisesti. Usein motivaationamme on rakkauden sijasta tarpeemme todistaa näkökulmamme oikeaksi. Kristus, totuus itsessään, nöyryytti itsensä ja tuli palvelijaksi ristinkuolemaan asti. Se on rakkautta – ei argumentointi. Voimme voittaa jokaisen väittelyn totuudesta saamatta kuitenkaan muutosta aikaan yhdessäkään sydämessä.

Miten täydellisen totuuden löytäminen sitten vaikuttaa meidän elämäämme: käytökseemme, mielipiteisiimme ja moraaliimme?

tiede ei ole uskon vastakohta – usko vain menee pidemmälle kuin tiede. Jumala on totuuden Jumala, mutta hänen totuutensa on niin paljon enemmän kuin meidän rajallinen mielemme. Totuus ei ole vain jotain kirjoissa esiintyvää, vaan jotakin sellaista, mikä meidän tulee elää todeksi kodissamme ja työssämme. Sen pitäisi vaikuttaa elämäämme samalla tavoin, kuin käsky vertauksessa laupiaasta samarialaisesta, joka osoitti armoa ja rakkautta. "Mene ja tee sinä samoin."

Kun jaamme totuuden lähimmäistemme kanssa siksi, että rakastamme heitä, ja meillä on palvelijan nöyrä ja vilpitön asenne, ihmiset eivät vain kuule totuutta vaan näkevät sen käytännössä. Tällaisella rakkaudella on mahdollisuus vaikuttaa toiseen ihmiseen, seurakuntiin, kansoihin ja koko maailmaan.

VIRPI RANNILA VIRPI.RANNILA@NUOTTA.COM Marraskuussa tapaamme Bobin Maata Näkyvissä -festareilla. Siihen asti – kuljetaan totuudessa, vapaaksi tekevässä valossa!

Jeesus sanoo: "Hän joka etsii minua, löytää minut, jos hän etsii minua täydestä sydämestään." Ensinnäkin meidän täytyy rohkaista ihmisiä olemaan nälkäisiä totuuden etsijöitä. Uskon, että totuuden voi edelleen löytää tässä maailmassa. Edes

Monet väittävät nykyään, ettei absoluuttista totuutta ole.

Suurin osa heistä on poiminut totuudesta vain yhden puolen, sen mikä palvelee parhaiten heidän etujaan ja toiveitaan.

1.10.2004 12:09:25

8

MISSION

nuotta8 cyan magenta yellow black

uotta

Terveiset Sambian lähetyskentiltä Muli bwantsi! (Mitä kuuluu?) Bwino! (Hyvää.)

POSSIBLE

Evankelisten opiskelijoiden (EO: n) kolmen viikon mittainen aktiomatka suuntautui elokuussa 2004 Sleyn lähetyskentälle Sambiaan. Seitsemänhenkinen opiskelijaporukka pääsi tutustumaan lähetystyöntekijöiden arkeen ja kokeilemaan omia siipiään Jeesuksen lähettiläinä.

Tässä Afrikan värikkäästä maailmasta välähdyksiä aktiolaisen silmin nähtynä.

3. Jesus is Lord -minishop

4. Afrikkalaista kekseliäisyyttä

Taloja ympäröivät muurit maalataan mainoskuvin. myös minibussit ja erilaiset kojut mainostavat eri asioita.

Uskonnolliset aiheet ovat suosittuja erityisesti autoissa ja liikkeiden nimissä.

Puutteen keskellä kaikelle mahdolliselle pyritään löytämään uusi käyttötarkoitus: Kellogs-muropaketista saa paperitelineen kirjastoon, pullonkorkeilla pelataan pelejä, muovipusseista kääritään kokoon jalkapallo, vanhasta autonrämästä voi tehdä kappaleen talon seinää tai vaikkapa sillan ojan yli...

Suomalaisille nuorille sambialaiset kristityt nuoret lähettävät terveisiä: “Mulungu akudalitseni (Jumalan siunausta nyanjaksi)!” He muistavat meitä rukouksissa - tehdään me samoin!

JOHANNA HAKKARI JOHANNA.HAKKARI@NUOTTA.COM

1. Taistelua AIDSia vastaan HIV:iin törmää kaikkialla ja se on koko Afrikan yksi polttavimmista ongelmista.

Sambiassa joka neljäs aikuisikäinen on HIV-postiivinen tai sairastaa AIDSia. Lähetystyön ja kehitysyhteistyön valtava tehtävä onkin antaa valistusta, ettei tauti enää leviäisi, auttaa ja tukea sairastuneita sekä huolehtia AIDS-orvoista.

Sambiassa valistus on selkeästi auttanut, ja uusien tartuntojen määrä on lähtenyt laskuun. Tartunnan saaneita on kuitenkin niin paljon, että suuri osa työtätekevästä väestöstä tulee kuolemaan, ja orpolasten määrä kasvaa valtavaksi. Moni joutuukin kadulle, kun sukulaisilla ei ole varaa huolehtia heistä.

Siksi jo ennestään toimeentulon äärirajoilla elävät afrikkalaiset tarvitsevat ulkopuolista apua, ja kristinuskon opetus aviovuoteen puhtaudesta on ajankohtainen ja tarpeellinen.

Sleyn lähetystyö tukee orpolasten koulunkäyntiä ja toimeentuloa.

2. Villieläimiä ja auringonlaskuja Lähettinä pääsee tutustumaan myös Afrikan eksoottisiin eläimiin. Luonnonpuistoissa voi ajaa jeepillä ympäriinsä ja bongata eri kokoisia eläimiä. Arkielämän vieraita ovat talojen seiniä pitkin vilistävät liskot.

5. Yllätyksiä kulman takana Värikkäässä katukuvassa voi tulla lähes mitä tahansa vastaan. Iltakävelyllä alkoi ensin kuulua vinguntaa ja röhkinää ja sitten tuli vastaan juokseva mies kärryineen, joissa oli kaksi elävää sikaa!

Yleensä valkonaaman (nzungun) perässä juoksee kuitenkin lapsilauma, joka on valmiina poseeraamaan ja näyttämään erilaisia temppuja.

6. Ylistys ja kiitos Jumalalle Afrikkalaisessa jumalanpalveluksessa viihdytään ja iloitaan täysillä. Kieltä osaamatonkin jaksaa hyvin kolmituntisen palveluksen, sillä tanssi, rummutus ja voimakas moniääninen laulu rytmittävät tuttua kaavaa. Kastettavia riittää.

Joka jumalanpalveluksessa rukoillaan sairaiden puolesta ja seurakuntalaiset antavat todella lesken roponsa kolehtiin. Elämänläheisyys leimaa tunnelmaa: äidit imettävät lapsiaan penkeissä ja jumalanpalvelus päättyy yhteiseen kättelyhetkeen ja piiriin kirkon ulkopuolella.

7. Afrikkalainen hiusmuoti: Lettejä ja hiuslisäkkeitä Länsimaalaisena katselee haltioituneena paikallisten naisten irtolettejä ja kampauksia. Kauniita ja naisellisia letityksiä kaikkialla! Naiset istuvat kadunkulmissa rupattelemassa ja letittämässä hiuksia toisilleen.

10-2004-nuotta.indd 8

1.10.2004 12:09:40

PUNAISEN AURINGON MAASSA OSA 2/2

9

uotta

Yokoso Nippon – tervetuloa Japaniin!

Nuoret

Opiskelu koulussa on raskasta, mikä uuvuttaa monia nuoria. Kilpailu hyvään yliopistoon pääsystä on tiukkaa, ja mikäli opiskelupaikka sattuu irtoamaan, on opiskelu kallista. Esimerkiksi lääkäriksi opiskelu maksaa yli puoli miljoonaa euroa, eikä opintotukea tai asumislisää makseta kuten meillä Suomessa. Nuoret opiskelijat ovatkin pitkään vanhempiensa rahojen varassa, eikä köyhästä perheestä ole mahdollisuuksia kouluttautua hyvään ammattiin.

Japanilaisnuoret kritisoivat ymmärrettävästi oman yhteiskuntansa epäkohtia.

He eivät halua alistua tekemään vanhempiensa tavoin 50–75-tuntisia työviikkoja.

Vapaa-aika ja perhe ovat heille tärkeitä.

Vanhojen japanilaisten perinteiden ja tapojen tilalle ja rinnalle on tullut paljon vaikutteita länsimaisesta kulttuurista, ja monet uususkonnot ovatkin alkaneet kiinnostaa japanilaisnuoria.

Seurakunnat Japanin evankelis-luterilainen kirkko on pieni. Seurakuntia on 132, pappeja satakunta ja kastettuja jäseniä noin 22 000.

Kirkon työntekijätarve on suuri, sillä monet papit ovat jääneet tai jäämässä eläkkeelle.

Myös lähetystyöntekijöiden määrä on vähentynyt viime vuosina siten, että vuoden 2003 lopussa kentällä oli 12 lähettiä, joista osa kotimaassaan.

Seurakunnat ovat pieniä, mutta vireitä.

Keskeinen toiminta tapahtuu sunnuntaisin jumalanpalveluksen kootessa hajallaan asuvat jäsenet yhteen. Nykyään pidetään jumalanpalveluksia myös arkisin, koska kaikki eivät työn tai perhesyiden takia

Pinta-ala: 377 829 km² Asukasluku: Noin 127 miljoonaa Pääkaupunki: Tokio, maailman suurin kaupunki Kieli: Japani Pääsaaret: Hokkaido, Honshu, Shikoku ja Kyushu. Lisäksi maahan kuuluu yli 3000 pienempää saarta.

Pääuskonnot: Shintolaisuus ja buddhalaisuus. Kristittyjä noin 1 %.

Valuutta: Japanin Yen JPY

Japani on todellinen Kaukoidän ihme. Lähes 300 km/h kiitävät luotijunat, valtavat liikenneruuhkat ja maanjäristykset ovat japanilaisten arkipäivää. Toisen maailmansodan jälkeisestä hävityksestä maailman talousmahdiksi kasvaneessa maassa on paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Tässä pintaraapaisu siitä, mitä Nousevan Auringon maa kätkee sisäänsä.

Kulttuuri ja tavat

pääse sunnuntaina liikkeelle. Toinen syy viikkomessujen pitoon ovat papittomat seurakunnat. Kun yksi pappi saattaa hoitaa kahta, kolmeakin seurakuntaa, on pakko jakaa töitä muillekin viikonpäiville.

Suurin haaste on uusien ihmisten tavoittaminen. Japanilaisten mielikuvissa kirkon kynnys on tavattoman korkea. Siksi monissa seurakunnissa on raamattutuntien lisäksi erilaisia pieniä harrastuspiirejä, joihin on helpompi tulla. Näin ensikosketuksen saaminen seurakuntaan helpottuu.

Luterilaisen kirkon toiminta Luterilainen tunti -radiotyöllä on aikoinaan ollut suuri merkitys. Nyt median käyttö lähetystyön apuna on löytänyt uusia muotoja.

Tekniikan täyttämään Japaniin sopii hyvin informaatioteknologian käyttäminen evankeliumin välittämiseen.

Kirkko osallistuu sosiaaliseen toimintaan sekä seurakuntatasolla että laitoksissa tehtävän työn välityksellä. Varsinkin talvella seurakuntien jäsenet osallistuvat yöpartioihin jakamalla huopia ja lämmintä keittoa asunnottomille ja huolehtimalla huonokuntoisten sairaanhoidosta.

Laitoksissa hoidetaan mm. vanhusten, sokeiden, orpojen, opiskelijoiden ja yksinhuoltajien asioita.

Monet japanilaiset ovat saaneet ensimmäisen kosketuksen kristinuskoon kirkon lastentarhassa tai pyhäkoulussa. Lasten välityksellä myös vanhemmat tulevat kirkkoon ja saavat kuulla sanomaa Jeesuksesta. Lastentarhalaisten ja pyhäkoululaisten vanhemmille järjestetään omia tilaisuuksia ja toimintaa. Muutamilla seurakunnilla on koululaisten iltapäiväkerhoja.

Englannin ja suomen kielen opiskelu kiinnostaa nuoria. Niinpä kielen- ja raamatunopetus yhteen sovitettuina voivat välittää monelle evankeliumin sanan. Vuosittain pidetään sekä alueellisia että valtakunnallisia nuortenleirejä, jotka kokoavat satapäisen joukon kuulemaan rippikoulutyyppistä opetusta.

MASAMITSU AMEMORI MASAMITSU.AMEMORI@NUOTTA.COM NUOTAN TOIMITTAJA OLI JAPANISSA TAPAAMASSA ISOVANHEMPIAAN

siitä, ettei oikein ymmärrä. Ei-sanaa ei tule koskaan käyttää suoraan. Yleensäkin asiat esitetään hiukan kierrellen ja negatiiviset asiat aivan erityisesti. Sen sijaan japanilaiset kehuvat toisiaan usein. Myös kiitellä tulee riittävästi, eikä kohteliaisuuksia saa unohtaa. Kyllä-sana ei tarkoita vielä ehdotonta myöntymistä, vaan se tarkoittaa vasta, että vastapuoli on ymmärtänyt asian.

Japanilaiset eivät aikaisemmin kätelleet, mutta tapa on yleistynyt. Kumarrus sen sijaan on perinteinen tervehdys, ja sen syvyys riippuu vastapuolen sosiaalisesta asemasta ja iästä. Ulkomaalaiselle riittää normaali kumarrus.

Kuten kaikkialla Kaukoidässä, hymy on tärkeä. Toisaalta japanilainen kätkee nauruun joskus hämmennyksensä esimerkiksi

10-2004-nuotta.indd 9

1.10.2004 12:09:45

uotta

NUOTTA TUTKII LEFFOJEN MAAILMAA

10

Leffat kertovat meistä ja elämästämme

Elätkö melko tavallista, melkeinpä tylsää elämää? Kaikki jännittävä tapahtuu aina jossain muualla. Rahapula estää matkustamisen, sateinen syksy ja pitkä talvi latistavat kokemusmaailmasi. Silmä ei nää, sydän ei tunne eikä käsi kosketa sellaista maailmaa kuin toivoisit. Jäljelle jäävät haaveet ja unelmat. Elokuvateatterin hämärä on mainio pakopaikka arjen kurjuudelle.Valojen sammuessa rahapula, räntäsateet ja sydänsurut väistyvät silmien eteen avautuvan uuden maailman tieltä.

Elokuvien kävijämäärät kertovat paljon

meistä. Kiinnostavat aihepiirit ja toimintamallit keräävät kassatuloja.

Fantasia, seksi, väkivalta ja rytinällä höystetty historia myy. Kuninkaan paluu, Harry Potter, Troija ja Levottomat 3 edustavat sellaista maailmaa, johon olisi mukava samastua.

Toisaalta mieltämme myllertävät pelot, ahdistukset ja kaipaukset saavat meidät suuntaamaan lippuluukulle. Maailmanloppu ja kaiken sivistyksen tuhoutuminen pelottaa, siksipä on jännittävää katsoa, kun meteoriitti uhkaa tuhota

maailman tai kun kaikki päättyy äkilliseen ilmaston muutokseen.

Elokuvat vaikuttavat meihin. Niiden piiloviestit uppoavat päänuppiimme ja vaikuttavat valintoihimme. Eikä siinä mitään pahaa, kunhan pidämme päämme kylmänä niin että muistamme ajatella myös omilla aivoillamme.

Meillä Suomessa ei Gibsonin Jeesusleffa kolissut ollenkaan samalla tavalla kuin monessa muussa paikassa. Syyt lienevät samat. Vähäinen kiinnostus kertoo uskostamme ja asenteistamme.

Tässä tapauksessa se kertoi myös kirkon ja median asenteesta. Pelastuksen ytimessä liikkunut elokuva dumattiin niin pahasti, että ihme että se keräsi edes ne katsojat, jotka sillä oli.

Muista että elokuvamaailma on eräs sielumme peili, katso ja ajattele mitä katsot.

JUHA HEINONEN KUVA: THE DAY AFTER TOMORROW

Hollywoodin herkkuhyllyillä Elokuvat ovat peili katsojiensa sieluun. Ne ovat todellisuutta katsojan valitsemilla mausteilla. On aika avata Suomen virallinen TOP 10 ja katsoa, millainen pippurisekoitus myy parhaiten.

Tee-se-itse-katastrofi Pakollisen katastrofi- ja tieteisjännäripaikan top kympissä täyttää tällä hetkellä The Day After Tomorrow. Mullistukset ja katastrofit ovat aina kiehtoneet katsojia, koska ne tarjoavat jotain suurta ja poikkeavaa valkokankaalle. Efektit pelaavat ja yleisö hurraa.

Puitteisiin panostetaan dollari poikineen, mutta ne ovat silti toissijaisia; tärkeintä tämän sortin leffoissa on luoda edellytykset arkiselle hahmolle nousta poikkeavissa olosuhteissa sankariksi.

Ihmiset pelastavat elokuvissa maailman hämmästyttävän usein siihen nähden, että tosielämässä meillä on kokemusta vain sen tuhoamisesta.

Ajatusten herättäminen on katastrofileffoissa ilmeisesti sanattomalla

10-2004-nuotta.indd 10

sopimuksella kielletty. Jos lajin edustaja jollain tavalla herättää katsojissa huonoa omaatuntoa tai yrittää muuten viestiä jotakin suurta sanomaa, se on epäonnistunut, mikä näkyy armotta katsojamäärissä.

The Day After Tomorrow poikkeaa kuitenkin lajitovereistaan positiivisesti. Siinä sanotaan, että ilmastonmuutos on ihmisten vika. Siis katsojien. Mutta huoli pois, niin vahvaa lain saarnaa siinäkään ei ole, että kukaan sen katsonut jaksaisi kauan hillitä otsonintuhoamisvimmaansa. Moralisointihan on kielletty – elokuvissakin.

Lihatiskin tarjouspalat Seksi ja väkivalta. Näitä kahta pysyvästi pinnalla olevaa suosikkihyllyä edustaa top 10:ssä Levottomat 3 ja Kill Bill 2. Levottomat 3 on kerännyt 113 000 katsojaa, mikä on levottoman paljon siihen nähden, että se on aika poskettoman kehno elokuva. Leffahan mainostaa olevansa elokuva seksiriippuvuudesta – mahdollisesti elokuvahistorian heikoin tekosyy saada paljasta pintaa kankaalle. Olisiko Levottomat 3 myy-

Kill Bill 2 -elokuvan taistelija.

nyt yhtä paljon, jos se kertoisi tietokonepeliriippuvuudesta, ja seksikohtausten tilalla olisikin kiihkeitä hetkiä Doom 3:n parissa?

"Silkkaa seksiä" -leima sopii Levottomille hyvin, mutta Kill Bill kakkosen kylkeen välillä lyöty "Vain väkivaltaa" -leima ei tee oikeutta rainalle. Kyllähän siinä veri

pärskyy ja liha on halpaa, mutta KB2 on myös muuta. Siinä vetoaa musiikin avulla loihdittu tunnelma, loistava johtoajatus ja dialogi, joka vie korvat mennessään. On surullista, että Levottomat 3 voi korvata kaikki suuret puutteensa seksillä ja pärjätä silti KB2:lle katsojatilastoissa Suomessa.

1.10.2004 12:09:51

11

uotta

Seksi myy, sanotaan, mutta se ei ole oikeastaan aivan totta. Oikein olisi sanoa: me ostamme seksiä.

Seksiä ja väkivaltaa pidetään yleisesti elokuvamaailman pahimpina hapatuksina.

Olen itse sitä mieltä, että seksi on kahdesta pahasta moninkertaisesti suurempi. Se vaikuttaa katsojien ajatusmaailmaan ja käyttäytymismalliin paljon enemmän kuin väkivalta, koska väkivalta on elokuvissa usein leimallisesti väärää tai vierasta käyttäytymistä. Yleisesti hyväksytään väkivallan olevan väärin. Haureutta taas ei elokuvissa tai tosimaailmassa juuri koskaan pidetä mitenkään tuomittavana asiana.

Keskimaa kultakaupungin korvikkeena Kun ostaa lipun fantasiaelokuvaan, pääsee nopeasti ja halvasti kauemmas kuin parhaallakaan ulkomaanmatkalla. Syksyistä sadetta, yksinäistä iltaa ja merkityksettömyyttä on hyvä paeta kunnian kentille.

Matkakohteista suosituin tällä sesongilla on ollut Tolkienin Keskimaa. Hyvänä kirittäjänä toimii Harry Potterin Tylypahka.

Usein puhutaan vähän halveksivaan sävyyn "pakenemisesta" vieraisiin fantasiamaihin. Mutta hei, mikäs siinä on paetessa? Itse ravaan Keskimaahan alvariinsa. Mielikuvitustamme kiehtoo ajatus maailmasta, joka on täysin toisenlainen kuin meidän kotimme, maailmasta, jossa tämän maailman kylmät realiteetit ovat poissa. Kertoisiko meidän halumme paeta toisiin maihin siitä, että tässä maailmassa ei perisynnin tähden kaikki ole ihan jenkoillaan? Täydellisestä maailmastahan ei kukaan lähtisi karkuun kirveelläkään.

Toinen todellisuus omine sääntöineen on paitsi ihana myös vaarallinen keksintö.

Keskimaata ei nimittäin ole olemassa.

Sinne on hyvä paeta, mutta siellä on paha asua. Aina tulee se hetki, jolloin silmät on avattava ja kohdattava tämän maailman kylmemmät värisävyt. Siksi kristityn todellinen fantasiamaa on taivas, eikä sinne pääse Finnkinon sarjalipulla.

Sitä odotellessa voi toki tyytyä korvikkeeseen, kunhan muistamme, että taivaan

kultakatujen ja helmiporttien rinnalla kaiken maailman Repunpäät kalpenevat.

Amerikkalainen Akilles "Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun / turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin" – ja Brad Pitthän lauloi.

Ehkä vähän ohi Homeroksen nuotin, mutta katsojien korvaan Troija soi ilmeisesti ihan mallikkaasti, Suomessakin seitsemännen sijan arvoisesti.

Historia opettaa elämää, sanottiin jo antiikin aikaan. Sen takia olisi hyvä lukea historiaa ja miksei katsoa historiallisia elokuviakin. Hyvä että tällainen historia kiinnostaa, vaikka se sitten olisikin näin vapaasti mukaellussa muodossa. Kyllä juuret

Troijan soturit valmiina taistoon. pitää tuntea, ja kun taistelukohtaukset ovat näin komeita, niin ihan mielellään niitä juuria katseleekin. Ehkä sieltä on jotain opittavissakin, mutta kai kuitenkin toisten virheet pitää lähinnä oman kantapään kautta oppia. Siitä todistaa se, että Troijan sota ei tainnut jäädä aivan viimeiseksi sodaksi.

Lopputekstit Hollywoodia ei pidä eikä saa maalata pahan akseliin kuuluvaksi, mutta kyllä elokuvia katsellessa täytyy pitää silmänsä auki.

Pimeässä kinossa valkokankaalta saattaa hiipiä tiedostamattomiakin vaikutteita tällikoppaan. Amerikassa on tutkittu nuo-

ria, jotka katsovat paljon saippuasarjoja.

On huomattu, että he ovat seksuaalisesti paljon vapaamielisempiä ja kokeilunhaluisempia kuin muut ikäveikkonsa. Osuisiko apostolin sana: "’Kaikki on luvallista’ – mutta kaikki ei ole hyödyksi. ‘Kaikki on luvallista’ – mutta kaikki ei ole rakentavaa" (1.Kor.10:23).

Elokuvat ovat siis todellisuutta kaikilla mausteilla. Tosielämässä pelkällä pippurilla ei kuitenkaan pärjää. Maailma on monivärinen, eikä mikään koskaan mene ihan niin kuin elokuvissa. Eikö milloinkaan?

Ei milloinkaan.

TUOTTAJA: JOHANNES KOSKENNIEMI

LUTHER-LEFFA KOSKETTAA

MARTTI LUTHER 10-2004-nuotta.indd 11

Tämä historiallinen draama on harvinaista herkkua suomalaisessa elokuvatarjonnassa. Jokaisen suomalaisen tulisi katsoa tämä omaan menneisyyteemme kiinteästi liittyvä elokuva. Miksi luterilaisuus syntyi ja miten se levisi? Millainen Luther oli?

Ymmärtääksemme omaa luterilaista maatamme ja kulttuuriamme on tarpeellista nähdä, millaisessa tilanteessa kirkkokuntamme erosi katolisesta kirkosta.

Luther-elokuva elävöittää oppikirjojen välillä varsin kuivakkaan uskonpuhdistajan elämän koskettavaksi kertomukseksi. Upea puvustus ja lavastus vievät katsojan keskiajan Saksaan ja Roomaan.

Katolisen kirkon mystiset menot ja pelottelu kiirastulella herättävät Lutherin kritiikin: hän haluaa etsiä Jumalaa ja Raamatun totuutta Hänestä. Perehtyessään nöyrällä ja etsivällä mielellä Jumalan Sanaan hän joutuu väistämättä konfliktiin kirkon piispojen ja valtaapitävien kanssa. Onhan

julkeaa väittää, että ihmisen henkilökohtainen usko riittäisi pelastukseen! Omaatuntoaan vastaan Luther ei kuitenkaan voi nousta, vaikka tappotuomion uhka leijuu hänen ympärillään.

Tämä leffa on jokaiselle kristitylle must: Lutherin esimerkki rohkaisee pysymään kiinni siinä, mitä Raamattu sanoo, vaikka ympäröivä maailma väittäisi mitä tahansa. Ota ei-uskova kaverisi mukaan leffaan ja anna Lutherin todistaa koskettavasti Jeesuksen sovitustyöstä! Äksöniä, draamaa ja tehosteita ei myöskään tule puuttumaan, mikä helpottaa sanoman vastaanottamista.

JOHANNA HAKKARI OHJAUS: ERIC TILL WWW.LUTHERTHEMOVIE.COM ENSI-ILTA: 22.10.2004 IKÄRAJA: 11 VUOTTA

1.10.2004 12:09:55

uotta

MAATA NÄKYVISSÄ 12.-14.11.2004

12

Kipeän ihanat juhlat Turuus Maata Näkyvissä -festarit pyörähtävät jälleen käyntiin 12. - 14.11. Paljon on luvassa tälläkin kertaa: synttärikakussa on eksoottisempiakin mausteita, sillä vietetäänhän 20-vuotisjuhlia. Lauantai-illan ohjelma pidetään visusti salassa, mutta päätin kuitenkin yrittää nuuskia parhaan kykyni mukaan. Festarien projektipäällikkö Anne Hopeavuori paljastaa, että juhlaillan teemana on "Kipeän ihana elämä".

– Luvassa on nykytekniikkaa, mielenkiintoisia artisteja liitettynä tarinaan ihanan kipeästä elämästä.

Mutta mikä saa Annen vuodesta toiseen toimimaan näin ison tapahtuman projektipäällikkönä?

– Työn haastavuus, siinä riittää projekteja ja tehtäviä.

Niin ja tietenkin ollaan sen olennaisimman asian eli evankeliumin äärellä. Se pitää kiinni tässä työssä, ja siksi motivaatiota riittää vuodesta toiseen.

Annen äänessä pursuaa innostuneisuus, ja ymmärrän, että Maata Näkyvissä on hyvissä "välikäsissä". Entä mitä Annelle tulee mieleen festareiden teemasta "Juhlat"?

– Ihan ensimmäiseksi Taivaan juhlat. Vaikka festareilla on hienoa ja hauskaa olla, ne ovat kuitenkin vain pieni väläys taivaan juhlista. Toisaalta festarit ovat suuri Jumalan ihme, jota kannattaa joskus juhlia, sillä esim. talkoolaisia löytyy aina tarvittava määrä. Ilman heitä tätä

10-2004-nuotta.indd 12

tapahtumaa olisi mahdoton järjestää. Ihme todellakin sillä tänäkin vuonna vapaaehtoisia on yli tuhat. Ja mitä juhlista tulisikaan ilman vieraita, ei mitään!

"Kipeän ihana elämä" jää painamaan vielä mieltäni.

Tartun kännykkään ja tavoitan viimein lauantain gaalaillan ohjaajan Jarmo Salosen. Mitä tekniikkaa on käytössä?

Paljonko on miksaajia, entä valomiehiä? Rauhallisesti Jarmo selventää asian tärkeysjärjestystä: –Pyrkimyksenäni on luoda visuaalisesti näyttävä lisä gaalaan. Mitkään tekniset laitteet, kuten suurkuvaprojektorit, eivät kuitenkaan palvele mitään ilman hyvää sisältöä. Maata Näkyvissä -festarit ovat minulle positiivisessa mielessä duuni muiden joukossa.

Mutta mitkä ovat Jarmo Salosen fiilikset h-hetkellä?

– Voisin kiteyttää ne kolmeen sanaan: rutiini, epävarmuus ja ylpeys.

En siis lähde Turkuun tuijottelemaan lamppurivistöjä tai laajakankaita. Sisältö on tärkein. Ja kun vieraat ovat saapuneet, juhlat voivat alkaa.

JOUNI JUNTUNEN KUVA: WWW.MAATANAKYVISSA.NET PRESSIKUVAT

1.10.2004 12:09:59

13

uotta nuotta13 cyan magenta yellow black

Normal Generation?

hyppyyttää festarikansaa Meikäläisestä näkövinkkelistä gospelmaailma näyttää usein rajoittuvan kotimaan lisäksi vain englanninkielisiin maihin.

Maata Näkyvissä -festareillakin on vuosien varrella vieraillut monia gospelhuippuja ison veden takaa sekä musiikkimaailman supermaasta Briteistä. Sen sijaan mannereurooppalainen gospel on jäänyt festariyleisölle vieraammaksi, mutta eipä hätää: tänä vuonna kansainvälistä festarisoppaa hämmentää Seven Places -jenkkibändin lisäksi saksalainen Normal Generation?

Jos Normal Generationia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana olisi epäilemättä ’energinen’. Nelihenkisen saksalaisremmin vetävä biitti ja huikea lavashow eivät jätä kylmäksi. Bändin vauhdissa jäykinkin polvi taipuu vähintään pieneen nytkeeseen ja kuin huomaamatta pää alkaa keikkua rytmin tahtiin. Tiedät varmasti sen fiiliksen, kun musiikki menee ihan väkisinkin jalan alle…

Yleisön hyppyyttäminen ja huudattaminen eivät kuitenkaan ole

Normal Generationin tärkein missio: dancella ja hip hopilla höystettyyn poprockpakettiin on kääräisty suoraviivainen ja rohkaiseva sanoma, jota bändi julistaa kaikella tarmollaan. Bändiläiset haluavat kertoa maailmalle Jumalasta, joka on luonut jokaisen ihmisen persoonalliseksi yksilöksi ja tehnyt elämästä elämisen arvoisen.

Vuonna 1996 perustettu Normal Generation on tehnyt jo vuosia näyttävää jälkeä eurooppalaisilla gospellistoilla. Vuonna 2002 bändi vakuutti saksalaisyleisön myös

gospelpiirien ulkopuolella sijoittumalla maan euroviisukarsinnoissa kolmanneksi.

Hold On -kappale kipusi ensimmäisenä euroviisukappaleena Saksan singlelistalle.

Laulaako bändi sitten biisinsä in English vai auf Deutsch, se selvinnee viimeistään festareilla lauantain päiväkonsertissa.

SINIKKA HEISKANEN SINIKKA.HEISKANEN@NUOTTA.COM KUVA: NORMAL GENERATION PRESS

Äksöniä ja älynväläyksiä kuumiista aiheista MN-festarit tarjoavat pää- ja sivulavan ohjelman ohella monenlaista puuhaa ja pureskeltavaa. Lauantain festaristudioissa voi heittää hengailun hetkeksi sikseen ja paneutua pohdiskelemaan elämän suuria kysymyksiä. Kahdeksantoista studion kattaus sisältää kuumia aiheita ulkonäköpaineista seurustelun ihanuuteen ja menestyksen merkityksestä korvikemaailman pyörteisiin.

Ei liene liioiteltua sanoa, että kaikkein suurimpien asioiden äärellä ollaan seiskastudiossa, jossa pastorit Erkki Koskenniemi ja Jussi Miettinen valaisevat Raamatun näkökulmasta, mitä tapahtuu ajan rajan takana. Viitosstudiossa

10-2004-nuotta.indd 13

puolestaan puhutaan kiusaamisesta Anne Ryhäsen ja Mika Lehdon johdolla.

– Useimpien tutkimusten mukaan kiusatuksi joutuu 5–15 prosenttia peruskouluikäisistä, eli kiusaamista todella tapahtuu paljon. Jokainen tapaus on kuitenkin liikaa. Jotakuta potkitaan päähän fyysisesti, toista henkisesti. Joku jäädytetään porukasta, toinen on koko kouluajan silmätikkuna, kolmatta "homotellaan", Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelevä Ryhänen listaa.

–Kiusaamiseen on onneksi keinoja puuttua. Ikinä ei kannata jäädä yksin asian kanssa oli sitten kiusattu, kiusaaja tai sivustaseuraaja. Jokaisella on keinonsa

toimia ja vastuunsa tehdä jotain. Näitä pohditaan yhdessä Turussa.

Fiilistelyä festarimuistoilla Avainpajassa päästetään luovuus irti ja askarrellaan mielikuvituksellisia avaimenperiä värikkäästä kernit-massasta.

Materiaaleista peritään pieni maksu, tuotto menee lähetystyölle.

Avainpajan liiderit Hannele Keskitalo ja Mirka Simonen ovat turkulaisia nuorisoohjuksia.

– Pajassa pääsee tekemään käsillä ja samalla se on kohtaamisen paikka.

Askartelun lomassa on mukava is-

tahtaa hetkeksi vaihtamaan ajatuksia, Keskitalo sanoo.

Turku-hallin ylimmässä kerroksessa voi sukeltaa festarimuistojen maailmaan.

20-vuotisjuhlanäyttelyyn kootaan läjäpäin festarivalokuvia ja muuta sälää kahden vuosikymmenen ajalta. Käy tsekkaamassa miltä Terapian Petri Lassila näytti takavuosina permanentattuna tai mitä ihmettä nuori Teuvo V. Riikonen touhusi toppalenkkareissa. Festarikonkari saattaa hyvällä säkällä bongata kaappien kätköistä kaivetuista festarifotoista myös oman tai kaverinsa pärstän.

SINIKKA HEISKANEN

1.10.2004 12:09:59

uotta

JULKISUUDEN KIROT

14

Varjoja julkisuuden valokeilassa – Sen jälkeen on aivan sama, mitä Elämme lööppien ympäröimäs- Myyntiä hinnalla millä hyvänsä suustaan ulos päästää, kun lehdistä voi sä maailmassa. Kaupan kassajonossa, katujen mainostau- Usein näyttää siltä, että keltainen lehdistö kuitenkin lukea mitä tahansa. luissa, yleisissä kulkuneuvois- saa kohdella julkkistaan miten tahansa. sa, missä tahansa voi nähdä Ihmisen tekemisistä ja sanomisista julkais- Lööppien kohteesta niiden tekijäksi uusimpien juorujen revittämiä taan vain myyvimmät ja mehevimmät osat, otsikoita. Vuoden 1995 toisella kun taas toinen puoli totuudesta jätetään Seitsemän vuotta sitten Carmen Mäkinen löysi elämälleen perustan uskosta. JoillaMiss Suomi perintöprinsessalla kasettinauhaan soimaan tyhjille seinille.

Mäkinenkin tuntee joutuneensa vääris- kin tahoilla tätäkin pidettiin vain julkisuusja nykyisellä Seitsemän päivää hakuisena tempauksena, mutta Mäkinen -lehden toimittajalla Carmen telyjen kohteeksi julkisuusaikoinaan.

–Elämässäni oli kova myllytys käynnissä. kertoo uskon olevan läsnä jokapäiväisessä Mäkisellä on kokemusta sekä kirjoittamisesta että kirjoi- Minulla oli samaan aikaan meneillään viisi elämässään.

– Kaikki eivät ymmärrä, miten voin olla tusten kohteena olemisesta. oikeudenkäyntiä lehtiä vastaan. Voitin ne uskossa ja Seiskassa töissä, toimittaja Hänen kantansa julkisuuteen kaikki, Mäkinen kertoo.

Mäkisen hyväksi tehdyt päätökset eivät kummastelee. on selvä.

– Mitä vähemmän julkisuutta, sen parempi.

Carmen Mäkinen tuli tunnetuksi 90luvun puolivälissä pidetyissä missikisoissa.

Hänet valittiin perintöprinsessaksi. Hieman kisojen jälkeen tuore prinsessa kuitenkin hylättiin alastonkuvien takia. Missivuosien jälkeen Mäkinen oli elämänsä pahimmassa julkisuuspyörteessä. Sittemmin häntä ei ole lööpeissä nähty.

– Kun sain lapsia, vetäydyin julkisuudesta täysin, Mäkinen kertoo.

10-2004-nuotta.indd 14

kuitenkaan saaneet paljoakaan palstatilaa toisin kuin hänen aiemmat tekemisensä.

– Olin kuitenkin itse tyytyväinen, sillä olin todistanut, etteivät kaikki minusta kirjoitetut jutut pitäneet paikkaansa, Mäkinen kertoo.

Mäkisen mukaan julkisuutta voi tiettyyn pisteeseen asti käsitellä, mutta kun menettää otteensa, kaikki kääntyy nopeasti päälaelleen.

– Juttuja kirjoittaessani en tee koskaan mitään vasten omaa moraaliani. Minulla on oma linjaukseni, jonka pohjalta toimin toimittajana.

Seiskaan Mäkinen kirjoittaa lähinnä yksittäisten ihmisten selviytymistarinoita.

Mäkinen korostaa, että uskovat eivät voi eristäytyä omaksi porukakseen, pois pakanoiden keskuudesta.

On aivan sama, mitä suustaan ulos päästää, kun lehdistä voi kuitenkin lukea mitä tahansa.

– Meidän pitää mennä niiden ihmisten luokse, jotka eniten Jumalan sanaa tarvitsevat.

Mäkinen muistuttaa, että rakkaus on se, mitä ihmisten välille tarvitaan.

–Tarpeeksi kovassa julkisuusarvossa olevan ihmisen inhimillistä puolta ei haluta lainkaan nähdä. Negatiiviset uutiset kiinnostavat enemmän kuin muut. Tämä kertoo paljon tämän päivän ihmisten lähimmäisenrakkaudesta ja välittämisestä.

– Ei riitä, että rakastetaan vain itseä ja omia läheisiä. Kuka osaa rakastaa ja antaa anteeksi vihamiehilleen, Mäkinen kysyy ja vastaa itse.

– Yksin ja omissa voimin siihen ei kykene kukaan. Jeesuksen avulla se on kuitenkin mahdollista.

EMMI HEIMONEN EMMI.HEIMONEN@NUOTTA.COM

Usein näyttää siltä, että keltainen lehdistö saa kohdella julkkistaan miten tahansa.

Ihmisen tekemisistä ja sanomisista julkaistaan vain myyvimmät ja mehevimmät osat, kun taas toinen puoli totuudesta jätetään kasettinauhaan soimaan tyhjille seinille.

1.10.2004 12:10:02

KUUKAUSITTAIN NUOTASSA ESITTÄYTYY YKSI SEURAKUNTANUORTEN PORUKKA

NUOTTA

Pyhäranta - maalla uskotaan

AWARDS

15

uotta

Nuotta esittelee nuorisotyön tekijöitä, jotka elämällään tai toiminnallaan ovat edistäneet suomalaista nuorisotyötä. He ansaitsevat Nuotta Awards -palkinnon!

Jari-Pekka taittaa matkaa nuorten kanssa Jari-Pekka Niskanen muistetaan Music Vision -ohjelmatoimistosta. Musiikkijutuissa hän oli mukana 80-luvulla. Alkuperäiseen toimeensa, seurakuntatyöhön, Jari-Pekka palasi kymmenisen vuotta sitten.

Jari-Pekka saapuu aamulla haastatteluun hiukan haukotellen. Hän on ollut pitämässä leirikoulua.

Nelikymppinen Jari-Pekka on Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja.

– Toinen vaihtoehto olisi ollut ryhtyä opettajaksi.

Tulin nuorena uskoon. Kun sitten eräs tuttu lähti opiskelemaan nuorisotyöntekijäksi vuotta minua aikaisemmin, jätin lukion hullunrohkeudella kesken ja menin itsekin, entinen seurakuntanuori kertoo.

Autot myyntiin gospelin tähden

Nuoret mukana kaikessa

On torstai-ilta ja kello lähenee puolta seitsemää.

Nuoria saapuu kohti nuokkaria mopoilla, autoilla, pyörillä ja kävellen viettämään yhteistä aikaa seurakunnan järjestämään nuorteniltaan…

Mutta aina ei ole ollut näin. Vielä viisi vuotta sitten ei seurakuntamme nuorisotyöhön kuulunut kuin rippikoulu. Paljon on kuitenkin viiden vuoden aikana tapahtunut ja nyt toimintaa riittää paljon, kun ajatellaan, että Pyhärannassa asuu vain reilut 2300 asukasta. Väkimäärä nuortenilloissa on ollut koko ajan kasvussa ja tämän syksyn ensimmäinen nuortenilta keräsi yhteen parikymmentä nuorta. Tämä siitä huolimatta, että laajassa kunnassa osalla porukasta kertyy matkaa nuorteniltoihin kolmisenkymmentä kilometriä!

Nuortenilloissa on tunnelmaa 18-vuotias Auli Fredriksson kertoo tulevansa nuorteniltoihin, koska siellä on kavereita, ruokaa, kiva ilmapiiri, mukava nuorisotyöntekijä ja hulvattoman ratkiriemukasta.

Auli, kuten useimmat seurakunnan nuoret, tuli mukaan toimintaan oman rippileirinsä jälkeen.

Joskus löytyy kuitenkin myös niitä, jotka uskaltautuvat nuorteniltoihin jo ennen omaa rippileiriään. Yksi heistä on 15-vuotias Tapani Maikola, joka tuli mukaan kaveriensa kautta.

10-2004-nuotta.indd 15

– Täällä on kivaa ja kivoja ihmisiä, Tapani kertoo syyksi siihen, että hän alkoi käydä nuortenilloissa.

Tapani viihtyi myös rippileirillä, josta parhaiten ovat jääneet mieleen kivat isoset, jotka jaksoivat aina ymmärtää, ja hienot iltaohjelmat. Jani Arponen, Tapanin lailla viime kesän rippikoululaisia, kertoo, että hänelle taas rippileiristä jäi parhaiten mieleen kesäkanttori ja musiikin luominen yhdessä hänen kanssaan.

Isoskoulutus rules Nuorten aktiivisuudesta kertoo se, että noin puolet rippikoululaisista aloittaa vuosittain kaksivuotisen isoskoulutuksen. Kaikki halukkaat eivät mahdu isosiksi rippileirille, mutta isosia tarvitaan myös seurakunnan ja kunnan yhteistyössä järjestettävillä lastenleireillä. Nuoret ovat myös mukana varhaisnuorisotyössä vetämässä kerhoja kolmessa kuntamme suurimmassa kylässä.

Auli lähti aikoinaan mukaan isoskoulutukseen, koska piti omista isosistaan, jotka tekivät rippileiristä mielenkiintoisen. Myös Jani lähti mukaan samoista syistä.

–Vanhoilla isosilla oli niin mukavaa, että ajattelin että olisi itsekin hauskaa olla mukana seurakunnan toiminnassa, Jani kertoo. Ja kivaa on kuulemma ollut.

Pienessä seurakunnassa nuoret on otettu mukaan vähän kaikkeen.

Niinpä olemme välillä avustaneet esimerkiksi jumalanpalveluksissa.

Olemme esimerkiksi olleet mukana saarnojen toteuttamisessa pienillä esityksillä ja kiirastorstaisin pari nuorta auttaa pukemaan kirkon jumalanpalveluksen jälkeen mustiin.

Joka vuosi teemme matkan ainakin MN-festareille.

Viime vuonna päätimme painaa festareille omat paidat, joista tulikin hienot.

Se vain, että värivalinnoistamme johtuen meitä luultiin hyvin usein ruotsalaisiksi. Ehkäpä tänä vuonna keksimmekin jotakin uutta…

Viime jouluna toteutimme laulava joulukortti-tempauksen. Meiltä sai siis valita laulun, jonka kävimme laulamassa pyydetylle sukulaiselle tai ystävälle. Vastaanotto oli todella hyvä ja aiomme toteuttaa tempauksen myös tänä vuonna. Saaduilla rahoilla otimme itsellemme kummitytön Etiopiasta Suomen Lähetysseuran kautta.

Voisi kuvitella, että Pyhärannan kokoisessa pienessä kunnassa ei ole helppoa olla erilainen, esimerkiksi uskova. Totuus on kuitenkin aivan muuta. Ketään ei kiusata tai pilkata sen takia, että hän käy nuorten illoissa tai muissa seurakunnan tapahtumissa. Onneksi näin.

PYHÄRANNAN NUORI SEURAKUNTA

80-luvulla Jari-Pekka astui hetkeksi toisenlaisiin kuvioihin. Hän työskenteli Music Vision -ohjelmatoimistossa ja oli mukana perustamassa Music Mission -lehteä Pekka Simojoen kanssa 90-luvun alussa.

– Music Visionissa tuotiin ulkomaalaisia bändejä ja autettiin uusia artisteja alkuun Suomessa. Simojoen kanssa perustettiin Music Mission -lehti sitten vuonna -91, ja siitä tuli pian johtava toiminto.

Päätarkoitus oli tukea suomalaista gospelia.

– Alussa ei ollut mitään taloudellisia realiteettejä.

Oli vain joukko nuoria kundeja, jotka myivät autonsa ja elelivät niillä rahoilla. Parasta työssä olivat ne hetket, kun oli saanut jonkin produktion loppusuoralle. Silloin koki Jumalan läsnäolon ja tajusi taas, miksi hommaa teki.

Jari-Pekka sanoo kaipaavansa vanhoja aikoja joskus hektisinä hetkinä.

– Kun olin vähän aikaa sitten jossain hienossa gospelkonsertissa, ajatus uusien bändien tuomisesta gospelkentälle kiehtoi taas. Nykypäivään tarvitsisi jonkun nuoren miehen tai naisen mustavalkoista ja energistä tapaa julistaa Jumalan sanaa. On turhauttavaa, jos gospelmusiikissa sanoma on liian kätketty, hän miettii.

– Tällä hetkellä oma työ on kuitenkin riittävän mielenkiintoista ja niin aikaa vievää, ettei ole mahdollista tehdä muuta juttua yhtaikaa.

Yhtä matkaa nuorten kanssa Jari-Pekan sai aikanaan palaamaan seurakuntatyöhön halu elää hetken matkaa nuorten kanssa.

– Halusin kohdata ihmisiä ja kertoa anteeksiantavasta Jumalasta. Tulin viime yönä leirikoulusta, joten joskus töissä väsyttää. Mutta kohdatessani lapsia ja nuoria väsymys katoaa.

Jari-Pekan mukaan ei ole itsestään selvää, että tämän päivän kiireinen nuori käy seurakunnassa vaikka olisi uskossakin. Hän haluaa haastaa nuoria kuitenkin miettimään ajankäyttöä.

– Jumalan kanssa oleminen siunaa. Siksi on tärkeää, että aikaa käytetään siihen keskeisimpään juttuun.

Jari-Pekka haluaa jättää terveisinä nuorille Herran sanan Sefanjan kirjan kolmannesta luvusta: "Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta."

Jari-Pekan nettivinkki: www. lujakallio.net ANNEMARIA TOIVOLA

1.10.2004 12:10:06

uotta

TOTUUSGALLUP

16

Totta vai tarua?

Nuotan totuusgallupissa Tommi Kalenius, Anne Vähätalo ja Joona Eskola raottavat meille totuuden verhoa. Kurkista sisään ja katso, mitä mieltä he ovat.

MASAMITSU AMEMORI KUVAT: MASAMITSU AMEMORI JA HAASTATELTAVIEN ARKISTOT

Anne Vähätalo, MN-festareiden projektisihteeri Mikä on totuus?

– Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Tämä on totuus.

Onko totuutta olemassa?

– Monet ihmiset ajattelevat, että totuuksia on yhtä paljon kuin totuuden etsijöitä.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On olemassa vain yksi totuus, jonka kolmiyhteinen Jumala on ilmoittanut Raamatussa. On hyvä muistaa, että totuus ei pohjaudu ihmisen omiin tunteisiin ja tuntemuksiin eikä myöskään ole riippuvainen ihmisen ajatuksista.

Miksi totuus on tärkeää?

– Saamme olla turvallisella mielellä, jos uskomme, että Jeesus on Vapahtajamme ja syntiemme sovittaja. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä.

Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh.11:25–26)

Joona Eskola, abiturientti

Tommi Kalenius, gospelmuusikko

Onko totuutta olemassa?

Mikä on totuus?

– Käsittääkseni raastuvasta pitäisi löytää joka istunnon jälkeen totuus.

Maallinen totuus muuttuu kuitenkin jatkuvasti. Olen kuullut totuutta olevan monenlaista, jopa puolitotuutta pidetään totuutena. Elämän totuusmetsästä ei monta elämää suurempaa totuutta löydy. Yhden tiedän ja se on Raamattu.

– Samaa asiaa kyseli Pilatus Jeesukselta (Joh.18:37–38).

Muutama hetki aikaisemmin Jeesus rukoili Isää sanoen: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus." Aikamme "muotitotuus" opettaa, että on yksi totuus, jonka mukaan totuutta ei ole. Tämä ajattelutapa on kuitenkin yhtä kaukana Raamatun ajattelutavasta kuin taivas on maasta.

Miksi totuus on tärkeää?

– Tieto lisää tuskaa, mutta totuus tekee vapaaksi. Jos eläisimme pelkässä valheessa, tulisimme tietysti hulluiksi.

Mikä tekee jostain asiasta totuuden?

– Se on ikuinen. Sitä ei siis kuolemakaan uhkaa. Ei se myöskään ole ajasta tai paikasta riippuvainen.

Tällaisia totuuksia ei monta löydy.

Kuten jo mainitsinkin, yhden tiedän, Raamatun.

Onko totuus tärkeää?

– Uskoisitko Kristukseen, jos tietäisit sen olevan valetta?

On tärkeää tietää mihin uskoo ja miksi. Ei ole yhdentekevää, minkä varaan elämänsä rakentaa tai mihin uskoo. Eikö lähetystyö olisi hullun hommaa, jos emme uskoisi, että Jeesus on totuus?

Mistä löytää totuuden?

– Vastaus löytyy Raamatusta ja vain Raamatusta. Ihminen ei olekaan pohjimmiltaan hyvä vaan paha. Juuri ihmisen sydämestä löytyykin mitä kammottavin pahuus. Vain ihmisen ulkopuolelta löytyy apu pahuuden ongelmaan. Vain Jeesus riittää ehdottoman totuuden mitaksi aikamme uskontojen keskellä.

Mikä tekee jostain asiasta totuuden?

– Totuus on siinä mielessä hieno juttu, että se ei muutu miksikään, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Totuus on kuin peruskallio, jonka varassa kaikki pysyy pystyssä. Jos ei olisi valhetta, ei totuuden merkitystäkään tarvitsisi painottaa. Kristinuskon sanoma on: "Kaikki on täytetty". Etsintä on päättynyt.

10-2004-nuotta.indd 16

1.10.2004 12:10:08

SÄHKÖPÄÄKESKUS

Nyt kaipaamme kuulla sinun äänesi hyvä Nuotan lukija!

Tälle palstalle voit lähettää: 1) mielipidekirjoituksesi (max. 2000 merkkiä), 2) herkimmät runosi, 3) parhaan valokuvasi tai piirrustuksesi,

4) kysymyksesi elämän kiperistä asioista (Nuotan toimitus etsii sopivan henkilön vastaamaan juuri sinun kysymyksiisi), 5) etsintäkuulutusilmoitukset (olet bongannut jossain tapahtumassa henkilön johon haluat ottaa yhteyttä, tee se Nuotan kautta), 6) Etsin ystävää -ilmoitukset (oma sähköposti nimimerkiksi ilmoitukseesi, jotta ihmiset osaavat vastata).

Vinkki: tsekkaa uudistunut Etsin Ystävääpalvelu netissä ja löydä ystävä www.nuotta.com

Postianne julkaistaan sen mukaan, miten on tilaa. Toimitus ei julkaise asiattomia viestejä. Kaikki tekstit suoraan sähköpostilla osoitteeseen: toimitus@nuotta.com (otsikko: Sähköpääkeskus) Piirrustukset: Nuotta, PL 184, 00181 HKI. Liitä kaikkiin ilmoituksiisi myös yhteystiedot, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, vaikka ilmoitus julkaistaisiinkin nimimerkillä.

Vinkki: parhaat tuotokset palkitaan!

Kysymys

Mistä löydän tietoa lähetystyöstä Keniassa? Mistä löytyy tietoa aktioista ja muista lyhyistä lähetyskursseista? Järjestetäänkö niitä Afrikkaan, paljonko maksaa...? Entä onko pyhäkoulun opettaja ammatti? Mitä toimeen kuuluu?

Minkälaisiin ammatteihin kouluttautuneita ihmisiä tarvitaan lähetyskentillä? Miten pääsee lähetystyöntekijäksi?

T: KYSYVÄ-87

Vastaus

Lähetystyöstä saat tarkempaa tietoa lähetysjärjestöistä kuten Sleystä ja Kansanlähetyksestä (www.sley.fi ja www.sekl.fi). Lähetystyöhön tarvitaan ihan kaikenlaisten ammattien harjoittajia. Yleensä muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen voi hakeutua lähetyskursseille jo aiemmin voi kysellä lyhytkursseja. Pyhäkoulun opettajan hommat ovat yleensä luottamustoimia. Sinunkin seurakunnassasi on varmaan oma pyhäkoulutoimikunta, joka on usein lapsityön alaisuudessa. Kysele lisätietoa vaikka seurakuntasi nuorisotyön ohjaajalta. Hän osaa ohjata eteenpäin. Hienoa että kyseiset työt kiinostavat, laita rohkeasti lahjasi likoon.

TOIMITUS

Keskustelua

Mä oon huomannut että srk-porukka voi olla hyvinkin sisäänpäin lämpiävää sakkia. Se ärsyttää mua aika sairaasti.

Kuka on oikeutettu määräämään siitä, että kuka saa kuulla evankeliumia? Mun mielestä se kuuluu ihan kaikille.

Vaikka olisi kuinka ateisti, hänet pitäisi toivottaa tervetulleeksi kaikkiin srk:n juttuihin johon hänet saa houkuteltua, eikä katsoa kieroon silleen että "Mitä sääki täällä teet?". Vaikka kuinka tällä ateistilla olisi kielteinen asenne. Sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu kun Pyhä Henki ryhtyy tositoimiin. Sitä paitsi kun mä en oikein osaa itse julistaa, niin koetan saada ihmisiä sinne missä julistetaan. Silti kaverit saattaa olla negatiivisia. "No miks sä nyt menit senki kutsumaan.." Mä luulen että niitä vähän taitaa hävettää, jos joku esim. koulusta tuttu ateisti saa tietää mitä niissä nuortenilloissa todellisuudessa tehdään. Kyllä se lauleskelu ja paasaaminen mustakin vaikuttaisi varmaan aika typerältä, jos en olisi uskossa.

-KAIKKI MUKAAN!-

17

uotta

Keskustelua

Miksi nuoret eivät pahemmin käy kirkossa? Yleensä mä oon ainoa ikäiseni jumalanpalveluksessa sunnuntaiaamuna. Asun tosin aika pienellä paikkakunnalla, mutta eipä niitä nuoria muuallakaan tunnu tapaavan kirkoissa. Onko ainoa syy muka se, ettei tyypit jaksa herätä? En usko. Mä ainaki jaksan ihan kevyesti, vaikka olisin tullut aamuyöllä kotiin. Nukun sitten päivällä jos väsyttää mutta kirkkoon on päästävä. Jos nuoret oikeasti haluaisivat käydä kirkossa, he myös kävisivät eikä mitään turhaa lusmuilua. Ei kirkossakäynti ole velvollisuus vaan enemmänkin oikeus. Siellä, Jumalan Sanan ja Pyhän Ehtoollisen äärellä jos missä saa vahvistusta uskolleen. Ei mun usko ainakaan oo niin vahva että se pysyis kasassa pelkällä nuorten kanssa hengailulla. Nyt kesällä ei ole ollut edes kunnon nuorteniltoja, ne on korvattu kokoontumisilla jonkun kaverin kotona, mutta niissä ei yleensä ole minkäänlaista hengellistä juttua. Höpötetään vain ja saatetaan katsoa joku leffa. Erittäin rakentavaa. Voi olla niinkin, että nuoret ajattelevat jumisten kuuluvan vain joillekin vanhuksille. "Mitäs mä sinne virsiä veisaamaan..?" Milloin ihminen sitten tulee tähän "viralliseen kirkossakäynti-ikään"? Tätä menoa kirkot lakkautetaan vähäisten kävijämäärien takia. En nyt halua yleistää, saattaahan jossain päin Suomea olla niinkin onnellisesti että kaikenikäiset käyvät jumalanpalveluksissa.

Mutta mun mielestä tästä asiasta puhutaan liian vähän.

-KAJALKYNÄ-

Kommentti

Jep, jep, viisasta tekstiä. Jumalanpalvelus on aikaisin ja kirkossa on usein kovat penkit, mutta jos kirkkoon menee sillä fiiliksellä, että oikeasti pysähtyy miettimään, mitä jumalanpalveluksen eri osissa tapahtuu, niin saattaa yllättyä. Jumalanpalvelus on uskovan tärkein tankkausasema, jossa on mukana kaikki uskonelämän hoitamisen osat: sana, rukous, yhteys ja ehtoollinen. Kaiken päälle saa myös ripissä synnin anteeksi.

Keskustelu jatkukoon!

TOIMITUS

Kommentti

Joo, srk-porukassa rukoillaan usein että saataisiin uutta porukkaa mukaan mutta sitten kun rukouksiin vastataan niin käytäntö saattaa olla ihan toinen. Muistetaan että seurakunnan pitäisi aina olla ulospäin suuntautuva yhteisö.

Meillä tulisi olla oikeanlainen hätä niiden sieluista, jotka eivät ole mukana.

TOIMITUS

NUOTAN RANSKAN-KIRJEENVAIHTAJA

Bonjour, Nuotan lukijat!

Vietän tämän lukuvuoden vaihto-oppilaana täällä Lourdesissa, Pyreneiden vuoriston pikkukaupungissa.

10-2004-nuotta.indd 17

Saavuin lauantaina 28.8 läheiselle lentokentälle, väsyneenä koko päivän matkustamisen jälkeen, mutta innokkaasti odottaen uusia haasteita. Jo pelkkä arjesta selviytyminen vaati aluksi kovia ponnisteluja, koska lyhyellä ranskalla ei kovin pitkälle pötkitä.

Paikallisia erikoisuuksia löytyy: Täällä syödään aamulla, keskipäivällä ja kolmannen kerran vasta illalla kahdeksalta.

Maito säilyy 2,5 kk huoneenlämmössä (mitähän siihen on laitettu?). Mummotkin kävelevät jonossa päin punaisia ja vaarit ovat hurjia nyrkinheiluttajia liikenteessä.

Kannetaan kadulla metrin patonkia kainalossa. Poskipusutellaan kaverit joka ikinen aamu (suomalainen "moi" on vaivattomampi!). Tuntemattomia ja vanhempia teititellään kohteliaasti. Koulubusseja on kymmenittäin, eikä niistä tiedä mistä ovat tulossa, mihin menossa tai missä pysähtyvät. Seuraan aina

koulun jälkeen kiltisti luokkakavereitani, sillä jotenkin ihmeen kaupalla he löytävät oikean bussin.

Asun nuoren kihlaparin, Michaëlin ja Laetitian, luona viihtyisässä pikku asunnossa lähellä kaupungin keskustaa.

Olen kuin kotonani jo nyt, parin viikon jälkeen. Michaël ja Laetitia ovat siis oikein vieraanvaraisia ja huomaavaisia. He ovat jo esitelleet minut monille ystävilleen ja vieneet vuorikiipeilemään (katso kuva).

Minun ei ole ollut vaikea kertoa uskostani heille, vaikka he eivät itse kuulukaan kirkkoon.

Koulu on luku sinänsä; iltaisin on ihan survivor-olo kun on porskuttanut läpi päivän, yleensä sen jälkeen nukahtaakin kuin tukki. Koulureppuni painaa reilusti enemmän kuin Suomessa ja päivät venyvät kahdeksasta aina puoli kuuteen asti. Opettajat ovat mukavia kaikki, mutta

kovin nopeita käänteissään. He puhuvat ranskaa kaksinkertaisella vauhdilla suomalaisiin opetusnauhoihin nähden.

Osasin kyllä odottaa kielivaikeuksia ja toistaiseksi kommellukseni kielen kanssa ovat olleet suuri huvitus luokassamme.

Kaverit ovat mukavia ja ihailtavan kärsivällisiä "mitämitä" -kysymysteni kanssa.

Päätin jo ennen lähtöäni, että hilaudun heti lähimpään seurakuntaan ja etsin uskovia kavereita. Helpommin sanottu kuin tehty. Seurakunnan olen kyllä löytänyt, mutta toistaiseksi ainoa tuttuni siellä on suntio, Jean-Sebastian. Vaikka en ymmärrä ranskaa riittävästi eivätkä muut puhu englantia, niin kristillisen lähimmäisenrakkauden tunnistaa. Se on kansainvälinen kieli.

TYTTI RINTANEN, LOURDES

1.10.2004 12:10:09

uotta

MAATA NÄKYVISSÄ

18

DEMOT: nuotta18 cyan magenta yellow black

Luotettava todistus: Demo (2002) Pohjanmaan Ylistarosta tulee porukka nimeltä Luotettava Todistus. Ryhmää vetää seurakunnan aktiivinen nuorisotyönohjaaja Sami Nortunen. Toimitukseemme ajautui levy, jossa on kaksi biisiä: Huudan ja 40 päivää. Juuri muuta selvää sekavista levyn kansista ei sitten saakaan, paitsi yhteystiedot. Nettisivu kyllä lukee kansissa, mutta fontista ei saa juurikaan selvää eli en päässyt esimerkiksi tarkistamaan, että ketä muita orkesterissa vaikuttaa. No mitäs siitä! Hyvä sanoma on tärkeintä.

Ja tällä porukalla se jytisee kuulijoiden korviin mahtipontisten särökitaroiden, raskaiden rumpujen ja mörisevän äänenavustuksella. Kitarointi on vakuuttavaa eikä solistikaan jää jalkoihin vaan vihaisesti karjuen nostaa elämänsä faktat pöydälle muiden ihmeteltäväksi. Sanat ovat onneksi suomea ja niistä saa hyvin selvää, jopa ilman puuttuvia kansitekstejä. Tyylisuunta muistuttaa paljolti vanhaa Metallicaa. Hyvä pojat.

Jousia Lappi: Etsitään

Seven Places: Indierockia rapakon takaa Neljä nuorta, energistä jannua, reilu tujaus musikaalisuutta ja sammumaton palo kertoa evankeliumia; siinä tiivistettynä jenkkibändi Seven Places.

Maata Näkyvissä -festareiden pääesiintyjä soittaa suorasanaista gospelrockia raikkaalla asenteella.

Seven Places on melko tuore nelihenkinen bändi Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonista. Melodista indierockia soittava nelikko julkaisi vastikään toisen täyspitkän albuminsa Hear Us Say Jesus. Bändin vuosi sitten julkaistu debyytti Lonely For the Last Time sai rapakon takana huikean vastaanoton.

Bändi tarvitsee seurakuntayhteyden Seven Places -orkesterin juuret ovat lujasti bändin jäsenten kotiseurakunnassa.

Poikien kotikirkko Calvary Church perustettiin aikoinaan 1960-luvulla evankelioimaan kirkosta vieraantuneita hippejä. Uuden seurakunnan tavoitteena oli tavoittaa ihmiset heidän omassa ympäristössään ja omalla tasollaan.

Tätä samaa periaatetta pyrkii toteuttamaan myös Seven Places. Laulaja Seth

10-2004-nuotta.indd 18

Gilbert ja hänen pikkuveljensä Jeffrey sekä kitaristi Tyler Jones ja basisti Donnie Vizzini alkoivat muutama vuosi sitten pitää seurakunnassaan viikoittaisia ylistysiltoja, jotka nopeasti keräsivät monisatapäisen osanottajakunnan.

Pian tämän jälkeen sana innokkaasta ja taitavasta poikaporukasta kiiri BEC Recordings -levy-yhtiön tietoon, ja ennen pitkää nelikko löysi itsensä studiosta levynteosta. Nyt bändiltä on ilmestynyt reilun vuoden sisään jo kaksi levyä, joiden melodista rocksoundia on verrattu muun muassa Foo Fightersiin.

Sanomasta ei tingitä Seven Places on yksi sadoista – ellei tuhansista – gospelrockia soittavista jenkkiyhtyeistä, joista yhä useampi pyrkii gospelpiireistä "oikeille" musiikkimarkkinoille, heti kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Erityisesti pääsy MTV:lle on kova juttu kenelle tahansa. Valitettavasti vain siirtyminen marginaalista valtavirtaan tarkoittaa useimmiten myös sanomasta tinkimistä.

Tässä kohtaa Seven Places tekee positiivisen poikkeuksen. Vaikka kyky ja into saattaisivat hyvinkin riittää hittilistoille, jätkät vakuuttavat kirkkain silmin haluavansa ennen kaikkea olla rakentamassa Kristuksen ruumista.

Tinkimättömyys näkyy biisien sanoituksissa, ja siitä kertoo myös bändin nimi.

Seven Places viittaa niihin seitsemään kohtaan, joista Jeesus vuosi verta sovittaessaan koko ihmiskunnan synnit.

Hetkinen, lasketaanpa: pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa, selkä ja kylki – aivan, yhteensä seitsemän eri ruumiinosaa. Tosin jos joku olisi laskenut Jeesuksen vertavuotavat haavat, niitä olisi epäilemättä ollut pelkästään selässä seitsemänkymmentä tai seitsemänsataa. Niin tai näin, nimi Seven Places viittaa joka tapauksessa suoraan Kristuksen kärsimykseen.

Bändin debyyttilevyn päätösraidan viimeisiin säkeisiin ei ole juuri lisättävää: And I look and I realize the seven-fold flowing of the blood of Christ cleanses me in every area from all sin and I’m free, and I’m forgiven, by the blood. What can wash away my sin, nothing but the blood of Jesus.

Seven times perfection, Seven places, that’s what He went through, for me and for you. (Seven Places: Awakening) SINIKKA HEISKANEN SINIKKA.HEISKANEN@NUOTTA.COM Seven Places konsertoi Turussa Maata Näkyvissä -festareilla lauantai-illan päätöskonsertissa.

Joroisista kotoisin oleva nuorimies Jousia Lappi on julkaissut kahdeksan kappaleen verran omia biisejä sisältävän demon Etsitään. Kansimateriaali ei kerro kiekon ilmestymisen ajankohtaa, mutta tuskin tämä paria vuotta vanhempi on. Jousia soittaa itse kitarat ja on tehnyt taustat tietokoneella.

Kappaleet ovat suomeksi ja tyyliltään kevyttä melodista poppia. Konetaustat aiheuttavat välillä pienen iskelmävivahteen, mutta jos sen ei anna häiritä, voi biiseistä jopa nauttia. Taustoihin ja sovituksiin on kuitenkin todella satsattu. Vaivaa on siis nähty. Oikeilla soittimilla voisin kuvitella tyylin olevan paljonkin raskaampi ja rokimpi. Jousian laulusoundi on melko herkkä ja se sopii osaan kappaleista kuin nenä päähän, mutta toisinaan vaadittaisiin vähän räväkämpää soundia ja ilmeikkäämpää ilmaisua. Ei muuta kuin lisää biisejä putkeen ja enemmän kavereita bändiin!

Poltinmerkki: Poltinmerkki (2004) www.poltinmerkki.com Poltinmerkki = Janne Virtanen (laulu, kitarat), Sauli Paukkonen (koskettimet), Ari Wiren (rummut), Ville Viuhko (basso), Tuomas Pitkänen (kitarat). Poltinmerkin sijainti Suomen niemellä jää epäselväksi levynkansien ja nettisivujen selkokielisyydestä huolimatta. Poltinmerkki soittaa suomeksi laulettua raskaampaa materiaalia ja seilaa mielestäni vahvasti The Rain-yhtyeen vanavedessä. Demo sisältää kahdeksan kappaletta, joista mieleenpainuvin oli #5 eli Päivittäin, joka melodisuutensa vuoksi jäi mieleen soimaan. Muuten biiseissä on melko lailla kokeileva meininki ja oman linjan löytyminen tuntuu olevan vielä hukassa. Omat biisit ovat kuitenkin kaiken A ja O ja niitä kannattaa jalostaa jatkossakin. Eli paras neuvoni on nyt sormi pystyssä sosotella, että nuoret miehet olkaapa hyvät ja treenatkaa jatkossakin ahkerasti, niin teistä kuullaan vielä.

LEVYARVOSTELIJA TIMO JOUPPI

1.10.2004 12:10:10

19

LEVYT KaTuMa: Kuluneet kengänpohjat (2004) koti.mbnet.fi/katuma KaTuMa yhtyeessä vaikuttavat Kaarina Soronen (piano, urut, taustalaulu), Maija Lahtinen (taustalaulu), Tuomo Soronen (kitarat) ja Matti-Pekka Piirainen (laulu, kitara). Orkesteri vietti studiossa huhti -toukokuun -04 ja tuloksena on debyytti nimeltä Kuluneet kengänpohjat. Katuman soitinvalikoimasta huolimatta levyllä soittaa ihan kokonainen bändi, sillä kattavat taustavoimat ovat tulleet rumpujen, bassojen ja puhaltimien muodossa.

KaTuMa, jonka nimi tulee käsittääkseni jäsenten etunimien alkukirjaimista soittaa akustispainotteista folkrockia. Mukaan mahtuu hiukan jazzimpaa bossanovaa ja painavampaa bluesia, mutta päälinja on selkeä. Kaikki kappaleet ovat ryhmän omasta kynästä lähtöisin muutamaa Sari Äknäsin perintönä jättämää laulua lukuunottamatta. Levyllä on 10 kappaletta ja kokonaiskestoa tulee yhteensä 40 ja risat.

Yhtyeen linja puree luultavasti vähän varttuneempaan seurakunnan jäsenistöön. Sanoitusten mielikuvissa kaikuvat eletyn elämän pohdinnat. Sovituksissa ei ole lähdetty liiaksi rönsyilemään ja maanläheinen meininki on valmis. Soittaminen sujuu, mutta ei häikäise. Kappaleista edukseen erottuvat #7 Iltavirsi, jonka minimalismi toimii muiden biisien seassa, ja #2 Vain Sinä, jossa bändi antaa parastaan.

Deep Insight: Red lights, white lines (2004) www.deepinsight.net Paraikaa Euroopan-kiertueella oleva DI julkaisi syyskuun alussa toisen pitkäsoittonsa, joka kantaa nimeä Red lights, white lines. Uusi levy on saanut merkittävästi huomiota suomalaisessa mediassa ja itse satuin olemaan radion ääressä, kun orkesteria haastateltiin Yle X:ssä. Bändillä menee siis sanalla sanoen lujaa, mutta ainakin radiohaastattelun perusteella pojilla taitaa olla jäitä hatussa, jopa muidenkin tarpeeseen asti. Ei siis syytä huoleen.

Ne, jotka orkesterin vajaan kolmen vuoden ikäistä uraa ovat tarkemmin seuranneet tietävätkin jo, mutta kerrotaan vielä muille, että tässä raskaamman rockin orkesterissa solistina toimii Jukka Nikunen, bassossa häärii tätä nykyä Miska Holopainen, rumpuja lyö Joachim Kiviniemi ja kitaroinnista vastaa Johannes Ylinen. Todella kiinteästä kvartetista on siis kysymys.

Uuden levyn tiimoilla ryhmä pääsi suomalaisittain ajateltuna muusikon "amerikkaan" eli ruotsalaiseen studioon äänittämään. Ja kun tuottajina vielä toimivat nimekkäät Jens Bogren ja Jonas Olsson, ei odotettavissa ole muuta kuin vakuuttavaa jälkeä. Ja sitähän se onkin. Soundit ovat kohdallaan ja kitaroissa on sen verran raskauttavia asianhaaroja, että alkaa jo heikomman sydänalaa kuristaa. Taidan olla liian vanha tähän? Lempparibiisiksi nousikin #6 Hurricane season, joka kunnioittaa enemmän perinteisen rockin sääntöjä. Mutta mitäpä tässä! Maailma kehittyy ja minä sen mukana en.

Bändit huomio!

Lähettäkää levynne arvosteltavaksi Nuottaan.

Osoite on: Nuotta/levyarvostelu, pl 184, 00181 Helsinki

Elävät kivet: Suuri Hän on! (2004) Jahas ja kuoromusiikilla jatketaan.

Elävät kivet on minulle uusi tuttavuus ja kun ei nettisivujakaan mainittu, niin en pääse levyn kansimateriaalia pidemmälle tässä tutustumisessa.

Sen verran kuitenkin selvisi, että lähes 40päistä kuoroa johtaa Selma Seppänen ja levyn kolmestatoista kappaleesta puolet ovat hänen käsialaansa ja loput on hankittu ulkomailta ja kotimaasta. Nettihaulla löytyi semmoinenkin fakta, että porukka toimii Helsingin evankelisten opiskelijoiden alaisuudessa.

Levy on äänitetty toukokuussa Finnvoxissa ja niille, jotka eivät tiedä voin kertoa, että juuri tämä studio oli pitkään suomalaisen musiikin tekemisen edelläkävijöitä, kunnes rinnalle saatiin muitakin äänikomeroita ympäri Suomen niemeä. Ja hyvä komerohan se on vieläkin. Levyn soundissa ei ole pyritty mihinkään ihmeelliseen vaan kaikki instrumentit on pyritty saamaan mahdollisimman luonnollisen kuuloisiksi.

Soundi ei ole mitenkään häikäisevä, mutta ei siinä mikään erityisesti häiritsekään.

Kaikki on hyvässä balanssissa. Kuoron laulusoundi on ehkä hiukan raaka, mutta sillä on saavutettu selkeyttä sanoihin.

Soittopuolella säestää peruskvartetti eli piano, basso, kitara ja rummut. Jatkoksi on löytynyt vielä jousikvartetti ja huilu, jotka vierailevat biiseissä tasaisin välein. Levyllä on onnistuttu välttämään yleinen kuorolevyjen sudenkuoppa eli tasapaksuus.

Kappaleissa on erityyppisiä sovituksia jazzvalssista kansanmusiikkiin ja accapellasta jousisäestykseen. Kappaleiden kestot ovat myös kuulijaystävällisiä eli ei ole lähdetty rakentamaan mitään kansalliseepoksia vaan passeleita virsimäisiä lyhyitä veisuja.

Käytännönläheisyys näkyy levyn rakenteessa myös niin, että se noudattelee eräänlaista jumalanpalveluksen kaavaa.

On kiitosta, rukousta, synnintunnustusta ja

uotta

uskontunnustusta sekä loppusiunaus.

Tätä voi suositella lämpimästi kuoromusiikin ystäville.

Pienet ihmeet: Ihme Saves (2004) Julkisuudessakin vieraillut Pasi Ojala on julkaissut repullisen biisejä tuoreen levyn muodossa. Joukkoon mahtuu kolme omaa tekelettä ja loput seitsemän ovat lainakappaleita. Repusta löytyy mm. Löyttyä, Ilkka Puhakkaa, Kari Haapalaa, Jukka Salmista ja Koskinen & Johansson kaksikkoa. Juuri nyt soi Mikko Salmen Valo ja se adjektiivi, joka pyörii kielen päällä, on tuore. Vanhoihin kappaleisiin on puhallettu uusi henki reippailla ja rohkeilla sovituksilla, jotka taittuvat ammattimuusikoiden käsissä kuin kaurantähkä maajussin kourassa. Tälle levylle soisi enemmänkin radiosoittoa, sillä tästä tulee hyvälle tuulelle. Yleismeininki on vähän semmoista Sami Saari -Aki Sirkesalo osastoa.

Pasi laulaa ja soittaa kitaraa. Koskettimissa ja studion nappuloissa toimii Janne Isotalo. Komppiryhmään kuuluu Antti Ranta-Muotio (basso), Antti Leminen (rummut) ja Teemu Vuorela (percussiot).

Lisäksi levyllä on aidot jouset ja avustavina kitaroitsijoina toimivat Tomi Lähdesmäki ja Sami Silén. Levyn soundi on selkeä ja soittimet ovat hyvässä balanssissa. Ja ehdotonta plussaa siitä, että komppiryhmän soitosta saa hyvin selvää. Pasin ääni toimii tietenkin koko projektin kantavana voimana ja mikäs siinä on vastuuta ottaessa, kun on noin kantava ääni. Samin laulufraseeraus on mahtavaa.

Pienet ihmeet taitaa olla projektiluontoinen juttu, mutta toivotaan, että jatkoa seuraa. Näin hyvää projektia ei saa jättää yhteen valmiiseen levyyn. Omien biisien kanssa olisi tietysti mukavampi lähteä keikalle, mutta näin levyltä käsin noita lainabiisejäkin kuuntelee useamman putkeen.

LEVYARVOSTELIJA TIMO JOUPPI TIMO.JOUPPI@NUOTTA.COM

Traktaattimies Kävelin tänään aamupäivällä Tampereen keskustassa, ihan tavalliseen tapaani. Äkkiä eteeni ilmestyi mies, joka jakoi traktaatteja. Tiedättehän, niitä lappuja, joita ihmiset joskus jakelevat kadunkulmissa ja tavaratalojen pääovilla.

Niissä kerrotaan joko Jeesuksesta tai lähes ilmaisista puhelinoperaattorin tarjouksista. Mies ojensi lappua minullekin.

Tällä kertaa ehdin tajuamaan, että mies oli tarjoamassa evankelioivaa lappusta.

Ehdin "sanavalmiina" kommentoimaan: "Tota, mä tiedän jo." Jatkoin matkaani, mutta jäin miettimään keksimääni "äidinkielenopettajan painajainen" -tyylistä lausetta.

Mitä mä nyt sitten muka tiedän jo?

Tiedän kristinuskon tärkeimmät asiat ulkoa, niin tiedät ehkä sinäkin. Tiedän

10-2004-nuotta.indd 19

paljon Jeesuksen tekemisistä ja Pyhän Hengen tehtävistä. Nehän siellä riparilla tulee päntättyä tuonne tukanjuureen.

Pienoisevankeliumi osataan ulkoa ja Isä meidän menee myös suurin piirtein oikein. Mutta miten tämä tieto sitten vaikuttaa elämäämme? Kaikkea en kuitenkaan tiedä. Onko faktat ja riimit opeteltu vain jotain elämän "pistokokeita" varten?

Tieto Jumalan pelastussuunnitelmasta on mahtava asia. Pelkkä tieto ei kuitenkaan auta. Uskolla saamme omistaa henkilökohtaisesti koko suuren suunnitelman pointin: Jumalan rakkauden meitä kaikkia kohtaan. Saan uskoa mahdottomaan ja maailmalle mielettömään tapahtumaketjuun. Jeesus tuli maailmaan ja kuoli ristillä, jotta saisimme syntimme

anteeksi ja pääsisimme taivaaseen.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hyvä vastata traktaattimiehelle: "Joo. Mä uskon jo!"

"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1 Kor. 13:12

Nuotan sivuilla saamme vuonna 2004 lukea kahden gospelmuusikon, Jussi Salon ja Harri Heleniuksen mietteitä.

Jussi Salo 1.10.2004 12:10:12

uotta

20

NUOTTA TUTKII IRCIN MAAILMAA

nuotta20 cyan magenta yellow black

Mitämitä?

IRC eli Internet Relay Chat syntyi Suomessa 1988. Palvelimeen otetaan yhteyttä erillisellä irc-ohjelmalla.

Lysti.net on yhteiskristillinen chat– ja irc-palvelu, jolla on oma chat. Tarjoaa tällä hetkellä chat-palveluita helluntailaisten Netmissionille (www.netmission.fi) ja eestiläiselle Kompass. ee -portaalille (www.kompass.ee).

Lystistä poimittua: Lysti ei ole paikka, jossa voi sanoa: "Vain minun tulkintani Raamatusta on oikeaa."

Lysti on yhteiskristillinen paikka eli on pakko sietää muitakin kuin omaa tulkintaa tai tulkitsemattomuutta Raamatusta.

Temen Crash Course nettiyksityisyyteen – Pidä netissä sukunimi, puhelinnumero, kotikaupunki, ikä ja koulu salassa.

– Älä kerro kenestäkään TOISESTA mitään, vaikka kuinka udeltaisiin.

– Suhtaudu aina varauksella kuulemiisi juttuihin. (Tämä pätee tietenkin myös muualla kuin netissä.)

Ruudun takaa

Valvottuja öitä, tyhjeneviä Anonyymiuden ihanuus ja kavaluus sattunut – miljoona tekstaria, omituisia maileja, mutta ei sen enempää, Teme kokis-pulloja, kiehtovia tuttavuuksia nimimerkkien takana, Meille suomalaisille uusiin ihmisiin tutus- kertoo.

– Tytön kännykkänumero oli onneksi pettymyksiä, seikkailua, oha- tuminen ei ole aina helppoa kasvotusten, reita, ajanvietettä, ystäviä… Tä- mutta chatissa tutustuminen käy leikiten. salainen, nimimerkki ei viitannut oikeaan nimeen, eikä tyttö ollut kertonut nimeään tä kaikkea nettikommunikointi Ujokaan ei ole ujo tietokoneen näytöllä.

– Ujous liittyy usein häpeään omasta tai asuinkuntaansa. Lisäksi kukaan muu ei eli chatit, IRC ja keskustelufoorumit voivat tarjota. Kristillisen kehosta, puhetavasta tai muusta, joka ei luovuttanut pojalle tietoja, vaikka hän niitä Lysti.net -sivuston ylläpitäjä, ni- näy chatissa. Silloin on helppo olla sel- ahkerasti yrittikin urkkia. mimerkin "Teme" takana piiles- lainen kuin haluaisi olla.

Netistäkin voi löytää tärkeitä ihmis- Virtuaaliviestintää kelevä nuori mies on seurannut suhteita ja tuttavuuksia. nettielämää läheltä. vastuunkantajana Teme tutustui irkkaamiseen jo kymmenen vuotta sitten opiskelukaverinsa kautta. Silloisia Temen suosikkipaikkoja olivat muun muassa IRC:in #Raamattu-kanava sekä englanninkieliset keskustelufoorumit. Mies myöntää olevansa IRC-addikti.

– Irkkailu on kivaa ajanvietettä. Minulle se on avannut näkymiä hyvinkin erilaisiin kristillisyyden ja erilaisten uskontojen maailmoihin. Huono puoli on se, että irkkailuun juuttuu liian herkästi. Se vie hirveästi aikaa ja syö sitä myös muilta tekemisiltä.

10-2004-nuotta.indd 20

– On ystäviä, joiden kanssa tapaa ihan kasvotusten, sitten niitä, joille jutustelee vain IRC:ssä. Joidenkin kanssa taas ei tule toimeen lainkaan.

Tutustuminen netissä ei kuitenkaan kaikilta osin ole täysin mutkatonta.

– Koskaan ei voi luottaa, jos joku sanoo netissä olevansa joku tietty. Useimmissa chateissa tai IRC:ssä ei ole mahdollista tunnistaa henkilöä. Tyyppi, joka kertoo olevansa 15-vuotias, ei välttämättä ole sitä.

Kannattaa siis varoa, mitä tietoja itsestään tai toisista netissä antaa.

– Lysti.netissä on ollut tapaus, jossa ihan fiksunoloinen tyyppi yritti onkia yhden tytön tietoja. Mitään pahempaa ei onneksi

Kosketus arkitodellisuuteen saattaa kadota, jos kaiken ajan roikkuu netissä. Valvominen on nettinikkareille yleinen ongelma – myös Temelle.

– Voihan sitä arvata, miten sekaisin on muutaman valvotun yön jälkeen. Joskus, kun en itse saa nukuttua, ihmettelen, miten yläaste-lukioikäiset ovat arkiyönä kello yhdeltä chatissa. Irkkailu menee ehdottomasti liian pitkälle, jos se valvottaa läpi yön tai rajoittaa muuta elämää.

Myös ihmisyys saattaa kärsiä, jos päivittäiset kontaktit tapahtuvat tietokoneen välityksellä.

–Nettikommunikoinnissa kuvittelemme alitajuisesti, että kommunikoimme koneen

kanssa. Tutkimusten mukaan teksti on aggressiivista verrattuna kasvotusten kommunikointiin, Teme selvittää.

Tutkija Ray Birthwistellin mukaan ihmisen kokonaisviestinnästä sanattoman viestinnän merkityksen osuus on 93 prosenttia – sanojen siis vain 7 prosenttia. On siis selvää, että nettikeskusteluissa tulee helposti väärinymmärryksiä, kun sanatonta viestintää ei voida käyttää.

– Olen kuullut, että nettityylinen kommunikointi saattaa siirtyä myös kasvotusten keskusteluun, Teme kertoo.

Lysti-sivuston ylläpitäjänä Teme kokee kantavansa kahdenlaista vastuuta teknisen vastuun lisäksi: häiriköinnin valvonta ja hengellinen vastuu.

– Ikävä kyllä, netti on täynnä jos jonkinlaista saarnaajaa, ja siellä oman sanoman saarnaaminen massoille on helppoa. Yritän sulkea pois ihmiset, jotka tuomitsevat "ne kaikki muut" helvettiin, ja valvoa, ettei kukaan kalasta toisen akvaariosta.

Temestä kristillisen chatin ei tarvitse tukea käännytystyötä vaan ensisijaisesti keskustelua.

Paremmin voit tutustua Lystin sivustoon ja erilaisiin keskustelukanaviin osoitteessa www.lysti.net.

RIIKKA HÄMÄLÄINEN RIIKKA.HAMALAINEN@NUOTTA.COM KUVA JOHANNA HAKKARI

1.10.2004 12:10:14

21

uotta nuotta21 cyan magenta yellow black

10-2004-nuotta.indd 21

1.10.2004 12:10:18

uotta

22

GALLUP

nuotta22 cyan magenta yellow black

Kuka julkkis tahtoisit olla?

Miksi?

RIIKKA HÄMÄLÄINEN GALLUP TEHTY HELSINGIN LASIPALATSISSA

Ta p a h t u m a t o r i 23.10. NUORTENILTA OHTAKARISSA Ohtakarin hyiset maisemat kutsuvat Pohjanmaan porukkaa lämminhenkiseen illanviettoon sanan ja Siikkarin seurassa lauantaina 23.10. Mukana ainakin Hannu Kippo, Oulun Kärpät, Musti Lähteenmaa, Koskenkorvan urheilijat, Oili Ijäs ja Lohtajan Luja.

SITKIS TULILINJALLA

Anna, 16

– Sandra Bullock. Se on niin magee mimmi ja tehnyt hyviä actionleffarooleja.

Sitkis tarkoittaa edelleen sitkeästi, sitoutuneena Jeesuksessa annettuun Jumalan Armoon.

Sitkis pidetään Mustajärven leirikeskuksessa Mellilässä 29 - 31.10. Hinta: 20 euroa.

Sitkis on täynnä kohtaamisia, lämpöisiä tunteita, Sanaa sekä yhteistä kohkaamista.

Sitkiksellä ollaan sanan kanssa tulilinjalla miettien tulta, tuulta ja tunteita. Viikonlopussa mukana ainakin Ville Auvinen, Juha Heinonen, Johannes Häkämies, sekä Juha "Nuppu" Silmu. Leirille voi ilmoittautua Auvisen Villelle ville.auvinen@sley.fi tai Heinosen Juhalle juha.heinonen@sley.fi Sleyn nuorisotoimistoon 03 2237056.

MAATA NÄKYVISSÄ -FESTARIT 12 - 14.11.2004 Vanessa, 16

– Gwen Stefanie. Se osaa laulaa, se on kaunis ja sillä on ihan oma tyyli.

Siellä on tietysti kaikki, tule sinäkin ja ota kaverisikin mukaan! www.maatanakyvissa.net

TULOSSA AHVENTTILEIRI ESANTUVAN LEIRIKESKUKSESSA KAUHAJÄRVELLÄ Jos haluat oikeasti hyvälle nuortenleirille, jossa on tunnelmaa, sielunhoidollista kohtaamista ja yhdessäoloa, hyvää raamattuopetusta sekä riemukasta yhteislaulua. Tule Esantuvalle 3- 5. 12. Lisätietoa: musti@sley.fi

Tess, 15

POINTTI-KASVULEIRI Pointti-kasvuleiri järjestetään Ryttylän maalaismaisemissa Kansanlähetysopistolla 15.-17.10. Leiri on suunnattu vuoden -04 riparilaisille, isosille ja kaikille niille, jotka tahtovat kohdata Kaikkivaltiaan suurien kysymyksiensä kanssa. Leirin teemana on oman paikan löytäminen maailmassa ja nuoren seurakunnan toiminnassa.

Opetuksissa käsitellään nuorten elämää koskevia kysymyksiä ja niistä vastaavat monet tutut kasvot kuten Lars Pajuniemi ja Jussi Valkonen. Leirin ohjelmaan kuuluu äksöniä ja yhdessä viihtymistä.

Musiikkipuolesta vastaavat mm. konemusiikkia soittava AuGene ja Maallikkosaarnaajat, jotka räppäävät rohkeasti Jumalasta.

HAASTE TULEE Haaste-tapahtumat haastavat tänäkin vuonna ottamaan uuden vuoden vastaan Jeesuksen seurassa kolmella paikkakunnalla: Ryttylässä 29.12. - 1.1., Seinäjoella 31.12. ja nuorille aikuisille (K-20) suunnatussa tapahtumassa Helsingissä 30. - .31.12. Lisätietoja tapahtumista saa Kansanlähetyksen nuorisotiimistä: nuorisotiimi@sekl.fi ja 019-779 2250 sekä nettisivuilta http://www.nm.fi > tapahtumat.

VALTAKUNTA-MUSIKAALI KERAVALLA 30.10. JA TAMPEREELLA 31.10.

Mitä ihmiset ajattelivat Jeesuksesta, kun hän vaelsi maan päällä? Oliko silloin helpompi uskoa, kun saattoi nähdä kaikki ihmeteot? Tule katsomaan musiikkinäytelmää, joka kertoo koskettavasti erilaisista ihmiskohtaloista Jeesuksen aikaan Palestiinassa. Luvassa kauniita pukuja ja rock-meininkiä.

LA 30.10. 04 klo 15.00 KERAVA-SALI, KEUDA-TALO Keskikatu 3 a, 04200 KERAVA SU 31.10.04 klo 15.00 TULLIKAMARIN PAKKAHUONE Tullikamarinaukio 2, 33100 TAMPERE Lisätietoja: www.sley.fi/valtakunta

Haemme iältään 18-35vuotiasta laulaja- laulun tekijää gospel-bändiin KurikkaSeinäjoki alueelta.

Tiedustelut puh.

040-5207 915.

Tässäkö sinun mainoksesi?

Ota yhteyttä ilmoitukset@nuotta.com 09– 2513 9217 (ti – to 9 – 16)

Tilaa Nuotta nyt tosi edulliseen hintaan!

09– 2513 9217 (ti – to 9 – 16) www.nuotta.com/tilaa.shtml tilauspalvelu@nuotta.com

Nuotta on Suomen suurin kristillinen nuortenlehti.

Nuotta on vaikuttava media.

– Nicole Kidman. Se on hyvä kaikin puolin.

Nuotta 10 vuotta sitten 28.9.2004 tapahtunut Estoniaonnettomuus järisytti miljoonien ihmisten maailmaa. Lokakuun Nuotta oli tuolloin omistettu onnettomuudessa hukkuneiden ihmisten muistolle. “ Teille, uhrien läheiset, jäi vielä armonaikaa. Samoin meille, jotka seuraamme ikään kuin sivusta tätä tragediaa. Ei meilläkään ole muuta mahdollisuutta säilyä hengissä elämän merestä, kuin Jeesus. `Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Hän.´ Elämän meri voi myös viedä mennessään ja nielaista kuoleman kitaan.”

Näin kirjoitti Pia Isomäki muistokirjoituksessaan.

Hanna (vasemmalla), 15

– Barry White. Se osaa laulaa niin hyvin ja sillä on hyviä lauluja. Kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan.

Janne, 16

– Eddie Murphy. Se on hassu jätkä, joka ei ole nössö, mutta ei leuhkakaan. Se on myös onnellisesti naimisissa.

Jonna (oikealla), 15

– Tarja Halonen. Se ei ole mikään turha julkkis. En ole kuullut siitä vielä mitään huonoa.

CHECK THIS OUT: WWW.NUOTTA.COM

WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.N 10-2004-nuotta.indd 22

1.10.2004 12:10:25

23

Mäkin haluun Nuotan!

Mistä lehden saa?

En ole löytänyt niitä kaislikon ärrältä...

uotta

Tilaa Nuotta

TILAUSKORTTI

• Alla olevalla tilauslomakkeella • Netistä: www.nuotta.com/tilaa.shtml • Puhelimella: 09-2513 9217 • Sähköpostilla: tilauspalvelu@nuotta.com

Tilaan Nuotan: kestotilauksena 38 euroa vuosikertatilauksena 41euroa 6 kk määräaikaisena 24 euroa

Nuotta maksaa postimaksun

Lehden saaja Lähiosoite Postiosoite S– posti ja puh.

Lehden maksaja Lähiosoite

NUOTTA

Sley-Kirjat vastauslähetys sopimus 5001710 00003 HELSINKI

Postiosoite Allekirjoitus

WW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOTTA.COM WWW.NUOT10-2004-nuotta.indd 23

1.10.2004 12:08:24

24

uotta

Korkeimman kädessä – Jotkut voivat saada minusta käsityksen, että olen vähän ujo, mutta kun pääsen vauhtiin niin olen aikas värikäs, luonnehtii itseään 15-vuotias Leena Vammalasta. Tämä valoisa nuori neiti kävi riparinsa viime kesänä, on koko ajan menossa ja käy nuortenilloissa, joissa puhutaan Jeesuksesta.

Leena Marjaana Jarkko asuu keltaisessa omakotitalossa keskellä peltomaisemaa. Saman katon alla majailevat myös vanhemmat, isosisko Ulla ja pikkuveli Marcus. Vaikka talo sijaitseekin melko kaukana Vammalan keskustasta, ei Leenan ole koskaan tehnyt mieli asua kaupungissa.

Kotikulmilla on kaunista ja sopivan rauhallista. Ainoa varjopuoli on toisinaan se, että kaikki tuntuvat tuntevan toisensa.

Aktiivisen tytön vapaa-aikaa rytmittävät monenlaiset harrastukset. Ajankäytön kanssa on ilmennyt pieniä ongelmia, kun samaan kalenteriin pitäisi mahduttaa niin lentopallo-, joukkuevoimistelu- kuin teatteriharjoitukset, ja lisäksi pitäisi jäädä aikaa kavereille. Ainakaan tylsäksi ei Leenan elämä käy.

Ripari selvitti asiat Leena kävi pienenä naapurissa seurakunnan kerhossa.

– Ei sitä silloin kerhoikäisenä tullut mietittyä, että onko se Jumala olemassa tai edes että kuka se on, hän muistelee.

– Ne oli silloin tosi hyviä tarinoita, joihin yleensä liittyi joku Jeesus. Kun nyt tarkemmin ajattelee, niin mehän käytiin silloin melkein kaikki Uuden testamentin kirjat läpi!

Kun ikää karttui lisää, vei Ullasisko Leenan mukanaan nuorteniltoihin. Leenasta toiminta tuntui tuolloin ihan mukavalta ja luonnolliselta, ei mitenkään oudolta. Opetukset kyllä laittoivat miettimään ja herättivät kysymyksiä.

Kysymykset alkoivat saada vastauksia viime kesän alussa, kun Leena meni rippileirille. Hän piti kovasti porukasta – siitäkin huolimatta, että kaikki leiriläiset sattuivat olemaan tyttöjä. Isosten ja vetäjien joukossa sentään oli muutama miespuolinenkin.

– Kun ripari alkoi, mun pää oli täynnä tietoa, joka vain piti järjestää järkeväksi, Leena kertoo.

– Kun se mahtava leiri oli ohi, olin saanut aika lailla kaiken selväksi ja tajunnut, mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää.

Uskovan arki Kristityn nuoren elämä voi toisinaan olla hankalaa.

– Moni pitää tätä touhua täysin naurettavana ja uskovaisia jotenkin syrjäytyneinä stereotyyppeinä, Leena miettii.

– Elämää helpottaa kuitenkin se, että koulussa ja kaveripiirissä on muitakin uskovia. Tiukan paikan tullen on uskovista kavereista nuortenilloissa paljon apua.

Riparin jälkeen olen tajunnut, että en mä täällä maailmassa yksin ole.

Iltaisin Leenalle on muodostunut säännöllinen tapa: rukous.

– Joka ilta tulee purettua kaikki mahdollinen kaikkein varmimpaan paikkaan. Se on tosi tärkeetä mulle.

Tänä vuonna myös Raamattu on tullut Leenalle tärkeäksi.

Hän alkoi hiljattain lukea Uutta testamenttia alusta. Hän pyrkii lukemaan joka päivä edes yhden jakeen.

– Raamattu on mun mielestä paras kirja mitä on ikinä kirjoitettu, ja ehkä parasta siinä on, että se on vielä totta, Leena toteaa. – Mun uskoni voisi kiteyttää yhteen jakeeseen: Johannes 3:16.

LOTTA RÄMÖ LOTTA.RAMO@NUOTTA.COM

Leena lyhyesti Uskoo: että on olemassa taivas, jonne Jumala kerran uskovat vie Toivoo: että kaikki läheiset tulisivat taivaaseen mukaan

Rakastaa: elämän pieniä asioita Inhoaa: itsekkäitä, leuhkoja ja ylpeileviä ihmisiä Ihailee: kärsivällisiä kavereitaan Lähettää terveisiä: maailman parhaalle ripariryhmälle

MARRASKUUN NUOTASSA • Maata Näkyvissä -kisa • Mitä on armo ja oikeudenmukaisuus?

• Nuotta tutkii, mistä New Age on tehty • Bändiesittelyssä August 10-2004-nuotta.indd 24

1.10.2004 12:08:30