OPINNÄYTETYÖT: ETÄOPETUS - TANSSIN UUSI ULOTTUVUUS

Tärkeää on muistaa, että myös etäopetuksessa tulee tapahtua molempia, oppimista ja opettamista.

Etäopetusta on esimerkiksi Suomessa toteutettu jo 1920-luvun alusta. Tällöin on ollut kyse kouluaineiden opettamisesta kirjekursseilla. Etäopetusta on tutkittu maailmalla usein korkeakouluopettamisen näkökulmasta. Vaikka etäopetus tanssissa onkin vielä alkutekijöissään, meidän ei kannata karttaa sitä. Koska olemme jo käynnistäneet tällaisen ilmiön ja saaneet sen toimimaan, ei se tule enää koskaan katoamaan.

Opinnäytetyötäni varten teetin kaksi kyselyä, toisen tanssinopettajille ja toisen oppilaille. Molempiin kyselyihin vastanneet henkilöt olivat paikallisen Tanssikeskus Citydancen oppilaita tai opettajia. Näiden kyselyiden lisäksi haastattelin kahta tanssikouluyrittäjää, Oamkistakin tanssinopettajaksi valmistunutta Liisa Kontturi-Paasikkoa sekä oululaisen Tanssikeskus Citydancen toimitusjohtajaa Merja Satulehtoa. Tutkimusten ja haastattelujen lisäksi opinnäytetyötäni varten luin monenlaisia lähteitä. Selailin esimerkiksi opetushallituksen sekä STOPP ry:n nettisivuja. Suomalaisten lähteiden lisäksi onnistuin löytämään muutaman tuoreen tutkimuksen ja artikkelin muualta maailmalta. Lähteiden joukossa käsiteltiin etäopetusta sekä tanssin että muiden opetettavien aiheiden näkökulmasta. Kaikkien kokoamieni tulosten, vastausten ja lähteiden perusteella päädyin muutamaan kokonaisuutta kiteyttävään johtopäätökseen. Hyvin isoksi tekijäksi kaikista lähteistäni nousi teknologia ja usein sen tuomat haasteet. Teknologia mahdollistaa meille etäopetuksen, mutta sen käyttäminen ja jatkuva kehittyminen tuovat haasteita ja vaativat myös meiltä erilaista ja jatkuvaa kasvua. Sekä kyselyihin saamieni vastausten että asiantuntijahaastatteluiden perusteella yksi suurimpia tanssin etäopetuksen kehityskoh-

teita oli teknologia. Minusta olisi hyvin mielenkiintoista ja käytännöllistä, että lähtisimme seuraavaksi tutkimaan, miten voisimme hyödyntää teknologiaa enemmän etätanssitunneilla. Uskon myös, että tässä tapauksessa olisi hyvä tehdä tiivistä yhteistyötä alan ammattilaisten kanssa.

Toinen merkittävä tekijä, joka erottaa etäopetustunnit kontaktiopetuksesta, oli fyysisen kontaktin tai yhteisöllisyyden tunteen puuttuminen. Monet oppilaiden kyselyyn vastanneista harmittelivat tanssista saamiensa ”fiilisten” puuttumista. Usein näitä fiiliksiä sai yhdessä tanssimisesta ja muiden kannustuksista. Ristiriitaista tässä kuitenkin oli se, että monet tanssinopettajista taas harmittelivat sitä, etteivät oppilaat pitäneet omien laitteidensa kameroita auki. Samasta asiasta mainitsi myös Satulehto, joka oli keskustelut oppilaiden kameroiden käytöstä työntekijöidensä kanssa. Vaikka muutamassa vastauksessa kerrottiinkin oman tanssijuuden ja rohkeuden heittäytyä tanssin vietäväksi heränneen vielä isommin etäopetuksessa, kun kukaan ei ollut katsomassa, kaipuu tanssikavereita ja opettajaa kohtaan on ollut suuri. Yksi oppilaiden kyselyyn vastannut henkilö tiivisti asian hienosti: Tanssi on yhteisöllistä taidetta, ei pelkkä liikuntasuoritus. Kuitenkin etänä yhteisöllisyys ja taide katoavat ja jäljelle jää liikunta. Jatkotutkimusten kannalta olisi hyvin tärkeää perehtyä enemmän ja spesifimmin tähän aiheeseen. Miten saisimme etätanssitunneille samanlaisen tunteen yhdessä tanssimisesta, tai millä tavoilla loisimme enemmän kontaktia oppilaiden ja opettajan välille etätunnilla? Olisi myös hyvin tärkeää rohkaista oppilaita avaamaan kameransa, jotta yhteisöllisyyttä pystytään lähteä rakentamaan.

Näiden tulosten lisäksi vastaajat kiittelivät opettajia ja tanssikouluja tanssituntien jatkuvuudesta. Vaikka suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, etteivät etätanssitunnit olleet ihanteellisin tapa toteuttaa harrastusta, he pitivät kuitenkin positiivisena asiana sitä, että yhteys opettajaan ja ystäviin säilyi edes jollain tavalla. Tanssikouluyrittäjänkin näkökulmasta etätanssituntien järjestäminen on paras ratkaisu erikoiseen tilanteeseemme. Tällä tavalla työnantaja pystyy tarjoamaan tanssinopettajille töitä ja asiakaskunta säilyy – ainakin jollain tasolla. Harrastuksen jatkuvuuden lisäksi etänä tanssiminen on helpommin saatavilla. Lapsiperheet tai kauempana asuvat tanssijat olivat iloisia lyhyistä matkoista. Myös yksi opettaja mainitsi lyhyen työmatkan ilon. Etätanssitunnit tarjoavat kaikille mahdollisuuden osallistua kenen tahansa tunnille. Tanssijoita yhden tunnin sisällä voi olla ympäri Suomen tai jopa ympäri maailman.

Mielestäni tanssin etäopetuksen kehittäminen olisi nyt hyvin tärkeää. Myös tanssikouluyrittäjät Liisa Kontturi-Paasikko ja Merja Satulehto näkevät etäopetuksen jossain muodossa osana tulevaisuutta. Satulehto arvelee valmiiksi nauhoitettujen tuntien esimerkiksi toimivan hyvin kilparyhmien oheisharjoittelumateriaalina. Minusta tämä olisi todella hyödyllinen ja toteutettavissa oleva ajatus. Kestävyys- ja lihaskuntoharjoitukset tai laajempi kehonhuolto voitaisiin siirtää oheisharjoitteluksi ja näin tunneilla voitaisiin pääasiassa keskittyä kilpailukoreografian rakentamiseen ja hiomiseen. Niin kuin jo aikaisemminkin totesin, tanssin etäopetuksella on olemassa paikka tulevaisuudessa. Missä ja millainen se on, sitä en osaa vielä sanoittaa. Jotta saisimme aikaan tehokkaampia ja laadullisesti parempia etätanssitunteja, tarvitaan yhteistyötä ja aikaa. Itse toivon, että etäopetus toisi alallemme uusia mahdollisuuksia ja avaisi lisää ovia. Tanssin etäopettaminen varmasti muuttaa vanhoja kaavoja ja käsityksiä tanssinopettamisesta. Uskon, että tulevaisuudessa jatkan etäopetusta kontaktiopetuksen rinnalla vielä pitkään. Erityisesti tämän tutkimuksen ansiosta koen, että minulla on laaja ymmärrys näinkin uudesta asiasta, ja haluan jatkossakin kantaa korteni kekoon aiheen kehittämiseksi. En kuitenkaan usko, että etäopetus tulisi koskaan korvaamaan kontaktiopetusta, varsinkaan tanssin alalla. Muutos ei kuitenkaan koskaan ole huono asia. Uudet tilanteet pakottavat meitä muuttamaan vanhoja tapojamme toimia ja siitä voi syntyä jotain sellaista, mitä emme edes tienneet tarvitsevamme.

Lisätiedot:

Paju, N. 2021. Tanssin etäopetus – Haasteet ja mahdollisuudet. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 22.4.2021. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104276022

Tunnetaidoista on hyötyä tanssinopettajan ammatissa

TEKSTI: JOHANNA MIKKONEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija Johanna Mikkonen tuo opinnäytetyössään esille tunnetaitojen ja itsetuntemuksen kehittämisen merkityksen tanssinopettajan työhyvinvointiin. Tanssinopettajan itsenäisessä ammatissa on lukuisia uudesti luotavia vuorovaikutustilanteita, joissa itsetuntemus ja tunnetietous palvelevat myös työhyvinvointia. Tapaustutkimus osoittaa, että tunnetaidot koetaan tärkeäksi menetelmäksi tanssinopettajaopiskelijoiden keskuudessa. Itsetuntemuksen kehittäminen ja sen vaikutukset työelämään ovat myös ajankohtaisia. Luovalla alalla on parhaillaan hankkeita työturvallisuuden ja paremman vuorovaikutuksen kehittämiseen.

Vuorovaikutustilanteiltaan monisävyinen tanssinopettajan ammatti vaatii opettajalta myös itsetuntemusta ja ihmistuntemusta. Työarjen kokonaisuus ja työtuntien määrä ovat itsenäisesti muotoiltavissa. Tunnetaidot lisäävät tietoisuutta arvoista ja voimavaroista ja vaikuttavat työhyvinvointiin. Tunnetaitoja ja vuorovaikutusta tarkasteleva opinnäytetyö osoittautui ajankohtaiseksi. Työelämätaidot ovat muuttumassa luovalla alalla ja tulevaisuudessa korostuu yhä enemmän Itsetuntemus ja kunnioittava vuorovaikutus.

Tapaustutkimus toi esille vastaajien tietoisuuden tunnetaidoista ja menetelmiä tunnetilojen käsittelyyn. Tutkimus tarkasteli vastauksia myönteisten tunteiden, ihmissuhteiden ja asioiden merkityksen kokemuksiin. Tulokset vahvistivat tunnetaitojen merkitystä tanssinopettajan työhyvinvoinnissa. Tutkimuksesta ilmeni, että tanssinopettajaopiskelijat kokivat opetustilanteet myönteisinä. He tunnistivat useita tunnetiloja ja olivat kiinnostuneita selvittämään epäkohtia. Osalla vastaajista oli taitoa hyödyntää myönteisiä tunnekokemuksia voimavaraksi. Tutkimus osoitti myös, että tanssinopettajaopiskelija kokee työssään arvostusta. Työnantajilta saatu palaute koettiin merkittävänä. Tunnetaitojen toivottiin laajentuvan yhteisöihin ja niistä haluttiin oppia lisää. Tunnetilojen käsittelyyn merkittävimpänä koettiin puhuminen