Aktuumi 3/2013

Poro pysäytti hirvikärpäsen Paikkatiedolla palvelut paikoilleen VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • 3/2013

Hyönteisistä ihmisaivojen rautalankamalli

IndoorAtlas suunnistaa sisätiloissa

VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • Nro 3 kesäkuu 2013 • 23. vsk

Juha Sarkkinen

Artikkelit:

Saariselältä Johannesburgiin............................................ 18 Katkolla mielekäs elämä..........................20 Tutkimuksesta apua palveluiden sijoitteluun............................22 Insinööri löysi paikkansa kulttuurin parista.........................................26 Mentori auttaa tulevaisuuden osaajia.................................28

Vakiot:

Hyönteiset uhkana ja apuna | 10–17

Lyhyet........................... 3

Kesä tekee hyönteiset Suomen luonnossa näkyviksi, kuuluviksi ja tuntuviksi. Useimmiten ne koetaan kiusana, kuten hirvikärpäset, ja jopa uhkana. Onkin jo todettu, että maapallon pohjoisille alueille voi levitä uusia sairauksia hyttysten mukana.

Puheenvuoro.......... 8

Hyönteiset ovat kuitenkin välttämättömiä nykyisenlaisille ekosysteemeille. Ilman niitä luonto olisi aivan toisenlainen. Hyönteiset toimivat myös tieteen apuna. Oulun yliopistossa niiden avulla tutkitaan hermoston ja aistien perustoimintaa.

Pääkirjoitus............... 5 Väitökset..................33 Karvonen................ 34 Oulu.fi........................35

IndoorAtlas suunnistaa sisätiloissa | 24 IndoorAtlas on 16. tutkimuslähtöinen yritys, joka on syntynyt Oulun yliopiston tietotekniikan osastosta. Se kehittää maan magneettikenttään perustuvaa paikantamismenetelmää rakennusten sisätiloihin, joissa satelliittipaikannus toimii yleensä huonosti.

Yritys on syntymästään lähtien herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Julkaisija: Oulun yliopisto Päätoimittaja: Tapio Mäkinen Toimituspäällikkö: Tiina Pistokoski Graafinen suunnittelu: Petri Ovaskainen Toimitusneuvosto: Erkki Alasaarela, Sakari Jussi-Pekka, Sanna Järvelä, Erkki Karvonen, Karoliina Kekki, Olli Silvén, Tapio Mäkinen, Tiina Pistokoski Alumniverkostoon rekisteröityneiden osoitteenmuutokset: alumnirekisteriin https://alumni.oulu.fi.

Muut osoitteenmuutokset: sähköpostilla | www.oulu.fi/aktuumi | Puhelin 0294 484 091 Yhteystiedot: sähköposti: Painatus: Painos 7000 | Joutsen Median Painotalo Kannen kuva: Juha Sarkkinen Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia.

2

Aktuumi | 3/2013

ISSN 0788-7132

Plugi / Tommi Ylikulju

Muurahaisista löytyi luonnon kummallisuus Metsähovi halkaisija 13,7 m

Sodankylä halkaisija 32 m

KAIRA 31 x 51 m

Suomen suurin radioteleskooppi Kilpisjärvelle Suomen suurin radioteleskooppi on otettu käyttöön Kilpisjärvellä. Se sijaitsee uudella, Kilpisjärvelle rakennetulla KAIRA-radiovastaanotinasemalla. Aseman on perustanut Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio.

KAIRA on uuden sukupolven radiotieteellinen havaintoasema, jolla voidaan tutkia maan ilmakehän eri kerroksia ja avaruutta lähiavaruudesta aina syvään avaruuteen saakka.

Tärkeä tutkimuskohde tulevat olemaan Auringon toiminnan vaikutukset ilmakehässä.

KAIRAlla voidaan selvittää esimerkiksi maassa revontulina näkyvien, Auringosta saapuvien sähkömagneettisten hiukkasten aiheuttamia kemiallisia muutoksia yläilmakehässä.

KAIRAlla voidaan saada myös uutta tietoa avaruussäästä, johon Auringon toiminta vaikuttaa. ”Lähiavaruuden ja avaruussään merkitys ihmiskunnalle on kasvamassa. Uuden tiedon avulla voimme ymmärtää niitä paremmin ja esimerkiksi ennustaa avaruussäätä”, kertoo johtaja Esa Turunen Sodankylän geofysiikan observatoriosta.

Auringon avaruussäähän aiheuttamat vaihtelut voivat vioittaa ja tuhota lähiavaruudessa maata kiertäviä satelliitteja. ”Esimerkiksi GPS-paikantaminen lisääntyy jatkuvasti ja epäonnistuu, jos avaruussää aiheuttaa GPSsatelliitteihin häiriöitä. Avaruussäällä on muitakin haitallisia vaikutuksia ihmisen käyttä-

mään teknologiaan”, jatkaa Turunen.

Sodankylän geofysiikan observatoriossa on 1900-luvun alusta lähtien tutkittu maan ilmakehää ja lähiavaruutta. Suomella on kansainvälisesti johtava asema tietyillä radiotieteen aloilla. Observatoriossa on muun muassa kehitetty uraa uurtavia menetelmiä tutkia lähiavaruutta tutkamittauksilla.

KAIRA liittyy myös Pohjois-Skandinaviassa toimivaan EISCAT-tutkajärjestelmään. Sen päälähetin on 80 kilometrin päässä Tromssassa Norjassa ja KAIRA toimii sen signaalien vastaanotinasemana. KAIRAn avulla kehitetään osaltaan suunnitteilla olevaa EISCAT-3D-järjestelmää.

KAIRA on toistaiseksi suurin Oulun yliopiston investointi tutkimusinfrastruktuuriin.

Yliopisto on rahoittanut sitä noin 600 000 eurolla. Euroopan unionin Lapin liiton koordinoima EAKR-rahoitus on ollut noin 400 000 euroa. Kaikkiaan kustannukset ovat olleet 1,5 miljoonaa euroa. ”Oulun yliopiston tavoitteena on olla vahva kansainvälinen tutkimuspainotteinen yliopisto. Sodankylän geofysiikan observatorio edustaa tutkimuksen kärkeä parhaimmillaan.

Se tekee kansainvälisesti korkeatasoista perustutkimusta, jolle on nähtävissä suorat käytännön sovellukset”, sanoo Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen.

Kahden muurahaislajin risteymästä on löytynyt erikoinen luonnon ilmiö: koiraiden ja naaraiden perimät eroavat toisistaan huomattavasti. Tämä rikkoo periytymisen perussääntöjä ja on hyvin harvinaista millään suvullisesti lisääntyvällä lajilla.

Löydön teki väitöstyössään filosofian maisteri Jonna Kulmuni tutkiessaan lajien syntymiseen liittyviä mekanismeja muurahaisella.

Vertaamalla eri-ikäisiä koiraita ja naaraita syyksi sukupuolten välisiin perimän eroihin osoittautui se, että luonnonvalinta toimii eri tavoin eri sukupuolissa. Geenimuodot, jotka ovat edullisia naaraissa, ovatkin haitallisia koiraissa.

Tämä ainutlaatuinen ilmiö saa alkunsa kahden kekomuurahaislajin, tupsukekomuurahaisen ja kaljukekomuurahaisen, risteytymisestä.

Suomen ja Venäjän susien geenit eivät vaihdu Suomen ja Venäjän susikantojen geenivaihtuvuus on nykyisin hyvin vähäistä, ilmenee filosofian maisteri Eeva Janssonin väitöstutkimuksesta. Suomen susikanta eroaa perimältään merkittävästi Karjalan susikannasta.

Karjalassa susia metsästetään runsaasti. Sen seurauksena Karjalan populaatiossa ei synny muuttopainetta, ja nuoret sudet jäävät kotiseudulleen. Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisetkin sudet vaelsivat keskimäärin vain sadan kilometrin päähän lähtöalueeltaan. Tästä syntyy niin kutsuttu etäisyysisolaatio, jossa geneettisesti läheistä sukua olevat ovat myös maantieteellisesti lähellä toisiaan.

3

Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt professori Mikko Hallmanille ja professori Mika Rämetille 1,5 miljoonan euron suurapurahan ennenaikaisen synnytyksen periytyvyyttä ja ehkäisymahdollisuuksia selvittävään tutkimukseen.

Tutkimuksessa selvitetään ennenaikaiselle synnytykselle altistavia geenejä käyttäen uusimpia menetelmiä sairausgeenien tunnistuksessa. Tutkijat ovat jo löytäneet sikiön ja äidin perimästä ennenaikaiselle syntymälle altistavia geenimuutoksia.

Ennenaikaisuudesta aiheutuu Suomessa huomattavia sairaanhoitokustannuksia ja ennenaikaisilla lapsilla on korkeatasoisesta hoidosta huolimatta pitkäaikaissairauksia. Maailmanlaajuisesti vuosittain syntyy 15 miljoonaa keskoslasta. Heistä menehtyy yli miljoona ja huomattavalle osalle eloon jääneistä aiheutuu vakavia terveyshaittoja. Ennenaikaiset syntymät lisääntyvät kehittyneissä maissa ja tehokasta keinoa ehkäistä niitä ei tunneta.

Professori Mikko Hallman toimii Oulussa, missä tämä kansalliseksi ja kansainväliseksi laajentunut tutkimus on käynnistetty. Professori Mika Rämet työskentelee Tampereen yliopistossa.

Saatu rahoitus mahdollistaa projektin laajentamisen, esimerkiksi toistuvia ennenaikaisia synnytyksiä kohdanneiden äitien seurantatutkimuksen. Pohjois-Suomessa on ainutlaatuiset mahdollisuudet tutkia aihetta, sillä perheissä on paljon lapsia ja väestö geneettisesti yhtenevää.

4

Aktuumi | 3/2013

Oulun yliopisto/Arkeologian laboratorio

Suurapuraha ennenaikaisen synnytyksen tutkimukseen

Illinsaaren arkeologisissa kaivauksissa toukokuussa työskentelivät opiskelijat Minna Ervasti, Noora Hemminki, Tapani Lintula ja Jarkko Kauppinen.

Ensimmäiset ihmisjäännökset 1100-luvun haudasta Pohjois-Pohjanmaalla Oulun yliopiston arkeologit löysivät toukokuun lopulla myöhäisrautakautisen haudan Iin Illinsaaresta. Poikkeukselliseksi löydön tekee se, että haudasta kaivettiin ensimmäisen kerran Pohjois-Pohjanmaalla tuon ajanjakson vainajan maallisia jäännöksiä, kaksi poskihammasta.

Arkeologisia kaivauksia tehtiin Illinsaaren länsipuolen Suutarinniemessä, josta metallinpaljastinharrastaja Vesa Ruotsalainen vuonna 2011 löysi pronssisoljen ja pronssisen ketjunjakajan ja ilmoitti niistä Museovirastoon.

Soljen muodon ja koristelun perusteella hauta ajoittuu alustavasti 1100- tai 1200-luvulle

jKr. Ikä täsmennetään myöhemmin radiohiiliajoituksella. Kaivauksissa löydettiin nyt lisäksi tekstiilinpalanen.

Hautalöytö kertoo Iijokisuulla sijainneiden saarten olleen merkittävä toimintaympäristö ihmisille myöhäisellä rautakaudella. ”Alueeseen liittyy paljon kertomusperinnettä.

Esimerkiksi Iin varhaisimman keskiaikaisen kirkon ja hautausmaan uskotaan sijainneen 1300-luvulla Illinsaaressa. Löytö on merkittävä askel kohti niiden löytämistä”, arvioi arkeologi, filosofian tohtori Janne Ikäheimo Oulun yliopistosta.

Jätepaperin siistausta voidaan tehostaa Kierrätettäessä paperia uusiksi paperituotteiksi siitä valmistetaan siistausmassaa. Siistauksessa raaka-aineena käytettävästä keräyspaperista poistetaan painomuste, niitit, liimat ja muut epäpuhtaudet.

Nykyisessä prosessissa siistauksessa poistetaan kuitenkin myös huomattava määrä paperinvalmistuksen kannalta käyttökelpoista raaka-ainetta. Jopa 25 prosenttia kierrätyspaperista päätyy tässä vaiheessa kaatopaikalle.

Diplomi-insinööri Liisa Mäkinen kehitti väitöstutkimuksessaan useita siistausprosessin vaiheita niin, että merkittävä osa nyt jätteeksi päätyvästä kierrätyspaperista saataisiin hyödynnetyksi uuden paperin valmistuksessa. Uudet menetelmät toimivat myös niin, etteivät käsittelyprosessi ja lopputuotteen laatu heikenny.

Siistausprosessin kehittämistä perustelevat myös jatkuvasti nousevat jäteja kaatopaikkamaksut.

Pääkirjoitus

Oulussa Suomen suurin tohtoripromootio Oulun yliopiston yhdeksäs tohtoripromootio

Pixmac

Ilmastonmuutoksen yhteyttä astmaan ja allergioihin selvitetään Ilmansaasteiden, siitepölyjen ja ulkolämpötilan vaikutuksia astmaan ja allergioihin ilmaston muuttuessa selvitetään Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksen johtajan, professori Jouni Jaakkolan johdolla kolmen tutkimusryhmän yhteisessä hankkeessa. Suomen Akatemia on myöntänyt sille 840 000 euron rahoituksen.

Ilmastonmuutos muuttaa ympäristötekijöitä, kuten siitepölyjä, ja vaikutukset astmaa ja allergioita sairastaviin voivat olla merkittäviä.

Tutkimushankkeessa selvitetään ympäristötekijöiden lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia. Tavoitteena on tuottaa hyödyllistä tietoa terveydenhuoltoa, yhdyskuntasuunnittelua ja hälytysjärjestelmien kehittämistä varten.

Tutkimus toteutetaan monitieteisesti, ja osaprojektien johtajina toimivat professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen laitoksesta ja professori Jaakko Kukkonen Ilmatieteen laitoksesta. Asiantuntijoina toimivat professorit Maritta Jaakkola, Jarmo Rusanen ja Simo Näyhä Oulun yliopistosta sekä joukko kansainvälisiä kumppaneita.

Hankkeessa sovelletaan uusin tavoin toisiaan täydentäviä tutkimusmenetelmiä, kuten uutta ilmansaasteiden ja siitepölyjen mallintamista sekä ympäristötilastotieteellisiä, informaatioteknologisia, geneettisiä, kliinisen lääketieteen ja epidemiologisia menetelmiä.

J u ha Sar k kinen

järjestettiin 18. toukokuuta. Promootiossa sai juhlallisin ja perinteisin menoin tohtorin arvon merkit, hatun, miekan ja diplomin, Suomen ennätysmäärä nuoria tohtoreita, 289. Läsnä olevina heitä vihittiin 254. Kunniatohtoreita vihittiin 21.

Promootiolla on yli 700 vuoden perinne, kun yliopistot 1200-luvulla alkoivat kehittää akateemisista seremonioista loisteliaita juhlamenoja. Promootioperinne rantautui Suomeen Upsalasta. Ensimmäinen promootio Turussa järjestettiin filosofisessa tiedekunnassa kolme vuotta akatemian perustamisen jälkeen 4.toukokuuta 1643 eli tasan 370 vuotta sitten. Silloin promovoitiin kuusi maisteria. Siitä lähtien promootioperinne on jatkunut Suomessa katkeamattomana tähän päivään asti.

Oulun yliopiston promootioissa on noudatettu Kuninkaallisen Turun Akatemian ajalta periytyviä juhlamenoja. Niin tälläkin kerralla. Myös tohtorinväitöstilaisuuksissa noudatettava kaava on lähes sama kuin aikanaan Turun Akatemiassa. Nykyisin käytettävät oppiarvot sekä yliopistotutkijoiden ja -opettajien nimikkeet periytyvät nekin keskiajalta. Mikä sitten on muuttunut, kun yliopistoissa on vallalla käsitys, että vain muutos on pysyvää?

Turun Akatemiassa tärkein oppiaine oli

jumaluusoppi ja tehtävänä oli kouluttaa pappeja ja virkamiehiä yhteiskunnan palvelukseen. Oikeaoppisten käsitysten opettaminen ja puolustaminen oli tärkeämpää kuin mahdollisten uusien ajatusten esittäminen. Rehtori Mikael Wexionius julistikin kaksi vuotta Akatemian perustamisen jälkeen: ”Jokaisen professorin on pidettävä vaari siitä, ettei hän esitä mitään uutta, jottei näyttäisi tekevän enemmän ja paremmin kuin muut, mistä epäilemättä aiheutuisi ärtymystä ja epäsopua”.

Nyt yliopistoilta odotetaan vastauksia tulevaisuuden haasteisiin. Professoreiden odotetaan tähtäävän jatkuvaan uuden tiedon etsimiseen ja yhä paremman tulevaisuuden tekemiseen tutkimus- ja koulutustyössään. Avainsanoja ovat tehokkuus, laatu, monitieteisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Naisilla ei ollut oikeutta opiskella Turun Akatemiassa. Suomessa ensimmäiset naisopiskelijat saivat opinto-oikeuden Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa vuonna 1870, mutta sitä ennen heidän oli anottava tsaarilta erivapautta ”sukupuolensa aiheuttamasta haitasta”.

1950-luvun puolivälistä lähtien yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia ja nyt myös valtaosa uusista tohtoreista on naisia.

Koska muutos on ollut niin suurta, pitäisikö

jo luopua promootioperinteestäkin?

Ehdottomasti ei! Sen osoitti jälleen tämän kevään Suomen ennätys -promootio. Nuorelle tohtorille tämä akateeminen näytelmä on kallis, mutta silti useimmat väittelijät haluavat vapaaehtoisesti siihen osallistua ja juhlistaa merkittävää saavutustaan kolmen päivän juhlamenoin.

Kunniatohtorin arvo on korkein yliopiston antama huomionosoitus ja sitä arvostetaan sekä akateemisen maailman sisällä että sen ulkopuolella. Sen saimme jälleen kuulla kaikilta kunniatohtoreilta. Samalla promootio nostaa esille yliopistossa tehdyn tutkimuksen valtavan määrän ja sen suuren merkityksen yhteiskunnalle.

Lauri Lajunen rehtori

5

Kuvat: Studio P.S.V.

Tohtorit juhlivat promootiossa Oulun yliopiston yhdeksäs kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio juhlittiin perinteisin tilaisuuksin 17.–19.5.2013. Promootio alkoi perjantai-illan miekanhiojaisilla, jatkui lauantaipäivän promootiojuhlalla ja illan päivällisillä ja päättyi sunnuntain promootiopurjehdukseen.

Promootiojuhlassa vihittiin nuoret tohtorit ja kunniatohtorit luovuttamalla heille tohtorin tunnusmerkit, hattu, miekka ja diplomi. Hattu symbolisoi tutkimuksen vapautta, miekka totuuden puolustamista ja diplomi osoittaa saajansa tiedeyhteisön jäseneksi.

1) Promootiokulkue oli pisin Oulussa koskaan nähty, kun 254 nuorta tohtoria, 21 kunniatohtoria, yliopiston johto, promoottorit ja muuta juhlaväkeä marssivat Kirkkokatua pitkin Tuomiokirkkoon. Kaikkiaan promootiossa vihittiin ennätysmäärä nuoria tohtoreita, 289, joista poissa olevina 35.

Kulkueen kärjessä juhlamenojen ohjaaja Seppo Saarela.

2) Kirjailija-taiteilija Rosa Liksom vihittiin humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi perusteena hänen tuotannossaan esiin tuleva pohjoissuomalainen kieli- ja mielenmaisema. Liksomin teoksista ovat myös monet tiedekunnan opiskelijat ja tutkijat tehneet tutkielmia ja tutkimuksia.

3) Promootiopäivälliset ja juhlatanssiaiset pidettiin Ritaharjun koulussa.

”Tohtorin tutkinnon saavuttaminen on vaatinut paljon työtä, valvottuja öitä, pettymyksiä ja turhautumista. Usein myös kompromisseja ja uhrauksia läheisiltämme. Onneksi vastapainona matkalta ei ole puuttunut löytämisen iloa, onnistumisen tunteita, hedelmällisiä yhteistyökuvioita ja loppuelämäksi solmittuja ystävyyssuhteita.”

Ultimatohtori Anu Kantola promootiojuhlan puheessa kutsuvieraille 18.5.2013.

6

Aktuumi | 3/2013

”Tohtoreita tarvitaan myös teollisuudessa ja muussa yhteiskunnassa. Eräs merkittävä akateemisen tutkimuksen ja myöhemmin teollisuuden piiristä tunnettu vaikuttaja kertoi nuorelle juuri väitelleelle oppilaalleen tohtorinkaronkassa, että alasta riippumatta nuoren tohtorin tärkeimpiä taitoja on kyky uuden tiedon etsimiseen, ongelmien systemaattiseen tarkasteluun sekä tulosten dokumentointiin julkaisumuodossa. Näitä taitoja on mahdollista hyödyntää muuallakin kuin

omalla alallaan. Toivottavasti tohtoreiden muodostaman voimavaran suuri merkitys nähdään tulevaisuudessa entistä paremmin yhteiskunnassamme.”

Teknillisen tiedekunnan promoottori Matti Pietikäinen promootiojuhlan promoottorin puheessa 18.5.2013.

Hilkka Sandberg

UbiCity-projektin ohjelmistot avoimeen käyttöön

Oulun yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistä koulutussopimusta allekirjoittamassa Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski (vas.), Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen ja Oulun yliopiston koulutusrehtori Olli Silvén.

Pohjois-Suomeen uusia rakennusalan diplomi-insinöörejä Oulussa alkaa kesäkuussa rakennustekniikan DI-tutkintoon tähtäävä erilliskoulutus.

Koulutus toteutetaan Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Koulutuksen pääaineena on liikenne- ja kuljetusjärjestelmät ja sivuaineena väylärakentaminen.

Tavoitteena on, että ensimmäiset 30 rakennustekniikan diplomi-insinööriä valmistuvat rakennusalan palvelukseen vuonna 2015.

Pohjois-Suomessa rakennustekniikan ammattilaisten tarve on lähivuosina noin 40 henkilöä vuosittain, kun otetaan huomioon

rakennusalan lähivuosien investoinnit, suunnittelu- ja tutkimustarpeet sekä eläköityminen. Oulun yliopiston rakennustekniikan koulutuksen lopettamisen jälkeen vuonna 2001 ovat alueen rakennusalan yritykset kokeneet kasvavia rekrytointivaikeuksia. EteläSuomessa koulutetut alan opiskelijat ovat jääneet pääsääntöisesti koulutuspaikkakunnille.

Pääosa koulutuksen rahoituksesta tulee EU-rakennerahastoista. Rahoitukseen ovat osallistuneet merkittävästi myös Oulun rakennustekniikan säätiö ja Oulun kaupunki.

Oulun yliopiston tietotekniikan osaston MediaTeam Oulu -tutkimusryhmä on julkaissut avoimen lähdekoodin UbiCityohjelmistot. Ne ovat osa Oulun ainutlaatuista jokapaikan tietotekniikan infrastruktuuria, jonka näkyvin osa ovat kaupunkiin sijoitetut ubi-näyttötaulut.

UbiCity -ohjelmistot tukevat eri teknologioiden luovaa yhdistämistä uusiksi hyvinvointi-, matkailu- ja kulttuuripalveluiksi. Ohjelmistot on testattu todellisilla käyttäjillä.

Ubi-tutkimusohjelmaan kuuluvassa UbiCity-projektissa Oulun keskustaan asennettiin yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa suuria julkisia näyttöjä, sensoriverkkoja ja niihin liittyviä ohjelmistoja.

Näiden avulla on toteutettu uudentyyppisiä sovelluksia, jotka yhdistävät fyysisen maailman ja äly-ympäristön.

Oulun ubiikin kaupungin prototyypissä tietotekniikka on tehokkaasti ihmisten käytössä. He voivat esimerkiksi etsiä sopivaa ravintolaa, lähettää virtuaalisen UBI-postikortin tai kertoa mielipiteensä kaupungin viranomaisille.

UbiCity-ohjelmistot julkaistaan, jotta jokapaikan tietotekniikan palvelujen kehittäjät ja tutkijat voivat hyödyntää hankkeessa kertynyttä osaamista ja kokemuksia. Tavoitteena on tukea teknologiansiirtoa erityisesti pk-yrityksiin. Myös paikallinen ja kansainvälinen tiedeyhteisö voivat hyödyntää ohjelmistoja tutkimuksissaan.

Kaivosalalle kansainvälinen koulutussopimus Maailmanlaajuisen energianhallinnan asiantuntijayhtiön Schneider Electricin henkilöstöä ryhdytään kouluttamaan Oulun yliopiston Oulu Mining Schoolissa. Ensimmäinen Master in Mining -kurssi alkaa kesäkuussa.

Noin viikon mittaisen kurssin tavoitteena on kouluttaa 25 Schneider Electricin kansainvälistä energianhallinnan ammattilaista kaivosalan erikoisosaajiksi. ”Oulun yliopisto tekee koulutusyhteistyö-

tä useiden yritysten kanssa, mutta vastaavia koulutussopimuksia kansainvälisten yritysten kanssa emme ole aiemmin tehneet. Olemme panostaneet vuosien ajan kaivosalan koulutukseen ja tutkimukseen”, toteaa Oulun yliopiston koulutusrehtori Olli Silvèn.

Schneider Electricin Master in Mining -kurssi sisältää sekä kaivosliiketoiminnan teoriaa että rikastusprosessin tutkimista käytännössä. Käytännön prosessia tutkitaan viime joulukuussa

käyttöön vihityn minipilot-rikastamon avulla. ”Panostamme kaivosalaan ympäri maailmaa. Uskomme Master in Mining -kurssin kasvattavan henkilöstömme osaamista merkittävästi alalla, jolla toimiminen edellyttää sekä liiketoiminnallista että teknistä erikoisosaamista”, kertoo Schneider Electricin kaivannaisteollisuuden pohjoismaisen klusterin johtaja Veli-Matti Järvinen. Yhtiöllä on toimintaa yli sadassa maassa.

7

Kuvateos Oulun seudun linnuista Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ja professorit Jouni Pursiainen ja Esa Hohtola ovat julkaisseet Lintujen Oulu -kirjan, johon on koottu kuvia ja tarinoita Oulun linnuista.

Kirjassa esitellään seudulla yleisesti esiintyviä lintulajeja, alueelle tyypillisiä erikoisuuksia ja joitakin satunnaisia vierailijoita. Kirjassa on kaikkiaan 313 kuvaa 218:sta eri lintulajista.

Kirjan kuvat ovat Lauri Lajusen ja lintuharrastaja, luontokuvaaja Jari Peltomäen ottamia. Tekstistä vastaa Jouni Pursiainen ja tietoruudut, joihin on koottu Oulun yliopiston lintututkimusten tuloksia, on laatinut Esa Hohtola. Kirjan on taittanut Hannele Heik-

kilä-Tuomaala Oulun yliopistosta.

Oulun linnusto on yhdistelmä arktisia ja eteläisiä lajeja. Alueella itäinen Euraasian mantereen lajisto kohtaa merellisiä Länsi-Euroopan lintuja. Tähän vaikuttaa se, että Oulu sijaitsee arktisten lintujen muuttoreitillä.

Oulun seutu on tunnettu paikka tutustua myös lukuisiin hanhi- ja vesilintulajeihin. Tunnetuimmat lintukosteikot sijaitsevat Liminganlahdella, Hailuodossa ja Siikajoella.

Teosta saa Liminganlahden luontokeskuksesta ja Akateemisesta kirjakaupasta Oulusta. Kirjan tuotolla tuetaan Oulun yliopiston lintututkimusta.

puheenvuoro

Naapurilla menee aina paremmin – mutta miksi?

Tämä tiedetään: naapurilla menee aina paremmin ja ruoho on vihreämpää. Länsinaapureilla on isommat autot, hehkeämmät vaimot, isompi bruttokansantuote ja kansainvälisempi väestö. Ei voi välttyä tältä ajatukselta, kun katsoo ruotsalaisten ja suomalaisten kauppaketjujen menestystä maailmalla. Meillä on Stockmann, Tiimari ja Prisma idässä ja Baltian maissa, K-Rauta lännessä. Heillä on muun muassa H&M, Ikea, Lindex, Plantagen, KappAhl, Hemtex, Gina Tricot, Clas Ohlson Pohjoismaissa ja ympäri maailmaa. Naapurilla siis menee paremmin ja on syytä olla kateellinen.

Kateus on hyödyllistä, sillä se kannustaa yrittämään enemmän ja onnistumaan kadehdinnan kohteen veroisesti. Mutta mikä on naapurin menestyksen salaisuus? Hannuhanhimainen onni, peritty vauraus ja luokkayhteiskunta vai osaaminen? En ole ensimmäinen tätä pohtiva.

Löytyisikö vastaus sanonnasta ”suomalaiset keksivät saunan ja ruotsalaiset myyvät ne maailmalle”?

Päätin tehdä havainnoivaa tutkimusta. Keräsin aineistoa satunnaisesta ruotsalaisesta yliopistosta, jossa koulutetaan kuningaskunnan Toivoja ja Aamuja (tasa-arvoisesta maastahan on kyse) markkinoinnin saloihin. Aineistoni paljastaa yllättävän ilmiön. Ekonomiopiskelijoilla ei ole vaikeuksia saada kanditöihin aiheita ruotsalaisyrityksiltä. Yrityksille on itsestään selvää, että heiltä kysytään aiheita ja heille tehdään opinnäytetöitä. Ainoastaan H&M, Electrolux ja Ikea valitsevat vain osan halukkaista.

8

Aktuumi | 3/2013

Opinnäytetöistä tosin ei makseta opiskelijoille, mutta yritysten henkilökunta käyttää niihin resursseja. Kahvit ja pullat tietysti tarjotaan, man måste ju fika. Useimmiten reitti toimeksiantoon kulkee sukulaisten tai tuttavien kautta, joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun markkinointi-ihmisen joka on töissä juuri siinä yrityksessä jonne työ halutaan tehdä. Yrityksissä pidetään luonnollisena olla käytettävissä, kun pyyntöjä tulee. Kun jokainen auttaa, jokainen opiskelijapari saa toimeksiannon.

Analyysini vinoutumaton johtopäätös on: ruotsalaisten yritysten johto ja omistajat arvostavat markkinoinnin opiskelijoita, markkinointiekonomeja ja markkinointia. Heille strateginen markkinointiosaaminen on avain yrityksen menestykseen eikä tuote myy itse itseään. Onkohan Suomessa yritysten johdon ja omistajien näkemys samanlainen?

P.S. En kerännyt aineistoa teknisten tieteiden puolelta, etteivät vastaansanomattomat tulokseni osoittautuisi sepitteeksi.

Jaana Tähtinen markkinoinnin professori, Oulun yliopisto jaana.tahtinen@oulu.fi ottaa vastaan viestejä kaikilta organisaatioilta, jotka haluavat kehittää markkinointiosaamistaan opinnäytetyön avulla.

Johtaja, professori Paula Vanninen on nimetty Oulun yliopiston Vuoden Alumniksi 2013.

Nimeämisen perusteena on hänen yhteiskunnallisesti merkittävä kansainvälinen toimintansa kemiallisten aseiden valvontaan liittyvässä tutkimus- ja valistustyössä.

Vanninen johtaa Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituuttia VERIFINiä. Se toimii ulkoministeriön määräämänä Kemiallisen aseen kieltosopimusta valvovana kansallisena viranomaisena ja osallistuu kansainväliseen valvontatyöhön.

Paula Vannisen johdolla VERIFINissä on kehitetty menetelmiä ympäristönäytteiden, kuten Itämeren sedimenttien tutkimukseen. Tarkoituksena on määritellä upotettujen kemiallisten aseiden aiheuttamat ympäristövaikutukset.

Paula Vanninen väitteli Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi 1992 alanaan orgaaninen kemia. Hän on perehtynyt bioanalytiikkaan, nestekromatografia-massaspektrometriaan ja taisteluaineiden analytiikkaan. VERIFINin johtajana hän on toiminut vuodesta 2005.

Pasi Terästi

Paula Vanninen Vuoden Alumniksi 2013

Jarkko Saariselle matkailumaantieteen palkinto

Vanninen on 15. Oulun yliopiston Vuoden Alumni. Heidät nimeää Oulun yliopistoseura ry.

Timo Tuovinen Vuoden Opiskelijaksi Vuoden Opiskelijaksi 2013 on nimetty lääketieteen ylioppilas Timo Tuovinen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Timo Tuovinen palkittiin esimerkillisenä opiskelijana ja aktiivisena opiskelijavaikuttajana. Nimeämisen teki Oulun yliopistoseura Rauhala-klubi ry:n esityksestä.

Hotel Atlas valittiin Vuoden Murreksi Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry. on valinnut Vuoden Murreksi kuopiolaisen Hotel Atlaksen.

Murre-palkinto myönnetään kahden vuoden välein myönteiselle ja ajankohtaiselle murreteolle. Vastaanottajana voi olla henkilö, ryhmä tai ilmiö.

Hotel Atlas tarjoaa kotisivunsa suomen, englannin ja venäjän kielen lisäksi myös Savon murteelle käännettynä. Kotisivujen murteelle kääntämisestä on vastannut toimittaja Olavi Rytkönen. Hotellin asiakkaat voivat myös ripustaa huoneidensa oviin ”Elä häirihe, tiällä muataan”

tai ”Tiällä vois vähä näyttää imuria” -infokyltit.

Valitsijaraadin mielestä Savon murteella kirjoitetut sivut herättävät huomiota, hauskuuttavat ja osoittavat, että hyvinkin nykyaikaisissa asioissa voidaan käyttää murretta.

Sivut ovat erinomainen osoitus murteiden käytön mahdollisuuksista.

Vuoden Murre -palkinto jaettiin nyt neljättä kertaa. Aiempina vuosina tunnustuksen ovat saaneet Maajussille morsian -sarjan ensimmäisen tuotantokauden maajussit (2007), hiihtäjä Sami Jauhojärvi (2009) ja Napapiirin sankarit -elokuvan tuottajaryhmä (2011).

Association of American Geographers (AAG) on myöntänyt Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saariselle Roy Wolfe -palkinnon. Palkinto myönnetään erityisen ansioituneesta toiminnasta matkailumaantieteen tutkimuksessa.

Jarkko Saarisen tutkimus kohdistuu erityisesti matkailukehitykseen, sen alueellisiin vaikutuksiin ja kestävyyteen, matkailun ja ilmastonmuutoksen suhteeseen, luonnonsuojelukysymyksiin sekä paikallisyhteisöjen asemaan ja valtaistumiseen matkailussa. Maantieteellisesti Saarisen tutkimustoiminta on suuntautunut pohjoisille ja arktisille alueille sekä eteläiseen Afrikkaan.

Juha Röning euRobotics-järjestön johtokuntaan Oulun yliopiston tietotekniikan osaston johtaja, professori Juha Röning on valittu eurooppalaista robotiikan osaamista edustavan euRobotics-järjestön johtokuntaan. EuRoboticsin johtokunnassa on 12 tutkimusyhteisön jäsentä ja saman verran yritysedustajia. Järjestössä on kaikkiaan yli 100 jäsentä.

Kalevi Mursula kansainväliseen paneeliin Oulun yliopiston avaruusfysiikan professori Kalevi Mursula on kutsuttu jäseneksi SCOSTEP-järjestön paneeliin, joka valitsee järjestön tieteellisen ohjelman vuosiksi 2014–2018. SCOSTEP (Scientific Committee on Solar-Terrestrial Physics) toimii ICSUn (International Council for Science) mandaatilla vastuullaan Aurinko-Maa -tutkimuksen pitkäaikainen tieteellinen suunnittelu ja organisointi.

9

Teksti: Maarit Jokela Kuvat: Richard Bartz

Uusia tauteja hyönteisten mukana pohjoiseen Ilmaston lämpeneminen ei vain lisää sademääriä ja lyhennä talvia.

Se vaikuttaa myös infektiotautien esiintyvyyteen ja leviämiseen.

Mikrobeja kulkeutuu hyönteisten mukana yhä enemmän arktisille alueille.

I

nfektiotaudit voivat tarttua suoraan ihmisestä toiseen, mutta usein tarvitaan välittäjä eli vektori. Tavallisimpia vektoreita ovat hyönteiset kuten hyttyset ja puutiaiset. Vaikka hyönteisten pureman tai piston seurauksena tulee useimmiten vain kutiavia paukamia, voi joskus ikävänä kaupanpäällisenä saada infektiotaudin.

Kun ilmasto muuttuu, myös hyönteisten ja niiden levittämien tautien levinneisyys muuttuu. Talvien lyheneminen ja sateisuuden lisääntyminen mahdollistavat uusien vektorivälitteisten tautien leviämisen etelästä Suomeen. Lämpeneminen tuo vähitellen ilmaston, jossa muun muassa puutiaiset viihtyvät paremmin. Mutta se saattaa vaikuttaa myös hyönteisten kantamien virusten tartuntatehokkuuteen.

Suomessa ilmaston on ennakoitu lämpenevän noin 0,4 astetta vuosikymmenessä. Alaskan ilmaston on jo havaittu läm10

Aktuumi | 3/2013

menneen 1,6 astetta, kun taas Venäjän pohjoisosissa muutos on ollut 1,2 astetta viimeisten 50–60 vuoden aikana. Jo pienet poikkeavuudet voivat aiheuttaa muutoksia hyönteisten levittämien infektiotautien esiintyvyyteen. ”Vain puolen asteen muutos vesien lämpötiloissa on voinut aiheuttaa sen, että West Nile -virusta esiintyy jo Alaskassa ja Kanadassa”, tutkimusprofessori Arja Rautio Oulun yliopiston Thule-instituutin Arktisen lääketieteen keskuksesta kertoo esimerkkinä. Eri hyttyslajeja vektorinaan käyttävä virus tuli Pohjois-Amerikkaan vuonna 1999 ja leviää yhä pohjoisemmaksi.

Pogostantauti taas tuli Pohjoismaihin todennäköisesti muuttolintujen mukana vasta 1960-luvun jälkeen. Sateisuuden lisääntyminen edesauttoi taudin lisääntymismahdollisuuksia.

Punkki puree pohjoisessakin Arja Rautio on mukana kansainvälisissä ryhmissä, jotka tutkivat arktisten alueiden eli napapiirin pohjoispuolen asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Erityisesti Venäjällä huomiota on kiinnittänyt voimakas puutiaisaivokuumeen lisääntyminen viimeisten 20 vuoden aikana. Tautitapaukset ovat lisääntyneet vuosittain jopa viisi prosenttia. Ennusteiden mukaan seuraavien 20 vuoden aikana puutiaisten levittämää aivokuumetta arvioidaan esiintyvän jo aivan Venäjän pohjoisimmissa osissa.

Myös Suomessa puutiaiset ovat levittäytyneet koko ajan pohjoisemmaksi, mutta leviämistahti ei ole ollut yhtä nopeaa kuin Venäjällä. ”Syytä tähän ei tiedetä”, Rautio huomauttaa.

Selityksiä voidaan hakea niin erilaises-

Valery Chashchin ja Petri Ovaskainen

0

0.6

1.0

Venäjällä puutiaisaivokuume on yleistynyt selvästi viime vuosikymmenien aikana. Ennusteiden mukaan vuonna 2027 tautia levittäviä puutiaisia esiintyy jo melko yleisesti maan kaikkein pohjoisimmissa osissa.

ta alueellisesta ilmaston lämpenemisestä, rokotteiden saantimahdollisuuksista, väestön suojautumisesta, terveydenhuollon saavutettavuudesta kuin viruksen eri alatyypeistä.

Puutiaisaivokuumevirusta on kolmea alatyyppiä: eurooppalainen, siperialainen ja Kaukoidän tyyppi. Siperialainen taigapuutiainen levittää näistä kahta viimeistä.

Myös taigapuutiainen näyttää asettuneen pysyvästi Suomeen. Se pärjää ankarammassa ilmastossa kuin puutiainen.

1.3

1.5

1.8

2.0

>2

Toistaiseksi pidetään vielä epätodennäköisenä, että Aasian tiikerihyttynen ja sen levittämät taudit leviäisivät Suomen korkeudelle. Matkailijoiden on kuitenkin syytä olla huolellisia, että eivät kuljeta hyttysiä Etelä-Euroopasta esimerkiksi autossaan.

Ikäviä matkatuliaisia Hyönteisten välittämien infektiotautien levinneisyyden muutoksiin vaikuttaa ilmaston lämpenemisen lisäksi voimakkaasti myös se, että ihmiset matkustavat nykyisin paljon.

Esimerkiksi vuonna 2007 Intiasta levisi Italiaan lentomatkustajan mukana chikungunyavirusepidemia. Se pääsi leviämään, koska virusta kantava vektori, Aasian tiikerihyttynen, oli jo siirtynyt Välimeren alu-

eelle käytettyjen autonrenkaiden kaupan mukana. Sama hyttyslaji välitti Euroopassa myös denguekuumetta vuonna 2011.

Toistaiseksi pidetään vielä epätodennäköisenä, että Aasian tiikerihyttynen ja sen levittämät taudit leviäisivät Suomen korkeudelle. Matkailijoiden on kuitenkin syytä olla huolellisia, että eivät kuljeta hyttysiä Etelä-Euroopasta esimerkiksi autossaan. 

Jatkuu seuraavalla aukeamalla

11

Ympäristöön, useimmiten maaperään päässeet pernaruttobakteerien itiöt säilyvät tartuntakykyisinä vuosikymmeniä. Ilmaston lämpeneminen tuo uusia uhkia myös pernaruton leviämisen suhteen.

Malarian ja pernaruton uusi tuleminen Arktikselle?

Suomessa todetaan vuosittain muutamia

kymmeniä malariatapauksia. Niissä kaikissa tartunta on saatu ulkomailla. Tauti on yleinen päiväntasaajan eteläpuolisilla alueilla.

Malarialoista kantavaa hyttystä on kuitenkin ollut Suomessa erityisesti 1750- ja 1850-lukujen välisenä aikana. Suomi oli maailman pohjoisin maa, jossa malariaa esiintyi. ”Kyse ei ollut vain muutamista tautitapauksista, sillä esimerkiksi Ahvenanmaalla Saltvikin kunnassa jopa kolme prosenttia kaikista kuolintapauksista johtui malariasta”, mainitsee terveystieteiden maisteri Alisa Nurminen tänä vuonna julkaistussa, Thule-instituuttiin tehdyssä pro gradu-tutkielmassaan. Malariaa todettiin yleisesti Oulun korkeudelle saakka.

Kun ilmasto lämpenee, se luo otolliset olosuhteet malariahyttysen leviämiselle. Malariaa ihmisiin tartuttavia hyttysiä on jo paikoin

esimerkiksi Kreikassa. Lintumalariaa on havaittu jo Alaskassa. Onkin herännyt kysymys, voiko malariaepidemia levitä uudelleen Suomeen saakka.

Ennusteiden tekeminen on osoittautunut haastavaksi. Pelkkä ilmaston lämpeneminen ei riitä tarkasteltavaksi muuttujaksi. Myös sosioekonomisilla tekijöillä on suuri merkitys. ”Nyt elinolosuhteemme ovat ihan toisenlaiset”, tutkimusprofessori Arja Rautio Thuleinstituutista huomauttaa. Entisajan asunnot olivat kosteita ja niissä asui suuri määrä ihmisiä pienessä tilassa.

Pernaruttoitiöitä ikiroudasta Pernarutto luokitellaan vaarallisiin eläintauteihin, jotka voivat tarttua ihmiseen. Tartunnan saanut eläin on yleensä kasvinsyöjä, ku-

ten lehmä, lammas tai poro.

Suomessa pernaruttoa esiintyy nykyisin harvoin, mutta se oli yleinen 1960-luvulle saakka. Sen sijaan etelämpänä sitä esiintyy nykyisinkin.

Ympäristöön, useimmiten maaperään päässeet pernaruttobakteerien itiöt säilyvät tartuntakykyisinä vuosikymmeniä. Ilmaston lämpeneminen tuo uusia uhkia myös pernaruton leviämisen suhteen. ”Arktisilla alueilla on maaperään haudattu suuria määriä sairastuneita eläimiä”, Rautio kertoo. Kun ikirouta alkaa sulaa, bakteeriitiöt pääsevät vapautumaan maaperään. Sieltä ne voivat tarttua eläimeen yleensä suun, mutta joskus myös vaurioituneen ihon tai hyönteisen piston välityksellä. (MJ)

Suomessa yleisimmät hyönteisten välittämät infektiotaudit Infektio

Välittäjä

Aiheuttaja

Huom.

borrelioosi eli Lymen tauti

puutiaiset (paarmat)

bakteeri

Bakteerin siirtyminen ihoon kestää vähintään 24 h.

Suomessa puutiaisista 10–30 % kantaa bakteeria, joillakin alueilla jopa 50 %. Infektio ei tuo elinikäistä immuniteettiä.

puutiaisaivokuume eli Kumlingen tauti

puutiaiset

virus

Suomessa puutiaisista kantaa virusta 0,4-1 %, Baltiassa 5 % ja Venäjällä jopa 40 %. Virus tarttuu heti punkin puremasta. Rokote on olemassa.

jänisrutto eli tularemia

hyttyset, puutiaiset, mäkärät, paarmat

bakteeri

Voi tarttua myös sairasta jyrsijää tai jänistä käsitellessä ja syötäessä huonosti kypsennettyä lihaa. Infektio ei tuo elinikäistä immuniteettiä.

nivelrokko eli pogostantauti

loppukesän hyttyset

virus

Tautia tavataan seitsemän vuoden välein toistuvina epidemioina.

12

Aktuumi | 3/2013

Hyönteiset – maapallon tuntematon enemmistö Muurahainen kipittää kesäisen pyörätien

laitaa. Ihmisen silmissä se näyttää mitättömältä mutta edustaa merkittävää enemmistöä: ”Hyönteiset ovat laji- ja lukumäärältään ylivoimaisesti maapallon suurin eliöryhmä”, sanoo hyönteistutkija, intendentti Marko Mutanen.

Koko maailman hyönteislajeista tunnetaan yli miljoona, mutta suuremman määrän uskotaan olevan vielä tuntemattomia. ”Pelkästään päiväperhoslajeja, jotka ovat pieni ryhmä hyönteisten joukossa, on enemmän kuin lintulajeja maailmassa”, sanoo Mutanen.

Suomen hyönteislajit tunnetaan melko hyvin, ja niitä tiedetään noin 22 000. ”Suomessa lajeista tunnetaan mahdollisesti enemmistö. Niitä on ehkä 30 000–35 000. Mahdotonta siis ei ole löytää uusi laji vaikka yliopiston takapihalta. Tropiikkiin mentäessä uuden lajin löytäminen on hyvin todennäköistä”, kuvaa Mutanen.

Hyönteisestä tekevät hyönteisen kuusi niveljalkaa ja useimmiten ne ovat siivellisiä. ”99 prosenttia hyönteisistä lentää. Yhden prosentin siivet ovat surkastuneet, kuten esimerkiksi joillakin koppakuoriaisilla”, jatkaa Mutanen.

Tarkalleen ottaen siis esimerkiksi paljon julkisuutta saanut punkki eli puutiainen ei ole hyönteinen vaan hämähäkkieläin, koska sillä on kahdeksan jalkaa eikä se lennä.

Hyönteislajien monimuotoisuutta ei voi sanoin kuvata. Kokoa ja näköä jo tunnetuista lajeista löytyy loputtomasti. Yritetään sen verran, että pienin on juuri silmin nähtävä, 0,1 millimetrin kokoinen pistiäislaji, joka elää loisena toisten hyönteisten munissa. Australiassa taas vastaan saattaa tulla sauvasirkka, jonka raajaväli on puoli metriä.

Pikkuruisia pistiäisiä elää Suomessakin. ”Suurikokoisinta lajiamme taas ei ole helppo sanoa. Massaltaan suuri on pääkallokiitäjä, jonka vartalo on peukalon kokoinen. Sudenkorentojen siipiväli voi olla yli kymmenen senttiä”, vastaa Mutanen.

Valtava massa hyönteisiä elää kaikkialla ja tiheässä. ”Neliömetrillä suomalaismetsää voi elää tuhansia hyönteisyksilöitä, esimerkiksi muurahaisia”, kiteyttää Mutanen.

”Mitä lajia Suomessa elää eniten, on arvauksen varassa. Toisin kuin luulisi, eniten ei ole ihmisen huomaamia hyttysiä ja mäkäräisiä, vaikka paljon niitäkin on”, miettii Mutanen ja kertoo keskikesällä Hailuodon saarella parveilevista surviaissääskistä, joita voi olla kuin sumuna 15 kilometrin pituisella matkalla. ”Parvissa täytyy olla satoja miljoonia ellei miljardeja yksilöitä.”

Pelkästään muurahaisten biomassan on joskus arvioitu olevan suurempi kuin ihmisten. Sitä on kuitenkin hyvin vaikea mitata.

Mittaamaton on myös hyönteisten merkitys maapallon luonnolle ja ekosysteemeille. Niillä on niin merkittävä rooli ravinteiden kierrossa, että nykyisenkaltaista luontoa ei ilman niitä olisi. Hyönteiset muokkaavat maaperää kelvolliseksi kasveille. Hyönteiset pölyttävät kasveja, ja vihannekset ja hedelmät syntyvät. Hyönteiset syövät toisia hyönteislajeja ja estävät niitä lisääntymästä rajattomasti.

Hyönteiset toimivat itse monien muiden eläinlajien ravintona. Ilman niitä ei pääskynen lentäisi eikä peipponen laulaisi. ”Ilman hyönteisiä ei niitä syövä käkikään alkukesästä kukkuisi”, Mutanen jatkaa. ”Maailmankuvamme on tietyllä tavalla vääristynyt. Nisäkkäitä ja lintuja on tutkittu paljon, koska ne huomataan. Hyönteisiä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Vaikka juuri ne ovat isossa roolissa ekosysteemeissä”, sanoo Marko Mutanen.

Kun seuraavan kerran pyöräillessä lentää kärpänen suuhun, kannattaa ehkä sylkäisemisen sijasta nielaista se. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO antoi äskettäin suosituksen kääntää katse hyönteisiin uutena ihmisravinnon lähteenä, kun ihmisten määrä vain kasvaa ja ruoka vähenee.

Tiina Pistokoski

Tekstiä varten haastateltu intendentti Marko Mutanen työskentelee Oulun yliopiston biologian laitoksen biodiversiteettiyksikössä.

13

Teksti: Juho Karjalainen Kuvat: Juha Sarkkinen

Professori Matti Weckström ryhmineen on kehittänyt hyönteisten virtuaalimaailman, jolla he tutkivat muun muassa kimalaisen, torakan, perhosen ja tikkuhyönteisen näköaistin ja aivojen toimintaa.

Hyönteisistä ihmisaivojen rautalankamalli Hyönteisten aivot ovat ihmisaivoja huomattavasti pienemmät ja yksinkertaisemmat mutta solutasolla samanlaiset. Niiden avulla voidaan tutkia vielä tuntematonta hermoston perustoimintaa.

H

yönteisiä on käytetty tutkimuksen apuna pitkään.

Raatokärpäset ovat auttaneet ruumiiden kuolinajan määrittämisessä ja kaikki muistavat banaanikärpästen avulla tehdyt perinnöllisyyskokeet.

Ihmisaivot ovat monimutkainen elin, jossa aistien välityksellä saatu informaatio muuttuu teoiksi ja tunteiksi vielä melko tuntemattomien prosessien kautta.

Lähemmäs totuutta päästään askel – vai pitäisikö sanoa ötökkä kerrallaan.

Aivojen tutkimiselle hyönteiset antavat loistavan panoksen tarjoamalla yksinker-

14

Aktuumi | 3/2013

taistetun tutkimusympäristön. ”Ihmisen ja ötökän aivoista otetut hermosolut ovat samanlaisia. Se, mikä poikkeaa, on hermosolujen määrä ja miten ne kytkeytyvät ja muodostavat mikropiirejä aivoissa”, selittää Oulun yliopiston biofysiikan professori Matti Weckström.

Aivot koostuvat hermosoluista, joita ihmisellä on reippaat 100 miljardia. Luku on käsittämättömän suuri, ja siitä johtuen ihmisaivoja pidetään yhtenä maailmankaikkeuden monimutkaisimmista orgaanisista kokonaisuuksista. ”Kärpäsellä on hermosoluja noin miljoona. Onhan sekin paljon, mutta sitä on huomattavasti helpompi tutkia”, jatkaa Weckström. Solutasolla aivojen pohjapiirros on sama, joten hyönteisten aivot toimivat eräänlaisena rautalankamallina.

Hermoston tutkimisessa tarvitaan biologiaa ja biokemiaa, mutta aivojen signaalit ovat olennaisesti sähköisiä, joten fysiikkaa tarvitaan ilmiöiden mittaamiseen ja ymmärtämiseen. ”Tarkoitus on selvittää, miten hermosto käsittelee informaatiota. Meillä ei vielä ole ymmärrystä esimerkiksi dementian tai masennuksen syntymekanismeista ja syistä. Hermostojen toiminnan perustutkimuksella pääsemme koko ajan lähemmäksi”, Weckström arvioi.

Eri ötököistä eri informaatiota Weckström tiimeineen tutkii aivojen hermostoja ensisijaisesti hyönteisten näköaistin avulla. Kuulo-, haju- ja tuntoaisteihin verrattuna on yksinkertaisempaa luoda koetilanteita näköaistin manipuloimiseksi.

Myös informaatiota saa helpommin.

Eri hyönteiset soveltuvat eri asioiden tutkimiseen. Raatokärpänen ja kimalainen antavat tärkeää tietoa siitä, miten näkö toimii päivänvalon olosuhteissa, jolloin informaation määrä on valtava.

Torakat ovat yöeläimiä ja niitä tutkimalla saadaan tietoa, minkälaiset järjestelmät silmässä ja hermostossa mahdollistavat toimimisen ympäristössä, jossa fotoneja eli valohiukkasia tulee vain silloin tällöin.

Tikkuhyönteiset ja malluaiset puolestaan ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sillä niiden näköaisti on kehittynyt erikoisella tavalla. ”Tikkuhyönteiset ovat tutkimustemme mukaan poikasina päivä-

Professori Matti Weckströmillä ei ole lempihyönteistä, mutta tällä hetkellä hän on erityisen kiinnostunut perhosten erittäin tarkasta värinäöstä.

hyönteisiä, mutta aikuisiällä ne muuttuvat yöeläjiksi. Malluaiset taas pystyvät näkemään hyvin sekä vedessä että ilmassa”, Weckström kertoo.

Hyönteisten hermostoa tutkitaan muun muassa tutkimusryhmän itse kehittämässä hyönteisten virtuaalimaailmassa, jossa hyönteisille heijastetaan niitä ympäröivälle pallomaiselle pinnalle esimerkiksi ruohonjuurinäkymä. Ötökkä liikkuu herkän pallon päällä, ja sen liikkeistä ja käyttäytymisestä saadaan informaatiota. Myös erilaisia valoärsykkeitä luomalla saadaan reaaliaikaista tietoa ötököiden aivojen tapahtumista.

Hyönteisiä kasvatetaan Oulun yliopiston fysiikan laitoksen tiloissa, mutta pelkoa ötökkäinvaasiosta ei ole. Esimerkiksi torakat ovat koiraita. Eikä kukaan ole vielä unohtanut lukita terraarion ovea

Nanometrin tarkkaa työtä Weckström ryhmineen tekee erittäin tarkkoja mittauksia ja mikromanipulaatioita yksittäisten solujen pinnoille. ”Pystymme mittaamaan elävistä hyönteisistä yksittäisten hermosolujen lähettämiä signaaleja, ja kudoksia hajottamalla pääsemme proteiinien tasolle.”

Oulun yliopiston vahva perinne tarkan mittaamisen saralla auttaa Weckströmiä saamaan hyviä tuloksia työssään. ”Tällainen perustutkimus hyötyy myös matemaattisesta mallintamisesta, josta löytyy vahvaa osaamista Oulusta.”

Hermostojen informaation perustutkimukselle on helppo löytää sovelluskohteita lääketieteessä, mutta myös yritysmaailmassa kiinnostusta löytyy. ”Eräs tutkijamme, tutkimusprofessori Mikko Vähäsöyrinki, on jo perustanut yrityksen, jossa valmistetaan hänen kehittämiään mittausvälineitä tutkimusryhmille ympäri maailman”, Weckström kertoo.

Kansainvälistä yhteistyötä Weckström tiimeineen on tehnyt kymmeniä vuosia.

Yhteistyökumppaneita löytyy Cambridgesta Kanadan ja Ruotsin yliopistoihin.

Torakan maailma?

Vaikka ötököiden maailmaa on tutkittu hermoston kautta jo vuosikausia, ei Weckström pidä kovinkaan helppona ymmärtää, miltä vaikkapa torakan maailma näyttää. ”Jotta ymmärtäisimme hyönteisten koko havaintomaailman, meidän pitäisi ymmärtää koko ketju havaitsemisesta, muistamisesta ja tunnistamisesta lähtien. Siitä olemme vielä kaukana.” ”Silmään tuleva informaatio ei esimerkiksi ihmisellä ole se, mitä nähdään. Aistimaailma perustuu asioiden muistamiseen ja tunnistamiseen. Emme näe aallonpituuksia ja rajapintoja”, hän muistuttaa. Ötökän aivoituksia tutkimalla päästään joka tapauksessa kiinni aivojen toiminnan perusmekanismeihin ja niitä ohjaavaan punaiseen lankaan. Lopullisena tavoitteena on ymmärtää, miten ajattelu ylipäänsä toimii.  15

Teksti: Satu Räsänen Kuvat: Rodeo ja Juha Sarkkinen

Suomen hirvikärpästen leviäminen tyssäsi poroihin Hirvikärpäset ovat levittäytyneet Suomeen kaakosta viimeisten 50 vuoden aikana. Nykyinen levinneisyysraja myötäilee poronhoitoalueen eteläistä rajaa. Siihen hirvikärpästen invaasio näyttää pysähtyneen. Miksi, kysytään Oulun yliopiston hirvikärpästutkimuksissa ja etsitään vastausta.

M

iksi Suomen hirvikärpäset eivät lisäänny poroissa tai metsäpeuroissa? Miksi Ruotsissa niiden isäntälaji on metsäkauris?

Näihin kysymyksiin etsii vastauksia eläintieteen professori Arja Kaitalan tutkimusryhmä Oulun yliopiston biologian laitoksesta. ”Hirvikärpästutkimuksissamme on kaksi pääteemaa. Ensiksi: miksi hirvikärpäsen leviäminen on pysähtynyt poronhoitoalueen etelärajalle? Ja toiseksi: miksi Ruotsin hirvikärpäskanta lisääntyy metsäkauriissa, kun taas meillä se lisääntyy huonosti metsäkauriissa, poroissa tai metsäpeuroissa”, Kaitala pohtii.

Ilmasto ei rajoita hirvikärpästen leviämistä nykyistä pohjoisemmaksi, vaikka matalammat lämpötilat lyhentävätkin aikuisten hirvikärpästen lentoaikaa. ”Kokeellisessa tutkimuksessa on todettu, että aikuiset yksilöt kestävät –20 asteen lämpötiloja ja lepotilaiset kotelot jopa –26 asteen pakkasta”, Kaitala kuvailee. ”Porot näyttävät olevan hirvikärpäsille eräänlainen ekologinen ansa”, hän jatkaa.

16

Aktuumi | 3/2013

Poroilla on Suomen pohjoisosissa hirviä tiheämpi kanta, mutta hirvikärpänen ei lisäänny poroissa. ”Syynä voi olla porojen tiheämpi turkki ja porojen lääkitseminen ulkoloisia vastaan. Mutta kumpikaan tekijä ei täysin selitä sitä, miksi hirvikärpänen ei tuota jälkeläisiä poroissa.”

Vaikka hirvikärpäset aiheuttavat kutinaa ja karvanlähtöä niin poroille kuin metsäpeuroille, elinkelpoisia koteloita syntyy hyvin vähän. Myöskään metsäkauriissa tai valkohäntäkauriissa ei suomalainen hirvikärpäskanta mainittavasti lisäänny. ”Tähän mennessä meillä on löydetty metsäkauriista vain yksi kotelo”, Kaitala toteaa.

Idän ärhäkät, lännen leppoisat Suomessa hirvi metsästettiin lähes sukupuuttoon 1800-luvun lopussa. Jos Suomessa oli aiemmin ollut hirvikärpäsiä, niin myös ne hävisivät hirvikannan kutistuessa olemattomiin. Hirvikanta runsastui nopeasti sotien jälkeen, ja 1960-luvulla alkoi maahamme levitä hirvikärpäsiä kaakosta.

Ruotsissa hirvikärpäsiä on tavattu jo Carl von Linnén aikoina 1700-luvulla. Levinneisyyden pohjoisraja kulkee Upsalan tietämillä. Ruotsin hirvikärpäskanta on peräisin Keski-Euroopasta; ne ovat pienempiä ja vähemmän aggressiivisia kuin Suomeen idästä tulleet hirvikärpäset. ”Ruotsissa ihmiset eivät edes tiedä hirvikärpästen olemassaolosta, sillä ne eivät samalla tavalla lennä ihmisten kimppuun kuin meillä”, professori Kaitala ihmettelee. ”Ja vaikka Ruotsissa hirvikanta on hyvin tiheä, ei hirvikärpänen ole siellä niin yleinen kuin meillä. Ehkä ruotsalaiset hirvet ovat 200 vuoden yhteiselon aikana kehittäneet vastustuskyvyn hirvikärpäsille.” ”Norjassa hirvikärpäspopulaatio on leviämässä Oslon seudulla. Kanta on peräisin Ruotsista, ja sen levinneisyysraja on alle 20 kilometrin päässä villiporojen esiintymisalueesta. Nähtäväksi jää, milloin hirvikärpäset saavuttavat villiporot, ja pystyvätkö ne lisääntymään niissä”, Kaitala jatkaa. 

Hirvikärpänen talutushihnassa

”Ruotsin hirvikärpäskanta on peräisin Keski-Euroopasta; ne ovat pienempiä ja vähemmän aggressiivisia kuin Suomeen idästä tulleet hirvikärpäset.”

Arja Kaitala

Hirvikärpäsiä on pidetty huonoina lentäjinä. Niiden on oletettu pystyvän lentämään vain muutamia kymmeniä metrejä etsiessään isäntää. ”Pari vuotta mietimme, miten voisimme mitata lentomatkan pituutta. Sitten keksimme keinon: hirvikärpäseen liimattiin irtoripsiliimalla ohut lanka, ja niin me talutimme lentäviä hirvikärpäsiä pitkin yliopiston käytäviä”, Kaitala nauraa tutkimusryhmänsä luovalle idealle.

Hirvikärpäset osoittautuivat ennakoitua paremmiksi lentäjiksi. Yhdellä lentorupeamalla kärpänen pörräsi jopa 300 metriä, ja lentomatkan kokonaispituus venyi kilometriksi. Hirvikärpästen lentokyky on paljon luultua parempi.

Hirvikärpäsen elämää Syksyisin lentelevät hirvikärpäset (Lipoptena cervi) ovat mar-

kin vuotta odottamaan seuraavaa syksyä ja kuoriutumista. Kotelot jastajille, sienestäjille ja metsästäjille tuttuja inhotuksia. Aikuiset voivat kestää useita vuorokausia 15–26 asteen pakkasta. Tämä on hirvikärpäset etsivät isäntää, johon asettua talvehtimaan ja lisääneduksi talvella, jolloin kotelot tipahtavat suoraan hangelle tai jään tymään. Usein hirvikärpäset harhautuvat luonnossa liikkuvan ihpäälle ja altistuvat kovalle pakkaselle. misen niskavilloihin. ”Ohjaamassani Laura Härkösen väitöstutkimuksessa selvisi, etJoillekin ihmisille nämä sitkeähenkiset ötökät aiheuttavat kutiatä keväällä syntyneet kotelot ovat isompia ja elinvoimaisempia kuin via paukamia ja ikävän hirvikärpäsihottuman. syksyllä syntyneet. Olimme odottaneet tilanKun aikuinen hirvikärpänen elo-syyskuus- Kotelot kuoriutuvat syksyllä, teen olevan päinvastoin: että syksyllä nuoret sa löytää tiensä sopivan isäntäeläimen turknaaraat synnyttäisivät isompia koteloita kuin kiin, se pudottaa siipensä ja asettuu aterioi- ja aikuisen hirvikärpäsen on vanhenevat naaraat talven ja kevään edetessä. maan. Loinen työntää imukärsänsä nahan läpi pian löydettävä tiensä hirven Ehkä hirven heikkenevä yleiskunto talven jälja imee isäntäeläimensä verta. jiltä edesauttaa naarasta tuottamaan elinvoiHirvikärpäsnaaras tuottaa jälkeläisiä syk- turkkiin, jotta elämä jatkuu. maisempia jälkeläisiä”, Oulun yliopiston eläinsystä kevääseen eli niin kauan kuin se elää tieteen professori Arja Kaitala tuumaa. hirven turkissa. Yksi muna kerrallaan kehittyy toukaksi ja esikoHirvien makuupaikoilla hirvikärpäsen koteloita voi olla kymmeteloksi naaraan sisuksissa. Yksi naaras tuottaa elämänsä aikana nittäin, ja sieltä niitä napsivat ruuakseen tiaiset ja myyrät. Kotelot muutamia kymmeniä koteloita. kuoriutuvat syksyllä, ja aikuisen hirvikärpäsen on pian löydettävä Hirvikärpäsen koteloita tippuu isännän turkista maastoon pittiensä hirven turkkiin, jotta elämä jatkuu. (SR)

17

Teksti: Hanna-Mari Vanhasalmi Kuva: Juha Sarkkinen

Saariselältä Johannesburgiin

P

rofessori Jarkko Saarinen on tutkinut matkailun vaikutuksia ympäristöön ja kulttuuriin niin Pohjois-Suomessa kuin eteläisessä Afrikassa. Aikavyöhykkeen lisäksi alueita yhdistävät samanlaiset matkailun eettiset ja ympäristöön liittyvät kysymykset.

Kevätjäiden lähtö tänä vuonna oli maantieteen professori Jarkko Saariselle jännittävää aikaa. Kiiminkijoen pinta nousi niin paljon, että sen rannalla asuva Saarinen sai pelätä rantasaunansa puolesta. Tulva ei vienyt saunaa, mutta monet naapurit joutuivat tulvan tieltä evakkoon. ”Tällainen tulva menee vielä normaalin vaihtelun piiriin, mutta ei tämä viimeiseksi jää. Tulevaisuudessa sääilmiöt äärevöityvät. Ilmastonmuutoksen myötä sadanta lisääntyy, lunta tulee talvella myöhemmin mutta enemmän ja lumi myös sulaa nopeasti pois. Kesälläkin vettä sataa ehkä harvemmin, mutta kerralla enemmän”, Saarinen kertoo.

Ilmastonmuutos liittyy tiiviisti Jarkko Saarisen tutkimusalaan. Hän tutkii matkailua ja kestävää kehitystä, ilmastonmuutoksen vaikutuksia matkailuun, paikalliskulttuureita ja matkailun ympäristösuhdetta. Hän on tarkastellut matkailun vaikutusta niin Pohjois-Suomen kuin eteläisen Afrikan paikallisyhteisöihin. Vaikka alueista ei äkkiseltään löytäisikään matkailullisesti yhteistä, tutkimuskysymykset ovat samanlaisia molemmin puolin maapalloa. ”Kysymys on siitä, kuka saa matkailusta hyödyt ja haitat, kuka työllistyy ja kuka tienaa. Esimerkiksi Pelkosenniemellä lähes joka toinen matkailuelinkeinosta taloudellisesti hyötyvä ei ole paikkakunnalta.”

Matkailulla ja luonnonsuojelulla on symbioottinen suhde, Saarinen toteaa. Maailman ensimmäisen kansallispuiston Yellowstonen perustamista vuonna 1872 lobbasivat rautatieyhtiöt, jotka näkivät matkailun 18

Aktuumi | 3/2013

mahdollisuudet alueella. Saarisen mukaan kansallispuistoja on Suomessakin perusteltu matkailun kasvun tuomilla hyödyillä. ”Esimerkiksi 80-luvulla monissa UKKpuiston kunnissa oltiin sitä mieltä, että parhaimmillaan puisto olisi vaakasuorana matkalla nelostietä Veitsiluotoon eli hakattuna puutavaraksi. Sittemmin samat kunnat ovat halunneet lisää kansallispuistoja alueilleen, kun niiden arvo matkailulle on ymmärretty.”

Matkailu syntyy mielikuvista Matkailu on mielikuvien myyntiä. Suuret ulkomaiset matkanjärjestäjät vaativat kohteiltaan ympäristösertifikaatteja ja kestävän matkailun strategioita, ja ilman sellaisia matkailukeskukset eivät pääse suurten kansainvälisten matkanjärjestäjien kohteiksi. Kuitenkin 90 prosenttia matkailun hiilijalanjäljestä syntyy matkustamisesta. ”Kestävässä matkailussa pitäisi kiinnittää huomiota koko kuvioon, ei pelkästään matkakohteen tilanteeseen”, Saarinen toteaa.

Suomen matkailuun vaikuttaa tällä hetkellä edelleen vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi. Matkailu on kansainvälistynyt, ja yrittäjien pitää pysyä globaalissa kilpailussa mukana pitämällä vanhat asiakkuudet ja hankkimalla uusia. Esimerkiksi Lapin matkailukeskuksissa on herätty kaavoituksen ongelmiin kansainvälistymisen myötä. ”Lapin matkailukeskukset on alun perin rakennettu ajatellen kotimaisia turisteja, siis kuin ampumalla karttaan haulikolla.

Suomalaiset turistit ovat tulleet omilla autoillaan matkailukeskuksiin, ja silloin ei ole ollut väliä, jos mökki on muutaman kilometrin päässä keskuksen palveluista ja rinteistä. Ulkomaisilla turisteilla ei ole mahdollisuutta liikkua matkailukeskuksissa näin, koska he tulevat lentokoneella.”

Jarkko Saarinen Syntynyt

1968 Tampereella, asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Kotkassa Väitteli vuonna 2001 Oulun yliopistosta matkailukeskusten kehitysprosesseista Maantieteen professoriksi Oulun yliopistoon vuonna 2003, alana matkailututkimus Perhe: vaimo ja kolme lasta Harrastukset: melonta, rugby ja Tappara Luottamustoimet: International Geographical Unionin varapuheenjohtaja, Suomalaisen tiedeakatemian jäsen, Suomen matkailututkimuksen seuran varapuheenjohtaja Muut tehtävät: 1996 Yhdysvalloissa vierailevana tutkijana, 2008–2010 Botswanassa vierailevana professorina.

Oli perustamassa Botswanan yliopistoon matkailututkimuksen ainelaitosta.

Vuodesta 2011 Johannesburgin yliopistossa Senior Research Fellow’na

Ilmastonmuutos ei Saarisen mukaan ole toistaiseksi vielä paljoa haitannut pohjoisen matkailuelinkeinoa. Joulusesongin alku on tosin myöhentynyt viime vuosina. ”Pohjois-Suomi voi olla ilmastonmuutoksessa jopa voittaja verrattuna eteläiseen Suomeen ja Alppeihin. Välillisiä vaikutuksia kuitenkin tulee, esimerkiksi kustannuksia infrastruktuurista, kun routa rikkoo teitä ja lunta tulee liikaa. Nämä kustannukset koskevat matkailuelinkeinoakin.”

Toinen välillinen ongelma syntyy, jos Etelä-Suomessa ei opita hiihtämään ja laskettelemaan, kun joka talvi ei sadakaan

Matkailulla ja luonnonsuojelulla on symbioottinen suhde, kertoo maantieteen professori Jarkko Saarinen.

tarpeeksi lunta. Silloin asiakkaita ei riitä pohjoisenkaan lumille.

Pohjoinen kohtaloksi Saarinen itse matkustaa työn vuoksi jo niin paljon, että ei välitä juurikaan reissata vapaa-ajallaan. Mutta kun jonnekin lähdetään, suunta kulkee usein kotikonnuille Kotkaan. Nyt takana on myös huhtikuinen matka Los Angelesiin, jossa hän vastaanotti Roy Wolfe -palkinnon. Association of American Geographers -järjestön myöntämä palkinto ojennettiin Saariselle erityisen

ansioituneesta toiminnasta matkailumaantieteen tutkimuksessa.

Jarkko Saarinen on työyhteisössään tunnustettu tutkija mutta myöntää ajautuneensa alalle osin sattumien kautta. ”Valmistumisen jälkeen sain töitä Metsäntutkimuslaitokselta Rovaniemeltä vuonna 1994.

Se oli lama-aikaa, ja joskus työsopimukset olivat vain viikon, kahden mittaisia. Lopulta reissu venähti kymmeneen vuoteen ja päätyi nimitykseen Pohjoismaiden ensimmäiseksi luontomatkailun professoriksi”, hän muistelee.

Työnantaja antoi ensimmäiseksi tehtä-

väksi tutkia Saariselän matkailua, ja sittemmin matkailuntutkimuksesta on kertynyt mittavasti tutkimustuloksia. Tällä hetkellä työn alla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimus matkailusta ja ilmastonmuutoksesta Arktisella alueella.

Saarinen sai aikoinaan opiskelupaikan myös Kotkasta merenkulkuoppilaitoksesta mutta ei käynyt päivääkään alan koulua.

Merille lähtö olisi ollut Saarisen mukaan varsin tyypillinen uravalinta kotkalaiselle miehelle. ”En lähtenyt merille, jäin maalle”, hän naurahtaa.  19

Katkolla mielekäs Nuorten huumevieroitushoito koetaan valitettavan yleisesti merkityksettömäksi potilashoidoksi. Ongelmana on näkökulma ja asenteet. Nuoret tulevat huumevieroitushoitoon vapaaehtoisesti ja ovat siten asiakkaita, eivät suinkaan potilaita. Nuoret itsekin kokevat olevansa asiakkaita, joten heitä tulee kohdella niin kuin organisaatiot kohtelevat itselleen tärkeitä asiakkaita.

Haastattelin markkinoinnin alan väitöskirjaani varten huumevieroitushoidossa eli kansanomaisemmin ”katkolla” olleita nuoria syksyinä 2007, 2008 ja 2009. Tutkimukseni osoittaa myös sen tosiasian, että huumevieroituksessa olevat nuoret kokevat olevansa toisen luokan kansalaisia. Siihen liittyy aina myös häpeän tunne. Mielekkään elämän mahdollistaminen ilman häpeän tunteita onkin sitten toinen juttu, koska yleiset asenteet huumeasiakkaiden merkityksettömyydestä ovat omiaan ylläpitämään negatiivisia asenteita julkisen sektorin ”pakollisissa” asiakassuhteissa.

20

Aktuumi | 3/2013

Väitän, että julkisen sektorin haastavien asiakassuhteiden hallintaan ei ”uhrata” riittävässä määrin liiketaloudellista ajattelua, vaikka onnistuminen asiakassuhteen syntymisessä ja päättymisessä huumevieroitushoidon kontekstissa on tavallaan yhteiskunnallista sijoituspääomaa. Kysynkin, onko meillä varaa luokitella asiakkaita ”tuottaviin” ja ”ei-tuottaviin” asiakkaisiin, sillä kaikki resurssit tarvitaan turvaamaan Suomen tulevaisuus.

Elämän mielekkyyden rakentaminen myös ”ei-tuottaville”, ”toisen luokan” asiakkaille lienee jokaisen meidän vastuulla ja nimenomaan asenteiden muuttaminen kohtelemaan heitä heille kuuluvan ihmisarvon mukaisesti. Sehän lienee oleellisen tärkeää myös liikesuhteissa.

Kirjoitukseni otsikon olen tarkoituksella muotoillut niin, että metaforinen ajattelu pääsee kunnolla kukoistamaan. Toisin sanoen huumevieroitushoitokin voi olla mielekästä elämää nuorelle, joka ei ole nähnyt selvää päivää noin 5–6 vuoteen, kun aineiden käyttö on alkanut jo noin 13–14 vuo-

elämä

Kuvat: Joaquim Alves Gaspar, Tanja Niggendijker sekä pixmac

Kohtasin katkolla myös sellaisia nuoden ikäisenä ja suonensisäinen käyttö ria, jotka eivät olleet varmoja siitä, 15–16 vuoden iässä. Huumeviehaluavatko he ylipäätään kosroitushoito kesti minun tutkikaan lopettaakaan huumeiden muskontekstissani keskimääkäyttöä. He kokivat aineiden rin 14 vuorokautta, joka lykäytön mielekkääksi toiminhyydestään huolimatta antoi tatavaksi vahvistaa sosiaalista usealle nuorelle pienen kipivalmiuttaan elämän erilaisiin nän elämän tarkoituksellisuutilanteisiin, kuten muun muassa desta. Toisin sanoen ”katkolle” työttömyyskorvaushakemuksen täyttullaan yleensä siinä vaiheessa, kun tämiseen tai sosikaikki on jo menetetKysynkin, onko meillä varaa aalihuollossa asity: asunto, rahat, työpaikka, verisuonet, luokitella asiakkaita ”tuottaviin” oimiseen. maksa ja usko huoja ”ei-tuottaviin” asiakkaisiin, miseen. sillä kaikki resurssit tarvitaan Tässä yhteydessä on pakko maiOtsikon voi ymmär- turvaamaan Suomen tulevaisuus. nita uusi sosiaalija terveyspolitiitää myös niin, että ”mielekäs elämä” on katkolla, kun nuori on kan strategia ”Sosiaalisesti kestävä Suomi huumevieroitushoidossa. Valitettavasti osa 2020”, jonka päälinjaukset ovat 1) hyvinnuorista ei tule hoitoon täysin omasta va- voinnille vahva perusta, 2) kaikille mahpaasta tahdostaan, vaan esimerkiksi van- dollisuus hyvinvointiin ja 3) elinympäristö hempien painostuksesta tai sosiaaliviran- tukemaan terveyttä ja turvallisuutta. Onko omaisen toimesta. Hoidossa nuori odot- mahdollista rakentaa sosiaalisesti kestävä telee vain pikaista pääsyä kavereiden tykö Suomi, jos normaalit sosiaaliset vuorovaiviettämään ”mielekästä elämää” eli bailaa- kutustaidot puuttuvat monelta päihdeonmista päivästä toiseen niin kauan kuin ter- gelmaiselta nuorelta tai jopa nykyajan facebook-nuorelta. Silloin turvaudutaan ehkä veys ja rahat riittävät.

herkemmin päihteisiin eikä niinkään sen takia, ettei ole mitään mielekästä tekemistä. Pitäisikö ensin suunnitella ”Sosiaalisesti Kestävät Nuoret Suomelle 2030” - strategia, jolloin talkoisiin osallistuisivat kaikki Suomen yliopistot, oppilaitokset, yritykset ja kaikki muut vastaavat sidosryhmät – ja jotka osaisivat unohtaa edes hetkeksi keskinäisen kilpailun paremmuudestaan.

Anita Virta

Kirjoittaja työskentelee tohtorikoulutettavana Oulun yliopiston Oulu Business Schoolissa ja viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa aiheesta ”A Successful Episodic Health Care Relationship”.

21

Teksti: Raija Tuominen KARTTA: MAANTIETEEN LAITOS / OULUN YLIOPISTO

Tutkimuksesta apua palveluiden sijoitteluun Mihin sairaala, kauppakeskus tai koulu kannattaisi sijoittaa, jotta kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuus päästä palvelun piiriin kohtuuajassa? Palveluiden optimaaliset sijoituspaikat voidaan selvittää eri tietokantoja yhdistämällä.

Oulun yliopisto on saavutettavuustutkimuksen edelläkävijä Suomessa.

M

uutama vuosi sitten valmistui Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jossa tutkittiin kauppakeskusten optimaalista sijaintia Oulun seudulla. ”Osoittautui, että Raksila on saavutettavuudeltaan ykkösalue. Se palvelee parhaiten Oulun seutua, eivät niinkään keskustasta kauempana olevat satelliitit”, geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen Oulun yliopiston maantieteen laitoksesta kertoo.

Tutkimuksessa käytettiin apuna ArcGISpaikkatieto-ohjelmistoa (Geographical Information Systems). Sen avulla voidaan vertailla myös esimerkiksi eri asemakaavojen ympäristövaikutuksia: ”Saimme Oulun kaupungilta kolme kaavavaihtoehtoa Hiukkavaaran alueesta, ja teimme niistä vertailevan analyysin hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta.

Simuloimme väestön ja palvelujen sijoittumisen ja muut päästöihin vaikuttavat teki-

jät. Eniten ja vähiten hiilipäästöjä aiheuttavien kaavavaihtoehtojen ero oli jopa 26 prosenttia.”

Yksi uusimmista tutkimushankkeista, joissa paikkatieto-ohjelmistoa sovelletaan, pyrkii selvittämään, millä eri ympäristötekijöillä on vaikutusta allergian ja astman yleisyyteen. ”Tässä projektissa yhdistämme maankäyttö- ja kasvillisuustiedot, tautitiedot, ihmisiä koskevat paikkatiedot ja Ilmatie-

Palvelun karsiminen ei aina lisää matka-aikaa Oulun yliopiston maantieteen laitos sel-

vitti sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta yliopisto-, keskus- ja synnytyssairaaloiden sekä perusterveydenhuollon ympärivuorokautisten päivystyspisteiden saavutettavuuden matka-aikana nykytilanteessa. Selvitykseen sisältyivät lisäksi laskelmat siitä, mistä palvelupisteistä voitaisiin luopua ilman, että matka-aika kasvaa liikaa.

Myös sitä tutkittiin, olisiko sairaaloiden vaikutusalueita syytä muuttaa.

Manner-Suomessa oli tutkimushetkellä viisi yliopistosairaalaa, 20 keskussairaalaa, 30 synnytyssairaalaa ja 58 ympärivuorokautista päivystyspistettä.

Keskiarvoinen matka omaan yliopistolliseen sairaalaan kestää Suomessa mootto-

22

Aktuumi | 3/2013

riajoneuvolla tieolosuhteet huomioon ottaen 48 minuuttia. Pisimmillään pohjoisimmasta Lapista Oulun yliopistolliseen sairaalaan aikaa voi kulua lähes yhdeksän tuntia.

Pohjoisessa etäisyyksiin ja matka-aikoihin ei juuri voi vaikuttaa. Etelässä sen sijaan muuttamalla yliopistosairaaloiden vastuualueita pisimpiä matka-aikoja olisi mahdollista lyhentää yli tunnilla.

Nykyisin 62,8 prosenttia suomalaisista ehtii oman alueensa keskussairaalaan alle puolessa tunnissa ja 89 prosenttia alle tunnissa. Jos sairaaloiden määrää vähennettäisiin viidellä, vastaavat luvut olisivat 56,6 ja 84,5 prosenttia. Vähiten matka-aikoihin vaikuttaisivat tutkimuksen mukaan Itä-Savon, Länsi-Pohjan ja Kanta-Hämeen keskussai-

raaloiden lopettaminen. Kainuun keskussairaala on listan kuudennella sijalla.

Jos nykyisistä 30 synnytyssairaalasta lopetettaisiin optimaalisesti puolet, keskimääräinen matka-aika lähimpään synnytyssairaalaan kasvaisi vain noin kahdeksan minuuttia. Tunnissa synnyttämään ehtii nykyisin 95,9 prosenttia synnyttäjistä, ja jos palvelupisteet puolitettaisiin, edelleen jopa 89,3 prosenttia synnyttäjistä ehtisi laitokselle tunnissa. Vähiten matka-aikoihin vaikuttaisi Helsingin Naistenklinikan, Malmin synnytyspisteen ja Raahen terveyskeskuksen synnytyspalvelun lopettaminen. ”Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin otettava huomioon synnyttäjien suuri määrä ja tarve useammalle yksikölle”, professori Jar-

teen laitoksen aineistot.”

Vast’ikään alettiin tutkia luomu- ja lähiruuan saavutettavuutta Pohjois-Pohjanmaalla. Tarkoitus on selvittää, kohtaavatko tarjonta ja kysyntä toisensa.

Työkalu päätöksenteon pohjaksi ”Voimme tutkia mitä tahansa yhteiskunnan ilmiötä, jolle on mahdollista määritellä koordinaatit. Meidät kaikki on sidottu koordinaatein 10 metrin tarkkuudella: missä asun, missä olen töissä. Jokaisel-

muassa kansalaisia ja rakennuksia koskevaa tietoa.

Rusanen toivoisi, että päättäjät kunnissa käyttäisivät enemmänkin Oulun yliopiston ihmismaantieteen tutkimusmahdollisuuksia: ”Paikkatietoihin perustuva tutkimuksemme on innovatiivinen yhteiskunnan suunnittelun menetelmä. Varsinkin talou­ deltaan supistuvassa tilanteessa se antaa faktoihin perustuvan näkökulman: kuin-

ka paljon matkaetäisyydet kasvavat palveluja karsittaessa.”

Rusanen soveltaisi tutkimusta esimerkiksi kouluverkkosuunnittelussa tai päätettäessä vanhusten palveluista. Tutkimus on professorin mukaan myös kohtuuhintaista, sillä usein pohjatietoa löytyy valmiina: ”Suomessa on poikkeuksellisen hyvät tietokannat, mikä on globaalisti harvinaista.” 

”Suomessa on poikkeuksellisen hyvät tietokannat, mikä on globaalisti harvinaista.” la puulla ja kasvilla on oma koordinaatti”, Rusanen kertoo.

Tutkijat muokkaavat paikkatieto-ohjelmiston tarjoamia työkaluja kunkin tutkimusaiheen tarpeisiin. Lisäksi apuna käytetään aiheesta riippuen eri tietokantoja, erityisesti Digiroad-tietokantaa sekä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR). Se sisältää laajan aineiston muun

mo Rusanen muistuttaa.

Ympärivuorokautiseen päivystykseen alle 20 minuutissa pääsee tällä hetkellä 72,8 prosenttia kansalaisista. Mediaaniaika, eli aika, jonka puolet väestöstä alittaa ja puolet ylittää, on nykyisin 12 minuuttia ja 17 sekuntia. Jos päivystyspisteitä vähennettäisiin optimaalisesti esimerkiksi nykyisestä 58:sta 50:een, mediaaniaika kasvaisi vain muutamilla sekunneilla.

Raportit valmistuivat maalis-huhtikuussa. Vaikka tutkimus tuotti palvelupisteiden pudotuslistan, professorin mukaan jokaisen palvelupisteen kohtalo tulee miettiä tapauskohtaisesti. (RT)

23

Teksti: Hannakaisa Aikio Kuvat: Jukka Kontinen

Viime vuonna Oulun yliopistosta syntynyt startup-yritys IndoorAtlas kehittää sisätilojen paikannusteknologiaansa monipuoliseksi tuotteeksi.

Paikannus perustuu maapallon magneettikentän poikkeamien hyödyntämiseen.

Tapa on ainutlaatuinen mobiilikäyttöön sovellettavaksi, muttei eläimille.

I

ndoorAtlaksen syntytarinassa kietoutuvat yhteen luonnontieteet ja tekniikka. Monet eläimet, kuten hummerit ja kirjekyyhkyt, suunnistavat nimittäin maapallon magneettikentän poikkeamien avulla.

Yrityksen toimitusjohtaja, tekniikan tohtori Janne Haverinen löysi tämän tiedon äärelle etsiessään yliopistotutkijana mallia robottien paikannukseen. ”Aloitimme tietotekniikan osastolla aiheen parissa jo 2000-luvun puolivälissä.

Havaitsimme magneettikentän poikkeavan eri osissa sisätiloja ja aloimme pohtia, miten tätä ilmiötä voisi hyödyntää”, Haverinen muistelee.

Tarve löytää uusia suunnistustapoja oli ilmeinen, sillä tavallinen satelliittipaikannus toimii rakennusten sisällä yleensä huonosti.

Mobiililaite riittää IndoorAtlaksen sisätilojen paikannusjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi mobiililaitteella, jossa on sisäänrakennettuna magnetometri. Useamman valmistajan valikoimissa se alkaa olla jo vakiovaruste.

Tietoliikenneverkkoa tai ulkoisia lisälaitteita ei tarvita.

Rakennus sijoitetaan koordinaatistoon pohjapiirroksen avulla. Sen jälkeen alue 24

Aktuumi | 3/2013

Hummerit näyttivät suunnan Indoor Atlakselle kartoitetaan kulkemalla mobiililaitteen kanssa ympäri rakennusta, niin että magnetometri mittaa magneettikentän vaihtelut. IndoorAtlas tarjoaa näihin molempiin työkaluja.

Vaikka käyttäjän kannalta teknologia on helppo, vaatii sen kehittäminen pitkälle vietyä insinööriosaamista. IndoorAtlaksen kahdeksasta perustajasta lähes kaikki ovatkin joko tietotekniikasta väitelleitä tohtoreita tai tohtorikoulutettavia. Osalla on jo aiempaa kokemusta yritystoiminnasta. ”Uskon, että tällainen innovaatio on ollut mahdollista vain yliopistossa, jossa luodaan uutta tietoa pitkäjänteisellä tutkimuksella”, Haverinen toteaa.

Rajattomasti sovelluskohteita Paikannus toimii molempiin suuntiin.

Mobiililaitteen käyttäjä voi paikantaa itsensä tai hyödyntää muiden hänelle tarjoamaa tietoa.

IndoorAtlaksen teknologialla onkin paljon sovellusmahdollisuuksia eri toimialoilla. Mobiilimarkkinointi, ostoskäyttäytymisen analytiikka, logistiikka, pelisovellukset, hyvinvointiin liittyvät turvasovellukset – kaikki, missä paikkatiedolla on merkitystä. ”Henkilön paikannus modernista rakennuksesta jossakin maailman suurkaupungeista on otollinen sovelluskohde”, Haverinen mainitsee yhtenä esimerkkinä.

IndoorAtlas avasi viime joulukuussa

IndoorAtlaksen kahdeksasta perustajasta lähes kaikki ovat joko tietotekniikasta väitelleitä tohtoreita tai tohtorikoulutettavia.

Vasemmalta oikealle: Esa Rahtu, Anssi Kemppainen, Juho Kannala, Ilari Vallivaara, Janne Haverinen, Mikko Perttunen ja Jari Koliseva.

Kuvasta puuttuu Jaakko Suutala.

Indoor Atlas Oy: Perustettu

vuonna 2012 yliopiston tietotekniikan osaston 16. tutkimuslähtöinen yritys Toimitilat Oulun Technopoliksessa Elektroniikkatiellä Noin 10 t&k-työntekijää, määrä kasvussa Saanut 0,5 miljoonan euron rahoituspotin sijoittajaryhmältä, jossa sekä kotimaisia että ulkomaisia tahoja 100 tekoa Oulusta -kampanjan 39. oululainen teko Oulun

www.indooratlas.com

teknologiansa beta-version valitsemilleen sovelluskehittäjille. ”Saamme heiltä jatkuvasti dataa erilaisista sisätiloista ympäri maailmaa.”

Ensimmäisiä kuluttajasovelluksia odotellaan jo tälle vuodelle. Yksi sovelluskehittäjistä on kainuulainen Fonella Oy, joka kehittää Easy Shopping -päätelaitetta päivittäistavarakaupoille. Ostoskärryihin asennettu laite ilmoittaa ostoksia tekevälle tarjouksia sen mukaan, missä tavaratalon osastoista hän kulloinkin on.

Alusti asti maailmanlaajuiseksi IndoorAtlas -nimellä löytyy paljon nettiosumia muun muassa tunnettuihin kan-

sainvälisiin teknologiablogeihin ja talousmediaan. Ne nostivat yrityksen esille sen julkistettua tuotteensa alustavan version viime vuoden heinäkuussa. Sen jälkeen kysyntää on riittänyt. ”Olemme saaneet yhteydenottoja sekä sijoittajilta, sovelluskehittäjiltä että loppukäyttäjiltä”, Haverinen toteaa tyytyväisenä valtavasta kiinnostuksesta.

Ensimmäiset pääomasijoitukset Indoor­ Atlas on jo kotiuttanut. Siemenrahoituksen avulla yritys kehittää parhaillaan paikannusjärjestelmäänsä valmiiksi tuotteeksi. ”Haasteita on toki paljon. Laitekirjo ja erilaiset toteutusalustat vaativat sovitusta.

Kehitämme myös itse paikannusta entistäkin tarkemmaksi.”

Yrityksen tavoitteena on olla globaalisti johtava teknologiatoimittaja, jolla on lukuisia asiakkuuksia. ”Pyrimme saamaan tulovirtamme niin sanotusti pienistä puroista lisensoimalla teknologiaamme toisten osapuolten käyttöön.”

Näyttää siltä, että Piilaaksosta tulee Indoor­Atlaksen toinen toimipaikka. ”On tärkeää jo aikaeronkin vuoksi olla fyysisesti läsnä paikassa, jossa tapahtuu uusia mielenkiintoisia asioita ja jossa verkostomme ovat.”

Yritys on saanut arvokasta tukea muun muassa Oulun yliopiston innovaatiopalveluilta, Keksintösäätiöltä, Tekesin TULI-ohjelmasta ja Vigo-ohjelman Koppi Catch –yrityskiihdyttämöltä.

25

Insinööri löysi paikkansa kulttuurin parista Diplomi-insinööriä ei ehkä ensimmäiseksi ajattelisi museon tai taidelaitoksen johtajana.

Jonna-Marleena Härö karistaa moiset ennakkoluulot.

Teksti: Raija Tuominen • Kuva: Onni Kinnunen / Studio P.S.V.

26

Aktuumi | 3/2013

DI

Jonna-Marleena Härö vää. Tekniikka tuntui ensimmäisen opison johtanut kymmenen keluvuoden jälkeen vieraalta, joten Härö vuotta Oulun Tietomaa- opiskeli välillä toimintaterapeutiksi ennen ta. Hän vertaa työtään kuin teki myös yliopisto-opinnot loppuun. kymmenhenkisen työntekijäjoukon johta- Koko opiskeluajan Härö työskenteli myös jana perheyrityksen vetämiseen: ”Täällä on tutkijana ja rakensi samalla kontaktivervahva tekemisen meininki, koko ajan kek- kostoa yrityksiin.

Tietomaan projektipäällikön paiksitään ja kokeillaan asioita, rakennetaan prototyyppejä, haetaan ideoita eri puolilta ka avautui juuri samaan aikaan, kun Härö valmistui. Hän tuli valituksi myös erään maailmaa.”

Työssään Härö on saanut jatkuvasti poh- yrityksen tuotekehityspäälliköksi Itä-Suotia sitä, miten tiede tehdään ymmärrettä- meen, mutta kotiseuturakkaus veti Tietoväksi suurelle yleisölle. ”Kohteissamme on maahan.

Kevättalvella, kun Härö palasi äitiysloaina jokin tieteellinen fakta taustalla. Ideaali on se, että saamme hankalan tai haasta- malta, vastassa olivat jälleen uudet haasvan tieteellisen ilmiön esitettyä viihteellises- teet: hän tuli valituksi johtamaan Oulun ti esimerkiksi tekemisen kautta”, hän pohtii. Museo- ja tiedekeskusta, johon kaupunki yhdisti Tietomaan, ”Suositun TietoOulun taidemusemaasta tekee juuri ”Kulttuuripuoli kaipaa on ja Pohjois-Pohse, että täällä pääinsinööritaitoja erityisesti nyt, janmaan museon. see tekemään ja kokeilemaan. Keskun ruvetaan pohtimaan, miten Uuden keskuksen tavoitteena on ratosuosikkimme on museoita ja niiden johtamista kentaa kaupungille esimerkiksi väkisekä oululaisia että pyörästö, jossa voi voidaan uudistaa.” matkailijoita houyrittää vetää narun avulla itseään ylöspäin. Mitä enemmän kutteleva magneetti, joka vetäisi puoleensa pyöriä laitteessa on, sitä kevyemmin nouset 200 000 kävijää vuodessa.

Jonna-Marleena Häröstä tuli kulttuupenkissä ylöspäin.”

Opettajat ovat kiittäneet Tietomaa- ri-insinööri: ”Kulttuuripuoli kaipaa insita siitä, että kohteet auttavat oppilaita ym- nööritaitoja erityisesti nyt, kun ruvetaan märtämään luonnontieteen perusilmiöi- pohtimaan, miten museoita ja niiden johtä. ”Teemme tiivistä yhteistyötä myös Ou- tamista voidaan uudistaa. Diplomi-insilun yliopiston kanssa. Meillä oli taannoin nööriopinnot ovat opettaneet minulle johmuun muassa robotiikka-teemapäivät yh- donmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä. DIteistyössä yliopiston teknillisen tiedekun- koulutus on myös työnantajalle tae siitä, että ihmisellä on kyky ja valmiuksia kehittyä nan tietotekniikan osaston kanssa.”

Yliopiston opiskelijat ja tutkijat rehto- ja omaksua laajasti asioita.” rista lähtien ovat olleet järjestämässä Tietomaahan luentoja ja erilaisia teematapah- Uusi magneetti Ouluun tumia ja työpajoja. Kun geologisen museon toiminta yliopiston tiloissa päättyi, museon Tietomaalla jo itsessään olisi Härön mukorukivikokoelma siirrettiin näytteille Tie- kaan nykyistä paremmat mahdollisuudet tomaan torniin. toimia Oulun matkailumagneettina. Oulun tiedekeskuksessa on vähintään yhtä paljon näyttelykohteita ja laitteita kuin Sattumalla sormet pelissä kaikkien tuntemassa Heurekassa, mutta Jonna-Marleena Härö valmistui Oulun yli- Tietomaa tunnetaan vain 150 kilometrin opiston teknillisestä tiedekunnasta kym- säteellä Oulusta. ”Heurekalla on opetus- ja kulttuurimimenen vuotta sitten. Urakehitys eteni vauhdilla, sillä Oulun Tietomaan johtajaksi nisteriön rahoitus tukenaan. Lisäksi Vanhänet valittiin jo seuraavana vuonna ensin taan kaupunki on ottanut vahvasti sen markkinoinnin omakseen. Tämä näkyy esimääräaikaiseksi ja sittemmin vakituiseksi.

Mutta ennen nousujohteista uraa ei alan merkiksi kaupungin edustajien puheenvuovalinta ollut nuorelle naiselle itsestään sel- roissa eri yhteyksissä. Kaipaisin Oulun kau-

pungilta nykyistä enemmän omistajuutta, asennetta, että Tietomaa on oikeasti sen arvoinen kohde, että siitä kannattaa viestiä.”

Nyt Härö on rakentamassa Ouluun entistä isompaa matkailumagneettia ja kaupunkilaisten ajanviettopaikkaa. Kuluvana vuonna aloittaneeseen Oulun Museo- ja tiedekeskukseen yhdistyvät taidemuseon ja Tietomaan lisäksi maakuntamuseon kautta Turkansaaren ulkomuseo, Kierikki-keskus, Pateniemen sahamuseo ja Merimiehen kotimuseo.

Uusi Museo- ja tiedekeskus voi käyttää hankkimansa rahoituksen ja toiminnasta syntyvän tuloksen oman toimintansa kehittämiseen. Härö on vakuuttunut, että kaupungin nettoyksikkönä toimiminen parantaa työmotivaatiota ja kekseliäisyyttä sen suhteen, miten toimintaa kehitetään taloudellisesti tiukkoina aikoina. ”Uutta ajattelua on opittava myös siitä, että kaiken työn tarkoituksena pitää olla aina asiakas. Olemme olemassa kuntalaisia ja matkailijoita varten.” 

Alumni Jonna-Marleena Härö 1975

syntyi Oulussa 1994 ylioppilaaksi Kastellin lukiosta 1999 valmistui toimintaterapeutiksi Oulun ammattikorkeakoulusta 2.5.2003 valmistui diplomi-insinööriksi pääaineenaan tuotantotalous opiskeluajan toimi tutkijana työtieteen laboratoriossa 2003 marraskuussa kahden vuoden määräaikainen pesti Tietomaan johtajana, vakinaistettiin myöhemmin vuodesta 2010 ollut mukana rakentamassa organisaatiouudistusta, jossa Oulun kaupungin taidemuseo, PohjoisPohjanmaan museo ja Tietomaa yhdistettiin Oulun Museo- ja tiedekeskukseksi 2013 aloitti Oulun Museo- ja tiedekeskuksen johtajan virassa perheeseen kuuluu mies ja kolme alle kouluikäistä tyttöä harrastaa Rotary-toimintaa, dekkareiden lukemista ja suunnistusta 27

Teksti: Juho Karjalainen

Mentori auttaa tulevaisuuden osaajia Yliopiston alumneilla on paljon annettavaa opinahjolleen valmistumisensa jälkeen.

Yksi hyväksi todettu yhteistyön muoto on mentorointi. Kisällin ja mestarin suhteesta innoituksensa saanut toiminta on viime vuosina kasvattanut suosiotaan.

M

entoroinnissa on kyse opiskelijan urasuunnittelun tukemisesta ja työelämään tutustumisesta. Mentori on tyypillisesti yliopiston alumni, joka jakaa omia kokemuksiaan työelämästä ja uran rakentamisesta opiskelijalle eli aktorille. Mentorointisuhde kestää puolisen vuotta ja pääpaino on mentorin ja aktorin kahdenkeskisissä tapaamisissa.

Oulun yliopiston alumnikoordinaattori Karoliina Kekki osaa kertoa lisää. ”Tällä hetkellä meillä on kaksi aktiivista mentorointiohjelmaa, toinen taloustieteiden tie28

Aktuumi | 3/2013

dekunnassa ja toinen prosessi- ja ympäristötekniikassa. Tämän lisäksi kehitämme jatkuvasti uusia mentoroinnin muotoja.” ”Taloustieteissä opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat voivat hakea mentorointiin, ja heille etsitään sopiva työelämän edustaja. Tämän jälkeen pidetään yhteistapaaminen, jossa tehdään selväksi yhteiset pelisäännöt”, Kekki jatkaa.

Ei pitkitetty työhaastattelu Mentoroinnissa ytimenä on Karoliina Kekin mukaan kokemusten jakaminen ja

henkilökohtainen kehittyminen. Mentorointi voi olla molemmille osapuolille hyvä kasvukokemus. ”Mentori tulee omana itsenään ja on kiinnostunut kuulemaan ja vastaamaan opiskelijan kysymyksiin.”

Ennen mentorointia osapuolet perehdytetään tehtävään. Kylmiltään ei siis kenenkään tarvitse tapaamisiin lähteä. ”Opiskelijat valmistautuvat tapaamisiin tutustumalla yrityksen verkkosivuihin tai muuhun heille annettuun materiaaliin. Näin tapaamisista saadaan paras hyöty irti”, Kekki kuvailee.

Tärkeätä mentoroinnissa on molemmin

Hilkka Sandberg Juho Karjalainen

Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan osastossa on jo useita vuosia toteutettu aktiivista alumnimentorointia. Prosessimetallurgian opiskelija Markus Möttönen sai viime syyslukukaudella mentorikseen Technology Expert Seppo Ollilan Ruukki Metals Oy:stä.

Molemmille kokemus oli hyvin myönteinen.

Möttönen sai suoraa tietoa työelämästä, kun vuonna 1993 Oulun yliopistosta diplomiinsinööriksi valmistunut Ollila voi välittää sitä hänelle 20 vuoden kokemuksella.

Alumnikoordinaattori Karoliina Kekin mukaan mentoroinnista saatava palaute on lähes aina myönteistä.

joiden johtamiskyvyistä, että saattavat hyvinkin suositella heitä vaikkapa kollegoilleen töihin.”

Kekki kertoo, että mentoroinnista saatava palaute on melkeinpä aina positiivista. ”Palautteessa kiitellään muun muassa hyvää kokemusta ja näköalapaikkaa nuorten osaamiseen.”

Työelämärelevanssia ja itsereflektiota

puoleinen sitoutuminen mentorointisuhteen kehittämiseen. ”Kahdenkeskisiä tapaamisia on kolmesta kahdeksaan kertaa ja mentoroinnin päätteeksi pidetään yhteinen lopputapaaminen.” ”Opiskelijat ovat mentoroinnin aktiivinen osapuoli ja toimivat moottoreina. On tärkeää, että heti alussa ymmärretään, että mentorointi ei ole pitkitetty työhaastattelu, vaan keskustelut ovat luottamuksellisia ja suhde tasavertainen”, Kekki painottaa.

Tärkeintä on oma kehittyminen ja opintojen suunnittelun tukeminen. ”Joskus mentorit ovat niin vaikuttuneita opiskeli-

Opiskelijat saavat mentoroinnista tärkeää osviittaa tulevaisuuteen ja motivointia opin polulle. Työuraan liittyvät kysymykset saavat vastauksensa ja opintojen työelämärelevanssi korostuu. Yhden lukukauden mentorointi voi toimia tehokkaana työelämään vauhdittajana.

Mentorit ovat Kekin mukaan itse toivoneet samanlaista mahdollisuutta omilta opiskeluajoiltaan. ”Mentori pystyy ohjauksen aikana reflektoimaan sekä omaa elämäänsä että koulutusohjelmansa muutoksia. Paras ja kriittisin palaute saadaan juuri mentoreilta, sillä heillä on syvää näkemystä työelämän tarpeista ja aitoa rakkautta omaa koulutusohjelmaansa kohtaan.”

Tulevaisuudessa sekä prosessi- ja ympäristötekniikassa että taloustieteissä mentorointia kehitetään kohti syvempää verkostoitumista. ”Suunnitelmissa on laajentaa tapaamisia myös oman alan ulkopuolelle erilaisten yhteisten mentoriohjelmien

tapaamisten kautta. Tällä tavalla saadaan luotua poikkitieteellisiä verkostoja”, Kekki selittää.

Monipuolisia ratkaisuja generalisteille Tällä hetkellä tiivis mentorointi ei vielä sovellu kaikille aloille ja yliopisto kehittelee niin sanotuille generalisteille laajempaa palettia mentorointiin.

Generalisteihin lukeutuvat esimerkiksi humanistiset tieteet, joiden tarjoama koulutus mahdollistaa työllistymisen hyvin laajalle alavalikoimalle. Juuri pilotoitu yhden päivän kestävä Job Shadow -ohjelma on kevyempi mahdollisuus saada näkemys yhdestä uravaihtoehdosta.

Kasvatustieteiden tiedekunnan järjestämissä alumnikahviloissa alumnit taas pääsevät vastailemaan äänensä käheiksi työelämästä kiinnostuneiden opiskelijoiden kysymyksiin.

Karoliina Kekki toivoo, että jatkossa mentorointitapahtumia pystytään järjestämään systemaattisesti, jotta opiskelijat tottuvat käytäntöön ja löytävät entistä paremmin alumnien tarjoaman kokemuksen. ”Mentorointi on palkitsevaa monella tasolla ja alumneilla on yllin kyllin annettavaa tiedeyhteisölle. Omien kokemusten jakaminen on sekä mukavaa että mahdollisuus auttaa tulevaisuuden asiantuntijoita ja osaajia poluilleen.”  29

Juho Karjalainen

Taaleritehdas Oyj

Historian opiskelija Tuomas Komulaisen mielestä Job Shadow -ohjelma sopii hyvin humanisteille.

”Ryhdikästä ja tuloksellista yhteistyötä!”

”Käsitykset työelämästä vahvistuivat.”

Sijoitusyhtiö Taaleritehtaan sijoitusjohtaja Juha Matilainen Yleisen historian graduvaiheen opiskelija Tuomas Komulainen on toiminut mentorina taloustieteidenn tiedekunnan opiskelioli mukana vastikään pilotoidussa Job Shadow -hankkeessa. Hän joille kahtena vuotena ja molempina kertoina kokemus on ollut tutustui yhden päivän ajan Oulun ELY-keskuksen maahanmuuttoloistava. asioista vastaavan virkamiehen työhön. ”Mentorointi on rikastuttava kokemus. Ymmärtämisen ja osaa”Oli hienoa, että sain olla koko päivän tutustumassa, vaikka misen kasvu on ollut molemmin puoleista ja etenkin valmistumityömäärä on hänellä valtava”, Komulainen kertoo. Etukäteen hän sen partaalla olevan nuoren ajattelumaailmaan tutustuminen on oli valmistautunut tutustumalla, mitä vastuita kyseisen alan virkatuonut lisää näköaloja omaankin työhön.” miehellä työssään on.

Opiskelijoiden kanssa Matilainen on ”Graduni käsittelee aihepiiriä, joten tiTärkeätä mentoroinnissa on käynyt merkityksellisiä keskusteluja lanteeseen oli helppo mennä.” Tutustumimuun muassa CV:n päivittämisestä, työ- molemmin puoleinen sitoutuminen sen myötä Komulainen kertoo myös löytäelämän haasteista ja verkostoitumisesmuutaman lisälähteen opinnäytementorointisuhteen kehittämiseen. neensä ta. ”Opiskelijoilla on ollut erinomainen työhönsä. asenne ja into. Mentorointi ei ole vieKokemus oli hyödyllinen ja lisäsi tietänyt ylimääräisiä tunteja työajastani, vaan pallon on voinut heittää mystä työelämästä. ”Käsitykset vahvistuvat ja valmistuttua tienuorille”, hän kuvailee. tää, mitä osaamista työelämä vaatii”, Komulainen kuvailee. JatkosMatilainen toivoo, että jatkossa viestiä mentoroinnin hyödyissa hän toivoo, että yliopisto kehittäisi alumneista aloittain jaoteltä saadaan vietyä eteenpäin opiskelijoille ja työelämän edustajille. lun tietopankin, jotta seurattavan työelämässä toimivan löytymiMentorointi on hänen mukaansa opiskelijalle loistava lisä työkalunen helpottuisi. pakkiin omaa uraa suunniteltaessa. Kollegoilleen hän suosittelee Komulainen suosittelee Job Shadow -toimintaa lämpimästi. lämpimästi mentoriksi lähtemistä. ”On hyvä, että yliopistomme reagoi kasvaviin vastavalmistunei”Tämä on ryhdikästä ja tuloksellista yhteistyötä enkä näe yhden työllistymisvaikeuksiin”, hän kiittelee. tään syytä, miksi tästä ei innostuisi!” Matilainen lausuu.

30

Aktuumi | 3/2013

ELÄMYKSELLINEN TIEDEPÄIVÄ Kaikille avoin tapahtuma Oulun yliopistolla 10. 9. 2013 Lisätietoja: www.oulu.fi/tiede2013

+ PALJON MUUTA

FREAKSHOW! Eläinmuseon kierros NON-UNIDENTIFIED FLYING OBJECTS Miehittämättömiä lentäviä aluksia Linnanmaan taivaalla

I’M THE KING OF THE WORLD! Hallitse maailmaa ja luo arktinen kaupunki JÄÄMIES JÄÄ JALKOIHIN Esittelyssä tulevaisuuden supervoima Aurinko

TATTI TUTUKSI Tunnista ja tutki sieniä

HUI, PÖPÖ!

Paljasta suusi bakteerit MAAGISET VIIKINKIRIIMUT Selvitä, mikä salainen voima on nimesi alkukirjaimessa…

SISSI OLI SISSI PRINSESSAKSI Poraudu ihmismielen ja naisen elämän syvyyksiin.

Tutustu keisarinna Elisabetin elämään.

FAKE ON STAGE! Improvisoi Uniikin Unikornin johdolla virtuaalisesti Rotuaarin lavalla

KOTI KUNTOON Kiillota hopeaa ja poista tahrat kemistin keinoin

PRINT IT! Tulosta elektroniikkaa

AQUATULIO Taio likaisesta vedestä puhdasta

RUN, BARBIE, RUN! Pistä robo-Barbie juoksuun FIRE! Testaa tarkkuutesi ampumalla pottukanuunalla

TORIKUMI! Lego-robottien sumopainikisat

31

Oulun yliopiston väitökset 1.4.–8.6.2013

Lääketieteellinen tiedekunta Lääketiede PsL, KM Liisa Paavolan 26.4.2013 tarkastettu psykologian alan väitöstutkimus osoittaa, että Sallan tauti etenee älylliseen kehitysvammaisuuteen, mutta taudin kulku on hyvin yksilöllinen. Liisa Paavola on syntynyt 1969 ja valmistunut ylioppilaaksi Korkalovaaran lukiosta 1989.

FM Tiina Jokelan 17.5.2013 tarkastetussa kehitysbiologian alan väitöstutkimuksessa tuotetut Wnt4-hiirikannat ovat uusia hyödyllisiä työkaluja, kun halutaan tutkia Wnt4-geenin toimintaa erilaisissa kudoksissa ja eri kehitysvaiheiden aikana.

Tiina Jokela on syntynyt Oulussa 1967 ja valmistunut ylioppilaaksi Kiimingin lukiosta 1986.

FM Tuija Huuskon (o.s. Räisänen) 24.5.2013 tarkastetussa sisätautien alan väitöskirjatyössä todettiin perinnöllisillä tekijöillä olevan korostunut merkitys rinta-aortan aneurysmissa. Tuija Huusko on syntynyt 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Pudasjärven lukiosta 1996.

LL Sari Ahonkallion 7.6.2013 tarkastettu lääketieteen alan väitöstutkimus osoittaa, että kohdun limakalvon lämpöhoidolla on hyvä teho runsaiden kuukautisten hoidossa. Sari Ahonkallio on syntynyt Suomussalmella 1969 ja valmistunut ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 1987.

LL Miika Arvosen 7.6.2013 tarkastetun lastentautien alan väitöstutkimuksen löydökset tukevat hypoteesia, että lastenreumassa suolen limakalvon immunologinen aktivaatio on yhteydessä taudin puhkeamiseen. Miika Arvonen on syntynyt Nummella 1976 ja valmistunut ylioppilaaksi Martinlaakson lukiosta 1995.

LL Elina Hietikon 7.6.2013 tarkastettu lääketieteen alan väitöstutkimus osoittaa 32

Aktuumi | 3/2013

Menieren taudin kulkevan yllättävän usein suvussa. Elina Hietikko on syntynyt Tuusulassa 1986 ja valmistunut ylioppilaaksi Järvenpään lukiosta 2006.

LL Matti Penttilän 7.6.2013 tarkastetun psykiatrian alan väitöstutkimuksen mukaan ensipsykoosin hoidon viivästyminen voi huonontaa skitsofrenian ennustetta. Matti Penttilä on syntynyt Ivalossa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Ivalon lukiosta 2002.

LL Pauliina Piston 7.6.2013 tarkastetussa sisätautien alan väitöstyössä selvisi, että rasvakudoksen erittämällä hormonilla, adiponektiinillä saattaa olla keskeinen rooli rasvan varastoitumisessa rasvakudoksen ulkopuolelle maksaan ja lihakseen. Pauliina Pisto on syntynyt Keuruulla 1986 ja valmistunut ylioppilaaksi Järvenpään lukiosta 2005.

LL, erikoislääkäri Erika Wikströmin 7.6.2013 tarkastettu iho- ja sukupuolitautien alan väitöstutkimus osoittaa, että yhä useampi nuori aikuinen sairastaa klamydian toistuvasti. Erika Wikström on syntynyt Kemijärvellä 1973 ja valmistunut ylioppilaaksi Ounasvaaran lukiosta 1992.

LL Fredrik Yannopouloksen 7.6.2013 tarkastetussa kirurgian/anestesiologian alan väitöskirjassa todetaan, että esi­ altistava raajan verityhjiö suojaa aivoja leikkauksen aikaiselta hapenpuutteelta kokeellisessa mallissa ja että kyseistä menetelmää voitaisiin soveltaa erityisesti sydän- ja aivokirurgiassa. Fredrik Yannopoulos on syntynyt Kreikassa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Pohjois-Haagan yhteiskoulun lukiosta 2002.

Terveystieteet TtM Soili Vesterisen 24.5.2013 tarkastettu hoitotieteen alan väitöstutkimus osoittaa osastonhoitajien johtamistyylien vaikuttavan työntekijöiden työhyvinvoinnin ja sitoutumisen sekä ammatillisen kehittymi-

sen kautta potilaiden hoidon laatuun. Soili Vesterinen on syntynyt 1966 ja valmistunut ylioppilaaksi Laukaan lukiosta 1984.

Luonnontieteellinen tiedekunta DI Matti Kuokkasen 26.4.2013 tarkastetussa fysikaalisen kemian alan väitöstutkimuksessa esitettiin puupelleteille kehitetty uusi spesifinen optinen mikroskooppivärjäysmenetelmä erilaisten tärkkelystä sisältävien sideaineiden karakterisointiin. Matti Kuokkanen on syntynyt Oulussa 1978 ja valmistunut ylioppilaaksi Oulun normaalikoulun lukiosta 1997.

FM Jonna Kulmunin 10.5.2013 tarkastetussa genetiikan alan väitöstyössä selvitettiin lajien syntymiseen liittyviä mekanismeja muurahaisella. Jonna Kulmuni on syntynyt Ruotsin Finspångissa 1982 ja valmistunut ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta 2001.

FM Matti Silverin 17.5.2013 tarkastetun teoreettisen fysiikan alan väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että kohinaohjatut kvanttibitit mahdollistavat tiettyjen aiemmin vain atomeissa ja molekyyleissä havaittujen ilmiöiden mallintamisen ja tutkimisen ennennäkemättömän tarkasti ja hallitusti. Matti Silveri on syntynyt Kemissä 1984 ja valmistunut ylioppilaaksi Kemin Lyseon lukiosta 2003.

FM Eeva Janssonin 24.5.2013 tarkastettu genetiikan alan väitöstutkimus osoittaa Suomen susikannan geneettinen tilanteen olevan huolestuttava. Eeva Jansson on syntynyt Torniossa 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Tornion yhteislyseon lukiosta 1999.

FM Tuomas Lehdon 3.6.2013 tarkastetun tietojenkäsittelytieteen alan väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että vakuuttavien järjestelmien suunnittelumenetelmillä on merkittävä vaikutus hyvinvoin-

väitökset

tia edistävien sovellusten käyttöönotossa.

Tuomas Lehto on syntynyt Kuivaniemellä 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Posion lukiosta 1996.

FM Matti Myllykosken 6.6.2013 tarkastetussa biokemian alan väitöstutkimuksessa selvitettiin CNPaasin katalyyttisen aktiivisuuden rakenteellinen perusta ja selvennettiin entsyymin toimintaa rakenteen pohjalta. Matti Myllykoski on syntynyt Kurikassa 1982 ja valmistunut ylioppilaaksi Kurikan lukiosta 2001.

FM Keijo Eilolan 7.6.2013 tarkastetussa analyyttisen kemian alan väitöstutkimuksessa kehitettiin orgaanisten näytteiden esikäsittelyyn mikroaaltoavusteisia höyry­ faasihajotusmenetelmiä. Keijo Eilola on syntynyt Pyhäjärvellä 1972 ja valmistunut ylioppilaaksi Raahen lukiosta.

Osastonhoitajat johtavat kuudella tyylillä Terveyskeskusten vuodeosastoilla lähiesimiehinä toimivat osastonhoitajat johtavat kuudella tyylillä. Terveystieteiden maisteri Soili Vesterinen löysi väitöstutkimustaan varten tekemiensä hoitohenkilökunnan ja osastonhoitajien haastattelujen perusteella visionäärisen, valmentavan, välittävän, demokraattisen, komentavan ja eristäytyvän johtamistyylin.

Johtamistyylit vaikuttavat yhteistyöhön,

työntekijöiden työhyvinvointiin ja sitoutumiseen, työyksikön toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmapiiriin. Osastonhoitajien johtamistyylit, joissa työntekijöillä on osallistuva ja aktiivinen rooli, ovat Vesterisen tutkimuksen mukaan yleistyneet.

Visionäärinen, valmentava, välittävä ja demokraattinen johtamistyyli vaikuttavat myönteisesti työntekijöiden työtyytyväisyyteen, ammatilliseen kehittymiseen ja työssä pysymiseen. Tätä kautta ne Vesterisen mukaan vaikuttavat myönteisesti myös potilaiden hoidon laatuun.

Teknillinen tiedekunta

tussa ympäristötekniikan alan väitöstyössä on tarkasteltu Suomen länsirannikon jokivesistöjen happamuustilanteen historiaa ja nykypäivää sekä arvioitu tulevaisuuden muutoksia happamien sulfaattimaiden ja ojitettujen turvemaiden jokivesistöissä. Tuomas Saarinen on syntynyt Lahdessa 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Kannaksen lukiosta 1999.

DI Martti Pietikäisen 7.6.2013 tarkastetun kone- ja tuotantotekniikan alan väitöstyössä tutkittiin Oulun Eteläisen alueen elektroniikan, sähkölaitteiden ja metalliteollisuuden kehityskaarta ja havainnoitiin alan muutospaineita, jotta kehitystoimia voidaan suunnata tehokkaasti. Martti Pietikäinen on syntynyt Kärsämäellä 1948.

DI Liisa Mäkisen 8.6.2013 tarkastetussa ympäristötekniikan alan väitöstutkimuksessa on kehitetty menetelmiä, joilla paperinvalmistukseen käytettävän siistausmassan tuotannon materiaalitehokkuutta pystytään parantamaan. Liisa Mäkinen on syntynyt Örebrossa Ruotsissa 1984 ja valmistunut ylioppilaaksi Vimpelin lukiosta 2003.

on annettava mahdollisuus kuulua johonkin pysyvään, heitä arvostavaan yhteisöön, joka arvostaa yksilöiden välistä sosiaalista pääomaa. Jukka Ruopsa on syntynyt Kemijärvellä 1953 ja valmistunut ylioppilaaksi Kemijärven lukiosta 1974.

DI Jari Hannun 12.4.2013 tarkastetussa sähkötekniikan alan väitöstutkimuksessa on kehitetty menetelmiä elektroniikan sulautettuun testaukseen laite- ja piirilevytasolla. Jari Hannu on syntynyt Enontekiöllä 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Tornion yhteislyseon lukiosta 1999.

TkL, arkkitehti Sari Hirvonen-Kantolan 12.4.2013 tarkastettu kaupunkikehittämisen alan väitöstutkimus tarkastelee Vantaan kaupunkikehitysorganisaatiossa tehtävää käytännön työtä. Sari HirvonenKantola on syntynyt Tampereella 1976 ja valmistunut ylioppilaaksi Tammerkosken lukiosta 1995.

TkL Rauno Pirisen 13.5.2013 tarkastetussa tuotantotalouden alan väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten aluekehitystehtävää voidaan ymmärtää, suunnitella ja toteuttaa ammattikorkeakoulussa. Rauno Pirinen on syntynyt Kesälahdella 1959.

DI Marko Sonkin 17.5.2013 tarkastetussa radiotietoliikennetekniikan alan väitöstutkimuksessa selvitettiin matkaviestinjärjestelmien laajakaista- ja monielementtiantenniratkaisuja tulevaisuuden tiedonsiirron kasvutarpeita varten. Marko Sonkki on syntynyt Uudessakaupungissa 1972.

FM Tuomas Saarisen 24.5.2013 tarkaste-

Humanistinen tiedekunta

Taloustieteiden tiedekunta

M.A. Marianne Spoelmanin 24.5.2013 tarkastetussa suomen kielen alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten suomea vieraana kielenä opiskelevien partitiivin käyttöä lähde- ja kohdekielen samanlaisuuden ja erilaisuuden näkökulmasta. Marianne Spoelman on syntynyt Leensissä Hollannissa 1985 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 2003.

FL Markku Mäen 25.5.2013 tarkastetussa aatehistorian alan väitöstutkimuksessa puolustetaan teesiä, jonka mukaan modernissa maailmassa esiintyy kaksi johtavaa kilpailevaa poliittista teoriaa, liberalismi ja republikanismi. Markku Mäki on syntynyt Liedossa 1941 ja valmistunut ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta 1959.

FM Jukka Ruopsan 31.5.2013 tarkastettu johtamisen alan väitöstutkimus osoitti, että johtamisen avulla organisaation jäsenille

Oulun yliopistossa tarkastetut väitöskirjat luettavissa verkossa: http://jultika.oulu.fi/ Search/Results/ 33

karvonen

Onko organisaatiosi kone vai aivot?

Organisaation luonnetta määrää vahvasti se metafora tai ajattelumalli, minkä mukaan se on järjestetty. On hyvä tiedostaa nämä organisoivina periaatteina vaikuttavat metaforiset mallit. Kullakin niistä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, kirjoitti Gareth Morgan johtamistaidon klassikkokirjassaan ”Images of organization” (1986, 2006).

Morgan nojaa vahvasti George Lakoffin kognitiiviseen metaforateoriaan, jonka mukaan ajattelumme ja siten toimintammekin on metaforien läpitunkemaa: elämme metaforien mukaan. Metaforassa eli vertauskuvassa jokin abstrakti asia ymmärretään toisen, konkreettisemman asian mallin avulla. Kukin metafora korostaa kohteen joitakin puolia ja häivyttää toisia (highlighting and hiding). Mieltämällä henkilö ketuksi korostetaan oveluutta; sudeksi tai hyeenaksi määritteleminen taas nostaisi kohteesta esiin aivan eri puolia.

juha sarkkinen

Morganin mukaan organisaatioiden yleisimpiä metaforisia malleja ovat: organisaatiot 1) koneina, 2) organismeina, 3) aivoina, 4) kulttuureina, 5) poliittisina systeemeinä, 6) psyykkisinä vankiloina, 7) virtana ja muutoksena sekä 8) hallinnan välineinä.

34

Aktuumi | 3/2013

Yleisesti vieläkin käytössä oleva koneen metafora ohjaa pitämään organisaatiota koneistona, joka toimii säntillisesti, rutiininomaisesti, tehokkaasti, luotettavasti, ennustettavasti ja tunteilematta. Kone toteuttaa vääjäämättä tehtäväänsä. Kun standardisoidut koneen osat (työntekijät) rikkoutuvat, otetaan varastosta uusia tilalle. Koneesta saatiin malli byrokratialle ja vanhalle äksiisi-armeijalle. Mekaanisen mallin mukaisesti käskysuhteet järjestetään jyrkän hierarkkisesti. Ajatustyön hoitaa johto, toteuttavalta portaalta vaaditaan vain rivakkaa käskyjen tottelemista. Toimintaa hallitsevat yksityiskohtaiset säännöt, joiden perusteella asiakasta saatetaan kyykyttää virkavaltaisesti.

Morganin mukaan mekanistinen organisaatio toimii vakaissa oloissa, mutta se on liian kankea sopeutumaan vaihtuviin olosuhteisiin.

Nykyään on jo suositumpaa ajatella organisaatiota eliönä eli organismina. Tämän mukaan organisaatiot ovat kuin eläviä olentoja, jotka hankkivat ravintoa (tilauksia) kovan kilpailun oloissa ja yrittävät selvitä hengissä elinympäristön myllerryksissä. Selviytyminen edellyttää joustavaa sopeutumiskykyä ja luonnonvalinta karsii kovalla kädellä pois sopeutumattomia. Tämä metafora juhlii mukautumista muuttuviin olosuhteisiin ja hengissä selviämistä keinolla millä hyvänsä. Survivalismi ylimpänä arvona voi kuitenkin tehdä organisaation aivan seteliselkärankaiseksi ja epäeettiseksi, jopa sosiaalidarvinistiseksi.

Organisaatio aivoina-metaforassa organisaatio käsitetään oppivaksi, informaatiota käsitteleväksi ja tietoa tuottavaksi elimeksi. Nykyään yritysten kilpailukyky riippuu niiden kyvystä oppia ja luoda uutta. Mikä ruokkii luovuutta ja innovaatiota? Luovuus ei kukoista käskemisen ja hiostamisen oloissa.

Kulttuuri-metafora korostaa yhteisyyden luomista rituaalien, myyttien ja symboleiden avulla. Morganin politiikka-metafora taas korostaa eri ryhmien tarvetta vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteinen todellisuutemme rakennetaan.

Virta-metafora näkee organisaation jatkuvasti muuttuvana. Varjopuolena on se, että jatkuva mullistaminen heikentää työtehoa ja motivaatiota. Hallinnan metafora viittaa organisaatioon diktatuurin ja riiston välikappaleena.

Psyykkisen vankilan tai kahlitsemisen metafora voidaan selittää vainoharhaisuudeksi. Esimerkiksi salaliittoihin uskovien järjestö tulkitsee vähäisetkin yhteensattumat uusiksi todisteiksi salaliiton olemassaolosta. Jos yrität muuta väittää, se todistaa vain, että sinäkin olet osa tuota salaliittoa.

Erkki Karvonen informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori, Oulun yliopisto

File

Message

Developer

From: Titta Kettunen

File

Message

Developer

Hola!

Vaihtokevääni Meksiko Cityssä on kummasti edennyt yli puolenvälinsä silmänräpäyksessä eikä koti-ikävästä ole ollut juuri tietoakaan. Vaikka aika on kulunut käsittämätöntä vauhtia ja tuntuu kuin saapumisestani tänne olisi viikon verran, paljon on ehtinyt tapahtua.

Tacojen, salsan ja auringosta nauttimisen lisäksi olen reissannut, nähnyt elämäni ensimmäisen härkätaistelun ja kokenut myös yksityisen sairaalan ihmeet leikkauksineen. Aivan kaikki ei siis ole mennyt lähellekään kuten olisi voinut toivoa, mutta olen silti vakuuttunut eläväni tähänastisen elämäni parasta aikaa.

Tammikuun ensimmäiset päivät vierivät murto-osaan kaupungista tutustuessa ja hostellissa majaillessa. Maahan saavuttaessa asunnosta ei nimittäin ollut tietoakaan eikä epävarmuus laillisesta maahantulostakaan ollut vielä hälvennyt. Onnistuin kuitenkin nakkaamaan ainaisen stressaamiseni romukoppaan ja loppujen lopuksi loistava kämppä löytyi yhdellä puhelinsoitolla ja viisumiasiakin hoitui helpommin kuin osasin odottaa.

Koulun kurssitarjonta ei millään muotoa vastannut luvattua eivätkä käytännön järjestelyt yliopistolla sujuneet kovin sutjakkaasti, mutta siihen mennessä meksikolainen rennosti ottava ja murehtimaton asenne oli vallannut mieleni eikä mikään enää yllättänyt.

Asun yhdeksän hengen talossa erään toisen suomalaisen kanssa muiden ollessa meksikolaisia ja kolumbialaisia. Koululle on noin vartin kävelymatka ja sen uskaltaa eurooppalainen naishenkilökin päiväsaikaan helposti taittaa jopa yksin.

Luentoajat vaihtelevat klo 7.00–22.00 välillä, mihin jokunen suomalainen opiskelijajärjestö saattaisi sanoa eriävän mielipiteensä. Myös luentopakko on todellinen ja kotiläksyjä tehdään liki pitäen joka päivä. Ryhmäkoot ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta alle 30 opiskelijaa, joten meillä suomalaisillakin on jotain parannettavaa. Koulun tarjoama ilmainen kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit ovat kuorrute yksityisen yliopiston tarjoamien mahdollisuuksien päällä.

Kaiken kaikkiaan kulttuurishokin oireet ovat olleet hyvin vähäisiä eroavaisuuksista huolimatta ja suurin osa niistäkin oireista liittyy irtokarkin puutteeseen. Meksikolainen asenne harteilla auttaa sivuuttamaan loppujen lopuksi vähäpätöiset, mutta meille suomalaisille niin suuret asiat kuin lievä auton kolarointi tai taksilla eksyminen.

Joka päivän päätteeksi päällimmäisenä mielessä ovat äkkiä niin tärkeiksi tulleet uudet ystävät sekä päänsisäinen myllerrys omien arvojen ja asenteiden muuttuessa. Vaihtoon lähteminen ei ole helppoa eikä loppujen lopuksi siellä oleminenkaan.

Tiedän kuitenkin jo nyt, että kotiin palaaminen on kaikkein vaikeinta.

Titta Kettunen Kirjoittaja on Oulun yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija ja opiskeli kevätlukukauden 2013 Tec de Monterreyn yliopistossa Meksikossa.

.5302

Tapahtumat

Tapahtumat

Oulun yliopiston 55. lukuvuoden avajaiset 9.9.2013 Avajaispäivän ohjelma

Avajaisviikolla myös:

klo 10.30–12.00 Yliopistolaisten eli henkilö­ kunnan ja opiskelijoiden tapahtuma, Rotuaarin aukio

10.9.

Oulun yliopiston Tiedepäivä Päiväohjelma koululaisille, iltaohjelma kaikille kiinnostuneille

klo 14.00 Avajaisjumalanpalvelus, Pyhän Luukkaan kappeli, Linnanmaa

11.9. Vulcanalia: Opiskelijoiden järjestömessut, Linnanmaa Yliopistolaisten iltajuhla, Toppilan Möljä

klo 15.15 Avajaisjuhla, Saalastinsali, Linnanmaa

Tervetuloa avajaisviikon tilaisuuksiin. koulutus

Avoimen yliopiston opinnot syksyllä 2013 Humanistiset tieteet Ilmoittautuminen 5.9.2013 mennessä: Elämänkatsomustieto (25 op) Filosofia (35 op)

Valtio-oppi (25 op) Yleinen teologia (25 op ja 35 op) Ilmoittautuminen 19.6.2013 mennessä:

Japani-opinnot, perusopintoja (27 op)

English Activation Course (2 op)

Kirjallisuus (25 op)

Espanjan alkeiskurssi II (4 op)

Kirjallisuus, aineopinnot (25 op) Latinan alkeiskurssi (5 op)

Kasvatustiede ja psykologia

Kulttuuriantropologia ja arkeologia (25 op)

Kasvatustiede (25 op ja 35 op) Psykologian perusopinnot (25 op) Ilmoittautumistilaisuus Oulussa 27.8.2013

Suomen kieli (25 op) Suomen kielen rakenne (3 op)

International forum for those who wish to present their latest work on advances in the field of physical and numerical simulation methods and their applications in the processing of advanced materials.

Further information: www.icpns13.org

15.8.2013 Water Research at the University of Oulu The conference presents water research at the University of Oulu. It provides a forum for researchers to introduce their research, promote networking among researchers and boost the profile of water research. The conference organized by NorTech Oulu is a part of the Environmental Technology Development Programme thematic seminar series.

Further information: www.oulu.fi/yliopisto/tapahtumat

Valtio-oppi, tieteenala I (25 op)

Historia (25 op)

Pohjoismainen filologia (25 op)

16.–19.6.2013 7th International Conference on Physical and Numerical Simulation of Materials Processing Oulu

Tekniset tieteet Japanilainen arkkitehtuuri ja puutarhataide (5 op) Matematiikan peruskurssi II (6 op), 11.7.2013 mennessä Rakennusmateriaalit (3 op), 29.7.2013 mennessä Terveystieteet Ilmoittautuminen 4.9. mennessä: Hoitotiede (25 op ja 35 op) Kuntoutustiede, verkko-opinnot (25 op)

Terveyshallintotiede (25 op ja 35 op) Terveystieto, verkko-opinnot (25 op ja 35 op)

Ilmoittautumiset: https://webcgi.oulu.fi/avoin/ ilmoittautuminen Lisätietoja: www.oulu.fi/avoinyliopisto/ node/11190 www.avoinyliopisto.fi