Aktuumi 5/2013

Helposti ja turvallisesti Internetiin Näköalattomuus arkkitehtuurin suurin uhka VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • 5/2013

Merikotka ei ole vielä turvattu

VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • Nro 5 joulukuu 2013 • 23. vsk

Paljon puhetta ”häiriköistä” | 22 Koulutyön häiriöistä syyllistetään julkisuudessa helposti opettajia, vanhempia tai huonosti käyttäytyviä lapsia. Puhutaan häirikköoppilaista ja -vanhemmista. Tutkija muistuttaa, että myös kielteiset tunteet tulisi hyväksyä ja voida ilmaista.

Ja hyväksyä, että ”joskus lapset vain saavat raivareita.”

Käytännön koulutyön ammattilainen lisää, että häiriötilanteista selvitään parhaiten, kun koulun ja kodin välillä on jo valmiit luottamukselliset suhteet.

Aktuumin 5 sisältöön ovat merkittävän panoksen tuoneet tänä syksynä Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelmassa opintonsa aloittaneet opiskelijat. He ovat kirjoittaneet artikkelit sivuilla 12–13, 22–25, 26–27 ja 28–29.

Oikaisu Toisin kuin Aktuumissa 4/2013 Business Kitcheniä käsitelleen artikkelin yhteydessä mainittiin, Nokia työllistää Oulussa runsaasti henkilöitä Microsoftkaupan jälkeenkin. Nokia Solutions and Networks työllistää yli 2200 henkilöä.

Merikotka ei ole vielä turvattu | 28 Sukupuuton partaalla 1970-luvulla roikkunut merikotkakanta on suojelutoimien avulla elpynyt 30 pesivästä parista noin 1500 lintuyksilöksi. Ensimmäinen suomalaisista merikotkista tehty geneettinen tutkimus kuitenkin kertoo, etteivät noin 430 pesivää paria vielä riitä turvaamaan lajin tulevaisuutta.

DNA-näytteet paljastivat myös, että Suomen merikotkat ovat jakautuneet kahteen, geneettisesti erilaistuneeseen populaation.

Niistä toinen esiintyy merenrannikoilla ja toinen Lapissa.

Artikkelit:

Helposti ja turvallisesti Internetiin......................... 10 Ettei sydämentahdistinta enää hakkeroitaisi....................................12 Nokian tutkimus Piilaaksossa jatkuu...................................14 Sosiaalinen media yritykselle hyödyksi................................16 Avautuvat ja sulkeutuvat rajat.........18 Näköalattomuus arkkitehtuurin suurin uhka.......................... 20

Puheenvuoro.......... 8 Väitökset..................32 Karvonen................ 34 Oulu.fi........................35

| www.oulu.fi/aktuumi | Puhelin 0294 484 091 Yhteystiedot: sähköposti: Painatus: Painos 7000 | Joutsen Median Painotalo

Aktuumi | 5/2013

Pääkirjoitus............... 5

Alumni maailman tulipesissä............ 30

Alumniverkostoon rekisteröityneiden osoitteenmuutokset: alumnirekisteriin https://alumni.oulu.fi.

Muut osoitteenmuutokset: sähköpostilla

2

Lyhyet........................... 3

Juuret syvemmät kuin Talvivaaran montut............................... 26

Julkaisija: Oulun yliopisto Päätoimittaja: Tapio Mäkinen Toimituspäällikkö: Tiina Pistokoski Graafinen suunnittelu: Petri Ovaskainen Toimitusneuvosto: Erkki Alasaarela, Sakari Jussi-Pekka, Sanna Järvelä, Erkki Karvonen, Karoliina Kekki, Olli Silvén, Tapio Mäkinen, Tiina Pistokoski

Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia.

Vakiot:

ISSN 0788-7132

Pitkäaikaistyöttömyys vanhentaa miehiä Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston ja Imperial College Londonin yhteistyönä. ”Stressaavat kokemukset lapsuudessa ja aikuisuudessa on aiemmin liitetty kiihtyneeseen telomeerien lyhenemiseen. Olemme nyt osoittaneet, että myös pitkäaikainen työttömyys voi aiheuttaa ennenaikaista vanhenemista”, sanoo tohtori Jessica Buxton Imperial Collegesta.

Analyysissä otettiin huomioon muut sosiaaliset, biologiset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät, jotka olisivat voineet vaikuttaa tulokseen. Näin suljettiin pois mahdollisuus, että lyhyet telomeerit olisivat liittyneet työnteon estäneisiin terveysongelmiin.

Samaa tulosta ei saatu naisista. Syynä saattaa olla, että tutkimuksessa mukana olleista naisista pienempi osa kuin miehistä oli ollut pitkään työttömänä 31 ikävuoteen mennessä.

Tutkimuksen aineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 66, jossa kerättiin 5620 vuonna 1966 syntyneen pohjoissuomalaisen DNA-näytteet vuonna 1997 heidän ollessaan 31-vuotiaita. Tutkimus julkaistiin arvostetussa PLOS ONE -julkaisusarjassa 20.11.2013.

Rodeo / Tero Sivula

Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden miesten DNA:ssa on uudessa tutkimuksessa havaittu merkkejä nopeutuneesta vanhenemisesta.

“Moni tutkimus on yhdistänyt pitkäaikaisen työttömyyden ja huonon terveydentilan toisiinsa. Tämä tutkimus osoittaa vaikutuksen ensi kertaa solutasolla”, kertoo muutokset löytäneen hankkeen tutkija, työterveyshuollon professori Leena Ala-Mursula Oulun yliopistosta.

Tutkimuksessa mitattiin telomeereiksi kutsuttuja rakenteita, jotka sijaitsevat kromosomien päissä ja suojaavat geneettistä koodia kulumiselta. Telomeerit lyhenevät ihmisiän myötä, ja niiden pituutta pidetään biologisen vanhenemisen merkkinä. Lyhyet telomeerit lisäävät riskiä sairastua ikääntymiseen liittyviin sairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Tutkimuksessa selvitettiin 31-vuotiaiden henkilöiden verisoluista saatujen telomeerien pituuksia. Tuloksen mukaan miehillä, jotka olivat olleet työttöminä vähintään kaksi vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana, oli yli kaksi kertaa todennäköisemmin lyhyet telomeerit kuin jatkuvasti työelämässä olleilla miehillä.

Aurinkoenergiaa käyttävä laturi kehitteillä

Pixmac

Oulun yliopistossa kehitetään aurinkoenergialla toimivaa laturia matkapuhelinten ja muiden kannettavien laitteiden lataamiseen. Älypuhelimet ovat moninkertaistaneet matkapuhelinten lataukseen käytettävän energian kulutuksen. Kehityksestä huolestunut Oulun yliopiston tutkija Christian Schuss sai pari vuotta sitten idean uudenlaisen aurinkoenergialla toimivan laturin kehittämisestä.

Aurinkoenergialla toimivia latureita on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta ne eivät yllä Schussin laturin ominaisuuksiin. Sillä latausaika saadaan lyhyemmäksi, kun käytetään tehokkaampaa laturia yhdessä älykkään hallintajärjestelmän kanssa. Hallintajärjestelmä reagoi ympäristön muutoksiin, jolloin laturia on mahdollista käyttää myös sisätiloissa. Laitteen kustannukset jäävät pienemmiksi, koska se rakentuu helposti muunneltavista moduuleista.

Viimeisten kahden vuoden aikana prototyyppiä on kehitetty lähemmäs valmista tuotetta. ”Nokia tukee tutkimustyötäni. Suunnitelmissa on rakentaa 20 laturia ja antaa ne valitun testiryhmän käyttöön”, Schuss kertoo. Laturin uusin versio esiteltiin 15.11.2013 14th FRUCT -konferenssissa Helsingissä.

3

Oulu Business Schoolille arvostettu AACSB-akkreditointi

Aktuumi-lehti loppuu Aktuumi-lehti lopettaa ilmestymisensä paperilehtenä tähän numeroon ja uudistuu ensi vuonna sähköiseksi julkaisuksi. Tarkkaile sähköpostiasi ja Aktuumin verkkosivua www.oulu.fi/yliopisto/aktuumi.

Toimitus

4

Aktuumi | 5/2013

Rodeo / Juha Tuomi | Kuvankäsittely: Petri ovaskainen

Kansainvälisen AACSB-akkreditoinnin saavuttaminen yhtenä ensimmäisistä pohjoismaisista kauppakorkeakouluista nostaa Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan (Oulu Business School) maailman arvostetuimpien kauppakorkeakoulujen joukkoon. Vain noin 5 % maailman kauppakorkeakouluista täyttää AACSB:n asettamat laatuvaatimukset.

AACSB International akkreditoi kauppakorkeakouluja, joiden tulee täyttää tiukat laatukriteerit. Toimintaa arvioidaan kolmella osa-alueella: strateginen johtaminen, keskeisten toimijoiden (henkilökunta ja opiskelijat) ja prosessien laatu sekä koulutusohjelmien ja oppimisen laatu.

Akkreditointi edesauttaa kansainvälisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien rekrytoinnissa sekä yhteisten tutkimus- ja koulutusohjelmien pystyttämisessä korkeatasoisten ulkomaalaisten yliopistojen kanssa.

Pohjoismaisista kauppakorkeakouluista AACSB-akkreditointi on Oulu Business Schoolin lisäksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla, Copenhagen Business Schoolilla ja Aarhusin yliopiston kauppakorkeakoululla.

Taloustieteiden tiedekunnan nimi muuttuu vuoden alussa Oulun yliopiston kauppakorkeakouluksi.

Oulun yliopiston LBPmenetelmä avainroolissa EU:n menestystarinassa Henkilön yksilöllisiin fyysisiin ominaisuuksiin, kuten kasvoihin, ääneen tai sormenjälkeen perustuvat tunnistusjärjestelmät, niin kutsutut biometriset järjestelmät, ovat yleistymässä jokapäiväisissä kuluttajalaitteissa. Älypuhelimet ja tabletit sisältävät usein omistajaansa tai hänen työtään koskevaa tietoa, joka on tarpeen suojata ulkopuolisilta tunnistusjärjestelmällä. Biometrisiin järjestelmiin sisältyy kuitenkin haavoittuvuuksia, joiden kautta niitä voidaan huijata henkilön tunnistuksessa.

EU:n rahoittamassa TABULA RASA -projektissa on merkittävin tuloksin tutkittu tunnistusjärjestelmien haavoittuvuuksia ja niiden ehkäisemistä. Osoitus projektin onnistumisesta on, että Euroopan komissio on syyskaudella valinnut sen yhdeksi EU:n tutkimusrahoituksen menestystarinaksi.

TABULA RASA -projektissa avainroolissa on ollut Oulun yliopistossa kehitetty Local Binary Pattern (LBP) -tunnistusmenetelmä.

Sitä on kehitetty noin 20 vuotta professori

Matti Pietikäisen johdolla Oulun yliopiston konenäön tutkimuskeskuksessa Center for Machine Vision Research (CMV).

CMV:n tehtävänä TABULA RASA:ssa on ollut kehittää uusia menetelmiä huijausyritysten estämiseen kasvojentunnistukseen ja kävelytyylin analyysiin perustuvassa biometrisessa tunnistuksessa. LBP-menetelmää on hankkeessa sovellettu myös muihin biometrisiin tunnistusmenetelmiin.

Biometrisen tunnistusjärjestelmän huijausyritys tapahtuu, kun henkilö yrittää naamioida itsensä joksikin toiseksi väärentämällä dataa ja pääsemällä sen avulla luvattomasti tunnistusjärjestelmän ohi.

TABULA RASA:n tutkimuskonsortioon kuuluu 12 tutkimus- ja yrityspartneria viidestä EU-maasta sekä Sveitsistä ja Kiinasta. Projektia rahoitetaan EU:n 7. tutkimuksen puiteohjelmasta kaikkiaan 4,4 miljoonalla eurolla vuosina 2010–2014.

Uutta tietoa perinnöllisen rintasyövän synnystä

Pix mac

Perinnöllisen rintasyövän taustalta on tunnistettu uusia solubiologisia taudin syntymekanismeja. Mekanismit löysi kansainvälinen tutkimusryhmä käyttäen solunäytteitä, jotka on saatu mutaation PALB2geenissä omaavilta suomalaisilta.

Tutkimuksessa osoitettiin, miten jo yksi toiminnallisesti virheellinen kopio PALB2-geenistä riittää aikaansaamaan solussa perinnöllistä epävakautta, vaikka solussa on edelleen myös yksi normaalisti toimiva geenikopio jäljellä.

PALB2-mutaation kantajilla DNA:n kahdentuminen on selvästi nopeutunut, ja tämä aiheuttaa soluille stressiä. Mutta koska solut eivät pysty käsittelemään tätä stressiä yhtä hyvin kuin terveiden henkilöiden solut, mutaatio PALB2-geenissä lisää merkittävästi erilaisten kromosomivaurioiden syntymisen todennäköisyyttä.

Puutteellisen DNA-korjauskyvyn seurauksena mutaation kantajan soluihin kerääntyy vähitellen yhä suurempia määriä erilaisia kromosomihäiriöitä ja lopputuloksena on usein syöpä.

Tutkimushanketta johtivat professori Robert Winqvist ja dosentti Helmut Pospiech Oulun yliopistosta ja siihen osallistui tutkijoita Oulusta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Oulun yliopiston rooli arktisessa yhteistyössä korostuu kohtaan on levinnyt viime vuosina varsinaisten kahdeksan arktisen valtion lisäksi myös muualla maailmassa. Syynä ovat alueen suunnattomat luonnonrikkaudet, kuten öljy, mineraalit ja maakaasu. Ilmaston lämpenemisen seurauksena Koillisväylän avautuminen meriliikenteelle tuo uusia mahdollisuuksia alueen luonnonvarojen hyödyntämiselle ja merikuljetuksille. Samanaikaisesti kuitenkin alueen alkuperäiskansat ovat huolestuneita siitä, miten meneillään oleva kehitys vaikuttaa heidän elinolosuhteisiinsa ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.

Reykjavikissa tämän vuoden lokakuussa pidetyssä Arctic Circle -konferenssissa arvovaltaiset puhujat korostivat kansainvälistä yhteistyötä ja kestävän kehityksen mukaisia periaatteita kaikessa toiminnassa arktisella alueella. Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson nosti konferenssin päätössanoissaan tärkeimmäksi lähivuosien tavoitteeksi tieteellisen tutkimuksen vahvistamisen arktisella alueella.

Kiinnostus arktista aluetta

J u ha Sar k kinen

Hoitoajat sairaaloissa ovat lyhentyneet ja terveydenhoitopalveluja eniten käyttävien pitkäaikaissairaiden oletetaan hoitavan itseään entistä enemmän. Potilaat tarvitsevat laadukasta ohjausta oppiakseen hoitamaan terveyttään.

Laadukas ohjaus sisältää tietoa sairaudesta, sosiaalisesta tuesta ja myös sairauden aiheuttamista tunteista, totesi väitöskirjatutkimuksessaan terveystieteiden maisteri Pirjo Kaskinen. Ohjaus tulee toteuttaa suunnitelmallisesti ja vuorovaikutuksessa potilaan kanssa huomioiden hänen tarpeensa. Sen tulee sisältää tietoa myös sairauden ennusteesta.

Laadukkaasta ohjauksesta koituva hyöty ilmenee Kaskisen tutkimuksen mukaan potilaiden asenteissa, hoitoon sitoutumisessa ja tunteissa parantaen elämänlaatua.

Pääkirjoitus

Pitkäaikaissairaat hyötyvät laadukkaasta hoidon ohjauksesta

Kestävää kehitystä ei tulla saavuttamaan ilman korkeatasoista, puolueetonta ja monitieteistä tutkimustyötä. Alueen hyödyntämiseen tähtäävien poliittisten päätösten tulisi pohjautua yksinomaan tieteellisiin tutkimustuloksiin.

Arktinen tutkimus avaa valtavia mahdollisuuksia, mutta tuo myös suuren vastuun tiedeyhteisölle. Yksikään yliopisto ei tule selviämään tästä urakasta yksin. Siksi tarvitaan jatkossa nykyistä tiiviimpää ja konkreettisempaa yhteistyötä arktisen alueen yliopistojen välillä.

ovat tehneet jo runsaat kymmenen vuotta yhteistyötä University of Arctic (UA) -verkostossa. Siihen kuuluu noin 160 jäsenyliopistoa ja -korkeakoulua. Verkoston tunnuslause In the North, For the North, By the North kuvaa hyvin UA:n koulutus- ja tutkimustoiminnan yhteistyötä, johon osallistuvat myös alkuperäiskansat. Tavoitteena on, että yhteiskunnallinen kehitys pohjoisella sirkumpolaarisella alueella olisi kestävän kehityksen mukaista.

Oulun, Lapin ja Tromssan yliopistot ovat kaikki aktiivisia jäseniä UA:n toiminnassa. Oulun yliopiston Thule-instituutti koordinoi UA:n temaattisia verkostoja, joissa yliopistojen välinen tutkimusyhteistyö käytännössä tapahtuu. Verkostojen teemat liittyvät muun muassa merenkulkuun, kaivannaisteollisuuteen, luonnontieteisiin ja tekniikkaan sekä terveyteen ja hyvinvointiin arktisella alueella. Yli 20 temaattisessa verkostossa saadut tutkimustulokset välitetään päätöksentekijöiden, sidosryhmien ja suuren yleisön käyttöön.

Arktisten valtioiden yliopistot

University of Arctic´n hallitus päätti lokakuun puolivälissä vahvistaa tutkimuksen osuutta UA:n toiminnassa ja perustaa verkoston yhteisen tutkimustoimiston Oulun yliopiston Thule-instituuttiin. Tehtävä sopii erinomaisesti Oulun yliopistolle, joka on sirkumpolaarisen alueen yksi monitieteisimmistä ja suurimmista tiedeyliopistoista.

Oulun yliopistolle avautuu näin lisää mahdollisuuksia oman tutkimustoimintansa laadun kehittämiseen, yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa lisäämiseen, resurssiensa vahvistamiseen ja kansainvälisen yhteistyönsä kehittämiseen. Nyt Oulun yliopistolle tarjotaan mahdollisuutta kaivos- ja kaivannaisalan koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi ottaa Suomessa johtava asema myös arktisessa tutkimuksessa.

Lauri Lajunen rehtori

5

DNA-lajitunnisteet luotu 10 000 suomalaislajille Suomessa on käynnissä uraa uurtava hanke: koko eliölajistollemme luodaan helppokäyttöiset, lajien perimään perustuvat lajitunnisteet. Samalla syntyy eliölajien viivakoodikirjasto. Äskettäin on 10 000. laji saanut lajitunnisteen. Lajitunnisteet ovat nyt valmiina kolmasosalle tunnetusta eliölajistostamme.

Yhteissuomalaiseen FinBOL- eli Finnish Barcode of Life -hankkeeseen osallistuu yli sata lajien asiantuntijaa, jotka ovat toimittaneet näytteitä sienistä, kasveista ja eläimistä DNA-analyysejä varten. Näytteiden perimästä luetaan DNA-viivakoodi ja yksityiskohtaiset tiedot tallennetaan kansainväliseen tietokantaan.

Vertaamalla myöhemmin mitä tahansa näytettä tietokannan viivakoodeihin saadaan sen tunnistettua tarkasti ja helposti.

Näytteeksi riittää muutama solu. DNAviivakoodit toimivat kuten kaupalliset viivakoodit: tuotteesta (tässä tapauksessa lajista) luettu viivakoodi kertoo nopeasti ja tarkasti, mikä tuote on eikä määrittämisessä tarvitse tukeutua asiantuntijaan.

FinBOL on osa kansainvälistä iBOL- eli International Barcode of Life -hanketta.

Suomen tutkimuksessa ovat mukana Oulun, Helsingin ja Turun yliopistot. Kansallisen hankkeen tavoitteena on tuottaa viivakoodit 15 000 suomalaiselle lajille ensi vuoden loppuun mennessä.

Tavoitteen toteutuessa Suomi on eturintamassa lajintunnistuksen uusien menetelmien käytössä. Samalla eliölajiston tuntemus parantuu huomattavasti, ja voidaan myös tunnistaa ryhmiä, joiden tutkiminen on aiemmin ollut mahdotonta.

6

Aktuumi | 5/2013

Trampoliinihyppely on lasten kyynärvarsimurtumien yleisin syy.

Lasten kyynärvarsimurtumien määrä nelinkertaistunut Lasten vakavien kyynärvarsimurtumien määrä on nelinkertaistunut Pohjois-Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja määrän kasvu on kiihtynyt.

Syitä murtumien lisääntymiseen on useita.

Yleisin on trampoliinihyppely, kun joka kolmas lapsen kyynärvarsimurtuma on johtunut siitä. Muita tapaturmaan johtaneita tilanteita ovat olleet pyöräily, rulla- tai potkulautailu ja leikkikentällä sattunut vahinko.

Suurin osa kyynärvarsimurtumista on syntynyt kesäaikana ja yleisimmin elokuussa. Selitystä tähän ei toistaiseksi tiedetä. Säätilalla on merkittävä yhteys murtumien syntymiseen: kesäinen poutasää nostaa riskin puolet suuremmaksi verrattuna sadesäähän.

Kyynärvarren keskiosan murtumat kuuluvat vaikeimmin hoidettaviin lastenmurtumiin.

Niistä seuraa raajan toiminnan häiriöitä ja oireita vielä aikuisiässä, ja ne vaativat toistuvia leikkaushoitoja.

Kyynärvarren murtumaa on perinteisesti hoidettu luiden asennon korjauksella ja kipsaamalla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kyynärvarren keskiosan murtumien hoito leikkaamalla on yleistynyt kolminkertaiseksi. Leikkaushoidon kehittyminen on parantanut hoitotulosta, sillä leikatuilla potilailla on puolet vähemmän ongelmia toipumisessa kuin kipsaamalla hoidetuilla.

Vakavia lasten kyynärvarsimurtumia tutki väitöskirjassaan lääketieteen lisensiaatti JuhaJaakko Sinikumpu, joka arvioi tutkimuksessaan kaikki Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1997–2009 tämän tapaturman takia hoidetut lapset ja nuoret. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilaiden toipuminen ja luiden parantuminen röntgenkuvista.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa murtumariskiä on arvioitu suhteessa päivittäisiin säämittauksiin noin 2000 päivän ajalta.

Oulun yliopisto toimii ensi vuoden alusta alkaen yhdeksässä tiedekunnassa nykyisten kuuden sijaan. Tiedekuntarakennetta on uudistettu niin, että kaikki tiedekunnat ovat entistä selkeämmin omia tieteenalakokonaisuuksia. Uusina tiedekuntina aloittavat arkkitehtuurin tiedekunta, biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta sekä informaatiotekniikan tiedekunta.

Tavoitteena on tiivistää ja tehostaa sekä tieteenalojen sisäistä että niiden välistä tutkimusta esimerkiksi hyödyntämällä ja kehittämällä yhteisiä tutkimusympäristöjä. Tiedekuntia täydentävät neljä tutkimuksen painoalaorganisaatiota ja lukuisat tutkimusyksiköt.

Homogeenisemman tiedekuntarakenteen

ansiosta tiedekunnat pystyvät myös vähentämään kandidaattiohjelmiaan ja rakentamaan opiskelijoille yhteisiä joustavia opintopolkuja eri maisteriohjelmiin.

Rakenteellinen uudistaminen sisältää hallinnollisten rakenteiden keventämisen. Laitosten määrä vähenee. Uusissa tiedekuntahallituksissa istuu jatkossa myös yliopiston ulkopuolisia jäseniä, jotka tuovat asiantuntemusta tiedekunnan vahvuusaloille.

Tiedekuntien dekaanit valittiin rehtorin päätöksellä sekä tiedekuntahallitusten ja yliopistokollegion yliopistojäsenet hallintovaaleilla lokakuussa.

ARKKITEHTUURIN TIEDEKUNTA (Oulu School of Architecture) dekaani Helka-Liisa Hentilä

HUMANISTINEN TIEDEKUNTA (Faculty of Humanities) dekaani Paula Rossi

BIOKEMIAN JA MOLEKYYLILÄÄKETIETEEN TIEDEKUNTA (Faculty of Biochemistry and Molecular Medicine) dekaani Kalervo Hiltunen

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA (Faculty of Medicine) dekaani Kyösti Oikarinen

KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA (Faculty of Education) dekaani Riitta-Liisa Korkeamäki

OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU (Oulu Business School) dekaani Petri Sahlström

TIETO- JA SÄHKÖTEKNIIKAN TIEDEKUNTA (Faculty of Information Technology and Electrical Engineering) dekaani Jukka Riekki

LUONNONTIETEELLINEN TIEDEKUNTA (Faculty of Science) dekaani Jouni Pursiainen

OULUN YLIOPISTO

RicHard-59

Uudet tiedekunnat aloittavat

Vesivoiman rakentaminen koetellut Kemijoen asukkaita Kemijoella vesivoiman rakentaminen on vaikuttanut jokivarren asukkaiden elämään monin tavoin. Usein rakentajan näkemys on ohittanut asukkaiden mielipiteet. Paikalliset ovat kuitenkin saamassa vahvemman roolin, kun vesivoiman kehittämisestä Kemijoella keskustellaan.

Filosofian ja kasvatustieteen maisteri Outi Autti tutki väitöskirjassaan, miten Kemijoen vesivoimarakentaminen on vaikuttanut paikallisten asukkaiden elämään. Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytettiin Kemijokivarren asukkaiden haastatteluja.

Ensimmäinen vesivoimala valmistui Kemijoelle 1949, kun sodasta toipuva Suomi tarvitsi lisää sähköä. Vaikka vesivoimarakentamisesta oli jokivarren asukkaille hyötyä, aiheutti se myös taloudellisia menetyksiä ja vahinkoja.

Rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokeen ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti.

Ristiriitoja, pettymyksiä ja ongelmia ilmaantui Autin tutkimuksen mukaan paljon. Rakentamisen alkuvaiheessa voimayhtiöillä oli eniten sananvaltaa. Tähän vaikuttivat lainsäädäntö ja valtion tuki.

Tutkimuksessa löydettiin paikallisten asukkaiden neljä tapaa suhtautua jokivarren muutokseen: rakentajat, selänkääntäjät, alistujat ja vastustajat. Paikalliset ymmärtävät varsin hyvin voimalaitosrakentamisen hyvät ja huonot puolet. Vuosikymmenten kuluessa paikallisen asiantuntijuuden arvostus on kasvanut, mutta toimintatavoissa on Autin mukaan yhä parantamisen varaa.

7

Tutkimuspäiväkoti Lastu Linnanmaalle Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki ovat avanneet yhteistyössä yliopiston tiloissa Linnanmaalla avoimen päiväkodin nimeltään Lastu.

Yliopisto tarjoaa tilat ja välineet, kaupunki henkilökunnan ja lapset.

Lastussa yhdistyvät käytännön varhaiskasvatustyö, opettajankoulutus ja tieteellinen tutkimus. Varhaiskasvatuksen opiskelijat pääsevät osallistumaan päiväkodin toimintaan

ohjaamalla lapsiryhmää ja havainnoimalla ohjaustilanteita. ”Etenkin lapsuuden tutkimukselle Lastu tarjoaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen tutkimukseen, kun samat lapset ovat mukana koko vuoden. Tilanteiden videointi mahdollistaa tarkan havainnoinnin, koska tilannetta voidaan tallenteelta katsoa monta kertaa eri näkökulmista”, kertoo toimintaa koordinoi-

va yliopistonopettaja Satu Karjalainen Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta.

Lastun varhaiskasvatusryhmä toimii Sampolan päiväkodin alaisuudessa ja on osa laajempaa Oulun yliopiston oppimisen ja vuorovaikutuksen tutkimustilojen ja yhteisöjen muodostamaa kokonaisuutta LeaForumia.

puheenvuoro

Osaaminen on tapahtumia ja tilanteita Suomi on osaamisen kansakunta määrällisesti ja laadullisesti mitaten. Me satsaamme osaamisen kehittämiseen ja näkyväksi tekemiseen, samoin kuin taitotiedon jakamiseen. Sosiaalinen media on lisäksi avannut meille ja muille informaatioaltaan patoluukut siinä määrin, ettei tiedon tulva ole enää vain kielikuva.

hajaantumaan ja samalla osaaminen pirstoutuu. Ihmiset muuttavat muualle, yritykset perustavat toimipisteitä toisiin kaupunkeihin ja maihin, laitteet asennetaan minne mikin verkon varrelle, tiedostot talletetaan pilveen. Keinot tuoda osaamista takaisin yhteen ulottuvat illanvietoista LinkedIniin ja palvelinkeskuksiin.

Väitän, että osaaminen kiinnittyy sen tuottamisen ja nauttimisen tiloihin ja tilanteisiin, jotka ovat tapahtumien paikkana yhä selvemmin yksi ja sama areena. Tarkemmin ajatellen näin on ollut jo ennen muinoin. Suomessa osaamisen tuotanto- ja käyttöpaikat olivat nimittäin ensin kaukana korvessa riistamailla ja kalavesillä, sitten pelloilla ja tehtaissa, myöhemmin opetus-, tutkimus- ja liike-elämän yhteisillä kampuksilla ja viime aikoina myös syvällä netin syövereissä.

Joillekin osaamisen alueille tapahtuu silti kuten tunturijärven rauduille eli ne erikoistuvat yli kohtuuden ja niiden kasvu pysähtyy. Myös liikeelämässä ajaudutaan helposti niin sanotun kannattavan kuihtumisen kierteeseen, jonka vain konkurssi, uusi omistaja tai nuorempi yrittäjäsukupolvi voi katkaista.

Jotta osaamista syntyisi ja sitä hyödynnettäisiin, tapahtumapaikoilla pitäisi pystyä hallinnoimaan tiedon samanaikaista laajenemista ja supistumista, kuten autonominen hermosto ohjaa sydäntä ja keuhkoja. Yhden pysähdyksen tilanteesta voidaan selviytyä osaamisen elvytyspaketilla, mutta toistuvat taitotiedon ohitusleikkaukset eivät ole mahdollisia ihmisille ja organisaatioille. Siksi kannatan ja kannustan osaamisen tuottamista ja uudistamista paikoissa, joissa tapahtuu ja joiden tilanteet ovat näkyvissä.

Jotta osaamista syntyisi ja sitä käytettäisiin, olipa kyse sivistymisestä tai kaupankäynnistä, pitää siis järjestää tapahtumapaikkoja ja tilanteita ja mieluummin vielä niin, että eri tahot kohtaavat ja pysyvät yhdessä tarpeeksi kauan. Oulun maineikkaan teknologiakylän ensimmäinen ruokala oli tuollainen paikka. Hissimatkaan ja -puheisiin verrattuna siellä oli moninkertainen aika tuottaa tietoa ja solmia kauppojakin.

Samalla sai syödäkseen. Vanha vitsi, että lounaalle lähtiessä edessä näkyi vain joko paksu lumikinos tai vesakkoa eikä maailman suurin markkina-alue, ei pitänyt paikkaansa.

Kun tiedon kirjo kasvaa, sen tapahtumapaikat ja tilanteet pyrkivät 8

Aktuumi | 5/2013

Juha Sarkkinen

Kysymykseen, miten edistää osaamista tapahtumapaikkoina ja tilanteina, ei silti riitä vastaukseksi vain lounaskuppila, luentosali tai neuvotteluhuone. Minusta osaamisen ainoaksi areenaksi ei kelpaa myöskään Facebook tai Youtube, joskaan niitä ei voi vähätellä. Ne ovat jo ylivertaisia bisnespalavereihin ja tutkimusseminaareihin verrattuna sekä tuotetun tiedon että sen parissa vietettyjen vuorokausituntien suhteen.

Torikadulla yhtenä Business Kitchenin tuhannesta viidestäsadasta kuukausittaisesta kävijästä tiedän, että voin uppoutua uutta tietoa tuottavan toiminnan pyörteisiin. Kirjoitettuani tutkimistani asioista muutamankin rivin Wikipediaan saan toivoa siitä, etten kääpiöidy asiantuntijana kuten Taimenlammen kalat Sevettijärven Villavaarassa.

Veikko Seppänen Martti Ahtisaari Instituutti

Jarkko Saariselle Ragnar Hult -mitali

Oulun yliopisto hakee innovaatiotoimintaansa ja toiminnan työelämävastaavuuteen uusia ideoita yliopiston ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvien teemaryhmien avulla. Teemaryhmät ovat yliopiston yhteiskuntasuhteiden neuvoston jäsenistä koottuja, eri sidosryhmiä ja toimialoja edustavia asiantuntijatiimejä.

Ryhmiä on seitsemän ja niiden teemoina ovat ulkoinen viestintä, yrittäjyys, innovaatiot, yliopistokoulutuksen työelämävastaavuus, tutkimus- ja hankeyhteistyö sekä varainhankinta ja alumnisuhteet. Ryhmillä on yliopiston ulkopuolinen puheenjohtaja, joka toimii tiiviissä yhteistyössä yliopiston teemakohtaisen

yhdyshenkilön kanssa.

Yhteiskuntasuhteiden neuvoston puheenjohtajana toimiva teollisuusneuvos Jorma Terentjeff on tyytyväinen ja innostunut, että teemaryhmiin saatiin runsaasti eri alojen merkittäviä vaikuttajia niin lähialueelta kuin muualta Suomesta. ”Yliopiston johdon asettamien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi näen hyvin arvokkaana sen, että uudenlaisella työskentelytavalla elinkeinoelämä ja sidosryhmät pääsevät entistä paremmin vaikuttamaan yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen painopistealueisiin”, Terentjeff sanoo.

Ensimmäiset alumnitapaamiset ulkomailla Puolitoistatuhatta Oulun yliopiston alumnia asuu ulkomailla, heistä tuhatkunta Euroopassa. Ruotsin asema on vahva: länsinaapurissa asuu yli 300 alumnia. Valtaosa ulkomailla asuvista alumneista on suomalaisia. Kansainvälisistä maisteriohjelmista valmistuneiden myötä alumnikeskittymiä on syntymässä esimerkiksi Kiinaan ja Venäjälle.

Kansainvälinen alumnikunta asettaa yliopiston alumnisuhteiden kehittämiselle haasteen.

Yksi toimintatapa on järjestää tapaaminen alumnien asuinmaassa. Syksyn 2013 aikana on ensimmäistä kertaa toteutettu yksi alumnitapaaminen Ruotsissa ja kaksi Kiinassa.

Tukholman seudulla asuvia Oulun yliopiston alumneja kokoontui marraskuun alussa Tukholmassa tapaamaan yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekkaa ja alumnikoordinaattori Karoliina Kekkiä. Heille välitettiin yliopiston terveiset ja tuoreimmat kuulumiset muun muassa uudesta tiedekuntajaosta ja kampuksen kehittämisestä.

Kuulumisia kyseltiin innokkaasti, ja opiskeluaikaiset kokemukset kirvoittivat mon-

ta naurua. Osallistujat olivat valmistuneet eri vuosikymmenillä ja eri aloilta lääketieteestä ja luonnontieteistä humanistisiin ja teknillisiin tieteisiin.

Taloustieteiden tiedekunnan ulkomaisten alumnien määrä on kasvanut kohisten kansainvälisten maisteriohjelmien ja liikkeenjohdon MBA-ohjelman myötä.

Tilaisuus tiivistää yhteyksiä ulkomaille asettuneisiin alumneihin tarjoutui lokakuisen Kiinan-matkan yhteydessä. Siellä asuvat alumnit kutsuttiin illalliselle Nanchang Cityssä ja Shanghaissa.

Kokemukset uudesta aloitteesta olivat niin hyviä, että alumni-illallisista tehdään pysyvä käytäntö. ”Oli mahtavaa saada yhteys vuosien takaisiin alumneihin ja kuulla heidän työllistyneen erinomaisiin työpaikkoihin”, dekaani Petri Sahlström kertoo. ”Alumnit kyselivät innokkaasti yliopiston kuulumisista ja muistelivat opiskeluaikojaan Oulussa.”

Karoliina Kekki alumnikoordinaattori

Heli Jantunen World Academy of Ceramicsin jäseneksi Oulun yliopiston sähkötekniikan professori ja osaston johtaja Heli Jantunen on kutsuttu ensimmäisenä suomalaisena World Academy of Ceramicsin jäseneksi. Akatemian jäsenten määrä on maailmanlaajuisesti rajoitettu 200:aan. Jäseneksi valittavilta edellytetään, että he ovat antaneet kansainvälisesti merkittävän panoksen keraamien teoriaan ja niiden soveltamiseen ja edistäneet alan julkaisutoimintaa.

Asutko ulkomailla? Haluatko saada kutsun alumnitapahtumiin?

Ulkomailla asuvia alumneja tavoitellaan tilaisuuksiin alumniverkoston (alumni. oulu.fi) ja Oulun yliopiston alumnien LinkedIn-ryhmän (Alumni of Oulu University) kautta. Muista seurata näitä verkostoja, kun haluat pysyä ajan tasalla tilaisuuksista.

Lisätietoja voi pyytää alumnisuhteista osoitteesta: alumni@oulu.fi.

9

Juha Sarkkinen

Yhteiskuntasuhteet tiivistyvät

Oulun yliopiston matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen on palkittu Ragnar Hult -mitalilla. Sen myöntää Suomen maantieteellinen seura ansiokkaasta maantieteen tutkimuksen, opetuksen tai maantieteen harrastuksen hyväksi tehdystä työstä.

Jarkko Saarisen tutkimukset käsittelevät matkailun ja kestävän kehityksen teemoja, matkailua ja ilmastonmuutosta, matkailun sopeutumista, yhteisötutkimusta ja erämaatutkimusta. Hän on vuosien ajan rakentanut aktiivisesti tutkimus- ja opetusyhteistyötä muun muassa eteläiseen Afrikkaan.

Teksti: Maarit Jokela Kuva: pixmac

Helposti ja turvallisesti internetiin Ovatko salasanat hukassa? Epäiletkö tietojesi joutuvan vääriin käsiin? Jatkossa internetiin on mahdollista päästä helposti ja turvallisesti. Oulun yliopistossa kehitetään sähköisen asioinnin mullistavaa tunnistautumisratkaisua.

E

rilaisia toimintoja hoidetaan yhä enemmän internetissä. Uusia palveluntarjoajia tulee koko ajan lisää. Palvelujen käyttö vaatii tavallisesti käyttäjän tunnistusta. Usein tämä hoituu rekisteröitymisellä, jonka jälkeen palveluun voi kirjautua omilla tunnuksilla. Niitä voikin kertyä iso liuta, eikä niitä aina muista.

Monet palvelut kuitenkin vaativat vahvempaa tunnistautumista. Niinpä pelikentälle on tullut erilaisia tapoja saada selville, kuka palvelua käyttää. Pankkitunnuksiin perustuva Tupas-varmennepalvelu on jo melko yleinen, mutta myös mobiilitun10

Aktuumi | 5/2013

nistuksen käyttö yleistyy.

Vaikka uusia tunnistautumiskeinoja tulee lisää, ongelmat eivät ole vielä ratkenneet. Ratkaisut ovat vaikeakäyttöisiä eikä tasa-arvoisuus toteudu, koska esimerkiksi mobiilivarmenteen käyttö ei sovellu kaikille. Myös heikko tietoturva aiheuttaa ongelmia. Yksityisyys on koetuksella ja identiteettivarkauksia pääsee tapahtumaan.

Tästä näkökulmasta Oulun yliopiston tietotekniikan osastossa alettiin miettiä, miten siellä tutkittua tiedonsiirron tietoturvaa voitaisiin soveltaa käyttäjien tunnistamiseen. Syntyi ajatus seuraavan sukupolven tunnistusratkaisun kehittämisestä. Se

tuo helpotusta sekä palvelujen tarjoajille että internetin käyttäjille.

Kehitteillä uusi toimintatapa Idean toteuttamiseksi tutkijat hakivat yliopiston innovaatiopalveluiden avustuksella Tekesistä tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa (TUTLI) -rahoitusta kahdessa eri osassa yhteensä reiluksi 1,5 vuodeksi. Rahoitus mahdollistaa sekä tutkimuksellisten asioiden selvittämisen että ennen kaikkea uuden liiketoiminnan synnyttämiseen tähtäävät toimenpiteet.

Projektissa teknologian kehittämisestä

Tutkimuksesta liiketoimintaa Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoi-

”Rakennamme ihan uutta tapaa toimia.

Se tuo isoja haasteita.

On oltava uskottava markkinoilla.”

mintaa (TUTLI) -rahoitusta myöntää tutkimuslaitoksille Tekes. Rahoitus on tarkoitettu tutkimustulosten ja osaamisen jalostamiseen. Tavoitteena on, että projektin jälkeen syntyy uutta liiketoimintaa joko start up -yrityksen tai lisensoinnin kautta.

Rahoituksessa keskeisessä roolissa on kaupallistamisen valmistelu. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi asiakastarpeen ja patentoitavuuden selvittämistä, prototyypin tai demon valmistusta, pilottitestauksia oikeassa käyttöympäristössä ja liiketoimintamallin työstämistä.

Vaikka rahoitusmuoto ei edellytä yrityksiltä rahallista panostusta, projekti suunnitellaan ja toteutetaan läheisessä kontaktissa niiden kanssa.

Jo rahoitushakemuksen suunnitteluvaiheessa on tärkeää olla yhteydessä potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Näin saadaan selville, voiko oma kehitettävä laite, menetelmä tai palvelu ratkaista asiakkaan tarpeen riittävän hyvin.

Yritysten edustajat ovat keskeisessä roolissa myös projektin toteutuksessa. He tuovat projektiin liiketoimintaosaamista toimimalla ohjausryhmässä. Näin kehitettävää liiketoimintaa voidaan suunnata oikeaan suuntaan ja pystytään luomaan laajempia verkostoja.

Toivottavaa on myös, että kokeneita liiketoimintaosaajia saadaan mukaan projektin käytännön työhön. Sarjayrittäjien ja bisnesenkeleiden kontaktit auttavat luomaan yhteyksiä asiakkaisiin, jotka voisivat ottaa ratkaisun käyttöönsä, sekä yrittäjätiimin rakentamisessa. (MJ)

Oulun yliopistossa TUTLI-rahoituksella kehitetään: Mittausjärjestelmää

metallien sulatusuuneihin (prosessi- ja ympäristö­tekniikan osasto) Mittausjärjestelmää kiviaineksen raekoon määrittämiseen (Cemis-Oulu) Mittalaitetta vesien metallipitoisuuksien mittaukseen (Cemis-Oulu) Ohjelmistoa yritysten kustannus­ laskentaan (taloustieteet) Raman-spektroskopian mittausmenetelmää (sähkötekniikan osasto yhdessä VTT:n kanssa) Sensoria elintarviketurvallisuuteen liittyvastaa tietotekniikan osaston tohtorikoulutettava Jani Pellikka ja teknologian kaupallistamisesta innovaatiopalveluissa yritysasiamiehenä työskentelevä Petri Leukkunen. He toimivat myös ratkaisun alkuperäisinä ideoijina. Täällä hetkellä tiimissä työskentelee seitsemän henkilöä.

Kehitteillä oleva ratkaisu toimii alustana, johon voidaan tuoda nykyisiä tunnistautumismenetelmiä mutta myös liittää uusia. Tällainen voisi olla esimerkiksi kasvojentunnistus, jota tutkitaan tietotekniikan osastossa. ”Rakennamme ihan uutta tapaa toimia.

Se tuo isoja haasteita. On oltava uskotta-

va markkinoilla”, Leukkunen huomauttaa. ”Idea pitää myydä sekä palveluntarjoajille että käyttäjille”, Pellikka sanoo. Toimiva prototyyppi onkin ehdoton.

Projektissa ollaan nyt käyttäjätestaus- ja pilottikokeiluvaiheessa, jotta FairID:ksi nimetystä tunnistautumisesta saadaan mahdollisimman paljon aitoa käyttäjäpalautetta. ”Tunnistautumista voi käydä testaamassa osoitteessa www.fairid.com”, Leukkunen kertoo. Demosovelluksissa voi kokeilla uutta tapaa muun muassa verkkokauppaan tai kursseille ilmoittautumiseen. ”Tunnistautuminen on nyt kuuma aihealue, joten uusia kilpailijoita tulee koko

en (sähkötekniikan osasto yhdessä Åbo Akademin kanssa) Turvallista tunnistautumista sähköiseen asiointiin (tietotekniikan osasto) Lisätietoa: Oulun yliopiston innovaatiopalvelut: www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tuki/ keksinnöt-ja-liikeideat Tekes: www.tekes.fi/rahoitus/ tutkimusorganisaatiot/ tutkimusideoista-uutta-tietoa-jaliiketoimintaa/

ajan. Tulee kova kiireen tunne”, Leukkunen jatkaa. Tavoitteena on saada uusi liiketoiminta käyntiin alkuvuodesta. ”TUTLI-rahoituksella on voitu hakea fiksuinta tapaa ratkaista ongelma”, Leukkunen tiivistää yliopistovetoisen projektin hyviä puolia. ”Jos olisi lähdetty heti yrityksenä liikkeelle, niin jokin ratkaisu olisi pitänyt lyödä lukkoon nopeammin. Se ei olisi välttämättä ollut paras vaihtoehto.” 

11

Teksti: Suvi Vinblad Kuva: Juha Sarkkinen

Ettei sydämentahdistinta enää hakkeroitaisi Lokakuussa 2012 Computerworld ja monet muut mediat ympäri maailman uutisoivat, kuinka tietoturva-ammattilainen Barnaby Jack onnistui hakkeroimaan sydämentahdistimen kannettavalla tietokoneellaan.

Jack lähetti tahdistimeen 830 voltin sähköshokin, joka olisi voinut tappaa sen mahdollisen kantajan välittömästi.

Kuten rytmihäiriöistä kärsivä potilas saa apua sydämentahdistimesta, voidaan terveysteknologiaa hyödyntää Parkinsonin tautia sairastavan potilaan hoidossa. Ennen hoitolaitoksessa tarkkailtavana ollut potilas voidaan jatkossa siirtää kotiin, koska hänen elintoimintojaan voidaan seurata sairaalassa.

Potilaan kehossa olevat huomaamattomat anturit lähettävät langattomasti tietoa hänen vyötäröllään olevaan pieneen vastaanotinlaitteeseen tai taskussa olevan älypuhelimen sovellukseen. Niistä tiedot päivittyvät automaattisesti nettiin tai potilastietojärjestelmään, josta sairaalan henkilökunta saa ilmoituksen potilaan elintoimintojen muutoksista.

Entäpä jos joku tai jokin pääsisi seuraamaan potilaan kehon antureista lähteviä signaaleja tai jopa muuttamaan niitä ulkopuolisen laitteen avulla? Seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Riskejä liittyy myös siihen, jos huoneessa on useampia potilaita samanlaisten laitteiden kanssa. Voisivatko signaalit mennä sekaisin ja lääkäri päätyä tarkastelemaan väärän potilaan tietoja?

Muun muassa näihin ongelmakohtiin pureudutaan Oulun yliopistossa Teke12

Aktuumi | 5/2013

sin rahoittamassa Information processing and transmission chain for medical applications, ICMA -tutkimushankkeessa.

Teknologia tarkkailee potilasta Oulun yliopiston kolmen eri tieteenalan professorien tutkimusryhmät etsivät ICMAhankkeessa Parkinson-potilasesimerkin avulla ratkaisuja siihen, miten sairastavan tilaa voidaan seurata mahdollisimman hel-

”Kehittämämme standardin mukainen kehoverkkoratkaisu valmistuu vuoden 2013 lopulla, minkä jälkeen teollisuus voi tehdä ratkaisuumme perustuvia tuotteita. Uskoisin markkinoille ilmestyvän standardin mukaisia laitteita jo lähivuosina.” posti ja ennen kaikkea turvallisesti. Tutkimusta voidaan soveltaa myös esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa tai tyypin 2 diabetesta sairastavan potilaan tilan etäseurantaan.

Lääketieteen tekniikan professori Timo Jämsä biolääketieteen laitoksesta selvittää tutkimusryhmänsä kanssa sitä, miten terveydenhuolto tulee tulevaisuudessa muuttumaan. ”Tulevaisuudessa yksilön vastuu itsensä hoitamisesta kasvaa. Se johtaa siihen, että erilaiset ihoon kiinnitettävät an-

turit, kännykköihin ladattavat terveys- ja hyvinvointisovellukset sekä niistä kerättyjen tietojen perusteella palautetta antavat järjestelmät yleistyvät”, Jämsä visioi.

Skenaarion perusteella hän tutkii, millaisia teknologiaratkaisuja ihoon kiinnitettävissä antureissa voisi käyttää kunkin sairauden kohdalla. ”Parkinson-potilaasta voidaan mitata anturisignaaleilla taudin oireita ja niiden perusteella arvioida lääkityksen tehoa ja annostusta. Liikeantureilla saa tiedon potilaan mahdollisesta vapinakohtauksesta tai kaatumisesta”, Jämsä selventää.

Turvallisuus kaiken A ja O Potilaan oman vastuun kasvu lisää terveysteknologian kehittämisen tarvetta. Jatkuvalla kehittämisellä halutaan pitää huoli siitä, ettei kukaan pääsisi Barnaby Jackin tapaan tunkeutumaan sydämentahdistimeen tai Parkinson-potilaan kehossa olevien anturien signaaleihin.

Kauhukuvien estämiseksi tutkimushankkeessa on mukana lääketieteellisen tekniikan professori Tapio Seppänen tietotekniikan osastosta. Hän tutkii langattoman kehoverkon tietoturvaratkaisuja, jotta Parkinson-potilaat voisivat langattoman terveysteknologian avulla elää normaalia elämää ja ennen kaikkea mahdollisimman turvallisesti.

Seppäsen tiimi tutkii, kuinka Parkinsonpotilaan antureista lähtevät signaalit voidaan salata niin, ettei niihin pääse tunkeutumaan ulkopuolelta ja etteivät signaalit

”Tekniikan kehittyminen on kilpajuoksua. Samalla, kun joku toinen kehittää teknologiaa terveyden edistämiseksi, voi joku toinen oivaltaa, kuinka häiritä laitteiden signaaleja. Meidän tehtävämme on pitää huoli, että olemme ajan hermolla tai mieluummin askeleen edellä.”

Tapio Seppänen

pääse sekoittumaan. Jatkuva tekniikan kehittyminen paitsi auttaa myös teettää Seppäsellä lisää työtä. ”Tekniikan kehittyminen on kilpajuoksua. Samalla, kun joku toinen kehittää teknologiaa terveyden edistämiseksi, voi joku toinen oivaltaa, kuinka häiritä laitteiden signaaleja. Meidän tehtävämme on pysyä ajan hermolla tai mieluummin askeleen edellä”, Seppänen selventää.

Perusta uudesta standardista Tarpeen ICMA-projektille loi vuonna 2012 määritelty standardi signaalin algoritmeista. Standardin mukaisten signaalien on tarkoitus saada erilaiset sairauden- tai terveydentilaa mittaavat laitteet toimimaan mahdollisimman hyvin keskenään. ”Standardi määrää, mihin muotoon kehon anturista saatavaa signaalia muokataan, paketoidaan ja lähetetään turvallisesti eteenpäin sitä vastaanottavaan laitteeseen”, kertoo projektin kolmannen tutkimusryhmän vetäjä, tietoliikenneteorian professori Jari Iinatti tietoliikennetekniikan osastosta.

ICMA-hankkeessa Iinatti selvittää tutkimusryhmänsä kanssa Parkinson-potilaan ihossa olevien anturien lähettämän tiedon siirtoa ja sitä, mikä vastaanotinratkaisu ilmaisee tiedon luotettavimmin.

Ennen kuin standardia voidaan käyttää tulevaisuuden terveysteknologiassa, tarvitsee se vielä Jämsän, Seppäsen ja Iinatin osaamisalueet yhdistävää jatkotutkimus-

Tulevaisuudessa yleistyvät erilaiset potilaan kantamat anturit, jotka lähettävät tietoa hänen terveydentilastaan hoitohenkilökunnan tietojärjestelmään. Projektipäällikkö Martti Huttunen (keskellä) CWC:n anturiverkkolaboratoriosta esittelee kehittämäänsä älyhansikasta, jolla voisi käytännössä testata Jari Iinatin (oik.), Timo Jämsän (takana kesk.) ja Tapio Seppäsen (vas.) tekemää tutkimusta Parkinson-potilaan etäseurannasta.

työtä. Timo Jämsä sanookin ICMA-hankkeen eduksi juuri sen, että kolmen eri tieteenalan professorit tekevät sitä yhdessä.

He pääsevät yhdistämään osaamisalueensa ja tutkimaan asiaa kokonaisuutena.

Kilpailu tuotekehityksen nopeudessa Langattomia terveydentilaa mittaavia tuotteita, kuten sykemittareita, on ollut markkinoilla jo vuosia. Uuden standardin mukaisia kehoverkkoratkaisuja ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. ”Kehittämämme standardin mukainen kehoverkkoratkaisu valmistuu vuoden 2013 lopulla, minkä jälkeen teollisuus voi tehdä ratkaisuumme perustuvia tuotteita.

Uskoisin markkinoille ilmestyvän standar-

din mukaisia laitteita jo lähivuosina”, Tapio Seppänen arvioi.

ICMA-hankkeen ohjausryhmässä on myös joukko yrityksiä. Seppänen arvioi yritysten pohtivan, miten ne voisivat hyödyntää tutkimusta tuotekehityksessään.

Parhaassa tapauksessa professorit voisivat jatkaa yrityksen tuotekehityksessä tutkimuspartnereina. ”Usein yritykset säntäävät tutustumaan uusien standardien mukaisiin ratkaisuihin heti niiden ilmestyttyä. Yritykset kilpailevat tuotekehityksen nopeudessa, sillä jokainen haluaa uuden standardin mukaisen tuotteen markkinoille ensimmäisenä. Silloin kysytään mahdollisimman hyviä standardin mukaisia ratkaisuja, ja tähän meidän tutkimuksemme tarjoaa vastaukset”, Seppänen summaa.  13

Teksti ja kuvat: Juha Europaeus

Nokian tutkimus Piilaaksossa jatkuu Piilaaksossa työskentelevä Oulun yliopiston kasvatti Ilkka Niva on nähnyt läheltä työnantajansa Nokian ylä- ja alamäet. Juuri nyt yhtiössä eletään herkkiä aikoja.

N

okian tutkimuskeskus Sunnyvalessa Piilaaksossa on tavanomaisen steriili toimistorakennus. Vierailut on sovittava kirjallisesti etukäteen. Kuvaaminen työtiloissa on ehdottomasti kielletty. Sitä, mitä siellä tutkitaan, ei haluta paljastaa. ”Aiemmin meitä ei haitannut, jos muut seurasivat meitä”, sanoo parikymmentä vuotta Nokiassa työskennellyt tutkimusjohtaja Ilkka Niva. ”Nyt asiat ovat muuttuneet, kun emme ole enää markkinajohtaja.”

Nokiassa eletään herkkiä aikoja. Jokainen uusi keksintö ja patentti on arvokasta omaisuutta. Minkään liikesalaisuuteen viittavan tiedon ei haluta leviävän vääriin 14

Aktuumi | 5/2013

käsiin. Edes kollegat talon sisällä eivät aina tiedä toistensa projekteista.

Yksi syy varovaisuuteen lienee matkapuhelinalan luonne. Kilpailijoista on nykyään vaikea erottautua. Älypuhelimet muistuttavat entistä enemmän toisiaan.

Päätös myydä matkapuhelinliiketoiminta Microsoftille on Nokialle historiallinen käännekohta. Uuden omistajan alaisuuteen siirtyminen tuo epävarmuutta paitsi Nokian suomalaisille myös ulkomaisille työntekijöille. ”Uskon, että Microsoftista tulee kärsivällinen omistaja”, Niva sanoo. ”Esimerkiksi pelikonsolimarkkinoilla Microsoft haastoi Xboxillaan vuosien ajan japanilaisia kilpai-

lijoitaan ennen kuin menestystä alkoi tulla.”

Niva työskentelee Piilaakson Chief Technolygy Officessa, joka ei Microsoftkauppaan kuulunut. Osa Sunnyvalen työntekijöistä siirtyy Microsoftin palvelukseen, osa jää Nokiaan.

Jäljelle jäävä verkkoyhtiö toimii kypsällä toimialalla, jonka liiketoiminta on puhelimiin verrattuna vakaata. Liikevoittomarginaalit ovat pieniä, mutta markkina on pääasiassa kolmen toimijan, Nokian, Ericssonin ja Huawein hallussa.

Ideaali työympäristö Ilkka Niva on yksi niistä johtajista, joka on

Sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta valmistunut Ilkka Niva on työskennellyt parikymmentä vuotta Nokian palveluksessa.

Nykyinen työpaikka Chief Technology Office San Diegossa Kaliforniassa ei kuulu Microsoft-kauppaan.

nähnyt aitiopaikalta Nokian kännykkäbisneksen huiman nousun ja jyrkän laskun.

Hän valmistui aikoinaan sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta.

Ensimmäisen ulkomaankomennuksen hän sai 20 vuotta sitten. ”Ajauduin kansainvälisiin tehtäviin sattumalta. Alkuun tehtäväni oli koota Yhdysvaltoihin San Diegoon tutkimustiimi matkapuhelinten kehittämiseen.”

Nokian liiketoiminta kasvoi parhaimmillaan kymmeniä prosentteja vuodessa. Suomi oli eräänlainen matkapuhelinalan keskus. Nokia työllisti kotimaassa yli 23 000 ihmistä.

Oulussa yliopiston ja Nokian yhteistyö

toimi mallikkaasti. Yliopistossa oli paljon alan osaamista, mikä siivitti yhtiötä eteenpäin. Kun kasvu jatkui, Oulun ja kotimaan matkapuhelinosaaminen ei enää riittänyt.

Tutkimustiimejä ryhdyttiin kokoamaan Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta.

Niva kertoo pitäneensä Oulun yliopistoon yhteyttä pitkään sen jälkeenkin, kun hän oli muuttanut San Diegoon. ”Palasin Suomeen yhtiön johdon toivomuksesta 1997 neljäksi vuodeksi. Paluu kotimaahan oli vaikeampaa kuin lähtö ulkomaille.”

Piilaakso on monella tavalla täydellinen työympäristö. Mistään muualta maailmasta ei löydy yhtä suurta teknologia-alan keskittymää. Naapurissa on maailman parhaisiin kuuluvia yliopistoja, muun muassa Stanford ja University of California.

Palveluja ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on loputtomiin. Sää on miellyttävä ympäri vuoden.

Neljän Oulussa vietetyn vuoden jälkeen Niva palasi takaisin Kaliforniaan. Voi olla, että tällä kertaa pysyvästi. ”Sain vuonna 2006 Yhdysvaltain kansalaisuuden. Lapseni ovat asuneet Kaliforniassa lähes koko ikänsä. Muutama vuosi sitten suoritin täällä MBA-tutkinnon.”

Syitä alamäkeen monia Yhdysvallat on ollut aina Nokialle hankala markkina-alue. Yhtiön matkapuhelimet ei-

vät koskaan saavuttaneet samanlaista suosiota Yhdysvalloissa kuin Euroopassa ja Aasiassa. Niva ei osaa sanoa syytä siihen, miksi Nokia ei Pohjois-Amerikkaa toivotulla tavalla valloittanut. Kymmenen vuotta sitten edelle meni Motorola, myöhemmin Apple.

Syitä nopeaan alamäkeen on useita.

Amerikkalaiset operaattorit halusivat räätälöidä puhelimet ja erottua toisistaan. ”Globaali suuruuden ekonomia -malli ei enää toiminut Yhdysvaltain markkinoilla.

Oman haasteen toi Qualcommin CDMAteknologia, joka sai hallitsevan markkinaosuuden Yhdysvalloissa mutta jäi globaalisti alle 20 prosenttiin”, Niva pohtii.

Puhelimien muuttuessa tietokoneiksi amerikkalaisten ohjelmisto-osaaminen alkoi näkyä. Yksi Nokian virhe oli liika insinöörimäisyys, liiallinen keskittyminen laitteisiin ja liian vähäinen ohjelmistoosaaminen. Esimerkiksi Nokian Ovi-palvelu ei yltänyt lähellekään AppStoren palvelutasoa. ”Täytyy muistaa, että Apple on alun perinkin ohjelmistoyritys. Nokia oli enemmän laitevalmistaja, joka yritti opetella ohjelmistoliiketoimintaa. Nämä asiat jäävät tutkijoiden selvitettäväksi. Saamme ehkä joskus lukea Harvard Business Review -lehdestä selityksiä siihen, miksi kävi niin kuin kävi”, Ilkka Niva toteaa.  15

Petteri

Lö pp

ö nen

/ Finavia

Oyj

Teksti ja kuva: Juho Karjalainen

Sosiaalinen media yritykselle hyödyksi Sosiaalinen media, kuten Facebook ja Twitter, ovat yksi yrityksen markkinointiviestinnän väline. Lupaavia tuloksia sen käyttämisestä esimerkiksi asiakkaiden palautekanavana saatiin SOMELETTI-projektissa.

S

osiaalinen media on 2010-luvulla kasvanut hurjaa vauhtia niin käyttäjämäärältään kuin sovelluskohteiltaan. Tykkäykset ja jakamiset ovat yhä yleisemmin ihmisten ja yritysten arkipäivää. ”Tällä hetkellä kehitys menee niin huimaa vauhtia eteenpäin, että pari vuotta sitten aloitetussa projektissamme alkutilanne tuntuu jo historian tutkimiselta”, projektipäällikkö Pasi Karppinen toteaa pilke silmäkulmassaan.

Puheena on Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen SOMELETTI-tutkimushanke, jonka päätösseminaari pidettiin loka-marraskuun vaihteessa. Projektipäällikkö Karppinen on tiiminsä kanssa tutkinut erilaisia yritysten asiakkaisiin liittyviä sosiaalisen median sovelluksia Oulun lentoaseman ja kauppakeskus Kapteenin tiloissa.

16

Aktuumi | 5/2013

Hankkeessa tutkittiin, kuinka sosiaalinen media voi toimia yrittäjien apuna markkinoinnissa ja käyttäjien palautekanavana sekä kuinka käyttäjät voivat osallistua tilan ja palveluiden kehittämiseen. Tärkeänä tutkimuksen aiheena oli myös käyttäjiin vaikuttaminen teknologian avulla.

Lukutoukka kasvaa kirjoista ”Käytimme alustoina jo olemassa olevia sosiaalisen median palveluita, kuten Facebookia ja Twitteria”, Karppinen selittää.

Esimerkkinä toimii Facebook-sovellus Lukutoukka, jossa tarkoitus on kirjoja lukemalla kasvattaa lukutoukka suuremmaksi ja lopulta kauniiksi perhoseksi. ”Kauppakeskus Kapteenin kirjakauppa Kipassa sijaitsi näyttö, jossa näkyi reaaliaikaisesti erikokoisia lukutoukkia. Tämän näytön avulla asiakkaat houkuteltiin ko-

keilemaan maksutonta sovellusta Facebookissa”, tutkija Liisa Kuonanoja selittää. ”Luetut kirjat merkattiin sovellukseen ylös ja näin voitiin yhdessä kasvattaa toukkaa isommaksi. Mitä enemmän luettiin, sen koreampia syntyneistä perhosista tuli”, hän jatkaa.

Käyttäjien kasvattamat värikkäät siivekkäät saivat hyvin näkyvyyttä kirjakaupan edessä ja toimivat esimerkkinä tehokkaasta houkuttelevasta elementistä. Sovellus sai mukavasti käyttäjiä, ja jatkoa ajatellen Lukutoukassa on kehittäjiensä mukaan paljon potentiaalia.

Kerro, mitä haluaisit syödä?

Oulun lentoasemalla käytössä oli mikroblogipalvelu Twitterin kautta toimiva Aviafeedback-järjestelmä. ”Matkustajilla oli mahdollisuus antaa palautetta vastaamalla

Agnis Stibe (vas.), Liisa Kuonanoja ja Pasi Karppinen keräsivät ja tutkivat Aviafeedback-järjestelmän avulla palautetta Oulun lentoaseman palveluista.

”Jos yritys ei ole valmis vastaamaan käyttäjien palautteisiin tai kehittämään median sosiaalisuutta myös omalta puoleltaan, on massayleisöjä mahdotonta saada.” erilaisiin kysymyksiin lentoaseman palveluista”, tutkija Agnis Stibe kertoo.

Kysymykset käsittelivät turvallisuutta, viihtyvyyttä ja muita käyttökokemuksia. ”Sovelluksen kautta esimerkiksi lentoaseman Hello Cafen ruokalistalle toivottiin rössypottua”, Stibe hymyilee. Käyttämällä kysymyksen ohessa kerrottua #-tunnistetta oli vastaukset helppo löytää ja lajitella.

Matkustajien palautteet näkyivät lentokentällä erillisellä Aviafeedback-näytöllä, mikä teki järjestelmästä ja palautteen antamisesta läpinäkyvää. Eräs palautteen antaja valitteli, että turvatarkastuksessa kengät pois riisuttaessa maton olisi oltava kuiva, mikä otettiin jatkossa huomioon. ”Tällaiset konkreettiset palautteet todistavat, että järjestelmä toimii. Ongelmana onkin saada ihmiset käyttämään sitä”, Stibe kertoo. ”Aviafeedbackin yhteydessä huomattiin, että paras innostavuus saatiin ai-

kaan näyttämällä palautenäkymän ohessa tunnustus ahkerimmalle käyttäjälle.”

Erilaiset käyttäjien paremmuuslistaukset tuntuivat iskevän ihmisten kilpailuviettiin ja saavan kommentoimaan ja osallistumaan tehokkaammin.

Sosiaalinen mediakin vaatii satsausta Pasi Karppisen mukaan SOMELETTIhanke oli kokonaisuutena onnistunut, mutta käyttäjien määrä jäi haluttua pienemmäksi. ”Sosiaalinen media on alustana lähes ilmainen, mutta se vaatii satsausta käyttäjäpuolelta.”

Jos yritys ei ole valmis vastaamaan käyttäjien palautteisiin tai kehittämään median sosiaalisuutta myös omalta puoleltaan, on massayleisöjä mahdotonta saada. ”Sosiaalinen media on yksi kanava kokonaisvaltai-

sessa markkinointiviestinnässä”, Karppinen muistuttaa. ”Joka kerta, kun yritys voi hyötyä yleisön osallistamisesta, crowdsourcingista, on sitä syytä harkita. Hyvin käytettynä se voi vastata kollegalta avun pyytämistä mutta laajemmassa merkityksessä”, Stibe kertoo.

Karppinen tiimeineen kannustaa yrityksiä tarttumaan sosiaaliseen mediaan, sillä sovelluksia on helppo hyödyntää ja teknologia on käyttäjillä jo valmiiksi älypuhelimissaan ja tableteissaan. ”Monet pelkäävät sosiaalisen median mukanaan tuomaa negatiivista kirjoittelua, mutta todellisuudessa suurin osa käyttäjistä ei alennu moiseen. Yleisöön ja asiakkaisiin täytyy luottaa”, sanoo Karppinen. 

17

”Ihmisestä itsestään tulee kehonsa kautta raja, kun hän liikkuu passinsa kanssa maasta toiseen.”

Teksti: Juho Karjalainen Kuvat: Juho Karjalainen ja Rodeo / Juha Tuomi

Avautuvat ja sulkeutuvat rajat Määrittelemällä rajat ja piirtämällä ne karttoihin on käytetty valtaa ja palveltu tiettyjen tahojen etuja politiikasta talouteen tai kulttuuriin. Nykyinen globalisaatio haastaa rajoja, jotka toisaalla sulkeutuvat ja toisaalla madaltuvat.

18

Aktuumi | 5/2013

A

luemaantieteellinen tutkimus tarkastelee erilaisten alueiden rajaamista ja niiden identiteettien muodostumista. Professori Anssi Paasin johtama RELATE-tutkimushanke nimettiin kesäkuussa ensimmäisenä maantieteen alalta Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksiköksi vuosiksi 2014–2019. Rajojen, identiteettien ja transnationalisaation eli ylikansallisten ilmiöiden tutkimiseen keskittyvä yksikkö tarjoaa uusia näkökulmia kohteeseensa. ”1990-luvun puolivälissä talousgurut ennustivat rajatonta maailmaa, ja tähän monella taholla uskottiinkin. World Trade Centerin terrori-isku vuonna 2001 muutti tilannetta, kun tuli ilmi, että meillä onkin monenlaisia rajoista riippumattomia verkostoja, joita pitäisi pystyä kontrolloimaan”, Paasi kertoo.

WTC:n isku nosti esille erityisesti rajoihin liittyvät turvallisuuskysymykset ja rajatutkimuksesta kiinnostuttiin globaalisti. ”Rajat ovat nykyään tiukasti valvottuja Kanadassa sekä Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä. Myös EU:n ulkorajojen kontrolli on lisääntynyt samalla, kun sen sisärajoja on talouden ehdoilla madallettu.”

Rajat täytyykin ymmärtää laajempina ilmiöinä kuin vain maantieteellisinä linjoina. ”Rajat toimivat eri puolilla yhteiskuntaa. Kansakuntaa rakennettaessa esimerkiksi kansalliset tapahtumat ja muistomerkit ovat rajan symboleita”, Paasi selittää.

Nykyisin globaaleihin virtoihin liittyvät ilmiöt, kuten maahanmuutto, pakolaiset ja esimerkiksi yliopistojen hamuama kansainvälinen akateeminen työvoima haastavat perinteisesti ymmärrettyjä rajoja.

Globaalissa maailmassa kansakunnat pyrkivät kuitenkin samanaikaisesti pitämään kiinni kansallisesta identiteetistään. Sosialisaatio eli se, kuinka kansalaisista tehdään kussakin maassa maan kansalaisia, onkin yksi huippuyksikön tutkimuskohteista.

Rajojen ja alueiden uudet tulkinnat Paasin johtamassa huippuyksikössä tutkimus on jakautunut neljään perusteemaan, joista kolmen kotipaikkana toimii Oulun yliopisto ja yhden Tampereen yliopiston joh-

tamiskorkeakoulun aluetieteen laitos. Tutkimusteemat ovat valtion tilallinen muutos, tilallinen sosialisaatio ja identiteetit, rajojen ylitys ja globaalien virtojen hallinta. ”Keskeisenä tavoitteena on etsiä uusia tulkintavälineitä ja merkityksiä rajoille ja alueille, jotta tiedämme, mitä maailmassa on tapahtumassa ja miten tätä pitäisi ymmärtää ja lähestyä tutkimuksen keinoin”, Paasi tiivistää. Tutkijoiden voimat halutaan yhdistää sekä teoreettisten että käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Rajatutkimus kiinnostaa eritoten poliittisen päätöksenteon piireissä, ja soveltamiskohteita löytyy koto-Suomestakin useampia. Esimerkiksi alueliitoksia tehtäessä identiteettiin ja rajanvetoon liittyvät teemat konkretisoituvat. ”Kansainvälistymisen kautta esimerkiksi aluesuunnitteluun liittyvät ajatusmallit liikkuvat vapaasti maasta toiseen. Näin esimerkiksi Yhdysvalloissa luodut käsitteet ja käytänteet voivat heijastua Suomen suunnittelukäytäntöön.” ”Kansainvälistyminen onkin transnationaalinen ilmiö, jossa prosessit ja ideat liikkuvat usein rajoista riippumatta”, Paasi valottaa.

Rajojen seuranta ja kontrolli Rajanylityksen teemaa pohdittaessa Paasi ottaa esille Maltan pääministerin viimeaikaiset kommentit Välimerestä suurena hautausmaana. Libyasta Euroopan puolelle pyrkivät pakolaiset ovat valmiita vaarantamaan henkensä rajaa ylittäessään. ”Todellinen ongelma ei ole raja, vaan tänne pyrkivien ihmisten ahdinko. Sille pitäisi pyrkiä tekemään jotain eikä ajatella pelkästään Kansainvälistymisessä prosessit ja ideat liikkuvat usein rajoista riippumatta.

Toisaalta rajojen avulla erotellaan haluttuja ja ei-haluttuja liikkujia, kuvaa professori Anssi Paasi.

rajakontrollin tiukentamista.” ”Rajat ovat tutkimuksemme mukaan olemassa eräänlaisina teknologisina vallan maisemina, joita luonnehtivat seuranta ja kontrolli. Niiden avulla erotellaan haluttuja ja ei-haluttuja liikkujia”, Paasi jatkaa.

Rajan valvonnan teknologisoituessa myös passeja kehitetään jatkuvasti. Rajojen ylityksiä voidaan valvoa tarkemmin erilaisten passeihin kiinnitettyjen bio-ominaisuuksien avulla, ja rajamekanismit voidaan ulottaa toisten valtioiden alueelle. ”Tässä tilanteessa ihmisestä itsestään tulee kehonsa kautta raja, kun hän liikkuu passinsa kanssa maasta toiseen”, Paasi pohtii.

Kohti tieteenalarajojen murtamista Paasin tutkimusryhmä on vahvasti monitieteinen ja asiantuntijoita löytyy ihmismaantieteen lisäksi muun muassa sosiologian, politiikan tutkimuksen, matkailututkimuksen, hallintotieteen ja aluetieteen saralta.

Huippuyksikkö-status tuo merkittäviä resursseja tutkimukselle ja lisää suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä. Uusia tutkijoita Paasi rekrytoi parhaillaan. ”Haluamme saada nuorten tutkijoiden luovuuden mukaan ja he pääsevät muovaamaan lopullista tutkimussuunnitelmaa”, hän painottaa.

Vuosikymmenten ahkera työ rajatutkimuksen parissa ja kattavat kansainväliset verkostot olivat valtteina akatemian huippuyksikköhaussa. Syntynyt huippuyksikkö toimiikin tärkeänä etappina, merkkipaaluna alue- ja rajatutkimuksen historiallisessa kehityksessä ja tarjoaa loistavan mahdollisuuden vanhojen tieteenalareviirien murtamiseen.  19

Näköalattomuus arkkitehtuurin suurin uhka Teksti: Hanna-Mari Vanhasalmi Kuva: Juha Sarkkinen

Rainer Mahlamäki 1956

syntyi Ilmajoella osakas 8 Studio Oy:ssä 1987 valmistui arkkitehdiksi Tampereen teknillisestä yliopistosta 1992 alkaen osakas Lahdelma & Mahlamäki Oy:ssä 1997 Oulun yliopiston arkkitehtuurin professoriksi 2000 ­­– 05 arkkitehtuurin osaston johtaja 2002–2006 Suomen arkkitehtuurimuseon hallituksen puheenjohtaja 2007–2011 Suomen arkkitehtiliiton SAFA:n presidentti 2012 alkaen Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen hallituksen puheenjohtaja 1986–1992

Rainer Mahlamäki toivoo oman työnsä välittävän tuleville arkkitehtisukupolville perinnöksi kunnioituksen työntekoa kohtaan ja optimistisen mielialan, joka on aina leimannut parasta suomalaista arkkitehtuuria. Taustalla Mahlamäen suunnittelema, ensi vuonna Ouluun valmistuva Kastellin monitoimitalo.

Palkintoja: Taiteen Nuori Suomi -palkinto rakennus­ taiteesta 2008 Taiteen Suomi -palkinto rakennustaiteesta.

1997

asuu

Helsingissä vaimonsa kanssa, kaksi aikuista poikaa.

20

Aktuumi | 5/2013

Ihminen voi menestyä työssä kuin työssä, jos alaan kytee palava into, uskoo julkisen rakentamisen professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki . Opiskelijoilleen hän kuitenkin muistuttaa, ettei itseään kannata ottaa liian vakavasti.

P

rofessuuri Oulun yliopistossa ja aktiivinen suunnittelutyö Lahdelma & Mahlamäki Oy:ssä Helsingissä vaativat Rainer Mahlamäeltä paljon matkustamista ja työtä, mutta yhdistelmä on hänelle mielekäs. Hänen mukaansa on tärkeää, että yliopiston ulkopuolisessa työelämässä meritoituneet henkilöt siirtävät tietonsa luentosaleihin. Mahlamäki uskoo, että silloin syntyy luonteva tapa rikastuttaa yliopisto-opetusta. ”Tutkimuksella ei arkkitehtuurissa ole vielä pitkiä perinteitä. Opetus, suunnittelu ja tutkimus ovat usein samaa työtä, ja minusta se on terve ajattelutapa. Oma työnikin on suuren suuri mytty, jonka osasia on joskus vaikeaa erottaa toisistaan.

Professor on practise on yleisempää maailmalla kuin meillä, mutta pikku hiljaa se on rantautumassa myös Suomeen.”

Mahlamäki on suunnitellut useita Suomen arkkitehtuurihistoriaan jääviä rakennuksia, kuten Suomen Luontokeskus Haltian Espoossa ja Suomen Metsämuseo Luston Punkaharjulla. Maailmalla hänen huomiota herättävimpiin töihinsä kuuluu Puolan juutalaisten historiallinen museo Varsovassa. Työ voitti kansainvälisen arkkitehtikilpailun vuonna 2005. Kahdeksan vuoden uurastus projektin parissa päättyi keväällä 2013, kun museo avattiin kävijöille. Tulevaisuudessa museossa uskotaan vierailevan puoli miljoonaa ihmistä vuosittain. ”Vaikka inhoan sanaa ´vienti´ etenkin arkkitehtuurin kohdalla, kyllä jokainen kantaa palan taustastaan ja kulttuuristaan mukanaan töihinsä. Varsovan museosta onkin sanottu, että se on perin suomalainen rakennus.”

Museo on rakennettu puistoon, jonka paikalla sijaitsi toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan ajan suurin juutalaisgetto. Mahlamäki odotti projektin kohtaavan poliittisia ristipaineita, mutta yllättyikin vastaanotosta. ”Ei varmasti ollut ollenkaan haitaksi, että suunnittelijana oli suomalaisarkkitehti. Projekti ei missään vaihees-

sa joutunut poliittisen kiistelyn alle ja se on otettu positiivisesti vastaan. Rakennus on tärkeä sekä juutalaiselle yhteisölle, Varsovalle että Puolalle.”

Menestys ei edellytä johdatusta Rainer Mahlamäki kertoo päätyneensä arkkitehdiksi melkein sattumalta. Suunnitelmissa oli myös hakeutua opiskelemaan oikeustieteitä, mutta se jäi, kun tieto sisäänpääsystä Tampereen teknilliseen yliopistoon tuli.

Ensimmäiset neljä opiskeluvuotta kuluivat pohtiessa alan sopivuutta itselle. Kaik-

”Meillä on resursseja käytössä, mutta kiinnostavimmat arkkitehdit tulevat silti nyt Kiinasta, Afrikasta ja Intiasta.” ki muuttui, kun Mahlamäki sai kesätyön arvostetun rakennusopin professorin Erkki Helamaan arkkitehtitoimistosta. Pian sen jälkeen Mahlamäki perusti opiskelukavereidensa kanssa suunnittelutoimiston, 8 Studion, ja hiljalleen myös suunnittelukilpailujen voittoja alkoi kertyä. ”En usko, että työssä menestyäkseen täytyy olla jotenkin valaistunut. Järjestelmällisyys, määrätietoisuus ja ahkeruus riittävät. Jos jokin asia syntyy vaivattomasti, se on merkki pitkästä harjoittelusta ja isosta työmäärästä”, hän kiteyttää. ”Sanon aina opiskelijoillekin, etteivät ottaisi asioita niin vakavasti. Se, että voisimme menestyä työssä kuin työssä, kertoo vain siitä, että meissä on monenlaisia ominaisuuksia.”

Perintönä optimismi Mahlamäen mukaan nykyarkkitehtuuri Suomessa painii saman kysymyksen kans-

sa kuin suomalainen nykydesign: onko se enää edes elossa? ”Meillä on hyvä, kytevä hiillos maineemme pohjalla: Alvar Aalto ja 50- ja 60-lukujen arkkitehtuuri. Parhaat ideat ja keksinnöt suomalaisessa arkkitehtuurissa ovat syntyneet sotien jälkeen.”

Vaikeissa olosuhteissa syntyy Mahlamäen mukaan kestävää ja taiteellista arkkitehtuuria, sillä uutta on kehitettävä noina aikoina tehokkaasti niukoin varoin. ”Nykyisin meiltä kuitenkin puuttuu arkkitehtuurin kärkinimi, ja julkista keskustelua leimaa se, että meillä on liian paljon hometta, vuotavia kattoja ja rakennusvirheitä. Ja että asunnot ovat liian kalliita.”

Yltäkylläisyyden aikakaudella länsimainen arkkitehtuuri tuntuu polkevan paikallaan. ”Tämä on yleismaailmallinen tilanne.

Meillä on resursseja käytössä, mutta kiinnostavimmat arkkitehdit tulevat silti nyt Kiinasta, Afrikasta ja Intiasta. Esimerkiksi Kiinasta tulee nuoria, kriittisiä arkkitehteja, jotka ymmärtävät hyvin väestönkasvun ja ekologiset ongelmat. Meidän pitäisi Suomessa seurata muuta maailmaa ja pitää siihen tiiviisti yhteyttä.”

Mahlamäki toivoo oman työnsä jättävän tuleville arkkitehtisukupolville perinnöksi kunnioituksen työntekoa kohtaan sekä optimistisen mielialan, sillä juuri se on leimannut parasta suomalaista arkkitehtuuria aina. Suomen kolmesta arkkitehtikoulusta valmistuu hänen mielestään eteviä nuoria arkkitehteja. ”En ole lainkaan pessimistinen tulevaisuuden arkkitehtuurin suhteen. Jokainen ikäpolvi tuottaa hyviä arkkitehteja, mutta kaikki aikakaudet eivät tuota tasapuolisesti mahdollisuuksia hyvään arkkitehtuuriin. Nyt suuri ongelma on yhteiskunnallisen demokratian väärä tulkinta: hyväkin arkkitehtuuri ja osaavan arkkitehdin työ muussaantuu valitettavan usein harmaaksi soseeksi arkojen päätöksentekijöiden ja hätähousuisten rakennuttajien näköalattomuudessa. Siinä on tämän päivän arkkitehtuurin uhka.”  21

”Häiriköt” hoidetaan puhumalla Sanat ”häirikköoppilas” ja ”häirikkövanhempi” tunnetaan keskusteluista koulujen ongelmista. Häiriökäyttäytymisen taustalta löytyy kommunikaatiokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Sitä korjataan rakentamalla tietoisesti luottamusta koulun, oppilaan ja kodin välille puhumalla ja keskustelemalla.

Teksti: Matti Heinineva • Kuvat: pixmac

K

oulun ja kodin suhde on parhaimmillaan molemmin puolin sekä kuunteleva että kunnioittava. ”Se ei tarkoita nöyristelyä, vaan sitä, että kunnioitetaan toisen kokemusta, tunteita ja niitä asioita, joita toinen yrittää sanoa”, tutkijatohtori Maija Lanas Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta kiteyttää.

Suomen Akatemian rahoituksella aihetta tutkivan Lanaksen mukaan kodin ja perusopetuksen toimivassa vuorovaikutuksessa kummallakaan osapuolella ei ole tarvetta puolustella.

22

Aktuumi | 5/2013

”Siihen liittyy yhteinen ymmärrys tavoitteista. Esimerkiksi poronhoitokylässä ristiriita voi näkyä niin, että koulun tavoitteena on viedä ihmisiä pois kylästä koulutuksen ja pysyvien työpaikkojen äärelle, kun kyläläiset taas mielellään soisivat, että lapsia pysyisi kylissäkin jatkamassa poronhoitoa”, kuvaa etnografista väitöstutkimustaan tehdessään syyslukukauden lappilaiskylässä asunut, Oulun yliopistosta vuonna 2011 väitellyt Lanas.

Häiriökäytöksestä puhuttaessa tutkijatohtori painottaisi mieluummin merkityksiä. ”Häiriökäytöksen sijaan puhuisin lap-

sen haasteellisena näyttäytyvästä toiminnasta. Merkitys käyttäytymiseen voi tulla opettajan odotuksista, lapsen tarkoituksista ja toisaalta siitä, miten koulussa on mahdollista toimia.”

Vanhempia kuunnellen Koulun ja kodin suhteen voi asettaa koetukselle niin kiire kuin ylireagointikin. ”Opettajat eivät välttämättä ehdi antaa muutamalle vanhemmalle sitä huomiota, mitä he tarvitsisivat, jotta suhde kehittyisi luottamukselliseksi.”

"Koulutuksen pitäisikin antaa op ettajill e muita keinoja, etteivät he joudu vaikeassa tilanteessa tekemään yksin sitä mahdotonta ratkaisua "

Kun vanhemmat kohtaavat opettajan, he voivat Lanaksen mukaan samalla nähdä myös omat pahimmat pelkonsa. Tutkija kuoppaisi kuitenkin termin häirikkövanhemmista. ”Kuka tahansa vanhempi, joka yrittää kommunikoida tavalla, jota opettajalla ei ole välineitä ymmärtää, saa helposti häirikkövanhemman leiman.”

Hän lisää, että ammattitaitoa koskevat odotukset pitää silti opettajille asettaa. ”Tärkeää on myönteinen panostus, eli jos kyseessä on haastava vanhempi, voi opettaja vaikka soittaa hänelle ja kertoa, että tänään meillä ja sinun lapsellasi oli hyvä päivä.”

Oulun normaalikoulussa opettajia auttaa huoltajien aktiivisuus. ”Koulu luonnollisesti on aloitteentekijänä, mutta yhteistyön on oltava vastavuoroista, eli koululla tulee olla valmiuksia ottaa vastaan koulunkäyntiin liittyviä vanhempien aloitteita ja toivomuksia”, perusopetuksen rehtori, filosofian tohtori Seija Blomberg Koskelan yksiköstä sanoo.

Keinovalikoima ei kurita Tutkimuksen tavoitteena on löytää tietoa, miten häiriökäytös syntyy. ”Kielteisten

tunteiden ilmaisemisen kieltämisen sijaan olisi hyvä oppia ja opettaa hyväksymään erilaiset tunteet itsessään ja muissa sekä kohtaamaan ne myönteisillä tavoilla”, Maija Lanas toteaa. Käyttäytyminen voi myös viestiä siitä, ettei opetusmenetelmä ole paras mahdollinen juuri tälle lapselle. ”Ristiriitatilanteita ei kuitenkaan voida yrittää ratkaista siten, että rikotaan lapsen oikeutta tuntea olevansa fyysisesti turvassa. Toisaalta on pohdittava, mitä tehdä tilanteessa, jossa lapsi riehuessaan saattaa satuttaa itseään tai muita.”

Monissa muiden maiden kouluissa on 23

"Käyttäytymin en voi myös viestiä siitä, ettei

op etusmen etel mä ol e paras mahdoll in en juuri täll e lapsel le. " Lanaksen mukaan turvallisia huoneita, johon lapsi voi mennä rauhoittumaan. Suomessa ne ovat vielä harvinaisia. ”Keinovalikoima, etenkin fyysisesti, on tietysti hyvin rajallinen. Koulutuksen pitäisikin antaa opettajille muita keinoja, etteivät he joudu vaikeassa tilanteessa tekemään yksin sitä mahdotonta ratkaisua”, Lanas jatkaa.

Normaalikoulussa Koskelassa pääsääntöisin menetelmä on keskustelu. ”Ongelma pyritään analysoimaan ja etsimään ratkaisua yhdessä. Tarvittaessa oppilas ohjataan eteenpäin, jos ulkopuolista apua tarvitaan.

Mikäli tilanteet edellyttävät monialaisen tiimin pohdintaa, asiaa käsitellään oppilashuoltoryhmässä”, Seija Blomberg kertoo.

Oulun normaalikoulussa noudatetaan myös kiusaamisen vastaista ohjelmaa. ”Kodin ja koulun yhteistyön merkitys korostuu häiriötilanteita ratkottaessa. Mikäli välille on syntynyt riittävä luottamus, on kokemus osoittanut, että vaikeisiinkin ongelmiin löytyy ratkaisu.”

tää. Sinällään keskustelu antaa kyllä eräänlaisen tunneventtiilin sekä opettajille että vanhemmille.”

Keskustelua häiriökäyttäytymisestä ja opettajien jaksamisesta aktiivisesti seuraava Blomberg pitää tärkeänä, että luottamusta kodin ja koulun välille pyrittäisiin tietoisesti rakentamaan. ”Jos luottamusta on riittävästi, ongelmat eivät kärjisty sillä tavoin kuin niitä viime aikoina on kuvailtu.”

Huolettava yhtälö Häiriötilanteet voivat vaikuttaa opettajien työssä jaksamiseen eri tavoin. ”Jotkuthan voivat tuntea olevansa omimmillaan, jos he kokevat pystyvänsä auttamaan lapsia vaikeiden asioiden kanssa, vaikka samalla opettajilla onkin kasvava burnout Suomessa”, Lanas arvio.

Hän kertoo, että etenkin aineenopettajaopiskelijoilla on joskus illuusio, että kaik-

ki opetuksen ulkopuolinen olisi työn ulkopuolista. ”Jos opettajat taas kokevat työnsä niin, että siihen kuuluvat myös kasvatukseen liittyvät tehtävät ja vaikeat tunteet, vaara palaa loppuun on pienempi.”

Tutkija lisää, että Suomessa opettaja harkitsee alan vaihtoa kuitenkin harvoin jo vaativan koulutuksen ansiosta. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan hakijoita oli esimerkiksi viime vuonna 1547, joista 100 otettiin sisään.

Suuntaus on Lanaksen mukaan silti tärkeää tunnistaa, koska Suomessa lasten kouluhyvinvointi ei ole kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla. ”Jos kouluhyvinvointi on heikkoa samalla, kun meillä on edelleenkin pieni mutta kasvava määrä opettajia, jotka jättävät alan, niin silloin se tietysti ennakoi jotakin”. Keinot asiaan puuttumiseksi on tutkijatohtorin mukaan otettava syyniin sekä opettajakoulutuksessa että kouluissa. Näin on tietysti jo tehtykin. 

Raivari ei pilaa kaikkea Tutkijasta kiehtovaa on pureutua myös opettajien epäonnistumisen tunteisiin. ”Jos opettajat tuntevat, ettei heillä ole keinoja estää lasten raivokohtauksia, he voivat kokea valtavaa epäonnistumisen tunnetta, joka voi heijastua lapseen. Tutkimuksen näkökulmasta parhain keino vapauttaa painetta on hyväksyä, että joskus lapset vain saavat raivareita. On vain löydettävä paras mahdollinen ratkaisu lapselle ja tilanteelle.”

Lanas muistuttaa, että julkisella keskustelulla on tapana syyllistää joko opettajia, vanhempia tai mahdottomia lapsia. ”Opettajat saavat siitä hirmu vähän välineitä ja tukea myönteisiin ratkaisuihin. Se ei toki tarkoita, että ongelmat pitäisi kiel24

Aktuumi | 5/2013

"Häiriökäytöksen sijaan puhuisin lapsen haasteellisena näyttäytyvästä toiminnasta. Merkitys käyttäytymiseen voi tulla opettajan odotuksista, lapsen tarkoituksista ja toisaalta siitä, miten koulussa on mahdollista toimia. "

eentekijänä, "Koulu luonnoll isesti on al oitt stavuoroista, mutta yhteistyön on oltava va ksia el i koul ul la tulee ol la valmiu liittyviä ottaa vastaan koul unkäyntiin omuksia. " vanh empien al oitteita ja toiv

Tutkimuksesta välineitä häiriötilanteisiin Koulun ja kodin yhteistyö sekä häiriökäyt-

täytyminen nivoutuvat Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksessa moneen asiaan, kuten opettajien ja koulun arvoihin, opettajan välineresursseihin, kulttuurieroihin, erilaisiin tunnesääntöihin sekä syrjäytymisen ja kuulumisen väliseen rajapintaan.

Living Stories -tutkimusryhmässä näkökulmia lähestytään viiden eri akatemiaprojektin kautta. Suomen Akatemian rahoittamista projekteista on tällä hetkellä käynnissä kolme. Kuulumisen ja syrjäytymisen ehtoja tutkitaan yhteistyössä päiväkotien tai koulujen opettajien kanssa.

Tutkimusperustaisessa opettajankoulutuksessa kaikki, mitä tutkitaan, opetetaan tuleville opettajille. ”Tulevien opettajien on tarkoitus oppia tutkimustiedon pohjalta tutkimaan omaa ympäristöään niin, että he osaavat

identifioida näitä samoja asioita ja muuttaa Lanas toivoo vanhempien saavan hyötyjä tutkitoimintaympäristöään”, tutkijatohtori Maija muksesta lasten opettajien kautta. Oman väitösLanas selventää. tutkimuksensa aikana Lapissa hän kertoo tavan”Samalla tutkitaan, miten esimerkiksi häi- neensa koululaisten vanhemmat vähintään kahriökäytökseen liittyviä monimutkaisia emoti- desti jutellen muun muassa siitä, mikä heidän laponaalisia ja haastavia asioita voidaan opettaa”, silleen on tärkeintä. hän lisää vuoteen 2016 jatkuvaan akatemiaTutkimuksella on Maija Lanaksen mukaan hyvät projektiinsa viitaten. kansainväliset verkostot. Toistuva Suomen AkateOulun yliopistossa tutkimusperustaisen mian rahoitus puolestaan kertoo, että tutkimus opettajankoulutuksen kehittämistavoitteis- ajankohtaisesta aiheesta on kansallista kärkeä. sa syrjäytymisen ehkäisy, monikulttuurisuus ja erityiskasvatus ovat merkittävässä osassa.

Matti Heinineva Kentälle tutkimus siirtyy aina, kun jokin asia on tutkimuskontekstina. ”Tutki"Tutkimus tulee käymus tulee käytäntöön jo silloin, kun sitä tehdään. Kun tutkimusta tehdään yhdes- täntöön jo silloin, kun sä esimerkiksi koulujen kanssa, palvelee se aina myös siihen osallistuvien koulujen sitä tehdään. Kun tarkoitusperiä.”

tutkimusta tehdään yhdessä esimerkiksi

koulujen kanssa, pal-

velee se aina myös siihen osallistuvien koulujen tarkoitusperiä. "

Juha Tuomi / Rodeo

25

Juuret syvemmät kuin Talvivaaran montut Talvivaaran nikkelikaivos on vaikuttanut syvästi kaivosalueen paikallisyhteisön elämään ja ympäristöön. Muutos on hiipinyt arkeen hiljalleen viime vuosikymmenen aikana, eikä sitä ole aina ollut helppo hyväksyä. Alueen entisille maanomistajille kaivos toi tullessaan tuskaa menetetystä kodista ja epävarmuutta tulevasta.

Teksti: Sanna Ollila • Kuva: talvivaara

26

Aktuumi | 5/2013

K

ulttuuriantropologi Anneli Meriläinen-Hyvärinen Oulun yliopistosta tarkastelee post doc -tutkimuksessaan Talvivaaran paikallisyhteisön elämäkerrallisia paikkasuhteita ja niihin liittyviä kokemuksia kaivostoiminnasta. Kaivoksen vaikutus on ollut kahtalainen: toisaalta se on lisännyt Kainuun elinvoimaa, toisaalta aiheuttanut alueen entisille maanomistajille menetyksiä.

Kaivoksen konkreettinen vaikutus ihmisten elämään on alueella silmin nähtävissä. Samalla, kun Sotkamoon on tullut uutta väkeä ja kaivosliikenne on vilkastuttanut liikennettä, osa paikallisista on siirtynyt pois alueelta ja luopunut vanhoista asuinpaikoistaan. Muutoksen vaikutukset eivät ole yksiulotteisia: yhden luopuessa kodistaan toinen saa kauan kaivatun työpaikan ja turvatun toimeentulon.

Talvivaaran perustamisvaiheessa UPMKymmene oli vastikään lakannut toimimasta Kainuussa, joten uudella kaivoksella oli työllisyyden kannalta suuret vaikutukset. Siksi kaivostoiminta nähdään edelleen yleisesti positiivisena. ”Monet toivovat, että kaivos saisi jatkaa sillä ehdottomalla edellytyksellä, että ympäristöhaitat saadaan korjatuksi ja tekniikka hallintaan”, Anneli Meriläinen-Hyvärinen kertoo.

tarkasteltaessa sosiaalisten vaikutusten arvioinnin pitää olla ehdottomasti laajempi ja sen pitää saada enemmän tilaa menettelyssä. Kaivosten perustamiseen kaivataan harkintaa. Paikallisyhteisön näkyväksi tekeminen ja aseman turvaaminen ja ylipäätään ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin turvaaminen on tärkeintä.” ”Paikallisyhteisön näkökulmasta kaivostoiminnan onnistuminen riippuu siitä, miten yhteys paikallisyhteisöön hoide-

Hyvinvointi onnistumisen mittari

Kaivos tuli vääjäämättä

Paikallisten mielessä kipsisakka-altaan vuoto yhdistyy kaivoksen hallitsemattomuuteen. Katastrofi aiheuttaa pelkoa tulevaisuudesta ja peruuttamattomista muutoksista ympäristössä.

Kaivosalueen paikallisyhteisö on kokenut tulleensa kaivoksen perustamisvaiheessa kaltoin kohdelluksi. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja kaivoksen ja paikallisyhteisön välille.

Meriläinen-Hyvärinen painottaa, että etukäteisarviointia ja tämän tiedon soveltamista myöhemmin pitää kehittää kaivostoiminnassa. ”Paikallisyhteisön asemaa

”Menneisyyden menetyksen ohella surraan menetettyä tulevaisuutta.” taan. Ympäristön ja paikallisyhteisön kustannuksella kaivostoiminta ei saa tapahtua.

Talvivaaran nikkelikaivoksessa toiminnan hallinta ei ole onnistunut”, Meriläinen-Hyvärinen sanoo.

Tutkijan näkökulmasta kaivostoiminnan onnistumiseksi tarvitaan juridiset menettelytavat, joiden puitteissa työskennellään.

Talvivaaran tapauksessa ongelmat johtuivat osin kokemattomuudesta niin tekniikan, ympäristön kuin yhteisönkin suhteen.

Sotkamon Talvivaaran alueen paikallisyhteisön suhtautuminen kaivokseen oli alun alkaen epäilevää. 2000‑luvun alkupuolella kaivoksen perustamiseen ei julkisesta spekulaatiosta huolimatta uskottu. Kun päätös perustamisesta vuonna 2004 tehtiin, ensimmäinen reaktio oli tyrmistys.

Kaivosalue perustettiin julkisessa puheessa keskelle ”ei-mitään”, joten kaivosalueen silloisten maanomistajien mielipiteet jäivät mediassa perustamisvaiheessa vähälle huomiolle kaivoksen itsensä saadessa paljon positiivista julkisuutta.

Maa kaivostoimintaa varten hankittiin maanomistajilta vapaaehtoisilla kaupoilla.

”Jos sopimuksia ei olisi saatu aikaan, maat olisivat menneet pakkolunastukseen. Tällöin korvaussumma olisi todennäköisesti ollut huonompi”, toteaa Meriläinen-Hyvärinen.

Menetetty koti säilyy muistoissa Kaivosalueita lunastettaessa moni menetti kotinsa tai lomamökkinsä. Paikka jäi kaivoksen jalkoihin, ja tutusta koti- tai mökkimaisemasta on nykyisin jäljellä enää muisto paikallisten mielissä. Menetetty koti säilyy ajatuksissa elävänä, vaikka sitä ei enää fyysisesti olisi olemassa. ”Menneisyys ja eletty elämä palaavat mieliin ja tuovat esille ihmisten sidokset kotiseutuunsa, paikkaan, johon he aiemmin ovat itsestään selvästi katsoneet kuuluvansa,” Meriläinen-Hyvärinen kuvaa. Kokemus paikkaan kuulumisesta on tärkeä osa menneisyyttä.

Menneisyyden menetyksen ohella surraan menetettyä tulevaisuutta. ”Tiedostamme, että sitä, minkä oletimme olevan pysyvää, ehyttä ja muuttumatonta elämässämme, ei tietyn päivämäärän jälkeen ole enää olemassa meille.”

Muistojen merkitys on korvaamaton osa ajatusta kodista, ja ne vahvistavat sidettä siihen. Tärkeässä asemassa ovat läheiset ihmiset, suku, paikallisyhteisö, sen historia ja luonto. Muistot koostuvat konkreettisista hetkistä, itse tehdystä työstä ja kaikista niistä kerroksista, joita vuosien varrella on kertynyt paikkaan liittyen. Talvivaaran kaivosalueen entiset asukkaat muistavat, miltä paikat tuoksuivat, tuntuivat, kuulostivat ja näyttivät. 

27

Teksti: Heidi Hahtola Kuva: Tuomas Heinonen / Rodeo

Merikotka

ei ole viel채 turvassa

28

Aktuumi | 5/2013

Uhanalaisten merikotkien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mutta genetiikka paljastaa kannan olevan edelleen haavoittuva. Suojelutoimenpiteistä huolimatta esimerkiksi tuulivoimalat voivat tuoda haasteita lajin elpymiselle.

S

uomessa on tällä hetkellä noin 1500 merikotkaa. Määrä on moninkertainen verrattuna 1970-lukuun, jolloin suomalainen merikotkakanta oli sukupuuton partaalla. ”Ympäristömyrkkyjen seurauksena Suomessa oli vain reilut 30 pesivää paria.

Konkreettiset suojelutoimet auttoivat lajia toipumaan, ja nykyään merikotkan levinneisyysalue kattaa koko länsirannikon sekä alueita Lapissa”, tutkija Suvi Ponnikas Oulun yliopiston biologian laitoksesta kertoo.

2000-luku on ollut merikotkalle hyvää aikaa ja laji on osoittanut merkkejä leviämisestä sisämaahan myös Etelä-Suomessa.

Kotkien genetiikkaa valmisteilla olevassa väitöskirjassaan tutkinut Ponnikas kuitenkin huomauttaa, ettei määrän kasvu vielä yksin riitä varmistamaan kannan tulevaisuutta. ”Merikotkakanta ei ole geneettisesti saavuttanut sellaista tasoa, että se olisi pitkällä aikavälillä elinvoimainen.”

laatiokoon määritelmä. Se kuvaa populaation kykyä ylläpitää geneettistä monimuotoisuuttaan. ”Sekä Pohjois-Suomen että rannikon lintujen efektiivinen populaatiokoko jää riskirajojen alle. Pesivien parien määrä on liian pieni, mutta sukusiitoksesta en löytänyt viitteitä kummastakaan populaatiosta. Se on hyvä merkki”, Ponnikas kertoo.

ten ne ovat kahdelta eri suunnalta tulleita”, Ponnikas selittää.

Muualta tuleva geenivirta on tärkeää lajin säilymisen kannalta, sillä se lisää muuntelua populaation sisällä. ”Etenkin Lapissa geenivirta on auttanut merikotkaa toipumaan. Vaikka populaatio on pienempi kuin rannikolla, Lapin linnuilla havaittiin enemmän geneettistä muuntelua.”

Geenivirtaa naapurista

Tuulivoimaloiden vaikutus tuntematon

Suomessa kaksi populaatiota

Ponnikas on kuitenkin havainnut Suomen populaatioon tulevan geenivirtaa myös naapurimaista. ”Lapissa on tehty jonkin verran havaintoja rengastetuista linnuista, jotka ovat tulleet muualta pesimään. Havaintoja on ollut kuitenkin aika vähän, koska pesivien lintujen renkaita on vaikea päästä lukemaan. Geneettiset tulokset osoittavat, että Suomen populaatioihin tulee geenivirtaa enemmän kuin aiemmin osattiin olettaa.”

Rannikkopopulaatioon tulee geenejä läheiseltä Ruotsin rannikolta ja Lappiin on saapunut pesimään lintuja Pohjois-Ruotsista ja Kuolan niemimaalta. ”Aineistostani löytyi kaikkina tutkimusvuosina useita yksilöitä, jotka poikkeavat geneettisesti muusta populaatiosta. Lapissa nämä poikkeavat yksilöt eroavat myös toisistaan, jo-

Ponnikas on käynyt läpi yli 800 merikotkayksilön DNA-aineiston, jonka Metsähallitus ja WWF:n merikotkatyöryhmä kokosivat pesäpoikasten rengastuksien yhteydessä vuosina 2003–2007. Muiden Pohjoismaiden merikotkien genetiikkaa on jo tutkittu, mutta Suomessa tutkimus on ensimmäinen laatuaan. ”DNA-näytteet paljastavat, että Suomen kaksi maantieteellistä populaatiota ovat erilaistuneet myös geneettisesti. Siksi rannikon ja Lapin lintuja täytyy tutkia omina yksikköinään”, Ponnikas toteaa.

Suomessa pesii noin 430 merikotkaparia, joista reilut 60 Lapissa. Kannan elinvoimaisuudesta kertoo kuitenkin lintujen lukumäärää paremmin efektiivisen popu-

Merikotkat ovat synnyinpaikkauskollisia eli sukukypsäksi tultuaan ne palaavat pesimään lähelle synnyinpaikkaansa. Suvi

”Uhanalaisuusluokituksen voi tulevaisuudessa toivottavasti poistaa kannan kasvun seurauksena.”

Maailmanlaajuisesti verrattuna suomalaisia merikotkia seurataan tarkasti, mikä Ponnikkaan mielestä on äärimmäisen tärkeää lajin pelastumisen kannalta. ”Kotkien rooli ravintoketjun huipulla sekä alhainen populaatiotiheys tekee niistä haavoittuvaisia. Siksi mahdolliset uhat on tärkeää selvittää. Rannikolle on esimerkiksi kaavailtu suuri määrä tuulivoimalahankkeita, joiden vaikutusta merikotkiin ei vielä riittävästi tunneta”, hän miettii.

Petolintujen tiedetään lentävän herkästi tuulivoimaloiden lapoihin. Voimalahankkeilla voi siis olla vaikutuksia merikotkakantaan, jos ne toteutuvat suuressa mittakaavassa eikä merikotkien pesimäalueita oteta huomioon voimaloiden sijoittelussa.

Mahdollisista uhista huolimatta tutkija on optimistinen merikotkan tulevaisuuden suhteen ja uskoo lajin toipuvan elinvoimaiselle tasolle. ”Uhanalaisuusluokituksen voi tulevaisuudessa toivottavasti poistaa kannan kasvun seurauksena. Samaan hengenvetoon kuitenkin lisään, ettei suojelutoimia voi jättää sikseen. Kotkia on edelleen seurattava, sillä eihän kukaan nähnyt ympäristömyrkkyjenkään aiheuttamaa pullonkaulaa ennakolta”, Ponnikas summaa.  29

Paula Vanninen 1958

syntyi Vihannissa ylioppilas Vihannin lukiosta 1984 filosofian maisteri Oulun yliopistosta alana orgaaninen kemia 1984–1996 tutkija, Orion 1988–1990 väitösopinnot, Leidenin yliopisto, Hollanti 1991 filosofian lisensiaatti ja 1992 filosofian tohtori Oulun yliopistosta alana rakennetutkimuksen kemia 2002–2003 johtaja, analyyttinen kehitys ja laadunvalvonta, Biotie Therapies 2004 laboratoriojohtaja, molekyylilääketieteen tutkimusohjelma, Helsingin yliopisto 2005– johtaja, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos Verifin 2011 professori perheeseen kuuluu mies ja 15-vuotias poika asuu Kirkkonummella Natura-alueen vieressä 1977

”Olisin tietysti voinut valita henkisesti helpommankin työn”, Vanninen miettii päätymistään kemiallisten aseiden pariin.

Innostus työhön syntyy elämänasenteista: ”Tunnen, että voin työssäni tehdä omalta osaltani jotakin hyvää, sillä yritämme estää kemiallisten aseiden käyttämisen.

Teksti: Raija Tuominen Kuva: Linda Tammisto / Helsingin yliopisto / kuvapalvelut

Alumni maailman tulipesissä Oulun yliopiston Vuoden Alumni 2013, professori Paula Vanninen on tahtomattaan noussut otsikoihin: hänen tutkimusryhmänsä oli syksyllä mukana selvittämässä Syyrian sodan sariinikaasuepäilyjä.

30

Aktuumi | 5/2013

S

yyskuun kolmannen päivän yönä sen johtama Verifin toimii kieltosopimuk- Kemisti lapsesta saakka ruotsalainen sotilaskone laskeutui sessa mainittuna kansallisena viranomaiHelsinki-Vantaan lentokentälle sena Suomessa. Verifin on yksi niistä 22 ”Olen aina halunnut tulla kemistiksi, vaiklastinaan näytteitä Syyriasta. Ko- laboratoriosta, joille kansainvälinen kemi- ka opinto-ohjaajan mielestä työstä ei makko maailma epäili, että Syyrian sisällisso- allisten aseiden kieltosopimuksen kattojär- settu hyvin”, Vanninen muistelee kouluaidassa oli käytetty kemiallisia aseita, ja näyt- jestö voi toimittaa näytteitä analysoitavaksi. kojaan Vihannissa. Hän ei kuitenkaan lan”Olemme olleet aina yksi maailman par- nistunut. Biologian opettajan tarinat amiteiden avulla asiasta haluttiin varmuus.

Helsingin yliopiston kemian laitoksen haista laboratorioista. Meillä on erittäin nohapoista ja proteiineista saivat nuoren alaisuudessa toimiva Verifin-laboratorio hyvä henkilökunta, sitoutuneita huippu- naisen innostumaan entisestään. oli valittu yhdeksi niistä neljästä laborato- osaajia, jotka ovat työskennelleet meillä Oulun yliopiston kemian laitos oli itsesriosta maailmalla, joille näytteiden tutki- vuosikausia. Lisäksi meillä on toistaisek- tään selvä valinta. Vaikka maaseudun tytmus luotettiin. Koko maailma odotti tulok- si ollut myös kohtuullisen hyvä laitekanta”, töä jännitti opintojen aloittaminen, pian sia. Tilanne oli tulenarka. Yhdysvallat uh- Vanninen kertoo. hän kuitenkin jo toimi aineyhdistykseskasi hyökätä Syyriaan, jos epäilyt kemisään ja oli mukana laatimassa tutkinallisista aseista osoittautuisivat todeksi. ”Olen aina halunnut tulla kemistiksi, nonuudistustakin.

Jo syyskuun yhdeksäntenä päivänä Käänteentekevää yliopistossa oli vievaikka opinto-ohjaajan mielestä railevan professorin Heikki Pyysalon Verifinin johtaja, professori Paula Vanninen lähetti YK:lle alustavan tutkimusluento massaspektrometriasta. Lämpityöstä ei maksettu hyvin” raportin, jonka mukaan näytteistä oli mästi Vanninen muistaa myös professolöydetty tappavaa sariinihermokaasua. ri Erkki Rahkamaan, jolta hän sai van”Olihan siinä hirvittävä paine, että analyLaboratorion toiminta on akkreditoitu, hemman tutkijan tuen koko tulevalle uraltiikka menee oikein, kun aikaa oli rajalli- ja Verifin osallistuu säännöllisesti kansain- leen. ”Olisin tietysti voinut valita henkisessesti käytettävissä. Kaikki halusivat saa- välisiin pätevyystesteihin. Omaa osuuttaan ti helpommankin työn”, Vanninen miettii da nopeasti tuloksia”, Vanninen muistelee laboratorion menestyksessä Vanninen vä- päätymistään kemiallisten aseiden pariin. syyskuun tapahtumia.

Innostus työhön syntyy elämänasenteishättelee: ”Toivottavasti johtajalla on oma Vannisen mukaan tilanne oli historial- osuutensa, meillä johtajat koulutetaan ole- ta: ”Tunnen, että voin työssäni tehdä omallinen: koskaan aiemmin ei YK:n tutkijoi- maan osa porukkaa.” ta osaltani jotakin hyvää, sillä yritämme ta ollut päästetty keskelle sotatoimialuetKansainvälisesti tunnettuna tutkijana estää kemiallisten aseiden käyttämisen. ta. Merkittävää oli myös se, ettei Yhdysval- professori Vanninen toimii myös kieltoso- Kuulutamme sitä, että jos niitä käytätte, lat kuitenkaan hyökännyt, vaikka sariinin pimuksen kattojärjestön tieteellisen neu- jäätte kiinni, koska meillä on sellaisia mekäyttö vahvistui. vottelukunnan jäsenenä. Hänen ryhmänsä netelmiä, joilla käyttö voidaan todentaa.” Sen sijaan, että sota olisi laajentunut, Syy- kouluttaa vuosittain jopa sata tutkijaa keria allekirjoitti neuvottelujen myötä Kemi- hittyvistä maista. Jatkuvasti Vannisella on allisen aseen kieltosopimuksen, ja sen ase- yhteydet eri puolilla maailmaa sijaitseviin varastoja alettiin tuhota. ”Minun mielestäni laboratorioihin, joiden tutkijat raportoivat tällä hetkellä ei ole olennaista se, kuka kaa- tuloksistaan hänelle. sua levitti. Olennaista on, että aseet ja varasKiireellisten sotanäytteiden lisäksi Vantot saadaan tuhottua”, sanoo Vanninen. nisen johtama laboratorio tutkii myös muun muassa Itämereen toisen maailmansodan jälkeen upotettujen aseiden ympärisUniversaali sopimus tövaikutuksia. Erityisen tärkeänä Vanninen Vuonna 1997 voimaan astuneen Kemialli- pitää laboratoriossa tehtävää perustutkisen aseen kieltosopimuksen on allekirjoitta- musta, joka nopeuttaa ja helpottaa esimernut 190 maata. Sopimuksen kattojärjestö si- kiksi kriisialueiden näytteiden tutkimista. jaitsee Haagissa Hollannissa. Paula Vanni31

Oulun yliopiston väitökset 1.10.–30.11.2013 Lääketieteellinen tiedekunta

Luonnontieteellinen tiedekunta

Lääketiede

FM Anni Koskelan 18.10.2013 tarkastetun eläinekologian alan väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että suden läheisyys oli yksi tärkeimmistä ahman elinalueen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Anni Koskela on syntynyt Sotkamossa 1984 ja valmistunut ylioppilaaksi Sotkamon lukiosta 2003.

FM Iikka Salmelan 1.11.2013 tarkastetussa biofysiikan alan väitöskirjatyössä tutkittiin hämäräaktiivisen amerikantorakan fotoreseptorien valovasteita. Iikka Salmela on syntynyt Kemissä 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Limingan lukiosta 1998.

FM Ilpo Virtasen 8.11.2013 tarkastetussa fysiikan alan väitöskirjatyössä havaittiin Auringon magneettisen aktiivisuuden olevan erilaista pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Ilpo Virtanen on syntynyt Kuusamossa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 2002.

FM Jana Holmin 29.11.2013 tarkastetussa kemian alan väitöskirjatyössä kehitettiin uusia mahdollisuuksia sellutehtaan kuitulietteen hyödyntämiseksi. Jana Holm on syntynyt Kokkolassa 1968 ja valmistunut ylioppilaaksi Karleby svenska gymnasiumista 1987.

LL Jani Tikkasen 19.10.2013 tarkastetussa lääketieteen alan väitöstyössä tutkittiin varhaisen repolarisaation esiintyvyyttä, ennustearvoa ja kliinisiä erityispiirteitä sydänfilmissä. Jani Tikkanen on syntynyt Kuusankoskella 1986 ja valmistunut ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseosta 2005.

FM Heta Merikallion 1.11.2013 tarkastettu sisätautien alan väitöstutkimus antaa lisätietoa klaudiinien ilmentymisestä ja vaikutuksista keuhkosyövissä sekä tuo erilaisen näkökulman keuhkoahtaumataudin kehittymisvaiheisiin ja mekanismiin. Heta Merikallio on syntynyt Oulussa 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Laanilan lukiosta 1999.

LL Anna Kaisa Pasasen 22.11.2013 tarkastetun syöpätautien alan väitöstutkimuksen tulokset antavat viitteitä erilaisista biologisista riskiryhmistä lymfoomapotilaiden joukossa. Anna Kaisa Pasanen on syntynyt Kemissä 1987 ja valmistunut ylioppilaaksi Kastellin lukiosta 2006.

LL Sanna Koskelan (o.s. Kallio) 29.11.2013 tarkastettu synnytysten ja naistentautien alan väitöstutkimus osoittaa, että munasarjan sairauksia voidaan tunnistaa uudella kliinisellä merkkiaineella. Sanna Koskela on syntynyt Nurmossa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Nurmon lukiosta 2002.

LL Emmi Peuralan 29.11.2013 tarkastetussa syöpätautien alan väitöskirjatyössä tutkittiin hypoksiavasteen ja solusyklin säätelijöitä rintasyövän ennustetekijöinä.

Emmi Peurala on syntynyt Nurmijärvellä 1986 ja valmistunut ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseon lukiosta 2005.

Terveystieteet TtM Pirjo Kaakisen 15.11.2013 tarkastetun hoitotieteen alan väitöstutkimuksen mukaan ohjauksen kirjaamista potilasasiakirjoihin tulee kehittää, jotta se tukee pitkäaikaissairaan laadukkaan ja turvallisen hoidon toteuttamista. Pirjo Kaakinen on syntynyt Oulussa 1965 ja valmistunut ylioppilaaksi Pateniemen lukiosta 1984.

32

Aktuumi | 5/2013

Teknillinen tiedekunta M.Sc. Adrian Kotelban 1.10.2013 tarkastetun tietoliikennetekniikan alan väitöstutkimuksen päätavoite oli opettaa langattomille laitteille uhkapelin matematiikkaa niin, että ne voivat pelata luontoa vastaan viisaasti.

Adrian Kotelba on syntynyt Puolassa 1975 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 1995.

DI Thomas Schaberreiterin 14.10.2013 tarkastetussa tietoturvallisuusalan väitöstutkimuksessa kehitettiin tietoturvamalli kriittisten infrastruktuurien riskienhallintaan. Thomas Schaberreiter on syntynyt Itävallassa 1982 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 2001.

FM Kati Oravisjärven 18.10.2013 tarkastettu ympäristötekniikan alan väitöstutkimus antaa uutta tietoa päästöjen vähennysmenetelmien ja polttoaineiden vaikutuksista hiukkasten lukumäärään ja koos-

tumukseen sekä hiukkasten terveyshaittoihin. Kati Oravisjärvi on syntynyt Ruukissa 1974 ja valmistunut ylioppilaaksi Raahen lukiosta 1993.

DI Arto Reimanin 18.10.2013 tarkastetussa työtieteen alan väitöskirjatyössä tunnistettiin ja konkretisoitiin erilaisia jakelukuljettajien työhön liittyviä ergonomisia haittakuormitustekijöitä ja tapaturmavaaratilanteita. Arto Reiman on syntynyt Oulussa 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Kemin Lyseon lukiosta 1998.

DI Jukka Remeksen 18.10.2013 tarkastetussa tietotekniikan alan väitöstyössä tutkittiin aivotoiminnan magneettikuvantamisessa käytettyjen analyysityökalujen vaikutusta tulosten luotettavuuteen ja luotiin uusia menettelyjä työkalujen laadun varmistamiseksi. Jukka Remes on syntynyt Kemissä 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Otavan opistosta 1996.

M.Sc. Animesh Yadavin 18.10.2013 tarkastetussa langattomien verkkojen alan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin lähetyssignaalien suunnittelua osittain koherenteissa Rayleigh-häipyvissä kanavissa toimiviin monitulo-monilähtöjärjestelmiin (MIMO).

Animesh Yadav on syntynyt Intiassa 1978 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 1996.

FM Niina Halosen 8.11.2013 tarkastetussa sähkötekniikan alan väitöskirjatyössä kehitettiin moniseinämäisistä hiilinanoputkista tehokkaita pienhiukkassuodattimia ja superkondensaattoreita. Niina Halonen on syntynyt Oulussa 1976 ja valmistunut ylioppilaaksi Pateniemen lukiosta 1995.

DI Simo Tammelan 13.11.2013 tarkastetussa ympäristötekniikan alan väitöstyössä kehitettiin virtaus- ja habitaattimallinnus erilaisten kalatierakenteiden suunnitteluun. Simo Tammela on syntynyt Kolarissa 1978 ja valmistunut ylioppilaaksi Ylitornion yhteiskoulun lukiosta 1998.

M.Sc. Jakub Czajkowskin 22.11.2013 tarkastettu optoelektroniikan ja mittaustekniikan alan väitöstutkimus osoittaa OCT-tekniikan monipuolisuuden ja mahdollisuudet painettavan elektroniikan karakterisoinnissa. Jakub Czajkowski on syntynyt Puolassa 1984 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 2003.

väitökset

DI Mikko Haapalaisen 22.11.2013 tarkastetussa optoelektroniikan ja mittaustekniikan alan väitöstyössä tutkittiin pienten partikkelien hallintaa ja karakterisointia sähkökineettisesti. Mikko Haapalainen on syntynyt Kajaanissa 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Linnan lukiosta 1998.

M.Sc. Jozsef Gergely Benen 28.11.2013 tarkastetussa automaatiotekniikan alan väitöstyössä kehitettiin uusia pumppauksen aikataulutuksen optimointitekniikoita vedenjakelujärjestelmille. Jozsef Gergely Bene on syntynyt Unkarissa 1985 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 2003.

DI Esko Juuson 29.11.2013 tarkastetussa säätö- ja systeemitekniikan alan väitöstyössä on kehitetty menetelmiä, joilla voidaan säätää prosesseja muuttuvissa olosuhteissa, tunnistaa laitteiden vikaantumista aikaisessa vaiheessa ja tuoda käyttökelpoista tietoa prosessin toiminnasta myös johtamista varten. Esko Juuso on syntynyt Ylitorniolla 1951 ja valmistunut ylioppilaaksi Ylitornion yhteiskoulusta 1970.

DI Petri Komulaisen 29.11.2013 tarkastettu tietoliikennetekniikan alan väitöstutkimus osoittaa, että moniantennitekniikat ja oikea kanavatieto kasvattavat radioverkkojen kapasiteettia. Petri Komulainen on syntynyt Kiuruvedellä 1971 ja valmistunut ylioppilaaksi Kiuruveden lukiosta 1990.

Taloustieteiden tiedekunta KTM, DI Tuula Lehtimäen 1.11.2013 tarkastetussa markkinoinnin alan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin vakioidun teollisuustuotteen ja innovatiivisen teollisen ratkaisutuotteen lanseerausta. Tuula Lehtimäki on syntynyt Kärsämäellä 1981 ja valmistunut ylioppilaaksi Kärsämäen lukiosta 2000.

Kasvatustieteiden tiedekunta FM, KM Outi Autin 25.10.2013 tarkastettu sosiologian alan väitöstutkimus käsitteli vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella paikallisten asukkaiden näkökulmasta. Outi Autti on syntynyt Rovaniemellä 1968 ja valmistunut ylioppilaaksi Korkalovaaran lukiosta 1987.

Uusi merkkiaine munasarjan sairauksien tunnistamiseen Naisen munasarjan toiminnan ja sairauksien kliiniseen tunnistamiseen verinäytteestä on löytynyt uusi merkkiaine, Anti-Müllerian hormoni (AMH). Lääketieteen lisensiaatti Sanna Koskela havaitsi väitöstutkimuksessaan, että AMH-määrityksellä voidaan munasarjan granuloosasolukasvain löytää yhtä hyvin kuin nykyisin käytössä olevalla inhibiini B-hormonimäärityksellä.

Koskelan toisena tutkimuksen kohteena oli löytää ennenaikaisesta munasarjojen hiipumisesta kärsivien naisten joukosta ne, joilla vielä on jäljellä munarakkuloita. AMH osoittautui merkkiaineeksi, jolla heidät voidaan löytää ja tarvittaessa ohjata lapsettomuushoitoihin ajoissa.

Munasarjoissa munasolut sijaitsevat munarakkuloiden sisällä. Kasvavien munarakkuloiden solut erittävät AMH:ta, joten munasolujen määrän vähentyessä myös veren AMH-pitoisuus laskee. Siksi sen pitoisuutta mittaamalla voidaan erottaa naiset, joilla munarakkuloita on jäljellä.

KM Tuomas Erkkilän 26.10.2013 tarkastettu musiikkikasvatuksen alan väitöstutkimus kertoo Tapiolan kuorossa taiteen olevan kasvatusta ja kasvatuksen taidetta.

Tuomas Erkkilä on syntynyt Turussa 1976 ja valmistunut ylioppilaaksi Tapiolan lukiosta 1995.

KM Essi Vuopalan 1.11.2013 tarkastetun kasvatustieteen alan väitöstutkimuksen mukaan riittävän homogeeninen oppijaryhmä, yhteistä työskentelyä edellyttävä oppimistehtävä, yhteisöllisen oppimisen taidot ja monipuolista vuorovaikutusta tukeva teknologia ovat tärkeitä yhteisöllisen oppimisen edellytyksiä. Essi Vuopala on syntynyt Kemissä 1975 ja valmistunut ylioppilaaksi Keminmaan lukiosta 1994.

FK Heikki Oinas-Kukkosen 28.11.2013 tarkastetussa kasvatustieteen alan väitöstutkimuksessa on kehitetty perinteisten alkoholismin hoitojen rinnalle uusi kokemukselliseen oppimiseen pohjautuva hoitoparadigma. Heikki Oinas Kukkonen on syntynyt Muhoksella 1938 ja valmistunut ylioppilaaksi Merikosken yhteiskoulusta 1958.

KM Aino Beltin 29.11.2013 tarkastetussa kasvatustieteen alan väitöstutkimuksessa todettiin opettajilla olevan erilaisia käsityksiä koulujen työrauhahäiriöistä. Aino Belt on syntynyt Kuopiossa 1959 ja valmistunut ylioppilaaksi Linnanpellon lukiosta 1978.

Humanistinen tiedekunta FM Petteri Mertalan 23.11.2013 tarkastettu historian alan väitöstutkimus tarkastelee Suomen ja Espanjan välisiä suhteita Suomen itsenäistymisestä vuonna 1917 toisen maailmansodan jälkivaiheisiin loppuvuoteen 1946. Petteri Mertala on syntynyt Raumalla 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Iin lukiosta 1995.

FL Kari Alaniskan 30.11.2013 tarkastettu historian alan väitöskirjatyö käsittelee Kemijoen valjastamista ja sitä seurannutta kamppailua joen vaelluskalakannoista. Kari Alaniska on syntynyt Tervolassa 1970 ja valmistunut ylioppilaaksi Keminmaan lukiosta 1990.

FM Jari-Matti Kuuselan 30.11.2013 tarkastettu arkeologian alan väitöstutkimus kertoo Euroopan talouskriisien aiheuttaneen ongelmia Pohjois-Suomessa esihistoriallisella ajalla. Jari-Matti Kuusela on syntynyt Kotkassa 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Langinkosken lukiosta 1999.

Oulun yliopistossa tarkastetut väitöskirjat luettavissa verkossa: http://jultika.oulu.fi/ Search/Results/ 33

karvonen

Akateemiset heimokulttuurit Yliopistoa asuttavat erilaiset akateemiset heimot, joilla on omat rituaalinsa, myyttinsä, sankarinsa, kielensä ja heimopäällikkönsä ja ne käyvät ajoittain sotia toisten heimojen kanssa.

Noviisi eli opiskelija omaksuu hiljaisena tietona heimokulttuurinsa keskeiset hyveet.

Tähän tapaan antropologisesti Tony Becher tutki akateemisia heimoja. Hänen jalanjäljissään Oili-Helena Ylijoki sovelsi lähestymistapaa tutkimuksessaan Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio (Vastapaino 1998).

juha sarkkinen

Perusjakoa akateemisten kulttuurien välille voi tehdä kova–pehmeä -ulottuvuudella sekä perustutkimus–soveltava tutkimus -ulottuvuudella. Näin voidaan muodostaa tieteiden ”isojako”: 1) kovat perustutkimuksen tieteet, 2) kovat soveltavat tieteet, 3) pehmeät perustutkimuksen tieteet ja 4) pehmeät soveltavat tieteet. Kovuus viittaa matemaattisiin luonnontieteisiin ja pehmeys ihmistieteelliseen, merkityksiä tulkitsevaan tutkimukseen.

34

Aktuumi | 5/2013

Lisäksi tieteitä voidaan erotella konvergenttius–divergenttius- ja urbaanisuus–ruraalisuus -ulottuvuuksilla. Konvergenttien eli yhtenevien akateemisten heimojen elämä on yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen sitomaa. Divergenttien eli hajaantuvien heimojen jäsenet taas ovat vain löyhästi sidoksissa toisiinsa. Urbaanit heimot elävät kiivasta ja nopearytmistä kaupunkielämää, kun taas ruraalit maalaisserkut viettävät verkkaisempaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa elämää. Tiheästi asuttuun kaupunkilaisuuteen liittyy usein kovaa kilpailua ja liikkuvuutta, maalaisuuteen taas vähemmän näitä.

Niinpä kova perustutkimus, kuten fysiikka, on elämänmuodoltaan kiinteästi sidottua, urbaania, kilpailevaa ja hektistä laumaelämää. Tutkimus tehdään suurissa tutkimusryhmissä ja usein samoja ongelmia tutkivat monet keskenään kilpailevat projektit. Kiihkeätempoisessa tutkimuksessa on tärkeää ennättää julkais-

ta tulokset journaalien tutkimusartikkeleissa mahdollisimman nopeasti ennen kilpailijoita.

Kova soveltava tutkimus, kuten tekniset tieteet, on luonteeltaan edellisen kaltaista, mutta käytännöllisempää. Heimon elämä on kosmopoliittista, sillä kilpailu teknologisesta ilmaherruudesta on globaalia. Tulokset julkaistaan nopeasti konferenssijulkaisuissa. Nämä heimot ovat yrittäjähenkisiä ja kilpailuhakuisia. Yhteistyö yritysten kanssa on tiivistä ja arvostettua.

Pehmeät perustutkimuksen kulttuurit, kuten historia ja sosiologia, ovat painotukseltaan perustutkimusta, mutta ero luonnontieteisiin on suuri. Tavoitteena on ilmiöiden ymmärtäminen ja tulkitseminen. Tieto on luonteeltaan ilmiöitä kokonaisvaltaisesti hahmottavaa. Sosiaaliselta muodoltaan heimojen elämä on individualistista: kukin tutkii omaa ongelmaansa ja on vain löyhästi sidoksissa muihin. Elämä on ruraalimpaa, tutkimuksen rytmi on pitkäjänteinen ja tulokset julkaistaan mielellään aihetta kokonaisvaltaisesti käsittelevinä kirjoina.

Pehmeän soveltavan tutkimuksen, kuten hoitotieteen, alueella tiedon luonne on käytännöllinen ja se tähtää ammattikäytäntöjen kehittämiseen. Sosiaaliselta muodoltaan heimot ovat ulospäin suuntautuneita ja pitävät tiiviisti yhteyttä oman alansa ammattikäytäntöön. Nämä heimot ovat epävarmoja statuksestaan, sillä ne ovat tyypillisesti nuorimpia yliopistoaloja.

Yliopisto ei siis ole ykseys, eikä yliopistopolitiikkaa tai julkaisupolitiikkaa saisi sanella yhden akateemisen heimokulttuurin ehdoilla. Kenties Ylijoen tutkimus kuitenkin on jo vanhentunut, sillä uudessa uljaassa yliopistossa managerialistisen hallintoeliitin kolonialismi on alistanut akateemiset heimopäälliköt eli professorit.

Erkki Karvonen informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori, Oulun yliopisto

File

Message

Developer

From: Marja Sipola

G’day mate!

File

Message

Developer

Terveiset Australian pääkaupungista Canberrasta! Täällä on oltu elokuun alusta lähtien vaihto-opiskelun merkeissä ja hienoa aika on kyllä ollut.

Päälle pari vuotta sitten, kun astelin ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston käytävillä, sain tietää, että Oulusta olisi mahdollista lähteä vaihtoon Australiaan. Vuosi sitten tein päätöksen, että syksy 2013 vietetään toisella puolella maapalloa.

Aloitin Australian-matkani heinäkuun lopussa Cairnsista. Neljä päivää tein omatoimista tutkimusmatkaa. Loppujen kolmen päivän ohjelman oli järjestänyt University of Canberra vaihtoopiskelijoille, jotka halusivat tutustua Australiaan ennen lukukauden alkamista.

Ensikosketus australialaiseen kulttuuriin, laitesukeltamista ensimmäisen kerran elämässäni Isolla Valliriutalla, koalan sylissä pitämistä ja hengailua kenguruiden kanssa.

Ennen vaihtoa hain solukämppään kampukselle. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi. Nimittäin on ollut helppoa viettää aikaa uusien ystävien kanssa, kun asutaan parin minuutin etäisyyksillä ja suurin osa tapahtumista on kampuksella. Lisäksi kampuksella asuminen on kansainvälistä. Jaan asuntoni seitsemän muun henkilön kanssa, joihin lukeutuu irlantilainen, ranskalainen, amerikkalainen, palestiinalainen ja australialaisia.

Yliopistomaailma vaikutti alusta lähtien oikein helposti omaksuttavalta. Opintoihini kuuluu neljä kurssia, jotka kestävät koko lukukauden. Kursseilla on yleensä luento ja erillinen tutoriaali, jossa käydään läpi tehtäviä pienemmässä ryhmässä. Fiksu systeemi.

Pääkaupunki Canberra on noin 380 000 ihmisen kotipaikka ja tärkeille rakennuksille esimerkkeinä Parlamenttitalo, Vanha Parlamenttitalo, The Australian War Memorial, The National Library ja National Museum of Australia. Canberra ei ole kovin suuri kaupunki mutta oikein hyvä paikka opiskella ja elää: täällä pääsee kohtuullisen helposti kulkemaan paikasta toiseen, on siistiä ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä.

Satuin valitsemaan oikein hyvän ajan tulla tänne, koska tänä vuonna Canberra juhlistaa 100:tta vuottaan Australian pääkaupunkina. Tapahtumia on laidasta laitaan. Myös Canberran sijainti on erinomainen: kolmen tunnin bussimatka Sydney´iin ja tunnin lentomatka Melbourneen.

On tullutkin tehtyä useampia reissuja rannikolle telttailuretkien, surffausleirin ja rantapäivien muodossa. Sydney, Melbourne, Brisbane ja Gold Coastkin on käyty katsomassa. Vaihto onkin hujahtanut opiskelun ja reissujen merkeissä. Enää viimeiset neljä lopputenttiä jäljellä. Sen jälkeen jäähyväiset Canberralle ja kaikille ihanille ihmisille. Suomeen takaisin tammikuussa, mutta sitä ennen kahden viikon reissu Uuteen-Seelantiin ja kahden viikon reissu Melbourneen.

Marja Sipola Kirjoittaja on Oulun yliopiston rahoitus-oppiaineen opiskelija ja opiskellut kuluvan lukukauden University of Canberrassa Australiassa.

.5302

Näyttelyt

Tapahtumat 18.2.2014

Luiden kertomaa -näyttely Eläinmuseossa

11th Science Day of the Faculty of Medicine; Scientists in Society

Uudessa vaihtuvassa näyttelyssä on esillä eläinmuseon perusnäyttelyyn kuuluvien luustojen lisäksi joitakin hieman oudompien eläinten kalloja, hampaita ja luita, esimerkiksi sarvivalaan hammas ja kirahvin kallo. Näytteillä on myös mm. muuttohaukan ravinnosta, eläinten iänmäärityksestä, loukkaantumisista ja fossiileista kertovia vitriinejä. Perustietoa on tarjolla mm. luiden rakenteesta ja ihmisen luustosta.

The Science Day will include plenary lectures from distinguished researchers, oral abstract presentations, posters, panel discussion and granting of awards such as the best thesis of the year and the best presentations of the Science Day. The main theme of the Science Day concerns a very important question: “In addition to the university which institutes and to which extent do they need researchers and doctors?” This will be the headline of the panel organized in the afternoon.

Näyttely on avoinna ma–pe 8.00–15.45.

More information: www.oulu.fi/ltk/node/2073 7.–9.5.2014

6. Lapsuudentutkimuksen päivät: Lapsuudentutkimuksen arvot

Hilkka Sandberg

Lapsuudentutkimuksen päivillä pohditaan arvoja lapsuudessa ja lapsuudentutkimuksessa. Monitieteiset 6. Lapsuudentutkimuksen päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa lapsiin ja lapsuuteen liittyvän tutkimuksen kohtauspaikkana. Konferenssin pääteema tarjoaa erilaisia näkökulmia lapsuuden historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen sosiologiasta kielentutkimukseen ja terveystutkimuksesta taloustutkimukseen.

Tervetulleita ovat kaikki lapsiin ja lapsuuteen liittyvien kysymysten parissa työskentelevät. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Lapsuudentutkimuksen seuran kanssa.

Aktuumi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014 Tapahtumat 15.1.2014

Pesti-päivä Vuotuisessa Pesti-päivässä työnantajat kohtaavat opiskelijat ja mahdolliset tulevat työntekijänsä. Ohjelmaan kuuluu tiiviitä yritysesittelyjä. Pesti-päivän järjestävät Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ja sen opiskelijat sekä Oulun Teekkarilupi Oy. Tapahtuma on kaikille kävijöille avoin ja ilmainen.

Lisätietoja: www.pestipaivat.fi/

Lisätietoja: www.oulu.fi/ktk/node/18374

koulutus

Avoimen yliopiston opetustarjonta lukuvuonna 2013–2014 Lukuvuoden 2013–2014 opetustarjontaan ja -ohjelmiin pääset tutustumaan sivuilla: www.oulu.fi/avoinyliopisto www.avoinyliopisto.fi/ Ilmoittautumiset: www.oulu.fi/avoinyliopisto/ilmoittautuminen