BLOGISSA: KESKELLÄ PROSESSIA - AINA

Keskellä prosessia – aina

TEKSTI: TUIJA RAATIKAINEN KUVA: SAARA SAVUSALO

”Sieltä se on tulossa!” Olen kuullut tanssinopettajieni sanovan minulle näin useinkin jotain taitoa harjoitellessani. Lausahdus on suora viittaus oppimisprosessiin, joka minulla on ollut käynnissä saadakseni kehooni haltuun jotain uutta ja olennaista. Hahmotan maailmaani sekä omaa oppimistani ja kehittymistäni todella vahvasti prosesseina ja usein luotan niihin kuin kallioon. Prosessilla en tässä yhteydessä tarkoita tekniikan tai liikkeenjohdon maailmasta tuttuja monimutkaisia prosessikaavioita, vaan ennemminkin tapaa hahmottaa asioita keskeneräisinä, mutta jonnekin päin suuntaavina. Liitän prosessit niin pieniin asioihin (esimerkiksi kuinka hyvin saan aukikierrettyä tukijalkaa balettitunnilla) kuin isoihinkin ilmiöihin (esim. millainen tanssinopettaja olen). Prosessiajattelu tuo minulle lohtua ja luottamusta tulevaan; minun ei tarvitse ikinä olla valmis juuri tässä hetkessä, vaan olen aina jossain siellä prosessin mutkassa menossa. Aina on jotakin, mitä kohti suunnata. Ymmärrän hyvin, että tämä ajattelu voi aiheuttaa myös pakokauhua; enkö ole ikinä valmis? Minulle se sen sijaan tuo levollisuutta ja turvallisuuden tunnetta, koska saan käyttää aikaa tässä prosessin kohdassa nyt tämän käsillä olevan taidon tai asian harjoittelemiseen. Minun ei tarvitse vielä tavoitella jotakin sellaista, jonka hahmotan itselleni tällä hetkellä liian kaukaiseksi, liian haastavaksi tai liian pelottavaksi. Senkin aika tulee sitten myöhemmin, kun nyt maltan pysähtyä tähän vallitsevaan hetkeen. Minulle prosessiajattelu tuo rauhaa edetä asioissa omaan tahtiini sekä mahdollisuutta sietää myös hankalia tunteita, koska hahmotan nekin osaksi prosessia. On myös erittäin inspiroivaa toisinaan katsoa taaksepäin ja huomata selkeästi edenneensä jossain asiassa. Eräs minua ilahduttava käytännön esimerkki liittyy tanssikatselmus Arktisiin askeliin. Me tanssinopettajaopiskelijat osallistumme tapahtuman tuottamiseen ja jokaisessa tapahtumassa jokaisella on joku hänelle annettu työtehtävä. Syksyn 2020 eArktisissa olin keittiövastaava ja huolehdin siitä, että kaikki tapahtumassa työskennelleet saivat tarpeeksi murua rinnan alle. Tämä oli minusta huojentavaa, sillä ajatuskin vaikkapa etätanssitunnin pitämisestä osallistujille kauhistutti minua. Minulla ei ollut tuossa kohtaa vielä oikeastaan lainkaan opetuskokemusta enkä kokenut, että olisin ollut valmis tuollaiseen opetustilanteeseen, vaikka opiskelen ammattiin. Kuitenkin, kun seitsemän kuukautta myöhemmin valmistauduimme järjestämään toiset eArktiset, olin valmis. En pelkästään ollut valmis opettamaan etätanssitunteja, vaan nimenomaan halusin päästä kokeilemaan sitä. Koin edenneeni tanssinopettajaksi kasvamisen prosessissani siihen pisteeseen, että minulla on tarpeeksi asiantuntemusta sekä suunnitella että toteuttaa mukava yhteinen tanssihetki. Oma oloni oli turvallinen. Syksyllä se ei vielä olisi ollut.

Näitä prosesseja pitkin ei tarvitse onneksi kulkea yksin, vaikka ne usein henkilökohtaisia ovatkin. Esimerkiksi tanssinopettajana kasvaessani olen luottanut vahvasti Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opetussuunnitelmaan ja siihen, että se on luotu tukemaan oppimistani juuri sopivin haastein ja juuri sopivassa kohdassa. Esimerkiksi ensimmäinen työharjoittelu tehdään parin kanssa ja se on ainakin itselleni sopinut erittäin hyvin. Työharkkaan meneminen jännitti aluksi kovasti, mutta pariin on voinut tukeutua ihanasti. Nyt koenkin jo olevani valmis seuraavaan työharjoitteluun, jossa ei enää ole parin tukea tarjolla. Jälleen kerran, oma oloni on tarpeeksi turvallinen edetäkseni seuraavalle askeleelle.

Toivon, että tulevaisuudessa tanssinopettajana maltan antaa myös oppilailleni tilaa ja aikaa heidän omille prosesseilleen. Olipa kyse sitten taidon oppimisesta tai muuhun elämään liittyvästä prosessista, tavoitteeni on olla se aikuinen, joka luo turvaa ja luottamusta pysähtyä prosessin pienten palasten äärelle, hoputtamatta liikaa, mutta kuitenkin haastaen juuri sopivasti. Hyväksyen osaksi prosessia myös ne vaikeat päivät ja tunteet, koko paketin.

Kirjoittaja on toisen vuoden tanssinopettajaopiskelija.

Mitä on Pilates?

TEKSTI: HENRIIKKA ALAPUDAS KUVA: GETTYIMAGE

Somaattisten kehonhallintamenetelmien pioneeri lisää suosiotaan maailmanlaajuisesti.

Pilates on kehonhallintamenetelmä, jonka kehitti alkuperältään saksalainen Joseph Hubertus Pilates (1883–1967). Pilateksen tavoitteena on kehittää hyvää ryhtiä vahvistamalla keskivartalon lihaksia, opettamalla oikeaoppisia liikeratoja sekä syventämällä hengitystä. Pilates uskoi, että ihmisen huono terveys johtuu huonosta ryhdistä, pinnallisesta hengittämisestä sekä fyysisen liikunnan puutteesta. Harjoitusmenetelmä lisää hyvän ryhdin lisäksi notkeutta, ponnistusvoimaa ja liikkeen hallintaa. Lapsuudessaan Pilates sairasti muun muassa astmaa, riisitaudin ja reumakuumeen. Tämän johdosta hän päätti alkaa harjoittamaan fyysistä kuntoaan määrätietoisesti, jota jatkoi koko elämänsä ajan. Hän harjoitteli voimistelua, nyrkkeilyä, kehonrakennusta, hiihtoa, joogaa, karatea ja meditaatiota. 1900-luvun alussa hän muutti Iso-Britanniaan, jossa hän työskenteli akrobaattina, nyrkkeilijänä sekä itsepuolustusohjaajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän auttoi sodassa loukkaantuneita vankeja kuntoutumaan liikunnan avulla. Hän kehitti sairaalasängyistä ja niiden jousista harjoituslaitteita, joihin hänen nykyiset harjoituslaitteensakin perustuvat, esim. Cadillac ja Reformer. Sodan jälkeen Pilates muutti takaisin Saksaan, josta kuitenkin jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin. Alun perin Pilates kehitti jumppamatolla tehtävän harjoitussarjan, johon yhdistyi elementtejä erilaisista itämaisista taistelulajeista, joogasta ja kehonrakennuksesta. Tämän lisäksi hän kehitti myös jousivastuksiin perustuvan laiteharjoittelumuodon. Varsinainen pilatesmetodi kehittyi 1920-luvulla Pilateksen perustaessa studion New Yorkiin. Menetelmä levisi erityisesti tanssijoiden ja nyrkkeilijöiden keskuudessa. Esimerkiksi Martha Graham, kuuluisa nykytanssija ja koreografi, lähetti omia oppilaitaan Pilatekselle oppiin. Pilates kirjoitti menetelmästään kaksi kirjaa nimeltään Return to Life through Contrology ja Your Health. 1970-luvulla pilates levisi eri urheilulajien keskuudessa oheisharjoitteluksi, ensiksi Amerikassa, myöhemmin ympäri maailmaa.

PILATES HYÖDYKSI KEHOLLE Pilates on todella tehokasta jopa ihan huomaamatta. Monesti pilates-tunnilla ei edes välttämättä tule hiki tai hengästy treenatessa, mutta seuraavana päivänä kyllä tuntee lihaksissa, että on tullut tehtyä töitä. Pilateksessa pyritään aktivoimaan erityisesti keskivartalonseudun lihaksia ihan syvimpiin kerroksiin asti. Usein lihaskuntoa harjoitettaessa treenataan vatsan ja selän päällimmäisiä lihaksia, mutta pilates pureutuu myös syvällä oleviin lihaksiin ja työ kohdennetaan yhteen lihasryhmään kerrallaan. Pilatesharjoittelussa on tarkoitus kehittää vähän käytettyjä lihaksia sekä myös rentouttaa jännittyneitä ja yliaktiivisia lihaksia. Metodin tarkoituksena on kehittää tasaisesti hoidettua kehoa, estää loukkaantumisia, harjoittaa tehokkaita liikeratoja, ylläpitää virkistävää kehon ja mielen treeniä, kehittää vahvaa kehon keskustaa, kasvattaa voimaa ilman kehonrakennusta, eli kehitetään pitkiä ja kapeita lihassyitä sekä venyvyyttä, olla itsevarma, treenata turvallisesti ja haastaa itseään.

PILATEKSEN SOVELTAMINEN TANSSIJAN ARKEEN Tanssijoille pilates toimii hyvin oheisharjoittelumenetelmänä, joko mattoharjoituksina tai laite-