Kirja-arvio
Kännisen opiskelijan kuva kyllästyttää
Jarno Alastalo: Oudot tyypit (Avain 2020)
KOLUMNI | Alkoholin kuuluminen opiskjelijaelämään on kulunut kuva, kertoo Essi Erkkilä.
A
lkusyksystä sain eteeni erään mobiilimaksusovelluksen mainoksen Jodelissa. Mainoksessa haalareihin sonnustautunut opiskelja havahtuu sohvalta. Avatessaan puhelimensa maksusovelluksen, liittyvät kaikki viimeisimmät rahasiirrot kännäämiseen: on otettu shottia, drinkkiä ja juomaa tuplana. Kaiken kruunaa loppuillan “taksu” kotiin. Mainoksen seurauksena tunsin turhautumista, kyllästymistä ja myötähäpeää. Miksi opiskeijakulttuuria edelleen markkinoidaan tunkkaisella vanhan viinan lemulla? VAIKKA KUPPIA EI NOSTA OPISKELIJA, aihepiiri on täynnä tunnelatausta. Alkoholikeskusteluja suorastaan vältellään, sillä usein ne aiheuttavat epämukavuutta. Juomisen lukuisat lyhyen ja pitkän aikavälin haittavaikutukset ovat yleisesti tiedossa: ryyppääminen ei ole terveellistä ja “ainahan sitä voisi vähän vähentää”. Toisaalta kupittelulla on vakiintunut paikka osana sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyy täysin toisenlaisia tunteita. Työviikon päätteeksi nautitaan after workeista, illallisella otetaan lasi punkkua ja saunassa kaljat. Näissä tilanteissa tunteet ovat vahvasti positiivisia: rentoutumista, hauskanpitoa ja nautintoa. Kokemamme tunteet ovat täysin toisenlaisia, kuin ne jotka tekevät aiheesta epämukavan. Alkoholista keskusteleminen onkin ehkä juuri siksi niin vaikeaa, koska sen ympärille liittyy laaja ja ristiriitainen tunneskaala. Yksi keskustelua vaikeuttava tekijä on aiheeseen ladattu vahva hyvä vastaan paha -asetelma. Täysin holittomat tai maltillisesti alkoa ottavat ovat “parempia ihmisiä”. Jos kuppi taas maistuu enemmän, leimautuu helposti “huonommaksi ihmiseksi”. Tässä kohtaa alkoholisuhteen monimutkaisuus jo paljastuukin, sillä tilanne voi yhtä hyvin olla myös täysin päinvastoin ja kovimmalla viinapäällä varustettuihin tyyppeihin voidaan kohdistaa ihailua. Ilman alkoholia viihtyviin ihmisiin puolestaan voidaan suhtautua takakireinä, tylsinä tai tuomitsevina persoonina. Mitä tekemistä tällä sitten on tunteiden kanssa? Lähestulkoon kaikki!
Psykologi Jarkko Rantanen on kirjoittanut ja puhut paljon tunteista. Rantasen mukaan tunteet vaikuttavat toimintaamme jopa enemmän kuin järki. Perustelemme tekemisemme järjellä, mutta tunteet ovat tekemiseen vaadittava voima. Tunteet vaikuttavat siten myös oleellisesti toimintaamme ja käsityksiimme alkoholin suhteen. Opiskelijana alkoholi liittyy usein tilanteisiin, joissa toimintaan vaikuttavia tunteita voivat olla esimerkiksi pelko ulkopuolisuudesta, jännitys ja paineet tietynlaisen “opiskelijan identiteetin” odotuksien täyttämisestä. Näitä odotuksia rakennetaan sekä opiskelijakunnan sisällä että ulkopuolella. Rakentamisen keinoja voivat olla puhetyylit, mainonta, kuvat ja kirjoitukset. Samalla ilmaistaan myös tunteita. Viime aikainen uutisointi opiskelijoiden koronabileistä on ollut surullista luettavaa. Vaikka bileet ja massatapahtumat ovat näinä aikoina huono valinta, tulisiko yhteiskunnan silti katsoa myös peiliin? JULKISESSA KESKUSTELUSSA OPISKELIJAN
identiteettiä on vahvasti rakennettu juhlimisen ympärille. Ehkä jos keskustelun painopistettä tietoisesti siirrettäisiin koskemaan myös muita puolia opiskelusta, eivät bileetkään olisi niin hallitsevassa asemassa osana opiskelijakulttuuria. Jotta voisimme muuttaa keskustelua alkoholista ja siihen liittyvistä rituaaleista, kuten opiskelijoiden alkoholikulttuurista, täytyisi ensin purkaa aiheen ympärille muodostettua tunnelatausta. Tämä ei tapahdu toisintamalla mainonnassa pinttyneitä ja stereotyyppisiä mielikuvia ryyppäävistä opiskelijoista. Kenenkään suhde alkoholinkäyttöön ei määritä häntä opiskelijaksi. Elämme aikaa, jolloin tämän tulisi olla selvää jokaiselle taholle, myös yrityksille. Modernin opiskelijaidentiteetin rakentamiseksi voisi sen sijaan käydä esimerkiksi keskustelua opiskelijan monista kasvoista: opiskelija voi olla alanvaihtaja, perheellinen, työssäkäyvä tai vaikkapa ammattiurheilija. Olisikin tärkeää pohtia, miten moninaisia tunteita opiskelijana olemiseen voidaan liittää, eikä vain toisintaa vanhentuneita mielikuvia opiskelijoista. • Essi Erkkilä on Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä.
Katsottavaa | Suositut striimauspalveluiden sarjat saavat jatkoa The Mandalorian
The crown
His Dark Materials
Rakastettu Baby Yoda palaa ruuduille viikko kerrallaan loppuvuoden ajan. Toisella kaudella seurataan jälleen palkkionmetsästäjän seikkailuja tutun Star Wars -universumin halki mini-Yoda olallaan.
Brittihovin historiasta kertova draamasarja esittää Elisabet II:n ajan pukuloiston taakse, ristiriitoihin, salaisuuksiin ja romansseihin. Sarjan neljännellä tuotantokaudella seurataan muun muassa prinsessa Dianaa.
Philip Pullmanin Universumin tomu -trilogiaan perustuva fantasiasarja seuraa ihmisiä ja heidän eläinkumppanejaan maailmojen välisellä seikkailulla. Toisella tuotantokaudella lapsipäähenkilöiden kohtalot selviävät ja syttyy sota.
Disney+ 30. lokakuuta
Netflix 15. marraskuuta
HBO Nordic 17. marraskuuta
Maailma on täynnä outoja ihmisiä. 13. lokakuuta ilmestynyt Oudot tyypit kertoo heistä. Jarno Alastalo on haastatellut teokseensa 26 suomalaista erilaisesti outoa tyyppiä, jotka kertovat lyhyesti elämäntarinansa. Yksi rakastui WTC-torneihin ja toinen roikkuu lihakoukuista taiteen nimessä ja ihan huvikseenkin. Kirjaan on haastateltu myös kulttijohtajaa, noitaa, jediritaria, meedioita, ufotutkijaa, parapsykologia, supersankaria, turria, demonia, seksityöläisiä ja Atlantista Tampereen alta tähtienergialla nostavaa atlantisnäkijää. Alastalo kertoo teoksen esipuheessa, että kirjan tarkoitus on tuoda oudot lukijan eteen. Kirjan pyrkimys on säväyttää mutta samalla myös herättää ajatuksia siitä, kuka lopulta on outo ja miten outous määritellään. Haastatellut henkilöt ihastuttavat aitoudellaan. He kertovat, millaista on elää yhteiskunnan hylkiöinä ja miten olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Tämän printtilehden teemana ovat tabut, joten mikä sen tabumpaa kuin ihmiset, joista puhutaan paheksuen ja salaa kahviloiden nurkkapöydissä? Totuus on kuitenkin se, että jokainen näistä ihmisistä on omalla tavallaan siisti ja myös normaali. “On huvittavaa olla tässä kirjassa, sillä olen samanlainen kuin kaikki muutkin maailmassa”, sanoo silmätatuoitu demoni Elias Erävalo teoksessa. Tarinat inspiroivat ja pysäyttävät lukijan ajattelemaan, annanko itseni olla sellainen kuin todella olen vai esitänkö jotakin muuta. Samalla voi pohtia omia ennakkoluuloja ja käsityksiä maailmasta. Kirjan 230 sivua ovat liian vähän kaikille maailman outouksille, ja monta tarinaa jää kertomatta, sillä outoja asuu jokaisen naapurissa. Loppujen lopuksi olemme kaikki vähän outoja. Kirja avaa silmät ja antaa tietoa asioista, joista lukijalla voi olla virheellinen käsitys tai ei tietoa ollenkaan. Esimerkiksi seksityötä pidetään moraalittomana ammattina, joka alistaa naisia. Todellisuudessa kaikki seksityö ei ole ihmiskauppaa ja sillä vähennetään yksinäisyyttä tarjoamalla fyysistä läheisyyttä niille, jotka eivät sitä muuten saa. Samoin noituuden voi käsittää toisella tavalla. Noita ja kulttijohtaja Luminary Blackthornin sanoin “Magia on suurelta osin myös psykologiaa.” Henkilöiden kertomuksiin on helppo uppoutua ja heidän outoudestaan sekä rohkeudestaan voi ammentaa voimaa omaankin elämäänsä. Negatiivisena mainintana useat kirjoitus- ja lyöntivirheet hieman häiritsivät, mutta eivät pilanneet koko lukukokemusta. Alastalon kirjoittama teksti kunnioittaa haastateltuja ja tuo heidän tarinansa esiin henkilöiden itsensä kertomina, ilman ennakkoluuloja. • Anna-Sofia Tastula
NRO 4 | 2020
OULUN YLIOPPILASLEHTI
23
